Kauppa- ja teollisuusministeriö Yli-insinööri Jorma Aurela Lausuntopyyntö 6/330/2006 Lausunto Fortum Power and Heat Oy:n Loviisan ydinvoimalaitoksen käyttöä koskevasta lupahakemuksesta Greenpeace kiittää lausuntopyynnöstä ja lausuu seuraavaa. Fortum Power and Heat Oy:n lupahakemusta Loviisan ydinvoimalaitoksen käyttöiän pidentämiseksi ei tule hyväksyä. - Hakija ei pysty osoittamaan, että laitos voisi toimia turvallisesti seuraavat 20 23 vuotta. Loviisan ydinvoimala ei täytä valtioneuvoston päätöksen 395/1991 määräyksiä ydinturvallisuudesta edes nyt. - Hakemus on hyvin ylimalkainen, eikä esitä analyyttista kuvausta turvallisuuden kannalta kriittisten komponenttien, kuten paineastian nykytilasta tai siitä, millä perustein komponenttien turvallisen käytön voisi varmistaa seuraaville 20 23 vuodelle. - Käyttöluvalle haettu aika (20 ja 23 vuotta) on ydinturvallisuusnäkökulmasta liian pitkä. - Korkea-aktiivisen ydinjätteen loppusijoitusta Loviisan laitosten ydinjätteille ei ole järjestetty lain edellyttämällä tavalla. Alla esitämme tarkempia perusteluja Greenpeacen lausunnolle: 1. Lupakäsittely pelkkää teatteria hakija pitää lainsäädäntöä pilkkanaan On mahdotonta suhtautua ydinenergialain 20 :n mukaiseen lupamenettelyyn vakavasti, kun kyseessä on pelkkä muodollisuus. On selvää, ettei myöskään luvan hakija (Fortum Power and Heat, FPH) suhtaudu siihen vakavasti. Hakemus on ylimalkainen kuvaus laitoksen rutiinitoiminnasta, eikä teknisiä perusteluja laitoksen käyttöiän jatkamiselle ole vaivauduttu kirjoittamaan auki. Hakija pitää luvan heltiämistä itsestäänselvyytenä, mistä yksi selkein esimerkki on hakemuksessakin mainittava automaation uudistamisprojekti, 1
joka on aikataulutettu jatkumaan pitkälle nykyisen käyttöluvan päättymisen jälkeen 1. Toinen, vielä räikeämpi esimerkki on FPH:n jo solmima pitkäaikainen polttoainesopimus TVEL-konsernin kanssa ensi vuoden alusta alkaen (jolloin nykyinen käyttölupa on jo päättynyt) 2. FPH:n asenne joka kertonee myös teollisuuden ja viranomaisten liian symbioottisesta suhteesta Suomessa on todella huolestuttava, sillä käyttöluvan pidentämistä ei olisi mitään syytä ottaa itsestäänselvyytenä. Ikääntyvien ydinvoimaloiden turvallisuushaasteet ovat erilaisia kuin uusien tai keski-iässä olevien voimaloiden. Loviisan ydinlaitosten osalta haasteita lisää se, että niissä on yhdistelty eri aikakausien ja eri valmistajien ydinvoimateknologiaa. 2. Loviisan voimalaitoksen käyttöturvallisuudelle ei ole takeita Loviisan toisen sukupolven VVER-440/213 -laitoksia on modifioitu verrattuna alkuperäiseen Neuvostoliiton reaktorimalliin. Tietyt perusongelmat ovat kuitenkin samoja. Voimalaitos on suunniteltu yksittäisvikakriteerin täyttäväksi. Sitä ei suunniteltu alun perin kestämään vakavaa reaktorionnettomuutta. Toisen sukupolven VVERreaktoreiden yleiseksi ongelmaksi on myös havaittu materiaalien huono laatu. Erityishuolta on aiheuttanut primääripiirin austeniittisestä valuteräksestä valmistettujen