Salon kaupungin ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma vuosille 2015-2019

Salon kaupungin ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma vuosille 2015-2019 2614/11.02/2014

1 Sisällysluettelo 1 Ympäristöterveydenhuollon tavoitteet ja valvontasuunnitelma... 3 2 Ympäristöterveydenhuollon valvontayksikkö... 3 2.1 Toimialue... 3 2.2 Toimivalta... 4 2.3 Valvonnan voimavarat ja niiden jakautuminen... 4 2.4 Koulutus... 6 2.5 Valvontakohderekisteri... 8 2.6 Viestintä... 8 2.7 Valvonnan maksullisuus... 9 2.8 Laboratoriot, joihin valvonta tukeutuu... 10 3 Tarkastus... 10 3.1 Riskinarviointi... 10 3.2 Tarkastuksen sisältö... 11 3.3 Pakkokeinot... 11 4 Elintarvikevalvonta... 11 4.1 Tarkastusten sisältö ja tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika... 12 4.1.1 Suunnitelmallisen valvonnan tarkastukset... 13 4.1.2 Elintarvikemääräysten noudattamatta jättämiseen liittyvät tarkastukset... 14 4.1.3 Muut elintarvikevalvonnan tarkastukset... 14 4.2 Riskiperusteisuus... 14 4.3 Elintarvikelain mukaiset suunnitelman mukaiset tarkastukset... 15 4.3 Seurantaohjelmat... 18 4.4 Keskitetyt tietojärjestelmät... 18 4.5 Elintarvikevalvonnan painopistealueet... 18 4.6 Näytteenotto ja näytteiden tutkiminen... 19 5 Terveydensuojelu... 19 5.1 Tarkastusten määrittely... 19 5.2 Tarkastusten sisältö... 19 5.3 Valvontakohteiden tarkastustiheys, riskinarviointi ja tarkastukseenkeskimäärin käytettävä aika... 20 5.4 Näytteenotto... 22 5.5 Terveydensuojelun painopisteet... 24 5.5.1 Talousvesi... 24 5.5.2 Kauneushoitolat tai muu ihonkäsittely... 24 5.5.3 Terveydellisten olojen valvonta... 24 5.5.4 Toiminta sidosryhmien kanssa... 24 6 Tupakkavalvonta... 25 6.1 Tarkastusten määrittely... 25 2614/11.02/2014

6.2 Tarkastuksen sisältö... 26 6.3 Tupakkavalvonnan painopisteet... 26 6.4 Valvontakohteiden määrä, tarkastustiheys ja tarkastukseen käytettävä aika... 26 6.5 Nikotiinikorvausvalmisteiden myynnin valvonta... 27 2 7 Kuluttajaturvallisuusvalvonta... 27 7.1 Tarkastuksen määrittely ja sisältö... 27 7.2 Valvontakohteiden riskinarviointi, tarkastustiheys, tarkastuksen kesto ja tarkastusten määrä... 28 7.3 Kuluttajaturvallisuusvalvonnan painopistealueet... 28 7.4 Erityistilanteet kuluttajaturvallisuusvalvonnassa... 29 8 Erityistilanteisiin varautuminen... 31 8.1 Epidemioiden selvittäminen... 31 9 Suunnitelman toteutumisen seuranta ja arviointi... 32

3 1 Ympäristöterveydenhuollon tavoitteet ja valvontasuunnitelma Ympäristöterveydenhuollon tehtävänä on yksilöön, väestöön ja elinympäristöön kohdistuva terveyden edistäminen sekä sairauksien ja tapaturmien ehkäisy. Hyvin toimivalla ympäristöterveydenhuollolla voidaan välttää epidemioita ja vähentää huomattavasti terveydenhuollon kuormitusta ja sairauksien aiheuttamia poissaoloja työstä. Ympäristöterveydenhuollolla voidaan ehkäistä myös epidemioiden lisäksi monia kroonisia sairauksia, jos ongelmiin puututaan ajoissa (esim. sisäilmaongelmat). Ympäristöterveydenhuollon tavoitteena on varmistaa kuntalaisille turvallinen elinympäristö, jossa ei ole terveyshaittaa aiheuttavia tekijöitä. Lainsäädännössä korostetaan toiminnanharjoittajien omaa vastuuta, mutta viranomaisvalvontaa tarvitaan toiminnan ja tuotteiden määräystenmukaisuuden varmistamiseksi, toimijoiden tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi, kuluttajansuojan turvaamiseksi sekä toimijoiden tuotantoedellytysten varmistamiseksi. Kunnan tulee laatia ja hyväksyä säännöllistä valvontaa koskeva suunnitelma siten, että valvonta on laadukasta ja terveyshaittoja ehkäisevää. Kunnan suunnitelmassa otetaan huomioon valtakunnallinen valvontaohjelma. Ympäristöterveydenhuollon keskusvirastot Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira sekä Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes ovat yhdessä laatineet ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisen valvontaohjelman vuosille 2015-2019. Ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisessa valvontaohjelmassa ohjelmakauden 2015-2019 teemaksi on valittu valvonnan vaikuttavuus, jota lähestytään eri tavoin. Tavoitteena on - kohdentaa valvontaresurssit riskiperusteisesti ja tehokkaasti - kattaa valvonnan kustannukset tehokkaammin valvontakohteilta perittävillä maksuilla - kehittää ja hyödyntää tietojärjestelmiä - lisätä valvonnan yleistä näkyvyyttä kaikille kuntalaisille - laajentaa aluehallintoviraston kuntiin tekemät arviointi- ja ohjauskäynnit koskemaan kaikkia ympäristöterveydenhuollon toimialoja Seuraavaa toimintavuotta koskeva suunnitelma on hyväksyttävä toimielimessä ja toimitettava aluehallintoviranomaiselle kuluvan vuoden loppuun mennessä. Suunnitelman yleinen osa koskee koko suunnitelmakautta 2015 2019, mutta tarkennettu ohjelma tuodaan kuitenkin vuosittain lautakunnalle hyväksyttäväksi. Ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelman mukainen säännöllinen valvonta on toiminnanharjoittajille maksullista. Kunta perii hyväksymänsä taksan mukaiset valvontamaksut. Kunnan suunnitelmaan on koottu valvontayksikön alueella suunnitelmakauden suunnitelmallinen valvonta, painopisteet ja projektit. 2 Ympäristöterveydenhuollon valvontayksikkö 2.1 Toimialue Toimialueena on Salon kaupungin alue. Yksikkö täyttää Lain ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueista (410/2009) vaatimukset (vähintään 10 henkilötyövuotta ja kaikki ympäristöterveydenhuollon toimialat samassa yksikössä). Asukkaita Salossa on noin 54 300.

Salossa ei ole suurta elintarviketeollisuutta, sen sijaan alueella on paljon pieniä elintarvikealan yrityksiä, mm. liha- ja kala-alan laitoksia, ravintoloita, ammattikeittiöitä ja myymälöitä, joiden neuvominen ja valvonta vie runsaasti tarkastajien työaikaa. Lisäksi valvontakohteina on kasvisten sekä eläinperäisten tuotteiden alkutuotantopaikkoja, kouluja, päivä- ja vanhainkoteja, vesilaitoksia, uimahalli, uimarantoja, sekä erilaisia kuluttajaturvallisuus-, eläintauti- ja eläinsuojelulain alaisia valvontakohteita. Salon kaupungin organisaatiossa toimii rakennus- ja ympäristölautakunnan alaisena rakennusja ympäristövalvonnan yksikkö, johon kuuluvat rakennusvalvonta, ympäristönsuojelu ja ympäristöterveydenhuolto. Ympäristöterveydenhuolto jakaantuu terveysvalvontaan ja eläinlääkintähuoltoon. 4 2.2 Toimivalta Toimivaltaa on delegoitu viranhaltijoille joustavan työskentelyn mahdollistamiseksi. Yhteenveto delegoinneista löytyy ympäristöterveydenhuollon laatukäsikirjasta. Mikäli voimassaolevia määräyksiä ei noudateta, viranomaisen tulee ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin määräysten noudattamisen varmistamiseksi. Pakkokeinojen käyttö kuvataan laatukäsikirjassa ja ohjeena käytetään elintarvikevalvonnassa Eviran pakkokeino-opasta sekä malliasiakirjoja. Terveydensuojelulain ja tupakkalain mukaisessa valvonnassa käytetään Valviran laatimia malliasiakirjoja ja kuluttajaturvallisuusvalvonnassa Tukesin julkaisemia valvontaohjeita, tarkastuslistoja, malliasiakirjoja sekä työohjeita. 2.3 Valvonnan voimavarat ja niiden jakautuminen Taulukko 2.3.a. Ympäristöterveydenhuollon käytettävissä oleva henkilöstö Virkanimike Erityisosaaminen/vastuualue Muuta Sinikka Koskinen Ympäristöterveydenhuollon esimies Hallinto Kokoontumis- ja majoitushuoneistot Työssä 31.7.2015 asti Marjo Härkönen Terveystarkastaja Elintarvikevalvonta, tupakkalain mukainen vähittäismyynnin valvonta Nina Rostiala Terveystarkastaja Elintarvikevalvonta, tupakkalain mukainen vähittäismyynnin valvonta Sanna-Mari Hardwick Terveystarkastaja Terveydensuojelulain, kuluttajaturvallisuuslain ja tupakkalain mukainen valvonta Sami Saari Terveystarkastaja Terveydensuojelulain, kuluttajaturvallisuuslain ja tupakkalain mukainen valvonta Riitta Suutari Johtava hygieenikko, Eläinlääkintähuollon esimies, eläinperäisiä elintarvikkeita val-

