Joulun kala MARKKU HYNYNEN, ILMO KELLOKUMPU JA JUHANI AHONEN KUKSAT-TUTKIMUSRYHMÄN PUOLESTA Moni perhokalastaja vaikka maksaisi saadakseen varmuuden siitä, millainen perho kelpaa kalalle. Selvitimme satunnaistetun kokeen avulla, mikä perho maistuu harjukselle (Thymallus thymallus). Koe suoritettiin helteisinä iltapäivän hetkinä Tenojoella, jossa kahdeksan kalastajaa tarjosi viittä perhoa kutakin puolen tunnin ajan. Perhoista kaksi oli pintaperhoja ja kolme uppoperhoja. Klinkhämerillä (pintaperho) saatiin useampia kaloja ja enemmän kalaa (painoyksikköinä) kuin March Brownilla ja Zululla (molemmat uppoperhoja). Elämyksiä selvittääksemme laskimme yhteen ylös saadut kalat ja näykkäisseet tai karkuun päässeet kalat. Tälläkin suureella mitattuna Klinkhämer oli parempi kuin March Brown ja Zulu. Tuloksemme osoittavat, että ainakin tutkimuksemme kaltaisissa olosuhteissa perhojen välillä on eroa niiden kyvyssä houkutella ja kalastaa harjusta. Tuloksemme saattavat auttaa perhokalastajaa saamaan harrastuksestaan enemmän irti eli enemmän kalaa ja elämyksiä. Ihminen on kalastanut hyönteisiä tai muuta kalan ravintoa jäljittelevillä syöteillä eli perhoilla hyvin kauan. Ainakin jo antiikin Kreikassa tiedetään harrastetun perhokalastusta (Chartrand 1996). Vanhin säilynyt perhokalastusta käsittelevä käsikirjoitus on keskiajalta (de Worde 1496). Perhokalastajien määrä kolminkertaistui Suomessa 1980-luvun puolivälistä 1990-luvun puoliväliin (Pusa 1995). Nyt harrastajia lienee yli 100 000 (Veli Autti, suullinen tiedonanto). Perhokalastus näyttää olevan suosittu harrastus myös lääkärien keskuudessa (Nuutinen ja Nuutinen 1998). Perholla kalastavien lääkäreiden määrästä ei ole tietoa, mutta»koukkuun jääneiden» (Aho 1921) kollegojen joukko lienee kasvanut samassa suhteessa kuin harrastuksen suosio yleensä. Saaliin saamisen tärkeimpiä edellytyksiä on pyytää hyvällä perholla sellaisella, joka houkuttelee kaloja ja jolla saa kaloja. Kalalle parhaiten maistuvasta perhosta lienee kuitenkin melkein yhtä monta mielipidettä kuin on perhokalastajia. Tämä ei ole ihme, sillä tutkittua tietoa perhojen paremmuusjärjestyksestä on hyvin vähän (Britton ym. 1998). Duodecim 1999; 115: 2665 71 2665
Koska perhokalastusta harrastavien kollegojen määrä lienee huomattava, saattaa pätevällä tiedolla perhojen kalastavuudesta olla lääketieteellistäkin merkitystä. Välttämällä tehottomien perhojen sitomista ja niillä kalastamista säästää aikaa, jota voi käyttää esimerkiksi lääketieteellisiin puuhiin. Tehottomaan kalastukseen liittyvät ajan ja rahan menetykset saattavat olla huomattavat, varsinkin kalastusmatkan suuntautuessa kauas kotipaikkakunnalta. Siksi halusimme tutkia, millaisia perhoja kannattaa varata rasiaan lähdettäessä harjuksenpyyntimatkalle Tenojoelle. Aineisto ja menetelmät Tutkimuspaikaksi valittiin noin kilometrin mittainen kaista hyväksi harjuksenpyyntialueeksi tunnetulta Levajokisuulta