Historian Lehti 04/12 TAMPEREEN YLIOPISTON HISTORIAN OPISKELIJOIDEN AINEJÄRJESTÖLEHTI 40. vuosikerta!
Historian Lehti - Sisällys 04/2012 Tampereen yliopiston historian opiskelijoiden ainejärjestölehti 40. vuosikerta Ilmestyy neljä kertaa vuodessa Painosmäärä 80kpl Päätoimittaja: Heikki Mikkonen heikki.mikkonen@uta.fi Toimittaja: Sonja Vistala sonja.vistala@uta.fi Kansien kuvat: Emppu Siltaloppi Taitto: Heikki Mikkonen Yhteystiedot: Patina ry Historiatieteen laitos 33014 Tampereen yliopisto http://www,uta.fi/jarjestot/patina/ http://www.uta.fi/jarjestot/patina/hile Kustantaja: Patina ry Paino: Juvenes Print Päätoimittajalta 3 Puheenjohtajalta 4 Itsenäisyyspäivä tulee - oletko valmis? 5 Amsterdam - ennakkoluulottoman matkaajan kaupunki 6 Amsterdam - mitä jäi näkemättä? 8 15 museota Amsterdamissa 12 10 muistomerkkiä ja patsasta Amsterdamista 18 Rembrandtin jäljillä Amsterdamissa 22 Amsterdam viime sodassa 24 Punaisilla matoilla 25 Historian opiskelija kirjoitti historiaa työharjoittelussa - vau! 26 Sixtuksen malja - kesäretki Epilän unohdettuun kylpylään 28 Neiti yliopistoetsivä 30 Historian Lehti ei edusta Patina ry:n virallista kantaa! 2
Päätoimittajan kiintiökirjoitus Ryhtyessäni päätoimittajaksi lupasin itselleni, että en mainitse yhdessäkään kirjoituksessa kirjoittamisen aloittamisen vaikeutta. Onnistuin välttämään ansan kolme kertaa, mutta nyt tuntuu, että se oikeasti liittyy kirjoitukseen. Olisi väärin väittää, että olen perfektionisti: pyrin lähes kaikessa tekemisessäni mahdollisimman hyvään lopputulokseen, vaikka vaatimustaso olisi alhaisempikin. Siitä huolimatta pitkäjänteinen työskentely on vaikeaa ja aloitan erinäisiä töitä liian myöhään, vaikka tiedän, että se johtaa tavoitetta heikompaan lopputulokseen. Itsensä perfektionistiksi nimeämisen ollessa varsin kliseistä leikin sen sijaan sosiologia ja luon käsitteet lyhyen tähtäimen perfektionisti ja pitkän tähtäimen perfektionisti. Nimeän itseni ensimmäiseen kategoriaan. Pyrkiessäni luomaan tätä pääkirjoitusta liian myöhään yritän aidosti tällä hetkellä saada aikaan mahdollisimman täydellisen suorituksen. Mahdollisimman täydellinen suoritus ei ole helpoimmin saavutettavissa oleva tulos, mikä aiheuttaa ajatuksen lukkiutumista. 23-vuotiaana olen saanut ammatillisessa mielessä kokemusta kahdesta asiasta, joita olen pitänyt aidosti mielenkiintoisina: (netti)pokerista ja (historian)tutkimuksesta. Molemmat alat ovat analyyttisyyttä, kurinalaisuutta ja ainakin pienimuotoista luovuutta vaativia aloja. Perfektionistille ne ovat joko hedelmällisiä keitaita tai loppumattomia soita: ne ovat molemmat luovia aloja, joiden lopputuloksiin on aidosti mahdollisuus vaikuttaa omilla päätöksillä. Tutkimukselliset valinnat tarjoavat valtavan määrän vaihtoehtoja aina tutkimuskohteen valinnasta metodologisen viitekehyksen kautta yksittäisiin sanavalintoihin. Pokerinpelaaja päätyy miettimään olisiko vastustaja mahdollisesti maksanut riverillä myös 60 euroa 50 euron sijasta tai oliko korttinsa näyttämättä jättäneen henkilön panostus sittenkin bluffi. Pitkän tähtäimen perfektionismin ihanteet ovat haasteellisia saavuttaa sekä tutkimuksessa että pokerissa. Jonkinlaista kunnianhimoa vaativa kandidaatintutkielma ei ole mahdollinen, jos sitä ei suunnittele kuukausia etukäteen; ei ole mitään väliä, kuinka paljon pokeripöydässä voittaa 90 prosenttia pelitunneista, jos jäljelle jäävä 10 prosenttia on esimerkiksi humalatilan tai pokerinpelaajille tutun tilttaamisen vuoksi niin surkeaa, että sen aikana kaikki voitot katoavat. Pokeri on kuitenkin tietyistä syistä mielenterveydelle sietämättömän raskasta, mikä tekee tutkimuksesta huomattavasti helpompaa. Vaikka molemmilla aloilla on mahdollista pyrkiä täydellisyyteen, niiden lopputulokset syntyvät eri tavoin. Historiantutkimuksessa oikeilla päätöksillä ja lopputuloksella on suora korrelaatio; pokeri eroaa tästä lähtökohdasta siksi, että se perustuu todennäköisyyksille. Jos on mahdollisuus suorittaa miljoonaa kolikonheittoa 100 euron panostuksella siten, että voittaa 51 prosenttia kolikonheitoista, kolikonheitoilla tienaa käytännössä varmasti valtavan määrän rahaa. Miljoonan heiton ajanjaksolla tulee kuitenkin yhtä varmasti myös esimerkiksi 10 000 heiton kausia, joina häviää lähtökohtaisesti paremmista todennäköisyyksistä huolimatta paljon rahaa. Jos pääasiallinen tulonlähde perustuu aikaisemmin mainituille todennäköisyyksille, näistä väistämättömistä tappiokausista voi tulla vaikeita selättää. On kuitenkin syytä myös kysyä, korreloivatko tutkimuksessa tehdyt ansiot ja siitä syntyneet tulokset oikeasti keskenään. Myöskään tieteelliset ansiot eivät todennäköisesti vastaa aukottomasti kykyjä ja suorituksia. Toiset valitsevat mediaseksikkäitä aiheita, joilla pääsee julkisuuteen; toisilla on oikeita henkilösuhteita, joilla pääsee käsiksi rahoitukseen. Kaikki eivät saa mahdollisuutta kirjoittaa ilman julkista hakua tutkimuksena satojentuhansien eurojen värikirjoja. Näistä kaikista menestysarvioista huolimatta on kuitenkin erittäin kannustavaa, että historiantutkimuksen työn tuloksella ja merkityksellä on muutakin arvoa kuin rahallinen arvo, joka väkisin leimaa pokeripöydässä vietettyjä työtunteja. Toivottavasti niihin pöytiin ei tarvitse enää palata. Heikki Mikkonen, päätoimittaja Post scriptum: Babylonin ja parisuhteen kahleisiin joutunut päätoimittaja kokee, että ei kykene ensi vuonna yrittämäänkään täydellisyyden saavuttamista, joten Historian Lehden päätoimittajuus siirtyy ensi vuodeksi toisiin käsiin. Kiitoksia kaikille kirjoittajille ja lukijoille kuluneesta vuodesta! 3
