OSTROBOTNIA Krapulan anatomia Häjyylyä Ylläksellä Yksi kahden hinnalla? Joka ilta kun lamppu sammuu... HELSINKI _ HELSINGFORS 1 / 2005
OSTROBOTNIA HTTP://BOTTA.OSAKUNTA.FI/OSTRO HELSINKI_HELSINGFORS 1 / 2005 Sisällys Pääkirjoitus Joka ilta kun lamppu sammuu... Yksi kahden hinnalla? Muutoksista Unionin ja OYV:n välisessä työnjaossa En Pampas ö mitt i Helsingfors Minun opintoaikarajaukseni Krapulan anatomia Häjyylyä Ylläksellä Kellonveto Etelä-Pohjalaisten laulukirja Kolmas ylioppilastalo Sarjakuva 04 05 07 09 10 12 15 20 26 29 30 31 Risto Päätoimittaja - Chefredaktör Kansikuva - Omslagsbild Graafinen suunnittelu - Grafisk design Julkaisija - Utgivare A NNE I JÄS anne.ijas@helsinki.fi TAPIO K ALLIO tapio.kallio@helsinki.fi A LEXANDRE A NDRÉ alexandre.andre@helsinki.fi P OHJALAINEN VALTUUSKUNTA Töölönkatu 3 A - 00100 Helsinki Ostrobotnia on kolmen pohjalaisen osakunnan yhteinen noin neljä kertaa vuodessa ilmestyvä jäsenjulkaisu. ILMOITUSHINNAT: 1sivu 300, 1/2 sivua 150 ja 1/3 sivua 75 PAINO: Fram, Vaasa PAINOS: n. 1000 ISSN: 0787-8451
Pääkirjoitus A NNE I JÄS Yksi elämä, kiitos! Paukkupakkasilla tekisi mieli aamuisin vetää peitto korville ja painaa pää takaisin lämpimälle tyynylle. Päivän kirkkaus tekee kuitenkin nukkumisesta mahdottoman. Juuri kun on alkanut tottua talven harmauteen ja pimeyteen, joutuukin herätessään siristelemään silmiään nähdäkseen paljonko kello on. Manailtuani hetken pimennysverhojen puutetta totesin oman valitukseni täysin järjettömäksi, otin aamupäivätorkkujen sijasta riskin saada lieviä paleltumia ja lähdin ulos. Elämä on valintoja. Nykypäivän ihmiseläjän toimintaa käskyttää lähes ehdoton suunnitelmallisuus. Sellaista, joka ei vakavissaan mieti elämäänsä kovin pitkälle eteenpäin, pidetään outona. Toisaalta tällainen eräänlainen rentous on myös ihailtavaa ja joidenkin mielestä opettelemisen arvoista ympäristön vastustuksesta huolimatta. Trendi tai sairaus, mielipiteen esittäjästä riippuen. Mutta miten yltiöpäinen suunnitelmallisuus toimii käytännössä? Rahalla ja osaamisella saa miltei kaikkea. Vanhemmat voivat päättä syntymättömän lapsensa sukupuolenkin etukäteen lähes varmasti. Tällä ja muilla kikkailuilla voidaan ehkä vähentää ikäviä perinnöllisiä sairauksia ja toisaalta tehdä uuden sukupolven edustajista mahdollisimman sopivia yhteiskunnan vallitseviin käsityksiin kunnon kansalaisista. Tässä yhteydessä painottaisin sanaa ehkä. Palautusoikeutta ei ole. Kaikkivoipa suunnittelu töksähtää usein alkumetreillään johonkin odottamattomaan. Tapahtumasarja alkaa yllättäen jätättävästä herätyskellosta ja päättyy tapaamisesta myöhästymisen ja muiden lukuisten itsestä riippumattomien vastoinkäymisten jälkeen siihen, että ahdistunut ihminen tekee seuraavaa päivää varten vielä päättömämpiä suunnitelmia eikä ole oppinut kokemastaan mitään. Tutuksi tullut televisiopsykologi on todennut, että ihminen stressaa kaikkein eniten sellaisista asioista, joille hän ei voi mitään. Kaaosteorioista tuttu perhosefekti hipaisee juuri silloin, kun luulee onnistuneensa naruttamaan kohtaloa. Niskaan kaatuu mitä kulloinkin - loppuun palamista, luonnonmullistuksia, myöhästyneitä busseja. Päivän voi pilata kaupan hedelmävaakakin, josta on tarrarulla loppunut. Jos yrittää pysäyttää kaatuvat dominonappulat, jälki on kahta kauheampaa. Meillä ei ole keinoja selvitä elämästä hengissä. Näiden kansien välistä löytyy toivottavasti jotain, mikä tekee siitä siedettävämmän. Minä selvisin pakkaspäivästäni ilman paleltumia ja ehdin ottaa päivänokosetkin. Välillä parasta suunnitelmallisuutta on täysi suunnittelemattomuus. Vanha kunnon kultainen keskitie ei silti liene pahasta pidemmällä aikavälillä. Puna poskissa on kaunista, silmissä ei. 04
Joka ilta kun lamppu sammuu M IINA P ELTOLA Kello on jo vaikka mitä, nukkumaan pitäisi mennä, mutta kun uni vain ei tule. Pyörin sängyssä, käännän tyynyn toisinpäin, kuuntelen musiikkia, luen, juon vähän vettä, lasken lampaita, ajattelen mukavia. Ei, uni ei tule. Parin tällaisen nukkumaanmenosession jälkeen jokainen tietää, että mikään ei ole inhottavampaa kuin sängyssä pyöriminen ja se, että unta ei saa millään. Minua rupesi hermostuttamaan ikuinen sängyssä pyöriminen ja päätin ottaa selvää siitä, mikä nukahtamiseen auttaisi. Mieleeni tuli mummoni, joka lauloi minulle tuutulauluja ollessani pieni ja ajattelin, joskohan se tepsisi. Tuutulaulut kyllä kuulostavat hieman kummalliselta, ja siksi ajattelin ottaa asiasta enemmän selvää. "Nykyään perheet ovat pieniä verrattuna entisiin aikoihin, eikä lauluja opi vanhemmilta polvilta. Ennen, kun taloon syntyi lapsi, hänellä oli monia sylejä. Samassa taloudessa saattoi asua montakin perhettä, oli mummoa ja mammaa, ja tätiä ja isotätiä, kälyä ja