P7_TA(2013)0116 Maahuolintapalvelut Euroopan unionin lentoasemilla ***I Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 16. huhtikuuta 2013 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maahuolintapalveluista unionin lentoasemilla ja neuvoston direktiivin 96/67/EY kumoamisesta (COM(2011)0824 C7-0457/2011 2011/0397(COD)) (Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2011)0824), ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 100 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0457/2011), ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan, ottaa huomioon Luxemburgin edustajainhuoneen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen, ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 28. maaliskuuta 2012 antaman lausunnon 1, ottaa huomioon alueiden komitean 19. heinäkuuta 2012 antaman lausunnon 2, ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan, ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A7-0364/2012), 1. vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan; 2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella; 3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille. 1 2 EUVL C 181, 21.6.2012, s. 173. EUVL C 277, 13.9.2012, s. 111.
P7_TC1-COD(2011)0397 Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 16. huhtikuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o /2013 antamiseksi maahuolintapalveluista unionin lentoasemilla ja neuvoston direktiivin 96/67/EY kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) EUROOPAN PARLAMENTTI ja EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 100 artiklan 2 kohdan, ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen, sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille, ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 1, ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon 2, noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä 3, 1 2 3 EUVL C 181, 21.6.2012, s. 173. EUVL C 277, 13.9.2012, s. 111. Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 16. huhtikuuta 2013.
sekä katsovat seuraavaa: (1) Pääsystä maahuolinnan markkinoille yhteisön lentoasemilla 15 päivänä lokakuuta 1996 annetussa neuvoston direktiivissä 96/67/EY 1 säädetään maahuolinnan markkinoiden asteittaisesta avaamisesta. (2) Lentoasemat ja maahuolintapalvelut ovat välttämättömiä ilmailuliikenteen asianmukaisen toiminnan ja turvallisuuden kannalta, ja ne kuuluvat ilmailuketjun keskeisiin toimintoihin. Maahuolintapalvelut kattavat kaikki maassa tapahtuvat ilmailuun liittyvät toimet, joita lentoasemilla suoritetaan eri lentoyhtiöitä varten. [tark. 244] (3) Ilmailualan huippukokouksessa Bruggessä lokakuussa 2010 hyväksytyssä julistuksessa todettiin, että unionin sääntöjä on uudistettava kilpailukyvyn parantamiseksi kaikilla ilmailuliikenteen ketjun osa-alueilla (kuten lentoasemat, lentoliikenteen harjoittajat ja muut palveluntarjoajat). (4) Valkoisessa kirjassa aiheesta Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää 2 todetaan, että markkinoillepääsyn parantaminen ja laadukkaiden palvelujen tarjoaminen lentoasemilla on erittäin tärkeää kansalaisten elämänlaadun kannalta ja että ne ovat olennaisiatoimia yhtenäisen eurooppalaisen liikennealueen saavuttamisessa. 1 2 EYVL L 272, 25.10.1996, s. 36. COM(2011)0144.
(5) Maahuolinnan markkinoiden asteittainen avaaminen edelleen ja maahuolintapalvelujen tarjoamisen yhdenmukaistettujen vaatimusten käyttöönotto todennäköisesti parantavat tehokkuutta ja maahuolintapalvelujen laatua yleisesti sekä lentoasemien että matkustajien ja rahdinkuljettajien kannalta. Tämän pitäisi parantaa lentoasemien toiminnan laatua kokonaisuudessaan. (6) Koska on ilmennyt tarve saada yhdenmukaistetut vähimmäislaatuvaatimukset lentoasemille portilta portille -toimintatavan käyttöön ottamiseksi yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamista varten ja koska on olemassa yhdenmukaistamisen lisätarve, jotta maahuolinnan markkinoiden asteittaisen avaamisen etuja voitaisiin hyödyntää kaikilta osin maahuolintapalvelujen laadun ja tehokkuuden lisäämiseksi, direktiivi 96/67/EY olisi korvattava asetuksella. (7) Vapaa pääsy maahuolinnan markkinoille on yhdenmukaista unionin lentoasemien tehokkaan toiminnan kanssa, jos käyttöön otetaan asiaan liittyviä suojatoimia. Vapaa pääsy maahuolinnan markkinoille olisi toteutettava asteittain ja alan vaatimuksiin mukautetulla tavalla. (7 a) Koska unionin liikennepolitiikassa on sääntönä vapaa markkinoille pääsy, perimmäisenä tavoitteena olisi oltava maahuolintamarkkinoiden täydellinen vapauttaminen. [tark. 245]
(8) Direktiivin 96/67/EY nojalla tapahtuneen markkinoiden asteittaisen avautumisen myötä on jo saatu myönteisiä tuloksia tehokkuuden ja laadun parantumisena. Sen vuoksi on aiheellista jatkaa markkinoiden asteittaista avaamista. (9) Jokaisen lentoaseman käyttäjän olisi voitava harjoittaa omahuolintaa. Samalla on tärkeää säilyttää omahuolinnan selkeä ja rajoittava määritelmä, jotta vältettäisiin väärinkäyttöä ja jotta kolmannelle osapuolelle tarjottavan huolinnan markkinoihin ei kohdistuisi kielteisiä vaikutuksia. (10) Joidenkin maahuolintapalvelulajien kohdalla markkinoille pääsyssä saattaa ilmetä turvallisuuteen, kapasiteettiin ja käytettävissä olevaan tilaan liittyviä rajoitteita. Tästä syystä palvelujen tarjoajien määrää olisi voitava rajoittaa. Olisi sallittava, että nämä rajoitteet vaihtelevat saman lentoaseman eri terminaalien välillä edellyttäen, että rajoitteita sovelletaan syrjimättömällä tavalla, ne eivät johda kilpailun vääristymiseen, ne ovat tämän asetuksen säännösten mukaisia ja että palveluntarjoajien vähimmäismäärä kussakin terminaalissa säilyy samana. [tark. 246]
(11) Joissakin tapauksissa turvallisuutta, turvatoimia, kapasiteettia ja käytettävissä olevaa tilaa koskevat rajoitteet saattavat olla omiaan oikeuttamaan edelleen tilapäiset rajoitukset markkinoille pääsyssä tai omahuolinnan harjoittamissa edellyttäen, että nämä rajoitukset ovat asiaankuuluvia, puolueettomia, avoimia ja syrjimättömiä. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltioilla tulisi olla oikeus pyytää poikkeuksia tämän asetuksen säännösten soveltamiseen. [tark. 247] (12) Poikkeuksilla olisi pyrittävä siihen, että lentoaseman viranomaiset voivat niiden avulla poistaa rajoitteet tai ainakin lieventää niitä. Komission olisi hyväksyttävä kyseiset poikkeukset. (13) Jos palvelujen tarjoajien määrä on rajoitettu, todellisen ja oikeudenmukaisen kilpailun ylläpitäminen edellyttää, että palvelujen tarjoajat valitaan avointa ja syrjimätöntä tarjousmenettelyä noudattaen. Kyseisen menettelyn yksityiskohdat tulisi täsmentää. (13 a) Kaikkien maahuolintapalvelujen tarjoajien, omahuolintaa harjoittavien lentoaseman käyttäjien ja lentoasemalla toimivien alihankkijoiden olisi sovellettava asiaankuuluvia edustavia työehtosopimuksia ja kyseisen jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä, jotta mahdollistetaan laatuun ja tehokkuuteen perustuva rehellinen kilpailu maahuolintapalvelujen tarjoajien välillä. [tark. 248]
(14) Koska lentoaseman käyttäjiä käyttäjien tarpeet on otettava huomioon, heitä olisi kuultava maahuolintapalvelujen tarjoajien valinnassa, sillä palvelujen laatu ja hinta koskevat ensisijaisesti heitä. [tark. 249] (15) Tämän vuoksi on tärkeää huolehtia lentoaseman käyttäjien edustuksesta ja kuulemisesta, erityisesti maahuolintapalvelujen tarjoajien valinnan yhteydessä. (16) Lentoaseman maahuolintapalvelujen tarjoajien valinnan yhteydessä olisi voitava tietyissä olosuhteissa ja erityisedellytyksim ulottaa julkisen palvelun velvoite kyseisen jäsenvaltion samalla maantieteellisellä alueella sijaitseviin muihin lentoasemiin. (17) On epäselvää Olisi selvennettävä, voivatko jäsenvaltiot vaatia 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti rajoitettujen palvelujen palveluntarjoajan muuttuessa uutta palveluntarjoajaa ottamaan palvelukseensa entisen toimijan henkilöstöä. Henkilöstön vaihtuvuudella voi olla kielteinen vaikutus maahuolintapalvelujen laatuun. Tästä syystä on aiheellista selventää henkilöstön siirtymistä toisen palvelukseen koskevia sääntöjä työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 12 päivänä maaliskuuta 2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/23/EY 1 soveltamisen lisäksi, jotta jäsenvaltiot voivat varmistaa asianmukaiset työehdot ja -olot. [tark. 250] 1 EYVL L 82, 22.3.2001, s. 16.