Puheenjohtajalta Allekirjoittaneella oli suuria suunnitelmia viimeisen Puheenjohtajalta-palstan suhteen, mutta kirjoittamishetkellä, maanantaiaamuna tentin jälkeen Linnan tietokoneluokassa, runosuoni ei tunnukaan sykkivän halutulla tavalla. Luvassa on siis sentimentaalinen ja siirappinen Tiinan oma mini-tabula gratulatoria. Henkilökohtaisesti pelkäsin tämän vuoden syyskokousta vuosi sitten kokous oli useamman tunnin kestoinen, monine äänestyksineen ja ääntenlaskuineen niin eeppinen, ettei varmaan kukaan uskaltanut odottaa tältä syksyltä samaa. Tiesin myös usean hallituslaisen suunnittelevan pois jäämistä, joten odotin kauhulla, saadaanko hallitukseen edes tarpeeksi jäseniä. Loppu hyvin, kaikki hyvin! Ainejärjestöllä on nyt uusi upea hallitus, (juuri) ketään siihen ei tarvinnut pakottaa ja ensi vuosi on varmasti jälleen kerran edellistä parempi. Tässä kiitokset Jasulle, joka otti puheenjohtajan viitan ja vastuun harteilleen ensi vuodelle, ja joka on ollut myös korvaamaton apu viimeisen vuoden aikana varapuheenjohtajana. Vuosi 2013 onkin Patinalle erityisen tärkeä, sillä rakas ainejärjestömme täyttää kunnioitettavat 50 vuotta, ja tiedossa onkin huhtikuiset vuosijuhlat sekä Patinan 50-vuotishistorian julkaiseminen. Paljon työtä on juhlavuoden eteen jo tehtykin, ja siitä suurin kiitos kuuluu vuosijuhla- sekä historiateostyöryhmille (Sanni, Raigo, Jari, Jukka, Pihla, Mirva kaikki muutkin mukana olleet sekä tietysti Reetta, historian kirjoittaja). Tehtävää on kuitenkin vielä paljon, ja toivonkin että sekä uusi hallitus että hallituksen ulkopuoliset auttavat edellä mainittuja toimikuntia tekemään juhlavuodesta ikimuistoisen. Haluaisin vielä lyhyesti kertoa, miksi Patina on minulle niin rakas. Silloin kun kolme ja puoli vuotta sitten muutin Tampereelle, en tuntenut täältä ketään (paitsi TTY:llä opiskelevan kaverini, mutta teekkareita ei lasketa). Patinan syksyisissä juhlissa ja tuutoroinnin merkeissä tutustuin kuitenkin alta aikayksikön todella mahtaviin ihmisiin, joista useasta tuli minulle erittäin tärkeitä ystäviä. (Tässä kohti terveisiä kaikille ihanaisille! Tiedätte kyllä :) ja Jukalle ja Minnalle, jotka oli mun parhaita tuutoreita!) Kolmen hallitusvuoden myötä olen päässyt tutustumaan huippujen ihmisten lisäksi myös niin ainejärjestön kuin yliopistonkin toimintatapoihin ja päätöksentekoon, ja nähnyt miten asioihin pääsee konkreettisesti vaikuttamaan. En edes keksi yhtään hyvää syytä, miksi ainejärjestötoimintaan ei kannattaisi lähteä mukaan. Väistyvä neiti puheenjohtaja haluaa vielä lopuksi toivottaa kaikille oikein lämpöistä joulua, ja toivoo että nähdään sankoin joukoin viimeistään vuosijuhlissa (ja toki niitä edeltävissä Patinan tapahtumissa). Tack och adjö! Tiina Ranto, vielä hetken aikaa pj 4
Itsenäisyyspäivä tulee - oletko valmis? Itsenäisyyspäivänä (ja liian monena päivänä sen molemmin puolin) käydään minkä tahansa pilipalisanomien keskustelupalstalla nettisotaa talvisodasta. Allekirjoittanut ei kuitenkaan kannusta lukemaan niistä yhtään ja sanoutuu irti vastuusta, mikäli koette äkillisen aivojen räjähtämisen. Kaiken maailman heikkihistorioitsijat, ilpoisänmaalliset ja vesavassarit käyvät huutoäänestystä absoluuttisesta historiallisesta totuudesta (tietenkin sillä erotuksella, että netissä kukaan ei kuule huutoasi). Ainoastaan yksi absoluuttinen totuus tulee selväksi ja se on melko surullinen: kukaan ei tunnu tietävän, mistä puhuu. Tulevana historianopettajana olen paraatipaikalla toteamassa, ettei tulevaisuus näytä ruusuiselta. Minkään merkittävän tietäminen on epäcoolia ja opettajat ovat natsi-sikoja (natsi-saksassa tämä sentään piti osittain paikkansa). Nuorten historiatuntemukselle nauretaan, mutta unohdetaan keskittää huomio myös aikuisiin ja vanhuksiin. Eipä tule papukaijamerkkiä silläkään sektorilla, kun museo-oppaalta kysytään, mitä Neuvostoliitossa tehtiin 1200-luvulla. Kapea-alaisuuteen on melko yksinkertainen selitys. Kiinnostus historiasta alkaa vuodesta 1939 ja päättyy vuoteen 1945. Eli ne legendaariset vuodet, joista kiitellään siinä paidassa. Aivan kuin suomalaisen vuosilukukapasiteetti standardoituisi peruskoulun jälkeen tasan kahteen (mikä ei kuitenkaan pidä paikkansa, sillä kysyttäessä talvisodan ajankohtaa se on käyty monen sadan vuoden haitarilla, hyvä ettei jääkaudella ). Ei siis ihme, että suomalaisten käsitys itsenäisyydestä kiteytyy kahteen asiaan: sotaan ja veteraaneihin. On kiistatta totta, että viime sotiemme veteraaneilla oli ratkaiseva rooli itsenäisyyden säilyttämisessä, ei kuitenkaan sen luomisessa. Veteraaneista puhutaan sävyyn, kuin he olisivat olleet puisilla laivoilla horisontista saapunut soturikansa, joka tuli ja heitti iivanat hädän hetkellä mäkeen. Syytä on sekä veli venäläisessä että meissä itsessämme: ensin ei saanut kehua ollenkaan ja nyt on päätetty ottaa vahinko takaisin korkoineen päivineen. Eräs ystäväni sanoikin osuvasti, etteivät monet veteraanit varmaan pidäkään siitä yhdestä ainoasta tavasta, jolla heistä ja heidän kokemuksistaan saa puhua. Veteraaneista puhutaan, koska veteraaneista pitää puhua. Okei, puhutaan sitten. Tärkeämpää onkin miettiä, mitä ja miten puhutaan. Ei tosin pidä maalata liian mustavalkoista kuvaa meistä suomalaisista. Onhan sotia uskallettu arvostella niiden päättymispäivästä lähtien (vaikka pyörä tunnutaan keksittävän uudelleen vuodesta toiseen toteamalla kun tästä ei meillä ole puhuttu ja minä näin dokumentin, jossa ). Vanki- ja keskitysleirien huonoista oloista saa ja pitääkin puhua. On myös paljon surkuhupaisaa ja irrelevanttia keskustelua. Varsinkin torjuntavoitto -termiä on viime aikoina syytetty sukulaisuudesta huonolle häviämiselle. Suomi