siskoa. Vanhemmat polvet lauloivat tuutulauluja, jolloin perinne kantoi nuoremmillekin polville. Nykynaiset eivät kuitenkaan ole avuttomia. Jos he eivät osaa jotakin, minkä he haluavat oppia, he ottavat siitä selvää. Näin alkoivat tuutulaulukurssit." Mielenkiintoista kieltämättä, mutta eivät tuutulaulut taida ihan tämän ajan nuorison suuhun sopia. Tai ainakin aluksi ajatus tuntuu kovin oudolta. Tuskinpa kukaan minun ystäväni suostuisi hyräilemään tai laulamaan minulle, jos uni ei jonkun baari-illan jälkeen tulisikaan. Hilkka-Liisa laulaa Vox Silentii -nimisessä lauluyhtyeessä. Kyseiseltä yhtyeeltä on ilmestynyt Suomalainen tuutulaulu -levy, joka on ollut suosittu paitsi pienten lasten vanhempien keskuudessa, myös kaiken ikäisten naisten ja miesten luomu-unilääkkeenä. kuvassa Hilkka-Liisa Vuori Lapualaissyntyinen Hilkka-Liisa Vuori on pitänyt vuodesta 1999 alkaen tuutulaulu-kursseja, aluksi äideille ja vauvoille, nykyään kaikille halukkaille. Hilkka-Liisa kertoo, että toive tuutulaulujen laulamisesta tuli nuorilta äideiltä, jotka osasivat muutaman tuutulaulun. Hilkka-Liisa kertoo, että enää tuutulaulukursseja ei pidetä yhtä usein, sillä monet opettelevat laulut nyt levyltä, mikä sopii laulujen intiimiin tunnelmaan. Niitä on kuulemma ihana laulaa ja kuunnella kotona hämärässä valossa ja peiton alla. "Olemme pitäneet myös muutaman tuutulaulukonsertin ja täytyy sanoa, että harvoin konsertissa näkee niin nuokkuvia ihmisiä", Hilkka-Liisa sanoo hymyillen. Tuutulaulujen vaikutus perustuu niiden tasaiseen rytmiin, keinuvaan melodiaan ja tois- 05
Risto tuviin teksteihin. Tuutulaulut ovat yksinkertaisia. Usein niiden sävelkulku on ylhäältä alaspäin asteittain laskeva. Niitä on tarkoitus laulaa hiljaa, lähes puheenomaisesti. Hilkka-Liisa tarkentaa, että tuutulaulut ovat ensisijaisesti tarkoitettuja vanhemmille, jotka nukuttavat lasta, ja vasta sitten lapselle. Rauhallinen laulu rauhoittaa laulajansa, pulssi laskee, hengitys tasaantuu, ja mieli rauhoittuu. Ja sitä mukaa myös ympäristö. Suloinen tuutulaulu voi olla myös pelkkää hyräilyä vokaaleilla ja m-konsonantilla. Tärkeintä on hellä rakastava tunnelma. Kun laulaa tuutulaulua, aika saa pysähtyä. Ei ole kiirettä mihinkään, ei menneeseen eikä tulevaan, on vain nyt -hetki. Ihaninta on hiljaisuus laulun jälkeen. Se on täynnä välittämistä ja lepoa. Jahas jahas. Kuulostaa kovin mielenkiintoiselta, mutta toimiikohan tuo todella. Aion koittaa. En usko yhteen tulokseen, joten teen nukahtamiskokeen pari kertaa. Ensimmäisenä iltana kuuntelen lauluja ja hohhoijaa, kyllä ne kieltämättä aika paljon nukuttavat. Toisena iltana olen väsynyt, mutta mielessä pyörivät päivän aikana sattuneet kommellukset ja seuraavan päivän ohjelma, joten nyt levy kyllä alkaa tehota. Laulut rauhoittavat mukavasti ja tunnistan sieltä pari laulua, joita mummoni lauloi minulle pienenä. Mikä sitten tekee tuutulaulusta tuutulaulun ja mikä on tuutulauluasiantuntijan lempilaulu? "Tuutulaulu voi olla mikä tahansa rauhallinen laulu. Itselleni mieluisia tuutulauluja ovat mm. joululaulut kuten Heinillä härkien kaukalon, Maa on niin kaunis, ja Jouluyö juhlayö", sanoo Hilkka-Liisa, "saa nukahtaa lempeän rukouksen sanoihin. Lempituutulaulujani ovat myös erilaiset eläinaiheiset laulut ja enkelilaulut". Tuutulaulut koskettavat kaiken ikäisiä, koska jokaisessa meissä on lapsi, joka kaipaa uneen saattajaa. Joku haluaa kuulla tuutulauluja, koska on kuullut niitä myös pienenä, toinen taas haluaa kuulla niitä nimenomaan sen takia, ettei ole kuullut niitä. Molempia laulut koskettavat. Ihmiset kaipaavat yksinkertaisuutta ja välineitä itsensä hoitamiseen. Tuutulaulut ovat yksi tapa rentoutua ja levätä. Niiden laulamiseen ei tarvita kaunista ääntä, eikä nuottikorvaa. Tärkeintä on hellä tunnelma ja huokaus elämän edessä. Huolet pois ikuisesta sängyssä pyörimisen ongelmasta. Laita levy pyörimään ja anna nukkumatin tulla! "Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö niin nukkumatti nousee ja ovehen hiljaa lyö ja sillä on siniset tossut ja niillä se sipsuttaa se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa" 06
Yksi kahden hinnalla? K IRJANPITÄJÄ Vuonna 1983 Lewis Purdue kirjoitti The Da Vinci Legacy'n, jossa Da Vincin suunnitteleman ultimate sotakeksinnön piirustuksia etsimässä seikkailee MIT:n käynyt tutkimusgeologi Vance Erikson. Vaativan öljynlöytäjägurun työnsä ohella tämä karhean boheemi tummakutri on maailman tunnetuimpia Da Vinci-tutkijoita. Vuoden 1948 Indian-moottoripyörällä nahkainen lentäjäntakki harteillaan ajeleva eronnut komistus rakastaa pieniä eurooppalaisia pensionaatteja ja juo mielellään oude genever'iä. Tuota Alankomaiden herkullista tuotetta, jota varmasti löytyy jokaisesta USA:laisesta lähiökuppilasta. Hänen naisenaan hehkuu ylimielinen kiiltopaperille painetun amerikkalaisen kulttuurilehden toimittaja Suzanne Storm, joka snobbailun lisäksi hallitsee käsiaseet ja lähitaistelutaidot sekä lehtiyhtiön kulukorvausten täysimittaisen hyödyntämisen viiden tähden hotelleissa. 2003 ilmestyneessä Dan Brownin megamenestyksessä Da Vinci Code sankarina touhuaa Harvardin symbologian professori Robert Langdon, joka takit ovat Harristweediä ja poolopaidat Burberryä. Tunnetut, mieluummin eurooppalaiset ja kalliit tuotemerkit osoittavat ainakin jenkkilukijalle kuinka kulturelli maailmankansalainen kirjan sankari on - ja samalla tietysti kirjoittajakin. Varsinkin kuvaus Pariisin Ritz-hotellin aamutakeista on maailmankirjallisuuden tähtihetkiä. Langdonin tehokkaana naisena tutustumme Sophie Neveu-nimiseen ranskalaiseen agenttiin, jonka erikoisosaamista ovat salakirjoitukset ja koodit. Hyvä kirjan kannalta, koska tarina on täynnä salattuja viestejä ja muita koodeja, joiden avaaminen vaatii aina tehokaksikon saumatonta ja toisiaan täydentävää yhteistyötä. Erikson taistelee hyvän puolesta Bremenin legaattia ja Valittuja Veljiä vastaan, Langdon taas maailmanlaajuista Opus Dei-järjestöä vastaan. Kuinka omaperäistä, vapaaseen ja riippumattomaan tietoon perustuva tiede vastaan yksisilmäinen uskonnollisuus ja salailu. Näin runsasta määrää taistelevia munkkeja ei usein nähdä edes hongkongilaisissa action-elokuvissa, joissa munkit osaavat jopa lentää. Värikkäiden vaiheiden ja maasta toiseen siirtyvän juonen perässä koheltavat sankarit pelastavat tietysti lopuksi maailman sellaisena kuin me sen tunnemme. Erikson päättää ei-kaupallistaa keksinnön ja jakaa sitä kaikille korvauksetta paremman maailman nimissä. Ohimennen tämä moraaliltaan ylivoimainen übermensch alistaa CIA:n, FBI:n ja sotavoimien ylimmän johdon edustajat salaperäisellä kiristyskansiollaan, joka sisältää muun muassa lapsipornoa ja muuta paheellista. Antisankarillinen professori Langdon taas ratkaisee salaisuuden ja päättää vaikenemisellaan suojella ikiaikaista salattua totuutta ahdaskatseiselta maailmalta. Yhteneväisyyksien ja samankaltaisuuksien listaa voisi jatkaa loputtomiin. Mutta jo tässä kohdassa pitäisi korvissa soida kysymys: mikä on plagiaatin määritelmä? Kirjojen samankaltaisuus on niin silmiinpistävää että ostamalla yhden saa molemmat. Ja lopputuloksen kannalta on aivan sama kumman ostaa, sillä Brownin omistaja voi osallistua vilkkaaseen keskusteluun kirjan teemoista ja Purduen omistaja taas laajentaa keskustelua toteamalla että mitään uutta ei taaskaan ole keksitty. Sillä näemmä vanha kunnon Leonardo on tyhjentänyt keksintöjen seisovan pöydän jo kauan sitten. Englanninkieliseen maailmaan mahtuu vain yksi 07
kirja kerrallaan ja tällä hetkellä se on vielä Da Vinci Code. Kirjan ympärillä kiehuva keskustelu ei Suomessa asti tunnu, ehkä syynä on katolisuuden heikompi vaikutus lähes umpiluterilaisessa pohjoisessa. Muualla kirja näyttää polttaneen kaikki uskonnolliset käämit, ja BBC:n ohjelmissa historioitsijat lähinnä naureskelevat esille nousseelle keskustelulle, joka lievästi ilmaisten oikaisee totuuden tien mutkia. Meille protestanteille kirja on lähinnä seikkailua jota ympäröivät Eurooppa, Leonardo ja uskonnolliset valtaristiriidat. Ja jossa ammuskellaan keskustan kaduilla ja kirkoissa konetuliaseilla ilman paikallisen poliisin osallistumista. Vain jenkki voi kuvitella että Euroopassa armon vuonna 2003 voivat papinpukuiset tuholaiset tehdä mitä tahansa kivaa konetuliaseilla kenenkään reagoimatta! Kun jo bussipysäkille unohtunut ruokakassi aiheuttaa puolen kaupungin välittömän eristämisen. Jos luet kirjan, lue kuvitettu versio jos et ole varma siitä miltä vihjeitä täynnä olevat Da Vincin maalaukset näyttävät tai jos et ole koskaan käynyt Saint Sulpicen kirkossa tai Rosslynissä. Sillä kerrankin kuvitetussa versiossa on järkeä, hieman suuremmasta koosta ja hinnasta huolimatta. Harkitse sen sijaan tarvitsetko kirjoja, jotka 'selittävät' Da Vinci koodin henkilöitä, paikkoja, tapahtumia ja muita osatekijöitä. Sillä joskus selittäjät luovat suurempia salaliittoteorioita kuin kirjailijat konsanaan. Ja selityskirjan valinnassa kannattaa olla tarkkana kirjoittajan taustojen kanssa, sillä katolisen kirkon tukema selityskirja tuskin panostaa puolueettomuuteen yli kaiken. Toki selityskirjat tarjoavat paljon tärkeää taustatietoa kirjalle joka kuhisee detaljeja, mutta kirjojen suhteen kannattaa olla yhtä varuillaan kuin internetin kanssa: kaikki kirjoitettu tieto ei aina ole luotettavaa tietoa. Eikä internet ole paikka johon voi mennä käymään Lue historiateoksia tietokirjoina ja Da Vinci koodia jännityskirjana, jonka teemana on historia. Näin pysyvät puurot ja vellit paremmin erillään. Katso elokuva jos et jaksa lukea, pääosassa lehtitietojen mukaan lutuinen Tom Hanks ja herttainen Audrey Tautou. Varmaa 'aivot narikkaan'-elokuvaviihdettä pseudoälyköille ja vielä helposti englanniksi - amerikanenglanniksi! Lewis Purdue: The Da Vinci Legacy. TOR fiction, New York, 1983. Dan Brown: The Da Vinci Code. Doubleday, 2003. Simon Cox: Cracking Da Vinci Code. Sharan Newman: The Real History behind the Da Vinci Code. Olson-Miesel: The Da Vinci Hoax. Lunn: Da Vinci Code Decoded. Darrell Bock: Lösningen av Da Vinci koden. 08
Muutoksista Unionin ja OYV:n välisessä työnjaossa I LKKA H ANNULA, Unionin hpj 2004 valokuva: JAAKKO K ARPPANEN Monelle vanhemmallekin osakuntalaiselle lienee välillä tuottanut vaikeuksia saada selkoa HYY:n Osakuntalaisen Unionin ja Osakuntien yhteisvaltuuskunnan (OYV) välisistä eroista ja työnjaosta. Osakuntien vanhan yhteistyöjärjestö OYV:n rinnalle pari vuosikymmentä sitten suomenkielisten osakuntien edustajistovaaliorganisaatioksi perustettu Osakuntalainen Unioni onkin viime vuosina hoitanut suuren osan OYV:lle alun perin kuuluneista tehtävistä. Samalla järjestöjen välinen raja on päässyt hämärtymään. Järjestöjen välisiä eroja, työnjakoa ja tarkoitusta pohdittiin viime vuonna myös Unionissa ja OYV:ssä. Pyrkimys oli nykyistä selväpiirteisempään kokonaisuuteen, jonka myötä osakunnat voisivat tehokkaasti valvoa etujaan ja koordinoida yhteistä toimintaansa. Mietintöjen tuloksena päätettiin järjestöjen välisessä työjaossa toimeenpanna muutamia uudistuksia. Vuodesta 2005 lähtien siirrettiin joka syksyisen Osakuntasuunnistuksen järjestämisvastuu jatkoineen Unionilta OYV:n hoidettavaksi. Samalla OYV otti vastuun myös osakuntien yhteisen rekrytointitoiminnan koordinoimisesta. Rekrytointitoiminnalla tarkoitetaan tässä yhteydessä kokonaisuutta, joka sisältää keväällä osakuntainfot tiedekuntien tutorkoulutuksessa, kesällä osakuntien esittelylehtisen lähettämisen uusille opiskelijoille hyväksymiskirjeiden joukossa sekä syksyllä osakuntaesittelyiden pitämiset tiedekuntien orientoivilla opintojaksoilla. Lisäksi OYV osallistuu ja vastaa osakuntien näkyvyydestä yliopiston Avajaiskarnevaaleilla ja ylioppilaskunnan Uusien illoissa. muokata OYV:stä entistä selvemmin kaikkien osakuntien keskinäisen yhteistyön työkalu ja foorumi sekä profiloida Unionia selvemmin sen jäsenosakuntien ja ylioppilaskunnan väliseksi toimijaksi. Toimintojen järkeistäminen ei sinällään muuta Unionin kokoonpanoa, mutta OYV vastaa lisääntyneeseen työmäärään kutsumalla itselleen virkailijoita, kuten esimerkiksi suunnistus- ja rekrytointivastaavia. Tämän myötä myös tarve yhteistoiminnasta kiinnostuneille ja ahkerille osakuntalaisille kasvaa. Toivottavasti tehdyt muutokset eivät pelkästään selkeytä järjestöjen rooleja, vaan lisäävät myös osakuntalaisten kiinnostusta niissä toimimiseen. Muutosten perimmäisenä tavoitteena on 09
En Pampas ö mitt i Helsingfors E VA N YMAN "Skulle du vara intresserad av en etta i Vallgård?" Någon skojar med mig, var min första tanke. Det krävdes några sekunder innan jag kommit fram till att, skämt eller allvar, det här var inget man sade nej till. "Ööh, ja, jo det skulle vara roligt" var mitt lite trevande svar. Det var som ett startskott skulle ha gått av och flickan i andra ändan av linjen drog ett långt föredrag där jag uppfattade bland annat "Österbottniska delegationen", "lägenhetskö", "ledigt direkt" och "17,5 kvadrat", vilket räckte bra för mig. När samtalet var slut spred sig känslor av lycka, spänning och allmänt välbefinnande - äntligen en lägenhet, och på Pampas ön dessutom. Jag har tidigare haft rätt till 11 kvadrat i en lägenhet i bortre Tölö. Positivt: Två minuter till Soc&kom - ifall jag har grönt ljus. Negativt: Jag har utan problem kunnat följa med i mina grannars finska diskussioner klockan två på natten, haft aningen begränsade duschmöjligheter och sist, men absolut inte minst, tanten jag hyrt rummet av är begåvad med många åsikter och ett häftigt temperament. Med andra ord såg jag fram emot flytten. Men jag tog mig inte till Helsingfors lika snabbt som alla andra efter julen. Som förstaårsstuderande på journalistiklinjen skulle jag ut och pröva mina vingar i arbetslivet under en tvåveckors praktik i januari. Det var Vasabladet som jag förärade med mina tjänster. Hur tacksamma de var går ju att diskuteras, men själv trivdes jag bra. Roligt att få jobba lite på riktigt. Ett litet minus var däremot att pendla från Nykarleby i rätt så varierande väder i stort sätt varje dag. Antingen möttes jag på morgonen av minusgrader och en igenfrusen bil eller några plusgrader och snöslask. Hursomhelst, praktiken tog slut och det bar av mot Helsingfors. Det händer sig ibland att