LIITE 1. OTE: Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 461/2000. Talousveden laatuvaatimukset ja suositukset (1/2) Taulukko 1. Mikrobiologiset laatuvaatimukset (enimmäistiheys) Escherichia coli 0 pmy/100 ml Enterokokit 0 pmy/100 ml Taulukko 2. Kemialliset laatuvaatimukset (enimmäispitoisuus) Huomautus Akryyliamidi 0,10 μg/l (1) Antimoni 5,0 μg/l Arseeni 10 μg/l Bentseeni 1,0 μg/l Bentso(a)pyreeni 0,010 μg/l Boori 1,0 mg/l Bromaatti 10 μg/l (2) Kadmium 5,0 μg/l Kromi 50 μg/l Kupari 2,0 mg/l (3) Syanidit 50 μg/l 1,2-dikloorietaani 3,0 μg/l Epikloorihydriini 0,10 μg/l (1) Fluoridi 1,5 mg/l Lyijy 10 μg/l (3) Elohopea 1,0 μg/l Nikkeli 20 μg/l (3) Nitraatti (NO - 3 ) 50 mg/l (4) Nitraattityppi (NO 3 -N) 11,0 mg/l Nitriitti (NO - 2 ) 0,5 mg/l (4) Nitriittityppi (NO 2 -N) 0,15 mg/l Torjunta-aineet 0,10 μg/l (5 ja 6) Torjunta-aineet yhteensä 0,50 μg/l (5) Polysykliset aromaattiset hiilivedyt 0,10 μg/l (7) Seleeni 10 μg/l Tetrakloorieteeni ja trikloorieteeni yhteensä 10 μg/l Trihalometaanit yhteensä 100 μg/l (2 ja 8) Vinyylikloridi 0,50 μg/l (1) Kloorifenolit yhteensä 10 μg/l (9) Huomautukset 1) pitoisuus lasketaan käytetystä polymeeristä tuoteselosteen mukaan enimmillään irtoavasta tai liukenevasta määrästä; vedessä todetun aineen raja-arvona sovelletaan havaitsemisrajaa 2) desinfiointitehoa vaarantamatta on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan tätä alempaan pitoisuuteen 3) näyte otetaan käyttäjän vesihanasta siten, että pitoisuus vastaa viikoittaista keskiarvoa 4) nitriitin enimmäispitoisuus vesilaitokselta lähtevässä vedessä on 0,10 mg/l; nitraattipitoisuus/50 + nitriittipitoisuus/3 ei saa ylittää arvoa 1 5) tarkoitetut yhdisteet orgaanisia hyönteis-, rikkaruoho-, sieni-, ankerois-, punkki-, levä- ja jyrsijämyrkkyjä, orgaanisia limantorjuntaaineita sekä muita vastaavia tuotteita sekä yhdisteiden metabolia-, hajoamis- ja reaktiotuotteita 6) aldriinin, dieldriinin, heptakloorin ja heptaklooriepoksidin raja-arvo on 0,030 μg/l 7) tarkoitetut yhdisteet bentso(b)fluoranteeni, bentso(k)fluoranteeni, bentso(ghi)peryleeni, indaani-(1,2,3-cd)-pyreeni 8) tarkoitetut yhdisteet kloroformi, bromoformi, dibromikloorimetaani, bromidikloorimetaani 9) tarkoitetut yhdisteet tri-, tetra- ja pentakloorifenoli
LIITE 1. OTE:Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 461/2000. Talousveden laatuvaatimukset ja suositukset (2/2) Taulukko 3. Laatusuositukset (osoitinmuuttujien tavoitteelliset enimmäisarvot) Enimmäispitoisuus Huomautus Alumiini 200 μg/l Ammonium (NH + 4 ) 0,50 mg/l Ammonium (NH 4 -N) 0,40 mg/l Kloridi 250 mg/l (1,2) Mangaani 50 μg/l Rauta 200 μg/l Sulfaatti 250 mg/l (1,3) Natrium 200 mg/l Hapettuvuus (COD Mn -O 2 ) 5,0 mg/l (4) Tavoitetaso Clostridium perfringens (mukaanlukien itiöt) 0 pmy/100 ml (5) Koliformiset bakteerit 0 pmy/100 ml Pesäkkeiden lukumäärä (22 C) ei epätavallisia muutoksia ph 6,5-9,5 (1) Sähkönjohtavuus alle 2 500 μs/cm (1) Sameus käyttäjien hyväksyttävissä (6) eikä epätavallisia muutoksia Väri eikä epätavallisia muutoksia Haju ja maku eikä epätavallisia muutoksia Orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC) ei epätavallisia muutoksia (7) RADIOAKTIIVISUUS (8) Tritium 100 bequerel/l Viitteellinen kokonaisannos 0,10 msv/vuosi Huomautukset 1) vesi ei saa olla syövyttävää 2) vesijohtomateriaalien syöpymisen ehkäisemiseksi kloridipitoisuuden tulisi olla alle 25 mg/l 3) vesijohtomateriaalien syöpymisen ehkäisemiseksi sulfaattipitoisuuden tulisi olla alle 150 mg/l 4) jos mitataan TOC, ei tarvitse välttämättä mitata 5) mitataan, jos raakavesi on pintavettä 6) pintavesilaitokselta lähtevän veden sameudessa tulisi pyrkiä arvoon alle 1 NTU 7) jos on määritetty hapettuvuus ja veden jakelumäärä on alle 10 000 m 3 /d, ei tarvitse mitata 8) tritiumia ja radioaktiivisuuden viitteellistä kokonaisannosta ei tarvitse mitata, jos aikaisempien tutkimusten (Säteilyturvakeskus) perusteella tiedetään, että näiden arvot ovat selvästi alle muuttujan arvon; mittauksista ja niiden tiheydestä annetaan erilliset määräykset; viitteelliseen kokonaisannokseen ei lasketa radonia eikä radonin hajoamistuotteita, tritiumia eikä kalium 40
LIITE 2. OTE: Ympäristönsuojelulaki (86/2000) (1/4) Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1 luku Yleiset säännökset 6 Sijoituspaikan valinta Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä. Toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon: 1) toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski; 2) alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset; 3) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella. 7 Maaperän pilaamiskielto Maahan ei saa jättää tai päästää jätettä eikä muutakaan ainetta siten, että seurauksena on sellainen maaperän laadun huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, viihtyisyyden melkoista vähentymistä tai muu niihin verrattava yleisen tai yksityisen edun loukkaus (maaperän pilaamiskielto). 8 Pohjaveden pilaamiskielto Ainetta tai energiaa ei saa panna tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että 1) tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua; 2) toisen kiinteistöllä oleva pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää; tai 3) toimenpide vaikuttamalla pohjaveden laatuun muutoin saattaa loukata yleistä tai toisen yksityistä etua (pohjaveden pilaamiskielto). Edellä 1 momentissa tarkoitettuna toimenpiteenä pidetään myös asetuksella erikseen säädettyä toimenpidettä tai asetuksella kiellettyä ympäristölle ja terveydelle vaarallisten aineiden päästämistä pohjaveteen. Asetus voi koskea vain sellaisia toimenpiteitä, joita tarkoitetaan asianomaisessa Euroopan yhteisön direktiivissä.
