Puhe Helsingin sos.dem. Kunnallisjärjestön kokouksessa 15/1-1924» Sosialidemokraattien suhtautuminen tynkäeduskuntaah.

Puhe Helsingin sos.dem. Kunnallisjärjestön kokouksessa 15/1-1924» Sosialidemokraattien suhtautuminen tynkäeduskuntaah. Siinä kokouskutsussa, joka tämän kokouksen edellä julkaistiin, ilmoitettiin täällä tultavan alustamaan kysymys poliittisesta tilanteesta.kun kysymys semmoisenaan on liian laaja käsiteltäväksi, haluaisin siihen jo heti alussa tehdä vissejä rajoituksia. Ensinnäkin syrjäytän kokonaan''kysymyksen ulkopolitiikasta ja sisäpolitiikkaankin nähden aion pääasiassa vain kosketella kysymystä e d u s k u n n a n a s e m a s t ' a, joka viime viikkoina on erikoisemmassa määrässä ihmisten mieliä jännittänyt. 1919 eduskunta työkykyinen - 1922 eduskunta hedelmätön. Jos me tarkastelemme valtiollista toimintaa vuoden 1918 jälkeen niin huomaamme siinä kaksi toisistaan jyrkästi eroitettavaa ajanjaksoa. Vuoden 1922 vaalit muodo.stavat siinä suhtesssa selvästi huomattavan rajakohdan. Sen edellistä aikaa tarkastaessamme huomaamme, että se eduskunta, joka syntyi vuoden 1919 vaaleissa oli inhimillisesti katsoen erittäin hyvä ja työkykyinen. Jos me katsomme sen tuloksia, niin huomaamme, että se suoritti suuren määrän ensiluokkaisia aikaansaannoksia. Paitsi sitä,että se loi pohjan maamme uudelle valtiolliselle olemassaololle,aikaansai se myöskin yhteiskunnallisia ja taloudellisia uudistuksia. Tätä taus- taa vasten katsottuna nykyinen eduskunta, joka syntyi vuoden 1922 vaaleissa, muodostaa räikeän vastakohdan. Se on ollut täysin kelpaamaton ja icy^k^öiätön eduskunta* Se ei ole aikaansaanut yhtään ainoata suurempaa reformia. Päinvastoin se on useasti repinyt alas sitäkin, mitä aikaisemmin oli rakennettu. Viime vaalien tulps merkitsi siten paljon enemmän kuin mitä vaalien tulokset numeroissa ilmaistuina painivat odottamaan. Kommunistien mukaantulo politiikkaan aiheuttanut vain tamoi-

oita työväestölle. Mitä ensinnäkin oloihin työväen keskuudessa tulee, niin merkitsivät vaalit hajaannusta ensi kerran koko tämän maan työväenliikkeen aikana. Silloinhan kommunistimme esiintyivät ensi kerran poliittisissa vaaleissa, 'ja heidän mukaantulonsa ei suinkaan ole edistänyt eduskunnan työtä,vaan päinvastoin sitä suuressa määrin vahingoittanut ja repinyt alas. Sensijaan, että me heti sen suuren suoneniskun jälkeen, jonka me vuonna 1918 kärsimme, saimme vaaleissa < eduskuntaan 80 työväen edustajaa, ^a semmoisiin laitoksiin kuin esimerkiksi Helsingin kaupungin valtuustoon, ensi kerralla 26 ja toisella 28 edustajaa, ovat olot sen jälkeen kun kommunistit ovat mukaan tulleet, täydellisesti muuttuneet. Nythän ei työväestöllä kummassakaan näissä laitoksissa ole edes kolmaitaosaa edustajia. Eduskunnassa niitä on ainoastaan 53 ja Helsingin kaupunginvaltuustossa ainoastaan 18, joten työväen edustajat eivät kummassakaan laitoksessa voi edes niissäkään asioissa, joissa määräenemmistö vaaditaan, estää syntymästä päätöksiä, jot.;a ovat työväestölle turmiollisia. Tämä havaintoesimerkki mielestäni osoittaa paljon selvemmin kuin ^aajat poliittiset tutkielmat, mitä hyötyä kommunistien mukaantulosta meidän maamme poliittiseen elämään on ollut. hallitus. Politiikan johto siirtynyt maalaisliitolle.seuraus:heikko Mutta myöskin porvariston keskuudessa aikaansaivat viime vaalit suuria muutoksia. Tärmein näistä muutoksista oli]se,että asiain 1 johto siirtyi edisytsmieliseltä puolueelta maalaisliitolle. Jos "edistysmielinenkään puolue" ei ole ollut edistysmielinen^aina, oli se kuitenkin kyennyt paremmin hoitamaan maan asioita kuin mitä maalaisliitto viime vaalien jälkeen on voinut tehdä. Sehän on osoittautunut erittäin vanhoilliseksi, se on edustanut talonpoikain itsekkäimpiä pyyteitä ja sen mukaisesti ovat sen edustajat eduskunnassakin työskennelleet ja siten ehkäisseet kaikki työväen edustajain pyrkimykset parannusten aikaansaamiseksi. Heikko porvarini- %