(17 a) Perimmäisenä tavoitteena olisi oltava maahuolintapalvelujen laadun parantaminen. Tämä olisi tehtävä lisäämättä maahuolintayritysten hallinnollista taakkaa. Siksi on tärkeää sallia yritysten päättää omista yleisistä liiketoimintakäytännöistään ja henkilöstöpolitiikastaan. [tark. 251] (18) Maahuolintapalvelujen tarjoaminen olisi tehtävä luvanvaraiseksi, jotta varmistettaisiin lentoasemien asianmukainen ja sujuva toiminta, taattaisiin niiden turvallisuus ja turvatoimet sekä suojeltaisiin ympäristöä ja huolehdittaisiin voimassa olevan sosiaalilainsäädännön ja sääntöjen noudattamisesta. Koska suurimmassa osassa jäsenvaltioita maahuolintapalvelujen tarjoaminen on tällä hetkellä luvanvaraista, mutta lupajärjestelmät poikkeavat toisistaan suuresti, käyttöön olisi otettava yhdenmukainen menettely. (19) Hyväksynnän myöntäminen edellyttää vähimmäisvaatimusten täyttämistä, jotta voidaan varmistaa, että kaikki palveluntarjoajat ja omahuolintaa harjoittavat lentoaseman käyttäjät ovat riittävän vakavaraisia ja hyvämaineisia, täyttävät ainakin turvallisuusvaatimukset ja että niillä on riittävä vakuutussuoja ja asianmukaiset tiedot maahuolinnasta ja lentoasemaympäristöstä ja, ja jotta voidaan luoda tasapuoliset toimintaedellytykset. Nämä vähimmäisvaatimukset eivät saisi millään tavalla rajoittaa markkinoiden avaamista edelleen. [tark. 252 ja 253]
(20) Lentoaseman keskitetyn infrastruktuurin avoin käyttöoikeus ja keskitetyn infrastruktuurin määrittelyn selkeä oikeudellinen kehys ovat olennaisia tärkeitä tehokkaiden maahuolintapalvelujen tarjoamisen kannalta. Keskitetyn infrastruktuurin käytöstä olisi kuitenkin voitava periä maksu. (21) Maksujen olisi oltava syrjimättömiä, ja ne olisi laskettava avoimesti. Maksut eivät saisi ylittää keskitetyn infrastruktuurin tarjoamiskulujen kattamisesta aiheutuvia välttämättömiä kustannuksia, mukaan lukien kohtuullinen tuotto. (22) Lentoaseman pitäjän pitäjä ja/tai lentoaseman keskitetyn infrastruktuurin muun hallinnointielimen muu hallinnointielin olisi velvoitettava kuulemaan säännöllisesti kuultava lentoaseman käyttäjiä infrastruktuurin määrittelystä ja maksujen tasosta. [tark. 254] (23) Lentoaseman pitäjä voi myös itse järjestää maahuolintapalveluja. Koska lentoaseman pitäjä voi päätöksillään samanaikaisesti vaikuttaa huomattavalla tavalla maahuolintapalvelujen tarjoajien väliseen kilpailuun, lentoasemia olisi vaadittava pitämään maahuolintapalvelunsa maahuolintapalveluistaan ja toisaalta infrastruktuurin hallinnoinnista erillään olevana oikeushenkilönä hallinnoinnistaan tiukasti erillistä kirjanpitoa. [tark. 255]
(24) Lentoaseman pitäjän olisi oltava vastuussa lentoaseman maahuolintatoimien koordinoinnista, jotta lentoasemat voivat hoitaa infrastruktuurin hallinnointitehtävänsä, taata lentoaseman turvallisuuden ja turvatoimet sekä varmistaa maahuolintapalvelujen jatkuvuuden myös kriisitilanteissa. Lentoaseman pitäjän olisi laadittava Eurocontrolin alaisuudessa toimivalle suorituskyvyn tarkastuselimelle kertomus lentoaseman maahuolintapalvelujen koordinoinnista maahuolintatoimien vahvistettua optimointia varten. (24 a) Kun lentoaseman pitäjä itse tarjoaa maahuolintapalveluja tai valvoo suoraan tai välillisesti maahuolintapalveluja tarjoavaa yritystä, riippumattoman valvontaviranomaisen olisi seurattava maahuolintapalvelujen asianmukaista koordinointia yhdenvertaisen kohtelun takaamiseksi. [tark. 256] (25) Lentoaseman pitäjällä, viranomaisella tai muulla lentoasemaa valvovalla elimellä olisi myös oltava toimivaltuudet määrätä lentoaseman infrastruktuurin asianmukaisen toiminnan kannalta välttämättömiä sääntöjä. (26) On syytä määrittää pakolliset vähimmäislaatuvaatimukset, jotka maahuolintapalvelujen tarjoajien ja omahuolintaa harjoittavien lentoaseman käyttäjien on täytettävä, jotta varmistettaisiin palvelujen kokonaislaatu ja muodostettaisiin palveluntarjoajille tasapuoliset toimintaedellytykset.
