Toimintakertomus 2009 Liite 4 Värssyn Väärtti Vuoden 2009 aikana Värssyn Väärttissä bassoa lauloi Juha Laakso, alttoa Teija Jarhio, tenoria Tero Vanamo ja sopraanoa Sirkku Viitanen-Vanamo. Vuoden aikana kvartetti harjoitteli noin 30 kertaa. Harjoituksissa kävi yhtä säännöllisesti kuin laulajatkin pianistimme Tiina Syksy, joka on edelleen kvartetin tuki ja turva. Vuodesta tulisi mielenkiintoinen. Olimme nimittäin päättäneet kilpailla Tampereen Sävelen yhtyelaulukilpailussa, olihan edellisestä kilpailusta kuitenkin aika kauan aikaa. Alkuvuoden harjoituksissa äänitettiin ja kuunneltiin ja äänitettiin ja kuunneltiin, kunnes helmikuussa saatiin lopullinen versio esikarsintaäänitteestä. Äänitteeseen valittiin seuraavat kappaleet: Glädjens Blomster, You Raise Me Up, Tule Rakkaani, Syksyn sävel ja Beatles Medley # 2. Sitten odoteltiin pääsisimmekö varsinaiseen kilpailuun. Kilpailun ohjelmisto sääntöjen mukaan tulisi olla temaattinen. Valitsimme teemaksi Teemu Tommola säveltäjänä ja sovittajana. Teemukin suostui olemaan teema. Ohjelmistoa kehiteltiin kevään mittaan. Heti aluksi valittiin yhdeksi kappaleeksi Joulu kuulostaa kulkuselta ja toiseksi Fiddler of Dooney. Muita mahdollisia kappaleita olivat Holvikirkko, Aamu, Elämältä kaiken sain, Walking in the Air. Valintoja täytyisi tehdä, jos pääsisimme varsinaiseen kilpailuun. Vuosi alkoi niin kuin vuoden pitääkin - keikalla 2.1. Kulkusten kunniapuheenjohtaja Jouko Kerrolan 80-vuotisjuhlissa. Terttu otti asian puheeksi Kööriakatemia-konsertissa jo ennen joulua. Esiintyminen olisi Joukolle yllätys, kuinkas muuten. Lauloimme Beatles Medley # 2, Rakovalkealla ja You Raise Me Up. Paikalla oli monta vanhaa kulkustuttua. Harjoituksissa teimme äänitteen toisen perään ja laitoimme sitten "parhaan mahdollisen" postiin Tampereelle ja jäimme odottamaan tuloksia. Kevät sujui mukavasti harjoitellessa. Kesällä oli tulossa uusi Viipurin keikka, jonka ohjelmisto piti myös saada esitysvalmiiksi. Tampereeltakin siinä kevään aikana tuli ilmoitus, ettemme päässeet yhtyekilpailuun. Viipuriin lähdimme perjantaina 26.6. Tällä kertaa oli tieto siitä mitä lauletaan ja missä lauletaan eli matkalle oli helpompi lähteä. Matka meni mukavasti vaikkakin se kesti kauan, olimme perillä Viipurissa vasta yöllä. Hotelli oli tällä kertaa hiukan mukavampi kuin edellisellä reissulla. Pääsimme nukkumaan hyvin myöhään. Teimme treffit aamiaiselle seitsemäksi, jotta voisimme ryhtyä avaamaan ääntä ja olla valmiina lähtöön ensimmäiselle keikalle 8.30. Viipurissa satoi vettä aamulla kun lähdimme matkaan, vaikka viikonlopun piti olla kuuma ennusteen mukaan eikä sateinen ennusteen mukaan. Hyristelimme koko pitkän matkan Viipurista Kyrönniemeen. Tiet olivat aivan kamalassa kunnossa. Tulimme perille myöhässä ja jouduimme vielä odottamaankin hiukan ennen kuin koko seurue saatiin paikalle. Vettä sateli hiljalleen ja hyttysiä oli vaivaksi asti. Paikalla oli hyvin vaikutusvaltainen yleisö. Lauloimme muistomerkillä Kari Tikan Isä meidän -rukouksen. Olimme hiukan huolissamme ulkona laulamisesta, mutta jotenkin oudosti "tila" oli
