Standardi 4.3k Vastapuoliriskin vakavaraisuusvaatimus Määräykset ja ohjeet
Miten luet standardia Standardi on aihealueittainen määräysten ja ohjeiden kokonaisuus, joka velvoittaa tai ohjaa valvottavia ja muita rahoitusmarkkinoilla toimivia, osoittaa valvojan tavoitteena olevan laatutason ja näkemyksen hyvästä menettelytavasta sekä perustelee sääntelyä. Standardissa esitetyt päivämäärät: Annettu Finanssivalvonta on tehnyt päätöksen ko. kappaleen antamisesta. Voimaan Kappale on astunut voimaan. Standardin jokaisella kappaleella on oma marginaali-merkintänsä: Normi: Viittaus voimassa olevaan lain tai asetuksen säännökseen. : Finanssivalvonnan määräyksenantovaltuutensa nojalla antama velvoittava määräys valvottavalle tai muulle rahoitusmarkkinoilla toimivalle. Suositus: Finanssivalvonnan suositusluonteinen toimintaohje valvottavalle tai muulle rahoitusmarkkinoilla toimivalle. Soveltamisohje/-esimerkki: Normiin, an tai Suositukseen liittyvä käytännön soveltamisohje tai esimerkki. Viittaus Finanssivalvonnan standardiin tai standardin osaan. Perustelu: Avaa sääntelyn ja säännösten tarkoitusta, tavoitteita ja taustaa. Finanssivalvonnan standardit ovat luettavissa osoitteessa.
dnro 11/120/2006 3 (101) SISÄLLYSLUETTELO 1 Soveltaminen 7 2 Tavoitteet ja rakenne 10 2.1 Tavoitteet 10 2.2 Rakenne 11 3 Kansainvälinen viitekehys 12 4 Normiperusta 13 5 Vastapuoliriskin vakavaraisuuslaskennan perusperiaatteet 14 5.1 Vakavaraisuuslaskennan sisältö 14 5.1.1 Vakavaraisuuslaskennan yleiset periaatteet 14 5.1.2 Vastuuarvon tai vastuu maksukyvyttömyyshetkellä (EAD) laskenta 15 5.1.3 Riskipainotettujen vastuiden yhteismäärän laskenta 18 5.2 Vastapuoliriskejä koskevan vakavaraisuuslaskennan yhteys muihin Finanssivalvonnan standardeihin 19 5.3 Siirtymäsäännökset 21 6 Huomioitavat sopimukset ja poikkeukset vastapuoliriskilaskennasta 22 6.1 Huomioitavat sopimukset 22 6.2 Tapaukset, jolloin vastapuoliriskille ei lasketa vakavaraisuusvaatimusta 26 7 Vakavaraisuusvaatimuksen laskennassa sovellettavat menetelmät ja huomioitavat määrät 28
dnro 11/120/2006 4 (101) 7.1 Käytössä olevat menetelmät 28 7.2 Menetelmän valinta 30 7.3 Huomioitavat määrät 31 8 Yleiset periaatteet kahdenvälisten johdannaissopimusten ja muiden sopimusten nettouttamiselle 33 8.1 Määritelmiä 33 8.2 Hyväksyttävät nettoutussopimukset 34 8.2.1 Kahdenväliset uudistamissopimukset 34 8.2.2 Muut kahdenväliset nettoutussopimukset 35 8.2.3 Tuotteiden ristikkäisnettoutusta koskevat sopimukset 36 9 Alkuperäisen hankinta-arvon menetelmä 38 9.1 Vastuuarvon laskennan yleiset periaatteet 38 9.2 Riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskennan yleiset periaatteet 40 9.3 Kahdenvälisten johdannaissopimusten nettouttaminen alkuperäisen hankinta-arvon menetelmässä 40 9.4 Vakuuksien huomioon ottaminen alkuperäisen hankinta-arvon menetelmässä 41 10 Käyvän arvon menetelmä 42 10.1 Vastuuarvon laskennan yleiset periaatteet 42 10.2 Riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskennan yleiset periaatteet 42 10.3 Sopimusten jälleenhankintakustannusten määrittäminen 43 10.4 Jäljellä oleva juoksuaika ja tulevaisuuden luottoriskin määrittäminen44 10.5 Kahdenvälisten johdannaissopimusten nettouttaminen käyvän arvon menetelmässä 45
dnro 11/120/2006 5 (101) 10.6 Vakuuksien huomioon ottaminen käyvän arvon menetelmässä 47 10.6.2 Saadut vakuudet 47 10.6.3 Annetut vakuudet 49 11 Johdannaissopimusten standardimenetelmä 50 11.1 Määritelmiä 50 11.2 Vastuuarvon laskennan yleiset periaatteet 51 11.3 Riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskennan yleiset periaatteet 52 11.4 Vakuuksien ja nettoutussopimusten huomioon ottaminen 53 11.5 Riskipositiot 54 11.5.1 Saatavien ja maksettavien kassavirtojen käsittely 54 11.5.2 Riskiposition laskeminen 55 11.5.3 Kaava riskiposition laskemiseen 56 11.6 Suojausryhmät 57 11.7 Nettoriskipositiot 60 11.8 Vastapuoliluottoriskikertoimet 61 11.9 Esimerkki vakavaraisuuslaskelmasta johdannaissopimusten standardimenetelmää sovellettaessa 62 12 Sisäisen mallin menetelmä 67 12.1 Soveltaminen ja käytön edellytykset 67 12.2 Vastuuarvon laskennan yleiset periaatteet 68 12.3 Riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskennan yleiset periaatteet 72 12.4 Vakuuksien ja nettoutussopimusten huomioon ottaminen 72 12.5 Vähimmäisvaatimukset sisäiselle mallille 73
dnro 11/120/2006 6 (101) 12.5.1 Vastapuoliriskin hallinta 74 12.5.2 Käyttötesti 77 12.5.3 Stressitestit 78 12.5.4 Wrong-way riski 78 12.5.5 Mallintamisprosessin kattavuus 79 12.6 Mallin validointia koskevat vaatimukset 81 12.7 Hakemus 82 13 Kaupankäyntivarastoon sisällytettyjen sopimusten vastapuoliriskilaskennan erityispiirteet 83 13.1 Kaupankäyntivarastoon sisällytettyjen luottojohdannaisten vakavaraisuuslaskenta 84 13.2 Hyväksyttävät vakuudet 85 14 Raportointi Finanssivalvonnalle 87 15 Määritelmät 88 15.1 Määritelmät 88 15.2 Finanssivalvonnan vakavaraisuusstandardeista käytetyt lyhenteet 96 16 Lisätiedot 98 17 Standardin muutoshistoria 99 18 Liitteet 101
dnro 11/120/2006 7 (101) 1 SOVELTAMINEN Annettu: 20.5.2011 Voimaan: 1.6.2011 (1) Tämän standardin mukainen vastapuoliriskin vakavaraisuusvaatimus koskee seuraavia Finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008) tarkoittamia valvottavia: luottolaitokset, lukuun ottamatta sähkörahayhteisöjä sijoituspalveluyritykset rahastoyhtiöt, jotka harjoittavat sijoitusrahastolain (48/1999) 5 :n 2 momentissa tarkoitettua toimintaa (omaisuudenhoitoa harjoittava rahastoyhtiö) Talletuspankkien yhteenliittymästä annetussa laissa (599/2010) tarkoitetut yhteenliittymän keskusyhteisöt (2) Jäljempänä tässä standardissa käytetään yleisnimitystä valvottava kaikista standardin soveltamisalaan kuuluvista yhteisöistä. Annettu: 1.4.2011 Voimaan: 1.4.2011 (3) Jäljempänä tässä standardissa nimikkeellä luottolaitos tarkoitetaan luottolaitoksia, pois lukien sähkörahayhteisöt. (4) Jäljempänä tässä standardissa nimikkeellä rahastoyhtiö tarkoitetaan rahastoyhtiöitä, jotka harjoittavat sijoitusrahastolain 5 :n 2 momentissa tarkoitettua toimintaa. (5) Tätä standardia ei kuitenkaan sovelleta luottolaitokseen silloin, kun se on luottolaitoksen suomalainen tytärluottolaitos, jos Finanssivalvonta on myöntänyt luottolaitokselle luottolaitostoiminnasta annetun lain 56 :ssä tarkoitetun luvan. (6) Mitä kohdassa 5 todetaan suomalaisen luottolaitoksen tytärluottolaitoksesta sovelletaan vastaavasti sijoituspalveluyrityksen suomalaiseen tytärsijoituspalveluyritykseen ja rahastoyhtiön suomalaiseen tytärrahastoyhtiöön.
