MATKARAPORTTI Karjanarviointikisat Pariisissa 27.2.-2.3.2017 Miia Hietaharju, Katariina Latva ja Teija Rönkä Jenni-Mari Heikkinen, Laura Immonen ja Reetta Karppinen
Maanantai 27.2. Suomen edustajiksi oli tänä vuonna valittu Ilmajoelta toisen vuoden agrologiopiskelija Katariina Latva Seinäjoen ammattikorkeakoulusta ja keväällä maaseutuyrittäjäksi valmistuva Miia Hietaharju Koulutuskeskus Sedusta sekä toisen vuoden eläintenhoitajaopiskelijat Laura Immonen ja Jenni-Mari Heikkinen Kainuun ammattiopistosta Seppälästä. Opettajina olivat mukana Teija Rönkä Seinäjoen ammattikorkeakoulusta ja Reetta Karppinen Kainuun ammattiopistosta. Ryhmämme tapasi Pariisin lennon portilla maanantaina puoliltapäivin ja Pariisiin saavuttiin paikallista aikaa noin klo 14.30 (kuva 1). Kuva 1. Charles De Gaullen lentokentällä matkatavaroita odotellessa otettiin ryhmäkuva. Vasemmalta Reetta Karppinen, Laura Immonen, Jenni-Mari Heikkinen, Katariina Latva ja Miia Hietaharju. Pariisia kohti lähdettiin RER-junalla, jossa saatiin samalla paikallistettua SIMA-maatalousnäyttely pitopaikka lentokentän lähistöllä ja tehtyä matkasuunnitelma seuraavaa aamua varten. Kajaanin ryhmä ehti ostoksillekin Primarkiin matkan varrella. Ilta kului majoittautumisjärjestelyihin. Tiistai 28.2. Suunnitelma päivän kulusta oli selvä: aamupalalle välittömästi klo 7 jälkeen ja sen jälkeen kohti SIMAnäyttelyä, joka avautui klo 8.30. Matka sujui aamuruuhkassa metrossa ja RER-junassa hyvin ja paikalla oltiin heti klo 9 jälkeen. Lippujen etukäteishankinta Suomessa jäi tekemättä. Lippujen hankinta paikan päältä oli monivaiheinen prosessi: ensin maksu, sen jälkeen henkilötietokaavakkeen täyttö kaavakkeelle ja lopulta oman henkilökohtaisen pääsylipun tulostus. SIMA on maatalousalan ammattilaisille suunnattu näyttely, joka oli avoinna 26.2.-2.3.2017. Näyttelyalue koostui seitsemästä erillisestä hallista, joista suuri osa oli varattu koneiden esittelyyn. Kuvissa 2-4 poimintoja koneosastoilta suomalaisella painotuksella. Kuva 2. Teija traktorin mittatikkuna Valtran osastolla. Kuva 3. Kivi-Pekan osastolla pohdimme kivien alkuperää.
Kuva 4. Murskan osasto. Osuimme myös paikallisten oppikirjojen osastolle (Editions France Agricole). Tarjonta kotieläinpuolelta oli mittava ja selailemalla kirjat näyttivät havainnollisilta. Pelkästään lypsy- ja emolehmistä kertovia oppikirjoja oli reilut 15 kpl. Suurilla kielialueilla on etunsa. Kotieläinosasto oli SIMAssa suhteellisen pieni, joskin kotieläintekniikkaa esiteltiin muillakin osastoilla. Poimintana lehmien lämpöstressiä lieventävät vesipatjat, palkittu käytävämatto, takaa kiinnittävä lypsyrobotti ja punnitustekniikkaa (kuvat 5-8). Kuva 5. Lehmien vesitäytteinen parsipeti. Näiden kehuttiin kestäneen käyttöä 15 vuotta. Kuva 6. Pihaton käytävien märkyys ja liukkaus on maailmanlaajuinen ongelma. Tässä näyttelyssä palkittu mattomalli.