nen keskusta loi myöskin heikon hallituksen, joka jokseenkin vaaleista lähtien on maan asioita hoitanut. Tämä hallitus,senhän me kaikki tunnemme, on ollut erittäin huono meidän silmillämme katsottuna, koko sen ajan kuin se on - toiminut. Mutta saurimman poliittisen erehdyksensä teki se kuitenkin viime syyskesällä, ryhtyessään tunnettuihin toimenpiteisiinsä kommunistista puoluetta vastaan. Oikeastaan ei koko hallitus nimenomaan ollat tätä asiaa päättämässä, kuten jälkeenpäin on selvinnyt, vaan hallitukseen eksynyt entinen aktivisti, ministeri Åkesson, mutta hallituksen vastuulle täytyy tämä toimenpide kokonaisuudessaan laskea. Tämä hallituksen teko oli tietysti aivan ensiluokkainen suurpoliittinen teko, ja jo kohta voi arvata, että siitä tulee olemaan erikoisia seurauksia. Että ne seuraukset tulisivat olemaan niin kauas kantavia kuin jälkeenpäin on voitu havaita, sitä tuskin silloin kuitenkaan kukaan osasi aavistaakaan. Eivät ainakaan hallituksen jäsenet itse sitä tehneet. Nyt saa koko maa kärsiä siitä harkitsemattomuudesta, johon hallitus silloin teki itsensä syypääksi. Eaitsi sitä, että tämä hallituksen teko oli harkitsematon oli se, kuten monasti aikaisemmin on sanottu, ainakin useilta kohdiltaanlaiton. Tässä suhteessa ovat erikoisessa asemassa hallituksen toimenpiteet kommunistien kirjapainoja vastaan, joiden s u l k e - mista ei mikään porvarillinenkaan juristi ole katsonut voivansa ottaa puolustaakseen. Ryhtyessään tähän tekoonsa, hallitus ei nähtävästi aikanaan harkinnut mitä merkitystä toimenpiteellä tulisi olemaan eduskuntaan nähden. Jos hallitus olisi silloin tätä asiaa harkinnut ja jos se 0-L.isi ollut kaukonäköinen, olisi se epäilemättä silloin heti julistanut uudet vaalit. Se olisi kysynyt maalta vaalien kautta, hyväksytäänkö hallituksen toimenpide, ja varmana saa pitää, että tulos olisi ollut jokseenkin suurenmoinen luottamuslause hallitukselle. Olihan koko porvarillinen maailma silloin riemuissaan hallituksen

rohkeiden (I) toimenpiteiden johdosta, kun työväestön taholla sensijaan g lto d fi, Ifelkiaymmällä* varsinkin työväestön kommunistinen siipi oli aivan pökerryksissä, niin että vasemmisto tuskin olisi voinut vaaleissa silloin menestyksellä toimia. Näin ei hallitus kuitenkaan menetellyt. Se teki saman virheen kuin porvaristo teki vuonna 1918, jolloin myöskin olisi ollut porvaristolle eduksi toimeenpanna vaalit heti sen jälkeen kun kansalaissota oli saatu päättymään. Samoin kuin vuonna 1918, voidaan' nytkin sanoa, että meille onneksi oli, ettei vaaleja heti toimeenpantu. Huolimatta siitä, että vaalit tällöin olisivat olleet meille erittäin epäedulliset, ryhdyttiin sosialidemokraattisen puolueen -jé tffifå fä jl jtfi/' taholta kuitenkin heti vaatimaan uusia vaaleja Tästä jo näkyy, että vaaleja ei vaadittu mistään"taktillisista syistä, vaan puhtaasti periaatteellisista, parlamentin kunniaa tarkoittavista vaikuttimista. Tynkäeduskuntaan oli sosialidemokraat tien taholla jo aikaisemmin perinpohjin kyllästytty, eikä tahdottu nyt jälleen kokea samaa mitä; muutamaa vuotta aikaisemmin oli saatu kokea. Tämä \satimus uusien vaalien toimittamisesta ei kuitenkaan saavuttanut kannatusta millään taholla porvarillisten puolueiden keskuudessa. Kun eduskunta ryhtyi syksyllä istuntokauttaan jatkamaan, katsoivat sosialidemokraattiset edustajat jrelvollisuudekseen olla tässä mukana. Syynä siihen oli etupäässa/se, että pidettiin tärkeänä saada useat päiväjärjestyksessä olevat asiat, etusijassa valtion O tulo- ja menoarvio tälle vuodelle päätökseen saatetuksi. Ei tahdottu häiritä eduskunnan työtä, koska siitä silloin olisi johtunut suuria vaikeuksia koko maan toiminnalle, -^ahteen kectaan kuitenkin vaadittiin hallitukselta selitystä siitä, millä tavalla se aikoo toimia, jotta eduskunta saataisiin täysilukuiseksi, mutta kummallakin kerralla saatiin vastaus, joka ei mitään sisältänyt eikä millään tavalla asiaa selvittänyt.