dnro 11/120/2006 8 (101) (7) Seuraavien luottolaitosten on laskettava tämän standardin mukainen vastapuoliriskin vakavaraisuusvaatimus myös niiden konsolidoidun taloudellisen aseman perusteella (konsolidoitu vastapuoliriskin vakavaraisuusvaatimus): a) luottolaitoksen, joka on konsolidointiryhmän emoyritys b) luottolaitoksen, jonka emoyrityksenä olevan omistusyhteisön kotipaikka on Suomessa ja joka on taseen loppusummaltaan suurin tällaisen omistusyhteisön tytärluottolaitoksista c) luottolaitoksen, jonka emoyrityksenä olevan omistusyhteisön kotipaikka on toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa (ETA-valtiossa) ja jonka osalta kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy: emoyrityksen kotivaltiossa ei ole konsolidointiryhmään kuuluvaa ulkomaista luottolaitosta luottolaitoksen taseen loppusumma on suurempi kuin emoyrityksen minkään muun sellaisen tytärluottolaitoksen tai ulkomaisen tytärluottolaitoksen taseen loppusumma, jonka kotipaikka on ETA-valtiossa d) luottolaitoksen, jos Finanssivalvonta on sopinut konsolidointiryhmään kuuluvien ulkomaisten luottolaitosten valvonnasta vastaavien toisten ETA-valtioiden viranomaisten kanssa siitä, että Finanssivalvonta toimii ulkomaisen luottolaitoksen konsolidoidusta valvonnasta vastaavana valvontaviranomaisena ja että konsolidoituun valvontaan sovelletaan Suomen lakia. (8) Konsolidoitu vastapuoliriskin vakavaraisuusvaatimus ei kuitenkaan koske luottolaitosta, joka on kohdassa 7 tarkoitetun luottolaitoksen tytäryritys tai suomalaisen omistusyhteisön muu kuin kohdassa 7 tarkoitettu tytäryritys. (9) Sen estämättä mitä kohdassa 8 todetaan, konsolidoitu vastapuoliriskin vakavaraisuusvaatimus koskee luottolaitosta, jonka tytär- tai omistusyhteysyrityksenä tai emoyrityksenä olevan omistusyhteisön tytär- tai omistusyhteysyrityksenä on vähintään yksi sellainen ulkomainen luottolaitos, sijoitusrahastolaissa tarkoitettuun rahastoyhtiöön rinnastettava ulkomainen yritys tai rahoituslaitos, joka sijaitsee Euroopan talousalueeseen kuulumattomassa valtiossa. (10) Konsolidoitu vastapuoliriskin vakavaraisuusvaatimus ei koske luottolaitosta, jos Finanssivalvonta on sopinut muiden konsolidointiryhmään kuuluvien ulkomaisten luottolaitosten valvonnasta vastaavien viranomaisten kanssa sii-
dnro 11/120/2006 9 (101) tä, että toisen ETA-valtion toimivaltainen viranomainen vastaa luottolaitoksen konsolidoidusta valvonnasta. (11) Konsolidoitu vastapuoliriskin vakavaraisuusvaatimus koskee sijoituspalveluyrityksiä ja rahastoyhtiöitä vastaavasti kuin mitä kohdissa 7-10 todetaan luottolaitosten osalta. (12) Konsolidoitu vastapuoliriskin vakavaraisuusvaatimus ei koske sijoituspalveluyritystä, jonka emoyritys on ETA-valtiossa toimiluvan saanut luottolaitos taikka tällaisessa valtiossa oleva omistusyhteisö, joka on samalla ETAvaltiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen emoyritys, edellyttäen, että luottolaitosta valvotaan sen konsolidoidun taloudellisen aseman perusteella. (13) Mitä kohdassa 12 todetaan sijoituspalveluyrityksestä, sovelletaan vastaavasti rahastoyhtiöön. (14) Sen estämättä mitä edellä tässä standardissa todetaan ei standardia sovelleta luottolaitokseen, jolle Finanssivalvonta on myöntänyt luottolaitostoiminnasta annetun lain 94 :n 2 momentissa tarkoitetun luvan. (15) Mitä kohdassa 14 todetaan luottolaitoksesta, sovelletaan vastaavasti sijoituspalveluyritykseen ja rahastoyhtiöön (16) Vastapuoliriskin vakavaraisuusvaatimuksen laskentaa koskevat siirtymäsäännökset on sisällytetty lukuun 5.3.
dnro 11/120/2006 10 (101) 2 TAVOITTEET JA RAKENNE 2.1 Tavoitteet (1) Vastapuoliriskin vakavaraisuusvaatimusta koskevan standardin tavoitteena on kuvata vastapuoliriskin vakavaraisuuslaskentaan liittyvät vaatimukset ja tekninen laskenta. (2) Lisäksi standardilla pyritään varmistamaan, että: valvottavalla on riittävät valmiudet vastapuoliriskiensä vakavaraisuusvaatimuksen laskemiseen, valvottava valitsee toimintaansa parhaiten soveltuvan vastapuoliriskejä koskevan laskentamenetelmän/-menetelmät, ja valvottava huomioi laskelmissaan kaikki ne sopimukset, joita koskee vastapuoliriskiä koskeva vakavaraisuusvaatimus. (3) Vastapuoliriskin vakavaraisuuslaskenta koskee sekä luottoriskin standardimenetelmää että sisäisten luottoluokitusten menetelmää. Vakavaraisuusvaatimus koskee rahoitustoiminnan erien lisäksi myös kaupankäyntivarastoon sisällytettyjä sopimuksia. Tässä standardissa selvitetään ne periaatteet, joita valvottavan on noudatettava vastapuoliriskin vakavaraisuusvaatimuksen laskennassa molemmissa luottoriskimenetelmissä ja kaupankäyntivarastoon sisällytetyille sopimuksille.
dnro 11/120/2006 11 (101) 2.2 Rakenne (4) Standardin luvussa 5 on esitetty vastapuoliriskin vakavaraisuuslaskennan perusperiaatteet ja luvussa 6 sopimukset, joille tulee laskea vastapuoliriskistä johtuva vakavaraisuusvaatimus. (5) Vastapuoliriskin vakavaraisuuslaskennassa sovellettavat menetelmät ja huomioitavat määrät sekä periaatteet kahdenvälisten johdannaissopimusten nettouttamiselle löytyvät luvuista 7 ja 8. (6) Luvuissa 9-12 käydään yksityiskohtaisesti läpi vastapuoliriskin vakavaraisuuslaskennassa käytössä olevat menetelmät. Kaupankäyntivarastoon sisällytettyjä sopimuksia koskevat erityiskysymykset vastapuoliriskilaskennassa on selvitetty erikseen luvussa 13. Lukuun 15 on lisäksi koottu tässä standardissa käytettyjä määritelmiä.
dnro 11/120/2006 12 (101) 3 KANSAINVÄLINEN VIITEKEHYS (1) EU:n ns. vakavaraisuusdirektiivit vastaavat pääperiaatteiltaan Baselin pankkivalvontakomitean 11/2005 julkistamaa vakavaraisuuskehikkoa. Direktiiveissä Baselin komitean suositukset ulotetaan koskemaan myös sijoituspalveluyrityksiä yhdenmukaisesti EU:ssa noudatetun periaatteen mukaisesti. (2) Baselin pankkivalvontakomitean suositus "International Convergence of Capital Measurement and Standards" on saatavilla komitean kotisivulla osoitteessa http://www.bis.org. (3) Vastapuoliriskin vakavaraisuusvaatimuksen laskenta sisältyy Baselin pankkikivalvontakomitean suosituksen "International Convergence of Capital Measurement and Standards" liitteeseen 4: Annex 4: Treatment of Counterparty Credit Risk and Cross-Product Netting (4) Standardin valmistelussa on lisäksi huomioitu seuraava Baselin pankkivalvontakomitean julkaisu: Bank of International Settlements, Baselin pankkivalvontakomitea: The Application of Basel II to Trading Activities and the Treatment of Double Default Effects, July 2005.
