Vaihtoraportti Kevät 2015 UNIVERSITÉ LIBRE DE BRUXELLES Koulutusohjelma: Yhdyskunta- ja ympäristötekniikka Vaihto-ohjelma: ERASMUS+ Opetuskieli: englanti ja ranska YLEISKUVAUS KOHTEESTA Olin monta vuotta miettinyt, että olisi kiva lähteä opiskelemaan ulkomaille, kun keväällä 2014 havahduin, että nyt olisi viimeisiä tilaisuuksia hakea vaihtoon. Päädyin lopulta hakemaan Brysseliin, Belgiaan, viidennen lukuvuoteni kevääksi. Olin pyöritellyt mielessäni montaakin eri kohdetta aina Ruotsista Australiaan asti. Olin kuvitellut, että kevään vaihtopaikkoja haetaan vasta edeltävänä syksynä, mutta kuultuani, että haku kannattaa tehdä jo edellisenä keväänä, minulla oli enää noin viikko aikaa tehdä valinta ja järjestää tarvittavat paperit. Kiireinen aikataulu rajasi Australian pois, ja lopulta päätin, että haluan lähteä maahan, jossa voin parantaa sekä englannin- että ranskankielen taitojani. Kohdeyliopiston, Université Libre de Bruxelles (ULB), sopiva kurssitarjonta englanninkielisessä Civil Engineering maisteriohjelmassa vaikutti myös päätökseeni. Belgia on maantieteellisesti noin kymmenen kertaa Suomea pienempi valtio, joka sijaitsee Alankomaiden, Saksan, Luxembourgin ja Ranskan ympäröimänä Pohjanmeren rannalla. Asukkaita maassa on noin 10 miljoonaa. Merkittävä piirre Belgiassa on sen kaksikielisyys ja jakautuminen maakuntiin. Pohjoisen Flanderissa puhutaan flaaminkieltä eli hollantia (noin 60% väestöstä). Etelässä Valloniassa puolestaan käytetään ranskankieltä. Brysselin pääkaupunkialue on kolmas maakunta, jossa valtaosa asukkaista puhuu ranskaa. Englanninkielellä ei ole virallista asemaa, vaikka sitä käytetäänkin paljon. Mainittakoon vielä, että Belgian kolmas virallinen kieli on saksa, jota puhuu pieni osa väestöstä lähellä Saksan rajaa. Erot Flanderin ja Vallonian välillä näkyvät kielen lisäksi esimerkiksi hallinnossa, taloudessa, arkkitehtuurissa ja kulttuurissa. Flaamien ja vallonien suhtautuminen toisiinsa ei välttämättä ole kovinkaan lämmin, eivätkä erityisesti nuoret mielellään puhu muuta kuin omaa äidinkieltään. Monesti flaaminkieliset ja ranskankieliset belgialaiset käyttävätkin keskinäisissä kanssakäymisessä englantia. Näin selkeä kahtiajakautuminen ja epäyhtenäisyys yllättivät minut. Matkaopaskirjoissakin neuvotaan, että Flanderin alueella ei välttämättä ole kohteliasta käyttää ranskankieltä, joten englanti on parempi vaihtoehto. Bryssel tuo kansainvälisyydellään oman lukunsa tähän kielisekamelskaan. Itse pärjäsin joka paikassa joko englannilla tai kohtalaisella ranskankielentaidollani sekä opinpa jopa muutaman sanan flaamiakin. Pääkaupungin Brysselin metropolialueella on noin 2 miljoonaa asukasta, joista puolet itse pääkaupungissa. Kaupungin keskiaikaiset rakennukset Grand Place suurtorin ympäristössä luovat keskieurooppalaista tunnelmaa, vaikka toisaalta lukuisat EU-instituutiot uusine rakennuksineen luonnehtivat kaupunkikuvaa. Bryssel tunnetaankin tärkeänä maailmanpolitiikan keskuksena ja Euroopan pääkaupunkina. Kansainvälinen ilmapiiri näkyy koko kaupungissa, ja eurooppalaiset virkamiehet, harjoittelijat ja vaihto-oppilaat ovat yleinen ilmiö Brysselissä. Erityisesti touko-kesäkuussa kaupunki tuntui