Häätiara Inka Laiti Opinnäyte Saamelaisalueenkoulutuskeskus Korukivi- ja jalometalliala

Transkriptio

1 Häätiara Inka Laiti Opinnäyte Saamelaisalueenkoulutuskeskus Korukivi- ja jalometalliala

2 Saamelaisalueen koulutuskeskus Korukivi- ja jalometalliala Artesaani Inka Laiti Häätiara Sivumäärä 8 Tiivistelmä Työni on hopeasta valmistettu häätiara. Korukivinä on kaksoispyörtöhiottu ruusukvartsi sekä makeanvedenhelmiä. Hopea on 925-pitoista levyä, joka on sahattu ja pakotettu muotoonsa. Tiara on koristeltu kaiverruksin ja kullatuilla laukkasilla. Mun lean duddjon silba heajaruuvdno. Diekko lea geañgi já čieča helmmo.

3 Sisällysluettelo 1. Johdanto Taustaa Hääkruunujen historiaa Suomessa Hääkruunujen historiaa saamelaisalueella Oman työn ideointi/pohdinta Maria monogrammin käyttö Maria monogrammi työni lähtökohtana Helmen pyynti saamenmaalla Helmien käyttö omassa työssäni Työn tekeminen ja yhteenveto Tuotteen hinnoittelu... 6 Lähdeluettelo... 8

4 1 1. Johdanto Saamelaiset ovat käyttäneet hääkruunuja vuosisatojen ajan. Hääkruunuperinne on säilynyt lähinnä Norjan saamelaisten keskuudessa, mutta on palaamassa Suomen puolen saamelaisille. Suomen puolen saamelaisten vaatimattomaan pukuun sopivia hääkruunuja ei ole saatavilla. Opinnäytetyönä valmistan meidän pukukorukulttuuriin sopivan häätiaran, jota sitten voi lainata naimisiin aikoville.

5 2 2. Taustaa 2.1 Hääkruunujen historiaa Suomessa Kruunu on kehittynyt hiuksissa pidettävästä seppeleestä. Morsiuskruunun käyttö sai alkunsa Neitsyt Marian palvonnasta ja kruunusta tuli neitsyyden vertauskuva. Ajan mittaan alkoi kirkko lainata kruunuja morsiamille. Kruunut olivat yleensä kullattua tai kultaamatonta hopeaa. Toisinaan koristeena oli käytetty kiviä tai helmiä. Olaus Magnuksen1500-luvun puolivälin kertomusten perusteella Pohjolan morsiamet ovat käyttäneet kruunuja. (Fagerström 1989, 37) 2.2 Hääkruunujen historiaa saamelaisalueella Varhaisin kuva, jonka olen löytänyt saamelaisnaisen kantamasta hääkruunusta, on piirros 1851 vuodelta. Vanhat kruunut, joita on museoissa ja näkee kuvissa, ovat olleet kruunumallisia, alaosan ympärysmitaltaan suppea, ja kruunussa on roikkunut hopealehdyköitä. Kruunut ovat olleet aikaisemmin enemmän levymäisestä hopeasta valmistettuja, vähemmän filigraanikoristeltuja. Joskus kruunuissa on käytetty koristeina helmiä ja lasikiviä. Kuva luvulta lähtien kruunut ovat muuttuneet enemmän tiaran mallisiksi. Ehkäpä sarvilakin katoamisen myötä kruunumallia piti muuttaa helpommin päässä pysyväksi. Norjan puolella hääkruunuperinne on ollut voimakkaampi, tai se on säilynyt Kuva 3: Vuosi 1910

6 3 siellä paremmin. Siellä kruunuihin on kiinnitetty paljon silkkipaperiruusukkeita ja muita koristeita 1900-luvun alusta 1900-luvun puoleenväliin asti (Forselius 2009) luvun puolenvälin jälkeen siellä on alkanut enemmän näkymään filigraanitekniikalla koristeltuja kruunuja (Forselius 2009). Kuva 4: Silkkipaperiruusukkeita Kuva 5: Filigraanikoristelu

