DIAARI OTE Ministeriö: OM Lähetyspvm: Tilakoodi: Käsittely päättynyt

VK-FAKTA PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA DIAARI OTE 28.10.2004 DIAARIOTE PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA HE 102/2004 vp laiksi nuorisorangaistuksesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Saapunut: Mietintövk: Lähettäjä: Saapumi spvm: Kiireellisyys: Lopputoimi: Loppu t oim. pvm: Lausuntoa varten LaV LaV 23.09.2004 Budj ettilaki PeVL 34/2004 vp 28.10.2004 Ministeriö: OM Lähetyspvm: 23 09.2004. Tilakoodi: Käsittely päättynyt 28.10.2004 28.10.2004 28.10.2004 28.10.2004 27.10.2004 19.10.2004 13.10.2004 13.10.2004 Lausunto lähetetty LaV Valmistunut Yks i tyi skohtai nen käsittely Jatkettu J käsittely Yleiskeskustelu Jatkettu I käsittely I käsittely As i antunt i jakuulemi s en päättäminen Kirjallinen lausunto saap. PeVL 34/2004 vp PeVL 34/2004 vp lausuntoluonnos assistentti Juha Lavapuron ja professori Veli-Pekka Viljasen täydennetyt kirjalliset lausunnot. assistentti Juha Lavapurolta ja professori Veli-Pekka Kirjallinen lausunto Viljaselta Asiantuntijoiden pyyd. kuuleminen -lainsäädäntöneuvos Janne Kanerva oikeusministeriö (K) - professori Veli-Pekka Viljanen (K) -assistentti Juha Lavapuro (K) Ilm. vkaan saapuneeksi (lausunto) Saap. lausuntoa varten 24.09.2004 23.09.2004 Kirjaus

EDUSKUNTA Lakivaliokunta 23.9.2004 Perustuslakivaliokunnalle LAUSUNTOPYYNTÖ Viite: Hallituksen esitys laiksi nuorisorangaistuksesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 102/2004 vp) Lakivaliokunta pyytää kohteliaimmin perustuslakivaliokunnalta lausuntoa siitä, miten hallituksen esityksen HE 102/2004 vp sisältämiä lakiehdotuksia on arvioitava erityisesti suhteessa perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten sisältämään yhdenvertaisuusvaatimukseen siinä tapauksessa, että hallituksen esityksessä ehdotetun sääntelyn sijasta toteutettaisiin tämän lausuntopyynnön liitteenä olevan oikeusministeriön muistion mukaiset voimaantulo- ja siirtymäjärjestelyt. Lakivaliokunnan puolesta puheenjohtaja Risto Eerola valiokuntaneuvos LIITE Oikeusministeriön lainvalmisteluosaston muistio 15.9.2004

Postiosoite: 00102 Eduskunta Käyntiosoite: Mannerheimintie 30 Internet: www.eduskunta.fi Puhelin: (09) 4321 Faksi: (09) 432 2071 Janne Kanerva Oikeusministeri ö Lainvalmistelu osasto 15.9.2004 HE 102/2004 Eduskunnan lakivaliokunnalle ESITYS NUORISORANGAISTUKSEN VAKINAISTAMISESTA JA LAAJENTAMISESTA KOKO MAAHAN Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi nuorisorangaistuksesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 102/2004 vp) 1. ESITYKSEN LÄHTÖKOHDAT Nuorisorangaistuksen kokeiltavaksi ottaminen on lähtenyt liikkeelle tarpeesta monipuolistaa nuorille määrättävien vapaudessa suoritettavien rangaistusten valikoimaa. Kansainvälisesti vertaillen nuorten rikoksentekijöiden kohtelu suomalaisessa seuraamusjärjestelmässä on vielä nuorisorangaistuksen käyttöön ottamisen jälkeenkin vielä verraten vähäisiin vaihtoehtoihin sidottua. Ehdolliseen vankeusrangaistukseen tuomittujen joukossa on pieni ryhmä, jonka kohdalla ehdollinen vankeusrangaistus valvontoineen ei toimi tavoitteidensa mukaisesti varoituksena. Toisaalta ehdottomaan vankeusrangaistukseen liittyy useita haittavaikutuksia, jotka osin vaikuttavat siihen, että ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitut nuoret joutuvat vanhempia useammin ja nopeammin takaisin vankilaan. Lisäksi kansainväliset velvoitteet ja rikoslaki rajoittavat ehdottoman vankeuden käyttämistä alle 18-vuotiaiden rikoksentekijöiden seuraamuksena. Nuorisorangaistuksen kohderyhmään kuuluvat sellaiset rikoksentekijät, joille ehdollista vankeusrangaistusta ei voida pitää riittävänä rangaistuksena mutta joiden kohdalla ei ole myöskään painavia syitä ehdottaman vankeusrangaistuksen tuomitsemiseen. Nuorisorangaistuskokeilussa on mainitut ehdolliseen ja ehdottomaan vankeuteen liittyvät näkökohdat huomioon ottaen pyritty yhdistämään rankaisemiseen ja tekijän uusia rikoksia ehkäisevään sosiaalistamiseen liittyviä näkökohtia. Nuorisorangaistuksen tavoitteena on selkeästi osoittaa tehdyn rikoksen moitittavuus. Toisaalta nuorisorangaistuksen toimintaohjelmiin sisältyy tukea ja ohjausta, joiden tarkoituksena on auttaa nuorta paremmin elämään yhteiskunnan sääntöjen mukaisesti.

Helmikuun 1997 alusta lähtien alueellisella nuorisorangaistuskokeilulla on haettu kokemuksia siitä, miten tällaista nuorille suunnattua rangaistusta on kehitettävä. Sääntely on nuorisorangaistuksen kokeilemisesta annetussa laissa (1058/1996) ja asetuksessa (1066/1996). Nuorisorangaistuksen nykyinen käyttömahdollisuus on alueellisesti rajattu Espoon, Helsingin, Joensuun, Tampereen, Turun, Vaasan ja Vantaan käräjäoikeuksiin. Niiden alueella asuu kolmasosa Suomen väestöstä ja alueella tehdään myös kolmasosa alle 18-vuotiaiden tekemistä rikoksista. Kokeilukin voimassaoloa on jatkettu kaksi kertaa niin, että se on nyt voimassa vuoden 2004 loppuun. Jatkamista viimeksi eduskunnassa käsiteltäessä tuli selväksi, että kokeilu on myös vuoteen 2004 lopetettava ja että tuolloin on sitten harkittava, mitä nuorisorangaistuksen kanssa tehdään. Sinällään nuorille suunnatun rangaistuksen kehittämistä on pidetty nuorisorangaistuksen aikaisemmissa eduskuntakäsittelyissä tärkeänä. Oikeusministeriön asettama nuorisorikostoimikunta (komiteanmietintö 2003:2) sisällytti 6.3.2003 luovutettuun mietintöönsä myös ehdotukset nuorisorangaistuksen valtakunnal-listamisesta ja vakinaistamisesta. Nuorisorikostoimikunnan työn yhteydessä nuorisorangaistukseen ja sen kehittämistarpeisiin perehdyttiin laajasti. Toimikunnan mietinnön lausuntopalautteen perusteella vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että nuorisorangaistus tai sitä vastaava nuorelle rikoksentekijälle mitoitettu, hänen erityisolosuhteensa huomioon ottava seuraamus on tarpeellinen. Toisaalta kokeiltavana olevassa nuorisorangaistuksessa on nähty olevan paljon parantamisen varaa. Nyt ehdotettava lainsäädäntö perustuu pitkälti nuorisorikostoimikunnan mietintöön ja siitä saatuun lausuntopalautteeseen, mietinnön ehdotusten pohjana oli puolestaan nykyinen kokeilulaki ja - asetus. Toimikunnan ehdotuksista kuitenkin nuorisorangaistuksen laajentaminen 18-20-vuotiaana tehtyihin rikoksiin sekä työpalvelun ja mielenterveys- ja päihdehoidon liittäminen nuorisorangaistukseen edellyttävät perusteellista lisäselvittä-mistä ja -harkintaa, minkä vuoksi ne erotettiin oikeusministeriön 7.10.2003 asettaman nuorisorikostyöryhmän käsiteltäväksi. Työryhmän määräaika päättyy 30.9.2004. Työryhmän ehdotukset tulevat uudistamaan nuorten rikosasioiden käsittelyä laajasti ja hallituksen esitystä tuskin saadaan valmiiksi ennen kesää 2005. 2. KOKEILULAIN ANTAMAT KOKEMUKSET Tuomittujen nuorisorangaistusten määrät ovat vaihdelleet vuosittain huomattavasti. Vuosina 1997-2003 nuorisorangaistuksia tuomittiin vuosittain 45, 45, 68, 102, 45, 38 ja 28. Tuomitsemisessa on myös ollut paikkakuntakohtaisia eroja. Nuorisorangaistuksen täytäntöönpanoista noin kolmasosa on jouduttu keskeyttämään. Pääsääntöisesti keskeyttäminen on johtunut toimeenpanosuunnitelman ehtojen rikkomisesta eikä siitä, että täytäntöön pantavaksi tulee ehdoton vankeusrangaistus muista rikoksista. Kriminaalihuol-tolaitoksen tietojen mukaan nuorisorangaistuksen keskeyttämisen syistä selvästi keskeisin on tuomitun päihdeongelma. Suorittamatta jääneen nuorisorangaistuksen sijaan tuomitaan poikkeuksetta käytännössä lievemmäksi katsottava ehdollinen vankeusrangaistus. Nuorisorangaistukseen tuomituille on myös ollut tyypillistä syyllistyminen uusin rikoksiin sekä nuorisorangaistuksen suorittamisaikana että sen jälkeen. Vaikka tehtyjen selvitysten, tutkimusten ja kyselyjen sekä nuorisorikostoimikunnan mietinnön lausuntopalautteen mukaan on varsin suuri yksimielisyys nuorelle mitoitetun seuraamuksen tarpeellisuudesta, nuorisorangaistuskokeilu ja varsinkin sen viimeiset vuodet ovat osoittaneet rangaistuksen ongelmakohdat. Kunnan sosiaaliviranomaisen ja Kriminaalihuoltolaitoksen tiiviimpi yhteistyö on katsottu tarpeelliseksi rangaistuksen valmistelussa. Erityisesti momittujen päihdeongelmista aiheutuu suuri määrä täytäntöönpanojen keskeyttämistä. Kriminaalihuoltolaitos on kaivannut nuorisorangaistuksen täytäntöönpanon rinnalle sosiaaliviranomaisten työtä, myös päihde- ja mielenterveys-hoitoa. Säännöllisessä rangaistuksen suorittamisessa saattaa olla vaikeuksia sen vuoksi, että tuomitulla ei ole muita säännölliseen elämänrytmiin opastavia

