LIITE: alustava ehdotus eläinten hyvinvointijärjestelmäksi

1(2) Päivämäärä 28.11.2005 Dnro Viite ALUSTAVA ESITYS ELÄINTEN HYVINVOINTIJÄRJESTELMÄKSI VUOSILLE 2007-2013 Asia LAUSUNTOPYYNTÖ Maa- ja metsätalousministeriö asetti kesäkuussa 2005 eläinten hyvinvointijärjestelmän valmisteluryhmän, jonka tehtävänä on laatia ehdotus eläinten hyvinvointitoimenpiteeksi liitettäväksi Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaan vuosille 2007-2013. Työryhmä koostuu maa- ja metsätalousministeriön, maataloustuottajien, Helsingin yliopiston, tutkimuslaitosten, maatalousneuvonnan ja järjestöjen edustajista. Suomessa laaditaan kaksi maaseudun kehittämisohjelmaa: Manner-Suomen ja Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmat. Eläinten hyvinvointijärjestelmän valmisteluryhmä pyytää lausuntoa liitteenä olevaan työryhmän alustavaan ehdotukseen Manner-Suomen eläinten hyvinvointijärjestelmäksi. Erityisesti pyydetään arvioimaan toimenpiteiden tärkeyttä ja tarpeellisuutta suhteessa asetettuihin tavoitteisiin sekä mahdollista etusijajärjestystä, koska todennäköisesti toimenpiteitä joudutaan karsimaan esimerkiksi maaseudun kehittämisohjelmaan osoitetun rahoituksen selvittyä. Tällä hetkellä ohjelmakauden 2007-2013 rahoitus ja mahdollisten toimenpiteiden tukitasolaskelmat ovat vielä auki. Osa ryhmän kartoittamista toimenpidetarpeista liittyy investointi- ja rakennusohjevalmisteluun, joihin ryhmä antaa ehdotuksensa. Tällä ohjelmakaudella eläinten hyvinvointitoimenpiteitä on ollut ympäristötuen osana, mutta ohjelmakaudella 2007-2013 eläinten hyvinvoinnista on oma erillinen tukijärjestelmänsä. Lausunnot pyydetään toimittamaan ylitarkastaja Maija Kyrölle (osoitteella maa- ja metsätalousministeriö, PL 30, 00023 Valtioneuvosto, tai (mieluiten) sähköposti: maija.kyro@mmm.fi) viimeistään maanantaina 19.12.2005. Lisätietoja antavat työryhmän puheenjohtaja Tiina Malm (maa- ja metsätalousministeriö, p. 09-160 54220), työryhmän sihteeri Maija Kyrö (maa- ja metsätalousministeriö, p. 09-160 52456) sekä työryhmän jäsen Jaana Mikkola (maa- ja metsätalousministeriö, p. 09-160 53317). Työryhmän puheenjohtaja Tiina Malm LIITE: alustava ehdotus eläinten hyvinvointijärjestelmäksi Liitteen mukainen alustava esitys löytyy myös maa- ja metsätalousministeriön internet-sivuilta osoitteesta www.mmm.fi/ajankohtaista. MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ PL 30, 00023 VALTIONEUVOSTO (Helsinki) puh. (09) 16001 faksi (09) 160 54202 JORD- OCH SKOGSBRUKSMINISTERIET PB 30, 00023 STATSRÅDET (Helsingfors) tfn (09) 16001 fax (09) 160 54202 MINISTRY OF AGRICULTURE AND FORESTRY PO Box 30, FI-00023 GOVERNMENT, Finland (Helsinki) tel. +358 9 16001 fax +358 9 160 54202

2 JAKELU: Agrologien Liitto ry Agronomiliitto Elintarviketeollisuusliitto ry Elintarvikevirasto EVI Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos EELA Eläinsuojeluliitto Animalia ry Eläintautien torjuntayhdistys ETT Finfood Finska Hushållningssällskapet Helsingin yliopisto Eläinlääketieteellinen tiedekunta Maatalous- ja metsätieteellinen tiedekunta Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus, Mikkeli Kuopion yliopisto Soveltavan biotekniikan instituutti Lihakeskusliitto ry Lihateollisuuden Tutkimuskeskus Luomu-liitto ry Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT Kotieläintuotannon tutkimus Taloustutkimus Maa- ja metsätalousministeriö Maatalousosaston yksiköt Elintarvike- ja terveysosasto Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus TIKE Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry Maaseudun kehittäjät ry Maatalouslomittajat ry Maatalousyrittäjien eläkelaitos MELA Munakunta Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos PTT Pro Agria Suomen broileryhdistys ry Suomen Eläinlääkäriliitto Suomen Eläinsuojeluyhdistys SEY Suomen Hippos ry Suomen kuluttajaliitto ry Suomen lammasyhdistys ry Suomen 4H-liitto ry Suomen Siipikarjaliitto ry Suomen vuohiyhdistys ry Svenska lantbrukssällskapens förbund SLF Svenska Lantbruksproducenternas Centranförbund SLC Työvoima- ja elinkeinokeskusten maaseutuosastot Valtiovarainministeriö Työtehoseura, maatalousosasto Yksityiset maaseutuneuvojat ry Ympäristöministeriö TIEDOKSI: Eläinten hyvinvointijärjestelmän 2007-2013 valmisteluryhmä Valtiosihteeri Pekka Pesonen Kansliapäällikkö Jarmo Vaittinen

28.11.2005 ESITYS ELÄINTEN HYVINVOINTITUEKSI OSANA MANNER-SUOMEN MAASEUDUN KEHITTÄMISOHJELMAA 2007-2013 Lisäksi - toimenpide-ehdotuksia investointi- ja rakennusohjevalmistelua varten - neuvontamateriaalin ja oppaiden tuottaminen sekä koulutustilaisuudet Sisältö 1. NYKYTILAN KUVAUS Yleistä Ohjelmakauden 2000-2006 vaikutukset Eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten lähtötaso Muita tietoja Vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhkat 2. TAVOITTEET 3. ARVIO TALOUDELLISISTA, YMPÄRISTÖLLISISTÄ JA SOSIAALISISTA VAIKUTUKSISTA 4. KUVAUS ELÄINTEN HYVINVOINTITOIMENPITEESTÄ Perusehdot Eläinlajikohtaiset lisäehdot Tukikelpoisuusehdot 5. ALUSTAVA RAHOITUSTAULUKKO 6. SEURANTA JA ARVIOINTI 7. TUTKIMUKSEN, KOULUTUKSEN JA TEKNISEN AVUN TOIMIEN TARVE 8. TOIMIVALTAISET VIRANOMAISET JA VASTUUELIMET 9. TÄYTÄNTÖÖNPANO, VALVONTA JA SEURAAMUKSET 10. JULKISTAMISTOIMET 11. KUULEMISTULOKSET 12. YHTEENSOVITUS CAPin KANSSA Komissio antaa asetukset maaseudun kehittämisestä (ns. toimeenpanoasetus) ja maaseudun kehittämistoimenpiteiden valvonnoista. Asetukset tulevat käsittelyyn loppuvuodesta 2005, joten näistä voi tulla joihinkin nykytilanteen pohjalta kirjoitettuihin kohtiin muutoksia.