dnro 11/120/2006 13 (101) 4 NORMIPERUSTA (1) Vakavaraisuutta koskeva kansallinen sääntely perustuu seuraaviin EU:n direktiiveihin: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/48/EY luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (32006L0048); EUVL N:o L 177, 30.6.2006, s.1 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/49/EY sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä (32006L0049); EUVL N:o L177, 30.6.2006, s. 201 (2) Yksityiskohtaiset määräykset vastapuoliriskejä koskevasta vakavaraisuusvaatimuksesta sisältyvät direktiivin 2006/48/EY 78 80 artiklaan ja II, III ja IV liitteisiin, VII liitteen 3 osan 5,7 ja 8 kohtaan sekä direktiivin 2006/49/EY II liitteeseen. (3) Vastapuoliriskin vakavaraisuusvaatimuksesta säännellään kansallisesti luottolaitostoiminnasta annetun lain (121/2007) 57 :ssä. (4) Direktiivit ovat saatavilla Euroopan Unionin EUR-Lex tietokannasta, joka on osoitteessa http://eur-lex.europa.eu/ Annettu: 1.4.2011 Voimaan: 1.5.2011 (5) Finanssivalvonnan oikeus antaa standardin aihepiiriä koskevaa sitovaa sääntelyä perustuu seuraaviin säännöksiin: luottolaitostoiminnasta annetun lain (121/2007) 93 sijoituspalveluyrityksistä annetun lain (922/2007) 46 1 momentti sijoitusrahastolain (48/1999) 6 :n 5 momentti talletuspankkien yhteenliittymästä annetun lain 19 :n 8 momentti.
dnro 11/120/2006 14 (101) 5 VASTAPUOLIRISKIN VAKAVARAISUUSLASKENNAN PERUSPERIAATTEET Perustelu (1) Vastapuoliriski (Counterparty Credit Risk, CCR) on riski siitä, että transaktion vastapuoli tulee maksukyvyttömäksi ennen kuin transaktion kassavirrat on lopullisesti selvitetty. 1 5.1 Vakavaraisuuslaskennan sisältö 5.1.1 Vakavaraisuuslaskennan yleiset periaatteet (2) Vastapuoliriskistä johtuva vakavaraisuusvaatimus lasketaan arvopaperivakuudelliseen rahoitustoimintaan liittyville transaktioille (Securities Financing Transactions, SFT), OTC-johdannaisille ja pitkän selvitysajan transaktioille. Perustelu (3) Arvopaperivakuudelliseen rahoitustoimintaan liittyvillä transaktioilla tarkoitetaan tässä takaisinosto- ja takaisinmyyntisopimuksia, arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksiantamista tai ottamista sekä vakuudelliseen limiittiluotonantoon liittyviä transaktioita (margin lending). (4) Tässä standardissa esitettyjä vastapuoliriskin vakavaraisuusvaatimuksen laskentaan liittyviä sääntöjä sovelletaan sekä rahoitustoiminnan että kaupankäyntivaraston eriin tässä standardissa tarkemmin määritellyin ehdoin ja poikkeuksin. 1 Direktiivin 2006/48/EY liite III, 1. osa (1)
dnro 11/120/2006 15 (101) (5) Vastapuoliriskiä sisältävien sitoumusten vakavaraisuusvaatimus lasketaan kaksivaiheisesti tämän standardin 4.3k sääntöjen mukaisesti aivan kuten saamisten, sijoitusten ja taseen ulkopuolisten sitoumusten vakavaraisuusvaatimus standardeissa 4.3c ja 4.3d. (6) Rahoitustoimintaan sisällytetyille sopimuksille määritetään ensin vastuuarvo, jota luottoriskin sisäisten luottoluokitusten menetelmässä kutsutaan vastuuksi maksukyvyttömyyshetkellä (EAD). Vastuuarvon laskentaan liittyvät säännöt on esitetty tämän standardin luvussa 5.1.2. Vastuuarvo tai vastuu maksukyvyttömyyshetkellä riskipainotetaan tämän jälkeen käytössä olevasta luottoriskimenetelmästä riippuen, kuten luvussa 5.1.3 todetaan. (7) Kaupankäyntivarastoon luettavien sopimusten vastapuoliriski lasketaan kuten tämän standardin luvuissa 5.1.2 ja 5.1.3 todetaan pääsääntöisesti rahoitustoimintaan luettavia sitoumuksia vastaavalla tavalla. Käsittely riippuu valitusta luottoriskimenetelmästä. Perustelu (8) Tämä standardi sisältää lähinnä vastuuarvon laskentaan liittyvät yksityiskohtaiset säännöt tiettyjen laskentamenetelmien osalta. Vastuuarvon laskentaan sovelletaan myös kyseessä olevasta sopimuksesta ja siihen sovellettavasta luottoriskimenetelmästä ja luottoriskinvähentämistekniikasta johtuen muita Finanssivalvonnan standardeja kuten luvussa 5.1.2 todetaan. Riskipainotettujen vastuiden yhteismäärän laskennan osalta viitataan luvussa 5.1.3 pääsääntöisesti standardeihin 4.3c ja 4.3d. Perustelu (9) Tässä standardissa esitettyjen vastapuoliriskiä sisältävien sitoumusten vakavaraisuuslaskenta on vastuuarvon laskennan osalta pääosin sama sekä rahoitustoiminnan että kaupankäyntivaraston sopimuksille. Poikkeukset tästä pääsäännöstä koskevat lähinnä kaupankäyntivarastoon kirjattuja luottojohdannaisia. Nämä poikkeukset löytyvät luvusta 13. Perustelu (10) Sellaiset vastapuoliriskiä sisältävät sitoumukset, joille lasketaan vakavaraisuusvaatimus tämän standardin sääntöjen mukaisesti, on tarkemmin määritelty luvussa 6. 5.1.2 Vastuuarvon tai vastuu maksukyvyttömyyshetkellä (EAD) laskenta Perustelu (11) Vastuuarvolla tarkoitetaan saamisista, sijoituksista, taseen ulkopuolisista eristä ja muista vastapuoliriskiä sisältävistä sopimuksista vakavaraisuuslaskennassa huomioitavaa määrää ennen vastapuoleen, vakuuteen, omaisuuserään tai muuhun perustuvan riskipainon huomioimista. Taseen ulkopuolisten sitoumusten yhteydessä vastuuarvosta käytetään nimitystä luottovastaarvo. Sisäisten luottoluokitusten menetelmässä tätä kutsutaan vastuuksi maksukyvyttömyyshetkellä.
