Ylhäinen-Kärkkä pohjavesialueen suojelusuunnitelma

Salon kaupunki 721/11.00.00.01/2015 Ylhäinen-Kärkkä pohjavesialueen suojelusuunnitelma Pia Lindholm 28.8.2015 Salon kaupunki

1 Ylhäinen-Kärkkä pohjavesialueelle laaditun suojelusuunnitelman sisältö Sisällys 1 Johdanto... 3 2 Suojelusuunnitelman tavoitteet... 5 2.1 Suojelusuunnitelmiin liittyvä lainsäädäntö... 5 3 Yleistä pohjavesimuodostumista ja pohjavedestä... 7 4 Suojelusuunnitelma-alue... 9 4.1 Geologia ja hydrogeologia... 9 4.2 Vedenottamot ja vedenlaatu... 9 4.3 Vedenottoalueet ja ohjeelliset suojavyöhykkeet... 14 5 Suunnitelma-alueella olevat riskitekijät, niiden sijainti ja toimenpidesuositukset... 15 5.1 Asutus... 16 5.1.1 Jätevesi, putkistot ja viemäröinti... 16 5.1.2 Öljysäiliöt... 23 5.1.3 Maalämpökaivot... 27 5.2 Maa-ainesten otto... 29 5.2.1 Kotitarveottaminen... 29 5.2.2 SOKKA-hanke... 30 5.3 Muuntajat... 34 5.4 Maatalous... 38 5.4.1 Peltoviljely... 39 5.4.2 Karjatalous... 39 5.5 Metsätalous... 40 5.6 Liikenne ja tienpito... 43 5.6.1. Kuljetukset sekä käyttötiheydet ja määrät... 45 5.6.2 Rautatiet... 46 5.7 Teollisuus ja yritystoiminta... 48 5.8 Pilaantuneet maa-alueet... 49 5.9 Hautaustoiminta... 52 5.10 Roskaantuminen ja vanhat kaatopaikat... 53 6 Pohjaveden laadun valvonta ja seuranta... 55 6.1 Raakaveden laadun tarkkailu... 55

2 7 Pohjavesimuodostumista suoraan riippuvaisten pintavesi- ja maaekosysteemien selvitykset... 57 8 Varautuminen kriisitilanteisiin ja toimenpiteet vahinkotapauksissa... 57 8.1. Vesihuoltolaitoksen valmiussuunnitelma... 57 8.2. Kemikaalionnettomuudet... 58 9 Pohjavesialueiden ja suojelutoimenpiteiden huomioiminen kaavoituksessa... 59 10 Ylhäinen-Kärkkä pohjavesialueen aiemman suojelusuunnitelman toimenpiteiden toteutuminen... 62 11 Yhteenveto suojelusuunnitelman toimenpidesuosituksista Ylhäinen-Kärkkä pohjavesialueella... 63 12 Suunnitelman ylläpito ja toteuttaminen... 66 Lähteet... 67 Liitteet... 69 Liite 1. Pohjaveden suojelun kannalta keskeistä lainsäädäntöä Liite 2. Suoja-aluepäätös Liite 3. Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien Liite 4. Ylhäinen-Kärkkä pohjavesialueen pohjavesikortti

3 1 Johdanto Pohjaveden suojelusuunnitelma on ohjeellinen työkalu pohjavesivarojen suojelun ja pohjavesialueiden maankäytön yhteensovittamisessa. Suunnitelmaa tehtäessä kartoitetaan suunnitelma-alueen pohjavettä mahdollisesti vaarantavat toiminnot ja esitetään tarvittavat toimenpidesuositukset pohjaveden suojelemiseksi ja sen hyvän tilan turvaamiseksi myös jatkossa. Suomessa luonnontilainen pohjavesi on pääsääntöisesti hyvänlaatuista, mutta pohjavesimuodostumat ovat herkkiä pilaantumiselle. Salon kaupungin alueella sijaitsee yhteensä 78 pohjavesialuetta, jotka on luokiteltu vedenhankintaa varten tärkeiksi tai veden hankintaan soveltuviksi pohjavesialueiksi. Salon pohjavesialueilla on noin 70 vedenottamoa. Salon vedenhankinta perustuu alueen pohjavesien käyttöön. Salossa on käytössä kolmisenkymmentä pohjavedenottamoa, joista vesi pumpataan kulutukseen. Talousveden laatu täyttää Euroopan Unionin direktiiviin perustuvan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (461/ 2000) määräykset. Salon alueen kallioperä koostuu pääosin graniittisista ja suprakrustisista, voimakkaasti metamorfoituneista kivilajeista. Salon alueen maaperä koostuu luoteessa Kuusjoen, Perttelin ja Halikon alueella pääosin hienoainespitoisista pelloista ja kumpuilevista kallio- ja moreenimäistä. Alueella on pieniä katkonaisia harjujaksoja. Salon alueen lounaisosaa hallitsee lounais-koillissuunnassa kulkeva III Salpausselän reunamuodostuma. Salon kaupungin alueella suurimmat uhat pohjavedelle aiheutuvat öljysäiliöistä, viemäröintiin kuulumattomista jätevesistä, pilaantuneista maista sekä maa-ainesten ottamisalueista. Muita alueen pohjavettä uhkaavia tekijöitä ovat muun muassa teollisuus, hautausmaat, maatalous ja tieliikenne. Vuoden 2015 pohjavesien suojelusuunnitelmahankkeessa laadittiin suojelusuunnitelma viidelle pohjavesialueelle, jotka olivat Kirkonkylä (Kisko), Mustamäki (Halikko), Isonummi (Muurla), Kaukola (Muurla) ja Ylhäinen-Kärkkä (Salo). Kaikki nämä alueet on luokiteltu I luokan pohjavesialueiksi. Hankkeen aikana tehtiin maastokartoituksia kaikilla alueilla sekä vesinäytteenotto Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueelta. Maastokäynneillä kartoitettiin pohjavedelle riskiä aiheuttavia tekijöitä ja toimintoja. Vesinäytteenoton tarkoitus Kirkonkylän pohjavesialueella oli päivittää tietoja pohjaveden laadusta ja samalla tarkistaa pohjaveden soveltuvuutta talousvedeksi. Maastokäynnit tehtiin 10.6. (Kisko), 23.6. (Isonummi, Kaukola, Mustamäki) ja 24.6. (Ylhäinen-Kärkkä). Vesinäytteet otettiin 16.6.2015. Hankkeen alkamisesta tiedotettiin Salon kaupungin kotisivuilla. Tiedote oli nähtävillä 24.4. 30.6.2015 Salon kaupungin ilmoitustaululla ja sähköisellä ilmoitustaululla. Lisäksi tiedote suojelusuunnitelmahankkeesta julkaistiin 24.4.2015 Salon Seudun Sanomissa.

4 Suojelusuunnitelmaehdotukset olivat nähtävillä 31.8. 30.9.2015. Lausunnot pyydettiin Etelä-Suomen aluehallintovirastolta ja Varsinais-Suomen ELY-keskukselta. Pohjaveden suojelusuunnitelman laatimiseen tarvittavien taustatietojen kerääminen aloitettiin kartoittamalla pohjavesialueilla sijaitsevien asuin- ja yrityskiinteistöjen lämmitysjärjestelmät sekä erityisesti käytössä olevat ja käytöstä poistetut öljysäiliöt. Ylhäinen-Kärkän pohjavesialueelle lähetettiin postitse kyselyitä 195 kpl toukokuun 2015 alussa. Kysely lähettiin alueella sijaitseville asuin- ja yrityskäytössä oleville kiinteistöille. Vastauksia saatiin 111 kpl. Kaikille pohjavesialueille vuoden 2015 hankkeessa lähetetyt kyselyt vastausmäärineen on esitettynä taulukossa 1. Taulukko 1. Riskikartoituskyselyt pohjavesialueittain. Pohjavesialue Lähetetyt kyselyt (kpl) Saadut (kpl) vastaukset Vastausprosentti Isonummi 9 6 67 % Kaukola 51 39 76 % Kirkonkylä (Kisko) 36 23 64 % Mustamäki 94 62 66 % Ylhäinen-Kärkkä 195 111 57 % Yhteensä 385 241 63 % Suojelusuunnitelman on laatinut Pia Lindholm Turun yliopiston maantieteen ja geologian laitokselta ja se on toteutettu yhteistyössä Salon kaupungin ja Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa. Suunnitelmaa ohjanneen työryhmän kokoonpano oli Ossi Hussi, Varsinais-Suomen pelastuslaitos, Salon yksikkö Markus Kukkonen, Salon kaupunki, kaupunkisuunnittelu Hillevi Lehto, Salon kaupunki, ympäristönsuojelu Kirsti Lepistö, Salon kaupunki, maaseutupalvelut Erika Liesegang, Varsinais-Suomen ELY-keskus Sami Saari, Salon kaupunki, ympäristöterveydenhuolto Sanna-Liisa Suojasto, Varsinais-Suomen ELY-keskus Eila Varjo, Turun yliopisto, maantieteen ja geologian laitos Kalle Virtanen, Salon kaupunki, Liikelaitos Salon Vesi

5 2 Suojelusuunnitelman tavoitteet Pohjavesiä suojellaan, koska halutaan säilyttää luonnontilaiset pohjavedet entisellään ja estää ihmistoimintaa heikentämästä pohjavesien laatua. Pohjaveden suojelusuunnitelmien tarkoituksena ovat pohjavesialueiden suojelun tehostaminen kuvaamalla mm. riskitekijät ja toimenpide-ehdotukset riskien poistamiseksi sekä vedenottamoiden suoja-alueiden rajausten tarkistus tai rajausten laatiminen, jos suoja-aluerajauksia ei ennestään ole. Lisäksi tavoitteena on toimintaohjeiden laatiminen vahinko- ja vaaratilanteiden varalta sekä pohjavesialueelta olemassa olevien tietojen päivittäminen ja puuttuvien tietojen koonti yhteen. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmahankkeen tavoitteena olikin koota pohjavesialueen tiedot yhteen suojelusuunnitelma-asiakirjaan, jolloin suojelusuunnitelmien käytettävyys ja hyöty esimerkiksi maankäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa helpottuu. Pohjavesien suojelun tavoitteena on myös kaikkien uusien riskien välttäminen ja olemassa olevien riskien minimointi, rajoittamatta kuitenkaan tarpeettomasti muuta maankäyttöä. Suojelusuunnitelman tarkoitus on toimia ohjeena esimerkiksi viranomaisvalvonnassa, maankäytön suunnittelussa sekä lupahakemusten käsittelyssä. Pohjavesitietoja hyödyntävät muun muassa ympäristönsuojelu-, rakennus-, kaavoitus-, maa-aineslupa- ja terveydensuojeluviranomaiset ja vesihuoltolaitokset mutta myös pohjavesialueiden asukkaat ja toiminnanharjoittajat. Suojelusuunnitelmassa on havainnollistavia karttoja riskitoimintojen laadusta ja sijainneista. 2.1 Suojelusuunnitelmiin liittyvä lainsäädäntö Pohjavesien suojelua kansallisesti ohjaavat pääasiassa ympäristönsuojelulaki (527/2014) sekä vesilaki (587/2011). Merkittävimmät osat suojelun kannalta ovat pohjavesien pilaamiskielto sekä ympäristönsuojelulain ja vesilain mukainen lupajärjestelmä. Valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta (713/2014) määrää tarvittavista/selvitettävistä tiedoista vedenhankintaan soveltuvalle pohjavesialueelle sijoittuvan toiminnan lupahakemuksessa. Pohjaveden pilaamiskielto: ympäristönsuojelulain 2 luvun 17 :ssä määrätään, että ainetta, energiaa tai pieneliöitä ei saa panna, päästää tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että tärkeillä tai muilla vedenhankintakäyttöön soveltuvilla pohjavesialueilla pohjavesi kävisi terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontuisi. Myöskään toisen kiinteistöllä olevaa pohjavettä ei saa tehdä terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää, eikä tehtävä toimenpide saa vaikuttaa pohjaveden laatuun muutoin loukaten yleistä tai toisen yksityistä etua.

6 Vesilain tavoitteena on edistää, järjestää ja sovittaa yhteen vesivarojen ja vesiympäristön käyttöä niin, että se on yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää; ehkäistä ja vähentää vedestä ja vesiympäristön käytöstä aiheutuvia haittoja; ja parantaa vesivarojen ja vesiympäristön tilaa. Vesilain luvuissa 3 ja 4 säädetään luvanvaraisista vesitaloushankkeista, pohjaveden ottamisesta ja vedenottamoiden suoja-alueista. Lain mukaan ilman aluehallintoviraston lupaa ei saa käyttää pohjavettä tai ryhtyä pohjaveden ottamista tarkoittavaan toimeen siten, että siitä pohjaveden laadun tai määrän muuttumisen vuoksi voi aiheutua jonkin pohjavettä ottavan laitoksen vedensaannin vaikeutuminen; tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuuden olennainen vähentyminen tai sen hyväksikäyttämismahdollisuuden muu huonontuminen taikka toisen kiinteistöllä talousveden saannin vaikeutuminen. Suoja-alue voidaan määrätä, jos alueen käyttöä on tarpeen rajoittaa veden laadun tai pohjavesiesiintymän antoisuuden turvaamiseksi, mutta suoja-aluetta ei kuitenkaan saa määrätä laajemmaksi kuin on välttämätöntä. Maa-aineslain (555/1981) tavoitteena on maa-ainesten otto ympäristön kestävää kehitystä tukevalla tavalla. Lain 3 :n mukaan maa-ainesten ottamisesta ei saa aiheutua esimerkiksi tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantumista, jollei siihen ole satu vesilain mukaista lupaa. Euroopan unionin tasolla vesiensuojelua ohjataan vesipolitiikan puitedirektiivin (2000/60/EY) avulla. Suomessa direktiivi on toimeenpantu lailla vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004). Yleisenä tavoitteena oli pohjavesien osalta pohjavesien hyvän tilan saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä. Vesienhoitolain tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat uusimmat toimenpiteet on koottu vesienhoitosuunnitelmaehdotuksiksi vuosille 2016 2021. Lounais-Suomi kuuluu Kokemäenjoen Saaristomeren Selkämeren vesienhoitoalueeseen. Lounais-Suomen pohjavesiensuojelun ongelmista sekä niiden ratkaisukeinoista on esitetty yhteinen näkemys ehdotuksessa Lounais-Suomen pohjavesien toimenpideohjelmaksi vuosille 2016 2021. Toimenpiteet eivät ole vesienhoitolain nojalla suoraan julkishallintoa tai yksittäisiä toiminnanharjoittajia velvoittavia, mutta lupamenettelyissä tulee huomioida, mitä vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. Lakia vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä päivitettiin 2014 lisäämällä lakiin uusi luku, 2 a (1263/2014), jossa muutettiin muun muassa pohjavesialueiden luokittelua ja ohjeistettiin suojelusuunnitelmien sisältöä. Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011, ns. hajajätevesiasetus) astui voimaan 15.3.2011. Asetus edellytti jätevesien käsittelyn tehostamista alun perin 15.3.2016 mennessä, mutta valtioneuvosto pidensi 26.3.2015 siirtymämääräaikaa kahdella vuodella 15.3.2018 asti. Asetuksen tavoitteena on vähentää haja-asutuksen jätevesien haitallisia vaikutuksia vesistöihin ja pohjaveteen. Asetuksen velvoitteet koskevat pääsääntöisesti kaikkia viemäröintiin liittämättömiä kiinteistöjä. Jätevesien käsittelystä ja

