Sudenvaha Kauko Puottula 15.5.2010 Kun tutustuin Pekka Pavénin kirjaseen Kotikyläni Kärsämäki: historiaa ja tarinoita (2000. 76 s.), kävin läpi samalla omia Kärsämäkeen liittyviä muistojani. Kirjasen sivulla 13 oli kartta Kärsämäen jakokunnan rajoista 1400-luvulla. Tosin samaan karttaan olin törmännyt aikaisemmin Aulis Ojan kirjoittamassa Maarian pitäjän historiassa (1944. I., s. 94), mutta se jäi silloin vaille huomiota. Erityisen kiinnostavaa kartassa oli se miten Kärsämäen ja Saramäen jakokuntien raja on vedetty muinoin. Olen itse asunut Saramäen ja Kärsämäen kylien rajan tuntumassa 1950-luvulta lähtien ja ollut suurin piirtein selvillä missä kylien raja nykyään kulkee. On tietenkin pidettävä mielessä, että nykyinen raja ei ole mikään tae siitä missä raja on muinoin kulkenut. Niinpä Ymmyrsuonmäen, Sudenvahan ja Piipanojanperän sijainti alkoi kiinnostaa. Pian kävi ilmeiseksi, että Ymmyrsuonkatu on rakennettu "väärälle mäelle". Piipanojanperä ilmeisesti viittaa sen puron latvoille, joka luikertelee Toijalan radan vartta ja laskee Vähäjokeen Piipanojan talon kohdalla. Sudenvahan pitäisi siis olla jossain näiden välissä. Kun Ymmyrsuonmäen sijoittaa Ruskon rajalle, nykyisen Karhulantien loppupäähän, asia alkaa selvitä. Maarian pitäjän historian mukaan Ymmyrsuonmäen luona on muinoin sijainnut Härkäkankare (s. ) sekä Sudenvahan ja Piipanojanperän välillä Karjankulju (s.) ja Karjakallio. Pirunpesältä kulki muinoin jonkinlainen tie Sudenvahalle asti, jota saattoi kulkea vielä 1950-luvulla. Mutta lentokentän laajennustyöt katkaisivat sen 1960-luvulla. Vanha punainen makasiini, joka sijaitsi Suihkarintiellä olevan puomin paikalla, purettiin samoihin aikoihin.1990-luvun alussa tehty pellon salaojitus hävitti tiestä loput 400 metriä. Kärsämäki-aiheisessa näyttelyssä Kärsämäen koululla keväällä 2007 oli esillä historiallisesti arvokas Kärsämäen kartta, jonka kuninkaallinen maanmittari Magnus Bergman oli laatinut verotusta varten vuonna 1697. Sen mukaan Kärsämäen kylää "hallitsivat" muutaman mäen lisäksi seuraavat siirtolohkareet: Paliovaha (eli Pallivaha) etelässä, Halisvaha (eli Pirunpesä) sekä Sudenvaha pohjoisessa. Lisäksi Ruskon rajalla oli Miesvaha. Nämä siirtolohkareet toimivat Halisvahaa lukuun ottamatta myös kylien välisinä rajapyykkeinä. Pallivaha, Halisvaha sekä Sudenvaha sijaitsevat eteläpohjoissuunnassa samassa linjassa, siten että Pallivahalta on Halisvahalle matkaa linnuntietä n. 1,7 km ja Sudenvahalle n. 4,1 km. Siirtolohkareiden nimet ja "tehtävät" ovat hieman muuttuneet vuosisatojen kuluessa. Pallivaha ja Pirunpesä ovat säilyttäneet asemansa, mutta Sudenvaha on vaipunut unholaan jo 1800-luvulla, viimeistään 1900-luvun alkuun mennessä. Unohdus näyttää koituneen myös Miesvahan kohtaloksi. Miesvaha on merkitty nykyisille kartoille nimettömänä siirtolohkareena, mutta Sudenvahasta ei ole minkäänlaista merkintää, vaikka monia Sudenvahaa pienempiä siirtolohkareita on karttoihin merkitty.