hävisi kolmesta viime sodasta kaksi, mutta itsenäisyys säilyi. Piste. Suomettuminen! huutaa joku takapenkistä. Pyytäisin herra/rouva Suomettumista näyttämään sen hautausmaan, jonne Suomeen vuoden -45 jälkeen rakennetut Stalin-patsaat on säilötty. Sodat ovat oleellinen osa itsenäisyyden säilyttämistä, mutta eivät koko totuus. Mitä sitten pitäisi tehdä? Itsenäisyyspäivä on Suomessa melko melankolinen ja harras juhla (kuten useimmat suomalaiset juhlat, mutta sillä erotuksella, ettei siihen liity mojovaa alkoholin käyttöä eli kotoisammin ryyppäämistä). Anna Kontula ehdotti taannoin, että itsenäisyyspäivänä pitäisi näkyä vähemmän tankkeja ja enemmän iloisia ihmisiä. Puolustusvoimilla on vuodessa kaksi paraatia, toinen kesä- ja toinen joulukuussa (Tampereen paraatissa 2011 esiintyi huikeat 10 tankkia, taistelu- ja rynnäkköpanssarivaunut yhteenlaskettuna), joten tankkien paljous tuskin estää iloisia ihmisiä tulemasta kadulle. Itsenäisyyspäivän lanseeraaminen oikeasti iloisena juhlana sen sijaan on vallan mainio ajatus ja silloin voitaisiin puhua jostain muustakin kuin aina siitä sodasta, jonka alkamisvuodeksi voi aivan hyvin ehdottaa 1809. Tarvitseeko meidän historianopiskelijoiden edes muistuttaa nenänvartta pitkin siitä, että koko suomalaisuus keksittiin 1800-luvulla, emmekö me juhlikin itsenäistä Suomea? Miksi Keskustori ei voisi olla juhlatanner kuin vuoden 2011 jääkiekon maailmanmestaruusvoiton jälkitunnelmissa ikään? Miksi emme veteraanien rinnalla alkaisi puhua myös tämän päivän sankareista, kansakunnan rakentajista, siviilitöistä? Oikeudenmukaisuuden, tasa-arvoisen kohtelun ja tulevaisuuden parantaminen ovat tämän päivän isänmaallisuutta. Minä olen isänmaallinen mies. Sanon sen mieltämättä itseäni pätkääkään sen kuulapäisen nahkatakkijengin jäseneksi, jonka mukaan ryssä tulee ja vie meidän maat, on aina Kuvan lähde: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/8/86/presidential_palace_finland_independece_day_2011.jpg Jukka Vieri tullut (vuodesta 1939 lähtien!) ja tulee aina tulemaan ja yrittää jyrätä meitin! No, pannaan hanttiin jos joskus ovat silleen tullakseen. Sitä ennen voitaisiin ottaa ihan chillisti. Itsenäisyyspäivä on vähän kuin syntymäpäivä, ei silloin muistella ikäviä asioita! Niiden aika on sitten päivänä sen jälkeen. 5
Amsterdam Ennakkoluulottoman matkaajan kaupunki Alankomaiden ja Amsterdamin matkailu perustuu pitkälti sen liberaaliin politiikkaan, mutta kaupungilla on muutakin tarjottavaa. Kulttuurikaupunkina Amsterdam tarjoaa kokemista, näkemistä ja erityisesti hyvää ruokaa. Amsterdam ei ole edullinen matkakohde ja peittelemätön turistien rahastaminen on paikallinen harrastus. Suunnittele matkasi hyvin, mikäli haluat käyttää rahasi viisaasti ja kokea mahdollisimman paljon. Ennen matkaa kysele tuttujen kokemuksia ja mitä tärkeintä ota itse selvää. Kokematta ja näkemättä jäi itseltäni paljon ja toisaalta jotakin olisi voinut jättää väliin. Näe Amsterdam on kaunis kaupunki kanaaleineen ja vanhoineen kanaalitaloineen. Kaupungissa sijaitsee useita vanhoja kirkkoja ja patsaita, joita kannattaa pysähtyä ihailemaan. Museoita Amsterdamissa on lukuisia, joista valikoiminen ei ole helppoa. Osa museoista kannattaa kiertää kaukaa, sillä ne ovat täyttä rahastusta. Museoissa vieraillessa varaudu korkeisiin pääsymaksuihin: Huolimatta keskeneräisestä remontista sisäänpääsy Rijksmuseumiin oli 15 euroa. Ikäväksemme saimme huomata myös sen, että harva paikka tarjoaa opiskelijoille alennusta. Taiteen rakastajille Amsterdam on mekka. Rijksmuseum esittelee useiden eri taitelijoiden töitä sekä tietysti Rembrandtin maalauksia. Museossa on myös menneestä Alankomaiden suuruudesta kertova näyttely posliiniesineineen ja nukkekoteineen. Henkilökohtainen haavekohteeni oli Vincent van Goghin museo, joka oli yllättäen myös remontissa. Näyttely oli siirretty tilapäisesti muualle, mutta minne, selvisi vasta viimeisenä päivänä. Älä jätä välistä Anne Frankin museota, johon kannattaa suunnata heti aamusta sen avattua ovensa, ellei nauti suuresti jonottamisesta ja väenpaljoudesta ahtaissa tiloissa. Rembrandt Hus eli Rembrandtin talo oli mielestäni Amsterdamin parhaiten toteutettu museo. Lisäksi sisäänpääsy oli edullinen opiskelijalle ja pääsymaksuun kuului ilmainen audio tour. Museokaupasta pystyi ostamaan jäljennyksiä Rembrandtin töistä. Näkemisen arvoisia paikkoja on myös ilmaisia. 1400- ja 1500- luvun arkkitehtuuria edustava Beginjhof sekä sen kaunis ja rauhallinen sisäpiha kirkkoineen on kiemuraisten sivukujien piilossa. Vondelpark sijaitsee etäällä sykkivästä keskusta, mutta se kuhisee kesäisin elämää. Käy toki kurkkaamassa, mitä tapahtuu punaisten lyhtyjen alueella yöaikaan. Hillitty ja ammattimainen toiminta saattaa yllättää ja muista, että coffeeshopeista saa oikeasti myös kahvia. Koe Mirva Romppainen Kuvat: Emppu SIltaloppi Turisteille on tarjolla lukuisia eri kiertoajeluita, joiden hinta ei houkuttele. Osallistu kuitenkin romanttiselle kanaaliajelulle ja ilmaiselle kaupunkikierrokselle. Vierailu Heinekenin tehtaalle olisi saattanut olla suorastaan humalluttava. Vuokraa pyörä, mikäli onnistut keräämään rohkeutta uskaltautumaan sen epäloogiseen liikenteeseen. Niin ja muista, missä ikinä liikutkin, varo pyöriä. Ilmaisia vaihtoehtoja elämyksiä etsivälle löytyy, jos vain jaksaa käyttää mielikuvitustaan. Rautatieaseman takana liikennöi jatkuvasti lauttoja, jotka kuljettavat pyöräilijät, jalankulkijat ja mopoilijat tiiviissä paketissa Amsterdamin pohjoisosaan. Pohjoisosassa on oma kaupunkinsa lähiöineen, jonka pitserioita en suosittele. 6 Amsterdam on bilekaupunki, johon viikonlopun saapuessa virtaa turisteja