2 1. NYKYTILANTEEN KUVAUS 1.1. Yleistä Manner-Suomen alueella tukia saaneista tiloista oli vuonna 2004 peltokasvien viljelyyn erikoistunut 38 838 tilaa ja puutarhatuotantoon erikoistunut 2 241 tilaa. Maidontuotantoon oli erikoistunut 17 355 tilaa, naudanlihan tuotantoon 4 080 tilaa, sikatalouteen 3 381 ja siipikarjankasvatukseen 1 013 tilaa. Muut maatilat harjoittivat edellä mainittujen tuotantosuuntien yhdistelmiä tai olivat erikoistuneet muuhun tuotantoon. Taulukko 1. Nautojen, sikojen, siipikarjan, vuohien, lampaiden ja hevosten lukumäärät v. 2004 Manner- Suomessa (Maatilatilastollinen vuosikirja 2005, Suomen Hippos) Eläinten lukumäärä Nautaeläimiä 969 140 Sikoja 1 364 607 Siipikarjaa 10 405 204 Vuohia 7 271 Lampaita Hevosia 108 887 61 055, joista maatiloilla 24 400 Tuotantoeläinten terveydenhuollon kansallinen koordinaatio käynnistettiin vuonna 2001. Kansallisen eläinterveydenhuollon tavoitteena on parantaa kotieläintuotannon kannattavuutta edistämällä eläinten terveyttä ja hyvinvointia. Erillistä kansallisen terveydenhuollon organisaatiota ei ole vaan tämän ns. ETU työn koordinaatio hoidetaan olemassa olevien organisaatioiden Eläintautientorjuntayhdistyksen ETT ry:n ja Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos EELAn yhteistyönä. ETU työtä ohjaa ja linjaa ohjausryhmä, johon kuuluvat teollisuuden, viranomaisten, opetuksen ja tutkimuksen, tuottajajärjestöjen ja Suomen eläinlääkäriliiton edustajat. Viidelle eri tuotantosuunnalle (lypsykarja, lihanauta, sika, munantuotanto ja lihasiipikarja) on nimetty asiantuntijaryhmät, joihin on koottu laaja-alaisesti asiantuntijat. Näiden ETUasiantuntijaryhmien toimesta ja ETU -ohjausryhmän hyväksymänä on mm. määritelty terveydenhuollon kansallinen taso kullekin tuotantosektorille. Kansallinen taso koostuu niistä yhteisesti sovituista terveydenhuollon toimenpiteistä, joista kaikki, eläimet mukaan lukien, ovat hyödynsaajia. Eläinten terveydenhuolto on osa kansallista laatustrategiaa ja vahvistaa elintarviketuotantoketjumme vahvuuksia kuten hyvää eläinten terveystilannetta, vähäistä lääkkeiden käyttöä, elintarvikkeiden turvallisuutta sekä parantaa tilatason seurantaa, läpinäkyvyyttä ja dokumentaatiota. ETU -asiantuntijaryhmät ovat työstäneet mm. seuraavia laajoja kokonaisuuksia, joita on viety tai tullaan viemään tiloilla toteutettaviksi konkreettisiksi toimenpiteiksi: 1. terveydenhuollon kansallisen tason toimet; 2. lääkkeiden käyttötarpeen vähentämiseksi tehtävät toimet; 3. tautivastustusstrategiat (pääpainona ennaltaehkäisy); 4. terveydenhuoltotyössä syntyvän tiedon kerääminen ja hyödyntäminen (esim. sikaloiden terveysluokitusrekisteri 2004, nautatilojen terveydenhuollon seurantajärjestelmä eli Naseva 2006); ja 5. hyvinvoinnin kansalliset tavoitteet. Hyvinvoinnin kansallisten tavoitteiden laatimisessa on ollut mukana laajempi asiantuntijoiden joukko. Lisäksi ryhmät ovat pohtineet tuottajille ja eläinlääkäreille ja muille kotieläintuotannon sidosryhmille terveydenhuollon koulutuksen sisältöä. Sikapuolella kansallisen terveydenhuollon toteuttamisessa ollaan pisimmällä eli n. 70 % sikaloista on mukana on-line sikaloiden terveysluokitusrekisterissä eli säännöllisessä terveydenhuoltotyössä. Teurastamojen toimesta on pyritty saamaan aikaan tilatason hyvinvoinnin mittareita, joita on kehitelty kansainvälisten ns. hyvinvointi-indeksien pohjalta suomalaiseen kotieläintuotantoon soveltaen. Indeksien kehittely ja käyttöönotto on vielä kesken.

3 Neuvontajärjestö ProAgrian vuonna 2004 tehdyn Karjatilan ympäristömittarin mukaan tuotantoeläinten hyvinvointi on Suomessa melko hyvä. Eläinten hyvinvoinnin kannalta arvioiduilla tiloilla kehittämiskohteeksi nousi erityisesti eläinsuojan suhteellisen kosteuden hallinta. Eläinsuojan ilmanvaihdossa on kehitettävää kolmanneksella ympäristömittarilla arvioiduista tiloista. Eläinten parret ovat usein liian pieniä tai niiden rakenne on vaarallinen. Eläinten hyvinvointiin kiinnitetään myös aiempaa enemmän huomioita, neljännes arvioiduista tiloista hyödyntää tilakohtaista eläinten terveydenhoitosuunnitelmaa päivittäisessä toiminnassaan. Sikaloiden ja kanaloiden erityisongelma on suuri eläintiheys ja virikkeettömyys. Yhteisön jäsenvaltioilla on velvollisuus valvoa tuotantoeläinten hyvinvointia koskevien direktiivien noudattamista tarkastamalla vuosittain edustava määrä tuotantotiloja sekä raportoida tehdyistä tarkastuksista komissiolle kahden vuoden välein. Suomessa tavoitteena on tarkastaa vuosittain noin 2 % kaikista sika- ja vasikkatiloista, 10 % turkistarhoista sekä 15 % kanaloista, joissa on yli 350 munivaa kanaa. Vasikka- ja sikatiloja on tarkastettu vuodesta 1998 lähtien ja kanaloita sekä turkistarhoja vuodesta 2000 lähtien. Tarkastusten kohteet on valittu satunnaisotannalla ilman epäilyä eläinsuojelusäädösten rikkomisesta. Tarkastuksia tekevät lääninhallitusten määräämät kunnaneläinlääkärit. Tarkastuksia laajennetaan lähitulevaisuudessa koskemaan myös broileri-, kalkkuna-, vuohi- ja lammastiloja sekä nautojen pitoa, mikä lisää EU-eläinsuojelutarkastusten kokonaismäärää vuosittain noin 200:lla. Vuoden 2004 aikana tarkastettiin yhteensä 710 vasikka- ja sikatilaa, kanalaa sekä turkistarhaa. Vuonna 2004 32,4 %:lla tarkastetuista vasikkatiloista todettiin eläinsuojelusäädösten vastaista menettelyä. Aikaisempina vuosina useimmissa tapauksissa on ollut kyse liian ahtaista ryhmäkarsinoista, vasikoiden pitämisestä kytkettynä, pikkuvasikoiden kuivikkeiden puuttumisesta tai yli 8-viikkoisten vasikoiden pitämisestä yksittäiskarsinassa ilman eläinlääketieteellistä syytä sekä umpiseinäisissä yksittäiskarsinoissa. Vuonna 2004 liian pienet ryhmäkarsinat muodostivat edelleen neljäsosan kaikista havaituista epäkohdista mutta vasikoiden kytkettynä pitäminen ja pikkuvasikoiden kuivikkeiden puuttuminen olivat vähentyneet yli puoleen aikaisemmasta. Selvää kasvua edellisvuosiin verrattuna sen sijaan oli havaittavissa vasikoiden juomaveden saantiin liittyvissä epäkohdissa. Peräti 17 % kaikista havaituista puutteista liittyi vaatimuksiin huolehtia siitä, että kuumalla säällä samoin kuin sairaiden ja vahingoittuneiden vasikoiden saatavilla on jatkuvasti vettä tarjolla. Seuraavaksi yleisimmät puutteista liittyivät vasikoiden makuualueen asianmukaisuuteen sekä vasikoiden tilalla lopetukseen. Eläinsuojelullisia epäkohtia havaittiin 14 sikalassa (17,1 % tarkastetuista tiloista). Tilanne on hieman parantunut edellisestä vuodesta, jolloin rikkomuksia havaittiin 18,4 %:ssa tarkastuksista. Kuten aikaisempinakin vuosina suurin osa epäkohdista liittyi virikkeiden, kuten olkien puuttumiseen. Lisäksi ongelmia esiintyi lähinnä eläintilan puhtaudessa ja materiaalien kunnossa sekä karsinoiden tilavaatimuksissa. Yli 350 munivan kanan kanaloita tarkastettiin 81. Rikkomuksia havaittiin 25 kanalassa (30,8 % tarkastetuista tiloista). Todettujen epäkohtien määrä on selkeästi kasvanut edellisvuoteen verrattuna ja lähes nelinkertaistunut vuoteen 2002 verrattuna. Todetut rikkomukset kumpanakin viime vuotena ovat liittyneet lähes yksinomaan kahteen epäkohtaan; kynsiä hiovan varusteen puuttumiseen häkeistä ja vähemmässä määrin kanojen lopettamiseen niskamurrolla. Alle kolme kiloa painavien lintujen niskamurto on ollut sallittua lopetusmenetelmänä kuitenkin vasta 1.4.2005 lähtien. Sen sijaan kanojen kynsiä hiova varuste on ollut pakollinen perinteisissä varustelemattomissakin häkeissä jo 1.1.2003 lähtien. Maatalouden investointitukia on voitu myöntää kanojen häkkien korvaamiseen virikehäkeillä tuotannon säilyessä entisessä laajuudessa, minimivaatimukset ylittäviin emakkosikaloiden rakentamishankkeisiin sekä turkistarhojen osalta minkkien ja kettujen häkkien korvaamiseen suuremmilla häkeillä (MMMa 1436/2004, 24 ). Virikehäkki-investointeja on myönnetty kahteen hankkeeseen, emakkosikalainvestointeja ei ole myönnetty lainkaan.

