Lounais-Hämeen ja Rengon muinaisjäännökset. Hämeen liiton julkaisu V:88

Lounais-Hämeen ja Rengon muinaisjäännökset Hämeen liiton julkaisu V:88 Eeva-Liisa Schulz, Minna Seppänen muinaisjäännökset Hämeen liitto ja Museovirasto Toim. Minna Seppänen 1 1 Hämeenlinna 2008

Julkaisun tiedot: Lounais-Hämeen ja Rengon muinaisjäännökset Eeva-Liisa Schulz, Minna Seppänen Hämeen liitto, Museovirasto Hämeen liiton julkaisu V:88 Hämeenlinna 2008 Kirjoittajat: Kalevi Hokkanen (Geologian tutkimuskeskus) Eeva-Liisa Schulz (Museovirasto) Minna Seppänen (Hämeen liitto) Olli Soininen (Museovirasto) Toimitus: Minna Seppänen Kartat: Olli Vaunumäki ISBN 978-952-9802-80-7 ISSN1237-2161 Taitto: Jirka Messman Paino: Hämeenlinnan Offset-Kolmio Paino Oy Hämeen liiton yhteystiedot: Hämeen liitto Niittykatu 5 13100 Hämeenlinna Puh. 03-647401 www.hameenliitto.fi Julkaisun tuottanut hanke: Arkeologisen kulttuuriperinnön täydentävät selvitykset Hämeessä ( Arkeologia 2005-2007 ) Päävastuu: Hämeen liitto Yhteistyössä: Museovirasto, Forssan kaupunki, Humppilan kunta, Jokioisten kunta, Rengon kunta, Tammelan kunta, Ypäjän kunta, Geologian tutkimuskeskus (GTK), Hämeen ammattikorkeakoulu (HAMK), Forssan museo, Retu-hanke, Hämeen virkistysalueyhdistys. Julkaisun jakelu: Hämeen liitto, Museoviraston Hämeenlinnan toimisto, Forssan museo, kunnat Arkeologiset inventoinnit Museovirasto: Esihistoriallisten muinaisjäännösten inventoinnit: FL Petro Pesonen 2001, 2005-2006 Historiallisen ajan muinaisjäännösten inventoinnit: FM Johanna Enqvist 2005 2006 Kannen kuva: Järvensuon kivikautinen asuinpaikka Humppilassa. Paikka kunnostettiin opetus- ja matkailukohteeksi vuonna 2007. Muinaismaiseman mallinnus Hämeen ammattikorkeakoulu HAMK / Ari-Juhani Siivola, 2007.

SISÄLLYS Lounais-Hämeen ja Rengon muinaisjäännökset Alkusanat... 4 1. Muinaisjäännökset osana Hämeen kulttuuriperintöä... 5 1.1 Hämeessä yli 700 muinaisjäännöstä... 5 1.2 Merkittävät aikakaudet Hämeessä... 5 Eeva-Liisa Schulz, Minna Seppänen Toim. Minna Seppänen 1.3 Muu kulttuuriperintö Hämeessä... 6 1.4 Arkeologisten inventointien tilanne Hämeessä... 6 1.5 Arkeologiset käyntikohteet... 6 2. Lounais-Hämeen ja Rengon muinaismaisemat... 8 2.1 Maisema- ja asutushistorian kytkökset... 8 2.2 Selvitykset Itämeren varhaisvaiheista Hämeessä... 8 2.3 Lounais-Hämeen maankohoamisesta ja muinaisrannoista.. 9 2.4 Muinaismaisemien 3d-mallinnukset Lounais-Hämeessä ja Rengossa... 16 3. Arkeologinen kulttuuriperintö Lounais-Hämeessä ja Rengossa. 18 3.1 Arkeologiset inventoinnit 2001 ja 2005-2006... 18 3.2 Lounais-Hämeen ja Rengon arkeologiaa... 18 3.3 Forssan muinaisjäännökset... 22 3.4 Humppilan muinaisjäännökset... 24 3.5 Jokioisten muinaisjäännökset... 26 3.6 Rengon muinaisjäännökset... 28 3.7 Tammelan muinaisjäännökset... 30 3.8 Ypäjän muinaisjäännökset... 32 3.9 Matkailu- ja opetuskohteet... 34 4. Muinaisjäännösten suojelu, hoito ja käyttö... 36 4.1 Muinaisjäännösten suojelu... 36 4.2 Muinasjäännösten hoito... 37 LIITE 1: Arkeologia 2005-2007 -hanke... 40 LIITE 2: Julkaisun lähteet... 42 LIITE 3: Tietoa ja neuvoja... 44

Alkusanat Lounainen Häme sai ensimmäiset asukkaansa kymmenkunta tuhatta vuotta sitten, aikana jolloin seutu oli silloisten merien rannikkoa. Näistä ja muista muinaisista ajoista on seudun maisemassa edelleen lukuisia jäänteitä. Koko Lounais-Häme ja Renko komeine maisemineen ovat hämäläisittäin ja suomalaisittain merkittävää kulttuuriympäristöä. Kulttuurimaiseman ytimiä ovat Loimijoen ja Renkajoen vesistöt. Näissä ja muissa seudun kulttuurimaisemissa on runsaasti muinaisjäännöksiä, rakennusperintöä ja perinnemaisemia Hämeelle tyypilliseen tapaan toinen toiseensa sulautuen. Arkeologinen kulttuuriperintö on kulttuuriympäristön vaikeammin havaittava ja tutkittava osa, mutta maallikonkin silmä voi harjaantua näkemään maiseman aika- ja kulttuurikerroksia. Muinaisjäännöksistä vanhimmat ovat kymmenentuhannen ja nuorimmat alle sadan vuoden takaa. Lounais-Hämeen ja Rengon arkeologista kulttuuriperintöä tutkittiin ja siihen liittyvää kulttuurimatkailua kehitettiin kolmivuotisella hankkeella vuosina 2005 2007. Hämeen liitto kiittää lämpimästi kaikkia niitä tahoja, jotka kantoivat oman kortensa kekoon laajan ja vaativan työn onnistumiseksi. Museovirasto, erityisesti sen tutkijat ja Hämeenlinnan toimisto, ansaitsevat onnittelut tuloksellisesta tutkimus- ja neuvontatyöstä. GTK ja HAMK olivat mukana luomassa uusia muinaishistorian tutkimus- ja valistusmenetelmiä. Kunnat ja sadat yleisötilaisuuksiin osallistuneet kuntalaiset osoittivat suurta kiinnostusta ja intoa oman kulttuurihistoriansa selvittämiseksi ja vaalimiseksi. Toivottavasti tämä julkaisu auttaa ymmärtämään Lounais-Hämeen ja Rengon arkeologista historiaa ja maisemaa. Muinaisuus on läsnä hämäläisessä ympäristössä, se on yhteisiä juuriamme. Hyvin hoidettuna siitä on iloa monille. Minna Seppänen Maakunta-arkkitehti, Hämeen liitto Lounais-Hämeen ja Rengon