7 johtamisesta pohjavesialueilla on annettu tarkempia määräyksiä Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä. Pohjaveden suojeluun liittyviä säännöksiä sisältyy lisäksi maankäyttö- ja rakennuslakiin, terveydensuojelulakiin, jätelakiin ja kemikaalilakiin sekä öljyvahinkojen torjuntalainsäädäntöön. Näiden ohella pohjaveden suojelua käsitellään myös valtioneuvoston asettamissa valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa sekä lainsäädäntöä täydentävissä valtioneuvoston periaatepäätöksissä. Pohjaveden suojelun kannalta keskeiset säädökset on lueteltu liitteessä 1. 3 Yleistä pohjavesimuodostumista ja pohjavedestä Pohjavesialueiden rajaus perustuu maaperän- ja kallioperän hydrogeologisiin piirteisiin. Aluetta rajatessa otetaan huomioon pohjavesiesiintymäalueen maalajikoostumus, maalajin vedenläpäisevyys sekä alueen yhtenäinen hydraulinen laajuus. Pohjavesialueen raja osoittaa aluetta, joka vaikuttaa pohjaveden muodostumiseen ja laatuun. Lisäksi pohjavesialueen sisälle rajataan muodostumisalue eli hyvin vettä läpäisevän alueen raja. Muodostumisalueen maaperän vedenläpäisevyys vastaa vähintään hienohiekan vedenläpäisevyyttä. Pohjavesiä muodostuu eniten mannerjäätikön sulamisvaiheessa syntyneissä jäätikköjokimuodostumissa, kuten harjuissa, deltoissa sekä reuna- ja saumamuodostumissa. Salon alueella yksi tärkeimmistä vedenhankinta-alueista on III Salpausselän reunamuodostuma, jolla sijaitsee useita pohjavesialueita. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annettuun lakiin (1299/2004) lisättiin uusi luku 2 a (1263/2014), jonka mukaan aiemman kolmen pohjavesiluokan sijaan edellytetään pohjavesialueet nykyisin luokiteltavan kahteen luokkaan sen mukaan, miten ne soveltuvat vedenhankintaan ja millainen suojelutarve niillä on. Uusi luokittelu (taulukko 2) korvaa aiemmat I, II ja III luokat, joihin kuuluvia alueita tarkastellaan uudelleen niiden sijoittamiseksi uusiin luokkiin. Edelleen käytössä oleva luokka III, eli muut pohjavesialueet, poistetaan kokonaan ja siihen kuuluneet alueet luokitellaan 1- tai 2-luokkaan riippuen siitä, miten alue soveltuu vedenhankintaan. Laissa säädetään myös pohjavesialueista, joista pintavesi- tai maaekosysteemit ovat suoraan riippuvaisia. Näitä pohjavesialueita koskien otetaan käyttöön uusi E-luokka. Pohjavedestä riippuvaisia ekosysteemejä ovat esimerkiksi lähteet, lähdepurot ja -lammet. Lisäksi laissa on säännökset pohjavesialueen suojelusuunnitelman sisällöstä ja valmistelusta.

8 Tässä työssä olevista pohjavesialueista kerrotaan vielä vanhan luokituksen mukaisesti I luokan pohjavesialueina. ELY-keskukset tarkistavat pohjavesialueiden luokituksen uuden luokituksen mukaiseksi, mutta pohjavesiluokkien muutosaikataulua ei ole määrätty laissa. Taulukko 2. Uuden pohjavesiluokittelun määritelmät. Pohjavesialueiden uusi luokittelu 1-luokka vedenhankinnan kannalta tärkeät pohjavesialueet; vettä käytetään tai on tarkoitus käyttää yhdyskunnan vedenhankintaan taikka talousvetenä enemmän kuin keskimäärin 10 kuutiometriä vuorokaudessa tai yli viidenkymmenen ihmisen tarpeisiin 2-luokka muut vedenhankintaan soveltuvat pohjavesialueet; pohjaveden antoisuuden ja muiden ominaisuuksiensa perusteella soveltuu 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön E-luokka Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen luokittelemat pohjavesialueet, joiden pohjavedestä pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen (esimerkiksi lähde, lähdepuro tai lähdelampi); kuuluvat myös joko 1- tai 2-luokkaan

9 4 Suojelusuunnitelma-alue Ylhäinen-Kärkän pohjavesialue (0273402) on luokiteltu riskialueeksi valtioneuvoston vuonna 2009 hyväksymässä vesienhoitosuunnitelmassa. (OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015). Vuoden 2015 lopussa on tarkoitus hyväksyä uusi vesienhoitosuunnitelma, jossa riskialueluokitus säilyy. Pohjavesialue on luokiteltu riskialueeksi myös ehdotuksessa Lounais-Suomen pohjavesien toimenpideohjelmaksi vuosille 2016 2021. Riskialueita ovat pohjavesialueet, joilla ihmistoiminta on vaikuttanut haitallisesti pohjaveden laatuun tai määrään ja uhka on todennettu analyyseillä/mittauksilla. Pohjavesialue on esitetty kartassa 1. Pohjaveden määrällinen tila on hyvä silloin, kun keskimääräinen vuotuinen vedenotto pohjavesimuodostumasta ei ylitä muodostuvan uuden pohjaveden määrää ja lisäksi pohjaveden pinnan korkeus ei ihmistoiminnan seurauksena pysyvästi laske. Ylhäinen- Kärkän pohjavesialueen määrällinen tila on luokiteltu hyväksi. Pohjaveden kemiallinen tila on luokiteltu hyväksi, kun pohjavedessä havaitut keskimääräiset pitoisuudet eivät ole ylittäneet yhdessäkään seurantapaikassa pohjaveden laadulle asetettuja ympäristölaatunormeja. Ylhäinen-Kärkän pohjavesialue on luokiteltu kemialliselta tilaltaan hyväksi. 4.1 Geologia ja hydrogeologia Pohjavesialue sijaitsee kallioperän murrosvyöhykkeessä, johon on kerrostunut hiekkakerrostumia. Aluetta reunustavat kallio- ja moreenimäet. Alueen kallioperä on mikrokliinigraniittia, jossa on muutamissa paikoissa havaittavissa kiillegneissiä. Alueen vallitsevin maalaji on hiekka ja hienohiekka, joiden kerrospaksuus on paikoin yli 15 metriä. Laakson keskellä kerrokset ovat saven peittämät. Alueen pohjavesi muodostuu kalliomoreenimäillä ja niitä reunustavilla hiekkakerrostumilla. Pohjaveden pinnan suuret korkeusvaihtelut ja saven ja siltin esiintyminen pintamaalajina jakaa alueen kolmeen pohjaveden muodostumisalueeseen. Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 3,29 km 2 ja muodostumisalueiden pinta-ala yhteensä 1,44 km 2. 4.2 Vedenottamot ja vedenlaatu Ylhäinen-Kärkän pohjavesialueella sijaitsevat Kärkän ja Ylhäisten vedenottamot (kuvat 1, 2 ja 3). Kärkän ottamo on otettu käyttöön 1938. Vedenottamon kaivotyyppi on kuilukaivo (1 kpl). Pumpattu pohjavesi käsitellään lipeällä (alkaloidaan). Kärkän ottamon

10 vedenottokapasiteetti on 800 m 3 /d. Vedenottamolle on määritelty lähi- ja kaukosuojavyöhykkeet vuonna 1981, ja suoja-aluepäätöstä on muutettu 1995. Vuonna 2000 Länsi-Suomen ympäristölupavirastolta saadussa vedenottoluvassa vedenoton päiväkohtainen kuukausikeskiarvo oli 1300 m 3 /d, mutta 800 m 3 /d ylittävä vedenotto on täytynyt korvata Ylhäisten vedenottamolta pumpattavalla ja Kärkän alueelle imeytettävällä vedellä. Kärkän ottamolta otetun veden määrä oli vuonna 2013 888 m 3 /d. Ylhäisten vedenottamo on otettu käyttöön 1976. Ylhäisten ottamon kaivotyyppi on putkikaivo (3 kpl). Ylhäisten vedenottamon vettä ei toimiteta talousvedeksi. Vedenottokapasiteetti ja vedenottolupa ovat 900 m 3 /d LSYn vuonna 2000 tekemän päätöksen mukaisesti. Vuonna 2013 Ylhäisten ottamolta otettiin vettä 434 m 3 /d. Ylhäinen-Kärkän pohjavesimuodostuman antoisuudeksi on arvioitu 2000 m 3 /d. Pohjaveden luonnollinen korkeus vaihtelee pohjavesialueen eri osissa paljon, sillä pohjavesialueella on kolme muodostumisaluetta, jotka ovat kaikki erilaisia topografialtaan ja ympäristöltään. Kahden vedenottamon lisäksi pohjaveden pintaa mitataan kuudesta havaintoputkesta. Kärkän ottamon lähellä olevissa kahdessa havaintoputkessa pohjaveden pinta oli vuonna 2014 n. + 15,5 m (N2000) ja Ylhäisten ottamon lähellä olevissa neljässä havaintoputkessa pohjaveden pinta oli vuonna 2014 n. + 14 m (N2000). Pohjavesialueen eteläisimmältä muodostumisalueelta ei ole tuoreita pohjaveden pinnanmittaustietoja. Ylhäinen-Kärkän pohjavesialueen vedenlaatu on todettu hyväksi, mutta alueen vedessä on ollut aiemmin havaittavissa torjunta-ainejäämiä. Kuva 1. Kärkän vedenottamo. Pia Lindholm

11 Kuva 2. Ylhäisten vedenottamon ensimmäinen alue. Pia Lindholm Kuva 3. Ylhäisten vedenottamon toinen alue. Pia Lindholm Ylhäinen-Kärkän pohjavesialueen Kärkän ottamon raakavesi on ollut vuosina 2009 2014 neutraalia ph:n ollessa keskimäärin 7 ja liukoinen happi on ollut keskimäärin 6,8 mg/l. Vuosina 2013 2014 vesi on ollut kovaa kokonaiskovuuden ollessa keskimäärin 2,2 mmol/l. Vedessä rauta- ja mangaanipitoisuudet ovat olleet vuosina 2013 2014 matalat, raudan ollessa keskimäärin 25 µg/l ja mangaanin 5 µg/l. Vuosina 2009 2014 raakavedestä on havaittu kloridia keskimäärin 19,4 mg/l ja vuonna 2014 kloridin mitattu pitoisuus oli 13 mg/l. Kloridin pitoisuuden keskiarvoon on vaikuttanut vuonna 2012 syyskuussa mitattu tulos 49 mg/l, muuten tulokset olivat välillä 11 13 mg/l. Pohjavesidirektiivin (2006/118/EY) mukaan pohjavesimuodostuman riskinalaiseksi nimeämiseen ja pohjaveden kemiallisen tilan arviointiin käytettävä raja-arvo kloridille on 25 mg/l. Luonnontilaisten alueiden pohjaveden kloridipitoisuus on keskimäärin 2,1 mg/l. (OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015). Kärkän vedenottamolla on todettu määritysrajat ylittäviä pitoisuuksia pestisidejä vesienhoidon suunnittelun 1. suunnittelukaudella (2000 2009). Pestisidin BAM (2,6- diklooribentsoamidi) raja-arvo on 0,1 μg/l. Vesienhoidon suunnittelun 2. suunnittelukaudella (2010 2015) ei ole todettu raja-arvot ylittäviä BAM-pitoisuuksia keskiarvon ollessa 0,029 μg/l. Vuosina 2010 2014 pitoisuudet vaihtelivat 0,016-0,03 μg/l, ja vuonna 2014 toukokuussa mitattu BAM-pitoisuus oli 0,016 μg/l. (OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015). Vuosina 2010 2014 Ylhäinen-Kärkän pohjavesialueen Ylhäisten vedenottamon raakavesi on ollut neutraalia ph:n ollessa keskimäärin 7,2 ja liukoisen hapen pitoisuus on ollut keskimäärin 2 mg/l. Vuosina 2010 2014 veden sähkönjohtavuus on ollut keskimäärin 36 ms/m. Pohjavesidirektiivin (2006/118/EY) mukaan pohjavesimuodostuman riskinalaiseksi

12 nimeämiseen ja pohjaveden kemiallisen tilan arviointiin käytettävä raja-arvo kloridille on 25 mg/l. Marraskuussa 2011 mitattu kloridipitoisuus oli 12 mg/l, syyskuussa 2012 kloridipitoisuus oli 43 mg/l ja toukokuussa 2014 kloridipitoisuus oli 12 mg/l. (OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015). Ylhäisten vedenottamolla on todettu niin ikään määritysrajat ylittäviä pitoisuuksia pestisidejä vesienhoidon suunnittelun 1. suunnittelukaudella (2000 2009). Pestisidin BAM (2,6-diklooribentsoamidi) raja-arvo on 0,1 μg/l. Vesienhoidon suunnittelun 2. suunnittelukaudella (2010 2015) ei ole todettu raja-arvot ylittäviä BAM-pitoisuuksia keskiarvon ollessa 0,037 μg/l. Vuosina 2012 2014 pitoisuudet vaihtelivat 0,022-0,06 μg/l, ja vuonna 2014 toukokuussa mitattu BAM-pitoisuus oli 0,022 μg/l. (OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015).