4 1.2. Ohjelmakauden 2000-2006 vaikutukset Ohjelmakaudella 2000-2006 tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistäminen oli horisontaalisessa maaseudun kehittämisohjelmassa yhtenä ympäristötuen kotieläintilan lisätoimenpiteenä. Toimenpiteen tavoitteena oli lajinmukaisen kotieläinten hoidon edistäminen sekä viljelijöiden tietoisuuden lisääminen eläinten hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Toimenpiteen valinneiden viljelijöiden tuli päästää laidunnettavissa olevat kotieläimet (esimerkiksi lypsylehmät, emolehmät, hiehot, lampaat, vuohet ja hevoset) joko laitumelle tai jaloittelutarhaan. Sikojen tuli olla ulkotarhassa vähintään toukokuusta lokakuuhun. Kanojen ja broilerien osalta edellytettiin lattiakasvatusta. Lisäksi tuli laatia tilakohtainen ruokinnan ravinnetase ja viljelijän tai tilan hoitoon osallistuvan henkilön tuli osallistua tuotantoeläinten hyvinvointia koskevaan koulutuspäivään. Toimenpiteen oli valinnut yli 2000 viljelijää. Vuonna 2004 komissiolle tehtiin esitys horisontaalisen maaseudun kehittämisohjelman muutoksesta, jossa esitettiin tuki luonnonmukaiselle kotieläintuotannolle. Tuki oli ensimmäisen kerran haettavana vuonna 2005. Toimenpiteen oli valinnut 337 tilaa. 1.3. Eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten lähtötaso Täydentävät ehdot Viljelijän on noudatettava EU:n yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevassa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyjä täydentäviä ehtoja tuen saannin perusehtoina. Täydentävät ehdot jakautuvat kahteen osakokonaisuuteen: lakisääteiset hoitovaatimukset sekä hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimus. Lakisääteisten hoitovaatimusten osalta neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 liitteessä III on lueteltu neuvoston direktiivit ja asetukset erikseen määriteltyine artikloineen, joita on noudatettava täydentävien ehtojen osana. Nämä direktiivit ja asetukset on Suomessa kansallisesti toimeenpantu erinäisillä säädöksillä. Täydentäviin ehtoihin on lisäksi kansallisesti säätämällä määritelty hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksen sisältö. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 3 artiklan 2. kohdassa edellytetään viljelijöiden informointia täydentävistä ehdoista. Täydentävien ehtojen sisältö on selvitetty viljelijöille joulukuussa 2004 lähetetyissä täydentävien ehtojen oppaissa "Viljelytapa ja ympäristöehdot" ja "Eläinten merkintä ja rekisteröinti" sekä loppuvuodesta 2005 lähetetyssä oppaassa "Kasvinsuojeluaineet, rehut, elintarvikkeet ja eläintaudeista ilmoittaminen". (täydentävien ehtojen kokonaisuus esitetään ohjelma-asiakirjassa yhtenäisesti toimintalinja 2:n alussa) Euroopan yhteisön tuotantoeläinten hyvinvointia koskevat säädökset, jotka ovat eläinten hyvinvointituen taustalla - Neuvoston direktiivi 98/58/EY tuotantoeläinten suojelusta - Neuvoston direktiivi 91/629/ETY vasikoiden suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista - Neuvoston direktiivi 91/630/ETY (muut. 2001/88/EY, 2001/93/EY) sikojen suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista - Neuvoston direktiivi 1999/74/EY munivien kanojen suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista - Komission direktiivi 2002/4/EY neuvoston direktiivin 1999/74/EY soveltamisalaan kuuluvien munivien kanojen tuotantolaitosten rekisteröinnistä - Komission päätös 2000/50/EY tuotantoeläintilojen tarkastamista koskevista vähimmäisvaatimuksista Täydentävien ehtojen lakisääteisinä eläinten hyvinvointiin liittyvinä hoitovaatimuksina on 1.1.2007 lähtien kolmen ensin mainitun direktiivin erikseen mainittujen artikloiden vaatimusten noudattaminen, jotka on kuvattu seuraavassa:

5 Neuvoston direktiivi 98/58/EY tuotantoeläinten suojelusta, 4 artikla Jäsenvaltioiden on varmistettava, että olosuhteet, joissa eläimiä kasvatetaan ja pidetään, ovat direktiivin liitteessä annettujen säännösten mukaiset, ottaen huomioon eläinlajit ja niiden kehittyneisyyden asteen, mukautumiskyvyn ja niiden kesyyntymisen sekä saadun kokemuksen ja tieteellisen tiedon mukaisesti niiden fysiologiset ja etologiset tarpeet. Direktiivin liitteessä on asetettu hyvin yleisluontoisia vaatimuksia koskien eläimistä huolehtivaa henkilökuntaa, eläinten ja niiden pitopaikkojen päivittäistä tarkastamista, lääkinnällisen hoidon ja kuolleiden eläinten lukumäärästä pidettävää rekisteriä, eläimen liikkumavapautta, rakennusten ja eläinsuojien olosuhteita, eläinten pitopaikkojen ja laitteiden turvallisuutta, typistyksiä sekä eläimille annettavan ravinnon ja veden määrää ja laatua. Yllä luetellut vaatimukset on saatettu voimaan osin eläinsuojelulaissa (247/1996) ja asetuksessa (396/1996) ja osin eri eläinlajikohtaisissa maa- ja metsätalousministeriön päätöksissä ja asetuksissa. Koska yhteisö ei toistaiseksi ole antanut vuohien, lampaiden, broilereiden tai nautojen pitoa koskevia yksityiskohtaisia pitovaatimuksia, tullaan täydentävien ehtojen valvonnassa kyseisten eläinlajien kohdalla noudattamaan tuotantoeläinten pitoa koskevaan direktiiviin perustuen kansallisia, kullekin lajille annettuja yksityiskohtaisia pitovaatimuksia. Nautojen, lampaiden ja vuohien eläinsuojeluvaatimukset perustuvat niin ikään Euroopan neuvoston tuotantoeläinten suojelua koskevaan yleissopimukseen, jossa myös yhteisö on yhtenä sopimusosapuolena. Neuvoston direktiivi 91/629 ETY vasikoiden suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista, 3 ja 4 art. Kyseisen neuvoston direktiivin 3 artikla: 1. Pidettäessä alle kahdeksan viikon ikäistä vasikkaa yksittäiskarsinassa, karsinan seinien on oltava sellaiset, että vasikka voi nähdä ja kosketella lajitovereitaan. Eläinlääketieteellisestä syystä vasikkaa voidaan kuitenkin pitää sellaisessa karsinassa, jossa on umpinaiset seinät. 2. Yksittäiskarsinassa pidettävän vasikan karsinan on oltava vähintään vasikan säkäkorkeuden levyinen ja karsinan pituuden vähintään vasikan pituus mitattuna turvasta lantioluun istuinkyhmyyn kerrottuna 1,1:llä. 3. Jos vasikoita pidetään ryhmässä, vasikoiden käytettävissä olevan tilan on oltava sellainen, että eläimet voivat kääntyä ympäri ja asettua vaivatta makuulle. Karsinassa on oltava tilaa jokaista alle 150 kg:n painoista vasikkaa kohden vähintään 1,5 m 2, yli 150 kg:n mutta kuitenkin alle 220 kg:n painoista vasikkaa kohden vähintään 1,7 m 2 ja yli 220 kg:n painoista vasikkaa kohden vähintään 1,8 m 2. Kyseisen neuvoston direktiivin 4 artikla velvoittaa jäsenmaat huolehtimaan siitä, että vasikoita pidetään ja kasvatetaan direktiivin liitteessä annettujen vaatimusten mukaisesti. Direktiivin liiteosa sisältää runsaasti varsin yleisluontoisia sekä myös yksityiskohtaisia vasikoiden pitoa ja hoitoa koskevia vähimmäisvaatimuksia. Artikloissa mainitut vaatimukset on saatettu voimaan maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä nautojen pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista (14/EEO/1997, muut. 6/EEO/2002). Osa vaatimuksista on eläinsuojelulaissa ja asetuksessa. Neuvoston direktiivi 91/630/ETY sikojen suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista, 3 ja 4(1) art. Artiklassa 3 asetettuja vaatimuksia on muutettu neuvoston direktiivillä 2001/88/EY. Nykyisessä muodossaan artikla asettaa yksityiskohtaisia vaatimuksia muun muassa sikojen ryhmäkasvatuskarsinoiden vähimmäispinta-aloille, betonisen rakolattian palkkien ja rakojen leveyksille, virikemateriaalille sekä emakoiden ja ensikoiden pidolle ryhmässä sekä niille tarjottavalle rehulle.