* Siitä huolimatta sosialidemokraa tinen eduskuntaryhmä jatkoi eduskujrtatyöskentelyään koko syysistuntokauden ja jälestäpäin ovat valitsijat yksimielisesti tämän menettelyn hyväksyneet. Ainoastaan ulkomailla lienee ihmetelty sitä harjoittelua parlamentarismin tiellä, jota Suomi on tällä tapaa osoittanut. Nyt kun eduskunnan jälleen pitäisi aloittaa uudelleen toimintansa, astuu kysymys eduskunnan kohtalosta entistä painavampana päiväjärjestykseen. Nyt on asema sitäpaitsi aivan toinen kuin syksyllä. Syksyllä oli jatkettava jo käynnissä olevaa istuntokautta, nyt sensijaan on alettava kokonaan alusta ja uudelleen ryhdyttävä työhön kaikkine niine monine menoineen, joita istuntokauden alkaminen

merkitsee. Ensiksikin on tietenkin valittava puhemiehet, sen jälkeen valitsijamiehet, valiokunnat ynnä kaikki ne laitokset, jotka eduskunnan istuntokaudeksi ovat järjestettävät. Tällöin käy entistä huomattavammin jokaiselle selväksi, että eduskunta ei ole täysilukuinen, koska yksi kokonainen puolue ei voi ottaa osaa vaaleihin ja valiokunnat siten tulevat antamaan aivan väärän kuvan todellisesta kansaneduskunnasta. Lisäksi tulee eduskunnan istuntokauden alkaessa tehdä kaikki ne aloitteet, joita kansanedustajat haluavat eduskunnassa käsitellä. Näitäkään tehtäessä eivät kommunistien edustajat voi olla mukana ja siinäkin jäisi äärimmäisen vasemmiston ääni kuulumatta. Eduskunnan vajaalukuisuus tulisi siis nyt uuden istuntokauden alkaéssa paljon räikeämmin esiintymään ja se pulma, joka eduskuntatyössä on ollut, tulisi yhä pahemmaksi. On tämän vuoksi syytä tarkastaa millä tavoin eri tahoilla suhtaudutaan eduskuntaa^ jonka nyt pitäisi kokoontua. S o s i a l i d e m o k r a a t t i s e n p u o l u e e n t a h o 1 1 a näkyvät mielipiteet edelleen olevan yksimieliset ja muuten samat kuin aikaisemmin. Vaaditaan edelleen, että eduskunta on saatava täysilukuiseksi ja koska siihen ei tunnu% maita mahdollisuuksia olevan kuin uudet vaalit, vaatii sosialidemokraattinen puolue yhteen ääneen uusia vaaleja. Tähän vaatimukseen on olemassa etupäässä kolme päävaikutintä. Tärkeimpänä näistä voimme pitää sitä, että sos.dem, puolue katsoo parlamentarismin tulevan rikotuksi niin kauan kuin eduskunta työskentelee sillä tavalla, vajalukuisena, kuin se nyt olisi pakoitettu työskentelemään. Toiseksi pelätään, että tämmöinen tynkäeduskunta tulisi aikaansaamaan huonoja lakeja ja tulisi työskentelemään vastoin työväen edustajain mielipidettä, $ikä täcjllöin sosialidemokraattisilla edustajilla, jotka eivät muodosta kolmattaosaa eduskunnasta, o isi voimia estää tai siirtää yli vaalien mahdottomiakaan yrityksiä lainhuononnusten aikaansaamiseksi. Edelleen on tietysti kysymys uusien vaalien aikaansaamisesta sosialidemokraattiselle puolueelle myöskin kunniakysymys* Kun se kerran on herättänyt vaatimuksen, että eduskunta on täysilukuiseksi saatettava, on sen myöskin pidettävä huoli siitä, että vastoin sen tahtoa ei töitä vajalukuisessa eduskunnassa jatketa. Mitä k o m m u n i s t i s e e n p u o l u e e s e e n tulee, niin, sikäli kuin mielialoja tämän puolueen keskuudessa on voitu seurata - ja sehän ei ole vallan helppoa koska heillä ei ole mitään julista äänitorvea - vastustaa kommunistinen puolue jotenkin yksimielisesti uusien vaalien määräämistä tällä hetkellä,n Sillä taholla katsotaan, että uusien vaalien toimittaminen nykyään

olisi heille taktillisesti erittäin epäedullista ja syytkin ovat sangen luonnolliset, koska heillä ei ole täydellistä vaalivapautta. Heidän järjestönsä ovat hajoitetut eikä heillä myöskään ole sanomalehtiä eikä kirjapainoja, joiden kautta mielipiteitä laajemmille joukoille voitaisiin tuoda julki. Tämän vuoksi onkin hyvin ymmärrettävää, että kommunistinen puolue on asettunut vaaleja vastustamaan ja pitää parempana nykyistä asemaa, jolloin heillä ei ole yhtään edustajaa,kuin sitä, että heitä uusien vaalien kautta joku pienempi ryhmä eduskuntaan tulisi. Mitä p o r v a r i l l i s i i n puolue i s i i n tulee ovat nekin kaikki yksimielisesti vaaleja vastaan. Syyt ovat eri puolueilla erilaiset, mutta tulos on joka tapauksessa sama.keskustapuolueet varmaan etupäässä pelkäävät sitä, että he vaaleissa joutuvat vastaamaan kaikista hallitussynneistään, ja niitähän aina, karttuu kun puolitoista vuotta on ennättänyt hallituksessa olla. Sen vuoksi heitä ei nyt haluta astua kansan eteen saamaan tuomiota. Oikeistopuolueet sensijaan eivät juuri vaaleja pelkää, mutta he eivät halua suostua niihin sen vuoksi, että juuri sosialidemokraatit niitä vaativat ja että vaatimus on aiheutunut kommunistisen puolueen hajoittamistoimenpiteestä. Se on heillekin tavallaan kunniakysymys, että uusia vaaleja ei tällä tavalla aikaansaada. Mutta sensijaan että kaikkien toimenpiteiden vastustus porvarien taholla oli vielä syksyllä aivan yksimielinen ja jyrkkä, näyt* tää tuuli sillä taholla nyt ainakin jossain Määrin kääntyneen. Aivan yleisesti tunnustetaan nyt, että nykyinen asiaintila ei ole normaali, mutta mitään kunnollista ulospääsyä ei kukaan sillä taholla vielä ole onnistunut keksimään. Nyt ei sillä taholla enää uskota, että eduskunta voitaisiin täydentää, kuten aikaisemmin luultiin, kommunististen edustajain varamiehillä. Ensinnäkään ei luoteta siihen, että näitä varamiehiä riittävää määrää olisi jälellä, ja tässä suhteessa näyttääkin olevan aihetta tämmöiseen luuloon. Näitä varap miehiksi julistettuja on toimitettujen tutkimusten mukaan jälellä ainoassaan 3 tai 4. Muut ovat joko vangittuja tai muuten hävinneet näkyvistä. Näiden ohella on tietysti vielä joku määrä henkilöitä, jotka ovat olleet kommunistisen puolueen ehdokkaina, vaikka heitä ei ole vaalien jälkeen virallisesti varajäshiksi nimitetty. Mutta jos niinkin kävisi, että näitä olisi riittävästi saatavissa, niin porvarien taholla ei ymmärretä kuinka näihin olisi suhtauduttava. Jos jatkettaisiin entistä menettelyä, täytyisi tietysti kaikki heti vangita samalla tavalla kuin alkuperäisiin kommunisbiedustajiin nähdep on menetelty. Ei kuitenkaan tunnu^ kenestäkään enää viisaalta

jatkaa samaa menettelyä ja siis uudelleen vangita kaikki ne, jotka edellisten vaalien perusteella tulevat eduskuntaan, vaikkakin he Olisivat antaneet samanlaisen sitoumuksen kuin aikanaan kommunistiset kansanedustajat. Porvarillisella taholla on mielipiteitä ollut omiaan jonkun verran horjuttamaan tieto, että sosialidemokraattinen puolue harkitsee eduskunnasta poisjäämistä siinä tapauksessa, että eduskuntaa aiotaan edelleen vajalukuisena istuttaa. Se on pannut kaikki vakavasti harkitsemaan asiaa ja kaikista tuntuu kovin epämieluisalta näyttää maailmalle, että täällä ruvetaan lakkoilemaan eduskuntaa vastaan ja koetetaan aikaansaada tilanne, joka osoittaisi, että maa on edelleen kuohuntatilassa. Sehän osottaisi koko maailmalle, että olot täällä eivät vielä ole vakiintuneet eivätkä poliittiset olot oikealla tolalla. Siinä keskustelussa, joka viime viikkoina on käyty eduskunnan kohtalosta, näyttää yhdestä seikasta kuitenkin jo saavutetun