HEHKUJA Kaspelin palokuntanuorten oma lehti Kaakkois-Suomen pelastusalanliiton palokuntanuorten koulutusleiri 3.7.2011 8.7.2011, Utin leirikenttä, Kouvola
8.7.2011 Perjantai Hei te kotimatkalaiset! Hehku 2011 leiri on nyt pulkassa, paketissa, pölyssä ja hiekassa. Miten sen nyt kukakin parhaiten mieltää ja haluaa sanoa. Ohi on joka tapauksessa. Leiri on ollut upea: vauhtia, iloa ja hassun hauskoja temppuja. Paljon koulutusta, riittävästi uintia ja ohjelmaa. Muhkeasti ruokaa ja litroittain vettä. Palokuntapukuja, saappaita, kypäriä, hanskoja ja vöitä. Satoja kiloa kalustoa ja kymmeniä palo-autoja. Aurinkoa, hellettä ja pari vähän viileämpää päivää. Sellainen oli Hehku 2011. Tässä vielä leiriä kootusti yksissä kansissa.
Hehkuja 2011 toimitus kiittää On meillä ollut aikamoinen viikko. Me olemme täällä tietokoneiden ääressä suoltaneet tekstiä ulos melkoista vauhtia. Väleissä olemme kirmailleet pitkin sammalmättäitä ja hiekkakenttiä napsien kuvia ja haastatellen leirikansaa. Tulevien vuosien varalle voisin toivoa, että leirilehteenkin saataisiin enemmän väkeä. Olisi huippua, jos meitä olisi vaikka neljä toimittajaa. Tällöin voisimme huomioida enemmän leirin tapahtumia, eikä meidän tarvitsi tehdä töitä kellon ympäri. Hakeutukaa rohkeasti toimitukseen leirihommiin! Toivottavaa on, että toimittajat olisivat täysi-ikäisiä. Terkuin Heini & Nooa Hehkuja 2011 päätoimittaja ja pikkuapulainen Jonnan mietteet leiriviikosta No niin, nyt se elämäni ensimmäinen apulaistoimittajan viikko on ohi. Huh, kiirettä on pitänyt ravatessa kameran ja lehtiön kanssa pitkin Utin hiekkatannerta. Samalla on pitänyt vahtia puolivallattomia Jaalan nuoriso-osastolaisia. Juttuni olivat alkuviikosta kahden rivin mittaisia, mutta loppuviikosta sain aikaan jo puolen sivun juttuja. Siis kehityin! Haluan kiittää Heiniä äärettömästä kärsivällisyydestä kanssani. Kiitoksia myös koko leiriorganisaatiolle mahtavasta leiristä, kyllä huomenna tulee taas tippa linssiin, kun pitää leiri purkaa. KIITOS KAIKILLE MAHTAVASTA HEHKU 2011 LEIRISTÄ! Kiittäen ja niiaten Jonna
Kovaan kymppiin vastaamassa: Toni Alatalo, Leiripäällikkö, Kotkan VPK Millainen on sinun palokuntahistoria? Olen aloittanut vuonna 1988 Kotkan VPK:ssa nuoriso-osastossa ja sieltä porras kerrallaan noussut ylöspäin. Olen ollut koko ajan saman palokunnan riveissä. Monta kertaa olet ollut leiripäällikkönä? Tämä on nyt toinen kerta. Mitä leiripäällikön tehtävä pitää sisällään? Tärkeintä leiripäällikkönä olemisessa on valita hyvät alaiset. Heidän avullaan minun ei itse tarvitse tehdä kaikkea tai murehtia jokaisesta käytännön asiasta. Leiripäällikön leirinpäättymisfiilikset Miten leiri on leiripäällikköyden osalta sujunut? Entä yleisesti ottaen? Hehku 2011 on sujunut erittäin hyvin! Minulle on jäänyt aikaa tehdä kaikkea sellaista missä apua on tarvittu. Olen esimerkiksi ollut jakamassa ruokaa ja ajanut saunavuoroilla saunakyytejä. Yleisesti ottaen leiri on sujunut myöskin erittäin mainiosti. Niin nuoret kuin aikuisetkin ovat hienosti hoitaneet osuutensa leirin onnistumiseen. Mikä on ollut haastavinta leiripäällikkönä olemisessa? Haastavinta on varmaankin se, että minun tulisi tietää aina vastaukset kaikkiin kysymyksiin. Mitä ikinä joku haluaakin tietää, minun tulisi leiripäällikkönä osata antaa oikea tieto tai ainakin kertoa, mistä vastauksen saa. Mikä on ollut tämän leirin hauskin ja mieleenpainuvin juttu? Kuulin vierailupäivänä miten täällä vierailemassa olleet vanhemmat olivat kehuneet meidän leiriä ja sen järjestelyjä. He kiittivät hyvästä leiristä, johon heidän lapsensa saivat osallistua. Tuli hyvä mieli, kun sai myönteistä palautetta leiriläisten vanhemmilta. Mikä on leirin tärkein varuste? Tänä vuonna kaksi tärkeintä ovat ehdottomasti olleet juomapullo ja hattu!
Mikä on ollut leirin paras ruoka? Tähän täytyy kyllä sanoa, että vierailupäivän hernekeitto oli jälleen erittäin hyvää. Minkälaisissa merkeissä kesäsi jatkuu leirin jälkeen? Tässä nyt pari päivää leirin jälkeen lataillaan akkuja ja tiistaina koittaa sitten arki töiden parissa. Vielä saat sanoa kiitokset ja terveiset leiriläisille ja toimihenkilöille. Kiitos upeasta viikosta, olitte kaikki todella mahtavia. Tulkaa leirin jälkeenkin nykimään hihasta, jos näette minut jossain. Aina saa tulla moikkaamaan! Kiitos Toni, olit maan mainio leiripäällikkö!
Leirikuulumiset ja kiitokset päävastuullisilta VARALEIRIPÄÄLLIKKÖ Virallinen juoksupoika Veli-Matti Aaltosen, Kaspeli, leiri on sujunut päivittäisten asioiden hoitamisessa akselilla Kouvola-Kotka. Vellu luonnehtii itseään leirin viralliseksi juoksupojaksi, hankkijaksi, rahan tuhlaajaksi jne. Juoksupoikaa harmittaa se, ettei hän ole juurikaan ehtinyt viettää aikaa leirillä. Olisi ollut mukavaa olla paikan päällä aistimassa leiriläisten tunnelmia toteaa Vellu. Kiitokset lähetetään kaikille täällä oleville ja niille jotka ovat mahdollistaneet tämän vuotisen HEHKU 2011- leirin. Terveiset lähtevät alueen palokuntiin. Veli-Matti toivoo, että palokunnan jäsenet voisivat uhrata yhden viikon vuodesta nuorten ja lasten hyväksi. Myös ne palokunnat saavat terveisiä, jotka eivät maksa leirille lähtevien toimihenkilöiden leirimaksuja. Tällöin toimihenkilöt joutuvat kustantamaan leirimaksun omasta pussistaan. Vellusta olisi upeaa, jos palokunnat maksaisivat kaikkien leirille lähtijöiden leirimaksut. Tuskin leirimaksut kaatavat minkään palokunnan taloutta! KOULUTUSPÄÄLLIKKÖ The Master of puppet Juha Vaaranmäki, Imatran VPK, kertoo rauhallisella äänellä, että leirielämä on sujunut hyvin ja kurssit ovat pääsääntöisesti toteutuneet suunnitellulla tavalla. Ainut harmistuksen aihe on se, ettei sammutustyönkurssi toteutunut. Hän kehuu kaikkia kurssinjohtajia innostuneiksi ja motivoituneiksi. Hänen mielestään tämän vuoden kurssinjohtajat ja kouluttajat ovat mahtavia tyyppejä. Kiitokset lähtevät Emännille, kurssinjohtajille ja kouluttajille. RAKKAAT TERVEISET LÄHTEVÄT EMÄNNILLE
TURVAPÄÄLLIKKÖ konkari Vanha konkari Alpo Tapanainen, Selänpään VPK, kertoilee leirin sujuneen pääsääntöisesti hyvin, lämmintä on riittänyt. Pientä ilkivaltaa leirin aikana on ilmennyt, mutta ei mitään maata mullistavaa. Väsymys painaa vähän silmäluomia, mutta siihen on jo vuosien varrella tottunut. Leirillä on tänä vuonna jaettu kirjallisia rangaistusvaatimuksia 4:stä Turvan antamasta varoituksesta. Rangaistuksia on tullut meluamisesta hiljaisuuden aikana, kivisodasta ja autoileville toimihenkilöille mm. STOP- merkin huomionjättämisestä sekä ylinopeudesta! HYI, HYI! Kiitoksia lähtee kaikille järjestäjille ja leiriläisille. Terveiset lähtevät taas palokuntiin: Värvätkää lisää henkilöitä tähän MAHTAVAAN TOIMINTAAN! HERRA HUOLTOPÄÄLLIKKÖ the man, who likes simple things Kimmo Laukkanen, Selänpään VPK, kehuu leirin sujuneen vanhan hyväksi havaitun mallin mukaan. Mikäs tässä on hommia tehdessä kun on tuttu ja hommansa osaava tiimi, sanoo Herra Huoltopäällikkö. Mitään puutteitta tai muutoskohteita ei leirin aikana ole tullut vastaan. Kaikki on siis mennyt loistavasti. Kiitokset Herra Huoltopäällikkö haluaa osoittaa erityisesti kaikille huollossa toimineille. OLETTE MAHTAVIA, KIITOS! Terveiset lähtevät tänä vuonna Äidille ja Lapsille Huollon henkilökuntakin haluaa äänensä kuluviin:kiitoksia lähtee Emännille ja asiakaskunnalle. Asiakaskunta on ollut asiallista ja suhteellisen siistiä (mitä lienee tarkoittaakaan?) Terveiset täältäkin lähtevät palokuntiin: Rekrytoikaa, rekrytoikaa!