osien terminen haurastuminen. Hakemuksessa todetaan, että Loviisan voimalaitos ei täytä valtioneuvoston päätöksen 395/1991 määräysten pykäliä 12 (koskien vakavien reaktorionnettomuuksien raja-arvoa) ja 18 (koskien turvallisuustoimintojen varmistamista) 3. Säteilyturvakeskus totesi samat puutteet jo vuonna 1997 julkaisemassaan turvallisuusarviossa. STUK:n mukaan voimalan kaikkien turvallisuusjärjestelmien toimintaa tilanteessa, jossa jokin osa vioittuu toisen osan ollessa poissa käytöstä huollon tai ylläpidon vuoksi, ei ole varmistettu. Niin ikään turvajärjestelmien rinnakkaisia osia ei ole kaikilta osin erotettu toisistaan niin, että niiden vioittuminen samasta, järjestelmän ulkopuolisesta syystä olisi epätodennäköistä. Vakava reaktorionnettomuus Loviisassa voisi johtaa ihmisten sallittua suurempaan säteilyaltistukseen. 4 Vuonna 1998 tason 1 PSA -onnettomuuden todennäköisyydeksi reaktorivuotta kohti arvioitiin Loviisassa yli yksi kymmenestä tuhannesta, mikä on verrattain korkea. PSAanalyysit ovat erityisesti vanhoissa reaktoreissa epäluotettavia, sillä odottamattomia vikoja ja materiaalien heikkenemistä on ehtinyt tapahtua. Tätä osoittaa omalta osaltaan mm. syksyn läheltä piti -tilanne Forsmarkin ydinvoimalassa, jossa odottamaton tilanne 1 Käyttölupahakemus, Liite 5, s. 9. 2 Fortumin tiedote 22.12.2006. 3 Käyttölupahakemus, liite 6, s. 42. 4 STUK (1997). Compliance of Loviisa NPP with Decision (395/1991). Verkossa: http://www.stuk.fi/english/convention/compliance_lo.html. 2
johti eri osajärjestelmien pettämiseen samasta syystä. Voimalan varageneraattoreista kaksi käynnistyi ilmeisesti vain hyvällä tuurilla. Saksan ydinturvallisuusviranomaisen mukaan vakavan ydinsulaonnettomuuden riski olisi muuten ollut alle puolen tunnin päässä 5. 3. Hakemuksesta ei käy ilmi, millaisessa kunnossa kriittiset komponentit ovat Loviisan laitokset ovat tulleet elinkaaressaan vaiheeseen, jossa laitoksen ikääntymiseen ja käyttöiän hallintaan on kiinnitettävä erityistä huomiota. FPH:n hakemus kuitenkin kuvailee Loviisan ydinvoimalan ja sen keskeisten komponenttien nykytilaa ja niiden kykyä kestää vielä 20 lisäkäyttövuotta hyvin ylimalkaisesti. Laitoksella on käyttöiän hallintaa koskeva toiminto, jonka puitteissa laitoksen ikääntymistä seurataan ja suoritetaan turvallisuuden ylläpitämiseksi tarvittavat, laitteiden ikääntymisen hallintaan liittyvät toimet. (Liite 6, s.8) Tämä ei ole hyväksyttävää. Greenpeacen pyydettyä FPH:lta luvanhakijan STUK:lle toimittamia yksityiskohtaisempia selvityksiä laitoksen kunnosta ja teknisistä edellytyksistä pidentää käyttöikää, FPH ei suostunut lähettämään niitä vedoten käytäntöihin. Herää kysymys, miksi hakija ei halua julkistaa turvallisuusanalyyseja yleisempään tarkasteluun. Ydinvoimalaitoksen pääosat altistuvat käytön aikana monille rasituksille korkeille lämpötiloille, paineille, nopeille virtauksille ja säteilylle. Nämä asettavat laitoksen materiaaleille korkeita vaatimuksia - erityisesti laitoksen