13 Kartta 1. Ylhäinen-Kärkän pohjavesialue, vedenottamot ja pohjaveden päävirtaussuunnat.

14 4.3 Vedenottoalueet ja ohjeelliset suojavyöhykkeet Jotta pohjaveden suojelua voidaan tehostaa ja pohjavesialueen toimintoja ohjata paremmin, pohjavesialue voidaan jakaa vedenottamoalueeseen sekä lähi- ja kaukosuojavyöhykkeisiin. Vedenottamon suoja-alue voidaan perustaa vesilain (VL 4:11, 4:12, 4:13 ) mukaisesti joko vedenottoluvan myöntämisen yhteydessä tai erillisellä hakemuksella aluehallintovirastolle, jolloin suoja-alueille asetetaan oikeudellisesti sitovia määräyksiä. Toisaalta vedenottamoiden yhteyteen voidaan perustaa suojelusuunnitelmien yhteydessä vapaaehtoisuuteen perustuvia suojavyöhykkeitä. Vedenottamoalueet Ylhäinen-Kärkän pohjavesialueelle on Länsi-Suomen vesioikeus määritellyt suojavyöhykkeet vuonna 1981. Suoja-aluepäätöstä on muutettu vuonna 1995. Ainoastaan Kärkän ottamolla on lähisuojavyöhyke ja sen kaukosuojavyöhyke kattaa myös Ylhäisten ottamon alueen. Koska Ylhäisten ottamolta pumpattu vesi ei mene talousvesikäyttöön, vaan sitä käytetään alueen kaksoisvesijärjestelmässä mm. saniteetti- ja kasteluvetenä, ei liene tarpeellista rajata Ylhäisten ottamolle omaa lähisuojavyöhykettä. Suoja-aluepäätös ja suoja-alueiden rajat on esitetty liitteessä 2. Ohjeelliset lähi- ja kaukosuojavyöhykkeet Vedenottamon suoja-alue on vedenottamon ympärille rajattu alue, jonka tarkoituksena on suojella pohjavettä. Vedenottamon suoja-alue käsittää yleensä vedenottamoalueen sekä lähi- ja kaukosuojavyöhykkeen. Vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeet on määritetty pohjavesialueen rajat, pohjavedenottamoiden vaikutusalue sekä maa- ja kallioperän ominaisuudet huomioon ottaen. Vyöhykerajausta suunniteltaessa on huomioitu myös pohjaveden virtaussuunnat, pohjaveden korkeus ja vedenoton suuruus ottamoilta. Lähisuojavyöhykkeiden määrittelyperusteena on muun maankäytön, esimerkiksi rakentamisen ja soranoton haittavaikutusten estäminen. Lähisuojavyöhyke on vedenottamoa tai tulevaa vedenottopaikkaa ympäröivä vyöhyke, jonka ulkorajalta pohjaveden virtaus vedenottamolle tai vedenottopaikalle kestää noin 50 60 vuorokautta. Lähisuojavyöhykkeen leveys pohjaveden päävirtaussuunnasta vedenottamolle tai tutkitulle vedenottopaikalle on keskimäärin arvioituna 300 500 metriä (joskus jopa yli kilometri) ja 200 300 metriä virtaussuunnan alapuolelle. Kaukosuojavyöhyke käsittää koko päävirtausalueen, jolta pohjavesi virtaa vedenottamolle tai tulevalle vedenottopaikalle. Useissa tapauksissa kaukosuojavyöhyke käsittää koko pohjavesialueen. Ylhäinen-Kärkän pohjavesialueelle on määritelty suojavyöhykkeet vuonna 1981 Länsi- Suomen vesioikeuden toimesta. Suoja-aluepäätöstä on muutettu vuonna 1995. Ainoastaan Kärkän ottamolla on lähisuojavyöhyke, mutta kaukosuojavyöhyke kattaa myös Ylhäisten ottamon alueen. Koska Ylhäisten ottamolta pumpattu vesi ei mene talousvesikäyttöön, vaan sitä käytetään alueen kaksoisvesijärjestelmässä mm. saniteetti-

15 ja kasteluvetenä, ei liene tarpeellista rajata Ylhäisten ottamolle omaa lähisuojavyöhykettä. Suoja-aluepäätös ja suoja-alueiden rajat on esitetty liitteessä 2. 5 Suunnitelma-alueella olevat riskitekijät, niiden sijainti ja toimenpidesuositukset Suojelusuunnitelmassa on kartoitettu pohjavesialueilla sijaitsevat riskikohteet. Riskikohteet voivat muuttua ajan myötä, joten suojelusuunnitelmaa on hyvä päivittää esim. 5-10 vuoden välein riippuen esimerkiksi siitä, onko alueelle ollut voimakasta tulomuuttoa tai onko alueelle myönnetty uusia ympäristö- tai maa-aineslupia. Pohjavesialueilla voi olla myös pilaantuneita tai pilaantuneeksi epäiltyjä maa-alueita. Näiden pilaavat aineet voivat päätyä hitaasti pohjaveteen, jossa niitä voi esiintyä myös päästölähteen poistuttua. Yleisiä riskitekijöitä pohjavesialueilla ovat mm. asutus (viemärit, öljy- ja polttoainesäiliöt), liikenne, tienpito, maantiekuljetukset, teollisuus ja muu yritystoiminta, hautausmaat, pilaantuneet maa-alueet, maa-ainesten ottaminen, murskaus- ja asfalttiasemat, maa- ja metsätalous, ilman epäpuhtaudet, rakentaminen sekä pohjaveden liiallinen otto. Riskin suuruutta määriteltäessä on otettava huomioon riskikohteessa olevan maaperän laatu, pohjaveden virtaussuunnat sekä riskikohteen etäisyys vedenottamosta. Haittaaineiden kulkeutumiseen maaperässä vaikuttavat mm. haitta-aineen kemialliset ominaisuudet ja maaperän vedenjohtavuus ja kerrosrakenteet. Nopeinta kulkeutuminen on hyvin vettä läpäisevässä ja johtavassa sora- ja hiekkamaassa. Savikot voivat kokonaan estää haitta-aineiden pääsyn syvemmälle maaperään ja pohjaveteen. Pohjavesimuodostuman koolla on myös vaikutusta haitta-aineiden leviämiseen pohjavedessä. Ylhäinen-Kärkän pohjavesialueella suurimmat riskit pohjaveden laadulle muodostuvat maa- ja metsätaloudesta, teollisuudesta, asutuksesta (haja-jätevedet, öljysäiliöt) sekä maantiesuolan käytöstä talvisin. Liitteessä 3 on Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueille.

16 5.1 Asutus Asutuksen pohjavesiriskit johtuvat pääasiassa toimimattomista kiinteistökohtaisista jätevesijärjestelmistä haja-asutusalueilla, huonokuntoisista viemäriverkostoista, putkivaurioista ja putkien liitosvioista sekä maanalaisten lämmitysöljysäiliöiden vuodoista ja ylitäytöistä. Jätevesien pääsy pohjaveteen ilmenee usein kohonneina nitraatin, kloridin ja fosfaatin pitoisuuksina, kuten myös veden hygieenisen laadun heikentymisenä. Huonokuntoisista öljysäiliöistä tai säiliöiden ylitäytöstä maaperään ja pohjaveteen päässyt öljy vaikuttaa pohjaveden laatuun jo pieninä pitoisuuksina. Öljy-yhdisteet voivat säilyä muuttumattomina pohjavedessä jopa vuosikymmeniä. Viime vuosina suosiotaan talojen lämmitysmuotona on kasvattanut maalämmön hyödyntäminen. Maalämpöä pidetään yleisesti ekologisena lämmitysmuotona, mutta joissain tapauksissa se saattaa muodostaa riskin pohjavedelle. (Nummelin 2014, Juvonen ja Lapinlampi 2013) Pohjavesialueiden pilaantumisriskin vuoksi Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä (tulivat voimaan 1.1.2013), rakennusjärjestyksessä (tullut voimaan 1.6.2010) ja jätehuoltomääräyksissä (tulivat voimaan1.1.2015) on annettu erityisiä määräyksiä muun muassa jätevesien käsittelystä pohjavesialueilla. Määräysten mukaan viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla jätevesien puhdistus- ja käsittelylaitteistojen rakentamisessa, sijoittamisessa, käytössä ja kunnossapidossa on noudatettava näitä määräyksiä sen lisäksi, mitä ympäristönsuojelulain 27 c :ssä ja sen nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa (209/2011) ns. hajajätevesiasetus sekä muualla säädetään. Jätevesijärjestelmiä, öljysäiliöitä ja maalämpöjärjestelmiä kartoitettiin keväällä 2015 lähettämällä pohjavesialueen asukkaille kysely aiheesta. 5.1.1 Jätevesi, putkistot ja viemäröinti Vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella olevan kiinteistön on liityttävä vesihuoltolaitoksen vesi- ja viemäriverkkoon (Vesihuoltolaki, 10 681/2014). Valtioneuvoston antama asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla tuli voimaan 1.1.2004. Asetuksella säädettiin vähimmäisvaatimukset kiinteistökohtaisten talousjätevesien käsittelylle niin, ettei jätevesistä koidu ympäristölle vaaraa. Vaatimukset koskivat kaikkia sellaisia kiinteistöjä (asuinrakennuksia, loma-asuntoja, karjatiloja, maitohuoneita ja kodin yhteydessä olevaa elinkeinotoimintaa), joita ei ollut liitetty vesihuoltolaitoksen viemäröintijärjestelmään. Uusien ja saneerattavien kiinteistöjen jätevesijärjestelmien on täytettävä asetuksen vaatimukset heti ja vanhojen kiinteistöjen jätevesijärjestelmien tulee täyttää lainsäädännön vaatimukset 15.3.2018 mennessä.

17 Ylhäinen-Kärkän pohjavesialueen kiinteistöistä vain osa kuuluu sekä vesihuoltolaitoksen vesijohtoverkostoon että viemäröintiin. Liikelaitos Salon Veden viemärilaitos toimii vain kaupunginvaltuuston päättämällä toiminta-alueella, joka on yleensä asemakaava-alue. Pohjavesialueen muiden kiinteistöjen (mustat) jätevedet käsitellään suurimmaksi osaksi kiinteistökohtaisesti. Kiinteistöt, joilla syntyy vain harmaita jätevesiä, eivät kyselyn mukaan yleensä käsittele jätevesiään mitenkään. Taulukossa 3 on esitetty kyselyn ja kunnan tietokannan perusteella kootut tiedot vesihuoltolaitoksen jätevesiverkostoon kuulumattomista kiinteistöistä, ja jätevesien toimenpidesuositukset on esitetty taulukossa 4. Vesijohto- ja viemäriverkostot on esitetty kartassa 2. Viemäriverkostoon kuulumattomien jätevesijärjestelmien sijainnit on esitetty kartassa 3. Suurin osa pohjavesialueen kiinteistöistä hankkii talousvetensä vesihuoltolaitoksen vesijohtoverkosta, mutta joillain on oma talousvedenottokaivo. Kyselyn perusteella omia talousvesikaivoja Ylhäinen-Kärkän pohjavesialueella on 12, joista kuusi on rengaskaivoja ja kuusi porakaivoa. Taulukko 3. Pohjavesialueella olevat muut kuin kunnalliseen viemäriverkostoon kuuluvat jätevesijärjestelmät. Käsiteltävät vedet Järjestelmä 14-3-3 mustia 2 kpl betonisia saostuskaivoja 14-4-2 mustia 2 kpl betonisia saostuskaivoja 30-58-5 mustia 2 kpl betonisia saostuskaivoja 30-70-3 harmaita, kuivakäymälä saunan vähäiset pesuvedet johdetaan pihalla olevaan jätevesikaivoon 30-70-4 mustia 3 kpl betonisia saostuskaivoja ja 1 umpisäiliö 30-79-5 wc-jätevedet johdetaan umpisäiliöön, muista jätevesistä ei tietoa Puhdistetut vedet Kiinteistötunnus 734- maahanimeyttämöön n. 50 vuotta 1 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle maahanimeyttämöön, josta avoojaan Järjestelmän ikä Saostuskaivojen lietteen tyhjennys ehkä n. 48 vuotta harvemmin kuin 1 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle n. 40 vuotta 1 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle n. 13 vuotta

18 414-1-33 ei synny jätevesiä 412-1-7 mustia ja harmaita 412-1-34 mustia ja harmaita 412-1-35 mustia ja harmaita wc/pesuvedet johdetaan umpisäiliöön; muut jätevedet johdetaan erikseen maahanimeyttämöön wc/pesuvedet johdetaan umpisäiliöön; muut jätevedet osittain yhdessä wc-vesien kanssa wc-jätevedet johdetaan jäteveden umpisäiliöön, muut jätevedet johdetaan erikseen saostussäiliöihin 412-5-0 mustia 3 kpl betonisia saostuskaivoja 417-1-39 mustia 3 kpl saostuskaivoja 417-1-40 mustia 2 kpl betonisia saostuskaivoja 417-1-42 mustia 2 kpl betonisia saostuskaivoja 417-1-61 mustia 3 kpl betonisia saostuskaivoja 417-1-68 mustia kaikki jätevedet johdetaan saostuskaivoihin joista edelleen pienpuhdistamo on (green pack, m. 2003?) 417-1-69 mustia 3 kpl betonisia saostukaivoja loput harmaat jätevedet johdetaan erikseen maahanimeyttämöön maahanimeyttämöön maahanimeyttämöön ja avo-ojaan 20 vuotta lietteet umpisäiliöstä tyhjennetään jvp:lle 35 vuotta jätevesiliete tyhjennetään tarvittaessa jvp:lle liete tyhjennetään 1 krt/vuosi jvp:lle saostuskaivojen liete tyhjennetään säännöllisesti 34 vuotta liete tyhjennetään 1 krt/vuosi jvp:lle 41 vuotta liete tyhjennetään 1 krt/vuosi jvp:lle maahanimeyttämöön maahanimeyttämöön salaojaan liete tyhjennetään 1 krt/vuosi jvp:lle 10-15 vuotta avo-ojaan 28 vuotta liete tyhjennetään sakokaivoista 1 krt/vuosi jvp:lle

19 417-1-70 mustia 1 kpl muovisia umpisäiliöitä 417-1-74 mustia 3 kpl saostuskaivoja 417-1-75 mustia 2 kpl betonisia saostuskaivoja 417-1-76 mustia muoviset saostuskaivot 417-1-80 mustia 3 kpl betonisia saostuskaivoja 433-1-22 mustia 3 kpl saostuskaivoja 433-2-25 harmaita, kuivakäymälä 433-1-52 mustia 3 kpl betonisia saostuskaivoja 433-1-57 mustia ja wc-jätevedet harmaita johdetaan umpisäiliöön, muut jätevedet 3 kpl saostussäiliöihin keittiön ja saunan pesuvedet johdetaan avoojaan ja/tai imeyttämällä lehtikompostiin 433-2-44 mustia 2 kpl saostuskaivoja 433-2-60 mustia wc/pesuvedet johdetaan saostukaivoihin (2 kpl, betoni), joista tyhjennetään/im etään/noudetaa n säiliöautolla 1 krt/vuosi jvp:lle; avo-ojaan avo-ojaan 50 vuotta 1-2 krt/vuosi jvp:lle 9 vuotta 1 krt/vuosi jvp:lle 25 vuotta 1 krt/vuosi jvp:lle liete tyhjennetään 2 krt/vuosi jvp:lle maasuodattamo maahanimeyttämö maahanimeyttämöön maahanimeyttämö 1 krt/vuosi jvp:lle avo-ojaan 25 vuotta liete tyhjennetään tarvittaessa jvp:lle maahanimeyttämöön muut jätevedet menevät maasuodatta moon 30 vuotta liete tyhjennetään 2 krt/vuosi jvp:lle 433-2-68 mustia pienpuhdistamo on (Bio-PP10 F, Teoplast, 2006 =biolooginen pienpuhdistamo fosforinsaostuks ella) ojaan pvalueen kaukosuojaalueen ulkopuolelle 9 vuotta jätevesiliete tyhjennetään 1 krt/vuosi jvp:lle

20 433-2-104 mustia wc/pesuvedet johdetaan umpisäiliöön, 433-14-11 mustia wc+pesuvedet saostuskaivoihin (2 kpl, betoni), muut jätevedet johdetaan erikseen saostussäiliöihin 433-14-12 mustia kaikki jätevedet johdetaan pienpuhdistamo on 433-17-0 mustia wc/pesuvedet johdetaan saostuskaivoihin (3 kpl) muut jätevedet maasuodatta moon/maaha nimeyttämöö n saostuskaivoi sta maahanimeyttämöön < 30 vuotta lietteen tyhjennys 1 krt/vuosi ojaan 9 vuotta 2 krt/vuosi jvp:lle avo-ojaan järjestelmään tulossa korjaus 2015 aikana Taulukko 4. Jätevesiä koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet jätevedet Viemäröidyllä alueella viemäriin liittymättömät kiinteistöt on liitettävä viemäriverkostoon rakennusjärjestyksen mukaisesti. Puhdistamattomien jätevesien imeyttäminen maaperään on pohjavesialueilla kielletty. WC-jätevedet saa puhdistaa kiinteistöllä yhdessä muiden jätevesien kanssa hajaasutuksen jätevesiasetuksen mukaisesti. Jos WC-jätevesiä ei käsitellä kiinteistöllä, ne on johdettava umpikaivoon ja muut jätevedet on käsiteltävä haja-asutuksen jätevesiasetuksen mukaisesti. Kiinteistökohtaiset jätevesijärjestelmät ja niiden kunto on selvitettävä. Tarvittaessa asukkaita ohjataan päivittämään järjestelmät vastaamaan valtioneuvoston asetusta (VnA209/2011) ja rakennusjärjestyksen määräyksiä. Jätevedenkäsittelystä ja sen järjestämisestä ns. hajajätevesiasetuksen (209/2011) mukaisesti laadittu opas tulisi jakaa kaikille pohjavesialueella sijaitseville kiinteistöille. Jätevedenpumppaamoiden ylivuotovesien pääsy pohjaveden muodostumisalueelle suositellaan estämään rakentamalla säiliö ylivuotovesille tai johtamalla ylivuotovedet pohjavesialueen ulkopuolelle. Uudet jätevedenpumppaamot on rakennettava pohjavesialueiden ulkopuolelle.