(26 a) Jotta voidaan taata riittävä turvallisuustaso kaikilla lentokentillä, maahuolintapalvelujen turvallisuutta koskevien vähimmäisvaatimusten olisi oltava asianomaisessa unionin lainsäädännössä vahvistettujen turvallisuutta ja hallinnointijärjestelmiä koskevien periaatteiden mukaisia. [tark. 257] (27) Maahuolintapalvelujen tarjoajien ja omahuolintaa harjoittavien lentoaseman käyttäjien olisi laadittava komissiolle kertomus suorituskyvystään, kun tavoitteena on koko ilmailuketjun suorituskyvyn lisääminen ja portilta portille -toimintatavan käyttöönotto. (28) Henkilöstön jatkuvalla kehittämisellä ja koulutuksella on voimakas vaikutus palvelujen laatuun ja toiminnan turvallisuuteen työvoimavaltaisilla aloilla, kuten maahuolinnassa. Tästä syystä olisi määritettävä koulutuksen vähimmäisvaatimukset Toimivaltaisen unionin toimielimen olisi yhteistyössä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, lentoaseman pitäjien ja työmarkkinaosapuolten kanssa laadittava kunnianhimoiset vähimmäisvaatimukset, jotta varmistetaan työntekijöiden mahdollisimman korkeatasoinen koulutus ja täydennyskoulutus maahuolinta-alalla. Nämä vaatimukset olisi saatettava ajan tasalle säännöllisesti, ja niitä olisi kehitettävä, jotta varmistettaisiin myötävaikutettaisiin toimien laatu laatuun niiden luotettavuuden, kestävyyden ja turvallisuuden kannalta ja luotaisiin toimijoille tasapuoliset toimintaedellytykset. Niin kauan kuin asetettuja vaatimuksia ei täytetä kyseisellä lentoasemalla, palveluntarjoajien akkreditointi olisi keskeytettävä, peruttava tai sitä olisi kieltäydyttävä myöntämästä, kunnes asianmukaiset vaatimukset jälleen täytetään. Lisäksi olisi tarjottava lentoasemakohtaista koulutusta, jonka keston olisi oltava vähintään viisi päivää. [tark. 258]
(29) Alihankinta lisää maahuolintapalvelujen tarjoajien joustavuutta. Alihankinta ja moniportainen alihankintaketju saattavat myös johtaa kapasiteettirajoituksiin, ja tällä voi olla kielteisiä vaikutuksia turvallisuuteen. Tämän vuoksi alihankintaa olisi rajoitettava ja alihankintasääntöjä olisi selkeytettävä. (30) Tässä asetuksessa tunnustettuja oikeuksia sovelletaan kolmansista maista peräisin oleviin maahuolintapalvelujen tarjoajiin ja kolmansista maista peräisin oleviin omahuolintaa harjoittaviin lentoaseman käyttäjiin ainoastaan ehdottoman vastavuoroisuuden perusteella. Jos vastavuoroisuutta ei noudateta, komission olisi voitava päättää, että jäsenvaltion tai jäsenvaltioiden olisi keskeytettävä näiden oikeuksien soveltaminen kyseisten tarjoajien tai käyttäjien osalta. (31) Jäsenvaltioiden on voitava taata olisi varmistettava, että maahuolintapalveluja tarjoavan yrityksen henkilöstön tarjoavien yritysten henkilöstöllä on asianmukainen sosiaaliturva ja asialliset työolot, ja ne olisi varmistettava myös alihankinnan ja palvelusopimusten yhteydessä. Jos jonkin jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että turva on puutteellinen tai että sääntöjä rikotaan, kyseisten palveluntarjoajien akkreditointi olisi voitava keskeyttää tai peruuttaa tai sitä olisi voitava kieltäytyä myöntämästä, kunnes asianmukaiset vaatimukset jälleen täytetään. [tark. 259]
(31 a) Koska vammaiset ja liikuntarajoitteiset henkilöt kokevat usein perusteetonta syrjintää ongelmiensa ja valitustensa käsittelyssä ja ratkaisujen tarjoamisessa heille, tätä asetusta olisi sovellettava vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksista lentoliikenteessä 5 päivänä heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2006 1 mukaisesti. [tark. 260] (31 b) Vaikka vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksista lentoliikenteessä on säädetty asetuksessa (EY) N:o 1107/2006, tässä asetuksessa kannustetaan lisäämään toisaalta vammaisia tai liikuntarajoitteisia henkilöitä avustavien ja toisaalta matkustajien apuvälineistä, lääkinnälliset laitteet mukaan luettuina, huolehtivien henkilöiden toimien johdonmukaisuutta. [tark. 261] (31 c) Matkustajien kuljetuksessa käytettäviä, kuljettajan istuimen lisäksi enemmän kuin kahdeksan istuinta käsittäviä ajoneuvoja koskevista erityissäännöksistä 20 päivänä marraskuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/85/EY 2 esitetyt tavoitteet ja ratkaisut olisi otettava huomioon matkustajien oikeuksien alalla saavutetun edistyksen huomioon ottamiseksi ja vammaisiin matkustajiin kohdistuvan syrjinnän estämiseksi. [tark. 262] 1 2 EUVL L 204, 26.7.2006, s. 1. EYVL L 42, 13.2.2002, s. 1.
(32) Sen varmistamiseksi, että maahuolintapalvelujen tarjoajiin ja omahuolintaa harjoittaviin lentoaseman käyttäjiin sovelletaan yhdenmukaisia vakuutusvaatimuksia, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä perussopimuksen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti maahuolintapalvelujen tarjoajia ja omahuolintaa harjoittavia lentoaseman käyttäjiä koskevista vakuutusvaatimuksista. Sen varmistamiseksi, että maahuolintapalvelujen tarjoajien ja lentoaseman käyttäjien raportointivelvoitteisiin sovelletaan yhdenmukaisia ja päivitettyjä velvoitteita,aahuolintapalvelujen vähimmäislaatuvaatimuksia ja omahuolintaa harjoittavien komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä perustamissopimuksen 290 artiklan mukaisestimaahuolintapalvelujen tarjoajia koskevista vähimmäislaatuvaatimusten erittelystä sekä maahuolintapalvelujen tarjoajia ja omahuolintaa harjoittavia lentoaseman käyttäjiä koskevien raportointivelvoitteiden sisällöstä ja raporttien levittämisestä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja ottaa tähän mukaan Euroopan tason työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua edistävien alakohtaisten neuvottelukomiteoiden perustamisesta 20 päivänä toukokuuta 1998 tehdyn komission päätöksen 98/500/EY 1 nojalla perustetun maahuolintapalveluja käsittelevän työryhmän. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti. [tark. 263] 1 EYVL L 225, 12.8.1998, s. 27.
(32 a) Kun otetaan huomioon vammaisten tai liikuntarajoitteisten henkilöiden käyttämiin pyörätuoleihin ja muihin lääkintälaitteisiin ja apuvälineisiin liittyvät maahuolinta-alan erityisolosuhteet sekä se, missä määrin näiden matkustajien itsenäisyys riippuu näistä välineistä, maahuolintapalvelujen tarjoajien ottamien vakuutusten olisi taattava täysimääräinen korvaus tällaisten välineiden vahingoittumisesta tai katoamisesta. [tark. 264] (32 b) Kun otetaan huomioon turvallisuuden sekä maahuolintahenkilöstön ammatillisen pätevyyden ja koulutuksen, laatuvaatimusten noudattamisen ja erityisesti heidän toimintansa tehokkuuden tärkeys, jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista. Säädettyjen seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. [tark. 265] (32 c) Lentoyhtiöiden matkustajille toimittamissa asiakirjoissa olisi ilmoitettava selvästi kyseisellä lentoreitillä toimiva maahuolintapalvelujen tarjoaja. [tark. 266] (32 d) Maahuolintapalvelujen tarjoajien velvollisuutena on järjestää tiedotuspisteitä matkustajille, joiden matkatavarat ovat kadonneet. [tark. 267]
(33) Komission on varmistettava delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti. [tark. 263] (34) Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 1 mukaisesti. (35) Tehtäessä täytäntöönpanopäätöksiä poikkeuksista, jotka koskevat maahuolintapalvelujen markkinoiden asteittaista avaamista kolmansille osapuolille ja omahuolintaa harjoittaville lentoyhtiöille, olisi käytettävä neuvoa-antavaa menettelyä, koska kyseisten säädösten soveltamisala on kapea. (36) Neuvoa-antavaa menettelyä olisi käytettävä myös tehtäessä täytäntöönpanopäätöksiä siitä, miten laajan julkisen palvelun velvoitteen jäsenvaltiot voivat asettaa saarella sijaitsevalle lentoasemalle, koska kyseisten säädösten soveltamisala on kapea. 1 EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.