7 4 3. Oman työn ideointi/pohdinta Opinnäytetyön aihe oli helppo valita, sillä olen kiinnostunut saamelaisista pukukoruista. Hääkruunu tekee paluuta ja on tullut myös yhä voimakkaammin Suomen puolen saamelaisten käyttöön. On myös tullut tarve tämän perän pukumuotiin sopivaan hääkruunuun ja muuhun hääpukukorustoon. Pukukorumuoti on tällä hetkellä Inarin ja Utsjoenkin yksinkertaisten pukujen osalta mennyt koristeellisempaan suuntaan. Pukukoruissa saa myös nykyään olla väriä. 3.1 Maria monogrammin käyttö Maria monogrammi on roomalaiskatolista alkuperää. Siinä esiintyy usein goottilainen minuskeli M ja kruunu, jotka yhdessä muodostavat Neitsyt Marian monogrammin. Saamelaiset ovat luultavasti alkaneet käyttämään symbolia tietämättä sen hengellistä sisältöä. Usein monogrammia ja M kirjainta on tyylitelty niin, ettei sitä tunnista. (Ripatti 1994, 44-45) Kuva Maria monogrammi työni lähtökohtana Tehdessäni koulutyönä komsiopalloja tutustuin vanhoihin komsiopallomalleihin. Useissa roikkui alhaalla Maria monogrammi, jota on käytetty saamelaiskoruissa ja korujen aiheena paljon. Yksi malli alkoi kiehtoa minua siinä määrin, että tein siitä mukaelman komsiopallon lehdykäksi. Idea, jonka ympärille rakensin häätiara aiheen, oli pyhyys puhtaus ja neitseellisyys. Nämä sopivat hääkruunun teemaksi, ja Neitsyt Maria liittyy siihen jo mielleyhtymien ja historiankin kautta. Maria monogrammi taas liittyy saamelaisten koruihin ja oli luonteva valinta sitä kautta. Mukailemani monogrammin muoto muistuttaa goottilaisen kirkon ikkunoita.

8 5 3.3 Helmen pyynti saamenmaalla Helmenpyyntiä on esiintynyt ainakin Ruotsin Lapissa, Kuolan niemimaalla sekä Luttojoessa sivujokineen. Pyyntiä on harjoitettu sydänkesällä. Aikaisemmin raakkuja on kerätty kahlaamalla ja syvemmältä sukeltamalla. Myöhemmin tuli, ehkä vienankarjalaisilta, lautta käyttöön. (Suomen suku , 232) 3.4 Helmien käyttö omassa työssäni Olen käyttänyt makeanveden helmiä koruissani aikaisemminkin. Helmissä kiehtoo niiden silkkinen kiilto sekä puhtauteen ja viattomuuteen liittyvät ajatukset. Nykyään viljeltyjä helmiä saa erivärisiksi värjättyinä. Näin helmillä saa myös mukavaa vaihtelua koruihin. Toisekseen minua kiehtoo ajatus siitä, että helmiä tuottava jokihelmisimpukka elää Saamenmaalla. Jos saamelaiset ovat käyttäneet ravinnoksi jokihelmisimpukkaa, on todennäköistä, että he ovat löytäneet myös helmiä. Lasihelmiä on käytetty kaulanauhoissa ainakin Utsjoella ja Inarissa (Fjellström 1 ja , 145). Aitoja helmiä, tai niiden jäljitelmiä näkyy vanhoissa valokuvissa naisilla kaulassa tai hääkuvissa pään ympärille kiedottuna. 4. Työn tekeminen ja yhteenveto Häätiaran teko on ollut mielenkiintoista. Olen yllättynyt siitä, kuinka nopeasti itse työ on edistynyt. Haasteellisinta tekemisessä on ollut teeman löytäminen kruunuun. Muodon hakeminen oli pitkän suunnittelun tulos. Välillä luottamus omaan kauneudentajuun on ollut hukassa. Seuraavaan kruunuun aion tehdä saman muodon, mutta erilaisen designin. Huomasin, että liian suuret sahaukset olivat heikkoja kohtia. Muotoon pakottaessa pitkänomaisten aukkojen väliin jäävät hopeapalkit alkoivat venyä, ja niitä piti sitten supistaa.