LIITE 2. OTE: Ympäristönsuojelulaki (86/2000) (2/4) 4 luku Ympäristöluvan tarve 28 Yleinen luvanvaraisuus Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan on oltava lupa (ympäristölupa). Asetuksella säädetään tarkemmin luvanvaraisista toiminnoista. Ympäristölupa on lisäksi oltava: 1) toimintaan, josta saattaa aiheutua vesistön pilaantumista eikä kyse ole vesilain 1 luvun 19 :ssä tarkoitetusta toiminnasta; 2) jätevesien johtamiseen, josta saattaa aiheutua vesilain 1 luvun 2 :ssä tarkoitetun uoman tai altaan pilaantumista; 3) toimintaan, josta saattaa ympäristössä aiheutua eräistä naapuruussuhteista annetun lain (26/1920) 17 :n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta; 4) jätteen laitos- tai ammattimaiseen hyödyntämiseen tai käsittelyyn; 5) öljyn ja kaasun etsintäporaukseen ja esiintymän hyväksikäyttöön sekä muuhun niihin liittyvään toimintaan Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä. (26.11.2004/1061) Luvan saaneen toiminnan päästöjä tai niiden vaikutuksia lisäävään tai muuhun olennaiseen toiminnan muuttamiseen on oltava lupa. Lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos muutos ei lisää ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia tai riskejä eikä lupaa toiminnan muutoksen vuoksi ole tarpeen tarkistaa. 12 luku Pilaantuneen maaperän ja pohjaveden puhdistaminen 75 Maaperän ja pohjaveden puhdistamisvelvollisuus Se, jonka toiminnasta on aiheutunut maaperän tai pohjaveden pilaantumista, on velvollinen puhdistamaan maaperän ja pohjaveden siihen tilaan, ettei siitä voi aiheutua terveyshaittaa eikä haittaa tai vaaraa ympäristölle. Jos maaperän pilaantumisen aiheuttajaa ei saada selville tai tavoiteta taikka tätä ei saada täyttämään puhdistamisvelvollisuuttaan ja jos pilaantuminen on tapahtunut alueen haltijan suostumuksella tai tämä
LIITE 2. OTE: Ympäristönsuojelulaki (86/2000) (3/4) on tiennyt tai tämän olisi pitänyt tietää alueen kunto sitä hankkiessaan, on alueen haltijan puhdistettava alueen maaperä siltä osin kuin se ei ole ilmeisen kohtuutonta. Alueen haltija vastaa samoin edellytyksin myös pilaantuneen pohjaveden puhdistamisesta, jos pilaantuminen on johtunut alueen maaperän pilaantumisesta. Siltä osin kuin pilaantuneen alueen haltijaa ei voida velvoittaa puhdistamaan pilaantunutta maaperää, on kunnan selvitettävä maaperän puhdistamistarve ja puhdistettava maaperä. 76 Ilmoitusvelvollisuus Jos maahan tai pohjaveteen on päässyt ainetta, joka saattaa aiheuttaa pilaantumista, on aiheuttajan välittömästi ilmoitettava siitä valvontaviranomaiselle. 77 Selvitysvelvollisuus ja puhdistustarpeenarviointi (21.4.2005/252) Jos maaperä tai pohjavesi on ilmeisesti pilaantunut, alueellinen ympäristökeskus voi määrätä puhdistamisesta 75 :n mukaan vastuussa olevan selvittämään pilaantuneen alueen laajuuden ja puhdistamistarpeen. Määräys annetaan noudattaen soveltuvin osin mitä jäljempänä 13 luvussa säädetään. Pilaantuneen maaperän ja pohjaveden puhdistustarpeen arvioinnissa on otettava huomioon pilaantuneen alueen, sen ympäristön tai pohjaveden nykyinen tai tuleva käyttö sekä pilaantumisesta terveydelle tai ympäristölle mahdollisesti aiheutuva vaara tai haitta. (21.4.2005/252) 78 Maaperän puhdistaminen Pilaantuneiden maa-ainesten käsittelyyn on oltava ympäristölupa. Maaperän puhdistamiseen pilaantuneella alueella tai pilaantuneen maaperän aineksen poistamiseen toimitettavaksi muualla 1 momentin mukaisesti käsiteltäväksi voidaan kuitenkin ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus alueelliselle ympäristökeskukselle, jos 1) pilaantuneen alueen laajuus ja maaperän pilaantumisen aste on riittävästi selvitetty; 2) puhdistamisessa noudatetaan yleisesti käytössä olevaa hyväksyttävää puhdistusmenetelmää; ja 3) toiminnasta ei aiheudu ympäristön muuta pilaantumista. Alueellinen ympäristökeskus tarkastaa ilmoituksen ja tekee sen johdosta päätöksen. Päätöksessä voidaan antaa tarvittavia määräyksiä toiminnan järjestämisestä ja valvonnasta. Päätös annetaan
LIITE 2. OTE: Ympäristönsuojelulaki (86/2000) (4/4) julkipanon jälkeen ja siitä on tiedotettava siten kuin 53 ja 54 :ssä säädetään ympäristölupapäätöksen antamisesta ja tiedottamisesta. (21.4.2005/252) Ilmoituksesta ja sen johdosta tehtävästä päätöksestä säädetään tarvittaessa tarkemmin asetuksella. 79 Puhdistamisesta määrääminen Alueellisen ympäristökeskuksen on määrättävä pilaantuneen maaperän tai pohjaveden puhdistamisesta, jollei puhdistamisesta 75 :n mukaan vastuussa oleva ryhdy siihen. Määräys annetaan noudattaen soveltuvin osin, mitä 13 luvussa säädetään. Viranomainen voi 1 momentissa tarkoitetussa päätöksessä samalla määrätä muista tarpeellisista toimista, joihin on ryhdyttävä ympäristön tilan palauttamiseksi ennalleen tai aiheutuneen haitan vähentämiseksi tai poistamiseksi. Jos puhdistaminen edellyttää maa-ainesten käsittelemistä pilaantuneella alueella, määräys annetaan noudattaen soveltuvin osin ympäristölupaa koskevia säännöksiä ja 13 luvun säännöksiä. (21.4.2005/252) 80 Toimivallan siirto kunnalle Ympäristöministeriö voi kunnan hakemuksesta ja kuultuaan alueellista ympäristökeskusta päättää, että pilaantunutta maaperää koskevissa tässä luvussa tarkoitetuissa asioissa, lukuun ottamatta 75 :n 3 momenttia, toimivaltaisena viranomaisena toimii kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Päätös voidaan antaa määräajaksi ja sitä voidaan erityisestä syystä muuttaa. Päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta. Ennen toimivallan siirtoa koskevan päätöksen tekemistä alueellisessa ympäristökeskuksessa vireille tulleet 1 momentissa tarkoitetut asiat käsitellään loppuun alueellisessa ympäristökeskuksessa. 15 luku Erinäiset säännökset 104 Selontekovelvollisuus pilaantuneesta alueesta Maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa maaperän tai pohjaveden pilaantumista.