(37) Tehtäessä täytäntöönpanopäätöksiä maahuolintapalvelujen markkinoillepääsyoikeuden täydellisestä tai osittaisesta keskeyttämisestä jäsenvaltion alueella kolmansista maista peräisin olevien maahuolintapalvelujen tarjoajien ja lentoasemien käyttäjien osalta olisi käytettävä tarkastelumenettelyä. (38) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli maahuolintapalveluja koskevan unionin lainsäädännön nykyistä yhtenäisempää soveltamista, vaan se voidaan lentoliikenteen kansainvälisestä luonteesta johtuen saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen. (39) Gibraltarin vuoropuhelufoorumin ensimmäisen ministeritason tapaamisen aikana Cordobassa 18 päivänä syyskuuta 2006 annettu Gibraltarin lentoasemaa koskeva ministerien lausunto korvaa Gibraltarin lentoasemasta 2 päivänä joulukuuta 1987 annetun yhteisen julkilausuman, ja sen täysimääräinen noudattaminen katsotaan vuoden 1987 julkilausuman noudattamiseksi. (40) Direktiivi 96/67/EY olisi tämän vuoksi kumottava,
OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN: I luku Soveltamisala ja määritelmät 1 artikla Soveltamisala Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin jäsenvaltioiden alueella sijaitseviin lentoasemiin, joihin sovelletaan perussopimusta ja jotka ovat kaupallisen lentoliikenteen käytössä. Tämän asetuksen soveltaminen Gibraltarin lentoasemaan ei rajoita Espanjan kuningaskunnan ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan oikeudellista asemaa näiden maiden kiistassa sen alueen suvereniteetista, jolla lentoasema sijaitsee.
2 artikla Määritelmät Tässä asetuksessa tarkoitetaan (a) (b) (c) (d) 'lentoasemalla' aluetta, joka on erityisesti järjestetty ilma-alusten laskeutumista, lentoonlähtöä ja siirtelyä varten, mukaan lukien siellä olevat lentoliikenteen ja ilmaaluksien palvelujen edellyttämät lisärakennelmat ja -laitteet sekä kaupallisen lentoliikenteen tarvitsemat rakennelmat ja laitteet; 'lentoaseman pitäjällä' yhteisöä, jonka tarkoituksena on kansallisten lakien tai asetusten nojalla huolehtia muun toimintansa ohella tai yksinomaisesti lentoaseman infrastruktuurien hallinnosta ja hallinnoinnista sekä kyseisellä lentoasemalla olevien eri toimijoiden toiminnan yhteensovittamisesta ja valvonnasta; 'lentoaseman käyttäjällä' luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka kuljettaa lentoteitse matkustajia, postia ja/tai rahtia kyseiselle lentoasemalle tai kyseiseltä lentoasemalta; 'maahuolinnalla' lentoasemalla sen käyttäjälle toimitettuja palveluja sellaisina kuin ne on määritelty liitteessä liitteessä I;
(e) 'omahuolinnalla' tilannetta, jossa lentoaseman käyttäjä huolehtii yhden- tai useammanlaisten maahuolintapalvelujen toimittamisesta itselleen tekemättä sopimusta kolmannen osapuolen kanssa näiden palvelujen toimittamisesta. Sovellettaessa tätä asetusta toisiinsa nähden kolmansina osapuolina ei pidetä sellaisia käyttäjiä, joista toisella on hallussaan toisen osake-enemmistö, tai joiden molempien osake-enemmistö on saman tahon hallussa; kokonaispalveluntarjoajien kohdalla omahuolinta kattaa maahuolintapalvelut, joita toimitetaan kaikille kokonaispalveluntarjoajan liikenneverkkoon kuuluville ilma-aluksille riippumatta siitä, onko kyseinen ilma-alus sen omistuksessa vai vuokraama, tai siitä, käyttääkö niitä kokonaispalveluntarjoajan vai kolmannen osapuolen omistama lentoliikenteen harjoittaja. Tässä jaksossa tarkoitetun maahuolintapalveluja tarjoavan yrityksen ei tarvitse olla lentoaseman käyttäjä, mutta sen on oltava sidossuhteessa kokonaispalveluntarjoajaan ja täytettävä vähimmäislaatuvaatimukset; (f) 'maahuolintapalvelujen tarjoajalla' luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka toimittaa kolmansille osapuolille yhden- tai useammanlaisia maahuolintapalveluja;
(f a) kokonaispalveluntarjoajalla yritystä, joka tarjoaa ovelta ovelle -kuljetusta sopimusperusteisena palveluna, jossa taataan rahdin ja/tai postin kuljettaminen lähtöpaikasta lopulliseen määränpäähän ja jossa kuljetus, maahuolinta, lähetysten lajittelu ja jakelu muodostavat kiinteän ja saumattoman osan tätä palvelua; (f b) työehtosopimuksella, jos siitä on säädetty jäsenvaltion lainsäädännössä, sopimusta, jonka katsotaan olevan edustava, kun se on sisällöllisesti sovellettavissa maahuolintapalveluihin ja kun sen alueellinen sovellettavuus jäsenvaltiossa kattaa sen lentoaseman, jolla maahuolintapalvelujen tarjoaja toimii; (g) (h) 'keskitetyllä infrastruktuurilla' lentoaseman erityisrakennelmia ja/tai tiloja, joita ei voi teknisistä, ympäristöä koskevista, kustannus- tai kapasiteettisyistä jakaa tai lisätä ja joiden saatavuus on tärkeää ja välttämätöntä lentoasemalla suoritettavien maahuolintapalvelujen suorittamisen kannalta; 'alihankinnalla' maahuolintapalvelujen tarjoajan laatiman sopimuksen tekemistä sen toimiessa pääsopimuspuolena, tai poikkeuksellisesti omahuolintaa harjoittavan lentoaseman käyttäjän laatiman sopimuksen tekemistä kolmannen osapuolen, 'alihankkijan', kanssa, missä yhteydessä alihankkijan on määrä toimittaa yhden- tai useammanlaisia maahuolintapalvelujaen (tai niiden alalajeja);
(h a) alihankkijalla 16 ja 17 artiklan mukaisesti hyväksynnän saanutta toiminnan harjoittajaa; (i) (j) 'hyväksynnällä' toimivaltaisen viranomaisen yritykselle myöntämää lupaa tarjota maahuolintapalveluja hyväksynnän mukaisesti; 'riippumattomalla valvontaviranomaisella' lentoasemamaksuista 11 päivänä maaliskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/12/EY 1 11 artiklassa tarkoitettua viranomaista. [tark. 268] II luku Yleiset ennakkovaatimukset 3 artikla Lentoaseman pitäjä 1. Jos lentoaseman hallinnoinnista ja toiminnan ylläpitämisestä vastaa useampi kuin yksi yhteisö, pidetään kutakin näistä tätä asetusta sovellettaessa osana lentoaseman pitäjää. 2. Jos yksi pitäjä hallinnoi monta lentoasemaa, katsotaan jokainen näistä lentoasemista tätä asetusta sovellettaessa erilliseksi. 1 EUVL L 70, 14.3.2009, s. 11.
