Metsäsertifioinnin uudistetut vaatimukset
Mitä metsäsertifiointi on? Metsien sertifiointi on keino osoittaa, että tuotteeseen käytetty puu on peräisin hyvin hoidetuista metsistä. Metsäsertifioinnissa asetetaan metsä- ja ympäristölakeja täydentäviä vaatimuksia, jotka ohjaavat metsien hoitoa ja käyttöä taloudellisesti, ekologisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävään suuntaan. Metsäsertifioinnissa puolueeton osapuoli arvioi, harjoitetaanko metsätaloutta asetettujen vaatimusten mukaisesti. Vaatimukset ovat yhteistyössä laadittuja ja hyväksyttyjä sekä julkisia. Kun vaatimuksia noudatetaan, sertifiointiyritys myöntää sertifikaatin eli kirjallisen todistuksen vaatimusten toteutumisesta. Suomalainen metsäsertifiointi pitää yllä suomalaista puuta sisältävien tuotteiden kysyntää varsinkin Länsi- ja Keski-Euroopan ympäristötietoisilla markkinoilla. Monissa kansainvälisissä vertailuissa on todettu, että suomalaisiin metsätalouden ja metsänomistuksen oloihin kehitetty FFCS-järjestelmä (Finnish Forest Certification System) täyttää uskottavalle metsäsertifiointijärjestelmälle asetettavat vaatimukset. Vuosina 2002-2003 FFCS-järjestelmän ajantasaisuus tarkistettiin karttuneiden käytännön kokemusten ja uusimpien tutkimustietojen pohjalta. Lähtökohtana tarkistuksessa olivat vuosina 1999-2000 käyttöönotetut metsäsertifiointivaatimukset. Metsässä mitattavia tunnuksia kehitettiin selvästi aiempaa yksiselitteisemmiksi. Tarkistetut vaatimukset otetaan käyttöön vuonna 2005. Metsäsertifioinnille on hyväksytty kaikkiaan 28 kriteeriä eli vaatimusta (ks. taulukko takasivulla). Kriteereissä edellytetään muun muassa luontoarvojen säilymisen turvaamista (mm. monipuolisten elinympäristöt ja puhtaat vedet) sekä metsänuudistamis- ja taimikonhoitotöiden tekemistä ajallaan. Myös metsäalan työntekijöiden ammattitaidon ylläpidolle ja ohjeistukselle ja metsänomistajien koulutukselle sekä muun muassa vastuullisen jokamiehen oikeuksien kunnioittamiselle on asetettu omat vaatimuksensa. PEFC/02-1-01 Kestävän metsätalouden edistämiseksi - Lisätietoja: www.pefc.org 2
Miten sertifiointi toteutetaan? Metsäsertifiointi toteutetaan alueellisena (= metsäkeskus tai metsänhoitoyhdistys) ryhmäsertifiointina tai metsänomistajakohtaisena sertifiointina. Ryhmäsertifioinnissa alueen kaikkien sertifioinnissa mukana olevien metsänomistajien metsät sertifioidaan yhdellä kertaa. Alueellinen ryhmäsertifiointi lisää metsätalouden organisaatioiden välistä yhteistyötä, joka edistää kestävää metsien hoitoa ja käyttöä. Ryhmäsertifiointi on selvästi edullisempi kuin metsänomistajakohtainen sertifiointi. Osallistuminen metsäsertifiointiin Osallistuminen metsäsertifiointiin on vapaaehtoista. Kaikilta ryhmäsertifiointiin osallistuvilta organisaatioilta edellytetään kirjallista ilmoittautumista. Metsänhoitoyhdistyksen yksittäisiltä jäseniltä ei tätä kuitenkaan erikseen edellytetä, vaan metsänhoitoyhdistyksen valtuusto tekee päätöksen osallistumisesta yhdistyksen koko jäsenistön osalta. Yhdistyksen jäsen voi halutessaan jättäytyä ryhmäsertifioinnin ulkopuolelle. Metsänomistajat, jotka eivät ole metsänhoitoyhdistyksen jäseniä, voivat kuitenkin erikseen ilmoittautua mukaan sertifiointiin. Metsäsertifioinnissa ovat mukana metsänomistajien ja heidän neuvontaorganisaatioidensa lisäksi puunkorjuuorganisaatiot ja muut metsätöitä suunnittelevat ja tekevät