EUROOPAN PARLAMENTTI 1999 2004 Oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunta 27. kesäkuuta 2003 TYÖASIAKIRJA Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi kuluttajille myönnettäviä luottoja koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhdenmukaistamisesta (KOM(2002) 443 - C5-0420/2002-2002/0222(COD)) 3 osa: Käsiteltävät asiat luottosopimus Oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunta Esittelijä: Joachim Wuermeling DT\502515.doc PE 332.555
4 artikla: mainonta Ilmaisut "on esitettävä selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla" ja "hyvä liiketapa" ovat epäselviä. 5 artikla: kielto neuvotella luotto- ja vakuussopimuksista elinkeinonharjoittajan toimitilojen ulkopuolella Säännöksen välttämättömyyttä ja suhteellisuutta on pohdittava. Kotimyyntiä koskevassa direktiivissä (direktiivi 85/577/ETY) nimenomaan sallitaan kotimyynti, tosin tiukoin ehdoin. Säännöksen suhde kotimyyntitilanteessa tehtyjen sopimusten peruuttamista koskevaan direktiiviin (direktiivi 85/577/ETY) on epäselvä. Säännös rajoittaa luottosopimusten tekemistä elinkeinonharjoittajan toimitilojen ulkopuolella. Tällöin tiettyjä perinteisesti kotimyyntinä välitettyjä osamaksusopimuksia tai luottoja ei enää tehtäisi, eikä niiden tilalle tulisi mitään vastaavaa. Tällöin olisi aiempaa vaikeampaa palvella kansalaisia, erityisesti vanhuksia, vammaisia tai sairaita alueilla, joissa on vähän pankkien konttoreita, tai kuluttajia, joilla ei ole pankkitiliä. Tietyistä asiakkaiden toivomuksesta kotona ja mahdollisesti aukioloaikojen ulkopuolella tarjottavista palveluista olisi luovuttava. Myöskään velkojen perintä tuomioistuinten ulkopuolella osamaksusopimuksella ei olisi mahdollista. Kohtelu on eriarvoista verrattuna vakuutustuotteisiin, joiden kotimyynti ei ole kielletty, mikä on osoitus epäjohdonmukaisuudesta. 6 artikla: etukäteen annettavat tiedot sekä neuvontavelvollisuus Tiedottamisvelvollisuuksia on vielä harkittava, sillä luotonanto mutkistuu ja kallistuu. Tiedottamisvelvollisuudet tulevat kalliiksi etenkin pienten luoton nostojen kohdalla. Oikeudellisten seuraamusten vuoksi kaikki pitäisi dokumentoida. Luotonottajalle edullisimman tuotteen valitseminen loukkaa yksilön omaa päätösvaltaa, ja se voidaan katsoa jopa kuluttajan holhoukseksi. On viime kädessä kuluttajan eikä pankin eli luotonantajan asia päättää luotonoton mielekkyydestä, valitun luottotyypin tarkoituksenmukaisuudesta ja luoton käyttöriskistä. On olemassa vaara, että kuluttajaa rasitetaan liikaa liian paljolla ja vaikeaselkoisella tiedolla. Ainoastaan luotonantajan velvollisuudet kuluttajaa kohtaan on vahvistettu, mutta luotonottajan velvollisuuksia ei sen sijaan ole vahvistettu. Vallitsee oikeusepävarmuus, koska annettavista tiedoista ei ole laadittu täydellistä luetteloa. PE 332.555 2/7 DT\502515.doc
7 artikla: tietojen kerääminen ja käsittely Suhde jo voimassa oleviin direktiiveihin on epäselvä: tietojen keräämistä ja käsittelemistä on säännelty jo yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetussa direktiivissä 95/46/EY. On kyseenalaista, ovatko uudet erityissäännökset tarpeellisia. Vaikutukset ovat ristiriidassa tietosuojadirektiivin 95/46/EY säännösten kanssa: tietojen käyttötarkoitusta on rajoitettu enemmän, eikä sitä voida mukauttaa myöhemmin. (Kolmas, "henkilötietojen" käsitteen eroavuuksia koskeva