5 kaupungineläinlääkäri mistavien laitosten valvonta, ympäristöterveydenhuollonjohtajan varahenkilö Riikka Nikula Kaupungineläinlääkäri, hygieenikko Perniö Johtavan hygieenikon varahenkilö, alkutuotannon valvonta, eläinlääkintä 10 % valvontatehtäviä, 90 % praktiikka Anne Partti Kaupungineläinlääkäri, Eläinlääkintä Halikko Johanna Auranen Kaupungineläinlääkäri, Eläinlääkintä Halikko Soile Blomqvist Toimistosihteeri Näytteiden vastaanotto, toimistotyöt Sofia Väärikkälä Valvontaeläinlääkäri, valmiuseläinlääkäri Eläinsuojelu, eläintautivalvonta (valtio maksaa palkan) Yhteensä käytettävissä 11 htv Ympäristöterveydenhuollon henkilökuntaan kuuluvat esimies, johtava hygieenikko, toimistosihteeri, neljä terveystarkastajaa, kolme kaupungin eläinlääkäriä ja valvontaeläinlääkäri. Yksi terveystarkastajan virka on täyttämättä. Ympäristöterveydenhuollon esimies jää 1.8.2015 eläkkeelle, joten hänen työpanoksestaan on vuoden 2015 aikana vain noin 30 % käytettävissä jäljellä olevien lomien vuoksi. Jos esimiestehtävä hoidetaan yksikön sisäisenä henkilösiirtona, yksikön koko on vain 10 henkilötyövuotta, joka on ehdoton alaraja yksikön koolle ympäristöterveydenhuollon yhteistoimintalain perusteella. Taulukko 2.3 b. Työajan laskennallinen jakauma (eläinlääkintähuollon resurssitarve eläinlääkintähuollon valvontasuunnitelman yhteydessä) Ymp.th:n esimies Johtava hygieenikko Terveystarkastajat Tstosihteeri Yhteensä Resurssi 0,3 htv 0,5 htv 4 htv 0,8 htv 5,6 htv =66 htpv 110 htpv = 880 htpv = 176 htpv =1232 htpv Elintarvikevalvonta 60 400 20 480 Terveydensuojelu 6 350 60 416 Tupakkavalvonta 60 20 80 Kuluttajaturvallisuus 50 10 60 Hallinto 60 50 20 66 196

6 66 110 880 176 1232 Yhteensä, htpv Terveysvalvonnassa on tehtäviä, joita ei voida ennakoida, mutta tekemiseen on silti varattava aikaa. Tällaisia ovat esimerkiksi ruokamyrkytys- ja vesivälitteiset epidemiat ja erityistilanteiden selvittämiset, hakemusten ja ilmoitusten käsittely, ympäristölupa- ja kaavalausunnot, asiakasvalitusten selvittäminen, puhelinneuvonta sekä Eviran, muiden keskusviranomaisten ja aluehallinnon toimeksiannot. Heti vuoden 2015 alkupuolella työaikaa vie myös erityistilannesuunnitelman päivittäminen. Suunnitelmallisen valvonnan osuudeksi kaikesta valvonnasta voidaan arvioida korkeintaan 40%, tosin terveydensuojelulain mukaisessa valvonnassa ei päästä siihenkään. Terveydensuojelussa koulujen, päiväkotien ja asuntojen sisäilma-asiat sekä muut asunnontarkastukset vievät yhden terveystarkastajan työajan lähes kokonaan. Nämä ovat asioita, jotka eivät kuulu suunnitelmalliseen valvontaan. Vuoden 2015 elintarvikevalvontasuunnitelma on laadittu riskiperusteisesti huomioiden tällä hetkellä vielä luonnosvaiheessa oleva uusi riskinarviointiohjeistus. Suunniteltujen tarkastusten määrät ovat selvästi aiempia pienemmät. Elintarvikevalvonnan suunnitelmallinen tarkastusmäärä vuodelle 2015 on 460 tarkastusta (taulukko 4.3). Elintarvikeketjun monivuotisen kansallisen valvontasuunnitelman 2015-2019 (VASU) mukaan elintarvikevalvonnan tarkastustehokkuuden tavoite on 150 tarkastusta/htv. Salon elintarvikevalvonnan resurssitarve em. perusteella on vähän yli 3 htv. Tällä hetkellä käytettävissä olevat resurssit ovat 2,2 htv. Huomioiden elintarvikevalvonnan resurssivajaus ja ympäristöterveydenhuollon esimiehen eläkkeelle siirtyminen, on ympäristöterveydenhuollossa selvästi yli yhden henkilötyövuoden resurssivajaus. Muun kuin ennalta suunnitellun työn epätasaisesta jakautumisesta sekä henkilövajauksesta johtuen tehtäviä joudutaan priorisoimaan. Tällöin asioiksi, jotka joudutaan hoitamaan ensiksi nousevat: - epidemioiden selvittäminen - kuntalaisten tekemien valitusten selvittäminen - huoneistojen hyväksymishakemusten ja ilmoitusten käsittely 2.4 Koulutus Koulutussuunnitelma laaditaan yksikölle vuosittain. Ympäristöterveydenhuollon lainsäädäntö muuttuu jatkuvasti ja näin ollen henkilöstön jatkuva kouluttautuminen on ehdoton edellytys työtehtävien hoitamiselle. Terveystarkastajien tehtävät on jaettu niin, että kaksi hoitaa lähinnä elintarvikevalvontaa ja kaksi terveydensuojelulain mukaista valvontaa. Kuluttajaturvallisuuslain ja tupakkalain mukainen valvonta jaetaan kaikkien tarkastajien kesken. Johtava hygieenikko hoitaa eläinperäisiä elintarvikkeita valmistavien laitosten valvonnan. Koulutussuunnitelmassa otetaan huomioon erikoistumisesta johtuvat koulutustarpeet sekä tarjolla olevat eri toimijoiden tarjoamat koulutustilaisuudet. AVI:n työnohjauspäiviin kaikki pyrki-

vät osallistumaan. Oiva-järjestelmän laajeneminen, vesihuoltolain ja talousvesiasetuksen muutokset aiheuttavat erityistä koulutustarvetta vuodelle 2015. Sisäilmaan liittyvistä ongelmista saatavan uuden tiedon päivittäminen on tarpeen huomioida koulutusta suunniteltaessa. Eläinlääkäreiden koulutussuunnitelma painottuu ensisijaisesti oman vastuualueen ja käytännön työtehtävien mukaan (lainsäädännön muutokset, ajankohtaiset asiat, uudet hoitokäytännöt). Uudistetun eläintautilain-, lääkelain- sekä sivutuotelain toimeenpano on huomioitava suunniteltaessa eläinlääkintähuollon koulutusta. Eläinten terveydenhuoltotyön merkitys tulee jatkossa olemaan entistä merkittävämpi ja on lähitulevaisuudessa yhtenä koulutuksen erityisenä painopistealueena. Eläinlääkintähuollon koulutusta käsitellään tarkemmin myös eläinlääkintähuollon omassa suunnitelmassa. Yksikön yhteisissä palavereissa koulutukseen osallistunut esittää muille tiivistäen koulutuksessa opitut uudet asiat. Koulutussuunnitelman toteutumista seurataan vuosittain. 7 Taulukko 2.4.a. Terveysvalvonnan koulutussuunnitelman runko vuodelle 2015 Aihe Elintarvikevalvonnan koulutuspäivät (Evira) Terveysvalvonnanjohtajien neuvottelupäivät Terveystarkastajien valtakunnalliset koulutuspäivät, 2 pv Ympäristöterveydenhuollon alueelliset koulutuspäivät, 2 pv Osallistujat 2 hlöä 1 hlö 2 hlö 3 hlöä AVI:n järjestämiä työnohjauspäiviä Eviran koulutuspäiviä Sisäilmakoulutukset 2 x 4 hlöä 3 x 3 hlöä 2 hlöä Varaus koulutuksiin ajankohtaisista aiheista Taulukko 2.4.b. Eläinlääkintähuollon koulutussuunnitelman runko vuodelle 2015 Aihe Elintarvikevalvonnan koulutuspäivät (Evira) Terveysvalvonnanjohtajien neuvottelupäivät Eläinlääkäripäivät 1-3 pv Ympäristöterveydenhuollon alueelliset koulutuspäivät, 2 pv AVI:n järjestämiä työnohjauspäiviä n. 4 kpl Osallistujat 1 hlö 1 hlö 4 hlöä 1 hlöä 4 x 1-4 hlöä

