Minimalismi musiikissa Jaakko Penttinen 2012
Terry Riley Music like None Other on Earth
Lapsuus ja nuoruus Syntynyt kesäkuussa 1935 Colfaxissa, Kaliforniassa Sierra Nevadan vuoriston läheisyydessä. Irlantilaista ja italialaista sukujuurta olevat vanhemmat eivät olleet musikaalisia, mutta setä teki musiikkia. Aloitti 5-6-vuotiaana viulun soiton ja hieman myöhemmin pianon. Yläasteikäisenä tavoitteena konserttipianistin ura.
Musiikillinen ura Musiikillinen voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen: 1. Opiskeluvuodet ja vuodet Euroopassa 1959-1963 Nauhamusiikki-teokset 2. Paluu Yhdysvaltoihin 1964-1965 Nuotinnetut teokset Nauhamusiikki-teokset 3. Sooloimprovisaatiot 1965-1975 Sooloimprovisaatio-teokset
Opiskeluvuodet 1955-1959 Opiskeli säveltämistä San Francisco State Universityssa 1955-1957, jolloin päätti keskittyä säveltämiseen. Opiskeluvuosia leimasi jazzin, bluesin ja ragtimen soittaminen eri klubeilla. Vuonna 1958 meni naimisiin Anne Smithin kanssa ja sai esikoistyttärensä samana vuonna. Elätti perhettään tekemällä tilapäistöitä, joiden lomassa sävelsi. Ensimmäinen oma kokoonpano oli Pauline Oliverosin ja Loren Rushin kanssa 1959-1960.
Opiskeluvuodet 1959-1961 1959 aloitti opinnot University of California at Berkeleyssa Seymour Schifrinin alaisuudessa. Serialismin sijaan kiinnostui Berkeleyssa Stockhausenista. Koki serialismin liian synkkänä ja ahdistavana musiikkina. Tutustui Berkeleyssa La Monte Youngiin, jonka myötä tapasi myös koreografi Ann Halprinin. Youngin persoonalla ja sävellyksistä erityisesti Arabic Numeral (X) for Henry Flynt (1960) oli suuri vaikutus.
Opiskeluvuodet 1959-1961 Tärkeitä varhaisia sävellyksiä mm. Spectra (1959), jossa kuusi instrumenttia soittaa kahdessa eri tempossa pitkiä säveliä ja Envelope (1960), jossa viittauksia myöhempään tuotantoon. Ann Halprinin tanssiesitykseen tehty teos Five-Legged Stool (1960) Rileyn ensimmäisiä kelanauhurilla tekemiä tape loop -sävellyksiä. Teoksen raaka materiaalina oli puhetta, pianon soittoa ja erilaisia löydettyjä konkreettisia ääniä.
Fluxus Osallistui opiskeluvuosinaan myös La Monte Youngin innoittamana Fluxus-toimintaan. Fluxus oli Rileylle länsimaisen musiikin päätepiste sillä hetkellä. Tältä ajalta sävellyksiä mm. Ear Piece (1960) ja Grab Bag (1960), jotka esitetiin myöhemmin Saksassa Fluxusfestivaaleilla.
Mescalin Mix (1960) Tärkein varhainen nauhamusiikkiin perustuva teos on M Mix tai Mescalin Mix (1960). Riley ymmärsi, että toisto itsessään voisi olla musiikin keskiössä: I think I was noticing that things didn t sound the same when you heard them more than once. And the more you hear them, the more different they sound. Even though something was staying the same, it was changing. I became fascinated with that. I realised it was stasis. But it was stasis in a different form. Siirtymä pitkistä sävelistä toistoon nauhamusiikkikokeilujen perusteella.
Aika Euroopassa 1962-1964 Lähti 1962 perheensä kanssa Eurooppaan, jossa asui enimmäkseen Pariisissa. Euroopassa soitti pianoa yhdysvaltalaisten sotilaille klubeissa ja otti osaa happeningeihin, katuteattereihin ja Darmstadtin kesäkouluun. Kiersi Eurooppaa laajasti ja teki kaksi matkaa Marokkoon vuosina 1962 ja 1964.
The Gift (1963) Tärkein teos Euroopan matkan ajalta on The Gift vuodelta 1963, joka perustui Cher Bakerin yhtyeen soittamaan versioon Miles Davisin So What - sävellyksestä. Näytelmäkirjailija ja Fluxus-aktiivi Ken Dewey valmisteli kokeellista teatteriesitystä Pariisissa ja Riley pääsi tekemään esitykseen musiikin. Ranskan kansallisradion studiossa näki uudenlaisen nauhamusiikkilaitteen, jonka nimesi Time-Lag Accumulatoriksi.
The Gift (1963) Teos on tärkeä omanlaisensa tape delayn ja tape loopin yhdistävän nauhamusiikkitekniikan vuoksi. Euroopassa toisto, nauhamusiikki ja moduuleihin perustuvat sävellykset asettuivat yhteen. Teoksen peruselementteinä on Chet Bakerin musiikin toisto ja kerrostaminen. Myöhemmin samaa tekniikkaa käyttivät 1970-luvulla mm. Brian Eno ja Robert Fripp.
Time-Lag Accumulator
Paluu Yhdysvaltoihin Palasi vuoden 1964 alussa perheensä kanssa Yhdysvaltoihin. San Francisco Tape Music Centerissä pidettiin loppuvuodesta koko yön kestävä Riley-konsertti. Konsertin kohokohtana oli uusi sävellys In C (1964).
Tape Music Center - konsertti. Konsertin kokoonpanossa oli Rileyn itsensä lisäksi 13 muusikkoa mm. Pauline Oliveros, Morton Subotnick, Steve Reich ja Jon Gibson. Ensimmäistä kertaa Riley kokeili oikeilla soittajilla nauhamusiikin parissa käyttämäänsä toiston ja kerrostamisen -tekniikkaa. Konsertti sai loistavat arvostelut San Francisco Cronicle lehden kriitikolta.
In C Riley: To understand this piece, you have to think like you re lying in a field, and there are cloud formations just passing over, and you re just watching them for and re-form Partituuri koostuu 53 lyhyestä teemasta tai moduulista. Soittajien ja instrumenttien määrää ei ole rajattu. Kukin soittaja aloittaa moduulista 1 toistaen sitä itse valitsemansa ajan siirtyen tämän jälkeen moduuliin 2. Näin kukin soittaja etenee omassa tahdissaan aina viimeiseen moduuliin saakka. Teos päättyy kun kaikki soittajat ovat saavuttaneet moduulin 53 ja he lopettavat soittamisen yksi kerrallaan.
In C Kaikki moduulit ovat yhtä tärkeitä ja teoksessa ei ole melodiaan, vaan ainoastaan moduulien toisto. Partituurista ei voi suoraan nähdä miltä musiikki kuulostaa esitettynä, koska teos on samanaikaisesti sekä läpi sävelletty että avoin improvisaatiolle. Teoksen moduulit voidaan nähdä nauha-looppeina, joita toistetaan ja kerrostetaan päällekkäin.
In C -julkaisu In C nauhoitettiin ja julkaistiin 1968 Columbia Masterworksilla Music of Our Time -sarjassa ja levystä tuli heti menestys. Levyn takakanteen oli painettu teoksen partituuri ja se teki uudesta musiikista ymmärrettävää ja toi sen massojen saataville. Toiston lisäksi tärkeätä teoksessa on myös tonaalisuuden palauttaminen länsimaisen taide- ja avantgarde-musiikin keskiöön.