huomautus ei koske suomenkielisiä toisintoja.) Ehdotetut säännökset estävät tietojen vertailun rahanpesun torjumiseksi. Tietosuoja on puutteellinen: toisin kuin muissa voimassa olevissa tietosuojasäännöksissä, kuluttaja ei voi päättää, mitä hänen tiedoillaan tehdään. Kaksinkertainen tiedonhankinta: jos asiakas haluaa tietoa muista tuotteista, hän joutuu hankkimaan kattavat tiedot uudestaan, koska jo luotonoton yhteydessä saatuja tietoja ei voida käyttää toiseen tarkoitukseen. Säännökset ovat ristiriidassa Basel II -sopimuksen vakavaraisuusmääräysten kanssa, koska tietojen edelleen hyödyntäminen on kielletty. 8 artikla: keskustietokanta Jäsenvaltioissa on erilaiset tietokantarakenteet. Perustamalla yksi keskustietokanta jäsenvaltiota kohden riistettäisiin liiketoiminnan edellytykset yksityisiltä luoton tarjoajilta, jotka jo muutenkin kilpailevat keskenään monissa jäsenvaltioissa. Tietoturvan ja tietojen totuudenmukaisuuden selvittäminen: suojelu virheellisiltä merkinnöiltä. Tietojen tuhoamista koskeva vaatimus sopimuksen tekemisen jälkeen rajoittaa huomattavasti direktiivin tavoitteita ja on vastoin Basel II -sopimuksen määräyksiä. Kielto käyttää tietoja muihin tarkoituksiin estää tietyille väestöryhmille kohdistettavan markkinoinnin. On epäselvää, onko luottosopimuksiin rajoittuva tietojen kerääminen tietokantaan direktiivin perusajatuksen mukainen. On vaara, että 8 artiklan 3 kohdan sanamuodon perusteella voidaan tulkita, että tietoja on lupa käyttää ainoastaan luotonottajan maksukyvyn selvittämiseksi 2 artiklan c alakohdassa ja 3 artiklassa tarkoitetun luotonoton yhteydessä. Maksukyvyn tarkistaminen ei olisi näin ollen mahdollista muiden luottojen kohdalla. DT\502515.doc 3/7 PE 332.555
9 artikla: vastuullinen luotonanto Oikeudelliset käsitteet ovat erittäin epämääräisiä, mikä luo oikeusepävarmuutta ja synnyttää luotonantajalle raskauttavia velvollisuuksia. Luotonantajan varmistustoimista voi aiheutua liikaa byrokratiaa. Vastuu on jaettu yksipuolisesti, sillä luotonottajalle ei ole asetettu velvollisuuksia. Kun otetaan huomioon 9 artiklan epämääräinen sanamuoto ja velvollisuuksien asettaminen yksipuolisesti ainoastaan luotonantajalle, 31 artiklassa säädetyt seuraamukset ovat ankaria. Kun otetaan lisäksi huomioon 6 artiklan 3 kohta, luotonantaja pystyy tuskin täyttämään sille asetettua velvollisuutta, koska kuluttajan on päätettävä viime kädessä itse luotonotostaan ja sen mielekkyydestä. On kyseenalaista, onko kyseinen säännös mielekäs, koska luotonantaja jo omaa etuaan ajatellen kieltäytyy myöntämästä luottoa, jos se epäilee luotonottajan takaisinmaksukykyä. Järjesteltäessä velkoja uudelleen ja lykättäessä niiden takaisinmaksua säännös on ongelmallinen velallisen varattomuuden vuoksi. 10 artikla: luotto- ja vakuussopimuksissa mainittavat tiedot Luottopääoman ja kustannusten suhteellisuus: luotot kallistuvat, ja pienet luotot ovat vaarassa poistua. Kolmansille osapuolille aiheutuvien kustannusten ilmoittaminen ei ole aina mahdollista tiedonantovelvollisuuden yhteydessä. Tulevien tapahtumien kustannukset eivät ole etukäteen tiedossa. 