viehättävän myös turisteja ja luokkaretkiryhmiä. Kuulin paljon moitteita Belgian ilmastosta, ja vaikka sateenvarjo ja talvitakki helmi-maaliskuussa tulivatkin tarpeeseen, suomalaisena arvostin lämmintä kevättä ja kesää. Kesäkuussa lämpötila nousi lähes päivittäin yli +25 asteen. Brysselissä on useita puistoja, jotka täyttyvät lenkkeilijöistä ja piknik-kävijöistä jo huhtikuusta alkaen. Kaipasin itse hieman suomalaista järvi- ja merimaisemaa, sillä Brysselissä ei ollut juurikaan
luonnollisia vesistöjä ja Brysselin ulkopuolellakin maisemaa hallitsivat pellot. Jokia, kanavia sekä merenrantaa pääsin kuitenkin ihastelemaan vieraillessani Belgian muissa kaupungeissa, esimerkiksi Bruggessa, Gentissä, Oostendessä ja Antwerpenissa. Belgialaiset, joihin tutustuin, olivat ystävällisiä ja auttavaisia. Belgian kulttuuri on saanut vaikutteita sekä Ranskasta että Alankomaista, mikä näkyy eroina Vallonian ja Flanderin kesken. Yleisesti belgialaiset olivat mielestäni suomalaisia suorapuheisempia ja ilmaisivat mielipiteensä melko voimakkain sanoin, mitä ei pidä ottaa liian tosissaan. Perhe ja ystävät ovat tärkeässä osassa belgialaisessa kulttuurissa, ja heidän kanssaan vietetään paljon aikaa erityisesti viikonloppuisin. JÄRJESTELYT SUOMESSA Kevätlukukaudeksi vaihtoon hakevan kannattaa muistaa, että varmistaakseen haluamansa kohteen, haku tulee tehdä jo edellisenä keväänä. Syksyisin jaossa on jäljelle jääneitä paikkoja. Koska itse havahduin tähän hieman myöhään, paperien kanssa meinasi tulla kiire. Erasmus-vaihtoon hakiessa tarvittavat dokumentit oli kuitenkin järjestettävissä viikon sisällä. Into-sivuilta löytyy hyvät ohjeet hakuprosessista yleisesti sekä kohdekohtaisesti kannattaa tutustua huolella ja ajoissa! Itse hankin kielikeskuksesta todistuksen sekä englannin että ranskan taidoistani. OOP-palvelupisteeltä saa virallisen opintosuoritteen. Aallon hakulomakkeen ja Learning Agreementin täytettyäni muita dokumentteja ei tarvittu. Kun vaihtopaikoista oli keväällä ilmoitettu ensin Aallon kautta, kesäkuussa sain ensimmäisen sähköpostin ULB:stä. Tarkempia ohjeita lähetettiin lokakuussa, jolloin minunkin piti lähettää Brysseliin lisätietoja mm. opiskelijakorttia varten. Lähtöjärjestelyt Suomessa veivät jonkin verran aikaa, koska minun piti muuttaa Otaniemen asunnostani tavarat säilytykseen muualle vaihdon ajaksi. Hankin matkavakuutukseeni tarvittavan pidennyksen, sillä normaalisti se kattoi maksimissaan kolmen kuukauden matkat. Eurooppalainen sairaanhoitokortti on hyvä olla mukana. Apurahoja vaihtoon hain ja sain Aallon lisäksi RIL:lta ja AYY:lta. KÄYTÄNNÖN ASIAT VAIHTOKOHTEESSA Aloin etsiä asuntoa tosissani jo marraskuussa, vaikka virallinen hyväksymiskirje saapui vasta joulukuun alussa. Lokakuussa saamani sähköpostin jälkeen oli kuitenkin varmistettu, ettei yllätyksiä vaihtopaikan suhteen pitäisi enää tulla. Vaihtoyliopiston lähettämä informaatio varsinaisista opiskelija-asunnoista oli vähäistä, eikä koulun internet sivuiltakaan helposti selvinnyt, onko vaihtareiden mahdollista saada näitä asuntoja. Brysselissä vuokrahuonetarjontaa (toki myös kysyntää) on kuitenkin paljon kaupungin kansainvälisyydestä ja EU-instituutioista johtuen. Suurin