Brittanniasta, Espanjasta ja Saksasta juhlimaan, örveltämään ja sotkemaan. Ennen matkaa suosittelen ottamaan selvää, mitä kaupungissa tapahtuu vierailusi aikana. Reissumme aikana Amsterdamissa oli meneillään mittava Dance Music Festival, josta olimme autuaan tietämättömiä lauantai-iltaan asti. Liput oli myyty loppuun, ja missasimme maailman kuulut DJt, joita olisi päässyt ihastelemaan perjantaina peräti ilmaiseksi. Lauantai-illan vietimme muiden juhliessa haahuillen ympäri kaupunkia ja päädyimme lopulta hostellimme alakerran irkkupubiin juomaan Guinessiä. Itseltäni jäi välistä Amsterdamin yöelämä omasta tyhmyydestä johtuen. Hostellimme vastaanotosta olisi voinut ilmoittautua pubikierrokselle, joka olisi vienyt osallistujan kaupungin parhaimpiin baareihin. Voin myös turvallisin mielin jakaa alakerran pubin baarimikon neuvon: Jos haluat bilettää kuten paikalliset suuntaa Leidsepleinille ennemmin kuin turistien valtaamalle Rembrandtpleinille. Kaupungissa järjestetään useita päivittäin markkinoita, joilta voi tehdä uskomattomia löytöjä, joiden kuljettaminen takaisin Suomeen voi olla elämys itsessään. (Lisää voi kysellä Tiina Heikkilältä) Albert Cuypmarkt, Nieuwmarkt sekä Waterlooplein ovat oivia ostospaikkoja. Lisäksi Singelin tulppaanimarkkinoilta voi löytää äidille mielikuvituksellisia tuliaisia. Hämyiseltä Oudemanhuispoortilta löytyy opiskelijoiden suosima ostospaikka, jossa myydään vanhoja postimerkkejä, kirjoja ja julisteita. Syö ja juo Burger Kingin, McDonaldsin ja KFC:n ovet käyvät taukoamatta, mutta kulinaristille kaupunki avautuu uudella tavalla punaisten lyhtyjen ulkopuolella. Toisaalta edullisin ja herkullisin ruokaelämykseni oli muutaman askeleen päästä hostellilta, joka sijaitsi keskellä punaisia lyhtyjä. Erityisesti eettisiä valintoja tekevälle Amsterdam tarjoaa erinomaisia, mutta vain hieman hintavampia vaihtoehtoja (esim. Greenwoods). Aamupalaa sellaisena kuin suomalaisena olemme tottuneet, ei saa. Useammasta paikasta löytyi herkullisia leipiä, joista ehdottomasti parhaimmat tarjosivat Comestibles Kinders. Amsterdamin ja Hollannin ruokakulttuuri on täynnä etnisiä virtauksia, joten ei ole yllätys, että myös etnisiä ravintoloita löytyy joka puolelta. Hollantilaista perinneruokaa parhaimmillaan edustavat pannukakut. Suolaisia ja makeita pannukakkuja on tarjolla useissa paikoissa, mutta Berenstratilla sijaitseva Pancakes! on paikallisten suosima. Pancakes!in tarjoilut jäivät väliin, sillä ilmeisesti juuri suosionsa ansiosta paikka oli keskellä päivää täyteen ahdettu. Albert Cuypmarkilla voi törmätä Wally s Waffelsiin, jonka tarjoamat sokeripommit kuorrutettuna sulalla suklaalla ovat aivan täydellisiä. Amsterdamilaiset nauttivat oluensa pienissä määrissä kerrallaan, ja söpöt pikkutuopit aiheuttivat matkalaisissa suurimmaksi osaksi vain hilpeyttä. Jos kuitenkin koet itsesi tarpeeksi sivistyneeksi, suuntaa paikallisten suosimiin juottoloihin, kuten Cafe Katoeniin, jossa voit maistella herkullista amsterdamilaista Brouwerij t IJ- olutta. Maista toki muitakin paikallisia oluita. Heineken ei ole maistunut koskaan paremmalta. Eniten jäin kaipaamaan Amsterdamin sykkivää elämää. Kaupunki tarjoaa jokaiselle jotakin. Hollantilaisten suvaitsevaisuus luo tietynlaisen kuvan maasta, mutta Amsterdamiin ennakkoluuloisesti suhtautuva tekee itselleen karhunpalveluksen ja menettää tilaisuuden tutustua kaupungin tarjoamiin monipuolisiin kulttuurielämyksiin. 7
Mitä jäi näkemättä: Outoja kuvia Patinan Amsterdamin matkalla Joulupukki Eräässä Dam-aukion talon seinässä oli Joulupukin eli paikallisesti Sinter Claasin kuva, joka on peräsin tiettävästi 1400-luvulta. Tekstit ja kuvat: Petri Mikkonen peeb1111@gmail.com Siivilä-fritzi Vastarintamuseosta löytyi sodan jälkeen saksalaisesta sotilaskypärästä tehty siivilä. Reiät ovat oikeasti porattuja, eikä ammuttuja. Nestetoiminen Kalashnikov Velivenäläisen perussotilaskäsiaseen lasinen versio oli löydettävissä kidutusmuseon alakerrassa. Keksintöhän on loistava: siinä yhdistyy laajan venäjän maan molemmat perustuotannot: vodka ja Kalashnikov. Nämä tuotantolinjat ovat siis yhdistymässä nykyään. Harasoo, mutta sitten takaisin Amsterdamin ihmeisiin Flaamilaiset perunat Paikkalainen herkku, jota sai jopa siihen erikoistuneista liikkeistä. Tuntuu varmaan siltä, että vastaavaa ravintoa on tarjolla myös esimerkiksi Suomessa. Kuvassa ei tosin jostain syystä erotu majoneesi. Huomaa myös oikeilla näkyvä joutsen. Lintuja pitää näemmä olla joka paikassa. 8
The Linnut Puluja Dam-aukiolla. Hitchcock olisi nykypäivänä voinut tehdä teoksensa Amsterdamissa ilman sen suurempaa trikkikuvausta ja lintujen keräilyä. Puluja, joutsenia ja muita lintuja näytti väijyvän aina siellä täällä. Kissan tanssi Ennen hassujen kotivideoiden tuloa telkkariin piti kotielämässä vääntää hupi jollain muulla tavalla. Tässä Jan Steenin taulussa noin vuonna1670 on siis tarjolla isä, äiti, musiikkia, hassu kotieläin ja nauravia lapsia, ihan kuin kuvatuubissa nykyään näkyvissä ohjelmissa. Moderni kello Kansallismuseon alakerrassa oli nähtävillä tosi moderni kello, joka poistaa myös työttömyyden. Joka minuutti kellon sisällä oleva työläinen pyyhkii ja piirtää kellotauluun uudet viisarit. Näin siis poistuu liikkuvien osien tarve kellon mekaniikasta. Sveitsiläiset tekevät tästä varmaan jossain vaiheessa ranteeseen sopivan version, jossa on mikroprofessoreita. Keksinnön työllistävä vaikutus jää kuitenkin luultavasti pieneksi. Oudot istuimet Oude Kerkissä oli näkyvillä ikivanhat istuimet, jotka näyttivät olevan nimetty tietylle henkilölle vaakunoiden tai muiden koristekuvien avulla. Mutta kun katsot oikeanpuoleista: onko kyseessä sontakuskin jakkara vai onko tuo penkki itse kirkonmenojen aikana käytettävä käymälä? 9
