Päätös Nro 20/2011/2 Dnro ESAVI/290/04.08/2010. Annettu julkipanon jälkeen 11.3.2011

Etelä-Suomi Päätös Nro 20/2011/2 Dnro ESAVI/290/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen 11.3.2011 ASIA Päätös ympäristönsuojelulain (86/2000) 58 :n mukaisesta lupahakemuksesta, joka koskee Liikelaitos Kokkolan Satamalle 12.9.2007 myönnetyn ympäristöluvan dnro LSU-2006-Y-704 muuttamista, Kokkola. Päätös sisältää myös ympäristönsuojelulain 101 :ssä tarkoitetun ratkaisun päätöksen noudattamisesta muutoksenhausta huolimatta. LUVAN HAKIJA Liikelaitos Kokkolan Satama Satamakatu 53 67900 KOKKOLA TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Kokkolan Satama, Ykspihlajan teollisuusalue Läjitysalue sijaitsee kiinteistöillä 272-41-1-1-M502, 272-41-1-1-M501, 272-41-1-9-M501, 272-401-1-192 ja 272-401-2-2. Kokkolan kaupunki omistaa kyseiset maa- ja vesialueet ja ne ovat Liikelaitos Kokkolan Sataman hallinnassa. ASIAN VIREILLETULO Ympäristölupahakemus on tullut vireille Länsi-Suomen ympäristölupavirastossa 13.7.2009. Liikelaitos Kokkolan Satama toimitti pilaantuneiden ruoppausmassojen sijoittamisesta Kokkolan Syväsataman läjitysaltaaseen koskevan ympäristölupahakemuksen Länsi-Suomen ympäristölupavirastoon 1.7.2009. Länsi- Suomen ympäristökeskus, joka oli asiassa tuolloin ympäristönsuojelulain 6 :n 1 momentin kohdan 12 d) nojalla toimivaltainen lupaviranomainen, siirsi 10.7.2009 asian hallintolain (434/2003) 21 :n ja ympäristönsuojelulain 33 :n nojalla Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ratkaistavaksi. ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO puh. 020 636 1040 fax 03 570 8002 kirjaamo.etela@avi.fi www.avi.fi/etela YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE Helsingin toimipaikka Asemapäällikönkatu 14, 00520 Helsinki PL 115, 00521 Helsinki ymparistoluvat.etela@avi.fi Käyntiosoite 1.4.2011 alkaen Ratapihantie 9

2 VIRANOMAISTA KOSKEVA MERKINTÄ Ympäristölupavirastot ja alueelliset ympäristökeskukset on lakkautettu 31.12.2009. Valtion aluehallinnon uudistamista koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain (903/2009) 4 :n mukaan alueellisissa ympäristökeskuksissa vireillä olevat asiat, jotka aluehallintovirastoista annetun lain (896/2009) nojalla kuuluvat aluehallintovirastoille, siirtyivät 1.1.2010 vastaavalle alueellisesti toimivaltaiselle aluehallintovirastolle. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojelulain 58 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojelulain 58 :n perusteella ympäristöluvan muuttamista koskevan asian käsittelee ympäristöluvan myöntänyt lupaviranomainen. Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin kohdan 13 g) mukaan jätteen ammattimaista tai laitosmaista hyödyntämistä tai käsittelyä, jos jätettä käsitellään tai hyödynnetään vähintään 10 000 tonnia vuodessa, koskevassa ympäristölupa-asiassa on aluehallintovirasto toimivaltainen lupaviranomainen. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Luvat Muutettava päätös: Ympäristönsuojelulain mukainen ympäristölupapäätös Kokkolan kaupungille jätteiden loppusijoittamiselle ja hyödyntämiselle Kokkolan satamakentän rakenteissa (Länsi-Suomen ympäristökeskus päätös dnro LSU-2006-Y- 704, 12.9.2007). Hankkeeseen liittyvät muut päätökset: Vesilain (264/1961) mukainen päätös merenkulkuhallitukselle ja Kokkolan kaupungille Kokkolan väylän ja satama-altaan ruoppaamiseen, syväsataman laajentamiseen ja Kokkolan väylän muuttamiseen 13 metrin väyläksi (Länsi-Suomen vesioikeus päätös nro 16/1995/3, 1.3.1995). Vesilain mukainen päätös Kokkolan kaupungille em. päätökseen nro 16/1995/3, 1.3.1995 sisältyvien läjitysaltaan paikkaa koskevien määräysten muuttamisesta (Länsi-Suomen vesioikeus päätös nro 61/1996/2, 18.9.1996).

3 Vesilain mukainen päätös merenkulkuhallitukselle ja Kokkolan kaupungille em. päätöksen nro 16/1995/3, 1.3.1995 muuttamisesta läjitys- ja ruoppaustöiden osalta (Länsi-Suomen vesioikeus päätös nro 20/1997/3, 19.3.1997). Vesilain mukainen päätös merenkulkuhallitukselle em. päätöksen nro 16/1995/3, 1.3.1995 sellaisena kuin se on päätöksillä nro 61/1996/2, 18.9.1996 ja nro 20/1997/3, 19.3.1997 muutettuna muuttamisesta (Länsi- Suomen vesioikeus päätös nro 35/1998/2, 9.6.1998). Ympäristönsuojelulain mukainen ympäristölupapäätös Kokkolan kaupungille/kokkolan satamalaitokselle jätteiden loppusijoittamiselle ja hyödyntämiselle Kokkolan Syväsataman rakenteissa (Länsi-Suomen ympäristökeskus päätös dnro LSU-2004-Y-258 (111), 24.6.2004). Vesilain mukainen päätös Liikelaitos Kokkolan Satamalle Hopeakiven sataman laiturin rakentamiselle ja merialueen täytölle ja niihin liittyville ruoppauksille (Etelä-Suomen aluehallintovirasto päätös nro 224/2010/4, 25.11.2010). Vesilain mukainen päätös Liikelaitos Kokkolan Satamalle Kokkolan Syväsataman laiturin jatkamiselle ja satama-altaan kunnostusruoppaukselle (Etelä-Suomen aluehallintovirasto päätös nro 16/2011/4, 31.1.2011). Kaavoitustilanne Keski-Pohjanmaan maakuntakaavan 1. vaihekaavassa, jonka ympäristöministeriö on vahvistanut 24.10.2003, toimenpidealue ja Syväsataman alue merkitty satama-alueeksi (LS, valtakunnallisesti tai seudullisesti merkittävä vesiliikenteen tai niitä palvelevien toimintojen alue). Kaakkois- ja itäpuolinen alue on merkitty ympäristövaikutuksiltaan merkittävien teollisuustoimintojen alueeksi (TT). Kokkolan kaupunginvaltuuston 13.1.1992 hyväksymässä Kokkolan yleiskaavassa (Yleiskaava 2010) pääosa satamasta on vesiliikenteen aluetta (LV), joka on varattu satamatoiminnalle, satamatoimintaan välittömästi liittyville varasto- ja terminaalialueille sekä veneiden huolto- ja korjaustoiminnalle. Alueelle saa sijoittaa satamatoimintoja tarvitsevaa teollisuutta. Syväsataman pohjoisosa on teollisuus- ja varastoaluetta (T), joka on varattu teollisuus- ja varastokäyttöön sekä niitä palvelevan liiketoiminnan tiloille. Suunnittelualue ja Syväsataman pohjoisosa sisältyy Kokkolan kaupunginvaltuuston 11.2.2002 14 hyväksymään 41. kaupunginosan korttelia 1, 45. kaupunginosan satama-aluetta, 31. kaupunginosan rautatiealuetta ja 38. kaupunginosan katualuetta koskevaan asemakaavaan. Valtaosa asemakaavoitetusta satama-alueesta on varattu kunnallisen satamalaitoksen tarpeisiin (LS/ks). Alueelle saa rakentaa sataman toimintaan liittyviä terminaali-, varasto- ja toimistorakennuksia. Osa satama-alueesta on teollisuus- ja varastorakennusten sekä energiantuotantoa ja muuta yhdyskuntateknistä huoltoa palvelevien rakennusten ja laitosten aluetta (T-1).