8 Eviran koulutuspäiviä (esim. tartuntatautipäivä, lääkepäivä) n. 3 kpl Eläinlääkärihygieenikkojen koulutuspäivät (EHY) 2 pv 3 x 1-3 hlöä 1-2 hlöä Varaus koulutuksiin ajankohtaisista aiheista Lisäksi eläinlääkäreillä on mahdollisuus saada palkallista virkavapaata omaehtoiseen työtä tukevaan koulutukseen 2.5 Valvontakohderekisteri Vuonna 2010 hankittiin TeraKuu Oy:n TerveKuu -ohjelma. Elintarvikevalvonnan kohderekisteri on tallennettu TerveKuulle ja vuoden 2011 aikana ohjelma on otettu päivittäiseen käyttöön, niin että kaikki tarkastukset, päätökset ja muut toimenpiteet kirjataan TerveKuuhun. Ohjelman avulla pystytään olemaan yhteydessä valtakunnalliseen kohdetietojärjestelmään (KUTI). Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) on aloittanut terveydensuojelun ja tupakkatuotteiden valvonnan osalta vastaavan tiedonkeruun kuin elintarvikepuolellakin, nk. YHTI -tietojärjestelmähankkeen. YHTI 1-projektissa määriteltiin valvontakohteet ja niiden luokittelu, mutta YHTI -hankkeessa ollaan huomattavasti jäljessä KUTI -hankkeesta. YHTI2, jossa tarkastukset kirjataan reaaliaikaisesti järjestelmään, käyttöönotto on aloitettu vuoden 2013 aikana. Eläinsuojelu- ja eläintautivalvontaan liittyvät tarkastuspöytäkirjat, päätökset ja muut asiakirjat toimitetaan aluehallintovirastoon tallennettavaksi valtakunnalliseen ELITE -ohjelmaan. Eläinten terveyden- ja sairaanhoitoon liittyviä rekistereitä varten eläinlääkäreiden käytössä on TeraKuu Oy:n Kuusivet -ohjelmisto. Eläinlääkintähuollon käytössä olevat tietojärjestelmät on esitelty tarkemmin eläinlääkintähuollon omassa valvontasuunnitelmassa. 2.6 Viestintä Viestintään kuuluvat asiakaspalvelu, kohderyhmien neuvonta ja opastus sekä tiedottaminen. Yksikön toimitilat sijaitsevat Halikon virastotalossa, Hornintie 2-4. Eläinlääkäreiden vastaanotot ovat Halikossa ja Perniössä. Neuvonta ja ohjaus pyritään suuntaamaan viranhaltijoiden vastuualueiden ja erikoistumisen mukaan. Salon kaupungille on laadittu viestintäohjelma. Kaupungilla on kaksi työntekijää, jotka hoitavat päätoimisesti kaupungin tiedottamista. Ympäristöterveydenhuollon tiedottamisesta vastaa ympäristöterveydenhuollon esimies, eläinlääkintähuollon osalta johtava hygieenikko. Apuna toimivat kaupungin tiedottajat ja kyseistä asiaa hoitava terveystarkastaja tai kaupungineläinlääkäri sekä kaupungin viestintätiimiin kuuluva ympäristöterveydenhuollon toimistosihteeri. Tiedottamisessa käytetään tilanteesta riippuen sähköpostia, kirjettä, puhelinta, järjestämällä tiedotustilaisuus tai käymällä paikan päällä. Kiireellisissä tuotteiden takaisinvetotilanteissa tiedottamiseen käytetään lähinnä puhelinta. Kohteiden yhteystiedot löytyvät Tervekuu-ohjelman kortistosta.

Eri viranomaisten ja asiantuntijatahojen tuottamaa ympäristöterveydenhuoltoa koskevaa materiaalia on jaossa ympäristöterveydenhuollon toimipisteessä. Em. materiaalia jaetaan valvontakohteille tarpeen mukaan. Salon kaupungin Internet-sivuilla on toimijoille ja kuntalaisille suunnattua opastusta, ohjeistusta ja lomakkeita ympäristöterveydenhuollon alalta. Toteutettujen projektien tuloksista tiedotetaan paikallislehdissä. Mahdollisista ympäristöterveydenhuollon erityistilanteista, esimerkiksi ruokamyrkytys- tai vesiepidemiat, tiedotetaan tapauksesta riippuen paikallisradion, lehdistön ja internetin välityksellä. Myös sisäistä viestitystä mm. koulujen ja päivähoidon kautta voidaan tarvittaessa hyödyntää. Ympäristöterveydenhuollolla on käytössään viranomaisviestintään käytettävä VIRVE -puhelin. 9 2.7 Valvonnan maksullisuus Valvontasuunnitelman mukainen valvonta on pääsääntöisesti maksullista. Kunnan valvontaviranomainen perii toimijalta hyväksymänsä taksan mukaisen maksun valvontasuunnitelmaan sisältyvistä tarkastuksista, näytteenotosta ja näytteen tutkimuksesta. Taksaa on tarkistettu viimeksi vuoden 2014 alussa. Taksa on nähtävissä Salon kaupungin ympäristöterveydenhuollon kotisivuilla. Valvontamaksut on määritelty siten, että ne kattavat suunnitelmallisesta valvonnasta aiheutuneet kustannukset. Kuntaliitto on yleiskirjeellään (10/80/2011) ohjeistanut ympäristöterveydenhuollon maksullisuutta, maksujen suuruuden määrittämistä sekä taksojen hyväksymistä Ympäristöterveydenhuollossa maksuja peritään elintarvikelain (23/2006) ja lain elintarvikelain muuttamisesta (352/2011) mukaan 1) laitoksen hyväksymisestä ja muun kuin 13 :n 3 momentissa tarkoitetun elintarvikehuoneiston ilmoituksen käsittelystä; 2) kunnalliseen valvontasuunnitelmaan sisältyvistä tarkastuksista, näytteenotosta ja näytteen tutkimisesta; 3) Euroopan unionin ulkopuolelle eläimistä saatavia elintarvikkeita vievien elintarvikehuoneistojen valvonnasta siltä osin kuin vienti ostajamaan vaatimuksesta edellyttää tavallista kattavampaa valvontaa; sekä 4) elintarvikemääräysten noudattamatta jättämiseen perustuvien elintarvikelain 7 luvussa tarkoitettujen toimenpiteiden valvomiseksi tapahtuvista tarkastuksista. Taksan soveltamisessa otetaan huomioon, mitä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 artikloissa 27 ja 28 sekä elintarvikelain 70 :n 2 momentin ja 71 :n 3 momentin nojalla annetussa eräitä elintarvikevalvonnan maksuja koskevassa valtioneuvoston asetuksessa (1040/2007) säädetään. Terveydensuojelulain (763/1994) mukaan 5) terveydensuojelulain 13 mukaisista toiminnoista tehtävien ilmoitusten käsittelystä sekä; 6) terveydensuojelulain 18 mukaisen laitoksen hyväksymisestä; 7) kunnalliseen valvontasuunnitelmaan sisältyvistä tarkastuksista, näytteenotosta ja näytteen tutkimisesta; 8) 6 :ssä tarkoitettuun kunnan valvontasuunnitelmaan sisältyvän tarkastuksen perusteella annettujen määräysten valvonnasta silloin, kun määräysten antaminen perustuu lain säännösten noudattamatta jättämiseen; 9) 13 :n nojalla tehtyjen ilmoitusten perusteella annettujen määräysten valvonnasta;