Tenojoen Norjan puoleisella rannalla (kuva 1). Aineisto kerättiin iltapäivällä 15.7.1999 (kuusi kalastajaa) ja 17.7. (kaksi kalastajaa). Sää oli molempina kalastuskertoina samanlainen: tuuli heikko, kirkas auringonpaiste ja helle (ilman lämpötila +28 ja +30 C). Kalojen pintakäyntejä (ns. tuikkeja) havaittiin tutkimusalueella runsaasti aineiston keruun aikana. Tutkimukseen osallistui kahdeksan kalastajaa (yksi nainen ja seitsemän miestä), joiden harrastus oli kestänyt»vakavassa mielessä» vaihtelevan ajan, kuitenkin vähintään yhden vuoden. Kukin kalastaja kalasti viidellä perholla (kuva 2). Perhojen järjestys oli satunnaistettu, ja kullakin perholla kalastettiin 30 minuuttia. Satunnaistaminen tehtiin sokkoutetulla»hatusta vetäen» -menetelmällä. Perhoista kaksi, Klinkhämer ja Nalle Puh, oli pintaperhoja (kelluvat veden pinnalla) ja muut, March Brown Silver, Red Tag ja Zulu, uppoperhoja (uivat pinnan alla). Perhojen vakioimiseksi ne hankittiin samalta toimittajalta (Petri Hämäläinen, Kalastin Oy, Helsinki). Perhot oli sidottu väkäsellisiin koukkuihin, joiden koot olivat 10 ja 12. Painon käyttö perukkeessa oli kielletty, mutta muuten kalastusvälineet (vapa, siima, peruke, yms.) ja -tekniikka olivat kalastajan vapaasti päätettävissä. Kullekin kalastajalle satunnaistettiin oma 100 150 metrin alue (pooli), jolta hän aloitti kalastuksen. Kalastuksen aikana oli sallittua siirtyä kalastuspaikan alueella toiseen pooliin kuitenkaan häiritsemättä muiden kalastajien aineistonkeruuta. Halusimme selvittää pääasiassa, saako jollakin perholla enemmän harjuksia (Thymallus thymallus) kuin toisilla. Tutkimuksen päämuuttuja oli sen mukaisesti saatujen kalojen määrä. Ylös otetun harjuksen alamitta oli 28 cm. Ylös otettu kala tapettiin heti antamalla papilla (kalan lopettamiseen tarkoitettu nuija) napakka isku kalloon. Kalasta päästettiin heti veri, paino punnittiin sähköisellä vaa alla (D.A.M., Saksa) 50 g:n tarkkuudella, ja kalan pituus mitattiin leuan kärjestä kokoon puristetun pyrstön kärkeen. Toissijaisesti halusimme selvittää, onko jokin perho houkuttelevampi kuin jokin toinen. Sen selvittämiseksi kirjasimme myös näykkäisyt (ns. tärppi) ja karkuutukset (kala on selvästi kiinni koukussa mutta pääsee väsytyksen tai noston aikana karkuun). Laskemalla yhteen saatujen ja näykkäisseiden tai irti päässeiden kalojen lukumäärät saimme selville kalojen aiheuttamat kalastajan sykkeen kiihtymiset, joita tässä tutkimuksessa nimitetään tapahtumiksi. Näykkäisyn tai irti pääsyn oletimme tapahtuneen aina eri kalalle. Aineisto analysoitiin χ 2 -testillä. Tulokset Kaikki saadut harjukset olivat alamittaa suurempia. Sattumalöydöksenä saatiin kaksi smolttia (pieniä lohen jokipoikasia), mutta niitä ei otettu mukaan aineistoon ja ne päästettiin heti takaisin jokeen. Ensimmäisenä tutkimuspäivänä (kalastajat A F) saatiin yhdeksän harjusta ja toisena päivänä (kalastajat G ja H) 2666 M. Hynynen ym.
