LOPULTA HELPPO SOITTAA Kyselytutkimus nuoriso-orkesterisävellys Promisen harjoituttamisesta Antti Nissilä Opinnäytetyö Maaliskuu 2008 Musiikin koulutusohjelma Sävellyksen suuntautumisvaihtoehto Pirkanmaan ammattikorkeakoulu
TIIVISTELMÄ 2 Pirkanmaan ammattikorkeakoulu Musiikin koulutusohjelma Sävellyksen suuntautumisvaihtoehto NISSILÄ ANTTI: Lopulta helppo soittaa Kyselytutkimus nuoriso-orkesterisävellys Promisen harjoituttamisesta. Opinnäytetyö 56 s. Maaliskuu 2007 Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin nuorisopuhallinorkesterisävellys Promisen toimivuutta käytännön tasolla. Tarkoituksena oli selvittää, kuinka nuorisopuhallinorkesteria silmällä pitäen tehdyt sävellykselliset ratkaisut vastasivat orkesterinjohtajien kokemuksia teoksen harjoituttamisesta. Tutkimustyötä pohjustettiin tarkastelemalla nuorisopuhallinorkesterin historiaa, sen nykyisen standardikokoonpanon määrityksiä ja puhallinorkesterimusiikkiin olennaisesti liittyvää grade-luokitusta sekä analysoimalla Promisen sävellysprosessissa esillä olleita pedagogisia ja harjoitustilannetta huomioon ottavia ratkaisuja. Promisen vastaanottoa tutkittiin orkesterinjohtajille tehdyn kyselytutkimuksen avulla. Kyselyn pääpaino oli Promisen harjoituttamiseen liittyvissä, avoimeen muotoon laadituissa kysymyksissä. Kyselytutkimuksen valossa säveltäjän ja orkesterinjohtajien näkemykset Promisen pedagogisista ja yhteissoitollisista piirteistä olivat suurimmalta osin yhteneviä. Promise osoittautui grade 2-3 tasoiselle puhallinorkesterille käyttökelpoiseksi konserttikappaleeksi joskin kävi ilmi, että se voi useampaan tasoryhmään jaettujen orkesterien kohdalla osua kahden halutun vaikeusasteen väliin. Promisen käyttöä koskevan tutkimuksen perusteella nuoriso-orkesterien johtajat ja soittajat kokevat mielekkääksi musiikin, jossa haasteet ja harjoitettavat asiat jakaantuvat tasaisesti koko orkesterille. Puhallinmusiikin vaikeusastetta ilmaisevaa gradeluokitusjärjestelmää voidaan tämän tutkimuksen esiin tuomien kokemusten valossa pitää hyvänä suunnannäyttäjänä, mutta sen määritysten tulkitsemisessa kosketus käytännön orkesteritoimintaan on tarpeellista. Asiasanat: Musiikki, puhallinorkesterit, musiikkikasvatus, säveltäminen.
ABSTRACT 3 Pirkanmaan Ammattikorkeakoulu PIRAMK University of Applied Sciences Degree Programme in Music NISSILÄ, ANTTI: Eventually It Was Easy To Play Promise for Youth Wind Orchestra Conductors Views Bachelor's thesis 56 pages March 2007 This Bachelor s thesis investigated the practical functionality of Antti Nissilä s Promise for youth orchestra. The aim of the research was to analyse, how the composer s idea of the piece, written especially for youth orchestras, worked in practise. The history, the instrumentation and the grading system of youth wind band music were examined and represented as a background for the survey, as well as the composer s own ideas concerning the pedagogical and practical aspects of Promise. The reception of Promise was explored by a survey research among the conductors of youth orchestras. The main emphasis of the questionnaire sent to them was on the openended questions considering the rehearsals of Promise. The survey showed that the composer s views on the pedagogical and practical issues in Promise were for the most part similar to the ones the conductors had. Promise turned out to be a useful concert piece for a grade 2-3 wind orchestra though it seems that it s difficulty level can also be considered as an in-between case, too easy for a A-level band, and too demanding for a B-level band. The survey also suggests, that the conductors and players of youth orchestras appreciate music, which offers challenges equally divided to all the sections of the orchestra. This research also showed, that the grading system of wind orchestra music can be considered as a good guideline, but only a practical experience with bands gives the composer a proper perspective on the interpretation of the grade definitions. Keywords: music, wind orchestra, musical education, composition
4 SISÄLLYS JOHDANTO 5 1 NUORISOPUHALLINORKESTERIN HISTORIASTA JA KOKOONPANON KEHITTYMISESTÄ... 7 1.1 Amerikkalainen kouluorkesteri.. 7 1.2 Valtakunnalliset kouluorkesterikilpailut 1920-luvun Amerikassa. 7 1.3 Kokoonpanomääritykset 1920-luvun kouluorkesterikilpailuissa 8 1.4 Kokoonpano nykyisin. 9 1.5 Alttotorvi historiallisena jäänteenä suomalaisissa kokoonpanoissa 11 2 PUHALLINORKESTERIMUSIIKIN GRADE-LUOKITUS. 13 2.1 Kustantajat graden määrittäjänä. 13 2.2 Puhallinten äänialat grade-määrityksissä 14 2.3 Sävellajit grade-määrityksissä. 14 2.4 Tahtilajit, tempot ja rytmit grade-määrityksissä. 15 2.5 Kappaleiden kestot grade-määrityksissä. 16 3 PROMISE SÄVELTÄJÄN NÄKÖKULMASTA 17 3.1 Puhallinorkesterimusiikki osana säveltäjäntyötäni. 17 3.2 Promise 18 3.2.1 Ikaalisten Nuoriso-orkesterin sävellystilaus. 18 3.2.2 Promisen tonaalinen luonne ja passacaglia-rakenne. 18 3.2.3 Promisen kokoonpano.. 20 3.2.4 Promisen grade-luokitus 22 3.2.5 Promisen pedagogiset tähtäyspisteet. 24 4 KYSELY JA SEN TULOKSET... 32 4.1 Käyttötutkimuskysely... 32 4.2 Orkestereiden taustat.. 33 4.3 Orkestereiden ikärakenne 34 4.4 Soittokokemuksen määrä orkestereissa.. 34 4.5 Orkestereiden soitinjakauma. 34 4.6 Kokemukset Promisen harjoituksista ja esityksistä 36 4.6.1 Harjoitusmäärät ennen esitystä. 36 4.6.2 Soittotekniset haasteet.. 36 4.6.3 Yhteissoitolliset haasteet.. 38 4.6.4 Kappaleen vastaanotto orkestereissa 39 4.6.5 Promise kapellimestarin työn kannalta 41 4.6.6 Nuottikuva 41 4.6.7 Promisen esitykset 42 5 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ 43 LÄHTEET 46 LIITTEET. 48
5 Johdanto Tässä opinnäytetyössä käsittelen säveltämäni puhallinorkesterikappale Promisen toimivuutta nuoriso-orkesterien käytössä. Esittelen Promisen sävellyksellisiä ratkaisuja - erityisesti niiltä osin, kuin ne liittyvät kappaleen soveltuvuuteen grade 2-3 tasoiselle puhallinorkesterille. Promisea harjoituttaneille kapellimestareille lähetetyn lomakekyselyn avulla tarkastelen sitä, kuinka sävellysratkaisuni toimivat käytännön tasolla; millainen teos on harjoituttaa, ja millainen sen vastaanotto on erityisesti sitä soittavien orkesterien parissa. Sävellysprosessissa soveltamiani ajatuksia ja orkesterinjohtajien kokemuksia vertailemalla pyrin johtopäätöksiin, joita on mahdollista hyödyntää uusissa nuorisoorkesterisävellyksissä. Käsitykseni siitä, miten nuorisopuhallinorkesterille tulisi säveltää, perustuu käytännön kokemukseen mutta varsin kapeaan sellaiseen. Kosketukseni puhallinorkesterin arkeen rajoittuu miltei yksinomaan muutaman vuoden mittaiseen työsarkaan Ikaalisten Nuoriso-orkesterin parissa. Opinnäytetyöni motiivina on kiinnostus tarkastella sitä, kuinka yleispäteviä orkesterinjohtajan työssä muodostamani käsitykset nuorisoorkesterimusiikin vaatimuksista ovat. Onhan mahdollista, että näkemykseni perustuvat juuri tietyn soittajiston valmiuksiin ja siihen, että itse johdan omaa musiikkiani. Kyselytutkimusta aloittaessani tarkoitukseni oli Promisen lisäksi käsitellä myös kahta muuta saman vaikeustason kappaletta (First Round ja Swarm). Kävi kuitenkin ilmeiseksi, että riittävän aineiston kerääminen niiden osalta olisi epävarmaa, koska kyseisiä sävellyksiä esittäneitä kokoonpanoja on tiedossani melko vähän (4 ja 5). Päädyin siksi rajaamaan tutkimukseni Promiseen, joka on tuoreimmista puhallinorkesterisävellyksistäni laajimmassa käytössä. Kun ryhdyin tekemään opinnäytetyötäni, Promise oli kustantajalta saatujen tietojen perusteella kymmenen orkesterin ohjelmistossa. Opinnäytetyön valmistuessa tiedossani oli jo lähes kaksinkertainen määrä kappaletta soittavia kokoonpanoja. Opinnäytetyöni olen jakanut viiteen osaan. Kaksi ensimmäistä lukua taustoittaa nuorisoorkesterimusiikkia yleisellä tasolla; aluksi käsittelen nuorisopuhallinorkesterin historiaa ja esittelen sen standardikokoonpanon määrittelyjä. Toisessa luvussa esillä on nuorisoorkesterimusiikkiin olennaisesti kuuluva vaikeustasoa ilmaiseva grade-luokittelu.
