16 Norjalainen kaasutankkeri Mundogas oli aivan uusi laiva, jossa oli 3 säiliötä keulassa ja 3 säiliötä perässä, eli yhteensä 6 tankkia joista 2 oli tilavuudeltaan 550 kuutiometriä ja 4 oli tilavuudeltaan 700 kuutiometriä, ja ne oli 23 millimetriä paksua teräslevyä ja 6,33 barin paineelle rakennettu, että niissä pystyi kuljettamaan myös propaania. Se oli matkalla Poriin lastinaan myrkyllistä ammoniakkia minun tietojeni mukaan säiliöt täynnä, kun se Ahvenanmerellä törmäsi toiseen laivaan ja upposi perä edeltä 62 metrin syvyyteen. Perä meni pohjaan heti mutta keula jäi pinnalle se ei uponnut heti kokonaan vaan se jäi seisomaan pystyyn: 20 metriä keulaa jäkitti pinnalla viikon, mutta vähitellen se kaatui ja vajosi kokonaan pohjaan. Minä yritin saada pelastustyön itselleni siinä onnistumatta, koska eräs helsinkiläinen sukeltaja Jorma Litmanen oli organisoinut niin, että hänen toimeksiannostaan tamperelainen Hymy-lehti osti Mundogasin tarkoituksenaan nostaa se ylös; Matti Lahtinen oli Hymy-lehden puolesta päällikkönä operaatiossa ja eihän Litmasella ollut mitään, hyvä että oli sukellusvehkeet: puku ja hengityslaite. No, hän vuokrasi sitten minulta hinaajan, joita minulla oli siihen aikaan kaksi, vuokrasi päivävuokralla hinaajan ja myöskin polttomoottorikompressorin. Heidän tarkoituksenaan oli päästää ammoniakki vapaaksi ja täyttää säiliöt ilmalla, jolloin sen aluksen olisi muka pitänyt nousta pintaan. Ja minä annoin heille myöskin yhden sukeltajaoppilaani Topi Suihkosen. Hän oli ollut minulla apumiehenä ja oli ollut kait vuoden päivät 138
minulla hommissa ja yritti joskus sukellellakin. Mutta ei siitä hänen sukeltamisesta tullut yhtään mitään. Kyllä hän veden alle piiloon pääsi, mutta ei hän pystynyt siellä mitään tekemään. Mutta hän oli kuitenkin mahdottoman innokas opettelemaan sukeltamaan, ja jos oli vähänkin mahdollisuutta niin räpylät jalkaan ja räpiköimään ja uimaan kädet pohjassa niin kuin pikkulapset. Se Topi lähti sitten, koska hän pystyi ajamaan hinaajan, hän oli ollut Enso Gutzeitilla venekuskina Kaukopäässä ja osasi jonkin verran lukea merikorttia; hän lähti viemään hinaajaani Haminasta Helsinkiin josta otti Litmasen mukaan. Helsingistä he ajoivat yhdessä Maarianhaminaan ja menivät reteesti vaan johonkin hotelliin asumaan, ja Maarianhaminasta oli matkaa Mundogasin haveripaikalle 3-4 tuntia ajo. Jossakin vaiheessa Topi soitti minulle ja kertoi kuulumisia: Me ryyppäämme täällä! Hymy-lehti maksaa kaikki viulut: hotellilaskut ja meille täyttä palkkaa ja mitä kaikkea meille mieleen vaan tulee! Entä Mundogas? Miten työt edistyy? minä kysyin. Äh, aina aamulla kun herätään 9-10 aikaan Litmanen katsoo ikkunasta krapulaisin silmin ja sanoo että tuuloo! Ja kääntää kylkeä! Se savotta oli heillä pääasiassa ryyppäämistä, koko kesä meni niin ja Hymy-lehti maksoi kaikki viulut: hotellilaskut ja pojille täyttä palkkaa ja minun kalustovuokrat ja mitä kaikkea.. se maksoi niin paljon että se kesä maksoi miljoonan. Ehkä he olisivat saaneet jostakin kalustoa edullisemmin, mutta jostakin syystä Litmanen halusi ottaa ne minulta. Syksyllä he viimein saivat Mundogasista yhden säiliön tyhjennettyä ammoniakista ja puristettua paineilmaa tilalle, ilmeisesti onnistuivat painamaan sen säiliön täyteen. Ylimmäisen keulasäiliön, niitä oli kaksi ruumassa rinnakkain ja yksi oli päällä, sama järjestys oli perässä. Ja tämä ylimmäinen oli 550 kuutiometriä ja alimmaiset 700 kuutiometriä tilavuudeltaan. Mutta eihän se laiva yhdellä säiliöllä heilahtanut mihinkään, ja eiväthän he tietysti niin uskoneetkaan ja eihän sen pitänytkään nousta yhdellä säiliöllä. Ja sitten sattui semmoinen onnettomuus että Topi Suihkonen oli viipynyt pohjassa liian pitkään. Ei hän välittänyt mistään taulukoista tai sukeltajantaudeista, oli sen verran tyhmä, että siinä maalaispoika tykkäsi ettei se koske häntä eikä välittänyt niistä ajoista mitään, ja niinpä hän sai sukeltajantaudin, tuli 139