6 Artikla 4(1) velvoittaa jäsenmaat huolehtimaan siitä, että sikoja pidetään ja kasvatetaan direktiivin liitteessä annettujen vaatimusten mukaisesti. Direktiivin liiteosa sisältää runsaasti yleisluontoisia sekä myös yksityiskohtaisia sikojen pitoa ja hoitoa koskevia vähimmäisvaatimuksia. Edellä mainitut vaatimukset on saatettu voimaan eläinsuojeluasetuksella sekä maa- ja metsätalousministeriön asetuksella sikojen pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista (14/EEO/2002). Vaatimuksiin liittyy siirtymäaikoja. Jotkut sikojen pitoa koskevista vaatimuksista ovat kansallisessa lainsäädännössä yhteisön vaatimuksia tiukempia. Suomessa on muun muassa 1.1.2003 lähtien kielletty sikojen häntien typistäminen. Lisäksi yhteisö on sopimusosapuolena Euroopan neuvoston eläinten hyvinvointia koskevissa sopimuksissa, joissa on sopimustekstin ohella eri eläinlajeja ja eläimillä harjoitettavaa toimintaa koskevia yksityiskohtaisia vaatimuksia. Kyseiset vaatimukset ovat siten osa yhteisön eläinten hyvinvointia koskevaa lainsäädäntöä. Tuotantoeläinten hyvinvointia koskevat kansalliset säädökset Tuotantoeläinten hyvinvointia koskevista vaatimuksista on säädetty eläinsuojelulaissa (247/1996, muut. 1194/1996, 594/1998, 662/1999, 891/2001 ja 220/2003), eläinsuojeluasetuksessa (396/1996, muut. 402/1998, 425/2000, 910/2002, 860/2004 ja 171/2005) ja asetuksessa eläinten kuljetuksesta (491/1996, muut. 1398/1997 ja 955/1998). Tarkemmat ja yksityiskohtaisemmat säännökset eläinten pidolle, hoidolle, kohtelulle ja käsittelylle asetettavista vaatimuksista on säädetty lukuisissa maa- ja metsätalousministeriön päätöksissä ja asetuksissa. Päätökset ja asetukset koskevat eri eläinlajien pitoa sekä erilaisia eläimillä tehtäviä toimintoja ja toimenpiteitä. Lainsäädännöllinen lähtötaso on esitelty kunkin toimenpiteen kohdalla. Eläinsuojelulailla, eläinsuojeluasetuksella sekä lajikohtaisilla maa- ja metsätalousministeriön päätöksillä ja asetuksilla on kansallisesti saatettu voimaan kaikki edellä mainitut Euroopan yhteisön tuotantoeläinten pitoa koskevien direktiivien vaatimukset. Kansallisella eläinsuojelulainsäädännöllä on lisäksi asetettu joitain direktiivien vähimmäisvaatimuksia tiukempia vaatimuksia. Näitä ovat muun muassa munivia kanoja, vasikoita ja sikoja koskevien vaatimusten ulottaminen kaikkiin pitopaikkoihin eläinmäärästä riippumatta, sikojen häntien ja kanojen nokan typistämiskielto sekä 1.7.2006 voimaan tuleva hiehojen ja lypsylehmien jaloitteluvaatimus. 1.4. Muita tietoja ETU -asiantuntijaryhmät ovat työstäneet kansallisia hyvinvoinnin tavoitteita seuraavasti: munantuotannon hyvinvoinnin kansalliset tavoitteet valmistuivat vuoden 2004 lopulla, sikojen hyvinvoinnin tavoitteita työstettiin 2004 alkaen ja työ saatiin valmiiksi syksyllä 2005, nautojen hyvinvoinnin tavoitteita työstetään edelleen ja lihasiipikarjan tavoitteita aloitettiin työstämään syksyllä 2005. Kaikissa näissä ryhmissä työskentelyn peruslähtökohtana on ollut Eläimen viisi vapautta. Maa- ja metsätalousministeriö asetti 15.6.2005 tuotantoeläinten hyvinvointia koskevan strategian laatimista varten työryhmän. Työryhmän tehtävänä on laatia strategia, jossa muun muassa määriteltäisiin tuotantoeläinten hyvinvoinnille asetettavia tavoitteita eläinten pidossa, hoidossa, kohtelussa ja käsittelyssä. Strategiassa tarkastellaan erilaisia eläinten pitomuotoja ja niiden hyväksyttävyyttä sekä tärkeimpiä eläimillä suoritettavia toimenpiteitä. Ryhmässä on Helsingin yliopiston, maa- ja metsätalousministeriön, elintarviketeollisuuden, eläinten terveydenhuollon (ETU), eläinlääketieteen tutkijoiden, tuottajajärjestöjen, Suomen eläinlääkäriliiton, Suomen kuluttajaliiton ja valtakunnallisten eläinsuojelujärjestöjen edustajat. Työryhmä on käsitellyt eri tuotantoeläinryhmien erikoiskysymyksiä ja eläinten hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä, kuten tukitoimenpiteitä ja kaupan asemaa. Työryhmän tulee saada työnsä päätökseen 28.2 2006 mennessä.

7 1.5. Vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhkat Vahvuudet: - hyvä eläintautitilanne - vapaaehtoinen kansallinen eläinten terveydenhuoltotyö - tuottajien, neuvonnan ja kotieläinjalostuksen osaaminen - keskitetty tietopankki ja laaja tiedonkeruu (naudat ja siat) Heikkoudet: - korkeat tuotantokustannukset, kalliit rakennusinvestoinnit ja riippuvuus tuista - lyhyt laidunkausi ja eläinten talviaikainen hoito - suuri säilöttävän rehun määrä (työ, rehun laatu, kustannukset) - totutut tavat eivät aina eläinten hyvinvoinnin kannalta ole hyviä - nopea rakennemuutos - tutkimustieto ei välity käytäntöön asti Mahdollisuudet: - tieto-taidon lisääminen - viljelijöiden aktiivisuus oman ammattitaidon parantamiseksi lisääntyy - sertifiointi - yhteiskunta tukee eläinten hyvinvointitoimenpiteillä eläinten hyvinvoinnin huomioon ottavaa rakentamista ja tuotantoeläinten pitoa - yksikkökoon suurentuminen antaa paremmat mahdollisuudet eläinten iänmukaiseen ryhmittelyyn, osastointiin ja kertatäyttöisyyteen, pihattoihin sekä automaattilypsyyn ja tätä kautta rationalisointiin - verkostoituminen - korkea kotieläintutkimuksen taso ja sovellettavuus käytäntöön - tiedotuksen ja markkinoinnin avulla kuluttajien eläinystävällisyys konkretisoituisi ostopäätöksinä Uhkat: - maatalouden yleinen epävarma tilanne ja viljelijöiden paineet, suuri työmäärä, uupuminen - pitkät kuljetusmatkat (teuraseläimet, tuotteet, tuotantopanokset) - kilpailu uusien jäsenmaiden ja kolmansien maiden kanssa (halvemmat tuottajahinnat, halpatuontielintarvikkeet) - hintakilpailun kiristyminen vaikuttaa kielteisesti tuottajaan ja eläinten hyvinvoinnin paranemiseen - kuluttajien eläinystävällisyys ei konkretisoidu ostopäätöksenä - säädösmuutosten vaikutus kilpailukykyyn - tukijärjestelmien muutokset (tuotannon irrottaminen tuista: miksi kannattaa hoitaa tuotantoeläimiä hyvin, ruokkia kunnolla, jatkaa jalostusta ym.) - alkutuotannon rakennemuutos voi heikentää eläinten hyvinvointia, ellei hyvinvoinnin riskitekijöitä oteta huomioon esim. Suomessa uudet tarttuvat eläintaudit tai jo Suomessa olevien taudinaiheuttajien uudelleen ilmaantuminen. Tai jos tautiriskien hallintaa ei ole otettu huomioon tuotannossa (osastointi, kertatäyttöisyys yms.) 2. TAVOITTEET 2.1. Toiminnalliset tavoitteet Yleinen tavoite kansallisen maaseudun kehittämisstrategian mukaisesti on se, että eläinten hyvinvointi ja terveys on entisestään kohentunut. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaan sisältyvällä eläinten hyvinvointitoimenpiteellä pyritään edistämään seuraavien tavoitteiden saavuttamista (Five Freedoms, Farm Animal Welfare Council)