10) 18 :n nojalla tehdyn hakemuksen perusteella annettujen määräysten valvonnasta sekä 20 :ssä edellytetystä talousveden laadun valvonnasta ja tarkkailusta; 11) 29 :ssä edellytetystä uimaveden säännöllisestä valvonnasta 12) asunnossa tai muussa oleskelutilassa suoritetusta mittauksesta, näytteenotosta, tutkimuksesta ja selvityksestä, joka liittyy 26 :n mukaisten terveyshaittojen selvittämiseen (arvonlisäverollinen); 13) kaivon omistajalta talousvesitutkimuksista silloin, kun kysymys ei ole 16 :n 4 momentissa tarkoitetusta talousvettä toimittavasta laitoksesta (arvonlisäverollinen). 10 Tupakkalain (693/1976) mukaan 16)tupakan myyntiluvasta 17)tupakan myyjiltä vuosittainen valvontamaksu Lääkelain (1195/1996) mukaan 18)nikotiinivalmisteiden myyntiluvan myöntämisestä 19)nikotiinivalmisteiden myyjiltä vuosittainen valvontamaksu Kuluttajaturvallisuuslain (920/2011) mukaan 20)valvontasuunnitelman mukaisista tarkastuksista 21)palvelun tarjoamisen aloittamista, toiminnan olennaista muuttamista ja palvelun tarjoajan vaihtumista koskevan ilmoituksen vastaanottamisesta ja siitä toiminnanharjoittajalle ilmoittamisesta Yhtenä ohjelmakauden 2015 2019 tavoitteena on valvonnan maksullisuuden edistäminen ja tätä kautta ympäristöterveydenhuollon resurssien turvaaminen. 2.8 Laboratoriot, joihin valvonta tukeutuu Näytteiden tutkimiseen käytetään Länsi-Uudenmaan Vesi ja Ympäristö ry:n laboratoriota ja MetropoliLabia. Kyseiset laboratoriot ovat Eviran hyväksymiä tekemään elintarvikelain sekä terveydensuojelulain vaatimusten mukaisia tutkimuksia. Länsi-Uudenmaan Vesi ja Ympäristö ry:llä on Lohjalla FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T147 (akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 17025:2005). Näytteet menevät pääasiassa Länsi-Uudenmaan Vesi ja Ympäristö ry:n laboratorioon, joka teettää tutkimukset, joihin sillä ei ole akkreditoitua menetelmää, alihankintana muissa laboratorioissa (lähinnä MetropoliLabissa). 3 Tarkastus 3.1 Riskinarviointi Valvontakohteiden valvonnan tarve määräytyy kohdekohtaisen riskinarvioinnin perusteella. Toimi-alakohtaisissa valtakunnallisissa ohjelmissa on annettu ohjeet valvontakohteiden ris-

kinarviointiin. Riskinarviointi ja riskiluokitus ovat jokaisella toimialalla erilaisia. Riskinarviointia käsitellään tarkemmin toimialakohtaisissa suunnitelmissa. 3.2 Tarkastuksen sisältö Eri kohderyhmiin kuuluviin valvontakohteisiin tehtävien tarkastusten sisällöstä ja tarkastuksiin käytettävästä ajasta on kerrottu toimialakohtaisissa suunnitelmissa. Kohteisiin voidaan tehdä samalla kertaa tarkastus useamman lain perusteella, esim. myymälöihin elintarvike- ja tupakkalain mukainen tarkastus. Valvontakohteessa tehtävien tarkastuskäyntien lisäksi tarkastuksena pidetään myös omavalvontasuunnitelman tai vastaavan asiakirjan tarkastamista terveysvalvonnan tiloissa. Tarkastuksesta kirjoitetaan myös tässä tapauksessa tarkastuskertomus tai vastaava asiakirja, joka toimitetaan asiakkaalle. 11 Valvontakohteisiin tehtävät tarkastukset ja muut kohteeseen liittyvät toimet ja suoritteet kirjataan tiedonhallintajärjestelmään. Ainoastaan näytteenottoa varten valvontakohteeseen tehtyä käyntiä, johon näytteenoton ja siihen mahdollisesti liittyvän lämpötilan mittauksen tai vastaavan toimenpiteen lisäksi ei liity muita valvontatoimia, ei pidetä tässä tarkoitettuna tarkastuksena. Valvontakohteeseen tehtävää käyntiä ei pidetä tarkastuskäyntinä, jos siitä ei kirjoiteta valvontakohteelle toimitettavaa tarkastuskertomusta tai vastaavaa asiakirjaa. 3.3 Pakkokeinot Jos epäkohtaa ei ole korjattu tarkastuskertomuksessa annetusta huomautuksesta tai kehotuksesta huolimatta, tulee valvontaviranomaisen käyttää hallinnollisia pakkokeinoja. Rakennus- ja ympäristölautakunta on delegoinut hallinnollisten pakkokeinojen käyttöä laajasti ympäristöterveydenhuollon viranhaltijoille (Rakennus- ja ympäristölautakunta 12.3.2014 38.) Jos epäkohtaa ei annetusta määräyksestä tai muusta lievemmästä hallinnollisesta pakkokeinosta huolimatta ole korjattu, valmistellaan epäkohdan laadusta riippuen joko uhkasakkoa, hyväksymisen peruuttamista, toiminnan keskeyttämistä, kieltoa tai teettämisuhkaa koskeva päätös. Jos epäkohta on luonteeltaan sellainen, että se voi aiheuttaa välitöntä terveysvaaraa, voidaan ryhtyä toimenpiteisiin esimerkiksi toiminnan kieltämiseksi myös ilman edeltävän määräyksen antamista. Elintarvikevalvonnassa voidaan harkita epäkohdasta riippuen myös elintarvike-erän takavarikointia. Kiireellisessä tapauksessa, jossa tarvitaan välittömiä toimenpiteitä terveysvaaran estämiseksi, myös viranhaltija voi antaa tarvittavan määräyksen tai kiellon. Asia pitää tällaisessa tilanteessa saattaa mahdollisimman pian rakennus- ja ympäristölautakunnan ratkaistavaksi. Myös kiireellisten päätösten tekemisessä tulee noudattaa hallintolain säännöksiä ja huolehtia kuulemisesta. 4 Elintarvikevalvonta Elintarvikevalvonnan tavoitteena on toteuttaa elintarvikelainsäädännössä asetettuja päämääriä. Suunnitelman tavoitteena on, että valvonta on yleisten valvontaa koskevien vaatimusten mukaista, ehkäisee terveysvaaroja ja suojaa kuluttajia taloudellisilta tappioilta. Elintarvikelain

tarkoituksena on varmistaa elintarvikkeiden ja niiden käsittelyn turvallisuus sekä elintarvikkeiden hyvä terveydellinen ja muu elintarvikemääräysten mukainen laatu sekä varmistaa niiden jäljitettävyys. Elintarvikelain tarkoituksena on myös varmistaa, että elintarvikkeesta annettu tieto on totuudenmukaista ja riittävää eikä johda kuluttajaa harhaan. Elintarvikelainsäädännön lähtökohtana on, että ensisijainen vastuu elintarvikkeen turvallisuudesta ja määräystenmukaisuudesta on elintarvikealan toimijalla. Omavalvonnan avulla toimija varmistaa, että elintarvikkeen turvallisuus ei vaarannu sinä aikana, kun elintarvike on toimijan vastuulla. Viranomaisvalvonnan tehtävänä on puolestaan varmistaa, että omavalvonta toimii tehokkaasti ja että elintarvikkeen turvallisuus, jäljitettävyys ja muu määräystenmukaisuus toteutuu kaikissa tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa. Elintarvikelain muutoksen (352/2011) yhteydessä lain 21 :ään tuli lisänä vaatimus valvontatietojen julkistamisesta. Elintarvikealan toimijan on julkistettava valvontaviranomaisen antama elintarvikehuoneiston tarkastuksesta kertova asiakirja. Tietojen julkistamisen tavoitteena on lisätä viranomaistoiminnan avoimuutta, kannustaa toimijoita toimintansa parantamiseen sekä antaa kuluttajille lisää tietoa. Ns. OIVA -järjestelmä otettiin käyttöön koko maassa 1.5.2013. Aluksi Oiva-hymy otettiin käyttöön ravintoloissa, myymälöissä ja muissa tarjoilupaikoissa, mutta vuoden 2015 aikana OIVA otetaan käyttöön myös kaikissa muissa elintarvikehuoneistoissa. 12 4.1 Tarkastusten sisältö ja tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika Tarkastus on määritelty valvonta-asetuksessa (EY 882/2004) minkä tahansa näkökohdan tutkimiseksi sen toteamiseksi, onko kyseinen näkökohta lainsäädännössä sille esitettyjen oikeudellisten vaatimusten mukainen. Valvonta-asetuksen mukaan elintarvikevalvonnan tarkastukset tehdään pääsääntöisesti ilman ennakkovaroitusta. Tarkastuksista joudutaan välillä myös sopimaan ennakolta, kun on välttämätöntä varmistaa vastuuhenkilön paikalla olo. Tarkastuskäynnillä voidaan tarkastaa koko valvontakohde ja sen toiminnot tai vain jokin osaalue. Tarkastukseen voi sisältyä näytteenottoa ja mittauksia. Tarkastuksen laajuus riippuu kohdetyypistä sekä siitä, onko kyseessä aloitustarkastus vai muu suunnitelmallinen tarkastus. Tarkastus sisältää yleensä aiemmin todettujen epäkohtien korjaamisen seurantaa. Pelkkää näytteenottoa kohteessa ei katsota tarkastukseksi. Tarkastus sisältää tarkastukseen valmistautumisen, tarkastuksen suorittamisen sekä tarkastuskertomuksen laatimisen. Tarkastukseen valmistautuminen sisältää hyväksymispäätökseen tai elintarvikehuoneistosta tehtyyn ilmoitukseen, edelliseen tarkastuskertomukseen ja kohdekohtaisiin tietoihin tutustumisen. Elintarvikevalvonnan tarkastukset jaetaan seuraavasti: 1. Suunnitelmallisen valvonnan tarkastukset 1.1. Suunnitelmalliset tarkastukset (sisältää myös uusien elintarvikehuoneistojen ensimmäiset tarkastukset ja suunnitelmalliset asiakirjatarkastukset) 1.2. Uusintatarkastukset 1.3. Ensisaapumistarkastukset 2. Elintarvikemääräysten noudattamatta jättämiseen liittyvät tarkastukset

13 3. Muut elintarvikevalvonnan tarkastukset 3.1. Asiakasvalitusten perusteella tehdyt tarkastukset 3.2. Ruokamyrkytysepäilyn perusteella tehdyt tarkastukset 3.3. Muut tarkastukset 4.1.1 Suunnitelmallisen valvonnan tarkastukset Ilmoitettava elintarvikehuoneisto tulee suunnitelmallisen valvonnan piiriin sen jälkeen kun, ilmoitus on käsitelty ja viranomainen antanut toimijalle todistuksen ilmoituksen käsittelystä. Huoneistolle määritetään ensimmäinen tarkastusajankohta ja alustava tarkastustiheys. Salon ympäristöterveydenhuoltoon tulee vuosittain 20 30 kappaletta uusia elintarvikehuoneistoilmoituksia. Elintarvikehuoneistot, joissa käsitellään eläimistä saatavia elintarvikkeita ennen vähittäismyyntiä, on tarkastettava ja hyväksyttävä jo ennen toiminnan aloittamista. Ilmoitetun elintarvikehuoneiston toiminnan aloittamisen yhteydessä tehtävä ensimmäinen tarkastus tulisi tehdä yhden, kolmen tai kuuden kuukauden kuluessa ilmoitetun toiminnan aloittamisesta riippuen huoneistossa harjoitettavan toiminnan luonteesta ja laajuudesta. Tarkastuksen tarkoitus on varmistaa, että elintarvikehuoneiston tilat, laiteet ja toiminta soveltuvat ilmoitettuun toimintaan ja omavalvontasuunnitelma on toimintaan nähden riittävä. Toiminta voi alkaa jo ennen alkutarkastusta. Alkutarkastuksen jälkeen kohde siirtyy normaalin suunnitelmallisen valvonnan piiriin. Suurin osa suunnitelmallisista tarkastuksista on Oiva-tarkastuksia. Oiva-tarkastuksissa tarkastetaan aina pakolliset asiat ja lisäksi muut kohdetta koskevat asiat niin, että kaikki kohdat tulee tarkastettua kolmen vuoden kuluessa. Oiva-tarkastuksissa C-arvosana (korjattavaa) johtaa aina uusintatarkastukseen. Oiva-tarkastukset laajenevat vuoden 2015 alussa koskemaan myymälöiden ja tarjoilupaikkojen lisäksi kaikkia ilmoitettavia elintarvikehuoneistoja. 1.5.2015 alkaen siirtyvät myös eläimistä saatavia elintarvikkeita valmistavat laitokset Oiva-järjestelmän piiriin. Suunnitelmalliset tarkastukset tehdään valmisteilla olevan Oiva-ohjeistuksen mukaisesti. Laitoksia koskevat Oiva-ohjeistus on huomattavan laaja eikä yhdellä käynnillä pystytä katsomaan kuin pieni osa tarkastettavista asioista. Laitoksille laaditaan kohdekohtaiset, aikataulutetut tarkastussuunnitelmat, joista ilmenee kunkin tarkastuskäynnin sisältö. Tarkastusaikaan vaikuttaa tarkastuksen sisällön laajuus ja tarkastusaikaan katsotaan kuuluvaksi varsinaisen kohteessa tehdyn tarkastuksen lisäksi tarkastukseen valmistautuminen sekä tarkastuskertomuksen laatiminen. Eläimistä saatavien elintarvikkeiden ensisaapumisvalvonta on valtiollistettu vuonna 2008 ja valvontavastuu siirretty Eviralle. Salon kaupunki on laatinut Eviran kanssa sopimuksen, jonka mukaan kaupunki suorittaa ensisaapumisvalvontaa Eviran laatiman valvontasuunnitelman mukaisesti. Evira maksaa ensisaapumisvalvonnasta syntyvät kustannukset kaupungille. Salossa on tällä hetkellä kolme ensisaapumispaikkaa. Elintarvikevalvonnan kohdetyyppikohtaisen yhteenveto tarkastussuunnitelmasta on esitetty kohdassa 4.3. Kohdekohtainen tarkastussuunnitelma on tallennettu valvonnan tietojärjestelmään.

14 4.1.2 Elintarvikemääräysten noudattamatta jättämiseen liittyvät tarkastukset Elintarvikemääräysten noudattamatta jättämiseen liittyviä tarkastuksia ovat hallinnollisiin pakkokeinoihin liittyvät tarkastukset elintarvikelain 7 luvun mukaisesti. Elintarvikelain 7 luvussa tarkoitettuja toimenpiteitä ovat mm. elintarvikemääräysten vastaisuuden poistaminen ja kiellot. 4.1.3 Muut elintarvikevalvonnan tarkastukset Muita elintarvikevalvonnan tarkastuksia ovat muun muassa asiakasvalitusten perusteella tehtävät tarkastukset, ruokamyrkytysepäily johdosta tehdyt tarkastukset ja Eviran tai muun valvontaviranomaisen pyynnöstä tehdyt tarkastukset. Suunnitelman ulkopuolisia tarkastuksia ovat myös mahdolliset elintarvikehuoneistojen ennakkotarkastukset. 4.2 Riskiperusteisuus Elintarvikevalvonta kohdistetaan eri kohteisiin sen mukaan, missä sitä eniten tarvitaan riskinarvioinnin perusteella. Evira on uusimassa elintarvikehuoneistojen riskiluokitusta ja valvontatarpeen määrittämistä. Uusi ohjeistus otetaan käyttöön 2016 alkaen, mutta sen periaatteita voi soveltaa jo nyt tarkastustiheyksien määrittämiseen. Salon valvontasuunnitelmassa on jo osittain huomioitu Eviran uutta riskinarviointiohjeistusta. Valvontatarpeen määrittämiseen vaikuttaa toiminnan riski, joka muodostuu toiminnan luonteesta sekä toiminnan laajuudesta. Toiminnan luonne ja laajuus antavat lähtökohdat sille, kuinka suuri riski elintarvikehuoneiston toiminnasta aiheutuu kuluttajalle ja yhteiskunnalle. Toimija hallitsee toimintaansa liittyviä riskejä omavalvonnalla. Mikäli kohteen valvontahistoria osoittaa, että toimija noudattaa lainsäädäntöä ja ottaa huomioon valvontaviranomaisen ohjeet ja toimijalla on riittävä ja toimiva omavalvontajärjestelmä, jolla toiminnan riskit hallitaan, voidaan kohteen suunnitelmallisia tarkastuksia vähentää. Vastaavasti, jos elintarvikekohteen valvontahistoriassa on huonoja arviointituloksia, lisätään valvontatiheyttä. Oiva-arviointituloksia käytetään perusteena kohdekohtaisen valvontatiheystarpeen arviointiin ja jatkossa Oivaarviointien lisääntymisen myötä tarkennetaan elintarvikevalvonnan kohdekohtaista valvontasuunnitelmaa.

15 4.3 Elintarvikelain mukaiset suunnitelman mukaiset tarkastukset Taulukko 4.3. Suunnitelmalliset tarkastukset vuonna 2015 ELINTARVIKELAIN MUKAI- SET SUUNNITELMAN MU- KAISET TARKASTUKSET Kohteiden lkm EVIRAn ohjeellinen tarkastiheys krt/v (muuttuu 2016) Omaan riskinarviointiin perustuva tarkastustiheys krt/v Eviran arvio tarkastukseen käytettävästä ajasta (h) Suunnitelmallist en tartarkas kastusten kokonaismäärä Työajan tarve (h) Laitokset 33 102 Liha- ja kalatuotteiden valmistus 10 100 000 kg/vuosi 4 liha 11 kala 5 4-6 3-4 19 76 Liha- ja kalatuotteiden valmistus 100 000 11 milj. kg/vuosi 1 liha 11 kala 5 8 3-4 8 8 Raakojen liha- ja kalatuotteiden käsittely 100 000 1 milj. kg/vuosi Ensisaapumisvalvonta 1 11 6 2-3 6 18 3 2 6 Elintarvikkeiden myynti 85 273 Elintarvikkeiden tukkumyynti, teoll. pakattuja ei-helposti pilaantuvia elintarvikkeita Elintarvikkeiden tukkumyynti, teoll. pak. helposti pilaantuvia elintarvikkeita Elintarvikkeiden tukkumyynti, myydään pakkaamattomia elintarvikkeita 1 0,3 0,3 1-2 1 2 2 1 0,5 1-2 2 4 1 2 1 3-4 1 4

16 Elintarvikkeiden vähittäismyynti, teoll. pakattuja ei-helposti pilaant. elint. Elintarvikkeiden vähittäismyynti, teoll. pak. helposti pilaant. elint. Elintarvikkeiden vähittäismyynti, myyd. pakkaamattomia elint. Elintarvikkeiden vähittäismyynti, käsitellään helposti pilaant. elint. Siirrettävä tila/liikkuva myyntilaite 8 0,3 0,3 1-2 3 6 44 0,7 0,5 2-3 44 132 8 0,7 1 3-4 4 12 20 3 1-2 4-5 15 75 20 0,7 0,5 2-3 15 38 Tori 3 1 0,2 1 Elintarvikkeiden tarjoilu 257 1167 Ravintolatoiminta 74 3 1-2 3-5 119 595 Grilli- ja pikaruokatoiminta 22 3 1-2 3-5 19 95 Kahvilatoiminta 64 3 0,5-1 3-5 45 225 Pubitoiminta 15 0,7 0,3 1-2 6 12 Suurtalous, laitoskeittiötoiminta Suurtalous, keskuskeittiötoiminta ja pitopalvelu Suurtalous, tarjoilukeittiötoiminta 33 2 1 3-4 22 88 9 4 1-2 4-6 15 90 92 1 0,3-0,5 1-2 31 62 Vilja- ja kasvisala 19 75 Leipomotuotteiden valmistus, helposti pilaantuvia tuotteita Ruoka- ja kahvileipien valmistus Kasvis-, marja- ja hedelmätuotteiden valmistus 6 3 1-2 2-5 7 35 5 1 1 1-3 5 15 4 3 1-2 3-4 4 16

17 Pakkaamotoiminta, vähäistä kauppakunnostusta Muiden elintarvikkeiden valmistus 3 1 0,5 2-3 3 9 4 20 Muu valmistus 4 2 1 3-5 4 20 Elintarvikkeiden varastointi ja pakastaminen Muiden kuin eläimistä saatavien elintarvikkeiden varastointi 0 1 1 2-3 Ammattimainen elintarvikkeiden kuljetus 18 54 Elintarvikkeiden kuljetus 3 0,7 1 1-3 3 9 Elintarvikkeiden pakastekuljetus Elintarvikkeiden kuljetus jäähdytettynä Elintarvikkeiden kuljetus lämpimänä 0,7 1 1-3 10 0,7 1 1-3 10 30 5 0,7 1 1-3 5 15 Muu ilmoitusta edellyttävä toiminta 2 12 Kontaktimateriaalin toimittajat 6 0,7 0,3 4-6 2 12 YHTEENSÄ 470 420 1709 = 228 htpv Alkutuotanto 40 85 Kasvikset ja vihannekset 40 0,3 0,3 1 15 15 Lihanautatilat 25 0,2 0,2 2 5 10 Maidontuotantotilat 44 0,3 0,3 2-3 20 60 460 85 =11 htpv

Kohdekohtainen valvontasuunnitelma on esitetty valvojien käytössä olevissa tietojärjestelmissä. 18 4.4 Seurantaohjelmat Ympäristöterveydenhuolto on osallisena useissa kansallisissa seurantaohjelmissa, jotka perustuvat kansalliseen tai EU:n lainsäädäntöön. Vuosittain toteutettavia seurantaohjelmia ovat mm. kansallinen salmonellavalvontaohjelma, kansallinen elävien eläinten ja eläimistä saatavien elintarvikkeiden vierasainevalvontaohjelma sekä kasvinsuojeluainejäämien valvontaohjelma. Ympäristöterveydenhuolto osallistuu tarvittaessa seurantaohjelmiin liittyvään näytteenottoon ja tarkastuksiin. Eviran seurantanäytteiden ottopyynnöt tulevat aluehallintoviraston kautta suoraan valvontaeläinlääkärille tai välillisesti johtavan hygieenikon kautta. Valvontaeläinlääkärin vastuulla on näytteiden ottaminen, eteenpäin lähetys, lähetteiden ja tulosten taltiointi sekä tiedottaminen aluehallintovirastolle. 4.5 Keskitetyt tietojärjestelmät Elintarvikelain 83 mukaan Evira pitää valvonnan ohjausta ja kehittämistä sekä suorittamaansa valvontaa varten valtakunnallista rekisteriä kaikista elintarvikehuoneistoista, ensisaapumispaikoista, ensisaapumistoimijoista ja hyväksytyistä laboratorioista. Koko ympäristöterveydenhuollon tiedonkeruun kehittämisen tavoite on alan viranomaisia palveleva, joustava ja helppokäyttöinen sähköinen tiedonkeruu hyödyntäen nykytietotekniikan mahdollisuuksia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tiedon tuottamispaikassa tieto tallennetaan tietojärjestelmään. Kunnan valvontaviranomaiset kommunikoivat valtakunnallisen tietojärjestelmän kanssa oman tietojärjestelmänsä välityksellä. Salon ympäristöterveydenhuollossa on käytössä TerveKuu tietojärjestelmä. Alue- ja keskushallinnon valvontaviranomaiset voivat tulostaa tarvitsemiaan raportteja ja katsoa valvontatietoja oman tietojärjestelmänsä kautta. Kaikki elintarvikevalvontakohteet on tallennettu KUTI 1- valvontakohdejärjestelmään ja valvontatiedot KUTI 2 -valvontatieto-järjestelmään. KUTI 1 otettiin käyttöön vuoden 2010 aikana ja KUTI 2 vuoden 2011 aikana. 4.6 Elintarvikevalvonnan painopistealueet Elintarvikeketjun monivuotisessa kansallisessa valvontasuunnitelmassa (VASU) on vuonna 2015 suunniteltu toteutettavaksi ns. jäljitettävyysprojekti elintarvikkeiden valmistuksen, myynnin ja tarjoilun osalta. Jäljitettävyysprojekti kohdistuu lihaan ja kalaan ja niistä valmistettuihin tuotteisiin. Elintarvikkeiden koostumukseen ja alkuperään liittyvien väärennösten uhka on kasvanut, mikä osaltaan korostaa toimivan jäljitettävyyden ja sen tehostetun valvonnan merkitystä. Jäljitettävyysprojektiin osallistutaan tarkastamalla kolmessa eri toimipaikassa kolme tuotetta/kohde. Oiva otetaan v. 2015 käyttöön elintarvikkeiden myynnin ja tarjoilun lisäksi elintarvikkeiden valmistuksessa ja kuljetuksessa. Oivan käyttöönotto uusissa kohteissa edellyttää sekä kohteiden valmistamista uuteen valvontakulttuuriin että valvojien kouluttamista Oiva-arviointeihin.

19 4.7 Näytteenotto ja näytteiden tutkiminen Näytteenotto ja tutkiminen ovat valvontamenetelmiä, joilla voidaan selvittää omavalvonnan toimivuutta sekä tuotteiden turvallisuutta ja määräystenmukaisuutta. Vastuu elintarviketurvallisuudesta on pääosin toimijoilla ja sen vuoksi näytteenottokin on pääasiassa toimijoiden vastuulla. Omavalvontajärjestelmän toimivuutta voidaan kuitenkin todentaa viranomaisnäyttein. Näytteenoton tarpeeseen ja tutkimusten laajuuteen vaikuttavat toimijan omavalvontasuunnitelma, sen toimivuus ja omavalvontanäytteiden tulokset. Jos yrityksen omavalvontanäytteiden ottamisessa on ongelmia tai niiden oikeellisuudesta on epäilyksiä tai hallinnollisten pakkotoimien valvomiseksi tarvitaan näytteenottoa, voidaan valvontasuunnitelmaan kuuluvien näytteiden lisäksi hakea maksullisia lisänäytteitä. Epidemioiden selvittämiseksi sekä asiakasvalitusten perusteella tai elintarvikkeista aiheutuviin terveysvaaratilanteisiin liittyvät tutkimukset tehdään tarvittaessa ympäristöterveydenhuollon kustannuksella. Eläinperäisiä elintarvikkeita käsittelevien laitosten riskiperusteinen viranomaisnäytteenottosuunnitelma on esitetty kohdekohtaisessa valvontasuunnitelmassa. Näytteenottosuunnitelmassa huomioidaan lainsäädännön vaatimukset ja omavalvonnan toimivuus kohteessa. 5 Terveydensuojelu 5.1 Tarkastusten määrittely Terveydensuojelulain mukaisen valvontatarkastuksen tavoitteena on selvittää, aiheutuuko jostakin tekijästä tai olosuhteesta terveyshaittaa. Terveyshaitan poistamiseksi tai rajoittamiseksi annetaan tarvittavia ohjeita, kehotuksia ja määräyksiä. Terveydensuojelulain tarkoittamia kohteita valvotaan suunnitelmallisesti tekemällä tarkastuksia ja uusintatarkastuksia sekä ottamalla näytteitä ja tutkimalla niitä. Nämä säännöllisen valvonnan toimenpiteet ovat maksullisia. Maksullisiin tarkastuksiin kuuluvat myös suurissa yleisötilaisuuksissa tehtävät tarkastukset. Tarkastuksiin pyritään myös mahdollisuuksien mukaan yhdistämään muun lainsäädännön piiriin liittyviä tarkastuksia kuten esim. kuluttajaturvallisuuslain ja tupakkalain mukaisia tarkastuksia. Suunnitelmallisen valvonnan lisäksi tehdään muuta terveydensuojelulain tarkoittamaa valvontaa, joka ei vaadi säännöllisyyttä. Tähän kuuluvat mm. asiakkaiden valitukset ja niihin liittyvät selvitykset ja asumisterveyteen liittyvät tarkastukset. Tarkastukset ovat maksuttomia terveyshaittaepäilyn tai valituksen perusteella tehtyjä tarkastuksia. Muita tarkastuksia ovat ennakkotarkastus, kun kohteeseen on suunnitteilla jotain uutta toimintaa tai käyttöönottotarkastus liittyen ilmoituksen tai hakemuksen käsittelyyn. Ilmoitusten ja hakemusten käsittelystä peritään maksu. 5.2 Tarkastusten sisältö Tarkastus on säännölliseen valvontaan kuuluva ennalta sovittu tarkastus. Tarkastuksella selvitetään, harjoitetaanko tarkastettavassa kohteessa elinympäristöön vaikuttavaa toimintaa siten, ettei siitä synny terveyshaittoja. Tarkastukseen liittyy usein ohjausta ja neuvontaa sekä

mahdollisesti näytteenottoa. Tarkastusajankohta sovitaan tarvittaessa toiminnanharjoittajan kanssa etukäteen. Asiakirjat voidaan pyytää toimittamaan valvontaviranomaiselle ennen tarkastusta. Tarkastusohjeet erityyppisten kohteiden tarkastuksille löytyvät yksikön laatukäsikirjasta. Säännölliseen valvontaan liittyvä uusintatarkastus voi olla ennakolta sovittu tai ennalta ilmoittamaton. Uusintatarkastuksella varmennetaan, että kohteen toiminta on saatettu hyväksyttävälle tasolle. Uusintatarkastus voi olla myös esim. tarvittavan asiakirjan pyytäminen nähtäväksi, jos siinä on aiemmin ollut puutteita. Kaikista tehdyistä tarkastuksista laaditaan tarkastuskertomus, joka annetaan tiedoksi tarkastuksen kohteelle ja muille asianosaisille. 20 5.3 Valvontakohteiden tarkastustiheys, riskinarviointi ja tarkastukseen keskimäärin käytettävä aika Valvontakohteiden ja valvontakohdetyyppien tarkastustiheys perustuu niissä esiintyvien riskitekijöiden arviointiin. Riskitekijöiden merkittävyyttä arvioidaan terveyshaitan toteutumisen todennäköisyyden ja vaikuttavuuden avulla. Arviointi perustuu kokemusperäiseen tietoon valvontakohteiden ja valvontakohdetyyppien toiminnan laadusta. Koska terveydensuojelun valvontaresurssit ovat rajalliset, valvonnassa joudutaan keskittymään lähinnä ilmoitusten käsittelyyn ja valitusten hoitoon. Varsinainen valvontakohteiden toiminnan valvonta on ollut vähäistä, vaihdellen eri toimialueilla, eikä niiden riskinarviointiin ole siten kyetty yleensä panostamaan. Riskinarvioinnin yhdenmukaisuuden varmistamiseksi Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira on antanut ohjeet valtakunnallisessa valvontaohjelmassa. Merkittäviä tekijöitä riskinarvioinnin kannalta ovat: Altistuvien ihmisten määrä ja erityisryhmät (lapset, nuoret, vanhukset, liikuntarajoitteiset, sairaat) Altistavien tekijöiden määrittely (taudinaiheuttaja, myrkyllisyys) Altistuksen kesto ja toistuvuus (vakituinen tai tilapäinen oleskelu) Erityiskohde, johon ei ole olemassa valvonnan ohjetta tai käytäntöä Aikaisemman valvonnan tulokset, onko korjaaviin toimenpiteisiin ryhdytty Onko toiminta ilmoitus- ja hyväksymispäätöksen mukaista Toiminnanharjoittajan asenne ja asiantuntemus, käytettävissä olevat resurssit Tiedottaminen ja varautuminen erityistilanteisiin Muut mahdollisesti terveyshaittaa aiheuttavat tekijät Taulukossa 5.3 on määritelty yksityiskohtaisemmin kohteiden lukumäärät, riskiluokka, tarkastustiheys ja käytettävä työaika. Tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika riippuu mm. kohteen koosta ja toiminnan laajuudesta. Koko tarkastusprosessiin (tarkastuksen sopiminen, valmistelu, tarkastus, tarkastuskertomuksen kirjoittaminen) kuluu aikaa yhdestä tunnista useisiin tunteihin. Terveydensuojelun suunnitelmallista valvontaa on yksinkertaistettu ohjelmakaudelle 2015 2019. Suunnitelmallisen valvonnan piiristä on poistettu sellaiset kohteet, joissa oleskelu on lyhytaikaista ja jotka todennäköisesti eivät aiheuta terveyshaittaa. Suunnitelmallisen valvonnan piiristä on poistettu mm. luentosalit, auditoriot, konserttisalit, kirkot, uskonnollisten yhdistysten tilat, bingohallit, tanssisalit ja lavat, parturit, kampaamot, kauneushoitolat (muut kuin ihoa läpäisevä toiminta), solariumit sekä hautausmaat. Ilmoitus kyseisistä tiloista on yhä edelleen tehtävä kuten ennenkin ja valitusten perusteella tehdään myös tarkastuksia.

21 Taulukko 5.3. Kohdetyypit, kohteiden lukumäärät, tarkastukset v.2015, tarkastuksen kesto ja työajan tarve Terveydensuojelulain mukainen valvonta Kohteiden lukumäärä Riskiluokka Ohjeellinen tarkastustih eys/v Tarkastukset 2015 Tarkastuksen kesto (h) Työajan tarve (h) Lasten ja nuorten tilat: kerhotilat, nuorisotilat, iltapäiväkerhot, lasten sisäleikkitilat 13 2-1 0,3 1 2-4 3 Hotellit 6 2-1 0,2 2-4 Matkustajakodit ja muu majoitus 13 2-1 0,2 3 2-4 9 Leirikeskukset tai vastaavat 12 2-1 0,2 7 2-4 21 Yleinen sauna 1 2 1 1 2-3 3 Uimahalli 2 3 2-1 2 4-5 9 Yleiset uimarannat 8 2 1 8 2-4 24 Pienet yleiset uimarannat 11 2 1 11 2-4 33 Talviuintipaikat 9 2-1 1 9 2-4 27 Peruskoulu 31 2-1 0,3 14 5-15 70 Lukio, yliopisto, kansalaisopisto 3 2-1 0,3 2 5-15 20 Keskiasteen oppilaitokset 3 2-1 0,3 1 5-15 10 Päivähoitopaikat, lasten- tai ryhmäperhepäiväkodit, esiopetustilat 46 2 0,5-0,3 7 2-6 28 Vanhainkodit, palvelutalot ja muut asumispalvelut Kosmetologinen huoneisto (jossa mm. tatuointia tai muuta ihon lävistystä) Kuntosali tai muu julkinen liikuntatila 39 2 0,5-0,3 6 2-6 24 37 2-1 0,3 18 2-3 45 21 1 0,25 12 2-4 36

22 Talousvettä toimittavat laitokset Vähintään 5000 käyttäjää tai yli 1000 m³/d Vähintään 50 mutta alle 5000 käyttäjää tai väh.10 mutta alle 1000 m³/d Alle 50 käyttäjää tai alle 10 m³/d tai muu 401/2001 asetuksen mukainen kohde YHTEENSÄ 1 3 2-1 1 8-15 10 11 3 2-1 11 4-8 66 6 2 1-0,5 6 2-6 24 462 h = 62 htpv Riskiluokat: Luokkaan 3 kuuluvat ne kohteet, joissa on todennäköistä, että toiminnasta voi aiheutua terveyshaittaa; esimerkiksi kun altistuvien määrä on suuri, toiminta on herkkä häiriöille, vaikutukset terveyteen ovat merkittäviä, altistusaika on pitkä. Luokkaan 2 kuuluvat ne kohteet, joissa on mahdollista, että toiminnasta voi aiheutua terveyshaittaa, mutta terveysvaikutukset eivät ole merkittäviä. Luokkaan 1 kuuluvat ne kohteet, joissa on todennäköistä, että toiminnasta ei aiheudu terveyshaittaa. Tarkastustiheys 2 kaksi kertaa vuodessa 1 kerran vuodessa 0,5 joka toinen vuosi 0,3 kerran kolmessa vuodessa 0,25 kerran neljässä vuodessa 0,2 kerran viidessä vuodessa 5.4 Näytteenotto Terveydensuojelulaki ja sen perusteella annetut säädökset määrittelevät varsin tarkasti talousja uimavesistä otettavat näytemäärät sekä näytteistä tehtävät analyysit. Suunnitelma talousveden näytteenotosta on tehty erikseen Salon kaupungin vesilaitokselle sekä pienille vesilaitoksille.

23 Taulukko 5.4. Vesinäytteiden näytteenottosuunnitelma Valvontakohde Viranomaisnäytteet Salon Vesi Liikelaitos Salon vesi huolehtii itse käyttötarkkailunäytteiden ja jatkuvan valvonnan näytteiden ottamisesta. Pienet vesilaitokset (17 kpl) Valvontaviranomainen huolehtii vesiosuuskuntien ja muiden pienten vesilaitosten näytteenoton kokonaisuudessaan valvontatutkimussuunnitelman mukaisesti. Yleiset uimarannat Härjänvatsan uimaranta, Kiikala Kokkilan uimaranta, Halikko Lehmijärven uimaranta, Perniö Näyte ennen uimakauden alkua ja 1 krt/kk uimakauden aikana (yhteensä 4 näytettä) Märynummen uimaranta, Halikko Naarjärven uimaranta, Perniö Nummijärven uimaranta, Kuusjoki Piiljärven uimaranta, Muurla Varvojärven uimaranta, Pertteli Pienet yleiset uimarannat 1 krt/kk uimakauden aikana (yhteensä 11 kpl) Talviuimapaikat (9 kpl) Yleiset uimahallit (2 kpl) 1 krt/kohde talvikauden aikana, Kokkila 2 krt Valvontatutkimusohjelman mukaisesti Sosiaali- ja terveysministeriön uusilla asetuksilla on muutettu sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2008 antamia asetuksia uimaveden laatuvaatimuksista ja valvonnasta. Muutokset koskevat lähinnä uimarantojen määritelmiä. Yleisellä uimarannalla tarkoitetaan uudessa asetuksessa (711/2014) rantaa, jolla odotetaan käyvän huomattava määrä uimareita. Pienillä uimarannoilla tarkoitetaan nimensä mukaisesti rantoja, joilla ei odoteta käyvän huomattavaa määrää uimareita (asetus 710/2014). Asetusten muutokset ovat tulleet voimaan 10.9.2014. Kunnan terveydensuojeluviranomainen valvoo yleisten uimarantojen veden laatua. Vedestä mitataan kesäisin uimakauden aikana säännöllisesti sellaisten bakteerien pitoisuuksia, jotka osoittavat uimaveden ulosteperäistä saastumista. Lisäksi uimarannoilta havainnoidaan syanobakteerien eli sinilevien ja jätteiden esiintymistä. Uimaveden ulosteperäinen saastuminen ja

sinilevät voivat aiheuttaa haittaa uimareiden terveydelle, esimerkiksi pahoinvointia sekä vatsa- ja iho-oireita. 24 Uimakaudella tarkoitetaan ajanjaksoa, jolloin yleisillä uimarannoilla käy huomattava määrä uimareita. Uimakausi on määritelty lainsäädännössä siten, että suurimmassa osassa Suomea uimakausi alkaa 15.6. ja päättyy 31.8. Pohjoisimmassa Suomessa Lapin läänissä sekä Kuusamon ja Taivalkosken kunnissa uimakausi on 25.6. 15.8. Yleisten uimarantojen näytteet tulee ajoittaa siten, että yksi näyte otetaan noin kaksi viikkoa ennen uimakauden alkua. Muut näytteet tulee ajoittaa uimakauteen siten, että näytteenottoajankohtien väli on korkeintaan yksi kuukasi. Mikäli näytteenotto ei tapahdu suunnitelman mukaisena päivänä, tulee näyte ottaa neljän vuorokauden sisällä suunnitellusta ajankohdasta. Näytteet tulee ottaa siitä osasta uimarantaa, jossa suurin osa uimareista yleensä ui tai paikasta, jossa on olemassa suurin saastumisen riski. Pienten yleisten uimarantojen vesistä tulee ottaa ja analysoida vähintään kolme näytettä uimakauden aikana. Uimaveden laadusta tiedotetaan rannan ylläpitäjän toimesta uimarannalla, sekä ympäristöterveydenhuollon toimesta kaupungin kotisivuilla. 5.5 Terveydensuojelun painopisteet 5.5.1 Talousvesi Valvontatutkimusohjelman päivittäminen sekä valvonnan ja näytemäärien saattaminen säädösten mukaiseksi sekä valvontayksikön oman vesihuollon erityistilannesuunnitelman laatiminen sovitetaan yhteen vesilaitosten häiriötilasuunnitelmien sekä muiden varautumissuunnitelmien kanssa. 5.5.2 Kauneushoitolat tai muu ihonkäsittely Toiminnoista, jotka läpäisevät ihon (esim. tatuointi, kuppaus, injektiot) tarkastetaan toiminnan hygieenisyys, hoitotilojen puhtaus ja välineiden sterilisointi. 5.5.3 Terveydellisten olojen valvonta Sisäilmaselvitysten on oltava laadukkaita. Edistetään ulkopuolisten asiantuntijoiden hyödyntämistä sisäilmaselvityksissä (koulut, päiväkodit, yksityiset asunnot). Koulujen tarkastuksia tehdään yhdessä eri tahojen kanssa (työsuojelu, kouluterveydenhuolto, työterveydenhuolto, tilapalvelut). 5.5.4 Toiminta sidosryhmien kanssa Yhteistoimintaa suunnittelussa ja päätöksenteossa mm. ympäristönsuojelun, rakennusvalvonnan ja kaavoituksen kanssa kehitetään.