U 2/2010 vp Valtioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivien 1998/26/EY, 2002/87/EY, 2003/6/EY, 2003/41/EY, 2003/71/EY, 2004/39/EY, 2004/109/EY, 2005/60/EY, 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2009/65/EY muuttamisesta Euroopan pankkiviranomaisen, Euroopan vakuutus- ja työeläkeviranomaisen ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen toimivaltojen osalta (EUvalvontaviranomaisten toimivaltadirektiivi) Perustuslain 96 :n 2 momentin perusteella lähetetään Eduskunnalle komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivien 1998/26/EY, 2002/87/EY, 2003/6/EY, 2003/41/EY, 2003/71/EY, 2004/39/EY, 2004/109/EY, 2005/60/EY, 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2009/65/EY muuttamisesta Euroopan pankkiviranomaisen, Euroopan vakuutus- ja työeläkeviranomaisen ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen toimivaltojen osalta sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 4 päivänä helmikuuta 2010 Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi Lainsäädäntöneuvos Erkki Sarsa 294946
2 U 2/2010 vp VALTIOVARAINMINISTERIÖ MUISTIO EU/2009/1417 EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI DIREK- TIIVIEN 1998/26/EY, 2002/87/EY, 2003/6/EY, 2003/41/EY, 2003/71/EY, 2004/39/EY, 2004/109/EY, 2005/60/EY, 2006/48/EY, 2006/49/EY JA 2009/65/EY MUUTTAMISESTA EUROOPAN PANKKIVIRANOMAISEN, EUROOPAN VAKUUTUS- JA TYÖELÄKEVI- RANOMAISEN JA EUROOPAN ARVOPAPERIMARKKINAVIRANOMAISEN TOIMI- VALTOJEN OSALTA 1 Yleistä Komissio antoi 26 päivänä lokakuuta 2009 ehdotuksensa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivien 1998/26/EY, 2002/87/EY, 2003/6/EY, 2003/41/EY, 2003/71/EY, 2004/39/EY, 2004/109/EY, 2005/60/EY, 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2009/65/EY muuttamisesta Euroopan pankkiviranomaisen, Euroopan vakuutus- ja työeläkeviranomaisen ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen toimivaltojen osalta. Ehdotuksen oikeusperustana on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artikla. 2 Ehdotuksien tausta ja tavoite Komissio antoi 23 päivänä syyskuuta 2009 ehdotuksensa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksiksi Euroopan pankkiviranomaisen, Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen sekä Euroopan vakuutus- ja työeläkeviranomaisen perustamisesta. Asetuksilla on tarkoitus perustaa vuoden 2011 alusta lukien kullekin finanssisektorille EU-tason viranomainen, joille siirrettäisiin asetuksissa tarkemmin säädettävällä tavalla kansallisille valvontaviranomaisille nykyisin kuuluvaa toimivaltaa finanssimarkkinoiden valvonnassa ja sääntelyssä. Asetusehdotusten 7 artiklan mukaan perustettavat EUvalvontaviranomaiset voisivat valmistella teknisiä standardeja sektorikohtaisissa direktiiveissä yksilöityjen säännösten soveltamisesta. Standardit olisi alistettava komission hyväksyttäväksi. Asetusehdotusten 11 artiklan mukaan, sellaisena kuin se on puheenjohtajan 30 päivänä lokakuuta 2009 esittämässä ja jäsenvaltioiden enemmistön tältä osin laajalti kannattamassa kompromissiehdotuksessa, EU-valvontaviranomaisilla olisi sitova toimivalta myös ratkaista kansallisten valvontaviranomaisten erimielisyyksiä rajat