pälsfarmarföreningarna från norr åker söderut för att medlemmarna själva ska få vara med och se hur skinnen de arbetat hårt för att göra i ordning säljs för katastrofala priser. Det brukar bli lustiga små utfärder har jag hört. Så denna gång kom mina kära föräldrar på att det skulle vara praktiskt att slå två flugor i en smäll och titta in hos Turkistuottajat på samma gång som de lastade bilen full med nya möbler med Vallgård som destination. Bilturen ner gick finfint och innan januarimörkret ens hunnit lägga sig på kvällen hade jag lotsat dem - mer eller mindre direkt - till rätt del av Helsingfors. Första kvällen här lärde jag mig något om mig själv. Jag tycker om att bestämma. Ge order. Att sitta bekvämt tillbakalutad och berätta för någon annan hur saker ska göras. Sedan kan jag lugnt observera personen och rätta denne ifall hon eller han skulle göra något misstag. En egenskap jag märkt att en del människor tycker är irriterande. I det här fallet blev det alltså ett stort tack till pappa, som körde mig hit och dit efter konstiga vägbeskrivningar och dessutom såg till att del A gick ihop med del B, vilken senare skruvades ihop med del C, när möblerna skulle monteras. Och det var det, jag hade officiellt ett eget hem i Helsingfors. 10
Dagen därpå for jag på min allra första pälsauktion. Just den dagen var det lite glest mellan farmarna, men när jag var på en repris dagen därefter såg jag många bekanta ansikten. Busschauffören kom från min hemby och han har kuskat mig runt på både klassresor och de obligatoriska tripperna till Åminne jag gjort i min tonårstid. Där var även en massa män jag alltid räknat till "pappas kompisar". Det kändes konstigt och på samma gång härligt bekant att sitta i en matsal bland människor som alla pratade en dialekt från Munsala och hade samma humor jag vant mig att höra under hela min barndom. De ämnen de diskuterade var rätt obetydliga i Helsingfors, vilket gjorde det konstigt att höra dem här. Dialekt vid ett bord med finska runt omkring, som en till liten ö av Pampas mitt i stora Finland. Dessutom var det intressant att se hur dessa äldre vasungar betedde sig mitt bland stadsborna. Fick mig att börja undra vem jag egentligen kommer att likna efter några år i huvudstaden. Januariauktionen tog i alla fall slut och hem åkte familjen. Då var det dags att sätta igång med studierna igen och sparka igång det sociala livet i söder som lite stagnerat efter månaden borta. Att bo bland en massa andra pampeser är lite likt att bo i ett kollektiv. Jag känner inte varenda själ i huset, men nästan varje dag råkar jag stöta på någon bekant, antingen fast boende här eller på besök. Turerna till Vasa Nation förstärker känslan av en Pampas ö och livet delas liksom upp. Under föreläsningarna och i Soc&koms Unicafé pratar jag "riktig" svenska med alla möjliga människor, men i närheten av österbottningar är det dialekten som regerar. Så visst, ännu är kontakterna hem tydliga här i staden: Vallgård, nationen och naturligtvis pälsauktioner. Men även om Pampas ön på något vis känns trygg och bekant börjar Nyland kännas som ett andra hem. Ju bättre jag lär känna sydborna desto trevligare märker jag att de är, något jag tror de flesta av oss håller med om. Och tur är väl det, oddsen att man stannar här är ganska höga. Risto
Minun opintoaikarajaukseni E LINA H ARJUNPÄÄ Olin vuoden poissa akateemisen vapauden kehdosta ja mitä tapahtuukaan. Opintoaikoja lyhennellään, rahaa annetaan vähemmän, Sailas hyörii ympäriinsä ja pelottelee vapisevia opiskelijoita. Harjoittelin pari päivää opinto-oppaiden lukua ja kehitin itselleni verrattain nopeasti heti syksyn alkuun kunnon paniikin. Omat opintoviikkomäärät olivat surkeita, kurssit olivat väärin valittu, en ollut aikoinani opiskellut sitä mitä olisi pitänyt. Ulkomailta sain vain yhden turhan sivuaineen lisää. Opintoviikkoja oli kertynyt Kelan vaatima määrä, mutta niistä ei tuntunut olevan mitään hyötyä tutkinnolle. Asiaa ei auttanut se, että tasaisin väliajoin törmäsin kanssani yhtä aikaa aloittaneisiin fennistipuurtajiin, jotka olivat gradupiirissä ja jotka kertoivat kuinka se ja se oli jo valmistunut. Olin auttamattomasti myöhässä, juna meni jo. Anki ja ahdisti. Mietin puolivakavissani muuttoa Jamaikalle. Iltana muutamana lähetin pakokauhua ja itsetuhoa tihkuvan sähköpostin laitoksen amanuenssille. Ihmekös tuo, jos kutsui juttusilleen. Se näytti ihan itsemurhaajan hyvästijätöltä. Pelotti mennä sinne. En ole koskaan kenenkään luona käynyt juttelemassa, mitä minun opinnoilleni kuuluu. Ketään ei kiinnosta, paitsi Sailasta. Fuksivuoden keväällä järjestettiin laitoksella fukseille varta vasten yleinen tilaisuus, jossa "ei ole tyhmiä kysymyksiä". Joku onneton kuitenkin kysyi ilmeisesti opettajien mielestä yksinkertaista asiaa, johon he vastasivat alentuvasti nauraen, että ovatpas nykyopiskelijat avuttomia ja epäitsenäisiä, tuohonkin kysymykseen löytyy vastaus opinto-oppaasta. Siinä ne kysymykset sitten olivatkin. En ainakaan minä tuhlannut seuraavina neljänä vuonna kenenkään aikaa 12