toimintoja kuten koulunkäyntiä tai työntekoa. Kriminaalihuoltolaitoksessa ei olekaan enää viime vuosina laadittu samassa määrin alustavia toimeenpanosuunnitelmia ennen tuomioistuinkäsittelyjä kuin aikaisemmin, mikä on johtanut tuomittujen nuorisorangaistusten määrän vähentymiseen. Mutta nuorisorangaistuksen loppuun suorittaneiden kohdalla kokemukset ovat olleet myönteisiä. Nuorisorangaistukseen kuuluva tuomitun oman elämäntilanteen selvittäminen ja käytännön asioiden selvittäminen ovat motivoineet rangaistuksen suorittamiseen ja rikoksettomaan elämään pääsemiseen. Kriminaalihuoltolaitoksen kokemuksen mu-, kaan nuorisorangaistus on ollut myönteisen muutosprosessin käynnistäjänä silloinkin, kun rangaistuksen täytäntöönpano on jouduttu keskeyttämään. Nuorisorangaistuksen rakenteeseen ja sisältöön on lukuisissa yhteyksissä kiinnitetty huomiota, erityisesti kriminaalihuoltoviranomaisten taholta. Valvonnan ja nuorisopalvelun rajan hämärtyminen on erityisesti tuotu esiin. Esimerkiksi keskusteluluonteista toimintaa kuuluu molempaan osaan. Onkin tuotu esiin tarve kehittää nuorisorangaistusta yksiosaiseksi. Kokeilulain nuorisorangaistuksen nuorisopalvelun palkaton työ on käytännössä ollut työelämään ja työn tekemiseen perehtymistä eikä esimerkiksi yhdyskuntapalveluun verrattavaa varsinaista työntekoa. Ongelmallisena on pidetty sitä, että toisin kuin yhdyskuntapalvelun kohdalla, kokeilu-laissa ei säädetä tuomitun velvollisuudesta pidättäytyä nuorisorangaistuksen täytäntöönpanoon vaikuttavasta päihdyttävien aineiden käytöstä ja velvollisuuteen liittyvästä puhalluskokeesta, vaikka päihteiden käyttöön liittyvillä ongelmilla on tärkeä merkitys rangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämissyynä. Toimeenpanosuunnitelman ehtojen rikkomiseen liittyviä seurauksia ei ole pidetty onnistuneina. Käytännön kokemusten mukaan varsin yleistä on laskelmointi, jossa nuori rikkoo nuorisorangaistuksen täytäntöönpanon ehtoja tullakseen tuomituksi käytännössä lievempään rangaistukseen eli ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Ongelmalliseksi on koettu myös se, että nykyään ei mitenkään ohjata sitä, miten jo suoritettu nuorisorangaistuksen osa on otettava huomioon suorittamatta jääneen osan tilalle tuomittavassa uudessa rangaistuksessa. 3. KESKEISET EHDOTUKSET Kuten aikaisemmin todettiin, ehdotusten pohjana ovat kokeilulaki ja nuorisorikostoimi-kunnan mietintö siitä annettuine lausuntoineen. Nuorisorangaistus olisi edelleen rangaistusjärjestelmässä samassa paikassa sakon ja ehdottoman vankeuden välissä kuin ehdollinen vankeus mutta viimeksi mainittua huomattavasti tuntuvampi seuraamus. Ehdollisen vankeuden valvonta perustuu ainoastaan muutamaan kuukausittaiseen tapaamiseen valvojan kanssa. Nuorisorangaistus voitaisiin tarvittaessa tuomita ilman edeltävää ehdollista vankeusrangaistusta. Nuorisorangaistuksen tuomitsemisen edellytyksistä ehdotetaan säädettäväksi rikoslain 6 luvun uuden 10 a :n 1 momentissa tavalla, joka asiallisesti vastaa kokeilulain 3 :n l momenttia. Selvennyksenä säädettäisiin siitä, että nuorisorangaistus voidaan tuomita myös sellaisista tuomioistuimessa samalla kertaa käsiteltävistä rikoksista, joista ainoastaan osa on tehty alle 18- vuotiaana. Nuorisorangaistuksen sisältöä ehdotetaan muutettavaksi niin (nuorisorangaistuslain 2 ), että käytännössä ongelmalliseksi muodostunut jako valvontaan ja nuorisopalveluun poistetaan. Kysymyksessä ei ole sisällöllinen muutos. Nuorisorangaistus kestäisi edelleen vähintään neljä kuukautta ja enintään yhden vuoden, mikä vastaa kokeilulain mukaisen nuorisorangaistuksen valvonta-ajan rajoja. Vaikka rangaistuksen osana ei olisi valvontaa, tuomittu olisi kuitenkin