ylittävään valvontaan liittyvissä, niin ikään sektorikohtaisissa direktiiveissä yksilöidyissä kysymyksissä. Ehdotus rajoittuu pääasiassa pankki- ja arvopaperisektoriin, koska vakuutuslainsäädännön kokonaisuudistus (Solvenssi II) ei vielä ole voimassa. Komission on tarkoitus antaa vakuutusdirektiivin osalta tätä ehdotusta vastaava ehdotus ensi vuoden aikana. Mainittujen asetusten nojalla ehdotuksessa tarkoitetut tekniset standardit annettaisiin muodollisesti komission asetuksina EU:n primaarilainsäädännöstä johtuvista syistä mutta niiden valmistelusta vastaisivat yksinomaan ehdotetut valvontaviranomaiset. 3 Ehdotuksien pääasiallinen sisältö Ehdotuksessa ehdotetaan muutettavaksi seuraavia direktiivejä: 1998/26/EY (Selvityksen lopullisuus direktiivi) 2002/87/EY (Finanssikonglomeraattidirektiivi) 2003/6/EY (Markkinoiden väärinkäyttödirektiivi) 2003/41/EY (Lisäeläkedirektiivi) 2003/71/EY (Esitedirektiivi) 2004/39/EY (Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivi) 2004/109/EY (Avoimuusdirektiivi) 2005/60/EY (Rahanpesudirektiivi) 2006/48/EY (Luottolaitosdirektiivi) 2006/49/EY (Sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten pääomadirektiivi) 2009/65/EY (Sijoitusrahastodirektiivi)
U 2/2010 vp 3 Direktiivillä säädettäisiin mainituille viranomaisille toimivaltaa antaa teknisiä standardeja direktiivissä yksilöityjen säännösten tarkemmasta soveltamisesta sekä toimivaltaa tehdä jäsenvaltioiden valvontaviranomaisia sitovia päätöksiä direktiivissä yksilöidyissä, rajat ylittävää valvontaa koskevissa tilanteissa jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten välisten erimielisyyksien ratkaisemiseksi. Lisäksi direktiiveissä nykyisin olevat viittaukset Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komiteaan (CEBS), Euroopan vakuutusja lisäeläkevalvontaviranomaisten komiteaan (CEIOPS) ja Euroopan arvopaperimarkkinavalvontaviranomaisten komiteaan (CESR) muutettaisiin koskemaan perustettavia valvontaviranomaisia. 3.1 Yksityiskohtainen tarkastelu 3.1.1 Rahoitus- ja vakuutusryhmittymät Finanssikonglomeraattidirektiivin (2002/87/EY) osalta vastuuviranomaiselle (Euroopan pankkiviranomainen tai vakuutusja lisäeläkeviranomainen) ehdotetaan toimivaltaa antaa teknisiä standardeja seuraavien säännösten tarkemmasta soveltamisesta: Artikla 2.11 Pysyvän sidoksen määritelmä Artikla 2.17 Keskeisen valvontaviranomaisen määrittely Artikla 3 Vaihtoehtoisten kriteerien määrittely lain soveltamisalan määrittelemiseksi Artikla 6 Pääomavaatimuksen laskentamenetelmän valinta Artikla 7 Riskikeskittymän määrittely Artikla 8 Sisäisten liiketoimien määrittely 3.1.2 Arvopaperisektori Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle ehdotetaan toimivaltaa antaa teknisiä standardeja seuraavien säännösten tarkemmasta soveltamisesta: Markkinoiden väärinkäyttödirektiivi (2003/6/EY) Artikla 16.5 Viranomaisten välinen yhteistyö tietojenvaihdossa ja rajat ylittävissä tarkastuksissa Esitedirektiivi (2003/71/EC) Artikla 8 Esitteen julkistaminen Artikla 16 Esitteen täydentämisvelvollisuus Artikla 18 Esitteen hyväksymisestä ilmoittaminen Artiklat 21 ja 22 Jäsenvaltioiden viranomaisten välinen tietojenvaihto ja yhteistyö Rahoitusvälineiden