osa nuorista aikuisista asuu vuokrahuoneessa jaetussa asunnossa eli solumaisesti. Ranskankieliset termit tälle asumismuodolle ovat colocation ja kot. Vuokrahuoneiden hintataso vaihteli noin välillä 300-500 /kk, riippuen asunnon kunnosta, varustelusta ja sijainnista. Katsoin asuntoja mm. seuraavilta nettisivuilta: www.brukot.be, http://www.immoweb.be/en/ ja http://www.expatriates.com/classifieds/bru/housingavailable/. Myös Facebookissa on monia ryhmiä, joissa ilmoitetaan vapaista vuokra-asunnoista. Esimerkkeinä näistä ovat BXL à louer ja recherche kot/appartement/colocation à Bruxelles. Brysselin suomalaisilla on Facebookissa oma ryhmänsä, johon on myös hyödyllistä liittyä. Osalla vaihtareista ei vielä Brysseliin saapuessaan ollut asuntoa, mutta viimeisetkin saivat järjestettyä asunnon paikanpäällä ensimmäisen viikon aikana. Siinä tilanteessa kannattaa vierailla ULB:n asumispalvelupisteellä, jossa osataan auttaa. Solbosch- ja La Plaine-kampukset, joilla insinöörialojen opetus järjestettiin, sijaitsevat Ixellesin kaupunginosassa. Tällä alueella on tarjolla paljon vuokrahuoneita, mutta vaihto-oppilaat asuivat kukin missäkin eri puolilla kaupunkia.
Oman asuntoni löysin Facebookin kautta. Asuin yhdessä neljän ranskankielisen nuoren aikuisen kanssa. Kaikki kämppikseni kävivät töissä, ja toisten omaa elämää kunnioitettiin. Asunto sijaitsi Woluwe Saint Pierre nimisellä rauhallisella alueella, joka on melkein kuin Brysselin Westend. Pidin kovasti lähistön puistosta ja alueella uskalsi kävellä iltaisinkin yksin. Brysselin keskustan laitamilla sen sijaan ei ollut suositeltavaa kävellä yöllä yksinään. Etäisyys asunnoltani yliopistolle oli 4 km ja kaupungin keskustaan 5 km. Vaikka koulumatkani oli pidempi kuin kampuksen lähellä asuvilla, olin tyytyväinen siistiin huoneeseeni, omaan kylpyhuoneeseen ja isoihin yhteistiloihin. Kannattaa ehdottomasti hakeutua asumaan samaan asuntoon muiden nuorten kanssa, koska heistä saa paitsi kavereita, myös paikallistietoa tai vertaistukea. Belgiassa pitää ohjeiden mukaan hakea oleskelulupaa (residence permit), jos oleskelee maassa yli kolme kuukautta. Vaihto-oppilaille kuitenkin neuvottiin yliopiston vastaanottotilaisuudessa, että yhden lukukauden mittaisen vaihdon ajaksi tämä ei ole pakollista. Brysselissä vuosia asuneen sukulaiseni neuvosta jätin rekisteröitymisen tekemättä, sillä prosessi on kuulemma monimutkainen ja byrokratia saattaa hoitua hyvin hitaasti. Tässä kuitenkin lyhyt kuvaus rekisteröitymisestä: Bryssel on jaettu 19 kuntaan ja omalla kunnantalolla täytyy käydä ilmoittautumassa. Koululta saa allekirjoitetun paperin oleskelulupaa varten. Ilmoittautumisen jälkeen poliisi tulee tarkistamaan, että asuu ilmoitetussa osoitteessa, eikä asunnossa asu asiaankuulumattomia henkilöitä. Jos aikoo tehdä töitä Belgiassa, silloin rekisteröityminen on käsittääkseni pakollista. Belgialaisen tilin avaamiseen sillä lienee myös merkitystä, mutta pelkästään vaihdon ajaksi tilin avaaminen on tarpeetonta. Jos kävisi niin, että olet vaihtosi aikana tekemisissä poliisin kanssa, heitä saattaa kiinnostaa rekisteröitymättä jättäminen. Jos kuitenkin yhtään matkustelee ulkomaille vaihdon aikana, voi