4 HANKKEEN SIJAINTIPAIKKA JA SEN YMPÄRISTÖ Sataman lähiympäristö Ympäristön tila Läjitysalue sijaitsee Liikelaitos Kokkolan Sataman Syväsatamassa. Suunnittelualue on nykyiselläänkin satamatoimintojen aluetta. Syväsatama sijaitsee Ykspihlajan teollisuusalueella noin kuuden kilometrin päässä Kokkolan keskustasta. Sataman ympärillä on teollisuusaluetta. Sataman itäpuolella ovat Boliden Kokkola Oy:n ja OMG Kokkola Chemicals Oy:n tehdasalueet Kokkolan Voima Oy:n Ykspihlajan voimalaitos ja Oy Kokkola Power Ab:n Kokkolan voimalaitos. Sataman pohjoispuolella on Boliden Kokkola Oy:n jätealue ja etelässä Kemira Oyj:n, KemFine Oy:n, Yara Suomi Oy:n ja Tetra Chemicals Europe Oy:n tehdasalueet. Tehdasalueella toimivat lisäksi myös muun muassa OnePoint Oy, Neste Oil Oyj, Polargas Oy Ab ja Nordkalk Oyj Abp. Lähin asuinalue, Vaaranmäki, on noin kahden kilometrin päässä satamasta kaakkoon. Lähimmät loma-asunnot satamaa vastapäätä olevilla rannoilla ovat noin kolmen kilometrin etäisyydellä satamasta. Maaperä- ja pohjavesi Satama-alueen maaperä on pääasiassa hiekkaa sekä sekalaisella aineksella täytettyä aluetta. Suunnittelualue ei sijaitse luokitetulla pohjavesialueella. Lähin tärkeä I luokan pohjavesialue on Patamäen pohjavesialue (1027251 A ja B), joka sijaitsee noin kilometrin päässä suunnittelualueesta kaakkoon. Lähin vedenottamo on noin neljän kilometrin päässä alueesta kaakkoon. Sataman ja vedenottamon välillä on vedenjakaja, jonka eteläpuolelta pohjavesi virtaa etelään ottamolle ja pohjoispuolelta pohjoiseen merelle päin. Suojelualueet Teollisuussatamaa lähinnä oleva suojelualue on Rummelön-Harrbådan Natura 2000 -alue (FI1000003). Se sijaitsee yli kilometrin päässä Syväsataman läjitysaltaasta. Alue kuuluu myös valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan ja sen linnusto ja kasvillisuus on arvokas. Rummelön- Harrbådan on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi lintuvedeksi. Alueella pesii runsas lintulajisto. Alueella on tavattu 241 lajia, joista 86 pesii säännöllisesti ja 14 epäsäännöllisesti. Alue on myös merkittävä sulkimisalue ja muutonaikainen levähdyspaikka. Rummelön on lisäksi maamme merkittävimpiä alueita joutsenten kevät- ja syysmuuttopaikkana. Yli kahden kilometrin etäisyydellä sataman pohjoispuolella on Natura 2000 -verkostoon niin ikään kuuluva Kokkolan saaristo -niminen alue (FI1000033), joka ulottuu Kokkolan, Kälviän ja Lohtajan edustalle. Alueen halki johtaa laivaväylä syväsatamaan. Alueen koko on yli 14 000 hehtaaria.

5 Syväsatamaa lähinnä olevat kalojen kutupaikat, joissa on tehty kalatalousviranomaisen hyväksymiä kalataloustarkkailuja vuonna 2008, ovat Kråkholmen, Yxpila hällorna, Trullö, Harrbåda ja Sandviken. Näistä lähimmät kutupaikat sijaitsevat 2 4 km:n etäisyydellä satamasta. PÄÄTÖKSEN DNRO LSU-2006-Y-704, 12.9.2007 MUUTTAMINEN Länsi-Suomen ympäristökeskus on antanut 12.9.2007 ympäristönsuojelulain 28 :n mukaisen päätöksen (LSU-2006-Y-704) Kokkolan satamalle ympäristönsuojelulain 35 :n mukaisen hakemuksen johdosta, joka koskee jätteiden loppusijoittamista ja hyödyntämistä Kokkolan Syväsataman satamakentän rakenteissa. Päätös on voimassa toistaiseksi. Liikelaitos Kokkolan Satama hakee muutosta kyseiseen lupaan, jotta pilaantuneiden sedimenttien läjittäminen stabiloituna on läjitysaltaaseen mahdollista koko altaan syvyydeltä, myös tason NN 0,17 m alapuolelle. Ruoppausmassoja syntyy lähinnä Syväsataman satama-altaan ruoppauksesta, mutta vastaavan laatuisia massoja voidaan vastaanottaa läjitysaltaaseen myös muualta kuten Hopeakiven laiturin ja laiturin taustakentän rakentamisen edellyttämistä ruoppauksista ja Kokkolan väylän syventämisruoppauksista. Ympäristölupaan haetaan muutosta myös siltä osin, että läjitysaltaaseen voitaisiin läjittää Oy Alholmens Kraft Oy:n Pietarsaaren voimalaitoksella syntyviä lentotuhkia, jotka eivät kaikilta osin täytä nykyisen ympäristöluvan laatukriteereitä. TOIMINNAN KUVAUS Läjitysalue ja toteutunut läjitys Aluetta on aikaisempien vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisten lupien mukaisesti täytetty sekä ruoppausmassoilla että puhtailla maa- ja kiviaineksilla, betonijätteillä ja tiilillä. Täyttöalueen keskisyvyys on tällä hetkellä noin tasossa NN 2,5 m. Satamakentän asfaltoitu pintakerros rakennetaan korkeimmalta kohdaltaan tasoon NN +3,15 m. Täyttöalueen kokonaisala on noin 25 ha, josta osa on jo rakennettu valmiiksi. Täyttöalue koostuu tällä hetkellä noin 10 ha:n jo täytetystä alueesta sekä noin 15 ha:n suuruisesta vesialueesta. Satamakentän rakenteeseen on arvioitu tarvittavan kokonaisuudessaan 500 000 m 3 täyttömassoja. Tästä stabiloitujen ruoppausmassojen osuus olisi tämän hetkisten arvioiden mukaan noin 100 000 m 3. Täyttöalue on erotettu merestä geotekstiilivahvisteella verhoilulla reunapenkereellä, joka on noin 1 600 m pitkä. Vahvisteen alla on tasoittavana pohjana mursketta. Penkereen runko koostuu hiekasta, sorasta, moreenista ja louheesta. Penkere on tasossa NN +2,00 m. Penkereen kaltevuus on tasoon NN 2,00 m 1:1,7 ja siitä alaspäin 1:3 tai loivempi. Löyhä savi on poistettu penkereen alta ennen sen rakentamista.

6 Täyttöalueen läjitystä on vuosina 2004 2009 ollut seuraavasti: Jätemäärä ja Jätenimike 2004 2005 2006 2007 2008 2009 hyödyntäminen Kokonaismäärä, m 3 13276 12393 17083 20489 72090 64834 Puhtaat maa- ja kiviainekset, m 3 Betoni, m 3 Tiili, m 3 Pohjatuhka, m 3 Lentotuhka, m 3 Lievästi metalleilla 17 05 04 17 01 01 17 01 02 10 01 01 10 01 03 5022 7208 186 0 0 6335 5981 77 636 215 9110 7280 693 1204 3061 5394 15035 60 466 3416 54007 14163 160 545 3217 52209 5223 199 1006 3495 pilaantunut maa-aines, m 3 17 05 04 860 0 0 0 0 0 Täyttöalueelle tarvittava kokonaismassamäärä, m 3 1000000 986700 974331 957225 936736 871902 Täyttöalueen vesipinta-ala, ha 17 16 16 16 15 14 Täyttöalueen jäljellä oleva läjitystilavuus, m 3 986700 974307 957225 936736 864645 799811 Täyttöalueen jäljellä oleva vesipinta-ala, ha 16 16 16 16 15 14 Suotovesijärjestelmä Valmiin kentän pintavedet ohjataan asfaltin kallistuksilla kokoomakaivoihin, joista vedet ohjataan umpiputkien kautta mereen. Stabiloidun, pilaantuneen ruoppaussedimentin hyödyntäminen kentän täyttömateriaalina ja tuhkan hyödyntäminen kenttärakenteissa ei muuta pintavesien keräysjärjestelmää millään tavalla. Stabiloidun sedimentin pinta ulottuu maksimikorkeudessaan routarajan alapuolelle ja samalla pintavesien keräysjärjestelmän alapuolelle. Mikäli tuhkaa hyödynnetään eristävänä materiaalina kentän pintarakenteissa, pintavesien keräysjärjestelmä tullaan edelleen rakentamaan hakemuksen täydennyksenä toimitetussa piirustuksessa (Syväsatama, asemapiirustus, no 4698/9.9.2008) esitetyllä tavalla. Lupapäätöksessä (LSU-2006-Y-704) määrättyä välittömästi tason NN 0,17 m yläpuolelle rakennettavaa suotovesijärjestelmää ei ole toteutettu. Tiivistetyn ja stabiloituneen lentotuhkan vedenläpäisevyys on alhainen, luokkaa 10-7 10-9 m/s. Kun tuhkakerroksen päälle rakennetaan vielä paksu ja tiivis asfalttikerros, vedenläpäisevyys luokkaa 10-9 m/s, ei tuhkakerroksessa liiku vettä niin paljoa, että kerroksen alta voitaisiin kerätä edustavaa vesinäytettä ympäristökuormituksen arviointia varten. Lupamääräykseen ei kuitenkaan toistaiseksi haeta muutosta. Stabiloitua ruoppausmassaa on hakemuksessa esitetty hyödynnettäväksi myös keskimerenpinnan alapuolella. Tämän materiaalin osalta suotovesijärjestelmän rakentaminen kerroksen alapuolelle ei ole mahdollista. Ruoppausmassojen laatu Ramboll Finland Oy on tehnyt maaliskuussa 2008 Kokkolan Syväsataman satama-altaasta tulevaisuudessa ruopattavista massoista tutkimuksen, jolla selvitettiin sedimenttien sisältämiä haitta-aineita ja niiden pitoisuuksia. Alueelta otettiin kaiken kaikkiaan 37 näytettä. Tutkimuksen perusteella alueen