markkinat direktiivi (2004/39EY) Artikla 7 Toimilupahakemuksen tarkempi Artikla 10 a Omistajavalvontaa koskeva ilmoitusvelvollisuus Artikla 31 Rajat ylittävän palveluntarjonnan yhteydessä annettavat tiedot Artikla 32 Sivuliikkeen perustamisen yhteydessä annettavat tiedot Artikla 56 Viranomaisten yhteistyösopimukset Artikla 57 Viranomaisten tarkastusyhteistyö Artikla 58 Viranomaisten tietojenvaihto Artikla 60 Viranomaisten yhteistyö toimilupakysymyksissä Avoimuusdirektiivi (2004/109/EY) Artiklat 12 ja 13 Huomattavia omistusosuuksia koskevan ilmoituslomakkeen muoto ja sisältö Artiklat 24 ja 25 Viranomaisten tietojenvaihto Sijoitusrahastodirektiivi (2009/65/EY) Artikla 5 Sijoitusrahaston hyväksymishakemuksen Artikla 7 Rahastoyhtiön toimilupahakemuksen Artikla 12 Hallinnolle, sisäiselle valvonnalle ja laskentajärjestelmille asetettavat vaatimukset Artikla 14 Liiketoiminnassa noudatettavat menettelytavat Artikla 21 Tiedonantovelvollisuus vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille Artikla 29 Sijoitusyhtiön toimilupahakemuksen Artikla 43 Sijoitusrahastojen sulautumisen yhteydessä osuudenomistajille annettavat tiedot Artikla 50 Sallitut sijoituskohteet
4 U 2/2010 vp Artikla 51 Riskienhallinnan riittävyyden arviointikriteerit ym. Artikla 60 Master- ja feeder-rahaston keskinäinen tiedonantovelvollisuus Artikla 61 Säilytysyhteisön ilmoitusvelvollisuus havaitsemistaan puutteista masterrahaston toiminnassa Artikla 64 Sijoitusrahaston muuttumista feeder-rahastoksi koskeva tietojenantovelvollisuus Artikla 69 Rahastoesitteen ja tilinpäätöksen sisältö Artikla 78 Sijoittajille annettavien avaintietojen sisältö Artikla 84 Rahasto-osuuksien lunastuksen keskeyttäminen Artikla 95 Viranomaisten välinen notifikaatiomenettely Artikla 101 Tarkastusten toimittaminen toisessa jäsenvaltiossa Artikla 102 Tietojen vaihtaminen toimivaltaisten viranomaisten välillä Artikla 105 Tietojenvaihto viranomaisten kesken Erimielisyyksien ratkaisu Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle ehdotetaan annettavaksi toimivalta tehdä jäsenvaltioiden viranomaisia sitovia päätöksiä seuraavissa asioissa, jos jäsenvaltiot viranomaiset eivät saavuta yksimielisyyttä: Markkinoiden väärinkäyttödirektiivi (2003/6/EY) Artikla 16 Jäsenvaltioiden viranomaisten välinen yhteistyö Sijoitusrahastodirektiivi (2009/65/EY) Artikla 101 Tietojenvaihto ja tarkastus toisessa jäsenvaltiossa Artikla 108 Isäntävaltion valvontaviranomaisen toimenpiteet tilanteissa, joissa rahastoyhtiö toimii isäntävaltion sijoittajien etujen vastaisesti 3.1.3 Vakuutussektori Lisäeläkedirektiivin (2003/41/EY) osalta Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ehdotetaan toimivaltaa antaa teknisiä standardeja seuraavien säännösten tarkemmasta soveltamisesta: Artikla 13 Viranomaisille toimitettavat tiedot Artikla 20 Jäsenvaltioilta edellytetty luettelo lisäeläkejärjestelmien taloudelliseen valvontaan sovellettavista kansallisista säännöksistä 3.1.4 Luottolaitossektori Luottolaitosdirektiivin (2006/48/EY) osalta Euroopan pankkiviranomaiselle ehdotetaan toimivaltaa antaa teknisiä standardeja seuraavien säännösten tarkemmasta soveltamisesta: Artikla 6 Toimilupahakemuksen