4 artikla Käyttäjien komitea 1. Kunkin tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan Jokaisen lentoaseman, jonka vuosittainen liikennemäärä on ollut vähintään kaksi miljoonaa matkustajaa tai 50 000 tonnia rahtia vähintään kolmen edellisen vuoden ajan, on perustettava lentoaseman käyttäjien pyynnöstä lentoaseman käyttäjien tai käyttäjiä edustavien järjestöjen edustajista ja lentoasemien ja henkilöstön edustajista muodostuva komitea, jäljempänä 'käyttäjien komitea'. Työmarkkinaosapuolet on otettava mukaan käyttäjien komiteaan. [tark. 269] 2. Kaikilla lentoaseman käyttäjillä on oikeus valintansa mukaisesti osallistua käyttäjien komitean työhön joko itse tai nimeämänsä järjestön edustamana. Käyttäjiä edustava järjestö ei kuitenkaan saa tarjota maahuolintapalveluja kyseisellä lentoasemalla. 3. Käyttäjien komitea laatii kirjallisesti työjärjestyksensä, johon sisältyvät sen äänestyssäännöt.
Äänestyssäännöissä on oltava erityissäännöksiä siitä, miten käyttäjien komiteassa vältetään eturistiriitoja, joita syntyy kyseisellä lentoasemalla maahuolintapalveluja tarjoavien lentoaseman käyttäjien läsnä ollessa. Kun käyttäjien komiteaa kuullaan 8 ja 9 artiklassa tarkoitetun valintamenettelyn yhteydessä, ne lentoaseman käyttäjät, jotka hakevat lupaa maahuolintapalvelujen tarjoamiseen kolmannelle osapuolelle, eivät saa äänestää. 4. Käyttäjien komitean äänet painotetaan seuraavasti: (a) (b) yksittäisen lentoaseman käyttäjän äänivalta saa olla enintään 49 prosenttia kaikista äänistä riippumatta sen kuljettamasta vuotuisesta matkustajamäärästä, omahuolintaa harjoittavien lentoaseman käyttäjien äänivalta saa olla enintään kolmannes äänistä. 5. Lentoaseman pitäjä vastaa käyttäjien komitean sihteeristön tehtävistä.
Jos lentoaseman pitäjä kieltäytyy tästä tai jos käyttäjien komitea ei hyväksy asiaa, lentoaseman pitäjän on nimettävä tehtävään jokin toinen elin, mikä edellyttää käyttäjien komitean hyväksyntää. Käyttäjien komitean sihteeristö ylläpitää luetteloa lentoaseman käyttäjien komiteaan kuuluvista lentoaseman käyttäjistä tai niiden edustajista. 6. Käyttäjien komitean sihteeristö laatii pöytäkirjan kaikista käyttäjien komitean kokouksista. Näistä pöytäkirjoista on käytävä täsmällisesti ilmi kokouksen aikana esitetyt näkemykset ja toimitettujen äänestysten tulokset. 6 a. Kun käyttäjien komiteaa on tämän asetuksen mukaisesti kuultava, lentoaseman pitäjän tai tarvittaessa hankintaviranomaisen on ilmoitettava tästä käyttäjien komitealle ja toimitettava sille ehdotetut päätökset ja kaikki tarpeelliset tiedot viimeistään kuusi viikkoa ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Jos lentoaseman pitäjä tai mahdollisesti hankintaviranomainen ja käyttäjien komitea eivät pääse yhteisymmärrykseen, ja rajoittamatta tämän asetuksen 41 artiklan soveltamista, lentoaseman pitäjä tai mahdollisesti hankintaviranomainen antaa lausunnon lopullisen päätöksensä syistä ottaen huomioon käyttäjien komitean näkemykset. [tark. 270]
III luku Maahuolintamarkkinoiden avaaminen 1 jakso Omahuolinta 5 artikla Omahuolinta Kaikkien lentoaseman käyttäjien on voitava harjoittaa omahuolintaa. 2 jakso Kolmansille osapuolille tarjottavat maahuolintapalvelut 6 artikla Kolmansille osapuolille tarjottavat maahuolintapalvelut 1. Maahuolintapalvelujen tarjoajalla, joka on sijoittautunut unioniin tai Euroopan vapaakauppaliiton jäsenvaltioon, on oltava vapaa pääsy kolmansille osapuolille tarjottavien maahuolintapalvelujen markkinoille kaikilla lentoasemilla, joiden vuotuinen liikennemäärä on ollut vähintään yli kaksi miljoonaa matkustajaa tai 50 000 tonnia rahtia vähintään kolmen edellisen vuoden ajan.
2. Jäsenvaltiot voivat edellä 1 kohdassa tarkoitettujen lentoasemien osalta rajoittaa sellaisten palveluntarjoajien määrää, joilla on lupa tarjota seuraavia maahuolintapalveluja: (a) (b) (c) (d) matkatavaran käsittely, asematasopalvelut, polttoaine- ja öljynhuolinta, rahdin ja postin fyysinen käsittely terminaalin ja ilma-aluksen välillä saapuvien ja lähtevien lentojen sekä kauttakulun yhteydessä. Jäsenvaltiot eivät kuitenkaan saa rajoittaa kyseistä määrää vähempään kuin kahteen kunkin maahuolintapalvelulajin osalta tai niiden lentoasemien osalta, joiden vuotuinen liikennemäärä on ollut vähintään viisi miljoonaa yli 15 miljoonaa matkustajaa tai 100 000 tonnia 200 000 tonnia rahtia vähintään kolmen edellisen vuoden ajan, vähempään kuin kolmeen kunkin maahuolintapalvelulajin osalta.
2 a. Edellä 2 kohdassa tarkoitetut rajoitteet voivat vaihdella saman lentoaseman eri terminaalien välillä edellyttäen, että rajoitteita sovelletaan syrjimättömällä tavalla, ne eivät johda kilpailun vääristymiseen, ne ovat tämän asetuksen mukaisia ja palveluntarjoajien vähimmäismäärä kussakin terminaalissa säilyy samana. 3. Lentoasemilla, joilla palveluntarjoajien lukumäärä on rajoitettu kahteen tai useampaan toimijaan tämän artiklan 2 kohdan tai 14 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdan mukaisesti, vähintään yksi palveluntarjoaja ei saa olla suoraan tai välillisesti (a) (b) (c) lentoaseman pitäjän määräysvallassa, palveluntarjoajien valintaa edeltävän vuoden aikana enemmän kuin 25 prosenttia lentoaseman matkustaja- tai rahtiliikenteestä kuljettaneen käyttäjän määräysvallassa, sellaisen elimen määräysvallassa, jonka määräysvallassa a alakohdassa tarkoitettu lentoaseman pitäjä tai b alakohdassa tarkoitettu käyttäjä on suoraan tai välillisesti taikka joka on suoraan tai välillisesti a alakohdassa tarkoitetun lentoaseman pitäjän tai b alakohdassa tarkoitetun käyttäjän määräysvallassa.
Määräysvallalla tarkoitetaan oikeuksia, sopimuksia ja muita keinoja, jotka joko erikseen tai yhdessä ja ottaen huomioon asiaan liittyvät tosiasialliset ja oikeudelliset olosuhteet antavat mahdollisuuden käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa palveluntarjoajaan Euroopan unionin tuomioistuimen tulkinnan mukaisesti. 4. Jos jäsenvaltio 2 kohdan mukaisesti rajoittaa palveluntarjoajien määrää, se ei saa estää lentoaseman käyttäjää halutessaan valitsemasta kutakin rajoituksen soveltamisalaan kuuluvaa maahuolintapalvelulajia kohden 2 ja 3 kohdassa säädettyjen edellytysten mukaisesti ja riippumatta siitä, mikä osa lentoasemaa sille on osoitettu, vähintään kahden maahuolintapalveluja tarjoavan toimijan välillä, tai kolmen maahuolintapalveluja tarjoavan toimijan välillä lentoasemilla, joiden vuotuinen liikennemäärä on ollut vähintään viisi miljoonaa 15 miljoonaa matkustajaa tai 100 000 tonnia 200 000 tonnia rahtia vähintään kolmen edellisen vuoden ajan.
