Opas kuulon suojaukseen ja henkilökohtaisten kuulonsuojainten valintaan

Opas kuulon suojaukseen ja henkilökohtaisten kuulonsuojainten valintaan Työturvallisuuden ja - terveyden johtaminen Teknillinen korkeakoulu 4.12.2009 Katja Utti- Lankinen

Sisältö 1. Johdanto...3 2. Melu...4 2.1 Melun määrittelyä...4 2.2 Melutilanteita...5 2.3 Meluvammoja ja -haittoja...5 3. Lait ja asetukset...7 3.1 Ympäristömeludirektiivi 2002/49/EY...7 3.2 Työturvallisuuslaki 738/2002...8 3.3 Meludirektiivi 2003/10/EC...9 3.4 Valtioneuvoston asetus Vna 85/2006...11 4. Erilaiset keinot suojata kuuloa ja torjua melua...13 4.1 Koteloinnit ja tekniset ratkaisut...14 4.2 Rakenteelliset keinot...14 4.3 Henkilökohtaiset suojaimet...15 5. Kuulonsuojainten valintaan vaikuttavat tekijät...16 6. Erilaisia kuulonsuojaimia...18 6.1 Kupusuojaimet ja akustiset kypärät...19 6.2 Korvatulpat...19 6.3 Yksilölliset korvatulpat...20 7. Yhteenvetoa...21 Lähteet...22 Liite 1: Kuulo- ja kipukynnys...24 Liite 2: Turvallisuusrajat eri melutasoille...24 Liite 3: Raja- ja toiminta-arvot melualtistukselle...25 Liite 4: Desibeliarvojen viitekehys...25 2

1. Johdanto Ihminen kuulee erilaisia ääniä, jotka voivat olla miellyttäviä tai epämiellyttäviä. Ihmisen kuulemien äänien ominaisuudet jaetaan äänen korkeuteen eli taajuuteen ja äänen voimakkuuteen eli äänenpaineeseen. Äänen korkeus ilmaistaan hertzeinä (Hz) eli värähdysten lukumääränä aikayksikössä. (Kuuloliitto 2009.) Melu on ääntä, jonka ihminen kokee epämiellyttävänä ja häiritsevänä tai joka on hänen terveydelleen tai muulle hyvinvoinnilleen haitallista. Kova melu vaikuttaa ihmiseen monin tavoin; silmäterät laajenevat, sydän tykyttää nopeammin, lihakset reagoivat, verisuonet supistuvat ja elimistöön erittyy adrenaliinia. Jatkuva melulle altistuminen työpaikalla voi johtaa päänsärkyyn, väsymiseen tai ärtyneisyyteen. Se myös heikentää työtehoa ja lisää tapaturmariskiä. Varsinainen kuulovaurio syntyy hitaasti, mutta vaurioitunut korva ei koskaan enää palaudu ennalleen. (Euroopan komissio 2003.) Kuuloliitossa (2009) arvioidaan jonkinasteinen kuulon aleneman olevan noin 700 000 suomalaisella ja työperäiset meluvammat ovat edelleen yleisiä. Kuulovammoja syntyy tällä hetkellä noin tuhannelle henkilölle vuodessa (Toppila 2005). Meluherkkyydessä on yksilöllisiä eroja; toinen kokee melun häiritsevämpänä kuin toinen ja myös kuulovaurioita syntyy toisille yksilöille herkemmin kuin toisille. Kuulon heikkenemiseen vaikuttavia tekijöitä ovat myös ikä ja perinnölliset tekijät. Monet altistuvat melulle myös vapaa-aikanaan (Työturvallisuuskeskus 2009). Tällaisia harrastuksia ovat muun muassa musiikin soittaminen ja kuunteleminen, moottoriurheilulajit, lentäminen ja ampumalajit. Tämän oppaan tarkoituksena on tarjota yrityksissä työturvallisuudesta ja -terveydestä vastaaville henkilöille tietoa, miksi kannattaa panostaa kuulon suojaukseen ja miten voidaan ehkäistä meluvaurioiden syntymistä. Tarkastelen ensin melua itsessään ja erilaisia melutilanteita, joissa kuulovaurioita voi syntyä sekä melun aiheuttamia vammoja ja haittoja. Sen jälkeen tarkastelen kuulon suojausta lainsäädännön näkökulmasta. Erityisesti keskityn vuonna 2006 voimaan astuneisiin Valtioneuvoston asetukseen ja sitä määrittävään Euroopan Unionin meludirektiiviin. Selkeyttääkseni lakeja ja asetuksia olen osittain käyttänyt niitä kuvatessani myös lähteitä, joissa niiden tarkoitusta ja sisältöä on kuvattu mielestäni selkeästi ja ytimekkäästi tätä opasta palvelevalla tavalla. Luvussa neljä käsittelen lyhyesti erilaisia tapoja torjua melua, mutta keskityn erityisesti henkilökohtaiseen kuulonsuojauksen. Tästä näkökulmasta avaan kuulonsuojainten valintaan vaikuttavia tekijöitä ja kuvaan erilaisia ja erilaisiin tilanteisiin ja tarpeisiin sopivia kuulosuojaimia. Tietoa seminaarityötäni varten olen hakenut erilaisista kirjallisuus- ja verkkolähteistä sekä haastattelemalla Orelo Oy:n toimitusjohtajaa, Mikko Lankista, joka on työskennellyt kuulonsuojauksen parissa jo toistakymmentä vuotta. 3

2. Melu 2.1 Melun määrittelyä Melu on yleisimpiä työperäisiä haittoja ja se ilmoitetaan aina desibeleinä (db) (Työturvallisuuskeskus 2009.) Se on ääntä, joka yksilöstä tuntuu epämiellyttävältä ja ärsyttävältä. Desibeli-asteikko on luotu kuvaamaan yksilöllisesti koettua melua objektiivisesti suhdeasteikolla. (Lipscomb 1994.) Desibeliasteikko on logaritminen ja se kertoo äänenpaineen aiheuttamasta melualtistuksesta. Esimerkiksi paperin kahina vastaa arvoa 30 db(a) ja normaali puheääni arvoa 60 db(a). (Laitinen, Vuorinen & Simola 2009, 170.) Kuulovaurioiden riskirajana pidetään 80 85 desibeliä. (Euroopan komissio 2003). Suomessa arviolta 300 000 ihmistä altistuu työssään melulle. (Työsuojeluhallinto 2007, 5). Päivittäisellä melualtistuksella tarkoitetaan sitä A-painotettua äänitasoa, db(a), joka kahdeksan tunnin nimellisen työpäivän aikana antaa saman altistuksen kuin altistava melu, mukaan lukien impulssimelu. Viikoittaisella melualtistuksella tarkoitetaan viiden työpäivän perusteella laskettua keskimääräistä päivittäistä melualtistusta. (Valtioneuvoston asetus 2006.) A-painotetulla äänellä tarkoitetaan ääntä, joka jäljittelee tapaa, jolla ihmisen korva luonnostaan poimii suhteellisen matalatasoisia ääniä. Se mitataan käyttämällä suodatinta, joka vaimentaa osan matalista taajuuksista. ja koska A-painotettu ääni voi aiheuttaa kuulovammoja, ilmoitetaan yleensä tämä arvo. (Peltor 2009.) Tässä oppaassa merkinnällä db tai sanalla desibeli tarkoitetaan nimenomaan A- painotettua äänitasoa. Huomattavaa on, että usein varsinkin yleistä informaatiota jakavissa oppaissa desibelit merkitään pelkällä db-merkinnällä, vaikka tarkoitetaan A-painotettua ääntä ja oikea merkintätapa olisi db(a). Tavallisimpia melun aiheuttajia ovat erilaiset koneet ja laitteet, joiden värähtelevät kiinteät pinnat tai nesteiden ja kaasujen virtaukset ovat melun lähteinä. Impulssi- eli iskumelulla tarkoitetaan melua, joka on äkillistä ja sisältää runsaasti lyhyitä, alle sekunnin kestäviä voimakkaita ääniä. Impulssimelua voivat aiheuttaa kappaleiden iskeytyminen, kaasun laajeneminen tai sähkönpurkaukset. Infra- ja ultraäänet ovat ääniä, joita ihmisen korva ei kuule. Infraäänellä tarkoitetaan ääntä, jonka taajuus on alle 20 hertsiä. Ultraäänen taajuus taas on yli 20 000 hertsiä. Infraääntä voivat aiheuttaa muun muassa ilmastointi- ja kompressorilaitteet ja ultraääntä käytetään esimerkiksi muovin hitsauksessa ja metallin puhdistamisessa. (Työturvallisuuskeskus 2009.) 4

2.2 Melutilanteita Melu on merkittävä ammattitauteja aiheuttava altiste, vaikka sen aiheuttamien ammattitautien määrä onkin laskenut tasaisesti melutyötä tekevien määrän vähentymisen sekä automaation ja kuulonsuojauksen tehostumisen myötä (Työterveyslaitos 2009). Työturvallisuuskeskuksen mukaan Suomessa altistuu työperäiselle melulle parisataatuhatta työntekijää. Työn aiheuttamia kuulovammaepäilyjä ilmenee vuosittain noin tuhat. Kuulovaurioita sattuu paljon muun muassa kirvesmiehille, joiden työ on nopeasti koneellistunut. Rakennustyömailla, telakoilla ja levypajoissa on riskinä äkkinäisten voimakkaiden iskujen aiheuttama impulssimelu. (Työturvallisuuskeskus 2009.) Puhetyöläisille, kuten esimerkiksi opettajille, melu voi aiheuttaa erilaisia ääniongelmia (Työsuojeluhallinto 2007). Myös huonokuuloisten määrä kasvaa, kun väestö ikääntyy ja toisaalta nuorten kuuloon kohdistuu koko ajan uusia uhkia ja riskitekijöitä Näitä aiheuttavat muun muassa mp3-soittimet, kännykät ja lisääntyvä vapaa-ajanmelu esim. rock-konserteissa, festivaaleilla, diskoissa ja baareissa. (Kuuloliitto 2009.) 2.3 Meluvammoja ja -haittoja Kerran vaurioitunutta kuuloa ei saa palautettua millään keinolla ennalleen. Suomalaisista noin 15 prosentilla kuulo on heikentynyt meluvamman takia ja se on ikähuonokuuloisuuden jälkeen tavallisin kuulon heikkenemisen syy. (Kuuloliitto 2009.) Meluhaittoja voi itse torjua ja estää. Perusperiaate on, että ellei taustamelun takia saa selvää toisen puheesta metrin etäisyydeltä, kuulo pitäisi suojata. Yksilöllinen herkkyys melulle vaihtelee, ja joillekin henkilöille voi kuulon heikkenemistä aiheuttaa jo noin 75 db(a):n melu. Altistuminen voimakkaalle melulle saattaa aiheuttaa tilapäistä kuulon heikkenemistä, joka levon jälkeen palautuu normaalitasolle. Toistuvat, tilapäiset kuulon heikkenemiset voivat kuitenkin johtaa vaurioihin, jotka aiheuttavat pysyvän meluvamman. Pitkäaikainen melu saattaa aiheuttaa parantumattomia vaurioita sisäkorvaan ja heikentää kuuloa pysyvästi. (Työturvallisuuskeskus 2009.) Liitteessä 1 on kuvattu yleisiä kuulo- ja kipukynnyksiä ja liitteessä 2 eri melutasojen turvallisuusrajoja. Melu aiheuttaa kuulon alenemista, korvien soimista sekä unen ja keskittymiskyvyn häiriöitä. Pysyvän kuulonaleneman kehittymiseen menee tyypillisesti 25-35 vuotta. (Työtervesylaitos 2009.) Melu voi aiheuttaa myös henkistä kuormittumista, ärtymystä, unihäiriöitä ja suorituskyvyn heikkenemistä tai estää korvaa aistimasta muita äänimerkkejä, esimerkiksi varoitusääniä, jolloin tapaturmavaara kasvaa. Tilapäisen melun jälkeen kuulo palautuu yleensä ennalleen, mutta jatkuva yli 90 desibelin melualtistus aiheuttaa lähes poikkeuksetta pysyvän kuulovaurion. Meluvamman syntyyn vaikuttavat melun voimakkuuden lisäksi siis altistusaika, äänienergian jakautuminen eri taajuuksille, melun laatu ja ihmisen yksilöllinen herkkyys. Kuulon heikkenemisen lisäksi vaarana 5

on tinnitus eli korvassa tai päässä kuuluva soiva, humiseva, suhiseva tai naputtava ääni. (Työturvallisuuskeskus 2009.) Tätä pysyvää korvien soimista esiintyy erityisesti altistuttaessa impulssimelulle (Työterveyslaitos 2009). Tinnitus on tyypillinen vaiva melualtistuksen jälkeen (Kuuloliitto 2009). Se voi olla kovaäänistä tai hiljaisempaa, jatkuvaa tai vaihtelevaa. Se voi olla myös subjektiivista tai objektiivista. Subjektiivisen tinnituksen voi kuulla vain siitä kärsivä henkilö, mutta objektiivinen tinnitus on kuultavissa esimerkiksi stetoskoopilla. (Laitinen 1999.) Meluperäisen kuulonaleneman tunnistaa siitä, että se alkaa aina näkyä audiogrammassa eli kuulokäyrässä 4000 6000 Hz:n kohdalla pienenä kuoppana laajentuen isommalle taajuusalueelle myöhemmässä vaiheessa vaurion edetessä. Kuulon alenema voimistuu myös desibeleinä mitattuna. (Lankinen 2009.) Työympäristön melu voi aiheuttaa myös onnettomuusriskien kasvamista. Työntekijä ei kuule riittävän hyvin varoitusääniä tai puhetta ja hänen suuntakuulonsa voi heikentyä niin, että hän ei esimerkiksi pysty paikallistamaan, mistä suunnasta kulkuväline lähestyy. Lisäksi jo syntynyt kuulovamma lisää onnettomuusriskiä ja onnettomuuksien vakavuusastetta. (Toppila 2005.) 6

3. Lait ja asetukset Euroopan Unionin jäsenmaita sitoo myös melun ja kuulon suojauksen osalta sekä vuonna 2002 voimaan astunut ympäristödirektiivi, että vuonna 2006 voimaan astunut meludirektiivi. Meludirektiiviä mukailee Valtioneuvoston asetus vuodelta 2006. Työsuojelulaki vuodelta 2002 määrittää työntekijöiden työolosuhteita ja työpaikkojen turvallisuuteen liittyviä asioita. Ympäristödirektiivi liittyy nimensä mukaisesti enemmän suuremmille massoille aiheutuviin meluhaittoihin. Meludirektiivi ja valtioneuvoston asetus koskevat lähemmin yksittäisiä henkilöitä ja heidän työympäristöjään. Näiden lisäksi myös esimerkiksi työsuojelulaki määrittää tytönantajan velvollisuudet. Työsuojelulain 8.1 meluasetus noudattelee meludirektiiviä, mutta se kertoo myös esimerkiksi työnantajan vastuun ja kuka on vastuussa mistäkin asiasta. Meluasetuksen mukaan työnantajan tulee huomioida itse työhön, työolosuhteisiin ja -ympäristöön liittyvät asiat sekä työntekijän henkilökohtaiset edellytykset. (Toppila 2005). 3.1 Ympäristömeludirektiivi 2002/49/EY Euroopan Unionin (EU) komission tulevaisuuden melupolitiikkaa koskevan, vuonna 1996 julkaistun vihreän kirjan mukaan yhteisön alueen väestöstä noin neljännes kokee melun häiritseväksi. Melun aiheuttamista vakavista unihäiriöistä kärsii 5-15 prosenttia väestöstä. Ympäristömelusta arvioidaan aiheutuvan yhteisön alueella vuosittain 13 38 miljardin euron vahingot. Nämä ilmenevät esimerkiksi asuntojen hintojen laskuna, terveydenhuollon kustannuksina sekä maankäytön rajoittumisena. Meluongelmien arvioidaan myös kasvavan entisestään erityisesti liikenteen lisääntymisen vuoksi. (Ympäristökeskus 2002.) EU:n ympäristömeludirektiivi, jossa määritellään yhteiset melun tunnusluvut, astui voimaan toukokuussa 2002. Ympäristömelulla tarkoitetaan direktiivissä ihmisen aiheuttamaa ei-toivottua tai haitallista ulkona esiintyvää ääntä. Melun häiritsevyyttä arvioidaan päivä-ilta-yömelutason (melun painotettu keskiäänitaso) ja melun aiheuttamia unihäiriöitä yöajan keskiäänitason perusteella. Direktiivin tavoitteena on vähentää ja ehkäistä ympäristömelun aiheuttamia haittoja sekä varmistaa, että ihmiset saavat tietoa ympäristömelusta ja sen vaikutuksista. Tavoitteena on myös vähentää melua sellaisissa paikoissa, missä se on tarpeen, ja säilyttää ympäristön laatu sellaisenaan siellä, missä se on hyvä. Tavoitteen saavuttamiseksi suurimmista kaupungeista ja vilkkaimmilta liikenneväyliltä laaditaan yleistason meluselvitykset ja kartat, joiden perusteella tehdään meluntorjunnan toimintasuunnitelmat. (Ympäristökeskus 2002.) 7

Direktiivin ensimmäinen vaihe eli meluselvitysten ja -karttojen teko tuli toteuttaa kesäkuun 2007 loppuun mennessä yli 250 000 asukkaan taajamista sekä teistä, joilla kulkee yli kuusi miljoonaa ajoneuvoa vuodessa sekä vilkkaimmista rataosuuksista (yli 60 000 junaa vuodessa) ja suurimmista lentoasemista (yli 50 000 lentotapahtumaa vuodessa). Kansalaisten tulee saada meluselvitykset ja - kartat nähtäväkseen, Heillä pitää olla myös mahdollisuus osallistua toimintasuunnitelmien laadintaan, joiden laadinnan takaraja umpeutui vuonna 2008. Toisessa vaiheessa, kesäkuun 2012 loppuun mennessä, tulee laatia meluselvitykset ja kartat yli 100 000 asukkaan taajamista sekä teistä, joilla kulkee yli kolme miljoonaa ajoneuvoa vuodessa. Myös yli 30 000 vuosittaisen junavuoron rautatieosuuksien melutaso selvitetään ja toimintasuunnitelmien pitää valmistua heinäkuuhun 2013 mennessä. Koko EU:n alueen melutilanneraportti on käytettävissä heinäkuussa 2014. Direktiivissä myös määrätään, että meluselvitykset ja kartat sekä toimintasuunnitelmat täytyy uusia viiden vuoden välein. (Ympäristökeskus 2002.) 3.2 Työturvallisuuslaki 738/2002 Työturvallisuuslaki astui voimaan vuonna 2002. Sen tarkoituksena on parantaa työympäristöä ja työolosuhteita työntekijöiden työkyvyn turvaamiseksi ja ylläpitämiseksi sekä ennalta ehkäistä ja torjua työtapaturmia, ammattitauteja ja muita työstä ja työympäristöstä johtuvia työntekijöiden fyysisen ja henkisen terveyden haittoja. Työnantaja on velvollinen huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Huomioon on otettava työhön, työolosuhteisiin ja muuhun työympäristöön, samoin kuin työntekijän henkilökohtaisiin edellytyksiin liittyvät seikat. (Työturvallisuuslaki 2002.) Työnantajalla on oltava työsuojelun toimintaohjelma turvallisuuden ja terveellisyyden edistämiseksi ja työntekijöiden työkyvyn ylläpitämiseksi. Työnantajan on myös selvitettävä ja tunnistettava työstä, työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät sekä, milloin niitä ei voida poistaa, arvioitava niiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle Työnantajan on lisäksi annettava työntekijälle riittävät tiedot työpaikan haitta- ja vaaratekijöistä sekä huolehdittava muun muassa työntekijöiden riittävästä kouluttamisesta ja perehdyttämisestä. Työnantajan on tarvittaessa hankittava ja annettava työntekijän käyttöön erikseen säädetyt vaatimukset täyttävät ja tarkoituksenmukaiset henkilönsuojaimet. Laki myös määrää, että Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä henkilönsuojainten käyttöä edellyttävien työolosuhteiden vaarojen arvioinnista, suojainten käytön määrittelystä ja käytön olosuhteista sekä suojaimilta vaadittavista ominaisuuksista ja muista henkilönsuojainten käyttöön työpaikalla liittyvistä vaatimuksista. Työnantajan ja työntekijöiden on yhdessä ylläpidettävä ja parannettava työturvallisuutta työpaikalla. Työnantajan tulee antaa työntekijöille 8

riittävän ajoissa tarpeelliset tiedot työpaikan turvallisuuteen, terveellisyyteen ja muihin työolosuhteisiin vaikuttavista tekijöistä ja huolehdittava niiden asianmukaisesta ja riittävästä käsittelystä työnantajan ja työntekijöiden tai heidän edustajansa kesken. (Työturvallisuuslaki 2002.) Työntekijöiden on toimittava yhteistyössä työnantajan ja työntekijöiden edustajien kanssa lain mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Työntekijällä on oikeus tehdä työpaikan turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevia ehdotuksia työnantajalle ja saada niihin palaute sekä tietyissä tapauksissa pidättäytyä työstä. Työntekijän on noudatettava työnantajan antamia määräyksiä ja ohjeita sekä tarvittavaa järjestystä, siisteyttä, huolellisuutta ja varovaisuutta. Työntekijän on myös huolehdittava omasta ja muiden työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä osaamisensa ja työnantajan antaman koulutuksen ja perehdytyksen mukaisesti. Työntekijän on työpaikalla vältettävä muihin työntekijöihin kohdistuvaa häirintää ja muuta epäasiallista kohtelua ja käyttää ja hoitaa työnantajan hänelle antamia henkilönsuojaimia ja muita varusteita.. Työntekijän altistuminen turvallisuudelle tai terveydelle haittaa tai vaaraa aiheuttaville lämpöolosuhteille, melulle, paineelle, tärinälle, säteilylle tai muille fysikaalisille tekijöille on rajoitettava niin vähäiseksi, ettei näistä tekijöistä aiheudu haittaa tai vaaraa työntekijän turvallisuudelle tai terveydelle. (Työsuojelulaki 2002.) 3.3 Meludirektiivi 2003/10/EC EU:n työpaikkamelua koskeva direktiivi vuodelta 2003 astui voimaan helmikuussa 2006. Direktiivi säätää minimivaatimukset työntekijöiden terveyden suojelemiseksi melun aiheuttamilta riskeiltä ja erityisesti kuuloon liittyviltä riskeiltä. Uudistetun lainsäädännön mukaan melulle altistumisen raja-arvo määritetään Suomessakin nykyisin korvakäytävästä, kun sitä aikaisemmin mitattiin työntekijän työpisteestä. Lisäksi työntekijällä on oikeus kuulosuojaimiin, jos melutaso ylittää 80 desibeliä (db). Ennen meludirektiivin voimaantuloa työnantajan oli hankittava ja työntekijän käytettävä kuulosuojaimia, kun äänenvoimakkuus ylsi 85 desibeliin. (Euroopan komissio 2003; Euroopan Unioni 2003). Jos meludirektiiviä noudatetaan joka sektorilla, syntyvien kuulovammojen määrä on mahdollista puolittaa vuoteen 2035 mennessä. Se vaatii kaikkien osapuolten yhteistyötä ja yksilöllistä suojelua ja riskinarviointia, mutta mahdollistaa tätä kautta aikaisempaa paremman kuulonsuojelun. Työterveyshuollon tulee tunnistaa meluherkät yksilöt ja arvioida uuden kuulovamman haitat sekä seurata alan tilastoja ja kirjallisuutta. (Toppila 2005). Usein työpaikoilla ei vielä tänä päivänä tiedetä meludirektiivin vaikutuksista työntekijän ja työnantajan velvollisuuksiin. (Lankinen 2009). EU:n meludirektiivi kattaa kaikki toimialat, mutta sitä sovelletaan erityisesti niillä aloilla, joilla työntekijät altistuvat melun aiheuttamille kuuloriskeille (Kyttälä 2005.) Työnantajan on arvioitava 9

ja tarvittaessa mitattava työntekijän altistuminen melulle, ja jos melutaso ylittää melualtistusrajat, on työnantajan laadittava meluntorjuntasuunnitelma ja ryhdyttävä välittömiin toimenpiteisiin asian korjaamiseksi. Meluisimmat alueet on merkittävä selvästi, ja melusta työntekijän terveydelle tai turvallisuudelle aiheutuvat haitat on saatettava mahdollisimman vähäisiksi. (Euroopan komissio 2003; Kyttälä 2005.) Päivittäinen melualtistustaso kuvataan merkinnällä L EX8h (Lankinen 2009). Jos melualtistusta ei voida torjua muilla toimenpiteillä, työntekijälle on tarjottava riittävät ja sopivat suojaimet ja heidän on niitä myös käytettävä (Euroopan Unioni 2002). Meludirektiivi määrää 80 desibelissä työskenteleville oikeuden säännöllisiin terveystarkastuksiin ja 85 desibelissä työskenteleville terveystarkastukset ovat jo pakollisia. Työympäristön melu ei saisi missään tilanteessa nousta yli 87 db(a):n. (Euroopan komissio 2003.) Tämä tarkoittaa sitä, että jäsenvaltio voi sallia tietyissä olosuhteissa päivittäisen altistusrajan ylittämisen, mutta viiden päivän keskimääräinen altistus melulle ei saa ylittää 87 desibeliä A-painotetulla äänitasolla ottaen huomioon käytettyjen kuulonsuojainten vaimennus. Impulssimelualtistus ei saa missään olosuhteissa ylittää 140 desibeliä (LCpeak) ottaen huomioon käytettyjen kuulosuojainten vaimennus. (Kyttälä 2005.) Melualtistus mitataan korvakäytävän suulta (Toppila 2005b). Meludirektiivin raja- ja toiminta-arvoja on kuvattu liitteessä 3. Raja-arvolla tarkoitetaan sitä, että 87/140 db:n arvo ei saa ylittyä missään olosuhteissa suojaimia käytettäessä. Eli arvoon on laskettu mukaan suojainten vaikutus. 140 db(peak):n arvo kuvaa impulssimelua esimerkiksi kiväärin laukauksen aikana. Mittaus suoritetaan joko pienoismikrofonilla suojaimen takaa käyttäjän korvakäytävästä tai tiettyä kaavaa käyttäen standardin EN-SFS 458 mukaisesti. (Lankinen 2009). Meludirektiivissä määritellään alempi ja ylempi toimintaraja. Alemman toimintarajan päivittäinen melualtistusraja L EX8h on 80 db(a) ja LCpeak 135 db(peak). Ylemmät toimintarajat ovat L EX8h = 85 db(a) ja LCpeak = 137 db(peak). Tällöin ei oteta huomioon minkäänlaisten käytettyjen suojainten vaikutusta. (Kyttälä 2005.) Impulssimelun äänenpaineen tasoa kuvataan merkinnällä LCpeak. Eli impulssimelu ei saa ylittää kyseistä arvoa. Liitteessä 4 kuvataan kuulovaurion syntyyn vaikuttavia desibeliarvoja. Pelkistetysti voidaan kuulonsuojainten vaimennuksen olevan sopiva silloin, kun äänenpaine korvakäytävässä suojaimen takana asettuu 75 db:iin +/- 5dB(A). Tällöin kuuluvuus vielä hyvä ja meluvammariski vältetään. (Lankinen 2009). Toimintarajojen arvot mitataan työpisteestä. Alempi toimintaraja tarkoittaa sitä, että työnantajalla on velvollisuus tiedottaa työntekijöitä melualtistuksesta ja työntekijöillä on oikeus käydä audiometri-tutkimuksessa tarkistuttamassa kuulonsa. Työntekijöillä on myös oikeus alemman toimintarajan ylittyessä saada työnantajan kustannuksella käyttöönsä työhön sopivat kuulonsuojaimet. Ylemmän toimintarajan ylittyessä taas työnantajan on laadittava 10

meluntorjuntaohjelma ja annettava kaikille työhön sopivat kuulonsuojaimet. Tällöin työntekijä on myös velvollinen käyttämään niitä ja työnantajan on edistettävä kaikin mahdollisin tavoin suojainten käyttöä. Ylemmän toimintarajan ylittyminen tarkoittaa myös sitä, että työpaikalla on tehtävä säännöllisiä melutasoon liittyviä tarkastuksia. (Toppila 2005.) 3.4 Valtioneuvoston asetus Vna 85/2006 Valtioneuvoston asetus, jota määrittää meludirektiivi, keskittyy työntekijöiden suojelemiseen melusta aiheutuvilta vaaroilta ja kuulovaurioita aiheuttavalta melulta Päivittäinen henkilökohtainen melualtistus LEX8h ei saa ylittää arvoa 85 db(a). Tällöin ei oteta huomioon minkäänlaisten suojainten vaikutusta. Impulssimelualtistuksen raja-arvo 200 pascalia, mikä vastaa melumittarin lukemaa 140 desibeliä (LCpeak). Nämä raja-arvot on annettu valtioneuvoston päätöksessä työntekijäin suojelusta työssä esiintyvän melun aiheuttamilta vaaroilta ja haitoilta. Päätöksessä annetaan myös suuntaa-antavia ohjeita melun mittaamisesta ja työntekijöiden kuulon tutkimisesta. (Kyttälä 2005; Työturvallisuuskeskus 2009.) Valtioneuvoston asetuksen tarkoituksena on työntekijöiden suojeleminen työssä esiintyviltä vaaroilta ja haitoilta, jotka aiheutuvat tai saattavat aiheutua altistumisesta melulle. Asetusta sovelletaan työhön, johon sovelletaan työturvallisuuslakia (738/2002) ja jossa työntekijät altistuvat tai saattavat altistua työstä aiheutuvalle melulle. Jos työntekijän altistuminen melulle ylittää säädetyn alemman toiminta-arvon, työnantajan on huolehdittava siitä, että työntekijän saatavilla on henkilökohtaiset kuulonsuojaimet. Työnantajan on myös selvitettävä työntekijöiden mahdollinen altistuminen melulle ja sen mukaisesti tunnistettava melua aiheuttavat tekijät. Päivittäisen melualtistuksen alempi toiminta-arvo on 80 db(a) ja ylempi toiminta-arvo on 85 db(a). Äänen huippupaineen alempi toiminta-arvo on 112 Pa ja ylempi toiminta-arvo on 140 Pa. Päivittäisen melualtistuksen raja-arvo on 87 db(a). ja äänen huippupaineen raja-arvo on 200 Pa. Jos työntekijät altistuvat tai saattavat altistua työstä aiheutuvalle melulle, on otettava huomioon työntekijän käyttämien kuulonsuojainten vaimentava vaikutus. (Valtioneuvoston asetus 2006.) Työnantajan on arvioitava ja tarvittaessa mitattava työntekijän melulle altistuminen. Työnantajan on poistettava melulle altistumisesta työntekijän terveydelle tai turvallisuudelle aiheutuvat vaarat ja haitat tai ellei tämä ole mahdollista, vähennettävä ne mahdollisimman alhaiselle tasolle ottaen huomioon tekninen kehitys ja vaaran tai haitan ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi käytettävissä olevat toimenpiteet. (Valtioneuvoston asetus 2006.) 11

Meluarvot ilmoitetaan yleensä A-äänitasona, mikä tarkoittaa samanarvoista, jatkuvaa äänitasoa. Jos edellä mainitut meluarvot ylittyvät, työnantajan on selvitettävä syyt rajojen ylittymiseen ja laadittava meluntorjuntaohjelma. Meluntorjuntaohjelmassa esitetään toimet melualtistuksen vähentämiseksi. Työnantajan on opastettava työntekijöitä melusta, hankittava työntekijöiden käyttöön kuulonsuojaimia, asetettava melualueille asianmukaiset merkinnät ja tutkittava säännöllisesti melulle altistuvien työntekijöiden kuuloa. (Työturvallisuuskeskus 2009). Työnantajan tulisi myös tarjota työntekijöille vähämeluisia taukotiloja ja kiinnittää huomiota koko työympäristön ja työpisteiden suunnitteluun (Laitinen & al. 2009, 171). 12

4. Erilaiset keinot suojata kuuloa ja torjua melua Eurooppalainen standardi kuulonsuojaimista on laadittu Euroopan komission ja Euroopan vapaakauppaliiton antaman mandaatin perusteella ja se tukee EU:n direktiiviä 89/856/EEC. Standardi myös määrittää toimenpiteet, jotka tulee tehdä melun aiheuttaman kuulon vaurioitumisen riskin vähentämiseksi. Ensin tunnistetaan yksilöt, jotka todennäköisesti altistuvat suurille melutasoille. Sen jälkeen mitataan melun äänenpaineen tasot ja määritetään altistumisaika. Seuraavaksi arvioidaan päivittäinen henkilökohtainen altistumisaika impulssimelu mukaan lukien. Jos mahdollista järjestetään terveydentilan tarkkailua tai vähennetään melulle altistumista esimerkiksi rakenteellisin tai teknisin ratkaisuin tai koteloinnin avulla. Sen jälkeen käynnistetään kuulonsuojeluohjelma, joka johtaa joko sopivien kuulonsuojainten valintaan ja/tai tunnistetaan ja merkitään yksilön kuulonsuojelua edellyttävät alueet. (Suomen standardoimisliitto SFS 2006, 6-10.) Melun aiheuttamia haittoja voi pienentää työtilojen ja -pisteiden äänieristyksellä ja vaimentimilla, huoltamalla työkoneet säännöllisesti, kehittämällä työmenetelmiä ja opastamalla työhön asianmukaisesti. Meluisassa ympäristössä toimiville työntekijöille on annettava myös mahdollisuus päästä riittävän usein tauolle. (Euroopan komissio). Ensimmäisenä keinona työnantajan tulee tehdä melutasoa alentavia rakenteellisia ratkaisuja ja sen jälkeen erilaisia kotelointeja ja teknisiä ratkaisuja. Jos nämä toimenpiteet eivät riitä ja melutaso ylittää edelleen määritellyt tasot, tulee työnantajan järjestää työntekijöilleen riittävä henkilökohtainen kuulon suojaus. (Euroopan Unioni 2003; Lankinen, 2009). Työtilan meluntorjuntaa toteutettaessa on ensin selvitettävä melun lähteet ja melulle altistuminen sekä mitattava melutaso. Lisäksi tulee mitata ja kerätä tietoja melun syntytavoista, etenemisestä ja voimakkuudesta työtilan eri osissa. Uusia koneita hankittaessa tulee kiinnittää huomiota laitteen melutasoon ja laitetoimittajalta on hankittava tiedot koneen äänitehosta. Myös koneiden ja laitteiden kunnossapidolla voidaan torjua melua huolehtimalla liikkuvien osien voitelusta, kiinnittämällä huomiota laitteiden tasapainotukseen sekä vaihtamalla vioittuneet ja kuluneet osat säännöllisesti. Työtavan voi myös yrittää korvata hiljaisemmalla tavalla, esimerkiksi valitsemalla sahaamisen sijaan leikkaamisen, iskemisen sijaan puristamisen tai ketjuvälityksen sijaan hihnavälityksen. Monet koneet tärisevät niin voimakkaasti, että ympäristökin alkaa täristä ja synnyttää näin lisää melulähteitä. Tämän estämiseksi koneet tulisi eristää ympäristöstä esimerkiksi kumitassuilla ja tärinänvaimennus tulisi muistaa myös torjuttaessa melua seinäkkeillä tai koteloimalla. (Työturvallisuuskeskus 2009.) 13

4.1 Koteloinnit ja tekniset ratkaisut Melun teknisillä torjuntatoimilla tarkoitetaan melun syntymisen estämistä, äänen leviämisen estämistä sekä altistuksen vähentämistä. Työtilojen suunnittelussa pitäisi pyrkiä sijoittamaan melulähteet ja työtiloissa työskentelevät ihmiset erilleen toisistaan. Äänioloja voidaan parantaa usein huomattavasti muuttamalla hallitsevien äänilähteiden sijaintia. Esimerkiksi työnkierto voi olla tehokas tapa pienentää työntekijöiden meluannosta, jos äänitaso työpaikan eri osissa vaihtelee, Työtilaa hallitseva yksi tai muutamana äänilähde voidaan koteloida. Äänet voidaan koteloida myös sulkemalla ne oleskelutilojen ulkopuolelle rakentamalla kotelointimenetelmällä esimerkiksi taukotila, ruokailutila ja työnjohtajan työtila. Ja jos tarvitsee rakentaa aukkoja, niistä tehdään mahdollisimman pieniä ja muodostetaan ääniloukkuja ja -sulkuja. Oikein toteutettuna kotelointi vaimentaa melua 15 50 db(a) äänen taajuuden mukaan. (Työturvallisuuskeskus 2009.) 4.2 Rakenteelliset keinot Seinäkkeitä käytetään äänen eristämiseen silloin, kun väliseinien rakentaminen tai kotelointi ei jostain syystä ole mahdollista. Se vaimentaa tehokkaammin korkeita kuin matalia taajuuksia Tilan muoto vaikuttaa äänen leviämiseen sisätiloissa samoin kuin seinäkkeiden ääntä eristäviin ominaisuuksiin. Tilassa, jossa on heikko äänen absorptio eli niissä on kovia ja/tai heijastavia pintoja, hallitsee heijastuva ääni. Tällöin äänenpainetaso on käytännössä sama seinäkkeen kummallakin puolella. Tilassa, jossa on tehokkaasti ääntä absorboivia pintoja eli voimakas absorbio, äänen heijastuminen ympäröivistä pinnoista on vähäistä. jolloin seinäke alentaa äänitasoa 10 15 db(a). (Työturvallisuuskeskus 2009.) Tehokkaimmin seinäke vaikuttaa, kun se asetetaan niin lähelle melulähdettä kuin mahdollista. Seinäkkeen melulähteen puoleisen pinnan äänen absorption on oltava suuri, jotta estetään heijastukset ja äänilähteen äänitason nouseminen ja seinäkkeen yläpuolinen kattokohta tulee päällystää melua vaimentavalla materiaalilla. Kattoon ja seiniin asennettavien absorptiomateriaalien vaikutus on paras silloin, kun työtilassa on vähän melulähteitä ja työntekijät ovat yli viiden metrin etäisyydellä melulähteistä. Niistä on hyötyä erityisesti toimistotiloissa. (Työturvallisuuskeskus 2009.) 14

4.3 Henkilökohtaiset suojaimet Mikäli tekniset toimet melun vähentämiseksi eivät riitä, tarvitaan kuulonsuojaimia. Ne ovat henkilökohtaisia turvavarusteita, jotka vähentävät melun haittavaikutuksia vaimentavien ominaisuuksiensa ansiosta. Henkilökohtaiset kuulonsuojaimet ovat tehokas tapa estää melua vahingoittamasta kuuloa. Kuulonsuojain toimii vain siinä tapauksessa, että sen vaimennuskyky on riittävän tehokas ja että sitä käytetään koko melussa oloajan ja potentiaalisesti vaarallisessa meluympäristössä. Tilapäinenkin työskentely ilman suojainta altistaa kuulovaurioille nopeasti. Kuulonsuojain on ratkaisu meluongelmaan ainoastaan silloin, kun melua ei pystytä teknisesti muulla tavoin vähentämään. Kuulolle vaaralliset alueet ja tilat on merkittävä asianmukaisin varoituskyltein. (Suomen standardoimisliitto SFS 2006, 8; Työturvallisuuskeskus 2009.) Suosituimmat kuulosuojainten mallit ovat korvatulpat, kupusuojaimet ja kypäräkiinnitteiset kupusuojaimet (Laitinen 1999). 15

5. Kuulonsuojainten valintaan vaikuttavat tekijät Kuulonsuojainten valinnassa tulisi ottaa huomioon erilaisia työntekijän henkilökohtaisia ominaisuuksia sekä työympäristön ominaisuuksia. Toppilan (2005) mukaan kuulonsuojaimia valittaessa tulee huomioida se, että ne vaimentavat riittävästi, mutta eivät liikaa. Melualtistuksen tulee jäädä alle 80 desibeliin eli vähintään kansallisten säännösten määräämän tason alapuolelle. Kuitenkin niiden tulee olla myös käyttäjän päähän sopivat ja mukavan tuntuiset käyttää. Kuulonsuojaimet eivät saa myöskään estää työssä tarvittavaa kommunikointia. (Suomen standardoimisliitto SFS 2006, 18; Toppila 2005; Sosiaali- ja terveysministeriö 2002, 8.) Kuulosuojainten määrä, laatu ja valikoimat ovat kasvaneet viimeisten vuosikymmenten aikana merkittävästi (Berger 1994). Oikeanlaisia kuulonsuojaimia valittaessa kannattaa aina kääntyä asiantuntijan puoleen, joka osaa ottaa huomioon yksilölliset tarpeet ja mielipiteet omista käyttömukavuuden kokemuksista sekä meluympäristön tekijät. Esimerkiksi käyttömukavuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa kupusuojainten materiaali, pehmusteet, säädettävyys ja rakenne ja korvatulppien osalta asettamisen ja poisottamisen helppous, istuvuus, ja materiaali (Lankinen 2009; Suomen standardoimisliitto SFS 2006, 22.) Kuulosuojainten valintaprosessissa tulisi kiinnittää Eurooppalaisen standardin mukaan huomiota äänenvaimennustarpeeseen, asianmukaiseen sertifiointiin (CE - merkintään), käyttömukavuuteen, ympäristöön ja toimintaan, lääketieteellisiin poikkeamiin sekä tarvittaessa yhteensopivuuteen muiden suojainten, kuten kypärän tai esimerkiksi silmälasien kanssa. Tärkeintä on, että kuulonsuojaimet sopivat kyseiselle henkilölle ja täyttävät kaikki tarpeen mukaiset ehdot ja huomioon on otettu mittausten avulla melun erilaiset piirteet. Niitä ovat äänipainetaso, taajuus sekä impulsiivisuus. Esimerkiksi korkealle äänenpainetason matalataajuisille äänille sopivat aktiiviset melunvähennyskuulonsuojaimet. (Suomen standardoimisliitto SFS 2006, 18 19). Ja huonokuuloisille suositellaan yleensä vain elektronisia kuulonsuojaimia (Toppila 2005.) Valintaprosessissa tulisi edellä mainittujen lisäksi ottaa huomioon käyttäjän henkilökohtaiset mieltymykset sekä mahdolliset rajoitteet. Esimerkiksi on olemassa joukko ihmisiä, jotka kokevat erittäin epämiellyttävänä, jos jotain ylimääräistä on korvakäytävän sisällä. Ihmiset ovat eri tavalla meluherkkiä ja joku voi haluta suojaimiin enemmän vaimennusta kuin suositusten mukaan olisi tarpeen. Tällöin pitää kuitenkin ottaa vielä huomioon aiheutuuko ylimääräisestä vaimennuksesta mahdollisia vaaratilanteita kuulemisen kyvyn heikkenemisen myötä. (Lankinen 2009.) Suojaimia valittaessa tulee ensin määritellä niiltä vaadittavat ominaisuudet työntekijän terveydentila 16

huomioiden ja sen jälkeen vertailla erilaisia vaihtoehtoja vaadittavien ominaisuuksien mukaan (Sosiaali- ja terveysministeriö 2002,8). Kerran valitut kuulonsuojaimet eivät välttämättä toimi tai vastaa tarkoitustaan enää muutaman vuoden päästä. Tehokkaan ja käyttäjälleen käyttöympäristöön sopivan vaimennuksen ylläpitämiseksi suojainten valintaprosessi olisi hyvä käydä läpi säännöllisin väliajoin. Siihen vaikuttavat esimerkiksi meluympäristön erityisvaatimukset ja kommunikoinnin tarpeet, Kuulonsuojauksen erityisvaatimukset voivat liittyä erilaisiin melussa tapahtuviin koulutustilanteisiin, tehdasohjeistuksiin, erityisohjeistuksiin tai, jos tarvitaan radiolähetysäänentoistoa. Kuulonsuojaimet eivät saa siis vaimentaa liikaa eli ne eivät saa olla ylisuojaavat, vaikka käytössä suojainten todellinen suojaus voi jäädä testituloksia alemmaksi huonon sopivuuden, pitkien hiusten tai käytettyjen silmälasien takia. Suojainten valinnassa tulee ottaa huomioon myös käyttöympäristön korkeat tai matalat lämpötilat, kosteus, epäsiisteys sekä ääniympäristö. (Suomen standardoimisliitto SFS 2006, 18-22.) 17

6. Erilaisia kuulonsuojaimia Kuulonsuojaimet voidaan jakaa passiivisiin ja ei-passiivisiin suojaimiin. Passiivisilla kuulonsuojaimilla tarkoitetaan sellaisia suojaimia, joiden tarkoituksena on vain ja ainoastaan melun vähentäminen eikä niissä ole mitään lisämekanismeja. Ei-passiivisilla kuulonsuojaimilla taas ovat passiivisia kuulonsuojaimia, joissa on joitain lisätoimintoja ja ne voivat sisältää mekaanisia tai elektronisia komponentteja. Molemmat voivat olla kuitenkin esimerkiksi kupusuojaimia tai korvatulppia. (Suomen standardoimisliitto SFS 2006, 15 16.) Yleisin tapa määritellä erilaisia kuulonsuojaimia on jako kupusuojaimiin ja korvatulppiin (Berger 1994). Kuulonsuojaimet voidaan tarpeen mukaan suunnitella tarjoamaan vaihtelevaa vaimennusta äänitason mukaan. Tällaisia kuulonsuojaimia kutsutaan tasosta riippuviksi ja niiden päätarkoituksena on suojata impulsiiviselta tai jaksoittain vaaralliselta melulta. Ne mahdollistavat kuitenkin kommunikoinnin hiljaisten jaksojen aikana. Tasosta riippuvia kuulonsuojaimia on sekä ääntä vahvistavia että passiivisia tasosta riippuvia kuulonsuojaimia. Ääntä vahvistavat sisältävät elektronisen äänentoistosysteemin, joka alhaisilla melutasoilla vahvistaa kuulonsuojaimen ulkopuolella sijaitsevan mikrofonin avulla ääniä. Ne välittyvät ja vahvistuvat suojaimen sisällä olevaan kaiuttimeen tai vähentävät ulkopuolisen äänitason kohotessa äänen välittymistä suojaimen sisälle. Passiiviset, tasosta riippuvat kuulonsuojaimet taas sisältävät akustisen suodattimen, joka sallii matalien äänenpainetasojen välittymisen tarjoten kuitenkin enemmän vaimennusta korkeille äänipainetasoille. (Suomen standardoimisliitto SFS 2006, 16.) On myös olemassa tasaisen taajuusvasteen, aktiivisen meluntorjunnan (ANR) sekä kommunikointimahdollisuuksilla varustettuja kuulonsuojaimia. Tasaisin taajuusvasteen kuulonsuojaimet antavat muotoilunsa ansiosta samankaltaisen äänenvaimennuksen vaihtelevilla taajuustasoilla. Näin ne edistävät tehokasta kommunikointia. (Suomen standardoimisliitto SFS 2006, 16.) Tämän tyyppistä vaimennusta tarvitsevat mm. muusikot, lentäjät sekä teollisuudessa työnjohto. (Lankinen 2009.) Aktiiviset meluntorjuntasuojaimet sisältävät elektronisen äänenpoistosysteemin, jonka avulla ne saavuttavat melun lisävaimennusta. Ne ovat erityisen tehokkaita matalilla taajuuksilla toisin kuin passiiviset kuulonsuojaimet. Tavallisimmin nämä ANRsuojaimet perustuvat kuputyyppisiin kuulonsuojaimiin, vaikka voivat olla myös korvatulppia. Joskus vaimennuksen tarve voi meluolosuhteissa olla niin suuri, että tarvitaan kupusuojainten ja korvatulppien yhdistelmää. Näiden vaimennustaso ei ole kuitenkaan yksittäisten suojainten yhteenlaskettu summa. (Suomen standardoimisliitto SFS 2006, 16, 20.) 18

6.1 Kupusuojaimet ja akustiset kypärät Kupusuojaimilla tarkoitetaan suojaimia, joissa on korvien päälle sopivat kuvut, ja jotka tiivistyvät päätä vasten yleensä vaahtomuovilla tai nesteellä täytetyillä pehmusteilla. Kuvut vuorataan yleensä ääntä absorboivalla materiaalilla ja ne on yhdistetty toisiinsa jännittyneellä pääsangaksi kutsutulla muovisella tai metallisella kaarella. Vaihtoehtoisesti kupusuojaimet voidaan varustaa niska- tai leukasangoilla, jotka mahdollistavat samanaikaisen turvakypärän käytön. Kupusuojaimissa voi olla myös yleissanka tai pääremmi kuvun luotettavan sopivuuden varmistamiseksi. Yksittäisiä kupuja voidaan myös kiinnittää teollisuuskypärän varsiin. Näitä kutsutaan kypäräkiinnitteisiksi kupusuojaimiksi. Akustiset kypärät vähentävät ilman kannattaman äänen siirtymistä kalloon. Näin ne vähentävät äänen johtamista ja johtumista sisäkorvaan luun kautta. Ne peittävät suuren osan päästä sekä ulkokorvasta tai koko ulkokorvan. (Suomen standardoimisliitto SFS 2006, 14.) Akustiset kypärät eivät kuitenkaan ole laajasti käytössä markkinoilla (Lankinen 2009). Kupukuulosuojainten hyvänä ominaisuutena voidaan pitää niiden nopeaa paikoilleen asettamista ja tyypillisesti kupumallinen suojain on hyvin toimiva vaihtoehto melualtistuksen ollessa kestoltaan lyhytaikaista. Kupukuulosuojaimille tyypillisiä, käytön kannalta heikkoja ominaisuuksia ovat hiostavuus kuumissa olosuhteissa ja silmä- ja suojalasien aiheuttamien vuotokohtien muodostuminen ja näin ollen vaimennustason heikkeneminen erityisesti matalien taajuuksien osalta. (Lankinen 2009.) 6.2 Korvatulpat Markkinoilla on tarjolla erilaisia korvatulppia. Ne ovat korvakäytävässä pidettäviä kuulonsuojaimia, jotka peittävät korvakäytävän ja sulkevat näin sen sisäänkäynnin. Ne voivat olla kertakäyttöisiä tai uudelleen käytettäviä ja niissä voi olla yhdistävä naru tai pääsanka. Korvatulpat voivat olla myös valmiiksi muotoiltuja, yksilöllisesti muotoonvalettuja eli käyttäjän korvakäytävän muotoon sopivia tai muotoiltavia. Valmiiksi muotoonvaletut korvatulpat on usein valmistettu lasista, silikonista, kumista tai muovista, kun taas muotoiltavat korvatulpat valmistetaan kokoonpuristettavasta materiaalista. Ne laajenevat paikoilleen asettamisen jälkeen eristäen korvakäytävän. (Suomen standardoimisliitto SFS 2006, 14.) Kertakäyttöiset korvatulpat ovat lyhytaikaisessa käytössä edullinen ja helposti jaettava vaihtoehto. Ne sopivat esimerkiksi meluympäristössä vieraileville henkilöille jaettavaksi tilapäiseen käyttöön. Niiden haittapuoli ovat lyhytkestoisen käytön epäekologisuus. Säännöllisesti käytettynä ne tulevat myös suhteellisen kalliiksi käyttää. Työantajalle ne ovatkin todellisuudessa kustannuksiltaan kallein tapa huolehtia kuulon suojauksesta, koska oikein käytettynä niitä kuluu 2-4 paria työpäivää kohden. Kertakäyttösuojaimet aiheuttavat myös paineen tunnetta korvakäytävässä ja ovat epähygieeniset, jos 19

niitä asetetaan likaisin käsin korviin. Niitä on saatavana useita eri malleja ja kokoja, mutta silti niiden istuvuus ja korvakäytävään oikein asettaminen ei ole useinkaan täydellistä eikä kovin mukavan tuntuista. (Lankinen 2009.) 6.3 Yksilölliset korvatulpat Yksilölliset, käyttäjän korvakäytävän muotoon tehtävät kuulosuojaimet valmistetaan joko lasimaisenkovasta akryylista tai joustavammasta silikonimateriaalista. Tämän tyyppisten suojainten toiminta ei perustu materiaalin laajenemiseen vaan täysin käyttäjän korvakäytävän muotoa vastaavaan kokoon ja muotoon. Suojaimille myönnetään pääsääntöisesti takuu sopivuuden osalta, joten niiden tulee olla sekä miellyttäväkäyttöisiä ja istuvuudeltaan tiiviitä. (Lankinen 2009.) Useimmiten suojaimet varustetaan meluolosuhteita vastaavalla melusuodattimella, jolloin ideaalinen vaimennuksen taso on saavutettavissa ja toisaalta hengittävä suodatinosa vähentää paineen tunnetta suojaimia käytettäessä. Suojaimiin kyetään yhdistämään myös elektroniikkaa joko kommunikaatioyhteyden muodostamiseksi tai impulssimelulta suojaamiseksi. Suojainten hankintaprosessi eroaa hyllytavarana myytävien suojainten hankinnasta. Suojaimia varten otetaan jokaiselta käyttäjältä korvakäytävistä suojaimia varten tarvittavat silikonivalokset, joita apuna käyttäen suojaimet valmistetaan käsityönä. Yksilöllisten kuulosuojainten tyypillinen käyttöikä on neljä vuotta. Tämä johtuu korvakäytävän muodon muuttumisesta pitkällä aikavälillä. Suurimmat käyttäjäryhmät tämän tyyppisille suojaimille ovat teollisuus, muusikot, motoristit ja lentäjät.(lankinen 2009.) Yksilölliset korvatulpat ovat kertainvestointina melko arvokkaat, mutta pitkällä aikavälillä ne ovat keskihintainen tapa hoitaa kuulon suojausta. Usein tämän tyyppisiin suojaimiin siirryttäessä suojainten käyttöaste paranee. Tämä johtuu siitä, että käyttömukavuus ja puheen erottelukyky on paljon parempi kuin kertakäyttöisillä tai valmiiksi muotoiluilla korvatulpilla. (Lankinen 2009; Berger 1994.) 20

7. Yhteenvetoa Kuulon suojauksesta huolehtiminen on lakisääteistä työnantajille. Kuulovamma voi aiheutua jo lyhyestäkin melualtistuksesta. On sekä työnantajan että työntekijän etu, että työperäisiltä sairauksilta ja vammoilta vältytään ja työt pystytään hoitamaan meluisissakin ympäristöissä huolella ja turvallisesti. Tämä on sekä kustannuskysymys että työtehokkuuteen liittyvä asia. Melu aiheuttaa ilman, että pysyviäkään kuulovaurioita syntyisi väsymystä ja keskittymiskyvyn herpaantumista. Tätä kautta se vaikuttaa myös työn tehokkuuteen ja lopputulokseen. Usein melunlähteen kotelointi tai rakenteelliset ratkaisut voivat olla erittäin hankalia tai kalliita, jolloin työnantajan kannattaa panostaa työntekijöiden kuulon suojeluun kuulonsuojainten avulla. Työpaikalla kuulonsuojainten hankintaprosessi kannattaa aloittaa työnantajan, työsuojeluorganisaation, työterveyshuollon ja työntekijöiden yhteistyössä. Usein varsinkin isoimmilla työpaikoilla on kuulonsuojaus hoidettu asianmukaisesti. Olisi kuitenkin tärkeää tarkistaa säännöllisin väliajoin työpaikan meluympäristöjen mahdolliset muutokset ja työntekijöiden muuttuneet tarpeet sekä kuulonsuojainten markkinoilla tapahtuneet muutokset. (Lankinen 2009.) Oikein tehty valinta voi vaikuttaa siihen käytetäänkö suojaimia vai ei. Usein motivaation puute kuulonsuojainten käyttöön johtuu juuri niiden epäsopivuudesta tai niiden käyttöön liittyvästä riittämättömästä ohjeistuksesta (Suomen standardoimisliitto SFS 2006, 24.) Kuulosuojainten käytössä on myös omat riskinsä. Ne voivat lisätä jo syntyneen kuulovamman vaikutusta varoitusäänten, puheen ja äänen suunnan kuulemiseen. Monissa erilaisissa työympäristöissä käytetyt radiolla varustetut kuulosuojaimet voivat aiheuttaa vaaratilanteita, jos keskitytään liikaa siihen, mitä radiosta kuuluu, eikä ympäristöön. (Toppila 2005.) Onkin ensisijaisen tärkeää, että kuulonsuojaimet on valittu asiantuntijan avustuksella sekä yksilölle että meluympäristöön sopiviksi. Asiantuntija opastaa suojainten oikeanlaiseen käyttöön ja huoltoon ja osaa ottaa huomioon työnantajan ja työympäristön erityistarpeet. Suojainten tulee olla miellyttävät käyttää, niiden tulee olla oikeanlaiset meluympäristöön nähden ja ennen kaikkea niiden tulee taata oikein käytettyinä riittävä kuulonsuojaus käyttäjälleen. Oikein valittuina ne ovat myös kustannustehokkain ratkaisu työnantajalle. Kuulo on ainutlaatuinen aisti, joka ei palaa koskaan takaisin vahingoituttuaan melusta. 21

Lähteet Kirjallisuuslähteet: Berger, Elliott, H. 1994. Hearing Protectors Specifications, Fittings, Use, and Performance. Teoksessa Lipscomb, David, M. (toim.) 1994. Hearing conversation in Industry, Schools and the Military. San DFiegO: Singular Publishing Group, Inc, 145 191. Euroopan Unioni 2003. Directive 2003/10/EC of the European Parliament and of the Council of 6 February 2003. Official Journal of the European Union, 15.2.2003. Laitinen, Heli. 1999. Hearing defects and effects of noise on hearing. Teoksessa Karjalainen, M. (toim.), 1999. Kuulon mallit ja niiden sovellutukset. Akustiikan seminaari. Espoo: Teknillinen korkeakoulu, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 39 59. Laitinen, Heikki, Vuorinen, Marko & Simola, Antti 2009. Työturvallisuuden ja terveyden johtaminen. Helsinki: Tietosanoma. Lipscomb, David, M. 1994. What is This Thing Called Noise? Teoksessa Lipscomb, David, M. (toim.) 1994. Hearing conversation in Industry, Schools and the Military. San DFiegO: Singular Publishing Group, Inc, 7 19. Sosiaali- ja terveysministeriö 2002. Henkilösuojainten valinta ja käyttö työpaikalla. Työsuojeluoppaita ja ohjeita 11. Suomen standardisoimisliitto SFS, 2006. SFS-EN 458. Kuulonsuojaimet : valintamenetelmät, käyttö, hoito ja kunnossapito. Suositukset = Hearing protectors : recommendations for selection, use, care and maintenance. Guidance document. Työsuojeluhallinto 2007. Työmelu. Työsuojeluoppaita ja ohjeita 2. Haastattelu: Lankinen, Mikko, toimitusjohtaja, Orelo Oy. Haastattelupäivämäärä 8.11.2009 22

Verkkolähteet: Euroopan komissio, EU Suomessa 2003. Melurajoituksin terveellisempi työpaikka http://ec.europa.eu/finland/news/press/101/10757_fi.htm. Viitataan 31.10.2009. Kuuloliitto 2009. Kuulo. http://www.kuulonhuoltoliitto.fi/fin/kuulo/. Viitattu 8.11.2009. Kyttälä, Ilkka. 2005. Sosiaali- ja Tervesyministeriö. http://akseli.tekes.fi/opencms/opencms/ohjelmaportaali/ohjelmat/masina/fi/dokumenttiarkisto/v iestinta_ja_aktivointi/seminaarit/tarinaseminaari/tarsky05kyttala2.pdf. Viitataan 4.11.2009. Peltor 2009. Melutasojen mittaaminen. http://www.peltor.se/fi/page.asp?pagenumber=381. Viitataan 24.11.2009. Toppila, Esko 2005. Meludirektiivi- Mitä uutta? Finnish Institute of Occupational Health. http://www.ttl.fi/nr/rdonlyres/f79203d3-cc60-41e9-a58944ba6293ff13/0/toppila070907.pdf. Viitataan 4.11.2009. Toppila Esko 2005b. Uusi meluasetus tehostaa kuulonsuojelua. Työterveyslaitos. http://www.ttl.fi/search/msmgo.exe?grab_id=955&page_id=6564352&query=meludirektiivi&hiwo rd=meludirektiiviin+meludirektiivin+meludirektiivi+. Viitattu 8.11.2009. Työterveyslaitos 2009. Melu. http://www.ttl.fi/internet/suomi/aihesivut/tyohygienia/melu/. Viitattu 24.11.2009. Työturvallisuuskeskus 2009. Työsuojelu työpaikalla. Melu ja tärinä. http://www.tyoturva.fi/?s=29. Viitataan 3.11.2009. Työturvallisuuslaki 2002. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2002/20020738. Viitataan 24.11.2009. Valtioneuvoston asetus 2006. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2006/20060085. Viitataan 24.11.2009. Ympäristökeskus 2002. EU:n meludirektiivi voimaan. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=63934&lan=fi Viitataan 31.10.2009.. 23

Liite 1: Kuulo- ja kipukynnys (Kuuloliitto 2009) Taulukko kuvaa ihmisen kuulemia taajuuksia ja äänen paineita (Lankinen 2009.) Kuuloalue 20-20 000 Hz Äänenpainetason osalta 0-130 db Melun kipukynnys 120 db Liite 2: Turvallisuusrajat eri melutasoille (Kuuloliitto 2009) 3 db(a):n vähennys puolittaa äänenpaineen ja tuplaa turvallisen melussaoloajan (Lankinen 2009.) Jatkuva A- äänitaso (db) Melussaoloaika 85 8 tuntia 88 4 tuntia 94 1 tunti 100 15 min 106 4 min 112 1 min 115 ei lainkaan! 24

Liite 3: Raja- ja toiminta-arvot melualtistukselle Raja Raja-arvo (Ei saa ylittää) Arvo (päivä/viikko) 87 db(a) 140 db(peak) Mittaus/arviointi paikka Korvakäytävän suulta Ylempi toimintaarvo 85 db(a) 137 db(peak) Työpiste Alempi toimintaarvo 80 db(a) 135dB(peak) Työpiste (muokattu taulukosta Toppila 2009) Liite 4: Desibeliarvojen viitekehys Direktiivi ISO19991990 EN458 80 db(a) Ei audiogramma muutoksia 2kHz Suojaus hyvä jos 75<L<80 db 85 db(a) 5-10 % saa kuulovamman 87 db (A) 8-16 % saa kuulovamman 80<L85 Välttävä (75 db(a)) Ei muutoksia Välttävä L<75 (muokattu taulukosta Toppila 2005) Taulukosta ilmenee, missä määrin meluvammoja syntyy kussakin melun altistustasossa. Standardi EN-SFS 458 antaa ohjeita suojainten vaimennustasosta. Esimerkiksi 85 db(a):n äänenpaineessa ilman suojainten käyttöä noin 5-10 % saa kuulovamman, joka voidaan estää jo 10 db(a):n vaimennuksella. (Lankinen 2009.) 25