11 artikla: peruuttamisoikeus Tavaran käyttäminen peruuttamiselle asetetun 14 päivän määräajan aikana: tavara voitaisiin luovuttaa kuluttajalle vasta peruuttamista koskevan määräajan päätyttyä. Kuluttaja haluaa tavaran kuitenkin heti. Peruuttamista koskevaa määräaikaa ei voida lyhentää; rahoituspalvelujen etämyynnistä annetun direktiivin (direktiivi 2002/65/EY) mukaan se on sallittua. Määräajan alkaminen vasta sen jälkeen, kun kuluttaja on saanut yhden kappaleen solmitusta luottosopimuksesta: peruuttamista koskeva määräaika pitenee, kun kuluttaja on hyväksynyt luottosopimuksen ja hänelle on toimitettu siitä yksi kappale, mutta sopimusta ei ole tehty, koska pankki ei ole vielä tarkistanut luotonottajan maksukykyä. Tuotteisiin suuntautuneiden ja muihin kuin tuotteisiin suuntautuneiden pankkien välinen kilpailu vähenee "vapaiden" luotontarjoajien hyväksi. PE 332.555 4/7 DT\502515.doc
On epäselvää, kuka vastaa kuluttajan maksamista kuluista peruuttamistapauksessa. Tavara voidaan palauttaa myyjän sijasta luotoantajalle. 12 artikla: todellinen vuosikorko Luotonantaja ei voi luottosopimusta tehtäessä ilmoittaa kaikkia mahdollisesti myös kolmansille osapuolille maksettavia summia. Vertailumahdollisuutta ei voitaisi enää taata. Vapaaehtoisista vakuutuksista aiheutuvien kustannusten sisällyttämistä on vielä harkittava. Kustannuksia laskettaessa on vaikeaa ottaa huomioon vakuutuksista aiheutuvia kustannuksia sekä kaikkia luottoon liittyviä kustannuksia. Ehdotetussa laskennassa pitäisi kiinnitysluottojen kohdalla ottaa huomioon myös rekisteröintimaksut ja notaaripalkkiot, jotka kuitenkin vaihtelevat jäsenvaltioittain. Tällöin kuluttaja vertailisi maakohtaisia kokonaiskustannuksia eikä varsinaisia luottokustannuksia. Erillinen, kaikki kustannukset käsittävä korko voi aiheuttaa sekaannusta. 13 artikla: kokonaiskorko luotonantajalla Kokonaiskorko luotonantajalla käsittää todelliset luottokustannukset eli maksut, jotka pankki perii kuluttajalta, ja on siten ainoa korkotieto, jonka avulla voitaisiin todella vertailla eri tarjoajien tuotteita. 14 artikla: luoton korko Vaihtuvien korkojen tarkistusmahdollisuuksien rajoittamisessa ei oteta huomioon Basel II -sopimuksen määräyksiä. Kyseisessä sopimuksessa määrätään, että korkoja olisi tarkistettava asiakkaan aiheuttaman luottotappion todennäköisyyden mukaan esimerkiksi silloin, kun vakuuden arvo alenee. Erillinen korko voi aiheuttaa sekaannusta. 15 artikla: kohtuuttomat ehdot "Balloon"-tyyppisiä luottosopimuksia koskeva kielto vaikuttaa ongelmalliselta. Sopimuskäytäntö ei olisi enää joustava eikä asiakkaan edun mukainen. Säännökset ovat päällekkäisiä jo olemassa olevien kohtuuttomia ehtoja koskevien säännösten kanssa. Lainat, jotka maksetaan takaisin luottoaikana tai luottojen välillä säästetyistä varoista (esimerkiksi rahastosäästösopimuksesta, henkivakuutuksesta tai asuntosäästölainasta saaduista varoista), saattavat vaikeuttaa vaadittua kokonaiskustannusten ilmoittamista, DT\502515.doc 5/7 PE 332.555
koska varoja ja luoton korkoja ei voida taloudellisesti eikä matemaattisesti järkevästi yhdistää yhdeksi korkotiedoksi. 16 artikla: ennenaikainen takaisinmaksu Asiaa koskevista säännöistä on sovittu tähän asti tapauskohtaisesti. Artiklan säännökset rajoittavat tuotteiden moninaisuutta ja näin ollen kuluttajan taloudellista valinta- ja päätösvapautta. Kiinnitysten käyttö luottojen vakuutena vaarantuisi. Oikeutta saada korvausta ennenaikaisesta takaisinmaksusta aiheutuneista kustannuksista rajoitetaan huomattavasti, minkä vuoksi kaikki luotot kallistuvat, sillä vain harvat maksavat luoton takaisin ennenaikaisesti. 