7 sedimentit ovat pilaantuneita lähinnä metalleilla. Tutkituissa sedimenteissä suurimmat haitta-ainepitoisuudet olivat sinkillä ja kadmiumilla. Saatuja tuloksia verrattiin Ympäristöministeriön sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeen (2004) laatukriteereihin. Vertailun mahdollistamiseksi saadut haitta-ainepitoisuudet normalisoitiin. Ohjeessa on esitetty kaksi haittaainetasoa: alempi taso (taso 1) ja ylempi taso (taso 2). Sedimenttinäytteiden normalisoidut metallipitoisuudet olivat korkeita lähes kaikissa näytteissä. Normalisoidut sinkki- ja kadmiumpitoisuudet ylittävät tason 2 (sinkki 500 mg/kg k.a.; kadmium 2,5 mg/kg k.a.) kaikissa muissa näytteissä paitsi kovasta savipohjasta otetuista näytteissä. Tason 2 ylittäviä metallipitoisuuksia näytteissä oli myös kuparilla, elohopealla, nikkelillä ja arseenilla. Tehdyssä sedimenttitutkimuksessa on saatuja tuloksia verrattu myös maaperän pilaantuneisuutta ja puhdistustarvetta koskevan valtioneuvoston asetuksen (214/2007) raja-arvoihin. VTT:n laatimassa TBT-BAT Manual - ohjeessa (VTT Tiedotteita 2371, TBT-BAT MANUAL. Organotinapitoisten sedimenttien ruoppaus ja käsittely, Menettelytapaohje. Maaliskuu 2007) on esitetty, että hyödynnettäessä ruoppausmassoja maa-alueilla, voidaan sijoituskelpoisuuden arvioinnissa käyttää valtioneuvoston asetuksessa 214/2007 esitettyjä kynnysarvoja. Sedimenttinäytteiden sinkkipitoisuudet ylittävät myös valtioneuvoston asetuksessa 214/2007 esitetyt ylemmät ohjearvopitoisuudet (400 mg/kg) kaikissa muissa kuin kovasta pohjasavesta otetuissa näytteissä. Imuruopatun sedimentin läjitys Imuruoppausta käytetään, mikäli ruopattavan sedimentin määrä on riittävän suuri ja sedimentti soveltuu ko. menetelmällä ruopattavaksi. Imuruopattu sedimentti on hyvin vesipitoista varsinkin, jos ruoppauksen yhteydessä ei voida ylijuoksuttaa jo tuossa vaiheessa erottunutta vettä. Johtuen korkeasta vesipitoisuudesta kyseinen massa on laskeutettava ennen stabilointia. Ylimääräinen vesi poistuu silttimäisestä ruoppausmassasta tehokkaasti Erottuvien vesien mukana hienoainekseen sitoutuneet haitta-aineet voivat poistua mereen. Tämän vuoksi vesien erottumissuunnitelmassa on varauduttu silttiverhojen ja eri tasoilla sijaitsevien poistoputkien käyttöön. Ruopatusta sedimentistä erottuva vesi johdetaan suodatusaltaiden kautta takaisin mereen. Veden puhdistukseen käytetään suodatusaltaita ja silttiverhoa. Ideana on saada poistettava vesi viipymään suodatusaltaassa riittävän pitkään, jotta hienoaines ehtii painumaan suodatusaltaiden pohjaan. Suodatuksen parantamiseksi vesi juoksutetaan myös silttiverhon läpi, joka poistaa lopun kelluvan aineksen juoksutettavasta vedestä. Läjitys- ja suodatusaltaan välissä olevassa penkassa on juoksutusta varten kolme putkea eri korkeudessa. Putket ovat eri korkeudessa, jotta läjitysal-

8 taan veden pinnan noustessa vesi on mahdollista poistaa nopeammin. Kun läjitettävän sedimentin pinta nousee alimman putken tasolle, putki tukitaan ja veden juoksutusta jatketaan ylempien putkien kautta. Juoksutusaltaaseen, mereen johtavien poistoputkien ympärille, asennetaan silttiverho, joka poistaa kelluvaa ainesta juoksutettavasta vedestä. Juoksutusaltaan ja meren välissä olevien putkien kapasiteetti on suuruudeltaan riittävä juoksuttamaan ruoppauksessa kertyneen veden. Putkien korkeussijainti estää mereltä tulevan aallokon aiheuttaman huuhtelun väärään suuntaan. Ympäristökauhalla tai vastaavalla tavalla ruopatun sedimentin läjitys Ympäristökauhalla ruopattaessa ruoppausmassan vesipitoisuus on huomattavan paljon pienempi kuin imuruopatussa sedimentissä. Ympäristökauhalla ruopattaessa ei veden erottumiseen tarvita laajoja juoksutusaltaita, sillä poistuvan veden määrä on varsin pieni. Ympäristökauharuoppauksessa veden erottumista voidaan edistää eri tasoille sijoitetuilla poistoputkilla ja näiden yhteyteen sijoitetuilla silttiverholla, joka erottaa lopun kelluvan hienoaineksen vedestä. Tuhkien sijoittaminen läjitysaltaaseen Pietarsaaressa sijaitsevan Oy Alholmens Kraft Ab:n voimalaitoksen lentotuhkan (jätenimike 10 01 03, 10 01 02, 10 01 16 tai 10 01 17) on teknisissä tutkimuksissa (Oy Alholmens Kraft, Pietarsaari. Uusiomateriaalit maarakentamisessa, tuhkarakennekerros. SCC Viatek, tulosraportti 12/2003) todettu olevan kenttärakenteisiin hyvin soveltuvaa. VTT on tehnyt selvityksen Oy Alholmens Kraft Ab:n Pietarsaaren voimalaitoksen (turpeen, hiilen, kuoren, RDF-pellettien polton tuhka) lentotuhkan ja pohjatuhkan ympäristökelpoisuudesta (Voimalaitoksen lento- ja pohjatuhkan sijoituskelpoisuusselvitys. VTT, tutkimusselostus n:o VTT-S-10025-06). Selvityksen mukaan sekä tutkittu lentotuhka että pohjatuhka voidaan sijoittaa kaatopaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen (861/1997) mukaiselle tavanomaisen epäorgaanisen tai tavanomaisen sekalaisen jätteen kaatopaikalle. Suunnitelmien mukaan tuhkaa tultaisiin käyttämään altaan ylimmissä kerroksissa, tason NN 0,17 yläpuolella, stabiloimattomana massiivirakenteena (maksimissaan 1,5 m:n korkeudelta) sekä jakavana kerroksena. Stabiloituna lentotuhkaa tultaisiin käyttämään altaan ylemmissä kerroksissa kentän massiivirakenteena tai mahdollisesti kerrosstabiloinnin sideainemateriaalina. Tuhkarakenteen päälle tulevan puhtaan materiaalin kerrospaksuus määritetään rakenteen teknisten ominaisuuksien perusteella. Kerrosstabilointiratkaisussa tasauskerrokseksi tarvitaan 0 5 cm mursketta ja massiivituhkarakenteessa 10 15 cm.