iän kasvaessa. Kansainvälisten analyysien mukaan ikääntymisestä johtuvien ongelmatilanteiden määrä onkin kasvanut 6. Ikääntymisilmiöitä ovat mm. korroosio, jota ilmenee erityisesti jäähdytteen kanssa kosketuksissa olevilla pinnoilla; materiaalin väsyminen vaihtelevan kuormituksen alaisuudessa olevissa osissa, erityisesti kun rasituksenalaisessa osassa tapahtuu edestakaisia muodonmuutoksia; sekä vanheneminen, eli rakenneaineiden mekaanisten ominaisuuksien heikkeneminen iän myötä. Laitoksen ikääntymiseen liittyy myös laitteiden vanhanaikaistuminen, mikä vaikuttaa mm. huoltoon ja varaosien saatavuuteen. Ikääntymisprosessien tunnistaminen on vaikeaa, koska ne voi usein havaita vain mikroskooppisella tasolla rakenteiden sisäpuolella. Siksi niitä havaitaankin usein vasta jälkeenpäin, kun komponentti on jo pettänyt. Esimerkiksi varsinaista väsymismurtumaa ja siihen liittyvää särönkasvua edeltää huomattavasti pitemmän aikaa kestävä särön 5 BMU 2006. Ergänzung der Kurzinformation zu einem Ereignis im schwedischen Kernkraftwerk Forsmark. http://www.bmu.de/files/pdfs/allgemein/application/pdf/3ergaenzung_forsmark.pdf. 6 Morlent, O. & F. Michel: Safety Significance of Component Ageing, Exemplary for MOV, Based on French and German Operating Experience; EUROSAFE 2001, Seminar 1, Paris, November 6, 2001 3
ydintymisvaihe, joten väsymismurtuma voi syntyä ennalta arvaamatta hyvinkin pitkään käytössä olleessa laitteessa 7. Vuonna 1990 eroosiokorroosio aiheutti Loviisan voimalassa syöttövesiputken katkeamisen, mikä toistui vuonna 1993. Ilmiötä luultiin pitkään mahdolliseksi vain kostean höyryn tapauksessa, mutta käytäntö osoitti toisin. 8 Reaktorin käynnistykset ja sammuttamiset lisäävät ikääntyneiden komponenttien kuormitusta. Tyypillisiä väsyttävien kuormitusten esiintymistilanteita ovat primääripiirin lämmitykset ja jäähdytykset esimerkiksi reaktorin käynnistysten ja sammutusten yhteydessä sekä määräaikaiskokeet ja pikasulut. Monet ydinvoimalaitoksen osista ja laitteista on suunniteltu vaihdettaviksi laitoksen käyttöiän aikana huoltotöiden yhteydessä. Toisaalta monet voimalaitoksen osat ovat sellaisia, ettei niitä voi tai kannata vaihtaa. Koko laitoksen käyttöiän kannalta ratkaisevaa onkin sellaisten suurten laitteiden ja rakenteiden ikääntyminen, joita ei ole suunniteltu vaihdettaviksi. Merkittävimpiä tällaisia komponentteja ovat reaktoripainesäiliö ja reaktorin suojarakennus. Painevesireaktoreissa myös höyrystimet on yleensä tarkoitettu pysyviksi, sillä yhdenkin höyrystimen vaihto olisi rakennusteknisesti suuri ja kallis operaatio. Ongelmia aiheuttaneiden paineastioiden kunnosta ei takeita Ydinvoiman tuotannon turvallisuuden kannalta selvästi merkittävin vanhenemisilmiö on reaktoripaineastian säteilyhaurastuminen. Ydinvoimalaitoksen painelaitteissa käytettävillä ferriittisillä teräksillä on se ominaisuus, että lämpötilan laskiessa ns. transitiolämpötilan alapuolelle teräksen muodonmuutoskyky heikkenee ja se muuttuu