Asia: Lausunto luonnoksesta laiksi tieteellisiin ja opetustarkoituksiin kaytettävien eläinten suojelusta ja laiksi eläinsuojelulain muuttamiseksi

myös Maa-ja metsätalousministeriö Elintarvike- ja terveysosasto PL 30 00023 VALTIONEUVOSTO kirjaamo@mmm.fi Asia: Lausunto luonnoksesta laiksi tieteellisiin ja opetustarkoituksiin kaytettävien eläinten suojelusta ja laiksi eläinsuojelulain muuttamiseksi Eläinsuojeluliitto Animalia ja Juhana von Wendtin säätiö kiittävät mahdollisuudesta kommentoida luonnosta. Animahia ja JvWS esittävät luonnokseen muutamia muutoksia. Pidämme erinomaisena asiana koe-eläintoiminnan valvonnan sääntelyn lisääntymistä ja tarkentumista. Haluamme kiittää luonnosta siitä, että yksinkertaistettua lupamenettelyä ei Suomessa oteta käyttöön. Pidämme pääosin hyvänä asiana myös sitä, että eläinkoelautakunnan koko ja kokoonpano säilytetään entisellään. Katsomme, että sanan eläinkoe korvaaminen sanoilla hanke ja toimenpide johtaa ihmisiä helposti harhaan. Kansalaisen on vaikeaa löytää tietoa eläinkokeista, mikäli kuvaava ja laajasti tunnettu termi häivytetään. Mielestämme sanan eläinkoe käyttöä tulisi jatkaa myös lainsäädännössä, eikä siirtyä kokonaan käyttämään huomattavasti epämääräisempiä hanke-ja toimenpide-sanoja. Erityisesti käytössä on syytä säilyttää nimitykset eläinkoelautakunta ja eläinkoelupa, eikä korvata niitä kapulakielisillä ilmaisuilla, jotka eivät kerro mitään toiminnan luonteesta. Mielestämme lainsäädännön tulee direktiivin tarkoituksen mukaisesti entistä voimakkaammin ja konkreettisemmin - taloudellisin ohjauskeinoin kannustaa eläinkokeettomien menetelmien kehittämiseen ja käyttöönottoon, koe-eläinten määrän vähentämiseen, kärsimystä aiheuttavista eläinkokeista luopumiseen ja koe-eläinten hyvinvoinnin jatkuvaan edistämiseen kaikessa tutkimusja koe-eläintoiminnassa. Nämä tavoitteet on huomioitava jo niissä vaatimuksissa, joita asetetaan uusille tutkimuslaitoksille, tutkijoiden ja laitosten henkilöstön koulutukselle ja vastuunjaolle sekä hankekokonaisuuksien alkuvaiheen suunnitteluhle. 3R-menetelmien edistämistä ei tule jättää etupäässä koelupamenettelyn varaan. Eläinkoelupamaksut Hallituksen esityksen yleisperusteluissa sivulla 17 kohdassa 4.1 kerrotaan säädöksen taloudellisista vaikutuksista. Perusteluissa todetaan: Tällä hetkellä luvat haetaan laajempina kokonaisuuksina, jonka seurauksena lupien lukumäärä on huomattavasti vähentynyt. Ehdotamme: Eläinkoelupien hinta pitäisi nostaa vastaamaan todellisia kuluja ja kohdentaa oikein niin, että järjestelmää eniten kuormittavasta toiminnasta määräytyy kallein maksu. Perustelu: Eläinkoelupien määrä on vähentynyt vuodesta 2006 lähtien, vaikka koe-eläintoiminnan volyymi ei ole supistunut. Tämä johtuu siitä, että lupia haetaan aiempaa suuremmille kokonaisuuksille. Laajempia lupia hakevat eläinkokeisiin keskittyvät tutkimusryhmät säästävät 1

siten lupamaksuissa. Eläinkoelupien hintaa pitäisi porrastaa vastaamaan käytettyä eläinmäärää, eläinten kokemaa rasitusta (perusteena vakavuusluokitus) ja eettisen arvioinnin vaativuutta. Nykyisin lupatoiminnan kustannukset jakautuvat epäoikeudenmukaisesti ja suhteellisesti raskaimmin tutkijoille, jotka suorittavat vähäisiä toimenpiteitä pienelle eläinmäärälle ammattimaisimpien suurkuluttajien ollessa järjestelmän vapaamatkustajia. Lisäksi lupien hinta vuotta kohden vain pienenee, mitä pidemmäksi ajaksi lupa myönnetään. Lupien tulisi näkemyksemme mukaan olla lyhyitä sillä, vaihtoehtomenetelmien kehitys on hyvin nopeaa ja uusia mahdollisuuksia korvata eläinkokeita ilmaantuu jatkuvasti. Lupien käsittelymaksuilla pitäisi voida kustantaa paitsi aluehallintoviraston välittömät käsittelykulut, myös ainakin osa eettisen arviointiprosessin kustannuksista. Lisäksi lupatoiminnan pitäisi rahoittaa riittävää 3R-neuvontaa ja tiedotusta tutkijoille. Olisi tärkeää linjata laissa käytänteitä, jotka auttaisivat pääsemään lain tavoitteeseen. Nykyisellään voimassa oleva laki ja käsillä oleva esitys nojaavat koe-eläinmäärän vähentämistavoitteessa lähinnä tiukkaan lupapolitiikkaan. Lupia ei kuitenkaan käytännössä ole evätty, eikä eläinkokeiden määrä ole vähentynyt. Ohjaava maksupolitiikka ja osaava 3R-neuvonta voisivat olla tehokas keino tavoitteiden saavuttamiseksi. Kansallinen velvoite 3R-menetelmien aktiiviseksi edistämiseksi Keskeisin kommenttimme koskee direktiivin sisältämää velvoitetta edistää eläinten käytön korvaamista ja vähentämistä sekä eläimille tehtävien toimenpiteiden ja eläinten säilytysolojen parantamista. Tämä määritellään direktiivin 1. artiklan 1 kohdan a) alakohdassa yhdeksi direktiivin osa-alueista, ja sen käytännön toteutusta käsitellään yksityiskohtaisemmin eräissä muissa artikioissa. Koska direktiivi on luonteeltaan täysharmonisointidirektiivi, meidän on otettava myös nämä velvoitteet osaksi kansallista lainsäädäntöämme. Osassa näistä artikioista velvoite kohdistuu valtioon eikä yksittäisiin toiminnanharjoittajiin tai viranomaisiin, joten ne eivät kuulu osaksi lainsäädäntöä. Niidenkin osalta on silti tarpeen jo tämän lainsäädäntöprosessin yhteydessä päättää, miten valtio nämä velvoitteet tulee täyttämään, kuten millaisia uusia elimiä perustetaan tai minkä olemassa olevien elimien resursseja kasvatetaan siten, että nämä voivat ottaa uusia tehtäviä. Näin siksi, että toimenpiteiden korvaamis-, vähentämis- ja parantamisvelvoitteen toteuttaminen direktiivissä esitetyllä tavalla edellyttää, että toiminnanharjoittajien ja viranomaisten velvollisuuksiin lisätään eräitä yksityiskohtia. Näitä ovat muun muassa keinot, joilla varmistetaan tiedon kulku uusien korvaavien, vähentävien ja parantavien menetelmien olemassaolosta. Direktiivin 4. ja 13. artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että eläinten käyttöä korvataan, vähennetään tai parannetaan aina, kun luotettava menetelmä siihen on olemassa. Tämän varmistaminen edellyttää muun muassa sitä, että näitä menetelmiä koskevan tiedon saatavuutta parannetaan. Direktiivin 47. artikla asettaa jäsenvaltioille velvollisuuden myös aktiivisesti kehittää eläinten käyttöä korvaavia, vähentäviä ja parantavia menetelmiä sen lisäksi, että varmistetaan niiden käyttö silloin, kun niitä on jo kehitetty. Eräs tapa toteuttaa direktiivin velvoitteita olisi kustantaa valtion rahoituksella toimiva 3R-keskus, jonka tehtävänä olisi ajantasaisen tieteellisen tiedon kerääminen, välittäminen sekä koulutuksen ja käytännön neuvonnan antaminen eläinten käyttöä korvaavista, vähentävistä ja parantavista 2