9 Muilta osin tuhkaa tullaan käyttämään voimassa olevan luvan dnro LSU-2006-Y-704 mukaisesti. Ruoppausmassojen stabilointi Satama-altaasta ruopattavien voimakkaasti pilaantuneiden ruoppausmassojen käsittely läjitysaltaassa on suunniteltu toteutettavaksi stabiloimalla. Stabiloinnin tavoitteena on ruoppausmassan sisältämien haitta-aineiden sidonta niukkaliukoiseen muotoon. Massojen kiinteyttämisellä/stabiloinnilla pyritään sitomaan haitta-aineet siten, että ne eivät ole liukoisessa muodossa, eivätkä täten pääse takaisin vesifaasiin. Haitta-aineiden sitoutumismekanismit voivat perustua sekä kemiallisiin että fysikaalisiin tekijöihin. Lisäksi stabiloimalla ruoppausmassan geoteknisiä ominaisuuksia muutetaan siten, että ruoppausmassan kantavuus ja stabiliteetti paranevat. Stabiloidun massan päälle on tarkoitus rakentaa myöhemmässä vaiheessa satamarakenteita, jolloin rakenteiden kantavuus on tärkeä tavoite. Sideaineiden käyttöön pyritään löytämään ympäristöllisesti ja kustannustehokkuudeltaan kestävä ratkaisu hyödyntämällä teollisuuden sivutuotteita, kuten lentotuhkaa. Lentotuhkan käytöllä on havaittu olevan suurta haittaaineiden sidontakykyä ja ruoppausmassojen geoteknisiä ominaisuuksia parantava vaikutus. Stabiloinnissa käytettävät sideaineet ja niiden määrät, ns. sideaineresepti (kg sideainetta/ruopattava m 3 ), selviävät tarkentavissa laboratoriossa tehtävissä stabilointitutkimuksissa sekä kenttätesteissä saatavien tulosten perusteella. Sideainevalintoihin ja sideainemääriin vaikuttavat suuresti sedimentin geokemia, rakeisuus sekä vesipitoisuus. Viranomaisille tullaan esittämään ennen stabilointityön aloittamista tarkempi stabilointisuunnitelma. Alustavasti on jo selvitetty Kokkolan Sataman satama-altaasta ruopattavien, erilaisilla haitta-aineilla pilaantuneiden ruoppausmassojen stabilointimahdollisuudet ja stabiloinnilla saavutettavat lujuusominaisuudet (Liikelaitos Kokkolan Satama. Kokkolan satama-altaan pilaantuneiden ruoppausmassojen kiinteyttäminen stabiloimalla. Alustavat tekniset tutkimukset, tulosraportti lokakuu 2008. Ramboll Finland Oy). Stabilointitekniikkana tullaan alustavien suunnitelmien mukaan käyttämään prosessistabilointia, mutta massastabilointia voidaan myös tarvittaessa käyttää täydentävänä menetelmänä. Stabilointitekniikat kehittyvät tällä hetkellä nopeasti. Koska pilaantuneiden massojen ruoppaamisajankohta ei ole vielä selvillä, ei stabilointimenetelmää tässä vaiheessa haluta kiinnittää. Stabiloinnissa käytettävä menetelmä kuvataan ennen stabilointityötä laadittavassa stabilointisuunnitelmassa. Seuraavassa on kuvattu nykyisin käytössä olevat ruoppausmassojen stabilointimenetelmät. Stabilointitekniikka ja toteutuksen yksityiskohdat saattavat ajan myötä kehittyä, koska kyseessä on suhteellisen uusi tekniikka.

10 Prosessistabilointi Ruopatut massat tuodaan läjitysaltaan viereen proomukuljetuksina. Proomuista massat siirretään prosessistabilointilaitteistolle. Ruoppausmassat otetaan vastaan prosessistabilointiaseman välpälle. Massa siirretään välpättynä vastaanottosäiliöön. Välpätty ylite poistetaan. Välpän avulla poistetaan myös ruoppausmassan mukana mahdollisesti tulevat muut epäpuhtaudet. Materiaalien syöttötasoilla suoritetaan sideaineannostelu reseptin mukaisesti. Sideaineet varastoidaan kohteessa stabilointisuunnitelmassa esitetyn suunnitelman mukaisesti. Kuivat sideaineet varastoidaan säiliöihin ja kostutetut sideaineet varastoidaan aumoiksi työmaa-alueelle. Pölyäminen estetään joko lisäkostutuksella tai peittämällä aumat pressuilla. Ruoppausmassa sekä reseptin mukainen sideaine/sideaineet syötetään sekoittimelle. Sekoitettu massa puretaan tarvittaessa purkusäiliöön tai siirretään suoraan läjitysaltaaseen. Stabiloitu ruoppausmassa pumpataan tai siirretään altaaseen ns. uppovaluperiaatteella kerroksittain ja porrastetusti, niin, ettei altaan sisäisiä stabiliteettiongelmia pääse syntymään. Stabiloidun massan siirtämiselle altaaseen voidaan käyttää myös kuorma-autoja ja dumppereita. Altaan täytöstä tehdään suunnitelma, missä vaiheittain etenevä täyttö ja käytetyt menetelmät esitetään. Massastabilointi Massastabiloinnissa ruoppausmassa siirretään täyttöaltaaseen ja sen annetaan seisoa tietty ajanjakso, jolloin ruoppausmassasta poistuu ylimääräistä vettä ja massa kiinteytyy altaassa jonkin verran. Toimenpide helpottaa stabiloinnin toteuttamista ja voi jossain määrin vähentää sideaineiden käyttömääriä, mikäli erottunut vesi voidaan poistaa altaasta ennen stabilointia. Massastabiloinnissa sideaineita syötetään painesyöttimellä altaaseen sijoitettuun ruoppausmassaan laboratoriossa määritetyn reseptin mukaisesti. Kaivinkoneen puomin päässä olevalla sekoitustyökalulla sideaineet sekoitetaan ruoppausmassaan. Massastabilointikalustolla voidaan stabiloida ruoppausmassaa enintään 5 6 metrin syvyyteen. Stabiloidun kerroksen päälle asennetaan geovahviste/suodatinkangas ja n. 0,5 m:n vahvuinen työpeti murskeesta, jonka päältä stabilointityötä voidaan jatkaa kunnes koko alue on stabiloitu. Massastabilointi prosessistabiloinnin yhteydessä Prosessistabiloinnin yhteydessä massastabilointia käytetään ruoppausmassan käsittelyyn proomuissa. Stabiloitu massa siirretään proomusta sijoitusaltaaseen joko pumppaamalla tai kuorma-autoilla tai vastaavilla menetelmillä. Prosessistabiloinnin yhteydessä proomuissa sekoittaminen on yleensä vain täydentävä menetelmä, jota käytetään vain huoltokatkojen aikana ja häiriötilanteissa.