jokseenkin suuri yksimielisyys. Se on siitä, että v a a l i t o n s a a t a v a, erimielisyyttä on olemassa ainoastaan siitä, k o s - k a n ä m ä v a a l i t o v a t t o i m e e n p a n t a - vat. Sosialidemokraattisen puolueen taholta esitetty vaatimus, että vaalit on saatava h e t i aikaan, on aiheuttanut paljon e- päilyksiä. Kaksi pääseikkaa kuitenkin on olemassa, jotka eniten näyttävät vaikuttavan siihen, että niin hallituksen kuin yleensä porvariston taholla ollaan ehdottoman jyrkästi.vaalien nopeata toimeenpanoa vastaan. Toinen näistä epäilyksistä perustuu siihen, että hallituksen nykyinen esimies, pääministeri Kallio vastatessaan sosialidemokraattien taholta tehtyyn, välikysymykseen, ilmoitti hallituksen ehdottomaksi kannaksi sen, että uusia vaaleja ei ole toimeenpantava ennenkuin hovioikeus on antåaut päätöksensä kommunistisen puolueen jäsenten jutussa, samoinkuin kaikissa niissä muissa jutuissa, jotka siihen ovat liittyneet. Pääministeri Kallio teki täten itsensä syypääksi sellaiseen harkitsemattomuuteen, että hän tällä tavalla aivan tarpeettomasti jyrkästi sitoi kätensä vastaiseen toimintaansa nähden, estäen siten hallituksen myöhemmin valitsemasta muuta menettelytapaa. Hänelle olisi miltei ollut edullisempaa luvata vaikka heti vaalit ja..siten saada epäluottamuslause porvarien taholta. Hallitus olisi siten päässyt irti tehtäväsi, mikä sille näkyy käyvän ylivoimaiseksi. Hallitusväsymystä onkin jo suuressa määrin havaittavissa, ja mitään uutta verta oikeiston taholta ei olla

halukkaita antamaan ennen uusia vaaleja. - Nyt pelätään ensinnäkin sitä,että hallituksen arvo kärsisi, jos se vastoin aikaisempaasitovaa ilmoitustaan lähtisi toimeenpanemaan uudet vaalit, ennenkuir hovioi^etfs on antanut päätksensot. Samoin pelätään,että tämmöinen uusien vaalien toimeenpano talkittaisiin jonkunlaiseksi katumukseksi siitä, että syksyllä ryhdyttiin toimnnpiteisiin puoluetta vastaan. Toisena suurimpana esteenä, joka keskustelun varrella,on mainittu, on se, että jos nyt toimeenpantaisiin uudet vaalit, ei kommunistisella puolueella olisi täydellistä vaalivapautta. Tämän vaalivapauden voi tietenkin nykyisissäkin oloissa järjestää melkoisen täydelliseksi, niinkuin havaittiin joku aika sitten suoritetuissa kunnaalisissa vaaleissa. Vaikka kommunistisen puolueer jäsenillä ei ollut järjestöjään kunnossa, saivat he kuitenkin pitää kokouksiaan, laatia ehdokaslistoja ja vapaasti äänestää ehdokkaitaan kunnanvaltuustoihin. Samanlainen mahdollisuus olisi nytkin olemassa valtiollisissaivaaleissa. Mutta silti p u u t t u u sangen tärkeä tekijä, nimittäin o m a t s a n o m a l e h - d e t. Ja näitä sanomalehtiä ei heillä ole mahdollisuus julkaista, ellei heillä ole omia kirjapainoja. Tosin sanomalehden saa melkein kuka tahansa perustaa milloin tahansa, mutta mikäpä kirjapaino ottaisi painattaakseen näitä sanomalehtiä, jos ne kommunistisen puolueen jäsenten toimesta ilmestyvät. Vaaliva uuden avaimena ovat siis tällä hetkellä k..rjapainotj jotka syyskesästä alkaen ovat olleet takavarikossa. Byt on niinhyvin hallituksen jäsenten kuin porvarillisten puolueiden taholla se käsitys vallalla, että niin kauan kuin kirjapainot ovat takavarikossa, niin kauan kuin tuomioistuin ei ole antanut niistä lausuntoa, ei ole mahdollisuutta toimeenpanna uusia vaaleaa, koska jälkeen päin jäisi aina se moitteen sija, että vaalivapautta ei ole ollut ja että syntynyt uusi eduskuntakaan ei siis edustaisi todellista maan mielipidettä, vaan siitäkin tulisi "susi", ja siten voisi helposti jälleen tulla esille vaatimus uusien vaalien toimeenpanemisestajja eduskunnan hajoittamisesta. On siis tultu semmoiseen omituiseen tilanteeseen, että sensijaan, että kirjapainot syksyllä suurella riemulla pantiin takavarikkoon, porvarien taholla nyt koetetaan saada niitä auki, saada ne hovioikeuden päätöksellä vapaiksi, jotta sitten voitaisiin vapaasti lähteä vaaleihini Näin omituisia kiertoteitä politiikka kulkee. MuitaKin epäilyksiä esitetään porvarien taholla pikaisia uusia