melkein akustinen. Taisi olla sade ja lähellä seisovat ihmiset, jotka muodostivat sen akustisen tilan. Laulussa oli paaaljon tunnetta, olisiko muutaman metrin päässä seisonut arkkipiispa vaikuttanut jotenkin asiaan. Koko päivän juontajana toimi nuori Agricola (Niilo Rantala), joka on kuvassa kanssamme. Aikataulu oli myöhässä kun lähdimme takaisin Viipuriin varsinaiseen patsaanpaljastus-tilaisuuteen. Menimme ravintolaan, jossa piti olla varattuna lounasmahdollisuus, muttei ollutkaan eikun juosten etsimään ruokaa jostain muualta. Menimme Viipurin uusimman hotellin ravintolaan. Palvelu ei ollut kovin joustavaa ja hermokin meinasi palaa, kun ruokaa ei kuulunut ja paljastustilaisuuden alku oli jo kovin lähellä. Söimme ennätysvauhtia ja kävelimme reippaasti Pietari-Paavalin kirkolle seuraavalle keikalle, joka sekin oli ulkoilmakeikka. Pietari-Paavalin kirkolla oli paljon väkeä todistamassa Mikael Agricolan patsaan uudelleen paljastusta. Ohjelmassa oli puheita ja musiikkia, ohjelma alla. Ohjelma Juontaja: Mikael Agricola - Niilo Rantala Kantika: Maa on niin kaunis, Muusan sopusoinnussa Tervehdyspuhe: Viipurin piirin johtaja Georgi Porjadin Mikael Agricolan laulu: Niilo Rantala Muistomerkin paljastus: Ministeri Jaakko Numminen ja Viipurin piirin johtaja Georgi Porjadin Juhlapuhe ja muistomerkin luovutus Viipurin kaupungille: Ministeri Jaakko Numminen Varssyn Vaartti: Jugundare Jugiter, Aetas Carmen Rukous ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tervehdyspuheenvuoro: Arkkipiispa Jukka Paarma
Kantika: Usko ( Sav, Bom (v.1531) san. M.Agricola, Soi kunniaksi Luojan (J. Sibelius) Inkerin kirkon tervehdyspuheenvuoro: Piispa Aarre Kuukauppi Venajan ortodoksisen kirkon tervehdyspuheenvuoro: Piispa Markell Viipurin Akateeminen kuoro: Katso ahkeruudella ( sav. tuntematon, san. I. Kant), Meidan liitomme on ihana, veljet! (W.A. Mozart) Suomen valtiovallan tervehdykset: Ylijohtaja Riitta Kaivosoja, Opetusministerio Varapuheenjohtaja/kansanedustaja Tuomo Hanninen, Eduskunnan sivistysvaltiokunta Kukkalaitteiden lasku Kiitoskirjeiden luovuttaminen muistomerkkihankkeen viipurilaisille tukijoille: Viipurin piirin johtaja Georgi Porjadin Viipurin Akateeminen kuoro: Finlandia (J. Sibelius), Kunnia Jumalalle, kunnia maailmalle! (W.A. Mozart), Arvon mekin ansaitsemme Karjalan kunnailla ( yhteislauluna) Paljastusjuhlan jalkeen kahvitilaisuus juhlayleisolle Pietari-Paavalin kirkossa (vapaaehtoinen kahvimaksu). Vettä sateli tilaisuuden aikana enemmän tai vähemmän. Kun meidän vuoromme tuli laulaa, sade hiukan taukosi ja saimme laulaa suhteellisen kuivana. Toisin kuin Kyrönniemessä tämä oli aivan oikea ulkoilmakeikka. Lauloimme niin paljon kuin lähti, mutta ei se varmaan kovin kauas kuulunut. Koko juhlaväki siirtyi sisälle kirkkoon kun sade yltyi. Kirkossa lauloivat Katinka ja Viipurin akateeminen kuoro ja pidettiin paljon puheita. Katinka oli mukava pieni kuoro joka lauloi hyvin. Viipurin akateemiselta kuorolta, ihan jo nimen takia, odotimme enemmän. Virsikirja on erittäin mielenkiintoinen kirja, huomasimme, kun jollain tavalla yritimme peitellä myötähäpeää kuoron laulaessa Juhlat jatkuivat ja seuraava keikka oli Viipurin linnassa. Oli mukavaa päästä käymään linnassa, joka oli ohiteltu moneen kertaan. Delegaation otti vastaan Svetlana Abdulliina.