dnro 11/120/2006 16 (101) Perustelu Perustelu Perustelu (12) Vastuuarvosta ja vastuusta maksukyvyttömyyshetkellä käytetään jatkossa tässä standardissa 4.3k pääsääntöisesti yhteistä nimitystä vastuuarvo. Erittely vastuuarvoksi tai vastuuksi maksukyvyttömyyshetkellä tehdään silloin kun asiakokonaisuus vaatii erittelyä eri luottoriskimenetelmien välillä. (13) Vastuuarvon laskenta tapahtuu kyseessä olevasta vastapuoliriskiä sisältävästä sopimuksesta, luottoriskinvähentämistekniikasta sekä valitusta luottoriskinmenetelmästä riippuen Finanssivalvonnan eri standardeissa esitettyjen sääntöjen ja menetelmien mukaisesti kuten kohdassa 17 tarkemmin säännellään. Esim. arvopaperivakuudelliseen rahoitustoimintaan liittyvien transaktioiden tietyt laskentamenetelmät esitetään luottoriskin vähentämistekniikoita koskevissa standardeissa kun taas näiden sitoumusten kehittyneintä ns. sisäisen mallin menetelmää koskevat asiat on esitetty tämän standardin luvussa 12. Sisäisten luottoluokitusten edistyneen menetelmän osalta vastapuoliriskiä sisältävien sitoumusten vastuuarvon laskenta taas tapahtuu standardin 4.3d:n mukaisesti. (14) Arvopaperivakuudelliseen rahoitustoimintaan liittyvien transaktioiden vastuuarvo voidaan siis laskea tässä standardissa 4.3k säännellyllä sisäisen mallin menetelmällä, jollei vastuuarvoa ole laskettu standardissa 4.3e luvuissa 9 ja 10 tai standardissa 4.3f luvuissa 16 ja 17 esitettyjen sääntöjen ja menetelmien mukaisesti. 2 (15) Laskettaessa vastuuarvoa tai vastuuta maksukyvyttömyyshetkellä voidaan vakuudet ja muut luottoriskiä vähentävät tekniikat huomioida Finanssivalvonnan luottoriskin vähentämistekniikoita koskevissa standardeissa 4.3e ja 4.3f 3 tai tässä standardissa 4.3k luvussa 8 sekä eri menetelmien yhteydessä esitettyjen periaatteiden mukaisesti. Käsittely riippuu luottoriskinvähentämistekniikasta, sitoumuksesta tai valitusta luottoriskimenetelmästä. (16) Vastuuarvon laskennassa on useita vaihtoehtoisia menetelmiä. Tässä standardissa esitetyt menetelmät ovat pääpiirteissään samat rahoitustoiminnan erille ja kaupankäyntivarastoon luettaville sopimuksille. Näihin menetelmiin liittyvä sääntely on esitetty tämän standardin luvuissa 9-12 ja kaupankäyntivaraston sopimuksiin liittyvät erityispiirteet on sisällytetty lukuun 13. (17) Vastuuarvon tai vastuun maksukyvyttömyyshetkellä laskenta tapahtuu siis kyseessä olevasta vastapuoliriskiä sisältävästä sopimuksesta, luottoriskinvähentämismenetelmästä sekä valitusta luottoriskimenetelmästä riippuen seuraavissa standardeissa esitettyjen sääntöjen ja menetelmien mukaisesti: 4 2 Laki luottolaitostoiminnasta (121/2007) 57 3 mom. ja direktiivin 2006/48/EY artikla 78(2) sekä liite VII, 3. osa (7). Sisäisen mallin menetelmän käytölle vaaditaan Rahoitustarkastuksen lupa 3 Direktiivin 2006/48/EY artikla 80(4) 4 Laki luottolaitostoiminnasta (121/2006) 57 3 mom., direktiivin 2006/48/EY artikla 78(2) ja liite VII, 3. osa (5) ja (7) mukailtu
dnro 11/120/2006 17 (101) 1. standardin 4.3e (Luottoriskin vähentämistekniikat luottoriskin standardimenetelmää käytettäessä) mukaisesti, silloin kun: a) valvottava käyttää rahoitustoimintaan sisältyvien sopimusten osalta luottoriskin standardimenetelmää ja b) kyse on arvopaperivakuudelliseen rahoitustoimintaan liittyvistä transaktioista, joihin c) sovelletaan seuraavia menetelmiä luottoriskin vähentämistekniikoiden vaikutusten laskennassa (standardin 4.3e luvut 9 ja 10): rahoitusvakuuksien yksinkertainen menetelmä, rahoitusvakuuksien kattava menetelmä, sekä sisäisen mallin menetelmä, jota voidaan soveltaa päänettoutussopimusten alaisiin transaktioihin (pl. OTCjohdannaiset). d) soveltuu myös kaupankäyntivarastoon sisältyville sopimuksille edellä mainituin ehdoin. 2. standardin 4.3f (Luottoriskin vähentämistekniikat sisäisten luottoluokitusten menetelmää käytettäessä) mukaisesti, silloin kun: a) valvottava käyttää rahoitustoimintaan sisältyvien sopimusten osalta sisäisten luottoluokitusten perusmenetelmää ja b) kyse on arvopaperivakuudelliseen rahoitustoimintaan liittyvistä transaktioista, joihin c) sovelletaan seuraavia menetelmiä luottoriskin vähentämistekniikoiden vaikutusten laskennassa (standardin 4.3f luvut 16 ja 17): rahoitusvakuuksien kattava menetelmä (soveltuu sisäisten luottoluokitusten perusmenetelmään), sekä sisäisen mallin menetelmä, jota voidaan soveltaa päänettoutussopimusten alaisiin transaktioihin (pl. OTCjohdannaiset). d) soveltuu myös kaupankäyntivarastoon sisältyville sopimuksille edellä mainituin ehdoin. 3. tämän standardin 4.3k (Vastapuoliriskin vakavaraisuusvaatimus) mukaisesti, silloin kun kyse on: a) rahoitustoiminnasta, johon sovelletaan joko luottoriskin standardimenetelmää tai sisäisten luottoluokitusten menetelmää, tai b) kaupankäyntivarastoon sisällytetyistä sitoumuksista, ja c) OTC-johdannaisista ja pitkän selvitysajan transaktioista, joihin sovelletaan tämän standardin luvuissa 9-12 esitettyjä menetel-
dnro 11/120/2006 18 (101) miä tai/ja d) arvopaperivakuudelliseen rahoitustoimintaan liittyvistä transaktioista, joihin sovelletaan kehittyneintä ns. sisäisen mallin menetelmää (tämän standardin luvussa 12) e) standardin 4.3k luvun 13 mukaisesti lasketaan kaupankäyntivarastoon sisältyvien luottojohdannaissopimusten vastuuarvo. 4. standardin 4.3d (Luottoriskin vakavaraisuusvaatimus sisäisten luottoluokitusten menetelmää käytettäessä) omia LGD-estimaatteja koskevien sääntöjen mukaisesti, silloin kun kyse on: a) rahoitustoiminnasta, tai kaupankäyntivarastoon sisällytetyistä sitoumuksista, joihin b) sovelletaan sisäisten luottoluokitusten edistynyttä menetelmää. 5.1.3 Riskipainotettujen vastuiden yhteismäärän laskenta (18) Luottoriskin standardimenetelmässä yksittäisten vastuuerien vastuuarvot kerrotaan toisessa vaiheessa standardin 4.3c mukaisilla riskipainoilla. Laskelman lopputuloksena saadaan riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä, joka suhteutetaan omiin varoihin. (19) Sisäisten luottoluokitusten menetelmässä riskipainotettujen vastuiden yhteismäärä lasketaan standardissa 4.3d esitetyn mukaisesti. Tämän standardin 4.3k mukaisesti laskettu vastuu maksukyvyttömyyshetkellä sijoitetaan kyseessä olevasta salkusta tai vastuuerästä riippuen soveltuvaan kaavaan tai se kerrotaan sille soveltuvalla riskipainolla standardissa 4.3d esitettyjen sääntöjen mukaisesti. Saatu lopputulos suhteutetaan omiin varoihin. (20) Kaupankäyntivarastoon luettavien sopimusten riskipainotettujen vastuiden yhteismäärän laskenta tapahtuu standardien 4.3c tai 4.3d mukaisesti, valitusta luottoriskimenetelmästä riippuen. (21) Riskipainotettujen vastuiden yhteismäärän laskenta tapahtuu siis kyseessä olevasta vastapuoliriskiä sisältävästä sopimuksesta, luottoriskinvähentämismenetelmästä sekä valitusta luottoriskimenetelmästä riippuen seuraavissa standardeissa esitettyjen sääntöjen ja menetelmien mukaisesti: 1. standardin 4.3c Luottoriskin vakavaraisuusvaatimus standardimenetelmää käytettäessä mukaisesti, silloin kun valvottava laskee vastapuoliriskiä sisältävien sitoumusten vastuuarvon seuraavasti: a) standardin 4.3e mukaisesti, tai b) tämän standardin 4.3k mukaisesti, silloin kun valvottava käyttää luottoriskin osalta luottoriskin standardimenetelmää
dnro 11/120/2006 19 (101) c) pitkän selvitysajan transaktioiden riskipainotettujen vastuiden yhteismäärä lasketaan 4.3c:n mukaisesti, vaikka valvottava muuten käyttää luottoriskin osalta sisäisten luottoluokitusten menetelmää d) kaupankäyntivarastoon sisällytettyjen sopimusten riskipainotettujen vastuiden yhteismäärä lasketaan 4.3c:n mukaisesti silloin kun valvottava käyttää luottoriskin osalta luottoriskin standardimenetelmää 2. standardin 4.3d Luottoriskin vakavaraisuusvaatimus sisäisten luottoluokitusten menetelmää käytettäessä mukaisesti, silloin kun valvottava laskee vastapuoliriskiä sisältävien sitoumusten vastuuarvon seuraavasti: a) standardin 4.3f mukaisesti, b) tämän standardin 4.3k mukaisesti, silloin kun valvottava käyttää luottoriskin osalta sisäisten luottoluokitusten perusmenetelmää, tai c) standardin 4.3d mukaisesti, silloin kun valvottava käyttää luottoriskin osalta sisäisten luottoluokitusten edistynyttä menetelmää d) kaupankäyntivarastoon sisällytettyjen sopimusten riskipainotettujen vastuiden yhteismäärä lasketaan standardin 4.3d:n mukaisesti silloin kun valvottava käyttää luottoriskin osalta sisäisten luottoluokitusten menetelmää. 5.2 Vastapuoliriskejä koskevan vakavaraisuuslaskennan yhteys muihin Finanssivalvonnan standardeihin Perustelu Perustelu (22) Tämä standardi 4.3k sisältää vakavaraisuusvaatimuksen laskentaan liittyvät säännöt sellaisille vastapuoliriskiä sisältäville sitoumuksille, joissa riski kohdistuu lähinnä valuuttakurssien, korkojen, osake- ja hyödykehintojen muutosten vaikutukseen sopimuksen arvoon. Näihin sitoumuksiin kuuluvat OTC-johdannaiset ja pitkän selvitysajan transaktiot sekä arvopaperivakuudelliseen rahoitustoimintaan liittyvät transaktiot. (23) Tähän standardiin ei sisälly omia varoja koskevaa sääntelyä. Omista varoista säännellään Finanssivalvonnan standardissa 4.3a Omien varojen määritelmä. Varoja, jotka vähennetään omista varoista standardin 4.3a mukaisesti, ei myöskään oteta huomioon tässä standardissa 4.3k. 5 5 Laki luottolaitostoiminnasta (121/2007) 57 5 mom.