aina sanoa, että yli 3 kk yhtäjaksoinen oleskelu ei täyty. Näin minulle neuvottiin, enkä todellakaan joutunut tekemisiin poliisin kanssa, joten ei kannata ottaa mitään stressiä asiasta! Julkinen liikenne Brysselissä perustuu metroihin, ratikoihin (myös ns. pre-metro) sekä busseihin, joita operoi STIB-MIVB. Yliopistosta saa todistuksen, joka oikeuttaa opiskelijan kausikorttiin. Kortti käy kaikissa edellä mainituissa kulkuvälineissä ja maksaa 120 koko vuodelta. STIB:n nettisivuilta löytyy aikataulut ja tietoa hinnoista sekä hyödyllinen mobiilisovellus aikataulujen seuraamiseen. Google Maps:in reittihaku toimi hyvänä reittioppaana. Viimeiset bussi- ja metrovuorot ajavat puolenyön aikaan, mutta perjantaisin ja lauantaisin liikennöi myöhemmin myös yöbusseja (noctis). Juniin tämä sama kausikortti ei käy, ja junaliikenne palveleekin enemmän kaupunkien välistä kuin niiden sisäistä liikennettä. Kauemmas keskustasta ja muualla Flanderissa busseja liikennöi De Lijn, jolla on oma lippujärjestelmänsä. Brysselissä on myös käytettävissä Villokaupunkipyöriä. Vaihtokevääni aikana STIB:n työntekijät lakkoilivat kahdesti, jolloin suurin osa julkisesta liikenteestä ei liikkunut. Monet toiminnot ovat kuitenkin kävely ja pyöräilyetäisyydellä, riippuen siitä missä asuu. Lakoista, reittien uudelleenohjauksesta ja tilapäisesti tietöiden takia siirretyistä bussipysäkeistä ei kannata yllättyä. EU-alueella, joka on yksi liikenteen merkittävistä solmukohdista, katuja ja metroasemia suljetaan isojen kokousten aikana, joten kannattaa seurata tiedotusta sekä netissä että metroasemilla. Yliopisto järjesti vaihto-oppilaille ryhmittäin vastaanottotilaisuuden, jossa jaettiin opiskelijakortit sekä tarvittavia allekirjoitettuja dokumentteja. Ecole Polytechnique, teknillinen tiedekunta järjesti omille vaihtareilleen myös infotilaisuuden, jossa esiteltiin lyhyesti käytäntöjä. Vaihto-oppilaille ei ollut järjestetty erityistä tutor-toimintaa ryhmittäin, kuten Otaniemessä, mitä jäin ehkä itse kaipaamaan. Vaihto-oppilaiden viihtymisestä huolehti Express Erasmus ULB -opiskelijayhdistys. Express järjestikin useita bileitä ja retkiä parin ensimmäisen kuukauden aikana. Expressin jäsenyys maksoi 10, ja isoimpiin tapahtumiin osallistuminen maksoi vielä erikseen. Tämä on kuitenkin hyvä keino päästä tutustumaan muihin vaihto-oppilaisiin, joten kannattaa ehdottomasti lähteä mukaan niin moneen tapahtumaan kuin ehtii! Yhdistyksen tapahtumissa oli vaihtareita kaikilta mahdollisilta eri opiskelualoilta.
Ensimmäisen viikon aikana järjestettiin myös ranskankielen alkutasokoe, jonka perusteella jaettiin ryhmät kolmen opintopisteen arvoiselle kielikurssille. Kaikille halukkaille ei kuitenkaan ollut tällä kurssilla paikkoja. Itse jäin kurssin ulkopuolelle, koska kokeen perusteella ranskantaitoni olivat liian hyvät, mistä olin itse jyrkästi erimieltä. Olisin kuulemma voinut hakea paikkaa kuuden opintopisteen kurssille, mutta se ei sopinut lukujärjestykseeni. Koen, että yksinkertaisestakin kurssista olisi ollut minulle jotain apua, sillä on eri asia osata kieltä paperilla, kuin tosielämässä. Päädyin lopulta etsimään itselleni Tandem-parin, jonka oli tarkoitus opettaa minulle