11 Stabiloinnissa käytettävät raaka-aineet Stabilointisuunnitelma Tehtyjen laboratoriotutkimusten perustella Syväsataman sedimenttien sideaineiksi saattavat soveltua seuraavat aineet ja niiden yhdistelmät: kaupalliset sementtilaadut kipsi/kalkki/sementtisideaineseokset (GTC yms.) masuunikuonajauhe (K400) Oy Alholmens Kraft Ab:n Pietarsaaren voimalaitoksen lentotuhka (LT1) Kokkolan Voima Oy:n Kokkolan voimalaitoksen lentotuhka (LT2) Oy Kokkola Power Ab:n Kokkolan voimalaitoksen (1.8.2009 saakka Fortum Power and Heat Oy:n Kokkolan voimalaitos) lentotuhka (LT3). Myös muita vastaavia tuhkia ja sementtejä voidaan stabiloinnissa käyttää. Tehtyjen stabiloitavuus- ja ympäristökelpoisuustutkimusten mukaan parhaaseen lopputulokseen päästään erilaisia edellä mainittujen sideaineiden seoksia käyttäen (sementin ja lentotuhkan seokset tai sementin, lentotuhkan ja masuunikuonan seokset). Alustavan suunnitelman mukaan stabiloinnissa tullaan käyttämään sementin ja lentotuhkan seosta. Kokonaissideainemäärä määritetään tarkentavien tutkimusten ja lopullisen ruopatun sedimentin vesipitoisuuden mukaan. Tarvittavat sideainemäärät riippuvat mm. sedimentin geokemiasta ja vesipitoisuudesta. Sideainereseptit määritetään ennen varsinaista stabilointityötä. Sideainekäyttöön tarkoitetut kuivat materiaalit toimitetaan Kokkolan Syväsatamaan säiliökuljetuksina ja ne puretaan suoraan käyttösiiloihin. Aumoja käytetään pääsääntöisesti vain kostutettujen sideaineiden varastointiin. Aumat peitetään pressulla. Työnaikainen pölyäminen estetään joko pressuilla tai lisäkostutuksen avulla. Sideaineiden käsittely ja säilytys käsitellään tarkemmin ennen stabilointia laadittavassa stabilointisuunnitelmassa. Lisäksi työn suorittamiseksi tullaan käyttämään kevyttä polttoöljyä (esim. kaivinkoneessa tai pyöräkuormaajassa sekä mahdollisesti stabilointilaitteistolle sähköä tuottavassa aggregaatissa). Öljyä varastoidaan asianmukaisessa esim. 3 5 m 3 :n säiliöissä. Stabilointisuunnitelmassa esitetään jokaista stabilointihanketta koskevat laadunvarmistusmenetelmät sekä ympäristövaikutusten tarkkailu. Stabilointisuunnitelmassa kiinnitetään huomiota ruopattavan materiaalin ominaisuuksiin, haitta-ainepitoisuuksiin, stabilointityöhön sekä valmiin rakenteen laadun selvittämiseen jäljempänä kohdissa "Ruopattava materiaali, Reseptointi ja Valmis rakenne" esitettyjen periaatteiden mukaisesti. Ruopattava materiaali Ruopattavan ja stabiloitavaksi aiotun sedimentin haitta-ainepitoisuudet tutkitaan. Alueella havaitut merkittävimmät haitta-aineet ovat raskasmetallit

12 sekä orgaaniset tinayhdisteet. Alueella tehdyt haitta-ainekartoitukset liitetään stabilointisuunnitelmaan. Stabilointityön yhteydessä haitta-aineet määritetään vähintään maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetun valtioneuvoston asetuksen (214/2007) ylemmän ohjearvon ylittävien metallien ja organotinojen osalta. Analysoitavien näytteiden määrä stabilointihankkeessa on vähintään 1 kokoomanäyte/5 000 m 3 ruopattua sedimenttiä kohti. Läjitystavasta riippuen näytteet voidaan ottaa joko prosessistabiloitavaksi tuotavasta proomuihin lastatusta sedimentistä tai massastabiloitavaksi tarkoitetusta altaaseen läjitetystä ruoppausmassasta. Reseptointi Kutakin stabilointihanketta varten määritetyt sideaineet ja niillä saavutetut stabilointityön tekniset ominaisuudet kuten vedenläpäisevyys, puristuslujuus sekä odotettavissa oleva lujittumisaika esitetään. Kokonaispitoisuuksien perusteella ongelmajätteeksi luokiteltavien sedimenttien osalta selvitetään myös vaaraominaisuudet stabiloidusta materiaalista. Ympäristökelpoisuuden osoittamiseksi tehdään stabiloiduista koekappaleista diffuusiotestejä (NEN 7345 tai NEN 7347). Diffuusiotestin tuloksia verrataan hollantilaisen sijoitusluokan 1B ohjearvoihin (Sorvari, J., Suomen ympäristö 421/2000). Diffuusiotestissä NEN 7345 sovellettavat raja-arvot on esitetty seuraavassa taulukossa: Parametri Raja-arvo, mg/m 2 /64 d Parametri Raja-arvo, mg/m 2 /64 d As 140 Sb 12 Ba 2000 Se 4,8 Cd 3,8 Sn 95 Co 95 V 760 Cr 480 Zn 670 Cu 170 Br 95 Hg 1,4 Cl 54000 Mo 48 F 2800 Ni 170 SO 4 2 80000 Pb 120 Lisäksi stabilointisuunnitelmassa esitetään kussakin stabilointihankkeessa esiintyvät suurimmat mahdollista poikkeamista aiheuttavat tekijät, niiden esiintyminen hankkeessa ja niihin varautuminen. Esimerkkejä tällaisista ovat mm. sedimentin vesipitoisuuden, tiheyden ja orgaanisen aineksen alueelliset vaihtelut, haitta-aineiden alueelliset vaihtelut ja ruoppaussyvyy-

13 den vaihtelut. Massastabiloinnin yhteydessä materiaalin lujittuminen voidaan luotettavasti tarkistaa ruoppausmassan ollessa läjitettynä altaaseen. Ennen varsinaista stabilointityötä otetaan näytteitä ja resepti tarkistetaan laboratoriossa. Reseptoinnin toteutumista tarkkaillaan stabiloinnin aikana. Tarkkailun taajuuteen vaikuttavat kaikki stabilointiin vaikuttavien muuttujien (vesipitoisuus, tiheys, orgaanisen aineksen määrä, sideainemäärät, stabilointilaitteisto) aiheuttamat muutokset ja muutosten arvioitu merkitys stabiloinnin onnistumiseen. Stabiloinnin aikaiseen laaduntarkkailuun voidaan soveltaa seuraavassa taulukossa esitettyjä laaduntarkkailumääriä. Määrät sovitetaan stabilointitutkimuksissa havaittuihin kriittisiin tekijöihin, jotka vaihtelevat stabilointihankkeittain. Taulukossa esitetyt näytemäärät sarakkeissa "työn alkuvaiheessa, myöhemmin ja analysoitava näytemäärä/hanke" tulisi toteutua esitetyillä määrillä siten, että jokaisen sarakkeen ehdot täyttyvät. Näyte Vesipitoisuus ruoppausmassasta Haitta-ainepitoisuus ruoppausmassasta/ kenttäanalysaattori Ca-pitoisuus ruoppausmassasta/ kenttäanalysaattori Sideainemäärä/ kenttäanalysaattori Sideainemäärä/ titraus Puristuslujuus Vedenläpäisevyys Liukoisuus/ diffuusiotesti Stabilointimenetelmä Näytteenottotiheys Analysoitava näytemäärä/ hanke Työn Myöhemmin alkuvaiheessa Prosessistab. 1 kpl/proomulasti min 1 kpl/vrk 1 kpl/1000 m 3 Massastab. 10 kpl/10000 m 3 Tarpeen mukaan Prosessistab. 1 kpl/vrk 1 kpl/2 vk 5 kpl/10000 m 3 Massastab. 5 kpl/10000 m 3 Molemmat menetelmät Prosessistab. Massastab. Molemmat menetelmät Molemmat menetelmät Molemmat menetelmät Molemmat menetelmät jatkuva seuranta vähintään 1 vk jatkuva seuranta vähintään 1 vk 4 kpl/vrk ensimmäisen viikon ajan 1 kpl/2000 m 3 1 kpl/vrk 1 kpl/2000 m 3 1 kpl/vrk 1 kpl/2000 m 3 min. 20/hanke 1 krt/vk 1 kpl/2000 m 3 1 krt/2 vk 1 kpl/5000 m 3 1 kpl/10000 m 3 Stabiloinnin laadunvalvontaa tehdään työn alkuvaiheessa taajemmin. Kun laadun todetaan vakiintuneen, laadunvalvontaa harvennetaan. Harvennetun tarkkailun raja esitetään hankekohtaisissa stabilointisuunnitelmissa. Raja voi olla esim. 10 000 m 3 :n kohdalla. Ennen tuon määrän täyttymistä seuranta on edellä olevassa taulukossa kohdassa "työn alkuvaiheessa" esitettyä tarkkailua ja tämän jälkeen toteutetaan harvennettua tarkkailua. Kaikki otetut näytteet kirjataan näytteenottopäiväkirjaan. Näytteiden identifioimiseksi näytteet numeroidaan juoksevalla numeroinnilla ja näytteeseen kirjataan päivämäärä. Näytteenottopäiväkirjan tietoja täydennetään raportointivaiheessa urakoitsijan pitämän työmaapöytäkirjan tiedoilla. Urakoitsija pitää kirjaa mm. käyttämistään sideainemääristä ja stabilointiolosuhteista. Työn alkuvaiheessa sekoitustyön laatua ja toteutunutta sideainemäärää tarkkaillaan jatkuvasti ruoppausmassa-sideaineseoksesta Niton-XRFalkuaineanalysaattorilla tehtävillä Ca-pitoisuusmäärityksillä. Näytteen