Viipurin linassa otettiin käyttöön Mikael Agricola - näyttelyhuone ja avattiin Agricolan juhlavuoden mitalikilpailutöiden näyttely. Linnan johtaja Svetlana Abdullina vastaanotti Reijo Kastin valmistaman jaalan. Svetlana kätteli kaikki paikallaolijat ja oli se Luojan lykky, että oli kaikki pränikät rinnassa. Hän tutki tarkasti Värssyjen merkit ja nyökytteli hyväksyvästi ja totesi: Good. Linnassa pidettiin cocktail-tilaisuus, jossa tarkoituksenamme oli laulaa muutama madrigaali-tyyppinen kappale. Katinka esitti taustamusiikkia hyvin. Ryhmällä oli soittimetkin mukana tällä kertaa. Olimme hyvin väsyneitä ja nälkäisiä, emmekä voineet ennen laulua vielä nauttia pöydän antimistakaan. Vihdoin saimme laulaa ja lauloimme Three Country Dances in One, Come again, Sweet Love ja madrigaaliversion Beatlesin kappaleesta Can t Buy Me Love, tämä oli Agricola seuran pääsihteerin valinta kappaleista, joita oli vielä tarjolla. Kappaleet laulettiin melko aggressivisesti ja aina vain kovempaa, kun porukat vaan juttelivat keskenään eivätkä kuunnelleet. Sitten vihdoinkin saimme jotain syömistä. Linnan pihalle oli kerääntynyt nuoria, joku rock n roll-tapahtuma oli alkamassa, kun lähdimme bussille. Satoi taas vettä. Odottelimme bussissa Teijaa, ja kuinka ollakaan sieltä siltaa pitkin hän kulki ja ministeri Nummisen käsivarressa! Päivän keikat olivat loppu ja lähdimme hotellille vaihtamaan vaatteet ja lähdimme ravintola Lancelotiin syömään. Onneksi Teija loi hyvän suhteen ministeri Nummiseen, saimme häneltä sateenvarjon lainaksi illaksi. Lancelotissakin olisi ollut paikallaan lievä kielikoulutus, mutta kun kaikki kolme sanaa venäjääkin laitettiin peliin saatiin oikea määrä alkudrikkejä. Ruoka oli jälleen aivan loistavaa ja oikeastaan asettelultaan taidetta.
Päivä oli päätöksessään. Kaikki laulut menivät hyvin. Olimme väsyneitä, mutta onnellisia. Jatkoimme pitkään yöhön. Sunnuntaina ei tarvinnut muuta kuin osallistua eri tilaisuuksiin. Nyt oli patsas paljastettu ja kotimatka alkoi. Matkalla käytiin kaupassa ja syömässä ja olimme takaisin Turussa puolenyön seudussa sunnuntai-iltana.
Viipurinmatkalta tuotiin tuliaisena lievä tauti, joka vaivasi kaikkia muita paitsi Juhaa melkein seuraavaan keikkaan elokuiseen asti. Lea Vaura tilasi Värssyt keikalle vihkiäsiinsä 1.8. Kemiön kirkkoon. Lauloimme Lean toivomat kappaleet Hiljainen ilta, Isä meidän-rukous ja aivan lopuksi Tiinan säestyksellä You Raise Me Upin. Hiljaista iltaa laulaessamme huomasimme Kemiön kirkon mahtavan akustiikan. Kirkossa oli aivan huikeata laulaa, tila kantoi. Tiina, Tero ja Sirkku jatkoivat vielä hääjuhliin kirkon jälkeen. Olimme luvanneet laulaa häävalssiksi Myrskyluodon Maijan häävalssin. Lealla oli hanuristi ja Tiina soinnutteli pianolla. Tilaisuus oli kaunis, niin kuin morsiankin. Seuraavakin keikka oli hääkeikka. 8.8. Lauloimme Taidekappelissa Teijan sukulaistytön vihkiäsissä Tule rakkaani ja Isä meidän rukouksen. Tämäkin tilaisuus oli kaunis. Laulutkin menivät kelvollisesti. Sitten alkoi syyslaulukausi. Otettiin harjoittelun alle uusia kappaleita. Ensimmäinen keikka laulettiin ison kuoron konsertissa Liedon Vanhalinnassa 26.8. Lauloimme Kasken Kesäyön ja Komulaisen Sateen. 31.8. kävimme laulamassa YTHS:ssä Leena Haulistolle (työvuosia kunnioitettava määrä) ja eläkkelle lähtijöille keskellä päivää. Tämä oli Leenalle yllätys. Lauloimme kolme laulua, joista yksi oli Kimmon Fiddler of Dooney Leenaa varten valittu - ja tulolaulun sekä tunnelmoiden Kasken Kesäyön.
Torstaina 22.10. lähdimme kokousmatkalle M/S Amorelllalla. Aiheena oli uuden ohjelmiston suunnittelu ja muutenkin linjanveto. Saimme suhteellisen soivan harjoitustilan. Meillä oli mukana biisilistoja ja levyjä ja kaikkea. Istuimme ja suunnittelimme aamupäivän ja lauloimme mitä acappellaa oli harjoituksen alla.