21 Kartta 2. Ylhäinen-Kärkkä pohjavesialueen vesijohtoverkosto (sininen), viemäriverkosto (pinkki) ja sadevesiviemäriverkosto (vihreä).

22 Kartta 3. Ylhäinen-Kärkkä pohjavesialueen jätevesijärjestelmät, maalämpöjärjestelmät ja öljysäiliöt.

23 5.1.2 Öljysäiliöt Öljypäästö öljysäiliöstä on tavallisimpia riskejä pohjaveden laadulle. Öljyvuoto on mahdollinen mm. säiliötä täytettäessä tai säiliön tai putkiston vuotaessa. Pohjavesialueilla etenkin vanhat maanalaiset säiliöt ovat riskitekijä, koska niiden suojauksista ja kunnosta ei yleensä ole tarkkaa tietoa. Maahan asennettujen säiliöiden ikääntyminen ja huollon laiminlyönti voi aiheuttaa pienen jatkuvan päästön, jota on vaikea havaita mutta joka muodostaa pohjavedenpilaantumisriskin. Pohjavesialueilla sijaitsevista öljysäiliöistä kerättiin tietoa kunnan rakennusvalvonnalta, palo- ja pelastusviranomaisilta sekä alueen asukkailta. Pohjavesialueella sijaitsee viranomaisten tiedon ja kyselyn mukaan 26 lämmitysöljysäiliötä ja neljä käytöstä poistettua öljysäiliötä. Öljysäiliöiden kunto- ja tarkastustiedoissa on puutteita. Tarkemmat tiedot säiliöistä on esitetty taulukossa 5 ja säiliöiden sijainnit pohjavesialueiden kartassa 3. Öljysäiliöitä koskevat toimenpidesuositukset on esitetty taulukossa 6. Öljysäiliöistä aiheutuvaa riskiä voidaan pitää paikallisesti suurena suunnitelma-alueella. Suurin osa säiliöistä on maanpäällisiä ja niillä on joitain suojarakenteita, mutta niiden kunnosta tiedetään vähän, ja säiliöitä on yleisesti ottaen paljon. Taulukko 5. Öljysäiliötiedot pohjavesialueilla. Sijainti: maan Tilavuus alla/päällä; ulkona/sisällä Kiinteistötunnus 734-14-3-3 maanpäällinen sisätilassa 14-4-5 maanpäällinen sisätilassa 14-4-6 maanalainen, käytössä 14-4-12 maanalainen, käytössä 14-4-13 maanpäällinen sisätilassa 14-5-15 maanpäällinen sisätilassa 14-23-1 maanpäällinen sisätilassa 1500 + 1500 l Materiaali ja luokka (A-D) Asennettu Viimeisin tarkistus Suojarakenteet muovi 2004 hälytysjärjestel mä teräs 1973 suoja-allas ylitäytönestin pelti 1956 suoja-allas lukko ylitäytönestin teräs 1960-9/2011 lujitemuovipinnoitus B luvulla tehty hälytysjärjestelmä 4500 l A 1970 10/2010 pinnoitus metalli 1972 suoja-allas hälytys 2500 l teräs 2001 ylitäytönestin 14-23-2 maanalainen, käytössä 2500 l muovi 1980 hälytysjärjestel mä

24 14-24-5 maanpäällinen sisätilassa 30-58-5 (vanha, maanalainen säiliö tyhjä) maanpäällinen säiliö sisätilassa 1500 l muovi 2004 suoja-allas hälytysjärjestel mä 1500 l muovi ylitäytönestin 30-91-4 maanpäällinen sisätilassa 404-1-112 maanpäällinen sisätiloissa 404-1-125 2x öljysäiliö 1970 2000 412-1-6 maanalainen, poistettu 2008! teräs 1971 2005 betoninen suoja-allas hälytysjärjestel mä tyhjillään! hälytysjärjestel mä 412-1-34 maanpäällinen sisätilassa 417-1-40 maanpäällinen sisätilassa 417-1-42 maanpäällinen sisätilassa 417-1-61 maanalainen, käytössä 417-1-73 maanpäällinen sisätilassa 417-1-74 vanha öljysäiliö ei käytössä, ei muita tietoja teräs 1970- luvulla 2008 hälytysjärjestelmä muovi 1979 2010 suoja-allas, hälytysjärjestel mä 3000 l teräs 1973 suoja-allas ylitäytönestin lujitemuovi 5/2006 ylitäytönestin A 1500 l lasikuitu 1902? suoja-allas hälytin 428-2-24 maanpäällinen sisätilassa <2000 l teräs mahd. 1968 2007 rapattu tiilinen säiliötila, ylitäytönestin ja lukko; säiliön pohja ja alareuna maalattu sisäpuolelta 2komponenttipinnoitteella

25 433-2-60 maanpäällinen sisätilassa viimeisimmän taskastuksen jälkeen 2 krt teräs n. 1970 hälystysjärjestelmä 433-2-68 vanha öljysäiliö ollut maanpäällinen ja sisätilassa, nykyään pois käytöstä ja purettu 433-2-104 maanpäällinen sisätilassa 433-6-63 vanha maanalainen säiliö täytetty hiekalla käytössä oleva säiliö maanpäällinen sisätilassa 433-14-11 maanalainen metallinen A muovisäiliö peltialtaassa 1999 ylitäytönestin muovi 1995 suoja-allas hälytys 1970 ylitäytönestin

26 Taulukko 6. Öljysäiliöitä koskevat toimenpidesuositukset Toimenpiteet öljysäiliöt Uusia maanalaisia säiliöitä ei tule sijoittaa pohjavesialueille. Uudet öljysäiliöt on sijoitettava maan päälle asianmukaisin suojarakentein varustettuna. Uuden säiliön hankinnasta on ilmoitettava palo- ja ympäristöviranomaisille. Alueen paloviranomaisilla olisi hyvä olla ajantasainen rekisteri pohjavesialueilla sijaitsevista öljysäiliöistä ja niiden tiedoista sekä öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma. Pelastusviranomaisen tulee 33 ja 34 :ssä tarkoitettuja vähäisen tai tilapäisen toiminnan ilmoituksia käsitellessään toimia riittävässä yhteistyössä kyseessä olevan kunnan asianomaisten viranomaisten kanssa (685/2015 35 ) Toiminnanharjoittajan on ilmoitettava pelastusviranomaiselle myös sellaisen sumutuspolttimella varustetun öljylämmityslaitteiston käyttöönotosta, joka ei ole edellyttänyt 33 :n mukaista ilmoitusta. Pelastusviranomaisen on tarkastettava öljylämmityslaitteisto kolmen kuukauden kuluessa käyttöönotosta (685/2015 39 ) Omistajan tai haltijan on huolehdittava, että tärkeällä tai muulla vedenhankintaan soveltuvalla pohjavesialueella olevat maanalaiset öljysäiliöt tarkastetaan määräajoin (390/2005 54 ) Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräysten mukaan pohjavesialueilla sijaitsevat maanalaiset öljysäiliöt on tarkastutettava siten kuin ao. kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä (344/1983) on määrätty. Maanalaisen säiliön ensimmäinen tarkastus tulee tehdä 10 vuoden kuluessa käyttöönotosta. Säiliön tarkistuskertojen väliin vaikuttavat mm. säiliön tyyppi ja säiliöluokka (eli säiliön kunto). Niille säiliöiden omistajille, jotka ovat laiminlyöneet säiliön tarkastusvelvoitteen, on paloviranomaisen lähetettävä tarvittaessa huomautuskirjelmä. Mikäli tilanne ei korjaudu, on säiliön omistajille vielä lähetettävä kirjallinen määräys, jonka mukaan säiliöt on tarkastettava määräajassa. Jollei määräystä noudateta, voi paloviranomainen määrätä asetettavaksi säiliöiden omistajille uhkasakon. Maanpäällisten suojaamattomien säiliöiden turvallisuutta on parannettava puuttuvilta osilta. Maanpäälliset säiliöt tai suoja-altaat tulee kattaa siten, että esim. sadevesi ei pääse täyttämään allasta. Öljysäiliöiden kunnosta vastaa omistaja. Kiinteistönomistajia on valistettava heidän velvollisuuksistaan ja vastuistaan koskien öljysäiliöitä. Esimerkiksi vakuutus ei välttämättä korvaa aiheutunutta ympäristövahinkoa, mikäli säiliötä ei ole tarkastettu tai säiliön suojarakenteet eivät ole asianmukaisia.

27 5.1.3 Maalämpökaivot Salon kaupungin rakennusjärjestyksessä ei mainita maalämpöjärjestelmien rakentamisesta erikseen, vaan maalämpöjärjestelmien rakentamisessa on noudatettava maankäyttö- ja rakennuslain mukaista toimenpide- tai rakennuslupamenettelyä. Kaupungin ympäristönsuojelumääräysten 13 :ssä todetaan, että sijoitettaessa maalämpöjärjestelmiä pohjavesialueelle tai vesistöön niissä voidaan käyttää vain sellaisia rakenteita ja lämmönsiirtoaineita, joista ei aiheudu pohjaveden tai vesistön pilaantumisen vaaraa. Rakennus- ja ympäristölautakunnan pöytäkirjassa 12.2.2014 23 todetaan, että energiakaivoja ja lämmönkeruuputkistoja sijoitettaessa pohjavesialueille tarvitaan 1.5.2011 alkaen toimenpidelupa. Vuoden 2015 kyselyn mukaan Ylhäinen-Kärkän pohjavesialueella on kolme maalämpöjärjestelmää, jotka ovat kaikki maalämpökaivoja. Maalämpöjärjestelmiä voi kuitenkin olla enemmänkin, sillä ne on voitu rakentaa ennen toimenpidelupajärjestelmää. Lisäksi vastauksia ei saatu alueen kaikilta kiinteistönomistajilta kyselyn vastausprosentin ollessa alle 60. Alueella on myös vireillä ainakin yksi toimenpidelupa maalämpöjärjestelmälle. Taulukossa 7 on kuvattu pohjavesialueella sijaitsevat maalämpöjärjestelmät ja niiden sijainnit on esitetty kartassa 3. Taulukossa 8 on esitetty maalämpöjärjestelmiä koskevat toimenpidesuositukset. Taulukko 7. Maalämpöjärjestelmät. Kiinteistötunnus Maapiiri/ lämpökaivo Suojaukset 734-14-23-2 lämpökaivo kallio 1 pystykaivo, syvyys 128 m 734-404-1-112 lämpökaivo maa 2 pystykaivoa, syvyys à 120 m 734-433-2-68 lämpökaivo kallio 1 pystykaivo syvyys 200 m, koko putkiston pituus n. 220 m Naturet maalämpöneste Maa/kallio Syvyys Lämmönsiirtoneste vuodonilmaisujärjestelmänä paisuntasäiliö

28 Taulukko 8. Maalämpöä koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet maalämpöjärjestelmät Maalämpökaivoja tai maalämpölaitteiston putkistoja (maapiiri) ei saa rakentaa pohjavesialueille tai mihinkään muuallekaan ilman maankäyttö- ja rakennuslain mukaista toimenpide- tai rakennuslupaa, joita myöntävät ja valvovat kunnat. Maalämpölaitteiston rakentaminen pohjavesialueelle edellyttää lisäksi vesilain mukaista lupaa. Sitä haetaan aluehallintovirastolta. Vesilain mukaisen luvan tarve arvioidaan tapauskohtaisesti. Maapiiriä ei tule rakentaa harjujen ydinalueille (pohjavesialueen muodostumisalueelle). Yksittäinen maapiiri voidaan tapauskohtaisesti sijoittaa harjun reuna-alueille. Tällöin rakentamispaikasta on selvitettävä maaperätiedot etukäteen. Vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeille ei tule rakentaa maalämpöjärjestelmiä. Lämpöpumput on varustettava vuodonilmaisujärjestelmällä, joka hälyttää mahdollisista vuodoista lämmönkeruupiirissä. Vuodoista on ilmoitettava ympäristönsuojeluviranomaisille. Maalämpöratkaisuissa ei sallita etyleeniglykolin, metanolin tai muiden terveydelle vaarallisiksi luokiteltujen aineiden käyttöä pohjavesialueilla. Pohjavesialueella lämmönkeruunesteinä on käytettävä ihmisille ja ympäristölle haitattomia aineita. Tällä hetkellä käytössä olevista lämmönkeruunesteistä vähiten haittaa aiheuttavia aineita ovat etanoliliuos ja kaliumformiaattiliuos. Kunnan ympäristönsuojelumääräyksiin ja rakennusjärjestykseen tulisi niitä uudistettaessa lisätä maalämpöjärjestelmiä koskevia määräyksiä sekä rajoituksia.