vaaleja vastaan. Siellä pelätään esim. sitä,.että kommunistisen puolueen jäsenet asettavat ehdokkaaseen entisiä kansanedustajia, jotka paraikaa ovat syytettyinä ja vangittuina. Jos näin tapahtuisi ei heitä tietysti voitaisi valituksi^ hyväksyä, ja näinollen uusi eduskunta edelleen jäisi tynkäeduskunnaksi. Eihän tietysti ole aivan mahdotonta,että jotkut voisivat näin menetellä. Tosin se on sangen vähän luultavaa, katsoen siihen mielialan käännökseen, joka kommunistisessa puolueessa on viime aikoina esiintynyt. Mutta jos niinkin kävisi, niin se olisi silloin jo valitsijain oma asia, eikä heillä, yhtä vähän kuin muillakaan sen jälkeen olisi mitään valittamisen aihetta siitä,että eduskunta ei olisi oikealla tavalla kokoonpantu. Pääasiassa tämä arvostelu, joka porvarien taholta on esitetty pikaisia vaaleja vastaan, on tietysti oikea. Onhan todella luonnotonta lähteä vaaleihin, joissa ei voida antaa kaikilla täyttä vaalivapautta. Mutta kun on valittava kahden pahan välillä, sen välillä että eduskunta jatkaa toimintaansa tynkänä, ja tämän toisen, puutteellisen vaalivapauden välillä; niin ei ole vaikeata valita, kumpaa tiet lähtee kulkemaan. Eduskunnan nykyinen toiminta merkitsisi semmoista sekaannuksen jatkumista ja semmoista mielivallan mahdollisuuden sallimista, että siitä on mitä pikimmin tehtävä loppu. Sellaista loppua ei millään maulla tavalla voida aikaansaada kuin pikaisten uusien vaalien kautta. Jos taas aiotaan jäädä odottamaan, että tuomioistuimet ovat anxaneét ratkaisun kommunistien asiassa samoin kuin kirjapainoja koskevassa asiassa, niin saisi ratkaisua odottaa verrattain kauan. On nimittäin laskettu, että hovioikeus aikaisintaan voisi antaa päätöksensä maalis- huhtikuussa. Kim siitä tietysti valitetaan korkeimpaan oikeuteen, niin päätöstä tuskin voidaan odottaa ennen marras-joulukuuta. % s s ä on siis olemassa suuri ristiriita mielipiteiden välillä, toiselta puolen sosialidemokraattisen puolueen ja toiselta puolen kaikkien muiden puolueiden mielipiteen välillä. Sosialidemokraattinen puolue vaatii vaaleja perustellen kantaansa asiallisesti ja hyvin, kun sensijaan toiset puolueet vastustavat vaalien nopeata toimeenpanoa perustellen kantaansa enemmän tai vähemmän taktillisilla syillä. Kun aika eduskunnan uudelleen kokoontumiselle lähenee, on tietysti koetettu etsiä välitysehdotusta näiden kauden sovittamattomalta näyttävän mannan välillä. Jo joku aika sitten esitettiin yksi tällainen. Sen mukaan eduskunta, kyliä kokoontuisi tavalliseen aikaan helmikuun alussa»toimittaisi alkuvaaleja, ja eduskunnan jäsenet tekisivät alotteita, mutta tämän jälkeen työtä ei jät-

kettaisi, vaan lykättäisiin istunnot ja jäätäisiin odottamaan kunnes hovioikeus on päätöksensä antanut. Tämmöistä ehdotusta vastaan voi kuitenkin esittää kokolailla päteviä muistutuksia. Se olisi aivan keinotekoinen suunnitelma, joka ei asiaa millään lailla veisi eteenpäin eikä myöskään ratkaisisijsitä pulmaa, joka tässä on olemassa. Toiselta puolen se olisi sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän jäsenille kovin epäilyttävä ratkaisu, koska he siten joutuisivat liukkaalle jäälle ja istumaan eduskunnassa tavalliseen tapaan. He saisivat täten ottaa ensimäisen askeleen, jota tavallisesti seuraa muita jälessä. Aivan piime päivinä on tätä välitysehdotusta kuitenkin huomattavasti parannettu. Sen viimeisin muoto ainakin tähän mennessä on