Jaakko Sainio Työaikalaki käytännönläheisesti Helsingin seudun kauppakamari
Ulkoasu ja taitto Heljä Silvennoinen Kansi Heljä Silvennoinen Kannen kuva Shutterstock Helsingin seudun kauppakamari / Helsingin Kamari Oy ja Jaakko Sainio ISBN 978-952-246-031-8 Edita Prima 2010
Sisällys 1 Johdanto... 11 2 Työaikalain soveltamisala... 13 2.1 Työaikalaki yleislakina 13 2.2 Työaikalain alueellinen soveltamisala 13 2.3 Poikkeukset työaikalain soveltamisalasta 14 2.3.1 Merityö 14 2.3.2 Nuoret työntekijät 14 2.3.3 Toimitusjohtaja 15 2.3.4 Työaikalain mukaiset poikkeukset 16 2.3.4.1 Johtava asema 16 2.3.4.2 Uskonnolliset toimitukset 19 2.3.4.3 Kotona tehtävä ja muu itsenäinen työ 19 2.3.4.4 Metsätyöt 21 2.3.4.5 Lasten perhepäivähoito 21 2.3.4.6 Perheenjäsenten työ 22 2.3.4.7 Poronhoito ja kalastus 22 2.3.4.8 Erityiset työaikalait 22 2.3.4.9 Puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen virkamiehet 23 2.3.4.10 Moottoriajoneuvon kuljettajan työ 23 2.3.4.11 Asetuksella säädettävät poikkeukset 25 2.4 Työneuvoston lausunto soveltamisalasta 26 3 Työajaksi luettava aika... 27 3.1 Työaika 27 3.1.1 Koulutus 28 3.1.2 Terveystarkastukset ja sairausaika 28 3.1.3 Sosiaaliset tilaisuudet 29 3.1.4 Henkilöstön edustajien luottamustehtävään käyttämä aika 29 3.1.5 Ruokatunnit ja muut päivittäiset lepoajat 29 3.1.6 Matkaan käytetty aika 30 3.1.7 Työajaksi luettavasta ajasta poikkeaminen työehtosopimuksella 31 3.2 Varallaolo 31 3.2.1 Päivystys 31 3.2.2 Varallaolosopimus 32 3.2.2.1 Varallaolokorvaus 32 3.2.3 Varallaolo julkisyhteisössä 33
4 Säännöllinen työaika... 34 4.1 Yleissäännös 34 4.1.1 Keskimääräinen työaika 34 4.2 Jaksotyöaika 35 4.2.1 Keskimääräinen jaksotyöaika 37 4.3 Moottoriajoneuvon kuljettajan työaika 38 4.4 Työehtosopimukseen perustuva säännöllinen työaika 39 4.4.1 Työehtosopimuksen sopijapuolet 39 4.4.1.1 Paikallinen sopiminen 39 4.4.2 Työehtosopimuksen määräysten soveltamispiiri 40 4.4.3 Työehtosopimuksen määräysten sopimisrajat 40 4.4.4 Työehtosopimuksen jälkivaikutus 42 4.5 Yleissitovaan työehtosopimukseen perustuva sopimus säännöllisestä työajasta 42 4.5.1 Edellyttää paikalliseen sopimiseen kelpuuttavaa määräystä 42 4.5.2 Sopimuksen osapuolet 43 4.5.2.1 Sopimuksen soveltamisala 43 4.5.3 Sopimuksen tekeminen 44 4.5.3.1 Myös kehyssopimuksen sopiminen mahdollista 44 4.5.3.2 Sopimuksen muoto 44 4.5.3.3 Tiedoksianto ja työntekijän oikeus noudattaa vanhaa työaikaansa 44 4.5.3.4 Sopimuksen kesto ja irtisanominen 45 4.6 Lakiin perustuva paikallinen sopimus säännöllisestä työajasta 45 4.6.1 Sopimisen rajat 45 4.7 Liukuva työaika 46 4.7.1 Edellyttää sopimista 47 4.7.1.1 Sopimuksen muoto ja kesto 47 4.7.1.2 Sovittavat asiat 47 4.7.1.3 Liukumien kertymä vapaa-aikana tai rahana 49 4.8 Poikkeuksellinen säännöllinen työaika 49 4.9 Lyhennetty työaika sosiaalisista tai terveydellisistä syistä tai osa-aikaeläkkeen vuoksi 50 4.9.1 Sosiaaliset ja terveydelliset syyt 50 4.9.1.1 Sopimus osa-aikatyöstä 50 4.9.2 Lyhennetty työaika osa-aikaeläkkeen vuoksi 51 4.10 Nuorten työntekijöiden työaika 51 4.10.1 Säännöllinen työaika 51 4.10.2 Työajan sijoittelu 52 4.11 Vuorokauden ja viikon vaihtuminen 52