Sudenvahamäki, johon Magnus Bergman kartassaan viittaa, kohoaa 50 metrin korkeuteen merenpinnasta, mutta yltää vain 10 metriä ympäröivän peltoaukeaman yläpuolelle. Mäki muodostaa
pyöreähkön keskimäärin 140 metriä halkaisijaltaan olevan alueen. Yhtäläisyys alueen ulkomuodossa on näissä kartoissa ilmeinen. Mäen koillispuoli on varsin jyrkkää ja itäpuoli louhikkoista, sen sijaan etelä- ja länsipuoli on varsin loivaa. Ruokamultaa on vuosituhansien saatossa kertynyt rinteeseen sen verran, että lehti- ja havupuut ovat siinä menestyneet. Sudenvahamäki sijaitsee vedenjakajalla. Osa vesistä ohjautuu luonnostaan pohjoiseen ja Ruskolle päin, osa kaakkoon, päätyen Piipanojaan ja Vähäjokeen. Metsän eläimet ovat näin muodostuneen kannaksen kautta voineet siirtyä metsästä toiseen. Bergmanin kartan mukaan Sudenvahan lähellä on viljelytoiminta ollut varsin laajaa jo yli 300 vuotta sitten. Sudenvahamäen etelärinteeseen on jääkauden myllerryksissä törmännyt siirtolohkare (gneissiä). Rytäkässä se on mennyt kumoon ja asettunut ikään kuin poikittain itä-länsisuuntaan. Niinpä siirtolohkareen pohja on nyt eteläisellä sivulla ja tarjoaa jonkinlaista sateensuojaa. Siinä on nähtävissä selviä merkkejä tulen käytöstä. Lienevätkö kivikauden ihmiset siinä asustaneet, metsästäjät lämmitelleet tai sotilaat olleet vartiossa? Etsimättä tulee mieleen Jukolan veljekset, jotka pakenivat Hiidenkivelle. Sudenvaha lepää 43 metrin korkeudella merenpinnasta Sudenvaha ei ehkä koollaan yllätä. Korkeus on 5 metrin luokkaa ja ympärysmitta noin 26 metriä. Se on hieman syrjässä asutuksesta. Olen ollut yli 50 vuotta tietoinen tästä siirtolohkareesta. Sen vierestä on laskettu pikkupoikana mäkeä ja sen päälläkin on kiipeilty. Mutta vasta aivan viime vuosina siirtolohkare on saanut oman nimensä ja erityisen merkityksen. Tehdäänpä kierros Sudenvahan ympäri myötäpäivään.
Kuvassa näkyvät tikkaat ovat 270 cm mittaiset. Mäen päältä pohjoisesta katsottaessa siirtolohkareessa voi nähdä eläimen hahmon. Iltaauringon valossa lännestä katsottaessa valojen ja varjojen leikki voi tehdä melkoisia tepposia.(viereinen kuva). Mäen rinteessä hieman ylempänä 48 metrin korkeudella ja noin 25 metrin päässä siirtolohkareesta on varsin vanha rajapyykki, jossa on yksi keskuskivi ja 4 eri suuntiin osoittavaa kiveä sekä muutama pieni kivi tukemassa näitä. Viisarikivet ovat noin 2,5 metrin päässä toisistaan. Keskuskivessä on selvästi havaittavissa pystyviiva tai ykkönen, joka viitannee Pukkilan ratsutilaan, joka oli kantatila no 1 Saramäen kylässä. Suuntakin on kaakkoon, kantatilan suuntaan. Oheinen kuva on otettu pitkällä kädellä. Tässä luultavasti isonjaon aikaisessa rajakivessä kulkee kaksi rajalinjaa ristiin. Jakokuntien ja kylien välinen raja kulkee kaakosta luoteeseen. Toinen rajalinja kulkee lounaasta koilliseen, suurin piirtein Karhulähteeltä Sudenvahan kautta Vähä-Moision suuntaan ja Ketussuolle. Tätä jälkimmäistä kulkusuuntaa näyttävät metsäneläimet käyttävän vielä nykyäänkin. Lisäksi yksi rajakiven tapainen näyttäisi jäävän näiden linjojen ulkopuolelle. On pidettävä mielessä, että karhu, susi ja kettu ovat olleet haittaeläimiä, varsinkin karjankasvattajien kannalta. Louhikkoinen itärinne tarjoaa mm. ketuille ja mäyrille sopivia kiven koloja. Koillisen puoleisen jyrkänteen juurella, maan rajassa on pari pientä luolaa, joissa ehkä susi on voinut asua. Tämän jyrkänteen muodoissa voisi ehkä nähdä eläimen pään, jos isot kuuset eivät estäisi näkyvyyttä. Tällä paikalla on muinoin ilmeisesti ollut huomattava taloudellinen merkitys. Näin voinee päätellä siitä, että paikka on toiminut Kärsämäen ja Saramäen jakokuntien ja kylien rajana sekä muutamien
kantatilojen rajapyykkinä (esim. Ihamuotila, Myllyoja, Kukola (?) ja myöhemmin Pukkilan ratsutila).(lisäksi rajakivet ovat eri ikäisiä.) Sudenvahamäen laki näyttää joskus revenneen tai haljenneen pohjoiseteläsuunnassa. Lisäksi halkeaman läntinen puoli on haljennut. Mitähän merkityksiä muinoin elänyt ihminen on antanut tällaiselle luonnonmuodostumalle? Ristinmuoto lienee myöhäiskeskiajalla tehnyt ihmisiin syvän vaikutuksen. Näiden halkeamien pohjalle on vähitellen kertynyt eloperäistä ainetta, joka on maatunut. Nykyään nämä laaksot tai käytävät ovat 46 metrin tasossa. Pohjoiseteläsuunnassa oleva "käytävä" on noin 50 metriä pitkä sekä itälänsisuunnassa oleva noin 40 metriä. Ruokamultaa ja kosteutta tuntuu olevan riittävästi, koska tukkipuutkin näyttävät menestyvän hyvin. Aivan kallion laella on 7 kiven ryhmä, kivistä suurin on keskellä, 2 pienintä eteläisellä sivulla. Kivien asettelussa on pyritty hakemaan jonkinlaista järjestystä. Voisi olla esim. jokin ikivanha rajapyykki. Toisen ryhmän muodostaa kolme kiveä, joista 2 on rapakiveä (näkyvät kuvassa). Nämä ilmeisesti ovat luonnon määräämässä paikassa. Näiden lähellä hieman alempana on pienistä kivistä ladottu muodostelma. Mäen rinteessä alempana noin 40 metrin päässä on myös pienistä kivistä tehty muodostelma sekä kuutiomainen rajakivi (ei näy kuvassa).
Myös jyrkältä itäpuolelta luonto on tehnyt vaikuttavan kulkuväylän huipulle. (Kuva oikealla ja alhaalla) Sen sivulla on vaikuttava "vinoneliöistä koottu laattaseinä". Mitä lähistöllä olevista paikan nimistä voi päätellä? Lähistöllä on mm. Karhulan talo ja sen lähellä Karhulankallio ja Karhulähde. Toisella puolella on Ketussuo, Ketusoja ja Koirassuo. Onko täällä asunut susia vai onko niitä metsästetty. Sudenkuoppaa ei ehkä ole ollut, se olisi täyttynyt vedellä. Siirtolohkareessa (ja ehkä mäen koillisrinteessä) nähtävissä oleva eläimen hahmo voisi antaa viitteen mahdolliseen kulttipaikkaan. (Kallioiden välillä solia.) 1950-luvulla Sudenvahamäessä kasvoi runsaasti kieloja, enemmän kuin nykyään. Aivan jyrkänteen vieressä kasvoi muutama harmaaleppä, joka on ollut harvinainen näillä seuduilla. Sen sijaan Piipanojan jokilaaksossa se on yleinen 1940-luvun lopulla, kun siirtolaisia asutettiin, kaksi veljestä perheineen sai maata Sudenvahan luoteispuolelta. Viranomaiset määräsivät toisen veljeksistä rakentamaan talonsa 140 metrin päähän
Sudenvahasta. Jostain syystä taloa ei siihen rakennettu, vaan veljekset rakensivat yhteisen talon Karhulantien varteen ja yhteisen makasiinin suunnitellulle talon paikalle. Veljekset tulivat keskenään toimeen hyvin, mutta heidän vaimonsa huonommin. Makasiini on sittemmin purettu. Paikalla pistää silmään muista erottuva musta kivi, joka on samanlainen kuin Pallivahan koulun pihalla olevat kivet. ***** Sudenvahan lähistöltä löytyy muitakin vanhoja rajapyykkejä. Rajapyykit 1 ja 2 sijoittuvat Saramäen puolelle ja Pukkilan ratsutilaan, mutta ovat edelleen voimassaolevia; muut rajapyykit Kärsämäen puolelle. 1. Kun siirrytään Sudenvahalta 162 metriä itäkoilliseen löytyy kolmen pääkiven rajapyykki. Jossain vaiheessa se oli joutunut valitettavasti metsäkoneen yliajamaksi ja murjomaksi. Niinpä se oli peittynyt sammalien ja mättäiden alle. Ennen kuvan ottamista kivet olisi pitänyt kaivaa esille paremmin ja pestä ne. Tämä rajapyykki on kooltaan pienempi ja vaatimattomampi kuin Sudenvahan lähellä oleva kivi. 2. Kun siirrytään Sudenvahalta 188 metriä itään, löytyy kallion päältä viidestä peräkkäisestä kivestä muodostettu rajalinja. Rajalinja on tietenkin merkitty karttaan, mutta ei näitä kiviä. Edellisestä rajapyykistä on tähän matkaa noin 90 metriä. Ilmeisesti lapset ovat leikkiensä yhteydessä siirrelleet kiviä jonkin verran.
3. Kun siirrytään Sudenvahalta Kärsämäen puolelle, ts. noin 300 metriä länsilounaaseen, päädytään Suihkarintien tuntumaan. Tien ohessa on runsaasti kiviä, niiden joukosta pitäisi löytyä myös rajapyykki. Mutta se on luultavasti tuhoutunut tietöiden yhteydessä tai sitä on muuten vaikea hahmottaa muiden kivien joukosta. 4. Kun siirrytään Sudenvahalta noin 800 metriä lounaaseen Karhulähteen lähelle, löytyy taas näyttävä rajapyykki, samantapainen kuin Sudenvahamäellä. 5. Karjankulju, muinainen karjan juottopaikka sijoittuu Sudenvahasta noin 850 metriä eteläkaakkoon, joka on nykyisin Vaistentien ja Moisiontien risteyksen tuntumassa. Se on alkuaan ollut kärsämäkisten ja saramäkisten kesken yhteistä aluetta, mutta se on myöhemmin liitetty Kärsämäen kylään. Maastossa on tällä kohtaa selvä painautuma. Kuninkaallinen maanmittari Bergman mainitsee siinä olevan lähteen. (P4210103). 1940-luvun kartoissa alue on merkitty suoksi. Karjankuljun kohdalla, parisen metriä nykyisestä rajalinjasta sivussa on runsaan metrin korkuinen, erityinen ihmisten tekemä kivikasa tai muistomerkki. Kuvassa näkyvän punaisen pallon kohdalla (jonne on matkaa 90 metriä) ja Saramäen puolella on ollut myös kivistä rakennettu rajapyykki (tosin hieman vaatimattomampi), mutta se on tuhoutunut maansiirtotöiden yhteydessä viime vuosina. Näiden välissä on muinoin sijainnut Karjankulju.