6 Kolmas luku liittyy omaan säveltäjäntyöhöni. Kerron puhallinorkesterimusiikista oman säveltäjyyteni osana ja sen jälkeen siirryn tarkastelemaan Promisea yksityiskohtaisemmin. Neljännessä luvussa kerron opinnäytetyötä varten tekemästäni kyselytutkimuksesta ja puran sen vastauksia. Lopuksi, viidennessä luvussa, teen johtopäätöksiä vertailemalla omia sävellyksellisiä ratkaisujani ja kyselyn tuloksia.
1 NUORISOPUHALLINORKESTERIN HISTORIASTA JA KOKOONPANON KEHITTYMISESTÄ 7 1.1 Amerikkalainen kouluorkesteriperinne Nykyinen suomalainen nuorisopuhallinorkesterikulttuuri löytää suurelta osin esikuvansa Amerikasta. Jukka Viitasaari (1996) toteaa Rondo-lehdessä julkaistussa artikkelissaan Torvisoittoa vai puhallinmusiikkia: Todellisen baby boomin nuorisopuhalluksessa käynnisti lehtori Päivi Pyymäen vuonna 1991 Tampereen työväenyhdistyksessä aloittama amerikkalaisen kouluorkesterin tyylinen alkeispuhallinorkesteri. Systeemi on se, että orkesteripulttiin astutaan heti, kun soittimesta ääni lähtee. Nyt myös musiikkioppilaitokset ovat ottaneet toimintatavan omakseen - -. Myös Ikaalisten Nuoriso-orkesteri INO, jonka johtajana itse nykyisin toimin, syntyi saman amerikkalaisen toimintamallin pohjalle. INO perustettiin Ikaalisten Keskustan koulun rehtorina toimineen Matti Laineen aloitteesta vuonna 1989 eli itse asiassa jo pari vuotta Viitasaaren mainitsemaa TTY:n alkeispuhallinorkesteria aiemmin. 1.2 Valtakunnalliset kouluorkesterikilpailut 1920-luvun Amerikassa Amerikkalainen kouluorkesteritoiminta kasvoi räjähdysmäisesti 1900-luvun alkupuolella. 1800-luvulla amerikkalaista musiikkielämää leimasi John Philip Sousaan henkilöityvä ammattipuhallinorkestereiden valtakausi. Sen hiipuessa ensimmäisen maailmansodan aikoihin muu orkesterikulttuuri sai Yhdysvalloissa lisää tilaa. Sinfoniaorkesterit kehittyivät haastamaan eurooppalaisia orkestereita, ja suuria kouluorkestereita syntyi kaikkialle maahan. Kouluorkestereiden välillä pidetyt valtakunnallisin finaaleihin huipentuneet kilpailut toimivat merkittävänä kehityksen katalysaattorina. Yhtenä kouluorkesterien suosion syynä on pidetty ensimmäisen maailmansodan jälkeistä sotilassoittokuntien ihailua ja sodasta palanneiden sotilasmuusikoiden työllistymistä koulujen musiikinopettajina. National School Band Contest -tapahtumia voidaan pitää kuitenkin pitää keskeisenä kouluorkesteriliikkeen moottorina. As with athletic competition and debate tournaments, the American peo-
8 ple had a chance to test it s superiority against it s neighbours in a music contest. The history of the contest became the history of the school band. (Colwell 1969, 8) Valtakunnallisten kilpailujen säännöt muovasivat 1920-luvulla myös kouluorkestereiden ohjelmistoa ja soitinvalikoimaa. Alkuvaiheessa kilpailuohjelmisto oli vapaasti valittavissa, mutta vuodesta 1928 alkaen säännöt määrittelivät pakollisia kappaleita, jotka asettivat vaatimuksia myös kokoonpanolle. Suomalaisittain on kiintoisaa, että vuoden 1928 kilpailussa pakolliseksi A-sarjan kappaleeksi julistettiin Finlandia. (Rhodes 2007) 1.3 Kokoonpanomääritykset 1920-luvun kouluorkesterikilpailuissa Kokoonpanovaatimukset olivat kouluorkesteriliikkeen nousuun liittyneissä 1920-luvun amerikkalaisissa kilpailuissa melko mittavat. Säännöissä puhuttiin Sousan orkestereiden tyyppisistä noin 70 soittajan orkestereista eikä ylimääräisistä soittajistakaan rangaistu pistemenetyksin. Vuoden 1927 sääntökirja määritteli kokoonpanon näin: 2 huilua tai 4 piccoloa 2 es-klarinettia 2 oboeta 1 englannintorvi 24 b-klarinettia 2 alttoklarinettia 1 bassoklarinetti 2 alttosaksofonia (tai 1 sopraano, 1 altto) 1 tenorisaksofoni 1 baritonisaksofoni 1 bassosaksofoni 2 fagottia 2 b-kornettia 2 b-trumpettia 2 b-flyygelitorvea 4 käyrätorvea 3 pasuunaa
2 baritonia 2 es-tuubaa 2 b-tuubaa patarummut rummut (Rhodes 2007) 9 Huomio kiinnittyy ennen kaikkea klarinettien suureen lukumäärään. Kuten Stephen L. Rhodes (2007) toteaa: It was the committee's intention to replace the strings of the orchestra with a full complement of clarinets. This seemed appropriate due to the wide pitch range which is accessible and the perception that clarinets could play for longer periods of time with less fatigue than some other instrument families. 1.4 Kokoonpano nykyisin Nuoriso-orkesterin tai nuoriso-orkesteripartituurin - nykyistä standardikokoonpanoa voidaan määritellä tarkastelemalla puhallinorkesterikustantajien julkaisuja sekä viimeaikaisten nuoriso-orkesterimusiikin sävellyskilpailujen sääntöjä. Italiassa järjestettävä kansainvälinen Sinnai-sävellyskilpailu määritteli vuonna 2007 kilpailukutsussaan grade 2 -tasoisen nuoriso-orkesteripartituurin näin: 1 piccolo ( optional ) 1 huilu 1 oboe ( optional ) 1 fagotti ( optional ) 1 es-klarinetti (optional) 2 b-klarinettia (3. optional ) 2 alttosaksofonia 1 tenorisaksofoni 1 baritonisaksofoni ( optional ) 2 b-trumpetti (3. optional) 2 käyrätorvea 2 pasuunaa (3. optional )
1 baritoni 1 tuuba patarummut lyömäsoittimet, korkeintaan 5 soittajaa (http://www.bandagverdisinnai.it) 10 Kun verrataan Sinnai-kilpailun kokoonpanomääritelmää vaikkapa vuonna 2006 Suomessa julistetun K.H. Pentin sävellyskilpailun suureen klassisen puhallinorkesteriin, ilmenee, että nuoriso-orkesteristandardi ja sinfoninen puhallinkokoonpano ovat soitinvalikoimaltaan hyvin samankaltaiset. K.H. Pentin kilpailun kokoonpanovaatimus oli seuraavanlainen: 2 huilua (pikkolohuilu) 2 oboeta (englannintorvi) 3 klarinetti 1 bassoklarinetti 1 fagotti 1 alttosaksofoni 1 tenorisaksofoni 1 baritonisaksofoni 4 käyrätorvi 4 trumpettia 3 pasuunaa 1 baritonitorvi 2 tuubaa Patarummut + 1-3 lyömäsoittajaa Erona Sinnai-kilpailun kokoonpanoon ovat siis optional -rajoitteiden puuttuminen, käyrätorvien, trumpettien ja tuuban kasvanut lukumäärä sekä lyömäsoittajien määrän väheneminen. Sekä suomalaisten että kansainvälisten kustantajien nuorisopuhallinorkesterimusiikissa ollaan yleensä lähellä Sinnain kilpailun säännöissä esiin tullutta mallia. Esimerkiksi amerikkalaisen TRN Music Publisher kustantamon ohjeistuksessa grade 2 orkesteri on muuten samanlainen kuin Sinnain säännöissä, mutta mukana on bassoklarinetti, ja