8 - vapaus janosta ja nälästä - vapaus epämukavuudesta - vapaus kivusta, loukkaantumisista ja sairauksista - vapaus toteuttaa normaaleita käyttäytymistarpeita - vapaus pelosta ja ahdistuksesta Näihin tavoitteisiin pyrkimistä edistetään myös maaseudun kehittämisohjelmaan kuuluvien koulutustoimenpiteiden kautta sekä neuvonnalla. 2.2. Määrälliset tavoitteet (työn alla) xx tilaa ja xx eläintä / eläinyksikköä järjestelmän piirissä Ennusteita osallistumisesta: nautatiloja x kpl / %, sikatiloja xx kpl / % Tästä teetetään myös kysely viljelijöille esim. ennakkoarvioinnin yhteydessä Eläinten hyvinvointiin liittyvään koulutukseen osallistuu... viljelijää 2.3. Odotettavissa olevat vaikutukset Viljelijät ottavat eläinten hyvinvoinnin huomioon toiminnassaan ja tätä kautta eläinten hyvinvointi kohenee. Työn mielekkyys kasvaa, samoin tuotteiden laatu ja taloudellinen tulos. (kesken) 2.4. Aikataulu ja toteutuminen Valtioneuvosto teki x.x.2006 päätöksen neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 mukaiseksi Suomen esitykseksi Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta vuosille 2007-2013. Ohjelmaan kuuluvien toimenpiteiden toteutus alkaa Suomessa 1.1.2007 sen jälkeen, kun EU:n komissio on hyväksynyt ohjelman. Eläinten hyvinvointia koskevan tukijärjestelmän sujuva käynnistäminen varmistetaan myös koulutuksella ja neuvonnalla, jotka aloitetaan heti kun toimenpiteet ovat valmiina. 3. ARVIO TALOUDELLISISTA, YMPÄRISTÖLLISISTÄ JA SOSIAALISISTA VAIKUTUKSISTA Eläinmäärä alaa / tuotantoyksikköä kohti vähenee, eläinten terveys ja hyvinvointi paranee, eläinten sairaskulut vähenevät, tuotteiden laatu paranee, viljelijöiden kontaktit lisääntyvät (eläinlääkäri, neuvojakäynnit, koulutukset, investointien aikaiset), antibioottipäästöt vähenevät ja taudinaiheuttajapaine alenee. 4. KUVAUS ELÄINTEN HYVINVOINTITOIMENPITEESTÄ Neuvoston asetus (EY) N:o 1698/2005 40 artikla, komission asetukset (EY) N:o xx ja xx... Eläinten hyvinvointitoimenpiteen yhtenä perustana on se, että kotieläintila täyttää terveydenhuollon kansallisen tason vaatimukset, joista on yhteisesti sovittu eläinterveydenhuollon kansallisen koordinaation (ETU, www.etu.fi) ohjausryhmässä. ETU:n määrittelemät vaatimukset ovat eräinä perusedellytyksinä, mutta

9 ei terveydenhuollon seurantajärjestelmiin kuuluminen (sikaloiden terveysluokitusrekisteri, nautatilojen terveydenhuollon seurantajärjestelmä). (tarkentuu myöhemmin) Terveydenhuollon kansallisen tason vaatimusten ja jäljempänä selvitettyjen muiden perusehtojen lisäksi viljelijän on valittava vähintään yksi, mutta ei kuitenkaan enempää kuin x eläinlajikohtaista lisäehtoa. Siipikarjalatilalla riittää jäljempänä selvitettyjen perusehtojen täyttäminen. Lisäehtoja voi valita useammalle eläinlajille. Tukitasot: xx... Tilakohtainen maksimituki on kuitenkin xx /tila. Viljelijä toimittaa eläinten hyvinvointisitoumuksen kotieläintilan sijaintikunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Toimenpiteeseen sisältyvä terveydenhuoltosopimus tulee olla tehtynä ensimmäisen sitoumusvuoden loppuun mennessä. Eläinlääkärin tätä tarkoitusta varten tarvittava käynti on kuitenkin tilattava viimeistään sitoumusta koskevaa hakemusta jätettäessä (hakulomakkeeseen merkintä, esim. sovittu terveydenhuoltosopimuksen tekoaika). HUOM: Määrärahatilanteen takia jouduttaneen tekemään karsintaa esim. toimenpiteissä tai niiden valinnan laajuudessa sekä tukikelpoisissa eläinlajeissa. Valmistelussa toimenpiteitä on kartoitettu seuraavalla jaottelulla: naudat (lypsylehmät, emolehmät, muut naudat / määritelmät: vasikat alle 6 kk, hiehot ja sonnit yli 6 kk), siat (emakot, lihasiat, karjut), lampaat, vuohet ja siipikarja (kanat, broilerit ja siipikarjan emolinnut). Osa valmistelussa esille tulleista toimenpiteistä on ollut investointi- ja rakennusohjevalmisteluun sopivia ja niistä tehdään esitykset ao. valmistelutahoille. PERUSEHDOT Terveydenhuollon kansallisen tason vaatimukset ovat pääpiirteittäin seuraavat: 1. Viljelijä on tehnyt eläinlääkärin kanssa kirjallisen terveydenhuoltosopimuksen, jossa sovitaan terveydenhuoltotyön sisällöstä ja eläinlääkärin käyntimääristä sekä tietojen käytöstä ja luovutuksesta. 2. Nauta- ja siipikarjatiloilla eläinlääkäri tekee terveydenhuoltokäynnin vähintään kerran vuodessa ja sikatiloilla siten, että porsastuotanto- ja yhdistelmätiloilla käyntejä on vähintään 4 vuodessa ja lihasikalassa kerran kasvatuserää kohden. Käyntien sisältö on määritelty yksityiskohtaisesti tuotantosuunnittain ETU -asiantuntijaryhmien toimesta. Käynnistä tehdään kirjallinen asiakirja. 3. Käynnin tai käyntien perusteella laaditaan kirjallinen terveydenhuoltosuunnitelma, jossa sovitaan tarvittavista korjaus- ja kehitystoimista. Suunnitelma päivitetään vuosittain. 4. Tilalla noudatetaan Eläintautien torjuntayhdistyksen antamia ohjeita (www.ett.fi) tilatason tautisuojauksesta, eläinaineksen ja rehujen tuonnissa. 5. Lisäksi tuotantosuunnittain on joitakin lisävaatimuksia liittyen terveysstatuksen osoittamiseen. Naudat: salmonella, BVD, pälvisilsa ETU -terveydenhuollon kansallisen tason vaatimusten mukaisesti; Siat: Salmonella, porsasyskä, aivastustauti, dysenteria, kapi ja pikkuporsaiden veriripuli; Siipikarja: isovanhempais- ja vanhempaisparvien osallistuminen terveystarkkailuun. Edellä kuvattujen vaatimusten lisäksi on kullekin tuotantosektorille omia erityisiä vaatimuksia, joita edellytetään kansallisella tasolla: - Naudat: ulosteperäisten taudinaiheuttajien leviämisen ehkäisy, joka todennetaan terveydenhuoltokäynnillä - Emakot: sikaruusurokotukset ja sisäloislääkitys; lihasiat: tila ottaa vastaan porsaita porsastuotantosikalasta, mikä täyttää kansallisen tason ehdot. - Siipikarja: Tila toimii osastoittain kertatäyttöperiaatteella, hallit pestään ja desinfioidaan erien välillä, tiloilla on tautisulku käytössä, tila ottaa vastaan untuvikkoja tai nuorikkoja terveystarkkailuun kuuluvalta tilalta. Lisäksi - Tilalla tulee harjoittaa systemaattista tuotantoseurantaa.