Paloletku Kuvassa on majapaikkamme Hostel White Tulipin paloletku. Huomaa että siinä lukee varoitus Ei Juomavettä. Paloletkua vastapäätä olivat muuten vessat ja suihkut, joten onkohan tässä nyt kyseessä jokin amerikkalaistyylinen turvallisuuden yliliioittelu, vaikka teksti ei ole edes englanniksi. Löysin muuten kaupungilta muualtakin paloletkuja, mutta siinä ei ollut tätä varoitusta, joten saiko niistä sitten juoda? Pannukakku-paatti Luet aluksen kyljestä ihan oikein: se on Pannukakku-paatti. Aluksella tarjoillaan siis joko pannukakkuja tai risteily, joka menee pannukakuksi. Vasemmalla takana on muuten Pyhän Nikolain kirkko ja oikealla Centraal Station eli päärautatieasema. Pelastusrengas Oude Ziedjen puolella eräällä sillalla näytti olevan pelastusrengas saatavilla varmuuden vuoksi varmaan jonkinlaisen asetuksen noudattamiseksi. Hyvä idea, mutta miten sen saa tuolta jos joku päättää jossain vaiheessa vahingossa tai tahallaan testata uimataitoaan kanaalissa (ei suositeltava vaihtoehto). Vai onko se nostettu tuonne siksi, ettei nuoriso saa sitä kähvellettyä. Pulutyövoimaa Selvästi ulkomaalaista työvoimaa oli Amsterdamin liikkeissä hommissa, mutta Kalverstraatin ostoskadun MacDonald smyymälässä oli käytössä näemmä myös eläintyövoimaa. Pulu tepasteli ympäriinsä lattialla, napsi lattialta ruuanpaloja ja käveli sitten rauhassa keittiön puolelle, kuten kuvasta näkyy. 10
Ambulanssiratikka Eipä ollut ennen moista tullut nähtyä. En tiedä miten tuo käytännössä toimii, jos hälytys tulee kiskojen kantaman ulkopuolelle. Vai tunteeko hätäkeskus kiskojen reitit riittävän tarkasti? Paljonkohan tällä omituisella laitteella on töitä vuoden mittaa? Paikka on muuten M dame Toussandin edessä Damaukiolla. Amsterdamin yliopisto Amsterdamin yliopistoon lienee vaikea päästä kuten kuvasta ilmenee. Kiinnitä erityistä huomiota hirveään piikkiesteeseen portin yläreunalla. Vai onko sen tarkoitus estää opiskelijoita pakenemasta? Jos ymmärsin oikein, kyseessä oli lakitieteen laitos. Tyrannosaurus Tämä esiaikainen hirmulisko oli nähtävillä varsin oudossa paikassa, nimittäin Akvaarion edessä. Nimikyltti näkyy Tyrannosauruksen selän kohdalla. En oikein ymmärtänyt logiikkaa. Houkutteleeko hirmulisko enemmän kävijöitä, kun esimerkiksi miekkavalas tai mustekala? Invalidipaikka Suomi leveilee sillä, että meillä on maailman parhaat vammaiset, mutta kuvasta näkyy selvästi, että Alankomaissa ollaan paljon edellä meillä. Kuvittelin itse että Alankomaissa voidaan tulkita ihminen vammaiseksi, jos tämä ei osaa ajaa polkupyörää tai käyttää puukenkiä. Itsekseen toimivat piikkarit Jokaisen kenkäfriikin tai kenkäfetisistin unelma näkyi erään Damrakin kauppakeskuksen ikkunassa. Nämä kengät liikkuivat ja astelivat itsekseen kaupan ikkunassa. Sääli, että oli ilta ja liike kiinni ostosten tekemiseen ja kuitenkin liian valoisaa ja liian paljon silminnäkijöitä. 11
15 museota Amsterdamissa Yritys oli kyllä useampaankin, mutta aika, kunto tai olosuhteet eivät mahdollistaneet sitä. Amsterdamissa käy paljon turisteja Brittein saarilta, joten ehkä siksi kaikissa museoissa on englanninkieliset tekstit, joten en mainitse sitä enää erikseen myöhemmin. Valokuvaaminen oli yleensä sallittua, mutta ilman salamaa, joten luulen että valokuvauslupa on sisällytetty usein korkeaan sisäänpääsymaksuun. Majoituksesta oli saatavana muutamaan paikkaan kuponkeja, joilla sai alennusta tai jotain muuta ekstraa. Pieni tarkoittaa arvostelussa sitä, että museossa kuluu aikaa mahdollisesti vain puoli tuntia. Lähes kaikki museot löytyvän verkosta muodossa www.museonnimi.nl NE VIRALLISET Rijksmuseum - Sisäänpääsymaksu 14 Museossa on tiettävästi mm. 5000 maalausta, 30 000 taideteosta ja 17 000 käsityötä. Näytteillä oli tosin yksi haarniska, pari miekkaa ja pyssyä sekä tykki, iso purjelaivan pienoismalli sekä keramiikkaa ja loput ¾ oli maalauksia. Paikka vaikutti siis enemmän taidemuseota kuin kansallismuseolta. Paikka oli nimittäin remontissa ja vain noin kuudennes oli avoinna oikeassa takasiivessä. Paikka oli pettymys hinta-laatu-vertailussa. Nähtävillä oli kuitenkin onneksi muutama kuuluisa maalaus, jotka kuuluvat listaan pitää nähdä kerran elämässä. Miinukset: huono hinta-laatu/määrä-suhde ainakin remontin aikana. Plussat: Rembrandt: Yövartio, Vermeer: Keittiöpiika, Avercamp: Talvinen maisema. Kuvaan on Hendrick Avercampin (1618) mainittu työ, koska monet varmaan kulkivat ohi etsiessään Rembrandtin ja Vermeen töitä. Petri Mikkonen Amsterdam Museum - Sisäänpääsymaksu 10, kupongilla 7.5 Amsterdamin vuonna 1975 kaupunginmuseo esittelee itse kaupungin kehitystä kurjasta tuppukylästä suurkaupungiksi ja myös sen vartioston vaiheita. Pääsylipussa oli koodi, jota saattoi vilauttaa lukupäätteillä ja saada siten lisäinformaatiota. Täällä sai ottaa itsestään kuvan 1600-luvun vartiosotilaan asussa, mutta systeemi oli epäselvä, joten en tiedä mihin se kuva päätyi, ehkä se meni Kripolle. Miinukset: Huono opastus tai en löytänyt kaikkia huoneita tai sitten tämä oli rankasti riisuttu versio Amsterdam City Guiden ohjeista. Jotenkin tylsä ja väritön. Plussat: Se kuva (se meni varmaan verkkoon?). Aidon kokoinen David ja Goliat n.v.1650. Kuvassa on eräs niistä paaluista jonka varaan Amsterdamia alettiin rakentaa 1100-luvulla. Museumwerf Kromhout Tullessani telakkamuseon ovelle, siinä oli lappu geslost, joten tottelin sitä ja painuin 12