yritykset kuten koneyritykset. Lisäksi metsäkeskuksilla on metsäsertifioinnissa tärkeä tiedonkerääjän rooli. Metsäkeskuksen aluetta koskevassa metsäsertifioinnissa sertifioinnin hakijana on alueellinen metsänomistajien liitto. Liitto ei kuitenkaan voi hakea sertifiointia ennen kuin sen jäseninä olevien metsänhoitoyhdistysten valtuustot ovat päättäneet yhdistysten osallistumisesta hankkeeseen. Metsänomistajan osalta sertifiointiin mukaan tuleminen tapahtuu seuraavasti: Metsänomistaja 1. on metsänhoitoyhdistyksen jäsen ja haluaa osallistua ryhmäsertifiointiin: kun metsänhoitoyhdistyksen valtuusto on päättänyt osallistua metsäsertifiointiin, metsänomistajalta ei edellytetä erikseen ilmoittautumista. 2. on metsänhoitoyhdistyksen jäsen, mutta ei halua osallistua ryhmäsertifiointiin: metsänomistaja ilmoittaa poisjäämisestään kirjallisesti metsänhoitoyhdistykselleen. Tällöin hänen metsänsä kirjataan kuuluvaksi sertifioitavan alueen ulkopuolelle. Näistä metsistä korjattavaa puuta ei katsota sertifioiduksi puuksi. 3 3. ei ole metsänhoitoyhdistyksen jäsen, mutta haluaa osallistua ryhmäsertifiointiin: metsänomistaja ilmoittaa kirjallisesti alueensa metsänomistajien liitolle / metsänhoitoyhdistykselle ryhmäsertifiointiin osallistumisestaan. 4. haluaa, että hänen metsänsä sertifioidaan erikseen: metsänomistaja ottaa yhteyden metsäsertifiointeja tekevään yritykseen. Metsäsertifiointiin liittyy myös vastuu. Jos metsänomistaja tai muu metsäsertifiointiin osallistuva toimija lyö laimin tai rikkoo metsäsertifioinnin vaatimuksia, alueen metsäsertifiointitoimikunta antaa asiasta kirjallisen huomautuksen ja tarvittaessa sulkee rikkomuksen tehneen metsäsertifioinnin ulkopuolelle.
Miten sertifioituja metsiä hoidetaan? Sertifiointivaatimuksista vain osa koskee suoraan yksittäistä metsänomistajaa. Metsänomistaja vastaa vaatimusten toteutumisesta omatoimisen metsätyön lisäksi myös antaessaan metsätyön tehtäväksi sellaiselle henkilölle tai yritykselle, joka ei ole ilmoittautunut sertifiointiin, eikä näin ollen ole sitoutunut noudattamaan työssään sertifioinnin vaatimuksia. Mikäli tilan ulkopuolinen, metsäsertifiointiin osallistuva taho tekee metsätyöt, vastuu sertifioinnin vaatimusten toteutumisesta on tällä. Metsäsertifioinnin vaatimuksista suuri osa kohdistuu metsänhoidon neuvontaan ja muuhun metsänhoidon ohjaukseen sekä puunkorjuuta ja muuta metsänhoitoa suunnitteleviin ja toteuttaviin tahoihin. Sertifioidulla alueella tehtyjen metsänhoitotöiden ja hakkuiden määrä tilastoidaan ja niiden laatua tarkistetaan vuosittain. Samalla seurataan sertifioinnin vaatimusten toteutumista. Metsänhoitoyhdistyksillä on tärkeä rooli metsäsertifioinnissa, sillä niiden kautta metsänomistajat saavat tietoonsa metsäsertifioinnin tarkat, kuhunkin metsätyöhön liittyvät vaatimukset. Myös metsätaloudessa toimivien muiden henkilöiden osaamiseen, ohjeistukseen ja koulutukseen kiinnitetään vaatimuksissa huomiota. 4 Metsätaloutta koskeva metsä-, ympäristö- ja työlainsäädäntö on koottu yhdeksi vaatimukseksi (kriteeri 1), sillä lakien noudattaminen on niin suomalaisen metsätalouden kuin metsäsertifioinninkin perusta. Metsiin liittyvää lainsäädäntöä noudattamalla toteutuu suuri osa sertifioidulle metsänhoidolle asetetuista vaatimuksista. Tärkeimmät yksittäiset vaatimukset, joista metsänomistajat osaltaan huolehtivat, on koottu sivuille 5 ja 6.