TOIMISTOPÄÄLLIKKÖ leirin mölytoosa Jesse Heino, Kotkan VPK, on mölynnyt toimistossa nyt viidettä kertaa. Leiri on mennyt todella hyvin, johtuen hyvästä etukäteisvalmistelusta jota oli paljon. Näin ollen ensimmäistä kertaa vuosiin leiritoimiston ei ole tarvinnut turvautua Tohtori Sykerön määräämiin Pöntisen pantterikuureihin. Väsymystäkään ei ihan niin hirveästi kuin aikaisempina vuosina, mistä on hyvin hyvin suuri kiittäminen toimistosihteeri Sari Väätäistä Kouvolan VPK:sta, joka on ollut todella tarpeen. Toimisto on tehnyt paljon yhteistyötä ohjelman ja ensiavun kanssa aiheuttaen monia naurunremakoita ja pitäen yllä kevyttä tunnelmaa, ettei mieli paina kellään. Toimiston väki toteaa leirin olleen jälleen vuoden kohokohta, sillä täällä on voinut nähdä vanhoja kavereita ja pitää hauskaa. Toivottavasti kaikilla leiriläisillä on mennyt samalla tavoin ja on saatu myös uusia kavereita! Toimiston loppukaneettina leiriviikon osalta on: kiitos ja anteeksi, näkynyt ja kuulunut on. Ehkä ensi vuonna taas mölytään ja autetaan kaikkia leiriläisiä lastenhoitamisesta kurssinjohtajiin. KALUSTOMESTARI noviisi Jari Kiili, Kotkan VPK, kiittelee palokuntia kalustosta. Kalustoa on tänä vuonna ollut hyvin ja tarjontaa on ollut riittävästi. Kaluston riittävyyteen on suurelta auttanut sammutustyönkurssin peruuntuminen. Lainattu kalusto on kiitettävästi palautunut takaisin parakille. Mitään parannettavaa ei noviisi ole huomannut, sama vanha malli on toiminut vuosia. Turha toimivaa on muuttaa, toteaa Jari. Kiitokset lähtevät leiriorganisaatiolle ja kaikille raksaleiriläisille. Terveiset lähtevät kaikille ja tietysti palokuntiin, tutulla sanalla: REKRYTOIKAA!
KEITTIÖPÄÄLLIKKÖ leirin tärkein johtaja, armeijahan marssii vatsallaan Mari Lehtisare, Selänpään VPK, kertoo leirin sujuneen hyvin ja ruuan riittäneen, vaikka tämän vuotinen leiri on ollut ennätyksellisen vähäverinen. Tästä syystä keittiön henkilökunta on joutunut tekemään todella pitkää päivää. Leiri on sujunut kuitenkin hyvin olosuhteisiin nähden. Lapset ovat pitäneet ruuista ja kukaan ei ole kranttuillut. Lapset ovat kiittäneet kauniisti ruuasta ja se on lämmittänyt kovasti emäntien mieltä. SUURKIITOKSET LÄHTEVÄT KAIKILLE TOIMIALOILLE AVUSTA RUUANJAOSSA JA MUISSA TOIMISSA! Terveisiä lähetetään myös kaikille toimialoille ja lasten vanhemmille: Lähtekää mukaan leiritoimintaan, sillä auttaville käsille on aina tilaa. ENSIAPUMESTARI Doctor Jekyll & Hyde Tommi Vornanen, Lappeenrannan VPK, kehuu leirin sujuneen hyvin. Sairastapauksia ei ole ollut enempää kuin muillakaan leireillä ja suurilta onnettomuuksilta on vältytty. Nesteytyksiä ei ole juurikaan jouduttu tekemään ja tästä Tohtori lähettääkin kiitoksia vastuuhenkilöille, kurssinjohtajille, kouluttajille sekä erityisesti Jesselle (leirin mölytoosa) ahkerasta kuuluttelusta juomisen tärkeydestä! Erityiskiitokset lähtevät leiriemännille MIELETTÖMÄN HYVÄSTÄ RUUASTA! Sekä kaikille Kipulassa toimineille henkilöille, ilman heitä ei leiri olisi sujunut näin hyvin SUURKIITOS KAIKILLE!!!
OHJELMAPIÄLLIKKÖ huvimaakari Aki Haemaelaeinen, Virojoen VPK, toteaa leirin menneen vallanmainiosti, vaikka tietysti aina löytyy jotain parannettavaa. Mitään erityistä kohennettavaa ei silti tule Akin mieleen juuri nyt. Leiriläiset ovat osallistunet aktiivisesti järjestettyihin ohjelmanumeroihin, mutta osallistumisprosentti voisi silti olla korkeampi. Korikiipeily on ollut tämän leirin number one, ehdottomasti. Mikään ei silti koskaan voita leirin kohokohtaa LEIRIDISCOA! Se on vuodesta toiseen ollut ehdoton kestosuosikki. Ohjelmapiällikön piässä vilisee jo uusia juttuja ensi vuoden leirille. Hän kun on mies, joka ei halua toistaa ideoita vuodesta toiseen! Kiitoksia piällikkö lähettää kaikille toimihenkilöille ja tietysti leiriläisille. Terkut taas lähtevät tasapuolisesti KAIKILLE!!!!!!! PÄIVÄKODINJOHTAJATAR Nanny Riitta Torikka, Selänpään VPK, toteaa leirin menneen nopeasti. Aika on kulunut päivähoidossa hyvin ja mitään suurempaa huolenaihetta ei ole ollut. Helle on ollut hieman hankalaa lasten kannalta, sillä pitäisi pysyä varjossa, mutta mistäpä Utin kankaalta löytyy varjoa kuin parakista sisältä! Lapset ovat olleet kohtuullisen kiukkuisia tilanteesta johtuen. Ymmärtäähän sen, ulkona on kesällä paljon mukavampaa kuin sisällä parakissa. Kiitokset lähtevät huollon porukalle ja erityiskiitokset AINILLE JA KARILLE!!! Terkut taasen toimitetaan kaikille leiriläisille, erityisesti niille jotka ovat käyneet päivähoidossa moikkailemassa ja kaikille muutenkin päivähoitoa auttaneille. ENSI LEIRILLÄ NÄHDÄÄN!, toivottelee Riitta
ROUVA KANTIINIPÄÄLLIKKÖ Mrs IceCream Sirpa Torikka, Kaakkois-Suomen pelastusliiton naiset, kertoo leirin sujuneen onnistuneesti. Aika perinteisiin tapaan tämä on mennyt, rutiinilla, sanoo Sirpa. Kanttiinissa on käynyt paljon pieniä ja vähän suurempia asiakkaita. Munkit ja erityisesti Grandin cola mehujäätelö ovat olleet kestohittejä koko leirin ajan. Ensi leirille mehujäätelöä pitää hankkia paljon, paljon enemmän, toteaa Rouva Kanttiinipäällikkö. Myös kirpeät remmikarkit ovat olleet maistuvia. Haastetta leirille on luonut se, että tällä kertaa Sirpa on hoitanut toimihenkilönä hommia kanttiinissa, keittiössä sekä ohjaajana leirialueella Selänpään VPK:n nuorille. Kaikki on kuitenkin sujunut kuin junan vessa ja hän kertoo leirin tuntuneen paljon antoisammalta, kun on päässyt myös nauttimaan leirielämästä telttakylässä. Kritiikkiä Kanttiinipäälliköltä tulee iltaohjelmasta. Se ei ole oikein toiminut halutulla tavalla, sillä isommat lapset ovat villiintyneet iltaisin ja pienemmille lapsille on tullut koti-ikävä tekemisen puutteessa. Kiitoksiakin kyllä tulee etenkin Selänpään nuorille, jotka ovat käyttäytyneet loistavasti koko leirin ajan. Keittiölle myös paljon kiitoksia hyvästä ruuasta, ilman sitä ei tätä leiriä olisi pystynyt hoitamaan sekä tietysti HUOLLON POPPOOLLE kuljetus- ja muusta avusta. Terveisiä keittiöön ja huoltoon!