Anne Frank House - Sisäänpääsymaksu 9 Kuolleen juutalaistytön elämä on myyty kalliilla ja vielä suurelle lukijajoukolle. Paikka on nähtävästi Amsterdamin tunnetuin ja suosituin museo, sillä siellä käy vuosittain puoli miljoonaa vierailijaa. Käytännössä siis joka tunti yli sata vierailijaa kulkee pitkässä kiemurtelevassa jonossa ahtaan pimeähkön asunnon halki, jonka seinillä on kirjoituksia ja jossa on yksi keittiö ja vessa viittätoista ihmistä kohti. Eli siis kyseessä on oikeastaan jonkinlainen opiskelija-asuntola. Näistä kaikista seikoista syntyy helposti hiostava tai ahdistava tunne. Museosta sai lähettää myös videoviestin kahdelle kaverille. Miinukset: Valokuvauskielto. Ei lapsille, klaustro- tai andropofobiasta kärsivälle. Plussat: Tämä on nähtävä kerran elämässä. Kaikki muutkin käyvät täällä. Kuvassa Annen käyttämä pönttö. Aika nätti vaikka onkin INVAyhtiön tuote. Neederlands Scheepvaart Museum - Sisäänpääsymaksu 15, opiskelijat (50%) 7.5 Entinen laivaston asevarasto (1656), joka on ollut merimuseona vuodesta 1973. Museon laivapienoismallien kokoelma on ainakin väitteen mukaan maailman suurin. Lisäksi on mm. suunnistuslaitteita, karttoja ja maalauksia. Lapsille omat osastot (mm. valaanpyyntiä), jotka voivat kiinnostaa myös aikuisia. Museon rannalla on näytteillä täysikokoinen ja toimiva Itä- Intian kauppakomppanian (VOC) Amsterdam kauppalaivan jäljennös 1700-luvulta, johon pääsee myös sisälle. Miinukset: Vie tuhottomasti aikaa (kirjoittaja käytti yli kolme tuntia). Lyöt pääsi kajuutan kattoon laivassa. Risteilijä De Ryterin tuhoa ei ollut edes maalauksena. Plussat: Hyvä hinta-laatu suhde. Lapset ja liikuntarajoitteiset on huomioitu. VOC Amsterdam on yksin pääsylipun arvoinen. Kuvassa eräs sluuppi pienoismalli, niitä oli varmaan yli sata. Verzetsmuseum eli vastarintamuseo - Sisäänpääsymaksu 8 Hollannin taistelu kesti viisi päivää vuonna 1940. Heillä kuten muillakin natsien jyräämillä mailla on tarve esitellä natsihallinnon vastaista vastarintaliikettä. Museo antaa oikeastaan varsin tylyn kuvan aikansa tapahtumista. Paljon on tavaraa aina ääninäytteitä myöten: voit mm. koputtaa oveen, josta kuuluu tyly vastaus avunpyytäjälle. Näytteillä on natsien propagandajulisteita ja jopa noin 10 min. elokuva ja uutiskatsaus, sekä tulitikkulaatikkoon mahtuva radio. Miinukset: Paikoin oli turhan ahdasta ja hämärää. Ei ollut v.1940 hollantilaissotavarustusta, eikä mallinukkeja univormuissa. Plussat: Julman ja kylmän asiallinen. Hitlerin monotettu rintakuva. Kupongilla sai postikortin. Kuvassa sota-aikainen viritelty radio: Himmeliantenni periaatteessa suodatti saksalaisten häirintälähetyksen pois. Oikeassa reunassa näkyvässä paperissa on tee-se-itseohjeet. Näitä ohjeita käsittääkseni pudotettiin lentolehtisinä englantilaisten pommikoneista. 13
PIKKUMUSEOT: Tulppaanimuseo - Sisäänpääsymaksu 4, opiskelijahinta (50%) 2 Hollanti on tunnettu tulppaaneistaan ja niinpä Anne Frank -talon vastarannalta löytyy pieni tulppaanimuseo, jonka katutasossa on myytävänä paljon erilaisia tulppaanisipuleita. Museo itse on alakerrassa, ja siellä oli viiden minuutin esittelyvideo. Se on pieni ja siisti, ja näytteillä oli erikoisia tulppaanivaaseja ja siellä saattoi myös haistella eri tulppaanituoksuja. Internetmyyntiä. Plussat: Halpa (jos ei osta paljon sipuleita), pieni ja siisti. Kuvassa on imppauskopit, johon sait tunkea pääsi ja haistella tulppaanin tuoksua (toivottavasti se oli tulppaania, Amsterdam kun on tunnettu myös muista tuotteista). Juustomuseo - Ilmainen Hollanti on tunnettu myös juustoistaan ja Tulppaanimuseon vierestä löytyi juustomuseo. Yläkerrassa oli myynnissä valtavasti juustoja, ja alakerrassa oli näytteillä juustonvalmistuksessa käytettyjä välineitä. Myymälässä oli yli tusina maistiaista tarjolla. Juusto on nimittäin hyvä paikallinen tuliainen Hollannista puukenkien ohella. Plussat: Ilmainen, pieni, siisti ja ilmaisia makupaloja. Kuvassa juustohöylä. Onneksi norjalaiset keksivät myöhemmin yhteen käteen sopivan version. Woonboot Museum eli asuntolaivamuseo - Sisäänpääsymaksu 3,75 Amsterdamissa on 75 kilometriä kanavaa, mutta niiden merkitys on vähentynyt 1900-luvulla, joten kanavan laidoilla on nykyään ainakin 3000 asuntolaivaa. Asuntolaivamuseo löytyy Anne Frankin talolta vähän etelään. Kyseessä on yksi 1914 valmistunut Hendrika Marie-purjealus joka näyttää sisätilojen asuinmahdollisuudet vessaa ja suihkua myöten. Ruumassa noin 5 minuutin esittelyvideo. Asuntolaiva on nähtävästi suosittu asumismuoto Amsterdamissa, sillä alle puoli tusinaa asuntovenettä on myynnissä, eikä yhtään venepaikkaa vapaana. Miinukset: Ei klaustrofobiselle tai vesikauhuiselle. Lyöt vähintään kerran pääsi poikkipalkkiin. Plussat: Halpa, oieni, suomenkielinen opastuslehdykkä. Kuvassa museo oikeassa laidassa. Museo hukkui helposti muiden asuntoveneiden sekaan. 14
HENGELLISET PAIKAT Bijbels Museum - Sisäänpääsymaksu 8 Entinen piispanasunto on kunnostettu 1600/1700-luvun malliin. Kellarissa keittiö ja edustustilat on korjattu aikakautta vastaamaan. Vinttikerroksessa on näytteillä mm. kuvastoa Raamatun aikaisesta Egyptistä ja Salomonin temppelin sekä keskiaikaisen Jerusalemin pienoismallit, sekä myös kirkollista ja raamatullista esineistöä. Vanhin painettu hollanninkielinen Raamattu (1477) on täällä näytteillä. Miinukset: Krääsää olisi voinut olla enemmänkin (lisää maalauksia). Plussat: Muumio Egyptistä, Jesajan kirjakäärö (Kuolleenmeren kääröt). Lapsille aktiviteettiosasto. Kuvassa kuten tekstistä näkyy: ensimmäinen hollanninkielinen Raamattu. Se on käytännössä pelkkä Vanha Testamentti. Museum Amstelkring - Sisäänpääsymaksu 8 Ons Lieve Heer op Solder on entinen salainen katolinen kirkko, joka on kunnostettu sellaiseksi kun se oli tiukkapipoisella 