Metsänomistajalle tärkeimmät kriteerit: Metsänhoito ja puuntuotanto Juurikäävän leviämistä estetään käsittelemällä kesäaikaisissa hakkuissa (toukokuun alusta lokakuun loppuun) maan etelä- ja itäosassa havupuukannot harmaaorvakka- tai urealiuoksella ja vaihtoehtoisesti poistamalla riittävästi sienitauteja levittäviä havupuiden kantoja päätehakkuualoilta. Harvennushakkuissa vältetään jätettävän puuston vahingoittamista ja kasvuoloja heikentäviä maastovaurioita. Sertifioitujen metsien keskimääräisestä taimikonhoitotarpeesta toteutetaan vähintään 60 %. Luonnon- ja ympäristönhoito Metsänuudistamisessa käytetään Suomelle luontaisia lajeja ja alueelle sopivaa alkuperää olevia taimia ja siemeniä sekä siperianlehtikuusta ja hybridihaapaa. Kuitenkin puistometsiköissä, joulukuusi- ja -havuviljelmillä sekä maisemanhoidossa voidaan käyttää myös vierasperäisiä lajeja. Geenimuunneltuja taimia tai siemeniä ei käytetä. Metsäsuunnittelulla edistetään metsien kestävää hoitoa ja käyttöä. Uusiin metsäsuunnitelmiin merkitään myös luontokohteet, jotka antavat tietoa metsänhoitoja puunkorjuutöiden suunnittelua ja tekemistä varten. Suojeltujen kohteiden suojeluarvoa ei vaaranneta edes niihin rajoittuvissa metsiköissä tehtävillä metsätöillä. Vaatimus ei rajoita suojelualueen ulkopuolella tehtäviä metsänhoitotöitä. Arvokkaiden elinympäristöjen ominaispiirteet säilytetään. Luonnonsuojelulain perusteella suojeltavia kohteita ovat luonnontilaiset ja siihen verrattavat luontaiset jalopuumetsiköt, pähkinäpensaslehdot, tervaleppäkorvet, katajakedot, lehdesniityt ja avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut tai puuryhmät. Suojeluvelvollisuus syntyy, kun viranomainen on rajannut kohteet ja tiedottanut niistä metsänomistajalle. Samalla viranomainen selvittää metsänomistajalle, millaiset toimenpiteet ovat tarpeen kohteen ominaispiirteiden turvaamiseksi. Myös metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen ominaispiirteet tulee säilyttää. Näillä kohteilla on kuitenkin mahdollista tehdä rajoitetusti metsätöitä. Metsäsertifioinnissa elinympäristöjen ominaispiirteet säilytetään lisäksi luonnontilaisissa ja pienialaisissa: tulvametsissä ja metsäluhdissa, jotka jätetään ojituksen ja maanmuokkauksen ulkopuolelle, korvissa, joissa on runsaasti lahonnutta ja kuollutta puustoa. Nämä kohteet jätetään ojittamatta, Lapin läänissä sijaitsevissa letoissa, jotka nekin jätetään ojittamatta, paisterinteillä, joiden pintaa ei muokata, ja supissa, joissa hakkuut rajoitetaan vain supan reunojen ylimpään osaan, vanhoissa metsissä jättämällä metsiköt metsätaloustoimenpiteiden ulkopuolelle. Uhanalaisten lajien tunnetut elinpaikat turvataan. Alueellinen ympäristökeskus rajaa ja ilmoittaa maanomistajalle ne kohteet, joilla on havaittu uhanalainen kasvitai eläinlaji. Samassa yhteydessä sovitaan niistä toimenpiteistä, joilla lajin elinympäristön säilyminen turvataan. Päätehakkuun yhteydessä hakkuualueille jätetään säästöpuita. Niiden määrän tulee sertifiointialueella olla keskimäärin vähintään 5-10 kappaletta hehtaaria kohti. Säästöpuita ei saa kaataa myöhempien hakkuiden yhteydessä. Säästöpuut jätetään ensisijaisesti ryhmiin 5