10 - Eläinten ruokinnassa tulee noudattaa rehuanalyyseihin perustuvaa ruokintasuunnitelmaa. - Kaikkien eläinten saatavilla on oltava jatkuvasti riittävästi raikasta ja puhdasta vettä. - Tilan tuotantorakennuksissa tulee olla asianmukaisesti asennetut ja tuotantorakennusten olosuhteissa toimintavarmat palohälyttimet. Lisäksi sika- ja siipikarjatiloilla tulee tuotantorakennuksissa olla sellainen hälytys- ja valvontajärjestelmä, joka antaa hälytyksen lämpötilan noustessa tai laskiessa liikaa sekä sähkökatkosten, ilmanvaihtojärjestelmän häiriöiden tai muiden vastaavien eläinten hyvinvointiin vaikuttavien häiriöiden aikana. Jos pitopaikassa on koneellinen ilmanvaihto- ruokinta-, juotto- tai muu vastaava järjestelmä, josta eläinten hyvinvointi on riippuvainen, on tilalla oltava varajärjestelmä laitteiston häiriöiden varalta (esimerkiksi aggregaatti). Vedenvirtauksen mittaus tehdään terveydenhuoltokäynnillä. Eläinten vedensaantia on päivittäin seurattava. Nautatiloilla tulee varautua sähkökatkoksiin siten, että ilmanvaihto ja tarvittaessa juotto, ruokinta, lypsy ja lannanpoisto voidaan hoitaa varajärjestelmillä. Eläinten vedensaantia on päivittäin seurattava. - Lisäksi eläinlajeittaisia perusehtoja ovat seuraavat - Nautojen, lampaiden ja vuohien sorkkahoidon tarve arvioidaan säännöllisesti (vähintään kerran vuodessa ja lampailla vähintään kaksi kertaa vuodessa) ja sorkat hoidetaan tarvittaessa. - Emakoille tulee antaa pesäntekomateriaalia (koskee myös lietelantajärjestelmiä) ELÄINLAJIKOHTAISET LISÄEHDOT NAUDAT Lisäehdot maidontuotantotiloille 1. Vasikat Tilalla on vasikkaosasto, johon tulee raitista ilmaa. Vasikkaosasto tai makuualue on lämmitettävissä. Ryhmäkarsinassa kullekin alle kahden kuukauden ikäiselle vasikalle varataan kuivitettua, puhdasta, pitävää, pehmeää (vähintään kumimatto) ja lämmintä makuualuetta vähintään 1 m 2. Juottorehua saavat vasikat saavat juomarehun tutista imemällä. Jos vasikka nupoutetaan, nupoutus tulee tehdä alle 8 - viikkoisina eläinlääkärin antamaa kivunlievitystä käyttäen. 2. Kytkettynä pidettävät naudat Kytkettyinä pidettävillä naudoilla käytetään kytkytmallia, joka ei rajoita lajille ominaisia syönti-, kehonhoito- ja makuulle meno- / makuulta nousuliikkeitä. Kytkemiseen ei käytetä länkikytkyttä tai muuta vastaavaa pituus- ja sivuttaissuunnassa eläimen liikkeitä rajoittavaa kytkyttä. 3. Lehmien ja hiehojen makuupaikat Jokaiselle lehmälle ja hieholle tulee olla vedoton, kiinteäpohjainen, hyvin kuivitettu ja pehmeä makuupaikka. Alustan on oltava joustava. Makuualustana ei saa olla ritilä eikä lantakouru poikkeuksena hiehojen karsinakasvatus, jossa ei ole erillistä kiinteää makuualustaa, jolloin hyväksytään kumimatolla päällystetty ritilä. Lietelantajärjestelmässä jokaisella lehmällä ja hieholla on oltava vähintään parsimatto. 4. Lehmien ja hiehojen laidunnus kasvukaudella ja jaloittelu talviaikana Nautoja tulee laiduntaa vähintään 60 päivänä kasvukauden aikana. Kytkettynä pidetyt lehmät ja hiehot tulee päästää jaloittelemaan ulos myös talvella sään salliessa vähintään kahdesti viikossa. Luomukotieläintukea saava tila ei voi valita tätä toimenpidettä.

11 5. Sairas-, hoito- ja poikimakarsinat Sairastunutta tai vahingoittunutta nautaa varten on oltava vähintään 2 erillistä karsinaa tai muuta vastaavaa tilaa jokaista alkavaa 20 lypsylehmän ryhmää kohden. Poikivaa hiehoa tai lehmää varten on poikimiskarsina, johon eläin siirretään tiineyden loppuvaiheessa. Poikimakarsina voidaan rakentaa usean eläimen yhteiskäyttöiseksi, mutta eläimen erilleen aitaamiseen on tällöin varauduttava. Yhdelle eläimelle tarkoitetun poikimakarsinan koko on vähintään 10 m 2 ja lyhin sivu vähintään 3 metriä. Karsinoiden varustelussa on otettava huomioon, että: - makuualusta on vedoton, kiinteäpohjainen, hyvin kuivitettu ja pehmeä - huonetilan tai eläimen lämmitysmahdollisuus (esim. putkipatterit, säteilylämmitin tai lämpöpuhallin) - karsinasta on näköyhteys muihin nautoihin - hoidettavan eläimen nopea kiinnittäminen ja turvallinen käsittely (esim. lääkintä, tutkiminen ja eläinten merkintä) on mahdollista (esim. portti, jolla eläin kiilataan aitaa vasten) - poikimisapua varten eläimen takana on riittävä tila (jos ei toteutettavissa siirtyvien karsinaseinien avulla, karsinan pituuden tulee olla yli 3,5 m) - eläimiä on mahdollista lypsää koneellisesti - karsinassa on eläimen nostoapumahdollisuus (esim. kattopalkkiin kiinnitettävä talja) - kuollut eläin voidaan siirtää suoraan ulos ovesta tai lantakäytävää pitkin Lisäehdot lihakarjatuotannolle 1. Vasikat Tilalle tulevat vasikat kasvatetaan ensimmäiset kaksi elinkuukautta erillisessä huonetilassa olevissa kertatäyttöisissä osastoissa, jossa on pinta-alaa vähintään 2 m 2 / eläin ja makuualuetta vähintään 1 m 2. Huonetila tai sen makuualue on lämmitettävissä esimerkiksi keskuslämmityksen tai säteilylämmittimen avulla. Jos vasikka nupoutetaan, nupoutus tulee tehdä alle 8 viikon ikäisille eläimille ja eläinlääkärin antamaa kivunlievitystä käyttäen. 2. Karsinaolosuhteiden parantaminen Kuivikepohjakarsinassa tai vastaavassa sekä kylmäpihatoissa tulee olla vedoton, kiinteäpohjainen, puhdas, hyvin kuivitettu (arvioidaan eläinten puhtauden perusteella) ja pitävä makuualue. Lihanautojen karsinakasvatuksessa, jossa ei karsinassa ole erillistä kiinteää makuualustaa, hyväksytään kumimatolla päällystetty ritilä tuen perusteeksi. Samassa karsinassa ei pidetä yli 6 kuukauden ikäisiä sonneja ja hiehoja tai huomattavan eriarvoisia eläimiä. 3. Eläintiheyden vähentäminen ryhmäkasvatuksessa Samassa karsinassa ei pidetä yli 6 kk:n ikäisiä sonneja ja hiehoja tai huomattavan eriarvoisia eläimiä. Jos nuorkarjaa tai täysikasvuisia lihanautoja pidetään ryhmässä, eläintä kohden rakolattiakarsinassa on oltava tilaa vähintään: Naudan keskim. paino (kg/eläin) rakolattiakarsina (m 2 /eläin) yli 700 3,2 600-700 3,0 500-600 2,5 400-500 2,3 300-400 2,0 200-300 1,8

12 Jos karsina on kiinteäpohjainen, tulee karsinan kokonaispinta-alaa nostaa edellä mainitusta niin paljon, että seuraavat edellytykset täyttyvät: - ruokailukäytävän tulee olla yli puolivuotiailla eläimillä lämpimissä kasvattamoissa vähintään 3 metrin ja kylmäkasvattamoissa 4 metrin levyinen - makuutilaa tulee olla niin paljon, että eläimet mahtuvat makaamaan yhtä aikaa makuualueella eivätkä polje toisiaan makuulle mennessä ja pois tullessa - jos käytetään kestokuiviketta, tilaa on oltava niin paljon, että kuiva makuualue on mahdollista järjestää Vaihtoehtoisesti seuraava määrittely Naudan keskim. paino (kg/eläin) yli 700 3,0 600-700 2,5 500-600 2,0 400-500 1,8 300-400 1,5 200-300 1,3 kiinteäpohjainen karsina (m 2 /eläin) 4. Lihanautojen laiduntaminen Yli 3 kk ikäisiä lihanautoja tulee laiduntaa vähintään 60 päivää kasvukauden aikana. Yli 1-vuotiaiden sonnien laidunnus voidaan korvata jaloittelutarhalla. Lihanaudat pääsevät ympäri vuoden sään salliessa jaloittelemaan ulos vähintään kahdesti viikossa. Luomukotieläintukea saava tila ei voi valita tätä toimenpidettä. Lisäehdot emolehmätuotannolle 1. Sairas-, hoito- ja poikimiskarsina Poikivaa, sairastunutta tai vahingoittunutta nautaa varten on kiinteästi tai osista koottavissa vähintään 2 erillistä karsinaa tai muuta vastaavaa tilaa jokaista alkavaa 20 emolehmän ryhmää kohden. Poikivaa hiehoa tai lehmää varten on poikimiskarsina, johon eläin siirretään tiineyden loppuvaiheessa. Poikiva eläin pidetään paikassa, jossa poikimisen sujumista on mahdollista valvoa. Yksittäiselle eläimelle tarkoitettu poikimiskarsina on vähintään 10 m² ja sen lyhyimmän sivun pituus on vähintään 3 m. Karsinoiden varustelussa on otettava huomioon, että: - makuupaikka on vedoton, kiinteäpohjainen, hyvin kuivitettu, pehmeä - karsinassa on lämmitysmahdollisuus (esim. säteilylämmitin tai lämpöpuhallin) - karsinasta on näköyhteys muihin nautoihin - hoidettavan eläimen nopea kiinnittäminen ja turvallinen käsittely (esim. lääkintä, tutkiminen ja eläinten merkintä) on mahdollista (esim. portti, jolla eläin kiilataan aitaa vasten) - poikimisapua varten eläimen takana on riittävä tila (jos ei toteutettavissa siirtyvien karsinaseinien avulla, karsinan pituuden tulee olla yli 3,5 m) - karsinassa on nostoapumahdollisuus (esim. kattopalkkiin kiinnitettävä talja) - kuollut eläin voidaan siirtää suoraan ulos ovesta tai lantakäytävää pitkin 2. Laidunnus ja sisätilojen makuualue Lehmät ja hiehot pääsevät laitumelle vähintään 60 päivänä laidunkauden aikana. Navetassa naudoilla on kiinteäpohjainen erillinen makuualue. Nautoja ei pidetä sisäruokintakautta parteen kytkettyinä.

13 SIAT Lisäehdot porsastuotannolle 1. Emakkojen laidunnus Emakoita laidunnetaan kesällä vähintään 30 vrk. 2. Tiineytettyjen emakoiden ja ensikoiden tila- ja makuupaikkavaatimukset Tiineytetyillä emakoilla ja tiineytetyillä ensikoilla on ruokintahäkkien ulkopuolista esteetöntä lattian kokonaispinta-alaa vähintään 2,25 m 2 /eläin ja tästä tilasta vähintään 1,3 m 2 /eläin on oltava kiinteäpohjaista, kuivitettua makuualustaa. Toimenpidettä ei voi valita tila, joka on saanut tähän investointitukea. 3. Emakkojen ja ensikoiden tiineytys Emakot ja ensikot on tiineytettävä pihatossa tai ryhmäkarsinassa (sijoitus vierotuksesta tiinehtymisen varmistumiseen). Siemennyshäkkejä ei saa käyttää. 4. Emakkojen vapaa porsiminen Emakoilla tulee olla vapaa porsiminen. Emakko voidaan pitää porsitushäkissä tarvittaessa (esim. aggressiiviset tai levottomat emakot) ja väliaikaisesti enintään 7 vrk porsimisen jälkeen. Porsituskarsinan pinta-alan on oltava vähintään 6 m 2, josta vähintään 50 % on kiinteäpohjaista. Porsailla on oltava tilaa vähintään 1 m 2. Tila, joka saa luomukotieläintukea tai tätä tarkoitusta varten investointitukea, ei voi valita tätä toimenpidettä. 5. Sairaskarsina Sairaita sikoja varten on erillinen sairaskarsina. Sairaskarsinoita tulee olla vähintään 2 jokaista 100 emakkoa kohti kpl emakoita. Sairaskarsinassa on vedoton, kiinteäpohjainen, hyvin kuivitettu ja pehmeä makuupaikka. Toimenpidettä ei voi valita tila, joka on saanut tähän investointitukea. 6. Siitokseen käytettävät karjut (tätä toimenpidettä ei voi valita yksistään) Karjulla on oltava käytössään esteetöntä lattiapinta-alaa vähintään 10 m 2, josta vähintään 4 m 2 on kiinteäpohjaista lattiaa. Karsinassa on kolme vähintään 1,2 metriä korkeaa kiinteää seinää, jotta karju voi halutessaan olla rauhassa. 7. Vierotettujen tai välikasvatuksessa olevien porsaiden karsinaolosuhteiden parantaminen Vierotetut tai välikasvatuksessa olevat porsaat on osastoitu ikäryhmittäin. Lämpötila ja muut kasvatusolosuhteet tulee olla säädettävissä porsaiden iän mukaisesti esimerkiksi kaksi-ilmastokarsinoilla. Porsailla käytetään kuivikkeita. Täysritiläkasvatustilat eivät voi valita tätä toimenpidettä. Toimenpidettä ei voi valita tila, joka on saanut tähän investointitukea.

14 8. Ruokailutila Ruokailutilaa tulee olla siten, että porsaiden yhtäaikainen ruokailu on mahdollista ruokintajärjestelmästä riippumatta. Jos ryhmässä on yksilö tai yksilöitä, jotka eivät sopeudu yhteiseen ruokailuun ja joko estävät muiden syönnin tai eivät syö itse, karsinan eläimet tulee ryhmitellä uudelleen. Tilalla tulee olla tarkoitukseen varattua vapaata karsinatilaa. Tila, jolla on sellainen ruokinta-automaatti, johon kaikki porsaat eivät pääse yhtä aikaa, ei voi valita tätä toimenpidettä. Lisäehdot lihasioille 1. Kuivikkeet Lihasikalassa tulee käyttää kuivikkeita kaikilla lihasioilla (esim. purupohjasikala, edellyttää osittain kiinteäpohjaista karsinaratkaisua). Kuivikkeena käytetään olkea, paperisilppua, turvetta, purua tai heinää. Kuivitus tehdään 2 kertaa päivässä. 2. Ruokailutila Ruokailutilaa tulee olla riittävästi siten, että sikojen yhtäaikainen ruokailu on mahdollista ruokintajärjestelmästä riippumatta. Jos ryhmässä on yksilö tai yksilöitä, jotka eivät sopeudu yhteiseen ruokailuun ja joko estävät muiden syönnin tai eivät syö itse, karsinan eläimet tulee ryhmitellä uudelleen. Tilalla tulee olla tarkoitukseen varattua vapaata karsinatilaa. 3. Ryhmäkarsinan pinta-ala Ryhmäkarsinassa tulee olla esteetöntä lattiapinta-alaa jokaista alle 110 kg:n painoista sikaa kohden vähintään 0,9 m 2 ja yli 110 kg:n painoista sikaa kohden vähintään 1,2 m 2. Toimenpidettä ei voi valita tila, joka on saanut tähän investointitukea. 4. Sairaskarsina Sairaita sikoja varten tulee olla erillinen sairaskarsina. Sairaspaikkoja tulee olla vähintään 5 jokaista 100 lihasikaa kohden. Sairaskarsinassa tulee olla vedoton, kiinteäpohjainen, hyvin kuivitettu ja pehmeä makuupaikka. SIIPIKARJA Lisäehdot häkkikanaloille 1. Tilavaatimus Häkkiä kohden pidetään 1 kana vähemmän kuin tuotantosuunnitelmassa edellytetään. Lisäehdot broilereille 1. Kynnykset ja tasot Kananpoikaset totutetaan siihen pitojärjestelmään, jossa niitä täysikasvuisina tullaan pitämään. Kananpoikasten pitopaikassa on oltava lattialla ylitettäviä kynnyksiä. Kynnysten on oltava linnuille sopivasta materiaalista ja sellaisia, että linnut voivat käyttää niitä vaikeuksitta, eikä niissä saa olla teräviä kulmia. Lisäksi kananpojille tulee olla riittävä määrä keinoemoja, joiden alle ne mahtuvat yhtäaikaisesti lepäämään.