In C:n jälkeen Lähti Meksikoon ja etelään soittamaan jazzia ja In C teosta eri kokoonpanoissa. Muutti New Yorkiin ja liittyi New Yorkissa La Monte Youngin Theatre of Eternal Music kokoonpanoon laulajaksi 1965-66. Palasi nauhamusiikkiin ja teki useita erilaisia kokeilevia teoksia. Lopetti melkein kokonaan säveltämisen ja keskittyi esiintymisiin.
Sooloimprovisaatio-teokset Vuodesta 1965-66 alkaen säveltämisen sijaan kirjasi vain ylös harjoituksia sooloimprovisaatio-konserttejaan varten. Keyboard Studies nimellä kulkevat teokset toimivat perustana lukuisille koko yön kestäville konserteille, joita alkoi esittää. Reed Streams LP julkaisu ilmestyi 1965. Teokset Dorian Reeds ja Untitled Organ perustuivat Keyboard studies teoksiin.
Sooloimprovisaatio-teokset Rileyn soolomusiikki muodostuu koko ajan toistettavista moduuleista, jotka muuttuvat toisiksi lisäämisen ja poistamisen kautta. Perustassa voi olla yksi moduuli ja pinnalla vaihtelevia moduuleita. Kuulija kuulee samat solut eri yhdistelmissä eri tavalla. Synnyttää musiikkiin mikro- ja makrorakenteen eron. Mikro-tasolla teos muuttuu koko ajan nopealla tempolla, mutta makrotasolla musiikki pysyy paikallaan.
A Rainbow in a Curved Air (1967) Tärkeät sooloteokset A Rainbow in a Curved Air (1967) ja Poppy Nogood (1967), jotka julkaistiin yhteisellä levyllä 1969. Tärkeä esitys Electric Circus klubilla New Yorkissa 1969. Hyödynsi näissä teoksissa ja niitä esittäessään samaa time-lag accumulator tekniikkaa, joka oli jo The Gift teoksessa vuonna 1963.
1970-luku ja Dervishes-sarja 1970-luvulla Pandit Pran Nathin oppilaaksi yhdessä La Monte Youngin ja Marian Zazeelan kanssa. Alkoi opiskella vakavammin intialaista musiikkia ja myös opettaa sitä Mills Collegessa San Franciscossa. Musiikillinen pääpaino Persian Surgery Dervishes teossarjassa, jotka kaikki olivat sooloteoksia kosketinsoittajalle. Kaikkien perusta Keyboard study no. 2. Uutta teoksissa oli melodian tuleminen esille omana itsenään eikä vain toiston lisukkeena.
Myöhemmät vaiheet Aloitti pitkän yhteistyön Kronos Quartetin kanssa. 1975 Shri Camel -teos, johon katsotaan minimalsimin päättyneen Terry Rileyn musiikissa. Kiinnostui myös puhtaasta virityksestä (The Harp of New Albion 1986) Vetäytyi 1974 takaisin Kaliforniaan kotiseuduilleen ja katosi julkisuudesta. Asuu edelleen Sierra Nevadan vuoristoalueella San Franciscossa. Esiintyy edelleen poikansa Gyan Rileyn kanssa.
Vaikutushistoria Julkaisut toivat uuden musiikin massojen saataville ymmärrettävästi. Crossover-artisti, jolla suuri vaikutus kokeelliseen rockmusiikkiin. Nauhakokeilut vaikuttaneet muihin minimalisteihin ja niillä myös paikka samplauksen historiassa. Riley oli aina enemmän soittaja, joka säveltää kuin säveltäjä, joka soittaa.
Julkaisuja Reed Streams (Mass Art Inc. 1965) In C ( Columbia Masterworks 1968) A Rainbow in a Curved Air (Columbia Masterworks 1969) Persian Surgery Dervishes (Shanti 1972) Music for the Gift (2000)
Lähteet ja tietoa Internet ubuweb.com terryriley.net Kirjallisuutta Potter, Keith. Four Musical Minimalists. Schwarz, Robert K. Minimalists. Nyman, Michael. Experimental Music Cage and Beyond. Mertens, Wim. American Minimal Music.