Ilmainen lukunäyte
SIRI KOLU Helsingissä Kustannusosakeyhtiö Otava
jossa näemme, millainen on rosvoauto ja mikä on Hurja-Kaarlon päähänpistoryöstö Minut varastettiin kesäkuun toisella viikolla. Hyvä että varastettiin. Kesä oli menossa piloille joka tapauksessa. Piti lähteä pyörä reissulle, mutta jäätiin kotiin kun sataa tihutti, tosi vähän. Piti lähteä telttailemaan, mutta isälle tuli joku ylimääräinen työasia eikä lähdettykään. Kivaa yhteistä tekemistä koko perheel 3
le, isä sanoi aina kun suunnitteli, eikä koskaan edes kysynyt meiltä tytöiltä, mitä me olisimme halunneet tehdä. Suunnitelmat eivät toteutuneet koskaan. En uskonut enää mihinkään kesälupauksiin kaikkien peruutusten takia. Sinä helteisenä päivänä me kaikki neljä olimme pakkautuneet isän uuteen autoon ja matkalla mummolaan. Se oli kesäloman suunnitelmista se tylsin, ainakin minun ja Vanamon mielestä. Me kaksi olimme valmiiksi huonolla tuulella ja riitelimme autossa irtokarkkipussista. Vanamo omi aina kaikki salmiakit isosiskon oikeudella, vaikka tiesi, että halusin vain ne. Pelkästään salmiakkiautot. Mutta sen piti ärsyttää, niin kuin se aina ärsytti. Tällaista meillä oli siellä autossa juuri sillä hetkellä: Nyt se käninä loppuu takapenkillä, tai jompi kumpi lentää ennen Kotipitsaa ulos, isä uhkasi. Vanamo näytti minulle kieltä, jossa oli salmiakkiauto. 4
Ihan totta, kuunnelkaa isäänne, äiti koetti puolestaan, vaikka ei sitä kukaan jaksanut kuunnella. Äiti ei katsonut meitä, sen piti seurata tietä, tai sille tuli paha olo. Vilja, ei saa varastaa. Se on epäkohteliasta ja rumaa. Niin kuin aina, minä sain kaikki syyt. Vanamo oli se joka voitti joka tilanteessa. Varas, Vanamo sanoi perään. Tekopyhä havukka, minä sanoin, kun kukaan ei pitänyt minun puoliani. Me emme olleet hyökkäykseen yhtään varautuneita. Me vietimme kesäpäivää ja riitelimme. Juuri silloin rosvoauto iski. Jälkeenpäin, kun olin seurannut sivusta monta ryöstöä, pystyin helposti kuvittelemaan, mitä samaan aikaan tapahtui rosvoautossa. Kohdeauto, meidän automme, oli kiikaritiedustelulla havaittu ja mutkan takana. Rosvoauto kiihdytettiin hyökkäysnopeuteen. Rosvolippu työnnettiin teleskooppivarrella katon ilmastointiräppänästä 5
ja se alkoi lätistä vauhdissa. Hilda Rosvola leikkasi mutkan tyylikkäästi vauhtia jarruttamatta. Kaikista suruttomista ajajista Hilda oli varmasti se kaikkein törkein. Hän yleensä ajoikin autoa bikineissä tai hihattomassa topissa, kun väänsi rattia aina hartiavoimin ja siinä tuli kuuma. Auton sisällä muut Rosvolat olivat valmiina tositoimiin. Rosvopäällikkö Hurja-Kaarlo roikkui jo toisessa heittokahvassa, komeat rosvoletit vauhdissa viuhuen. Kulta-Pete oli kiinni toisessa kahvassa ja harjoitteli vertahyytävää ryöstöirvistystä. Minä olen jo tarpeeksi iso ryöstelemään, ihan varmaan olen, Kalle ruinasi. Minä teroitin tätä pikkupuukkoakin jo. Ai sinullakos se vihannesveitsi olikin, Hildaäiti sanoi ja piti katseen tiessä. Joo kuitenkin, kun olet siinä auton vieressä ja pitäisi sanoa kädet ylös, alat itkemään, totesi Hele ja lakkasi vauhdista välittämättä varpaankynsiään, 6
jokaista eri värillä. Kaksitoistavuotias Hele oli kaikessa superlahjakas ja siksi perheen vaarallisin roisto, niin vaarallinen ja hurja ettei häntä päästetty ryöstökeikoille, ellei ollut tarpeellista herättää todellista kauhua. Hele istui varpaat ilmassa takapenkillä ja piti täydellisen tasa painon, vaikka auton perä liirasi rosvoäidin lisätessä vauhtia. Kuuntele isääs nyt, isäs tiätää mikä tässä on parhaaks, Kulta-Pete totesi. Kultaiset etu hampaat kiilsivät kun toisessa heittokahvassa roikkuva mies koetti hymyillä Kallen suuntaan. Vieraan silmiin se olisi näyttänyt tiikerin irvistykseltä, tiikerin, jolla on kaksi kultahammasta. Kun isäs sanoo, että sää olet valmis, sää olet valmis. No okei, Kalle sanoi. Se on joskus sitten kun se on eläkkeellä. Hurja-Kaarlo heilautti itsensä heittokahvalla aivan Kallen nenään kiinni. Kuules naatti. Minä en to-del-lakaan jää eläkkeelle. Toista se! 7
Yhdeksänvuotiasta Kallea pelotti ja nauratti samaan aikaan. No et to-del-lakaan jää eläkkeelle. Et ikinä. Okei okei. Minä olen virtaviivainen, pelättävä ja teräskunnossa! Hilda-äiti ajoi rosvoauton tyylikkäästi meidän BMW:m-me näköetäisyydelle, heitti sen poikittain tielle ja alkoi laskea kontaktia sisään. Lasku oli tärkeä, että kaikki osasivat toimia yhtä aikaa. Parkki nyt. Kontakti nyt. Viisi-neljäkolme-kaksi kahvat valmis kahvat! Laskun aikana tapahtui seuraavaa: parkin kohdalla kuului jarrujen kirahdus, kun vauhti leikkautui nollaan. Auto huojahti pysähtyessään. Kontaktilla etuovet avattiin rämisten. Valmiuslaskennassa Hurja-Kaarlo ja Kulta-Pete ottivat ovilla hyvän jalansijan ja keskittyivät ponnistamaan kahvoilla ison hypyn suoraan kohdeauton 8
eteen. Täydellisen samanaikaisesti, kun kahvat - käsky tuli. Älkää jättäkö todistajia, Hele kiljaisi, kun Hurja-Kaarlo ja Kulta-Pete sinkosivat itsensä kahvojen jengojen varassa rosvoautosta parhaaseen mahdolliseen hyökkäysasemaan. Meidän eteemme. Se oli nopeasti ohi. Vanamo luuli sen olevan tositeeveetä, ja siinä kohti kun Hurja-Kaarlo nappasi karkkipussin ja minut takapenkiltä, hän oli hetken aikaa hyvin pettynyt. Hei älä Viljaa ota, mä olen tosi paljon parempi kilpailija! Minä ehdin tehdä yhden ainoan asian. Kun iso karvainen käsi lähestyi minua, tartuin siihen esineeseen, jolla oli jotain merkitystä: vaaleanpunaiseen muistikirjaani, jota ilman en liikkunut missään. Ryöstön aikana mitään vastarintaa ei tullut. Automme kähmittiin tyhjäksi salamannopeasti. 9
Isää jännitti ainoastaan, naarmuuntuiko auto. Menisikö bonukset. Rosvoloitten auton kaasutettua paikalta kesti pitkään, ennen kuin perheeni tajusi, etten minä enää ollutkaan kyydissä. No niin! Hurja-Kaarlo sanoi tyytyväisenä heilahdettuaan saaliineen takaisin autoon. Kahvan varassa heilahdus muljautti mahaa ikävästi. En ole ikinä pitänyt mistään huvipuistolaitteistakaan. Kahvat sisään nyt! Hilda komensi. Ovet nyt! Kaksi paukahdusta. Kaasu nyt! Valtavasti sutien Rosvoauto poistui paikalta. Vasta kun auto lähti liikkeelle, minä tajusin että olin väistämättä väärässä autossa ja matkalla kohti tuntematonta. Salmiakkiautoja, hyvät rosvot ja kylän miähet, Kulta-Pete kailotti ja heitti pussin takapenkille. Jollakulla on hyvä maku karkin suhteen. Mikä tämä on? Hele kysyi silmät palaen ja katsoi minua. 10
Minä koetin kynsiä ja huutaa, kun minut siirrettiin takapenkille. Kai sen, joka tulee varastetuksi, pitää nostaa siitä nyt edes jonkinlainen meteli. Reaktiooni ei vain kiinnitetty huomiota. Jokainen näytti hypistelevän arvioiden ryöstösaalista, Vanamon, isän, äidin ja minun tavaroitani. Saaliin joukossa olivat isän reisitaskushortsit ja koirankorville luettu opas Suomen marjat. Äidin lempibikinit, joita Hilda mallaili päälleen. Vanamon kimallelakka ja kynsikorut, jotka Hele totesi hyödyllisiksi ja työnsi omaan lokeroonsa. Äidin matka-apteekki, jossa oli kaikkea kortisonirasvasta silmänympärysvoiteeseen. Äiti parka, ilman tuota kortisonirasvaa hän saisi hyttysistä hirveät paukamat. Huomasin, ettei minulta ollut ryöstetty juuri mitään. Ainoa tuttu tavara jonka näin, oli hupullinen harmaa fleecepuseroni, joka oli otettu mukaan kylmiä iltoja varten ja joka nyt todettiin Kallelle juuri sopivaksi. Hei, minä koetin saada huomiota. 11
Ainoastaan ikäiseni poika näytti tarkastelevan minua uteliaasti. Hän laski puseron syrjään kuin olisi kokenut saaliista syyllisyyttä. Minä koetin näyttää siltä, ettei sen olisi niin väliä. Hei kuulkaa. Ääneni oli pienenpientä pihinää kurkunpäässä. Auto heittelehti enemmän, kun Hilda-äiti koetti ajaa sitä täyttä vauhtia tuijottaen taakse eikä eteen, niin kuin piti. Kaarlo mikä tuo on? hän kysyi äänellä, joka sai auton muuttumaan jääkaappia kylmemmäksi paikaksi. Ai mikä muka? Hurja-Kaarlo koetti teeskennellä. Tuo lapsi. Selitys! Heti paikalla! Oli vain yksi Heleäkin hurjempi, ja se oli Hilda suuttuessaan. Ja nyt se oli lähellä. Sinä sanot aina etten minä tee nopeita päätöksiä, Hurja-Kaarlo sanoi mököttäen. Etten ole ketterä ratkaisuissani, että se on nykyaikaa. 12
Vaistolla vaan. No nyt olen! Kerrankin minä noudatan päähänpistoa! Toteutan päällikköyttäni salamannopeasti! Ja sitä paitsi, Hurja- Kaarlo virnisti Kallelle salaliittolaisen elkein, ennen sitä eläkettä, kyllä kaikilla meillä on oikeus tehdä päähänpisto-ryöstöjä. Auto ajoi yhä käsittämättömän kovaa vauhtia. Hetken aikaa menimme vielä asvalttitietä, joka oli mummilareissuista tuttu, mutta sitten auto teki käsijarrukäännöksen ja heittäytyi hiekkatielle, jota en tuntenut. Tiesin että tässä vaiheessa isä menettäisi rosvoauton näköpiiristään, jos oli edes koettanut seurata meitä. Olin tämän pelottavan porukan kanssa autossa ihan yksin. Hyvin tehty, Hurja-Kaarlo sanoi. Siinä vaiheessa luovuin katselemasta tietä takanamme. Katselin ympärilleni. Auton perällä oli sohvapenkit, kahdet vastatusten. Niiden välissä oli pieni pöytä, joka oli nyt lukittuna littanaksi seinää vasten. Auto oli täynnä piilopaikkoja, alas 13
putoavia säilytyspusseja ja penkinaluslaatikoita, paikalleen liksautettavia pöytiä ja selkänojan takaa paljastuvia rullattuja patjoja. Kaikki tuntuivat tietävän, missä mikin tavara oli. Minut oli heitetty taaimmaiseen penkkiin, ikkunan viereen. Katselin auton ikkunoiden kummallisia koristeita, kokonaista riviä hirtettyjä barbeja, joilla jokaisella oli tupeerattu tukka ja täydelliseksi tuunattu rosvolook. Jokainen yksityiskohta autossa tuntui korostavan sitä, miten tavallinen minä olin, ja miten kummallinen ja vihamielinen maailma tämä oli, johon minut oli nyt vetäisty mukaan. En uskaltanut edes ajatella, miten suuressa vaarassa minä mahdoin olla. Pitäisikö kuitenkin, Hilda aloitti varovasti. Tässä ehtisi kääntyä Ei to-del-lakaan pitäisi, Hurja-Kaarlo keskeytti. Tästä ei keskustella. Me emme käänny ympäri. Koko kevään olen saanut kuulla nitinää siitä että on niin yksinäistä. Siinä on teille ystävä. 14
Ei ystäviä voi tolla lailla varastaa, Kalle sanoi. Ei se niin toimi. Minä katselin poikaa kiitollisena. Jospa hän saisi päätöksen peruttua. Jos he jättäisivät minut kyydistä, löytäisin kyllä jonkun, joka auttaisi minua. Juuri nyt se toimii niin, Hurja-Kaarlo sanoi. Se on päällikön määräys. Hämmästyksekseni kaikki nyökkäsivät, eikä asiasta keskusteltu enää. Rosvoperheessä toimi rosvojen komentoketju. Se oli ensimmäinen läksyni Rosvoloiden arjesta, ja sen myötä luovuin viimeisestäkin toivosta. Päivän pitkän ajon mittaan minulla oli paljon aikaa tutkia rosvoperhettä. Minua ei ollut sidottu lainkaan eikä silmilläni ollut liinaa niin kuin kaapatuilla elokuvissa. He eivät näyttäneet olevan lainkaan tietoisia siitä, että olivat tuoneet tarkkailijan keskuuteensa. Katselin Hurja-Kaarlon suuria huiskivia eleitä, Hildaa joka näytti olevan miestään aina yhden ajatuksen edellä: kun 15
Hurja Kaarlo rojahti välipalan jälkeen tuoliin, se oli pystytetty siihen hetkeä aikaisemmin. Kulta- Pete sukkuloi kaikkien välillä kuin hän olisi lanka, joka sitoi kaikki yhteen, honkkeli, kultahampainen lanka, jonka puheesta en saanut pitkään aikaan selvää. Eniten tarkkailin lapsia. Kallea, joka koetti katsella minua salaa, ja kommandovaatteissa olevaa pari vuotta vanhempaa Heleä, joka koko perheestä ainoana tuntui huomaavan, että minä edes tarkkailin heitä. Katsele vaan, se on ilmaista, Hele sanoi toteavasti, ei vihamielisesti, vaan asian pudottaen, niin kuin hänellä oli tapana, mutta jos sinä teet muistiin panoja, minä luen ne. Hän katseli minua tutkivasti ja pitkään, niin kuin hai tarkastelee uijia vedenpinnassa. Myöhemmin iltapäivällä rosvoauto pysäytettiin rauhalliseen rantalepikkoon. Helelle oli tullut kuuma ja hän halusi käydä uimassa. Niin tehtiin. 16
Me todella lopetimme pakomatkan ja pysähdyimme uimaan, ihan niin kuin kuka tahansa. Kenellekään ei tullut mieleen sitoa minua. Ihan tosi, palauttakaa minut vaan, minusta saa hyvät lunnaat, sanoin varmaan kymmenettä kertaa. Eihän me niin voida tehdä, Hurja-Kaarlo sanoi. Hän penkoi vanhaa matkakassia ja etsi uimahousuja. Nämä ovat pienentyneet viime kesästä, penteleet. Vyötärönauha kiristynyt niin että on pian pakko ryöstää uudet. Muita näytti naurattavan. Hurja-Kaarlo ei ollut mikään laiha mies ja housut olivat ainakin kaksi numeroa liian pienet. Ryöstetään, ryöstetään, Hilda sanoi ja sai äänensä pinnistettyä ihan vakavaksi. Ai miksei, minä kysyin. Miksei minua voi palauttaa? Hele juoksi veteen ja alkoi kroolata siellä täydellistä, lähes äänetöntä kroolia. 17
Se ei ole meidän ala. Ryöstäminen on meidän ala, se me osataan, Hurja-Kaarlo sanoi. Hän otti sakset ja leikkasi valtavan kokoiset pitkät kalsarit puolesta lahkeesta poikki. No niin: uimahousut! Ethän sinä sitä voi to-del-lakaan tietää, hän sanoi minulle juhlallisella äänellä, mutta meillä on nimeäkin. Ja maine velvoittaa. Se tekee kesäpäivillä kyllä hyvän säväyksen että meil on vanki, tiätävät nähneensä taas jotain uutta, Kulta-Pete sanoi ja ähkäisi tyytyväisenä ranta tuolissaan. Se palauttaa tuntua tähän pisnekseen ja vehkeet. Homma tehrään kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ja vanhan maailman tyyliin. Suuren Pärnäsen malliin, hän päätti hartaasti. Pärnäsen malliin, Hurja-Kaarlo kuittasi. Hän kuivasi tehokkaasti itseään, vaikka oli käynyt kastamassa vain varpaansa vedessä ja ilmoittanut sen olevan päällikkötasoisille henkilöille ihan liian kylmää. Se vanki on niin hirveän tylsä sana, Hilda 18
sanoi ja tarjosi minulle irtokarkkipussia. Minun ja Vanamon irtokarkkipussia. Hän kumartui äidillisesti puoleeni. Vahinko että sieltä on ne salmiakkiautot viety. Näytät salmiakkitytöltä minun silmiini. Kaapattu henkilö, Hurja-Kaarlo sanoi juhlavasti. Hän istahti alas ja pöyhäisi letit rinnan puolelle. Meillä on isoa etua siitä, että meidän leirissä on kaapattu henkilö. Imeskelin haluttomana hedelmäpommia ja seurasin keskustelua tarkasti, koska halusin kerätä jokaisen tiedonmurun, joka voisi auttaa minut pakoon. Olin nimittäin päättänyt paeta, jos tämä rosvoisä ei suostuisi minua palauttamaan. Ai niillä on jotkut kesäpäivät, tallensin mieleeni. Hyvä tietää, vaikka en aikoisikaan olla auton kyydissä enää silloin. Päätin, että viimeistään siellä kesäjuhlien hälinässä olisi karattava. 19
Ettekö te muka halua hirveitä summia rahaa? uskalsin lopulta kysyä. Mitähän pihi isäni suostuisi tosipaikan tullen maksamaan? Ei varmaan puoliakaan niin paljon kuin siitä autostaan. Ja olihan niillä vielä Vanamo. Ai mitä, Hurja-Kaarlo sanoi. Hän natkutti hampaissaan viimeistä salmiakkiautoa, ja minua jurppi. Samalla se, etten saanut syödä niitä parhaita autoja, tuntui valtavan kotoisalta. Kulta-Pete tyrskähti nauramaan. Hiirenpiaruja, Kaarlo, se meinaa hiirenpiaruja. Keskustelu oli saanut todella omituisen käänteen. Ei me lapsi hyvä hiirenpieruilla mitään tehdä, Hurja-Kaarlo sanoi ja heilutti puoliksisyötyä autoa kädessään. Sitä Vanamo ei sentään koskaan tehnyt. Mitä niillä nyt muka tekee? 20
No mitä te sitten ryöstelette? minä kysyin ällistyneenä. Ai mitä, haluatko jonkun listan? Hele kysyi laiskasti ja ravisti vettä korvastaan. Hän heittäytyi vapaaseen aurinkotuoliin ja selasi Vanamon kassista ryöstettyä bändilehteä. Mikä ettei, minä sanoin uhittelevaan sävyyn. Hain autolta muistikirjani ja kestin sen, että Hele nauroi pilkallisesti sen pinkille kannelle ja kukkakuvioille. Kynän nappasin kojelaudalta. Heiluttelin kynää kutsuvasti paperin yllä, kunnes Rosvolat oivalsivat, että aioin kirjoittaa heidän sanelunsa mukaan. 21
ROSVOLAN PERHEEN MIELUISIMMAT RYÖSTÖSAALIIT Koonnut ja ylösmerkinnyt Vilja 22 1) irtokarkit erityisesti vadelmaveneet (Hilda), suklaa (Kaarlo), lakritsi (Kalle), äärimmäisen tulinen salmiakki (Pete, Kaarlo, Hele) 2) keksit erityisesti sellaiset, joissa päällä sokeria tai sisällä hilloa 3) liha (Kaarlon rosvopaistia varten) 4) sinappi 5) muut syömiset, erityisesti uudet perunat, herneet, mansikat ja muut marjat, itsetehdyt leivonnaiset ja kerrosvoileivät, pitsa ja muu rasvainen valmisruoka 6) barbit (Helen kokoelmaan) 7) lukeminen, lehdet ja kirjat 8) täydelliset pelikortit (edellisistä patakasi kateissa)
9) kunnollinen virveli 10) pieni retkeilyteltta yöpymiseen liittyvien riitojen ratkaisemiseksi Etsinnässä juuri nyt: krokettipeli (Kalle), pieni matkajääkaappi (Hilda), tarpeeksi vähän virtaa syövä vedenkeitin, hyvännäköinen poikaystävä (Hele) Hemmetti, Heleltä pääsi. Pyyhi tuo viimeinen. Kalle, olet kohta niiiin kuollut! Kalle käkätti ja juoksi karkuun eteensä katsomatta, kompastui männynjuureen ja heitti komean ilmalennon. En halunnut katsoa, miten sisarukset tappelivat keskenään. Heti kun lista oli valmis, se vietiin minun käsistäni. Tämä on hyvä, Hilda sanoi. Saadaan tämä lista tuohon vänkärin puolelle niin sitä voi katsoa juuri ennen kuin mennään asioille. Toosi hyvä, Kulta-Pete sanoi. 23
Aikuiset olivat täysin listan lumoissa. Tiärettäkö, se on jo kokonainen vuas ilman patakasia. Kamalaa. Mää en tajunnu, että sitä on jo niin pitkä aika kituutettu. Ne pelikortit pitää kyl saara. Ajattelin että lista saisi heidät vakuuttuneeksi siitä, että minut kannattaisi palauttaa. Etten ollut mikään tavallinen ryöstösaalis, vaan minusta voisi saada paljon lunnaita. Mutta se ei mennyt ihan niin. Yksi juttu vielä, Hurja-Kaarlo sanoi. Mitä pomo? Kulta-Pete kysyi nopeasti. Tää on meille hyvä ja sinulle tyttö huono uutinen, Hurja-Kaarlo sanoi ja laittoi kädet vyötärönauhan alle, niin kuin aina silloin, kun oli tosi tyytyväinen. Nyt on niin, että meillä ei ole mitenkään varaa päästää sinua menemään. Sinä olet paras ryöstösaalis pitkään aikaan. Sinä olet tosi fiksu. 24