14 Ca-pitoisuutta verrataan kalibrointisuoraan, jonka perusteella voidaan määrittää näytteen sideainemäärä. Mikäli sekoittumisen laadun tasaisuudessa tai sideainemäärässä havaitaan poikkeamia, säädetään laitteiston sekoitusta. Valmis rakenne Näytteenotto ja mahdollinen rakenteen homogeenisuuden ja lujuuden määritys esitetään kunkin hankkeen stabilointisuunnitelmassa hanketta vastaavassa laajuudessa. Stabiloidun massan suunniteltu taso varmistetaan kairaamalla. Kairausten määrässä noudatetaan taajuutta 5 6 kairausta/ 40 000 m 3 tai 10 kairausta/100 000 m 3 hankkeen laajuus ja stabilointitapa huomioiden. Kairauksista noin puolet sisältää jatkuvia poranäytteitä. Näytteistä määritetään homogeenisuus silmämääräisesti sekä lujittuminen, sideainemäärä ja liukoisuus tarvittaessa. Näytteenottolaitteisto määräytyy materiaalin teknisten ominaisuuksien perusteella. Stabiloinnin ympäristökelpoisuuden osoittaminen Stabiloitujen materiaalien ympäristökelpoisuus selvitetään kunkin stabilointityön aikana koekappaleista diffuusiotestillä (NEN 7345 tai NEN 7347) ja tuloksia verrataan tällöin hollantilaisen sijoitusluokan 1B ohjearvoihin. Rajaarvot on esitetty edellä kohdassa "Reseptointi". Stabiloinnin laadunvalvonnan ja ympäristötarkkailun tulosten perusteella tehdään riskinarviointi, mikäli hankkeen aikana saadut tulokset ovat stabilointisuunnitelmassa esitettyä tasoa huonompia. Riskinarvioinnin avulla voidaan tarkemmin määrittää myös materiaalin aiheuttama riski ko. ympäristössä ja mahdolliset riskinhallintatoimenpiteet. Stabiloinnin dokumentointi ja raportointi Stabiloinnin työmaapäiväkirja Urakoitsija pitää stabilointityöstä päivittäin pöytäkirjaa, johon kirjataan ainakin seuraavat asiat: stabiloitavan massan tunnistetiedot. Esim. prosessistabiloinnissa seuraavat: proomun nimi, saapumisajankohta ja päivämäärä; ruoppausmassan tilavuus proomussa; ruoppausalue, josta massa on ruopattu ruoppausmassan (m 3 ) ja sideaineiden (kg) syöttömäärät, käytetty sideaineresepti sekä stabilointiajankohta proomulasteittain stabilointimenetelmä ja massojen siirtotavat stabilointilaitteiston kapasiteetti m 3 /h jokaisena työskentelypäivänä sijoitusaltaanosan tunniste ja sijainti, johon sekoitettu massa on pumpattu/läjitetty työpäivän aikana stabilointikoneiden käyttäjät työskentelyolosuhteet (sää: lämpötila, tuulensuunta ja voimakkuus yms.) poikkeamat suunnitelmista, häiriötilanteet ja syyt niihin. Lisäksi otetuista laadunvarmennus- ja ympäristönäytteistä pidetään kirjaa.

15 Loppuraportti Kustakin stabilointityöstä laaditaan loppuraportti, joka toimitetaan paikalliselle ja valvovalle ympäristöviranomaiselle. Raportissa esitetään seuraavat tiedot: kohteen tunnistetiedot työn vastuuhenkilöt yhteenveto työmaapöytäkirjasta työn toteutuksen kuvaus mm. stabilointimenetelmä ja ajankohta ja mahdolliset poikkeustilanteet stabiloitujen massojen alkuperä, määrä, käytetyt sideainemäärät ja sideainelaadut toteumakartat, joista ilmenee stabiloinnin toteutunut sijainti ja tunniste laadunvarmistus- ja analyysimenetelmät laadunvarmennustarkkailun tulokset ympäristötarkkailun tulokset stabiloitujen massojen haitta-aineet ja materiaalin liukoisuus stabiloidun massan vaaraominaisuudet. TOIMINNAN AJANKOHTA JA ALOITTAMISLUPA Rakentaminen pyritään aloittamaan mahdollisimman pian ja lupaa haetaan toistaiseksi voimassa olevaksi. Liikelaitos Kokkolan Satama hakee hankkeelle ympäristönsuojelulain 101 :ssä määritettyä toiminnan aloittamislupaa muutoksenhausta huolimatta. Pilaantuneiden sedimenttien ruoppaaminen ja käsitellyn ruoppausmassan läjittäminen kyseessä olevaan altaaseen on koko Syväsataman kehittämisen kannalta olennaista. Mikäli pilaantuneita ruoppausmassoja ei voida stabiloituna sijoittaa läjitysaltaaseen suunnitellussa aikataulussa, satamaaltaan ruoppaukset viivästyvät. Yksistään kunnossapitoruoppauksia joudutaan tekemään Syväsatamassa aika-ajoin ja mikäli näitä ruoppauksia joudutaan siirtämään, aiheutuu tästä sataman toiminnalle taloudellista haittaa. Töiden aloittamisesta ei aiheudu muulle vesien käytölle, laadulle tai ympäristölle huomattavaa pysyvää haittaa. YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt vesistöön, maaperään ja pohjaveteen Stabilointi Stabiloinnista ei aiheudu merkittäviä vesistövaikutuksia merialueeseen, koska ruoppausmassat siirretään proomusta stabiloitavaksi putkisiirtona pumppaamalla tai suojattuna nostona ja itse stabilointi toteutetaan ns. prosessistabilointimenetelmällä suljetussa sekoitinlaitteistossa tai massastabi-

16 Päästöt ilmaan Melu ja tärinä lointina läjitysaltaassa tai proomussa. Mahdollisia vaikutuksia voidaan pitää vähäisinä verrattaessa niitä satama-altaan pohjasedimenttien nykyiseen tilaan. Valmisrakenne Haitta-aineiden liukoisuutta stabiloidusta koekappaleesta on alustavasti tutkittu laboratoriotestein. Ramboll Finland Oy on selvittänyt Kokkolan Sataman toimeksiannosta sedimentistä valmistetun, stabilointitutkimuksissa teknisiltä ominaisuuksiltaan hyväksi havaitun, stabiloidun kappaleen liukoisuusominaisuuksia (Liikelaitos Kokkolan Satama. Sataman ruoppaussedimenttien liukoisuustutkimukset. Liukoisuustutkimusraportti, Ramboll Finland Oy, 17.9.2008). Työssä on määritetty organotinayhdisteiden, PCByhdisteiden, antimonin, arseenin, bariumin, elohopean, kadmiumin, koboltin, kromin, kuparin, lyijyn, molybdeenin, nikkelin, seleenin, sinkin ja vanadiinin liukoisuudet stabiloiduista sedimenttinäytteestä. Tutkitun näytteen stabilointi on tehty sideainereseptillä, jossa on käytetty yleissementtiä sekä Oy Alholmens Kraft Ab:n Pietarsaaren voimalaitoksen lentotuhkaa. Päästöt ilmaan ovat työnaikaisia. Päästöjä ilmaan syntyy hankkeen johdosta lähinnä läjitykseen ja stabilointiin käytettävistä työkoneista. Ruoppausmassojen stabiloinnin aikaisten päästöjen ilmaan arvioidaan olevan vähäisiä. Tämä johtuu mm. siitä, että ruoppausmassat ovat hyvin vesipitoisia, joten ne eivät pölyä. Kuivat sideaineet säilytetään siiloissa ja mahdollisesti aumavarastoitavat sideaineet kostutetaan ja peitetään pölyämisen ehkäisemiseksi. Hankkeeseen liittyvä rakentaminen aiheuttaa jonkin verran melupäästöjä. Melupäästöt aiheutuvat pääasiallisesti ruoppauksessa ja läjitystoiminnassa käytettävistä työkoneista ja laitteista sekä liikenteestä. Melupäästölähteet rajoittuvat kuitenkin lähinnä satama-alueelle ja sitä ympäröivälle teollisuusalueelle eivätkä merkittävästi poikkea satama-alueen muusta normaalista työskentelystä aiheutuvasta melusta. ARVIO PARHAAN KÄYTTÖKELPOISEN TEKNIIKAN SOVELTAMISESTA (BAT) JA ARVIO YM- PÄRISTÖN KANNALTA PARHAAN KÄYTÄNNÖN (BEP) SOVELTAMISESTA Ympäristön kannalta parhaan käytännön ja parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaatteet on otettu huomioon täyttötöiden suunnittelussa mm. seuraavilla tavoilla:

17 Läjitysalue sijaitsee ruoppausalueen vieressä Lyhyet kuljetusmatkat minimoivat kuljetuksista aiheutuvat päästöt. Lyhyet kuljetusmatkat ja massojen mahdollisimman vähäiset lastaus- tai käsittelykerrat pienentävät ympäristön likaantumisriskiä. Pilaantuneet sedimentit läjitetään ja stabiloidaan samassa ympäristössä, kuin missä ne nykyiselläänkin sijaitsevat. Syntyvät ruoppausmassat hyödynnetään stabiloituna satamarakenteena Stabiloimalla pilaantuneet ja mereen läjityskelvottomat ruoppausmassat voidaan vähentää niiden haitallisuutta ja parantaa niiden geoteknisiä ominaisuuksia, jolloin ne voidaan hyödyntää osana sataman kenttärakennetta. Säästetään neitseellisiä mineraalimaa-aineksia. Stabiloinnissa hyödynnetään energiantuotannossa syntyviä tuhkia ja metalliteollisuuden sivutuotteena syntyviä kuonia Käytettävillä tuhkilla ja kuonajauheilla on todettu olevan teknisesti hyviä ominaisuuksia. Satamakentän pinta-rakenteissa hyödynnetään energiantuotannossa syntyviä tuhkia Oy Alholmens Kraft Ab:n lentotuhkalla on todettu olevan teknisesti hyviä ominaisuuksia. Käytettäessä tuhkaa sideaineena kerrosstabilointirakenteessa kentälle tarvittavaa asfaltointipaksuutta voidaan vähentää. Tuhkan eristäviä ominaisuuksia päästää puolestaan hyödyntämään massiivirakenteessa. Näin routaeristykseen tarvittavia luonnonkiviaineksia voidaan säästää. ARVIO HANKKEEN VAIKUTUKSISTA YMPÄRISTÖÖN Arvio hankkeen vaikutuksista yleiseen viihtyvyyteen ja ihmisten terveyteen Läjitysalue on olemassa olevaa satama-aluetta. Hankkeen vaikutukset viihtyvyyteen ja ihmisten terveyteen rajoittuvat satama-alueelle ja siten niiden ei katsota olevan merkittäviä. Rakentamisen aikana Altistuminen ruoppausmassojen sisältämille haitta-aineille suoran kontaktin kautta on mahdollista ainoastaan rakentamisen aikana. Työn aikana alueella oleskelee pääasiassa rakennustyöhön osallistuvia työntekijöitä. Heidän mahdollinen altistumisensa voidaan estää työsuojelullisin keinoin mm. velvoittamalla heidät käyttämään henkilökohtaisia suojavarusteita (hengityssuojain, jalkineet, haalarit, suojakäsineet, kypärä ja kuulosuojaimet).

18 Ruoppaus-massat ovat hyvin vesipitoisia eivätkä siten pölyä. Mahdollisesti aumavarastoitavat sideaineet sekä kohteelle kuljetettavat tuhkat kostutetaan ja peitetään pölyämisen ehkäisemiseksi. Tuhkarakenteet tiivistetään mahdollisimman pian levittämisen jälkeen, joten pölyäminen on vähäistä. Läheisten satama- ja teollisuusalueiden työntekijöille ei täten katsota aiheuttavan terveyshaittoja. Ruoppauksista ja läjityksestä aiheutuva melun ei katsota olevan niin huomattavaa, että sillä olisi merkitystä yleiseen viihtyvyyteen tai ihmisten terveyteen. Valmis rakenne Stabiloitu ruoppausmassa ja mahdollisesti hyödynnettävät tuhkat päällystetään (vähimmillään tasausmurske ja asfaltti), jolloin suora kontakti haittaaineisiin ei ole mahdollista. Lisäksi stabiloidun massan vedenläpäisevyys on heikko ja tällä estetään haitta-aineiden kulkeutuminen ympäristöön tehokkaasti. Vaikutukset luontoon (kalasto ja pohjaeläimistö), luonnonsuojeluarvoihin, maisemaan ja rakennettuun ympäristöön Syväsataman välittömässä läheisyydessä ei ole arvokkaita luontokohteita. Suojelukohteet sijaitsevat selvästi hankkeen vaikutusalueen ulkopuolella. Lähin Natura 2000 -alue sijaitsee yli 2 km:n päässä, joten hankkeen ei katsota aiheuttavan muutoksia sen suojeluarvoihin. Vaikutukset vesistöön ja sen käyttöön Stabiloiduista ruoppaussedimenteistä on tehty riskinarviointi (Liikelaitos Kokkolan Satama. Stabiloitujen ruoppaussedimenttien riskinarvio. Ramboll Finland Oy 14.10.2008). Riskinarviossa tarkasteltiin stabiloinnista ja stabiloitujen sedimenttien sijoittamisesta läjitysaltaaseen aiheutuvia riskejä ympäristölle ja terveydelle. Riskinarviossa laskettiin kriittisten haitta-aineiden teoreettiset pitoisuudet merivedessä ja pitoisuuksia verrattiin ekologisiin tavoitearvoihin. Riskinarvion perusteella stabilointityön aikaiset vaikutukset ja lopullinen stabiloitu rakenne eivät aiheuta ekologista riskiä vesieliöille. Haitta-aineiden liukoisuus on todennäköisesti suurimmillaan rakentamisvaiheessa ja vähenee ajan kuluessa. Stabiloidun sedimentin vedenläpäisevyys on hyvin pieni ja rakenteesta suotautuva vesimäärä jää hyvin alhaiseksi, joten rakenteesta kulkeutuvien haitta-aineiden vaikutukset jäävät todennäköisesti vielä arvioituakin vähäisemmiksi. Lisäksi stabiloidun massan määrä jää toteutuessaan vähäisemmäksi kuin riskinarvioinnissa on oletettu. Tuhkarakenteiden altistuminen sade- ja sulamisvesille estetään asfaltoinnilla.

19 TARKKAILU Stabiloidun massan teknistä kelpoisuutta ja ympäristökelpoisuutta seurataan näytteenotoin stabilointityön aikana sekä stabilointityön valmistumisen jälkeen. Ruopattavan massan ja stabiloitavaksi aiotun sedimentin haittaainepitoisuuksien seuranta, stabiloinnin seuranta ja laadunvalvonta, valmiin rakenteen seuranta on esitetty aiemmin kohdissa "Stabilointisuunnitelma ja Stabiloinnin ympäristökelpoisuuden osoittaminen". Valmiin rakenteen osalta ei esitetä muutosta luvassa dnro LSU-2006-Y-704 määrättyihin tarkkailutoimenpiteisiin. Tuhka massiivirakenteessa Vesistötarkkailut Sijoitettavasta tuhkasta määritetään seuraavat kokonaispitoisuudet: PCB, PAH, As, Ba, Cd, Cr, Cu, Hg, Mo, Ni, Pb, Sb, V ja Zn. Pitoisuudet tarkistetaan aina, kun esim. voimalaitoksen polttoaineen tai muu tuotantolähde muuttuu, mutta vähintään viiden vuoden välein. Lisäksi tuhkista selvitetään sen geotekniset ominaisuudet (lujittumisominaisuudet, rakeisuus, palamattoman aineksen määrä, optimivesipitoisuus, maksimikuivapitoisuuspaino, lujuusominaisuudet, routivuus, lämmönjohtavuus ja vedenläpäisevyys) rakentamisen alussa ja aina tuhkan laadun muuttuessa. Tuhkien laaduntarkkailusta vastaa tuhkien toimittaja. Analyysit edellytetään jokaiselta tuhkajätteen toimituskohteelta erikseen. Tuhkia ei oteta vastaan, jos asetetut raja-arvot eivät täyty. Näytteenottotiheydessä noudatetaan voimassa olevan luvan periaatteita. Tuhkan toimittaja esittää tuhkaa koskevat analyysitiedot kaksi kertaa vuodessa. Läjityksen, stabiloidun materiaalin ja tuhkarakenteiden vaikutuksia tarkkaillaan vedestä seuraavien periaatteiden mukaisesti: Imuruopatun sedimentin läjityksen vedenlaadun tarkkailu Vedenlaadun tarkkailua tehdään läjitystoiminnan aikana kahdesta pisteestä juoksutusaltaasta ja sekä yhdestä pisteestä silttiverhon jälkeen ennen veden purkautumista mereen. Lisäksi tarkkailua tehdään läjitysaltaan ulkopuolelta poistoputken kohdalta ja sekä n. 20 metrin päästä purkuputkesta. Tarkkailupisteiden vesinäytteiden ottosyvyydet ja analysoitavat parametrit tarkennetaan tarkkailusuunnitelmassa, joka hyväksytetään valvovalla viranomaisella ennen toiminnan aloittamista.