hauraaksi. Tällöin teräkseen kohdistuva voimakas jännitys voi repiä suhteellisen pienenkin särön nopeasti suureksi murtumaksi 9. Reaktoripainesäiliön murtumaan ei varauduta ydinvoimalaitoksen turvallisuusjärjestelmien suunnittelussa, joten sen eheys tulee varmistaa äärimmäisen huolellisesti. Painevesireaktorit ovat kiehutusvesireaktoreja alttiimpia säteilyhaurastumiselle, koska reaktorisydämen ja painesäiliön seinämän välinen etäisyys on pienempi ja painesäiliöön kohdistuva nopeiden, suurienergisten neutronien annos siten suurempi. Loviisassa tämä etäisyys on vielä tavallista pienempi sillä reaktoreiden 7 Isolankila A, ym. Ydinvoimalaitoksen säteily -ja ydinturvallisuuden varmistaminen. Luku 3. Kirjassa: Ydinturvallisuus. Sandberg J (toim.) Säteily- ja ydinturvallisuus sarja, osa 5. Karisto, Hämeenlinna 2004: 88-143. 8 Isolankila A, ym. Ydinvoimalaitoksen säteily -ja ydinturvallisuuden varmistaminen. Luku 3. Kirjassa: Ydinturvallisuus. Sandberg J (toim.) Säteily- ja ydinturvallisuus sarja, osa 5. Karisto, Hämeenlinna 2004: 88-143. 9 Sandberg, J. (toim.): Ydinturvallisuus, Säteilyturvakeskus, Helsinki, 2004. 4
painesäiliöt on suunniteltu kapeiksi rautatiekuljetusta varten. Kriittisin kohta haurastumisen kannalta on reaktorisydämen alueella oleva hitsausliitos. 10 Säteilyhaurastuminen on jo pitkään aiheuttanut ongelmia Loviisan reaktoreissa. Vuonna 1996 Loviisan I-reaktorissa tehtiin tuohon aikaan harvinainen reaktoripainesäiliön hehkutuskäsittely, jossa herkistynyttä hitsisaumaa hehkutettiin 100 tunnin ajan 475 C:n lämpötilassa. Vastaava käsittely oli suoritettu muutamaa vuotta aiemmin Greifswaldin ensimmäisen sukupolven VVER-440-reaktoreiden paineastioille Itä-Saksassa. Greifswald-1:n ominaisuudet eivät palautuneet odotetulla tavalla kuumahehkutuksessa 11. Laitokset suljettiin Saksojen yhdistyessä turvallisuussyistä. Paineastian hitsaussaumojen säteilyhaurastuminen näytteli keskeistä roolia myös Staden kiehutusvesireaktorin ennenaikaisessa sulkemisessa Saksassa 2003 sekä siinä, ettei Yankee Rowen ydinvoimala Yhdysvalloissa lopulta hakenutkaan lupaa käyttöiän pidentämiselle 32 vuoden käytön jälkeen. 12 Loviisan 1:lle myönnettiin kuitenkin vuonna 1998 kymmenen vuoden jatkoaika kuumahehkutuksen ja muiden turvallisuusparannusten perusteella. Loviisa 2:lla on tehty lähes samat toimenpiteet kuin Loviisa 1:llä hehkutusta lukuun ottamatta. Hitsisauman epäpuhtauspitoisuudet ovat siellä pienemmät, joten STUK on hyväksynyt reaktoripainesäiliön käytön toistaiseksi vuoden 2010 vuosihuoltoon asti. Uutena ongelmana esiin on noussut paineastian sisäosien haurastuminen, mikä saattaa lähitulevaisuudessa aiheuttaa lisäongelmia. Sisäosien murtumismekaanista käyttäytymistä ei vielä täysin tunneta. Myös paineastian perusaineen säteilyhaurastuminen saattaa 13 14 muodostua käyttöikää rajoittavaksi tekijäksi. Loviisan reaktoripainesäiliöt kuuluvat suomalaisten asiantuntija-arvioiden mukaan edelleen kriittisimpiin kohteisiin, vaikka palokuntatoiminnan tarpeen nähdään poistuneen. 