toisaalta alttosaksofonin ja käyrätorven stemmoja suositellaan kirjoitettavaksi vain yksi. 11 Käytännön tasolla liikutaan usein paljon suuremmissa soittajamäärissä kuin partituurisuosituksista voisi päätellä. Puhallinkapellimestari Jyrki Koskinen vieraili kymmenen vuotta sitten Yhdysvalloissa puhallinmusiikkimessuilla, ja totesi matkaraportissaan: Lähes kaikki puhallinorkesterikokoonpanot olivat kooltaan 50-70 henkisiä. Aika monet noudattivat jäljessä luetellun kaltaista kokoonpanoa: piccolo, 8 huilua, 3 oboeta, englannintorvi, 2 fagottia, 10 klarinettia, Ebklarinetti, altto- ja bassoklarinetti, kontrabassoklarinetti, 3 altto- ja 2 tenorisaksofonia ja baritonisaksofoni, 7 trumpettia, 4 kornoa, 5 pasuunaa, 2 baritonia, 2 tuubaa, 8 lyömäsoittajaa, jousibasso, piano ja harppu. (Koskinen 1999) Oma kokemukseni kapellimestarina Iisalmen Ruskatrööttä-tapahtumassa vuonna 2005 tuotti myös mieleenpainuvia elämyksiä orkesterin soitinjakaumaan liittyen. Partituureissa vaskien ja matalien puupuhallinten rinnakkaiselo näytti paljon tasapainoisemmalta kuin kahdeksan innokkaan pasunistin ja yksinäisen aloittelevan fagotistin tuottama kuulokuva. Tämän valossa voidaan yhtyä Harri Wessmanin suusta poimittuun toteamukseen: Puhallinorkesterille on niin vaikea kirjoittaa, kun ei ikinä tiedä, mitä soittimia on kulloinkin käytettävissä. (Viitasaari 2006) 1.5 Alttotorvi historiallisena jäänteenä suomalaisissa kokoonpanoissa Suomalaiset puhallinkustantajat pysyttelevät kokoonpanon osalta samoilla linjoilla kansainvälisten kilpailijoidensa kanssa. Pienenä kansallisena erikoispiirteenä voidaan pitää es-vireisten alttotorvien huomioimista nuottimateriaalijulkaisuissa. (Jo ensimmäisen kustannetun puhallinorkesterisävellykseni, Total Rangersin, editointia varten sain kustantajalta kehotuksen kirjoittaa myös es-torven stemmat, koska orkestereissa saattaa olla vanhoja alttotorvia mukana.) Tämän taustalla on se, että suomalaisten puhallinorkesterien soitinvarastoissa näkyy yhä maamme historiallisesti vahva vaskiseitsikkoperinne. 1800-luvun lopulla Aleksanteri II:n asetuksesta syntyneet sotilassoittokunnat olivat puhtaasti vaskikokoonpanoja. Nii-
den tarjoaman esikuvan pohjalta ja Aleksei Apostolin torvitehtaan vaikutuksesta syntyi seitsikoita 12 - - joka niemeen, notkoon ja saarelmaan silloin aina Hangosta Petsamoon. Jokaisella itseään kunnioittavalla yhteisöllä oli se sitten työväenyhdistys, vapaapalokunta, nuorisoseura, partiolippukunta tai seurakunta oli oma seitsikko. Seitsikoiden kulta-aikaa kesti 1920-luvulle asti. Sittemmin kokoonpano hiljalleen laajeni torvisoittokunnasta puhallinorkesteriksi - -. (Viitasaari 1996) Seitsikko- ja torvisoittokuntajuurilta puhallinkokoonpanoihin jäänyttä es-alttoa soitetaan monissa nuoriso-orkestereissakin käyrätorvien rinnalla. Alttotorven ja käyrätorven vireisyydessä on vain kokoaskeleen ero, mutta alttotorven luontainen ääniala on kuitenkin selvästi korkeampi kuin käyrätorven, ja käyrätorven matalin rekisteri on alttotorven ulottumattomissa. Tämä on orkestereille käytännön tasolla ongelmallista ainakin siinä suhteessa, ettei etenkään uudemmissa suurten kansainvälisten kustantajien nuottimateriaaleissa ole yleensä stemmoja es-torville. Niinpä alttotorven soittajille joudutaan suomalaisissa orkestereissa usein varta vasten kirjoittamaan es-vireiseksi transponoituja (osittain liian matalia) käyrätorven stemmoja tai heille tarjotaan (liian korkeita) alttosaksofonin nuotteja. Alttotorvien yleisyyteen suomalaisissa nuoriso-orkestereissa vaikuttaa osittain myös se, että monella pienellä paikkakunnalla musiikkiopistossa toimii vain yksi vaskisoitinten opettaja. Trumpetistin tai matalien vaskien soittajan on helpompaa opettaa alttotorven kuin käyrätorven soittajia, ja niinpä alttotorvi on usein esillä alkeisorkestereiden soitinesittelyissä.
13 2 PUHALLINORKESTERIMUSIIKIN GRADE-LUOKITUS 2.1 Kustantajat graden määrittäjänä Puhallinorkesterisävellyksille annetaan vaikeustasonsa perusteella grade-luokitus, jonka lukuarvo on yleensä välillä 1-6. Grade-määrittelyn tekee useimmiten säveltäjä tai kustantaja. Valitettavasti yleispätevää grade-luokittelujärjestelmää, jonka esimerkiksi puhallinorkesterijärjestöt olisivat legitimoineet, ei ole käytettävissä. Internet-nuottikauppa The-Sheet-Music-Storen sivustolla todetaankin: What is the Grade Level on a piece of music? This is a complex question. The grading system generally ranges from 1-6 increasing in difficulty level. Unfortunately there is not an agreed upon scale for this grading system and it varies by publisher. They don't really publish the policy - - (http://www.music44.com/x/product/grading) Toteamusta vahvistaa tutustuminen merkittävimpien puhallinorkesterimusiikin kustantajien internet-sivustoihin. Muun muassa Hal Leonard kustantamo antaa varsin ylimalkaisen määrittelyn grade-asteikolle: 1 = Very Easy - 1 year playing experience 2 = Easy - 2 years of playing experience 3 = Medium - 3-4 years playing experience 4 = Medium Advanced 5 = Advanced P = Professional (http://www.halleonard.com/bandseriesguide.jsp) Osa kustantajista on sentään pyrkinyt luomaan määritelmissään objektiivisempiakin grade-mittareita. Esimerkiksi Northeastern Music Publications on antanut musiikin tekijöiden ja käyttäjien avuksi taulukon, jossa gradea määritellään useamman tekijän perusteella. Näitä ovat puhallinstemmoissa käytetyt äänialat, sävellajit, rytmin kompleksisuus ja sen suhde tempoon, kokoonpanoon liittyvät tekijät sekä kappaleen kesto.