5 Säännöllisen työajan ylittäminen... 53 5.1 Lisätyö 53 5.1.1 Työnantajan aloite 53 5.1.2 Työntekijän suostumus 53 5.1.3 Lisätyön muodostuminen 54 5.1.3.1 Pääsäännön mukainen työaika 54 5.1.3.2 Keskimääräinen viikkotyöaika 55 5.1.3.3 Jaksotyöaika 59 5.1.3.4 Sopimukseen perustuva keskimääräinen työaika 60 5.1.3.5 Liukuva työaika 60 5.2 Ylityö 61 5.2.1 Työnantajan aloite 61 5.2.2 Työntekijän suostumus 62 5.2.3 Ylityökielto 62 5.2.4 Ylityön enimmäismäärät 63 5.2.4.1 Kalenterivuosi ja neljän kuukauden jakso rajoittavina tekijöinä 63 5.2.4.2 Mahdollisuus poiketa neljän kuukauden ajanjaksosta työehtosopimuksella 64 5.2.5 Ylityön muodostuminen 64 5.2.5.1 Pääsäännön mukainen työaika 64 5.2.5.2 Keskimääräinen viikkotyöaika 65 5.2.5.3 Jaksotyöaika 68 5.2.5.4 Sopimukseen perustuva säännöllinen työaika 70 5.2.5.5 Liukuva työaika 73 5.3 Poissaolojen vaikutus lisä- ja ylityölaskentaan 76 5.4 Säännöllisen työajan ylittämisestä suoritettava korvaus 77 5.4.1 Lisätyö 77 5.4.2 Ylityö 77 5.4.2.1 Vuorokautinen ja viikoittainen ylityö 77 5.4.2.2 Ylityö jaksotyössä 78 5.4.2.3 Poikkeuslupaan tai työehtosopimukseen perustuva työaika 79 5.4.3 Lisä- ja ylityökorvaus vapaa-aikana 79 5.4.3.1 Vapaa-ajan antaminen 79 5.4.4 Työsopimuksen päättyminen kesken tasoittumisjakson 80 5.4.5 Lisä- ja ylityökorvauksen perusosan laskeminen 81 5.4.5.1 Kiinteä jakaja 81 5.4.5.2 Luontoisedut ja muut palkkaerät 82 5.4.6 Kiinteä korvaus 82 5.5 Aloittamis- ja lopettamistyö 82 5.5.1 Määritelmä 82 5.5.2 Suostumus 83 5.5.3 Enimmäismäärä 83 5.5.4 Korvaus 84
5.6 Hätätyö 84 5.6.1 Edellytykset 84 5.6.1.1 Toiminnan keskeytymisen vaara 85 5.6.1.2 Hengen, terveyden tai omaisuuden vaarantuminen 85 5.6.2 Kesto 85 5.6.3 Mahdollisuus poiketa työaikalain muista säännöksistä 86 5.6.4 Korvaus 86 5.6.5 Valvonta 86 6 Yö- ja vuorotyö... 87 6.1 Yötyö 87 6.1.1 Teettämisedellytykset 87 6.1.1.1 Työehtosopimukset 88 6.1.1.2 Vaaralliset ja rasittavat työt 88 6.1.1.3 Ilmoitusvelvollisuus 89 6.1.2 Yötyötä tekevän työmatkakuljetukset 89 6.2 Vuorotyö 89 6.2.1 Vuorotyöltä vaadittavat edellytykset 89 6.2.2 Poikkeuslupa 90 7 Lepoajat ja sunnuntaityö... 91 7.1 Päivittäiset lepoajat 91 7.1.1 Oikeus lepoaikaan 91 7.1.2 Poistumisoikeus 91 7.1.3 Lepoajan pituus 91 7.1.4 Toinen lepoaika 92 7.1.5 Jakso- ja vuorotyö 92 7.1.6 Moottoriajoneuvon kuljettaja 92 7.1.7 Nuoret työntekijät 92 7.2 Vuorokausilepo 93 7.2.1 Pääsääntö 93 7.2.2 Poikkeuksellinen säännöllinen työaika 93 7.2.3 Varallaolo 93 7.2.4 Vuorokausilepo poikkeustilanteissa 93 7.2.4.1 Korvaavan lepoajan antaminen 95 7.2.5 Sopimus vuorokausilevon lyhentämisestä 96 7.2.6 Työvuoroluettelo 96 7.2.7 Moottoriajoneuvon kuljettajan vuorokausilepo 97 7.3 Viikoittainen vapaa-aika 97 7.3.1 Pääsääntö 97 7.3.2 Viikoittaisen vapaa-ajan täyttyminen 97 7.3.3 Viikon käsite 98 7.3.4 Vapaan sijoittaminen 98 7.3.4.1 Sunnuntain yhteyteen 98 7.3.4.2 Kahdelle viikolle 98