15 Silti FPH hakee reaktoreiden käytölle nyt kerralla peräti 20-23 vuoden lisäaikaa, jolloin laitoksille alun perin suunniteltu 30 vuoden tekninen käyttöikä ylittyy 20 vuodella. Hakija ei kuitenkaan esitä analyysiä näiden kriittisten, jo nyt ikääntymisen seurauksista kärsivien osien kunnosta, saati siitä, miten aikoo varmistaa näiden turvallisen käytön vielä 20 23 lisävuotta. Sen sijaan hakija tyytyy toteamaan 10 Sandberg, J. (toim.): Ydinturvallisuus, Säteilyturvakeskus, Helsinki, 2004. 11 R. Ahlstrand ym. (1993). Evaluation of the Recovery Annealing of the Reactor Pressure Vessel of NPP Nord (Greifswald) Units 1 and 2. 12 Nuclear Reactor Hazards, Ongoing Dangers of Operating Nuclear Technology in the 21st Century, Greenpeace International, 2005. Verkossa http://www.greenpeace.org/international/press/reports/nuclearreactorhazards. 13 Olli Nevander & Raimo Raitanen, Ydinvoimalaitoksen käyttöiän hallinta, ATS ydintekniikka 1/2003, vol. 32. Suomen Atomiteknillinen Seura. 14 Kansallinen ydinvoimalaitosten turvallisuustutkimus 2007 2010. Uuden tutkimusohjelman SAFIR2010 runkosuunnitelma hankehakua varten, KTM 2005, verkossa http://virtual.vtt.fi/safir2010/2010hankehaku/ktm_safir_runkos_pt_ii.pdf. 15 Jussi Solin & Rauno Rintamaa, Tutkimus käyttöiän hallinnan tukena, ATS ydintekniikka 1/2003, vol. 32. Suomen Atomiteknillinen Seura. 5
(hakemuksen liite 6, s. 29), että säteilyhaurastuminen tunnetaan ilmiönä hyvin pitkään jatkuneen tutkimus- ja seurantatyön ansiosta ja että tämän perusteella on muodostunut käsitys, että molempien laitosten painesäiliöiden haurastuminen voidaan hallita 50 vuoden käyttöiän loppuun saakka. Pääkiertopumppujen suunnitteluratkaisut ainutkertaisia Paineastian ohella muita kriittisiä komponentteja Loviisan voimaloissa ovat pääkiertopumput, höyrystimet ja suojarakennus. Pääkiertopumppujen suunnitteluratkaisut ovat ainutkertaisia, joten niiden ongelmatilanteissa ei voida nojautua muiden vastaavien käyttökokemustietoon. Pumppujen toimittajalla ei myöskään ole enää valmiuksia toimittaa vastaavanlaisia pumppuja 16. Pääkiertopumpuissa on ilmennyt ajoittain vikoja ja värähtelyongelmia. Se, miten FPH on varautunut selviytymään ikääntymisen myötä todennäköisesti kasvavista, ongelmista ei käy hakemuksesta ilmi. Höyrystimien osalta ajankohtainen kysymys on vesikemian vaikutus. Höyrystimien käytettävyyteen vaikuttaa myös sekundaaripuolen kemia. Vesikemialla ja oksidifilmeillä on vaikutuksensa paitsi korroosion ja ympäristövaikutteiseen murtumiseen, myös aktiivisuuden kerääntymiseen reaktoripiirin pinnoille. 