Hehku 2011 - Kurssiesittelyt Aku 1 Aku 1 on ensimmäinen kurssi, minkä nuoret palokuntalaiset suorittavat. Kurssilla opiskellaan leikkien avulla palokunnan perusjuttuja, kuten solmuja, sankoruiskun käyttöä ja ryhmätyötä. Tänä vuonna Aku 1:sellä Raija Kontusen (vas.) ja Sanna Luoman hellässä huomassa harjoittelee yhdeksän alle 10-vuotiasta lasta. Raija ja Sanna kertovat ryhmän olevan tosi kiva sekä aktiivinen. Lapsista leirillä kaikki on kivaa, erityisesti uiminen ja kanttiinissa käyminen. Ella-neiti, 9v, Kyminläntisestä VPK.sta kertoo tulevaisuudessa ammattinsa olevan palonainen ja muutama muunkin pikku leidi ilmoittaa kyseisen ammatin olevan heidänkin toiveissaan. Maanantaina kurssilaiset piirsivät muun muassa kaupunkikarttaa, johon sijoitettiin myöhemmin esimerkiksi paloasemia. Jere Sipari (vas.), 8v, Selänpään VPK.sta ja Laura Peltola, 8v, Kaipiaisten VPK.sta olivat mielissään kurssisisällöstä!
Aku 2 Kalle Lehtinen Pioneerien VPK:sta kouluttaa hymyssä suin rasavilliä 25 lapsen Aku 2- kurssia yhdessä Joni Raidan kanssa. Kurssilaisten ikähaitari on 9 10 vuotta. Apuna heillä koulutuksessa ovat kouluttajakurssilaiset Mikko Pusenius, Tainionkosken VPK ja Robert Lehtinen, Anjalan VPK. Koulutuksessa käydään läpi mm. alkusammutusta sammutuspeitteellä, jokamiehen oikeuksia sekä perusensiapua. Kouluttajat kertovat hommansa olevan kohtuullisen haastavaa, mutta mukavaa. Mikko ja Robert kertovat jonain päivänä aikovansa olla nuoriso-osaston kouluttajia, kunhan itse ovat ensi saaneet sammutustyönkurssin käytyä. Molemmista nuorten kanssa touhuaminen on mukavaa. Samaa kertoo Aku 2 kouluttaja Kalle ja lisää vielä, että nuorten parissa työskentely on joskus hyvin haastavaakin. Aku 2- kurssilaiset Samuli Käki (kesk.), 9v, Iitin VPK, Eemi Björn (vas.), 9v, Lauritsalan VPK ja Elmeri Siltovuori, 10v, Kuusankosken VPK kertovat, että leirillä on ollut tosi kivaa. Etenkin teltassa nukkuminen on Samulin mielestä parasta. Eemin ja Elmerin mielestä koulutuksen harjoitukset ovat olleet leirin parasta antia! Yksi ja toinen olisi halunnut tulla haastatelluksi ja kuvatuksi mutta valitettavasti se ei ollut tällä kertaa mahdollista. Eihän se sovi, että lehtitäti häiritsee koko päivän tärkeitä harjoituksia!!!! Ehkä seuraavalla leirillä tavataan uudelleen ja ne, jotka eivät nyt saaneet ääntää kuuluviin, saavat uuden mahdollisuuden.
TaKu 1 TaKu 1 on ensimmäinen tasokurssi. Tänä vuonna kurssinjohtaja Pia Henttosen rempseässä käsittelyssä viihtyy 33 noin 11-vuotiasta kurssilaista. Kurssilla käsitellään melko vähän varsinaisia palokuntajuttuja Pian mukaan. Pääpaino on varsin yleisissä ja yhteiskuntaan liittyvissä asioissa. Opeteltavia asioita ovat esimerkiksi hätänumero ja kaikki siihen liittyvät jutut, solmujen solmiminen, poliisitoimintaan tutustuminen ja vaaranmerkit. Mukaan mahtuu myös hieman suihkuttelua. Titta Kalajainen (vas.), 11v, Selänpään VPK.sta on harrastanut palokuntaa kaksi vuotta. Harrastus on mieleinen ja hurjan kiva. Leirin tähänastisesti paras juttu on ollut eilisillan uintireissu, sillä rannan vesi on tosi lämmintä. Titta odottaa hieman loppuviikon diskoa ja toivoo, että silloin kanttiinissa olisi enemmän valinnanvaraa karkkien suhteen. Miro Dillströn, 11v, on ollut Rautjärven VPK.ssa yhdeksän vuotiaasta asti. Leirialueelta löytyvät hylsyt kiinnostavat Miroa ja niitä onkin hauska keräillä vapaa-ajalla. Uimaan Miro haluaa mennä aina kun pääsee, toivottavasti mahdollisimman usein! Pia Henttonen Rautjärven VPK.sta antaa hieman kritiikkiä kurssipakettien valmistajille, sillä tämän ikäiset nuoret olisivat valmiita opettelemaan ja läpikäymään myös vaativampia palokuntataitoja. Tämän vuoden leirin motto Pialla on Leikkien oppiin!. Näillä mennään, jes!
TaKu 2 Kurssinjohtajana toimii tänä vuonna Terhi Sillanpää Tirilän VPK:sta. Pirtsakka vaaleaverikkö kertoo ryhmänsä kooksi 41 nuorta. Onneksi hänellä on apuna kouluttaja Eveliina Weckström Kaipiaisten VPK:sta sekä kolme reipasta kouluttajakurssilaista, Antti Kallio Anjalan VPK:sta, Santtu Sivula Kymin Läntisestä VPK:sta ja Jenni Pekkola Kouvolankylän VPK:sta. Terhi kuvailee ryhmäänsä hyvinkin vilkkaaksi. Alkukankeuden jälkeen Taku 2 kurssilaiset ovat päässeet hyvin opiskelun makuun. Kurssilla käydään läpi palokuntalaisille tärkeitä asioita; alkusammutusta, letkujen käsittelyä, suihkuttelua, solmujen tekoa, narujen käsittelyä sekä ensiapua. Ja tietenkin käydään uimassa, koska tiiviin opiskelun lomassa pitää olla välillä myös hauskaa. Jere Hyppänen 13v, Kouvolankylän VPK, kertoo, että letkujen käsittely on hänelle jo tuttua, sillä sitä on harjoiteltu omassa palokunnassa nuoriso-osaston harjoituksissa. Jeren mielestä leirillä hauskinta on uiminen, vapaa-aika ja muu ohjelma. Jennin mulkaisun jälkeen Jere lisää, että on koulutuskin ihan ok. Aino Vaaranmäki 9v, Imatran VPK, kertoo oppineensa kurssilla siansorkkasolmun tekemisen ja oli asiasta hyvin onnellinen. Hänen mielestään leirillä mukavinta on syöminen ja uiminen. Aikakin kuluu nopeasti kun joka päivä on koulutusta, toisten mielestä se on hyvä asia, mutta muutama on asiasta erimieltä. Kurssinjohtajan mottoina ovat: REIPAS JA ILOINEN LEIRIMIELI! HOMMA SUJUU KUN PUHALLETAAN YHTEEN HIILEEN! Jenni Pekkolan vakiolause kun homma ei suju: ULKORUOKINTAAN!