tarkempi Artikla 14 Omistajavalvontaa koskeva ilmoitusvelvollisuus Artikla 26 Sivuliikkeen perustamisen yhteydessä annettavat tiedot Artikla 28 Rajat ylittävän palveluntarjonnan yhteydessä annettavat tiedot Artikla 42 Tietojenvaihto koti- ja isäntävaltion välillä useamman jäsenvaltion alueella toimivan luottolaitoksen valvonnassa Artikla 63a Omiin varoihin hyväksyttävien sekamuotoisten pääomainstrumenttien määritelmä Artikla 74 Vakavaraisuuden säännöllinen raportointi valvontaviranomaisille Artikla 82 Luottoluokitusten arviointiperiaatteiden yhtenäistäminen vakavaraisuuslaskennassa (vakiomenetelmä) Artikla 84 Vakavaraisuuslaskennassa käytettävien sisäisten mallien hyväksymisen ehdot ja hyväksymismenettely (luottoriskit). Artikla 97 Luottoluokitusten arviointiperiaatteiden yhtenäistäminen vakavaraisuuslaskennassa (arvopaperistetut erät) Artikla 105 Vakavaraisuuslaskennassa käytettävien sisäisten mallien hyväksymisen ehdot ja hyväksymismenettely (toiminnalliset riskit) Artikla 106 Niiden erien tarkempi määrittely, joita ei lueta asiakasriskin käsitteeseen Artikla 110 Suurten asiakasriskien raportointi valvontaviranomaisille
U 2/2010 vp 5 Artikla 122 Arvopaperistamistransaktioiden valvonta Artikla 124 Valvottavien kokonaisriskin arviointimenettely Artikla 131a Valvontakollegioiden toiminta Artikla 144 Kansallisten valvontaviranomaisten keräämän ja julkistaman tilastotiedon yhtenäistäminen Artikla 150 Luottolaitosten sisäiselle maksuvalmiuden seurannalle asettavien vaatimusten tarkempi sisältö ja eräät luottoluokitusten käyttöön vakavaraisuuslaskennassa liittyvät periaatteet Erimielisyyksien ratkaisu Euroopan Pankkiviranomaiselle ehdotetaan annettavaksi toimivalta tehdä jäsenvaltioiden viranomaisia sitovia päätöksiä seuraavissa asioissa, jos jäsenvaltiot viranomaiset eivät saavuta yksimielisyyttä: Artikla 42 a Sivuliikkeen katsominen isäntävaltion kannalta merkittäväksi Artikla 129 Koko ryhmätasolla käytettävien sisäisten mallien hyväksyminen sekä ryhmätason riskienhallinnalle asetettavat laadulliset vaatimukset ja siinä ilmenevien puutteiden edellyttämät toimenpiteet 3.1.5 Rahanpesu Rahanpesudirektiivin (2005/60/EY) osalta kullekin viranomaiselle ehdotetaan toimivaltaa antaa omaa sektoriaan koskevia teknisiä standardeja seuraavien säännösten tarkemmasta soveltamisesta: Artiklat 31 ja 34 Toimenpiteet, joihin valvottavan tulee ryhtyä tapauksissa, joissa ne harjoittavat toimintaa sellaisessa EU:n ulkopuolisessa valtiossa, jossa lainsäädäntö ei mahdollista direktiivin noudattamista 4 Vaikutukset Suomessa 4.1 Vaikutukset lainsäädäntöön Ehdotetut muutokset eivät lähtökohtaisesti vaikuta Suomen lainsäädäntöön, koska ehdotettujen muutosten nojalla annettavat alemmanasteiset säännökset ainoastaan korvaisivat vastaavat Finanssivalvonnan nykyisen toimivaltansa puitteissa antamat määräykset. Eräiltä osin (esimerkiksi finanssikonglomeraattidirektiivin (2002/87/EY) 3 artiklaan ehdotettu muutos) ehdotus saattaisi kuitenkin johtaa tilanteeseen, jossa EU-säädös olisi ristiriidassa Suomen voimassaolevan lainsäädännön kanssa ilman, että eduskunnalla tai hallituksella olisi ollut mitään mahdollisuutta myötävaikuttaa säädöksen valmisteluun. Vastaavan