1600-luvulla. Kolmen talon ullakot yhdistettiin 1663 yhdeksi ja näin saatiin aikaan kirkkosali, johon mahtui 150 henkeä. Katoliset käyttivät sitä vuoteen 1887 asti, jolloin valmistui Sint Nicholaaskerk korttelin päähän. Hyvin kunnostettu sekä siisti ja elegantti paikka. Miinukset: Aikamoinen ahdas sokkelo, mutta olihan paikka salainen, kuten Anne Frankin talokin. Plussat: Vierailija saa käsiradion josta kuuluu opastus, radio aktivoidaan tietyissä pisteissä piipillä. Kuvassa kirkkosali. Huomaa myös yläkerta. Siellä oli köyhien penkit. Oude Kerk - Sisäänpääsymaksu 4 (menee kunnostustyön hyväksi) Tämä on Amsterdamin vanhin kirkko ja sen juuret ovat 1200-luvun alussa, mutta se kasvoi vähitellen katedraaliksi. Kullattu 1400-luvulla valmistunut sisäkatto. Rembrandtin vaimon Saskian hauta ja hänen vihkitodistuksena. Isot urut ja soittaa päivisin kellojaan (joita on siis 47). Miinukset: Remontissa ja sen näkee (pitäisi kuitenkin valmistua 2012). Plussat: Halpa, vanha ja iso (mutta siis esineitä huonosti tarjolla remontin takia). Kuvassa on Oude Kerkin kullattu katto. Sitä ei ollut viety pois sattuneesta syystä. Reformaation aikana se maalattiin peittoon, mutta on nykyään kunnostettu entisekseen. 15
Portugalilainen synagoga Oli niin huonosti auki (yleensä muutaman tunnin keskellä päivää) ettei se sopinut aikatauluun. Joods Historich Museum Sulki ovensa aikaisin (klo 16), eikä ollut auki viikonloppuna, joten sekin jäi käymättä. TAIDE Museum Het Rembrandthuis - Sisäänpääsymaksu 10, opiskelijoille 7.5 Tämä on ehdoton kohde vähänkin taiteesta kiinnostuneille. Rembrandt ajautui aikanaan vararikkoon, ja notaari kirjasi koko hänen omaisuutensa papereille. Näiden papereiden ja Rembrandtin omien piirustusten perusteella hänen silloinen kotitalonsa on nykyään korjattu 1600-luvun asuunsa huonekaluja ja maalaustarvikkeita myöten. Talossa olevat maalaukset eivät ole Rembrandtin (koska ne ovat Rijkmuseumissa), mutta paljon grafiikkaetsauksia on näytillä. Vierailija saa mukaansa (maksuttoman) radion josta kuuluu opastus, kun painat vaan huoneessa näkyvää numeroa. Yhdessä huoneessa esiteltiin graafista painotekniikkaa 1600-luvun malliin. Miinukset: Oheistuotemyymälä tulee helposti kalliiksi (ainakin minulle) Plussat: Siisti (jos taiteilija koti sellainen on). Opasradio. Tuliaisvinkki: Pikkuisia taiderintanappeja myynnissä. Kupongilla sai pari postikorttia. Kuvassa on Rembrandtin työhuoneen nurkka. Erotic Museum - Sisäänpääsymaksu 7 Ainakin yhdessä seksimuseossa pitää käydä Amsterdamissa, että saa aivonsa viritettyä oikealle aaltopituudelle. Se kannattasi tehdä varhaisessa vaiheessa matkaa, koska tavalla tai toisella seksiin viittaavia juttuja välähtelee siellä tällä nurkan takaa. Tämä museo keskittyi enemmän taiteeseen, ja näytteillä oli eroottisia veistoksia ja maalauksia, joista osa on aika uusiakin. Täällä oli myös lastenhuone jakkaroineen ja Lumikki hahmoineen, jossa TV:stä pyöri aivan rivo piirretty alapääseikkailu. Kuka muuten tuo tänne lapsensa? Näytillä oli myös eroottisia (uusia) mangafiguureita. Miinukset: Älä tule tänne jos panta kiristää tai varsinkaan jos äänet kehottavat. Plussat: Tämä on paikka (alapää)taiteesta kiinnostuneille, mutta tänne voi tulla aivan viattomalla naamalla: onhan kyseessä sentään museo. Kuvassa seksinukkeja sadan vuoden takaa. Westerkerk Anne Frankin talon vieressä olevassa Westerkerk ei ole museo, joten sinne ei ole pääsymaksua. Siinä on Amsterdamin korkein kirkontorni (85m), johon kiipeäminen näköaloja katsomaan kylläkin maksaa. Täällä on Rembrandtin hauta ja kirkon keskilava on Alankomaiden protestanttista kirkoista suurin. 16
Van Gogh Museum - Sisäänpääsymaksu 15 Oli remontissa, muuttopuuhissa ja siis kiinni. Kiitti siis ei mistään. Kuvassa on kuitenkin jotain muuta mielenkiintoista siinä vastapäätä ja huomaa myös ohi kiitävät aasialaiset turistit segwaylla. OUDOT PAIKAT Sex Museum Amsterdam - Sisäänpääsymaksu 4 Tämä museo keskittyy siihen itseensä. On nimittäin paljon elävän kokoisia mallinukkeja itse hommissa, sekä pieniä eroottisia veistoksia ym. asiaan kuuluvaa eripuolilta maailmaa. Pornokorttikokoelman kehitys sadan vuoden ajalta, pelikortteja, lehtiä ja paljon muuta kerrassaan aivan härskiä ja törkeätä. Täällä oli vaikeaa esittää olevansa kiinnostunut pelkästä koreografiasta. Joku polttaa tämän paikan joskus isolla soihdulla ja mitähän se symbolisoi. Miinukset: Ei matkamuistomyyntikojua tai ilmaisia näytteitä, saati sitten puhallettavia nukkeja. Varo tuoleja, ne voi yllättää. Plussat: Aivan naurettavaan hintaan pääsee näkemään kaikenlaisia seksijuttuja ja sitten tajuat olevasi ihan pervo tai totaalisesti estynyt. Kuva: Minkähän niistä sadasta pervosta kuvasta oikein kehtaa laittaa lehteen, joka kuitenkin päätyy tuttujen näkösälle Hassis Museum Pilvi ei kiinnostanut kadun toisella puolen ja sitä paitsi näin jo dokumentin telkkarista, joten menin muualle. Keskiaikainen kidutusmuseo -Sisäänpääsymaksu 10, opiskelijoille 6.5 Tämä museo oli oikeastaan aivan kirotun hirveä ja kauhea. Tätä et ole koskaan tiennyt tai edes halunnut tietää kuolemaan asti rääkkäämisen taitteesta historiassa. Täällä on vain nukkeja, mutta museo tekee yhteistyötä Amsterdam Dungeonin kanssa, jossa siis toimivat oikeat näyttelijät ja pääsymaksukin on 21. Täällä sai ottaa itsestään kuvan häpeäpaalussa. Ei kannata käydä syömässä etukäteen ja takakäteen tuskin huvittaa. Eikä kannata mennä ennen nukkumaan menoa: museo on auki muuten klo 22 asti, mutta ette kuitenkaan ota varoitusta vakavasti. Miinukset: Ei vatsavaivaavaiselle, sydänvikaisille tai herkkähermoisille. Plussat: Häpeäpaalu. Jos et ole opiskelija, myös alekuponki on olemassa. Tämä on niin karmea paikka, että se on pakko nähdä. Kuvassa on kirjoittaja itse. Tämä oli talon ainoa häkkyrä, jota sai testata ihan itse. 17
Kymmenen muistomerkkiä ja patsasta Amsterdamista jos museoiden sisäänpääsymaksu pelottaa. Petri Mikkonen Belle Varsin huomaamaton ja pikkuinen Belle patsas Oude Kerkin vieressä Punaisten lyhtyjen alueen reunassa on kunnianosoitus kaikille seksityöläisille ympäri maailmaa. Patsas on valmistettu 2007 ja sen kustansi PIC (Prostitute Information Centrum). Muistaakseni se on varastettu ainakin kerran sen jälkeen. Nykyinen on epäesteettisesti hitsattu kiinni kehikkoon kahdella isolla klöntillä peffasta ja hiuksista. Sitä ei siis saa enää mukaansa matkamuistoksi ilman polttoleikkausvälineitä tai kunnon rautasahaa. Punaisten lyhtyjen alueelta löytyy kyllä varmasti muita tuliaisia tyttöystävälle. Amsterdamin ihme 1345 kuolevalle miehelle annettiin ehtoollinen, mutta pian sen jälkeen hän oksensi vatsansa tyhjäksi ja jätteet heitettiin tulisijaan. Seuraavana päivänä sammuneesta tulisijasta löytyi palamaton ehtoollisleipä. Tapausta seurasi seuraavien vuosikymmenien aikana uteliaiden töllistelijöiden ryntäys ja paikalla oli kappeli vuosina 1360 1452, kunnes se paloi Amsterdamin suurpalossa. 1900-luvulla paikalla oli tiettävästi muistopylväs, mutta tänään löysin ainoastaan tämän mainitulta tapahtumapaikalta. Reliikki itse on siis jossain ja Amsterdamissa on siis muuta nähtävää turisteille nykyään. 18
Dokwerker Onko missään muussa maassa pystytetty muistopatsas niille, jotka eivät tehneet työtään? Helmikuun 25. päivänä vuonna 1941 Amsterdamin satamatyöläiset menivät lakkoon vastustaakseen juutalaisten pidätyksiä. Kyseessä oli ensimmäinen järjestetty suora toiminta natsien harjoittamaa juutalaispolitiikkaa vastaan ainakin Alankomaissa, jollei koko Euroopassa. Natsit mursivat kovin ottein lakon kahdessa päivässä. Lakon organisoivat kommunistit, jotka olivat myös ei-toivottujen listalla. Patsas paljastettiin 1952, mutta kommunistit joutuivat pitämään oman yksityisen juhlansa kylmän sodan takia. Tämä patsas silloin lakkoilleille ahtaajille ja kuljetustyöläiselle löytyy Portugalilaisen Synagogan pihasta. Patsaan on tehnyt Mari Andriessen. VOC Amsterdam Alustyyppi on tiettävästi spiegelretarschip. Alkuperäinen alus valmistui tammikuussa 1748 ja purjehti Itä-Intiaan ja takaisin. Kolmannen matkan alussa se kuitenkin sai pohjakosketuksen huonossa säässä ja haaksirikkoutui Englannin Kanaalissa joulukuussa 1749. Aluksen hylky näkyi pitkään Hastingsin edustalla laskuveden aikaan, mutta 1969 hylky evakuoitiin ja sen perusteella valmistettiin replika-malli 1991. Merimuseon alus on siis kopio Alankomaiden Itä-Intian kauppakomppanian (VOC) samannimisestä aluksesta. Tämä ei ole varsinainen patsas, mutta aikamoinen muistomerkki sinällään menneistä ajoista. Homoseksuaalien muistomerkki Anne Frankin talon toisella puolella on myös homojen vainoista kertova muistomerkki. Se on kolmion muotoinen, kuten olivat muutkin natsien ei-toivottujen ihmisryhmien erottamiseen suunnitellut merkit. Juutalaisilla oli se keltainen daavidintähti ja homoilla oli pinkki kolmio. Myös mm. poliittiset toisinajattelijat ja emigrantit saivat omat eri väriset kolmiot. Alankomaat ei nykyisestä suvaitsevaisuudestaan huolimatta ole aina ollut sellainen, vaan juutalaiset, homot ja muut erilaiset ovat jo ennenkin 1900-lukua saaneet kovaa kyytiä tavallisten ihmisten toimesta täällä niin kuin muuallakin maailmalla syyn ja toisen varjolla. 19
Juutalaisten vastarinnan muistomerkki Tämä Clarken 2001 Avaruusseikkailu -kirjan monoliittia muistuttavassa muistomerkissä on hollannin ja heprean kieliset tekstit (ei niitä ollut Clarken kirjassa). Tässä paikassa oli ennen sotaa Amsterdamin juutalaisasutuksen reuna. Juutalaissyntyinen nyrkkeilijä Benny (Berny) Bluhm (1917 86) organisoi 1941 juutalaisen vastarintasolun nyrkkeilykoulun oppilaista. Käsittääkseni koulu oli tällä paikalla, mutta nykyään tässä vieressä on Amsterdamin Oopperatalo ja Waterloon tori. Muistonmerkki pystytettiin 1988. Vastarintaan natseja vastaan otti osaa ainakin 1000 juutalaista, joista yli puolet kuoli. Berny itse säästyi pakkosiirrolta avioliittonsa takia. Goljat filistealainen Tämä massiivinen patsas Goljatista on valmistettu joskus 1650-luvulla. David kivilinkoineen ja sauvoineen on se pieni nysä siinä oikeassa kulmassa. Raamatun mukaan Goljat oli kuusi kyynärää ja vaaksan pituinen eli nykytietojen mukaan n.2m 92cm, joten nykyään 1:1 mittakaavasta ei aivan näytä olevan kyse, mutta on varmaan ollut vakuuttava näky aikoinaan. Patsaat olivat näytillä kaupunginmuseossa kaupunginvartijoiden osaston puolella, johon muuten pääsi ilmaiseksi ja näin ei ollut mitään tekosyytä välttää näkemästä patsaita. Auschwitz-muistomerkki Tämä peililasinen muistomerkki löytyi entisen juutalaisasutuksen reunalta Wertheimplantsoen puistossa. Siinä on teksti Nooit meer Auschwitz (ei enää Auschwitzia). Muistomerkki pystytettiin 1977 alun perin itäiselle hautausmaalle, mutta se siirrettiin nykyiselle paikalle 1993. Teoksen pohjana ovat taivasta heijastavat rikkinäiset peililasit. Teos joutui pian uusnatsien provosoiman narkkarin hakun tuhoamaksi. En tiedä oliko suunniteltu juttu vai sattumaa, mutta puisto on nykyään koirien ulkoiluttamispaikka, mutta tämä puisto kuitenkin lukitaan illalla muistaakseni jo kello 18. Puiston aidat ovat molemmissa tapauksissa hyvä idea (siksi siitä on varmaan tullutkin koirapuisto). Alankomaista vietiin 107 000 juutalaista Auschwitzin ja Sobiborin tuhoamisleireille. Heistä vain 500 palasi. 20