Arviointiselostus 1 (9) TM VOIMA OY: n YLIVIESKAN HIRVINEVAN TUULIVOIMAPUISTON RAKENTAMISEN HAPPAMAN SULFAATTIMAAN ESIINTYMISEN ARVI- OINTISELOSTUS
Arviointiselostus 2 (9) SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto 2. Tutkimusalueen geologia ja maastonmuodostus 3. Tutkimusmenetelmät 4. Tutkimusaineisto 5. Tutkimustulokset 6. Johtopäätökset lähdeaineisto
Arviointiselostus 3 (9) TM VOIMA OY:n YLIVIESKAN HIRVINEVAN TUULIVOIMAPUISTON RAKENTAMISEN HAPPAMAN SULFAATTIMAAN ESIINTYMISEN ARVI- OINTISELOSTUS 1. JOHDANTO TM VOIMA OY on selvittänyt tuulivoimapuiston rakentamista Ylivieskan Hirvinevan alueelle. Yksittäisen tuulivoimalan kokonaiskorkeus on enintään 230 metriä ja rakenteeltaan ne ovat yhtenäisiä teräslieriöitä tai hybriditorneja. Voimalan paikalta poistetaan pintamaata huoltopihaa sekä voimalan perustuksia varten. Voimalat pyritään sijoittamaan kallioalueilla rakennusgeologisesti ehjän kallioperän alueille, jolloin perustus voidaan tehdä betonirakenteena kallioon kiinnittämällä, tai moreenimaille jotka ovat maaston ylävämpinä kohtina. Voimaloille rakennetaan lyhyet tieyhteydet alueen metsäautoteiltä käsin. Teiden rakentamisessa kaivetaan maaperää ojituksen vuoksi sekä mahdollisen heikosti kantavan pintamaan poistamiseksi. Tiet sijoitetaan kulkemaan kallionharjanteita ja moreenimaita pitkin sen vuoksi että tuulivoimalan eri rakenteiden kuljetukset vaativat tieltä suurta kantavuutta. Rakentaminen em. maille on helpompaa ja lisäksi sulfaattimaan muodostamaa riskiä ei todennäköisesti ole. Tuulivoimapuiston suunnittelun ja hankekehityksen yhteydessä on tehty Esiselvitys 2.2.2015 Ylivieskan Hirvinevan Tuulivoimapuisto TM Voima Oy, jonka on tehnyt FCG Suunnittelu ja Tekniikka. Hankekehityksen aikana on tullut esille, että koska Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois- Pohjanmaalla esiintyy geologisina muodostumina sulfaattimaita, tulee hankkeen yhteydessä selvittää seuraavat asiat: Esiintyykö alueella sulfaattimaita Aiheuttavatko rakennustyöt pinta- ja pohjaveden sekä maaperän happamoitumista
Arviointiselostus 4 (9) 2. TUTKIMUSALUEEN GEOLOGIA JA MAASTONMUODOSTUS MAASTONMUODOSTUS Tutkimusalueen yleispiirteet ovat Pohjois-Pohjanmaalle tyypillisesti seuraavat: Hirvinevalla maastonmuodostus on tasaista, hanke-alueen korkeimmat kohdat ovat tasolla + 90 95 metriä mpy. Maasto on soistunutta metsämaata jonka maalaji ohuen turvekerroksen alla on moreenia, korkeammilla kohdin moreenia heti maan pinnalla. Aluetta on ojitettu metsänkasvun lisäämiseksi. KALLIOPERÄ Tutkimusalueen kallioperä koostuu pääkivilajeina kiilleliuskeista sekä pieninä juonina esiintyvistä kvartsidioriiteista ja plagioklaasiporfyriitistä. Alueella ei ole kalliopaljastumia. MAAPERÄ Maaperä on moreenia joka hankealueen eteläosissa on soistunutta eli turpeen vaihtelevasti peittämää. Koska alue on tiheään ojitettua, osoittaa tämä ojitus sitä että alueen turvepaksuus on vähäinen. Turpeen syntyyn vaikuttaa eniten juuri alueen tasaisuudesta johtuva maaston gradientin eli vieton vähäisyys. Koska alue sijaitsee + 90 95 metrin korkeudessa ja sijoittuu soistuneella moreenimaalla, on sulfaattimaan esiintyminen epätodennäköistä. Tuulivoimaloiden paikat ja niille menevät tiet sijoittuvat moreenimaille maaston korkeimmille kohdille eikä niillä esiinny suota tai merkittäviä turvekerrostumia. Maaston painanteet ovat paksumman turpeen peitossa. SULFAATTIMAIDEN ELI HAPPAMIEN ALUNAMAIDEN ESIINTYMINEN Sulfaattimaiden esiintymistä on arvioitu alueen pohjois- ja eteläpuolilta Kokkolan ja Pyhäjokilaakson alueilta tehtyihin sulfaattimaa-kartoituksiin vertaamalla (GTK). Sulfaattimaita esiintyy Pohjois-Pohjanmaan rannikkoseuduilla korkeustason + 100 metriä alapuolella ja ne ovat maalajiltaan etupäässä savea laajoina savikkoalueina, sulfaattia voi esiintyä myös muussa lajittuneessa aineksessa.
Arviointiselostus 5 (9) Savikot ovat sulfidisavea ja niiden pohjavesipinnan yläpuolella oleva hapettuva osa on sulfaattimaata. Sulfidipitoiset savet ovat syntyneet Itämeren jääkauden jälkeisten merivaiheiden sedimentaatiosta. Sulfaatin esiintymisessä erotetaan todellinen hapan sulfaattimaa (THS) pohjavesipinnan yläpuolella sekä potentiaalinen hapan sulfaattimaa (PHS) pohjavesipinnan alapuolella. Tyypillisesti sulfaattimaat ovat nykyisiä viljelyspeltoja sekä soiden pohjamaita, joiden sulfaattipitoinen kerros voidaan havaita pohjaveden alennuttua harmaana kerroksena. Happamoitumisriski syntyy pohjaveden alentuessa ojituksen tai muiden pohjavettä alentavien rakennustöiden yhteydessä. Pohjaveden aletessa ja sulfidin hapettuessa sen happamuus voi muuttua arvosta ph 6 7 arvoon ph 4,5 tai sen alle. Hapen kanssa tekemisiin joutuvan sulfidisaven rikkipitoiset mineraalit muodostavat hajotessaan rikkihappoa. Se on tehokas syövyttäjä ja liuottaa maaperästä sen metalleja. Kuivana aikana happosuolat ja metallit ovat varastoituneet maaperään. Sadeveden ja sulamisveden vuoksi maaperän metallit voivat liueta vesistöihin. Havainto julkaistusta tutkimusaineistosta on se, että sulfidisavia ja niistä edelleen muodostuvia sulfaattimaita esiintyy savikkoalueilla etenkin jokilaaksoissa ja maaston painanteissa, usein soistuneina. Sulfidisavia on kerrostunut Keski- Pohjanmaalla noin korkeustason + 100 metriä mpy. alapuolelle. Kuitenkin lähelle + 100 metrin korkeustasoa ei sulfidisavia esiintyne yleisesti vaan ne esiintyvät huomattavasti alemmilla korkeustasoilla. Tuulivoimapuistojen alueella ei esiintyne sulfidimaita ainakaan niillä mailla jotka on kartoitettu. Tämän perusteella lähtöoletus arviointiselostukselle on se, ettei sulfaattimaita esiintyisi ollenkaan, eikä ainakaan ympäristöriskin kannalta merkittävästi tuulivoimapuistoalueilla koska ne sijoittuvat paikallisille ylängöille, maaperältään moreenivaltaisille alueille. PINTAVEDET Luonnonvesiä esiintyy Hirvikorven eteläpuolella luonnonojana, joka ei vaikuta hankealueeseen. Muutoin pintavedet ovat alueen soistuneen moreenimaan tiheän ojituksen pohjilla. Tuulivoimalat sijoittuvat ojittamattomille maaston moreenikohoumilla eikä niissä esiinny pintavesiä missään muodossa.
Arviointiselostus 6 (9) POHJAVEDET Alueilla ei ole hyödynnettäviä pohjavesivaroja eikä vedenottamoja. Alueen pohjavesipinnan taso myötäilee maaston korkeutta ollen soistuneemmilla paikoilla ojituksen pohjan tasolla. 3. TUTKIMUSMENETELMÄT Alueen geologiaa käsitteleviin tutkimuksiin ja karttoihin perehtyminen. 4. TUTKIMUSAINEISTO Tutkimusaineistona ovat olleet geologiset tutkimukset, geologiset kartat (lähdeaineisto), maanmittauslaitoksen kartta-aineisto sekä TM-Voima Oy:n suunnittelukartta. 5. TUTKIMUSTULOKSET Tuulivoimaloiden ja niille tulevien teiden maaperä ja arvioitu riski tuulivoimala n:o maaperä rakentamisalueella sulfidiriski T 1 moreeni ei ole T 2 moreeni ei ole T 3 moreeni ei ole T 4 moreeni ei ole
Arviointiselostus 7 (9) tuulivoimala n:o maaperä tiealueella sulfidiriski T 1 moreeni ei ole T 2 moreeni ei ole T 3 moreeni ei ole T 4 moreeni ei ole 6. JOHTOPÄÄTÖKSET Tuulivoimapuistojen tai niiden huoltoteiden rakentaminen ei aiheuta sulfaattimaista johtuvaa happamoitumisriskiä. Tuulipuistot sijoittuvat moreeniselänteille jotka kohoavat ympäröivästä maastosta. Niiden geologisen historian vuoksi alueilla ei esiinny sulfidipitoisia savia tai muita lajittuneita sedimenttejä jotka voisivat muuttua happamiksi sulfaattimaiksi sellaisissa määrin että ne voisivat rakennustöiden vuoksi aiheuttaa happamoitumisriskiä. Maasto tuulivoimalapaikoilla ja niille johtavilla huoltoteillä on yleisesti moreenia. Siinä ei yleensä esiinny merisedimenttisyntyisiä sulfidisavia eikä niistä hapettumisen kautta syntyviä happamia sulfaattimaita. Näitä maita esiintyy maastonkohoumien ja korkeampien maiden ulkopuolella, lähinnä jokilaaksojen varsilla pelloiksi raivattuina tai niiden viereisillä metsäalueilla. Alue on niin korkealla (+90 95 metriä mpy) että sulfaattimaiden esiintyminen on epätodennäköistä. Tuulipuistojen huolto- ja rakennustiet sijoittuvat pääosin olemassa oleville teille, paikoin on lyhyitä ohutturpeisten (keskimäärin alle 0.5 metriä paksuisten) turvealueiden ylityksiä. Koska nämä sijoittuvat maastonkohoumille ja jo ojitetuille alueille ei happamoitumisriski ole todennäköinen millään tiealueella.
Arviointiselostus 8 (9) Pekka Peuranen, geologi FL INFRA KAT OY (aiemmin Kemijoki Aquatic Technology Oy) 2015 Pekka Peuranen Pekka Peuranen on geologi jolla on yli 25 vuoden mittainen työkokemus vesivoimalaitosten maankäytön suunnittelusta ja geologisista tutkimuksista. Hän on myös työskennellyt Pohjois-Suomen kaivoshankkeiden YVA-vaiheessa suunnitellen ja toteuttaen kaivosten eri sijoitusvaihtoehtojen geologisia ja pohjavesiselvityksiä sekä YVA-selostusten laatimista. Tuulivoiman osalta kokemusta on Pelkosenniemen Pyhätunturin tuulivoimalan sekä Enontekiön Lammasoaivitunturin tuulivoimapuiston, Siikajoen Vartinojan ja Muonion Olostunturin tuulivoimapuistojen geologista tutkimuksista. Tätä tarkastelua vastaavia raportointeja on Kemijärven suunniteltujen tuulivoimanpuistojen geologinen ja maankäyttöselvitys v. 2012 sekä TM Voima OY:n Ylivieskan ja Alavieskan tuulivoimapuistojen rakentamisen happaman sulfaattimaan esiintymisen arviointiselostus 2014.
Arviointiselostus 9 (9) lähdeaineisto Geologian Tutkimuskeskus, keskuksen internet-sivustot 7-10.tammikuuta 2014: -happamat sulfaattimaat rakentamisessa -happamat sulfaattimaat, riskit ja kartoitus -Kallioperäkartta 1 : 200 000 (digipk 200 karttasovellutus) mittakaavaton suurennos -Suomen maaperäkartta karttasovellutuksessa (Geokartta) -havainto- ja mittaustiedot, happamat sulfidimaat FCG- Suunnittelu ja tekniikka - Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto TM Voima Oy Esiselvitys 2.2.2015 Koljonen et al. Suomen Geokemian Atlas. Osa 2 Moreeni. Geologian Tutkimuskeskus 1992. Lahermo P, Väänänen P, Tarvainen T & Salminen R. 1996. Suomen Geokemian Atlas, Osa 3, ympäristögeokemia purovedet ja sedimentit. Geologian Tutkimuskeskus