menetelmistä. Lisäksi keskuksen tehtäviin voisi sisällyttää myös uusien menetelmien aktiivisen kehittämisen koordinoinnin. Tehtävän hoitoa varten tarvittavat lisäresurssit voitaisiin osoittaa jollekin jo olemassa olevalle elimelle/elimille, jossa on alan asiantuntemusta, kuten FICAM (eläinkokeiden korvaaminen ja vähentäminen, vaihtoehtojen validointi) ja Eläinten hyvinvointikeskus (koe-eläinten hyvinvointi). Kansallinen koe-eläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta sopisi myös luontevimmin kyseisten keskusten yhteyteen. Huomautus virheestä direktiivin suomennoksessa Pyydämme tässä yhteydessä ministeriötä kiinnittämään huomiota mahdolliseen virheeseen direktiivin suomalaisessa käännöksessä artiklassa 42 kohdassa 1. Direktiivin tarkoitus lienee sallia yksinkertaistettu menettely tietyin ehdoin (korkeintaan kohtalainen vakavuusluokitus, ei apinoita) vain niille hankkeille, jotka ovat tarpeen sääntelyvaatimusten täyttämiseksi tai joissa käytetään eläimiä tuotantoon tai diagnostisiin tarkoituksiin. Suomalaisessa versiossa nämä ilmeisesti yhtä aikaa vaadittavat ehdot on esitetty vaihtoehtoisina ehtoina (tai-sana), mikä käytännössä antaisi mahdollisuuden käyttää yksinkertaistettua menettelyä lähes kaikille eläinkokeille. Tällöin olisi mahdollista jättää yleistajuinen tiivistelmä julkaisematta kaikista muista kuin vakavimman kipuluokan kokeista ja apinoiden käytöstä. Pyydämme ministeriötä EU-tasolla kiinnittämään huomiota siihen, ettei millään jäsenmaalla ole kyseisestä artiklasta väärintulkintaa, jonka nojalla kansalaisia estetään saamasta kyseisen maan eläinkokeista direktiivin edellyttämää tietoa. Lakia ja sen yksityiskohtaisia perusteluja koskevat muutosehdotukset 1 Lain tarkoitus On hyvä, että tarpeellisuus ja tärkeys linjataan jo lain tarkoituksessa vaatimukseksi koe-eläinten käytölle. Ehdotamme kuitenkin perusteluihin selventävää lisäystä esimerkiksi seuraavasti: Tarpeellisilla ja tärkeillä syillä viitataan siihen, että koe-eläinten käyttö ei ole lähtökohtaisesti toivottavaa, mutta voidaan sallia seuraavilla ehdoilla: että se on välttämätöntä, että sitä ei voida korvata, ja että se tapahtuu tärkeän ja eettisesti hyväksyttävän syyn vuoksi. Perustelu: Tämä sisältyy direktiivin tarkoitukseen, kuten ilmenee mm. 4 artiklasta. 3 Soveltamisalan rajoitukset Pykälän 4) kohdan perustelutekstissä rajataan eläinkokeen määritelmän ulkopuolelle jyrsijäkolonioiden kannanpuhdistukset. Ehdotamme, että jyrsijäkolonioiden kannanpuhdistukset poistetaan lain perustelutekstistä. Perustelu: Kannanpuhdistus edellyttää invasiivisia toimenpiteitä leikkauksineen ja nukutuksineen. Tätä ei voida katsoa tavanomaiseksi eläinten hoidossa noudatetuksi menetelmäksi. Lupamenettely varmistaa, että valitaan eläintä vähiten rasittava suoritustekniikka. 3

6 Toiminnanharjoittajalle asetettavat vaatimukset Ehdotamme käyttäjän velvollisuuksiin lisättäväksi valmiuden käyttää eläinkokeille vaihtoehtoisia menetelmiä, mikäli tämä on tarkoituksenmukainen vaatimus eläinkokeiden luonteen ja tarkoituksen huomioiden: Käyttäjän tilojen, laitteiden ja välineiden on lisäksi oltava rakenteeltaan ja toiminnaltaan sellaisia, että hankkeet voidaan toteuttaa mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti ja vähäistä eläinmäärää käyttäen sekä siten, että eläimille aiheutetaan mahdollisimman vähän kipua, tuskaa, kärsimystä tai pysyvää haittaa, ja että eläinten käyttöä korvaavien menetelmien käyttöä voidaan edistää, mikäli tämä on tarkoituksenmukaista toimenpiteiden tyypin ja tarkoituksen huomioiden. Perustelu: Direktiivissä on yhtenä ehtona se, että laitteiden ja välineiden valinnassa on käytetty kriteereinä eläinten käytön vähentämistä ja parantamista. Direktiivi myös edellyttää jäsenmailta eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien edistämistä ja antaa maille vapaat kädet edistää vaihtoehtoja haluamallaan tavalla. Siten on täysin linjassa direktiivin kanssa edellyttää koeeläinten käyttäjiltä valmiuksia eläinkokeiden korvaamiseen ehtona toimintaluvalle. Tarkoituksenmukaisuudella viitataan siihen, että esim. eläinten käyttäytymisen ja hyvinvoinnin tutkijoilta ei ole mielekästä edellyttää eläinkokeettomien menetelmien edistämistä. (ks. myös 22 7 Henkilöstö Ehdotamme, että 2 momentissa toiminnasta vastaavan henkilön velvollisuuksiin lisätään jo lakitasolla direktiivin 24 artiklan 2 kohdassa mainitut hankkeista vastaavan (ks. art. 40 (2)(b)) henkilön velvollisuudet, jotta vastuista ei syntyisi epäselvyyttä kiireellisissä eläinsuojeluongelmissa: a) varmistaa, että tarpeeton kipu, tuska tai kärsimys lopetetaan, jos sellaista toimenpiteen aikana eläimelle aiheutuu, ja b) varmistaa, että hankkeen toteutuksessa noudatetaan vastaa hankesuunnitelmaa, sekä varmistaa, ja että mikäli poikkeamia sattuu, toteutetaan tarvittavat korjaustoimetja nämä korjaustoimet kirjataan. 8 Hyvinvointiryhmä Hyvinvointiryhmän kokoonpano ja tehtävät on direktiivissä määritelty tarkemmin kuin lakiesityksessä. Mikäli ne on suunniteltu siirrettäviksi asetukseen, esitämme 8 pykälän 4 momentin loppuosan...voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella muutettavaksi muotoon...annetaan valtioneuvoston asetuksella. Hyvinvointiryhmä on niin keskeisessä asemassa lain tarkoituksen toteutumisen kannalta, että mielestämme olisi perusteltua ottaa tämä osa direktiivistä lakiin eikä asetukseen. 4

Tästä syystä ehdotamme, että 8 pykälään lisätään direktiivin 27 artiklan 1 kohdan sisältö hyvinvointiryhmän tehtävistä (seuraava on muilta osin sanatarkka kopio direktiivistä, mutta eläinten hyvinvoinnista vastaava elin on korvattu sanalla hyvinvointiryhmä): Hyvinvointiryhmälle kuuluvat ainakin seuraavat tehtävät: a) eläinten parissa työskentelevän henkilöstön neuvonta kysymyksissä, jotka liittyvät eläinten hyvinvointiin niiden hankinnan, säilytyksen, hoidon ja käytön yhteydessä; b) henkilöstön neuvonta korvaamista, vähentämistä ja parantamista koskevan vaatimuksen soveltamisessa ja henkilöstön pitäminen ajan tasalla tämän vaatimuksen soveltamisen alalla tapahtuvasta teknisestä ja tieteellisestä kehityksestä; c) sisäisten toimintaprosessien määrittäminen ja tarkistaminen laitoksessa säilytettävien tai käytettävien eläinten hyvinvointiin liittyvän valvonnan, raportoinnin ja seurannan osalta; d) hankkeiden kehityksen ja tulosten seuranta ottaen huomioon käytettyihin eläimiin kohdistuva vaikutus, ja niiden tekijöiden tunnistaminen ja niitä tekijöitä koskeva neuvonta, jotka edelleen edistävät korvaamista, vähentämistä ja parantamista; ja e) neuvonta eläinten luovuttamista yksityisten ihmisten hoitoon koskevien suunnitelmien yhteydessä, mukaan lukien luovutettavien eläinten asianmukainen sosiaalistaminen. Ehdotamme myös, että 8 pykälään lisätään direktiivin 26 artiklan 2. kohdan sisältö hyvinvointiryhmän kokoonpanosta, ja että direktiivissä esitettyä sanamuotoa täsmennetään seuraavassa esitetyllä tavalla, jotta hyvinvointiryhmät toimisivat mahdollisimman hyvin suomalaisessa järjestelmässä: Hyvinvointiryhmään kuuluvat ainakin seuraavat henkilöt: a) se henkilö tai ne henkilöt, jota vastaa tai jotka vastaavat eläinten hyvinvoinnista ja hoidosta; b) eläinten hyvinvoinnin tieteellinen asiantuntija c) eläinten käyttöä korvaavien, vähentävien ja parantavien menetelmien tieteellinen asiantuntija. Hyvinvointiryhmän on myös voitava saada palautetta 7 pykälän 4 momentissa tarkoitetulta nimetyltä eläinlääkäriltä tai asiantuntijalta. Lisäksi heidän on kuultava ulkopuolisia asiantuntijoita esimerkiksi toimenpiteiden parantamisessa. 10 Hankkeen ja toimenpiteen korvaaminen muilla menetelmillä Ehdotamme poistettavaksi 1 momentista sanan käytännössä. Perustelu: Tämän poiston jälkeen 1 momentti vastaa paremmin direktiiviä ja on yksiselitteisempi. Käytännössä mahdollinen voidaan tulkita hyvin eri tavoilla. Ei ole hyväksyttävää, että eläinkokeita käytetään vain korvaavien menetelmien hieman kalliimman hinnan takia tai siksi, ettei käytössä ole tarvittavaa tietotaitoa ja välineistöä vaihtoehtoisten menetelmien käytössä. Ehdotamme lisättäväksi täsmennyksen opetustarkoituksissa tehtävistä eläinkokeista samaan tapaan kuin voimassa olevan lain :ssä 8: Opetustarkoituksessa toimenpiteen saa suorittaa vain ihmisten ja eläinten hoitoon, kokeiden tekemiseen ja koe-eläinten hoitoon tai käyttöön 5

tähtäävässä koulutuksessa, ja ainoastaan silloin kun toimenpiteen suorittaminen on ehdottoman välttämätöntä, eikä samaa tarkoitusta voida saavuttaa yhtä tehokkaaksi katsottavalla muulla sopivalla menetelmällä. Perustelu: Direktiivi edellyttää eläinkokeiden korvaamista ja vähentämistä aina kun se on mahdollista. Koska opetuksessa tehtävien eläinkokeiden osalta nykyisessä laissamme on tarpeellinen ja selkeä täsmennys siitä, milloin ne ovat hyväksyttäviä ja milloin vaihtoehtoja tulee käyttää, on syytä siirtää täsmennys myös uuteen lakiin. 12 Toimenpidettä koskevat yleiset periaatteet la inhimillinen päätepiste Sivulla 29 pykälän perusteluissa mainitaan, että säännöksessä määriteltäisiin yläraja sille, millaista kipua, tuskaa ja kärsimystä tieteellisiin tarkoituksiin käytettävälle eläimelle ylipäätään voidaan aiheuttaa, mutta pykälässä eikä sen perustelussa anneta tällaista määritelmää tai esimerkkejä siitä, mitä lainlaatija on kohdalla tarkoittanut. Ehdotamme, että tätä kohtaa täsmennettäisiin esimerkein. Sivulla 30 pykälän perusteluissa määritellään termi inhimillinen päätepiste seuraavasti: lnhimillisellä päätepisteellä tarkoitetaan sitä hetkeä, jolloin eläimen kipu ja kärsimys lopetetaan. Ehdotamme tätä tarkennettavaksi seuraavaan muotoon: Inhimillisellä päätepisteellä tarkoitetaan toimenpiteen suunnitteluvaiheessa määriteltyä eläimelle aiheutuvan kivun ja kärsimyksen määrää, jonka ylittyessä etukäteen valittujen indikaattorien perusteella eläin välittömästi lopetetaan. Eläinten kärsimyksen ehkäisy ja lievittäminen ml. inhimillinen päätepiste ovat eläinsuojelullisesti keskeisen tärkeitä asioita. Katso myös ehdotuksemme 20. 13 Kivunpoiston käyttäminen Ehdotamme, että pykälään lisätään direktiivin 14 artikian 4. kohta: Eläimelle, joka saattaa kärsiä kipua anestesian vaikutuksen loputtua, on annettava ennalta ehkäisevää ja leikkauksen jälkeistä kipulääkitystä tai muuta asianmukaista kivunlievitystä, mikäli se ei ole ristiriidassa toimenpiteen tarkoituksen kanssa. Perustelu: Direktiivissä velvoitetaan käyttämään kivunlievitystä anestesian jälkeen, jos toimenpiteestä saattaa seurata kipua. 14 Toimenpiteiden vakavuusluokitus Toimenpiteiden vakavuusluokituksessa tulisi huomioida se, että direktiivissä luokkaan kohtalainen on liitteessä VIII esitetty sisältyväksi toimenpiteitä (pääosin kohdat 2. a, b, c, e, g, h, j, k),jotka nykyisen oman käytäntömme mukaan luettaisiin kuuluviksi huomattavan kärsimyksen luokkaan. Eläinkoelautakunnan käyttämässä ja Koe-eläintoiminnan yhteistyöryhmä KYTÖn tuottamassa eettistä arviointia käsittelevässä raportissa (2006) esimerkiksi suuret leikkaukset tai kivuliaat tautimallit, kun niistä aiheutuu voimakkaita kliinisiä oireita on linjattu tuottavan 6

voimakasta kipua. Pidämme direktiivin vakavuusluokittelua ja liitteessä esitettyjä esimerkkejä epäonnistuneina ja harhaanjohtavina: luokkaan kohtalainen sijoittuu eläinkokeita, jotka saattavat aiheuttaa eläimelle huomattavaakin kärsimystä. Direktiivin mukaisesti sellaisten toimenpiteiden tekeminen on pääsääntöisesti ja ilman erityislupaa kielletty, joihin liittyy vakavaa kipua, tuskaa tai kärsimystä, joka todennäköisesti on pitkäkestoista ja jota ei voida lievittää. Direktiivin liitteessä VIII on kipuluokan vakava eläinkokeista esimerkkeinä esitetty sellaisia, suurta fyysistä tai henkistä kärsimystä aiheuttavia toimenpiteitä (esim. kohdatj, k, 1 ja m), jotka käytännössä pitäisi lukea mainittuihin, vain poikkeustapauksessa sallittaviin kokeisiin. Katsomme, että esimerkiksi lain perusteluissa olisi hyvä tehdä tämä asia selväksi. Toivomme lisäksi, että ministeriö selvittää, että kaikissa jäsenvaltioissa on sama tulkinta erityislupaa vaativista eläinkokeista. 17 Eläinten pyydystäminen luonnosta Direktiivin 7 artiklassa säädetään rajoituksia liittyen uhanalaisiin lajeihin. Siksi ehdotamme, että tähän pykälään lisätään 7 artiklan sisältö. Toinen vaihtoehto on siirtää se asetukseen, jolloin 2 momentin loppuosa......voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella muutetaan muotoon...annetaan valtioneuvoston asetuksella. Lakiesityksen perusteluosassa sivun 33 neljännessä kappaleessa mainitaan, että mikäli pyydystetty luonnonvarainen eläin osoittautuu loukkaantuneeksi tai sairaaksi, eläinsuojelulain 14 pykälän velvoite luonnonvaraisen eläimen auttamisesta ylittää tämän lain antaman oikeuden käyttää sitä toimenpiteessä. Lienee selkeyttävää, jos tämä asia mainitaan myös lakitekstissä eikä jätetä sitä asetukseen, koska asetuksen tasoisella säädöksellä ei voitane säätää siitä, kumpaa kahdesta laista on tällaisessa tilanteessa noudatettava. 19 Eläimen uudelleen käyttäminen Ehdotamme, että Suomi säilyttää lainsäädäntöömme sisältyvän pidemmälle menevän suojan uudelleenkäytettäville eläimille ja tiedottaa siitä komissiolle 2 artiklassa määritellyllä tavalla. Ehdotamme lakitekstin muuttamista siten, että sanat tai kohtalainen on poistettu kohdista 1 ja 3. Eläimelle, jolle on jo tehty yksi tai useampia toimenpiteitä, saa tehdä uudelleen uuden toimenpiteen, jossa voitaisiin käyttää myös sellaista eläintä, jolle ei ole vielä tehty mitään toimenpidettä, ainoastaan jos seuraavat edellytykset täyttyvät: 1) aiempien toimenpiteiden tosiasiallinen vakavuus oli lievä; 2) voidaan osoittaa, että eläimen yleinen terveydentila ja hyvinvointi ovat palautuneet täysin ennalleen; 3) seuraavan toimenpiteen vakavuus on lievä tai ei toipumista; ja 4) se on 7 :n 4 momentissa tarkoitetun nimetyn eläinlääkärin ohjeiden mukaista, kun otetaan huomioon eläimen koko elinkaaren kokemukset. 7

Perustelu: Nykyisen lain 14 pykälän 2 momentti kuuluu: Eläintä saa käyttää vain kerran sellaisessa eläinkokeessa, josta sille aiheutuu voimakasta kipua, tuskaa tai kärsimystä. Tällaista eläintä saa käyttää uudelleen vain sellaisessa eläinkokeessa, joka sisältää vain vähäisiä toimenpiteitä tai jossa eläin on yleisanestesiassa koko uuden kokeen ajan aina eläimen lopettamiseen saakka. Kun tätä verrataan direktiiviin, on tärkeää huomata, että direktiivin vakavuusluokkaan kohtalainen on liitteessä VIII luokiteltu sellaisiakin toimenpiteitä, jotka täyttävät nykyisessä laissa esiintyvän sanamuodon voimakasta kipua, tuskaa tai kärsimystä. Liitteen VIII esimerkkeinä kohtalaisen määritelmästä mainitaan muun muassa c) kirurgia, joka suoritetaan yleisanestesiassa kivunpoiston ollessa asianmukaista ja johon liittyy leikkauksen jälkeistä kipua kärsimystä ja yleiskunnon heikkenemistä. Esimerkkejä tästä ovat torakotomia, kraniotomia, laparotomia... Laparotomialla tarkoitetaan vatsan avaavaa kirurgiaa. Lisäksi liitteen VIII kohtalaisen kivun määritelmässä mainitaan muun muassa muitakin nykyisessä laissa esiintyvän sanamuodon voimakasta kipua, tuskaa tai kärsimystä helposti täyttäviä toimenpiteitä. Nykyisen lakimme mukaan tällaisiin toimenpiteisiin käytettyä eläintä ei saisi käyttää uudelleen vastaavanlaisessa toimenpiteessä, mutta direktiivin mukaan saisi lukemattomia kertoja ja vielä 2 kertaa vakavaa kipua aiheuttavassa toimenpiteessä 26 pykälän nojalla annettavalla poikkeuksella. Lisäksi 26 pykälässä ei ole rajattu poikkeusten lukumäärää, joten vakavaa kipua aiheuttaneen toimenpiteen jälkeen voi eläintä käyttää uudelleen kohtalaista kipua aiheuttavissa toimenpiteissä P0 i kke u 51 uva II a. Olemassa oleva lakimme koskee kaikkea eläimen uudelleen käyttöä, kun käsillä oleva ehdotus vain toimenpiteitä, joissa olisi mahdollista käyttää myös sellaista eläintä, jota ei ole ennen toimenpiteessä käytetty. Siksi lakiehdotus jo lähtökohtaisesti ei rajoittaisi tutkimusta. Eläimen uudelleen käyttämisessä Suomen lainsäädäntö antaa eläimille enemmän suojaa kuin direktiivi. Keskeinen syy tähän on se, että direktiivin vakavuusluokitukseen kohtalainen sisältyy sellaisiakin toimenpiteitä, jotka täyttävät nykyisessä laissa esiintyvän sanamuodon voimakasta kipua, tuskaa tai kärsimystä. Osa kohtalaisista toimenpiteistä on siis sellaisia, joissa ollutta eläintä ei nykyisen lakimme mukaan saa käyttää uudelleen vastaavanlaisessa toimenpiteessä. 20 Eläimen lopettaminen Direktiivissä on velvoite mahdollisimman tuskattoman lopetusmenetelmän käyttämisestä. Siksi ehdotamme, että tämän pykälän ensimmäiseksi momentiksi lisätään direktiivin 6 artiklan 1 kohdan sisältö: Eläimet on lopetettava mahdollisimman vähän kipua, tuskaa ja kärsimystä aiheuttaen. Perustelu: Tämä on keskeinen osa pykälän tavoitteen määrittelemistä, ja siksi on perustellumpaa sisällyttää se lakiin. Lisäksi mikään lakiesityksen muista kohdista ei turvaa direktiivin tämän vaatimuksen toteutumista. Silloinkin, kun pätevä henkilö käyttää sallittuja lopetusmenetelmiä, on usein tilanteita, joissa voidaan valita eri menetelmien välillä, ja menetelmistä yksi voi olla eläimille tuskattomampi ja toinen taas kustannuksiltaan halvempi. Lisäksi ehdotamme pykälän seuraavan momentin korjattavaksi seuraavasti: 8

Eläin on lopetettava viipymättä, jos sen käyttäytymisessä, elintoiminnoissa tai ulkoisessa olemuksessa esiintyy oireita tai muutoksia, joiden perusteella sen voidaan päätellä kokevan voimakasta kipua, tuskaa tai kärsimystä eikä sitä voida poistaa lääkityksellä tai muilla toimilla. Perustelu: Eläinten kärsimyksen nopea lopettaminen ml. inhimillisen päätepisteen käyttö on eläinsuojelullisesti keskeisen tärkeä asia, jonka toteuttamalla voidaan toteuttaa direktiivin linjausta kivun ylärajan asettamisesta. 25 Hankeluvan myöntäminen Direktiivissä hankeluvan myöntämisen ehtoihin sisältyy lakiesitykseen kirjattujen ehtojen lisäksi se, että hanke on suunniteltu mahdollisimman inhimilliseksi ja ympäristön huomioon ottavaksi. Direktiivin 38 artiklan 1. kohta kuuluu: 1. Hankkeen arviointi on suoritettava hankkeen tyypin edellyttämää yksityiskohtaisuutta noudattaen, ja siinä on tarkistettava, että hanke täyttää seuraavat vaatimukset: c) hanke on laadittu siten, että toimenpiteet voidaan tehdä mahdollisimman inhimillisellä ja ympäristön huomioon ottavalla tavalla. Jos hankkeelle on olemassa yksityiskohdiltaan erilaisia toteuttamistapoja, jotka kaikki ovat perusteltuja, on valittava niistä se, joka voidaan toteuttaa inhimillisimmin. Lakiesityksestä puuttuu nyt yllämainittu direktiivin c-kohta, eikä se toteudu lakiesityksen muiden kohtien kautta. Monille hankkeille on olemassa useita mahdollisia toteutustapoja, jotka poikkeavat toisistaan aiheutuvan kivun voimakkuuden tai tarvittavan eläinmäärän suhteen; tällöin nämä kaikki toteutustavat täyttäisivät lakiesityksen tämänhetkisen sanamuodon, mutta vain yksi niistä täyttäisi direktiivissä asetetun ehdon. Vanhaan tapaan lakiesityksen mukaan hankelupa voidaan myöntää myös sarjana hankkeita, jos hankkeet toteutetaan lainsäädännön vaatimusten täyttämiseksi tai jos hankkeissa käytetään eläimiä tuotannollisiin tarkoituksiin tai diagnostisiin tarkoituksiin vakiintunein menetelmin. Ehdotamme tähän lisäehtona, että hankkeiden on oltava toteutukseltaan ja tarkoitukseltaan niin samanlaisia, että ne voidaan arvioida eettisesti yhtenä kokonaisuutena. Perustelu: Direktiivi antaa jäsenmaille mahdollisuuden myöntää tietyin edellytyksin lupia hankesarjoille, mutta ei edellytä, että näin tehdään. Nähdäksemme Suomi on tällöin vapaa määrittämään tarpeelliseksi katsomiaan lisäehtoja sarjalupien myöntämiselle. Käytäntö on osoittanut, että eläinkokeiden eettinen arviointi vaikeutuu sitä mukaa, mitä enemmän niputetaan yhteen toimenpiteitä, joiden tarkoitus ja toteutus poikkeaa toisistaan vaikka lievästikin. (Esim. eri tarkoituksia varten käytettävien kemikaalien testaaminen samoilla eläinkokeilla edellyttää erilaista eettistä arviointia, ja vaihtoehtoisten menetelmien käyttömahdollisuudet saattavat olla erilaiset.) Lainsäädännön ei tule mahdollistaa sarjalupien myöntämistä muutoin kuin silloin, kun se on tarkoituksenmukaista eikä vaikeuta perusteellista eettistä arviointia. Sarjaluvan hakemista ei 9

myöskään tule rohkaista kustannussäästöllä, vaan maksun tulee määräytyä hankekohtaisesti silloinkin, kun lupa myönnetään hankesarjalle. Lisäksi maksu tulisi porrastaa käytetyn eläinmäärän ja vakavuusluokituksen mukaan. Hankelupien pituutta ei pitäisi pidentää, sillä vaihtoehtoisten menetelmien nopea kehitys edellyttää suunnitelman tarkistamista vähintään 3 vuoden välein. 26 Luvassa asetettavat ehdot a myönnettävät poikkeukset Ehdotamme, että hankeluvassa voidaan määrätä takautuva arviointi tehtäväksi kaikille hankkeille niiden lisäksi, joihin sisältyy luokkaan vakava tai kohtalainen luokiteltu toimenpide. Perustelu: Direktiivi antaa mahdollisuuden edellyttää käytännössä takautuvaa arviointia kaikilta hankkeilta mukaan lukien vakavuusluokat lievä ja ei toipumista. Myös näiden luokkien toimenpiteiltä voi olla perustellut syyt edellyttää takautuvaa arviointia, joten mahdollisuus takautuvan arvioinnin määräämiseen tulee jättää, jotta sitä tarpeen vaatiessa voidaan käyttää. Takautuva arviointi voi olla tarpeen esimerkiksi arvioitaessa vaihtoehtoisten menetelmien käyttömahdollisuutta tulevissa vastaavissa hankkeissa. Seuraavassa tai-sanan tilalla pitäisi olla ja, kuten direktiivin artiklassa 11 kohdassa 2, eli kohta tulisi muuttaa muotoon: Hankeluvassa voidaan myöntää poikkeus 16 :n 2 momentin kiellosta, jos erityisen tärkeä tarve eläinten terveyttä ja hyvinvointia taikka ympäristön tai ihmisten ja eläinten terveyden vakavia uhkia koskeville tutkimuksille sitä edellyttää ja jos voidaan tieteellisesti perustella, että hankkeen tarkoitus voidaan saavuttaa vain käyttämällä irrallaan tavattua tai villiintynyttä eläintä. Ehdotamme että 3 momentin 4) kohtaan lisätään sanan vakava rinnalle sana kohtalainen ja edellytetään, että poikkeuslupaa ei voida antaa kuin kerran. Lisäksi ehdotamme, että 4 momentin loppuosa voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella muutetaan muotoon...annetaan valtioneuvoston asetuksella. Perustelu: Ehdotamme siis eläinten uudelleen käytön säätelystä nykyisen lain mukaisesti. Katso lisäksi kommentit 19 pykälään. Direktiivissä on mainittu ehtoja, joita lakiesityksessä ei ole mainittu: 38 artiklan 2., 3. ja 4. kohta. Jos nämä on tarkoitus siirtää asetukseen, tulee se mainita. 27 Hankeluvan muuttaminen 10