TaKu3 Ensiapupainotteisella kurssilla 34 13 15- vuotiasta nuorta palokuntalaista opettelee ensiavun antamista live-tilanteissa. Eli mitä tehdään kun siviilinä kohdataan ensiavun tarpeessa oleva ihminen. Harjoitusvälineenä tälläkin kurssilla toimii tuttu ja turvallinen Anne-nukke. Annehan ei tunnetusti kaihda tai valita kovastakaan kohtelusta! Rauhallisen oloinen kurssinjohtaja Tomi Nurmiainen (toinen oikealta) Luumäen PVPK:sta kertoo, että nuoret ovat hyvin innostuneita ensiavusta ja osallistuvat aktiivisesti harjoitteisiin. Samaa sanovat kouluttajakurssilaiset, Tatu Tyrisevä, Nuijamaan VPK, Sara Pohjalainen, Nuijamaan VPK, Marleena Kuusela, Liikkalan VPK ja Janne Kallio, Anjalan VPK, jotka avustavat Tomia ja toisena kouluttajana toimivaa Hannes Karhista Villähteen VPK:sta. Nuorten kouluttajien mielestä ryhmä on hyvä, ellei erinomainen. Perustaidot ovat kurssilaisilla hyvin hallussa ja nyt ei tarvitse kuin treenata tekniikoita. Kiitoksia siis lähtee kurssilaisten kotipalokuntiin hyvästä peruskoulutuksesta. Vain kaksi oppituntia tästä kurssista käytetään kalustonkäsittelyy n, siis EA on pääasia. Kolme nuorta naista, Sonja Korhonen (yläkuvassa vas.) 15v, Taipalsaaren VPK:sta, Sanna Sohkanen 15v, Taipalsaaren VPK:sta ja Tiia Mölsä 14v, Villähteen VPK:sta, istuvat puiden katveessa ja katselevat tarkkaavaisina harjoitusta. Sannan mielestä leirillä on ollut toistaiseksi kivaa, sää saisi vaan olla lämpöisempi. Parasta antia leirillä on uudet kaverit ja tietenkin uudet taidot!!!
TaKu 4 Mikko Rämä, Valkealan Jokelan VPK, kurssijohtajana luotsaa yhdessä Vesa ja Tero Pekkolan, Kouvolan VPK, kanssa 24 hengen nuorisoryhmää. Ryhmä on jaettu kahtia, jotta kurssilaiset saavat yksilöllisempää opetusta. Kurssilaiset ovat iältään 14-15- vuotiaita. Ensimmäinen ryhmä opiskelee pirteän kaksikon, Vesan ja Teron, kanssa pintapelastuksen perusperiaatteita ja perusteita parakin luokkahuoneessa. He harjoittelevat pukemaan pintapelastusvarusteita ja käyvät läpi tarvittavat välineet. Tällä kertaa harjoitus suoritetaan kuivana, sillä järvelle on sen verran matkaa, ettei kurssiaikataulu anna mahdollisuutta harjoitella tositoimissa. Toinen ryhmä harjoittelee polttavan auringon alla Mikon opastuksella sammutustekniikoita ja suorittavat sammutushyökkäyksen harjoitustaloon. Nuoret kuuntelevat totisina, sillä TaKu 4 on viimeinen nuoriso-osaston tasokurssi ja seuraavat kurssit tähtäävät sitten jo hälytysosastotehtäviin. Aleksanteri Liikkanen 14v, (vas.), Lappeenrannasta, Anton Stam 14v, Iitistä ja Pinja Karuveha, 14v, Lauritsalasta.
EA - Koulutus Potilas on tajuton, eloton ja shokissa. Miten toimitaan? kuulu kurssinjohtaja Pauli Ollikan, Jaalan VPK, kysymys ea-koulutusluokassa. Ryhmä nuoria ensiapukurssilaisia alkavat toimia. Kysymyksiä satelee luokassa, Onko lanssi tulossa?, Tuntuuko pulssi?. Näkee selvästi, että nuorilla on homma hallussa. Tämä vuoden kurssille osallistuu 15 nuorta ikähaitarista 15 17- vuotta. Koulutuksessa syvennetään ensiavun perustaitoja sekä samalla terävöitetään toimitapoja. Teoriat ovat lyhyitä tietoiskuja, sen jälkeen samainen asia harjoitellaan käytännössä. Paulin lisäksi kurssilla toimii kouluttajina Jaalan VPK:n rautainen ammattilaiskaksikko Laura Vierula ja Carita Vainio. Kouluttajat luonnehtivat oppilaitaan hyviksi tyypeiksi ja kohtuullisen motivoituneiksi vaikka osa heistä onkin heitetty kurssille sammutustyönkurssin peruuntumisen vuoksi. Ohjelma osallistui ensiapuharjoituksiin antaumuksella.
RJ RJ eli ryhmänjohtajakurssi on Mister Reijo Hounin, Iitin VPK, vetämä koulutus johon tänä vuonna osallistuu 17 nuorta. Ikää näillä nuorilla on 15 17- vuotta. Kurssin toisena kouluttajana toimii Juha Ari, Elimäen VPK. Koulutuksen tarkoituksena on kouluttaa näistä nuorista tulevia ryhmänjohtajia ja apukouluttajia. Kurssi asento, katse oikeaan PÄIN!, kuuluu komento kun lehdistön edustaja saapuu paikalle. Toimituksen noviisi kaivaa ripeästi kameransa esiin ja ottaa kuvan. Nuoret seisovat suorissa riveissä, selät suorina ja katseet tiukasti oikealle suunnattuina. Upeaa katseltavaa. Nämä nuoret, jotka kirmaat iltaisin pitkin leirialueen tannerta niin että Utin kankaan hiekkatiet pölyävät, seisovat nyt Reijon ja Juhan edessä ryhdikkäinä, totisina ja valmiina seuraavaan käskyyn. Ja seuraava käsky tulee: LEPO. Mister Houni kertoo, että ryhmä on kehityskelpoinen ja Juha nyökyttelee vieressä.
Kouluttajakurssi esittäytyy! Kurssia johti tänä vuonna Ilkka Vainio Imatran VPK.sta. Kun leirilehden toimittaja kävi jututtamassa Ilkkaa ja Ilkan kouluttajakavereita, kuljeskeli Ilkka ahonlaitaa ilman paitaa, joten kamera pysyi visusti pussissa. Onneksi Ilkkakin on Facebookissa ja kuvapulma ratkesi helposti! Ilkka kertoo, että tänä vuonna kurssilaisia saapui seitsemästä eri vpk.sta. Tiukan viikonlopun aikana kouluttamista läpikäydään niin teorian kuin käytännön harjoitteiden kautta. Erittäin tärkeää on oppia motivoimaan ja vastaamaan opetettavien kysymyksiin. Sunnuntaina kurssilaiset lähtivät tositoimiin ja viikon aikana he pääsivät testaamaan kouluttajan taitojaan urakalla. He olivat mukana muiden kurssien kouluttajatiimeissä. Vielä lauantai-iltapäivänä kurssilla ei ollut tapahtunut mitään suurempia kömmähdyksiä. Kaikki oli sujunut mallikkaasti, mutta Ilkka totesi virnuillen että vielähän tässä ehtii. Hyvin totta tuo! Ilkka ja Ilkan toverit kuvailivat tämän vuoden kurssiporukkaa yhdellä lauseella: Aina on mahdollisuus. Mitä kouluttajat sillä tarkoittivat, se jää jokaisen oman harkinnan varaan ;) Kolmasosa kouluttajakurssilaisia ylhäältä vasemmalta lukien: Antti Kallio, 16v, Anjalan VPK, Robert Lehtinen, 16v, Anjalan VPK, Jenna Tiukkanen, 16v, Anjalan VPK, Janne Nieminen 16v, Anjalan VPK ja Jenni Pekkola, 18v, Kouvolankylän VPK
Hehku 2011 koulutusleirin kurssipriimukset Kouluttajat ovat kehuneet kurssilaisiaan reilulla kädellä. Tänä vuonna leiriläiset ovat olleet innokkaita oppimaan. Jokaiselta kurssilta voidaan kuitenkin nimetä vain yhdet priimukset ja tänä vuonna kaikista aktiivisimmat olivat seuraavat: Aku 1 Ella Runni, Selänpään VPK Aku 2 Antti Luukkonen, Kouvolan VPK TaKu 1 Niko Tolvanen, Kouvolan VPK TaKu 2 Liisa Räsänen, Lappeenrannan PVPK TaKu 3 Tatu Sairanen, Luumäen VPK TaKu 4 Aleksanteri Liikkanen, Lappeenrannan VPK EA Jaakko Järvisalo, Villähteen VPK RJ Kurssi Eero Kiuru, Luumäen PVPK Nuoriso-osaston kouluttajakurssi Simo Sarimo, Kotkan VPK