29 5.2 Maa-ainesten otto Laaja-alainen maa-ainesten ottaminen voi heikentää pohjaveden laatua, koska maaperää ja pohjavettä suojaava maannoskerros poistetaan ottoalueelta. Erityisen haitallista tämä on otettaessa maa-aineksia läheltä pohjavedenpintaa tai sen alapuolelta. Myös polttoaineiden käsittely, koneiden öljyvuodot ja pölynsidontasuolaus aiheuttavat uhkaa pohjavedelle. Maa-ainesten oton on havaittu kohottavan pohjaveden sähkönjohtokykyä sekä nitraatti-, sulfaatti- ja kloridipitoisuuksia. Maa-ainesten otto vaikuttaa myös pohjaveden määrään, sillä ottoalueilla luonnontilaisia alueita suurempi osa sadannasta suotautuu maaperään (Gustafsson ym. 2006). Maa-ainesten ottoa ohjaa maa-aineslaki (555/1981). Maa-aineslaki on tullut voimaan 1982 ja sitä ennen maa-aineksien ottaminen ei ole ollut luvanvaraista. Ylhäinen-Kärkän pohjavesialueella ei ole tällä hetkellä maa-aineslupaa edellyttävää toimintaa. 5.2.1 Kotitarveottaminen Maa-aineslupa ei ole tarpeen, jos aineksia otetaan omaa tavanomaista kotitarvekäyttöä varten. Kuitenkin myös kotitarveottamisessa sovelletaan maa-aineslain määräyksiä mm. ottamispaikan sijoittamisessa ja jälkihoidossa. Kotitarveotto tarkoittaa maa-ainesten tavanomaista ottamista omalta maalta omaan käyttöön, joka liittyy rakentamiseen tai kulkuyhteyksien kunnossapitoon. Maa-ainesten myynti esimerkiksi naapurille tai tiekunnalle ei ole mahdollista ilman maa-aineslain mukaista maa-aineslupaa. Myöskään sopimukseen tai rasitteeseen perustuva ottaminen toisen maalta ei ole kotitarveottamista. Omalta maalta ottamiseen voidaan rinnastaa ainesten ottaminen yhteisalueelta. (Alapassi ym. 2009, MAL 23a ja 4 2 mom). Pohjavesialueilla on huomioitava, että kotitarveottaminen ei aiheuta pohjaveden pilaantumisriskiä tai muita seurauksia. Kotitarveottoon ei tarvita maa-aineslupaa, mutta kotitarveottajan on tehtävä valvontaviranomaiselle ilmoitus ottamispaikan sijainnista sekä arvio ottamisen laajuudesta silloin, kun ottamisalueesta on otettu tai on tarkoitus ottaa enemmän kuin 500 kiintokuutiometriä maa-aineksia. Ilmoitus tehdään uudestaan, kun edellisen ilmoituksen määrä ylittyy 500 kiintokuutiometrillä. Järjestäytyneen osakaskunnan hoitokunnan tai toimitsijan on tehtävä ilmoitus, kun kyseessä on yhteisalueelta tapahtuva kotitarveottaminen. Järjestäytymättömän osakaskunnan osalta ottajan tulisi tehdä vastaava ilmoitus. (Alapassi ym. 2009)

30 5.2.2 SOKKA-hanke Valtakunnallisesti toteutetussa SOKKA-hankkeessa kartoitettiin kaikki pohjavesialueilla sijaitsevat maa-aineksenottopaikat (kotitarveottopaikat) ja muodostettiin kokonaiskuva maa-ainesten otosta ja sen laajuudesta. Kartoitus, ottopaikkojen nykytilan selvitys ja alueiden laajuus sekä kunnostus- ja jälkihoidon tarpeen arviointi tehtiin maastokäyntien ja karttatulkintojen avulla. Varsinais-Suomen, Rauman seudun ja Pohjois-Satakunnan Maaainesten oton nykytila ja kunnostustarve pohjavesialueilla raportti valmistui 2010. (Klap 2010) SOKKA-hankkeen (2010) mukaan Salon alueella eniten maa-ainesten ottopaikkoja pohjavesialueilla on niin määrällisesti kuin pinta-alallisesti Kiikalan alueella (148 hehtaaria). Muurlan, Halikon ja Salon alueella jokaisessa maa-ainesten ottamisalueita on hieman yli 60 hehtaaria. Soranottoalueiden keskimääräinen pinta-ala on vanhan Salon alueella noin 1,5 hehtaaria. Sorakuopat, joiden keskimääräinen pinta-ala on alle hehtaarin, koostuvat usein monista pienistä ottoalueista ja nämä alueet voidaan siksi useasti määritellä kotitarveottoalueiksi. Soranottoalueet on luokiteltu kunnostustarpeen mukaan kunnostustarveluokkaan 0 (erittäin suuri), 1 (suuri/kiireellinen), 2 (kohtalainen/suositeltava), 3 (vähäinen/ei kunnostustarvetta) tai 4 (luvan mukaan). Yleistäen kunnostustarpeella arvioidaan alueen uhkaa pohjavedelle. Jälkihoidon tilan mukaan luokittelussa on käytetty arvoja 1 (jälkihoidettu), 2 (osin jälkihoidettu), 3 (muotoiltu), 4 (jälkihoitamaton) tai 5 (otto käynnissä). Kuvat 4 ja 5 otettu SOKKA-kohteista. Yleistäen jälkihoidon tarpeella on arvioitu maisemaa. Maa-aineskuopille on hyvä suorittaa kunnostustoimenpiteitä tai alueille tulisi ainakin laatia kunnostussuunnitelma, jota noudatetaan ja jonka toteutumista seurataan. Näillä alueilla kunnostustarpeet ovat usein pistemäisiä haittoja, jotka kuitenkin aiheuttavat suuren uhan pohjavedelle. Näistä yleisimpiä ovat huolimattomasti varastoidut ja käytetyt öljytuotteet, alueille jätetyt tai tuodut romut ja roskat, vanhat huonokuntoiset työkoneet sekä alueille tuodut huonolaatuiset maa-ainekset. Usein näillä alueilla alustavana kunnostustoimenpiteenä riittää se, että edellä mainitut pistemäiset uhat kuoppien alueelta poistetaan tai ainesten haitallisuus, varsinkin tuotujen maa-ainesten osalta, selvitetään. Ylhäinen-Kärkän pohjavesialueelta on SOKKA- hankkeessa kartoitettu yhteensä kuusi kohdetta, joista neljässä on ollut maa-ainesten ottamispaikkoja. Salon kaupungin ympäristöviranomaisen tulisi käydä kohteet läpi ja antaa esimerkiksi kehotus kohteen jälkihoitoon. Kohteet on kuvattu taulukossa 9 ja niiden sijainnit on esitetty kartassa 4. Maaainesten ottamista koskevat toimenpidesuositukset on esitetty taulukossa 10.

31 Taulukko 9. SOKKA hankkeessa kartoitetut sorakuopat. SOKKA - tunnus Sijainti Kunnostustarve Jälkihoidon tila Huomiot 734-2014- 95501 734-2014- 95502 Jälkihoidettu pohjavesilampi/ kosteikko, on toiminut maankaatopaikkana Jälkihoitamaton ei huomioita, on toiminut maankaatopaikkana Jälkihoitamaton paikalla edelleen pohjavesilampi, alue aidattu jyrkkien seinämien takia Jälkihoitamaton ei huomioita 734-2014- 95503 734-2014- 95505 734-433-1-63 Kunnostustarve kohtalainen/suositeltava/ pieniä kunnostustoimenpiteitä 734-30-79-1 Kunnostustarve vähäinen/ ei kunnostustarvetta 734-30-9903-6 Kunnostustarve kohtalainen/ suositeltava/ pieniä kunnostustoimenpiteitä 734-16-9908-1 Kunnostustarve vähäinen/ ei kunnostustarvetta 734-2014- 95506 734-432-1-131 Kunnostustarve vähäinen/ ei kunnostustarvetta Jälkihoidettu ei huomioita 734-2014- 95504 734-428-1-22 Kunnostustarve vähäinen/ ei kunnostustarvetta Jälkihoidettu ei huomioita Kuva 4. SOKKA-kohde 2014-95501. Alue on kasvillisuuden peitossa ja kuopan pohjalla on pohjavesilampi/kosteikko. Pia Lindholm Kuva 5. SOKKA-kohde 2014-95503. Alue on erittäin jyrkkäreunainen, ja se on aidattu. Kuopan pohjalla vesikasvillisuuden osin täyttämä pohjavesilampi. Pia Lindholm

32 Kartta 4. Ylhäinen-Kärkkä pohjavesialueen SOKKA-kohteet.

33 Taulukko 10. Maa-ainestenottoa koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet maa-ainesten otto Uusien maa-aineslupien myöntämistä kaikille pohjavesialueille tulisi välttää. Jos I ja II luokan pohjavesialueille myönnetään uusia maa-ainesten ottolupia, tulee niiden lupaehtojen olla riittävät pohjaveden suojaamiseksi ja asetettavat vakuudet riittävän suuret, jotta niillä pystytään suorittamaan tarvittavat jälkihoitotoimenpiteet. Vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeillä ei pääsääntöisesti tule ottaa maa-aineksia. Ottoalueilla tulee olla säännöllinen pohjaveden korkeustason seuranta (vähintään 4 kertaa vuodessa). Alimman sallitun ottotason määräämisessä tulee ottaa huomioon pohjaveden ylin pinnankorkeus (ml. orsivesi). Maa-ainesten otto ei saa aiheuttaa pohjaveden laadun tai antoisuuden vaarantumista. Alueiden jälkihoidosta tulee huolehtia. Maanomistajan tulee estää tarpeeton kulku vanhoille ottamisalueille esimerkiksi lohkarein tai puomein. Luvatonta toimintaa, esimerkiksi ampumista ja motocrossajelua voidaan hillitä kulkuestein, kieltokyltein tai riistakameroiden avulla. Myös pohjavesialuekylttejä tulee lisätä suunnitelma-alueen pohjavesialueille. Vanhoilla ottamisalueilla tulisi kiinnittää huomiota myös kasvillisuuden vieraslajien torjuntaan, kuten lupiineihin. Lupiinit valtaavat helposti alueen tukahduttaen normaalin harjukasvillisuuden palautumisen. Toimenpiteet - kotitarveotto Kotitarveotosta tulee aina tehdä ilmoitus Salon kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle, kun ottamisalueesta on otettu tai on tarkoitus ottaa enemmän kuin 500 m 3 maa-aineksia. Maa-aineslain mukaisen valvontaviranomaisen tulee ohjeistaa kotitarveottajia ilmoitusmenettelystä, maa-ainesten ottamisesta pohjavesialueella sekä kertoa velvoitteesta kunnostaa alue ottamisen päätyttyä. Vaikka ottolupaa ei tarvita, otto ei saa maa-aineslain ja vesilain mukaan uhata alueen pohjavettä. Ohjeissa tulee korostaa sitä, että ottoa ei tule lainkaan aloittaa, jos pohjaveden pinta on 5 metriä lähempänä maan pintaa Alueita voitaisiin maisemoida esimerkiksi maanomistajan muilla alueilla tapahtuvan metsänhoitotoimenpiteiden ja taimikon istutuksen yhteydessä yhteistyössä alueellisten metsänhoitoyhdistysten kanssa. Kotitarveotto alueilla voisi myös suorittaa ottotoiminnan edetessä tapahtuvaa maisemointia, koska ottoalueet ovat pieniä ja rintaukset ovat usein matalia ja siten nopeasti muotoiltavissa.

34 5.3 Muuntajat Pohjavesialueilla sijaitsevat muuntajat aiheuttavat pilaantumisriskin pohjavedelle niiden sisältämän muuntajaöljyn takia. Muuntajien sisältämä öljymäärä vaihtelee tehosta riippuen alle sadasta yli 20 000 kg:aan. Muuntajissa oleva öljynkierto on suljettu, eikä öljyä vaihdeta. Muuntajista saattaa tulla äkillisiä öljyvuotoja, kun sen sisäinen eristys pettää esimerkiksi salamaniskun aiheuttaman ylijännitteen takia tai ilkivallan, ulkoisen valokaaren tai metsästysaseen varomattoman käytön seurauksena. Äkillisten vikojen seurauksena muuntaja voi vaurioitua niin pahasti, että suurin osa tai kaikki sen sisältämästä öljystä vuotaa maaperään. Tämä on muuntajien todellinen ympäristöriski. Pitkäaikaiset vuodot johtuvat usein muuntajan osien vanhenemisesta tai rakenneviasta. Yleensä tällaisissa tapauksissa muuntajasta pääsee ympäristöön vain pieni osa muuntajan kokonaisöljymäärästä, ja koska muuntaja vioittuu eristeöljyn vanhetessa/vuotaessa, vika havaitaan yleensä nopeasti. (Liimatainen 2002) Salon alueella sähkönjakelua hoitaa Caruna Oy. Caruna Oy:llä on suunnitelmissa korvata kaikki pylväsmuuntajat puistomuuntajiksi etenkin pohjavesialueilla vuosien 2015 2018 aikana. Tämä toimitusvarmuusinvestointi takaa asiakkaille häiriintymättömämpää ja luotettavampaa sähkönjakelua sekä pienentää muuntajista aiheutuvia ympäristöriskejä. Caruna Oy:llä on listaus kaikista pohjavesialueilla sijaitsevista muuntamoista sekä mm. niiden kunnosta, suojarakenteista ja mahdollisen korjaustarpeen kiireellisyydestä. Ylhäinen-Kärkän pohjavesialueella sijaitsee yhteensä kolme pylväsmuuntajaa ja yhdeksän puistomuuntajaa (kuvat 6 ja 7). Ainoastaan puistomuuntajissa on suoja-altaat. Suojaaltaiden tilavuus ei välttämättä ole riittävä muuntamon sisältämään öljymäärään nähden. Suunnitelma-alueen muuntamoiden öljymäärät vaihtelevat 0 kilogrammasta 570 kilogrammaan. Muuntamot sijaitsevat ympäri aluetta, ja niitä on tasaisesti sekä reunoilla että varsinaisilla pohjaveden muodostumisalueilla. Ylhäisten vedenottamon välittömässä läheisyydessä on yksi pylväsmuuntamo. Ylhäinen-Kärkän alueella olevien muuntamoiden tiedot on esitetty taulukossa 11 ja muuntamoita koskevat toimenpidesuositukset taulukossa 12. Muuntajien sijainnit on esitetty kartassa 5. Kuva 6. Pylväsmuuntaja Ylhäisten vedenottamon vieressä. Kuva 7. Puistomuuntaja. Pia Lindholm