1. Muinaisjäännökset osana Hämeen kulttuuriperintöä Minna Seppänen 1.1 Hämeessä yli 700 muinaisjäännöstä Ihminen on elänyt Hämeessä yli kymmenen vuosituhannen ajan. Maankamaraan tallentuneet elämisen jäljet ovat kiinteitä muinaisjäännöksiä. Niitä tunnetaan Hämeestä useita satoja, ja uusia löytyy jatkuvasti. Vuonna 2008 Kanta-Hämeen 16:n kunnan alueelta tiedossa oli yli seitsemänsataa kiinteää muinaisjäännöstä, joista yli kuusisataa on suojeltu. Näistä vajaa kolmannes on Lounais-Hämeessä ja Rengossa. Tyypillisiä kiinteitä muinaisjäännöksiä ovat asuinpaikat, kalmistot ja erilaiset elinkeinoihin ja puolustautumiseen liittyvät rakenteet. Kiinteiden muinaisjäännösten lisäksi arkeologiseen kulttuuriperintöön kuuluu yksittäisinä esineinä löytyneitä irtaimia muinaisesineitä. Näitä ovat esimerkiksi työkalut, astiat ja muut käyttötavarat sekä aseet ja korut. Muinaisjäännökset ovat merkittävä osa Hämeen kulttuuriperintöä. Arkeologinen kulttuuriperintö on enimmäkseen ympäristön kaikkein vanhinta osaa, sen syvimpiä juuria. Maanpäällisiä rakennuksia on säilynyt Suomessa ja Hämeessä vasta keskiajalta ja sen kivikirkoista lähtien. Melkein kaikki sitä varhaisempi historiatieto perustuu muinaisjäännöksiin. Hämeen arkeologisessa kulttuuriperinnössä on suuria seudullisia vaihteluita. Hämeenlinnan seudulla on runsaasti rautakautisia muinaisjäännöksiä, joita Riihimäen ja Forssan seuduilla on hyvin vähän. Etelä- ja Lounais-Häme voivat puolestaan ylpeillä maamme vanhimmalla asutushistorialla, josta kertovat runsaat ja tieteellisesti merkittävät kivikauden löydöt. Historiallisen ajan muinaisjäännöksiä on runsaasti kaikkialla Hämeessä. 1.2 Merkittävät aikakaudet Hämeessä Häme on ollut yhtäjaksoisesti asuttuna koko jääkauden jälkeisen ajan. Hämeen vanhimmat muinaisjäännökset ovat yli kymmenentuhannen ja nuorimmat alle sadan vuoden takaa. Hämeen arkeologisessa historiassa merkittäviä jaksoja ovat kivikausi, rautakausi ja historiallinen aika. Suomen arkeologisen historian kulttuureista puuttuu liki tyystin pronssikausi, joka oli vallalla lounais- ja etelärannikolla silloin, kun Hämeessä kivikautinen elämäntapa vaihettui rautakautiseksi. Kivikausi ja pronssikausi (noin 10 000 500 ekr.) Ensimmäiset ihmiset asuttivat Hämeen jo muutaman sadan vuoden kulutta jääkauden päättymisestä, noin kymmenen tuhatta vuotta sitten. Häme oli tuolloin Itämerta edeltäneiden muinaismerien rannikkoa. Kivikauden ihminen eli metsästäen, kalastaen ja muita luonnonantimia keräten. Tämän ajan muinaisjäännöksiä, enimmäkseen asuinpaikkoja, tunnetaan eniten lounaisesta ja eteläisestä Hämeestä. Kivikauden viimeistä tuhatta vuotta voidaan Hämeessä kutsua myös varhaismetallikaudeksi. Tutkimuksellisesti merkittävimpiä kivikautisia löytöalueita Hämeessä ovat Riihimäen Silmäkeneva ja Humppilan Järvensuo, joista molemmista on löytynyt tuhansia vuosia vanhoja puuesineitä. Kivikautisia kiinteitä muinaisjäännöksiä on Hämeessä vuonna 2008 noin 230 kpl. Rautakausi (noin 500 ekr. 1150 jkr.) Maanviljely levisi Hämeeseen noin 3500 vuotta sitten. Samoihin aikoihin alkoi metalliesineiden käyttö, Hämeessä ensisijaisesti raudan. Pysyvä, kylämäinen asutus vakiintui Hämeessä 200-luvulla jkr. Asutusta oli eniten Vanajaveden ja Hauhon vesireittien tuntumassa. Tämän ajan muinaisjäännöksiä ovat linnavuoret, kuppikivet ja miekanhiontakivet sekä kalmistot. Tunnetuimpia muinaisjäännöksiä ovat Vanajaveden ja Hauhon reitin vesistöjen linnavuoriketjut. Tältä ajalta on Hämeestä runsaasti myös esinelöytöjä, kuten koruja, aseita ja työkaluja. Vuonna 2008 Hämeestä on tiedossa noin 190 rautakautista kiinteää muinaisjäännöstä. Historiallinen aika (noin 1150 jkr. alkaen) Historiallisella ajalla Häme asutettiin kauttaaltaan. Keskiaikaiseen Hämeen linnaan johtivat lounaasta Hämeen härkätie, idästä Ylinen Viipurintie, etelästä Hämeentie ja Suuri meritie sekä monet muut kulkureitit. Kivikirkot, kylät, kartanot ja kievarit sijaitsivat rantojen ja teiden tuntumassa. Jokien varsilla oli myllyjä ja myöhemmin teollisuutta. Historiallisen ajan kiinteitä muinaisjäännöksiä ovat vanhat tielinjat, autioituneet kylätontit, kaskialueet, myllynpaikat, uhrilähteet, rajakivet sekä maailmansotien aikaiset juoksuhaudat. Vuonna 2008 Hämeestä on luetteloitu noin 120 historiallisen ajan muinaisjäännöstä, mutta systemaattista inventointia on tehty vasta Lounais-Hämeessä ja Rengossa. Historiallisen ajan muinaisjäännöksiä on luonnollisesti myös nykyisten rakennettujen alueiden alla. Esimerkiksi Hämeenlinnan vanhimman kaupungin jäänteet ovat linnan viereisellä kasarmialueella. Valokuvat: Esimerkkejä eri aikakausien muinaisjäännöksistä Hämeessä. a) Kivikausi: Elonkierto, Jokioinen. Töyräältä alas Loimijoelle katsoessa on peltojen paikalle helppo kuvitella muinainen meri, jonka rannoilla on näillä main runsaasti kivikauden asuinpaikkoja. b) Rautakausi: Letkun koulun kuppikivi. Rautakautiset muinaisjäännökset ovat harvinaisia Lounais-Hämeessä. c) Historiallinen aika: Palsankallion rajakivi, Renko. Paikka on Hämeen härkätien varressa. d) Moniperiodinen tai ajoittamaton: Viloilan kivikautinen asuinpaikka ja keskiaikainen kylätontti, Ypäjä. Kaksi kiinteää muinaisjäännöstä samalla paikalla. Valokuvat a), c) ja d) Hämeen liitto / Minna Seppänen, 2004-2007, valokuva b) Museovirasto / Petro Pesonen, 2006. a) b) c) d) muinaisjäännökset 4 5

1.3 Muu kulttuuriperintö Hämeessä Arkeologinen kulttuuriperintö näkyy hämäläisessä maisemassa monin tavoin, sekoittuneena ympäristön muihin kulttuuripiirteisiin. Hämäläiselle kulttuuriympäristölle on tyypillistä, että samalla paikalla tai alueella on runsaasti erilaisia ja eri aikakausia edustavia kulttuuripiirteitä. Tämä johtuu asutuksen pitkästä jatkumosta ja yhtäjaksoisuudesta samoilla sijoilla. Maiseman ominaisuudet ovat aina olleet lähtökohta ihmiselämälle. Kulloinenkin elämäntapa on vaikuttanut siihen, mitä paikkoja ihminen on valinnut asuinsijoikseen. Hämeessä ihmistä ovat kautta aikain vetäneet puoleensa vesistöjen rannat, helposti muokattavat maaperät, pienilmastoltaan suotuisat maastonkohdat sekä maakunnallisena erityispiirteenä harjut kuivine kulkureitteineen ja lähteisine liepeineen. Arkeologinen kulttuuriperintö sulautuu osaksi kulttuurimaisemaa, jossa on myös rakennusperintöä ja perinnebiotooppeja. Niillä alueilla, jotka on luokiteltu valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaiksi maisema-alueiksi, rakennetun kulttuuriympäristön alueiksi tai perinnebiotoopeiksi, on varsin usein myös runsaasti muinaisjäännöksiä. Tyypillisiä tällaisia alueita ovat monet Ydin-Hämeen kulttuurimaisemista. Toisaalta muinaisjäännöksiä saattaa olla runsaasti myös luonnonympäristöissä, kuten esimerkiksi Torronsuon ja Liesjärven kansallispuistojen tai Saaren kansanpuiston maisemissa. 1.4 Arkeologisten inventointien tilanne Hämeessä Kanta-Hämeen muinaisjäännöksiä on eri tavoin tutkittu jo kauan. Vain osa tutkimuksista on arkeologisia kaivauksia, jolloin muinaisjäännös tutkitaan perusteellisesti maata kaivamalla ja tarkasti dokumentoimalla. Suuri osa viime aikoina tehdyistä arkeologisista tutkimuksista on ollut inventointeja eli uusien muinaisjäännösten yleispiirteistä etsimistä ja paikantamista, liittyen kaavoitukseen ja rakentamiseen. Hämeen arkeologisten inventointien tarvetta arvioitiin 2000-luvun alussa alueellisena yhteistyönä maakuntakaavaa ja kulttuuriympäristöohjelmaa varten. Vähiten tutkituksi todettiin maakunnan lounaiset ja eteläiset osat. Maakunnallisena kokonaisuutena tietoa Kanta-Hämeen kiinteistä muinaisjäännöksistä on viimeksi julkaistu 1980-luvun lopulla (Kanta-Hämeen muinaisjäännökset, 1988). Julkaisu on kokonaisuutena vanhentunut, sillä muinaisjäännöksiä koskeva tieto on kahdessakymmenessä vuodessa täydentynyt merkittävästi. Viimeisin merkittävä ja laaja inventointi tehtiin kuuden kunnan alueella vuosina 2005-2006. Lounais-Hämeen ja Rengon inventointien menetelmät osoittautuivat erinomaisen onnistuneiksi. Tulokset mullistivat koko Kanta-Hämeen arkeologisen kartan. Lounais-Häme nousi maakunnan merkittävimmäksi kivikautiseksi seuduksi. Lounaisesta Hämeestä tuli myös laaja-alaisimmin inventoitu maakunnan osa, sillä mukana oli ensimmäistä kertaa myös historiallisen ajan muinaisjäännösten kartoitus. Lounais-Hämeen ja Rengon inventoinnit toivat esiin maakunnallisen tarpeen päivittää myös Kanta-Hämeen kymmenen muun kunnan tietoaineisto. Esihistorian ajan osalta tarvitaan uuteen muinaisrantatietoon (Kanta-Hämeen muinaisrannat, 2007) pohjaava täydennysinventointi lopuista Kanta-Hämeen kymmenestä kunnasta. Samoilla alueilla on niin ikään kiireellinen historiallisen ajan muinaisjäännösten kartoitus. Maakunnallisen kokonaiskuvan päivittämiseksi sekä maakuntakaavoitusta, kuntien yleiskaavoitusta ja rakentamisen ohjausta varten pyritään täydennysinventoinnit tekemään vuosien 2008-2010 aikana Hämeen liiton ja Museoviraston koordinoimana. Tämän jälkeen on uuden maakunnallisen julkaisun aika. 1.5 Arkeologiset käyntikohteet Vuonna 2008 julkaistiin ensi kertaa luettelo ja matkailuesite Hämeessä olevista arkeologisista käyntikohteista, jotka sopivat matkailu- ja opetuskäyttöön. Esitettä saa mm. Hämeen liitosta, Museoviraston Hämeenlinnan toimistosta ja Forssan ja muiden kaupunkien museoista. Kohteita hoidetaan Museoviraston valvonnassa. Osa kohteista sopii vain omatoimisiin ja pienimuotoisiin vierailuihin, mutta osa sopii myös ryhmille. Kohteet ovat Hämeelle tyypillisiä muinaisjäännöksiä. Muut kuin luettelon kohteet saattavat sijaita pihapiireissä tai yksityisillä mailla. Kaikki muinaisjäännökset ovat lain (295/1963) rauhoittamia. Niiden kaikenlainen kajoaminen, peittäminen ja kaivaminen on kielletty. Valokuva: Kesäkuussa 2008 julkaistu Hämeen maakunnallinen arkeologiaesite lienee ensimmäinen laatuaan maassamme. Valokuva Hämeen liitto / Minna Seppänen, 2008. Arkeologisia matkailu- ja opetuskohteita 1. Forssa. Salmistonmäki. Varhaismetallikautinen asuinpaikka 2. Forssa. Vieremä. Keskiaikainen kylänpaikka 3. Hattula. Mierolan sillankorva. Rautakautinen kuppikivi 4. Hattula. Retulansaaren muinaisjäännösalue 5. Hattula. Tenholan linnavuori. Rautakautinen muinaislinna 6. Hauho. Hannula. Kivikautinen asuinpaikka ja rautakautinen kalmisto 7. Hauho. Hovinkartano. Rautakautinen kuppikivi 8. Hauho. Kalomäki. Rautakautinen kalmisto ja asuinpaikka 9. Hauho. Lyömäki. Rautakautinen kalmisto ja kuppikivi 10. Hausjärvi. Valkeelampi. Uhrilähde ja sammaslähde 11. Humppila. Järvensuo 1. Kivikautinen asuinpaikka 12. Humppila. Myllynkulma. Vesimyllyjen jäänteitä historialliselta ajalta 13. Hämeenlinna. Hämeenlinnan kuppikivet. Rautakautisia uhrikiviä a) Aunela, b) Imatran Voima 3 (Viitahaka), c) Sibeliuksenpuisto d) Uhrikivenkatu (Kivikolunpelto) 14. Hämeenlinna. Hämeenlinnan linnavuoret. Rautakautisia muinaislinnoja a) Aulangonlinna. b) Linnanpää (Hakovuori) c) Mantereenlinna d) Palvaanlinna 15. Hämeenlinna. Vankanlähde. Uhrilähde 16. Hämeenlinna, Varikonniemi. Rautakautinen ja keskiaikainen asuinpaikka 17. Janakkala. Hakoistenlinna. Keskiaikainen muinaislinna 18. Janakkala. Räikälä. Moniperiodinen muinaisjäännösalue 19. Jokioinen. Muinaisrannat. Kivikautisia asuinpaikkoja 20. Kalvola. Könnölänmäki. Rautakautinen röykkiöäalue 21. Kalvola. Peltokutila. Rautakautinen kalmisto 22. Lammi. Honkaliini. Rautakautinen kalmisto ja uhrilähde 23. Loppi. Joentaka. Ensimmäisen maailmansodan linnoitusalue 24. Loppi. Salon kartano. Muinaisjäännösalue esihistorialliselta ja historialliselta ajalta 25. Renko. Palsankallio. Rajamerkki historialliselta ajalta 26. Renko. Pitkäjärven tieraunio (Jauhopolku). Tienpohja historialliselta ajalta 27. Renko, Puhinniemi. Kivikautisia asuinpaikkoja 28. Riihimäki. Szolnokinpuisto. Mahdollisesti rautakautinen kuppikivi 29. Tammela. Korteniemi. Kivikautinen asuinpaikka 30. Tammela. Mustiala. Keskiaikainen kylänpaikka ja kivikautinen asuinpaikka 31. Tammela. Venesilta. Kivikautinen asuinpaikka 32. Tuulos. Laurinkallio. Rautakautinen muinaislinna 33. Ypäjä. Viloila. Kivikautinen asuinpaikka ja keskiaikainen kylänpaikka 34. Ypäjä. Muinaisrannat. Jääkauden jälkeisiä merenrantaterasseja Kartta: Arkeologinen kulttuuriperintö. Opetus- ja matkailukohteita Hämeessä. Vuonna 2008 ensi kertaa julkaistun matkailuesitteen kohteet. Kartta antaa hyvän kuvan myös ajoitusten erilaisuudesta eri puolilla Hämettä. Museoviraston paikkatietoaineisto 2008, kartta Hämeen liitto 2008 / Olli Vaunumäki. Lounais-Hämeen ja Rengon

muinaisjäännökset 6 7

2. Lounais-Hämeen ja Rengon muinaismaisemat Minna Seppänen: luvut 2.1, 2.2, 2.4 Kalevi Hokkanen: luku 2.3 2.1 Maisema- ja asutushistorian kytkökset Maiseman kehityshistoria ja maaperän ominaisuudet ovat vaikuttaneet ratkaisevasti asutuksen sijoittumiseen. Erityisesti varhaisimpina aikakausina ihmisen elanto oli aivan suoraan riippuvainen luonnon antimista ja olosuhteista. Tämän vuoksi jääkauden jälkeinen maisemahistoria, varhaisimman asutuksen historia ja arkeologinen historia ovat kytköksissä toisiinsa. Jääkausi päättyi Hämeessä noin kymmenen tuhatta vuotta sitten. Yli kaksi kilometriä paksu jää suli vedeksi. Vesi huuhtoi ja muokkasi jään alta paljastunutta maata ja kerrosti savea ja muita hienojakoisia maa-aineksia pohjaansa. Tuhansia vuosia kestänyt jään, veden ja maan vuoropuhelu näkyy yhä Lounais-Hämeen ja Rengon maisemissa. Muinaisille merenrannoille ilmestyi ihminen jo 500 vuoden kuluessa jääkauden päättymisen jälkeen. 2.2 Selvitykset Itämeren varhaisvaiheista Hämeessä Geologian tutkimuskeskus (GTK) selvitti lounaisen Hämeen varhaista maisemahistoriaa arkeologisten inventointien tarpeisiin vuonna 2005. Työ perustui geologisen tutkimustiedon lisäksi paikkatietopohjaiseen mallinnukseen. GTK:n selvitys antoi kuvan Itämerta edeltäneiden muinaismerien vaiheista ja paikansi arkeologisen tutkimuksen kannalta kiinnostavimmat rantaviivat. Tieto muinaisten rantaviivojen sijainnista osoittautui erittäin hyödylliseksi esihistorian ajan arkeologisille inventoinneille. Maastotyöt osattiin kohdentaa oikeille alueille, ja tulokset olivat erinomaiset. Erityisesti kivikautisia muinaisjäännöksiä löytyi tavanomaista enemmän. Muinaisrantakartat mahdollistivat myös kulttuurimaiseman kehityksen kokonaisvaltaisen ymmärtämisen. Kalevi Hokkasen GTK:ssa tekemä työ julkaistiin monistettuna raporttina, jonka sisältöä esitellään seuraavassa luvussa 2.3 (Kalevi Hokkanen. Lounais-Hämeen muinaisranta-analyysit ja muinaisrantojen visualisointi. 2005). Myöhemmin vastaava työ tehtiin koko Kanta-Hämeen alueelta (Hanna Virkki, Kalevi Hokkanen. Kanta-Hämeen muinaisrannat. Itämeren varhaisvaiheiden visualisointi. 2007). Valokuva: Näkymä Loimijoen yli Hevosopistolle Ypäjällä. Tuhansia vuosia vanhoja merenrantoja näkyy maisemassa terassimaisina tasanteina. Näistä kertova opastaulu on Hevosopistolta Poukkasillalle menevän tien risteyksessä. Valokuva Hämeen liitto / Minna Seppänen, 2007. Kartta: Muinaisia rantaviivoja Ypäjällä. Opastaulussa oleva kartta. Kartta GTK:n aineiston 2005 pohjalta Hämeen liitto / Olli Vaunumäki, 2007. Lounais-Hämeen ja Rengon

2.3 Lounais-Hämeen maankohoamisesta ja muinaisrannoista Jääkausi ja itämeren vaiheet Hokkasen v. 2005 tekemässä selvityksessä tärkeimpänä yleisenä geohistoriallisena lähteenä olivat Matti Saarniston tutkimukset (Matti Saarnisto. Karjalan synty, Jyväskylä 2003). Hokkasen lainaaman Saarniston mukaan Itämeren kehityksessä jääkauden jälkeen erotetaan seuraavat vaiheet: Baltian jääjärvi (n. 13 000 11 590 vuotta sitten) Yoldiameri (n. 11 590 10 800 vuotta sitten) Ancylusjärvi (n. 10 800 9 500 vuotta sitten) Litorinameri (9 500 vuotta sitten nykyinen Itämeri, raja vähittäinen) Maankohoaminen Jääkaudella jääpeite oli kaikkein paksuimmillaan Perämeren ympäristössä, noin 2,5 km. Mannerjään perääntyessä maa alkoi kohota. Maankohoamisen pääsyy on painon alta vapautuneen maankuoren palautuminen tasapainotilaan. Maa kohosi nopeimmin heti jään poistuttua, Perämeren piirissä yli kymmenen metriä sadassa vuodessa ja Hämeessäkin useita metrejä vuosisadassa. Perämeren ympäristössä maa kohoaa vielä nykyisinkin noin 9 mm vuodessa. Maaperä ja kasvillisuus jääkauden jälkeen Kun mannerjäätikkö vetäytyi, sitä seurasi sulamisvesistä muodostunut Baltian jääjärvi ja myöhemmin muut Itämerivaiheet. Lopullisesti jää oli hävinnyt Suomen alueelta Ancylusjärven aikana, noin 9000 vuotta sitten. Viimeiset mannerjäätikön rippeet Suomessa sulivat Perämeren pohjukassa ja Tornionjokivarressa. Kallioperän pinta oli jäätikön irrottamasta ja louhimasta kivi- ja maa-aineksesta syntyneen moreenin peitossa. Avovesi, joet ja sateet huuhtoivat moreenia, josta hienoaines kulki veden mukana kerrostuen syvänteisiin saveksi ja siltiksi. Kalliomäkien rinteille ja juurille kasaantui rantakerrostumia hiekasta, sorasta ja kivistä. Paikoin syntyi lohkareikkoja rinteisiin, joita aallokko huuhtoi tavallista pidempään ja joissa lähtömateriaalia oli riittävästi paikalla. Rantatörmiä ja -terasseja syntyi myös harjujen kupeisiin. Nämä ovat pääasiallisena kohteina puhuttaessa muinaisrannoista. Ne erottuvat hyvin maastossa ja ovat helppoja havainnoida. Turpeen muodostuminen alkoi heti maan kohottua vedestä niillä alueilla, jotka olivat soistumiselle alttiita. Tutkimusalueen turvekerrostumat ovat esimerkiksi Tammelan Torronsuolla noin kymmenen metriä paksuja. Turpeen vuotuinen kerrostumisnopeus on siis Torronsuolla ollut noin 1 millimetri, mikä on Suomen soiden keskimääräiseen turpeenmuodostumiseen verrattuna noin kaksinkertainen (Taipale ja Saarnisto 1991). Varsin nopeasti perääntyvää jäätikköä seurasivat ruohot, varpumaiset kasvit ja matalat pajut. Myös koivu oli hyvin varhainen tulokas. Se saapui Suomeen jo Yoldiameren aikana ja pian sen seuraksi ilmaantui mänty. Ilmasto lämpeni nopeasti joten pähkinäpensaan ohella lepät ja jalot lehtipuut olivat yleisiä Litorinakaudella. Kuusi on myöhäinen tulokas, se levisi idästä tutkimusalueelle vasta noin 3500 vuotta sitten. Kuntakohtaiset karttatulkinnat Päätelmät Lounais-Hämeen ja Rengon selvityksessä (2005) on kuvattu Itämeren altaan rantavaiheet jääkauden jälkeen, jolloin maanpinta kohosi ja kallistui nopeasti. Muinaisrantojen sijaintia määritellessä käytetyt vuosiluvut ovat likiarvoja, mutta kuvaavat hyvin tilannetta muutaman vuosikymmenen tarkkuudella. Raportissa mallinnettuna ajanjaksona vuodesta 11 200 BP (vuotta sitten) vuoteen 9000 BP maa kohosi suhteellisesti 58 metriä Itämeren altaan vedenpintaan nähden eli keskimäärin 2,6 senttimetriä vuodessa. Vedenpinnan alenemisen keskeytti Ancylysjärvivaiheessa transgressio: vesi kohosi maankohoamista nopeammin ja nosti vedenpintaa jo kertaalleen vedestä vapautuneilla rannoilla. Vedenpinnan nousu on otettu huomioon muinaisrantoja mallinnettaessa. Myöhäisempi Litorinatransgressio ei ulottunut tutkimusalueelle. Järvien, jotka syntyivät kuvattuna ajanjaksona kuroutumalla Itämeren altaasta, vedenpinnan korkeuksien mallintamiseen ei tässä selvityksessä käytetty menetelmä sovi. Järvien kehityshistorian mallintaminen vaatii järvialtaan ympäristön topografian ja lasku-uoman sijainnin selvittämistä. Kuntakohtaisten karttatulkintojen valokuvat (s. 10 11): Kunnille tyypillisiä maisemia nykyasussaan. Geohistoria on luettavissa harjujen, selänteiden ja jokilaaksojen olemuksesta. Valokuvat Hämeen liitto / Lentokuva Vallas. Karttasarja sivuilla 12-14, 4 kpl: Itämeren edeltäjien kehitysvaiheita jääkauden päättymisen jälkeen lounaisessa Hämeessä. a) Kartta 11 200 vuotta sitten. b) Kartta 10 700 vuotta sitten. c) Kartta 10 100 vuotta sitten. d) Kartta 9 800 vuotta sitten. Kartat Geologian tutkimuskeskus (GTK) / Kalevi Hokkanen, 2005-2006. muinaisjäännökset 8 9

FORSSA 11 200 vuotta sitten: Koko Forssa oli pääasiassa Yoldiameren vesien peitossa. Suurimman saaren muodosti pohjoisessa Raitoon alue, sen pinta-ala oli noin 4 km². Pienempiä saaria muun muassa oli Lunkinjärven pohjoispuolella Kulomäki-Pirunvuori sekä Vatikallio Forssan kaupungin koillispuolella. Korkeavahan laki oli pienenpieni luoto. 10 600 vuotta sitten: Forssan etelä- ja pohjoisosissa oli suuret saaret, itäosa oli jo mannerta joka ulottui kaupungin koillisosiin asti. Mainittavia muita saaria olivat Paavola-Talsoila, Herranmäki-Pyrynpyöli ja Pirulanvuori-Palanutmäki- Kanervanvuori. 10 100 vuotta sitten: Ancylysjärvi ulottui Forssan alueelle kahtena lahdelmana idästä. Pohjoisempi peitti Kalsun peltoalueen, eteläisempi Ojaniityn ja Haision peltoaluuet josta lähti lahdelma itään ulottuen Loimijokilaaksoa puhdistamon kautta museolle ja Linnikkalanlampeen idenpänä. 9 800 vuotta sitten: Vain pieni lahdelma tuli Jokioisten puolelta Loimijokilaaksoa pitkin lähelle Kaikulaa. Muu osa Forssaa oli jo erkaantunut Ancylusjärven piiristä. JOKIOINEN 11 200 vuotta sitten: Jokioisten alueella oli vain muutama saari. Suurin niistä oli luoteisosassa Mykyrinmäki-Tyrinselkä, pinta-alaa sillä oli noin 2.5 km². Klemelänkallio ja Kiilukallio olivat myös pieninä saarina Yoldiameren vesistössä. 10 600 vuotta sitten: Kunnan alueella oli vain saaria. Kaksi suurinta olivat kaakossa Karsaskallion alueella jatkuen Forssan ja Tammelan puolelle ja luoteessa Mykyrinmäki-Tyrinselkä jatkuen Humppilan ja Ypäjän puolelle. Teerimäen saari oli noin 0.5 km² kokoinen. 10 100 vuotta sitten: Kunnasta oli noin ¼ osa veden peitossa. Jokioisten Kartanon kohdalla Loimijokilaaksossa oli hyvin kapea salmi mutta lahdeke leveni taas itään päin mennessä jatkuen Forssan puolella. Teerimäki oli parin neliökilometrin kokoinen korkeahko saari. 9 800 vuotta sitten: Ypäjän kunnan rajalta Vaulammille oli toista kilometriä leveä lahti Luhdan peltoalueelle jakaantuen siinä pohjoiseen Jänhijokilaaksoa pitkin Setälään, Lähdeojalle ja Kirkkosiltaan asti. Kirkon kaakkoispuolelta lähti toinen lahdeke Loimijokea pitkin jatkuen Särkilammin kautta yli kunnanrajan Forssan puolelle. Eteläinen lahdeke oli Vaulammilta Haapajokea pitkin Kurpankulmaan asti. 9 500 vuotta sitten: Lännestä ulottui lahdelma lähelle nykyistä kunnan keskustaa. Pohjanmaankulman itäpuolella se muodosti y-muotoisen vesialueen, pinta-alaltaan noin 1 km². Muualle kunnassa ei Ancylusjärvi enää ulottunut. HUMPPILA 11 200 vuotta sitten: Humppilan alueen eteläosassa oli muutamia saaria, Kiipunjärven molemmin puolin korkeimmat mäet sekä Hirsikangas kunnan kaakkoisosassa. Kyrönperän Suurmäki oli luotona ja lähimmät saaret olivat kaukana Urjalan puolella. 10 600 vuotta sitten: Suuria saaria oli kunnan koillis-, kaakkois- ja eteläosissa. Kunnan keskusta ja länsiosa olivat veden peitossa. Saarista suurimmat olivat Korkeakangas-Hannunkangas-Kurjalankallio koillisessa ja etelässä Soininkallio-Ilveskallio-Tyrinselkä. 10 100 vuotta sitten: Kunnan länsiosa oli pääasiassa veden alla, Myllynkulmalta ulottui Koenjokilaaksoa pitkin kapea lahdelma itään kunnanrajalle ja Koenkulmalle asti. Humppilan keskustaajama oli kuivaa maata mutta Vitikasta Rautaojan kautta Kiipunjärveen oli vesiväylä. Rautasuolta Humppilaan oli aava selkä. Rantaviiva oli puhdistamon ja sahan välillä. 9 800 vuotta sitten: Pohjoisesta ja lännestä tuli lahdelmat kunnan länsi- ja lounaisosiin peittäen melko suuret maa-alueet. Pääosa kunnasta oli kuitenkin jo kuivaa maata. 9 500 vuotta sitten: Ancylusjärvi jo kokonaan kadonnut kunnan alueelta. Ainoastaan pohjoisosassa Jalasjoen laaksossa Ekilän länsipuolella näyttää pieni lahdelma ulottuneen kunnan alueelle. Lounais-Hämeen ja Rengon

RENKO 11 200 vuotta sitten: Yoldiameren aikana suurin osa Rengosta oli veden peittämää. Pohjoisessa oli isohko saari Palkinnummelta luoteeseen kunnanrajalle asti. Kunnan länsiosassa oli suuri saari Lopelta Hattulaan ja Kalvolaan. Etelässä oli saaria kuten Rääkänmäki, Kaskimäki ja Tukkinummi-Korkea-aho. 10 600 vuotta sitten: Kunnan länsiosa oli kohonnut osaksi suurta saarta tai niemimaata, joka jakoi Ancylusjärven tutkimusalueella kahtia, itäiseen ja läntiseen vesialueeseen. Tammelan ylänkö sijaitsee tällä niemimaalla. Kunnan keskustan kautta ulottui kapeneva lahdelma idästä Kortejärvelle ja Vahteristoon. Luoteisosassa oli leveä lahti Kaakonkulmaan ja Kaustankulmaan Lopen kunnan puolelle. Kaakkoisosa kuului puolestaan kokonaan edellä kuvattuun niemimahan. 10 100 vuotta sitten: Länsiosa oli kohonnut vedestä, mutta pohjoisessa ja idässä oli vielä yhteys Ancylusjärveen. Haapajärven kautta Haarajoenkulmaan ja Nevilään, siitä Renkajokivartta pitkin Oinaalaan oli leveä vesiyhteys. Pohjoisessa veden alla olivat Alajärvi ja Renkovahanlahti, niemenä oli Kärkänmaa. Ongelmallisia ovat nykyiset järvet: Torho, Lairo, Kyynäröinen ja Paloniitunjärvi. Niiden nykykorkeudet ovat 90.4 92.8 metriä merenpinnan yläpuolella. Laskelmien mukaan ne 10100 vuotta sitten kuuluivat Ancylusjärven piiriin, mutta niillä ei kuitenkaan näytä olevan vesiyhteyttä varsinaiseen päävesistöön. Kynnys niiden ja Ancyluksen välillä on 1-5 metriä. Selityksiä on kaksi: joko laskennassa käytetty korkeusmalli (pixelikoko 25m x 25m) ei ole riittävän tarkka tai todennäköisemmin välillä olevat suoalueet ovat kasvaneet turvetta paksuuntuen niin, että nykykorkeus ei anna oikeaa kuvaa aikoinaan vallinneesta tilanteesta. 9 800 vuotta sitten: Idästä Haapajärven kautta Haarajoenkulmaan ja Lauttiankulmaan ja etelässä Karikoskelle ulottui vielä vesialue, muualta kunnan alueelta yhteys Ancylusjärveen oli jo katkennut. TAMMELA 11 200 vuotta sitten: Yoldiameren aikana Tammelan itäosissa oli useita isoja saaria, suurin osa oli supra-akvaattisia eli vedenkoskemattomia. Niiden lakea ei korkeinkaan merivaihe ole koskaan huuhdellut. Kunnan pohjoisosassa oli iso Pikonkorpi-Torajärvi-Patakangas alue, kunnan itäosassa Tynnyrinmäki-Palokankaanmäki-Ruohonenmäki-Haapasillanmäki yhtenäisenä saarena. Etelässä Niinimäki-Kivilamminmäki-Pussimäki-Rautakallionnummi ja kaakossa Levonniemenmäen ympäristössä oli iso saari jatkuen Lopen kunnan puolelle. 10 600 vuotta sitten: Kunnan länsiosasta oli leveä vesialue peittäen Torronsuon, Pyhäjärven ja Kuivajärven alueet. Lukuun ottamatta muutamia saaria oli muu kunnan alue osa suurta saarta tai mahdollisesti jopa mannerta. Kunnan keskusta oli itä-länsisuuntaisella saarella ja kirkko olisi ollut suurin piirtein rantaviivalla. Saaren kansallispuistossa Kaukolanharju ja siitä koilliseen olevan harjujakson korkeimmat kohdat olivat kuivilla aina Portaan kylään, jossa Turpoonjokea pitkin Turpooseen asti oli laaja vesialue. Portaan kylän kohdalla oli 150 metriä leveä salmi yhdistäen pohjoisen ja eteläisen vesialueen. Lounaassa oli iso vesialue Letkun- Myllynkulman peltoalueilla. Liesjärven kansallipuiston alue sen sijaan oli kokonaan Ancylusjärven pinnan yläpuolella. 10 100 vuotta sitten: Kunnan koko alue oli käytännössä kohonnut Ancylusjärvestä. Yhteys siihen oli kuitenkin vielä lounaisosassa Kapilossa ja Pienjokiuomassa Laitiaisissa. Yhteys oli kuitenkin vähäinen, juuri kunnan rajat ylittävä. Torronsuo, Pyhäjärvi ja Kuivajärvi olivat järvinä, mutta niiden pinta-alat ja muoto olivat erilaiset kuin nykyisin. Ne saattoivat muodostaa yhtenäisen vesistön, sillä Torronsuon turvekerrostumat eivät vielä olleet muodostuneet. YPÄJÄ 11 200 vuotta sitten: Koko Ypäjä oli Yoldiameren vesien peitossa. Kunnan koillisosassa oli 10 saarta tai luotoa, suurimpana Kärrinkallioiden koillispuolella noin 0.5 km² kokoinen saari. 10 600 vuotta sitten: Kunnan koillisosassa oli iso saari, puoliksi Jokioisten kanssa. Pienempiä saaria olivat: Miilukangas, Ravirata-Ratsastuskenttä sekä Rähmänkangas-kaatopaikka-alue. Palomäki ja Mustikkasuonkorpi kaakkoisosassa olivat myös saaria. Pienempiä saaria oli runsaasti. 10 100 vuotta sitten: Noin puolet kunnasta oli veden alla. Kuivaa maata oli koillisessa ja lounaassa sekä Suokulmalla. Saaria oli runsaasti, suurimpina Kartanonnummi. Eteläranta kulki Harjulasta Hevosopiston ja Seurojentalon kautta. Kirkko ja kuntakeskus olivat veden alla. Laajainmäki oli myös suurehko saari. 9 800 vuotta sitten: Ancylusjärven veden alla oli n. ¼ kunnan alueesta. Kuivaa maata oli Katinhännän länsipuolella, kunnan koillis- ja kaakkoisosat sekä Suonkulma-Kuusjoen alue lännessä. Kuusjoen uomassa oli pitkälle etelään ulottuva kapea lahdeke Ruokosuolle asti. 9 500 vuotta sitten: Ancylusjärven lahdekkeita oli seuraavasti: luoteisosassa Onkijoenperällä rantaviiva oli kunnan rajalla, samoin kunnanrajalla Loimijoen Rajalahden peltoalueita peitti n. 5 km² kokoinen vesialue, josta lähti kaakkoon Loimijoen nykyistä uomaa seuraava, 150 300 m leveä lahdeke, joka jatkui Jokioisten puolelle. Lahdeke jakoi nykyisen kunnan alueen kahtia. Hollikorvesta lähti mahdollisesti toinen lahdelma pohjoiseen Ypäjänkylän pohjoispuolelle asti. 9 000 vuotta sitten: Kunta ja samalla koko tutkimusalue oli kokonaan noussut Litorinameren yläpuolelle. muinaisjäännökset 10 11

Lounais-Hämeen ja Rengon

muinaisjäännökset 12 13

Lounais-Hämeen ja Rengon

muinaisjäännökset 14 15

2.4 Muinaismaisemien 3d-mallinnukset Lounais-Hämeessä ja Rengossa Geologian tutkimuskeskuksen karttasarjat muinaisten merien vaiheista antavat hyvän kuvan suurmaiseman kehityshistoriasta. Vielä todentuntuisemman kuvan saa muinaismaisemien 3D-mallinnuksista, jotka Hämeen ammattikorkeakoulu (HAMK) vuonna 2007 teki GTK:n tuottamien aineistojen pohjalta. Yhden aikatason yleismallinus tehtiin 3D-animaationa Ylilento Lounaisessa Hämeessä 10000 vuotta sitten, jossa katsellaan muinaismaisemaa lentokoneen perspektiivistä reitillä Humppila-Ypäjä-Jokioinen- Forssa-Tammela-Renko. DVD-CD-romille tallennettu animaatio sopii esitettäväksi tilaisuuksissa. Jokaisen kunnan yhdestä esihistoriallisesta muinaisjäännöksestä tehtiin myös havainnekuva. Tämä tehtiin muokkaamalla paikalta otetun valokuvan maisemaa: vedenpinta nostettiin muinaisjäännöksen ajoitusta vastaavaan tasoon, kasvillisuutta muokattiin esim. poistamalla aikaan kuulumattomat kuuset. Kuvaan lisättiin esihistoriallisen asuinpaikan rakenteita. Kuvia käytettiin maastoon pystytettävissä opastauluissa, havainnollistamaan paikan muutoin vaikeasti kuviteltavaa muinaista olemusta. Mallinnukset tehtiin HAMK:n Mediatekniikan koulutusohjelmassa Riihimäellä, yhteistyössä samanaikaisen Retu-hankkeen kanssa. Juhani Grönhagenin ohjauksessa työn tekivät Ari-Juhani Siivola ja Mikko Uski. Katselusuunnat a) Forssa luoteesta kaakkoon b) Humppila koillisesta lounaaseen c) Jokioinen lännestä itään d) Renko lännestä itään e) Tammela lännestä itään f) Ypäjä luoteesta kaakkoon. Muinaismaisemien valokuvat: Lounais-Hämeen ja Rengon maisemia noin 10 000 vuotta sitten, jolloin nykyiset jokilaaksot olivat meren lahtina. Otteet 3D-animaatiosta Ylilento Lounais-Hämeessä 10000 vuotta sitten. Nykyisten kirkkojen paikat on merkitty keltaisella rastilla. Hämeen ammattikorkeakoulu (HAMK) yhteistyössä Retu-hankkeen kanssa. / Ari Juhani Siivola ja Mikko Uski, 2007. Lounais-Hämeen ja Rengon

muinaisjäännökset 16 17

3. Arkeologinen kulttuuriperintö Lounais-Hämeessä ja Rengossa Eeva-Liisa Schulz: luvut 3.2 ja 3.6-3.8 Tuula Heikkurinen-Montell ja Eeva-Liisa Schulz: luvut 3.3-3.5 Minna Seppänen: luvut 3.1, 3.9 Johanna Enqvist ja Petro Pesonen: luvun 3.2 inventointiluettelot ja koko luvun tausta-aineistot 3.1 Arkeologiset inventoinnit 2001 ja 2005-2006 Museovirasto inventoi Lounais-Hämeen ja Rengon muinaisjäännökset vuosina 2005 ja 2006 etsimällä uusia ja tarkastamalla ennestään tunnetut muinaisjäännökset. Työ tehtiin ensisijaisesti maakuntakaavoituksen, yleiskaavoituksen ja rakentamisen ohjauksen tarpeisiin. Tutkimusalueeseen kuului kuusi kuntaa: Forssa, Humppila, Jokioinen, Renko, Tammela ja Ypäjä. Museoviraston tutkijat tekivät arkeologiset inventoinnit kahden vuoden aikana. Ypäjältä inventoitiin vain historiallista aikaa, sillä esihistorialliset muinaisjäännökset oli inventoitu jo vuonna 2001. Esihistoriallisen ajan inventoi FL Petro Pesonen ja historiallisen ajan FM Johanna Enqvist. Tutkijoiden työtä ohjasivat Tuula Heikkurinen- Montell Museoviraston arkeologian osastolta ja Marianna Niukkanen rakennushistorian osastolta sekä lopussa myös Eeva-Liisa Schulz Museoviraston Hämeenlinnan toimistosta. Selvitysten teko alkoi talviaikaan esitöillä, jolloin kartoitettiin olemassa oleva tutkimustieto. Kenttätyöt ajoittuivat sulan maan aikaan huhtikuusta syyskuulle, jolloin tutkijat liikkuivat maastossa. Tämän jälkeen havainnot ja löydöt analysoitiin ja dokumentoitiin. Tulokset kirjattiin inventointiraportteihin, jotka tehtiin kunnittain ja kummankin tutkijan osalta erikseen. Inventointien käynnistämisestä ja tuloksista kerrottiin tiedotusvälineissä, joissa asia sai runsaasti huomiota. Kunnissa järjestetyt yleisö- ja maanomistajatilaisuudet keräsivät kaikkiaan peräti viitisensataa asiasta hyvin kiinnostunutta kuulijaa. Inventointien jälkeen osa kohteista kunnostettiin opetus- ja matkailukohteiksi. 3.2 Lounais-Hämeen ja Rengon arkeologiaa Ennen vuosien 2001, 2005 ja 2006 inventointeja Lounais-Hämeestä ja Rengosta tunnettiin yhteensä viitisenkymmentä kiinteää muinaisjäännöstä. Muuhun Kanta-Hämeeseen verrattuna arkeologinen tutkimustoiminta oli Lounais-Hämeen ja Rengon kunnissa ollut varsin vähäistä ennen näitä inventointeja. Entuudestaan tunnetuista kiinteistä muinaisjäännöksistä yli puolet oli Tammelassa, josta Lauri Pohjakallio oli jo vuonna 1982 etsinyt systemaattisesti uusia muinaisjäännöksiä. Matti Huurre oli vuorostaan inventoinut Renkoa vuonna 1964, jonka jälkeen sieltä tiedettiin viisi muinaisjäännöstä (1 kivikautinen asuinpaikka, loput historialliselta ajalta). Humppilassa oli neljä, Jokioisilla kaksi sekä Ypäjällä ja Forssassa yksi kummassakin. Arkeologisia kaivauksia on tehty Forssassa (2000-luvulla Salmistonmäki), Humppilassa (1958 Lapinkalman röykkiö; 1980- ja 2000-luvuilla Järvensuo), Jokioisilla (koekaivaus 2003 Jokioisten kartano), Rengossa (1984 Rengon kirkko), Tammelassa (1934 Kaksvetisen ruuhi, 1950 Näkämaan kumpu, 1964 Myllykylän Seppälä löytöpaikka, 1980- ja 1990-luvuilla Kankaisten röykkiöalue, 1987 Pernunmäen tieraunio, 1991 Mustasaaren röykkiö). 2000-luvun laajoissa inventoinneissa tutkimusalueelta löydettiin pari sataa uutta muinaisjäännöstä, nytkin ylivoimaisesti eniten Tammelasta. Valtaosa uusista kohteista on esihistoriallisia asuinpaikkoja, Tammelassa on lisäksi kolme pyyntikuoppakohdetta. Esihistoriallisista asuinpaikoista suurin osa on kivikautisia, mutta joukossa on ainakin kaksi pronssikautista asuinpaikkaa Humppilassa ja Forssassa ja kaksi rautakautista asuinpaikkaa Tammelassa ja Forssassa. Vanhimmat kivikautiset asuinpaikat ajoittuvat rannansiirtymisen perusteella melko varmasti Ancylusjärven aikaisiksi, suunnilleen vuosiin 8600 8300 ekr. Näitä vanhimpia kohteita on Ypäjällä, Jokioisilla ja Humppilassa. Ypäjää ja Jokioista lukuun ottamatta jokaisesta kunnasta löydettiin myös kivikautisia saviastian paloja varhaiskampakeramiikasta nuorakeramiikkaan saakka (5000 2300 ekr.). Historiallisen ajan arkeologian ja muinaisjäännösten merkitys on pitkään jäänyt esihistorian tutkimuksen, ns. perinteisen arkeologian varjoon. Raja historiallisen ja esihistoriallisen ajan välille on vedetty tutkimusnäkökulmista riippuen 1150 1300-lukuihin jkr. Hämeessä historiallisen ajan alku liitetään 1200-luvulla ns. toisen ristiretken myötä tapahtuneeseen kristillistymiseen. Lounais-Hämeeseen oletetaan muodostuneen pysyvämpää kylämäistä asutusta vasta 1300-luvulta lähtien. Inventoinnissa keskityttiin paikantamaan ja tarkastamaan juuri tähän vaiheeseen liittyviä keskiaikaisia kylänpaikkoja. Tämän lisäksi käytiin läpi myös vanhoja myllyn- ja torpanpaikkoja. Tutkimusalueelta tunnettiin ennen inventointeja ainoastaan 20 historiallisen ajan muinaisjäännöstä, joista puolet Ypäjältä. Tarkastetuista lähes 200 kohteesta noin puolet luokiteltiin kiinteiksi muinaisjäännöksiksi. Kanta-Hämeen muinaisjäännösten lukumäärä lisääntyi suuresti, ja karttakuva niiden levinneisyydestä muuttui täydellisesti. Lounais-Häme ja Renko Tammelaa lukuun ottamatta olivat aikaisemmin valkoista aluetta. Inventoinnit paljastivat useita muitakin silmiinpistäviä seikkoja, joista tosin ainakin osa johtuu tutkimuksellisista syistä. Kanta-Hämeessä ei esimerkiksi Riihimäkeä lukuun ottamatta ole aikaisemmin kokonaisen kunnan alueelta etsitty järjestelmällisesti historiallisen ajan muinaisjäännöksiä. Siksi muualla maakunnassa niitä on vielä suhteellisen vähän tiedossa. Vanajaveden ja muiden isojen vesistöjen tuntumassa rautakautiset muinaisjäännökset ovat selvästi enemmistönä, kun taas Lounais-Hämeessä ja Rengossa painopiste on kivikaudessa. Lisäksi maakunnan vanhimmat kivikautiset asuinpaikat sijaitsevat Lounais-Hämeessä. Lounais-Hämeen ja Rengon muinaisjäännökset kunnittain Lähde: Museoviraston muinaisjäännösrekisteri 2008 Kunnan nimi Rauhoitusluokka 1 Rauhoitusluokka 2 Rauhoitusluokka 3 Yhteensä - suojeltu - suojeltu - ei suojeltu - säilytettävä kaikissa oloissa - edellyttää tarkempia tutkimuksia Forssa 6 14 5 25 Humppila 5 9 4 18 Jokioinen 0 22 8 30 Renko 6 13 10 29 Tammela 25 62 17 104 Ypäjä 3 25 1 29 Yhteensä 45 145 45 235 Kartta oikealla: Lounais-Hämeen ja Rengon kiinteät muinaisjäännökset. Paikkatietoaineisto Museovirasto 2008, kartta Hämeen liitto 2008 / Olli Vaunumäki. Luettelo s. 20-21: Lounais-Hämeen ja Rengon kiinteät muinaisjäännökset ominaisuustietoineen. Paikkatietoaineisto Museovirasto 2008, luettelo Hämeen liitto 2008 / Olli Vaunumäki. Lounais-Hämeen ja Rengon

muinaisjäännökset 18 19

nro nimi mj-rekisteritunnus ajoitus tyyppi ja rauhoituskunta- alatyyppi luokka kartalla Forssa 1 Heipakka 1 000 005 559 kivikautinen asuinpaikat, 1 2 Korkeaniemi 1 000 005 572 kivikautinen asuinpaikat, 2 3 Mikkola 1 000 005 573 kivikautinen asuinpaikat, 2 4 Kalsunkoski 1 000 005 574 kivikautinen asuinpaikat, 2 5 Lamminmäki 1 1 000 005 576 kivikautinen asuinpaikat, 1 6 Lamminmäki 2 1 000 005 577 kivikautinen asuinpaikat, 1 7 Lamminmäki 3 1 000 005 578 kivikautinen asuinpaikat, 1 8 Lamminmäki 4 1 000 005 579 kivikautinen asuinpaikat, 1 9 Salmistonmäki 1 000 005 580 kivikautinen asuinpaikat, 1 10 Santanenä 1 000 005 581 moniperiodinen asuinpaikat, 2 11 Matonenä 1 000 005 582 kivikautinen asuinpaikat, 2 12 Hako-oja 1 000 005 583 kivikautinen asuinpaikat, 2 13 Haudankorva (Haudankorwa) 1 000 005 726 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 14 Järvenpää (Jerffuenpä) 1 000 005 727 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 2 15 Kalsu (Kalsu) 1 000 005 728 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 16 Kuhala (Kuhala) 1 000 005 729 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 17 Kuusto (Kusto) 1 000 005 730 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 2 18 Linikkala (Lindickala) 1 000 005 731 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 2 19 Lunttila (Luntila) 1 000 005 732 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 2 20 Matku (Matku) N 1 000 005 733 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 2 21 Talsola (Talisola) 1 000 005 734 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 22 Vieremä (Weremae/Iärymä) 1 000 005 735 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 2 23 Vuoltu (Vuolle) 1 000 005 736 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 2 24 Matku (Matku) S 1 000 005 915 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 2 25 Hakala 61 010 001 rautakautinen hautapaikat, 3 Humppila 198 Järvensuo 5 1 000 005 265 varhaismetallikautinen asuinpaikat, 2 199 Porrassuo 1 000 005 266 kivikautinen asuinpaikat, 1 200 Kultasaari 1 000 005 267 kivikautinen asuinpaikat, 2 201 Kultakangas 1 000 005 268 kivikautinen asuinpaikat, 1 202 Rautajärvi 1 000 005 269 kivikautinen asuinpaikat, 2 203 Hiidenpenkka 1 000 005 270 kivikautinen asuinpaikat, 2 204 Kuusisto 1 000 005 271 kivikautinen asuinpaikat, 2 205 Läpikäytävänmäki 1 000 005 272 kivikautinen asuinpaikat, 2 206 Huhtaa (Huctis) 1 000 005 369 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 207 Humppila (Humpila) 1 000 005 370 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 208 Taipale (Taipale) 1 000 005 371 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 209 Venäjä (Venäiä/Ryssböle) 1 000 005 372 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 2 210 Koijoki Myllynkulman mylly 1 000 005 373 historiallinen työ- ja valmistuspaikat, vesimyllyt 2 211 Koivisto (Koyisto) 1 000 005 374 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 212 Järvensuo 1 103 010 001 moniperiodinen asuinpaikat, 1 213 Järvensuo 2 103 010 002 kivikautinen asuinpaikat, 1 214 Järvensuo 3-4 103 010 003 moniperiodinen asuinpaikat, 1 215 Lapinkalma 103 010 004 historiallinen kivirakenteet, rajamerkit 2 Jokioinen 370 Terävä 1 000 002 779 kivikautinen asuinpaikat, 2 371 Setälänlammi 1 1 000 005 161 kivikautinen asuinpaikat, 2 372 Yrjänän rantapelto 1 000 005 162 kivikautinen asuinpaikat, 2 373 Lahdelman rantapelto 1 000 005 163 kivikautinen asuinpaikat, 2 374 Könkö 1 1 000 005 164 kivikautinen asuinpaikat, 2 375 Könkö 2 1 000 005 165 kivikautinen asuinpaikat, 2 376 Savikko 1 1 000 005 166 kivikautinen asuinpaikat, 2 377 Savikko 2 1 000 005 167 kivikautinen asuinpaikat, 2 378 Luhta 1 1 000 005 168 kivikautinen asuinpaikat, 2 379 Myllyoja 1 000 005 169 kivikautinen asuinpaikat, 2 380 Setälänlammi 2 1 000 005 170 kivikautinen asuinpaikat, 2 381 Peltola 1 000 005 171 kivikautinen asuinpaikat, 2 382 Ruostekoski 1 000 005 172 kivikautinen asuinpaikat, 2 383 Sillanpää 1 000 005 173 kivikautinen asuinpaikat, 2 384 Kankaanranta 1 000 005 174 kivikautinen asuinpaikat, 2 385 Urheilutalo 1 000 005 175 kivikautinen asuinpaikat, 2 386 Vaulammi (Waulambi) 1 000 005 293 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 387 Haapaniemi 1 000 005 294 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 (Waulambi/Hapaniemi) 388 Niemenkylä (Waulambi/Niemis) 1 000 005 295 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 389 Jänhijoki (Iänjoki/Jänsioki) 1 000 005 296 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 2 390 Latovainio 1 000 005 297 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 2 (Ladenwainio/Laduainen) 391 Kiipu (Kipu) 1 000 005 298 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 2 392 Saartenkylä (Kipu/Saris) 1 000 005 299 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 393 Minkiö (Mingiö/Mingios) 1 000 005 300 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 394 Rehtijärvi (Recteierffui/Rectjerfvi) 1 000 005 301 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 2 395 Ojasi (Ohias/Oyis) 1 000 005 302 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 396 Pellilä (Pällila) 1 000 005 303 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 397 Kiipun torppa 1 000 005 304 historiallinen asuinpaikat, torpat 2 398 Kiipu Myllykoski 1 000 005 305 historiallinen työ- ja valmistuspaikat, vesimyllyt 3 399 Jänhijoki Setälänlammi 1 000 005 306 historiallinen työ- ja valmistuspaikat, kalkkiuunit 2 Renko 504 Ahoinen (Ahoijs) 1 000 005 740 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 505 Aseme (Asimas) 1 000 005 741 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 506 Järviöinen (Iärvienkylä) 1 000 005 742 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 2 507 Kaloinen (Caleoby) 1 000 005 743 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 508 Kuittila (Qwittila/Cuitila) 1 000 005 744 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 509 Muurila (Mwrila) 1 000 005 745 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 510 Nevilä (Neuila/Näffwila) 1 000 005 746 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 511 Oinaala (Oynaijala/Oynala) 1 000 005 747 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 512 Uusikylä (Nijbij/Nyby) 1 000 005 748 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 513 Vaimare (Waymara) 1 000 005 749 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 514 Vehmainen (Wähmais) 1 000 005 750 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 515 Kaloinen Hakonkosken mylly 1 000 005 753 historiallinen työ- ja valmistuspaikat, vesimyllyt 2 516 Tuomenkoski 1 000 006 940 kivikautinen asuinpaikat, 2 517 Korvenalustanjärvi 1 000 006 941 kivikautinen asuinpaikat, 2 518 Paloniitunjärvi 1 000 006 942 kivikautinen asuinpaikat, 2 519 Puhinniemi 1 1 000 006 943 kivikautinen asuinpaikat, 1 520 Puhinniemi 2 1 000 006 944 kivikautinen asuinpaikat, 1 521 Rääkkä 1 000 006 945 kivikautinen asuinpaikat, 2 522 Hakko 1 000 006 946 kivikautinen asuinpaikat, 2 523 Peltomaa 1 000 006 947 kivikautinen asuinpaikat, 2 524 Jokirinne 1 000 006 948 kivikautinen asuinpaikat, 2 525 Rengonniittu 1 000 006 949 kivikautinen asuinpaikat, 1 526 Matoniitty 1 000 006 950 kivikautinen asuinpaikat, 2 527 Saukonpelto 692 010 001 kivikautinen asuinpaikat, 2 528 Lehtimäki 692 010 002 historiallinen työ- ja valmistuspaikat, 2 529 Kukkokivenmäki 692 010 003 ajoittamaton maarakenteet, 2 530 Palsankallio 692 010 004 historiallinen kivirakenteet, rajamerkit 1 531 Vahankivi (Heinäsuonvaha) 692 010 005 historiallinen kivirakenteet, rajamerkit 1 532 Pitkäjärven tieraunio 692 010 006 historiallinen kulkuväylät, tienpohjat 1 Tammela 562 Kylä-Tulokas 1 000 000 317 kivikautinen asuinpaikat, 2 563 Mustiala (Mwstiala) 1 000 002 135 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 2 564 Sannannokka 1 000 002 777 kivikautinen asuinpaikat, 1 565 Vohlessaari 1 000 003 768 kivikautinen asuinpaikat, 1 566 Hevoniemi 1 000 005 307 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 (Heffuoniemi/Häfvoniemi) 567 Hykkilä (Hijckilä/Hyckyla) 1 000 005 308 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 2 568 Häiviä (Häifwiä/Häiwiö) 1 000 005 331 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 2 569 Kallionkylä (Callio) 1 000 005 332 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 570 Kankainen (Kankas/Kangais) 1 000 005 333 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 571 Kaukjärvi (Kaukaierffui) 1 000 005 334 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 2 572 Kaukola (Kaukoyla) 1 000 005 335 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 2 573 Kuuslammi/Siukola (Kuslampi) 1 000 005 336 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 574 Kytö (Kijdest/Kydes) 1 000 005 337 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 Lounais-Hämeen ja Rengon

575 Letku (Ledku) 1 000 005 338 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 576 Liesjärvi (Liesjarffwi) 1 000 005 339 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 577 Lunkaa (Lungas) 1 000 005 340 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 2 578 Ojanen (Ois/Oijas) 1 000 005 341 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 579 Patamo (Patama) 1 000 005 342 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 2 580 Porras (Portas) 1 000 005 343 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 2 581 Riihivalkama (Rihiwakkame) 1 000 005 345 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 582 Saari (Saris) 1 000 005 346 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 2 583 Sukula (Suckula) 1 000 005 347 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 584 Susikas (Susickala) 1 000 005 348 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 585 Talpia (Dalpiil/Talpiala) 1 000 005 349 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 586 Tammela (Tammela kyrkieby) 1 000 005 350 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 587 Teuro (Tauro/Teuros) 1 000 005 351 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 588 Torro (Tordo) 1 000 005 352 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 2 589 Kankaisten rustholli 1 000 005 353 historiallinen asuinpaikat, kartanot 2 590 Kankaisten krouvi 1 000 005 354 historiallinen työ- ja valmistuspaikat, kestikievarit 3 591 Mustialan krouvi 1 000 005 355 historiallinen työ- ja valmistuspaikat, kestikievarit 2 592 Rauhaniemen tiiliruukki 1 000 005 356 historiallinen teollisuuskohteet, tiiliruukit 3 593 Karjusillanniemi 1 000 005 757 kivikautinen asuinpaikat, 2 594 Venesilta 1 000 005 758 kivikautinen asuinpaikat, 2 595 Kukkuramäki 1 000 005 759 kivikautinen asuinpaikat, 2 596 Vihtaniemi 1 000 006 561 kivikautinen asuinpaikat, 2 597 Rokonkivi 1 000 006 567 kivikautinen asuinpaikat, 2 598 Humalaisen pelto 1 000 006 574 kivikautinen asuinpaikat, 2 599 Yrjölän pelto 1 000 006 575 kivikautinen asuinpaikat, 2 600 Kulmala 1 000 006 579 kivikautinen asuinpaikat, 2 601 Ranta 1 000 006 581 kivikautinen asuinpaikat, 2 602 Uusi-Markkula 1 000 006 582 kivikautinen asuinpaikat, 2 603 Kälkkä 1 000 006 583 kivikautinen asuinpaikat, 2 604 Vehkaniemi 1 000 006 731 kivikautinen asuinpaikat, 2 605 Antintalo 1 000 006 733 kivikautinen asuinpaikat, 2 606 Perola 1 1 000 006 734 kivikautinen asuinpaikat, 2 607 Perola 2 1 000 006 735 kivikautinen asuinpaikat, 2 608 Poutio 1 000 006 736 kivikautinen asuinpaikat, 2 609 Knaapi 1 1 000 006 738 kivikautinen asuinpaikat, 2 610 Knaapi 2 1 000 006 739 kivikautinen asuinpaikat, 2 611 Peltola 1 1 000 006 740 kivikautinen asuinpaikat, 2 612 Valkeeniemi 1 000 006 741 kivikautinen asuinpaikat, 1 613 Niemäki 1 000 006 756 kivikautinen asuinpaikat, 2 614 Kurjenniemi 1 000 006 757 kivikautinen asuinpaikat, 1 615 Iloniemi 1 000 006 758 kivikautinen asuinpaikat, 2 616 Paitamäki 1 000 006 759 kivikautinen asuinpaikat, 2 617 Hiiliniemenkärki 1 000 006 760 kivikautinen asuinpaikat, 1 618 Hyypiönmaja 1 000 006 761 kivikautinen asuinpaikat, 1 619 Rauhaniemennokka 1 000 006 762 kivikautinen asuinpaikat, 1 620 Mansikkaniemi 1 000 006 763 kivikautinen asuinpaikat, 1 621 Rekola 1 000 006 764 kivikautinen asuinpaikat, 2 622 Yrjölä 1 000 006 765 kivikautinen asuinpaikat, 2 623 Iso Riihenmäki 1 000 006 766 kivikautinen asuinpaikat, 1 624 Palomäki N 1 000 006 767 kivikautinen asuinpaikat, 1 625 Väärämäenlahti 1 000 006 768 kivikautinen asuinpaikat, 1 626 Männistö 1 000 006 769 kivikautinen asuinpaikat, 1 627 Runkomäki 1 000 006 770 kivikautinen asuinpaikat, 2 628 Saukoniemi 1 000 006 771 kivikautinen asuinpaikat, 2 629 Koivula 1 000 006 772 kivikautinen asuinpaikat, 2 630 Susikaslammi 1 1 000 006 773 kivikautinen asuinpaikat, 2 631 Susikaslammi 2 1 000 006 774 kivikautinen asuinpaikat, 2 632 Susikaslammi 3 1 000 006 775 kivikautinen asuinpaikat, 2 633 Talvitienlahti 1 1 000 006 776 kivikautinen asuinpaikat, 2 634 Talvitienlahti 2 1 000 006 778 kivikautinen asuinpaikat, 2 635 Talvitienlahti 3 1 000 006 779 kivikautinen asuinpaikat, 1 636 Talvitienlahti 4 1 000 006 780 esihistoriallinen työ- ja valmistuspaikat, 2 pyyntikuopat 637 Talvitienlahti 5 1 000 006 781 esihistoriallinen työ- ja valmistuspaikat, 2 pyyntikuopat 638 Koitti 1 000 006 783 kivikautinen asuinpaikat, 2 639 Vaihijoki 1 1 000 006 786 rautakautinen asuinpaikat, 1 640 Vaihijoki 2 1 000 006 787 varhaismetallikautinen asuinpaikat, 1 641 Rautahuhta 1 000 006 788 kivikautinen asuinpaikat, 2 642 Veräjäntausta 1 000 006 789 kivikautinen asuinpaikat, 1 643 Lyhönlahti 1 000 006 790 kivikautinen asuinpaikat, 1 644 Keskinen 1 000 006 791 esihistoriallinen työ- ja valmistuspaikat, 2 pyyntikuopat 645 Saarensalmi 1 000 006 792 kivikautinen asuinpaikat, 2 646 Vaho 1 000 009 699 kivikautinen asuinpaikat, 2 647 Vaho 1 000 010 016 kivikautinen asuinpaikat, 2 648 Mattila 834 010 001 kivikautinen asuinpaikat, 2 649 Syrjälä 834 010 002 kivikautinen asuinpaikat, 2 650 Seppälä 834 010 003 kivikautinen asuinpaikat, 2 651 Näkämaan kumpu 834 010 004 rautakautinen hautapaikat, 3 652 Lepokallio 834 010 005 rautakautinen hautapaikat, 2 653 Vuorinen 834 010 006 kivikautinen asuinpaikat, 2 654 Kankainen 834 010 007 rautakautinen ja/tai keskia kivirakenteet, röykkiöt 2 655 Myllysyrjä 834 010 008 ajoittamaton työ- ja valmistuspaikat, 2 pyyntikuopat 656 Mustasaari 834 010 009 historiallinen kivirakenteet, röykkiöt 1 657 Liesjärven puisto 834 010 010 ajoittamaton kivirakenteet, röykkiöt 1 658 Torajärvi SW 834 010 011 ajoittamaton työ- ja valmistuspaikat, 2 pyyntikuopat 659 Pernunmäen tieraunio 834 010 012 historiallinen kulkuväylät, tienpohjat 1 660 Isomäki 834 010 013 historiallinen kivirakenteet, rajamerkit 1 661 Pernunnummi 834 010 014 historiallinen kivirakenteet, rajamerkit 1 662 Silmäkallio 834 010 015 historiallinen kivirakenteet, rajamerkit 1 663 Letkun koulu 834 010 016 rautakautinen kultti- ja tarinapaikat, kuppikivet 1 664 Jättiläisen hauta 834 010 017 rautakautinen kultti- ja tarinapaikat, kuppikivet 1 665 Korteniemi 834 010 018 kivikautinen asuinpaikat, 2 Ypäjä 681 Virtanen 1 000 002 759 kivikautinen asuinpaikat, 1 682 Kurjenmäki W 1 000 002 760 kivikautinen asuinpaikat, 2 683 Kartanonkylä (Kartano) 1 000 006 417 keskiaikainen asuinpaikat, kylänpaikat 2 684 Levä (Leffe/Läfva) 1 000 006 418 keskiaikainen asuinpaikat, kylänpaikat 2 685 Palikkala/Lava (Pallikka/Laffua) 1 000 006 419 keskiaikainen asuinpaikat, kylänpaikat 2 Äijälä 686 Palikkala/Lava (Pallikka/Laffua) 1 000 006 421 keskiaikainen asuinpaikat, kylänpaikat 2 Kotomäki 687 Perttula (Bertula) SW 1 000 006 425 keskiaikainen asuinpaikat, kylänpaikat 2 688 Somiska (Somiskala) 1 000 006 428 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 2 689 Uusikylä/Kölli (Uskylä/Nyby) 1 000 006 430 historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 2 690 Varsanoja (Warsanoia) W 1 000 006 433 keskiaikainen asuinpaikat, kylänpaikat 2 691 Ypäjänkylä Isovaha 1 000 006 440 historiallinen kivirakenteet, rajamerkit 2 692 Perttula Talaskivi 1 000 006 442 historiallinen kivirakenteet, rajamerkit 2 693 Ypäjänkylä (Ypasby) 981 000 001 keskiaikainen asuinpaikat, kylänpaikat 3 694 Etu-Jokela 981 010 001 kivikautinen asuinpaikat, 2 695 Heikkilänniemi 1 981 010 002 kivikautinen asuinpaikat, 2 696 Kurkku-Haveri 981 010 003 kivikautinen asuinpaikat, 2 697 Kalliomäki 981 010 004 kivikautinen asuinpaikat, 2 698 Peräniittu 1 981 010 005 kivikautinen asuinpaikat, 2 699 Kurkku 2 981 010 006 kivikautinen asuinpaikat, 2 700 Vanha-Laurila 1 981 010 007 kivikautinen asuinpaikat, 2 701 Viloila 981 010 008 kivikautinen asuinpaikat, 2 702 Vellinginmäki 981 010 009 kivikautinen asuinpaikat, 2 703 Myllykulma 1 981 010 010 kivikautinen asuinpaikat, 2 704 Myllykulma 2 981 010 011 kivikautinen asuinpaikat, 2 705 Perttula (Bertula) NE 981 010 012 keskiaikainen asuinpaikat, kylänpaikat 2 706 Manninen (Mannis) 981 010 013 keskiaikainen asuinpaikat, kylänpaikat 1 707 Vilola/Vilo (Viloij/Viloila) 981 010 014 keskiaikainen asuinpaikat, kylänpaikat 2 708 Varsanoja (Warsanoia) Hokka 981 040 016 keskiaikainen asuinpaikat, kylänpaikat 2 709 Perttulan vanhan kirkon paikka 981 500 001 historiallinen kirkkorakenteet, kirkonpaikat 1 muinaisjäännökset 20 21