7.3.4.3 Vapaan keskeytymättömyys 99 7.3.5 Keskimääräinen viikoittainen vapaa-aika 99 7.3.5.1 14 vuorokauden tasoittumisjakso 99 7.3.5.2 12 viikon tasoittumisjakso 99 7.3.6 Viikoittaisesta vapaa-ajasta poikkeaminen 100 7.3.6.1 Lyhyt työaika ja maatalous 100 7.3.6.2 Työnkulun ylläpitäminen ja tekninen laatu 100 7.3.7 Viikoittaisen vapaa-ajan menettämisen korvaaminen 100 7.4 Sunnuntaityö 101 7.4.1 Teettämisen edellytykset 101 7.4.2 Sunnuntaityökorvaus 102 8 Työaika-asiakirjat... 103 8.1 Työajan tasoittumisjärjestelmä 103 8.1.1 Tasoittumisjärjestelmän muuttaminen 103 8.2 Työvuoroluettelo 103 8.2.1 Työvuoroluettelon sisältö 103 8.2.2 Työvuoroluettelon laatiminen 104 8.2.3 Työvuoroluettelon tiedoksianto ja muuttaminen 104 8.2.4 Vapautus työvuoroluettelon laatimisvelvollisuudesta 105 8.3 Työaikakirjanpito 105 8.3.1 Työaikakirjanpidon tekeminen 105 8.3.1.1 Kiinteä korvaus 106 8.3.2 Työaikakirjanpidon merkitys 106 8.3.3 Valvonta 106 8.4 Moottoriajoneuvon kuljettajan henkilökohtainen ajopäiväkirja 107 9 Erinäiset säännökset... 108 9.1 Kanneaika 108 9.2 Työaikalain säännösten pakottavuus ja niistä poikkeaminen 109 9.2.1 Poikkeaminen työsopimuksella 109 9.2.1.1 Kuukausikorvaus lisä-, yli- ja sunnuntaityöstä 109 9.2.1.2 Erillinen korvaus aloittamis- ja lopettamistyöstä 110 9.2.2 Poikkeaminen työehtosopimuksella 110 9.3 Rangaistussäännökset 112 9.4. Valvonta 113 Lähteet 114 Työaikalaki 605/1996 115
Alkusanat Työaikalaki käytännönläheisesti on tehty vastaamaan työaikaa koskeviin käytännön kysymyksiin. Teos on yleisesitys, jossa käydään läpi koko työaikalaki. Teoksessa on huomioitu myös muita työaikaa koskevia säädöksiä, kuten laki nuorista työntekijöistä. Työehtosopimusten määräyk siä teoksessa on esitetty vain esimerkinomaisesti. Painopiste teoksessa on lisä- ja ylityölaskentaa koskevassa problematiikassa, jota on pyritty havainnollistamaan runsain esimerkein. Työaikalaki tarjoaa monta eri tapaa järjestää työntekijöiden säännöllinen työaika ja lain lisä- ja ylityötä koskevat säännökset ovat hyvin niukat eivätkä tarjoa yksiselitteisiä vastauksia säännöllisen työajan ylittämistä koskeviin ongel miin. Teoksessa on pyritty tarjoamaan vaihtoehtoisia ratkaisumalleja näihin kysymyksiin loistavan lähdemateriaalin ja kirjoittajan omien näkemysten valossa. Kiitän OTK Kirsi Parnilaa käsikirjoituksen lukemisesta ja kommentoimisesta sekä kustannustoimittaja Martina Castrénia teoksen saattamisesta luettavaan ja ymmärrettävään kuntoon. Helsingissä heinäkuun 14. päivänä 2010 Jaakko Sainio
1 Johdanto Teoksessa käydään läpi työaikalaki noudattaen sitä järjestystä, jossa asioista laissa säädetään. Näin ollen ensimmäiseksi käsitellään työaikalain soveltamisalaa, jonka hahmottaminen on lain soveltamisen edellytys. Esimerkiksi, jos työaikalaki ei sovellu työntekijään työaikalain 2 :n perusteella, ei mikään työaikalaissa säädetty asia tule lain perusteella noudatettavaksi työsuhteessa, lukuun ottamatta työntekijän oikeutta osa-aikatyöhön hänen halutessaan siirtyä osa-aikaeläkkeelle. Kolmannessa luvussa käsitellään työajaksi luettavaa aikaa. Työaikaa ei aina ole se aika, jolta työnantaja on velvollinen maksamaan palkkaa. Vain työajalla on merkitystä silloin, kun lasketaan kuinka monta tuntia työtä työntekijä on vuorokaudessa ja viikossa tehnyt ja vain näiden tehtyjen tuntien perusteella määräytyy, onko työntekijälle muodostunut lisä- ja ylityötä. On tosin huomioitava, että työehtosopimuksissa on voitu sopia työajaksi luettavan myös sellaista aikaa, jota ei työaikalain perusteella katsota työajaksi. Kolmannessa luvussa käsitellään lisäksi varallaoloa. Neljäs luku koskee säännöllisen työajan järjestelyjä. Työaikalaki tarjoaa monta eri tapaa työntekijän työajan järjestämiseen. Laki tarjoaa myös mahdollisuuden sopia tilapäisistä työaikajärjestelyistä, joilla työaika voidaan yrityksessä järjestää hyvin joustavaksi ja erilaiset tuotantovaatimukset huomioonottavaksi. Useissa työehtosopimuksissa määrätään säännöllisen työajan järjestelyistä. Työaikalaki mahdollistaa kuitenkin sen, että työehtosopimuksen säännöllistä työaikaa koskevista määräyksistä huolimatta työaika voidaan järjestää liukuvaksi. Työehtosopimusten säännöllistä työaikaa koskevat määräykset perustuvat hyvin pitkälti työaikalain säännöksiin. Työaikalain säännösten sisäistäminen helpottaakin työehtosopimusten ymmärtämistä. Viides luku, joka liittyy läheisesti kolmanteen lukuun, koskee säännöllisen työajan ylittämistä ja sisältää näin ollen lisä- ja ylityötä sekä aloittamis- ja lopettamis- että hätätyötä koskevat jaksot. Koska säännöllinen työaika voidaan järjestää monin eri tavoin, pyritään viidennessä luvussa esittämään monipuolisesti erilaisiin työaikamuotoihin pohjautuvaa lisä- ja ylityölaskentaa. Kuudennessa luvussa käsitellään yö- ja vuorotyötä. Yötyötä voidaan teettää vain tietyissä töissä, ja sen teettämisessä on erityisesti huomioitava muun muassa 11
1 Johdanto nuorten työntekijöiden työaikaa koskeva sääntely, jota käsitellään jaksossa 4.10. Vaikka mikä tahansa työ voidaan järjestää vuorotyöksi, on työlle asetettu edellytyksiä, jotta se täyttää vuorotyön määritelmän. Seitsemäs luku koskee lepoaikoja ja sunnuntaityötä. Kun säännöllistä työaikaa järjestetään, on lepoajat syytä huomioida, koska ne käytännössä rajaavat hyvin paljon esimerkiksi työvuorojen sijoittamista. Lepoaikasääntely on erittäin oleellinen muun muassa työntekijöiden jaksamisen kannalta. Se vaikuttaa myös työaikakorvauksiin, kuten viikkovapaata koskevasta jaksosta ilmenee. Kahdeksannessa luvussa käsitellään työaika-asiakirjoja ja yhdeksännessä luvussa erinäisiä muita työaikalain säännöksiä, joista olennaisimpina mainittakoon työaikalain pakottavuutta ja pakottavuudesta poikkeamista koskevat jaksot. Työaika-asiakirjojen merkitystä ei voida liiaksi korostaa, sillä erimielisyystilanteessa, esimerkiksi ylityökorvauksia koskevissa kiistoissa, niille annetaan hyvin suuri merkitys. Työaikalaki on erittäin tärkeä laki, jonka tarkoitus on suojella työntekijää. Työaikalakia on syytä noudattaa ja lain tärkeydestä kertoo jo sekin, että sen rikkomisesta voi seurata jopa vankeutta. 12