35 Taulukko 11. Pohjavesialueella sijaitsevat muuntajat. Muuntaja (tunnus) Malli 3609042 1-pylväsmuuntamo N 6697239,254 E 285791,7695 3612136 1-pylväsmuuntamo N 6697748,641 E 285791,8359 3604712 4-pylväsmuuntamo N 6697095,195 E 284902,5469 3614303 Kevyt N 6697840,008 puistomuuntamo E 286098,1992 Kevyt puistomuuntamo 3880858 Puistomuuntamo, ulkoa hoidettava 3867447 Puistomuuntamo, ulkoa hoidettava 3614552 Puistomuuntamo, ulkoa hoidettava 3879121 Puistomuuntamo, ulkoa hoidettava 3874836 Puistomuuntamo, ulkoa hoidettava 3879167 Puistomuuntamo, ulkoa hoidettava 3874817 Puistomuuntamo, ulkoa hoidettava N 6698603,855 E 285520,1406 N 6697279,152 E 285144,6992 N 6698096,152 E 284461,1914 N 6697645,188 E 286361,1953 N 6697761,164 E 284784,4258 N 6698046,602 E 285414,6367 N 6697866,418 E 284540,2617 N 6698278,902 E 285352,25 Sijainti (koordinaatit ETRS- TM35FIN) Öljypaino (kg) Suojaus 115 ei suojausta 110 ei suojausta Havainnot * Merkinnät (kunnossa) * Ylijännitesuoja (kunnossa) * Ulkoinen tunnuskilpi / merkintä (kunnossa) * Jompit / Kiskot (kunnossa) * Ohjain (kunnossa) * Ohjain (kunnossa) * Varoitusnauhat (puuttuu/rikki) *Merkinnät (kunnossa) 185 ei suojausta 290 * Merkinnät (kunnossa) * Muuntamon siisteys (jännitetyönä puhdistettava) * Varusteet (puutteelliset) 0 * Muuntopiirikartta (kunnossa) 211 * Varusteet (puutteelliset) 405 * Ulkoinen tunnuskilpi / merkintä (kunnossa) * Varusteet (puutteelliset) * Lukko / Lukot (viallinen) 570 * Muuntopiirikartta (kunnossa) * Varusteet (puutteelliset) * Muuntamon siisteys (jännitetyönä puhdistettava) * Merkinnät (kunnossa) 340 * Maatäyttö (maata lisättävä) * Ympäristön kunto (ympäristö viallinen) 340 * Maatäyttö (maata lisättävä) 440 * Varusteet (puutteelliset) * Varusteet (puutteelliset) 340 * Maatäyttö (maata lisättävä) * Merkinnät (kunnossa)

36 Taulukko 12. Muuntamoita koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet muuntajat Pohjavesialueilla olevien pylväsmuuntamoiden ja muiden suojarakenteettomien muuntajien paikan maaperä on selvitettävä ja samalla arvioida muuntajien pohjavedelle aiheuttama riski. Huomiota on kiinnitettävä erityisesti vedenottamoiden läheisyydessä sijaitseviin muuntajiin. Muuntajien alla oleva maa-alue on tiivistettävä siten, ettei mahdollisessa vuototapauksessa öljy pääse valumaan pylväiden tyvien kivitäyttöön tai imeytymään maaperään. Puistomuuntajien alle on rakennettava riittävä suoja-allas mahdollisia öljyvuotoja varten. Mikäli olemassa olevat suoja-altaat ovat liian pieniä, suositellaan altaasta rakennettavan ylivuotoputki maanalaiseen umpisäiliöön. Muuntajista ei saa päästä onnettomuustilanteissa kaapeliputkia pitkin valumaan öljyä maaperään. Muuntajat on merkittävä kilvellä, josta käy selville tapa, jolla muuntajaa ympäröivä maaperä on suojattu. Sähköverkkosuunnittelussa on huomioitava pohjavesialueet ja vedenottamot siten, että muuntajat sijoitetaan mahdollisuuksien mukaan hienorakenteiselle maaperälle ja pohjavesialueiden tai ainakin vedenottamoiden lähialueiden ulkopuolelle. Sähköyhtiöiden olisi hyvä vaihtaa pohjavesialueilla sijaitsevat pylväsmuuntajat puistomuuntajiksi verkostoinvestointien yhteydessä. Sähköyhtiöillä on oltava pohjavesialueella sijaitsevista muuntajista ajantasaiset tiedot, joista olisi hyödyllistä koota yhtenäinen, pelastuslaitokselle toimitettava tietokanta kaikista kunnan (pohjavesialueilla sijaitsevista) muuntajista. Mahdolliset vahingot on aina ilmoitettava ympäristöviranomaisille.

37 Kartta 5. Ylhäinen-Kärkkä pohjavesialueella sijaitsevat muuntajat, TSRR-tiet sekä maaperän tilan tietojärjestelmän kohteet ja muut maankäytöllisten rajoitusten kohteet.

38 5.4 Maatalous Peltoviljelyn pohjavesivaikutukset riippuvat alueen maaperä- ja pohjavesiolosuhteista. Suurimman riskin pohjavedelle aiheuttavat lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö. Peltolannoituksen vaikutukset ilmenevät pohjavedessä yleisimmin nitraattipitoisuuden kohoamisena. Pohjaveden laatuun voivat vaikuttaa myös peltoalueiden ojitukset, mikäli niiden kautta pintavesiä pääsee imeytymään pohjavesimuodostumaan. Pohjavesialueilla harjoitettava kotieläintalous on niin ikään riski pohjaveden laadulle. Esimerkiksi karjanlannan mikrobit ja virukset voivat kulkeutua pohjaveteen huonokuntoisten lantajärjestelmien kautta sekä runsaiden sateiden aikaan ja sulamisvesien mukana. (Antikainen ym. 2009) Maataloudessa on otettava huomioon myös uusi nitraattiasetus eli valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta (1250/2014). Kyseisellä asetuksella pannaan täytäntöön Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivi (91/676/ ETY). Tavoitteena on ehkäistä ja vähentää lannan sekä muiden lannoitteiden käytöstä, varastoinnista ja käsittelystä sekä eläintuotannosta aiheutuvia päästöjä pintavesiin, pohjavesiin, maaperään ja ilmaan. Esimerkiksi asetuksen 4 :ssä säädetään, että lannan ja pakkaamattomien orgaanisten lannoitevalmisteiden varastointitilaa, tuotantoeläinten jaloittelualueita ja ulkotarhojen ruokinta- ja juottopaikkoja ei saa sijoittaa pohjavesialueelle. Näitä toimintoja ei myöskään saa sijoittaa alle 50 metrin etäisyydelle vesistöstä, talousvesikäytössä olevasta kaivosta tai lähteestä. Kyseisten toimintojen sijoittaminen pohjavesialueelle voi kuitenkin olla mahdollista, jos maaperäselvitysten perusteella voidaan osoittaa, että toiminnot eivät aiheuta pohjavesien pilaantumista tai pilaantumisen vaaraa. Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräysten (2012) mukaan pohjavesialueella sijaitsevilla pelloilla lannan, virtsan, puhdistamolietteen ja puristenesteen levitys on kielletty. Pohjavesialueella kuivalantaa voi kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen suostumuksella levittää edellyttäen, ettei levittämisestä aiheudu pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Humuspitoisen kierrätysravinteen levitys pohjavesialueella on kielletty, jos eivät maaperäolosuhteet tai kierrätysravinteen koostumus sitä mahdollista. Näillä toimenpiteellä turvataan erityisesti pohjaveden hygieenisen laadun säilyminen hyvänä. Maan kalkitseminen vähentää lannoituksen tarvetta, koska kalkitussa maassa kasvit saavat useimmat ravinteet helpommin käyttöönsä kuin happamassa. Näin vähennetään myös ravinteiden huuhtoutumisriskiä. Ravinteiden huuhtoutumisen kannalta pohjavesialueilla olisi luovuttava mahdollisuuksien mukaan syysmuokkauksesta ja siirtää muokkaus kevääseen. (Maa- ja Metsätalousministeriö 2007) Pohjavesialueiden käytön rajoitukset koskevat kaikkia viljelijöitä, joilla on maatalousmaata I ja II luokan pohjavesialueella. Jos jokin lohko on pohjavesialueella vain osittain, on

39 lohkon pohjavesialueella olevalla osalla noudatettava pohjavesialuetta koskevia rajoituksia. Tästä alueesta voi tehdä oman kasvulohkonsa. (Maaseutuvirasto 2010). Maatalouden uusi tukikausi alkoi 2015 ja uudet tarkistetut määräykset ja sitoumukset (mm. täydentävät ehdot) koskevat kaikkia viljelijöitä. Maataloutta yleisesti ja peltoviljelyä koskevat toimenpidesuositukset on esitetty taulukoissa 13 ja 14. 5.4.1 Peltoviljely Vuoden 2000 maankäyttötietojen mukaan Ylhäinen-Kärkän pohjavesialueella oli sen 329 ha kokonaispinta-alasta peräti 150 ha peltoa tai viljelyalaa, mikä kattaa koko alueesta lähes puolet (OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015). Nykyään vuoden 2000 maankäyttötiedoista poiketen peltoalueille on kaavoitettu runsaasti asuinalueita ja teollisuutta, ja näitä onkin jo rakennettu alueelle. Salon kaupungin maaseutupalvelut ei pidä kirjaa pelloilla viljeltävistä kasveista eikä siitä, paljonko ja mitä/millaisia lannoitteita käytetään. 5.4.2 Karjatalous Varsinaisella pohjaveden muodostumisalueella laidunnusta olisi kaikissa tapauksissa vältettävä. Pohjavesialueen muissa osissa olevilla peltoaloilla tapahtuvasta laiduntamisesta on päätettävä pohjavesialuekohtaisesti. Suunnitelma-alueella ei sijaitse yhtään eläintilaa. Taulukko 13. Maataloutta koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet Maatalous yleisesti Öljyt, kemikaalit ym. on säilytettävä tiiviissä suoja-altaissa (min. tilavuus 100 % suurimman säilytysastian tilavuudesta) sisätiloissa tai katetussa tilassa. Öljysäiliöillä on oltava tiivis, säiliön tilavuutta vastaava suoja-allas. Mikäli öljysäiliöt ovat 2-vaippaisia, suoja-allasta ei tarvita. Säiliöt on varustettava järjestelmällä ylitäytön estämiseksi ja lapon estimellä. Konekaluston tankkauspisteisiin ja polttoaineiden täyttöalueisiin on tehtävä katos ja tiivis alusta. Vaihtoehtoisesti säilytystilat ja tankkauspiste voidaan siirtää pohjavesialueen ulkopuolelle. Piha-alueet, joissa on varastointia, kuljetuskaluston tai koneiden säilytystä tai liikennettä, on päällystettävä tai korjattava tiiviiksi. Tiiviillä päällyksellä voidaan tarkoittaa esimerkiksi muovimattoa pohjalla joka päällä on tiivis sorakerros. Riskikohteissa rakenteiden on aina oltava tiiviitä. Maa- ja metsätalousministeriö on antamassa ohjeistusta tähän asiaan vuoden 2015 loppupuolella. Toiminnanharjoittajia voidaan ohjeistaa rajoituksista ja määräyksistä, kun toiminta sijoittuu pohjavesialueelle esimerkiksi laatimalla aiheesta opas. Karjasuojien kuivalanta-, virtsa- ja lietelantavarastoissa on oltava varastotilaa vähintään 12 kuukaudeksi.

40 Taulukko 14. Peltoviljelyä koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet Peltoviljely Peltojen pinta- ja kuivatusvesiä ei saa johtaa pohjavesialueelle. Peltojen lannoitus on tehtävä nitraattiasetuksen (ja mahdollisen ympäristöluvan) mukaisesti. Lannoitteiden varastoinnista, käsittelystä ja levityksestä on kerrottu ympäristöluvassa. Pohjavesialueilla ei saa käyttää lietelantaa, virtsaa ja puristenestettä, pesuvesiä, jätevesilietettä tai muutakaan nestemäistä orgaanista lannoitetta peltoviljelyssä. Pelto on muokattava kuivalannan levityksen jälkeen vuorokauden sisällä levityksestä. Jos levitetään lietelantaa pellolle alle 100 metrin etäisyydellä asutuksesta, on pelto muokattava 4 tunnin sisällä levityksestä. Lannoitus on paras tehdä keväällä sulamiskauden päätyttyä eikä syys-talvikaudella, sillä merkittävä osa erityisesti syksyllä levitetystä typestä huuhtoutuu syyssateiden ja kevätsulamisen aikana ja imeytyy pohjaveteen. Pohjavesialueella saa käyttää vain sinne soveltuvia kasvinsuojeluaineita. Myös peltoja pohjavesialueilta vuokranneiden viljelijöiden on saatava tietoa pohjavesialueille soveltuvista viljely- ja toimintatavoista. 5.5 Metsätalous Pohjavesialueilla pyritään nykyään välttämään ojituksia, kunnostusojituksia ja lannoituksia, mutta metsätalouden toimenpiteistä hakkuut ja maanmuokkaus lisäävät valumavesien määrää ja pohjaveden pinnankorkeuden vaihteluita sekä mahdollisesti myös ravinteiden ja metallien huuhtoutumista pohjaveteen etenkin alueilla, joilla pohjavedenpinta on lähellä maanpintaa. Pohjavesialueilla, joilla pohjaveden pinta on lähellä maanpintaa, ojitukset voivat vaarantaa pohjaveden laatua. Ojitukset voivat myös haitallisesti vaikuttaa pohjavesien määrään, jos ojituksia tehdään pohjavesialueiden reunavyöhykkeillä. Ojan kaivaminen voi myös aiheuttaa pohjaveden purkautumista, vaikka oja ei ulottuisikaan kivennäismaahan asti. Paineellinen vesi voi nimittäin löytää tien eristävän maakerroksen läpi kaivettuun ojaan, jolloin ojan kuivattava vaikutus kohdistuukin pohjavesimuodostumaan. Metsäkoneet tiivistävät maaperää, mikä vaikuttaa veden imeytymiseen pohjavedeksi. Metsähakkuut saattavat myös aiheuttaa esimerkiksi pohjaveden nitraattipitoisuuden lievää kohoamista, jos nitraatti huuhtoutuu maaperässä alaspäin. Nitraattipitoisuuden kasvu ei yleensä vaikuta veden käyttämiseen talousvetenä. Avohakkuut aiheuttavat enemmän nitraatin huuhtoutumista pohjaveteen kuin metsän luontainen uudistaminen. Kivennäismaiden typpilannoitus on myös riski nitraatin

41 huuhtoutumiselle pohjavesiin. Metsätöissä käytettävien metsäkoneiden mineraaliöljyt vaarantavat maahan päästessään maaperän ja pohjavesien puhtauden. Siksi öljyvahinkojen ympäristöhaittoja pyritään pienentämään käyttämällä mineraaliöljyn sijaan biohajoavia öljyjä. Ensimmäisen (I) ja toisen (II) luokan pohjavesialueilta ei suositella kantojen nostoa. (Joensuu ym. 2012) Salon Metsänhoitoyhdistyksen, MHY Salometsän, mukaan yhdistyksen jäsenet noudattavat metsätalouden harjoittamisessa Suomen PECF-standardia Ryhmäsertifioinnin kriteerit metsäkeskuksen tai metsänhoitoyhdistyksen toimialueen tasolla (PEFC FI 1002:2009), joka on osa suomalaisen PEFC-metsäsertifioinnin seitsemän standardin sarjaa. Kriteerien mukaan metsätaloudessa on noudatettava voimassa olevaa metsä-, ympäristö- ja työlainsäädäntöä sekä niihin liittyviä Suomen ratifioimia kansainvälisiä sopimuksia. Vuoden 2000 maankäyttötietojen mukaan Ylhäinen-Kärkän pohjavesialueen 329 ha kokonaispinta-alasta metsätaloutta on 135,6 ha, joka on 40 % alueen pinta-alasta (OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015). Nykyään vuoden 2000 maankäyttötiedoista poiketen metsätalousalueille on kaavoitettu runsaasti asuinalueita ja teollisuutta, ja näitä onkin jo rakennettu alueelle. Metsätalouden toimenpidesuositukset on esitetty taulukossa 15.

42 Taulukko 15. Metsätaloutta koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet Metsätalous Metsätalouden osalta suositellaan metsäsertifikaateissa esitettyjen toimenpiteiden noudattamista pohjaveden suojelemiseksi. Metsätalouden toimenpiteet eivät saa aiheuttaa pohjaveden haitallista purkautumista, likaantumista tai humuspitoisten pintavesien imeytymistä maaperään. Kulotusta, mekaanisia muokkausmenetelmiä on vältettävä pohjavesialueilla, mutta luonnonhoidollinen kulotus voi poikkeuksellisesti tulla kyseeseen, jos vaikutuksia voidaan tarkkailla. Asiasta kannattaa olla yhteydessä ELY-keskuksen asiantuntijaan. I ja II luokan pohjavesialueille suositellaan vain kevennyttyä maanmuokkausta, kuten kivennäismaan pintaa paljastavaa kevyttä laikutusta tai äestystä. Uusien metsäteiden rakentamista pohjavesialueille ei suositella. Pääsääntöisesti pohjavesialueilla sijaitsevia metsiä ei lannoiteta eikä niissä käytetä torjunta-aineita. Lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käytöstä ei saa aiheutua pohjaveden pilaantumisriskiä. Kunnostusojitusta ei suositella I ja II luokan pohjavesialueilla, mikäli ojat jouduttaisiin kaivamaan turvekerroksen alla olevaan kivennäismaakerrokseen alkuperäistä ojasyvyyttä syvemmäksi. Öljyvahinkojen välttämiseksi on huolehdittava koneiden, laitteiden ja niissä olevien letkujen kunnosta sekä suojata öljyastiat kuljetuksen ajaksi ja viedä jäteöljyt ja tyhjät öljykannut pois metsästä asianmukaisesti hävitettäväksi. Metsäkoneita ei saa huoltaa pohjavesialueilla. Kaikilla työkohteilla työskentelevissä koneissa on oltava öljyvahinkojen ensitorjuntavälineistö. Jos öljyvahinko kuitenkin tapahtuu, siitä on ilmoitettava hätäkeskukseen (Öljyvahinkojen torjuntalaki (1673/2009) 5 luku 17 ). Hakkuiden jälkeen aukioilta on kerättävä kaikki sinne kertyneet roskat ja romut. Tiedotetaan metsänhoitotoimenpiteistä aiheutuvista riskeistä toiminnan harjoittajia.

43 5.6 Liikenne ja tienpito Päätiestön liukkaudentorjuntaan käytetään suolaa, pääasiassa natrium- ja kalsiumkloridia. Suolan käyttö teiden talvikunnossapidossa pohjavesialueilla on merkittävä riski, joka saattaa johtaa haitallisen korkeisiin kloridipitoisuuksiin pohjavedessä. Nykytekniikalla suolan käyttöä ei voida juurikaan tehostaa liikenneturvallisuutta vaarantamatta, mutta vaihtoehtoisia liukkaudentorjunta-aineita kehitetään, kuten kaliumformiaatti. Vaihtoehtoisten aineiden käyttöä rajoittaa niiden maantiesuolaa kalliimpi hinta sekä mahdollisesti heikompi liukkaudentorjuntatulos. Pohjaveden pilaantumisriskiä voivat aiheuttaa myös pohjavesialueiden kautta tapahtuvat vaarallisten aineiden kuljetukset sekä onnettomuustapaukset. Yleisimpiä kuljetettavia aineita ovat polttonesteet ja kemikaalit. Mahdollisia riskejä ovat myös maanteiden varsien ja rata-alueiden rikkakasvien- ja vesakontorjuntaan käytettävät torjunta-aineet. Tienpidon ja liikenteen lisäksi lentokentät, ratapihat ja erilaiset varikot ovat riski pohjaveden puhtaudelle. (Antikainen ym. 2009) Salon kaupungin tienpidosta osissa Salon alueen teistä huolehtivalla kunnallistekniikalla ei ole erityistä ohjeistusta pohjavesialueella toimimiseen. Teiden liukkaudentorjuntaan käytetään natriumkloridia (NaCl) niillä osuuksilla, joita ylipäätään suolataan. Suolausta käytetään eniten Salon keskusta-alueella ja etenkin mäissä, jotta etenkin julkinen liikenne pystyy kulkemaan vaikeuksitta. Myös vaarallisten aineiden kuljetusväyliä suolataan onnettomuusriskin pienentämiseksi. Taajama-alueilla käytetään yleensä hiekoitusta tai soraa liukkaudentorjunnassa. Ylhäinen-Kärkän pohjavesialueella on kaksi tieosuutta, jotka on määritelty tieriskirekisteriin liukkaudentorjunnan pohjavesivaikutuksien arviointia varten yksilöitäessä alueita, joilla tiesuolauksen pohjavesiriskin vähentämiseksi tarvitaan kiireellisimmin toimenpiteitä. Teiden tiedot ja liikennemäärät on esitetty taulukoissa 16 ja 17. Tieriskirekisterin tiet Ylhäinen-Kärkkä pohjavesialueella on kuvattu kartassa 5. Yhdystie 1824 on tiesuojaukseton, II-tienhoitoluokkaan kuuluva, kova asfalttibetoninen tie, jonka pituus pohjavesialueella on 0,9 km, josta 0,4 km on muodostumisalueella. Tie kuuluu suolausalue A:han, eikä sillä ole erityistä suolausrajoitusta. Yhdystie 12103 on tiesuojaukseton, III-tienhoitoluokkaan kuuluva, pehmeä asfalttibetoninen tie, jonka pituus pohjavesialueella on 1,0 km, josta 0,6 km on muodostumislaueella. Tie kuuluu suolausalue A:han, eikä sillä ole erityistä suolausrajoitusta. Muut tiet pohjavesialueella ovat yhdysteitä, katuosuuksia ja lähinnä luokittelemattomia metsäteitä. Liikenteen ja tienpidon toimenpidesuositukset on esitetty taulukossa 18.

44 Taulukko 16. Pohjavesialueille riskiä aiheuttavat tieosuudet (OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015). Tie nro ja tieluokka 1824 yhdystie 12103 yhdystie Tienhoitoluokk a 0,9 km II-luokka, päällystetty - pääosin lumipintainen 1,0 km III-luokka, päällystetty - lumipintainen, hiekoitus vain pahimmissa olosuhteissa Suolaus alue A A Tien pituus pvalueella Tiesuojaus ei suojaust a ei suojaust a Tiepäällyste kovat asfalttibetonit pehmeät asfalttibetonit Suolaus rajoite ei erityisrajoit usta ei erityisrajoit usta Suojaustaso ei tietoa ei tietoa Taulukko 17. Liikennemäärät pohjavesille riskiä aiheuttavilla teillä (OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015). Tie nro ja tieluokka 1824 yhdystie 12103 yhdystie Tienhoitoluokka Kvl (ajoneuvoja/vrk) II-luokka, päällystetty - pääosin lumipintainen III-luokka, päällystetty - lumipintainen, hiekoitus vain pahimmissa olosuhteissa Kvl raskas liikenne (ajoneuvoja/vrk) Raskaan liikenteen osuus (%) 1776 58 n. 3 % 129 3 n. 2 %

45 Taulukko 18. Tienpidon ja liikenteen toimenpidesuositukset. Toimenpidesuositukset Tienpito ja liikenne Tiestön kunnon ylläpidolla, valaistuksella ja näkyvyyden parantamisella edistetään paitsi liikenneturvallisuutta, myös pohjaveden suojelua. Onnettomuusvaaran vuoksi pohjavesialueet olisi selkeästi merkittävä maastoon. Vedenottamoiden suojaamiseksi on aluepelastuslaitoksen ja kunnan varauduttava pohjavesialueilla nopeaan vaarallisten aineiden päästöjen torjuntaan, pohjaveden puhdistustarpeen selvittämiseen ja tarvittaessa puhdistuksen aloittamiseen. Mahdollisesta onnettomuudesta on tiedotettava välittömästi myös vedenottajaa ja tarpeen vaatiessa varautua vedenoton keskeyttämiseen. Pelastuslaitoksella on oltava tieto niistä tieosuuksista, joissa on pohjavesisuojaukset. Näin tiedetään, miten on toimittava onnettomuustilanteissa, eikä vahingossa rikota pohjavesisuojauksia. Pohjaveden kloridipitoisuutta on suotavaa tarkkailla (tiesuolauksen vaikutus). Tiesuolan käyttöä tulisi vähentää kuitenkaan vaarantamatta tieturvallisuutta, ja korvaavien liukkaudentorjunta-aineiden käyttöä edistää. Pohjavesialueilla sijaitsevien hiekkateiden kevätkunnostuksessa käytettävän suolauksen ohjeistaminen. 5.6.1. Kuljetukset sekä käyttötiheydet ja määrät Suomessa Vuonna 2012 suurin osa vaarallisten aineiden kuljetuksista oli kuljetusluokkaan 3 kuuluvia palavia nesteitä. Seuraavaksi eniten kuljetettiin syövyttäviä aineita (luokka 8), joihin lukeutuvat mm. erilaiset hapot. Muita paljon kuljetettuja vaarallisia aineita olivat mm. kaasut (luokka 2) ja sytyttävästi vaikuttavat aineet (luokka 5.1). Varsinais-Suomessa säilytetään ja alueen läpi kuljetetaan vuosittain suuria määriä öljytuotteita niin merellä kuin maanteillä ja rautateillä. (Kumpulainen ym. 2013). Rautatiekuljetuksien tavarankuljetusta on tapahtunut välillä Turku-Salo 35 000 tonnia ja välillä Salo-Karjaa 79 000 tonnia. Valta-, kanta- ja seututeiden keskimääräinen raskaiden ajoneuvojen määrä reitillä Salo-Karjaa/Lohja vaihteli välillä 300 500 ajoneuvoa vuorokaudessa. (Kumpulainen ym. 2013).

46 Vuonna 2012 vaarallisia aineita (kaikkia paitsi palavia nesteitä) kuljetettiin maanteitä pitkin välillä Salo-Karjaa/Lohja <500 tonnia viikossa, välillä Salo-Hanko 500 1500 tonnia ja välillä Salo-Turku 500 1500 tonnia. Palavia nesteitä taas kuljetettiin vuonna 2012 samoilla tieosuuksilla <500 tonnia viikossa, 500 1500 tonnia ja 3000 7000 tonnia. (Kumpulainen ym. 2013). 5.6.2 Rautatiet Suurin osa Suomen rataverkosta on rakennettu harjuille ja reunamuodostumille, jotka ovat tärkeitä pohjaveden muodostumis- ja varastoitumisalueita ja siten merkittäviä alueita yhdyskuntien vedenhankintalähteinä. Rataverkko leikkaa pohjavesialueita noin 650 kilometrin matkalla, josta vedenhankinnan kannalta tärkeiden I ja II luokan pohjavesialueiden osuus on noin 550 kilometriä. Radanpito ja rautatieliikenne aiheuttavat uhkan pohjaveden laadulle mm. vaarallisten aineiden kuljetusten takia (onnettomuustilanteet sekä säiliöiden rikkoutumiset, ylitäyttö ja tihkuvuoto) sekä radanpitoon liittyvien toimintojen, kuten tankkaus-, huolto- ja korjaamoalueiden takia. (Ratahallinto 2008) Rautatieliikenteestä ja radanpidosta aiheutuva pistemäinen päästöriski on erityyppinen verrattuna tieliikenteeseen ja erityisesti tien kunnossapidossa käytettyyn tiesuolaukseen. Ratapenkereiden kemiallisesta vesakon torjunnasta on luovuttu 1970-luvulla, josta lähtien torjunta on tehty mekaanisesti. Kemiallisia torjunta-aineita käytetään ainoastaan rikkakasvien torjuntaan ja niiden käyttö rajoittuu suurelta osin ratapihoille. (Ratahallinto 2008) Vaihtotöiden, säiliövaunujen purkauksen ja täytön ym. toimenpiteiden, joista voisi aiheutua pohjavesiriskiä, määrä on pyritty minimoimaan, ja toiminnot on pyritty sijoittamaan pohjavesialueiden ulkopuolelle. Aikaisemmasta toiminnasta pilaantuneen maaperän riskikohteet sijoittuvat tyypillisesti ratapiha-alueille. Ratapihoilla nykyisin tai aikaisemmin harjoitettujen toimintojen, kuten polttoaineen käsittelyn tai kaluston huoltotoiminnan seurauksena, maaperään on voinut päästä haitta-aineita (esim. mineraaliöljyt). Alueilla, joissa on tai on ollut kemikaalivaunujen (vaaralliset aineet) seisontaraiteita tai ratapölkkyjen kyllästystoimintaa, voi myös esiintyä maaperän pilaantuneisuutta. (Ratahallinto 2008) Ylhäinen-Kärkkä pohjavesialueella sijaitsee Turku-Helsinki -junarata eli nk. rantarata (kuva 8). Pohjavesialueella junarataa on noin 1,2 km verran. Se sivuaa Ylhäisten vedenottamoa noin 100 m etäisyydeltä halkoen samalla yhden Ylhäinen-Kärkän pohjaveden muodostumisalueista. Rautateitä koskevat toimenpidesuositukset on esitetty taulukossa 19.