14 2.2 Puhallinten äänialat grade-määrityksissä Northeastern Music Publicationsin grade-ohjeistuksessa puhaltimia suositellaan käytettäväksi seuraavien äänialojen puitteissa: grade 1 grade 2 grade 3 grade 4 huilu g 1 -c 3 c 1 -f 3 c 1 -g 3 c 1 -as 3 oboe d 1 -f 2 c 1 -h 2 b-d 3 b-d 3 1. klarinetti e-b 1 e-a 2 e-g 3 e-g 3 2. klarinetti e-b 1 e-b 1 e-g 3 e-g 3 bassoklarinetti e-b 1 e-a 2 e-g 3 e-g 3 fagotti* F-b C-c 1 B 1 -f 1 B 1 -b 1 alttosaksofoni e 1 -a 2 c 1 -c 3 h-e 3 b-f 3 tenorisaksofoni e 1 -a 2 c 1 -c 3 h-e 3 b-f 3 baritonisaksofoni e 1 -a 2 c 1 -c 3 h-e 3 b-f 3 trumpetti c 1 -c 2 a-e 2 fis-g 2 fis-c 3 käyrätorvi as-es 2 /d 2 g-c 2 e-e 2 G-a 2 alttotorvi** c 1 -c 2 a-d 2 g-g 2 fis-a 2 pasuuna B-b G-d 2 F-f 1 E-g 1 baritonitorvi(in C) B-b G-c 1 F-f 1 E-g 1 tuuba B 1 -c A 1 -d F 1 -f E 1 -g 1 * Fagotin äänialaa ei löydy Northeastern Music Publicationsin ohjeistuksesta. Ohjeistus on TRN Music Publisherin grade-taulukosta. ** Alttotorven äänialalle ei löydy ohjeistusta. Merkitty ohjeistus on (diskanttiklaaville kirjoitetun) baritonitorven. 2.3 Sävellajit grade-määrityksissä Sävellajien käytössä Northeastern Music Publications määrittelee grade 2:een soveltuviksi etumerkittömät sävellajit sekä alennusmerkkiset sävellajit neljään alennukseen asti. Grade 3:ssa voidaan samaisen ohjeistuksen mukaan ottaa käyttöön viiden alennusmerkin sävellajit (Des-duuri ja b-molli), ja grade 4:ssä käytettävissä ovat vaihtoehdot
15 kuudesta alennuksesta yhteen ylennykseen. Tämä suositus johtuu transponoivien puhaltimien, lähinnä es-vireisten saksofonien, sormitusteknisistä ja soinnillisista hankaluuksista runsaasti ylennysmerkkejä sisältävissä sävellajeissa. 2.4 Tahtilajit, tempot ja rytmit grade-määrityksissä Tahtilajisuositukset Northeastern Music Publications määrittelee seuraavasti: Grade 2: 2/4, 3/4, 4/4, 6/8, 2/2 helpossa muodossa Grade 3: edellisten lisäksi 9/8, tahtilajinvaihdoksia ja 5/8 tai 7/8 tahtilajeja helposti lähestyttävässä muodossa Grade 4: edellisten lisäksi 12/8, tahtilajin vaihdoksia ja epäsymmetrisiä tahtilajeja rajoituksetta Temposuositukset on samaan ohjeistukseen kirjattu myös melko tarkasti: Grade 2: metronomilukema ei yli 126 Grade 3: metronomilukema ei yli 144 Grade 4: metronomilukema ei yli 168 Aika-arvoista ja rytmisistä elementeistä todetaan seuraavaa: Grade 2: aika-arvoja pääasiassa kahdeksasosiin asti, mutta pisteellisen kahdeksasosien ja kuudestoistaosan yhdistelmiä sekä hyvin helppoja synkooppeja voidaan myös käyttää Grade 3: kaikkia tasajakoisia rytmejä voidaan käyttää, monimutkaista synkopointia vältettävä, etenkin kolmijakoisessa ympäristössä Grade 4: kaikki rytmit ovat käytettävissä, paitsi monimutkaiset syn-
koopit kuudestoistaosilla 16 2.5 Kappaleiden kestot grade-määrityksissä Kappaleiden kestoa koskevat suositukset ovat Northeastern Music Publicationsilla väljähköt. Grade 2:een suositellaan kestoa yhdestä viiteen minuuttiin ja grade 3:essa yläraja nousee kuuteen minuuttiin. Grade 4:ssä määritelmä on yli kuusi minuuttia, ja alle kolmen minuutin kestoja kehotetaan välttämään.
17 3 PROMISE SÄVELTÄJÄN NÄKÖKULMASTA 3.1 Puhallinorkesterimusiikki osana säveltäjäntyötäni Nuorisopuhallinorkesterille sävelletty musiikki muodostaa teosmäärin tarkasteltuna varsin merkittävän osan säveltäjäprofiiliani. Tammikuussa 2008 valmistunut Rauman Poikasoittokunnan tilausteos Acromania oli 28. kappale puhallinorkesterisävellysteni luettelossa (kts. liite 1). Näiden konserttikäyttöön tehtyjen sävellysten lisäksi olen kirjoittanut kertakäyttöluonteisia puhallinsävellyksiä ja -sovituksia muun muassa näyttämöesitysten yhteyteen. Lienen puhallinorkesterisäveltäjien joukossa siinä mielessä poikkeus, etten ole itse koskaan opiskellut puhallin- enkä lyömäsoitinten soittoa. Omat instrumenttini ovat olleet alttoviulu, piano ja ammattitutkintoon asti opiskelemani laulu. Puhallinsoittimiin olen opintojeni yhteydessä perehtynyt vain teoreettisella tasolla osana soitinnus- ja soitinoppikursseja. Puhallinorkesterisäveltäjyyteen olen ajautunut kahden ratkaisevan kimmokkeen vaikutuksesta. Näistä ensimmäinen oli varusmiespalveluksen suorittaminen Kaartin Soittokunnassa vuosina 1998-1999. Osana palvelustehtäviäni kirjoitin puhallinorkesterisovituksia ja editoin musiikkia soittokunnan soitettavaksi. Tämän käytännön koulutuksen innoittamana kirjoitin myös ensimmäisen puhallinorkesterisävellykseni, joka tuoreeltaan soitettiin läpi Kaartin Soittokunnan harjoituksissa. Soittokunnan harjoituksista Total Rangers päätyi Blosari-kustannuksen julkaistavaksi ja levisi ympäri maata puhallinorkesterien käyttöön. Toinen ratkaiseva käänne puhallinmusiikin suuntaan tapahtui vuonna 2001, kun kapellimestaria vailla ollut Ikaalisten Nuoriso-orkesteri INO päätyi johdettavakseni. Alkeisorkesterin kanssa työskennellessäni havaitsin, että soittajistolle sopivan ohjelmiston löytäminen oli työn onnistumisen ja mielekkyyden kannalta ratkaisevan tärkeää. Sopivaa materiaalia oman orkesterini tarpeisiin oli kuitenkin melko hankala löytää. Tämän puutteen paikkaamiseksi kirjoitin joukon kappaleita, joiden oli tarkoitus olla soitonopiskelun alkuvaiheessa oleville lapsille ja varhaisnuorille helposti omaksuttavia ja samalla heidän musiikillisesta ja kokemuksellisesta maailmastaan vastakaikua löytäviä. Monet
18 ensimmäisistä kappaleista ovat sittemmin syystäkin unohtuneet muun muassa puhallinten epäidiomaattisen rekisterinkäytön vuoksi mutta virheistä oppineena sain aikaan muutamia kappaleita, jotka ovat sittemmin päätyneet melko laajaan käyttöön alkeisorkesterien parissa. Nuoriso-orkesterimusiikkini kannalta merkittävä ajankohta oli vuosi 2005, jolloin Porin valtakunnallisilla puhallinpäivillä oli esillä kymmenen sävellystäni. Samana vuonna olin teemasäveltäjänä ja kapellimestarina Iisalmen Ruskatrööttätapahtumassa. Sävellykseni ovat seuranneet oman orkesterini taidollista kehitystä niin, että ne pyrkivät asettamaan johtamalleni soittajistolle uusia haasteita. Kun ensimmäiset INOlle tekemäni sävellykset (kuten Preeriatuuli, ja Jorpakon legenda vuosilta 2002 ja 2003) edustivat grade 1 alkeistasoa, ovat viime vuosina INOn käyttöön syntyneet sävellykseni painottuneet grade 2-3 -vaikeustasoiseen musiikkiin, ja muille kokoonpanoille viime vuosina säveltämäni Cave Dance (2005), Wild (2007) ja Acromania (2008) edustavat osapuilleen grade 4 vaikeustasoa. 3.2 Promise 3.2.1 Ikaalisten Nuoriso-orkesterin sävellystilaus Promise valmistui tammikuussa 2006 Ikaalisten Nuoriso-orkesterin tilauksesta. Sävellystilaus tehtiin keväällä 2006 julkaistavaksi suunniteltua levyä varten, ja sävellys oli tarkoitus esittää INOn A- ja B-orkestereiden yhteisesityksenä nuoriso-orkesterin kevätkonsertissa. Levytyshanke toteutui, ja Promisen mukaan nimetty cd julkaistiin kevätkonsertin yhteydessä. Kyseisessä konsertissa sävellystä ei kuitenkaan vielä kuultu kokoonpanoongelmien vuoksi. Niinpä konserttikantaesityksen soitti lokakuussa samana vuonna Rantasalmen Ruskatrööttä-tapahtuman yhteydessä järjestetyn kapellimestariklinikan osallistujista muodostettu Kansallinen kapuorkesteri Raine Ampujan johdolla. 3.2.2 Promisen tonaalinen luonne ja passacaglia-rakenne Promisen musiikki on diatonista, luonnolliseen molliin ankkuroituvaa ja kolmisointu-