ranskaa ja minun hänelle englantia. Yrityksestä huolimatta Tandem-kurssini suoritus lopulta jäi, koska minä ja parimme emme saaneet aikataulujamme sopimaan ja järjestettyä tarpeeksi tapaamisia. Hintataso Belgiassa oli lähes sama kuin Suomessa, vaikka elintarvikkeet olivat jonkin verran edullisempia. Yliopistolla oli Sodexon ravintola, josta sai opiskelijalounaan noin neljällä eurolla. Myös pasta- ja sämpyläkioskeja oli useampia. Korttimaksaminen suomalaisella kortilla toimi yleisesti kaupoissa, mutta esimerkiksi kampuksen ravintoloissa kävi ainoastaan käteinen. Käteisen pitäminen on hyödyllistä myös, kun lähtee kavereiden kanssa viettämänä iltaa, sillä ravintoloissa seurueen ostokset on tapana laittaa kaikki samalla laskulle. OPINNOT Université Libre de Bruxelles tarjoaa teknillisessä tiedekunnassaan (Ecole polytechnique de Bruxelles) englanninkielisiä kursseja Civil Engineering maisteriohjelmassa. ULB:n läheisyydessä on myös hollanninkielinen yliopisto VUB (Vrije Universiteit Brussel), jonka kanssa tekniikanalan kursseja järjestetään yhdessä. Yhteenliittymää kutsutaan nimellä Bruface, Brussels faculty of Engineering. Kursseilla oli siis sekä ranskan- että flaaminkielisiä opiskelijoita, minkä takia englanti on valittu yhteiseksi opetuskieleksi. Vaihtooppilaat olivat osa kirjoilla ULB:ssa, kuten minä, ja osa VUB:ssa. Keskieurooppalaiseen tapaan kevätlukukausi alkoi tammi-helmikuun vaihteessa ja jatkui kesäkuun loppuun asti. ULB ei ole kovinkaan tunnettu insinöörialojen opetuksestaan, mutta yliopisto niittää mainetta esimerkiksi oikeus- ja kielitieteissä. Tekniikanalojen opetus oli teoreettista ja tutkimukseen painottuvaa; laskuharjoituksissa käytettiin maisterikursseillakin paljon aikaa ruutupaperille laskemiseen ja kaavojen johtamiseen, ja kaikki viidennen vuoden opiskelijoista tekivät diplomityötään yliopistolle. Luennoilla käytiin vähän vaihtelevasti, mutta harjoitusten suorittaminen oli pakollista. Ilmoitin jokaisen kurssin alussa professoreille olevani vaihto-oppilas, mihin he suhtautuivat ymmärtävästi ja ottivat sen huomioon selittäessään käytännön asioita. Paikallisten opiskelijoiden keskuudesta oli valittu vuosikursseittain vastuuoppilaita, jotka hoitivat kommunikointia opiskelijoiden ja professorien välillä. Osittain tästä johtuen, monet tärkeätkin asiat (kuten tenttiaikataulut!) tiedotettiin ainoastaan Facebookissa vastuuoppilaiden toimesta, joten on tärkeää selvittää kurssikavereilta mihin Facebook-ryhmiin tulee liittyä pysyäkseen ajan tasalla. Suoritin yhteensä 5 kurssia, joista kahdella olin ainoa vaihtari, joten jäin kaipaamaan vertaistukea. Jouduin tekemään alkuperäiseen kurssisuunnitelmaani jonkin verran muutoksia päällekkäisten aikataulujen takia. Belgian yliopistoille tyypillinen piirre on suulliset tentit. Kuudesta tentistäni kaksi oli kirjallisia, loput suullisia. Homma toimi niin, että opiskelijat menivät yksitellen sovittuun aikaan koepaikalle, saivat muutaman kysymyksen ja noin 30 minuuttia aikaa luonnostella paperille vastaukset (closed book exam). Tämän jälkeen professori kutsui oppilaan luokseen ja vastauksista keskusteltiin. Hyvä puoli suullisessa tentissä oli, että heti kerrottiin pääsikö läpi. Hyväksytyt arvosanat olivat 10-20, ja muut opiskelijat olivat valaisseet minua etukäteen, että läpipääseminen on helpohkoa, mutta 18 ja sitä korkeammat arvosanat ovat kiven alla. Lopullista arvosanaa joutui toki odottamaan viikon tai pari. Kurssit loppuivat käytännössä toukokuun lopussa