47 Taulukko 19. Rautateitä koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet Rautatiet Ratahallintokeskus on valtion rataverkon pohjavesialueiden riskienhallinnassa päävastuutaho. Vaarallisten aineiden kuljetukset on pyrittävä kuljettamaan lähtöasemalta määränpäähän ilman välipysähdyksiä. Tihkuvuotojen aiheuttajana voi olla säiliön liian suuri täyttöaste ja aineen lämpölaajeneminen, joten tihkuvuotoja on syytä tarkkailla. Uudet rataosuudet pyritään lähtökohtaisesti sijoittamaan pohjavesialueen ulkopuolelle. Jos rataosuuksia joudutaan sijoittamaan pohjavesialueelle, täytyy näille uusille rataosuuksille rakentaa myös pohjavesisuojaus. Vanhoille rataosuuksille pyritään löytämään muita riskienhallintatoimenpiteitä tai rakentamaan suojauksia perusparannustöiden yhteydessä. Ratahallintokeskus suorittaa säännöllistä pohjaveden laadun seurantaa useilla ratapiha-alueilla. Osa tarkkailuista on viranomaisen määräämiä velvoitetarkkailuja ja osa tarkkailuista on Ratahallintokeskuksen omaehtoisia tarkkailuja. Kuva 8. Turku-Salo välin junarata Tottolan tunnelin kohdalla Ylhäisten vedenottamon vieressä. Pia Lindholm

48 5.7 Teollisuus ja yritystoiminta Teollisuuden ja yritystoiminnan pohjavesiriskit johtuvat yleisimmin pohjavedelle haitallisten aineiden kuljetuksesta, varastoinnista ja käytöstä. Pohjaveden pilaantumistapaukset johtuvat tavallisesti säiliöiden ja viemäreiden vuodoista, kemikaalien käsittelyalueiden puutteellisesta suojauksesta ja jätevesien väärästä käsittelytavasta. Haitallisia aineita voi päästä pohjaveteen myös tulipalojen seurauksena. Pohjavettä pilaavista aineista yleisiä ovat bensiinin lisäaineet, liuottimet, puutavaran käsittelyaineet, polttoöljy sekä torjuntaaineet. Varsinaisesta yritystoiminnasta aiheutuvat pohjavesiriskit alueella liittyvät lähinnä polttonesteiden ja kemikaalien käsittelyyn ja säilytykseen. Piha-alueella tapahtuva autojen pesu sekä huoltotyöt ja pintavesien imeytyminen pohjavesialueelle lisäävät pohjavesiriskiä, kuten myös harmaiden vesien maahan imeyttäminen pohjaveden muodostumisalueella. Pohjavesialueille ei saa sijoittaa uutta yritystoimintaa, josta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa. (Antikainen ym. 2009, Gustafsson ym. 2006) Ylhäinen-Kärkän pohjavesialueella teollisuutta ja yritystoimintaa on jonkin verran. Koko pohjavesialueen 329 hehtaarista teollisuus- tai varastoalueiksi on vuoden 2000 maankäyttötiedoissa merkitty 0,8 ha. (OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015). Pohjavesialueen teollisuus ja yritykset ovat ympäristöhäiriötä aiheuttamattomia eli ne eivät tarvitse ympäristölupaa toiminnalleen. Alueella toimii mm. muutamia kasvihuoneita, Salpak Oy, Salon Finnputki Oy sekä Salon Sähkötyö Oy. Yritystoimintaa koskevat toimenpidesuositukset on esitetty taulukossa 20. Taulukko 20. Yritystoimintaa koskevat toimenpidesuositukset. Toimenpiteet yritystoiminta Pohjavesialueille sijoittuneen yritystoiminnan on kaikissa toimissaan huomioitava pohjaveden pilaantumisvaara. Öljyt, kemikaalit ym. on säilytettävä tiiviissä suoja-altaissa (min. tilavuus 100 % suurimman säilytysastian tilavuudesta) sisätiloissa tai katetussa tilassa. Öljysäiliöihin on asennettava ylitäytön- ja laponestot ja säiliöt on säilytettävä sisätiloissa tai muussa katetussa tilassa. Piha-alueet, joissa on varastointia, kuljetuskaluston tai koneiden säilytystä tai liikennettä, on päällystettävä tai korjattava tiiviiksi. Mahdolliset tankkauspaikat ja polttoaineiden täyttöalueet on rakennettava tiiviiksi. Vahinko- ja onnettomuustilanteiden varalle on oltava riittävä määrä alkutorjuntakalustoa, kuten imeytysmateriaalia (esim. turve) saatavilla. Yritystoiminnan päätyttyä kiinteistöllä olevat käyttämättömät rakenteet sekä öljysäiliöt on poistettava. Tiiviille alustoille kertyvät vedet on kerättävä hallitusti ja johdettava hiekan- ja öljynerotuskaivon kautta tiiviisti (esim. putkella) pohjavesialueen ulkopuolelle siten, etteivät vedet pääse imeytymään takaisin pohjavesialueelle.

49 5.8 Pilaantuneet maa-alueet Valtion ympäristöhallinnon ylläpitämään maaperän tilan tietojärjestelmään (MATTI) on koottu tietoja maa-alueista, joilla toiminta saattaa aiheuttaa riskiä maaperän ja pohjaveden laadulle. Näillä alueilla maaperän tiedetään olevan pilaantunut, sen epäillään olevan pilaantunut tai se on kunnostettu. Tietojärjestelmässä kohteet luokitellaan toimenpidetarpeen mukaan toimiviin, selvitystä tarvitseviin ja arvioitaviin tai puhdistettaviin alueisiin sekä alueisiin, joilla ei ole puhdistustarvetta. Alueilla, joilla on käynnissä olevaa toimintaa tai joissa käsitellään tai varastoidaan ympäristölle haitallisia aineita, maaperän tila on selvitettävä, kun toiminta loppuu tai muuttuu. Pilaantunut maa-alue (PIMA) on alue, jossa haitallisen aineen tai tekijän pitoisuus ylittää huomattavan paljon kyseessä olevan alueen luontaisen pitoisuuden. Aineen kokonaismäärä maaperässä on myös merkittävää tai pilaantuminen voi aiheuttaa alueen maankäytöstä ja ympäristöolosuhteista johtuen merkittävää välitöntä tai välillistä vaaraa luonnolle, ympäristölle tai terveydelle. Mahdollisesti pilaantuneita maa-alueita ovat mm. vanhat kaatopaikat, jätevedenpuhdistamot, kyllästämöt, polttonesteen jakeluasemat, sahat ja muut alueet, joilla on käsitelty ympäristölle vaarallisia kemikaaleja ilman asianmukaista maaperän suojausta tai joilla on säilytetty autonromuja, koneita, tynnyreitä jne. Haitallisia aineita on saattanut joutua maaperään ja pohjaveteen erilaisten vahinkojen, onnettomuuksien, pitkäaikaisen vähittäisen päästön seurauksena tai jätteitä on voitu aikaisemmin haudata maahan. Ympäristönsuojelulain mukaan selvitysvastuu kuuluu pilaantumisen aiheuttajalle tai joissain tapauksissa alueen haltijalle, jos esimerkiksi pilaajaa ei saada selville tai tavoiteta. Siltä osin kuin pilaantuneen alueen haltijaa ei voida velvoittaa puhdistamaan pilaantunutta maaperää, on kunnan selvitettävä maaperän puhdistamistarve ja puhdistettava maaperä. Jos maaperä tai pohjavesi on ilmeisesti pilaantunut, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi määrätä puhdistamisesta vastuussa olevan selvittämään pilaantuneen alueen laajuuden ja puhdistamistarpeen. Pilaantuneen maa-alueen aiheuttamat haitat voidaan poistaa puhdistamalla pilaantunut alue tai estämällä haitallisten aineiden leviäminen ympäristöön tai rajoittamalla haitallisille aineille altistumista esim. maankäytön suunnittelulla. Ylhäinen-Kärkän pohjavesialueella on kuusi maaperän tilan tietojärjestelmässä olevaa kohdetta sekä kaksi kasvihuonetta, joilla on maankäytöllisiä rajoituksia maaperän mahdollisen pilaantumisen vuoksi. Kohteiden tiedot on esitetty taulukossa 21 ja kohteiden sijainnit kartassa 5. Mahdollisesti pilaantuneiden maiden toimenpidesuositukset on esitetty taulukossa 22.

50 Taulukko 21. (Mahdollisesti) pilaantuneen maan kohteet pohjavesialueella. Kohde Toimiala Pinta-ala Tila (m 2 ) 734-482 Sucros oy Salon tuotantolaitos Elintarviketeollisuuslaitos, jolla on ollut jäteveden käsittelyä. Kohteella on tapahtunut vuonna 1966 öljyvahinko, joka on liannut maaperän. Siellä on yhä yksityinen polttonestesäiliö ja polttonesteiden jakelua. Alueella tehdyissä tutkimuksissa on havaittu öljyn lisäksi arseenia, lyijyä, sinkkiä, PAH-yhdisteitä, bentseeniä, yms.. Sokeritehdas on lakkautettu käyntikauden 2006 päätyttyä. Polttonestesäiliön alue on osittain kunnostettu vuonna 1999, mutta kaikkea öljyä ei ole saatu pois. Ei ole kunnostustarvetta alueen pysyessä teollisuuskäytössä. Tolueenin osalta tarvitaan lisätutkimuksia, mikäli pilaantuneita maamassoja aiotaan liikutella. 599363,40 Voimassa: Maankäytöllisiä rajoituksia maaperän mahdollisen pilaantumisen vuoksi. Kohteena MATTItietojärjestelmässä. Samalla tontilla Voimavasu Oy, joka on Salon yleiskaavassa 2020 merkitty pilaantuneeksi alueeksi. 734-458 Lahtirannan maankaatopaikka Maankaatopaikka, jolla on maa-ainesten läjitystä. Kohde on myös Suomen Sokerin maankaatopaikkana. 734-413 Ylhäisten muuntamo (Entinen) Vanha muuntamoalue, jonka maaperässä on epäilty mahdollisesti olevan PCB-aineita. Kohteelle on jälkeenpäin laadittu pohjaveden tarkkailusuunnitelma. Vuoden 1998 tarkkailuissa ei havaittu öljyä. 734-4004 Kasvihuoneita, Hakamäentie 155 Maankäytöllisiä rajoituksia maaperän mahdollisen pilaantumisen vuoksi. Huomioitu Salon yleiskaavassa 2020. 734-4013 Kasvihuoneita, Hakamäentie 95 Maankäytöllisiä rajoituksia maaperän mahdollisen pilaantumisen vuoksi. Huomioitu Salon yleiskaavassa 2020. 93197,48 Voimassa; Maankäytöllisiä rajoituksia maaperän mahdollisen pilaantumisen vuoksi. Kohteena MATTItietojärjestelmässä. 9163,96 Voimassa: Maankäytöllisiä rajoituksia maaperän mahdollisen pilaantumisen vuoksi. Kohteena MATTItietojärjestelmässä. 24247,48 Voimassa 26150,24 Voimassa

51 734-483 Suomen sokeri oy vanhat maankaatopaikat, Hakama Maankaatopaikka, jolla ollut maa-ainesten läjitystä. Toiminta loppunut. 7065,67 Voimassa: Maankäytöllisiä rajoituksia maaperän mahdollisen pilaantumisen vuoksi. Kohteena MATTItietojärjestelmässä. 734-492 Kilupirtin maankaatopaikka Maankaatopaikka sijaitsee vanhassa sorakuopassa. Sorakuopasta on otettu hiekkaa ja soraa 1930-luvulta lähtien ja alueelle on samanaikaisesti läjitetty ylijäämämaita, joiden tuonti lopetettiin 2001 73987,27 Voimassa: Alueella seurataan pohjaveden laatua ja korkeuksia. Maankäytöllisiä rajoituksia maaperän mahdollisen pilaantumisen vuoksi. Kohteena MATTItietojärjestelmässä. 734-448 Helisnummen hautausmaan likaantunut täyttömaa, Helisnummi Kemikaalivahinkoalue, epäorgaanista ainetta. Kuuluu öljy- ja kemikaali-vahinkoalueisiin. 122377,49 Voimassa: Maankäytöllisiä rajoituksia maaperän mahdollisen pilaantumisen vuoksi. Kohteena MATTItietojärjestelmässä. Taulukko 22. Mahdollisesti pilaantuneiden maa-alueiden toimenpidesuositukset. Toimenpiteet Mahdollisesti pilaantuneet maa-alueet Toimintansa jo lopettaneiden ja tulevaisuudessa lopettavien yritysten sekä maaperän tilan tietojärjestelmän rekisterissä olevien kohteiden maaperän ja pohjaveden pilaantuneisuus on tarpeen vaatiessa selvitettävä. Viranomaisvalvonnan avulla on huolehdittava siitä, että alueella ei sallita pohjaveden pilaantumisriskiä aiheuttavaa toimintaa. Maaperän tilan tietojärjestelmän rekisteriä on päivitettävä tasaisin väliajoin.

52 5.9 Hautaustoiminta Hautaustoiminta vaikuttaa maaperän fysikaalisiin, kemiallisiin ja biologisiin olosuhteisiin ja voi vaikuttaa myös pohjaveden laatuun. Hautaustoiminta saattaa aiheuttaa ympäristövaikutuksia maaperään, ilmaan ja vesiin mm. krematorioista, hautaamisesta ja hautausmaan hoitamisesta. Maan kaivun ja hautausmaan hoidon seurauksena alueen valumavesien ph laskee ja sähkönjohtavuus sekä kemiallinen hapenkulutus kasvavat. Lannoitteiden käyttö hautausmailla voi aiheuttaa myös nitraattipitoisuuksien nousua. Hautausmailla käytettävien lannoitteiden vaikutukset pohjavesiin ovat samansuuntaisia kuin haudatun ihmisen. Maaperään ja pohjaveteen voi vapautua myös bakteereja ja viruksia. Sora- ja hiekkamailla bakteerit eivät jää maaperän huokosiin vaan pienikokoisina ne kulkeutuvat pohjaveteen. Hampaiden amalgaamipaikkojen ei ole todettu kohottaneen pohjavesien elohopeapitoisuuksia. Hautojen pohjan ja pohjaveden pinnan välisen maakerroksen paksuus vaikuttaa pohjaveden pilaantumisriskiin. Pohjavesialueilla päästöjä voidaan parhaiten vähentää keventämällä hautausmaan hoitoa (metsähautausmaat, jolloin lannoittamista ja torjunta-aineiden käyttöä ei tarvita). (Petäjä-Ronkainen & Rouvinen 2011). Helisnummen hautausmaalla (kuva 9) on yhteensä n. 6800 hautapaikkaa. Helisnummen hautausmaa on jaettu kolmeen alueeseen, jotka ovat vanhaosa (otettu käyttöön 1900), uusiosa (1980) ja Äijänsilta (2007). Vanhan hautausmaan alue on täynnä ja ainoat hautaukset siellä tehdään sukuhautoihin. Koko hautausmaa-alueen pinta-ala (uudet ja vanhat osat mukaan lukien) on yli 10 ha. Ainoastaan hautausmaan pohjoisosassa eli vanhassa osassa pohjavesi virtaa pohjoiseen, Ylhäisten vedenottamon suuntaan. Muuten pohjavesi virtaa suurimmassa osassa hautausmaata lounaaseen. Helisnummen vanhanosan pohjavettä on tutkittu junaradan varrella olevasta pohjavesiputkesta. Seuranta lopetettiin vuonna 2010 kun todettiin, että hautausmaa ei pilannut pohjavettä. Hautausmaan vaikutusta pohjaveden pinnankorkeuksiin ei ole mitattu. Hautausmaan uusiosa ja Äijänsilta on salaojitettu. Salaojat ovat n. 2,20 2,40 m syvyydessä, ja vedet johdetaan hautausmaan eteläosan pintaojaan. Vanhalla osalla ei käytetä mitään kemiallisia lannoitteita eikä kasvinsuojeluaineita. Uudella osalla käytetään pitkävaikutteisia lannoitteita ja tarvittaessa home-/härmätorjuntaaineita. Hautausmaa on rajattuna kartassa 5 yhdessä alueella olevan maaperän tilan tietojärjestelmän kohteen kanssa. Hautausmaita koskevat toimenpidesuositukset on esitetty taulukossa 23. Kuva 9. Helisnummen hautausmaa. Kuva on otettu etelän suuntaan. Pia Lindholm