5. Jos lentoasemalla saavutetaan jokin tässä artiklassa säädetty rahtiliikennettä koskeva raja, mutta ei matkustajaliikennettä koskevaa vastaavaa rajaa, tätä asetusta artiklaa ei sovelleta pelkästään matkustajille varattuihin maahuolintapalvelulajeihin tai pelkästään matkustajapalveluun käytettävään infrastruktuuriin. Jos lentoasemalla saavutetaan jokin tässä artiklassa säädetty matkustajaliikennettä koskeva raja mutta ei rahtiliikennettä koskevaa vastaavaa rajaa, tätä artiklaa ei sovelleta pelkästään rahdille varattuihin maahuolintapalvelulajeihin tai pelkästään rahdin käsittelyyn varattuun infrastruktuuriin. 6. Kaikkien lentoasemien, joiden liikennemäärä on ollut vähintään kaksi miljoonaa matkustajaa tai 50 000 tonnia rahtia vähintään kolmen peräkkäisen vuoden ajan ja joiden liikennemäärä jää alle kahden miljoonan matkustajan rajan tai joiden rahdin määrä jää alle 50 000 tonnin, on pidettävä markkinansa avoinna kolmannen osapuolen maahuolintapalvelujen tarjoajille vähintään ensimmäisten kolmen peräkkäisen vuoden ajan sen vuoden jälkeen, jolloin niiltä jäi kyseinen raja saavuttamatta.
7. Kaikkien lentoasemien, joiden liikennemäärä on ollut vähintään viisi miljoonaa 15 miljoonaa matkustajaa tai 100 000 tonnia 200 000 tonnia rahtia vähintään kolmen peräkkäisen vuoden ajan ja joiden liikennemäärä jää alle viiden miljoonan 15 miljoonan matkustajan rajan tai joiden rahdin määrä jää alle 100 000 tonnin 200 000 tonnin, on pidettävä markkinansa avoinna kolmannen osapuolen maahuolintapalvelujen tarjoajille vähintään ensimmäisten kolmen peräkkäisen vuoden ajan sen vuoden jälkeen, jolloin niiltä jäi kyseinen raja saavuttamatta. [tark. 271] 7 artikla Maahuolintapalvelujen tarjoajien valinta 1. Maahuolintapalvelujen tarjoamiseen oikeutetut toimijat sellaisilla lentoasemilla, joilla palveluntarjoajien määrä on rajoitettu 6 artiklan tai 14 artiklan nojalla, valitaan avoimessa ja syrjimättömässä hankintamenettelyssä. Hankintaviranomaisella on valtuudet vaatia, että maahuolintapalvelujen tarjoajat velvoitetaan tarjoamaan yhtä tai useampaa 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua maahuolintapalvelulajia pakettina. Lentoaseman pitäjälle on annettava valtuudet esittää hankintaviranomaiselle vastaava palvelulajien paketointia koskeva hakemus. [tark. 272]
2. Hankintaviranomainen on (a) lentoaseman pitäjä, jos se ei itse tarjoa vastaavanlaisia maahuolintapalveluja, ja sillä ei ole suoraa tai välillistä määräysvaltaa tällaisia palveluja tarjoavissa yrityksissä, ja sillä ei ole osuutta tällaisissa yrityksissä; (b) muissa tapauksissa lentoaseman pitäjästä riippumaton toimivaltainen viranomainen, jolla ei saa olla mitään suoria tai välillisiä lentoaseman toimintaan liittyviä liikesuhteita. [tark. 273] 3. Käyttäjien komitealla ja lentoaseman pitäjällä, ellei jälkimmäinen ole hankintaviranomainen, ei ole oikeutta saada nähtäväkseen hakijoiden ehdotuksia missään valintamenettelyn vaiheessa. Lentoaseman pitäjällä ei ole oikeutta saada nähtäväkseen Hankintaviranomaisen on toimitettava käyttäjien komitean tai lentoaseman pitäjän pyynnöstä, ellei jälkimmäinen ole hankintaviranomainen, yhteenveto hakijoiden ehdotuksia missään valintamenettelyn vaiheessa, ellei se ole tarjouskilpailua järjestävä viranomainen ehdotuksista ja varmistettava, että yhteenvetoon ei sisälly luottamuksellisia tietoja. [tark. 274]
4. Ilmoitettuaan asiasta komissiolle asianomainen jäsenvaltio voi unionin valtiontukisääntöjä noudattaen asettaa maahuolintapalvelujen tarjoajalle osana tarjouseritelmää julkisen palvelun velvoitteen alueensa sellaista syrjäistä aluetta tai kehitysaluetta palvelevien lentoasemien suhteen, joilla maahuolintapalvelujen tarjoajat eivät ole halukkaita toimittamaan palveluja ilman julkista tukea (eli ilman yksinoikeuksia tai korvauksia), mutta jotka ovat ehdottoman välttämättömiä asianomaisen jäsenvaltion yhteyksien kannalta. Asetuksella ei rajoiteta Euroopan unionin valtiontukea koskevien säännösten soveltamista. [tark. 275] 5. Tarjouspyyntö julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Euroopan unionin viralliseen lehteen luodaan asianmukainen kategoria maahuolintapalvelujen hankintamenettelylle. [tark. 276] 6. Tarjouskilpailun järjestävä viranomainen tekee palveluntarjoajien valinnan kahdessa vaiheessa: (a) (b) kelpuuttamismenettelyssä, jossa tutkitaan hakijoiden soveltuvuus, ja myöntämismenettelyssä, jossa valitaan palvelujentarjoaja(t).
6 a. Jos tarjouspyynnöllä ei saada vastausta tarvittavalta määrältä 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja maahuolintapalvelujen tarjoajia, toimivaltaisen viranomaisen on esitettävä uusi tarjouspyyntö 48 kuukauden kuluessa edellisen pyynnön määräajan päättymisestä. [tark. 277] 8 artikla Kelpuuttamismenettely 1. Hankintaviranomainen varmistaa kelpuuttamismenettelyssä, että hakijat täyttävät joukon vähimmäisvaatimuksia. Hnakintaviranomainen laatii kyseiset vähimmäisvaatimukset käyttäjien komiteaa ja lentoaseman pitäjää kuultuaan, jos jälkimmäinen ei ole hankintaviranomainen. 2. Vähimmäisvaatimuksiin on sisällytettävä seuraavat seikat: (a) hakijalla on IV luvun mukaisesti myönnetty voimassa oleva hyväksyntä,
(b) hakija osoittaa kyvykkyyteensä noudattaa asiaankuuluvia säännöksiä ja sääntöjä lentoasemalla, mukaan lukien sovellettava työlainsäädäntö, sovellettavat työehtosopimukset, menettelytapasäännöt ja laatuvaatimukset, ja sitoutuu kirjallisesti noudattamaan niitä. Hakijan ja alihankkijoiden on myös sitouduttava soveltamaan vastaavia edustavia työehtosopimuksia. [tark. 278] 3. Hankintaviranomainen laatii kelpuuttamismenettelyssä vaatimukset täyttäneistä hakijoista jatkoon päässeiden hakijoiden luettelon. 9 artikla Myöntämismenettely 1. Lentoaseman pitäjän on laadittava myöntämismenettelyn perustana olevat tarjouskilpailuasiakirjat ja ilmoitettava selvästi lentokentällä edellytettävät vähimmäisvaatimukset, lentoaikataulu ja liikenne-ennuste ajalle, jota tarjous koskee. Myöntämismenettelyssä hankintaviranomainen valitsee jatkoon päässeistä hakijoista palveluntarjoajan ja myöntää kyseiselle palveluntarjoajalle hyväksynnän käyttäjien komiteaa ja lentoaseman pitäjää kuultuaan, jos jälkimmäinen ei ole hankintaviranomainen.