ja jos mahdollista, arvokkaiden elinympäristöjen välittömään läheisyyteen kuitenkin niin, etteivät ne aiheuta vaaraa liikenneväylillä liikkujille tai sähkö- ja puhelinlinjoille. Säästöpuiksi lasketaan hakkuuhetkellä pystyssä olevat elävät tai kuolleet puut, joiden rinnankorkeusläpimitta on vähintään 10 senttiä. Säästöpuut voivat olla keloja, pökkelöitä ja muuta lahopuuta, kolopuita, yksittäisiä tuulenkaatoja sekä aiemman puusukupolven järeitä puuyksilöitä, muodoltaan poikkeuksellisia puuyksilöitä, jaloja lehtipuita, petolintujen pesäpuita, järeitä katajia, kookkaita haapoja ja puumaisia raitoja sekä puita, joissa on palojälkiä tai puita, joilla on hyvät edellytykset kehittyä vanhoiksi puiksi. Paloalueiden lajistoa ja metsien terveyttä edistetään ja juurikääpätuhoja estetään kulotuksella. Vesistöjen ja pienvesien varteen jätetään vähintään 3-5 metriä leveä suojakaista, jolla maanpinnan rikkominen, lannoitus ja kemiallisten torjunta-aineiden levittäminen on kielletty. Luonnontilaisia soita ei ojiteta ja kunnostusojituksiakin tehdään vain sellaisilla soilla, joilla ojitus on jo lisännyt selvästi puuston kasvua. Kemiallisten torjunta-aineiden ja lannoitteiden käytöllä ei saa heikentää pohjavesialueiden laatua. Vedenhankinnan kannalta tärkeillä pohjavesialueilla niitä ei saa käyttää lainkaan. Vesakkoja ei käsitellä päätehakkuualoilla eikä taimikoissa kemiallisin lehvästöruiskutuksin lukuun ottamatta haavan vesakoiden levittämän sienitaudin poistamista männyn taimikoista. Arvokkaissa elinympäristöissä kemiallisia torjunta-aineita ei käytetä lainkaan. Niitä voidaan käyttää välttämättömissä tapauksissa, kuten metsänuudistamisaloilla pintakasvillisuuden torjuntaan, lehtipuiden kantojen käsittelyyn, tukkimiehentäin torjuntaan sekä metsissä tai niiden välittömässä läheisyydessä sijaitsevien havupuutavaravarastojen käsittelyyn hyönteistuhojen leviämisen estämiseksi. Osaamiseen ja yhteistyöhön kiinnitetään erityistä huomiota Yksityismetsien ensiharvennuksia ja hankintahakkuita edistetään alueellisena yhteistyönä. Työntekijöiden osaaminen ja työkyky sekä laadukkaan ja turvallisen työnteon edellytykset varmistetaan. Työnantajat pitävät huolta työntekijöiden osaamisesta sekä antavat työn toteuttajille ja työntekijöille tarvittavat tiedot ja ohjeet työn tekemiseksi laadukkaasti ja turvallisesti. Metsänomistajien osaamista lisätään. Täydennyskoulutukseen, henkilökohtaiseen neuvontaan tai ryhmäneuvontaan osallistuvien metsänomistajien määrän tulee olla vuosittain vähintään viidennes ryhmäsertifikaatin alueen metsänomistajista. Koulutusta voivat järjestää muun muassa metsänhoitoyhdistykset, metsäkeskukset, metsänomistajien liitot, metsäteollisuusyritykset ja metsäoppilaitokset. Myös muut suomalaiset otetaan huomioon Vastuullisen jokamiehen oikeudet turvataan. Metsässä liikkumista jalan tai hiihtäen tai pyöräillen, metsämarjojen ja sienien poimintaa tai muita vastuullisen jokamiehen oikeuksia ei rajoiteta. Ilman maanomistajan lupaa jokamies ei kuitenkaan muun muassa saa tehdä tulta, kaataa tai vahingoittaa puita, ajaa moottoriajoneuvolla maastossa tai esimerkiksi tehdä riistan ruokintapaikkoja tai tekopesiä. 6 Lasten ja nuorten metsäosaamista lisätään. Alueellisella metsäorganisaatioiden välisellä yhteistyöllä pyritään varmistamaan, että myös lapset ja nuoret oppivat tuntemaan metsien käytön ja hoidon tavat. Myös metsäalan ammatteihin opiskelevien työssäoppimismahdollisuuksia pyritään edistämään.