se, että eduskunta kyllä kokoontuisi helmikuun 1 päivänä ja valitsisi itselleen puhemiehet, mutia että tämän jälkeen ei enää tehtäisi mitään,ei valittaisi edes jäseniä valiokuntiin, eikä tehtäisi alotteita, vaan ennenkuin määräaika näiden toimittamista varten olisi tullut, olisi eduskunnan lykättävä istuntonsa ja jäätävä odottamaan kauan kaivattua hovioikeuden päätöstä. Samalla sisältyy ehdotukseen se lupaus, että jos hovioikeuden päätös on kommunisteille langettava, olisi silloin ilman viivytystä uudet vaalit toimeenpantava. M.m. hallituksen taholla on tämä ehdotus ollut vakavan harkinnan alaisena, enkä luulisi tekeväni itseäni.syypääksi mihinkään valtiosalaisuuden ilmituomiseen, jos mainitsen, että hallitus on eilen tämänsuuntaisen ehdotuksen päättänyt esittää presidentille. Jos tätä ehdotusta tarkastelee asiallisesti, ilman mitään ennä Kk o k ihkoa, täytyy sanoa, että se asian ratkaisussa tyydyttää sen, mitä sosialidemokraattisen puolueen taholla on vaadittu. Jos tämä ehdotus tulisi toteutetuksi, ei nimittäin vajalukuinen eduskunta enää lainkaan toimisi, vaan kokoontuisi heti hajautuakseen. Samalla se merkitsisi uusia.vaaleja, vaikka siirtäisi niiden toimeenpanoa hiukan siitä ajankohdasta, mitä me olemme niiden toimeenpanoa varten ajatelleet. Heti kun hovioikeus olisi päätöksensä antanut, olisi pääministeri Kall-O päässyt sitoumuksestaan olla julistamatta uusia vaaleja ennen hovioikeuden päätöstä ja silloin olisivat myöskin kommunistien kirjpainot vapaat - sillä että ne vapautetaan, voitanee pitää varmana. Jos meille siis tahdotaan antaa riittävät takeet siitä, että todella näin menetellään, että eduskunnassa ei mitään työsktentelyä suoritettaisi, ei edes valiokuntavaalejakaan, niin ymmärtääkseni sosialidemokraattisella puolueella olisi syytä ottaa vakavasti harkittavakseen, eikö tämmöiseen ehdotukseen olisi suostuttava. Emmehän kiusan vuoksi ole esittäneet vaatimustamme uusista

vaaleista, vaan puhtaasti asiallisista syistä ja suojellaksemme parlamentin kunniaa. Sitäpaitsi mekin mieluimmin haluaisimme saada rehellisen vaalitaistelun kommunistisen puolueen kanssa. Me antaisimme heille senvuoksi mieluimmin kaikki ne mahdollisuudet vaalissa, mitä me itsellemmekin vaadimme ja haluamme lyödä heidät rehellisessä taistelussa, niinkuin muutkin puolueet vaaleissa. Jos tämä ehdotus siis tulisi ^Lopullisesti saamaan hyväksymisen, voitaisiin katsoa sen lopettavan sen suuren riidan, joka tähän saakka on ollut eduskunnan toimintaan nähden, ja täytyy sanoa, että tällaista riitaa tuskin olisi syntynytkään, ellei porvariston taholla röyhkeän torjuvasti olisi suhtauduttu kaikkiin sosialidemokraattien taholta tehtyihin vaatimuksiin eduskunnan täysilukuiseksi saattamisesta. Ennenkuin tuommoiseen ehdotukseen kuitenkaan voitaisiin mennä, täytyisi olla täysi varmuus siitä,että ehdotus tässä muodossa tulee toteutetuksi. Täytyisi siis saada riittävän pätevä vakuus siitä, että eduskunta ei kokoonnuttuaan suorittaisi edes valtiokuntain vaaleja ja että myöhemmin, kun hovioikeuden vapauttava päätös kirjapainoista on aikaansaatu, tästä päätöksestä ei valiteta, koska muuten kirjapainot pysyisivät edelleen suljettuina. Senäisäksi on vaadittava,että vaalivapaus muutenkin tulee olemaan täydellinen. Ellei asioita ryhdytä järjestämään sovinnolla uusien vaalien avulla tai sitteljotenkin sillä tavoin kuin äskenmainittu ehdotus tietää ja ellei hallitus pysty keskeyttämään sitä laittomuutta, mitä eduskunnan jatkuva työ nykyisillä edellytyksillä merkitsisi, niin ei meillä ole mitään muuta mahdollisuutta kuin jäädä pois semmoisesta eduskunnasta. Ei muuten tapahtuisi ensi kertaa, että sos.dem. puolue kutsuisi edustajansa pois eduskunnasta. Näin oli meidän