Kuva 1. Aineiston keruu käynnissä. Kuva 2. Tutkimuksessa käytetyt perhot vasemmalta oikealle: Nalle Puh, Red Tag, Zulu, March Brown Silver ja Klinkhämer. 2667
kuusi (taulukko 1). Suurin kala painoi 650 g ja oli 46 cm pitkä, mutta kaksi siiman katkaissutta ja karkuun päässyttä harjusta oli selvästi suurempia (kalastajan näköhavaintoon perustuva arvio). Saatujen harjusten yhteispaino oli 5 300 g. Taulukossa 1 tulokset on ilmoitettu kalastajan mukaan ryhmiteltyinä. Kalastajat erosivat toisistaan merkitsevästi (p < 0.0001) painoyksikköinä mitatun saaliin suhteen. Taulukossa 2 tulokset on ryhmitelty perhon mukaisesti. Eniten harjuksia saatiin Klinkhämer-perholla (kuva 3) ja vähiten March Brownilla ja Zululla. Ero perhojen välillä ei ollut kuitenkaan aivan merkitsevä (p = 0.0584). Saatujen kalojen yhteispainon suhteen perhot erosivat toisistaan merkitsevästi (p < 0.0001). Klinkhämerillä saatiin enemmän kalaa kuin March Brownilla (p = 0.0004) ja Zululla (p < 0.0001). Kun perhoja verrattiin tapahtumien (laskien yhteen saadut ja näykkäisseet tai irti päässeet) suhteen, perhojen välinen ero oli merkitsevä (p = 0.0083): tapahtumia oli useammin Klinkhämerillä kuin Zululla (p = 0.0077) ja March Brownilla (p = 0.0073). Pohdinta Tutkimuksessamme yksi perho, Klinkhämer, osoittautui muita paremmaksi. Sen ylivertaisuus voitiin todeta usealla eri suureella: 1) sillä saatiin useampia kaloja Taulukko 1. Ylös saatujen harjusten lukumäärä, paino ja pituus, näykkäisseiden tai irti päässeiden kalojen lukumäärä sekä tapahtumien lukumäärä kalastajan mukaan ryhmiteltynä. Kalastaja Saatuja Yhteispaino Paino (g) Pituus (cm) Näykkäisseitä Tapahtumia kaloja (g) (keskiarvo ja (keskiarvo ja tai irti yhteensä vaihteluväli) vaihteluväli) päässeitä A 0 0 2 2 B 0 0 1 1 C 1 350 350 36 1 2 D 4 1 600 400 (250 650) 38 (34 46) 1 5 E 3 950 317 (200 450) 35 (32 39) 2 5 F 1 350 350 33 1 2 G 1 550 550 39 3 4 H 5 1 500 300 (250 350) 33 (32 35) 2 7 Taulukko 2. Ylös saatujen harjusten lukumäärä, paino ja pituus, näykkäisseiden tai irti päässeiden kalojen lukumäärä sekä tapahtumien lukumäärä perhon mukaan ryhmiteltynä. Perho Saatuja Yhteis- Paino (g) Pituus (cm) Näykkäisseitä Tapahtumia kaloja paino (keskiarvo ja (keskiarvo ja tai irti päässeitä yhteensä (g) vaihteluväli) vaihteluväli) Klinkhämer 7 2700 386 (250 650) 36 (32 46) 7 14 Red Tag 4 1100 275 (200 350) 33 (32 34) 2 6 Nalle Puh 2 700 350 (300 400) 37 (36 37) 3 5 Zulu 1 350 350 33 1 2 March Brown 1 450 450 39 0 1 2668 M. Hynynen ym.