valvonnassa rangaistuksen suorittamisajan. Nuorisorangaistus sisältäisi nykyisen käytännön mukaisesti valvontatapaamisia, valvonnan alaisena suoritettavia sosiaalista toimintakykyä edistäviä tehtäviä ja ohjelmia sekä niiden yhteydessä annettavaa tukea ja ohjausta. Nuorisorangaistukseen kuuluisi myös valvonnassa tapahtuva työelämään ja työn tekemiseen perehtyminen, ellei sitä olisi pidettävä ilmeisen tarpeettomana tai se olisi erityisen vaikeasti järjestettävissä. Erityisen tärkeänä voidaan korostaa nuorisorangaistuslain 3 :ää, jonka mukaan nuorisorangaistuksen täytäntöönpano sekä tuomitun elämänhallintaa ja rangaistuksen suorittamista edistävät tukitoimet olisi sovitettava yhteen. Tämä pykälä korostaa Kriminaali-huoltolaitoksen ja sosiaaliviranomaisten yhteistyön merkitystä nuorisorangaistuksen valmistelun yhteydessä. Nyt myös lakiin otettaisiin pykälä alustavasta toimeenpanosuunnitelmasta siihen liittyvine aloitteenteko-oikeuksineen (4 ). Nuorisorangaistuksen täytäntöönpanoa koskevat säännökset vastaisivat suurelta osin kokeilulaissa olevaa. Tuomitun velvollisuuksia ehdotetaan täydennettäväksi niin, että häntä kielletään nuorisorangaistuksen suorittamisen yhteydessä käyttämästä päihdyttävää ainetta tai olemasta sellaisen aineen vaikutuksen alaisena (12 :n 2 momentti). Kiellon noudattamisen valvomiseksi tuomittu voitaisiin velvoittaa suorittamaan puhalluskoe. Nuorisorangaistuksen täytäntöönpanon turvaamiseksi ja nuorisorangaistusten keskeyttämisen vähentämiseksi ehdotetaan, että poliisimies voisi noutaa Kriminaalihuoltolai-toksen pyynnöstä valvontatapaamisen tai vastaavan tilaisuuden laiminlyöneen nuorisorangaistukseen tuomitun erikseen määrättävään seuraavaan sellaiseen tilaisuuteen (15 ). Sanktiojärjestelmää ehdotetaan 16 :n 1 momentissa selkeytettäväksi niin, että rangaistuksen täytäntöönpanoon liittyvien velvollisuuksien rikkominen johtaisi suullisen tai kirjallisen huomautuksen antamiseen tuomitulle. Lisäksi huomautuksen noudattamatta jättäminen tai muu vakava täytäntöönpanorikkomus johtaisi kirjalliseen varoitukseen, jonka noudattamatta jättämisen vuoksi asia olisi vietävä tuomioistuimeen uuden rangaistuksen määräämiseksi. Laissa ehdotetaan nyt täsmällisesti säädettäväksi niistä seikoista, jotka on otettava huomioon valittaessa suorittamatta jääneen nuorisorangaistuksen osan sijaan tuomittavan rangaistuksen lajia (18 :n 2 momentti). Huomioon olisi otettava tuomitun ikä, suorittamatta jääneen nuorisorangaistuksen osa, tuomittavan moitittavan menettelyn vaka-vuusaste ja nuorisorangaistuksen tuomitsemiseen johtaneen rikoksen laatu. Kokeilulain kokemukset puhuvat sen puolesta, että ehdotonta vankeusrangaistusta on korostettava nuorisorangaistuksen täytäntöönpanoa turvaavana uhkana. Tämä tarkoittaa sitä, että ehdoton vankeusrangaistus olisi myös joissakin rikkomistapauksissa tuomittava. Tämän vuoksi nuorisorangaistuslain 18 :n 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että jos nuorisorangaistus on jäänyt kokonaan tai huomattavassa määrin suorittamatta ja jos siihen muutenkin on (18 :n) 2 momentissa mainitut harkintaperusteet huomioon ottaen syytä, suorittamatta jääneen nuorisorangaistuksen tilalle voidaan tuomita ehdoton vankeusrangaistus. Nuorisorangaistuksen suorittamatta jääneen osan tilalle tuomittava ehdollinen vankeusrangaistus ei ole useinkaan keino sellaisen nuoren rikollisen toiminnan pysäyttämiseksi, joka on suhtautunut piittaamattomasti nuorisorangaistuksen täytäntöönpanoon. Ehdottoman vankeusrangaistuksen käyttämistä rikkomisen sanktiona ei sinällään ole poissuljettu kokeilulain valmistelutöissäkään (HE 109/1996 vp, sivu 19). Nopealla ja tehokkaalla noutoon, huomautuksiin ja varoitukseen perustuvalla puuttumisjärjestelmällä voidaan ehkäistä rikkomista niin, että uuden rangaistuksen ja myöskään ehdottoman vankeusrangaistuksen tuomitsemiseen ei jouduta. Samaan tavoitteeseen voidaan päästä 3 :ään ehdotetulla täytäntöönpanon ja tukitoimien yhteensovittamisella. Nuorisorangaistuksen toimivuus käytännössä kuitenkin edellyttää, että tuomioistuimen käytössä on

rikkomistapauksissa myös ehdoton vankeusrangaistus. Rangaistuksen aloittamatta jättäneiden tai keskeyttäneiden määrän voi olettaa vähentyvän, jos rikkomisesta saattaa tosiasiallisesti seurata myös ehdoton vankeus. Ehdottoman vankeusrangaistuksen tuomitsemista suorittamatta jääneen nuorisorangaistuksen osan tilalle saatetaan arvostella sillä, että nuorisorangaistus on aikanaan tuomittu, koska on katsottu, ettei ole painavia syitä ehdottoman vankeusrangaistuksen tuomitsemiseen. Huomattava kuitenkin on, että nuorisorangaistuksen kautta nuorelle tarjotaan tilaisuus suorittaa vapaudessa seuraamus, jonka voi olettaa edistävän hänen sosiaalista selviytymistään. Nuori sitten kuitenkin täytäntöönpanossa menettelee vakavan moitittavasti tietoisena ehdottoman vankeusrangaistuksen uhasta. Tämä näkökohta korostuu tapauksissa, joissa nuori on jo ennen nuorisorangaistustakin tuomittu yhteen tai useampaan ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Rikkomusten seuraamuksia arvioitaessa on otettava huomioon se, että nuorisorangaistusta huomattavasti lievemmän sakkorangaistuksen suorittamatta oleva osa muunnetaan lähes poikkeuksetta ehdottomaksi vankeudeksi. Nuorisorangaistuksen kohdalla ehdottoman vankeuden käyttäminen olisi poikkeuksellista, arvio on 20 tuomiota vuodessa. Nuorisorangaistuslain 19 :n perusteluissa ehdotetaan täsmennettäväksi sitä, miten nuorisorangaistuksen suorittamatta jäänyt osa tulisi ottaa huomioon uuden rangaistuksen määräämisessä. Kiinteiden vastaavuussuhteiden säätämistä laissa eri rangaistusten välille ei voida pitää tarkoituksenmukaisena, tapauskohtaiselle harkinnalle on voitava tällaisissa tapauksissa jättää sijaa. Tämäntyyppinen ratkaisu on myös omaksuttu yhdyskuntapalvelun muuntosuhteen osalta. Sitä koskeva taulukko löytyy hallituksen esityksen perusteluista. 4. NUORISORANGAISTUKSEN JATKOKEHITTÄMINEN Kuten aluksi todettiin, nuorisorangaistuksen jatkokehittäminen on parhaillaan harkittavana oikeusministeriön työryhmässä, jonka määräaika päättyy 30.9.2004. Kokeilun päättyminen jo ensi vuoden vaihteessa ei mahdollistanut työryhmälle jätetyn osuuden ottamista tähän hallituksen esitykseen. Työryhmä harkitsee sitä, pitäisikö nuorisorangaistuksen käyttöalaa laajentaa myös 18-20-vuotiaina tehtyihin rikoksiin. Tuolloin nuorisorangaistuksella voitaisiin ehkä korvata ikäryhmälle nykyisin runsaasti tuomittavia lyhyitä ehdottomia vankeusrangaistuksia, varsinkin ensimmäisiä sellaisia, etenkin jos nuorisorangaistusta voitaisiin tehostaa yhdyskuntapalvelutyyppisellä palkattomalla työllä. Lisäksi työryhmä harkitsee sitä, että nuorisorangaistukseen voitaisiin sisällyttää mielenterveys- tai päihdehoitoa. Työryhmän harkinnassa olevat asiat saivat laajan kannatuksen nuorisorikostoimikunnan mietinnön lausuntokierroksella. Kokeilussa havaittuihin ongelmiin puututtaisiin osittain vasta työryhmän ehdotusten pohjalta. Työryhmän työ käsittää laajan uudistuksen sisältäen muun ohessa rikosprosessiin liittyvää sääntelyä sekä henkilötutkintajärjestelmän ja ehdollisen vankeuden valvonnan sääntelyn uudistamisen. Lisäksi työryhmän toimeksiantoon kuuluu aresti. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa ensi vuoden aikana, ehdotukset tulisivat kuitenkin voimaan aikaisintaan vuoden 2007 alussa. Työryhmän ehdotusten toteutuminen riippuu kuitenkin siitä, löytyykö sen ehdotuksille tarvittava rahoitus. Nuorisorangaistuksen jatkokehittäminenkin omaa taloudellisia vaikutuksia ja henkilöstövaikutuksia. 5. NUORISORANGAISTUKSEN LAAJENTAMISEN RAHOITUS JA VOIMAANTULO- JA SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET Hallituksen esityksen antamista eduskunnalle mietittiin pitkään viime keväänä, koska oli epävarmuutta sen suhteen, että valtion talousarvioon on saatavissa riittävä lisärahoitus vuodelle 2005. Nykyisiin nuorisorangaistuksen täytäntöönpanokustannuksiin verrattuna tuolloin tarvitaan