pintaan ja menetti tajuntansa. Litmasen Jorma soitti radiopuhelimella Turkuun Pansion laivastoasemalle josta tultiin hakemaan Suihkonen painekammioon. Mutta Suihkonen kuitenkin kuoli. Ja se loppui sen myrkkytankkerin nosto siihen paikkaan. Hymy-lehti maksoi Suihkosen Topin hautauskulut, eikä se muuta maksanutkaan kun poika oli poikamies. Ja sitten jossakin vaiheessa hinaajani palautettiin minulle ja minä totesin kompressorin olevan rikki. Ja jälkeenpäin rupesin ynnäämään sitä onnettomuutta ja minulle tuli selväksi se, että se kompressori hajosi ja Suihkosen Topin oli tultava syvyyksistä ilman taukoja ylös, koska ei saanut ilmaa. Ja sen takia kuoli sukeltajantautiin. Mutta se virallinen versio oli kyllä ihan muuta. En minä tästä omasta versiostani kertonut kenellekään. Ja nythän on jo liian myöhäistä koska liian monta vuotta on mennyt aikaa. No sitten samana syksynä, eräänä yönä kun kukaan ei ollut näkemässä, se säiliö minkä he täyttivät repi itsensä henkseleistään ja pomppasi pintaan. Ihan omia aikojaan. Lähti ajelehtimaan tuulen mukana Kuun valossa. Merivartiosto löysi sen seuraavana päivänä ja kun eivät tienneet mistä tai kenen se oli, hinasivat sen Turkuun Pansion laivastoasemalle. Lehdet kirjoittelivat kummallisen säiliön seilanneen aavalla merelle itsekseen, ja ihmeteltiin kovasti mistä se oli kotoisin. Sehän oli niin kuin myllärin jyväsiilopönttö. Mainittiin, että pöntössä roikkui Nokian valmistamaa kumiletkua. Litmanen kun sen huomasi niin hän ilmoitti että se oli heidän pönttö. Hymy-lehti yritti myydä säiliötä useita kertoja isoilla ilmoituksilla Helsingin Sanomissa siinä onnistumatta, ja sitten he soittivat minulle: Koska meillä ei ole paikkaa säiliölle, niin voisimme hinata sen Kotkaan sinun telakallesi säilytettäväksi? Kyllä se käy, minä vastasin. Kun säiliö oli Kotkassa niin yritin sitä myydä oma-aloitteisesti vaikka mihin Hymyn puolesta, mutten sitä kaupaksi saanut, he yrittivät saada siitä miljoonan. Viimein löysin yhden helsinkiläisen firman, jonka omisti Sarssin Pauli ja tämä osti mitä vaan ja myi mitä pystyi. Soitin Hymylle ja tein piruuttani tarjouksen: Voin maksaa säiliöstä 20 000,-, että pääsette siitä eroon. 140
Ajattelin etteivät he missään tapauksessa suostu niin halvalla myymään, ja etten minä häviä tässä mitään jos en mitään saakaan. Mutta toisin kävi: vartin päästä lehtikeisari Urpo Lahtinen soitti minulle takaisin ja ärähti: Anna se 20 000,-, niin pytty on sinun. Illalla minä pistin sille rahat saunan lauteille ja se oli siinä. Kun ei heillä ollut yhtään tarjousta mistään päin maailmaan. Minä olisin saanut sen varmaan halvemmallakin jos olisin tehnyt halvemman tarjouksen, mutta en minä kehdannut tehdä halvempaa tarjousta. Urpo Lahtinen antoi vielä koko kaasutankkerihylyn minulle, muttei siitä papereita tehty. Koska katsoin hylyn pelastamisen turhan vaikeaksi verrattuna mahdollisesti saatavaan hyötyyn, merenkäynnin ja syvyyden ja irronneen keulasäiliön ja perävaurioiden ja romumetallien arvonlaskun ja muutenkin koko paatin rakenteen heikkouden vuoksi. Minä hinasin säiliön Sarssin Paulille Helsinkiin ja hän yritti sitä myydä edelleen muttei onnistunut, ei hänkään saanut sitä myytyä. Ja seuraavaksi minä ostin Wärtsilästä yhden hallin katonrajassa kulkevan valtavan trapetsin eli siltanosturin, ne uusi sen ja minä ostin sen vanhan nosturin itselleni. Se olisi ollut monen sadan tuhannen markan nosturi, kun se oli niin valtavan suuri rotjo, mutta minä tein siitä ihan piruuttani semmoisen romuhinnan mukaisen tarjouksen ja perkele ne antoi sen minulle. Se oli pyhäpäivä kun liuotin sen kaupan tuotantopäällikkö Wärkkilän kanssa ja se oli niin kiireellistä että seuraavana päivänä se siltanosturi piti saada Wärtsilän hallin katonrajasta alas, ulos ja pois. Minä otin autonosturini ja sanoin kuskille että menkää Wärtsilälle ja nostakaa se siltanosturi ylös, ottakaa se kyytiin ja viekää Tattarisuolle, sinne määrättyyn paikkaan minne käskin sen viedä. En minä itse käynyt edes Wärtsilässä paikalla, en edes nähnyt sitä nosturia, muuta kuin maksoin sen Wärtsilälle. Ja kun Sarssi sai kuulla että minä olin ostanut Wärtsilästä siltanosturin, niin hän sanoi että myy se hänelle. No minä sanoin että mikä jottei ja sovittiin sillä tavalla, että hän saa sen siltanosturin ja minä saan sen Mundogasin säiliön. Minä vaihdoin sen päittäin siltanosturiin. Mutta sitten siinä tehtiin myös semmoinen kauppa jonka voin myös kertoa, koska tästä on mennyt yli 10 vuotta, että Sarssi muka maksoi minulle vielä 70 000,- ja hän kirjoitti minulle 70 000,- shekin, mutta 141
se oli sovittu sillä tavalla että minä käyn nostamassa sen rahan lähipankista ja mentiin Syppiin ja minä nostin sen rahan sieltä pois ja Sarssi odotti ulkona, oltiin hänen autollaan liikkeellä ja minä annoin ne rahat hänelle. Että hän sai sillä tavalla 70 000,- ilmaista rahaa omaan käyttöönsä firmastaan. Että se kirjanpidossa näytti että se oli niin kuin maksettu minulle se raha. Ja niinhän se oli maksettukin mutta minä annoin sen takaisin. Ja niin se säiliö oli jälleen minulla. Ja se oli jotakin tarkoitusta varten hinattu Haminan laivahajottamon rantaan. Ja se oli siinä kait monta kuukautta kunnes lopulta hikeennyin ja ajattelin että nyt kyllä pääsen tuosta monumentista lopullisesti eroon ja soitin eräälle pylväskyllästämölle, Impreknolle: Tarvitsetteko säiliötä kreosiinin varastoimisessa? Minulla olisi tarpeettomana yksi 20 metriä pitkä ja 6 metriä leveä painesäiliö. Kyllä, me tarvitsemmekin semmoisen säiliön kreosoottiöljyn varastotankiksi. Käykää katsomassa, sellainen on laivahajottamon rannassa. Mitä se maksaa? 50 000,-. Tule tänne, tehdään kauppa. Minä menin Haminaan ja ne kirjoitti minulle shekin ja pönttö oli heidän. Minä sain just sen hinnan mitä pyysin, ja sillä rahalla olisi saanut Haminasta 150 neliön omakotitalon. Näin kävi nämä kaupat. Ja se myrkkytankkeri Mundogas on Ahvenanmeressä vieläkin. Melkoinen ympäristöpommi. Siellä on 3 350 kuutiometriä ammoniakkia. Ja sitä jos pääsee ämpärillinenkin kaupungissa vapaasti ilmaan niin koko kaupunki tyhjenee täysin, se on niin vaarallista. Mutta kukaan ei uskalla puhua siitä. Se on semmoinen pommi mitä Suomessa ei ole ikinä vielä valmistettu. Jos se pääsee sieltä karkuun ja pääsehän se. Mutta onneksi se on haihtuvaa, ettei se pilaa vesiä niin kuin öljy. Ja jos se pääsee hyvin hitaasti karkuun niin ei sitä huomaa kukaan. Sen laivan omistaa juridisesti Yhtyneet kuvalehdet, eli se puulaaki joka omistaa Suomen kuvalehden muun muassa. 142