kuin muilla perhoilla (joskaan ero ei ollut aivan merkitsevä), 2) se oli kaloja houkuttelevampi (tapahtumilla mitattuna) ja 3) sillä saatiin painoyksikköinä mitattuna enemmän harjuksia. Tutkimuksemme päämuuttujassa, saatujen harjusten lukumäärässä (yhteensä 15), emme voineet osoittaa merkitsevää eroa perhojen välillä. Eri perhojen tehokkuudesta harjuksen kalastuksessa ei ole tiedossamme nyt tehdyn kaltaisia tutkimuksia. Siksi tutkimussuunnitelmaa laadittaessa emme tehneet voima-analyysiä sen arvioimiseksi, kuinka iso aineiston tulisi olla merkitsevän eron saavuttamiseksi perhojen välillä. Englannissa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin viiden perhon välillä ero taimenten ja kirjolohen pyyntitehossa (Britton ym. 1998). Aineiston koko oli 72 kalaa, ja kullakin perholla kalastettiin viisi tuntia. Omassa tutkimuksessamme kalastamisaika kullakin perholla jäi puoleen tuntiin. Tutkimuksen parhaalla perholla saatiin seitsemän harjusta ja kahdella huonoimmalla yksi kummallakin. Vaikka ero ei olekaan tilastollisesti merkitsevä, pidämme eroa»kliinisesti» vai pitäisikö sanoa kalastuksellisesti merkitsevänä: jos aikaa on kalastamiseen vain puoli tuntia, mikäpä kalastajaryhmä ei haluaisi mieluummin seitsemän kalaa kuin yhden. On mahdollista, että ero perhojen välillä olisi ollut merkitsevä kalan saannin ollessa parempi, sillä tutkimuspäivinä harjuksen syönti oli paikkakuntalaisen asiantuntijan mielestä erityisen huono (Heikki Tuovila, suullinen tiedonanto). Kuva 3. Tehokkain perho oli Klinkhämer (nuoli). Tämäkin noin 400 g:n painoinen harjus erehtyi luulemaan sitä hyönteiseksi. 2669
Painoyksikköinä laskettuna Klinkhämerillä saatiin enemmän kalaa (2 700 g) kuin huonoimmin kalastaneilla perhoilla (350 ja 450 g). Jos saatu 2 700 g olisi jaettu tasan kahdeksan kalastajan kesken, kunkin osaksi olisi tullut 338 g harjusta. Se vastaa yhtä pyyntikokoista kalaa, josta saa kohtalaisesti syömistä yhdelle. Huonoimpien perhojen saaliista ei olisi ollut jaettavaa. Tehokkaimmalla perholla saatiin aikaan myös enemmän tapahtumia (saadut kalat ja tärpit tai irti pääsyt yhteen laskettuina) kuin huonommilla. Pidämme tätäkin löydöstä»kalastuksellisesti» merkitsevänä. Kalastamaan lähdetään toki kalan saamisen toivossa mutta myös elämyksiä ja»tapahtumia» hakemaan. Kalastaja muistaa myös irti päässeen kalan, ehkä jopa paremmin kuin ylös saadun. Tahattomasti irti päässeen kalan aiheuttama mielen kuohahdus ei tietenkään vastaa»pyydystä ja päästä» -kalastuksen tuomaa mielihyvää. Jälkimmäisessä kalastaja poistuu paikalta voittajana, edellisessä kala vetää pitemmän korren. Näykkäykset (tärpit) puolestaan ilmaisevat kalan kiinnostuneen vieheestä ja sen, että kalastettavassa paikassa ainakin on kalaa. Joka tapauksessa irti pääsyjen ja tärppien jälkeen kalastajalla on mahdollisuus yrittää parantaa saantimahdollisuuksiaan kiinnittämällä huomiota kalastustekniikkaan. Tutkimuksessamme ainoastaan perhot oli vakioitu. Asetelmassa on useita sekoittavia tekijöitä, kuten kalastajien eripituinen kokemus perhokalastuksesta ja erilaiset kalastusvälineet. Kalastajat erosivatkin toisistaan saadun saaliin suhteen. Tämä voi johtua