19 harmonioihin perustuvaa. Nuoriso-orkesterimusiikissani olen liikkunut selkeän tonaalisuuden ulkopuolelle vasta vähintään grade 3 vaikeustasoa edustavissa kappaleissa. Tämä tonaalisuudessa pysyttäytyminen on mielestäni turvallista, kun orkesteri vielä työskentelee soinnillisia ja yhteissoitollisia perustaitojaan kehittäen. Promisen pääjakso (Maestoso, tahdista 31 loppuun) on musiikilliselta perusidealtaan passacaglia-sävellys, joka pohjautuu yksinkertaiselle kahdeksan tahdin bassokululle. Nuottinäyte 1 Bassokulun päälle olen sommitellut melodisia aiheita, joita kierrätän orkesterin eri kerroksissa. Aiheet ovat karaktääriltään soisistaan poikkeavia, ja tarkoitukseni on ollut tuoda ne esiin tasavertaisina elementteinä, polyfonista sointikuvaa tavoitellen (kts. nuottinäytteet 8-12). Misterioso-avausjakso (tahdit 1-30) esittelee yhden Maestoso-jakson melodioista, ensin ykköshuilun ja sen jälkeen ykkösklarinetin ja ykkösalttosaksofonin soittamana. Melodian alla värisee säveliä d ja a käyttävä puupuhallinten avosointuambienssi (näyte tahdeista 13-18): Nuottinäyte 2
20 3.2.3 Promisen kokoonpano 7ikko-kustannuksen julkaisema Promisen partituuri (2006) sisältää seuraavan kokoonpanon: 3 huilua 1 oboe 3 klarinettia 2 alttosaksofonia 1 tenorisaksofoni 2 trumpettia 2 käyrätorvea 2 pasuunaa 2 baritonitorvea 1 tuuba patarummut lyömäsoittimia 7 soittajalle (marimba, claves, lautaset, triangeli, rumpusetti, penaali, pikkurumpu ja isorumpu) Näiden lisäksi olen editoinut kappaleesta stemmat fagotille, bassoklarinetille ja baritonisaksofonille. Niitä on toimitettu orkestereille, joissa kyseiset soittimet ovat käytössä. Nuoriso-orkesterille tarkoitetuissa sävellyksissäni etenkin matalien grade-luokitusten kappaleissa olen pyrkinyt välttämään optional -merkinnällä varustettuja stemmoja. Niihin sisältyy nähdäkseni ei-toivottu psykologinen viesti nuorille soittajille. Jos nuo-
21 teissa esimerkiksi annetaan ymmärtää, että oboe voi soittaa mukana, mutta se ei ole välttämätöntä, nuori soittaja saattaa saada väärän käsityksen oman soittimensa merkityksestä. Mieluummin kuin optionaalisuutta ja pikkunuotitusta olen käyttänyt kaksinnuksia varmistamassa harvinaisempien soitinten osuuksien toteutumista satsissa. Esimerkiksi Promisen oboestemma liikkuu joko klarinetteja, alttosaksofonia tai alempia huilustemmoja kaksintaen. Jälkeenpäin ajatellen olen ollut sitä mieltä, että Promisessa ainakin fagotti olisi ollut syytä sisällyttää myös partituuriin. Bassoklarinetin ja baritonisaksofonin kohdalla kyse on yleensä varttuneemmista soittajista, joten optionaalisuus ei nousse suureksi ongelmaksi. Poikkeamina aiemmin esillä olleista standardikokoonpanon määrityksistä Promisen partituurissa nousevat esiin vain huilujen ja lyömäsoittajien määrä. Viimeksi mainittu selittyy pääosin INOn kokoonpanolla. Lyömäsoittajia oli vuonna 2006 INOn A- ja B- orkestereissa käytössä kahdeksan, ja tämä houkutteli runsaaseen lyömäsoitinten hyödyntämiseen Promisessa. Vaikka Promise syntyi Ikaalisten Nuoriso-orkesterin tilauksesta, pyrin sävellyksen kokoonpanoa suunnitellessani pitäytymään lähellä kansainvälistä standardia; suunnittelin alusta asti teosta myös laajempaan levitykseen. Teoksen tilausluonteesta johtuen otin luonnollisesti huomioon INOn kokoonpanon vuonna 2006. Promisen esittäjäksi oli suunniteltu INOn A-orkesteria vahvistettuna osalla B-orkesterin soittajistoa. Käytössä ollut kokoonpano vastasi edellä mainittua nuoriso-orkesterin standardia muilta osin, mutta tenorisaksofonit orkesterista puuttuivat, alttosaksofoneja oli sen sijaan käytössä kolme. Lisäksi käyrätorvia ja pasuunoita oli A-orkesterissa käytettävissä vain yksi. Puutetta korjattiin niin, että kaksi B-orkesterin alttotorvea täydensivät torvisektiota. Edellä mainittu alttotorven ja käyrätorven sointieroon liittyvä ongelma ei nouse nähdäkseni haittaavalla tavalla esiin. Alttotorven nopeahko liike matalassa rekisterissä (tahdista 63 eteenpäin) on toki jossain määrin hankala toteuttaa fortessa hyvin ja puhtaasti soivana, kun kyse on nuorista soittajista (INOn alttotorvensoittajat olivat vuonna 2006 iältään 9 ja 10 vuotta): Nuottinäyte 3
22 Kyseisessä kohdassa käyrätorvi ja alttotorvi kaksintavat kuitenkin muita matalia vaskia, joten soiva lopputulos ei ole ratkaisevasti heidän onnistumisestaan kiinni. Positiivisesti voitaneen ajatella näiden tahtien tarjoavan mahdollisuuden harjoitella vahvaa matalaa tekstuuria ilman solistisia suorituspaineita. Kolmannen huilustemman kirjoittamiseen päädyin siitä syystä, että Misteriosoavausjakson satsi vaati mielestäni matalan huiluparin muiden puupuhallinten kanssa toteutettavaan avosointumattoon. Yksi huilu olisi erottunut tarkoittamaani korostuneemmin melodisena elementtinä. Niinpä otin käyttöön kolmannen huilun kakkoshuilun pariksi. Ykköshuilisti on varattuna soolomelodiaan kyseisessä tilanteessa (kts. nuottinäyte 2). Huilistien määrästä ei omien havaintojeni mukaan ole yleensä pulaa suomalaisissa nuoriso-orkestereissa. Esimerkiksi johtaessani Iisalmen Ruskatrööttä-tapahtuman B- orkesteria vuonna 2005 kokoonpano-ongelmaksi muodostui päinvastoin huilujen runsaus orkesterissa oli 12 huilistia, ja yhtenäisen intonaation löytäminen osoittautui mahdottomaksi. Kapellimestarina minun oli ohennettava orkesterin huilusektion sointia vuorotteluperiaatteella, etenkin musiikissa, joissa huilut oli kirjoitettu yksiäänisesti. 3.2.4 Promisen grade-luokitus Alla on vertailu puhallinten äänialoista Promisessa ja Northeastern Music Publicationsin grade-ohjeistuksessa. Promisen ambituksia parhaiten vastaavat grade-ohjeistusten äänialat on alleviivattu: Promise grade 2 grade 3 grade 4 1. huilu c 2 -a 3 c 1 -f 3 c 1 -g 3 c 1 -as 3 2. huilu d 1 -c 3 c 1 -f 3 c 1 -g 3 c 1 -as 3