Leirikaste Lopuksi osallistujat kuljettiin mönkijän peräkärrissä leikkirantaan. Siellä kokeiltiin ensin lämmitettyä vettä ja sen jälkeen rastin pitäjät heittivät rohkelikot patjamereen. Aikamoisia ilmalentoja siellä nähtiin! Hehku 2011- leirikasteessa tehtävänä oli ensin seurata silmät suljettuina maahan levitettyä työjohtoa. Reitin varrella oli törmäyksiä aiheuttavia puita ja sankoruiskumies, joka suihkutti kylmää vettä rohkeiden osallistujien päälle. Letkun päässä oli iso saavi puuroa. Puuron sekään oli hupsista vain tippunut puurolusikka ja tehtävänä oli etsiä syömäväline paljain käsin. Puuroa ylti aina kyynärpäihin asti, joten sitä oli todella reilusti. Yöks! Tänä vuonna leirikasteeseen uskaltautuivat ainakin seuraavat reippaat leiriläiset ilmoittautumisjärjestyksessä: Saku Kiiveri Björn Eemi Kyllönen Jonna Tiia Mölsä Henna Hänninen Sonja Korhonen Sanna Sohkanen Aleksi Markoff Noora Hietanen Tiia Toikka Anni Perätalo Milla Pitkänen Sini Karo Miro Billström Antti Liimatainen Jonne Hämäläinen Tatu Sairanen Leevi Paavilainen Valtteri Ylätalo Vili Raussi Aleksi Aaltonen Veeto Kniluoma Joel Rissanen Ella Pylväläinen Oona Hannula Julia Tuominen Veera Sorsa Eetu Järvi Leevi Repo Jesse Smolander Jarmo Muikku Mikael Lehto Olli Taskinen Ville Toikka
Leiriolympia Leiriolympialaisissa taisteltiin tänä vuonna neljässä eri lajissa: pallon pujotuksessa pääjohdon läpi, korikävelyssä, tukkihumalassa ja veden kuljetuksessa istuen jonossa päiden yli. Joukkueita oli 11. Hieno kokoonpano, eikös vain! Joukkueiden järjestäytymisestä tuli aikamoinen kuhina ja kihinä. Intoa riitti! Taitavat nuoret herrat kuljettivat pallon pääjohdon läpi totisella yhteishengellä! Kaksi poikajoukkuetta taisteli kiivaasti vedenkuljetus-tehtävän parissa. Vesiroiskeilta ja kastumiselta ei vältytty, mutta eikös se kesä kuivaa minkä kastelee ;)
Tuttu ja aina yhtä hauska korikävely oli yksi olympianumero. Tänäkin vuonna kävelyssä nähtiin totisia taidonnäytteitä! Aina yhtä hullunkurin ja hassunhauska tukkihumala toimii joka kerta ja vieläpä ilmaiseksi! Niin myös tänä vuonna Leiriolympialaisten viisi parhaiten menestynyttä joukkuetta: 1. Samppa ja tytöt, 47p 2. Taipalsaaren mussukat, 47p 3. KS Superstars, 40p 4. Hurjat ankat, 31p 5. Jaalan VPK, 28p RJ Pellet, 28p Samppa ja tytöt- joukkue ja Taipalsaaren mussukat- joukkue saivat saman verran pisteitä, mutta yhdessä tehtävässä ensimmäiseksi mainittu menestyi kokonaisvaltaisesti jälkimmäistä paremmin. Tästä syystä Samppa ja tytöt selviytyivät voittajiksi. Onnea!
Sankoruiskun SM Suoraan Sankoruisku SM kilpailusääntöjä lainaten kilpailun tarkoitus on kehittää palokuntanuorten sankoruiskun käsittelytaitoa, urheilumieltä ja palokunta henkeä. Joukkeet valmistautumassa Sankoruiskun SM kisaan. Tänä vuonna taistoon lähti seitsemän kolmen hengen joukkuetta Kaakkois-Suomen alueelta: kaksi Anjalasta ja kaksi Selänpäästä sekä yhdet joukkueet Liikkalasta, Jaalasta ja Luumäeltä. Joukkueiden sisällä yksi osallistuja sai täyttää kilpailuvuonna 12 vuotta, yksi enintään 14 vuotta ja yksi enintään 17 vuotta. Kilpailuvarusteina joukkueilla oli kypärät, saappaat ja hanskat. Muuten asu oli vapaa. Tehtäviä Sankoruiskun SM kilpailussa on kaikkiaan kuusi: 1. Sankoruiskun etsintä joukkue etsii silmät peitettynä sankoruiskun 2. Fortuna joukkueen tulee suihkuttaa kaksi palloa oikeisiin kohtiin 3. Putkipallo joukkue suihkuttaa putkeen vettä niin, että putkessa oleva pallo putoaa 4. Keinu joukkue suihkuttaa vettä astiaan niin, että keinu heilahtaa riittävästi 5. Pujottelu joukkue suihkuttaa pallon maassa olevan radan läpi 6. Sokkosuihkutus joukkue suihkuttaa keilat kumoon niin, että suihkuttaja on näköesteen takana ja muut jäsenet antavat ohjeita Kilpailun voittaja ratkeaa kokonaisajan perusteella.
Vettä piti lisätä sankoruiskuun useaan kertaan kilpailun ajan. Hyvä Pietari!, kuului yleisöstä isän kannustus. Hehku 2011 leirillä Sankoruiskun SM kilpailun kolmen kärki muovautui seuraavanlaiseksi: 1. Jaalan VPK ajalla 8:28 2. Selänpään VPK pojat ajalla 14:31 3. Selänpään VPK tytöt ajalla 15:10
Vierailupäivän kurssiesittelyt Vierailupäivänä parhaaseen katseluaikaan leirin kaikki kurssit lukuun ottamatta nuoriso-osaston kouluttajakurssia esittäytyivät vierailijoille ja muille leiriläisille. Aku 1 suoritti yleisön edessä vesiviestin. Viestissä kaksi joukkuetta kuljetti vesiilmapalloja astiasta toiseen. Tsemppi oli hurja ja meno mieletön! Aku 2 puolestaan luotti toiminnalliseen ohjelmanumeroon. He sammuttivat ensin käsisammuttimella neliön mallisen, suurehkon rajatun alueen. Sen jälkeen sammutettiin vielä rasvapalo sammutuspeitteellä. TaKu 1:sen esittelyssä yksi ohikulkija pökertyi ja kaveri ei saanut tätä hereille. Kurssitoverit muistuttivat auttajaa hätänumerosta ja huusivat yhteen ääneen Yksi, yksi, kaksi!.
TaKu 2:lla pojat päättivät pitää grillibileet olohuoneessa ja poistua kesken kaiken kauppaan makkaraostoksille. Tällä välin grillin tuli levisi olohuoneeseen ja ohikulkija kutsui palokunnan. VPK saapui paikalle paloautolla ja yksikkö suoritti ripeästi perusselvityksen. Tuli saatiin hallintaan alta aikayksikön. TaKu 3:n esittelyssä autoilija ajoi kolarin ja kuski jäi autoon, eikä päässyt itse pois. Palokunta saapui paikalle ja pelasti potilaan, jolla oli jo sokin oireita. Ensiavuksi reippaat kurssilaiset muun muassa käärivät potilaan avaruushuopaan. Toinen osa kurssista teki vaahtoselvityksen ja esti täten auton syttymisen tuleen. TaKu 4 esitteli meille kuuminta palokuntamuotia. Tarjolla oli sammutusasun esittely, paineilmalaitteiden selkäänlaitto ja pintapelastuspuvun pukeminen. Lisäksi kurssi näytti miten tajuton potilas laitetaan kylkiasentoon.
Ensiapukurssilaisilla kävi vahinko iltalenkillä. Kolmen kaveruksen porukka törmäsi katuvaloon. Yksi meni sokkiin, toinen tajuttomaksi ja kolmas elottomaksi. Aikamoinen yhteenotto! Välissä soitettiin hätäpuhelu ja täten saatiin palokunta paikalle. Avun saavuttua tajuton käännettiin kylkiasentoon, elotonta alettiin elvyttää ja sokkipotilasta rauhoiteltiin sivummalla. RJ- kurssi marssi ensin ympäri kenttää muodostelmassa. Yleisön eteen saapumisen jälkeen osa kurssilaisista näytti miten palonarua käsitellään.
NH 90 ja 1500 litraa vettä Vierailupäivänä leirialueella koettiin jänniä hetkiä, kun suuren suuri ja valtavan valtava kärpänen lensi muutaman kerran leirikansan yli. Utin jääkärirykmentin monitoimi helikopteri, NH 90, suoritti ihailevia katseita aikaansaaneen ylilennon. Paluumatkalla kopteri näytti vielä, miten se pystyy tarvittaessa muun muassa osallistumaan metsäpalojen sammutuksiin. Kopterin alla riippuvaan sammutusvesisäkkiin mahtuu vettä 1500 litraa. Kopteria varten Utin leirialueen hiekkakentälle oli rajattu neliö, johon NH 90 vesilastin tähtäsi. Näky oli mahtava, kun puolitoistatuhatta litraa vettä humahti hiekkakentän keskelle. Melkoinen kärpänen, ei tähän muuta voi sanoa!
V52 Maavoimien Vaahtoyksikkö Keskiviikkona leirillä vieraili melkoinen mörkö, valtavan kokoinen V52 eli Maavoimien Vaahtoyksikkö. Esittelijänä oli Tuomo Hintikka (kuvassa). Hän kertoi, että vuodessa V52 kiertää noin kymmenen kertaa erilaisissa avoimissa ovissa esimerkiksi paloasemilla ja kouluilla. Tuomosta paras vastaanotto V52.sen esittelytilanteessa on tieto ruokapalkasta. Leirilläkin Tuomo saa kiitokseksi ruuat ja kahvit, kyllä miehen kelpaa! :) Raskas vaahtoyksikkö Tekniset tiedot Kori: Saurus, Sisu E11, TK-KK 6x6, miehistöohjaamo 1+5 Moottori: Cummins 11 L / 420hp Mitat: Pituus 9,55 m, Leveys 2,55 m, Korkeus 3,72 m, Paino 24 000 kg Säiliöt: Vesi 5400 l, Vaahtoneste 400 l, Jauhe 250 kg Pumppu: Rosenbauer N40, 4000 lpm / 10 bar Vesi-/vaahtotykki: Rosenbauer RM60, 3600 lpm / 10 bar + Palo- ja Pelastusvälineistöä
Poliisista päivää Näytä sun pistooli!, kiljaisee innokas poika poliisin nähdessään. Emmie sitä voi esille ottaa nyt, ainoastaan jos pyssyä tarvii ihan oikeasti tai jos harjoitellaan, vastaa komisario Saarikivi. No entä sitten käsiraudat? toiveikas poika jatkaa. Ne on kyllä niin likaiset, koska ne on ollut oikeilla rosvoilla. Ei niitä teille voi laittaa, valittelee Saarikivi. Poliisiauton ympärillä riitti kuhina, kun Saarikivi esitteli autoa ja tarvikkeita uteliaille leiriläisille. Autossa oli mukana myös aito poliisikoira. Sitä leiriläiset saivat ihailla kauempaa, sillä koiraa ei voinut ottaa autosta ja häkistä pois. Kiitos teille kivat poliisit!
Jututuksessa Valtionvirkamiehet Markku Hatara (vas.), johtaja ja Einari Kapiainen, pelastusylitarkastaja. Molemmat ovat Etelä-Suomen aluehallintovirastosta, Pelastustoimen ja varautumisen vastuualueista. Markku vaikuttaa Helsingissä ja Einari Kouvolassa. Tämän tehokaksikon tehtävänä on ohjata pelastustoimea koko Etelä-Suomen alueella. Tähän tehtävään kuuluvat myös erilaiset koulutukset ja niiden järjestelyt. Einari on ollut mukana myös Hehku 2011- leirin valmisteluissa. Hän olisi saanut järjestettyä leirillä muun muassa keittiötykit, mutta ne tulivatkin sitten toista kautta. Markku ja Einari kiertävät kesäisin ainakin kolmella Etelä-Suomen alueen palokuntanuorten leirillä. Toki kaksikko liikkuu aina kun kutsu käy. Etelä- Suomen alueella on noin 200 vapaapalokuntaa, joten kaikissa niissä ei voi vierailla vuosittain. Joka vuosi käydään kuitenkin joissakin palokunnissa ja useimmiten kyseessä ovat palokuntien tai merkkihenkilöiden syntymäpäivät. Miehillä on kunniakkaan pituiset uravuodet takana, sillä Markulla vuosia on kertynyt jo 24 ja Einarilla 31. Vuosien saatossa toimenkuvaan kuuluvat tehtävät ovat muuttuneet suuripiirteisimmiksi, sillä yksityiskohtainen valvonta suhteessa palokuntiin on vähentynyt ja ohjauksen rooli on kasvanut. Ennen palokuntiin oli kiinteä yhteys, mutta nykyään yhteydet kulkevat pääasiassa pelastuslaitosten kautta. Kun ajatellaan toimea 10-vuoden säteellä, niin ennen töissä täysi pääpaino oli pelastustoimessa. Nyt pelastustoimen osuus on puolet ja loppuosa tulee täyteen yleisestä vaaraan varautumisesta. Tähän kuuluvat kaikki asiat vesikriiseistä aina pandemioihin asti. Markusta ikimuistoisimpia hetkiä pelastustoimessa ovat onnistumisen hetket. Hän on ollut paljon mukana onnettomuustutkinnassa ja aina kun onnettomuuden syy kirkastuu ja syy-seuraussuhteen paljastuvat, tulee helpottunut ja hyvä mieli. Einari puolestaan kokee lisääntyneet kansainväliset kontaktit erittäin positiivisena asiana. Hän on tyytyväinen etenkin siihen, miten yhteydet itään päin ovat kasvaneet. Hän toivoisi, että palokuntanuoret lähtisivät entistä aktiivisemmin mukaan kansainvälisiin tapahtumiin. Palaute etenkin idän reissujen osalta on lähes poikkeuksetta ollut erittäin myönteistä ja innostunutta. Einarin
sanoja seuraten nuorista näkee palokuntatoiminnan jatkuvuuden ja nuorista kasvaa uusia vastuunkantajia. Tehkäämme siis työ nuorten parissa kunnolla! Hauskana kevennyksenä Markku kertoo, että pelastusala vie kertakaikkisesti mennessään. Hän tarkistaa esimerkiksi aina ravintolaan mennessään automaattisesti alkusammuttimien sijainnit. Einari toivoo, että nuoret muistaisivat palokuntaharrastuksen myös aikuisiällä. Vapaaherra Kotkasta Kutsuvieraiden joukossa oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa tuore eläköitynyt Kaakkois-Suomen Pelastusalanliiton toiminnanjohtaja Ahti Kärki. Uraa Ahtilla on takana aina vuodesta 1989 asti. Leireillä hän on ollut mukana toimittajan silmissä aina ja tehtäviä leirin sisälläkin on ollut monia huoltojoukoista leiripäälliköksi asti. Koulutusleirin leiripäällikkö Ahti oli ensimmäistä ja viimeistä kertaa vuonna 2009. Kutsuvieraana oleminen tuntuu Ahdista hyvälle. Vuosia töitä tehneenä on mukava katsoa miten muut ovat leirin järjestäneet tällä kertaa. Leiriportilla huomasin leiriväen vaihtuvuuden, sillä ensimmäistä kertaa ikinä nimeäni kysyttiin saapuessani, kertoo Ahti. Vaihtuvuus toki on hyvä, sillä siitä näkee palokuntatoiminnan jatkuvuuden. Ennen toiminnanjohtajaksi ryhtymistä Ahtilla ei ollut virallista palokuntataustaa, mutta 1950- luvulla hän oli mukana Myllykosken tehdaspalokunnan poika-osastossa. Kyllä me paljon kierreltiin muissakin paikoissa ja esimerkiksi MyPa.n peleissä oltiin, mutta tehdaspalokunnasta sai usein limonadia harjoitusten jälkeen ja siellä me tykättiin olla, Ahti muistelee hymyssä suin. Yksi ikimuistoisimmista tapahtumista palokuntatoiminnan saralla on Ahtin mielestä Utissa nykyiselläkin leiripaikalla järjestetty Tulisalpa- leiri vuonna 1997. Leiri onnistui kokonaisuutena erittäin hyvin ja siitä jäi paljon hyviä muistoja. Ahti kertoo, miten kaksi päivää ennen Tulisalpan päättymistä leirin turva joutui selvittelemään ikäviä varkaustapauksia. Siitä lähti liikkeelle huhu, että selvittelyn kohteena ollut palokunta poistuisi leiriltä päivää muita aiemmin. Ahti otti reippaasti yhteyttä kyseisen alueen johtohenkilöön, joka sattui olemaan ja on yhä, hänen hyvä ystävänsä. Asia saatiin selvitettyä, eikä kukaan loppujen lopuksi lähtenyt. Tapahtuneesta jäi hyvä mieli, sillä asia saatiin ratkaistua rehdisti ja luottamuksellisesti. Loppukesälle Ahtilla on paljon ohjelmaa. Yksistään tällä viikolla Ahti aikoo juhlia naapurinsa 60- vuotis synttäreitä ja pojanpoikansa 5-vuotis juhlia. Sukuun on syntymässä pian uusi lapsonen ja saapumista odotellaan tälle tai ensi viikolle. Ahti on vaimonsa kanssa koko ajan lapsenvahti
valmiudessa, sillä lapsenhakureissun ajaksi he ottavat hoitoon perheenlisäystä odottavan perheen 2- ja 5-vuotiaat lapset. Elokuussa Ahti on lähdössä Tallinnaan suvun murkkuikäisten lasten kanssa ja muitakin matkoja loppukesään mahtuu. Vaimonsa kanssa hän osallistuu harvinaisten tautien yhdistyksen järjestämään Parisuhdeviikonloppuun. Lisäksi Ahti vaimoineen käy viisi kertaa viikossa uimassa ja luvassa on myös lastenlasten yökyläilyreissuja. Ahti seuraa palokuntatoimintaa päivittäin Facebookin kautta. Puolet hänen fb- kavereistaan ovat palokuntalaisia, joten päivityksiä seuraamalla tuoreet uutiset kuulee nopeasti. Ahkerimpia päivittäjiä ovat hänen mielestään tämän vuoden turvapäällikkö Alpo, toimistoa pyörittävä Jesse ja keittiön Mari. Olkaa muutkin yhteydessä Ahtiin ja kertokaa kuulumisia! Leiriläisille Ahti haluaa vielä sanoa pari sanaa: Osallistukaa aktiivisesti koulutukseen, ja hankkikaa uusia ystäviä yhtä ahkerasti! Muistakaa myös hyvä ja rehti leirikäyttäytyminen. Tässä meillä on esimerkillisen ahkera ja aktiivinen vapaaherra, joka nauttii mieluiten itse grillattuja kananpojan minuuttipihvejä ja uusia perunoita suoraan omasta perunamaasta! Portinvartijat Leirin turvallisuutta vahditaan itse leirialueen tarkkailun lisäksi myös leirin pääportilta käsin. Turvalla on käytössä myös järeitä aseita (vas.). Portti ei päästä asiattomia tulijoita leirille, vaan varmistaa, että rajojen sisäpuolelle pääsee vain tänne kuuluvia henkilöitä. Jokaiselta tulijalta pyritään saamaan vastaukset kysymyksiin: Kuka, mitä, missä, miksi ja milloin?. Leirialueelta poispäin menijöiltä tiedustellaan poistumisen syy ja paluu-aika. Näin pysytään perillä siitä, ketä leirialueella milloinkin on. Portti työskentelee kolmivuorojärjestelmällä ja yksi päivävuoro kestää seitsemän tuntia. Yöllä vuoro on tunnin lyhyempi. Kerrallaan päivystyksessä on tavallisesti kolmesta neljään henkeä. Vilkkainta portilla on tähän asti ollut hämärän aikaan, hämäriä menoja riittää! Huomiseen vierailupäivään portilla ei olla vielä suuremmin varauduttu. Ehkä me suljetaan portti ja juostaan
karkuun?, kuuluu vieno ehdotus portinvartijan teltan vierestä. Keskiviikolle odotetaan joka tapauksessa runsaspäistä vierailijajoukkoa ja portilla riittää varmasti tekemistä koko päiväksi. Ari Vakkila (vas.) Nuijamaalta, Petri Pakkanen Taipalsaaresta ja Vesa Viljakainen Villähteeltä ovat ylpeitä tutkastaan ja automaattisesta nopeuden valvonta kamerastaan. Mika Sahlberg Liikkalasta riemuitsee rehellisistä munkkikahveistaan! Tämän vuoden leirin kunniaksi käyttöön on otettu automaattinen nopeudenvalvonta. Ylinopeutta ajavista autoista napataan kuva ja liikennerikoksesta seuraamuksena on portinvartijan yhteydenotto Rangaistusvaatimusilmoituksen tiimoilta. Ai ai mitä velikultia portilla onkaan! Porukka suunnittelee suorittavansa ratsioita myös leirialueella mahtipontisen leiritutkan avulla. Mahdollisia ratsiapaikkoja on kaavailtu saunareitin varrelle ja osittain myös leirialueelle turhan nopeiden polkupyöräilijöiden ja juoksijoiden vuoksi. Huhu kertoo, että leirillä on liikuttu toisinaan turhan ripsakkaa vauhtia! Portilla ollaan hieman eristyksissä muusta leiristä, mutta ei tuota vaikeuksia uskoa ettei tällä porukalla tule tylsää vahtivuorojen aikana Leiripäiväkodin kuulumisia Riitta Torikka luotsaa tänä vuonna erittäin tarpeellista leiripäiväkotia. Tällä kertaa apuna ovat Aini ja Kari Lautamatti. Kaikki päiväkodin uutterat ahertajat tulevat Selänpään VPK:sta. Päiväkodin palveluja käyttää säännöllisesti leirin aikana kuusi lasta, joista nuorin on alle vuoden ja vanhin kuusi vuotta. Hoitopaikka aukeaa aamupalan aikaan, jolloin suurin osa lapsista saapuu. Paikka menee kiinni tyttöjen uimavuorojen mukaan joko viideltä tai puoli seitsemältä, sillä Riitta lähtee silloin vahtimaan uijia. Hoidossa leikitään paljon ja ajallisesti noin puolet ruokailujen väleistä pyritään olemaan ulkona ja puolet sisällä. Lapset
tykkäävät kuunnella satuja, piirrellä, rakennella palikkatorneja ja tutkia leirialuetta ympäröivää luontoa. Tiistaina lapset pääsivät paloautoajelulle ja olivat siitä aivan täpinöissään! Riitta kertoo, ettei päiväkodin pyörittäminen ole raskasta, vaikka niin voisi ajatella. Muut leiriläiset, niin lapset kuin aikuisetkin käyvät moikkailemassa pitkin päivää ja leiri muutenkin suhtautuu nuorimpiin osallistujiin hyvin positiivisesti. Lisäksi Riitta kehuu apulaisiaan Mulla on nyt niin hyvät ja reippaat apulaiset tässä, että ei tämä raskasta ole. Hyvä Aini ja Kari, olette loistavia! Leiripäiväkotia on järjestetty noin kymmenen vuotta ja vuosien saatossa hoitotarve on vaihdellut. Välillä hoidossa on ollut vain kaksi lasta ja välillä jopa seitsemän. Tämä vuosi on siis melko runsaslukuinen kuuden lapsen lukemallaan. Nyt mukana on kolme alle 3-vuotiasta lasta, joten vaipparumbaa riittää. Riitta muistuttaa, että muutkin kuin hoidossa olevat lapset saavat tulla päiväkotiin käymään. Paikalla on aina vähintään yksi aikuinen, joten jos haluaa tulla juttelemaan, niin siihenkin on mahdollisuus. Päiväkoti on tärkeä osa leiriä. Se mahdollistaa pienten lasten vanhempien osallistumisen leirille ja vapauttaa aikuiset leirin töiden pariin. Osa vanhemmista on kouluttamassa, osa keittiössä tai kioskissa ja loput ovat muissa hommissa. Leirilehtikään ei olisi nykyisellään ilman lastenhoitoa, sillä onpa hoidossa myös leirilehden päätoimittajan lapsi. Suuri kiitos päiväkodin väelle, teitä todella tarvitaan!