dnro 11/120/2006 20 (101) Perustelu Perustelu (24) Luottoriskin riskipainotettujen erien laskenta luottoriskin standardimenetelmällä on ohjeistettu Finanssivalvonnan standardissa 4.3c Luottoriskin vakavaraisuusvaatimus standardimenetelmää käytettäessä ja vastaavasti luottoriskin riskipainotettujen erien laskenta sisäisten luottoluokitusten menetelmällä on ohjeistettu Finanssivalvonnan standardissa 4.3d Luottoriskin vakavaraisuusvaatimus sisäisten luottoluokitusten menetelmää käytettäessä. (25) Vakuudet ja muut luottoriskiä vähentävät tekniikat voidaan huomioida niiden periaatteiden mukaan, jotka on esitetty joko standardissa 4.3e Luottoriskin vähentämistekniikat standardimenetelmää käytettäessä 6 tai standardissa 4.3f Luottoriskin vähentämistekniikat sisäisten luottoluokitusten menetelmää käytettäessä tai tässä standardissa 4.3k luvussa 8 sekä eri menetelmien yhteydessä luvuissa 9-12. (26) Riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä lasketaan arvopaperistettujen erien osalta standardin 4.3h Arvopaperistamisen vakavaraisuusvaatimus mukaisesti. 7 (27) Tässä standardissa 4.3k esitettyjen vastapuoliriskiä sisältävien sitoumusten vakavaraisuuslaskenta on vastuuarvon laskennan osalta pääosin sama luottoriskin standardimenetelmän lisäksi myös sisäisten luottoluokitusten menetelmässä sekä kaupankäyntivarastoon sisältyville sopimuksille. Standardit 4.3c Luottoriskin vakavaraisuusvaatimus standardimenetelmää käytettäessä ja 4.3d Luottoriskin vakavaraisuusvaatimus sisäisten luottoluokitusten menetelmää käytettäessä sekä 4.3g Markkinariskin vakavaraisuusvaatimus tulevat sisältämään viittaukset standardiin 4.3k näiden vastapuoliriskiä sisältävien sitoumusten vakavaraisuuskäsittelyn osalta. (28) Kaupankäyntivaraston vastapuoliriskin laskemista koskevat viittaukset standardissa 4.3g löytyvät ko. standardin luvuista 5 ja 7 (vastapuoliriskit). (29) Finanssivalvonta edellyttää lisäksi, että valvottava toiminnassaan noudattaa Finanssivalvonnan standardissa 4.1 Sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan järjestäminen sisäisestä valvonnasta ja riskienhallinnasta annettuja periaatteita sekä Finanssivalvonnan standardissa 4.4a Luottoriskien hallinta hyvälle luottoriskin hallinnalle asetettuja periaatteita. 6 7 Direktiivin 2006/48/EY artikla 80(4) Laki luottolaitostoiminnasta (121/2007) 57 4 mom. ja 61 sekä direktiivin 2006/48/EY artikla 80(5)
dnro 11/120/2006 21 (101) 5.3 Siirtymäsäännökset (30) Luottoriskin standardimenetelmää tai sisäisten luottoluokitusten menetelmää käyttävän valvottavan tulee soveltaa vastapuoliriskin vakavaraisuuslaskentaan tämän standardin säännöksiä 1.3.2007 alkaen. 8 (31) Myös kaupankäyntivarastoon sisällytettyihin sopimuksiin sovelletaan tämän standardin mukaisia vastapuoliriskin vakavaraisuuslaskennan sääntöjä 1.3.2007 alkaen. 9 (32) Valvottavat voivat korvata 1.1.2008 asti tämän standardin 4.3k säännökset Finanssivalvonnan määräyksillä 106.7, 203.24 ja 306.7 luottoriskin kattamiseksi vaadittavien omien varojen ja konsolidoitujen omien varojen ilmoittamisesta sellaisina kuin ne ovat ennen 1.3.2007 siten kuin Finanssivalvonnan standardissa 4.3c luvussa 5.7 yleisistä siirtymäsäännöksistä ja tämän luvun kohdissa 33 ja 34 on todettu. 10 (33) Jos kohdassa 32 tarkoitettua mahdollisuutta käytetään, tulee kaupankäyntivarastoon sisällytettyjen luottojohdannaissopimusten vastapuoliriskin vakavaraisuusvaatimus laskea tämän standardin luvun 10 käyvän arvon menetelmällä. (34) Jos kohdassa 32 tarkoitettua mahdollisuutta käytetään, sovelletaan määräysten 106.7 ja 203.24 täyttöohjeiden luvussa 3 (direktiivin liite IV) lueteltuihin johdannaissopimuksiin Finanssivalvonnan määräysten 106.7 ja 203.24 täyttöohjeiden luvun 3 mukaista käsittelyä riippumatta siitä, ovatko ne taseeriä vai taseen ulkopuolisia eriä. Tämän käsittelyn tuloksena saatavat luvut muodostavat riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän näiden sopimusten osalta. 11 8 9 Direktiivin 2006/48/EY artikla 157 Direktiivin 2006/49/EY artikla 49 10 Direktiivin 2006/48/EY artikla 152(8) ja laki luottolaitostoiminnasta (121/2007) 178 1 mom. 11 Direktiivin 2006/48/EY artikla 152(9e) ja laki luottolaitostoiminnasta (121/2007) 178 1 mom.