17 Suojarakennus ei takaa säteilysuojausta Suojarakennuksen tehtävä on muodostaa tiivis sulku radioaktiivisten aineiden pääsylle ympäristöön onnettomuustilanteissa. Loviisan laitoskokonaisuutta ei alun perin suunniteltu kestämään vakavia reaktorionnettomuuksia. Se, mitä Loviisan voimaloiden suojarakennus lopulta voisi kestää ja mitä ei, on jäänyt hämäräksi, eikä selkiydy FPH:n hakemuksen myötä. Säteilyturvakeskuksen vuoden 1997 turvallisuusarvion mukaan voimalan suojarakennuksen katon säteilysuojaus ei ole riittävä onnettomuustilanteessa. Puutteen korjaaminen jälkeenpäin ei STUK:n mukaan ole käytännössä enää mahdollista. Suojarakennus ei myöskään mahdollisesti kestäisi esimerkiksi pienkoneen törmäystä, sillä rakennuksen kattorakenteissa on puutteita. Törmäyskestävyys ei vastaa nykyisiä turvallisuusvaatimuksia, ja jyrkässä kulmassa syöksyvä pienkone voisi merkittävästi vaurioittaa suojarakennusta. 18 FPH:n hakemuksessa todetaan kuitenkin ristiriitaisesti, että Teräsbetoninen suojarakennus on suunniteltu kestämään pienlentokoneen törmäys 19 ja että lentokonetörmäyksen aiheuttamia riskejä on tutkittu 20. 16 Olli Nevander & Raimo Raitanen, Ydinvoimalaitoksen käyttöiän hallinta, ATS ydintekniikka 1/2003, vol. 32. Suomen Atomiteknillinen Seura. 17 Jussi Solin & Rauno Rintamaa, Tutkimus käyttöiän hallinnan tukena, ATS ydintekniikka 1/2003, vol. 32. Suomen Atomiteknillinen Seura. 18 Compliance with the general regulations for the safety of nuclear power plants (decision 395/1991), Säteilyturvakeskus, 1991, verkossa: http://www.stuk.fi/english/convention/compliance_lo.html 19 Käyttölupahakemus, liite 6, s. 30 20 Käyttölupahakemus, liite 6, s. 34 6
Muut komponentit ja yhteisvaikutukset Edellä on esitelty vain joidenkin tärkeimpien komponenttien ikääntymisen tuomia ongelmia, mutta ikääntyminen koskee luonnollisesti myös muita komponentteja. Tutkimuksen myötä ikääntymisen tuomista ongelmista tiedetään jo melko paljon, mutta on edelleen monia mekanismeja, jotka tiedetään, mutta joita ei vielä täysin ymmärretä. Lisähaasteita aiheuttaa se, ettei kaikkea seurantaa voida tehdä fyysisesti, vaan on turvauduttava teoreettisiin mallilaskelmiin materiaalien käyttäytymisestä. Kun laitosten käyttöikää pidennetään alkuperäisestä, käy ongelmien ja niiden yhteisvaikutusten ymmärtäminen luonnollisesti entistäkin haastavammaksi. 4. Ydinjätehuollon järjestäminen Ydinenergialain mukaan lupa ydinlaitoksen käyttämiseen voidaan myöntää, jos hakijan käytettävissä olevat menetelmät ydinjätehuollon järjestämiseksi, ydinjätteiden loppusijoitus ( ) siihen mukaan luettuna, ovat riittävät ja asianmukaiset. Maailmassa ei ole yhtään toimivaa korkea-aktiivisen ydinjätteen loppusijoituspaikkaa, jollei sellaiseksi lueta venäläisiä jokia. Loppusijoituspaikan avaamiseen Suomessa tähtäävä hanke on vasta tutkimusvaiheessa eikä asianmukaisuutta ole voitu varmistaa. On perusteltuja syitä uskoa, ettei tähän välttämättä pystytäkään. Esim. hankkeen vertaisarviointiryhmä 21 ja Posivan omat raportit tuovat esille, että ydinjätteen kulkeutumisen mallintaminen maaperässä kymmenien tuhansien vuosien aikana on äärimmäisen vaikeaa ja siihen liittyy paljon epävarmuuksia. Korkea-aktiivisen ydinjätteen loppusijoitusta Loviisan laitosten ydinjätteille ei ole järjestetty lain edellyttämällä tavalla. Myöskään lupahakemuksen liitteessä 9 esitetyt suunnitelmat korkea-aktiivisen ydinjätteen välivarastoinnille Loviisassa eivät vakuuta. 