tyyppinen tilanne voisi syntyä mahdollisesti myös silloin, kun EUvalvontaviranomainen tekee ehdotuksessa tarkoitetun päätöksen kahden jäsenvaltion valvontaviranomaisen välisen erimielisyyden ratkaisemisesta. Edellisessä kappaleessa viitattuja tilanteita, joissa EU-valvontaviranomaisen päätös johtaisi ristiriitaan kansallisen lain tai asetuksen kanssa, on tarpeen arvioida valtiosääntöoikeuden kannalta. Tältä osin on syytä ottaa erityisesti huomioon se seikka, että ehdotus merkitsisi muutosta nykytilanteeseen, jossa eduskunnalla ja valtioneuvostolla on mahdollisuus myötävaikuttaa kaikkien finanssimarkkinoiden sääntelyyn käytettävissä olevien EU-säädösten valmisteluun säädöstyypistä riippumatta. Toisaalta kysymyksen käytännön merkitystä on omiaan vähentämään se, että ehdotuksen mukaiset valtuudet voisivat johtaa ristiriitaan kansallisen lainsäädännön kanssa todennäköisesti ainoastaan hyvin vähäisessä määrässä tapauksia. 4.2 Taloudelliset vaikutukset Ehdotuksella ei arvioida olevan merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Vaikutukset rajoittuisivat lähinnä Finanssivalvonnan kansainvälisestä yhteistyöstä aiheutuvien kustannusten lisääntymiseen. Toisaalta EU:n alueella yhtenäisempien käytäntöjen ja tulkintojen kehittyminen ja niitä koskevan paremman viranomaisten tietojen vaihdon sekä yleisön ja markkinoiden paremman tiedonsaannin voidaan arvioida vähentävän toimijoiden hallinnollista taakkaa. Vaikutusten ei kuitenkaan arvioida olevan nykytilanteeseen verrattuna merkittäviä.
6 U 2/2010 vp 5 Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti ehdotetun direktiivin antamiseen. Valtioneuvosto kiinnittää kuitenkin huomiota esityksen seuraaviin kohtiin, joihin asian neuvostokäsittelyssä tulisi pyrkiä saamaan muutos. 5.1 Ehdotetut toimivaltuudet, joita ei voi pitää teknisinä 2 artiklan 5 kappaleessa ehdotettua finanssikonglomeraattidirektiivin (2002/87/EY) 3 (5) artiklan soveltamista koskevaa toimivaltuutta, joka koskee finanssikonglomeraatin ja siten koko direktiivin soveltamisalan määrittelemistä osittain EU-valvontaviranomaisen antamalla standardilla, ei voida pitää luonteeltaan teknisenä. Kyseisestä asiasta säädetään Suomessa nykyisin lain tasolla (L rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta 4 ja 5 ). 4 artiklan 2 kohdassa ehdotetulla lisäeläkedirektiivin (2003/41/EY) 20 artiklan muutoksella EU-valvontaviranomaiselle annettaisiin oikeus antaa teknisiä standardeja siitä, miltä osin kansallisia säännöksiä voidaan pitää direktiivissä tarkoitetulla tavalla taloudellisen aseman valvontaa koskevina ( prudential ). Koska lisäeläkerahastojen taloudellisen aseman sääntelyä ei ole harmonisoitu vaan se on direktiivissä jätetty kansalliseen harkintaan ja on siten kansallisen lainsäädännön alaan kuuluva asia, tällaisen harkinnan soveltamisalan määrittelyä ei voida pitää luonteeltaan teknisenä. 