Elia vaunuissa Veikko Malvela 2012 Elian kirkko 120 vuotta Juha Riikonen Esitystä saa käyttää opetukseen
Ensimmäiset Elian seurakuntalaiset Ilomantsi liittyi muun Karjalan ohella keskiajalla Novgorodin ja idän kirkon kulttuuripiiriin. Moskovasta lähetetty veronkerääjä Dimitri Kitajev saapui Ilomantsiin v. 1500. Ilomantsi siirtyi historialliseen aikaan. Verokirjaan kirjattiin, että Pappilanvaaralla oli pieni Elian eli Iljan kirkko. Pappi Ivan viljeli peltoa, joka oli tiettävästi pitäjän ensimmäinen. Kylässä oli 19 taloa. Pyhältä profeetta Elialta rukoiltiin suotuisia ilmoja, hyvää satoa ja riistaonnea. Ilomantsista muodostettiin pogosta eli veronkantopiiri, joka käsitti lähes koko Pohjois-Karjalan. Muita suuria lähikyliä olivat Mekrijärvi, Melaselkä ja Tokrajärvi.
Kirkollinen kehitys katkeaa sotiin 1500-luku oli kirkollisen kasvun aikaa. Myös Ilomantsiin perustettiin pieni luostari (Joensuun Kuhasalo). Munkki Ilja teki lähetysmatkan Ilomantsiin 1534-35. Ilomantsin kohtalona oli sen maantieteellinen sijainti. Heimosodat johtivat suursotaan 1570. Ruotsalaiset joukot tuhosivat Elian kirkon 1500-luvun lopussa. Sota päättyi Täyssinän rauhaan, jossa Karjala jäi vielä Moskovalle. Alkoi jälleenrakentaminen. Käkisalmi sai oman ort. piispan muutamaksi vuodeksi. Uusi sota alkoi 1610. Karjalaa tuhottiin taas.
Stolbovan rauhassa 1617 Käkisalmen lääni siirtyi Ruotsi-Suomelle
Ortodoksit vieraan vallan alla Karjalaa kohdeltiin voittomaana. Verotus kiristyi. Ortodoksikarjalaisille luterilainen esivalta edusti vierasta kulttuuria. Luterilainen puhdasoppisuus sieti ortodokseja huonosti. Lutherin katekismus julkaistiin ortodokseja varten 1628. Elian kirkko 1650 Erik Utterin mukaan.
Ortodoksien joukkopako 1600-luvulla Ortodoksit alkoivat siirtyä rajan yli Venäjälle 1500- luvun lopulta lähtien. Jotkut jäivät Aunuksen Karjalaan, osa muutti aina Tverin lääniin saakka. Moskovan tsaari otti mielellään uusia veronmaksajia alueelleen. Lähtijöissä oli myös luterilaisia. Professori Veijo Saloheimo: jokin ajoi lähtemään ja jokin veti puoleensa. Joukkopaon laukaisi usean tekijän yhteisvaikutus. Pelkästään uskonnollinen vaino ei selitä lähdön syytä. Ruptuurisota kiihdytti muuttoa 1650-luvulla.
Väestömuutoksia Vielä vuonna 1631 Ilomantsi oli täysin ortodoksinen pitäjä. Vuonna 1691 ortodokseja oli n. 37 %. Pohjois-Karjalassa ortodokseja oli alle 8 % (1691). Ilomantsilaisten suosituin muuttokohde oli Bezetskin ylänkö Tverissä, jonne muutti 40 perhettä. Poismuuttoon liittyviä asiakirjoja on säilynyt paljon, ja ilomantsilaistenkin muuttoja voidaan jäljittää. Käkisalmen läänistä muutti n. 40.000 henkeä eli yli 2/3 väestöstä. Tilalle muutti savolaisia. Ruotsi toteutti huonoa väestöpolitiikkaa. Vain harvat palasivat takaisin.
Ilomantsia hävitettiin suuressa Pohjan sodassa 1700-luvun alussa. Ilomantsin ortod. seurakunta menetti itsenäisyytensä. Uudenkaupungin rauhassa 1721 koko ns. Vanha Suomi liitettiin Venäjään, mutta Pohjois- Karjala jäi Ruotsi- Suomelle. Iso viha
Kirkkojen rinnakkaiseloa Kirkkoherra Norrgren halusi luterilaisen kirkon ortodoksisen kirkon viereen. Uusi luterilainen kirkko valmistui 1753. Uusi Elian kirkko rakennettiin 1766 ja Ilomantsi sai taas oman papin. Kirkot sijaitsivat n. 9 metrin päässä toisistaan. Kirkkojen rinnakkaiselo päättyi 27.7.1794, kun salama sytytti luterilaisen kirkon kellotapulin ja tuli levisi kaikkiin vaaran rakennuksiin. Nykyinen luterilainen kirkko valmistui 1796. Ortodoksinen väliaikainen kirkko rakennettiin nykyisen sankarihautausmaan kohdalle.
Vanhasta kartasta tehty piirros. (Saloheimo: Pohjois-Karjalan historia 3. Joensuu 1993.)
Pyhän Elian kirkko 1798-1917
Odotus 1798 rakennettu kirkko oli tarkoitettu väliaikaiseksi. Se oli lämmittämätön, perustukset olivat huonot ja pian jo seinät pullistelivat. Kirkon esineistöä saatiin lahjoituksena Venäjältä. Seurakuntalaiset halusivat kunnollisen kirkon. Uutta 1000 hengen kirkkoa ryhdyttiin suunnittelemaan 1820-luvulla. Rahapula keskeytti suunnitelman. Asiaan palattiin 1842, jolloin uutta kirkkoa varten hankittiin piirustuksetkin.
Ilomantsin ortod. seurakunnan arkisto, Joensuun maakunta-arkisto.
Sadan vuoden odotus Kirkkohanke kaatui rahapulaan. Täytyi tyytyä korjaamaan vanhaa kirkkoa 1845 ja 1865. Kuopion läänin kuvernööri von Essen kävi Ilomantsissa arvioimassa kirkon tarvetta 1869. Valtio ei voinut rahoittaa kirkkoa. Takana oli pahat katovuodet 1867-1868, joten seurakunnan taloustilanne oli entistäkin huonompi. 1870 vanhaan kirkkoon saatiin Suistamon kirkon vanha ikonostaasi. Päätettiin perustaa rakennusrahasto. 10 vuoden kuluttua hiippakunnan konsistori tiedusteli, paljonko rahaa oli tullut. Rahaa ei ollut tullut yhtään.
Innostus Kirkkoherraksi tuli Mikael Skorodumoff 1871. Aloitti kierto- ja kristinoppikoulut. 1886 ostettiin Niemelän tila kirkkoa varten kauppias Makaroffilta. Rahan kerääminen aloitettiin lopulta 1887. Uuden kirkon piirustukset laati arkkitehti Dimitrij Sadovnikov 1888. Mikael Skorodumoff. (Ilomantsin ortodoksisen seurakunnan kokoelma).
Seurakunnan yhteinen urakka Jokaisen täysi-ikäisen seurakuntalaisen oli osallistuttava rakennushankkeeseen 25 pennillä. Maksuksi hyväksyttiin myös ruis, suola, voi ja päivätyöt. Keisarillinen senaatti salli paksuimpien puiden ottamisen kruunun metsistä ja antoi valvovan rakennusmestarin. Seurakunnan oli otettava 40.000 markan laina. Pyhä synodi antoi 8110 markkaa ja Valamon luostari 500 markkaa. Seurakuntalaiset toimittivat luonnolliset rakennustarpeet kuten kivet, hiekan, saven, päreet, alle 9 tuumaiset hirret, sekä päivätöistä mullan vedon, maan kaivuun ja hevoistyöt.
Rakentaminen Maalaustyöt. Maalataan rauta katto ja kupoolit viheriäisellä värillä pohjavärin päälle. Ulkoseinät maalataan kahdesti pohjavärin päälle vaalea keltaisella värillä, sitte kun on spaklattu ja oksanreijät voidettu kiteillä. Maalataan sisään käynnin ovi ja sisuovet vaalealla keltavärillä. Maalataan lattiat alttarissa keltavärillä kahdesti. Tehdään ja asetetaan paikalleen ikonostas, maalataan öljyvärillä valkean marmorin näköiseksi kullatuksen ja pyhiin kuvijen kanssa, timmermann, urakassa 3000 ruplaa Kaikkiansa koko kustannusarvion jälkeen työstä ja tekoaineista, 22915 ruplaa ja 90 kopeekkaa. (Esimerkki rakennussuunnitelmasta 1888).