23 3. huilu d 1 -a 2 c 1 -f 3 c 1 -g 3 c 1 -as 3 oboe d 1 -f 2 c 1 -h 2 b-d 3 b-d 3 1. klarinetti h-h 2 e-a 2 e-g 3 e-g 3 2. klarinetti h-g 2 e-b 1 e-g 3 e-g 3 3. klarinetti g-a 1 e-b 1 e-g 3 e-g 3 bassoklarinetti c 1 -a 2 e-a 2 e-g 3 e-g 3 fagotti a-d 1 C-c 1 B 1 -f 1 B 1 -b 1 1. alttosaksofoni fis 1 -f 3 /d 3 c 1 -c 3 h-e 3 b-f 3 2. alttosaksofoni d 1 -h 2 c 1 -c 3 h-e 3 b-f 3 tenorisaksofoni e 1 -a 2 c 1 -c 3 h-e 3 b-f 3 baritonisaksofoni d 1 -a 2 c 1 -c 3 h-e 3 b-f 3 1. trumpetti d 1 -b 2 /g 2 a-e 2 fis-g 2 fis-c 3 2. trumpetti h-g 2 a-e 2 fis-g 2 fis-c 3 1. käyrätorvi as-es 2 /d 2 g-c 2 e-e 2 G-a 2 2. käyrätorvi as-d 2 g-c 2 e-e 2 G-a 2 1. alttotorvi b-f 2 /e 2 a-d 2 g-g 2 fis-a 2 2. alttotorvi b-e 2 a-d 2 g-g 2 fis-a 2 1. pasuuna B-f 1 G-d 2 F-f 1 E-g 1 2. pasuuna F-f 1 /a G-d 2 F-f 1 E-g 1 baritonitorvi(in C) G-f 1 /d 1 G-c 1 F-f 1 E-g 1 tuuba B 1 -F A 1 -d F 1 -f E 1 -g 1 Vertailun perusteella stemmat jakautuvat suurimmaksi osaksi grade 2:n ja 3:n mukaisiin äänialoihin. Tuuba pysyy jopa grade 1:n alueella (Northeastern Music Publicationsin määrittelemänä B 1 -c). Grade 3:n äänialaohjeistusten yli nousevat äänialoiltaan 1. huilu, 1. alttosaksofoni ja 1. trumpetti. Kahdella viimeksi mainitulla on tosin stemmoissaan kirjoitettu korkeimmille sävelille vaihtoehtoiset oktaavia matalammat vaihtoehdot, joita noudattamalla nämäkin soittimet asettuvat grade 3:n rajoihin. Äänialavertailussa voidaan vielä tehdä se havainto, että Promisessa vaskien äänialat ovat tuubaa lukuun ottamatta kaikki grade 3:n mukaisia, kun taas puupuhaltimissa pysytään enemmän grade 2:n rajoissa. Sävellajeiltaan Promise pysyttelee grade 2:n rajoissa. Kappale alkaa d-mollissa ja moduloi myöhemmin f-molliin. Musiikki on luonteeltaan täysin diatonista, eli tilapäisetkään etumerkit eivät aiheuta ylimääräisiä soittoteknisiä ongelmia.
24 Olen monessa grade 2:een määritellyssä sävellyksessäni käyttänyt edellä esitettyä kyseisen vaikeustason ohjeistusta selkeästi vaikeampia rytmejä, tempoja ja tahtilajeja. Promise pysyttelee kuitenkin tahtilajiltaan (3/4), tempoltaan (neljäsosia 74 minuutissa) ja kestoltaan (neljä minuuttia) turvallisesti grade 2:n rajoissa. Rytminkäyttö on osittain lähempänä grade 3:n määritelmiä, sillä kuudestoistaosaliikettä on melko runsaasti. Grade 3:ssa vältettäviä monimutkaisia synkooppeja eivät oman näkemykseni mukaan ole Misterioso-avausjakson rytmit, joita olen kirjoittanut klarineteille ja alttosaksofoneille (näyte 1. klarinetin stemmasta, tahdit 4-6): Nuottinäyte 4 Promisen kustantajan (7ikko-kustannus/Edition 7) katalogissa kappale on saanut gradeluokituksen 2,5. Oma näkemykseni Promisen gradesta kallistuu mieluummin lähemmäs grade 3 tasoa kuin grade 2:n vaikeusastetta, johtuen määrittelytaulukoissa sivuun jäävistä yhteissoitollisista haasteista. 3.2.5 Promisen pedagogiset tähtäyspisteet Oman kokemukseni perusteella nuoriso-orkesterin soittajisto turhautuu helposti sekä liian yksinkertaisten että liian vaikeiden tehtävien edessä. Ihanteellinen tilanne on luonnollisesti se, että sävellys sisältää sopivasti mitoitetun haasteen ei ainoastaan pienelle solistijoukolle, vaan kaikille orkesterin soittajille. Koska orkesterin soittajisto on yleensä taitotasoltaan heterogeenistä, ykkösstemmojen ja muiden stemmojen välillä on syytä olla jonkin verran vaikeuseroa. Kakkos- ja kolmosstemmojen soittajia on kuitenkin syytä ottaa huomioon niin, että heidän stemmansa ovat monipuolisia ja merkityksellisen tuntuisia. Richard J. Colwell kannustaa nuorisoorkesterien kanssa työskenteleviä
25 to find music which gives solo passages to the little-heard supporting players. - - Even a short solo passage may offer incentive for additional practice, and the chance to be heard is something every player deserves. (Colwell 1969, 43) Koska nuoriso-orkesterin toiminnassa on kyse musiikillisesta koulutuksesta ja kasvatuksesta, on sävellysten pedagoginen vaikutus aina tavoiteltavaa. Tässä suhteessa on orkesterinjohtajan kannalta merkittävää se, että sävellys tarjoaa mahdollisuuden harjoituttaa tasaisesti koko orkesteria. Nuori soittajisto ei kokemukseni perusteella jaksa kovin pitkään vain seurata ja säestää muiden suorituksia harjoitustilanteessa. Lienee syytä korostaa, ettei sovi vähätellä myöskään sävellyksen musiikillisen painoarvon ja tyylin merkitystä orkesterin harjoitteluteholle. Nuoretkin soittajat motivoituvat musiikista, jonka itse kokevat esittämisen arvoiseksi ja kiinnostavaksi. Tässä säveltäjällä on usein ylitettävänä kaksi kynnystä; se, että musiikki löytää vastakaikua lasten ja nuorten musiikkimausta ja se, että sävellys samalla laajentaa soittajiston musiikillista sivistystä. Colwellin sanoin onnistunut nuoriso-orkesteriteos on musiikkia, which will appeal to him at his present level of understanding and gradually introduces him to better music as he becomes ready for it. (Colwell 1969, 40) Promisea säveltäessäni pyrin tietoisesti ottamaan huomioon orkesterin tasaisen harjoituttamisen periaatteen. Esimerkiksi Misterioso-avaustaitteen (tahdit 1-30) avosointuvärinän kirjoitin tietoisesti haasteeksi kakkos- ja kolmosstemmojen puupuhaltajille ja lyömäsoittajistolle (näyte tahdeista 7-12): Nuottinäyte 5
26 Kakkos- ja kolmoshuilun, klarinettien ja tahdista 9 alkaen joukkoon liittyvien alttosaksofonien, marimban ja patarumpujen (kts. seuraava nuottinäyte) limittäinen liike soivilla d- ja a-sävelillä on yksittäisten stemmojen osalta helpohkoa soitettavaa - huilun alaääniin liittyvää soinnillista haastetta kompensoin jättämällä nopeammat rytmit muille instrumenteille. Tämän kvinttiambienssin pedagoginen aspekti onkin itsenäisen rytmin toteuttamisessa. Erityisesti kakkos- ja kolmosstemmat elävät nuoriso-orkesterimusiikissa harvoin itsenäistä rytmistä elämää etenkään samaa instrumenttia soittavan vieruskaverin kanssa. Promisen alun katson oleva kuitenkin siinä mielessä turvallinen tapa hakea itseluottamusta tällaiseen tilanteeseen, että soiva lopputulos ei radikaalisti muutu pulteissa tapahtuvista pienistä laskuvirheistä. Puupuhallinten rytminlaskennan vaikeustaso lisääntyisi huomattavasti, jos tempon hahmottuminen olisi alkutaitteessa ainoastaan kapellimestarin lyönnin varassa. Claves ja penaali (wood block) toteuttavat kuitenkin taustalla pianissimo-nyanssissa kaappikellomaista rytmiä (näyte lyömäsoitinten tahdeista 7-12; wood block kirjoitettu rumpusetin riville): Nuottinäyte 6