2. Luvan myöntämiseen tähtäävä palveluntarjoajan valinta perustuu hakijoiden ehdotusten ja myöntämisperusteiden vertailuun. Myöntämisperusteiden on oltava asiaankuuluvia, puolueettomia, avoimia ja syrjimättömiä. Hankintaviranomainen laatii myöntämisperusteet yhteisymmärryksessä käyttäjien komiteaa komitean ja lentoaseman pitäjää kuultuaan pitäjän kanssa, jos jälkimmäinen ei ole hankintaviranomainen. 2 a. Hakijoiden on toimitettava yksityiskohtainen luettelo kaikista erityistehtävistä, joihin sovelletaan tai voidaan soveltaa alihankintaa ja jotka eivät liity pääasialliseen toimintaan. 3. Myöntämisperusteisiin on sisällytettävä seuraavat seikat: (a) (b) liiketoimintasuunnitelman johdonmukaisuus ja uskottavuus mallikustannuslaskennasta tehdyn ensimmäistä kolmea vuotta koskevan arvioinnin perusteella, toimintojen laatu arvioituna edustavan lentoaikataulun pohjalta; tähän sisältyvät tarvittaessa henkilöstön ja välineiden tehokas käyttö, matkatavaroiden ja rahdin myöhäisin hyväksymisajankohta, matkatavaroiden ja rahdin toimitusajat sekä lastauksen enimmäisajat,
(c) (d) (e) (f) (g) materiaalisten resurssien soveltuvuus laitteiden saatavuuden, asianmukaisten ympäristövaatimusten täyttämisen ja laitteiden ympäristövaikutusten hyvän toimintakunnon kannalta, henkilöstön soveltuvuus työntekijöiden kokemuksen kannalta ja koulutusohjelman soveltuvuus, koulutusohjelmat, asialliset työehdot ja -olot, myös henkilöstön siirron yhteydessä 12 artiklan mukaisesti, ja sitoumus soveltaa vastaavaa edustavaa työehtosopimusta, tieto- ja viestintätekniikan laatu, organisaatiosuunnittelun laatu, ympäristönsuojelun taso tunnustetun turvallisuustarkastuksen läpäiseminen turvallisuutta ja turvatoimia koskevien vaatimusten täyttämisen varmistamiseksi.
4. Myöntämisperusteiden suhteellisesta painotuksesta on ilmoitettava tarjouspyynnössä ja asiaankuuluvissa asiakirjoissa. Kuhunkin myöntämisperusteeseen on sovellettava pisteasteikkoa, jossa on asianmukainen pistejakauma. Hankintaviranomainen voi määrittää vähimmäispistemäärän, joka hakijan on menestyäkseen saatava tietyn myöntämisperusteen kohdalla. Vähimmäispistemäärän asettaminen ei saa olla syrjivää, ja siitä on selkeästi ilmoitettava tarjouspyynnössä ja asiaankuuluvissa asiakirjoissa. Hankintaviranomainen ei saa poistaa tarjouspyynnössä alun perin säädettyjä myöntämisperusteita, lisätä uusia perusteita eikä jakaa niitä edelleen. 5. Lupa tarjota lentoasemalla maahuolintapalveluja tulee myöntää korkeimman pistemäärän saaneelle hakijalle, joka on lisäksi saavuttanut tietyissä myöntämisperusteissa vaaditun vähimmäispistemäärän. 6. Sellaisia lentoaseman käyttäjiä, jotka jättävät hakemuksen tarjotakseen maahuolintapalveluja kolmannelle osapuolelle tai jotka harjoittavat omahuolintaa, ei kuulla myöntämismenettelyn yhteydessä. 7. Hankintaviranomaisen on varmistettava, että myöntämispäätös ja siihen johtaneet syyt julkistetaan. [tark. 279]
10 artikla Valinnan voimassaolo ja toiminnan päättäminen 1. Maahuolintapalvelujen tarjoajat saavat tarjota palvelujaan vähintään seitsemän vuoden ja enintään kymmenen vuoden ajan paitsi poikkeustapauksissa, joissa on kyse 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun omahuolinnan ja kolmannen osapuolen maahuolinnan aloittamisesta. Tarjouspyynnössä on ilmoitettava täsmällisesti ajanjakso, jonka ajan palveluntarjoajat saavat tarjota palvelujaan, ja päivämäärä, jolloin palvelujen tarjoaminen voi alkaa. 2. Maahuolintapalvelujen tarjoajan on aloitettava palvelujen tarjoaminen tarjouspyynnössä esitettyä aloitusajankohtaa seuraavan kuukauden kuluessa. Hankintaviranomainen voi maahuolintapalvelujen tarjoajan pyynnöstä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa ja käyttäjien komiteaa kuultuaan pidentää kyseisen ajanjakson enintään kuuteen kuukauteen viiteen kuukauteen. Ajanjakson umpeuduttua Jos palveluntarjoaja ei ole tarjouspyynnössä esitettyä aloitusajankohtaa seuraavan kuuden kuukauden kuluessa aloittanut toimintaansa eikä pysty osoittamaan halukkuuttaan toiminnan aloittamiseen, hankintaviranomainen voi päättää, että luvan voimassaolo päättyy. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltiot voivat määrätä palveluntarjoajalle sakkoja ja myöntää toimiluvan toiseksi korkeimman pistemäärän saaneelle palveluntarjoajalle 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti. [tark. 280]
3. Tarjouskilpailuviranomaisen on ennakoitava lupa-ajanjakson päättymistä ja varmistettava, että uuden tarjouspyynnön perusteella valittu palveluntarjoaja saa aloittaa toimintansa edellisen palveluntarjoajan tai edellisten palveluntarjoajien lupa-ajanjakson päättymistä seuraavana päivänä. 4. Jos maahuolintapalvelujen tarjoaja lopettaa toimintansa ennen sen lupa-ajanjakson päättymistä, palveluntarjoaja korvataan 7, 8 ja 9 artiklassa ja tässä artiklassa kuvaillun valintamenettelyn perusteella. Toimintansa lopettavan palveluntarjoajan on ilmoitettava asianomaiselle hankintaviranomaiselle aikomuksestaan lopettaa toimintansa vähintään kuusi kuukautta aiottua lopettamisajankohtaa aikaisemmin. Palveluntarjoajalle voidaan määrätä sakkoja, jos se ei tiedota hankintaviranomaiselle asiasta riittävän ajoissa vähintään kuusi kuukautta etukäteen, paitsi jos palveluntarjoaja voi näyttää toteen, että kyseessä oli ylivoimainen este. [tark. 281] 5. Jos palveluntarjoaja lopettaa toimintansa ennen lupa-ajanjaksonsa päättymistä eikä jätä hankintaviranomaiselle riittävästi aikaa valita uutta palveluntarjoajaa ennen toimintansa lopettamista lentoasemalla ja jos tästä seuraa, että tietyissä maahuolintapalveluissa vallitsee kyseisellä lentoasemalla väliaikainen monopoli, jäsenvaltion on annettava maahuolintapalvelujen toimittajalle enintään 10 kuukauden määräajan voimassa oleva lupa tarjota kyseisellä lentoasemalla maahuolintapalveluja ilman, että sovelletaan 7, 8 ja 9 artiklassa sekä tässä artiklassa tarkoitettua valintamenettelyä.