LIITE 3. OTE: Vesilaki (264/1961) (1/2) Annettu Helsingissä 19. päivänä toukokuuta 1961 1 luku Yleisiä säännöksiä. Vesialueet ja vedet. 15 15 (4.2.2000/88) Jollei jäljempänä olevista säännöksistä tai niiden nojalla annetusta luvasta muuta johdu, vesistöstä ei saa johtaa vettä tai ryhtyä vesistössä tai maalla muuhun toimenpiteeseen siten, että siitä tai sen seurauksena voi aiheutua sellainen vesistön aseman, syvyyden, vedenkorkeuden, vedenjuoksun tai muu vesiympäristön muutos, joka 1) aiheuttaa vahinkoa tai haittaa toisen vesialueelle, kalastukselle, maalle, rakennukselle tai muulle omaisuudelle; 2) aiheuttaa tulvan vaaraa, yleistä vedenvähyyttä tai vesiluonnon ja sen toiminnan vahingollista muuttumista; 3) melkoisesti vähentää luonnon kauneutta, ympäristön viihtyisyyttä, kulttuuriarvoja tai vesistön käyttökelpoisuutta vedenhankintaan tahi sen soveltuvuutta virkistyskäyttöön; 4) huonontaa vesistön puhdistautumiskykyä tai muuttaa valtaväylää tai vaikeuttaa yleisen kulku- tai uittoväylän käyttämistä; 5) aiheuttaa vaaraa terveydelle; taikka 6) muulla edellä mainittuun verrattavalla tavalla loukkaa yleistä etua (vesistön muuttamiskielto). Mitä 1 momentissa säädetään toimenpiteestä, koskee soveltuvin osin myös rakennelman tai laitteen käyttämistä. Edellä 1 momentissa tarkoitettu kielto koskee myös toimenpidettä, josta voi johtua siinä mainitun seurauksen aiheuttava vesistön veden tai pohjan laadun muutos, jollei kysymys ole ympäristönsuojelulain (86/2000) 3 :n 1 momentin 1 kohdassa tai tämän luvun 19 :ssä tarkoitetulla tavalla aiheutuvasta pilaantumisesta. Edellä 1 momentissa mainittu kielto ei kuitenkaan tarkoita toimenpidettä, josta voi aiheutua vahinkoa tai haittaa ainoastaan yksityiselle, jos hän on toimenpiteeseen suostunut. 17 a (20.12.1996/1105) Jos edellä 17 :ssä tarkoitettu, muualla kuin Lapin läänissä sijaitseva uoma on luonnontilainen, ei sitä saa muuttaa niin, että uoman säilyminen luonnontilaisena vaarantuu. Sama on koko maassa voimassa luonnontilaisesta lähteestä. Ympäristölupavirasto voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin kiellosta, jos momentissa tarkoitettujen uomien tai lähteiden suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Jos 1 momentissa tarkoitettu seuraus aiheutuisi hankkeesta, johon on haettu tämän lain mukaista lupaa, lupa-asian yhteydessä on viran puolesta tutkittava kysymys poikkeuksen myöntämisestä. Poikkeuksesta on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä ympäristölupaviraston luvasta säädetään. (4.2.2000/88)
LIITE 3. OTE: Vesilaki (264/1961) (2/2) 18 Ilman ympäristölupaviraston lupaa ei saa käyttää pohjavettä tai ryhtyä pohjaveden ottamista tarkoittavaan toimeen siten, että siitä pohjaveden laadun tai määrän muuttumisen vuoksi voi aiheutua jonkin pohjavettä ottavan laitoksen vedensaannin vaikeutuminen, tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuuden olennainen vähentyminen tai sen hyväksikäyttämismahdollisuuden muu huonontuminen taikka toisen kiinteistöllä talousveden saannin vaikeutuminen (pohjaveden muuttamiskielto). Kielto koskee myös maa-ainesten ottamista ja muuta toimenpidettä, jos siitä ilmeisesti voi aiheutua edellä mainittu seuraus. Jos pohjaveden ottamisesta tai muusta 1 momentissa tarkoitetusta toimenpiteestä voi aiheutua vesistössä tämän luvun 15 :ssä tarkoitettu seuraus, on toimenpide tältä osin katsottava sellaiseksi vesistön muuttamiseksi, josta sanotussa pykälässä säädetään. Jos toimenpide aiheuttaisi tämän luvun 15 a tai 17 a :ssä tarkoitetun seurauksen, on lisäksi voimassa, mitä sanotuissa pykälissä säädetään. Mitä 1 momentissa säädetään, ei kuitenkaan koske pohjaveden ottamista vähäisessä määrin talousvedeksi eikä myöskään sitä varten tarvittavan kaivon tekemistä. Päästöistä aiheutuvan pohjaveden pilaantumisen ehkäisemisestä säädetään ympäristönsuojelulaissa. 9 LUKU Veden johtaminen nesteenä käytettäväksi ja pohjaveden ottaminen 20 Ympäristölupavirasto voi, mikäli se terveydellisistä syistä tai pohjaveden puhtauden säilyttämiseksi muutoin harkitaan tärkeän tarpeen vaatimaksi, pohjaveden ottamon perustamista koskevassa lupapäätöksessä taikka eri hakemuksesta määrätä tietyn ottamon ympärillä olevan alueen vedenottamon suoja-alueeksi, jolla ilman ympäristölupaviraston lupaa ei saa pitää asuin- taikka muuta vakituisena oleskelupaikkana olevaa rakennusta taikka sellaista varastoa, säiliötä, johtoa, viemäriä tai laitosta, mistä likaa tai muuta veden laatuun vaikuttavaa ainetta voi päästä pohjaveteen, eikä myöskään suorittaa sellaista toimintaa, joka vahingollisella tavalla voi huonontaa ottamosta saatavan veden laatua. (4.2.2000/88) Edellä mainittua rajoitusta koskevan päätöksen osalta on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä tämän luvun 19 :ssä säädetään.
LIITE 4. OTE: Kauppa- ja teollisuusministeriön esityksestä annettu asetus öljylämmityslaitteistoista (1211/1995) (1/2) 2 Luku Säiliöt Suoja-altaan rakenteen tulee olla tiivis ja ympäristön vaikutusta kestävä. Suoja-allas voidaan rakentaa erillisenä altaana tai muodostamalla rakennuksessa olevan säiliötilan alaosasta tiivis allas. Suoja-allas katsotaan tiiviiksi, jos rakenneaineena on käytetty vesitiivistä tai pinnoittamalla tiivistettyä teräsbetonia taikka korroosiosuojattua terästä tai vastaavaa ainetta. Rakennuksessa olevan säiliötilan alaosa voidaan tiivistää myös siihen kiinnitettävällä muovimatolla, jonka saumat hitsataan tiiviiksi. Suoja-allas on rakennettava siten, että sen pohjalle mahdollisesti vuotanut öljy voidaan havaita. Suojaaltaan ja säiliön seinämien välisen etäisyyden tulee olla niin suuri, ettei säiliöstä mahdollisesti vuotanut öljy pääse suoja-altaan ulkopuolelle. Jos suoja-altaaseen voi kertyä sadevesiä, se tulee varustaa vesitysyhteellä. Maanalainen suoja-allas tulee varustaa öljynerottimeen yhdistetyllä viemäröinnillä. 3 luku Öljylämmityslaitteiston tarkastus 22 Tärkeällä pohjavesialueella sijaitsevat öljysäiliöt Kunnan öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmassa esitetyllä tärkeällä pohjavesialueella olevan öljylämmityslaitteiston maanalaisen öljysäiliön tai maanalaiseen kammioon sijoitetun öljysäiliön asentamisesta on säiliön omistajan tai öljylämmityslaitteiston asentavan toiminnanharjoittajan ilmoitettava paikalliselle paloviranomaiselle. Paloviranomaiselle on varattava tilaisuus tarkastaa säiliön sijoitus ennen säiliön peittämistä. Tarkastuksesta on laadittava pöytäkirja. 23 Määräaikaistarkastus Kunnan öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmassa esitetyillä tärkeillä pohjavesialueilla olevat maanalaiset öljysäiliöt on tarkastettava määräajoin, niin kuin siitä kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksellä erikseen määrätään. Säiliö, joka määräaikaistarkastuksessa havaitaan öljyvahingonvaaraa aiheuttavaksi, on korjattava tai poistettava käytöstä. Välitöntä vaaraa aiheuttava säiliö on heti poistettava käytöstä. 24 Määräaikaistarkastuksen suorittaminen Säiliön omistajan tai haltijan tulee huolehtia siitä, että määräaikaistarkastukset suoritetaan ajallaan
LIITE 4. OTE: Kauppa- ja teollisuusministeriön esityksestä annettu asetus öljylämmityslaitteistoista (1211/1995) (2/2) Kauppa- ja teollisuusministeriö antaa tarkemmat määräykset tarkastuksille asetettavista vaatimuksista sekä säiliöiden tarkastamisesta, niiden kunnon toteamisesta ja tarkastusten määräajoista samoin kuin säiliön määräämisestä korjattavaksi tai poistettavaksi käytöstä ja säiliön käytön kieltämisestä. 6 luku Erinäiset säännökset 42 Onnettomuudesta ilmoittaminen Jos öljylämmityslaitteiston vaurioitumisesta on seurauksena henkilö-, omaisuus- tai ympäristövahinko, omistajan, haltijan tai käyttäjän on ilmoitettava siitä viipymättä valvontaviranomaiselle, jonka on tarvittaessa määrättävä asiantuntija suorittamaan paikalla tutkimus. Valvontaviranomainen voi tarvittaessa 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa määrätä vaurioituneen öljylämmityslaitteiston osan tarkastettavaksi tai katsastettavaksi, ennen kuin se otetaan korjauksen jälkeen uudelleen käyttöön.