27 Tätä ratkaisua perustelin säveltäessäni sekä aika-assosiaatioita tavoittelevalla sointikuvalla että tempon pysymistä helpottavalla metronomiefektillä. Promisen alkutahtien muita pedagogisia työmaa-alueita ovat oman näkemykseni mukaan koko orkesterin toteuttamien aksentoitujen kahdeksasosaparien (tahdit 1, 4, 5, 8, 9) harjoituttaminen täsmällisiksi ja karaktääriltään vakuuttaviksi sekä soolomelodiaan (1. huilu, 1. klarinetti ja 1. alttosaksofoni) liittyvät haasteet. Hitaahko tempo edellyttää alun tuplaiskujen kohdalla kapellimestarin lyönnin tarkkaa seuraamista, jotta aksentit toimivat (näyte tuuban ensimmäisistä tahdeista): Nuottinäyte 7 Huilulla tahdissa 13 alkava melodia, joka jatkuu tahdista 22 eteenpäin 1. klarinetilla ja 1. alttosaksofonilla, asettaa vaatimuksia lähinnä soinnillisella tasolla, erityisesti soolon istuttaminen balanssiin pehmeän puupuhallinsointumaton kanssa on uskoakseni harjoituttamista vaativa haaste. Soolo itsessään liikkuu kullekin instrumentille luontaisella korkeudella (näyte 1. klarinetin stemmasta, tahdit 9-28):
28 Nuottinäyte 8 Tahdista 31 (Maestoso) eteenpäin katson Promisen pedagogisen käyttöarvon löytyvän lähinnä polyfoniseen satsiin totuttelemisesta. Esimerkiksi sävellajivaihdoksen jälkeisissä tahdeissa 63-70 puhaltajat soittavat yhtä aikaa neljää karaktääriltään erilaista aihetta. Niitä ovat: 1) Laulava aihe, Misterioso-avauksesta tuttu melodialinja (oboe, 1. klarinetti, trumpetit; näyte 1. ja 2. trumpetin stemmoista): Nuottinäyte 9 2) Fragmenttiaihe, lyhyistä, taukojen erottamista eleistä koostuva melodia, ja sitä tukevat rinnakkaisterssit (huilut): Nuottinäyte 10
29 3) Tanssillinen aihe daktyyleineen ja vastadaktyyleineen (baritonisaksofoni, baritonitorvi, marimba; näyte diskanttiavaimelle kirjoitetun baritonitorven stemmasta): Nuottinäyte 11 4) Taustakuoro ; puolinuotti + neljäsosa rytmillä legatona etenevä sointukulku (2. ja 3. klarinetti, 2. alttosaksofoni, tenorisaksofoni; näyte 2. ja 3. klarinetin stemmoista): Nuottinäyte 12 sekä sitä tukeva lyhyin sävelin fraseerattu bassokulku (tuuba, pasuunat; näyte tuuban stemmasta): Nuottinäyte 13 Tähän satsiin lyömäsoittimet lisäävät omat elementtinsä. Triangeli liittyy puolinuotti + neljäsosa rytmiin, mutta muiden lyöjien rytmeille ei löydy sellaisenaan vastinetta pu-
30 haltajien stemmoista. Ilman mattoa soitettava pikkurumpu tuottaa kyllä daktyyleitä ja vastadaktyyleitä, mutta osin ristikkäin ketjumaista melodiaa soittavien puhaltajien liikkeen kanssa (näyte lyömäsoitinten tahdeista 63-66, instrumentit ylhäältä lukien: lautaset, triangeli, tamburiini, rumpusetti ja wood block): Nuottinäyte 14 Edellä mainittua jaksoa olen pyrkinyt pohjustamaan aiemmissa tahdeissa niin, että tämä usean elementin rinnakkaiselo hahmottuu soittajille nimenomaan tasavertaisten melodiaäänten synnyttämäksi polyfoniaksi eikä päämelodiaksi ja säestysääniksi. Mainituista melodia-aiheista kolme ensimmäistä on esitelty erikseen: laulava aihe jo Misteriosoavauksessa, fragmenttiaihe Maestoso-jakson aluksi (tahdista 31 eteenpäin) trumpettien, saksofonien ja oboen voimin ja tanssillinen aihe tahdista 39 eteenpäin matalien vaskien ja baritonisaksofonin toteuttamana. Polyfonisen satsin - siinäkin määrin, kuin Promise sitä edustaa - uskon sisältävän aina ylimääräistä haastetta orkesterille, vaikka stemmat itsessään olisivat helppoja soittaa. Rytminen monikerroksisuus on nuorten soittajien hahmotuskyvylle vaativaa. J.L. Serafine teki vuonna 1979 kokeen, jossa lapset kuuntelivat tasaista metronomisykettä ensin ilman muita rytmisiä ärsykkeitä ja sitten taustalla soivan toisenlaisen rytmin kanssa. Suurin osa nuoremmista lapsista koki metronomin vauhdin muuttuvan, kun sen ohessa kuului muita ääniä. Tämä koe tukee havaintoa, jonka nuoriso-orkestereiden kanssa työskenneltäessä tulee usein vastaan: Jo kaksi tai kolme yhtä aikaa soivaa, mutta rytmisesti toisistaan poikkeavaa elementtiä tuottaa soittamiseen suuren lisähaasteen, vaikka stemmat erikseen soitet-
tuna sujuisivatkin ongelmitta. (Karma 1986, 87) 31 Promisessa polyfonian toteuttamisen turvaverkkona on paitsi lyömäsoittimien kompin selkiyttämä pulssi, myös Maestoso-osuuden jakaantuminen säännöllisiin kahdeksan tahdin lohkoihin. Kaksoisviivan maamerkki ei missään vaiheessa ole kaukana, jos ympärillä omia polkujaan liikkuvat muut stemmat saavat soittajan erehtymään laskuissaan. Yhteissoitollisten haasteiden lisäksi olen ajatellut Promisen tarjoavan mahdollisuuden harjoitella erityisesti kahta fraseeraustapaa. Laulava aihe edellyttää cantabile-otetta, joka puhallinorkestereiden rytmimusiikki- ja marssiohjelmistoissa jää helposti vähemmälle huomiolle. Tanssillinen aihe edellyttää puolestaan luontevien painotusten hakemista daktyyli-vastadaktyyli -virtaan. Kun nämä kaksi soittotyyliä ovat käytössä yhtä aikaa, niiden laadukkaaseen toteuttamiseen on vielä suurempi kysyntä.
4 KYSELY JA SEN TULOKSET 32 4.1 Käyttötutkimuskysely Lähetin joulukuussa 2007 survey-tutkimus tyyppisen kyselyn sähköpostitse kymmenelle Promisea johtaneelle kapellimestarille. Tulin näin rikkoneeksi yhtä tutkimustyön koeteltua kultaista sääntöä: Jos on mahdollista, vältä lomakkeen lähettämistä joulukuussa (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 1997, 200). Tätä ennen (marraskuussa 2007) olin jättänyt kyselylomakkeen luonnoksen yhden vastaajaksi lupautuneen kapellimestarin luettavaksi. Tätä käytäntöä pidetään yleensä kyselytutkimusten osalta tärkeänä. Lomakkeen kokeilu on välttämätöntä (Hirsjärvi ym. 1997, 200). Pilottikyselyyn vastanneen orkesterinjohtajan ehdotuksesta tein lomakkeen ensimmäiseen osaan muutoksen. Taustatietoja kartoittavassa kyselyn ensimmäisessä osassa jätin vastaajille mahdollisuuden antaa likiarvoisia, arvioon perustuvia vastauksia kysymyksiin, jotka koskevat orkesterin soittajien ikää, opintoja ja soittokokemusta. Koevastaajana toiminut kapellimestari totesi, että tarkkojen tietojen kerääminen usean kymmenen soittajan joukolta olisi varsin työlästä ja ehdotti arviovastausten mahdollistamista vastauksissa. Koska tutkimuksen keskeisen fokuksen kannalta likiarvoa eksaktimpi tieto esimerkiksi 10-13 vuotiaiden soittajien määrästä verrattuna alle kymmenvuotiaisiin soittajiin ei ole mielestäni olennainen, tein kysymyslomakkeisiin muutoksen tältä osin. Lisäsin osaan numeraalisia vastauksia keräävistä kysymyksistä maininnan likimääräinen arvio riittää. Kyselyn (kts. liite 2) ensimmäinen osio kartoittaa taustatietoja orkestereista. Selvitän taustaorganisaatioita, ikärakenteita ja soittokokemuksen määrää sekä soitinjakaumaa. Muut kysymysryhmät käsittelevät harjoitusprosessia ja teoksen esityksiä. Kyselyn pääpainon olen tähdännyt sävellykseni harjoituttamiseen liittyviin kysymyksiin; niitä on lukumäärällisesti eniten ja ne ovat luonteeltaan yksityiskohtaisempia kuin esityksiin liittyvät kysymykset. Kyselyyn saamani vastaukset olen numeroinut niiden saapumisjärjestyksessä, ja viittaan vastauksiin tätä numerointia (1-5) käyttäen.