Mitä sertifiointi maksaa? Metsäsertifioinnista aiheutuu kustannuksia kaikille siihen osallistuville tahoille. Periaatteena on, että kukin taho vastaa omista kustannuksistaan ja sertifiointiyrityksen kulut katetaan yhdessä. Metsäsertifiointiin osallistuvat organisaatiot päättävät yhdessä sertifiointiyritykselle maksettavan maksun ja muiden kulujen kattamisesta. Jos metsänhoitoyhdistyksen jäsen osallistuu ryhmäsertifiointiin, hänelle ei aiheudu metsäsertifioinnista erillistä maksua. Sertifiointi voi kuitenkin pienentää metsänomistajan tuloja, jos se estää tehokkaimpien menetelmien käytön metsänhoidossa. Toisaalta se antaa todistuksen siitä, että metsät on hoidettu ja hoidetaan hyvin ja kestävästi. Metsäorganisaatiot huolehtivat toimihenkilöidensä ja työntekijöidensä koulutuksesta sekä oman toimintansa ohjeistuksesta ja töiden laadun seurannasta. Tämä aiheuttaa niille lisäkustannuksia, mutta johtaa tehokkaaseen ja laadukkaaseen palveluun. Merkittävä panostus on myös metsänhoitoyhdistyksen neuvontatyö yhdistyksen jäsenyyden perusteella metsäsertifiointiin osallistuvien metsänomistajien piirissä. 7
Vaatimukset metsäkeskusalueen metsäsertifioinnille (standardi FFCS 1002-1:2003) 1. Lakisääteisiä vaatimuksia noudatetaan 2. Alueen suurinta kestävää hakkuumäärää ei ylitetä *) 3. Juurikäävän leviämistä estetään **) 4. Metsänuudistamisessa käytetään Suomen luontaiseen lajistoon kuuluvia puulajeja 5. Puunkorjuuvaurioita vältetään harvennushakkuissa 6. Metsäsuunnittelulla edistetään metsien kestävää hoitoa ja käyttöä 7. Taimikoita hoidetaan 8. Yksityismetsien ensiharvennus- ja hankintahakkuiden edistäminen 9. Suojelualueiden ja vahvistettuihin suojeluohjelmiin kuuluvien kohteiden suojeluarvoa ei vaaranneta 10. Arvokkaiden elinympäristöjen ominaispiirteet säilytetään 11. Uhanalaisten lajien tunnetut elinpaikat turvataan 12. Säästöpuustoa jätetään uudistusaloille 13. Geenitekniikalla muunneltua metsänviljelyaineistoa ei käytetä 14. Metsätiesuunnitelmiin sisältyy ympäristöselvitys 15. Paloalueiden lajistoa ja metsien terveyttä edistetään kulotuksella 16. Vesistöjen ja pienvesien varteen jätetään kiintoaine- ja ravinnekuormitusta sitova suojakaista 17. Suoluontoa säilytetään 18. Vesiensuojelusta huolehditaan ojituskohteilla 19. Pohjavesialueiden laatua ei heikennetä kemiallisilla torjunta-aineilla eikä lannoitteilla 20. Kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä vältetään metsien hoidossa 21. Työntekijöiden osaaminen ja työkyky varmistetaan 22. Laadukkaan ja turvallisen työnteon edellytykset varmistetaan 23. Työnantajavelvoitteiden noudattaminen 24. Metsänomistajien osaamista edistetään 25. Vastuullisen jokamiehen oikeudet turvataan 26. Lasten ja nuorten metsäosaamista lisätään*) 27. Saamelaiskulttuurin ja saamelaisten kotiseutualueen luontaiselinkeinojen turvaaminen **) 28. Porotalouden ja metsätalouden yhteensovittaminen **) *) ei sisälly metsänhoitoyhdistystasolla tehtävän alueellisen metsäsertifioinnin vaatimuksiin (standardi FFCS 1002-2:2003), **) ovat käytössä vain osassa maata. Lisätietoja metsäsertifioinnista antavat: metsänhoitoyhdistykset metsänomistajien liitot puun ostajat metsäkeskukset Suomen Metsäsertifiointi ry Metsäsertifioinnista on runsaasti tietoa Suomen Metsäsertifiointi ry:n verkko-osoitteessa www.ffcs-finland.org. Suomen Metsäsertifiointi ry puh. (09) 29041426, fax (09) 6922084, sähköposti: auvo.kaivola@ffcs-finland.org Suomen Metsäsertifiointi ry/anfangi/sevenprint huhtikuu 2005