Täyttymys Perustus tehtiin kesällä 1890. Peruskiven syvennykseen pantiin Suomen rahoja ja vaskilevy. Rakennustoimikunta ja arkkitehti Ferdinand Öhman valvoivat hankkeen etenemistä. Monta kohtaa purettiin ja rakennettiin uudelleen. Viisitorninen kupolikirkko valmistui 23.12.1891 ja vihittiin heinäkuussa 1892. Kirkon arkkitehtoninen muotokieli on peräisin 1700- luvulta. Uusklassismia myötäilevä rakennus on aikakauteensa peilattuna hieman myöhäinen. Kirkko maalattiin ulkoapäin 1910 ja sisältä 1913. Keskuslämmitys 1962 ja vesijohto 1978.
Elian kirkon vaiheita Pallot ja ristit oli tarkoitus sivellä kullalla 1910, mutta hanke siirtyi vuosikymmeniä eteenpäin. Sähkövalot kustansi Makaroffien perilliset 1924. Sisällissodan aikaan 1918 seurakuntakokous päätti, että Elian kirkon pääsiäisyöpalvelus pidettiin valoisaan aikaan rahvaan liikehtimisen estämiseksi. Vanha kirkko purettiin 1917. Elian kirkon esineistö evakuoitiin sotien aikana, todennäköisesti jopa kolme kertaa. Rakennus säästyi pommituksilta. Vuonna 1955 kirkossa oli palonalku, joka onneksi huomattiin nopeasti.
Elian kirkko 1920-luvulla
Uskonnonvapauslaki 1905 ja lainan kuoletus Kollektiivisesta lainan kuolettamisesta ei vapautunut kirkkoa vaihtamalla. Uskonluopiot eivät voi uskonvapautta nauttia toisten kanssaihmisten kustannuksella, oli pappi Aleksanteri Jakubovin selväsanainen lausunto. Asialle saatiin myös läänin kuvernöörin puolto. Takaisinmaksuun velvoitettiin kaikki, kuten rengit, piiat, vierulaiset ja kreikkalaisen naisen kanssa avioituneet luterilaiset miehet. Seurakunnasta erosi 30 henkeä 1906, kun laki tuli voimaan, mutta sen jälkeen vain muutamia vuodessa.
Elian kirkko 1967. (Elvi Päivisen kokoelma.)
Praasniekat ja Elian kirkko Praasniekkaperinteen elvyttäminen on tuonut Elian kirkon suuren yleisön tietoisuuteen. Ensimmäiset Iljan praasniekat pidettiin pitkän tauon jälkeen 20.7.1964. Kirkkoherra Kauko Salmisen jälkeen työtä jatkoi Hannu Loima. Huippuvuodet olivat 1970-luvulla. Arkkipiispa Paavali viihtyi Elian kirkon ja praasniekkojen karjalaisessa ilmapiirissä. Kirkko maalattiin 1980 ja sisäkorjaus tehtiin 1989. Pyhän Elian kirkko on Suomen ortodoksisista puukirkoista kooltaan suurin.
Elian kirkko 1979 ennen maalaamista. (Ilomantsin ortod. seurakunnan kokoelma.)
Ilmakuva vuodelta 1965 (Maire Purmosen kokoelma.)
Kirkkoherra Simeon Okulov ja kristioppikoulupojat 1925. (Otto Purmosen kokoelma.)
Poikien kristinoppikoulu 1951. Edessä kirkkoherra Nikolai Hodju ja kanttori Armas Hotari. (Pentti Purmosen kokoelma).
Kristinoppikoululaiset tulossa Elian kirkkoon 1961. Joukkoa johtaa kirkkoherra Kauko Salminen. (Irene Tuomisen kokoelma.)
Iljan praasniekkojen vedenpyhitys 2011.