Jos jäsenvaltio ei onnistu löytämään maahuolintapalvelujen tarjoajaa kyseiseksi määräajaksi, jäsenvaltion on säänneltävä niiden maahuolintapalvelujen hintoja, joiden kohdalla vallitsee monopoli, siihen saakka, kun seuraava palveluntarjoaja alkaa tarjota lentoasemalla kyseisiä maahuolintapalveluja. 6. Hankintaviranomainen tiedottaa käyttäjien komitealle ja tarvittaessa lentoaseman pitäjälle 7, 8 ja 9 artiklan sekä tämän artiklan mukaisesti tehdyistä päätöksistä. 7. Edellä olevia 7, 8 ja 9 artiklaa sekä tämän artiklan säännöksiä ei sovelleta julkisia hankintoja koskevien sopimusten ja käyttöoikeussopimusten myöntämiseen, sillä niitä koskevat unionin lainsäädännön eri säännökset. 11 artikla Lentoaseman pitäjä maahuolintapalvelujen tarjoajana 1. Jos maahuolintapalvelujen tarjoajien määrä on rajoitettu 6 artiklan mukaisesti, lentoaseman pitäjä voi itse tarjota maahuolintapalveluja ilman, että 7 10 artiklassa tarkoitettua valintamenettelyä sovelletaan. Se voi myös tätä menettelyä noudattamatta antaa jollekin yritykselle luvan tarjota maahuolintapalveluja kyseisellä lentoasemalla,
(a) (b) jos lentoaseman pitäjällä on suoraan tai välillisesti määräysvalta kyseisessä yrityksessä, jos kyseinen lentoaseman pitäjä on suoraan tai välillisesti kyseisen yrityksen määräysvallassa, tai (b a) jos yritys täyttää IV luvussa säädetyt perusteet. [tark. 282] 2. Jos 1 kohdan mukaisesti maahuolintapalveluja tarjoava lentoaseman pitäjä ei enää täytä 1 kohdan ehtoja, kyseinen palveluntarjoaja voi jatkaa maahuolintapalvelujen tarjoamista viiden vuoden kolmen vuoden ajan ilman, että 7 10 artiklassa tarkoitettua valintamenettelyä sovelletaan. Tämän viisivuotiskauden kolmivuotiskauden lopussa palveluntarjoajan on tiedotettava asiasta asiaankuuluvalle hankintaviranomaiselle riittävän ajoissa ja vähintään kuusi kuukautta ennen viisivuotiskauden päättymistä. Palveluntarjoajalle voidaan määrätä sakkoja, jos se ei tiedota hankintaviranomaiselle asiasta riittävän ajoissa, paitsi jos palveluntarjoaja voi näyttää toteen, että kyseessä oli ylivoimainen este. Jos palveluntarjoaja lopettaa toimintansa ennen viisivuotiskauden kolmivuotiskauden päättymistä, sovelletaan 10 artiklan 4 5 kohtaa. [tark. 283]
12 artikla Työntekijöiden oikeuksien turvaaminen tapauksessa, jossa tapahtuva henkilöstön siirto markkinoille pääsyn rajoittamisen siirron yhteydessä [tark. 284] 1. Tätä artiklaa sovelletaan ainoastaan sellaisiin maahuolintapalveluihin, joiden osalta asianomainen jäsenvaltio on rajoittanut palveluntarjoajien määrää 6 artiklan tai 14 artiklan mukaisesti. Jäsenvaltioiden on tämä asetus huomioon ottaen tutkittava tarkasti, onko kilpailun rajoittaminen tarpeen muillakin aloilla. [tark. 285] 2. Jos 1 kohdassa tarkoitettu maahuolintapalvelujen tarjoaja menettää 7 10 artiklassa säädetyn valintamenettelyn seurauksena lupansa tarjota kyseisiä palveluja, jäsenvaltiot voivat vaatia tai jos maahuolintapalvelujen tarjoaja lakkaa tarjoamasta lentoaseman käyttäjälle näitä palveluja tai jos omahuolintaa harjoittava lentoaseman käyttäjä päättää lopettaa omahuolinnan, jäsenvaltioiden on vaadittava seuraavaa maahuolintapalvelujen tarjoajaa tai tarjoajia tai omahuolintaa harjoittavia lentoaseman käyttäjiä myöntämään palvelujen tarjoamista varten aiemmin palkatulle henkilöstölle ne oikeudet, joihin se olisi ollut oikeutettu, jos kyseessä olisi ollut direktiivissä 2001/23/EY tarkoitettu luovutus. Direktiivin 2001/23/EY 4 artiklan 1 kohdan toista virkettä ei sovelleta tämän kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettuihin tapauksiin. Työntekijöitä ei saa irtisanoa taloudellisista, teknisistä tai organisatorisista syistä. [tark. 286]
2 a. Edellä 2 kohdassa tarkoitettuihin oikeuksiin sisältyy yleissitovien työehtosopimusten soveltaminen. [tark. 287] 3. Jäsenvaltioiden on rajoitettava edellä 2 kohdassa esitetty vaatimus edellisen palveluntarjoajan, omahuolintaa harjoittavat lentoaseman käyttäjät mukaan luettuina, työntekijöihin, jotka osallistuvat niiden palvelujen maahuolintapalvelujen tarjoamiseen, joiden osalta tarjoamisen edellinen palveluntarjoaja menetti lopettaa tai joita koskevan toimiluvan edellinen palveluntarjoaja on menettänyt, ja jotka vapaaehtoisesti hyväksyvät siirtymisen uuden palveluntarjoajan tai omahuolintaa harjoittavan lentoaseman käyttäjän palvelukseen. Lentoyhtiöiden on maksettava yrityksen jättäviä työntekijöitä koskevan irtisanomissuunnitelman kustannukset sen perusteella, mitkä olivat niiden osuudet edellisen palveluntarjoajan käsittelemistä liikennemääristä. [tark. 288] 4. Jäsenvaltioiden on rajoitettava edellä 2 kohdassa esitettyä vaatimusta siten, että se on oikeassa suhteessa tosiasiallisesti toiselle palveluntarjoajalle tai toisille palveluntarjoajille siirretyn toiminnan laajuuteen nähden. [tark. 289] 5. Tilanteissa, joissa jäsenvaltio säätää Edellä 2 kohdassa tarkoitetusta vaatimuksesta, olevissa 7 10 artiklassa säädettyyn valintamenettelyyn liittyvissä tarjouskilpailuasiakirjoissa on esitettävä luettelo kyseisestä henkilöstöstä ja kerrottava yksityiskohtaisesti työntekijöiden sopimukseen perustuvista oikeuksista ja ehdoista, joiden täyttyessä työntekijöiden katsotaan liittyvän kyseessä oleviin palveluihin. Henkilöstöllä ja ammattiliittojen edustajilla on oikeus tutustua näihin luetteloihin. [tark. 290]