5. Loviisan voimalan energia- ja ilmastopoliittinen merkitys Käyttölupahakemuksessa hakija antaa voimalan ilmasto- ja energiapoliittisesta merkityksestä yksipuolisen kuvan. FPH on laskenut laitoksella tuotettavan sähkön korvaamisen muilla energialähteillä kasvattavan vuotuisia hiilidioksidipäästöjä 2,8 6,7miljoonaa tonnia. On mielenkiintoista, että uusiutuvan energian myynnillä ratsastava Fortum ei näe ydinvoimalle muita vaihtoehtoja kuin fossiiliset polttoaineet. Euroopan Unionin tavoite nostaa uusiutuvien energialähteiden osuus 20 %:iin primäärienergiasta 21 Ks. esim. M.J. Apted, H. Hänninen, D Read, P.C. Robinson, O. Stephansson, J. Suksi, S. Tirén, C.F. Tsang. STUK External RTD 2003 Review Group Report, 2004. http://www.enviros.com/vrepository/subscribed/reports/stuk%20external%20rtd%202003%20review %20Group%20Report%20end%20October%202004.doc 7
vuoteen 2020 mennessä tarkoittaa kuitenkin sitä, että myös Suomessa nimenomaan uusiutuvien energialähteiden osuutta on jatkossa kasvatettava tuntuvasti. Myös hakijan väite siitä, että laitoksella tuotettu sähkö vähentäisi jatkossakin Suomen riippuvuutta energiantuonnista sisältää mielenkiintoisen perusoletuksen siitä, että Loviisan ydinvoimalan vaihtoehto olisi sähkön tuominen rajojen ulkopuolelta, eikä esimerkiksi kotimaisen uusiutuvan energian ja energiansäästön yhdistelmä. 6. Lopuksi Hakija toteaa hakemuksessaan seuraavaa: Laitoksen turvallisuus on nostettu niin korkealle kuin on mahdollista huomioiden yhtäältä laitoksen alkuperäisen suunnittelun asettamat reunaehdot ja toisaalta käyttökokemusten ja turvallisuustutkimusten tuomat uudet tiedot turvallisuuden parantamiseksi. (Liite 6, s. 6) Lainaus johtaa käyttöluvan pidentämistä koskevan problematiikan ytimeen. Millä kriteereillä voidaan lopulta arvioida, onko voimala riittävän turvallinen vielä 20 vuotta? Loviisan voimalaitosta ei alun perin suunniteltu ja rakennettu kestämään vakavaa reaktorionnettomuutta. Jälkeenpäin turvallisuutta on parannettu siinä määrin, kuin se on ollut käytännöllistä ja taloudellisesti perusteltavaa. Ovatko parannukset olleet nykyisen turvallisuuskäsityksen valossa riittäviä? Kuinka monesta kriteeristä luvanantaja voi vanhentuneiden turvallisuusnäkemysten pohjalta suunnitellun laitoksen kohdalla käytännön syistä joustaa? Ikääntyvien ydinvoimaloiden ongelmiin voidaan vastata pääsääntöisesti viidellä tavalla: sulkemalla voimala; vaihtamalla komponentteja; vähentämällä komponenttien kuormitusta (koskee erityisesti paineastiaa); lisäämällä laitoksen turvallisuustarkistuksia ja valvontaa tai pienentämällä turvallisuusmarginaaleja. Loviisan voimalaitoksen kohdalla viimeinen vaihtoehto ei saa voittaa. Lisätiedot: Lauri Myllyvirta Energiakampanjoitsija Greenpeace lauri.myllyvirta@nordic.greenpeace.fi Kaisa Kosonen Ilmastokampanjavastaava Greenpeace kaisa.kosonen@nordic.greenpeace.org 8