paitsi erosta kalastajien taidoissa ja välineissä myös erosta kalastuspaikassa (pooli, johon kalastaja oli arvottu). Tuloksemme ovat sovellettavissa vain pyydettyyn kalalajiin ja niihin olosuhteisiin, joissa tutkimus suoritettiin. Tutkimusalueella kokeen suoritusaikana havaitut kalojen runsaat pintakäynnit antoivat aihetta epäillä jo ennen koetta, että pintaperhot menestyisivät hyvin tässä otoksessa. Harjus on herkullinen ruokakala ja perhokalastusta harrastavalle oivan vastuksen antava taistelija. Siksi tarvitaan lisää tietoa eri perhojen kyvystä houkutella ja kalastaa sitä. Asian perusteellisempi selvittäminen saattaa edellyttää suuremman»monijoki»-tutkimuksen (multiriver trial) tekemistä. Luotettavalla tiedolla olisi merkitystä kollegakunnallekin, koska hyödyttömään kalastamiseen käytetty aika saattaa olla pois lääketieteestä ja ammatin harjoittamisesta. Tehokkuutta ajateltaessa on kuitenkin muistettava de Worden (1496) jo kauan sitten antama ohje, että tätä hienoa urheilua ei tule harrastaa rikastuakseen vaan hankkiakseen hyvinvointia ruumiille ja erityisesti sielulle. * * * KUKSAT-tutkimusryhmä haluaa kiittää ammattikalastaja Heikki Tuovilaa Yläkönkäältä opastuksesta ja avusta tutkimuspaikan valitsemisessa ja tutkimusvälineistön kuljetuksessa. Kollega Seppo Ranta saa kiitokset tutkimusaineiston tilastomatemaattisesta käsittelystä ja tutkimusperhojen valokuvaamisesta. 2670 M. Hynynen ym.
Kirjallisuutta Aho J. Lohilastuja ja kalakaskuja. Porvoo: WSOY, 1921. Britton B J, Grimley Evans J, Potter J M, CRACKPOT investigators. Does the fly matter? The CRACKPOT study in evidence based trout fishing. BMJ 1998; 317: 1678 80. Chartrand C. The art of fly tying. Buffalo: Firefly Books, 1996. De Worde W. The treatyse of fyshinge with an angle (käsikirjoitus). 1496. (Käsikirjoitus ilmestyi 1496; se on koottu aineistosta n. vuodelta 1420. Kopiota säilytetään Trinity Collegen kirjastossa Dublinissa, Irlannissa.). Nuutinen M, Nuutinen H.»I fish, I am» tuokiokuvia jokien varsilta. Erikoislääkäri 1998; 8: 166 7. Pusa J. Oivalliset ottiperhot. Tanssiva Lohi Oy, 1995. KUKSAT-tutkimusryhmä (Kuusinkiklubin satunnaistetut tutkimukset): JUHANI AHONEN, professori, ylilääkäri juhani.ahonen@huch.fi HYKS:n kirurginen sairaala Kasarminkatu 11 13, 00130 Helsinki VILLE HUSA, EHL Hammas-, suu- ja leukasairauksien hoitoasema Stoma Fredrikinkatu 66, 00100 Helsinki MARKKU HYNYNEN, dosentti, anestesiaylilääkäri markku.hynynen@helsinki.fi Jorvin sairaala Turuntie 150, 02740 Espoo JUHA KALSKE, LL, ortopedian osastonlääkäri Jorvin sairaala Turuntie 150, 02740 Espoo PEKKA KALLIO, EHL, HLT Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitos PL 41, 00030 Helsinki ILMO KELLOKUMPU, dosentti, erikoislääkäri ilmo.kellokumpu@fimnet.fi Keski-Suomen keskussairaalan kirurgian klinikka Keskussairaalantie 19, 40620 Jyväskylä MARJUT LEIDENIUS, LT, apulaisopettaja EERO WUOKKO, LL, apulaisylilääkäri eero.wuokko@soster.hel.fi Helsingin sairaanhoitopiirin kirurgisten toimintojen yksikkö, Marian sairaala Lapinlahdenkatu 16, 00180 Helsinki JANNE RAPOLA, LT, sairaalalääkäri janne.rapola@huch.fi HYKS:n sisätautien klinikka PL 340, 00029 HYKS 2671