Kuva 7. Boumaticin takaalypsyrobotti, jossa yksi käsivarsi hoitaa kahta lypsyboksia. Kuva 8. Eläinten tunnistusja punnitusjärjestelmiä oli usean kokoisia. Myös eläimiä oli esillä (kuvat 9-10). Pohjoismainen viking red esiteltiin rotuna ProCross Montbeliarden osastolla, mutta eläviä eläimiä ei ollut näytillä. Kuva 9. Montbeliarde-lehmiä. Rotua käytetään maailmalla lypsyrotujen risteytysohjelmassa, jossa muina rotuina ovat holstein ja viking red. Kuva 10. Liharotuisista näyttelyeläimistä oli eniten esillä limousineja. Alkuiltapäivästä suunnistimme jälleen kohti Pariisin keskustaa Katariinan täsmäshoppailukohteeseen. Ruokatauolla Jenni-Mari sai ensikosketuksen kiinalaisen ruokaan ja piti kokemuksesta. Matkalla metroon ihailimme Louvren rakennuksia ulkopuolelta. Puoli viiden aikaan iltapäivällä alkoi opastus varsinaiseen eläinten arviointikilpailuun SIA-näyttelyn tiloissa. Pienten kommellusten jälkeen löysimme oikean esittelykehän, jossa meille esiteltiin ensin holstein-lehmä ja sitten charolaissonni. Lypsyrotuisten arviointikaavakkeen ja kuvaston olimme saaneet etukäteen sähköpostissa ranskaksi. Katariina oli opiskellut ranskaa koulussa 11 vuotta ja onnistui kääntämään kaavakkeen jo Suomessa. Ilmajoen opiskelijat olivat myös käyneet arviointiperiaatteet läpi yhdessä Faban päärakennearvostelijan Mari Mukka-Koivumäen kanssa. Asteikko 1-9 poikkesi osin suomalaisesta, esim. lantion leveydessä asteikko alkaa pohjoismaisessa arvioinnissa 10-11 cm leveydestä kun taas ranskalaisen asteikon alku eli 1 oli < 17 cm. Joissakin ominaisuuksissa asteikkoa piti muistaa käyttää päinvastaisessa järjestyksessä; esim. kintereen
arvioinnissa 1 on pohjoismaisessa asteikossa 1on suora kinner kun taas ranskalaisessa asteikossa 1 on kiverä kinner. Liharotuisten arviointikaavake saatiin ranskalais-englantilaisena versiona ilman kuvastoa ominaisuuksista itse opastustilaisuudessa. Mukana ollut oma kuvamateriaali antoi jotain lisäapua sanalliseen ohjeistukseen. Tiistaipäivän lopuksi oli ohjelmassa eurooppalainen buffetti. Katariinan ideoimassa suomalaisessa pöydässä oli tarjolla Suomessa valmistettuja tuotteita, jotka saatiin kuljetettua paikalle ja säilytettyä paikan päällä ilman kylmätiloja : Fazerin sinistä, salmiakkia, ruisnappeja, kaurahapankorppuja, Leaderin energiapatukoita, lakkahilloa, muumikeksejä ja purukumia. Pöytä oli koristeltu Suomen lipuilla, mutta kuva jäi valitettavasti ottamatta. Keski- ja Etelä-Eurooppalaiset luottivat juustoihin, lihatuotteisiin ja viineihin (kuvat 11 ja 12); myös Suomen viinintuotannosta kyseltiin. Ruotsin pöytä oli valikoiman pelkistetyin (kuva 13). Kuva 11. Kanarian saarilla valmistettuja juustoja Espanjan pöydässä. Kuva 12. Saksan pöytä. Kuva 13. Skandinaavista yksinkertaisuutta Ruotsin tyyliin.
Keskiviikko 1.3. Keskiviikko oli varsinainen kilpailupäivä ja kisapaikalla piti olla klo 8.45. Ensimmäinen tunti kului kilpailijoiden rekisteröintiin ja varsinainen kilpailu alkoi klo 10. Jokainen kilpailija arvioi 2 lypsyrotuista ja 2 liharotuista eläintä. Aikaa tähän oli annettu yksi tunti. Kehä olikin täynnä toimintaa, koska kilpailijoitakin oli reilut 50 kpl; ks. Reetan kuvaamat videot ja kuvat Kainuun ammattiopiston Yritys Amis Maatila & Navetta facebook-ryhmässä (ks. linkki raportin lopussa). Alussa aiheutti hämmennystä se, että kehään ilmaantui aluksi sama holstein-lehmä, jonka esittelijä oli arvioinut jo edellisenä iltana. Tilanne kuitenkin korjattiin muutaman minuutin kuluttua. Kilpailun jälkeen meillä oli aikaa tutustua tarkemmin SIA-näyttelyyn. Myös SIA-näyttelyssä oli seitsemän eri hallia. Suuressa kotieläinhallissa olivat esillä naudat, siat, vuohet, lampaat ja myös näistä eläimistä saatavia tuotteita esiteltiin (kuvat 14-17). Kuva 14. Juuston valmistuksen esittelyä. Kuva 15. Lypsyn ja maidon säilytyksen esittelyä enemmän kuluttajille suunnattuna. Maitotuotteiden laadunvarmistus pähkinänkuoressa oli esitetty samantyyppisesti. Kuva 16. Osastot pystyi tungoksessakin hahmottamaan hyvin selkeiden opasteiden avulla. Tässä osa lammas- ja sikarotujen tarjonnasta.
Kuva 17. Nautarotuja oli esillä useita kymmeniä, tässä kiistellyn belgian sinisen lehmiä. Myös hallien väliset siirtymäkäytävät oli hyödynnetty tiedotuksessa (kuva 18). Kuva 18. Ranskalaista maataloutta lukuina. Kakkoshallissa esiteltiin kasvituotantoa saman tyyppisillä infotauluilla ja myös eläviä kasveja oli tuotu paikalle (kuva 19). Kuva 19. Puimuri ja erilaista korjattavaa kasvustoa.
Elintarvikkeille oli varattu 2 suurta hallia, joista toinen oli kaksikerroksinen. Tarjonta oli todella monipuolista: juustoja, lihatuotteita, leipää, leivonnaisia, makeisia, yrttejä, viiniä ; myynnissä ja ravintolatarjontana. Kuvissa 20 ja 21 muutama esimerkki. Kuva 20. Sian takajalasta vuoltiin lihaa pieninä annoksina myytäväksi. Kuva 21. Meren eläviä. Lopuissa kolmessa hallissa esiteltiin hevosia, koiria, maatalouden neuvontapalveluja, ympäristöasioita ja maatalouden sivuelinkeinoja.
Tämän kaiken tarjonnan keskellä pistäydyimme vielä kaupungilla katsomassa päänähtävyyksiä (kuvat 22-24). Kuva 22. Ryhmä kävelemässä kohti Grand Palaista, parempi kuvakulma Eiffelin tornille. Kuva 23. Viherseiniä oli kaupungilla muutama, tässä Seinen rantakadulta. Kuva 24. Notre Dame. Sää oli tiistaina pilvinen, keskiviikkona jonkin verran sateinen ja torstaina aurinkoinen. Näimme muutamia krookuksen kukkia ja kukkivia pensaita.
Iltapäivällä jatkoimme näyttelyyn tutustumista ja illalla oli vuorossa palkintojen jako (kuvat 25-26). Palkintojen jaossa palkittiin kunkin sarjan kolme parasta. Itävalta pärjäsi hyvin karjanarviointikisassa. Viininmaistamiskilpailussa oli kaksi sarjaa ja palkinnot menivät Keski-Eurooppaan. Suomalaiset sijoittuivat lopulta sijoille 30-45, mutta kokemus oli silti varmasti mieleen jäävä paitsi ammattipuolen, myös ranskalaiseen kulttuuriin tutustumisen kannalta. Näyttelyssä viivyttiin lähes iltakymmeneen asti ja yhdeksän jälkeen illalla halli alkoi jo hiljentyä (kuva 27). Kuva 25. Noin tunnin odottelun jälkeen jaettiin ensimmäinen palkinto, kolmanneksi eläinten arviointikisassa sijoittui Itävallan edustaja. Kuvausryhmä kuvasi myös yleisössä ollutta Suomen joukkuetta. Kuva 26. Suomen joukkue odottaa omia tuloksiaan pääpalkintojenjaon jälkeen. Kuva 27. Tunti näyttelyn kiinnimenon jälkeen hallissa oli tilaa liikkua.
Torstai 2.3. Kotiinpaluupäivä. Virkeimmät lähtivät vielä aamupäiväksi kaupungille. Kainuulaisten kyyti yhteistyöoppilaitokselle ja kohti työssäoppimisjaksoa ranskalaisilla tiloilla saapui klo 12. Ilmajoen ryhmä lähti kohti lentokenttää ja pääsi kotiin asti vielä täpärästi torstain puolella. Linkit ja lisälähteet YritysAmis Maatila&Navetta Kainuun ammattiopisto- facebook sivusto https://www.facebook.com/yritysamismaatila/?fref=nf SIA-näyttely, https://en.salon-agriculture.com/ SIMA-näyttely, https://en.simaonline.com/ Editions France Agricole, http://www.editions-france-agricole.fr/