kysymällä. Yritin lukea opinto-oppaita, mutta mikä on selkeää opettajalle, joka on paininut saman tutkinnon kanssa 20 vuotta, ei välttämättä ole sitä opiskelijalle. Ainakaan minun kriittinen tekstinlukutaitoni ei niihin riittänyt. En ymmärtänyt tutkintovaatimuksia, puoliarvosanoja, praktikumeja. Valitsin kursseista ne kivoimmat, tutkintovaatimuksista en jaksanut välittää kun en niitä ymmärtänyt. Menin amanuenssin puheille lähes tulkoon itkua vääntäen. Olin sähköpostissa ilmoittanut, ettei "pilkkaaminen auta, sitä teen jo päivittäin ihan itse nähdessäni samana vuonna aloittaneiden fennistien vaeltavan gradupiireihin minun surkutellessa praktikumin kanssa. Nyt tarvitsen apua". Amanuenssi oli yllätyksekseni ystävällinen. Ensin hän piti silmät leimuten palopuheen akateemisesta vapaudesta. Hän suomi Sailasta kovalla kädellä. Kyseli sen jälkeen tarkoin, missä nyt menen opintielläni, ja mikä on suurin ongelma. Kerroin, etten tiedä, mitä minun pitäisi tehdä valmistuakseni. Etteivät opinto-oppaat aukene. Amanuenssi väänsi minulle rautalangasta, miten voin valmistua, ja vielä lähestulkoon siedettävässä ajassa. Hän paketoi onnettomat hajaopintoviikkoni siisteiksi kokonaisuuksiksi. Hän sai kaiken kuulostamaan niin kovin yksinkertaiselta. Hän nuhteli minua siitä, "me suorittajatytöt" otamme kaiken liian raskaasti. En korjannut hänen käsitystään, en kertonut Bottalla viettämistäni päivistä tai niistä viikoista, jolloin olin hautautuneena Valintatalon kassakuittien alle. Raivo iski vasta kotona. Miksi tätä ei ollut kerrottu minulle aikaisemmin? Missä oli opintojenohjaus kun sitä tarvitsin? Mitä auttaa, jos opintoaikoja lyhennetään, jos tuloksiin pääsisi helpommin vain kertomalla selkeästi, mitä minulta odotetaan. Tiedän olevani vähän yksinkertainen ja paljon laiska, mutta ainakaan en ole ainoa. Epäilemättä ihmiset valmistuvat ilman opintojenohjaustakin, onhan niin tehty maailmansivu. Mutta miksi kaikkien on pakko hakata päätään siihen samaan mäntyyn vuosikaudet? Miksi jokaisen on keksittävä pyörä, uudestaan ja uudestaan? Itsenäistymistäkö? Kenties? Nopeita valmistumisaikoja? Epäilen. Hämmästyttävää. Vuosien ahdistus ja tietämättömyys, ja amanuenssi sai opintoni näyttämään järkeviltä 15 minuutissa. Olin helpottunut ja kiittelin häntä vuolaasti. 13
Krapulan anatomia J ENNIINA Y LÖNEN Harvasta fyysisestä vaivasta tiedämme kotilääkäritasolla niin paljon kuin krapulasta, vaikka tautologisesti sitä ei voi määritellä juuri muuksi kuin alkoholin liiallisesta käytöstä johtuvaksi epämiellyttäväksi olotilaksi. Konstit on monet, kun liskojen yötä yritetään lievittää tai ennaltaehkäistä. Syy tähän löytyy varmasti myös "taudin" itse aiheutetusta luonteesta. Niin kivasta asiasta kuin humala saa vähän kärsiäkin, näin lienee ajattelevan suuri osa suomalaisista, kulutammehan alkoholia vuosittain henkilöä kohti liki 50 koskenkorvapullon verran! (Lähde: Stakes, 2004) "Krapula on epämiellyttävä olotila, joka aiheutuu kun liikaa nautittu alkoholi poistuu elimistöstä. Krapulan kemiallisena perussyynä on alkoholin (etanolin) hapettuminen asetaldehydiksi." (Lähde: ensyklopedia Wikipedia) Risto Kansantaudin kipupisteet Kankkunen, kamis, darra, kohmelo rakkaalla lapsella on monta nimeä. Sana krapula juontaa juurensa latinaan, jossa crapula voi tarkoittaa sekä päihtymistä että krapulaa. Sanalle löytyy synonyymi venäjän kielestä: kohmelo (vanh. pohmelo), joka kääntyy suomeksi "humalan jälkeen". Harva meistä mattimeikäläisistä alkoholinkuluttajista hallitsee kupin kaadon ensi hetkestä lähtien niin taiten, että välttää krapulan. Tämän runsaasta alkoholinkäytöstä johtuvan "epämiellyttävän olotilan" oireet ovat viinaanmenevälle Suomen kansalle surullisen tuttuja: väsymystä, päänsärkyä, pahoinvointia, hikoilua, vapinaa, sydämentykytystä kirkkaat valot sokaisevat ja hiljainen puheensorinakin kuulostaa tärykalvot särkevältä melulta. Mateleva joukkoliikenne suututtaa ja torikammo valtaa jo nakkikiskajonossa. Maailma tuntuu pahalta paikalta heti untuvapeiton ulkopuolella. Fyysisten oireiden ohella esiintyy myös alkoholinkäytön aiheutta- 15
maa masennusta, moraalista krapulaa, joka on jo hankalammin taltutettavissa. Monen ikäväksi onneksi elämme kamerakännyköiden aikakautta, joka tarjoaa uusia ulottuvuuksia 2000-lukulaiseen morkkikseen. Myrkkyyviidakko Kärsimme krapulasta, sillä alkoholi on myrkky, eikä elimistömme pysty polttamaan sitä nopeasti. Tärkein tekijä krapulan ankaruuteen on alkoholin määrä, vaikka yleisen käsityksen mukaan helpoimmin pahan olon saa sekoittamalla eri juomia. Laadulla on toki myös väliä. Ratkaisevaa on se, kuinka paljon eri myrkkyjä alkoholijuoma sisältää, sillä keho pystyy poistamaan vain yhden myrkyllisen yhdisteen kerrallaan. Toisaalta kroppa polttaa tutun myrkyn tuntematonta vaivattomammin. Alkoholiin eli etanoliin lisätään erilaisia myrkyllisiä kemikaaleja parantamaan makua. Vaasan Ylioppilaslehden artikkelissa 12/99 näistä myrkyistä mainitaan formaldehydi, jota käytettiin aikanaan ruumiiden balsamointiin sekä asetoni, joka on tunnettu mm. kynsilakanpoistoaineena. Pahimpaa jälkeä aiheuttaa metanoli, jonka määrä alkoholissa aiheuttaa suurimman osan äkillisistä kuolemantapauksista. Tämä tulee kuvainnolliseksi seuraavalla nyrkkisäännöllä: tippa puhdasta metanolia eli metyylialkoholia sokeuttaa, lusikallinen tappaa. Tulee siis varoa alkoholia, jonka alkuperää ei tiedä. Ei matkamuistopulloja mustasta pörssistä! Krapulan taltuttajat Krapulan parantaminen lähentelee usein niin taidetta kuin poppamiesmagiaa. Jokaisella alkoholinkäyttäjällä on tarinansa ja kikkansa kerrottavanaan. Osa uskoo kovia kokeneen kroppansa kuntouttamisen lääkekaapin varaan: ibuprofeiinia, aspiriinia, asetyylisalisyylihappoa, kofeiinia. Tuplaespresso helpottaa niin moraalisessa krapulassa kuin fyysisessäkin - kofeiini supistaa pään laajentuneita verisuonia ja lievittää näin päänsärkyä. Särkylääkkeet voivat olla oireiden lievittämisessä kelpoja, mutta täytyy muistaa hoitaa niillä vain humalan jälkitilaa, eikä huuhdella niitä alas etkovaiheessa. Tulehduskipulääkkeet ja alkoholi yhdessä ärsyttävät maha-suolikanavaa, tosin satunnaiskäyttäjä ei haittoja välttämättä huomaa. Sen sijaan parasetamolia sisältävät lääkkeet on syytä jättää täysin sivuun, sillä alkoholin kanssa ne lisäävät maksavaurioiden riskiä huomattavasti. Krapulan ennaltaehkäisyyn särkylääkkeet on siis parempi unohtaa. Toisenlaisiakin tapoja on. Toimenpiteen voi aloittaa jo saman päivän aikana, valmistamalla elimistöä nestetasapainon muutokseen juomalla vettä, suurin osa krapulan oireista kun johtuvat nestehukasta ja verensokerin laskusta. Vesi auttaa, tuoremehu vielä tehokkaammin. Mehun c-vitamiini nopeuttaa lisäksi myrkkyjen polttamista. Alkoholittomien nesteiden juominen vieroitusoireiden iskiessä on ensiarvoisen tärkeää, koska maksa joutuu työskentelemään ylikierroksilla polttaessaan alkoholia elimistöstä. Yksinkertaista päässälaskua: yhtä alkoholimolekyyliä vastaan kuluu prosessissa kahdeksan vesimolekyyliä. Sen lisäksi alkoholi vauhdittaa sellaisten hormonien toimintaa, jotka saavat munuaiset kierrättämään vettä. Päänsärky onkin juuri seuraus vedenpuutteesta kärsivien aivojen kutistumisesta! Toinen mahdollisuus parantaa krapula on aloittaa oireiden taltuttaminen heti jälkikäteen - jälkimmäistä harrastamme me kaikki sunnuntaiaamuna neljän aikaan Jaskan grillillä jonottavat. Alkoholin käyttö onkin suositeltavaa liittää 16
syömiseen, koska ruoka hidastaa alkoholin imeytymistä. Seuraavan päivän pahoinvointi, joka pahimmillaan kilpistyy oksentamiseen, johtuu pääosin veren sokeripitoisuuden yhdisteiden cocktail aiheuttaa petollisen myrkytystilan, johon verrattuna peruskankkusen oireet ovat lastenleikkiä. Kuva: Jenniina Ylönen Takuuvarmoja krapulan taltuttajia ovat vain lepo ja aika. laskemisesta. Lisäksi alkoholi ärsyttää mahalaukkua ja nostaa vatsan happoisuutta, joten maitohappovalmisteet voivat olla hyvä väline ennaltaehkäisyyn. Jo lasi piimää tai maitopohjainen jälkiruoka illallisella saattaa pelastaa tilanteen. Mielenkiintoinen kuriositeetti sienien maailmasta: harmaamustesienen (coprinus atramentarius) antabus-tyyppiset aineosat saavat aikaan pahaa jälkeä, kun ne yhdistyvät alkoholimolekyyleihin. Sienestäjät osaavatkin varoa tätä sinänsä syötäväksi kelpaavaa lahottajasientä juodessa alkoholia, sillä näiden kahden Aamukalja, krapulaisen placebo Jotkut hoitavat krapulan pois sillä, millä se on tullutkin. Eli juomalla alkoholia. Krapularyypyn teho kytkeytyy allekirjoittaneen mielestä pikemminkin sisäisiin motivaatiotekijöihin - monenmoisen vaivan kun voi hävittää itsesuggestiolla. Tästä syystä uskon, että aamukalja on krapulasta kärsivälle enemmänkin lumelääke. Todellisuudessa krapula useimmiten pahenee humalan pitkittyessä, joten pikalohtu kostautuu kaksin verroin 17
myöhemmin. Raskassarjalaisen se lisäksi usein alistaa pitkille ryyppyputkille. Krapulan hoitoa tulee jatkaa säntillisesti, sillä oireet ovat pahimmillaan silloin, kun lähes kaikki alkoholi on poistunut elimistöstä. Kaikki aikaisemmin mainitut konstit kohdistuvat kuitenkin alkoholin aiheuttamiin aineenvaihdunnallisiin muutoksiin, siksi niillä ei olekaan sanottavaa vaikutusta krapulan hoitoon. Takuuvarmoja krapulan lievittäjiä ovat vain lepo ja aika. Juoppohulluus ei tule yksin Alkoholin suurkuluttaja saattaa pitkällisen käytön äkillisen lopettamisen jälkeen sairastua juoppohulluuteen. Delirium tremensia, tätä vakavaa alkoholipsykoosin muotoa, jota kansankielellä myös juoppohulluudeksi kutsutaan, ei ole syytä sekoittaa krapulaan. Deliriumin oireina ovat harhat, ahdistuneisuus - ja pelkotilat, unettomuus ja näköhallusinaatiot. Kun juoppohulluus iskee, mikä tapahtuu 2-4 päivän sisällä, krapulan, eli alkoholin varsinaiset vieroitusoireet, ovat yleensä jo loppuneet. Deliriumin syy on aivosolujen ja koko hermoston toimintahäiriö, jonka on aiheuttanut runsas juominen ja sen äkillinen loppuminen. Opiskelijan pitkä vappu-putki ei kuitenkaan aiheuta vastaavaa psykoosia, vaikka krapula saattaakin tuntua puolikuolemalta. Huolissaan saa olla vasta, jos päässä heiluu ja silmissä virisee vielä puolen viikon päästä. Lihan iloja "Dagen efter" on päivä, jolloin saakin olla tehoton ja hyödytön. Tällöin aika käytetään mielihyvän maksimointiin; primitiivisiin lihan iloihin, kuten roskaruoan tankkaamiseen ja vaakamamboon. Krapulapäivänä on sallittua kaikki tv:n päättömät viihdesarjat, roskalehdet ja Antti Tuisku kotiteatterin soittolevyllä. Paradoksaalista - ensin rasitetaan elimistön aineenvaihdunta äärirajoille dramaattisin seurauksin ja sitten palkitaan itseä samasta muilla kuolemansynneillä, kuten mässäilyllä ja joutilaisuudella. Visainen kysymys kuuluukin, miksi on juotava itsensä kipeäksi. Maltillinen alkoholin käyttö estää niin seuraavan päivän kärsimykset kuin pitkän tähtäimen vauriot elimistössä. Joku toki voisi perustella läträävänsä viinalla humalahakuisen juomakulttuurin painostuksesta. Todellisuudessa jokainen tietää, että ottaa voi nätistikin. Eli juhlista voi myös lähteä autolla ja dagen efterinä mennä lenkkipolulle. Kuulostaako absurdilta? Juomalla hallitusti voi säästää jälleen yhden hukkaan menneen päivän (tai päiviä!). Loppukaneettina todettakoon, että tämän jutun tarkoituksena ei ole kannustaa lukijoitaan alkoholin käyttöön. Sillä viina on viisasten juoma, mutta ei siitä viisastu! Internetissä: Tee juomatapatesti A-klinikkasäätiön tietopankissa www.paihdelinkki.fi Ja kannusta kaverisikin tipattomalle! www.taitolaji.fi 18
TOP 5 TAPAA HOITAA KANKKUNEN 1) GRAB A NIPPLE Rintamaito tekee autuaaksi. Amatööritutkimuksien mukaan ihmismaito toimii lehmänmaitoa paremmin. 2) SALT LICK CITY Juokse hiki pintaan, nuole se ja sylje ulos. Tätä tapaa ovat käyttäneet amerikan intiaanit poistaakseen alkoholin myrkyt elimistöstään. 3) YOODOO VOODOO Iske kolmetoista mustaa neulaa nauttimasi pullon korkin kylkeen. Suosittelijoina Haitin woodoo-poppamiehet. 4) SHEEP BALLS Nauti paloiteltua lampaan silmää tomaattikastikkeessa mongolialaisten juoppojen tapaan. 5) WILD WEST HARE DOO Keitä aamuteesi kaninpapanoista. Metodia ovat kokeilleet viskiinmenevät jenkkiläiset lehmipojat. (Lähde: www.hungover.net) Risto 19
HÄJYYLYÄ YLLÄKSELLÄ FAILI 01.08. 1981 00.04 Pauliina syntyy Kuopion keskussairaalassa. EPOn jäseneksi syksyllä 2001. HÄJYYLYÄ YLLÄKSELLÄ 12-19.2.2005 Torstai 10.02.2005 21.09.1981 Joskus iltapäivällä. Jukka rääkäisi ensimmäisen kerran Törnävän keskussairaalassa. Alkaa käyttää EPOa syksyllä 2002. 08.09.1982 Tapio muistelee syntyneensä Seinäjoella. Soluttautuu Etelä-Pohjalaiseen Osakuntaan syksyllä 2003. 25.01.1983 Iltapäivällä klo 16:n kieppeillä, parhaaseen virka-aikaan, Simppa syntyy Tampereelle. Heti sairaalasta pois päästyään hänen perheensä muuttaa muualle. Simppa ei ole koskaan liittynyt EPOn jäseneksi. 25.01.1984 klo 8.04 Marja-Leena syntyy aivan kotinurkillaan Vallilassa kätilöopistolla. Vallila-vaikutteita saaneena liittyy EPOn jäseneksi syksyllä 2003. 11.30-13.00 Tapio juoksentelee ympäri kaupunkia keräillen lumivyörypiippareita mm. Suomen pankista. Lumivyörypiippari kuuluu ÄäriHäjyn perustarvikkeisiin. 13.35 Tapio tapaa junassa mummon. Mummo toivottaa siunausta. Tapio väittää olevansa ateisti. Perjantai 11.02.2005 18.30 Simppa hankkii lumivyörypiipparin Kaivopihan Unicafesta. 18.56 Simppa nousee Kolarin junaan. Junassa on vain Simppa ja lapsiperheitä. Lauantai 12.02.2005 01.00 Pauliina pääsee töistä ja suuntaa osakunnalle viimeistelemään pöytäkirjoja. 03.15 Pauliina aloittaa pakkaamisen. 04.00 Konduktööri koputtelee Simpan makuuvaunuosaston oveen. Sukset tulevat mukaan Oulusta. 06.15 Pauliina on pakannut. 06.17 Lähiliikennejuna R Tampereelle pysähtyy Pasilan asemalla. 07.04 Juna Ouluun lähtee Helsingin rautatieasemalta. Pauliina on junassa. Seittemän kieppeissä M-L starttaa Ähtäristä ja Jukka Vaasasta. Tapio kääntää kylkeä ja jatkaa 20