lisää 492 000 euroa. Keväällä tehty selvittely osoitti sen, että oikeusministeriö ei voi tinkiä oman hallinnonalansa määrärahoista käyttääkseen niitä laajentamiseen. Keväällä asiasta oltiin yhteydessä valtiovarainministeriöön. Valtioneuvoston raha-asiainvaliokunta puolsi esitystä toteamalla, että esitykseen liittyviin määrärahatarpeisiin otetaan kantaa vuoden 2005 talousarvioehdotuksen käsittelyn yhteydessä. Tämän jälkeen hallituksen esitys päätettiin antaa. Elokuun 2004 budjettineuvotteluissa kuitenkin ilmeni, että oikeusministeriö saa nuorisorangaistusta varten lisää vuodelle 2005 vain 200 000 euroa eli vajaukseksi jää 292 000 euroa. Kriminaalihuoltolaitoksen lisähenkilöstön tarve kuitenkin edellyttää koko lisärahoituksen järjestämistä. Tässä uudessa tilanteessa oikeusministeriössä on päädytty vaihtoehtoon, jonka mukaan uutta nuorisorangaistuslakia sovellettaisiin kokeilukäräjäoikeuksissa jo vuoden 2005 alustaja muualla maassa vasta 1.7.2005 lukien. Toisena vaihtoehtona on koko lain soveltaminen koko maassa vasta 1.7.2005, jolloin kokeilualueilla aiheutuu puolen vuoden tauko. Tällä kysymyksellä on vaikutusta voimaantulo- ja siirtymäsäännöksiin, uusi alustava ja varmaankin lisätyöstämistä edellyttävä, ensiksi mainitusta vaihtoehdosta lähtevä ehdotus on tämän muistion liitteenä. Tähän vaihtoehtoon liittyy luonnollisesti ongelmia yhdenvertaisen kohtelun ja näin ollen perustuslain 6 :n suhteen. Asiassa jouduttaneenkin pyytämään perustuslakivaliokunnan lausunto ja harkitsemaan tilannetta uudelleen sen jälkeen. Toivomuksena on tietysti parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen pääsemiseksi, että tarvittava lisärahoitus pystyttäisiin vielä tavalla tai toisella järjestämään. Tällä hetkellä ei kuitenkaan tältä osin näytä hyvältä. Liitteenä on myös luonnos valtioneuvoston asetukseksi nuorisorangaistuksen täytäntöönpanosta. LIITE Laki rikoslain 6 ja 7 luvun muuttamisesta HE 102/2004 vp Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005. Tätä lakia sovelletaan sen voimaantulon jälkeen tehtyihin rikoksiin. Lakia sovelletaan myös, jos osa samalla kertaa käsiteltävistä rikoksista on tehty ennen lain voimaantuloa ja osa voimaantulon jälkeen. Ennen tämän lain voimaantuloa tehtyihin rikoksiin sovelletaan nuorisorangaistuksen kokeilemisesta annettua lakia (1058/1996) lain voimaantulon jälkeenkin, jollei 2 momentista muuta johdu. Tällä lailla kumotaan nuorisorangaistuksen kokeilemisesta annetun lain 14 :n 2 momentti. Uudistusehdotus Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2005. Sitä sovelletaan kuitenkin jo 1 päivästä tammikuuta 2005 Espoon, Helsingin, Joensuun, Tampereen, Turun, Vaasan ja Vantaan käräjäoikeuksissa ratkaistavissa rikosasioissa. Tätä lakia sovelletaan rikoksiin, jotka on tehty sen voimaantulon jälkeen tai sen jälkeen, kun lain soveltaminen on alkanut 1 momentissa mainituissa käräjäoikeuksissa. Lakia sovelletaan myös, jos osa samalla kertaa käsiteltävistä rikoksista on tehty ennen lain voimaantuloa tai soveltamisen alkamista ja osa voimaantulon tai soveltamisen alkamisen jälkeen. Ennen 1 päivää tammikuuta 2005 tehtyihin rikoksiin sovelletaan nuorisorangaistuksen kokeilemisesta annettua lakia (1058/1996) lain soveltamisen alkamisen ja voimaantulon jälkeenkin, jollei 2 momentista muuta johdu. Tällä lailla kumotaan nuorisorangaistuksen kokeilemisesta annetun lain 14 :n 2 momentti 1 päivästä tammikuuta 2005. Laki nuorisorangaistuksesta

HE 102/2004 vp HE 102/2004 vp Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005. Tätä lakia sovelletaan rikoslain 6 luvun 10 a :n nojalla tuomittuun nuorisorangaistukseen. Lain säännöksiä ennen nuorisorangaistuksen tuomitsemista tehtävistä toimenpiteistä sovelletaan lain voimaantulon jälkeen tehtyihin rikoksiin. Niitä säännöksiä sovelletaan myös, jos osa samalla kertaa käsiteltävistä rikoksista on tehty ennen lain voimaantuloa ja osa voimaantulon jälkeen. Uudistusehdotus Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2005. Sitä sovelletaan kuitenkin jo 1 päivästä tammikuuta 2005 Espoon, Helsingin Joensuun, Tampereen, Turun, Vaasan ja Vantaan käräjäoikeudessa ratkaistavissa rikosasioissa. Lakia sovelletaan rikoslain 6 luvun 10 a :n nojalla tuomittuun nuorisorangaistukseen. Lain säännöksiä ennen nuorisorangaistuksen tuomitsemista tehtävistä toimenpiteistä sovelletaan rikoksiin, jotka on tehty lain voimaantulon jälkeen tai, jos rikosasia on Espoon, Helsingin, Joensuun, Tampereen, Turun, Vaasan tai Vantaan käräjäoikeudessa ratkaistava, 1 päivän tammikuuta Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin. 2005 jälkeen. Niitä säännöksiä sovelletaan myös, jos osa samalla kertaa käsiteltävistä rikoksista on tehty ennen lain voimaantuloa tai tietyissä käräjäoikeuksissa ratkaistavien asioiden osalta ennen 1 päivää tammikuuta 2005 ja osa voimaantulon tai mainitun ajankohdan jälkeen. Ennen tämän lain voimaantuloa tai soveltamisen alkamista voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