LIITE 5. OTE: Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös maanalaisten öljysäiliöiden määräaikaistarkastuksista 30.3.1983/344 (1/2) 1 luku Yleistä 1 Kunnan öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmassa esitetyillä tärkeillä pohjavesialueilla olevien maanalaisten poltto- ja dieselöljysäiliöiden määräaikaistarkastuksista määrätään tässä päätöksessä. 2 luku Säiliön tarkastus 5 (25.10.1995/1199) Määräaikaistarkastuksesta tulee laatia pöytäkirja. Pöytäkirja on annettava säiliön omistajalle tai haltijalle, minkä lisäksi siitä on 14 päivän kuluessa tarkastuksesta toimitettava jäljennös sen kunnan palopäällikölle, missä säiliö sijaitsee. Pöytäkirjassa on mainittava tarkastuksen tehnyt henkilö, ja öljylämmityslaitteistoista annetun asetuksen 31 :ssä tarkoitetun vastaavan henkilön on varmennettava se. 3 luku Säiliöluokat, tarkastusajat ja käyttörajoitukset 9 Säiliöt jaetaan niiden kunnon perusteella seuraaviin luokkiin: 1) luokka A: metalliset säiliöt, joiden levypaksuudesta on jäljellä säiliön sisäpuolelta mitattuna syvimmän syöpymän kohdalla vähintään 3 mm, sekä muut kuin metalliset säiliöt, jotka painekokeen perusteella todetaan tiiviiksi; 2) luokka B: metalliset säiliöt, joiden levypaksuudesta on jäljellä säiliön sisäpuolelta mitattuna syvimmän syöpymän kohdalla vähintään 1,5 mm, mutta vähemmän kuin 3 mm; 3) luokka C: metalliset säiliöt, joiden levypaksuudesta on jäljellä säiliön sisäpuolelta mitattuna syvimmän syöpymän kohdalla vähemmän kuin 1,5 mm tai joiden seinälevy muuttaa muotoaan, kun sitä sisäpuolelta koputellaan 0,5 kg painoisella pallopäävasaralla; sekä 4) luokka D: säiliöt, joissa on läpisyöpymiä tai halkeamia taikka jotka vuotavat tiiviyskokeessa.
LIITE 5. OTE: Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös maanalaisten öljysäiliöiden määräaikaistarkastuksista 30.3.1983/344 (2/2) 10 Säiliö on määräaikaistarkastettava ensimmäisen kerran 10 vuoden kuluessa säiliön käyttöönotosta. A-luokan metallisäiliö on tarkastettava uudelleen viiden vuoden ja muu kuin metallisäiliö, joka tarkastuksen perusteella kuuluu luokkaan A, 10 vuoden väliajoin. B-luokan säiliö on tarkastettava uudelleen kahden vuoden väliajoin. C-luokan säiliö on poistettava käytöstä kuuden kuukauden kuluessa tarkastuksen suorittamisesta, jollei palopäällikkö erityisistä syistä määrää säiliön poistettavaksi käytöstä edellä mainittua lyhyemmässä ajassa tai salli sen käytön tätä pidemmän ajan. D-luokan säiliö on välittömästi poistettava käytöstä
LIITE 6. OTE: Ympäristönsuojeluasetus (169/2000) (1/11) 1 luku Ympäristöluvanvaraisuus 1 Luvanvaraisuus Seuraavilla ympäristönsuojelulain (86/2000) 28 :n 1 momentissa tarkoitetuilla toiminnoilla on oltava ympäristölupa: 1) metsäteollisuus: a) massa-, paperi- tai kartonkitehdas; b) lastulevyä, kuitulevyä, vaneria tai muita puulevyjä taikka muita liimattuja tai laminoituja puutuotteita valmistava tehdas; c) sahalaitos, jonka tuotantokapasiteetti on vähintään 10 000 m 3 vuodessa sahatavaraa, viilutehdas taikka kuorellisen puutavaran vesivarasto, jossa pidetään puutavaraa samanaikaisesti vähintään 20 000 m 3 ; d) puun kyllästämö tai muu puunsuojakemikaaleja käyttävä laitos; 2) metalliteollisuus: a) malmien pasutuslaitos tai sintraamo taikka koksaamo; b) rauta- tai terästehdas taikka rautalejeerinkejä valmistava tehdas; c) muita kuin rautametalleja valmistava tehdas; d) valimo tai muu sulatto, jonka tuotantokapasiteetti on vähintään 200 tonnia vuodessa, kuumaupotuslaitos taikka akkutehdas; e) rautametallin valssaamo tai takomo; f) muiden kuin rautametallien valssaamo, takomo tai vetämö; g) telakka; h) metallien tai muovien elektrolyyttistä tai kemiallista pintakäsittelyä suorittava laitos, piirilevyvalmistamo, peittaamo, fosfatointilaitos tai alumiinin anodisointilaitos; 3) energian tuotanto: a) ydinvoimalaitos; b) öljyä, kivihiiltä, puuta, turvetta, kaasua tai muuta poltettavaa ainetta käyttävä voimalaitos, kattilalaitos tai muu laitos, jonka suurin polttoaineteho on yli 5 megawattia tai jossa käytettävän polttoaineen energiamäärä on vuodessa vähintään 54 terajoulea; 4) kemianteollisuus: a) epäorgaanisia peruskemikaaleja, kuten happoja, emäksiä, suoloja, ammoniakkia, klooria, kloorivetyä, fluoria, fluorivetyä, hiilidioksidia, rikkiyhdisteitä, epämetalleja tai metallioksideja valmistava tehdas taikka ilmakaasutehdas; b) orgaanisia peruskemikaaleja, kuten hiilivetyjä, alkoholeja, aldehydejä, ketoneita, karboksyylihappoja, estereitä, eettereitä, peroksideja sekä fosforia, rikkiä tai typpeä sisältäviä hiilivetyjä, halogenoituja hiilivetyjä, tai organometallisia yhdisteitä valmistava tehdas taikka entsyymejä valmistava tehdas; c) öljyn- tai kaasunjalostamo taikka voiteluöljytehdas;
LIITE 6. OTE: Ympäristönsuojeluasetus (169/2000) (2/11) d) väriaineita tai pigmenttejä valmistava tehdas taikka maali-, painoväri- tai lakkatehdas; e) muoviraaka-aineita, muovilaminaatteja, latekseja tai tekokuituja valmistava tehdas, kumitehdas tai liimatehdas; f) lannoitteita, räjähdysaineita, torjunta-aineita, suojauskemikaaleja tai biosidivalmisteita tai niiden tehoaineita valmistava tehdas; g) lääketehdas tai lääkeraaka-aineita valmistava tehdas; h) pinta-aktiivisia aineita tai pesuaineita valmistava tehdas; 5) kemikaalien tai polttoaineiden varastointi, käyttö tai käsittely: a) polttonesteiden jakeluasema, jonka polttonesteiden säiliötilavuus on vähintään 10 m 3, taikka muu polttonesteiden tai vaarallisen nestemäisen kemikaalin varasto, jossa voidaan säilyttää tällaisia kemikaaleja vähintään 100 m 3, ei kuitenkaan voimansiirron suurmuuntaja-asema; b) kohta on kumottu A:lla 12.10.2006/889. (12.10.2006/889) c) puun, turpeen tai hiilen kaasutus- tai nesteytyslaitos taikka muu kiinteän, nestemäisen tai kaasumaisen polttoaineen valmistuslaitos taikka sähköteknisen hiilen tai grafiitin valmistuslaitos; d) kivihiilivarasto; 6) haihtuvia orgaanisia yhdisteitä käyttävä toiminta: a) laitos, joissa käytetään haihtuvia orgaanisia yhdisteitä ja jossa näiden aineiden kulutus on yli 150 kiloa tunnissa tai yli 200 tonnia vuodessa; b) laitos, jossa käytetään haihtuvia orgaanisia yhdisteitä ja jossa niiden kulutus on, kun siitä vähennetään tuotteisiin sitoutunut osuus, vähintään 10 tonnia vuodessa tai vastaava huippukulutus vähintään 20 kiloa tunnissa; c) orgaanisten liuottimien käytöstä eräissä toiminnoissa ja laitoksissa aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (435/2001) 3 :ssä tarkoitettu toiminta; (23.5.2001/436) 7) malmien tai mineraalien kaivaminen tai maaperän ainesten otto: a) kaivostoiminta ja koneellinen kullankaivuu; b) malmin tai mineraalin rikastamo; c) kivenlouhimo tai muu kuin maanrakennustoimintaan liittyvä kivenlouhinta, jossa kiviainesta käsitellään vähintään 50 päivää vuodessa; d) turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria; e) kiinteä tai sellainen tietylle alueelle sijoitettava siirrettävä murskaamo, asfalttiasema tai kalkkikiven jauhatus, jonka toiminta-aika on vähintään 50 päivää vuodessa; 8) mineraalituotteiden valmistus: a) sementti- tai kalkkitehdas; b) kiinteä betoniasema tai betonituotetehdas; c) mineraalivillatehdas; d) lasia tai lasikuitua valmistava tehdas; e) asbestia tai asbestipohjaisia tuotteita käsittelevä laitos; f) kevytsoratehdas tai kevytbetonitehdas; g) tiilitehdas, keramiikka- tai posliinitehdas; h) kipsilevytehdas tai kuitusementtilevytehdas;
LIITE 6. OTE: Ympäristönsuojeluasetus (169/2000) (3/11) i) muu kuin a h alakohdassa tarkoitettu mineraaleja sulattava laitos, mukaan lukien mineraalikuituja valmistava laitos, jonka sulatuskapasiteetti on suurempi kuin 20 tonnia vuorokaudessa; (18.7.2002/621) 9) nahan tai tekstiilien laitosmainen tuotanto tai käsittely: a) nahkatehdas tai turkismuokkaamo; b) kuitukangastehdas, kuitujen tai tekstiilien esikäsittelyä tai värjäystä suorittava laitos; c) tekstiilien vesipesula, jonka kapasiteetti on vähintään 500 kiloa vuorokaudessa, tai kemiallinen pesula; 10) elintarvikkeiden tai rehujen valmistus: a) teurastamo; b) lihanjalostuslaitos, taikka muu lihaa tai lihatuotteita käsittelevä laitos, jonka tuotantokapasiteetti on vähintään 200 tonnia vuodessa; (18.7.2002/621) c) kalastustuotteita käsittelevä laitos, jonka tuotantokapasiteetti on vähintään 50 tonnia vuodessa; (18.7.2002/621) d) meijeri, muu maidon keräily-, käsittelytai jalostuslaitos taikka jäätelötehdas; e) sokeri- tai makeutusainetehdas; f) perunan tai juuresten käsittely- tai jalostuslaitos, tärkkelystehdas tai tärkkelysjohdannaisia valmistava tehdas; g) kasvi- tai eläinperäisiä rasvoja tai öljyjä valmistava tehdas taikka margariinitehdas; h) eines- tai makeistehdas taikka leipomo, jossa jauhojen kulutus on yli 20 000 tonnia vuodessa; i) vihannes-, juurikas-, hedelmä- tai marjavalmistetehdas; j) virvoitusjuomatehdas tai virvoitusjuomien pullottamo; k) panimo, mallastehdas, hiivatehdas, alkoholitehdas, alkoholijuomatehdas taikka mallas- tai alkoholijuomien pullottamo; l) rehuja tai rehuvalkuaista valmistava tehdas, rehunsekoittamo tai luujauhotehdas; m) kahvipaahtimo tai tupakkatehdas; n) muu kuin a m alakohdassa tarkoitettu kasvisperäistä raaka-ainetta käyttävä elintarvikkeiden käsittely- ja jalostuslaitos, jonka valmiiden tuotteiden tuotanto on enemmän kuin 300 tonnia vuorokaudessa neljännesvuosittain laskettavan keskiarvon perusteella; (18.7.2002/621) o) liivatteen valmistus vuodista, nahoista ja luista; (12.10.2006/889) 11) eläinsuojat tai kalankasvatus: a) eläinsuoja, joka on tarkoitettu vähintään 30 lypsylehmälle, 80 lihanaudalle, 60 täysikasvuiselle emakolle, 210 lihasialle, 60 hevoselle tai ponille, 160 uuhelle tai vuohelle, 2 700 munituskanalle tai 10 000 broilerille, taikka muu eläinsuoja, joka lannantuotannoltaan tai ympäristövaikutuksiltaan vastaa 210 lihasialle tarkoitettua eläinsuojaa; b) vähintään 250 siitosnaarasminkin tai -hillerin taikka vähintään 50 siitosnaarasketun tai -supin taikka vähintään 50 muun siitosnaaraseläimen turkistarha taikka muu turkistarha, joka lannantuotannoltaan tai ympäristövaikutuksiltaan vastaa 250 siitosnaarasminkille tarkoitettua turkistarhaa; c) kalankasvatus- tai kalanviljelylaitos, jossa käytetään vähintään 2 000 kiloa vuodessa kuivarehua tai sitä ravintoarvoltaan vastaava määrä muuta rehua taikka jossa kalan lisäkasvu on vähintään 2 000 kiloa vuodessa, taikka kooltaan vähintään 20 hehtaarin luonnonravintolammikko tai lammikkoryhmä;
LIITE 6. OTE: Ympäristönsuojeluasetus (169/2000) (4/11) 12) liikenne: a) pääosin kauppamerenkulun käyttöön tarkoitettu ja yli 1 350 tonnin vetoisille aluksille soveltuva satama tai lastaus- taikka purkulaituri; b) lentopaikka; c) yli 50 linja-auton tai kuorma-auton varikko tai vastaavan kokoinen työkonevarikko; d) ulkona sijaitseva moottoriurheilurata; e) kemikaaliratapiha tai terminaali, joilla siirretään terveydelle tai ympäristölle vaarallisia kemikaaleja kuljetusvälineestä toiseen tai varastoon taikka varastosta kuljetusvälineeseen; 13) jäte- ja vesihuolto: a) puhdistamo, joka on tarkoitettu vähintään asukasvastineluvultaan 100 henkilön jätevesien käsittelemiseen, tai vähintään 100 henkilön asumisjätevesien johtaminen muualle kuin yleiseen viemäriin; b) pintavettä käyttävä raakaveden puhdistuslaitos; c) toiminta, johon sovelletaan jätteen polttamisesta annettua valtioneuvoston asetusta (362/2003); (15.5.2003/363) 14) muu toiminta; a) ulkona sijaitseva ampumarata; b) laitosmainen, pääosin ulkona tapahtuva hiekkapuhallus; c) eläintarha tai huvipuisto; d) krematorio. Edellä 1 momentissa tarkoitettuun, mutta sitä vähäisempään toimintaan, on haettava ympäristölupaa, jos toiminta sijoitetaan tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle ja toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Ympäristönsuojelulain 28 :n 2 momentin 4 kohdan mukaan ympäristölupaa on haettava kaatopaikalle, kaivannaisjätteen jätealueelle ja muulle jäteasetuksen (1390/1993) liitteissä 5 tai 6 määritellylle jätteen hyödyntämiselle tai käsittelylle, joka on ammattimaista tai laitosmaista. (5.6.2008/380) 4 Luvanvaraisuuden rajaus Ympäristönsuojelulain 28 :n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitettua ympäristöluvanvaraista toimintaa ei ole: 1) maa- ja metsätaloudessa syntyvän ja siinä hyödynnettävän tai käsiteltävän luonnonmukaisen vaarattoman kasviperäisen jätteen hyödyntäminen tai käsittely; 2) maa- ja kiviainesten ottamisessa taikka rakennus- tai maa- ja vesirakentamistoiminnassa syntyvän pilaantumattoman maa- ja kiviainesjätteen hyödyntäminen tai käsittely ottamis- tai rakennuspaikalla taikka muulla rakentamispaikalla, jossa jäte hyödynnetään tai käsitellään jätelain (1072/1993) vastaavat vaatimukset täyttävän hyväksytyn suunnitelman tai luvan mukaisesti; 3) vaarattomaksi käsitellyn jätevesi- ja sakokaivolietteen taikka lannan tai vaarattoman tuhkan tai kuonan hyödyntäminen maanparannusaineena taikka lannoitteena; (5.6.2008/380) 4) kaivannaisjätteistä annetun valtioneuvoston asetuksen (379/2008) soveltamisalaan kuuluvan pysyvän jätteen, pilaantumattoman maa-aineksen ja turvetuotannon yhteydessä syntyvän kaivannaisjätteen sijoittaminen kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman mukaisesti muuhun paikkaan kuin suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavalle kaivannaisjätteen jätealueelle. (5.6.2008/380)
LIITE 6. OTE: Ympäristönsuojeluasetus (169/2000) (5/11) 2 luku Lupaviranomaisen toimivalta 5 Ympäristölupavirastossa käsiteltävät lupa-asiat Ympäristölupavirasto ratkaisee seuraavien ympäristönsuojelulain 28 :n 2 momentissa sekä tämän asetuksen 1 :ssä tarkoitettujen toimintojen ympäristölupa-asiat: 1) metsäteollisuus: a) massa-, paperi- tai kartonkitehdas; b) kuitulevytehdas; 2) metalliteollisuus: a) malmien pasutuslaitos tai sintraamo taikka koksaamo; b) rauta- tai terästehdas taikka rautalejeerinkejä valmistava tehdas; c) muita kuin rautametalleja valmistava tehdas; 3) energian tuotanto: a) ydinvoimalaitos; b) öljyä, kivihiiltä, puuta, turvetta, kaasua tai muuta poltettavaa ainetta käyttävä laitos, kattilalaitos tai muu laitos, jonka suurin polttoaineteho on yli 300 megawattia; 4) kemianteollisuus: a) öljyn tai kaasun jalostamo; b) titaanidioksidin valmistus; c) seoslannoiteitta tai niiden välituotteita valmistava tehdas; 5) malmien tai mineraalien kaivaminen, maaperän ainesten otto tai mineraalituotteiden valmistus: a) kaivostoiminta tai koneellinen kullankaivuu; b) malmin tai mineraalin rikastamo; c) turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria; d) asbestia tai asbestipohjaisia tuotteita käsittelevä laitos; 6) kalankasvatus: kalankasvatus- tai kalanviljelylaitos, jossa käytetään vähintään 2 000 kiloa vuodessa kuivarehua tai sitä ravintoarvoltaan vastaava määrä muuta rehua taikka jossa kalan lisäkasvu on vähintään 2 000 kiloa vuodessa, taikka kooltaan vähintään 20 hehtaarin luonnonravintolammikko tai lammikkoryhmä; 7) liikenne: a) pääosin kauppamerenkulun käyttöön tarkoitettu ja yli 1 350 tonnin vetoisille aluksille soveltuva satama tai lastaus- taikka purkulaituri; b) lentoasema;
LIITE 6. OTE: Ympäristönsuojeluasetus (169/2000) (6/11) 8) jäte- ja vesihuolto: yhdyskuntajäteveden puhdistamo, johon viemäröidyn jäteveden määrä on asukasvastineluvultaan yli 4 000; 9) muu toiminta: öljyn tai kaasun etsintä ja poraus.ympäristölupavirasto ratkaisee lisäksi sellaisen 1 :ssä tarkoitetun toiminnan ympäristöluvan, jonka vesistön pilaantumista aiheuttavasta toiminnasta määrätään Suomen ja Ruotsin välisessä rajajokisopimuksessa (SopS 54/1971). 6 Alueellisessa ympäristökeskuksessa käsiteltävät lupa-asiat Alueellinen ympäristökeskus ratkaisee seuraavien ympäristönsuojelulain 28 :n 2 momentissa sekä tämän asetuksen 1 :ssä tarkoitettujen toimintojen ympäristölupa-asiat, jollei ympäristönsuojelulain 31 :n 1 momentista tai edellä 5 :stä muuta johdu: 1) metsäteollisuus: a) lastulevyä tai vaneria tai muita puulevyjä taikka muita liimattuja tai laminoituja puutuotteita valmistava tehdas; b) kuorellisen puutavaran vesivarasto, jossa voidaan pitää puutavaraa samanaikaisesti vähintään 20 000 m 3 ; c) puun kyllästämö; 2) metalliteollisuus: a) valimo tai muu sulatto, jonka tuotantokapasiteetti on vähintään 200 tonnia vuodessa, kuumaupotuslaitos taikka akkutehdas; b) rautametallin valssaamo tai takomo; c) muiden kuin rautametallien valssaamo, takomo tai vetämö; d) telakka; e) metallien tai muovien elektrolyyttistä tai kemiallista pintakäsittelyä suorittava laitos, piirilevyvalmistamo, peittaamo, fosfatointilaitos tai alumiinin anodisointilaitos, joiden tuotantolinjojen prosessikylpyjen tilavuus on vähintään 30 m 3 ; 3) energian tuotanto: öljyä, kivihiiltä, puuta, turvetta, kaasua tai muuta poltettavaa ainetta käyttävä voimalaitos, kattilalaitos tai muu laitos, jonka polttoaineteho on vähintään 50 megawattia; 4) kemianteollisuus: a) epäorgaanisia peruskemikaaleja, kuten happoja, emäksiä, suoloja, ammoniakkia, klooria, kloorivetyä, fluoria, fluorivetyä, hiilidioksidia, rikkiyhdisteitä, epämetalleja tai metallioksideja valmistava tehdas taikka ilmakaasutehdas; b) orgaanisia peruskemikaaleja, kuten hiilivetyjä, alkoholeja, aldehydejä, ketoneita, karboksyylihappoja, estereitä, eettereitä, peroksideja sekä fosforia, rikkiä tai typpeä sisältäviä hiilivetyjä, halogenoituja hiilivetyjä, tai organometallisia yhdisteitä valmistava tehdas taikka entsyymejä valmistava tehdas; c) väriaineita tai pigmenttejä valmistava tehdas taikka maali-, painoväri- tai lakkatehdas;
LIITE 6. OTE: Ympäristönsuojeluasetus (169/2000) (7/11) d) muoviraaka-aineita, muovilaminaatteja, latekseja tai tekokuituja valmistava tehdas, kumitehdas tai liimatehdas; e) räjähdysaineita, muita kuin edellä 5 :n 4 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja lannoiteita, torjuntaaineita, suojauskemikaaleja tai biosidivalmisteita tai niiden tehoaineita valmistava tehdas; f) lääketehdas tai lääkeraaka-aineita valmistava tehdas; 5) kemikaalien tai polttoaineiden varastointi, käyttö tai käsittely: a) polttonesteiden tai ympäristölle tai terveydelle vaarallisen nestemäisen kemikaalin varasto, jossa voidaan säilyttää tällaisia kemikaaleja vähintään 1 000 m 3 ; b) laitos, jossa terveydelle tai ympäristölle vaarallisten kemikaalien käsittely tai varastointi on kemikaalilain mukaan laajamittaista; c) puun, turpeen tai hiilen kaasutus- tai nesteytyslaitos taikka muu kiinteän, nestemäisen tai kaasumaisen polttoaineen valmistuslaitos taikka sähköteknisen hiilen tai grafiitin valmistuslaitos; 6) haihtuvia orgaanisia yhdisteitä käyttävä toiminta: a) laitos, jossa käytetään haihtuvia orgaanisia yhdisteitä ja jossa näiden aineiden kulutus on yli 150 kiloa tunnissa tai yli 200 tonnia vuodessa; b) laitos, jossa käytetään haihtuvia orgaanisia yhdisteitä ja jossa niiden kulutus on, kun siitä vähennetään tuotteisiin sitoutunut osuus, vähintään 50 tonnia vuodessa tai vastaava huippukulutus vähintään 100 kiloa tunnissa; c) 1 :n 1 momentin 6 kohdan c alakohdassa tarkoitettu orgaanisia liuottimia käyttävä toiminta tai laitos, jossa liuottimien kulutus on vähintään 50 tonnia vuodessa tai vähintään 100 kiloa tunnissa; (23.5.2001/436) 7) mineraalituotteiden valmistus: a) sementti- tai kalkkitehdas; b) mineraalivillatehdas; c) lasia tai lasikuitua valmistava tehdas; d) tiilitehdas; e) kipsilevytehdas; f) muu kuin a e alakohdassa tarkoitettu mineraaleja sulattava laitos, mukaan lukien mineraalikuituja valmistava laitos, jonka sulatuskapasiteetti on suurempi kuin 20 tonnia vuorokaudessa; (18.7.2002/621) 8) nahan tai tekstiilien laitosmainen tuotanto tai käsittely: a) nahkatehdas tai turkismuokkaamo; b) kuitukangastehdas, kuitujen tai tekstiilien esikäsittelyä tai värjäystä suorittava laitos; 9) elintarvikkeiden tai rehujen valmistus: a) meijeri taikka muu maidon keräily-, käsittely- tai jalostuslaitos, jossa maidon vastaanottokapasiteetti on vähintään 60 000 tonnia vuodessa; b) sokeri- tai makeutusainetehdas; c) tärkkelystehdas tai tärkkelysjohdannaisia valmistava tehdas; d) kasvi- tai eläinperäisiä rasvoja tai öljyjä valmistava tehdas taikka margariinitehdas; e) vihannes-, juurikas-, hedelmä- tai marjavalmistetehdas taikka einestehdas, joiden tuotantokapasiteetti on vähintään 20 000 tonnia vuodessa; f) teurastamo, jonka tuotantokapasiteetti on yli 50 tonnia ruhoja päivässä;
LIITE 6. OTE: Ympäristönsuojeluasetus (169/2000) (8/11) g) panimo, jonka tuotantokapasiteetti on vähintään miljoona litraa vuodessa, hiivatehdas, alkoholitehdas tai alkoholijuomatehdas; h) luujauhotehdas, rehuja tai rehuvalkuaista valmistava tehdas; i) muu kuin a h alakohdassa tarkoitettu kasvisperäistä raaka-ainetta käyttävä elintarvikkeiden käsittelyja jalostuslaitos, jonka valmiiden tuotteiden tuotanto on enemmän kuin 300 tonnia vuorokaudessa neljännesvuosittain laskettavan keskiarvon perusteella; (18.7.2002/621) j) liivatteen valmistus vuodista, nahoista ja luista; (12.10.2006/889) 10) eläinsuojat tai kalankasvatus: a) eläinsuoja, joka on tarkoitettu vähintään 75 lypsylehmälle, 200 lihanaudalle, 250 täysikasvuiselle emakolle, 1 000 lihasialle, 30 000 munituskanalle tai 50 000 broilerille taikka muu eläinsuoja, joka lannantuotannoltaan tai ympäristövaikutuksiltaan vastaa 1 000 lihasian eläinsuojaa; b) vähintään 2 000 siitosnaarasminkin tai -hillerin taikka vähintään 600 siitosnaarasketun tai -supin taikka vähintään 800 muun siitosnaaraseläimen turkistarha taikka muu turkistarha, joka lannantuotannoltaan tai ympäristövaikutuksiltaan vastaa 2 000 siitosnaarasminkin turkistarhaa; 11) liikenne: a) kemikaaliratapiha tai terminaali, joilla siirretään terveydelle tai ympäristölle vaarallisia kemikaaleja kuljetusvälineestä toiseen tai varastoon taikka varastosta kuljetusvälineeseen; 12) jäte- ja vesihuolto: a) kaatopaikka tai kaivannaisjätteistä annetussa valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettu kaivannaisjätteen jätealue; (5.6.2008/380) b) toiminta, johon sovelletaan jätteen polttamisesta annettua valtioneuvoston asetusta, sekä ympäristönsuojelulain 28 :n 2 momentin 4 kohdan mukaan luvanvarainen toiminta, jota koskee mainitun asetuksen 1 :n 2 momentin 1 kohdan c, f ja g alakohta; (15.5.2003/363) c) laitos tai paikka, jossa hyödynnetään tai käsitellään muualla kuin siinä syntyneitä ongelmajätteitä, ei kuitenkaan kotitaloudessa tai siihen rinnastettavassa toiminnassa syntyneen ongelmajätteen vastaanotto- ja varastointipaikka eikä ongelmajätteiksi luokiteltavien romuajoneuvojen tai käytöstä poistettujen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden vastaanotto- ja varastointipaikka; (10.1.2002/12) d) kompostointilaitos taikka muu kuin tämän kohdan alakohdissa a c tarkoitettu jätteiden hyödyntämistai käsittelylaitos tai -paikka, jossa hyödynnetään tai käsitellään jätettä vähintään 5 000 tonnia vuodessa; e) puhdistamo, joka on tarkoitettu vähintään asukasvastineluvultaan 100 henkilön jätevesien käsittelemiseen, tai vähintään 100 henkilön asumisjätevesien johtaminen muualle kuin yleiseen viemäriin; f) pintavettä käyttävä raakaveden puhdistuslaitos. Alueellinen ympäristökeskus ratkaisee toiminnan ympäristöluvan, jos kyse on sotilaskäyttöön tarkoitetusta toiminnasta tai kunnan harjoittamasta energiantuotannosta (28.4.2005/259) 7 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisessa käsiteltävät lupa-asiat Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ratkaisee ympäristönsuojelulain 28 :n 2 momentin 2 4 kohdassa sekä seuraavien 1 :ssä säädettyjen toimintojen ympäristölupa-asiat, jollei ympäristönsuojelulain 31 :n 1 tai 2 momentista tai edellä 5 ja 6 :stä muuta johdu
LIITE 6. OTE: Ympäristönsuojeluasetus (169/2000) (9/11) 1) metsäteollisuus: a) sahalaitos, jonka tuotantokapasiteetti on vähintään 10 000 m 3 vuodessa sahatavaraa, tai viilutehdas; b) puunsuojakemikaaleja käyttävä laitos; 2) metalliteollisuus: metallien tai muovien elektrolyyttistä tai kemiallista pintakäsittelyä suorittava laitos, piirilevyvalmistamo, peittaamo, fosfatointilaitos tai alumiinin anodisointilaitos, joiden tuotantolinjojen prosessikylpyjen allastilavuus on alle 30 m 3 ; 3) energian tuotanto: öljyä, kivihiiltä, puuta, turvetta, kaasua tai muuta poltettavaa ainetta käyttävä voimalaitos, kattilalaitos tai muu laitos, jonka suurin polttoaineteho on yli 5 ja alle 50 megawattia tai jossa käytettävän polttoaineen energiamäärä on vuodessa vähintään 54 terajoulea; 4) kemianteollisuus: a) voiteluöljytehdas; b) pinta-aktiivisia aineita tai pesuaineita valmistava tehdas; 5) kemikaalien tai polttoaineiden varastointi, käyttö tai käsittely: a) polttonesteiden jakeluasema, jonka polttonesteiden säiliötilavuus on vähintään 10 m 3 tai muu vaarallisen nestemäisen kemikaalin varasto, jossa voidaan säilyttää tällaista kemikaalia vähintään 100 ja alle 1 000 m 3 ; b) kivihiilivarasto; 6) haihtuvia orgaanisia yhdisteitä käyttävä toiminta: a) laitos, jossa käytetään haihtuvia orgaanisia yhdisteitä ja jossa niiden kulutus on, kun siitä vähennetään tuotteisiin sitoutuva osuus, vähintään 10 ja alle 50 tonnia vuodessa tai vastaava huippukulutus vähintään 20 ja alle 100 kiloa tunnissa; b) 1 :n 1 momentin 6 kohdan c alakohdassa tarkoitettu orgaanisia liuottimia käyttävä laitos, jossa liuottimien kulutus on alle 50 tonnia vuodessa tai alle 100 kiloa tunnissa; (23.5.2001/436) 7) malmien tai mineraalien kaivaminen tai maaperän ainesten otto: a) kivenlouhimo tai muu kuin maanrakennustoimintaan liittyvä kivenlouhinta, jossa kiviainesta käsitellään vähintään 50 päivää vuodessa; b) kiinteä tai sellainen tietylle alueelle sijoitettava siirrettävä murskaamo, asfalttiasema tai kalkkikiven jauhatus, jonka toiminta-aika on vähintään 50 päivää vuodessa; 8) mineraalituotteiden valmistus: a) kiinteä betoniasema tai betonituotetehdas; b) kevytsoratehdas tai kevytbetonitehdas; c) keramiikka- tai posliinitehdas; d) kuitusementtilevytehdas; 9) nahan tai tekstiilien laitosmainen tuotanto tai käsittely: tekstiilien vesipesula, jonka kapasiteetti on vähintään 500 kiloa vuorokaudessa, tai kemiallinen pesula;
LIITE 6. OTE: Ympäristönsuojeluasetus (169/2000) (10/11) 10) elintarvikkeiden tai rehujen valmistus: a) teurastamo, jonka tuotantokapasiteetti on enintään 50 tonnia ruhoja päivässä; b) lihanjalostuslaitos, taikka muu lihaa tai lihatuotteita käsittelevä laitos, jonka tuotantokapasiteetti on vähintään 200 tonnia vuodessa; (18.7.2002/621) c) kalastustuotteita käsittelevä laitos, jonka tuotantokapasiteetti on vähintään 50 tonnia vuodessa; (18.7.2002/621) d) maidon keräily-, käsittely- tai jalostuslaitos, jossa maidon vastaanottokapasiteetti on alle 60 000 tonnia vuodessa sekä jäätelötehdas; e) perunan tai juuresten käsittely- tai jalostuslaitos; f) vihannes-, juurikas-, hedelmä- tai marjavalmistetehdas taikka einestehdas, jonka tuotantokapasiteetti on alle 20 000 tonnia vuodessa; g) makeistehdas taikka leipomo, jossa jauhojen kulutus on yli 20 000 tonnia vuodessa; h) virvoitusjuomatehdas tai virvoitusjuomien pullottamo; i) panimo, jonka tuotantokapasiteetti on enintään miljoona litraa vuodessa, mallastehdas taikka mallastai alkoholijuomien pullottamo; j) rehusekoittamo; k) kahvipaahtimo tai tupakkatehdas; 11) eläinsuojat ja kalankasvatus: a) eläinsuoja, joka on tarkoitettu vähintään 30 ja alle 75 lypsylehmälle, vähintään 80 ja alle 200 lihanaudalle, vähintään 60 ja alle 250 täysikasvuiselle emakolle, vähintään 60 hevoselle tai ponille, vähintään 210 ja alle 1 000 lihasialle, vähintään 160 uuhelle tai vuohelle, vähintään 2 700 ja alle 30 000 munituskanalle tai vähintään 10 000 ja alle 50 000 broilerille, taikka muu eläinsuoja, joka lannantuotannoltaan tai ympäristövaikutuksiltaan vastaa vähintään 210 ja alle 1000 lihasialle tarkoitettua eläinsuojaa; b) vähintään 250 ja alle 2 000 siitosnaarasminkin tai -hillerin taikka vähintään 50 ja alle 600 siitosnaarasketun tai -supin taikka vähintään 50 ja alle 800 muun siitosnaaraseläimen turkistarha taikka muu turkistarha, joka lannantuotannoltaan tai ympäristövaikutuksiltaan vastaa vähintään 250 ja alle 2000 siitosnaarasminkin turkistarhaa; 12) liikenne: a) muu lentopaikka kuin lentoasema; b) yli 50 linja-auton tai kuorma-auton varikko tai vastaavan kokoinen työkonevarikko; c) ulkona sijaitseva moottoriurheilurata; 13) jäte- ja vesihuolto: muu kuin 6 :n 12 kohdan a d alakohdassa tarkoitettu ja jäteasetuksen liitteissä 5 ja 6 määritelty jätteen ammattimainen tai laitosmainen hyödyntäminen tai käsittely; 14) muu toiminta; a) ulkona sijaitseva ampumarata; b) laitosmainen, pääosin ulkona tapahtuva hiekkapuhallus; c) eläintarha tai huvipuisto; d) krematorio. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ratkaisee lisäksi 1 :n 2 momentissa tarkoitetun toiminnan ympäristölupa-asian.
LIITE 6. OTE: Ympäristönsuojeluasetus (169/2000) (11/11) 3 luku Lupahakemus 8 Lupahakemuksen tekeminen Hakemus liitteineen on tehtävä kolmin kappalein. Lupaviranomainen voi pyytää tarvittaessa lisäkappaleita hakemuksesta ja sen liitteistä, jos se on tarpeen asian kuuluttamisen ja lausuntojen pyytämisen vuoksi. Hakemuksesta on käytävä tarvittaessa ilmi, mihin aineistoon ja laskenta-, tutkimus- tai arviointimenetelmään annetut tiedot perustuvat. Hakemuksen laatijalla tulee olla riittävä asiantuntemus. 13 Lisätiedot pohjavesialueella Jos toiminta sijoitetaan tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle, hakemuksessa on oltava tarvittaessa selvitys: 1) maaperän laadusta; 2) pohjaveden muodostumisesta; 3) pohjaveden korkeudesta ja virtauksista; 4) vedenottamoista ja kaivoista; 5) suojatoimenpiteistä; 6) vesilain (264/1961) nojalla annetuista suoja-aluemääräyksistä.
LIITE 7. OTE: Maa-aineslaki (555/1981) (1/9) 1 Lain soveltamisala Tätä lakia sovelletaan kiven, soran, hiekan, saven ja mullan ottamiseen pois kuljetettavaksi taikka paikalla varastoitavaksi tai jalostettavaksi, jollei 2 :stä muuta johdu. Ainesten ottamisessa on tämän lain lisäksi noudatettava, mitä muualla laissa säädetään. Lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä on lisäksi noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa (1096/1996) ja sen nojalla säädetään. (20.12.1996/1098) 1 a (23.5.1997/463) Lain tavoite Tämän lain tavoitteena on ainesten otto ympäristön kestävää kehitystä tukevalla tavalla. 2 (4.2.2000/98) Poikkeukset soveltamisalaan Tämä laki ei koske: 1) kaivoslakiin (503/1965) perustuvaa ainesten ottamista; 2) rakentamisen yhteydessä irrotettujen ainesten ottamista ja hyväksikäyttöä, kun toimenpide perustuu viranomaisen antamaan lupaan tai hyväksymään suunnitelmaan; 3) sellaista ainesten ottamista vesialueella, johon vesilain (264/1961) mukaan vaaditaan ympäristölupaviraston lupa. 3 (23.5.1997/463) Ainesten ottamisen rajoitukset Tässä laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu: 1) kauniin maisemakuvan turmeltumista; 2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista; 3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai 4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa. Alueella, jolla on voimassa asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, on sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, katsottava, ettei ottaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa. (5.2.1999/134) Maa-aineksia ei saa ilman erityistä syytä ottaa meren tai vesistön rantavyöhykkeellä, ellei aluetta ole asemakaavassa tai oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa osoitettu tätä tarkoitusta varten. (26.5.2000/495) Ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa