1 Suomen lähetysneuvoston suhde Edinburghin ja Lausannen liikkeisiin 1910-2010 Alustus: Rovasti Matti Korpiaho 27.9.2010 Johdannoksi Suomen lähetysneuvosto (SLN) syntyi Edinburgh 1910 maailmanlähetyksen konferenssin hedelmänä vaikka sen perustamista jouduttiin odottamaan ulkoisten ja sisäisten kehitysprosessien vuoksi lähes kymmenen vuotta. Viivytyksen syiksi voidaan mainita mm. johtajan vaihdos 1913 Suomen Lähetysseurassa (SLS). Lisäksi I maailmansota teki perustamissuunnitelman mahdottomaksi. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys aloitti oman lähetystyönsä. Helluntaiherätys rantautui Suomeen samaan aikaan ja sen seurauksena osa aktiivisista lähetystyön puolestapuhujista siirtyi uuden liikkeen pariin. Kuitenkin maamme itsenäistymisen suomien uusien mahdollisuuksien myötä voitiin aktivoida Edinburghissa 1910 asetetut tavoitteet. Kaikkiaan viisi lähetysyhtymää sopi keskenään ensin Suomen Yleisen Lähetystoimikunnan perustamisesta 8. 9.1.1919 Lähetyskirkossa pidetyssä neuvottelussa. Suoranaiset viittaukset pöytäkirjoissa Edinburgh 1910 konferenssiin ovat niukat. Edinburgh 1910 ja sen merkitys Suomesta osallistui Edinburgh 1910 konferenssiin yhdeksän edustajaa muutamien heistä tehdessä matkan puolisonsa kanssa. Suurin osallistujamäärä oli Suomen Lähetysseurasta (SLS). Virallisiksi konferenssiedustajiksi nimettiin Jooseppi Mustakallio, varatuomari A. Wuorinen, vapaaherra K.A. Wrede ja lähetyssaarnaaja E. Sihvonen. Rinnakkaiskokoukseen edustajiksi nimettiin neidit Lydia Kiviwaara ja Hilja Reinholm sekä pastorit K.A.Paasio ja U. Paunu. Samassa yhteydessä tiedotettiin, että vain Mustakallio, Sihvonen ja Paunu matkustavat Seuran varoilla, muut tekevät matkan omilla varoillaan. 1 Matkalle osallistuivat myös muutamien edustajien puolisot. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (SLEY) ehdotti, että Japanista lomalle tuleva lähetti Sigrid (Siiri) Uusitalo voisi edustaa järjestöä. 2 Suomesta ei ollut muita virallisia edustajia Edinburghissa 13. 24.6.1910 pidetyssä ekumeenisessa maailmanlähetyksen konferenssissa. Edinburgh 1910 lähetyskonferenssin reseptio SLEY:n edustaja Siiri Uusitalo kirjoitti päiväkirjaan huomioitaan konferenssista: Edinburgh 17 p. Tämä "World missionary Conference", johon olen Suomen Luth.Ev.Yhdistyksen "edustajana" (delegate) osanottajaksi merkitty, on suuri - suurenmoinen kokous niinkuin nimikin sen jo osoittaa. Satoja jopa tuhansia edustajia sekä muita osanottajia on kokoontunut eri maista esittämään kokemuksiaan eri maissa ja toivojaan lähetykseen nähden työmailleen. Kaikkialta nousee huuto: elämän leipää kansoille! Minunkin ahdas sydämeni on laajentunut yhtymään samaan huutoon: kaikille elämän leipää eroituksetta 3 Ystävien pyynnöstä hän kirjoitti SLEY:n Autuus Pakanoille -lähetyslehteen kaksiosaisen kuvauksen konferenssista. Laajin raportointi näkyi Kotimaa-lehden syksyn numeroissa 1910. Konferenssista raportoi sen laajemmassa osiossa mukana ollut K. A. Paasio. 4 Hän esitteli konferenssin kokoonpanoa, tavoitteita ja laajaa luentojen sisältöä. Efinburghissa 1910 kristilliselle kirkolle esitettiin jättiläismäinen haaste: koko maailmaa käsittävä lähetystehtävä. Kirjoittaessaan päätöskokouksen annista Paasio lainaa John R. Mottin puheen sisältöä ja välittää sen suomalaisille lukijoille: Nyt se kokemuksen paljous, mitä näinä päivinä on saavutettu, on saatettava kristittyjen käyttövoimaan sulateltavaksi, toteutettava todellisessa toiminnassa. 1 Suomen Lähetyssanomat, kesäkuu 1910. s 90-91. Saarilahti, Toivo, Lähetystyön läpimurto. 100 vuotta suomalaista lähetystyötä 1:3, Helsinki, Kirjaneliö 1989, 275-276. 2 SLEY, Johtokunnan pöytäkirjat 1910. 3 Siiri Uusitalon päiväkirja, Edinburgh 1910. 4 Kotimaa 1910; 11.7.; 1.8.; 12.8.; 15.8.; 19.8.; 26.8.
2 Kotimaa-lehti julkaisi Mustakallion kääntämänä konferenssissa laaditut kaksi kiertokirjettä, joista ensimmäinen suunnattiin kirkon jäsenille kristityissä maissa ja toinen kristillisen kirkon jäsenille pakanamailla. Niissä kehotettiin tiivistämään yhteistyötä lähetyksen toimijoiden kesken kotimaassa sekä ilmaistiin kiitollisuus yhteistyöstä ja tuesta kirkkojen kanssa vastaanottavissa maissa. Lopuksi esitettiin vetoomus esirukoukseen lähettävien kirkkojen ja vastaanottavien kirkkojen puolesta. SLS esitteli laajasti konferenssin antia Suomen Lähetyssanomissa ja Kotilähetys-lehdessä otsikolla Piirteitä maailman lähetyskokouksesta Edinburghissa 13 23 p:nä kesäkuuta 1910. Mustakallio kirjoitti raportissaan, miten konferenssin kotimaantyötä käsittelevässä osiossa ehdotetaan kotimaisten lähetysseurojen liittymistä yhteistyöhön kotimaisen kirkon herättämiseksi lähetystyöhön. 5 Tämä viittaa selkeästi kotimaisten lähetyksen toimijoiden yhteyden tiivistämiseen. Lähetyskonferenssin antia ei käsitelty johtokunnissa 1910 syksyn aikana, mutta kirjoitusten, esitelmien ja monien henkilökohtaisten tapaamisten kautta luotiin edellytyksiä Suomen lähetysneuvoston perustamiseksi. Suomen lähetysneuvoston (SLN) järjestäytymisprosessi Edinburgh 1910 konferenssin hedelmänä perustettiin useita kansallisia lähetysneuvostoja. Suomen lähetysneuvoston (SLN) perustamiseen liittyvät valmistelut alkoivat, kun lähetysjohtaja Mustakallio lähestyi SLS:n johtokuntaa Ruotsista tulleen kirjeen perusteella. Siinä kyseltiin joko Suomessa on Ruotsin ja Tanskan tapaan perustettu lähetysjärjestöjen yhteinen elin. SLS käsitteli tätä ehdotusta 19.12.1918. Asian saattamiseksi eteenpäin SLS lähetti kutsukirjeen, jonka saajina olivat: Nuorten Naisten Kr. Yhdistys, Lutherilainen Evankeliumiyhdistys, Suomen Vapaalähetys, Israels Vänner. 6 Keskiviikkona tammikuun 8. päivänä 1919 pidettiin Lähetyskirkossa suomalaisten lähetysyhtymien (-järjestöjen) välinen neuvotteleva kokous. 7 Työryhmä muotoili säännöt lähetystoimikunnalle ja päiväsi esityksen 9.1.1919. Allekirjoittajina toimivat Väliaikaisen komitean jäsenet: puheenjohtaja Matti Tarkkanen, Hannu Haahti, E. M. Koskenniemi, Sigrid Hecktor, Elisabeth Fray ja Emil Saraoja. 8 Perusteluina mainitaan, että sodan jälkeen lähetystyölle on tarjoutunut uusia ja huomattavia tehtäviä. Sitä varten katsotaan olevan tarpeen perustaa järjestö, jonka avulla voidaan hoitaa edustustehtäviä milloin se on tarpeen. Toimikunnan nimeksi ehdotettiin Suomen yleinen lähetystoimikunta. Komitean tehtävät määriteltiin seuraavasti: toimia sopivalla tavalla edistääkseen edustamiensa järjestöjen keskinäistä yhteyttä sekä sitä yhteistä tarkoitusperää, joka näillä järjestöillä on; koota ja julkaista tilastollisia tietoja edustamistaan järjestöistä; sekä loukkaamatta niitä suhteita, joissa yksityiset järjestöt ovat toisiin järjestöihin tahi seuroihin, edustaa Suomen yhteisiä lähetysharrastuksia niiden suhtautumisessa maailman lähetyskonferenssin (Edinburgh) Jatkuvaan komiteaan ja muihin koti- ja ulkomaisiin yhdyskuntiin, joita kohtaan sellainen edustaminen voi tulla tarpeelliseksi. Esityksessä sovittiin myös, että toisten järjestöjen päätöksiin ei sekaannuta. Myöskään tunnustuksellisia kysymyksiä eikä kirkkopoliittisia kysymyksiä ei käsitellä tässä perustettavassa lähetyskomiteassa. Suomen yleisen lähetystoimikunnan perustava järjestäytymiskokous pidettiin vasta 2.11.1920, kymmenen vuotta Edinburghin konferenssin jälkeen. Kokouksessa valittiin myös toimihenkilöt. 5 Suomen Lähetyssanomat, 1910. Kotilähetys, syyskuu 1910, 151. 6 SLS, Johtokunnan kokous 19.12.1918. 7 SLN, ptk 2.11.1920, Peltola Matti, 1969, 50-vuotias Suomen lähetysneuvosto (moniste). 8 SLS, Johtokunnan pöytäkirjaliite 9.1.1919 Väliaikaisen komitean esitys.
3 Puheenjohtajaksi valittiin M. Tarkkanen, varapuheenjohtajaksi pastori Byman, sihteeriksi Aina G. Johansson, ja rahastonhoitajaksi pastori Paasio. Tässä kokouksessa käsiteltiin juoksevia kansainvälisiä asioita ja näin vahvistettiin jo käynnissä oleva laaja toiminta. Kokouksessa 30.11.1922 päätettiin nimeksi Suomen lähetysneuvosto (Finlands Missionsråd). 9 Suomen lähetysneuvosto kansainvälisessä yhteistyössä Suomalaisten lähetyksen toimijoiden aktiiviset yhteydet ulkomaille loivat edellytyksiä osallistua kansainvälisiin lähetyskokouksiin. Matti Tarkkanen oli osallistunut jo New Yorkissa 1900 pidettyyn lähetyskokoukseen. Edinburghissa 1910 Mustakallio valittiin perustettuun jatkokomiteaan ajamaan yhteysaatetta. Vuonna 1914 SLS:n lähetysjohtajana aloittanut Matti Tarkkanen jatkoi kansainvälistä osallistumistaan ja toimi Suomen yleisen lähetystoimikunnan edustajana Yhdysvalloissa Lake Mohonkissa International Missionary Council (IMC) eli Kansainvälisen lähetysneuvoston perustavassa kokouksessa lokakuussa 1921. IMC toimi yhteistyöelimenä kansallisten lähetysneuvostojen kesken 1921 1961. SLN:n pöytäkirjoissa on suora maininta Edinburgh 1910 konferenssiin kun New Yorkin 60- ja Edinburghin 50-vuotisjuhlaa muisteltiin SLN:n piirissä IMC:n edustajan R. K. Orchardin käydessä vierailulla Helsingissä kesäkuussa 1960. 10 SLN:n pöytäkirjoissa dokumentaatio yhteistyöstä IMC:n kanssa on laaja. Pohjoismaiden lähetysneuvosto (PLN) perustettiin Tukholmassa 13.2.1923. Tällä yhteistyöllä vuosina 1923 2008 on ollut mittava vaikutus nuorten innostamisessa ja kouluttamisessa lähetystyöhön, mikä nähdään SLN:n pöytäkirjoista koko sen toiminnan ajalta. Tehtävät muuttuivat siinä määrin, että SLN:n hallituksen kokouksessa 10.3.2008 voitiin tiedottaa Pohjoismaiden lähetysneuvoston toiminnan päättyneen. Suomen lähetysneuvoston jäsenmäärä SLN oli avoin myös uusille järjestöille. Johtokunnan kokouksessa 21.10.1948 herätettiin kysymys siitä, onko Suomessa vielä pakanalähetystyötä harjoittavia järjestöjä, jotka olisi pyrittävä saamaan liittymään jäseniksi. Vuonna 1950 jäsenmäärä alkoi kasvaa. Viimeisenä Ortodoksinen Lähetys ry liittyi jäseneksi 2008. Tämän myötä täyttyi Suomen lähetysneuvoston ekumeenisuus. Vuonna 2010 SLN:n jäsenjärjestöjä on 31 edustaen laaja-alaista suomalaista lähetystyötä. 11 Suomen lähetysneuvoston rekisteröinti SLN perustettiin rekisteröimättömänä yhdistyksenä. Sillä haluttiin korostaa neuvoston luonnetta ja tarkoitusperää. Rekisteröityminen kuitenkin nousi esiin toistuvasti. Kokouksessa 5.6.2000 tehtiin päätös jättää anomus yhdistysrekisteriin ja että yhdistyksen perustamisasiakirjaan pyydetään kaikkien jäsenyhteisöjen edustajien nimet. SLN merkittiin yhdistysrekisteriin 23.4.2001. Kaikki 28 jäsenjärjestöä jatkoivat jäseninä. Englanninkielistä ilmaisua, The Finnish Missionary Council, tarkistettiin 2008 ja jatkossa päätettiin käyttää nimeä The Finnish Mission Council. 12 Kehitystuki ry, joka toimi erillisenä yhdistyksenä ja merkittiin yhdistysrekisteriin 26.4.1994. 13 Edinburgh 1980 Kun Edinburgh 1910 konferenssista oli kulunut 70 vuotta, järjestettiin samassa paikassa Pioneerilähetystyötä käsittelevä lähetyskonferenssi. Kokous pidettiin Edinburghissa 27.10. 1.11.1980. Lähetyssihteeri Martti Myllärinen Suomen ev.lut. Kansanlähetyksestä (SEKL) osallistui tähän kokoukseen ja kirjoitti laajan raportin. 9 SLN, ptk 30.11.1922. 10 SLN, ptk 2.6.1960 11 http://www.lahetysneuvosto.fi/jasenyhteisot/ 28.8.2010. WRK:n täysjäsenyys 19.3.1996. 12 SLN, ptk 10.3.2008. 13 SLN, ptk 16.5.1994.
4 Saman vuoden aikana pidettiin kolme suurta lähetykseen keskittyvää neuvottelua. Myllärinen kirjaa taustatiedoksi Kirkkojen Maailmanneuvoston Maailmanlähetyksen ja evankelioimisen jaoston (komitea) kokouksen Melbournessa Australiassa 12. 14.5.1980. Taustalla on Edinburghissa 1910 päätetyn jatkokomitean myötä syntynyt IMC, joka liittyi 1961 Kirkkojen Maailmanneuvoston Maailmanlähetyksen ja evankelioimisen jaostoon. Toinen lähetyskokous järjestettiin Lausannen liikkeen pohjalta Pattayssa Thaimaassa 16.6. 27.6.1980. Tähän kokoukseen osallistui edustajia evankelisista kirkkokunnista ympäri maailmaa. Näköalana pidettiin maailman evankelioimista ja kärsivän kirkon tukemista. Martti Myllärinen kirjoitti raportin myös Pattayan konferenssista. Raportissa ei viitata Edinburgh 1910 konferenssiin. Kolmas neuvottelu pidettiin Edinburghissa Skotlannissa 27.10. 1.11.1980. Teemaksi oli valittu: Seurakunta kaikkien kansanryhmien keskuuteen vuoteen 2000 mennessä. Osanottajina oli pääasiassa evankelisten lähetysjärjestöjen johtohenkilöitä. Myllärisen mukaan tätä konferenssia voidaan pitää suoranaisena jatkona Edinburgh 1910 kokoukselle. Raportissa viitataan useasti tähän ensimmäiseen kokoukseen ja verrataan tavoitteita. Päähuomio kiinnitettiin evankeliumista osattomille alueille. Kummassakaan kokouksessa ei keskitytty rakenteisiin vaan päämäärään ja keinoihin tavoitteisiin pääsemiseksi. Samaan yhteyteen järjestettiin opiskelijoille oma konferenssi. Myös iltatilaisuudet olivat avoimia suurelle yleisölle kuten vuonna 1910. Ansiokkaiden luentojen ja raamattuopetuksen lisäksi päätettiin järjestää vastaavanlainen kokous muutaman vuoden väliajoin ja sitä varten perustettiin komitea. Tärkeimmäksi nähtiin lähetyksen vahvistaminen ja lähetystyön eteenpäin saattaminen vielä saavuttamattomille alueille, mutta rakenteita ei sitä varten perusteta. 14 SLN:n pöytäkirjoissa käsitellään näitä raportteja Melbournesta, Pattayasta sekä Edinburgista. 15 Yhteys koetuksella Muutaman toimintavuoden jälkeen SLEY sanoutui irti jäsenyydestä 1928 perustellen päätöstään teologisilla syillä, mutta palasi jäsenyyteen 1949. Suomen lähetysneuvosto joutui kaksi kertaa suuren linjavedon keskelle. Ensimmäinen käytiin, kun IMC integroitui Kirkkojen maailmanneuvoston Maailmanlähetyksen ja evankelioimisen jaostoon New Delhin kokouksessa 17. 18.11.1961. Integraation seurauksena muutamat järjestöt päättivät erota Suomen lähetysneuvostosta. Näin tekivät mm. Suomen Vapaa Ulkolähetys vuonna 1960. Myös Suomen Baptistiyhdyskunta erosi jäsenyydestä vuonna 1968. Pitkä prosessi johti lopulta SLN:n edustajien väliseen neuvotteluun 19.1.1971 ja sen tuloksena irtaantumiseen Kirkkojen maailmanneuvoston Maailmanlähetyksen ja evankelioimisen jaostosta. Sitä varten hyväksyttiin myös sääntömuutos 2.3.1971. Yhteydenpito KMN:n kanssa jatkossa järjestettiin Suomen Ekumeenisen Neuvoston (SEN) kautta. 16 Toinen merkittävä yhteyttä koetteleva vaihe kirjataan kun Lausannen liike Suomessa 1980-luvun lopulta alkaen pyrki läheiseen yhteyteen SLN:n kanssa. SLN käsitteli suhdetta Suomen Lausannen liikkeeseen ja näki toiminnallisella puolella mahdollisuuksia yhteistyöhön, mutta esitti samalla toiveen, että Lausanne-komitea avautuisi suhteessa SEN:n lähetyksen ja evankelioimisen jaostoon sekä AD 2000-liikkeeseen. 17 Näkemyserot kärjistyivät kun alettiin suunnitella laajapohjaista lähetyskongressia Suomessa. Mielipiteet jakaantuivat ekumeenisen lähetyskonferenssin järjestäjiä koskevassa kysymyksessä. Pitkien neuvottelujen jälkeen järjestäjinä lupautuivat toimimaan SLN, 14 SLN, Myllärinen Martti, Raportti 1980. 15 SLN, Pöytäkirjat 1980. 16 SLN, KMN:n kirje Suomen lähetysneuvostolle 5.1.1972. 17 SLN, ptk 9.12.1993.
5 SEN ja Suomen vapaakristillinen neuvosto (SVKN). Tämän johdosta Lausannen liike ja jotkut SLN:n edustajista jättäytyivät pois järjestelyistä. Lopulta päätettiin järjestää laajapohjainen lähetysseminaari, Suomen lähetysneuvottelu Vivamossa 20. 22.10.1998. Yhteyttä rakennetaan kotimaassa Vivamon neuvottelussa laadittiin yhteinen Vivamon viesti sekä esitettiin 16 kohdan lista jatkotyöskentelyn pohjaksi. Vivamon neuvottelussa 1998 sovittiin ekumeenisen työskentelyn vahvistamisesta ja perustettiin Lähetysyhteistyöryhmä (LYTR), jonka ekumeeniset toiminnalliset tavoitteet täyttyivät 2008 ja työryhmä purettiin. Tällä samalla järjestelijäpohjalla toteutettiin Suomen Lähetysneuvottelu II Kulttuurikeskus Sofiassa, Helsingissä 18.11.2008. Laajapohjaisessa ekumeenisessa neuvottelussa todettiin, että vuonna 1998 pidetyn ensimmäisen lähetysneuvottelun jälkeen suomalaisten lähetystoimijoiden yhteistyö on syventynyt ja laajentunut samalla, kun globaali toimintaympäristö on muuttunut. Neuvottelussa laadittiin myös yhteinen ns. Sofian viesti, jossa todetaan, että lähetystyötä tulee voida tehdä yhdessä kunnioittaen kumppanuutta ja vastavuoroisuutta kaikkien osapuolien kesken. 18 Myös kehitysyhteistyö lähensi lähetysjärjestöjä. SLN:n edustajat ovat vaikuttaneet valtion kehitysavun saamiseksi vuosittain tähän toimintaan. Gösta Bergstén kokosi FINNIDAn arkistoista tilaston vuosilta 1974 2003. Hänen mukaansa jopa kehitysaputyö osaltaan toi yhteen aikanaan SLN:n toiminnasta eronneet järjestöt. Eurooppalainen yhdentymisprosessi ja SLN SLN vaalii yhteyksiä myös eurooppalaisten lähetyksen yhteistyöelinten kanssa. The European Evangelical Allicance (EEA), yhdistää sekä Euroopan kansalliset lähetysneuvostot että suuren määrän muita eurooppalaisia lähetysjärjestöjä. SLN:n edustaja, puheenjohtaja Juhani Kivelä osallistui EEA:n kokoukseen Prahassa syksyllä vuonna 1996. Sen jälkeen neuvotteluihin on osallistuttu säännöllisesti. European Evangelical Mission Association, EEMA (vuoteen 2002 Missionary Alliance), aloitti toimintansa vuonna 1983 Saksassa. Sen tavoitteena on evankelikaalisen lähetysaktiivisuuden vahvistaminen. Ensimmäisen kerran SLN:n edustajana Juhani Kivelä osallistui EEMA:n vuosikokoukseen Itävallassa 1994. EEMA on muodostunut eräänlaiseksi kattoorganisaatioksi neljälle verkostolle, joiden toimintaan myös SLN osallistuu säännöllisesti. European Ecumenical Mission Council, EEMC, on kansallisten lähetysneuvostojen johtajien verkosto. Ensimmäisen yhteisen neuvottelu pidettiin Berliinissä 10.10.1988. SLN:n edustajana oli Pekka Harne. Baselissa Sveitsissä 2003 pidetyssä neuvottelussa alkoi selkeästi näkyä yhdentymistä eri näkemysten välillä. SLN käsitteli vuonna 2008 tätä suhdetta ja totesi, että evankelikaalinen ja kirkkojen ekumeeninen lähetystoiminta ovat korostuneet näiden kokousten sisällöissä yhä enemmän. Neuvottelussa 4. 6.2.2009 Hampurissa saatettiin todeta, että foorumin laajentamiseksi tehdään yhteistyötä EEMA:n ja EEMC:n kesken. Lopuksi SLN:n perustamisessa oli mukana viisi lähetysyhtymää. Lisäystä SLN:n jäsenistöön saatiin vasta 1950. Kun Suomen lähetysneuvosto täytti 90 vuotta, jäsenten määrä oli jo 31 edustaen ekumeenista kristillistä kenttää. Kansainvälisessä lähetyksen toimijoiden joukossa tapahtui 1990-luvulta alkaen selvää yhdentymistä. Ekumeeniset ja evankelikaaliset toimijat painottavat enemmän yhteisen todistuksen antamisen merkitystä. Tämä on osaltaan vahvistanut kotimaista ekumeenista yhteyttä ja näin Edinburghin 100-vuotisjuhlaa voidaan viettää näiltä osin 1910 asetettujen tavoitteiden toteutumisen juhlavuotena. 18 http://www.lahetysneuvosto.fi/uutiset/lahetysneuvottelu_ii_kristinusko/ 24.7.2009