ja tentit ajoittuivat kesäkuulle. Tenttiviikoilla (paikallinen termi on blocus) kampuksen kirjastot täyttyivät opiskelijoista ja kaikki tuntuivat tekevän kovasti töitä pärjätäkseen. Tiiviistä opiskelusta johtuen iltariennot vähenivätkin toukokuun lopun jälkeen, ja aurinkoinen +25 asteen lämpötila olisi houkutellut tekemään jotain aivan muuta kuin opiskelemaan. Vaikka vaihtarinakin joutui opiskelemaan ihan tosissaan, ei silti kannata ottaa liikaa stressiä vaan nauttia vaihtoajasta! Kursseja pystyi tarkastelemaan yliopiston kurssikatalogista. Kursseille ilmoittautumisen teki tiedekunnan sihteeri vaihto-oppilaiden puolesta sitten, kun LA:iin oltiin tehty tarvittavat muutokset ja hankittu allekirjoitukset. Hoidin tämän mahdollisimman pian, sillä netissä oleviin kurssimateriaaleihin pääsi käsiksi vasta ilmoittauduttuaan kursseille. Kirjallisiin tentteihin minun ei tarvinnut erikseen ilmoittautua, mutta suullisten tenttien osalta piti itse varmistaa, että oma nimi löytyy aikataulusta, jonka vastuuoppilaat julkaisivat Facebook-sivulla tai sähköpostissa. Vaaditun 20 opintopisteen suorittaminen lukukaudessa on ihan mahdollista. Itse suoritin 23 opintopistettä ja kurssini olivat seuraavat: Rock Mechanics and Underground Construction (4 ECTS), Geotechnical Engineering (6 ECTS), Architectural Engineering and Construction Project Management (5 ECTS), Post-war history of Architecture and Construction (4 ECTS) ja Conception et Gestion de Infrastructures de transport (4 ECTS). Viimeisin näistä kursseista oli ranskankielinen, mutta muut järjestettiin englanniksi. MUUTA Belgian sijaintia ja maan sisäisiä lyhyitä välimatkoja kannattaa hyödyntää matkustelemalla. SNCB Belgiumin operoimat junayhteydet kaupunkien välillä ovat erinomaiset. Kaikki junaliput Belgian sisäisille matkoille myydään viikonloppuna puoleen hintaan. Alle 26-vuotiaille on olemassa Go Pass 10 lippu (n. 50 ), joka oikeuttaa kymmeneen yhdensuuntaiseen matkaan minkä tahansa asemien välillä Belgiassa. Yhdelle matkalle tulee siis hintaa 5. Kaupunkeja, joissa vierailin olivat Gent, Brugge, Oostende, Antwerpen, Turnhout, Oudenaarde, Kortrijk, Namur, Mons ja Leuven. Brysselistä pääsee junalla näppärästi myös naapurimaihin, mutta tällöin junaliput ovat kalliimpia. Itse kävin kevään aikana Pariisissa, Lontoossa ja Amsterdamissa, mutta ainakin Kölnissä ja Luxembourgissa olisin halunnut ehtiä vielä käydä. Näihin ja moniin muihinkin kaupunkeihin pääsee myös bussilla, jolloin hinta on edullisempi, mutta matka-aika pidempi. Suosittuja busseja ovat Megabus, Eurolines ja idbus. Brysselistä operoi myös useita halpalentoyhtiöitä ympäri Eurooppaa. Brysselissä on museoita, konsertteja ja muuta kulttuuritarjontaa moneen makuun. Erityisesti vaihtareille järjestettävistä tapahtumista huolehti Express, mutta muitakin International Party juhlia järjestettiin paljon, sillä kaupungissa on niin