33 Harjoituttamista, vastaanottoa ja esityksiä koskevissa kysymyksissä päädyin avoimiin kysymyksiin, kuten 2.3. Mitkä soitinryhmät omaksuivat kappaleen muita helpommin? Mistä arvioit tämän johtuvan? Harkitsin myös skaaloihin perustuvia monivalintakysymyksiä esimerkiksi sävellyksen eri kohtien haastavuudesta, mutta nähdäkseni avoimet kysymykset olivat tässä tutkimuksessa käyttökelpoisempia. Hirsjärven, Remeksen ja Sajavaaran mukaan monivalintakysymysten suosijat ajattelevat, että avoimet kysymykset tuottavat aineiston, joka on sisällöltään erittäin kirjavaa ja luotettavuudeltaan kyseenalaista ja jota on vaikea käsitellä (koodata) (Hirsjärvi ym. 1997, 197). Koska tutkimuksessani vastaajien määrä oli kuitenkin melko vähäinen, ei avointen kysymysten käsittely muodostunut työlääksi, ja kuten edellä olleessa esimerkissä, avoimet kysymykset tarjoavat lyhyenkin vastauksen puitteissa mahdollisuuden myös kapellimestarien omaan pohdintaan ja analyysiin, jota pidin tässä yhteydessä tärkeänä. Kyselylomakkeen lopussa viittasin mahdollisiin lisäkysymyksiin, joihin kaikki vastaajat ilmoittivat suostuvansa. Tätä mahdollisuutta käytin tarkentamalla yhden orkesterin (4) kokoonpanoa lyömäsoitinten instrumenttivalinnan osalta, orkesterissa kun oli vain kaksi lyömäsoittajaa partituuriin merkittyjen kahdeksan asemesta. 4.2 Orkestereiden taustat Tutkimuksen kannalta pidin onnekkaana sitä, että kyselyyn vastanneet orkesterinjohtajat työskentelivät taustoiltaan erityyppisten orkesterien kanssa. Kaksi kokoonpanoa (jotka olen numeroinut orkestereiksi 4 ja 5) edusti musiikkiopistoa ja koostui pelkästään musiikkiopiston oppilaista. Pääosin musiikkiopistolaisista koostui myös itsenäisen taustayhdistyksen ylläpitämä orkesteri (numero 1), jonka sen johtaja määritteli paitsi musiikkiopisto-orkesteriksi, myös harrastaja- ja kouluorkesteriksi. Yksi orkestereista (numero 3) toimi kansalaisopiston alaisuudessa, ja sen soittajista vain yksi opiskeli myös musiikkiopistossa. Mielenkiintoisen perspektiivin tutkimukseen tuo lisäksi seurakunnan ylläpitämä, puhallinjärjestöjen tukema orkesteri (2), jonka kaikki soittajat ovat aikuisia! Näistä aikuisista suurin osa oli harrastajia vailla virallisia musiikkiopintoja, mutta kokoonpanossa oli mukana myös kolme musiikin ammattilaista.
4.3 Orkestereiden ikärakenne 34 Tutkimukseen osallistuneiden orkesterien ikärakenteet muistuttivat melko pitkälle toisiaan aikuisten harrastajaorkesteria lukuun ottamatta. Viimeksi mainitussa kokoonpanossa yli puolet soittajista oli yli 40-vuotiaita. Vain yksi kyseisen kokoonpanon jäsenistä oli alle 25-vuotias. Neljässä tutkimukseen osallistuneessa nuoriso-orkesterissa eniten edustettu ikäluokka oli 14-17 vuotiaat. Orkesterissa numero 4 tähän ikäluokkaan kuului yli 80 % soittajista. Orkestereissa 1, 3 ja 5 soittajisto jakautui melko tasaisesti ikäluokkien 10-13 ja 14-17 välille, orkesterissa numero 5 nuorempi ikäluokka oli jopa hiukan suurempi.10-13 vuotiaita soittajia oli kyseisesssä orkesterissa 30 ja 14-17 vuotiaita 25. 4.4 Soittokokemuksen määrä orkestereissa Kyselyssä pyysin määrittelemään myös orkesterin soittajiston soittokokemusta. Vallitsevaksi soitonopiskelun määräksi osoittautui 2-5 vuotta. Alle 2 vuotta soittaneitakin mukaan mahtui, kahdessa orkesterissa heitä oli 2 kappaletta ja yhdessä 4. Yli 5 vuotta soittaneita oli myös mukana melko runsaasti. Kaksi kapellimestaria (orkesterit 1 ja 3) kertoi käyttäneensä Promisea sekä orkesterinsa A- että B-kokoonpanon ohjelmistossa ja toisen orkesterin tapauksessa myös A- ja B-orkesterin yhteisnumerona. Niinpä soittokokemuksen määrä näissä orkestereissa jakaantui muita monipuolisemmin. Molemmissa tapauksissa mukana oli niin alle 2 vuotta kuin yli 5 tai jopa yli 10 vuotta soittaneita. Aikuisten harrastajaorkesteri poikkesi luonnollisesti joukosta; kaikki kyseisen kokoonpanon jäsenet olivat soittaneet yli 10 vuotta. 4.5 Orkestereiden soitinjakauma Instrumenttijakauma kyselyyn vastanneissa orkestereissa oli seuraava: 1A 1B 2 3 4 5 Huilut (partituurissa 3) 4 6 4 8 3 15 Oboet (1) 3 2 1-3 3 Klarinetit (3) 6 7 5 8 8 5
35 Bassoklarinetit (opt. 1) - - 1 - - 1 Fagotit (opt. 1) - - - - 1 - Alttosaksofonit (2) 2 4 2 4 3 4 Tenorisaksofonit (1) 2 1 1 2 1 - Baritonisaksofonit (opt. 1) 1 - - - - - Trumpetit/kornetit (2) 5 7 6 4 4 6 Käyrätorvet (2) 2 5 1 3 3 4 Alttotorvet (opt. 2) - - 1 - - - Pasuunat (2) 3 2 3 3 4 5 Tenori-/baritonitorvet (2) 2 3 2 3 1 3 Tuubat (1) 2 3 3 2 1 4 Sähkö-/kontrabassot (opt. 1) 1 - - - - - Lyömäsoittajat (8) 5 6 2 5 2 5 Vastausten perusteella puhaltimistot olivat Promisen kannalta riittäviä kaikissa orkestereissa. Matalien puupuhallinten (bassoklarinetti, fagotti, baritonisaksofoni) jättäminen Promisen varsinaisen partituurikokoonpanon ulkopuolelle osoittautui käytännön kannalta hyväksi ratkaisuksi. Bassoklarinetteja oli kahdessa kokoonpanossa, fagotteja ja baritonisaksofoneja vain yhdessä. Alttotorvia löytyi tällä kertaa vain yhdestä kokoonpanosta (numero 2, aikuisorkesteri). Kyseisessä orkesterissa alttotorven olemassaolo oli kuitenkin tärkeää yksinäisen käyrätorven parina. Promisen kannalta ainoa ongelma kokoonpanoissa näyttää olleen lyömäsoittajien määrä. Kahdessa orkesterissa oli vain kaksi lyöjää, mikä johtaa väistämättä melko olennaisten soivien elementtien puuttumiseen. Tässä tilanteessa olin kiinnostunut siitä, mitkä lyömäsoittimet orkesterien johtajat olivat valinneet esityksissä käytettäviksi. Orkesteri 2 ei ollut vielä esittänyt Promisea, mutta levyä varten tehty taltiointi oli jo takana. Levytystilanteessa lyömäsoittimistoa olikin mahdollista laajentaa erillisillä äänityksillä. Orkesteri 4:n johtajalle tein lisäkysymyksen lyömäsoitinten käytöstä. Kokoonpanoon liittyvänä kommenttina orkesteri 3:n johtaja mainitsee: Kolmoshuilu on harvinainen näky yleensä tällaisissa kappaleissa.