9 6 Suunnittelin tiaraan vaihdettavat helmet ja kiven. jolloin siihen saa väreillä vaihtelua. Vaihdettavan kiven mekanismi onkin ollut haaste, ja on muuttunut jo suunnitteluvaiheen jälkeen työn edetessä kaksi kertaa. Nyt kiven voi irrottaa ja kiinnittää istukkaan jousiprikan avulla. Kiveksi valitsin ruusukvartsin. Valintaan vaikutti suurimmaksi osaksi helmien väri. Halusin tiaraan aidot luonnonväriset helmet, koska ne ovat arvokkaammat ja arvostetummat. Luonnonvärisistä helmistä valitsin vaaleanpunaisen sävyiset helmet ja kiveksi valikoitui sitten saman sävyinen kvartsi, jonka kaksoispyörtöhioin. Suuren haasteen opinnäytetyön tekemiselle aiheutti myös sen suuri koko. Pitkänomaiset juotokset oli erittäin vaikeat tehdä. Suuren esineen kiillottaminen on hankalaa. Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. Tiarasta tuli kaunis, ajan hengen mukainen, mutta ei liian korea. 5. Tuotteen hinnoittelu Materiaalit ilman alv: Makeanvedenhelmet 7kpl 10,12 Puolivalmisteistukat helmille 7 kpl 10,01 Hopealevy 100 Hopealanka ja juotteet 20,49 Ruusukvartsi 10 Yht. 150,62 Tuntipalkaksi otan itselleni 8 /tunti. Aikaa minulla meni tiaran tekemiseen 63 tuntia. 8 *63=504.

10 7 % Verollinen mh 918, ALV 165,68 22 Veroton mh 753, Ainekust. veroton 150,62 20 Myyntikate 602,48 80 Palkkalustannukset 504 Palkkakate 98,48 Muut kiint. kulut Käyttökate Jos myisin tiarani, sen hinta olisi 918,77. Myyntikatteen on käsityöyrittäjällä oltava lähellä sataa, jotta itselle saa tyydyttävän palkan, ja jotta kaikki kiinteät kulut on mahdollista hoitaa. Tässä esimerkissä laitoin myyntikatteeksi 80%. Palkkakate on se, mitä jää ainekustannuksen ja palkan jälkeen kiinteisiin kuluihin. Minun tiarastani jäisi mynnin jälkeen yritykselle 98,48 laskujen maksuun.

11 8 Lähdeluettelo Fagerström, Raimo Suomalaisia antiikkikoruja. Juva: WSOY. Fjellström, Phebe ja2. Lapskt silver. Uppsala: Almqvist ja Wiksells. Forselius, Anu Saamelaishäät. Luento. Inari: Saamelaisalueen koulutuskeskus. Ripatti, Pekka Saamelaiskorujen kuva-aiheet, materiaalit ja valmistustekniikat. Käsityötieteen syventävien opintojen tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopisto. Suomen suku 2. osa A. Kannisto, E.N. Setälä, U.T. Sirelius, Yrjö Wichmann (toim.) Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava Kuva 1: Anaras-lehti 7. vuosikerta, elokuu. Kuva 2: Fjellström, Phebe Lapskt silver. Uppsala: Boktryckeri aktiebolag. Kuva 3:Valkeapää, Nils-Aslak Beaivi Áhcazan. Vaasa: DAT. Kuva 4 ja 5: Sara H. Hætta, Brit Inga H.Buljo, Berit Karen Bongo Utsi, Ellen Inga Logje Muitalusat ja dáhpáhusat Guovdageainnus 9, Govvagirji V. Guovdageainnu historjásearvi. Kuva 6: Fjellström, Phebe Lapskt silver 1. Uppsala: Boktryckeri aktiebolag.