20 Ympäristökauhalla tai vastaavalla tavalla ruopatun sedimentin läjityksen vedenlaadun tarkkailu Vedenlaadun tarkkailua suoritetaan yhdestä pisteestä ennen veden purkautumista mereen. Lisäksi tarkkailua tehdään läjitysaltaan ulkopuolelta poistoputken kohdalta ja sekä n. 20 metrin päästä purkuputkesta. Tarkkailupisteiden vesinäytteiden ottosyvyydet ja analysoitavat parametrit tarkennetaan tarkkailusuunnitelmassa, joka hyväksytetään valvovalla viranomaisella ennen toiminnan aloittamista. Sekä stabiloidun materiaalin että tuhkarakenteiden vaikutuksia tarkkaillaan vedestä seuraavien periaatteiden mukaisesti: Stabiloitu ruoppausmassa Ruoppausmassan läjityksen vesistövaikutuksia tarkkaillaan altaasta pois johdetusta vedestä sekä läjityksen että stabiloinnin aikana. Altaasta pois juoksutetusta vedestä analysoidaan seuraavat pitoisuudet: Al, Na, Ca, Cl, Fe, As, Cd, Co, Cr, Cu, Mg, Mo, Ni, Pb, Sb, Se, Sn, Ti, V, Zn ja Hg. Lisäksi analysoidaan ph, sähkönjohtavuus, sameus, kiintoaine, kokonaistyppi ja kokonaisfosfori. Läjityksen ja stabiloinnin aikana vesinäytteet analysoidaan toiminnan alkaessa, toiminnan aikana 1 krt/kk ja 1 kk toiminnan päättymisen jälkeen. Toiminnan aikaista tarkkailua täydentää tuhkalle osoitettu tarkkailu, joka on riittävä myös läjityksen ja stabiloidun sedimentin vesistötarkkailuksi muutoin kuin toiminnan aikana. Altaasta purkautuvista vesinäytteistä analysoidaan toiminnan aikana kahden ensimmäisen näytteenoton yhteydessä sekä kokonaispitoisuudet että liukoiset pitoisuudet. Mikäli toiminnan aikana ei johdeta vesiä altaan ulkopuolelle (mahdollisesti erottuva vesi poistuu penkereen läpi suotautumalla), tarkkailuksi riittää seuraavassa kohdassa "Tuhka" esitetty tarkkailu. Tuhka Kolmesta vesinäytteestä, jotka otetaan täyttöaltaasta ja reunapenkereen etelä- ja pohjoispuolelta, analysoidaan seuraavat pitoisuudet: Al, Na, Ca, Cl, Fe, As, Cd, Co, Cr, Cu, Mg, Mo, Ni, Pb, Sb, Se, Sn, Ti, V, Zn ja Hg. Toiminnan aikana em. pitoisuudet määritetään kolmesti vuodessa, keväällä, kesällä ja syksyllä. Mikäli tarkkailutuloksissa havaitaan merkittävää kohoamista, esim. kolmen peräkkäisen tarkkailukerran tulokset ylittävät kolminkertaisesti aiemmat tarkkailutulokset, määritetään läjitettävien tuhkien liukoisuusominaisuudet.

21 Vaikutustarkkailu Liikelaitos Kokkolan Satama osallistuu Kokkolan merialueen yhteistarkkailuun, jonka puitteissa tehdään alueen veden laadun tarkkailua, kalataloustarkkailua ja pohjaeläintarkkailua. Hankkeiden mahdollisia vaikutuksia tarkkaillaan myös näiden ohjelmien puitteissa. KIRJANPITO JA RAPORTOINTI Stabiloitu ruoppausmassa Kustakin stabilointikokonaisuudesta raportoidaan erikseen. Mikäli stabilointisuunnitelmassa määritetty hanke joudutaan keskeyttämään esim. talven vuoksi, stabilointityöstä esitetään väliraportti. Stabiloitua ruoppausmassaa koskevassa raportissa esitetään edellä kohdassa " Stabiloinnin dokumentointi ja raportointi" mainitut asiat. Tuhka Täyttöalueelle tuoduista jätteistä dokumentoidaan määrä, laatu, alkuperä, toimittaja ja soveltuvuus hyötykäyttöön. Tiedot kerätään tuhkan tuottajalta. Jätteen sijoittamisesta (alue ja taso), rakenteista ja jäljellä olevasta täyttötilavuudesta pidetään kirjaa. Myös poikkeukselliset tapahtumat dokumentoidaan. Tiedot toimitetaan Kokkolan kaupungille ja ELY-keskukselle. Vuosiraportointi Läjitysaltaan kirjanpidosta toimitetaan yhteenvetoraportti vuosittain seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä ELY-keskukselle ja Kokkolan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Poikkeukselliset tilanteet Poikkeuksellisista tilanteista ja merkittävistä ympäristö- ja terveyshaitoista ilmoitetaan välittömästi ympäristönsuojelu- ja terveydensuojeluviranomaisille. Loppuraportti Läjitysaltaan täytyttyä, 6 kk kuluttua pintarakenteiden valmistumisen jälkeen esitetään hankkeesta erillinen loppuraportti ELY-keskukselle ja Kokkolan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle.

22 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksen täydennykset Lupahakemusta on täydennetty 23.10.2009, 10.12.2009, 15.3.2010, 12.4.2010 ja 22.12.2010. Lupahakemuksesta tiedottaminen Lausunnot Etelä-Suomen aluehallintovirasto on ympäristönsuojelulain 38 :n mukaisesti tiedottanut hakemuksesta kuuluttamalla Kokkolan kaupungin ilmoitustaululla 23.12.2009 22.1.2010 ja Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ilmoitustaululla 23.12.2009 31.12.2009 sekä Etelä-Suomen aluehallintoviraston ilmoitustauluilla 1.1.2010 22.1.2010. Hakemuksesta on lisäksi ympäristönsuojelulain 38 :n mukaisesti erikseen annettu tieto tiedossa niille asianosaisille, joita asia erityisesti koskee. Hakemuksesta on pyydetty ympäristönsuojelulain 36 :n mukaisesti lausunnot Länsi-Suomen ympäristökeskukselta, Kokkolan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselta, Kokkolanseudun terveyskeskus kuntayhtymän valvontaosastolta ja Kokkolan kaupungilta. Kokkolan kaupunki, Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuolto esittää lausunnossaan 15.1.2010 seuraavaa: Terveydensuojelun näkökulmasta aiemman ympäristöluvan linjaukset sataman täyttöön käytettävien materiaalien laadusta ovat olleet oikeita ja terveydensuojelulain 22 :n mukaisia. Merenrantaympäristöä ei voida pitkällä aikavälillä pitää stabiilina ja tästä syystä riskittömimpänä valintana haitallisten aineiden loppusijoittamiseen. Murtoveden vaikutus kapseloituihin aineisiin mikäli aineita sijoitetaan vesirajan alle ja merenpinnan korkeusvaihtelu tekevät satamasta haasteellisen loppusijoituskohteen. Mikäli ympäristölupa haitallisten aineiden raja-arvot ylittävien massojen käytölle kuitenkin myönnetään, tulee varmistua, että haitta-aineet stabiloituvat eivätkä leviä ympäristöön pitkälläkään aikavälillä, jolloin on mahdollista, että niistä aiheutuu terveydellistä haittaa terveydensuojelulain vastaisesti myös ihmisille. Lisäksi haitta-aineiden raja-arvot ylittävien tai sellaisiksi epäiltävien saastuneiden massojen käsittelylle tulee asettaa sellaiset ehdot, että siirtelyn, varastoinnin ja käsittelyn aikana haitalliset aineet eivät pääse leviämään pölyn, huuhtoutumien tai sortumisten takia ympäristöön.