Hyvät Saara Saarikiven omaiset ja ystävät Saara Saarikivessä, jonka poismenoa tässä muistelemme, meillä oli hyvä esimerkki onnellisesta ihroi1363'^, joka ei tarvinnut onnentunteeseensä maail 'p^ux^l^t. aa man mammonaa eikä suuria rikkauksta/. jy ^ ',. ISfe oli lähtöisin Tuuran suuresta ga reippaasta laulavasta lapsikatraasta. Työhön oli lähdettävä nuorena. Muistaakseni Saara kerran kertoi, että hän Suoma-Sisarensa perässä päästi Kurkijoen meijeriin töihin..siellä ollessaan hän sitten tapasi kohtalonsa eli komean Mikko Saarikiven, josta tuli hänen puolisonsa ja neljän lapsensa isä. Saaran puheitten mukaan heidän perhe-elämänsä oli harmoonista.mikko ei tarvittaessa ei kaihtanut ottaa luutaakaan kouraansa ja lakaista lattiaa, muistan Saaran kertan kertoneen.kyllähän siinä molempienkin oli myös huushollitöitä tehtävä, kun pieniä lapsia oli kolme isän tapaturmaisesti äkkiä kuollessa ja neljäs oli vielä tulossa. Sukulaiset kai auttoivat Saaraa saamaan sitten miehensä kuoleman jälkeen sen pienen mökin, mikä oli minun kotimökkini lähin naapuri.
2 Itse olin silloin vielä myös pikkulikka, mutta muistan kyllä Eevan syntymäpäivän.se oli kolea joulukuun päivä ja silloin juuri oli jotkut vaalitkin. Raskainta miehen kuoleman jälkeen oli Saaralle ja toisille lapsille se, että taloudellisesta pakosta yksi lapsista oli annettava miehen veljen perheeseen, joka siten osaltaan halusi auttaa Saaran vaikeata toimeentuloa. Paavo-setä halusi ottaa ottopojakseen Saaran ainoan pojan Paavon, jota emme sitten montaa kertaa ole elämänsä aikana nähneetkään. En tiedä, minkälaiset tunteet aikoinaan oli pienellä Paavolla, joka joutui jättämään tutun kotinsa, äitinsä ja sisarensa, mutta kyllä varmaan monta itkua tuli itkettäväksi, ennenkuin sopeutuminen uusiin vanhempiin meni uomiinsa. Koskaan en muista Saaran itkeneen, vaikka ikävä oli varmaan hänelläkin. Siinä pienessä mökissä oli toimeentulon kanssa niin täysi työ, ettei suremiseen jäänyt aikaa.
- 3 - Sisarten ja veljein perheet kävivät ahkeraan kylässä, sillä Tuuran suku oli sukurakasta. Tuliaisia aina tuotiin.lisäksi Saara sai miehensä jälkeen pienei leskieläkkeen.sekin piti alkuvuosina aina jalkaisin hakea Kosken kunnasta saakka. Vasta monien vuosien jälkeen eläkekin alkoi tulla kuukausittain ja postissa. Lisäksi Saara yritti käydä taloissa töissä. Tällöin minäkin olin usein ^Lasten seurana. Muistan, kuinka kaikki istuimme Eevan kehdon reunoilla ja leikimme matkustamista. Kehto heilui niin lujaa, että ihme, ettei Eeva lentänyt sieltä pois.myöhemmin Saara alkoi kuljettaa usein yhtä lastaan mukana työpaikoilla. Se oli aina Laila, koska Maire oli vanhempi ja osasi vähän paremmin jo hoitaa Eevaa, joka oli ihan pieni. Muistan, että meitä Mairen kanssa välillä suututti, että Laila aina pääsi äitinsä mukana kylälle. Sitä mukaa kun lapset pääsivät kansakoulusta, oli jokaisen lähdettävä työtä etsimään. Ei silloin kukaan huolehtinut, että köyhänkin lapsi olisi saanut kunnollisen ammattiopin.ei ollut vapaaoppilaspaikkoja, ei valtion avustulainoja ja opintoavustuksia.
:a _ 4 - Koskaan en kuullut Saaran valittavan vaikeuksiaan tai kadehtivan ketään toista, parempiosaista. Saara oli aina tyytyväinen kaikkeen, mitä omisti. Vaikka tuli huonompikin sato esim. omenoista, joita Saaran tontti tuotti, niin kyllä Saara huononakin satovuonna aina sanoi, että Heille tuli omenoita niin tavattomasti, tai jos tuli porkkanoita pari kopallista, niin Saara kehui, että tuli porkkanoita niin tavattomasti. Meitä välillä hymyillyttä tuo Saaran tyytyväisyys kaikkeen omaansa. Toisaalta totesimme äitini kanssa jo silloin, kun minäkin vielä olin Ypäjällä, että voi, kun me kaikki ihmiset olisimme omaamme noin tyytyväisiä, emme aina marisisi ja valittaisi, loppujen lopuksi maailmasta löytyy vähään tyytyväisiä ihmisiä vain kourallinen. i ihan opetella olemaan tyytyväisempi lyt millään.kun lapset leni ihankuin korvasi sen, etuina auttanut häntä kasvattamalla yhden hänen lapsistaan, Saara otti vielä
- 5 - Kun Saara sitten yli 80 vuotiaana joutui suureen Helsingin Koskelan sairaskotiin, oli hän sielläkin aina niin iloinen, jos joku meni katsomaan tai muisti kortilla merkkipäivänä. Kaikki kortit olivat aina tallella ja Saara esitteli minullekin, keitä mikin kortti oli tullut ja milloin, / lu z & p ',K a,, té é a S co c Kun Saata tuli huonommaksi siirrettiin hänet hienoon Suursuon Vanhainkotiin, jossa jokaisella asukkaalla on oma huone. Huone oli mitä viihtyisin ja kaunein, varustettuna omalla pesuhuoneella ja VC:llä, mutta siellä Saara ensimmäisen kerran minulle valitti, ettei hän tykkää yhtään olla tällaisessa huoneessa yksinään. Nauroin, että voi, voi teitä, kun ensimmäisen kerran elämässänne nyt olette saaneet ihan yksin oman huoneen, niin nauttikaa nyt omasta rauhastanne. Mennään tuonne seurustelutiloihin, sanoi Saara ja pyysi lykkäämään rullatuolinsa sinne toiste^ sekaan. Yksi hyvä lohtu oli viimeisessä paikassa.siellä oli osastonhoitajana Liisa Äijälä, omaa sukua Mäkitalo. Saara puhui vallan vaan koulun Liisasta ja Liisa sanoi, että mei ollaan Perttulan mäeltä Saaran kan sa. Yhdelläkin saman paikan ihmisellä oli Saaralle
suuri merkitys.tuli elämään vähän Perttulan mäen henkeä. Kyllä me siellä aina keskenämme muisteltiin Tuuran Hildaa, Suomaa, Niemiskää, Eijasta, Vihtoria Hermannia,Virtaskaa ja Kedonperän Annaa.Saaralla oli hyvä muisti loppuun saakka, vaikka joku nimi joskus heitti paikkaa.varsinkaan lastenlapsien nimiä emme kumpikaan tahtoneet oppia muistamaan. Minä puhuin Eevan lapsista ja Saara Lailan.Kun kysyin, minkälaisen miehen se Lailan nuorin tytär nyt sai.no, \ oli hyvin kaunis, tumma kiharapäinen poika, kehui Saara tyttärensä vävyäkin.kun näin pojan, niin sellainenhan se olikin. Saara halusi tulla haudatuksi, kun kuolemastakin usein keskustelimme. Kyllä Saara nyt varmaan on - / tyytyväinen saamaansa hautaukseen. Ja mekin saamme olla tyytyväisiä, että niin pitkän ja vaiherikkaan elämän elänyt hyvä ihminen saa lopuksi rauhassa nukkua. Saara oli meidänkin perheelle niin hyvä naapuri, että koskaan ei poikkipuolista sanaa sanottu.passasi vielä kaksi vuotta sairasta enounikin. S - Hyvän naapurin ja hyvän ystävän muisto säilyy muistissamme kauan.