paljon nuoria ympäri Eurooppaa ja maailmaa. Juhlia löytyy siis halutessaan varmasti joka viikonlopulle. Tavallinen illanviettotapa on mennä baariin tai pubiin istuskelemaan oluelle. Opiskelijoiden keskuudessa suosittu alue illanviettoihin niin arkena kuin viikonloppunakin oli ULB:n ja VUB:n kampuksien välissä oleva Cimetière d Ixelles ravintoloineen ja baareineen. Myös Flageyn, Luxembourgin ja Jourdanin aukioiden ympärillä sekä totta kai ydinkeskustassa pubit täyttyivät nuorista ja vanhemmista brysseliläisistä. Belgialaiset ovat ylpeitä omasta oluestaan ja perinteikkäistä panimoistaan. Olutvalikoima voi tuntua käsittämättömän laajalta, mutta kannattaa kokeilla erilaisia! Järjestettävät panimovierailut ovat myös suosittuja. Oluen ohella belgialaisten ylpeydenaiheita ovat ranskalaiset perunat (frites) ja vohvelit sekä totta kai suklaa. Myös suklaatehtaille ja konditorioihin pääsee vierailemaan. Kampuksella pystyi liittymään ULB Sports-jäseneksi maksamalla 20 lukukaudesta, mikä oikeutti osallistumaan kaikkiin mahdollisiin ryhmäliikuntatunteihin, kursseihin tai käymään kuntosalilla. Minä yhdistin vaihto-opintoihini Belgiassa oman harrastukseni muodostelmaluistelun, jota pääsin harjoittelemaan
Belgialaisen joukkueen kanssa. Harrastus vei vapaa-ajastani parin ensimmäisen vaihtokuukauden aikana yhden arki-illan ja yhden viikonloppuaamun viikossa. Parasta harrastuksessa oli, että sen kautta tutustuin moniin belgialaisiin. Pääsin myös joukkueen kanssa kisamatkoille sekä Belgian sisällä että Ranskaan ja Kanadaan asti. Haluankin kannustaa vaihtoon lähteviä aktiivisia urheilijoita tai ex-urheilijoita lähtemään mukaan paikalliseen harrastustoimintaan oman innostuksen mukaan tai kokeilemaan vaikka jotain täysin uutta! Se on loistava tapa tutustua paikallisiin ja saada ainutkertaisia kokemuksia. Erasmus-vaihto oli kokonaisuudessaan unohtumaton ja opettavainen kokemus. Uusiin ihmisiin ja kulttuureihin tutustuminen avarsivat maailmankuvaani monella tavalla. Sekä ranskan- että englanninkielentaitoni kehittyivät ja opin toki uusia asioita kursseillakin. Ulkomailla vietetyn viiden kuukauden aikana opin arvostamaan ja näkemään tiettyjä asioita Suomesta ja suomalaisuudesta uusin silmin. Järjestelmällisille pohjoismaalaisille Belgia saattoi tuntua paikoitellen kaoottiselta, ja vaihtariporukassa esimerkiksi päivällisajan päättäminen ei ollut itsestäänselvää. Vaihdosta on helppo kirjoittaa positiivisin sanoin, ja vaikka viisi kuukautta on lyhyt aika, siihenkin mahtuu sateisia ja negatiivisiakin päiviä. Neuvoni vaihtoa harkitsevalle onkin: lähteminen vieraaseen maahan pois omalta mukavuusalueelta on sen arvoista! Pienistä vastaantulevista haasteista selviäminen kasvattaa itsevarmuutta. Vaihdon ehdottomasti parasta antia olivat uudet ystävät sekä matkustelun ja uuden ympäristön tuomat kokemukset. Jos voisin vielä täyttää hakupaperini uudestaan, hakisin todennäköisesti koko lukuvuodeksi vaihtoon. Puolessa vuodessa ehtii nähdä ja kokea paljon, mutta vuodessa vielä enemmän. Vaihdon jälkeen ajatus ulkomaille muuttamisesta tai työharjoitteluun lähtemisestä tuntuu aiempaa helpommalta: vaihdosta jäi kipinä lähteä ulkomaille tulevaisuudessakin!