2 Luonnos Valtioneuvoston asetus nuorisorangaistuksesta Annettu Helsingissä päivänä kuuta 20. Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty oikeusministeriön esittelystä, säädetään nuorisorangaistuksesta päivänä kuuta 20 annetun lain ( / ) nojalla: 1 Alustavan toimeenpanosuunnitelman laatiminen Nuorisorangaistuksesta annetun lain ( / ) 4 :n 1 momentissa tarkoitetun pyynnön saavuttua on asianomaisen Kriminaalihuoltolaitoksen aluetoimiston viipymättä ilmoitettava rikoksesta epäillylle päivä, jonka kuluessa tämän on viimeistään ilmoittauduttava kyseisessä aluetoimistossa alustavan toimeenpanosuunnitelman laatimista varten. Samalla varataan epäillyn huoltajalle, edunvalvojalle tai muulle lailliselle edustajalle tilaisuus tulla kuulluksi. 2 Täytäntöönpanokirja Nuorisorangaistuksen tuominnut tuomioistuin tallentaa ratkaisun tiedot tuomiolauselma]ärjestelmään. Täytäntöönpanokirjana on ratkaisun tiedot sisältävä tuloste. Täytäntöönpanosta on voimassa, mitä vankeusrangaistuksen täytäntöönpanosta annetun asetuksen (447/1975) 3 a ja 8 a :ssä säädetään. Korkeimman oikeuden tuomitessa nuorisorangaistuksen täytäntöönpanokirjana on jäljennös tuomiosta. 3 Ilmoitukset tuomioistuimen ratkaisusta Käräjäoikeuden on ilmoitettava nuorisorangaistuksesta tuomiolauselmajärjestelmän välityksellä Rikosseuraamusvirastolle ja Oikeusrekisterikeskukselle viimeistään seuraavalla viikolla tyytymättömyyden ilmoittamiselle säädetyn määräajan päättymisestä, jos tyytymättömyyttä ei ole ilmoitettu. Ilmoittamisesta on muuten voimassa, mitä vankeusrangaistuksen täytäntöönpanosta annetun asetuksen 2 :ssä säädetään. Rikosseuraamusviraston on saatuaan selvityksen tuomion täytäntöönpanokelpoisuudesta viipymättä toimitettava täytäntöönpanokirja nuorisorangaistuksen täytäntöönpanosta vastaavalle Kriminaalihuoltolaitoksen aluetoimistolle. Korkeimman oikeuden antamasta hovioikeuden tuomion täytäntöönpanon kielto- tai keskeytysmääräyksestä Rikosseuraamusviraston on ilmoitettava heti 2 momentissa tarkoitetulle aluetoimistolle. 4 Ilmoitus suostumuksesta Kriminaalihuoltolaitoksen aluetoimiston on viipymättä ilmoitettava nuorisorangaistuksesta annetun lain 6 :n 2 momentissa tarkoitetusta täytäntöönpanon aloittamista varten annetusta tuomitun suostumuksesta Rikosseuraamusvirastolle, jonka on ilmoitettava suostumuksesta

HE 102/2004 vp edelleen asian ratkaisseelle tuomioistuimelle tai, jos suostumus on annettu valitusajan päättymisen jälkeen, muutoksenhakutuomioistuimelle. 5 Toimeenpanosuunnitelman laatiminen Täytäntöönpanokin an saatuaan nuorisorangaistuksen täytäntöönpanosta vastaavan Kriminaalihuoltolaitoksen aluetoimiston on viipymättä laadittava toimeenpanosuunnitelma noudattamalla 1 :ssä säädettyä menettelyä. 6 Toimeenpanosuunnitelman tiedoksianto Täytäntöönpanosta vastaavan Kriminaalihuoltolaitoksen aluetoimiston on annettava toimeenpanosuunnitelma viipymättä sen valmistumisen jälkeen todisteellisesti tiedoksi nuorisorangaistukseen tuomitulle ja ilmoitettava tiedoksiannosta Rikosseuraamusvirastolle. 7 Toimeenpanokirja Kriminaalihuoltolaitoksen aluetoimisto pitää kunkin nuorisorangaistuksen suorittamisesta toimeenpanokirjaa, johon merkitään tarvittavien tuomittavaa ja rangaistusta koskevien tietojen lisäksi: 1) asiakirjojen saapuminen kriminaalihuoltolaitoksen aluetoimistolle nuorisorangaistustuomion toimeenpanoa varten; 2) toimeenpanosuunnitelman tiedoksiantopäivä; 3) nuorisorangaistukseen tuomitulle annettu kirjallinen huomautus ja kirjallinen varoitus; 4) nuorisorangaistuksen täytäntöönpanon aloittamisen kieltäminen tai täytäntöönpanon keskeyttäminen; 5) nuorisorangaistuksen päättyminen sen tultua suoritetuksi tai että sen sijasta on tuomittu muu rangaistus; 6) täytäntöönpanon arvioinnin tulokset. Epäiltyä päihtymystilaa koskevien havaintojen kirjaaminen Nuorisorangaistusta suorittavan epäiltyä päihtymystilaa koskevat havainnot kirjataan todistajan läsnä ollessa oikeusministeriön vahvistamalle päihtymystilan toteamislomakkeelle. 9 Valvojan avuksi määrätty henkilö Kriminaalihuoltolaitos päättää nuorisorangaistuksesta annetun lain 10 :n 2 momentissa tarkoitetun valvojan avuksi tarvittavan henkilön käyttämisestä sekä hänelle maksettavasta palkkiosta ja hakemuksen perusteella suoritettavasta kulukorvauksesta. Kriminaalihuoltolaitoksen on tehtävä mainitun henkilön kanssa sopimus, jossa määritellään osapuolten oikeudet ja velvollisuudet. 10 Tehtävien ja ohjelmien hyväksyminen Kriminaalihuoltolaitos hyväksyy nuorisorangaistuksesta annetun lain 2 :n 2 momentissa tarkoitettujen sosiaalista toimintakykyä edistävien tehtävien ja ohjelmien sisällön. H

2 Perehtymispaikat Nuorisorangaistukseen kuuluvaa työelämään ja työn tekemiseen perehtymistä voidaan suorittaa julkisyhteisön tai julkisoikeudellisen yhdistyksen taikka muun voittoa tavoittelemattoman yhteisön tai säätiön tehtävissä. Perehtyrnispaikan järjestäjänä voi lisäksi olla sellainen yhteisö tai säätiö, joka julkisen valvonnan alaisena tuottaa palveluja julkisyhteisölle, vaikka yhteisö tai säätiö tavoittelisi voittoa. Kriminaalihuoltolaitos hyväksyy perehtyrnispaikan järjestäjän. Kriminaalihuoltolaitoksen on tehtävä 1 momentissa tarkoitetun yhteisön tai säätiön kanssa työelämään ja työn tekemiseen perehtymisestä sopimus, jossa määritellään osapuolten oikeudet ja velvollisuudet sekä perehtyrnispaikan yhdyshenkilö. 12 Nuorisorangaistuksen täytäntöönpanon päättymiseen liittyvät toimenpiteet Nuorisorangaistuksen täytäntöönpanon päätyttyä on täytäntöönpanosta huolehtineen Kriminaalihuoltolaitoksen aluetoimiston arvioitava nuorisorangaistuksen täytäntöönpano. Asianomaisen Kriminaalihuoltolaitoksen aluetoimiston on lisäksi nuorisorangaistuksen täytäntöönpanon päätyttyä lähetettävä täytäntöönpanokirja ja toimeenpanokirja Rikosseuraamusvirastolle sekä ilmoitus Oikeusrekisterikeskukselle nuorisorangaistuksen suorittamisesta loppuun. 13 Ilmoitukset rangaistuksen uutta käsittelyä koskevassa asiassa Virallisen syyttäjän on ilmoitettava nuorisorangaistuksesta annetun lain 17 :n 1 momentissa tarkoitetun selvityksen tehneelle Kriminaalihuoltolaitoksen aluetoimistolle, jos hän päättää olla esittämättä tuomioistuimessa vaatimusta muun rangaistuksen tuomitsemisesta nuorisorangaistuksen suorittamatta jääneen osan sijasta. Jos syyttäjä vaatii muun rangaistuksen tuomitsemista nuorisorangaistuksen suorittamatta jääneen osan sijasta asiassa, jossa on haettu muutosta, tuomioistuimen tulee ilmoittaa vaatimuksesta muutoksenhakutuomioistuimelle. Tuomioistuimen tulee lähettää Kriminaalihuoltolaitoksen aluetoimistolle, Rikosseuraamusvirastolle ja Oikeusrekisterikeskukselle ilmoitus päätöksestään, jolla se on tuominnut nuorisorangaistuksen suorittamatta jääneen osan sijasta muun rangaistuksen tai katsonut nuorisorangaistuksen kokonaan suoritetuksi. 14 Voimaantul o Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.