15 Broilereiden pitopaikassa on oltava lattialla ylitettäviä kynnyksiä tai lattiasta korotettuja tasoja. Kynnysten tai tasojen on oltava linnuille sopivasta materiaalista ja sellaisia, että linnut voivat käyttää niitä vaikeuksitta, eikä niissä saa olla teräviä kulmia. Lisäehdot kasvattamoille 1. Pitojärjestelmään totuttaminen, esim. kynnykset ja tasot Kananpoikaset totutetaan siihen pitojärjestelmään, jossa niitä täysikasvuisina tullaan pitämään. Kananpoikasten pitopaikassa on oltava lattialla ylitettäviä kynnyksiä. Kynnysten on oltava linnuille sopivasta materiaalista ja sellaisia, että linnut voivat käyttää niitä vaikeuksitta, eikä niissä saa olla teräviä kulmia. Lisäksi kananpojille tulee olla riittävä määrä keinoemoja, joiden alle ne mahtuvat yhtäaikaisesti lepäämään. LAMPAAT JA VUOHET Lisäehdot lampaille 1. Olosuhdevaatimukset Jos lammasta pidetään yksittäiskarsinassa, on karsinan oltava kooltaan ja muodoltaan sellainen, että lammas pääsee siinä esteettä kääntymään ympäri. Yksittäiskarsinassa pitäminen ei ole suositeltavaa lukuun ottamatta pässejä, sairaita ja karitsoivia. Makuupaikan tulee olla vedoton, kiinteäpohjainen, hyvin kuivitettu ja pehmeä. Ritilä- ja rakolattialla tulee käyttää myös kuiviketta. Karitsointikarsinan ja karitsojen pitopaikan lattian on oltava kiinteäpohjainen ja hyvin kuivitettu. Lampaat pääsevät kesäaikana laitumelle vähintään kuukauden ajaksi ja sen lisäksi ulkotarhaan. Ulkotarhassa pinta-alaa eläintä kohden on oltava vähintään 3 m². Lisäehdot vuohille 1. Olosuhdevaatimukset Jos täysikasvuista vuohta pidetään yksittäiskarsinassa, on karsinan oltava kooltaan ja muodoltaan sellainen, että vuohi pääsee siinä esteettä kääntymään ympäri. Poikimiskarsinan ja kilin pitopaikan lattian on oltava kiinteäpohjainen ja hyvin kuivitettu. Lypsävän kutun pitopaikan makuualueen on oltava vedoton, kiinteäpohjainen ja hyvin kuivitettu. Ryhmäkarsinassa vuohille tulee järjestää tasoja kiipeilyä varten. Vuohet pääsevät kesäaikana laitumelle vähintään kuukauden ajaksi ja sen lisäksi ulkotarhaan. Ulkotarhassa pinta-alaa eläintä kohden on oltava vähintään 3 m². Toimenpiteitä koskevat rajaukset Eläinten hyvinvointitoimenpide on mahdollinen koko maassa. Viljelijä, jonka maatalouden ympäristötuen perus- ja lisätoimenpidettä koskeva sitoumus on voimassa koko sen vuoden, jolloin viljelijä hakee eläinten hyvinvointitoimenpidettä ja hän on aiemmin valinnut ympäristötuen tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistäminen -lisätoimenpiteen, voi valita eläinten hyvinvointi -toimenpiteiden niitä lisäehtoja, joissa kyse on muusta kuin laiduntamisesta.

16 4.2. Tukikelpoisuusehdot Komissio antaa asetukset maaseudun kehittämisestä (ns. toimeenpanoasetus) ja maaseudun kehittämistoimenpiteiden valvonnoista. Asetukset tulevat käsittelyyn loppuvuodesta 2005 Sitoumus Eläinten hyvinvointitoimenpiteessä viljelijän on sitouduttava viideksi vuodeksi toimenpiteen edellyttämien velvoitteiden noudattamiseen. Eläinten hyvinvointitoimenpiteen sitoumuskausi alkaa kunkin vuoden x-kuun y-päivänä. Sitoutuminen velvoitteiden noudattamiseen tehdään allekirjoittamalla asiaa koskeva lomake, joka toimitetaan ko. vuoden pinta-alatukien hakuaikana sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle (paikallinen viranomainen), jonka alueella eläinten tuotantorakennus sijaitsee. Sitoumus tehdään joko kaikesta maatilan kotieläintuotannosta tai valitsemalla yksi tai useampi tuotantosuunta maatilalla harjoitetuista kotieläintuotannoista. Viljelijällä on oltava koko sitoumuksen ajan vähintään 10 eläinyksikköä tilallaan. Sitoumuksen voimassaoloaikana maatilan eläinmäärä saa vaihdella kyseisen yksikkömäärän yläpuolella. Viljelijältä ei edellytetä tietyn vähimmäispeltoalan tai muun alan hallintaa, elleivät sitoumusehdot edellytä kyseisen tilan sitoumukseen sisällytettävien tuotantoeläinten laiduntamista sitoumuskauteen sisältyvien kasvukausien aikana. Tukikelpoiset eläimet Tukeen oikeuttavia eläimiä ovat (valmisteluvaiheessa) naudat (lypsylehmät, emolehmät, muut naudat / määritelmät: vasikat alle 6 kk, hiehot ja sonnit yli 6 kk), siat (emakot, lihasiat, karjut), lampaat, vuohet ja siipikarja (kanat, broilerit ja siipikarjan emolinnut). Tukikelpoiset eläimet muunnetaan eläinyksiköiksi seuraavien kertoimien avulla (määritellään komission asetuksessa)... Viljelijä Viljelijällä tarkoitetaan kotieläintuotantoa harjoittavaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä tai luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmää riippumatta siitä, mikä on ryhmän ja sen jäsenien oikeudellinen asema. Ikäedellytys Viljelijän tai hänen puolisonsa on eläinten hyvinvointia koskevaa sitoutumista edeltävän vuoden joulukuun 31 päivänä oltava vähintään 18-vuotias. Alle 18-vuotiaan kanssa voidaan tehdä eläinten hyvinvointia koskeva sitoumus vain, jos hän on solminut avioliiton tai jos hän harjoittaa kotieläintuotantoa yhteisomistajana yhdessä vanhempiensa tai heistä jommankumman kanssa taikka jos sitoutumiseen on muita erityisiä syitä. Jos kysymys on useamman viljelijän yhdessä harjoittamasta kotieläintuotannosta tai yhteisömuodossa harjoitettavasta kotieläintuotannosta, voidaan sitoumus tehdä edellyttäen, että näiden osalta vähintään yksi viljelijä, yhtiömies, jäsen tai osakas täyttää ikää koskevan edellytyksen. Ikäedellytys ei koske julkisoikeudellista yhteisöä, yhdistystä, säätiötä, koulutilaa ja vankilatilaa. Vuosittaiset edellytykset eläinten hyvinvointituen maksamiselle Eläinten hyvinvointitoimenpiteestä maksettavan tuen edellytyksenä on vuosittaisen maksatushakemuksen tekeminen myös ensimmäisenä tukivuotena. Maksatushakemuksena on käytettävä maataloushallinnon vahvistamaa lomaketta. Maksatushakemus ja siihen sisältyvät tiedot tukivuoden eläinmääristä toimitetaan paikalliselle viranomaiselle vuosittain viimeistään 15.9. Nautojen osalta tukivuoden eläinmäärät saadaan Maatalouden Laskentakeskuksen ylläpitämästä nautarekisteristä. Maksatushakemuksessa on ilmoitettava seuraavien päivien eläinmäärät. - sitoutumisvuotena: kesä- ja syyskuun 1. päivän eläinmäärät - muina sitoumusvuosina: edellisen vuoden joulukuun sekä ko. vuoden maalis-, kesä- ja syyskuun 1. päivien eläinmäärät.