ENNAKOIMATTOMUUS VENÄLÄISESSÄ KULTTUURISSA TOMI HUTTUNEN
Mikään kulttuurissa ei synny itsestään.
Propaganda on kielen romahdus. - Lev Rubinštein
Pjotr Tšaadajev (1794-1856)
Eräs yhteiskunnallisen kehityksemme säälittävimpiä ominaisuuksia on, että meillä ollaan vasta löytämässä totuuksia, jotka on jo kauan tunnettu muissa maissa, jopa sellaisten kansojen keskuudessa, jotka ovat monissa suhteissa meitä vähemmän sivistyneitä. Syynä tähän on se, ettemme ole koskaan kulkeneet käsi kädessä toisten kansojen kanssa, emme ole kuuluneet mihinkään ihmiskunnan suurista suvuista; me emme kuulu Länteen emmekä Itään, meillä ei ole kummankaan perinteitä. Olemme tavallaan ajan ulkopuolella, eikä ihmissuvun yleismaailmallinen kehitys ole koskettanut meitä. (Tšaadajev. Filosofisia kirjeitä, I, 1829.)
Olemme maailmassa erakkoja, emme ole antaneet sille mitään emmekä ottaneet siltä mitään, emme ole liittäneet yhtäkään aatetta ihmiskunnan aatteiden joukkoon, emme ole mitenkään edistäneet inhimillisen ymmärryksen kehitystä ja olemme vääristäneet kaiken, mitä tuo kehitys on meille antanut. (Tšaadajev. Filosofisia kirjeitä, I, 1829.)
Nikolai Gogol (1809 52)
( ) jokaisella kansalla on oma omituinen sana, jolla se, lausukoon minkä esineen hyvänsä, samassa myös lausuu osan omaa luonnettansa. Sydämmen tuntemista ja syvää elämän viisautta tietää Englantilaisen sana; keveänä keikarina välkähtää ja lennähtää Franskalaisen lyhytikäinen sana, joka ei ole jokaisen ymmärrettävissä; mutta eipä löydy sanaa, niin huimaa, niin rohkeata, joka niin olisi syöksähtänyt sydämmen sopukasta, niin kuohuilisi ja ilpo elävänä korskuilisi, kuin kohdalleen osattu venäläinen sana. Nikolai Gogol, Kuolleet sielut (1842, suom. 1882.)
Voimakas on Venäläisen sana, ja jos hänen kerran kelle liian nimen napsauttaa, niin heimoon se menee, koko sukuhun suureen, ja mukana se menee palvelukseen ja virkaeroon ja Pietariin ja maailman ääriin, ja vaikka sä sitten kuinka koettaisit pyyhkiä ja koristella liikaa nimeäsi, - turha kaikki: rääkäyttää kuin rääkäyttääkin se oman itsensä, kuni kaarne nimensä, ja selvään sanoo, mistä on kotoisin lintu. Nikolai Gogol, Kuolleet sielut (1842, suom. 1882.)
Ja kuinka tesmällistä onkin kaikki, mikä lähtee Venäjänmaan sydänosista, missä ei ole saksalaisia eikä suomalaisia eikä muitakaan heimoja, vaan missä kaikki on omaa omituista, vapaata ja uljasta venäläistä älyä, joka ei käy kylästä sanaa, eikä haudo sitä kuin kana muniansa, vaan kerrassaan paiskaa sen valmiina, kuin elin-aikaisen passin, eikä siinä sitten enää tarvitse lisäillä, millainen on muka nenä ja mimmoiset ovat huulet, - yhdellä piirteellä se on kuvannut sinut kantapäästä kiireeseen asti. Nikolai Gogol, Kuolleet sielut (1842, suom. 1882.)
Fjodor Dostojevski (1821 81)
«вдруг» = yhtäkkiä Rikos ja rangaistus: 560 kertaa (519 s.) 1.07 /s. Idiootti: 674 kertaa (615 s.) 1.10 /s. Ikuinen aviomies: 180 kertaa (137 s.) 1.31 /s. Riivaajat: 554 kertaa (672 s.) 0.82 /s. Keskenkasvuinen: 679 kertaa (692 s.) 0.98 /s. Karamazovin velj.: 1032 kertaa (870 s.) 1.19 /s. 12
Viimeisten sanojensa aikana hän kavahti äkkiä (вдруг) ylös paikaltaan, heilautti varomattomasti kättään, liikautti olkapäätään ja samassa kajahti yleinen kirkaisu! Maljakko huojahti, ensin kuin empien, pudotako jonkun ukon päähän vai ei, mutta kallistuikin saman tien (вдруг) vastakkaiseen suuntaan, mistä saksalainen oli juuri hypähtänyt kauhuissaan sivuun, ja rojahti sitten alas lattialle. (Dostojevski. Idiootti.) 13
14
Kiinalainen vaasi Mutta silloin tapahtui äkkiä (вдруг) jotakin, mikä katkaisi ruhtinaan puheen hyvin yllättävällä tavalla. Koko tuo kuumeinen puheryöppy, koko tuo kiihkeiden, levottomien ja haltioituneiden ajatusten tulva, jossa sanat ikään kuin tuuppivat toisiaan sekavasti ja hyppivät toistensa yli, kaikki tuo enteili että jotain vaarallista, jotain erikoista oli tapahtumassa tuon niin yhtäkkiä ja aivan kuin syyttä suotta kiihtyneen nuoren miehen mielessä. 15
KORVAPUUSTI YLEISELLE MAULLE (1912) Vain me olemme Aikamme todelliset kasvot. Ajan pasuuna pauhaa sanataiteessa meidän kauttamme. Menneisyys on tukahduttava. Akatemia ja Puškin ovat hieroglyfejäkin käsittämättömämpiä. Puškin, Dostojevski, Tolstoi ym., ym. on heitettävä yli laidan Nykyajan höyrylaivasta. Se, joka ei unohda ensimmäistä rakkauttaan, ei saa kokea uusintaan.
ZAUM
Kuva: Katri Pynnöniemi Skolkovo Business School, Moskova
Kasimir Malevič: Urheilijat (1928-32)