19 artikla: tavaran myyjän ja luotonantajan yhteisvastuu On kyseenalaista, voidaanko luotonantaja asettaa vastuuseen kuluttajan tavaran myyjää vastaan esittämistä vaatimuksista, kun luotonantaja vaatii esimerkiksi tavaran korjaamista tai uuden tuotteen toimittamista. Luotolla maksava ostaja on paremmassa asemassa kuin käteisellä maksava ostaja, koska luotolla ostettaessa vastuussa olevia osapuolia on kaksi. Rajaamisperusteet, jotka on esitetty 19 artiklan 2 kohdassa, ovat liian epäselviä, jotta yhteisön vastuu ja jakamaton vastuu voitaisiin määrittää varmasti. 20 artikla: luottosopimus, jossa pääoma maksetaan kerralla takaisin Tarjontaa saatetaan joutua rajoittamaan, koska luotonantajan on otettava se riski, että lainan takaisinmaksuun käytettävä väline, esimerkiksi henkivakuutus, ei riitä lainan täysimääräiseen takaisinmaksuun. Luoton tarjoajan on näin ollen vaikea arvioida tällaisia sopimuksia, minkä vuoksi niitä ei voitaisi jatkossa enää tarjota. 21 artikla: sopimus luotosta, joka myönnetään ennakkonostoina käyttötililtä tai luottotililtä Ennakkonostoina myönnettävien luottojen mukaan ottaminen vaarantaa tämän luottotyypin säilymisen markkinoilla, sillä muotoa koskevia säännöksiä ei voida noudattaa, jos tilin saldo ylitetään liiketoiminnassa esimerkiksi tilisiirrolla tai korttimaksulla. 22 artikla: toistaiseksi tehty luottosopimus Jos luottoja ei voitaisi enää irtisanoa milloin tahansa, luotonantajien pitäisi liittää tällaisten luottojen vakuudeksi pääomaa, jotta ne voisivat noudattaa pankkien vakavaraisuussäännöksiä. Tämän vuoksi luotonanto kallistuisi ja rajoittuisi huomattavasti. PE 332.555 6/7 DT\502515.doc
23 artikla: vakuussopimuksen täytäntöönpano Jos vakuus saa olla jatkossa voimassa ainoastaan kolme vuotta, pitkäaikaisten luottojen myöntämistä rajoitetaan merkittävästi (esimerkiksi vanhemmat takaavat lastensa kodin perustamiseen otettavan lainan). 27 artikla: perinnän suorittaminen Säännökset rajoittavat lainmukaisia perintämenettelyjä. Säännökset estävät tuomioistuinten ulkopuoliset perintäyritykset. Säännökset estävät osamaksusopimusten tekemisen. 28 artikla: luotonantajien ja luotonvälittäjien rekisteröinti Asiaa on harkittava sellaisten luotonvälittäjien kohdalla, jotka myöntävät luottoja ainoastaan päätoimensa yhteydessä (sivutoimiset luotonvälittäjät). 29 artikla: luotonvälittäjien velvollisuudet Asiaa on harkittava sellaisten luotonvälittäjien kohdalla, jotka myöntävät luottoja ainoastaan päätoimensa yhteydessä (sivutoimiset luotonvälittäjät). 30 artikla: täydellinen yhdenmukaistaminen ja direktiivin säännösten määräävyys Kaikki koko Euroopassa sovellettavat kuluttajansuojasäännökset pitäisi ottaa mukaan, jotta suojelun tason aleneminen voitaisiin estää. Jäsenvaltioissa jo saavutetun kuluttajansuojan taso on vaarassa alentua. 31 artikla: seuraamukset Ehdotuksessa esitetyt seuraamukset saattaisivat merkitä taantumaa verrattuna jäsenvaltioissa parhaillaan sovellettaviin seuraamuksiin nähden. On kyseenalaista, ovatko seuraamus ja rikkomus oikeassa suhteessa keskenään. 34 artikla: voimassa olevat sopimukset Satoja miljoonia luotto- ja vakuussopimuksia olisi korvattava uusilla sopimuksilla, mistä aiheutuisi kuluttajille ja rahoitusalalle huomattavia kustannuksia. Monia voimassa olevia sopimuksia täytyisi purkaa, mistä voisi koitua vahinkoa kuluttajalle. DT\502515.doc 7/7 PE 332.555