Olimme samaa mieltä siitä että tarvitsemme paljon uutta suomenkielistä materiaalia. Listasimme monta kappaletta lähetettäväksi sovitukseen tulevana vuonna. Harjoituksen lomassa joimme hyvää punaviiniä sopivan harjoitusrentouden löytämiseksi. Laivalla oli muitakin laulajia ja pidimme pienen neuvotteluhuonekonsertin Kimmolle, Hannulle, Tuulalle ja Elisalle. Laivan esiintyjänä yöllä oli legendaarinen Dubliners, joka oli saanut ihmisiä liikeelle. Dublinersin kanssa laulaessa yleisön laulun laatu pisti korvaan, ei vain meille, vaan myös esiintyjille. Yleisö lauloi niin hyvin, että sitä laulatettiin hiukan enemmän ja pidempään. Olihan yleisössä tietty taitavat Kulkusten laulajat, mutta oli myös Orphei Drängarin laulajia, jotka olivat matkalla keikalle Turkuun. Matka oli onnistunut ja hyödyllinen. 14.11. kävimme viemässa Sekakuoro Kulkusten virallisen onnittelutervehdyksen Turun Naislaulajille heidän 65-vuotisjuhliinsa. Lauloimme tulolaulun ja onnittelulauluksi Iltalaulun uusin sanoin. Juhlat olivat mukavat ja poikivat keikan itsenäisyyspäivän tienoille. 3.12. Lauloimme Vakuutusyhdityksen Glögitilaisuudessa viisi joululaulua. Kimmon tilaama keikka, kuinkas muuten. Sopraanon ääni oli sen verran rosoinen, että oli pakko jättää Jouluyö, juhlayö pois ohjelmasta. Teimme yleisön kanssa pienen matkan ympäri Eurooppaa laulaen hiukan ehkä oudompiakin joululauluja: Ruotsista Jul, jul, strålande jul, Ranskasta Tässä tallissa, Kimmon, eli Suomesta, On joulun aika jälleen, Saksasta piti olla se
Jouluyö, juhlayö, Suomesta Petter Ohlsin Jouluaamuna, ja Amerikasta Rockin Around the Christmas Tree. 5.12. olikin ihan mukava keikkapäivä. Ensin Naislaulajien konsertista saatu keikka 50-vuotisjuhlille yllätyksenä. Lauloimme todella hienossa tilassa, omakotitaloksi, ensin tulolaulun ja sitten juhlakalulle ja vaimolleen romanttisesti Tule rakkaani. Istuimme hiukan aikaa kahvilla keskustellen rakennuksen historiasta ja muutenkin Turun historiasta. Emäntä oli Lotta Svärd paikallisjärjestön puheenjohtaja. Illalla lauloimme aivan toisenlaisissa 50-vuotisjuhlissa Gillesgårdenilla. Juhlissa oli hyvä meno päällä kun saavuimme paikalle. Syntymäpäiväsankari oli sanavalmis ja komensi porukat hiljaisiksi, kunhan kaikki olivat ensin saaneet täyttää lasinsa, jotta jaksaisivat kuunnella koko keikan ;-). Lauloimme kappaleet California Dreaming, Willbergin Aamu, Beatles Medley # 2, ja Simon and Garfunkel medleyn. Yleisö oli todella loistava ja juonessa mukana. Heti aluksi kun esittelimme itsemme ja kerroimme missä kuorossa laulamme, joku tiesi että Kööriakatemian voitto oli tullut Kulkusille. Lauloimme yleisön pyynnöstä vielä ylimääräisenkin, Only You, vaikka sopraano oli huonossa hapessa äänellisesti, mutta yleisöstä ilmoitettiin että he kyllä kestävät sen. Ravintola Hirvessä oli musiikki-ilta 10.12. jolloin melkein kaikki Värssyt olivat isosta kuorosta kootussa ryhmässä laulamassa mukana. Teijakin käväisi paikalla hakemassa miehensä pois. Tämä oli pakko mainita, jotta sain johonkin kuvan äänenantovälineestä, se oli hiano ksylofoni. 11.12. Lauloimme ison kuoron konsertissa Betel-kirkossa Tässä tallissa ja In the Bleak Midwinter laulut. Lauloimme melko hyvin.
12.12. olivat ison kuoron joulukonsertit Ruskon kirkossa ja Katariinan kirkossa Turussa. Lauloimme molemmissa konserteissa samat laulut kuin Betel-kirkon konsertissa. Vuoteemme mahtui taas monta ikimuistoista tapahtumaa. Jäimme joululomalle hyvillä mielin. Lauloimme vuoden 2009 aikana seuraavaa: California Dreaming Elämältä kaiken sain Beatles # 2 Beatles # 1 Holvikirkko Aamu Glädjens Blomster Everything I Do I Do It for You Sade Hiljainen ilta Tule rakkaani Every Breath you take Tässä tallissa In the Bleak Midwinter You Raise Me Up Jouluyö, juhlayö Jul, jul strålande jul On joulun aika jälleen A Round of Three Country Dances in One The Fiddler of Dooney
17.3.2009 Värssyn Väärttin puolesta Sirkku Viitanen-Vanamo