dnro 11/120/2006 22 (101) 6 HUOMIOITAVAT SOPIMUKSET JA POIKKEUKSET VASTAPUOLIRISKILASKENNASTA 6.1 Huomioitavat sopimukset Perustelu (1) Tässä standardissa 4.3k käydään läpi vakavaraisuuslaskentaan liittyvät periaatteet sellaisten sitoumusten osalta, joihin liittyy vastapuoliriskiä ja joissa riski kohdistuu lähinnä valuuttakurssien, korkojen, osake- ja hyödykehintojen muutosten vaikutukseen sopimuksen arvoon. (2) Vastapuoliriskistä johtuva vakavaraisuusvaatimus lasketaan seuraaville sopimuksille: 12 1) johdannaissopimuksille (pörssin ulkopuolisille OTCjohdannaissopimuksille) 2) kaupankäyntivarastoon sisällytetyille luottojohdannaissopimuksille 13 3) pitkän selvitysajan transaktioille 4) arvopaperivakuudelliseen rahoitustoimintaan liittyville transaktioille, joita ovat takaisinosto- ja takaisinmyyntisopimukset arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksiantaminen tai - ottaminen, sekä vakuudellisen limiittiluotonantoon liittyvät sopimukset (margin lending). (3) Vastapuoliriskin vakavaraisuusvaatimus lasketaan sekä kaupankäyntivarastoon että rahoitustoimintaan sisällytetyille sopimuksille. 12 Direktiivin 2006/48/EY liite III, 2. osa, kohta 2 13 Direktiivin 2006/49/EY liite II, kohdat 5. ja 7. ja direktiivin 2004/39/EY liite I, C. osa, kohta 8
dnro 11/120/2006 23 (101) (4) Johdannaissopimusten osalta vakavaraisuusvaatimus lasketaan: kohdan 5 korkosopimuksiin kohdan 6 valuuttakurssisopimuksiin ja kultaa koskeviin sopimuksiin sekä kohdan 7 mukaisesti muihin kohde-etuuksiin ja indekseihin sidottuihin vastaaviin sopimuksiin sisältyville sitoumuksille. Kohdissa 5, 6 ja 7 olevat sopimukset ovat pörssin ulkopuolisia OTCjohdannaissopimuksia lukuun ottamatta eriä, joiden vastuuarvo luvun 6.2 mukaisesti on nolla. 14 (5) Korkosopimuksia ovat: 15 a. yhden valuutan käsittävät koronvaihtosopimukset, b. viitekoron vaihtosopimukset (basis swap), c. korkotermiinit, d. korkofutuurit e. ostetut korko-optiot ja f. muut samanluonteiset sopimukset. (6) Valuuttakurssisopimukset ja kultaa koskevat sopimukset: 16 a. valuuttojen väliset koronvaihtosopimukset, b. valuuttatermiinisopimukset, c. valuuttafutuurit, d. ostetut valuuttaoptiot, e. muut samanluonteiset sopimukset ja f. kohtien a-e luonteiset kultaa koskevat sopimukset. (7) Lisäksi huomioidaan edellä mainituissa kohdissa 5 a-e ja 6 a-d mainittujen sopimusten luonteiset muita kohde-etuuksia tai indeksejä koskevat sopimukset. Nämä käsittävät vähintään kaikki seuraavat yksilöidyt välineet, jotka eivät muuten sisälly kohtiin 5 tai 6: 17 optiot, futuurit, swapit, korkotermiinit ja muut johdannaissopimukset, joiden kohde-etuutena on arvopaperi, valuutta, korko tai tuotto taikka toinen johdannaissopimus, rahoitusindeksi tai rahoitusmittari ja jotka voidaan toteuttaa kohde-etuus luovuttaen tai nettoarvon tilityksellä; 14 Direktiivin 2006/49/EY artikla 3, kohta 1.h 15 Direktiivin 2006/48/EY liite IV 16 Direktiivin 2006/48/EY liite IV 17 Direktiivin 2006/48/EY liite IV ja direktiivin 2004/39/EY liite I, C. osa, kohdat 4,7,9 ja 10
dnro 11/120/2006 24 (101) optiot, futuurit, swapit, termiinit ja muut johdannaissopimukset, joiden kohde-etuus on hyödyke ja jotka voidaan toteuttaa kohde-etuus luovuttaen, joilla ei käydä kauppaa säännellyillä markkinoilla ja/tai monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä ja joita ei ole tarkoitettu kaupallisiin tarkoituksiin sekä jotka ovat luonteeltaan muiden johdannaisrahoitusvälineiden kaltaisia, kun otetaan muun muassa huomioon, että ne on selvitetty tunnustettujen selvityslaitosten kautta ja että ne ovat säännöllisesti vakuuksien muutospyynnön kohteina; hinnanerosopimukset (Financial Contracts for Differences); optiot, futuurit, swapit, korkotermiinit ja muut johdannaissopimukset, joihin liittyvät ilmastonvaihtelut, kuljetusmaksut, päästökiintiöt tai inflaatioasteet tai muut viralliset taloustilastot ja jotka on toteutettava nettoarvon tilityksellä tai jotka voidaan toteuttaa nettoarvon tilityksellä jonkin osapuolen niin halutessa (muutoin kuin maksun laiminlyönnin yhteydessä tai sopimuksen päättyessä muusta syystä), sekä muut johdannaissopimukset, jotka liittyvät omaisuuteen, oikeuksiin, joukkovelkakirjoihin, indekseihin ja toimiin, joita ei ole mainittu tässä ja jotka ovat luonteeltaan muiden johdannaisrahoitusvälineiden (= kaikki muut kuin luottojohdannaiset) kaltaisia, kun otetaan muun muassa huomioon, käydäänkö niillä kauppaa säännellyillä markkinoilla vai monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä, selvitetäänkö ne tunnustettujen selvityslaitosten kautta ja ovatko ne säännöllisesti vakuuksien muutospyynnön kohteina. Perustelu (8) Vastapuoliriskin vakavaraisuusvaade lasketaan myös pitkän selvitysajan transaktioille. 18 Pitkän selvitysajan transaktiot ovat transaktioita, joissa vastapuoli sitoutuu toimittamaan arvopaperin tai hyödykkeen tai suorittamaan ulkomaanvaluutan määräisen summan käteissuorituksen tai muiden rahoitusinstrumenttien tai hyödykkeiden vastikkeeksi tai päinvastoin selvitys- tai toimituspäivänä, jonka on sopimuksessa määritelty olevan myöhemmin kuin on markkinakäytäntö kyseiselle nimenomaiselle transaktiolle tai myöhemmin kuin viisi arkipäivää siitä päivästä, jona valvottava aloittaa transaktion, sen mukaan kumpi päivämääristä on aikaisempi. 19 (9) Vastapuoliriskin vakavaraisuusvaade lasketaan myös arvopaperivakuudelliseen rahoitustoimintaan liittyville transaktioille. 20 Arvopaperivakuudelliseen rahoitustoimintaan liittyvät transaktiot eli takaisinosto- ja takaisinmyyntisopimukset, arvopaperilainaus ja vakuudellinen limiittiluotonanto (margin lending), otetaan huomioon Finanssivalvonnan luvalla luvussa 12 esitetyllä sisäisen mallin menetelmällä ellei niitä ole sovellettavasta luottoriskimenetelmästä 18 Direktiivin 2006/48/EY liite III, 2. osa, kohta 7 19 Direktiivin 2006/48/EY liite III, 1. osa, kohta 3 20 Direktiivin 2006/48/EY liite III, 2. osa, kohta 2
dnro 11/120/2006 25 (101) riippuen, otettu huomioon Finanssivalvonnan standardin 4.3e lukujen 9 ja 10 mukaisesti tai standardin 4.3f lukujen 16 ja 17 mukaisesti. Perustelu (10) Luvussa 12 käydään läpi vakavaraisuuslaskentaan liittyvät periaatteet, silloin kun valvottava Finanssivalvonnan luvalla käyttää tämän standardin luvun 7 kohdassa 1 mainittua sisäisen mallin menetelmää, jolla voidaan vaihtoehtoisesti laskea tämän luvun kohdissa 5-8 mainittujen sopimusten vastapuoliriskistä syntyvä vakavaraisuusvaatimus samoin kuin tämän luvun kohdassa 9 mainittuihin arvopaperivakuudelliseen rahoitustoimintaan liittyviin transaktioihin sisältyvien sitoumusten vakavaraisuusvaatimus. Perustelu (11) Takaisinostosopimuksella (repo) tarkoitetaan sopimusta, jolla valvottava luovuttaa vastapuolelle arvopapereita tai hyödykkeitä taikka arvopapereiden tai hyödykkeiden omistusoikeuteen liittyviä oikeuksia, ja valvottava sitoutuu ostamaan arvopaperit tai hyödykkeet (tai niiden sijasta vastaavat arvopaperit tai hyödykkeet) takaisin sovittuun hintaan sovittuna ajankohtana samalta vastapuolelta. 21 Perustelu (12) Takaisinmyyntisopimuksella (reverse repo) tarkoitetaan käänteistä takaisinostosopimusta. 22 Perustelu (13) Arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksiantamisella tai lainaksi ottamisella tarkoitetaan tapahtumaa, jossa valvottava ja sen vastapuoli luovuttaa arvopapereita tai hyödykkeitä asianmukaista vakuutta vastaan ja lainaksiottaja sitoutuu palauttamaan vastaavat arvopaperit tai hyödykkeet myöhempänä päivämääränä tai kun arvopaperit tai hyödykkeet luovuttanut valvottava sitä vaatii; sen valvottavan osalta, joka luovuttaa arvopaperit tai hyödykkeet, kyseessä on "arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi antaminen", ja sen valvottavan osalta, jolle ne luovutetaan "arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi ottaminen". 23 Perustelu Perustelu (14) Vakuudelliset limiittiluotonantotransaktiot (margin lending transactions) ovat transaktioita, jossa valvottava myöntää luottoa liittyen arvopaperien ostamiseen, myyntiin, hallussapitoon tai kaupankäyntiin niillä. Vakuudellisiin limiittiluotonantotransaktioihin eivät kuulu muut lainat, joiden vakuutena sattuu olemaan arvopaperivakuus. 24 (15) Kaupankäyntivarastoon sisällytettyjen luottojohdannaissopimusten vastapuoliriskin vakavaraisuuslaskentaan liittyvät erityiskysymykset on selvitetty luvussa 13. 21 Direktiivin 2006/48/EY artikla 4 (33) ja direktiivin 2006/49/EY artikla 3 (1.m) 22 Direktiivin 2006/48/EY artikla 4 (33) ja direktiivin 2006/49/EY artikla 3 (1.m) 23 Direktiivin 2006/48/EY artikla 4 (34) ja direktiivin 2006/49/EY artikla 3 (1.n) 24 Direktiivin 2006/48/EY liite III, 1. osa, kohta 4