panko tehdä myös vuoden 1918 lopulla tai 1919 alussa, jolloin silloiseen tynkäeduskuntaan ryhdyttiin haalimaan siitä.poistettujen sosialidemokraattisten edustajain varamieniä. Silloinen puoluetoimikunta kutsui puolueen nimessä ^ t t i Paasivuoren ja kaikki sinne kutsutut varamiehet pois. Tämmöistä menettelyä on meidän nytkin pakko ryhtyä noudattamaan, ellei asiasta muuten pääsbä. Siinä tapauksessa olisi asia parhaiten järjestettävä heti alussa niin, että sos.dem. edustajat eivät veisi edes valtakirjojaan tarkastettavaksi, vaan jäisivät kokonaan eduskuntaan menemättä. Millään muulla tavalla ei sitä sotkuista vyyhtiä, joka on syntynyt,voida selvittää. Tiétysti jokainen kysyy tällaisen ehdotuksen kuultuaan: mitä sitten seuraa, jos sos.dem. ryhmä jää pois, mitä tuloksia siitä tulee olemaan? Jos näin menettelemme, niin on uskottavaa, että

porvarillisetledustajat yrittävät jatkaa työskentelyä. Onhan tavallisesti niin, että jos toiselta puolen uhmataan, niin se synnyttyä vastauhmaa. idutta ei tarvitse olla erikoisen suuri profeetta välttääkseen, että tuommoinen työskentely tulisi supistumaan hyvin vähiin. Nähtävästi se porvarillinen aines, joka jäisi eduskuntaan, menettelisi samalla tavalla kuin äsken mainitsemassani ehdotuksessa on esitetty koko eduskunnan toimintaan nähden.se suorittaisi vain joitakin alkutoimenpiteitä ja lähtisi sitten lomalle. Ei luuli#: si kenenkään porvariliisenkään kansanedustajan hävyntunteen sallivan hänen istua säätämässä lakeja, jos 40 fo kansanedustajista on poissa joko pakosta tai muista syistä. Tämmöistä toimenpidettä suunnitellessa täytyy tietysti ajatella pitemmällekin kuin aivan läheiseen tulevaisuuteen. Täytyy myöskin ajatella, mitä se vaikuttaa oman puolueen tulevaisuuteen ja varsinkin tulevissa vaaleissa. On itsestään selvää, että jos sos.dem. ryhmä pakotettaisiin tällä tavalla poistumaan eduskunnasta, porvarien taholla nostetaan suuri huuto siitä, että sos.dem. ryhmä on astunut laittomuuden poluille, että se on syrjäyttänyt valtiopäiväjärjestyksen m ä ä r ä y k- set eikä ole saapunut edustajavelvollisuuttaan täyttämään. Ja tämä syytös tultaisiin tietysti myöskin vaaleissa meitä vastaan heittämään. Mahdollisesti tuommoisella syytöksellä voisi olla joku merkitys joihinkin piireihin nähden, mutta en luulisi, että se työväestöön mitään vaikuttaisi. Päinvastoin uskon, että meillä tähän toimenpiteeseemme viittaamalla tulisi olemaan valitsijain ja suurten työväenjeukkojen täysi kannatus takanamme. Uskon varmasti,että työväenpiireissa tultaisiin erittäin hyvin ymmärtämään sellainenkin toimenpide, jolla pakotettaisiin porvarilliset puolueet ryhtymään niihin toimenpiteisiin eduskunnan täysilukuiseksi saattamiseksi, joita sosialidemokraattien taholta on vaadittu. Hyöty siitä, että vaaleissa tästä asiasta nostettaisiin kysymys, olisi varmaankin suurempi kuin vahinko. Se lopputulos, johon minä puolestani tulen tarkastaessani nykyistä asemaa ja sos,dem ryhmän suhdetta eduskuntaan, on siis se, että jos meille tarjotaan kunniallista sovintoa, joka samalla ratkaisee kysymyksen eduskunnan täysilukuiseksi saattamisesta onnellisella tavalla, niin ei tätä vaseaan olisi suurempaa vastustusta nostettava. Mutta jos tämmöistä sovintoa ei porvariston taholta tah#l-*a tarjbta, niin tulkoon sitten meidän puolestamme täysi riita, ja tämä riita tulisi silloin meidän tahoxcamme esiintymään edustajien edtuitui«\asta poisjäämisen muodossa. Me olisimme silloin joka tapauk-

sessa oikealla tiellä, sillä me taistelisimme parlamentarismin ja kansanvallan puolesta, ja näiden molempien saavuttamiseksi on siksi paljon taisteltu, että meidän kannattaa joku tiukka taistelu niiden saavutusten säilyttämiseksikin suorittaa.