6 artiklan (rahoitusvälineiden markkinat direktiivi) 2 kohdassa, 9 artiklan (luottolaitosdirektiivi) 1 kohdassa sekä 11 artiklan (sijoitusrahastodirektiivi) 1, 2 ja 6 kohdassa ehdotetaan EU-valvontaviranomaisille toimivaltaa antaa teknisiä standardeja toimilupahakemuksen sisällöstä ja toimilupaprosessista. Suomessa eduskunta on katsonut, että toimilupahakemuksen sisällön määrittelemistä ei ole asianmukaista jättää yksinomaan toimilupaviranomaisen itsensä harkintaan. Tämän vuoksi luottolaitoksen, sijoituspalveluyrityksen ja rahastoyhtiön toimilupahakemuksen sisällöstä on Suomessa säädetty valtiovarainministeriön asetuksella. Lisäksi toimilupahakemusprosessia sääntelee Suomessa keskeisesti muun muassa hallintolaki. Tämän vuoksi ehdotettuja norminantovaltuuksia ei voida pitää luonteeltaan yksinomaan teknisinä. 5 artiklan (esitedirektiivi) 4 kohdassa ehdotetaan, että EU-valvontaviranomainen voisi antaa teknisiä standardeja esitteen täydentämisvelvollisuuden yhtenäisestä tulkinnasta. Tätä ei voida pitää teknisenä standardina eikä viranomainen muutenkaan voi antaa aiheesta tarkkaa sääntelyä. 5 artiklan (esitedirektiivi) 1 kappaleessa ja 11 artiklan (sijoitusrahastodirektiivi) 3, 4, 7, 9 12 ja 14 kappaleessa ehdotetaan, että EUvalvontaviranomainen voisi antaa teknisiä standardeja niiden komission asetusten tarkemmasta soveltamisesta, jotka komissio kohdissa mainittujen artiklojen nojalla antaa. Koska komission tällaisiin niin sanotun IItason säädöksiin saattaa sisältyä luonteeltaan ei-teknisiä säännöksiä, ehdotettu yleisvaltuus antaa tarkempia soveltamisohjeita tällaisista säädöksistä on ongelmallinen. Ehdotus on erityisen ongelmallinen sijoitusrahastodirektiivin osalta, jonka täytäntöönpano on vielä kesken eikä mainittujen komission säädösten tarkemmasta sisällöstä vielä ole tietoa. Valtioneuvosto katsoo, että mainituissa direktiivikohdissa tarkoitetut valtuudet tulisi aikanaan yksilöidä erikseen kussakin II-tason säädöksessä. Edellä mainituista syistä mainitut direktiivin kohdat tulisi pyrkiä poistamaan tai ainakin täydentää niitä siten, että kohtia sovelletaan ainoastaan II-tason säädöksissä erikseen yksilöidyssä laajuudessa. Kantaa voidaan edelleen perustella sillä, että EUvalvontaviranomaiset voivat niiden perustamista koskevien ehdotettujen asetusten nojalla yhdenmukaistaa toimilupakäytäntöjä antamalla ei-sitovia ohjeita ja suosituksia. 5.2 Rahanpesudirektiivin sisällyttäminen direktiiviin Rahanpesun ehkäisemistä koskeva sääntely on viime vuosin ulotettu koskemaan laajaa joukkoa finanssisektorin ulkopuolisia yrityksiä. Suomessa kyseinen lainsäädäntö kuuluu sisäasiainministeriön vastuulle. Tämän vuoksi valtioneuvosto katsoo, että rahanpesua koskevissa asioissa ei ole luontevaa antaa si-
U 2/2010 vp 7 tovaa toimivaltaa EU-tason finanssivalvontaviranomaisille. Tämän vuoksi ehdotettu 8 artikla tulisi pyrkiä poistamaan. 5.3 Keskitetyt rekisterit Ehdotukseen sisältyy lukuisia säännöksiä keskitettyjen EU-tason rekisterin perustamisesta, joita ehdotetut valvontaviranomaiset ylläpitäisivät. Valtioneuvosto suhtautuu ehdotuksiin varauksellisesti erityisesti esitteitä koskevan keskitetyn rekisterin osalta (esitedirektiiviä koskevan 5 artiklan 3 kohta), koska valtioneuvoston käsityksen mukaan tällaisten keskitettyjen rekisterien ylläpidosta aiheutuu muun muassa EU-valvontaviranomaisiin sovellettavien kielivaatimusten johdosta hallinnollisia kustannuksia, jotka voivat ylittää kansallisten rekisterien keskittämisestä saatavat hyödyt.