dnro 11/120/2006 26 (101) 6.2 Tapaukset, jolloin vastapuoliriskille ei lasketa vakavaraisuusvaatimusta Annettu:20.5..2011 Voimaan: 1.6.2011 (16) Luottojohdannaisten vastapuoliriskin vastuuarvo on nolla, silloin kun valvottava hankkii luottojohdannaisen muodossa suojaa (ostaa suojaa, myy riskiä) kaupankäyntivaraston ulkopuolisille vastuille tai vastapuoliriskille ja valvottava laskee suojattavan omaisuuserän vakavaraisuusvaatimuksen, joko mikäli käytössä on luottoriskin standardimenetelmä, standardin 4.3e luvun 7 "Takaukset ja luottojohdannaiset (takauksen luonteinen luottosuoja)" mukaisesti, tai mikäli valvottavalla on Finanssivalvonnan lupa sisäisten luottoluokitusten menetelmän käytölle, standardin 4.3f vastaavan luvun 7 "Takaukset ja luottojohdannaiset (takauksen luonteinen luottosuoja)" mukaisesti tai mikäli valvottavalla on Finanssivalvonnan lupa sisäisten luottoluokitusten menetelmän käytölle, standardin 4.3d luvun 8.1.1 "Päällekkäinen maksukyvyttömyys-käsittely (double default)" ja standardin 4.3f luvun 7.3 "Hyväksyttävät takauksen luonteisen luottosuojan tarjoajat sovellettaessa päällekkäinen maksukyvyttömyys-käsittelyä (double default)" mukaisesti, tai mikäli valvottava käyttää sisäisten luottoluokitusten edistynyttä menetelmää, standardin 4.3d luvun 10.4.5 "Takausten ja luottojohdannaisten vaikutusten huomioiminen omia LGD-estimaatteja käytettäessä" mukaisesti. Valvottava voi kuitenkin oman valintansa mukaan johdonmukaisesti sisällyttää vastapuoliriskin pääomavaatimusten laskentaan kaikki kaupankäyntivarastoon kuulumattomat luottojohdannaiset, jotka on ostettu suojanakaupankäyntivaraston ulkopuoliselle vastuulle tai vastapuoliriskille, jos luottosuoja täyttää luottojohdannaisille standardeissa 4.3f ja 4.3e asetetut vaatimukset. 25 (17) Myytyihin kaupankäyntivarastoon kuulumattomiin luottoriskinvaihtosopimuksiin (myy suojaa, ostaa riskiä) liittyvä vastapuoliriskin vastuuarvo, kun niitä käsitellään valvottavan antamana luottosuojana ja niitä koskee luottoriskiin liittyvä pääomavaatimus koko nimellissumman osalta, on nolla. 26 (18) Vastapuoliriskin vastuuarvo nolla voidaan antaa johdannaissopimuksille tai arvopaperivakuudelliseen rahoitustoimintaan liittyville transaktioille ja pitkän selvitysajan transaktioille, jotka on tehty keskusvastapuolen kanssa ja joita keskusvastapuoli ei ole hylännyt. 27 25 Direktiivin 2006/48/EY liite III, 2. osa, kohta 3 26 Direktiivin 2006/48/EY liite III, 2. osa, kohta 4 27 Direktiivin 2006/48/EY liite III, 2. osa, kohta 6
dnro 11/120/2006 27 (101) (19) Lisäksi vastuuarvo nolla voidaan antaa keskusvastapuolia koskeville luottoriskivastuille, jotka johtuvat johdannaissopimuksista, arvopaperivakuudelliseen rahoitustoimintaan liittyvistä transaktioista ja pitkän selvitysajan transaktioista tai muista Finanssivalvonnan määrittämistä vastuista, joita valvottavalla on keskusvastapuolen kanssa. Keskusvastapuolen vastapuoliriskeille annetaan päivittäin täysi vakuus kaikkien sen järjestelyihin osallistuvien tahojen osalta. 28 28 Direktiivin 2006/48/EY liite III, 2. osa, kohta 6
dnro 11/120/2006 28 (101) 7 VAKAVARAISUUSVAATIMUKSEN LASKENNASSA SOVELLETTAVAT MENETELMÄT JA HUOMIOITAVAT MÄÄRÄT 7.1 Käytössä olevat menetelmät (1) Valvottavan tulee laskea luvun 6.1 kohdissa 4-8 määriteltyjen korkosopimusten, valuuttakurssisopimusten ja kultaa koskevien sopimusten ja muihin kohde-etuuksiin ja indekseihin sidottujen vastaavien sopimusten vastapuoliriskistä sekä pitkän selvitysajan transaktioista syntyvä vakavaraisuusvaatimus samoin kuin luvun 6.1 kohdassa 2 määriteltyjen kaupankäyntivarastoon luettavien luottojohdannaissopimusten vakavaraisuusvaatimus soveltaen yhtä alla olevista menetelmistä: 29 1. alkuperäisen hankinta-arvon menetelmä 2. käyvän arvon menetelmä 3. johdannaissopimusten standardimenetelmä ja 4. sisäisen mallin menetelmä (2) Sisäisen mallin menetelmällä (luvussa 12) voidaan tämän luvun 6.1 kohdissa 4-8 mainittujen sopimusten sekä kohdassa 2 määriteltyjen kaupankäyntivarastoon luettavien luottojohdannaissopimusten lisäksi Finanssivalvonnan luvalla määrittää seuraavien sitoumusten vakavaraisuusvaatimus siten kun luvussa 12 on esitetty: 30 takaisinosto- ja takaisinmyyntisopimukset; arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksiantaminen tai -ottaminen; vakuudelliseen limiittiluotonantoon liittyvät transaktiot (margin len- 29 Direktiivin 2006/48/EY liite III, 2. osa, kohta 1 ja liite IV ja liite VII, 3. osa, kohta 5 ja direktiivin 2000/49/EY liite II, kohta 7. 30 Direktiivin 2006/48/EY liite III, 2. osa, kohta 2
dnro 11/120/2006 29 (101) ding); ja pitkän selvitysajan transaktiot. Perustelu Perustelu (3) Alkuperäisen hankinta-arvon menetelmässä sopimusten vastuuarvo saadaan kertomalla sopimusten nimellisarvot niiden juoksuajan perusteella määräytyvillä kertoimilla. Menetelmä ei vaadi Finanssivalvonnan hyväksyntää, mutta esim. suuren kaupankäyntivaraston omaavilla ei ole mahdollisuutta käyttää tätä menetelmää kuten luvussa 7.2 kohdassa 9 on todettu. (4) Käyvän arvon menetelmässä sopimusten vastuuarvo saadaan jälleenhankintakustannusten ja tulevaisuuden luottoriskin yhteenlasketusta määrästä. Tulevaisuuden luottoriski taas saadaan kertomalla sopimuksen nimellisarvo sen juoksuajan perusteella määräytyvällä kertoimella. Menetelmä ei vaadi Finanssivalvonnan hyväksyntää. Perustelu Perustelu (5) Johdannaissopimusten standardimenetelmässä lasketaan vastapuoliriskin alaiselle sopimukselle keskimääräinen odotettu luottoriski ajan yli (Expected Positive Exposure). Menetelmässä verrataan transaktioiden markkina-arvoa ja vastapuoliluottoriskikertoimilla kerrottuja suojausryhmien nettoriskipositioita keskenään. Taantuma huomioidaan kertomalla saatu tulos vielä epävarmuustekijällä β. Menetelmä yhdistää sisäisen mallin menetelmän tärkeimmät ominaisuudet käyvän arvon menetelmään, mutta on kuitenkin sisäisen mallin menetelmää merkittävästi yksinkertaisempi menetelmä. Menetelmässä käytössä olevat suojausryhmät, vastapuoliluottoriskikertoimet ja epävarmuustekijä β ovat viranomaisten määrittämiä. Menetelmä ei vaadi Finanssivalvonnan hyväksyntää. (6) Luvussa 12 esitetty sisäisen mallin menetelmä on valvottavien omiin sisäisiin malleihin perustuva menetelmä vastuuarvon laskentaan. Valvottava määrittelee eri ajankohtina tapahtuvan odotetun luottoriskin (Expected Exposure) ja tämän pohjalta keskimääräisen odotetun luottoriskin ajan yli (Expected Positive Exposure). Keskimääräisen luottoriskin avulla pankki määrittelee vastuuarvon valitusta luottoriskimenetelmästä riippuen. Sisäisen mallin menetelmän käyttö vaatii Finanssivalvonnan hyväksynnän.
dnro 11/120/2006 30 (101) 7.2 Menetelmän valinta (7) Valvottava voi valita luvussa 7.1 kohdassa 1 mainituista neljästä menetelmästä toimintaansa parhaiten soveltuvan menetelmän, ottaen kuitenkin huomioon tässä luvussa esitetyt rajoitukset menetelmän valinnalle. (8) Johdannaissopimusten vastuuarvo lasketaan käyttämällä joko alkuperäisen hankinta-arvon menetelmää, käyvän arvon menetelmää, johdannaissopimusten standardimenetelmää tai sisäisen mallin menetelmää kuten tässä standardissa 4.3k todetaan. Pitkän selvitysajan transaktioihin liittyvän vakavaraisuusvaateen laskentaan voidaan myös soveltaa edellä mainittuja menetelmiä tämän standardin 4.3k mukaisesti. 31 (9) Ne valvottavat, joilla on ns. suuri kaupankäyntivarasto 32, eivät voi käyttää alkuperäisen hankinta-arvon menetelmää vastapuoliriskin vakavaraisuusvaateen laskemiseen. (10) Myös, jos valvottavalla on luvun 6.1 kohdassa 7 tarkoitettuja sopimuksia, tulee niiden vakavaraisuusvaatimus laskea muulla menetelmällä kuin alkuperäisen hankinta-arvon menetelmällä. 33 (11) Alkuperäisen hankinta-arvon menetelmää ei siis voi soveltaa, jos valvottavalla on esim. hyödyke- tai osakejohdannaissopimuksia. Finanssivalvonta edellyttää lisäksi, että valvottava siirtyy tällöin myös korko-, kulta- ja valuuttakurssisidonnaisten johdannaissopimusten osalta soveltamaan muuta kun alkuperäisen hankinta-arvon menetelmää. (12) Luvussa 7.1 esitettyjen menetelmien osalta useampien menetelmien johdonmukainen käyttö on sallittu konsolidointiryhmän eri yrityksissä, mutta ei yksittäisen oikeushenkilön tasolla. 34 (13) Pitkän selvitysajan transaktioista aiheutuvat vastuut voidaan määrittää käyttäen jotakin luvun 7.1 kohdassa 1 mainittua menetelmää riippumatta menetelmästä, joka on valittu OTC-johdannaisille ja arvopaperivakuudelliseen rahoitustoimintaan liittyville transaktioille. Laskettaessa pitkän selvitysajan transaktioiden pääomavaatimuksia, valvottava, joka soveltaa luottoriskin osalta sisäisten luottoluokitusten menetelmää (Finanssivalvonnan standardi 4.3d), 31 Laki luottolaitostoiminnasta (121/2007) 57 3 mom. ja direktiivin 2006/48/EY artikla 78(2) 32 Määritelty Rahoitustarkastuksen standardissa 4.3g Markkinariskin vakavaraisuusvaatimus, luvuissa 5.1 ja 5.3 33 Direktiivin 2006/48/EY liite III, 2. osa, kohta 1 muunneltu 34 Direktiivin 2006/48/EY liite III, 2. osa, kohta 1
dnro 11/120/2006 31 (101) voi soveltaa luottoriskin standardimenetelmän mukaisia riskipainoja jatkuvasti ja tällaisten positioiden merkittävyydestä riippumatta. 35 (14) Luvussa 12 tarkoitetulla sisäisen mallin menetelmällä voidaan laskea joko johdannaissopimusten vastuuarvo tai arvopaperivakuudelliseen rahoitustoimintaan liittyvien transaktioiden vastuuarvo tai kaikkien edellä mainittujen sitoumusten vastuuarvot. Kaikissa näissä tapauksissa voidaan myös pitkän selvitysajan transaktioiden vastuuarvo laskea sisäisen mallin menetelmällä. Valvottava voi kuitenkin olla soveltamatta luvussa 12 tarkoitettua sisäisen mallin menetelmää sitoumuksille, jotka ovat vähäisiä kooltaan ja riskiltään. 36 (15) Arvopaperivakuudelliseen rahoitustoimintaan liittyvien transaktioiden vastuuarvo voidaan laskea tässä standardissa 4.3k luvussa 12 säännellyllä sisäisen mallin menetelmällä, jollei vastuuarvoa ole laskettu standardissa 4.3e tai standardissa 4.3f esitettyjen sääntöjen ja menetelmien mukaisesti. 37 (16) Valvottava voi soveltaa luvussa 12 tarkoitettua sisäisen mallin menetelmää vain Finanssivalvonnan luvalla. Valvottavan tulee täyttää luvussa 12 asetetut vähimmäisvaatimukset. 38 (17) Finanssivalvonnan määrittämä jäljellä olevien keskusvastapuoleen liittyvien luottoriskien vastuuarvo määritetään luvun 12 sisäisen mallin menetelmän mukaisesti edellyttäen, että keskusvastapuolen vastapuoliluottoriskeille annetaan päivittäin täysi vakuus kaikkien sen järjestelyihin osallistuvien tahojen suhteen. 39 7.3 Huomioitavat määrät (18) Alkuperäisen hankinta-arvon ja käyvän arvon menetelmässä lähdetään sopimusten nimellisarvoista. Käyvän arvon menetelmässä joudutaan lisäksi määrittämään sopimusten jälleenhankintakustannus, johon tarvitaan markkina-arvoa. (19) Johdannaissopimusten standardimenetelmässä käytetään joko transaktioiden markkina-arvoa tai vastapuoliluottoriskikertoimella painotettua nettoriskipositiota, riippuen siitä kumpi näistä on suurempi. Nettoriskipositiossa efektiiviset nimellisarvot (notional value) kerrotaan modifioidulla duraatiolla, jonka 35 Direktiivin 2006/48/EY liite III, 2. osa, kohta 7 36 Direktiivin 2006/48/EY liite III, 6. osa, kohta 1 37 Laki luottolaitostoiminnasta (121/2007) 57 3 mom. ja direktiivin 2006/48/EY artikla 78(2) sekä liite VII, 3. osa, kohta 7. Sisäisen mallin menetelmän käytölle vaaditaan Rahoitustarkastuksen lupa 38 Direktiivin 2006/48/EY liite III, 6. osa, kohta 1 39 Direktiivin 2006/48/EY artikla 78(4) ja EY liite VII 3. osa, kohta 8