Neljän sukupolven kohtaaminen Tänä vuonna leirillä on neljä sukupolvea samaan aikaan, samalla alueella. Jaakko Tapanainen 40- luvulta, Alpo Tapanainen 60-luvulta, Heini Aarnio 80-luvulta ja Nooa Aarnio 2010-luvulta. Jaakko Tapanainen (kuvassa oik.) meni mukaan palokuntatoimintaan vuonna 1957 isänsä ja setänsä vanavedessä. Hänen pitkään ja rikkaaseen palokuntauraan mahtuu vaikka mitä! Jaakko on vuosien saatossa toiminut muun muassa palomiehenä, nuoriso-osaston johtajana, palokunnan hallituksen puheenjohtajana, palokunnan varapäällikkönä, vesisukeltajana, savusukeltajana ja nyt palokunnan kunniapäällikkönä. Palokuntaurasta mieleen on erityisesti jäänyt kaikki ne tilanteet, joissa on jouduttu etsimään pieniä lapsia palavista taloista. Jaakko on tunnollisesti toiminut niin palokuntanuorten koulutus- kuin virkistysleireilläkin erilaisissa toimihenkilöiden tehtävissä. Tänä vuonna Jaakko työskentelee huollossa. Pikku hiljaa nuorten osuus leireillä on Jaakon mielestä kasvanut ja sitä on ollut hyvä seurata. Myös tilat, joissa leireillä toimitaan, ovat parantuneet. Ehdottomasti paras leiri on Jaakon mielestä ollut vuoden 1997 Tulisalpa. Siellä hän vietti leiriviikon kuljetuspäällikkönä. Toivottavasti palokuntatoiminta jatkuu vähintään samanlaisena kuin nyt. Miehistöä palokunnissa ei koskaan ole liikaa, joten jäseniä tarvittaisiin lisää, kertoo Jaakko. Leiripostia hän lähettää leiriläisillä ja toivoo, että kaikki jaksavat jatkaa ja olla mukana! Tämän vuoden turvapäällikkö, Alpo Tapanainen, lähti isänsä Jaakon perässä mukaan vpk-toimintaan vuonna 1971. Hän aloitti harrastuksen poika-osastossa, jossa tehtiin esimerkiksi kalustonkäsittelyharjoituksia. Isänsä tavoin Alpon palokuntaura on erittäin värikäs ja tapahtumarikas. Alpo on toiminut muun muassa nuoriso-osaston johtajana, sammutusmiehenä, koulutuspäällikkönä, palokunnan päällikkönä, yksikönjohtajana, alueen ja liiton nuorisotyön ohjaajana, valtakunnallisessa nuorisotyö toimikunnassa ja leiripäällikkönä. Lisäksi hän on ollut mukana
vaikuttamassa muutamilla kansainvälisillä palokuntamatkoilla. Tällä hetkellä Alpo toimii muun muassa yksikönjohtajana ja valtakunnallisessa palokuntanuorten nuorisotyössä Kaspelin, HELPE:n ja UPL:n edustajana. Vuoden 1997 Tulisalpalla Alpo oli huoltomestari. Leiri teetti paljon töitä, mutta oli älyttömän kiva! Aivan kuten isänsä, myös Alpon mielestä Tulisalpa on ollut kaikkien aikojen paras ja onnistunein leiri. Tämän vuoden leiriläisille Alpolla on viesti: Yrittäkää saada mahdollisimman paljon vanhempianne mukaan leireille, jotta saadaan ohjaajia!. Alpon esikoistytär Heini on kulkenut isänsä mukana pienestä pitäen palokuntanuorten leireillä. Varsinaisen harrastuksen hän aloitti vuonna 1995 ja oli siitä lähtien aktiivinen nuorisoosastolainen vuosia. Heini tykkäsi osallistua nuorten kilpailuihin ja harjoituksissa ensiapu ja tilanneharjoitukset olivat parhaita. Kerran hänet on myös valittu Kaakkois- Suomen vuoden palokuntanuoreksi. Heini on muun muassa osallistunut palokuntanuorten leirille Ruotsissa yhdessä noin kymmenen muun suomalaisen nuoren kanssa ja ollut mukana Yötön Yö- leirin kansainvälisen puolen vastuutehtävissä ulkomaalaisten palokuntanuorten keskuudessa. Vuonna 2005 hän alkoi tekemään leirilehteä ja sitä tehtävää Heini on hoitanut neljänä vuotena, niin myös tänä vuonna. Hälytysosaston harjoituksissa Heini ehti käydä muutaman vuoden ennen kuin opiskelu- ja perhekiireet alkoivat viedä turhan paljon aikaa. Viime vuosina Heini onkin pitänyt taukoa varsinaisesta palokuntaharrastuksesta, mutta veri vetää kovasti takaisin. Luultavasti hän palaakin palokunnan pariin, kunhan elämä hieman tasaantuu. Suvun nuorin tulokas, Nooa Aarnio, osallistuu nyt ensimmäistä kertaa palokuntanuorten leirille. Viikon hän viettää leirin päiväkodissa hoitajien ja muiden lasten kanssa. Nähtäväksi jää millainen palokuntanuori Nooasta vielä kasvaa
Suut makiaksi! Kaakkois-Suomen Pelastusalanliiton Naiset ylläpitävät leirikanttiinia. Päävastuu tämän vuoden järjestelyistä on Sirpa Torikalla ja henkilökunta kioskissa vaihtuu päivittäin. Kanttiinin ylläpitäminen on vastuullisten näkökulmasta hauska homma, jossa voi helposti tehdä myös vain päivähommia. Kanttiinin nurkilla käy kova kuhina aina aukioloaikoina. Tämän kesän hittituotteita ovat ehdottomasti olleet Twixsuklaapatukat, Dumle- tikkarit ja Suklaapilvi-tuutit sekä murueskimot. Munkki on joka vuotinen suosikki ja määrällisesti niitä on tänäkin vuonna myyty eniten. Keskimäärin yksi leiriläinen käyttää kanttiiniin päivässä noin 2-5euroa. Muutamia yli kymmenen euron päiväkulutuksiakin on havaittu. Kioskin aurinkoiset tädit toivottavat kaikki leiriläiset tervetulleiksi ostoksille ja vinkkaavat, että joskus saattaa olla hassun hauskoja pikku kilpailujakin! Jutunteko päivänä esimerkiksi tädit järjestivät pienen munkinsyönti kilpailun, jossa munkki piti syödä huulia lipomatta. Kioskin tädit ostivat voittajalle palkinnoksi uuden herkullisen munkin. Makea palkinto siis!
Viimeisen kuumimmat mietteet suoraan leiridiskon syövereistä ja teltta-alueelta! Olli Taskinen, 11v, Jaalan VPK Ihan kivaa on ollut, leiri on liian lyhyt! Tuomas Rotinen (vas.), 15v, Tainionkosken VPK Sairaan hauskaa, koulutus on tärkeää! Sampo Tura, 16v, Kotkan VpK Pakko tulla uudelleen! Milja Muikku, 5v, Selänpään VPK Hyviä mietteitä leiristä! Leevi Paavilainen, 13v, Selänpään VPK Ihan ok!
Jenna Rummukainen, maanantaina 15v, Luumäen PVPK Hauska paikka, vois olla vaikka kaksi viikkoa! Maiju Kankainen, 4v, Kaipiaisten VPK Tykkään olla diskossa! Sanna Sohkonen, 15v, Taipalsaaren VPK Hauskaa olla! Waltteri Halme, 12v, Jaalan VPK Hyvä paikka!
Saku Kiiveri, 11v, Lauritsalan VPK Ihan kiva leiri! Santtu Sivula, 17v, Kymin Läntinen VPK Eka kerta, tosi hauskaa on ollut! Kuuman kostea ja hikinen ohjelmatoimisto esittää ja yleisö taputtaa riemuiten!
Kepposhalko kaiken tietää! Milloin se on patjan alla, milloin makuupussissa. Kuka se sinne vei ja mistä se sinne tuli. Sitä moni aavistelee, mutta harva kuitenkaan tietää. Hehku 2011 kierrätyshalko on viikon aikana käynyt lähes jokaisen vastuuhenkilön makuupaikan läheisyydessä. Kepposhalko kaiken tietää!
HEHKUJA 2011 EXTRA1 Tiistai-illan hiljaisina tunteita Turva pääsi tositoimiin. Velvollisuuttaan noudattaen he joutuivat teippaamaan leirin toimistopäällikön jäähytolppaan. Turva sai tukea tehtäväänsä leirin ohjelmatoimistolta. Pidätettäessä kohde ei tehnyt vastarintaa. Taisi jäädä kiinni istumasta sohvalta eli rysän päältä. Vaan ei huolta. Jäähy kesti vain sen verran, mitä toimistopäälliköltä kesti vapautua teipeistä. Kukaan ei ainakaan tällä hetkellä ole teipeissä tai tolpassa. Vapaus!
HEHKUJA 2011 EXTRA2 Leirillä on havaittu äärimmäistä piittaamattomuutta. Tästä syystä on määrätty seuraavanlainen rangaistus. Rangaistava: Pohjolainen Satu, turvan vuoromestari Rike: On jättänyt noudattamatta pakollista pysähtymismerkkiä. Rikeaika: 7.7.2011 klo 15:46 Rikoksen tekovälineen on käytetty miehistönkuljetusautoa LN 172. Rangaistus: Yhteiskuntapalvelua, vuoden 2012 Turva P1