Ehdotamme kokonaan poistettavaksi pykälän momentit 2 ja 3. Perustelu: Pykälän 2 momentissa annetaan Etelä-Suomen aluehallintovirastolle valtuuksia, joita ilmeisesti ei ole direktiivin nojalla mahdollista antaa. Eläinkoelupien muutosten tulisi kulkea myös jatkossa aina eläinkoelautakunnan kautta eikä aluehallintovirastolle tule antaa lupaa kokeita koskevien muutosten myöntämiseen. Lautakunta voi siirtää käsittelyn tarvittaessa aluehallintovirastolle, mutta päätäntävallan tulee aina säilyä 1auta kunnassa. 28 Hankkeessa käytetyn eläimen luovuttamista, palauttamista la vapauttamista koskevat lupaehdot Ehdotamme pykälän 1 momentin muuttamista seuraavasti: Hyvinvointiryhmä voi sallia toimenpiteissä käytettyjen tai niihin tarkoitettujen eläinten luovuttamisen lemmikiksi tai palauttamisen sopivaan hoitojärjestelmään tai luonnosta pyydystetyn eläimen vapaaksi luontoon päästämisen, jos: 1) eläimen terveydentila sallii sen; ja 2) eläimen luovuttamisesta, palauttamisesta tai vapauttamisesta ei aiheudu vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle tai ympäristölle. Lain perusteluosassa, sivun 14 ensimmäisessä kappaleessa käsitellään eläinten luovuttamista tai palauttamista sopivaan hoitojärjestelmään tai luontoon. Ehdotamme, että tässä kappaleessa mainitaan esimerkkitapauksena luonnosta pyydystetyn eläimen lisäksi myös toinen esimerkki: Tavoitekasvatetun, mutta lemmikkieläimeksi soveltuvaan lajiin kuuluvan eläimen luovuttaminen yksityishenkilölle. Perustelu: Direktiivi sallii koetoiminnasta poistettujen alun perin tavoitekasvatettujen eläinten luovuttamisen lemmikkieläimiksi. Lisäksi direktiivin mukaan hyvinvointiryhmä on se taho, joka vastaa neuvonnasta eläinten luovuttamista yksityisten ihmisten hoitoon koskevien suunnitelmien yhteydessä, mukaan lukien luovutettavien eläinten asianmukainen sosiaalistaminen. Direktiivin 19 ja 29 artikla jättävät jäsenvaltioiden harkittavaksi sen, mikä elin tekee päätökset siitä, onko eläin mahdollista luovuttaa tai palauttaa, ja miten eläimen valmisteleminen siihen on toteutettava. Hyvinvointiryhmä soveltuu mielestämme hankelupalautakuntaa paremmin tekemään päätöksen eläimen luovuttamisesta, palauttamisesta tai vapauttamisesta. Perusteluna on se, että hyvinvointiryhmä tuntee kyseiset eläimet paremmin ja tuntee laitoksen kokonaistilanteen, kun taas hankelupalautakunta käsittelee vain yksittäisiä hankkeita. Hyvinvointiryhmällä on siis käytössään kattavammat tiedot muun muassa sen arvioimiseksi, onko mielekästä ylipäätään sallia eläimen luovutusja ryhmä pystyy arvioimaan vastaanottajan tarjoamien pito-olosuhteiden soveltuvuutta kyseiselle luovutettavalle eläimelle. Lisäksi luovutettavissa eläimissä on muitakin kuin hankkeissa käytettäväksi suunniteltuja eläimiä, joten hankelupa ei liene oikea asiakirja luovutuksen sallimiselle. Muun muassa rottien sosiaalistaminen ihmisiin tehdään eräissä laitoksissa niin hyvin, että käytyään toimenpiteissä tarpeettomiksi ne soveltuisivat hyvin lemmikeiksi, ja asianmukaisen sopeuttamisjakson jälkeen käytäntö saattaa soveltua moniin muihinkin eläinyksilöihin. Toiminnan 11

inhimillistämisen nimissä olisi aiheellista lainsäädännön tasolla antaa mahdollisuus harkitusti valittujen ja asianmukaisesti sopeutettujen eläinten uudelleen sijoittamiselle tarkoin valikoiduille ja sitoutuneille uusille omistajille. 29 Takautuva arviointi Ehdotamme, että takautuvan arvioinnin piiriin otetaan myös vakavuusluokkaan kohtalainen luokitellut toimenpiteet, siten että 29 pykälän 1 momentin ensimmäisen virkkeen loppuosa muutetaan muotoon:... Takautuva arviointi on tehtävä kaikille sellaisille hankkeille, joissa käytetään apinoita, ja hankkeille, joihin sisältyy vakavuusluokkiin kohtalainen tai vakava luokiteltuja toimenpiteitä. Perustelu: Direktiivin 39 artikla jättää jäsenvaltioiden harkintavaltaan tiettyjen rajojen sisällä sen, millaisilta hankkeilta edellytetään takautuva arviointi. Direktiivin 39 artiklan 2. kohta kuitenkin edellyttää takautuvaa arviointia aina hankkeilta, jotka kuuluvat luokkaan vakava tai joissa käytetään apinoita. Kohdasta 3 päätellen myös vakavuusluokalle kohtalainen on suoritettava takautuva arviointi, sillä ko. kohdan mukaan jäsenmaa voi halutessaan vapauttaa takautuvasta arvioinnista vain hankkeet, jotka kuuluvat luokkiin lievä ja ei toipumista. Vakavuusluokkaan kohtalainen sisältyy myös sellaisia toimenpiteitä, jotka voivat aiheuttaa eläimille huomattavaa kärsimystä, ja siksi myös kaikki tähän luokkaan kuuluvat kokeet olisi sisällytettävä takautuvan arvioinnin piiriin. Direktiivissä luokkaan kohtalainen on lisäksi määritelty sisältyväksi kokeita, jotka nykyinen käytäntömme luokittelee vakavimpaan kipuluokkaan kuuluviksi. Takautuvan arvioinnin tekevän viranomaisen on tarpeen olla eläinten hyvinvoinnin tieteellinen asiantuntija, jotta hän pystyy tekemään käyttäjän toimittamien tietojen perusteella mahdollisimman luotettavan arvion eläinten tosiasiallisen hyvinvoinnin tasosta sekä tarvittaessa siitä, miten hyvin hankkeen tarkoitus saavutettiin ja olisiko tarkoitus voitu saavuttaa eläinkokeettomin menetelmin. Takautuville arvioinneille tarvitaan lisäksi julkistamissuunnitelma, jotta tulokset ovat alan muiden tutkijoiden saatavilla helposti. Vaihtoehtomenetelmien kehitys voi tapahtua vain tutkijayhteisön toimesta. Kun asetuksella säädetään hankeluvassa vaadittavista sisällöistä, tulisi yhden niistä olla se, että luvan hakija osoittaa perehtyneensä oman tutkimusalansa aikaisemmista hankkeista tehtyihin takautuviin arviointeihin. Takautuvan arvioinnin voisi asiantuntevimmin hoitaa tutkijoiden antaman tiedon perusteella FICAMin kaltainen eläinkokeiden vaihtoehtoihin erikoistunut taho. Etelä-Suomen aluehallintovirastolta puuttuu asiantuntemus pykälän ensimmäisen momentin 3) kohdassa mainitun eläinkokeiden korvaamisen onnistumisen arvioinnista. 30 Hankelupalautakunnan asettaminen a kokoonpano Ehdotamme 4 momentin muuttamista muotoon: 12

Hankelupalautakunnan on kutsuttava kuultavaksi ulkopuolisia asiantuntijoita aina, kun vähintään yksi hankelupalautakunnan jäsen katsoo, että lupahakemuksen käsittelyssä tarvitaan lisää tietoa eläinten hyvinvointiin vaikuttavista seikoista taikka siitä, onko korvaamisen, vähentämisen tai parantamisen periaatteita mahdollista toteuttaa paremmin kuin hankelupahakemuksessa on esitetty. 36 Etelä-Suomen aluehallintoviraston eräät tehtävät Ehdotamme tähän pykälään seuraavia muutoksia: Pykälän 2 momentti muutetaan tähän muotoon: Etelä-Suomen aluehallintoviraston tulee toimittaa 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut takautuvan arvioinnin tulokset tiedoksi hankeluvan haltijalle, hankkeen toteutuspaikan hyvinvointiryhmälle ja hankelupalautakunnalle. Pykälän uudeksi 3 momentiksi lisätään: Etelä-Suomen aluehallintoviraston ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston tulee toimittaa 38 :ssä tarkoitettujen tarkastusten tulokset tiedoksi toimintaluvan haltijalle, toiminnanharjoittajan hyvinvointiryhmälle ja hankelupalautakunnalle. Perustelut: Lain tarkoituksen toteutumiseksi on tarpeen luoda sellainen tiedonkulkujärjestelmä, joka varmistaa, että toiminnanharjoittajilla ja hyvinvointiryhmillä on käytettävissään tarvittavat tiedot toimintansa kehittämiseksi ja eläinkoelautakunnalla vastaavasti päätöksentekoaan varten. 38 Valvontasuunnitelma Direktiivin 34 artiklan 1 kohdassa määritellään, että...viranomaiset tarkastavat säännöllisesti kaikki kasvattajat, toimittajat ja käyttäjät, mukaan lukien niiden laitokset..., ja saman artiklan 3 kohdan mukaan tarkastukset on kohdistettava vuosittain vähintään yhteen kolmasosaan käyttäjistä siten, että tämä kolmasosa valitaan artikian 2 kohdassa kuvatuin perustein. Siksi ehdotamme, että lakiesitystä tarkennetaan vastaavasti muuttamalla 2 momentti seuraavaan muotoon: Tarkastukset kohdistuvat jokaisen kasvattajan, toimittajan ja käyttäjän jokaiseen laitokseen. Vuosittain tarkastetaan vähintään kolmasosa käyttäjistä. Tarkempia säännöksiä valvontasuunnitelmasta, sen sisällöstä ja vuosittain valittavien tarkastuskohteiden valintakriteereistä annetaan valtioneuvoston asetuksella. 46 Hankerekisteri 13

Ehdotamme, että pykälän 2 momentti poistetaan tai muutetaan nykyisen lain mukaiseen muotoon: Tiedot säilytetään rekisterissä siten, että hankkeen suorittaneen laitoksen ja hankeluvan haltijan nimi ja yhteystiedot voidaan poistaa rekisteristä viiden vuoden jälkeen siitä, kun hanke on ilmoitettu päättyneeksi. Jos hanke on arvioitava takautuvasti, hankkeen suorittaneen laitoksen ja hankeluvan haltijan nimi ja yhteystiedot voidaan poistaa rekisteristä viiden vuoden kuluttua siitä, kun takautuvan arviointi on saatettu päätökseen. Perustelut: Lakiesityksen 2 momentti alkaa seuraavasti: Tiedot poistetaan rekisteristä kolmen vuoden kuluttua siitä, kun hanke on ilmoitettu päättyneeksi. Direktiivissä ei kuitenkaan ole tällaista tietojen poistovelvollisuutta, vaan siellä päinvastoin säädetään, että tiedot on säilytettävä vähintään kolme vuotta. Muiden tutkijoiden, hankelupalautakunnan ja hyvinvointiryhmien tarvitseman tiedon saanti helpottuisi, jos tiedot hankeluvista olisivat saatavilla myöhemminkin. Tällä olisi suuri merkitys myös päällekkäisten eläinkokeiden vähentämiseksi. Rekisterissä on tärkeää säilyttää tiedot kaikista kokeista: myös niistä, joiden tulos ei ole toivottu. Itse hankkeita koskevia tietoja ei ole syytä poistaa rekisteristä lainkaan, vaan niiden säilyttäminen on tärkeää silmälläpitäen mahdollisesti tulevia arviointeja tai selvityksiä, joita tarvittaisiin lupamenettelyn tehokkuuden ja toimivuuden parantamiseksi. 48 Hankeluvan peruuttaminen ja 49 Toimintaluvan peruuttaminen Ehdotamme molempiin pykäliin lisättäväksi, että aluehallintoviraston on tiedotettava luvan peruuttamisesta hankelupalautakunnalle. Perustelut: Lautakunnan tulee tuntea tilanne, mikäli toiminnanharjoittaja hakee uutta toiminta- tai hankelupaa. 51 Tieteellisiin ja opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta annetun lain rikkominen Ehdotamme selvennettäväksi laissa ja sen perusteluissa, että lain rikkomisesta voi seurata myös rikoslain 17 luvun 25 mukainen eläintenpitokielto. Ehdotamme pykälän perustelutekstiin lisättäväksi maininnan eläinsuojelulain ja rikoslain soveltamisesta myös tieteellisiin ja opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta annetun lain rikkomiseen sen törkeissä tekomuodoissa. Tällöin lain rikkoja voitaisiin tuomita eläintenpitokieltoon. Tällöin hän ei voisi vastata eläinten hoidosta käyttäjänä, kasvattajana, toimittajana tai luvanhaltijana. 53 Tieteellisiin ja opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun neuvottelukunta Ehdotamme, että neuvottelukunnasta muodostetaan sekä tarkoitukseltaan, kokoonpanoltaan että sijoituspaikaltaan mahdollisimman samankaltainen kuin on tuotantoeläinten ja seura- ja harraste 14

eläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnat. Tästä syystä ehdotamme muutettavan neuvottelukunnalle lakiluonnoksessa ehdotettua sijoituspaikkaa tai jätettävän se toistaiseksi auki. Perustelu: Katsomme, että koe-eläinten hyvinvointiin keskittyvän neuvottelukunnan tulee rakentua vastaavalla tavalla kuin muiden eläinten hyvinvoinnin neuvottelukuntien, jolloin se toimii viranomaisia ja hyvinvointiryhmiä neuvovana ja avustavana laajapohjaisena 3Rasiantuntijaelimenä direktiivin tarkoituksen mukaisesti. Tällöin neuvottelukuntaa ei ole tarkoituksenmukaista sijoittaa Etelä-Suomen aluehallintoviraston yhteyteen. Neuvottelukunta voisi toimia esimerkiksi FICAM Vaihtoehtomenetelmäkeskuksen tai EHK Eläinten hyvinvointikeskuksen tai näiden molempien yhteydessä. lhannetapauksessa näistä keskuksista muodostetaan muiden maiden esimerkin mukaan Suomen 3R-keskus, jonka yhteyteen myös kansallinen koe-eläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta sopii erinomaisesti. Neuvottelukunnan tulee omata vahvaa osaamista eläinsuojelusta, eettisistä kysymyksistä ja näiden lisäksi asiantuntemusta eläinkokeiden korvaamisesta ja 3R-menetelmistä. Neuvottelukunnan kokoonpanon osalta ehdotamme, että sen puheenjohtaja ja sihteeri ovat joko eläinten hyvinvoinnin tai eläinten käyttöä korvaavien menetelmien tieteellisiä asiantuntijoita. Neuvottelukunta ei voi olla vain jatkettu eläinkoelautakunta, koska neuvottelukunnan tulee olla eläinkoelautakuntaa neuvova taho. Tämä ei onnistu, mikäli neuvottelukunta koostuu pääosin samoista henkilöistä kuin eläinkoelautakunta. Ei myöskään ole mielekästä, että viranomainen neuvoo viranomaista neuvottelukunnan tehtävänä tulee olla nykyaikaisen asiantuntijanäkemyksen ja yhteiskunnan eettisen keskustelun tuominen koe-eläintoiminnan käytäntöihin ja 3R-menetelmien edistämiseen niin, että toiminta kehittyy yhteiskunnan toiveiden mukaisesti jatkuvasti. Neuvottelukunnassa olisi tarpeellista olla edustus samoista sidosryhmistä, kuin lautakunta koostetaan (eläinten hoito, eläinlääkintä, tutkimus, eläinsuojelu, etiikka) ja lisäksi neuvottelukunnassa tulee olla vahvaa osaamista muun muassa eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien tutkimuksesta, muista 3R:n osa-alueista ja muutoin koe-eläimiin liittyvästä yhteiskunnallisesta keskustelusta. Ehdotuksia lakiin lisättäviksi pykäliksi Ehdotamme, että lakiesitykseen lisätään seuraavat pykälät: Kivun, tuskan tai kärsimyksen yläraja Direktiivin 15 artiklan 2 kohta kuuluu näin: Jollei 55 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun suojalausekkeen käytöstä muuta johdu, jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimenpidettä ei tehdä, jos siihen liittyy vakavaa kipua, tuskaa tai kärsimystä, joka todennäköisesti on pitkäkestoista ja jota ei voida lievittää. 15

Mainittu suojalauseke puolestaan kuuluu näin: Jos jäsenvaltio poikkeuksellisista ja tieteellisesti perustelluista syistä katsoo tarpeelliseksi sallia sellaisen toimenpiteen käytön, johon liittyy 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua vakavaa kipua, tuskaa tai kärsimystä, joka on todennäköisesti pitkäkestoista ja jota ei voida lievittää, se voi hyväksyä väliaikaisen toimenpiteen, jolla sallitaan tällainen toimenpide. Jäsenvaltiot voivat päättää olla sallimatta apinoiden käyttöä tällaisissa toimenpiteissä. Selkein tapa toteuttaa tämä velvoite olisi säätää siitä laissa pykälä, johon otettaisiin edellä mainittujen sisältö. Ehdotamme, että samalla käytetään oikeutta olla sallimatta näitä poikkeuksellisiakaan toimenpiteitä apinoille. Pykälä voisi silloin kuulua näin: Toimenpidettä ei saa tehdä, jos siihen liittyy vakavaa kipua, tuskaa tai kärsimystä, joka todennäköisesti on pitkäkestoista ja jota ei voida lievittää. Lupaa tällaiselle toimenpiteelle voi hakea ainoastaan poikkeuksellisista ja tieteellisesti perustelluista, ainoastaan väliaikaisesti ja ainoastaan silloin, kun toimenpiteessä ei käytetä apinoita. Valitusoikeus Ehdotamme säädettäväksi, että hankeluvasta voisi valittaa hallinto-oikeuteen paitsi hakija itse myös eläinsuojelujärjestö. Valitusoikeus on: Suomessa rekisteröidyllä yhdistyksellä tai säätiöllä, jonka tarkoituksena on eläinsuojelun tai eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien edistäminen. Perustelu: Ympäristölainsäädännössä samantapainen valitusoikeus ympäristöluvista on ympäristöjärjestöillä. Olisi tärkeää, että luvista voitaisiin valittaa myös eläinsuojelullisista syistä. Ympäristönsuojelulain 7 :ssä säädetään valitusoikeudesta: Valitusoikeus on: 1) sillä, jonka oikeutta tai etua asia saattaa koskea; 2) rekisteröidyllä yhdistyksellä tai säätiöllä, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen ja jonka toiminta-alueella kysymyksessä olevat ympäristövaikutukset ilmenevät; 3) toiminnan sijaintikunnalla ja muulla kunnalla, jonka alueella toiminnan ympäristövaikutukset ilmenevät; 4) elinkeino-, liikenne-ja ympäristökeskuksella sekä toiminnan sijaintikunnan ja vaikutusalueen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella; 5) muulla asiassa yleistä etua valvovalla viranomaisella. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on lisäksi oikeus valittaa yleisen ympäristönsuojeluedun valvomiseksi sellaisesta päätöksestä, jolla Vaasan hallinto-oikeus on muuttanut sen tekemää päätöstä tai kumonnut päätöksen. 16

Toivomme, että maa- ja metsätalousministeriö ottaa ystävällisesti huomioon kommenttimme. Olemme mielellämme käytettävissä lakiesityksen seuraavan version sekä asetuksen kommentoinnissa. Helsingissä 12. päivänä kesäkuuta 2012 Kati Pulli toiminnanjohtaja Eläinsuojeluliitto Animalia p. 09 72065910 kati.pulli@animalia.fi www.a n i ma 1 ia.fi Marianna Norring toiminnanjohtaja Juhana von Wendtin säätiö tieteen edistämiseksi ilman eläinkokeita p. 050 3246923 jvws@jvws.org www.jvws.org 17

Maa- ja metsätalousministeriö Elintarvike- ja terveysosasto PL 30 00023 VALTIONEUVOSTO kirjaamo@mmm.fi Asia: Lausunto luonnoksesta laiksi tieteellisiin ja opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta ja laiksi eläinsuojelulain muuttamiseksi Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry kiittää mahdollisuudesta kommentoida luonnosta. HESY yhtyy lausunnossaan Animalian ja Julian von Wendtin säätiön lausuntoon, jonka lisäksi toivomme lakiesitystä laadittaessa kiinnitettävän huomiota seuraaviin näkökohtiin. 1. Terminologia Termi koe-eläin on virheellinen, sillä ei ole olemassa mitään sellaista eläinlajia, joka olisi olemassa sitä varten, että sillä tehtäisiin kokeita. Siksi pitäisi puhua kokeissa käytettävistä eläirnistä. 2. 26:n 3 momentin 2) ja 3) kohdat Eläinten pyydystäminen luonnosta sekä irrallaan tavattuj en tai villiintyneiden kotieläinlajeihin kuuluvien eläinten käyttäminen eläinkokeita varten poikkeusluvalla [pykälän 26 3 momentin 2) ja 3) kohdat] on ongelmallista. Mitään eläintä ei pidä pyydystää luonnosta eläinkokeita varten eikä myöskään eläinkoekasvattamoille. 3. 16 :n 4 momentti Pykälän 16 momenttia 4 tulee tarkentaa, sillä nyt se vaikuttaa mahdollistavan sen, että laboratoriot voivat ostaa eläimen keneltä tahansa kasvattajalta tai trokarilta ja jopa kadulta.kokeissa käytettävät eläimet pitää rajata vain niihin, jotka on varta vasten kasvatettu. Näin estetään ihmisten lemmikkien päätyminen kokeisiin. Toivomme, että maa-ja metsätalousministeriö ottaa ystävällisesti huomioon kommenttimme. Olemme mielellämme käytettävissä lakiesityksen seuraavan version sekä asetuksen kommentoinnissa. Helsingissä 13. päivänä kesäkuuta 2012 Hannele Luukkainen puheenjohtaja Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry p. 040 547 7770 hanne1e.1uukkainen(ciarinet. fi Jukka Marttila