Janne Kanerva 11.10.2004 Oikeusministeriö Lainvalmisteluosasto //f /oa/aoo V /kvf <ty< öö^iy/ Eduskunnan perustuslakivaliokunnalle ESITYS NUORISORANGAISTUKSEN VAKINAISTAMISESTA JA LAAJENTAMISESTA KOKO MAAHAN Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi nuorisorangaistuksesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 102/2004 vp) Oikeusministeriö esittää otsikkoasian johdosta kunnioittavasti seuraavaa: Nuorisorangaistusta on kokeiltu helmikuun 1997 alusta lähtien siten, että se voidaan tuomita alle 18- vuotiaana tehdyistä rikoksista Espoon, Helsingin, Joensuun, Tampereen, Turun, Vaasan ja Vantaan käräjäoikeuksissa. Nuorisorangaistuksen kokeilemisesta annetun lain voimassaoloa on jatkettu kaksi kertaa min, että se on tällä hetkellä voimassa vuoden 2004 loppuun. Kun kokeilua jatkettiin viimeisen kerran vuoden 2001 lopussa, perustuslakivaliokunta (PeVL 59/2001 vp) kiinnitti huomiota siihen, että rikosoikeudellisen rangaistuksen kokeilemisen sääntely koskee voimakkaasti yksilön oikeusasemaan. Samassa yhteydessä valiokunta totesi tuolloin jo melkein viisi vuotta jatkuneen kokeilun olevan ristiriidassa perustuslain 6 :n kanssa. Perustuslakivaliokunta viittasi myös kokeilun pitkittymisen ongelmallisuuteen Yhdistyneiden Kansakuntien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 26 artiklan mukaan. Lakivaliokunta (LaVM 24/2001 vp) korosti kokeilun viimeisen jatkamisen yhteydessä sitä, että kokeilun kohteeksi joutuvat henkilöt voidaan tuomita seuraamukseen, jota saatetaan pitää ankarampana kuin samasta teosta muutoin tuomittavaa rangaistusta eli ehdollista vankeusrangaistusta. Lakivaliokunta katsoi kuitenkin, että kokeilun valtakunnallistaminen ei ole tarkoituksenmukaista sekä taloudellisten (kustannukset) että käytännön syiden (koko maahan ulottuvan täytäntöönpanojärjestelmän luominen) vuoksi. Kokeilun voimassaoloa jatkettiin tuolloin perustuslain säätämisjärjestyksessä. Selväksi kuitenkin tuli, että vuoden 2004 loppuun mennessä on lopullisesti ratkaistava nuorisorangaistuksen kohtalo. Oikeusministeriön asettama nuorisorikostoimikunta (komiteanmietintö 2003:2) sisällytti 6.3.2003 luovutettuun mietintöönsä ehdotukset nuorisorangaistuksen valtakunnallistamisesta ja vakinaistamisesta. Nyt kysymyksessä oleva hallituksen esitys perustuu toimikunnan mietinnöstä annettuihin lausuntoihin sekä kokeilusta saatuihin käytännön kokemuksiin. Tältä pohjalta sääntelyyn on ehdotettu tehtäväksi paljon nuorisorangaistuksen toimivuutta parantavia muutoksia verrattuna kokeilulain säännöksiin. Tässä vaiheessa nuorisorangaistusta ehdotetaan edelleenkin seuraamukseksi alle 18-vuotiaana tehdyistä rikoksista. Hallituksen esityksen ulkopuolelle on jouduttu jättämään perusteellisempaa harkintaa edellyttävät toimikunnan ehdottamat nuorisorangaistuksen laajentaminen 18-20-vuotiaana tehtyihin rikoksiin sekä palkattoman työn ja mielenterveys- tai päihdehoidon liittäminen nuorisorangaistukseen.

Hallituksen esityksen mukaan nuorisorangaistuksen tuomitsemisedellytyksiä koskeva rikoslain 6 luvun 10 a ja laki nuorisorangaistuksesta tulisivat voimaan koko maassa vuoden 2005 alussa heti kokeilun päättyessä. Nuorisorangaistuksen käyttöön ottaminen koko maassa tuolloin kuitenkin edellyttää sitä, että nuorisorangaistuksen valmistelusta (alustavan toimeenpanosuunnitelman laatiminen) ja täytäntöönpanosta vastaavalla Kriminaalihuoltolaitoksella on käytettävissään koko maahan laajentamisen edellyttämä lisärahoitus, joka vuonna 2005 olisi 492 000 euroa. Vaikka nuorisorangaistusten tuomitseminen kokeilualueiden ulkopuolella ei pääsisi vauhtiin heti vuoden 2005 alussa, Kriminaalihuoltolaitoksella olisi oltava koko maassa valmius heti esimerkiksi alustavien toimeenpanosuunnitelmien laatimiseen. Ennen hallituksen esityksen antamista viime keväänä oikeusministeriössä tultiin siihen johtopäätökseen, että lisärahoitus ei löydy ministeriön budjettikehyksen puitteista esimerkiksi säästö- tai sopeuttamistoimien kautta. Asiasta oltiin yhteydessä valtiovarainministeriöön ennen hallituksen esityksen antamista. Yhteydenpidon ja valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnan puollon perusteella hallituksen esitys sitten annettiin. Elokuun 2004 budjettineuvotteluissa kuitenkin ilmeni, että oikeusministeriö saa nuorisorangaistusta varten vuodelle 2005 vain 200 000 euroa eli vajaukseksi jää 292 000 euroa. Hallituksen esityksen voimaantulo- ja siirtymäsäännösten mukaan lait tulisivat voimaan 1.1.2005. Niitä sovellettaisiin myös, jos osa rikoksista on tehty ennen lain voimaantuloa ja osa sen jälkeen. Kokeilualueilla sovellettaisiin nuorisorangaistuksen tuomitsemisessa kokeilulakia ennen lain voimaantuloa tehtyihin rikoksiin. Rahoituksen voimakas leikkaantuminen on pakottanut tässä perin valitettavassa tilanteessa harkitsemaan lakien voimaantuloajankohtaa uudelleen. Samalla olisi muutettava myös siirtymäsäännöksiä hallituksen esityksen mukaisista. Oikeusministeriössä on päädytty esittämään lakivaliokunnalle vaihtoehtoa, jonka mukaan uutta lakia sovellettaisiin kokeilukäräjäoikeuksissa jo vuoden 2005 alustaja muualla maassa vasta 1.7.2005 lukien. Muistion liitteenä ovat ehdotukset tältä pohjalta laadituiksi uusiksi voimaantulo- ja siirtymäsäännöksiksi. Liitteessä ovat näiden säännösten kanssa rinnakkain hallituksen esityksen mukaiset voimaantulo- ja siirtymäsäännökset. Edellä mainittujen voimaantuloa ja soveltamisen alkamista koskevien ajankohtien lisäksi säännöksiä on muutettu niin, että muutenkin otetaan huomioon nämä kaksi tärkeätä ajankohtaa. Tämä koskee tapauksia, joissa osa rikoksista on tehty ennen voimaantulon tai soveltamisen alkamista, ja toisaalta tapauksia, joissa kaikki rikokset on tehty kokeilualueilla ennen uusien lakien soveltamisen alkamista 1.1.2005. On selvää, että nyt ehdotettuun muutettuun voimaantuloon liittyvät samat perustuslain 6 :ää koskevat yhdenvertaisuusongelmat kuin kokeilunkin aikana. Jos verrataan kokeilun jatkamistilanteisiin, nyt kysymyksessä olisi kuitenkin huomattavasti lyhyempi ajanjakso, jonka päätyttyä nuorisorangaistus myös tulisi pysyväksi seuraamukseksi koko maassa. On myös ilmeistä, että nuorisorangaistuksia tuomittaisiin vähän sellaisista rikoksista, jotka on tehty kokeilualueilla vuoden 2005 ensimmäisellä puoliskolla. Jotakin johtoa tämän arvioinnin tekemiseen saa siitä, että vuonna 2003 kokeilualueilla tuomittiin vain 28 nuorisorangaistusta. On myös pelättävissä, että malli, jossa uudet nuorisorangaistussäännökset tulisivat voimaan koko maassa 1.7.2005 ja jossa kokeilualueet olisivat näin ollen ilman nuorisorangaistusta alkuvuoden 2005, tuo mukanaan lainsoveltamisongelmia. Ymmärrettävän ja yhtenäisesti sovellettavan siirtymäsääntelyn aikaansaaminen on vaikeaa tilanteessa, jossa kokeilualueella olisi otettava huomioon kolme ajanjaksoa eli aika ennen vuotta 2005, vuoden 2005 alkupuoli ja aika heinäkuun 2005 alusta lähtien. Lisäksi on otettava huomioon se, että vastaan tulee rikoskokonaisuuksia, joissa osa rikoksista on tehty ennen tietyn ajanjakson alkua ja osa sen alkamisen jälkeen.

Kovin monimutkaiseksi menevä siirtymäsääntely voi pahimmillaan vaarantaa tuomittujen yhdenmukaisen kohtelun kokeilualueilla. Muutenkin tällainen rikosten eriaikaisiin tekemisiin liittyvä "poukkoilu" rangaistusten suhteen voi herättää kysymyksen tuomittujen yhdenvertaisuudesta kokeilualueilla, joilla kuitenkin asuu noin kolmasosa kansalaisista ja joilla myös tehdään noin kolmasosa alle 18-vuotiaiden rikoksista. Asioiden käsittelyongelmat voisivat koskea tuomioistuinten lisäksi syyttäjiä ja Kriminaalihuolto-laitosta. Esitettyjen näkökohtien perusteella voitaneen harkita myös sitä, olisiko alueellisesti eriarvoiselle kohtelulle tässä tapauksessa perustuslain 6 :n 2 momentissa tarkoitettu hyväksyttävä peruste. Nuorisorangaistuksesta ehdotettuun lakiin liittyy perustuslakikysymys, jota hallituksen esityksen valmisteluvaiheessa ei ole kuitenkaan koettu ongelmaksi. Lakiehdotuksen 10 :n 2 momentin mukaan valvojana olevan Kriminaalihuoltolaitoksen virkamiehen avuksi voitaisiin määrätä muu tehtävään sopiva henkilö, siis muukin kuin virkamies. Tämä perustuu nykyiseen kokeiluun, joskin valvojan ja hänen apunaan toimivan henkilön määräämistä koskeva säännös on asetuksessa (12 ), mitä ei voitane pitää asianmukaisena perustuslain 80 :n 1 momentin kannalta. Valvojan apuna toimivien henkilöiden käyttämistarve korostuu nuorisorangaistuksen valtakunnallistamisen myötä, kun varsinkin haja-asutusalueilla Kriminaalihuoltolaitoksen aluetoimistoon saattaa olla pitkäkin matka. Kysymykseen saattavat tulla esimerkiksi koulutusalan sekä sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävissä toimivat henkilöt. Sinällään valvojan apunakin toimivat henkilöt ovat yleensä virkamiehiä, useimmiten sosiaalityöntekijöitä. Nuorisorangaistuksesta ehdotetun lain 11 :n mukaan valvojan apuna toimiva henkilö hoitaisi tehtäväänsä valvojan antamien ohjeiden mukaisesti. Hän ilmoittaisi Kriminaali-huoltolaitokselle täytäntöönpanosuunnitelman rikkomisista, mutta aina Kriminaalihuoltolaitoksen virkamies päättäisi rikkomusten seuraamuksista. Valvojan apuna toimivan henkilön toimenkuvan perusteella onkin perustuslain 124 :ään liittyen katsottu, että hän ei tehtävässään käytä merkittävää julkista valtaa. Näin ollen tehtävä voitaisiin uskoa muullekin kuin virkamiehelle. Sinällään 10 :n 2 momentissa rikosoikeudellisesta virkavastuusta todettu olisi itse asiassa vain selventävää, koska rikosoikeudellinen virkavastuu seuraa rikoslain 40 luvun 12 :n 1 momentin nojalla julkisen vallan käyttämisestä. LIITE Laki rikoslain 6 ja 7 luvun muuttamisesta HE 102/2004 vp Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005. Tätä lakia sovelletaan sen voimaantulon jälkeen tehtyihin rikoksiin. Lakia sovelletaan myös, jos osa samalla kertaa käsiteltävistä rikoksista on tehty ennen lain voimaantuloa ja osa voimaantulon jälkeen. Ennen tämän lain voimaantuloa tehtyihin rikoksiin sovelletaan nuorisorangaistuksen kokeilemisesta annettua lakia (1058/1996) lain voimaantulon jälkeenkin, jollei 2 momentista muuta johdu. Tällä lailla kumotaan nuorisorangaistuksen kokeilemisesta annetun lain 14 :n 2 momentti. Uudistusehdotus Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2005. Sitä sovelletaan kuitenkin jo 1 päivästä tammikuuta 2005 Espoon, Helsingin, Joensuun, Tampereen, Turun, Vaasan ja Vantaan käräjäoikeuksissa ratkaistavissa rikosasioissa. Tätä lakia sovelletaan rikoksiin, jotka on tehty sen voimaantulon jälkeen tai sen jälkeen, kun lain soveltaminen on alkanut 1 momentissa mainituissa käräjäoikeuksissa. Lakia sovelletaan myös, jos osa samalla kertaa käsiteltävistä rikoksista on tehty ennen lain voimaantuloa tai soveltamisen alkamista ja osa voimaantulon tai soveltamisen alkamisen jälkeen. Ennen 1 päivää tammikuuta 2005 tehtyihin rikoksiin sovelletaan nuorisorangaistuksen kokeilemisesta annettua lakia (1058/1996)

lain soveltamisen alkamisen ja voimaantulon jälkeenkin, jollei 2 momentista muuta johdu. Tällä lailla kumotaan nuorisorangaistuksen kokeilemisesta annetun lain 14 :n 2 momentti 1 päivästä tammikuuta 2005. HE 102/2004 vp Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005. Laki nuonsorangaistuksesta Tätä lakia sovelletaan rikoslain 6 luvun 10 a :n nojalla tuomittuun nuorisorangaistukseen. Lain säännöksiä ennen nuorisorangaistuksen tuomitsemista tehtävistä toimenpiteistä sovelletaan lain voimaantulon jälkeen tehtyihin rikoksiin. Niitä säännöksiä sovelletaan myös, jos osa samalla kertaa käsiteltävistä rikoksista on tehty ennen lain voimaantuloa ja osa voimaantulon jälkeen. Uudistusehdotus Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2005. Sitä sovelletaan kuitenkin jo 1 päivästä tammikuuta 2005 Espoon, Helsingin Joensuun, Tampereen, Turun, Vaasan ja Vantaan käräjäoikeudessa ratkaistavissa rikosasioissa. Lakia sovelletaan rikoslain 6 luvun 10 a :n nojalla tuomittuun nuorisorangaistukseen. Lain säännöksiä ennen nuorisorangaistuksen tuomitsemista tehtävistä toimenpiteistä sovelletaan rikoksiin, jotka on tehty lain voimaantulon jälkeen tai, jos rikosasia on Espoon, Helsingin, Joensuun, Tampereen, Turun, Vaasan tai Vantaan käräjäoikeudessa ratkaistava, 1 päivän tammikuuta Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin. 2005 jälkeen. Niitä säännöksiä sovelletaan myös, jos osa samalla kertaa käsiteltävistä rikoksista on tehty ennen lain voimaantuloa tai tietyissä käräjäoikeuksissa ratkaistavien asioiden osalta ennen 1 päivää tammikuuta 2005 ja osa voimaantulon tai mainitun ajankohdan jälkeen. Ennen tämän lain voimaantuloa tai soveltamisen alkamista voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

2 Veli-Pekka Viljanen HE 102/2004 vp LAIKSI NUORISORANGAISTUKSESTA JA ERÄIKSI SIIHEN LIITTYVIKSI LAEIKSI Eduskunnan perustuslakivaliokunta 13.10.2004 1. Syrjinnän kielto Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi nuorisorangaistuksen ottamisesta pysyvään käyttöön koko maassa. Nykyisin nuorisorangaistus on käytössä vain osassa maata nuorisorangaistuksen kokeilemisesta annetun lain (1058/1996) perusteella. Kyseinen määräaikainen kokeilulaki on säädetty ja sen voimassaoloaikaa pidennetty perustuslainsäätämisjärjestyksessä, koska kokeilun alueellisen rajaamisen katsottiin olevan ristiriidassa perustuslain yhdenvertaisuussäännöksen kanssa (ks. Pe VL 59/2001 vp). Pysyvässä lainsäädännössä luovutaan nuorisorangaistuksen alueellisen soveltamisalan rajoituksista, mikä poistaa voimassa olevaan kokeilulainsäädäntöön sisältyvän perustuslakiongelman. Tämän vuoksi hallituksen esitystä on pidettävä valtiosääntöoikeudelliselta kannalta tervetulleena. Hallituksen esityksen mukaan nuorisorangaistus olisi alle 18-vuotiaana tehtyjä rikoksia koskeva erityisrangaistus (1. lakiehdotus, 6 luku 1 2 mom. ja 10 ; 2. lakiehdotus 1 ). Se merkitsee siten ikään perustuvaa erityiskohtelua. Perustuslain 6 :n 2 momentti kieltää asettamasta ketään eri asemaan ilman hyväksyttävää perustetta muun muassa iän perusteella. Näin ollen tässä yhteydessä tulee arvioitavaksi, onko iän perusteella tehtävälle erottelulle tässä tapauksessa perustuslain 6 :n 2 momentin edellyttämää hyväksyttävää perustetta. Arvioidessaan vuoden 2001 valtiopäivillä nuorisorangaistusta koskevaa kokeilulainsäädäntöä perustuslakivaliokunta totesi, että nuorten henkilöiden erityiskohtelu on rikosoikeudellisessa sääntelyssä hyvin tavanomaista. Tässä tapauksessa kysymys oli valiokunnan mukaan tarkoituksesta ehkäistä uusia rikoksia ja edistää tekijän sosiaalista selviytymistä. Siihen viitaten valiokunta päätyi katsomaan, että ikään perustuvalle erilaiselle kohtelulle on nuorisorangaistuskokeilussa perustuslain kannalta hyväksyttävä peruste (PeVL 59/2001 vp, s. 2). Nuorisorangaistussääntelyn muuttaminen määräaikaisesta pysyväksi ei anna mielestäni aihetta muuttaa valiokunnan tuolloista arviointia. Nuorisorikollisuuteen liittyy sellaisia objektiivisesti todennettavissa olevia erityispiirteitä, jotka perustelevat nuorten rikoksentekijöiden erityiskohtelua

rikosoikeudellisessa sääntelyssä. Erityisesti nuorten rikoksentekijöiden sosiaalista toimintakykyä parantaville toimille, joilla on tärkeä sija nuorisorangaistusjärjestelmässä, on esitettävissä nuorisorangaistuksen kohderyhmään liittyviä erityisiä, perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviä perusteita. Edellä olevaan viitaten katson, että hallituksen esitykseen sisältyvät lakiehdotukset ovat ongelmattomia perustuslain 6 :n yhdenvertaisuussäännöksen ja syrjinnän kiellon kannalta. 2. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate Perustuslain 8 :n mukaan ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkenä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Rikoksesta ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty. Tämän rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen sisältävän säännöksen on muun ohella katsottava sisältävän vaatimuksen rikoksesta seuraavien rangaistuksen määrittelemisestä laissa samoin kuin tekohetkellä säädettyä ankaramman rangaistuksen käytön kiellon (ks. HE 309/1993 vp, s. 50). Nuorisorangaistuksen määräämisen edellytyksistä ehdotetaan säädettäväksi rikoslain 6 luvun 10 a :ssä (1. lakiehdotus). Tältä osin ehdotus määrittää arvioni mukaan riittävän täsmällisesti, milloin nuorisorangaistus voidaan määrätä. Nuorisorangaistuksen kestosta ja sisällöstä ehdotetaan säädettäväksi 2. lakiehdotuksen 2 :ssä. Nuorisorangaistusta tuomittaisiin vähintään 4 kuukautta ja enintään 1 vuosi. Tältäkään osin ehdotus ei anna aihetta valtiosääntöoikeudellisiin huomautuksiin. Nuorisorangaistuksen sisällön määrittely laissa on sen sijaan toteutettu poikkeuksellisen väljästi. Laissa todetaan, että nuorisorangaistukseen tuomittu on valvonnassa rangaistuksen ajan. Nuorisorangaistus sisältää "valvontatapaamisia, valvonnan alaisena suoritettavia sosiaalista toimintakykyä edistäviä tehtäviä ja ohjelmia sekä niiden yhteydessä annettavaa tukea ja ohjausta". Lisäksi nuorisorangaistus sisältää "valvonnassa tapahtuvaa työelämään ja työn tekemiseen perehtymistä, jollei sitä ole pidettävä ilmeisen tarpeettomana tai se ole erityisen vaikeasti järjestettävissä" (2. lakiehdotus, 2 2 mom.). Varsinaisesti nuorisorangaistuksen konkreettinen sisältö ilmenee vasta nuorisorangaistuksen tuomitsemisen jälkeen tehtävästä, kriminaalihuoltolaitoksen laatimasta ja vahvistamasta nuorisorangaistuksen toimeenpanosuunnitelmasta (5 ). Nuorisorangaistuksen laintasoinen määritelmä on poikkeuksellisen väljä verrattuna kaikkiin nykyisin käytössä oleviin rangaistuslajeihin. Esimerkiksi yhdyskuntapalvelun sisältö on laissa määritelty varsin yksiselitteisesti siten, että se käsittää 20-200 tuntia valvonnan alaisena tehtävää

2 säännöllistä työtä, kuitenkin niin, että enintään 10 tuntia siitä voidaan suorittaa osallistumalla uusintarikollisuuden vähentämistä tukeviin toimintaohjelmiin tai käyttämällä päihdeongelmien vähentämiseen tarkoitettuja palveluja (ks. laki yhdyskuntapalvelusta, 1055/1996, 1 ). Määritelmä on myös selvästi väljempi kuin voimassa olevassa nuorisorangaistuksen kokeilulaissa, jonka mukaan nuorisorangaistus koostuu nuorisopalvelusta ja valvonnasta, joista nuorisopalvelu käsittää valvonnan alaisena tehtävää säännöllistä, palkatonta työtä sekä ohjauksen alaisena suoritettavia sosiaalista toimintakykyä edistäviä tehtäviä ja jossa nuorisopalvelun määrä on sidottu 10-60 tunnin aikarajoihin (ks. laki nuorisorangaistuksen kokeilemisesta, 1058/1996). Luopuminen nuorisopalvelun ja valvonnan erottamisesta lakiehdotuksessa, mille sinänsä voi olla hyviä perusteita, on johtanut siihen, että lakiehdotus ei itsessään ilmaise riittävästi nuorisorangaistuksen sisältöä. Laki antaa varsin vähän kiinnekohtia arvioida ennakolta esimerkiksi nuorisorangaistuksen ankaruutta, koska rangaistuksen konkreettinen sisältö määräytyy vasta tuomion antamisen jälkeen hallinnollisessa järjestyksessä vahvistettavasta toimeenpanosuunnitelmasta. Nuorisorangaistuksen lainsäädännöllisen sisältömäärittelyn puutteellisuus saattaa johtaa myös yhdenvertaisuusongelmiin nuorisorangaistuksen soveltamisessa, koska laki ei riittävästi ohjaa sitä, millaiseksi ja kuinka ankaraksi rikosoikeudelliseksi seuraamukseksi nuorisorangaistuksen suorittaminen yksittäistapauksessa muodostuu. Oman arvioni mukaan rikosoikeudellinen laillisuusperiaate (PL 8 ) edellyttää, että rangaistuksen sisältö määräytyy ehdotettua täsmällisemmin suoraan lain säännösten perusteella, eikä se saa niin avoimesti kuin lakiehdotuksessa jäädä viranomaisen tuomion jälkeen määrättäväksi. Perustuslain 8 :stä johtuvien syiden perusteella katsonkin, että nuorisorangaistuksen sisältöä koskevaa 2. lakiehdotuksen 2 :n 2 momentin säännöstä tulisi ehdotukseen verrattuna vielä olennaisesti täsmentää. 3. Julkisen hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle 2. lakiehdotuksen 10 :n mukaan nuorisorangaistuksen tuomitun valvojana toimii Kriminaalihuoltolaitoksen virkamies. Erityisestä syystä "valvojan avuksi" voidaan määrätä muu tehtävään sopiva ja siihen suostunut henkilö. Mainittuun henkilöön sovelletaan kielilakia (423/2003) ja rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Valvojan avuksi määrätyn henkilön tulee noudattaa valvojan hänelle nuorisorangaistuksen täytäntöönpanoa varten antamia ohjeita sekä ilmoittaa valvojalle toimeenpanosuunnitelman ehtojen ja siihen perustuvien määräysten rikkomisesta (11 2 mom.). Nuorisorangaistukseen liittyvässä valvonnassa on kiistatta kysymys sellaisesta julkisesta hallintotehtävästä, jonka antamista muulle kuin viranomaiselle on arvioitava perustuslain 124 :n valossa. Sen mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa lailla tai lain nojalla myös muulle kuin viranomaiselle, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna