OPAS JULKISIA PALVELUHANKINTOJA KOSKEVIEN YHTEISÖN SÄÄNNÖSTEN SOVELTAMISEKSI

EUROOPAN KOMISSIO JULKISET HANKINNAT EUROOPAN UNIONISSA OPAS JULKISIA PALVELUHANKINTOJA KOSKEVIEN YHTEISÖN SÄÄNNÖSTEN SOVELTAMISEKSI VESI- JA ENERGIAHUOLLON, LIIKENTEEN JA TELETOIMINNAN ALAN HANKINTOJA LUKUUN OTTAMATTA DIREKTIIVI 92/50/ETY Tämän oppaan sisältö ei ole oikeudellisesti sitova eikä se välttämättä edusta komission virallista kantaa

SISÄLLYSLUETTELO I. Julkisia hankintoja koskevien direktiivien tavoitteet ja laajuus... 1 1. Tavoitteet... 1 2. Direktiivien oikeudelliset vaikutukset... 3 II. Julkiset palveluhankinnat: neuvoston direktiivi 92/50/ETY ('palveludirektiivi')... 5 1. Mitä julkisilla palveluhankinnoilla tarkoitetaan?... 5 1.1 Julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen määritelmä... 5 1.1.1 Vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan hankintoja koskevat sopimukset... 6 1.1.2 Muut palvelutoiminnat, jotka on jätetty julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten määritelmän ulkopuolelle... 7 1.1.3 Palveludirektiivin täydellinen soveltaminen - liitteessä I A luetellut palvelut... 7 1.1.4 Palveludirektiivin rajoitettu soveltaminen - liitteessä I B luetellut palvelut... 9 1.2 Palvelujen suorittajat... 9 1.3 Hankintaviranomaiset... 9 1.3.1 Valtio... 10 1.3.2 Julkisoikeudellinen laitos... 11 1.4 Sopimustyypit... 12 1.5 Direktiivien soveltamisalan rajaaminen toiminnan luonteen mukaan... 12 1.5.1 Julkisia palveluhankintoja ja julkisia tavaranhankintoja koskevien sopimusten rajaaminen... 13 1.5.2 Julkisia palveluhankintoja tai tavaranhankintoja koskevien sopimusten ja julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten rajaaminen... 13 1.5.3 Liitteessä I A ja liitteessä I B lueteltuja palveluja koskevien sopimusten rajaaminen... 14 1.6 Hankintaviranomaisten tukemia palveluhankintoja koskevat sopimukset... 14 2. Milloin julkisia palveluhankintoja koskevat sopimukset kuuluvat palveludirektiivin soveltamisalaan... 16 2.1 Kynnysarvo... 16 2.2 Sopimuksen arvon laskeminen... 17 2.2.1 Menetelmät... 17 2.2.2 Jaetut sopimukset... 18 -I-

2.2.3 Sopimuksen jakaminen osiin... 18 2.2.4 Samanlaisten palvelujen toistaminen... 19 2.3 Julkisia palveluhankintoja koskevat sopimukset, jotka eivät kuulu palveludirektiivin soveltamisalaan... 19 2.3.1 Tiettyjen maanpuolustusalan julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten sulkeminen palveludirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle... 19 2.3.2 Salassapidon tai yleisen turvallisuuden vuoksi palveludirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle suljetut julkisia palveluhankintoja koskevat sopimukset... 19 2.3.3 Eri menettelysääntöjen soveltamisalaan kuuluvien julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten sulkeminen palveludirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle... 20 3. Sopimuksentekomenettelyt... 21 3.1 Avoin menettely... 21 3.2 Rajoitettu menettely... 21 3.3 Neuvottelumenettely... 22 3.3.1 Neuvottelumenettely, jossa julkaistaan sopimusta koskeva ilmoitus... 22 3.3.1.1 Tarjoukset, jotka eivät ole sopivia tai joita ei voida hyväksyä... 23 3.3.1.2 Yleistä ennakkohinnoittelua ei voida suorittaa... 23 3.3.1.3 Sopimusehtoja ei voida määritellä tarkasti... 24 3.3.2 Neuvottelumenettely, jossa ei julkaista sopimusta koskevaa ilmoitusta... 24 3.3.2.1 Tarjousten puuttuminen... 24 3.3.2.2 Kun teknisistä tai taiteellisista taikka yksinoikeuden suojaamiseen liittyvistä syistä vain tietty palvelujen suorittaja voi suorittaa palvelut... 24 3.3.2.3 Kun kyseinen sopimus tehdään suunnittelukilpailun tuloksena ja se on noudatettavien sääntöjen mukaan tehtävä suunnittelukilpailun voittajan kanssa, tai jos voittajia on useita, näistä jonkun kanssa. Jälkimmäisessä tapauksessa kaikki suunnittelukilpailun voittajat on kutsuttava osallistumaan neuvotteluihin.... 25 3.3.2.4 Äärimmäinen kiire... 25 3.3.2.5 Lisäpalvelut... 26 3.3.2.6 Palvelujen toistaminen... 26 -II-

3.4 Hankintaviranomaisen tekemistä päätöksistä tiedottaminen... 27 3.4.1 Ehdokkaiden ja tarjousten hylkääminen... 27 3.4.2 Hankintamenettelyn peruuttaminen... 27 3.4.3 Selvitys tehdystä sopimuksesta... 27 4. Julkistamista koskevat yhteiset säännöt... 28 4.1 Sopimusta koskevat ilmoitukset... 28 4.1.1 Vuosittain julkaistava ennakkoilmoitus... 28 4.1.2 Yksittäistä sopimusta koskeva ilmoitus... 29 4.1.3 Ilmoitus tehdyistä sopimuksista... 29 4.2 Ilmoitusten sisältö ja muoto... 29 4.2.1 Yksittäisiä sopimuksia koskevat ilmoitukset... 30 4.2.2 Ilmoitukset tehdyistä sopimuksista... 30 4.3 Malli-ilmoitukset... 31 4.3.1 Ennakkotiedot palveludirektiivin liite III A... 31 4.3.2 Yksittäistä sopimusta koskeva ilmoitus... 32 4.3.3 Ilmoitus tehdyistä sopimuksista palveludirektiivin liite III E... 35 4.4 Määräaikojen määrittäminen... 35 4.5 Tarjouskilpailuista ilmoittaminen kansallisesti... 36 4.6 Kuka julkaisee ilmoitukset?... 36 4.7 Sopimuksia koskevien ilmoitusten suositeltava vakiomuoto... 37 4.8 Noudatettavat määräajat... 37 4.8.1 Avoin menettely... 38 4.8.2 Rajoitettu menettely... 38 4.8.3 Neuvottelumenettely, jossa julkaistaan ennalta sopimusta koskeva ilmoitus... 39 4.8.4 Yhteenvetotaulukot... 40 4.9 Määräaikojen laskemistapa... 44 4.10 Tavat, joita käyttäen palvelujen suorittajat esittävät rajoitettuihin ja neuvottelumenettelyihin osallistumista koskevan hakemuksen... 45 4.11 Tavat, joita käyttäen ehdokkailta pyydetään tarjoukset rajoitetuissa ja neuvottelumenettelyissä... 45 5. Yhteiset tekniset säännöt... 46 5.1 Mitä teknisiä eritelmiä voidaan vaatia?... 46 5.2 Poikkeukset... 47 5.3 Vaihtoehtoiset eritelmät, jos eurooppalaisia standardeja, eurooppalaisia teknisiä hyväksymisiä tai yhteisiä teknisiä eritelmiä ei ole... 48 5.4 Syrjivät eritelmät ovat aina kiellettyjä... 49 -III-

6. Osallistuminen sopimuksentekomenettelyyn ja sopimuksen tekeminen... 50 6.1 Sopimuksentekomenettelyihin osallistumista koskevat yhteiset säännöt... 50 6.1.1 Ehdokkaiden lukumäärä rajoitetuissa ja neuvottelumenettelyissä... 51 6.1.2 Tarjouspyynnöt tai neuvottelukutsut muista jäsenvaltioista oleville palvelujen suorittajille... 52 6.1.3 Palvelujen suorittajien oikeudellinen muoto... 52 6.1.4 Vaihtoehtoja sisältävät tarjoukset... 53 6.1.5 Alihankinta... 54 6.1.6 Palvelujen suorittamispaikassa voimassa oleviin työsuojelua ja työoloja koskeviin säännöksiin liittyvät velvoitteet... 54 6.1.7 Ehdot, joita palveludirektiivissä ei ole säädetty... 54 6.2 Ehdokkaiden valinta... 55 6.2.1 Palvelujen suorittajien henkilökohtainen tilanne... 55 6.2.2 Merkintä ammattirekisteriin... 56 6.2.3 Luottokelpoisuus ja taloudellinen tilanne... 57 6.2.4 Kyky suorittaa palveluja ja tekninen suorituskyky... 58 6.2.5 Lisätiedot... 60 6.2.6 Viralliset luettelot hyväksytyistä palvelujen suorittajista... 60 6.3 Sopimuksen tekeminen... 62 6.3.1 Sallitut sopimuksen tekemisen perusteet... 62 6.3.2 Poikkeuksellisen alhaiset tarjoukset... 62 7. Julkisia palveluhankintoja koskevat sopimukset, jotka on tehty toisen julkishallinnon viranomaisen kanssa tälle annettuun yksinoikeuteen perustuen... 64 8. Suunnittelukilpailut... 65 8.1 Milloin palveludirektiiviä sovelletaan suunnittelukilpailuun kynnysarvo... 65 8.2 Osallistujien pääsy suunnittelukilpailuun... 65 8.3 Tuomaristo ja sen päätös tai lausunto... 66 8.4 Suunnittelukilpailun julkistamista koskevat vaatimukset... 66 8.4.1 Suunnittelukilpailua koskeva ilmoitus palveludirektiivin liite IV A... 67 8.4.2 Suunnittelukilpailujen tulokset palveludirektiivin liite IV B... 67 -IV-

LIITTEET I II III IV Direktiiveissä 92/50/ETY, 93/36/ETY ja 93/37/ETY olevien säännösten vertailutaulukko... 73 Direktiivin 92/50/ETY liitteissä I A ja I B lueteltujen palvelujen CPA-luokitus... 81 Direktiivin 93/37/ETY liitteessä I olevien julkisoikeudellisten laitosten luettelo... 91 Määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä annettu neuvoston asetus N:o 1182/71... 101 LISÄTIETOJA...103 -V-

I. Julkisia hankintoja koskevien direktiivien tavoitteet ja laajuus 1. Tavoitteet Oli todennäköistä, ettei yhteismarkkinoiden luominen julkisen alan tavaranhankintoja ja rakennusurakoita varten onnistuisi täysin niiden velvoitteiden perusteella, joihin jäsenvaltiot olivat perustamissopimuksissa sitoutuneet ulkomaisia tavaroita, palveluja ja yrityksiä koskevien rajoitusten poistamiseksi. Oli yhä luultavaa, että kansallisten säännösten erot osoittautuisivat kehityksen esteiksi. Yhteisön lainsäädäntöä tarvittiin varmistamaan, että julkisyhteisöjen työurakat olisivat avoimia kaikkien maiden kansalaisille samoin ehdoin, ja tekemään tarjousmenettelyt avoimemmiksi niin, että perustamissopimuksissa vahvistettujen periaatteiden noudattamista voitaisiin seurata ja toteuttaa. Vahvistaakseen syrjivin periaattein harjoitetusta julkisesta hankintatoimesta johtuvien tuontirajoitusten kieltoa ja helpottaakseen maahan ja sen ulkopuolelle asettautuneiden yritysten mahdollisuuksia kilpailla julkisia hankintoja koskevien sopimusten saamisesta neuvosto antoi direktiivejä kaikkea perustamissopimusten alaista julkista hankintatoimintaa koskevien menettelyjen yhteensovittamiseksi. Julkisia hankintoja koskevien direktiivien perustana on kolme pääperiaatetta: Ilmoittaminen sopimuksista yhteisönlaajuisesti niin, että kaikkien jäsenvaltioiden yrityksillä on mahdollisuus tehdä niitä koskeva tarjous. Sellaisten teknisten eritelmien kieltäminen, joilla voidaan syrjiä mahdollisia ulkomaalaisia tarjoajia. Yleispätevien arviointiperusteiden soveltaminen tarjous- ja sopimuksentekomenettelyissä. Viimeksi mainittu periaate on varmistettu seuraavin vaatimuksin: Sopimuksia tehtäessä on noudatettava avointa tarjousmenettelyä (joka on avoin kaikille asiasta kiinnostuneille osapuolille) tai rajoitettua tarjousmenettelyä (joka on avoin vain valituille ehdokkaille), sopimuksen tekevän viranomaisen valinnan mukaan. Viranomaiset voivat turvautua neuvottelumenettelyyn vain erityisissä poikkeuksellisissa olosuhteissa. Asiasta kiinnostuneet osapuolet voidaan jättää menettelyn ulkopuolelle (rajoitetuissa tai neuvottelumenettelyissä) tai lopullisen valinnan ulkopuolelle (avoimissa, rajoitetuissa tai neuvottelumenettelyissä) vain tietyillä erityisillä laadullisilla valintaperusteilla. Sopimukset voidaan tehdä vain taloudellisin tai teknisin perustein eli joko alimman hinnan tai taloudellisesti edullisimman kokonaistarjouksen perusteella. Ensimmäiset julkisia rakennusurakoita (direktiivi 71/305/ETY 1 ) ja julkisia tavaranhankintoja (direktiivit 77/62/ETY 2 ja 80/767/ETY 3 ) koskevien sopimusten 1 EYVL N:o L 185, 16.8.1971, s. 5 2 EYVL N:o L 13, 15.1.1977, s. 1-1-

tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetut direktiivit eivät avanneet markkinoita siinä määrin kuin oli toivottu. Yhteisön lainsäädäntö ei antanut riittäviä takuita ja siihen jäi useita aukkoja. Lainsäädännön soveltaminen kansallisella tasolla osoitti pitkään jatkunutta tälle alalle tyypillistä protektionismia. Alkuperäisten sääntöjen puutteiden korjaamiseksi otettiin käyttöön uusia direktiivejä: 22 päivänä maaliskuuta 1988 annettu neuvoston direktiivi 88/295/ETY 4 direktiivien 77/62/ETY ja 80/767/ETY muuttamisesta ja 18 päivänä heinäkuuta 1989 annettu neuvoston direktiivi 89/440/ETY 5 direktiivin 71/305/ETY muuttamisesta. Tärkeimmät uudistukset koskivat erityisesti: julkisia hankintoja koskevien direktiivien soveltamisalan määrittelyä: tiedottamista ja kilpailuehtoja; valintamenettelyjen avoimuutta; teknisten eritelmien määrittelyä. Oli myös tullut välttämättömäksi poistaa aikaisemman rakennusurakoita koskevan direktiivin (71/305/ETY) ja myöhemmin säädetyn tavaranhankintoja koskevan direktiivin (77/62/ETY) väliset erot. Direktiiviin 71/305/ETY tehtyjä uudistuksia oli enemmän ja ne olivat yksityiskohtaisempia kuin direktiiviin 77/62/ETY tehdyt uudistukset. Näin ollen tuli myös välttämättömäksi sovittaa yhteen erilaiset oikeudelliset määräykset kahdeksi kodifioiduksi versioksi, jotta Euroopan unionin kansalaiset voisivat etsiä tietoja selkeistä ja avoimista teksteistä, ja jotta heidän olisi helpompi turvautua erityisoikeuksiinsa. Rakennusurakoita koskevat direktiivit sovitettiin yhteen 14 päivänä kesäkuuta 1993 annetulla neuvoston direktiivillä 93/37/ETY 6 ('rakennusurakkadirektiivi'), ja tavaranhankintoja koskevat direktiivit yhdistettiin 14 päivänä kesäkuuta 1993 annetulla neuvoston direktiivillä 93/36/ETY 7 ('tavaranhankintadirektiivi'). Viimeksi mainitulla direktiivillä myös muutettiin tavaranhankintoja koskeva teksti rakennusurakoita koskevan tekstin mukaiseksi. Vuotta aikaisemmin hyväksyttiin 18 päivänä kesäkuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/50/ETY julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 8, mikä saattoi valmiiksi julkisia hankintasopimuksia koskevan yhteisön sääntelykehyksen. Palveludirektiivin rakenne on sama kuin rakennusurakka- ja tavaranhankintadirektiivien, mutta se sisältää myös erityisiä määräyksiä suunnittelukilpailujen järjestämisestä. Tavaranhankinta-, rakennusurakka- ja palveludirektiivien toiminnallisten määräysten vertailu on taulukon muodossa tämän oppaan liitteessä I. 3 EYVL N:o L 215, 18.8.1980, s. 1. Tällä direktiivillä saatettiin voimaan vuonna 1979 tehdystä julkisia hankintoja koskevasta GATT-sopimuksesta johtuvat yhteisön velvoitteet. 4 EYVL N:o L 127, 20.5.1988, s. 1 5 EYVL N:o L 210, 21.7.1989, s. 1 6 EYVL N:o L 199, 9.8.1993, s. 54 7 EYVL N:o L 199, 9.8.1993, s. 1 8 EYVL N:o L 209, 24.7.1992, s. 1-2-

On huomattava, että vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan julkisia rakennusurakoita, tavaranhankintoja ja palveluja koskevia sopimuksia varten on erillinen direktiivi 93/38/ETY 9, jota ei käsitellä tässä oppaassa. 2. Direktiivien oikeudelliset vaikutukset Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 189 artiklassa määrätään, että direktiivit ovat jäsenvaltioita sitovia saavutettavan tuloksen osalta, mutta kansallisille viranomaisille annetaan vapaus valita muodot ja menetelmät. Jäsenvaltioilla on velvollisuus saattaa direktiivien säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään. Koska rakennusurakkadirektiivi on vain koonnelma aikaisemmista direktiiveistä, yhteisön lainsäätäjä ei ole asettanut sen täytäntöönpanolle määräaikaa; direktiivia voidaan soveltaa välittömästi. Palvelujen ja tavaranhankintojen osalta jäsenvaltiot velvoitettiin mukauttamaan lakinsa, asetuksensa ja hallinnolliset määräyksensä palveludirektiivin mukaisiksi 1 päivään kesäkuuta 1993 mennessä ja tavaranhankintadirektiivin mukaisiksi 14 päivään kesäkuuta 1994 mennessä. Direktiivien toimivuus ei välttämättä riipu siitä, miten jäsenvaltiot hyväksyvät niiden täytäntöönpanoa koskevat toimenpiteet. Välitöntä oikeusvaikutusta koskevan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan yksityishenkilöt voivat heti sen jälkeen, kun määräaika direktiivin täytäntöönpanemiseksi kansallisessa lainsäädännössä on päättynyt, vaatia toimeenpantaviksi jäsenvaltion tuomioistuimessa kaikkia direktiivin säännöksiä, joilla on suora vaikutus jäsenvaltion, jolle direktiivi on osoitettu, ja yksityishenkilöiden välillä vallitsevaan oikeudelliseen suhteeseen. Jäsenvaltio ei voi välttää säännösten täytäntöönpanoa sillä perusteella, että muodollisuuksia direktiivin sisällyttämiseksi sen kansalliseen lainsäädäntöön ei ole täytetty tai että direktiivin vastaisesti vaikuttavia säännöksiä on yhä olemassa sen kansallisessa lainsäädännössä. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on päättänyt, että määritettäessä sitä, voiko säännöksillä olla tällainen välitön oikeusvaikutus, on jokaisessa erityistapauksessa otettava huomioon kyseisen säännöksen luonne, tausta ja sanamuoto. Tuomioistuin on jo todennut, että osallistumista ja ilmoittamista koskevilla säännöillä on välitön oikeusvaikutus. Säännöksellä on yleensä välitön oikeusvaikutus, jos siinä annetaan selvä, tarkka ja ehdoton velvoite, joka ei jätä jäsenvaltiolle valinnan mahdollisuutta. Lisäksi, kun kysymyksessä on direktiivi, johon tuomioistuin on katsonut yksityishenkilön voivan vedota kansallisissa tuomioistuimissa, kaikki hallinnon toimielimet, hajautetut viranomaiset kuten esimerkiksi kunnat mukaan lukien, ovat velvollisia soveltamaan kyseisiä säännöksiä. 10 Tuomioistuin katsoo, että olisi ristiriitaista määrätä, että yksityisellä henkilöllä on oikeus vedota direktiivin säännöksiin käsiteltäessä kansallisissa tuomioistuimissa hallintoviranomaisia vastaan nostettua kannetta, mikäli kyseisillä viranomaisilla ei olisi 9 vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta, EYVL N:o L 199, 9.8.1993, s. 84. 10 Asia 103/88, Fratelli Costanzo Spa v. Milanon kaupunki, (Kok. 1989, s. 1839, 31 kohta) -3-

velvollisuutta soveltaa direktiivin säännöksiä ja pidättäytyä soveltamasta niiden kanssa ristiriidassa olevia kansalliseen oikeuteen kuuluvia säännöksiä. -4-

II. Julkiset palveluhankinnat: neuvoston direktiivi 92/50/ETY ('palveludirektiivi') 1. Mitä julkisilla palveluhankinnoilla tarkoitetaan? 1.1 Julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen määritelmä 11 Julkisia palveluhankintoja koskevalla sopimuksella tarkoitetaan laajasti ottaen kirjallista sopimusta, jonka perusteella palvelujen suorittaja (joka on määritelty jäljempänä 1.2 kohdassa) suorittaa hankintaviranomaiselle (joka on määritelty jäljempänä 1.3 kohdassa) palveluita rahallista vastiketta vastaan. Palveludirektiivissä ei ole määritelty palvelun käsitettä. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 60 artiklassa on mainittu esimerkkeinä teollinen tai kaupallinen toiminta sekä käsityöläistoiminta tai vapaiden ammattien harjoittamiseen kuuluva toiminta. Lisäksi perustamissopimuksessa palveluilla tarkoitetaan suorituksia, joista tavallisesti maksetaan korvaus ja joita määräykset tavaroiden, pääomien ja henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta eivät koske. Palveludirektiiviä sovellettaessa palvelujen määritelmä on hyvin laaja. Se kattaa kaikki toiminnat, joita eivät koske: tavaranhankintadirektiivissä tarkoitettuja julkisia tavaranhankintoja koskevia sopimuksia; rakennusurakkadirektiivissä tarkoitettuja julkisia rakennusurakoita koskevia sopimuksia; direktiivin 93/38/ETY (katso jäljempänä 1.1.1 kohta) soveltamisalaan kuuluvia toimintoja koskevia sopimuksia; tiettyjä muita erikseen määriteltyjä toimintoja, jotka on suljettu pois niiden luonteen vuoksi (katso jäljempänä 1.1.2 kohta). Lisäksi tietyt sopimukset, jotka ovat julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten määritelmän mukaisia, on suljettu palveludirektiivin ulkopuolelle julkisen politiikan perusteella (katso jäljempänä 2.3 kohta). Olisi huomattava, että palveludirektiiviä sovellettaessa ei ole olennaista, syntyykö palveluista johtuva hyöty hankintaviranomaiselle vai hankintaviranomaisen puolesta kolmannelle osapuolelle. Komission alkuperäiseen ehdotukseen 12 sisältyi julkisiin palveluihin liittyviä toimilupia ( konsessio ) koskevia säännöksiä, jotka olivat rakennusurakkadirektiivin sisältämien julkisiin rakennusurakoihin liittyvien toimilupia koskevien säännösten kaltaisia. Neuvostossa jäsenvaltiot päättivät olla sisällyttämättä tätä sopimustyyppiä direktiivin soveltamisalaan, koska julkisiin palveluihin liittyviä toimilupia koskevissa asioissa kansalliset käytännöt ovat hyvin erilaisia. Näin ollen palveludirektiivi ei koske julkisiin palveluihin liittyviä toimilupia, mikä laajasti ottaen merkitsee sitä, että direktiivi ei koske sopimuksia, joilla julkinen viranomainen siirtää velvoitteisiinsa kuuluvan yleisölle 11 Palveludirektiivin 1 artiklan a alakohta. 12 KOM(90) 72; EYVL N:o C 23, 31.1.1993, s. 1-5-

suunnatun palvelun suorittamisen valitsemalleen yritykselle, joka sitoutuu suorittamaan palvelun siitä saatavan tuoton hyväksikäyttöoikeutta vastaan tai tätä oikeutta sekä maksua vastaan. Kyseisten sopimusten tekemistä koskevat kuitenkin luonnollisesti perustamissopimuksessa olevat palvelujen tarjoamisen vapautta koskevat määräykset ja yhteisön lainsäädännön sisältämät yleiset periaatteet kuten syrjimättömyys, tasapuolinen kohtelu, avoimuus ja vastavuoroinen tunnustaminen. 1.1.1 Vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan hankintoja koskevat sopimukset Kaikki neuvoston direktiivin 93/38/ETY 13 2, 7, 8 ja 9 artiklassa tarkoitetuilla aloilla tehdyt tai saman direktiivin 6 artiklan 2 kohdassa annetut edellytykset täyttävät sopimukset suljetaan palveludirektiiviä sovellettaessa julkisten palveluhankintojen määritelmän ulkopuolelle. 14 Jos hankintaviranomainen suorittaa myös tehtäviä, joiden ansiosta se saa yleishyödyllisen laitoksen tai neuvoston direktiivissä 93/38/ETY tarkoitetun 'hankintayksikön' aseman, kaikki julkisia palveluhankintoja koskevat sopimukset, jotka liittyvät sen toimintaan yleishyödyllisenä laitoksena, suljetaan palveludirektiivin soveltamisalueen ulkopuolelle. Näin tapahtuu myös silloin, kun direktiivin 93/38/ETY säännöksiä ei sovelleta minkään kyseisen direktiivin 7, 8 tai 9 artiklassa annetun poikkeusperusteen nojalla. Yksityiskohtainen selvitys direktiivistä 93/38/ETY annetaan erillisessä oppaassa. Näin ollen palveludirektiiviä ei sovelleta seuraavien alojen julkisia palveluhankintoja koskeviin sopimuksiin: a) sellaisten pysyvien verkkojen tarjoaminen tai ylläpito, joiden tarkoituksena on tarjota: i) juomaveden tai i) sähkön tai ii) kaasun tai lämmön tuotantoon, siirtoon tai jakeluun liittyviä julkisia palveluja, tai juomaveden, sähkön, kaasun tai lämmön toimittaminen sellaisiin verkkoihin; b) maantieteellisen alueen hyödyntäminen: i) öljyn, kaasun, hiilen tai muiden kiinteiden polttoaineiden etsimiseksi tai talteen ottamiseksi, tai ii) lentokenttien, meri- tai sisävesisatamien taikka muiden tilojen saattamiseksi lento-, meri- tai sisävesiliikenteen harjoittajien saataville; c) sellaisten verkkojen ylläpito, joiden tarkoituksena on tarjota julkisia kuljetuspalveluja rautateitse, automatisoiduin järjestelmin, raitioteitse, johdinautoilla, linja-autoilla tai kaapeliradoilla; d) yleisten televerkkojen tarjoaminen tai ylläpito taikka yhden tai useamman yleisen telepalvelun tarjoaminen. Jos hankintaviranomainen suorittaa edellä a alakohdan i luetelmakohdassa tarkoitettuja toimintoja, poikkeus koskee myös sopimuksia, jotka liittyvät: 13 vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta, EYVL N:o L 199, 9.8.1993, s. 84 14 Palveludirektiivin 1 artiklan a alakohdan ii luetelmakohta. -6-

vesirakennushankkeisiin, maan kasteluun tai kuivaukseen, jos juomavedeksi hankittavan veden osuus on suurempi kuin 20 prosenttia näissä hankkeissa taikka kastelu- tai kuivausjärjestelmissä tarjottavan veden koko määrästä; tai jäteveden poistoon tai käsittelyyn. 1.1.2 Muut palvelutoiminnat, jotka on jätetty julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten määritelmän ulkopuolelle Palveludirektiiviä sovellettaessa julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten määritelmä ei kata myöskään seuraavia sopimuksia: 15 maan, olemassa olevien rakennusten tai muun kiinteän omaisuuden hankintaa tai vuokrausta taikka näihin liittyviä oikeuksia koskevia sopimuksia millä rahoitusmuodolla tahansa; tätä direktiiviä sovelletaan kuitenkin missä tahansa muodossa tehdyn hankinta- tai vuokrasopimuksen kanssa samanaikaisesti, ennen sitä tai sen jälkeen tehtäviin rahoituspalveluja koskeviin sopimuksiin; radiotoiminnan harjoittajien ohjelmien hankkimista, kehittämistä, tuotantoa tai yhteistuotantoa koskevia sopimuksia sekä radiolähetysaikaa koskevia sopimuksia; puhelin-, teleksi-, radiopuhelin-, henkilöhaku- ja satelliittiviestintäpalveluja koskevia sopimuksia; välimies- ja sovittelupalveluja koskevia sopimuksia arvopapereiden tai muiden rahoitusvälineiden liikkeellelaskemiseen, myyntiin, hankintaan ja siirtoon liittyviä rahoituspalveluja sekä keskuspankkien palveluja koskevia sopimuksia; työsopimuksia; muita tutkimus- ja kehittämispalveluja koskevia sopimuksia kuin niitä, joista saatava hyöty koituu yksinomaan hankintaviranomaiselle käytettäväksi tämän liiketoiminnassa, jos hankintaviranomainen korvaa suoritetun palvelun kokonaan. 1.1.3 Palveludirektiivin täydellinen soveltaminen liitteessä I A luetellut palvelut Palveludirektiivin liitteessä I A on lueteltu 16 palvelujen pääluokkaa, joihin sovelletaan direktiivin kaikkia säännöksiä. 16 Juuri näiden palvelujen todettiin olevan rajat ylittävien toimintojen kannalta katsoen ensisijaisia. Palveludirektiivin liitteessä I nämä palvelut on nimetty viittaamalla CPC-luokitukseen. Ottaen huomioon yhteisön toimialan mukaisen tuoteluokitusjärjestelmän (CPA) 17, liite I A on kirjoitettu uudelleen taulukkoon 1 CPA-viitenumeroiden osoittamiseksi. Näiden pääluokkien yksityiskohtainen erittely sekä vastaavat CPC-numerot ovat liitteessä II. 15 Palveludirektiivin 1 artiklan a alakohdan iii ix luetelmakohta. 16 Palveludirektiivin 8 artikla. 17 Neuvoston asetus (ETY) N:o 3696/93, annettu 29 päivänä lokakuuta 1993, Euroopan talousyhteisön tilastollisesta toimialoittaisesta tuoteluokituksesta (CPA), EYVL N:o L 342, 31.12.1993, s. 1. -7-

Taulukko 1 Liitteessä I A mainitut palvelut Pääluokka Kuvaus CPA-viitenumero 1. Huolto- ja korjauspalvelut 17.40.90, 17.52.90, 28.21.90, 28.22.90, 28.30.91, 28.30.92, 29.11.91, 29.11.92, 29.12.91, 29.12.92, 29.13.90, 29.21.91, 29.22.91, 29.21.92, 29.22.92, 29.23.91, 29.23.92, 29.24.91, 29.24.92, 29.32.91, 29.32.92, 29.40.91, 29.40.92, 29.51.91, 29.51.92, 29.52.91, 29.52.92, 29.53.91, 29.53.92, 29.54.91, 29.54.92, 29.55.91, 29.55.92, 29.56.91, 29.56.92, 29.60.91, 29.60.92, 30.01.90, 30.02.90, 31.10.91, 31.10.92, 31.20.91, 31.20.92, 31.62.91, 31.62.92, 32.20.91, 32.20.92, 32.30.91, 32.30.92, 33.10.91, 33.10.92, 33.20.91, 33.20.92, 33.40.90, 33.50.91, 33.50.92, 35.11.91, 35.11.92, 35.11.93, 35.12.90, 35.20.91, 35.20.92, 35.30.91, 35.30.92, 36.30.90, 50.2, 50.40.40, 52.7 2. Maaliikenteen palvelut (1), myös panssariautopalvelut ja kuriiripalvelut paitsi postin kuljetus 3. Ilmaliikenteen henkilö- ja tavarankuljetuspalvelut paitsi postinkuljetus 60.21.2, 60.21.3, 60.21.4, 60.22, 60.23, 60.24.1, 60.24.22, 60.24.3, 64.12, 74.60.14 62.10.10, 62.10.22, 62.10.23, 62.20.10, 62.20.20(osa), 62.20.30, 62.30.10 4. Maaliikenteen (1) ja ilmaliikenteen postinkuljetuspalvelut 60.24.21, 62.10.21, 62.20.20(osa) 5. Teleliikenteen palvelut (2) 64.20.1, 64.20.2 6. Rahoituspalvelut (a) vakuutuspalvelut (b) pankki- ja sijoituspalvelut (3) 66, 67.2 65, 67.1 7. Tietokone- ja tietojenkäsittelypalvelut 72.10.10, 72.20.2, 72.20.3, 72.3, 72.4, 72.5, 72.6 8. Tutkimus- ja kehittämispalvelut (4) 73 9. Laskentatoimen palvelut, tilintarkastus- ja kirjanpitopalvelut 74.12.1, 74.12.2 10. Markkina- ja mielipidetutkimuspalvelut 74.13 11. Liikkeenjohdon konsultointipalvelut (5) ja niihin liittyvät palvelut 12. Arkkitehtipalvelut; insinööripalvelut ja rakennushankkeiden suunnittelupalvelut; yhdyskuntasuunnittelu- ja maisemasuunnittelupalvelut; edellisiin liittyvät tieteelliset ja tekniset konsultointipalvelut; tekniset testaus- ja analysointipalvelut 74.14, 74.15 74.20.2, 74.20.3, 74.20.4, 74.20.5, 74.20.6, 74.20.7, 74.3 13. Mainostoimintapalvelut 74.4 14. Rakennusten puhtaanapitopalvelut ja kiinteistöjen hallintapalvelut 70.3, 74.7 15. Palkkio- ja sopimusperustaiset julkaisu- ja painamispalvelut 22.21, 22.22.3, 22.23, 22.24.1, 22.25, 22.3 16. Jätevesi- ja jätehuoltopalvelut; puhtaanapito ja vastaavat palvelut 90 (1) Paitsi pääluokan 18 mukaiset rautatieliikenteen palvelut. (2) Paitsi puhelin-, teleksi-, radiopuhelin-, henkilöhaku- ja satelliittipalvelut. (3) Paitsi arvopapereiden tai muiden rahoitusvälineiden liikkeeseen laskuun, myyntiin, ostoon tai siirtoon liittyviä rahoituspalveluja koskevat sopimukset sekä keskuspankkipalvelut. (4) Paitsi muut tutkimus- ja kehittämispalveluja koskevat sopimukset kuin ne, joiden hyöty koituu yksinomaan hankintaviranomaiselle käytettäväksi omassa liiketoiminnassa, edellyttäen, että hankintaviranomainen korvaa suoritetun palvelun kokonaisuudessaan. (5) Paitsi välimies- ja sovittelupalvelut. -8-

1.1.4 Palveludirektiivin rajoitettu soveltaminen liitteessä I B luetellut palvelut Palveludirektiivin liitteessä I B luetellaan 11 palvelujen pääluokkaa, joihin sovelletaan vain niitä direktiivin säännöksiä, jotka koskevat teknisiä eritelmiä (katso jäljempänä 5 kohta ) ja tehtyjä sopimuksia koskevan ilmoituksen toimittamista komissiolle (katso jäljempänä 4.1.3 kohta). Näiden palvelujen pääluokkien osalta katsottiin olevan tarpeellista antaa palvelujen suorittajille vain vähimmäismäärä tarpeellisia tietoja markkinoiden tutkimiseksi ja tiedollisen perustan luomiseksi, jonka pohjalta olisi mahdollista tehdä tietoon perustuvia päätelmiä palveludirektiivin menettelyä koskevien ja muiden säännösten mahdollisesta soveltamisesta joihinkin tai kaikkiin näistä pääluokista. Kyseiset pääluokat ovat taulukossa 2. Edellä olevan taulukon 1 tapaan osoitetaan CPAviitenumerot, mutta vastaavien CPC-viitenumeroiden yksityiskohtainen erittely on tämän oppaan liitteessä II. Taulukko 2 Liitteessä I B mainitut palvelut Pääluokka Kuvaus CPA-viitenumero 17. Hotelli- ja ravintolapalvelut 55 18. Rautatieliikenteen palvelut 60.1, 60.21.1 19. Vesiliikenteen palvelut 61 20. Liikenteeseen liittyvät ja sitä avustavat palvelut 63 21. Lakiasiain palvelut 74.11 22. Työn ja työvoiman välityspalvelut 74.5 23. Etsivä- ja turvallisuuspalvelut paitsi panssariautopalvelut 24. Koulutuspalvelut ja ammatilliset koulutuspalvelut 80 25. Terveydenhoito- ja sosiaalipalvelut 85 74.60.11, 74.60.12, 74.60.13, 74.60.15, 74.60.16 26. Virkistys-, kulttuuri- ja urheilupalvelut 92.11.3, 92.12, 92.13, 92.2, 92.31.2, 92.32.1, 92.33.1, 92.34, 92.4, 92.5, 92.6, 92.7 27. Muut palvelut Tulee huomata, että palvelu kuuluu viimeiseen pääluokkaan 'muut palvelut' vain siinä poikkeustapauksessa, että sitä ei ole mahdollista sijoittaa mihinkään liitteen I A pääluokista 1 16 tai liitteen I B pääluokista 17 26. 1.2 Palvelujen suorittajat Palvelujen suorittaja on luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka tarjoutuu suorittamaan palveluja. Julkisoikeudellinen laitos voi myös olla palveludirektiivissä tarkoitettu palvelujen suorittaja. 18 1.3 Hankintaviranomaiset 18 Palveludirektiivin 1 artiklan c alakohta. Palvelujen suorittajien ryhmien osalta katso jäljempänä 6.1.3 kohta. -9-

Palveludirektiiviä sovellettaessa hankintaviranomaisia ovat kaikki seuraavat: 19 valtio, alueelliset tai paikalliset viranomaiset, julkisoikeudelliset laitokset, jotka on määritelty jäljempänä, yhden tai useamman paikallisen tai alueellisen viranomaisen tai julkisoikeudellisen laitoksen muodostamat yhteenliittymät. 1.3.1 Valtio Direktiiviä sovellettaessa valtion käsitteeseen kuuluu valtionhallinto. Jos yhteisö, joka ei ole oikeushenkilö 20, ei ole osa perinteisesti käsitettyä valtionhallintoa mutta suorittaa kuitenkin tavallisesti valtion toimivaltaan kuuluvia tehtäviä, se katsotaan direktiiviä sovellettaessa myös valtion yksiköksi. Yhteisöjen tuomioistuin selkeytti tätä seikkaa asiassa 31/87 21 20 päivänä syyskuuta 1988 antamassaan tuomiossa, jossa pohdittiin, olisiko direktiiviä 71/305/ETY sovellettava julkisia rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin, jotka vailla oikeushenkilön asemaa oleva paikallinen maanyhdistämiskomitea oli tehnyt. Tuomioistuimen tulkinnan mukaan käsitettä 'valtio' on tulkittava toiminnallisista lähtökohdista niin, että siihen on sisällytettävä laitos, joka ei tosin muodollisesti ole osa valtionhallintoa, mutta on väline, joka on valtiosta riippuvainen ja jonka välityksellä valtio toimii. Näin ollen laitos, jonka kokoonpano ja toiminta on laissa määrätty ja jonka jäsenet ovat viranomaisten nimittämiä, jonka toimenpiteistä johtuvat velvoitteet ovat viranomaisten valvonnassa ja jonka toimenkuvansa mukaisesti tekemät julkiset sopimukset ovat viranomaisten rahoittamia, on katsottava kuuluvaksi valtion käsitteen piiriin vaikka se ei muodollisesti ole osa valtionhallintoa. 22 Komissio katsoo, että tuomioistuimen lausumaa 'valtion' käsitettä koskevaa periaatetta voidaan soveltaa samalla tavoin kaikkien muiden palveludirektiivissä määriteltyjen hankintaviranomaisten määritelmään siten, että siihen sisältyvät kaikki yksiköt, jotka on perustettu tällaisen hankintaviranomaisen antamalla lailla, asetuksella tai hallinnollisella määräyksellä. 1.3.2 Julkisoikeudellinen laitos 23 Julkisoikeudellisella laitoksella tarkoitetaan laitosta, 19 Palveludirektiivin 1 artiklan b alakohta. 20 Jos yhteisö on oikeushenkilö, se kuuluu jäljempänä olevan otsikon 'Julkisoikeudellinen laitos' alle. 21 asia 31/87, Gebroeders Beentjes B.V. v. Alankomaat, (Kok. 1988, s. 4635) 22 kuten edellä, 12 kohdassa 23 Palveludirektiivin 1 artiklan b alakohta -10-

joka on nimenomaisesti perustettu tyydyttämään yleisen edun mukaisia tarpeita ja joka ei harjoita teollista tai kaupallista toimintaa, joka on oikeushenkilö ja jonka rahoituksesta suurin osa on peräisin valtiolta, alueellisilta tai paikallisilta viranomaisilta taikka muilta julkisoikeudellisilta laitoksilta tai jonka johto on näiden laitosten valvonnan alainen taikka jonka hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenistä valtio, alueellinen tai paikallinen viranomainen taikka muu julkisoikeudellinen laitos nimittää enemmän kuin puolet. Palveludirektiiviä sovelletaan siten kaikkiin julkis- tai yksityisoikeudellisiin yksiköihin, joiden tehtäviin sekä toimintaan liittyviin päätöksiin hankintaviranomainen vaikuttaa tai voi vaikuttaa yhdellä tai useammalla edellä kolmannessa luetelmakohdassa kuvatuista yhteyksistä, ja jotka on perustettu tyydyttämään julkisen tai yleisen edun mukaisia tarpeita. Ainoat yksiköt, jotka on perustettu tyydyttämään julkisen tai yleisen edun mukaisia tarpeita ja jotka täyttävät muut perusteet, mutta joita ei katsota palveludirektiivin mukaisiksi hankintaviranomaisiksi, ovat ne yksiköt, jotka on perustettu erityisesti tyydyttämään luonteeltaan teollisia tai kaupallisia tarpeita. Kyseiset yksiköt suorittavat luonteeltaan teollisia tai kaupallisia taloudellisia toimintoja, jotka koostuvat tavaroiden tai palvelujen toimittamisesta yksityisille tai julkisille taloudellisille toimijoille täysin avoimilla kilpailumarkkinoilla. Itse asiassa kyseiset yksiköt harjoittavat toimintaa, jota muistuttaa yksityisen yrityksen toimintaa. On tärkeää korostaa, että palveludirektiiviä ei voida soveltaa yksityisen yritystoiminnan luonteista teollista tai kaupallista toimintaa harjoittaviin yksiköihin, jos asianomainen yksikkö on perustettu suorittamaan erityisesti tällaisia toimintoja. Siksi direktiiviä voidaan soveltaa yksiköihin, jotka on perustettu julkisen tai yleisen edun mukaisten tarpeiden tyydyttämistä varten, vaikka harjoittavatkin teollista tai kaupallista toimintaa. Tällainen voi olla yksikkö, joka on perustettu erityisesti suorittamaan tiettyjä yleisen julkisen edun mukaisia sosiaalialan hallinnollisia tehtäviä, mutta joka myös harjoittaa kaupallista toimintaa taloutensa rahoittamiseksi. Jokaisen yksittäisen tapauksen erityispiirteet on kuitenkin analysoitava sen määrittämiseksi, onko kysymyksessä direktiivin velvoitteiden piiriin kuuluva julkisoikeudellinen yksikkö. Tämän kohdan toisessa alakohdassa mainitut perusteet täyttävien julkisoikeudellisten laitosten tai kyseisten laitosten luokkien luettelot ovat rakennusurakkadirektiivin liitteessä I. Nämä luettelot ovat mahdollisimman täydellisiä ja niitä voidaan tarkistaa saman direktiivin 35 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti. Julkisoikeudellisen laitoksen velvollisuus noudattaa palveludirektiiviä ei kuitenkaan ole riippuvainen siitä, kuuluuko laitos luetteloon. Velvollisuus syntyy, kun laitos täyttää edellä mainitut perusteet. Näin ollen silloin, kun laitos lakkaa olemasta kyseisten perusteiden mukainen, se lakkaa kuulumasta palveludirektiivin soveltamisalaan, vaikka sen nimi edelleen olisi luettelossa. 1.4 Sopimustyypit -11-

Julkista palveluhankintaa koskevan sopimuksen muodon osalta palveludirektiivi koskee vain kirjallisia sopimuksia, joihin käytännössä kuuluvat kaikki sopimukset, jotka ylittävät jäljempänä mainitun kynnysarvon. 24 Komissio tulkitsee sopimuspuolten velvoitteiden määritelmää hyvin laajasti. Kaikenlaiset hankintaviranomaisen suorittamat korvaukset, jotka voidaan arvioida rahassa, täyttävät rahallisen vastikkeen edellytyksen. 25 Samoin palveludirektiivi kattaa kaikki järjestelyt, joiden mukaan palvelun suorittaja sitoutuu milloin tahansa suorittamaan palveluja hankintaviranomaiselle tai sen puolesta. Direktiivissä määriteltyä palvelujen laajaa käsitettä ei voi rajoittaa palveluhankintoja koskevien sopimusten kapeammilla määritelmillä, joita voi olla kansallisessa lainsäädännössä. Hankintaviranomaisen ja palvelujen suorittajan välillä tehdyt sitovat puitesopimukset, joiden tarkoituksena on vahvistaa tietyn ajan kuluessa tilattavissa olevia palveluja koskevat ehdot kuten hinnat, määrät ja toimitusehdot, ovat julkisia palveluhankintoja koskevia sopimuksia, joita on arvioitava ja jotka on tehtävä palveludirektiivin säännösten mukaisesti, jos sen arvo ylittää asianmukaisen kynnysarvon. Ongelmia voi syntyä tiettyjen käytäntöjen suhteen, joiden mukaan hankintaviranomaisten ja palvelujen suorittajien välillä tehdään epävirallisia aiesopimuksia. Olisi korostettava, että kyseisten (sopimuksiin, menettelyihin, hallintoon tai muihin sellaisiin liittyvien) käytäntöjen nojalla ei voida välttyä noudattamasta palveludirektiiviä tehtäessä sopimuksia, jotka katsotaan palveludirektiivissä julkisia palveluhankintoja koskeviksi sopimuksiksi ja joiden ennakoitu arvo ylittää asianmukaisen kynnysarvon. 1.5 Direktiivien soveltamisalan rajaaminen toiminnan luonteen mukaan Pääsääntöisesti ei ole mahdollista välttää direktiivien noudattamista sisällyttämällä palvelu sopimukseen, joka ei jostain syystä kuulu rakennusurakka-, tavaranhankinta- tai palveludirektiivien soveltamisalaan. Sellaisissa tapauksissa on tarpeellista tutkia, olisiko hankintaviranomainen voinut jakaa kaupat erillisiksi sopimuksiksi, joista yksi tai useampi olisi voinut kuulua direktiivien soveltamisalaan. Tämä periaate on löydettävissä havainnollistettuna Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-3/88 26 antamassa tuomiossa. Italian valtio väitti kyseisessä asiassa, että tietyt tietokonelaitteiden hankintaa koskevat sopimukset eivät olleet tavaranhankintoja koskevia sopimuksia, koska sopimuksen pääasiallinen tavoite oli palvelujen suorittaminen (aikana, jolloin palveludirektiivi ei vielä ollut voimassa), eli ohjelmistojen luominen, järjestelmän suunnittelu, asennus, ylläpito ja tekninen käyttöönotto sekä joissakin tapauksissa sen käyttö. Tuomioistuin hylkäsi tämän väitteen, koska asiaan liittyvien tosiseikkojen perusteella Italian valtio olisi voinut ottaa yhteyttä ohjelmistojen kehittämiseen erikoistuneisiin yrityksiin 24 Palveludirektiivin 1 artiklan a alakohta. 25 'A titre onéreux' ranskankielisessä tekstissä, 'for pecuniary interest' englanninkielisessä tekstissä, 'entgeltlichen' saksankielisessä tekstissä, 'onder bezwarende titel' hollanninkielisessä tekstissä, 'gensidigt bebyrdende' tanskankielisessä tekstissä, eli muu sopimus kuin sellainen, joka sisältää palvelun suorittajan yksipuolisen lupauksen ilman toisen osapuolen suorittamaa korvausta. 26 Asia C-3/88, komissio v. Italia (tietojenkäsittely), (Kok. 1989, s. 4035) -12-

kyseisten tietojenkäsittelyjärjestelmien suunnittelemiseksi ja ostaa direktiivin 77/62/ETY 27 säännösten mukaisesti kyseisten yritysten laatimat tekniset eritelmät täyttävät laitteistot. 1.5.1 Julkisia palveluhankintoja ja julkisia tavaranhankintoja koskevien sopimusten rajaaminen 28 Palveludirektiivissä määritellään julkisia palveluhankintoja ja tavaranhankintoja koskevien sopimusten välinen raja sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien palvelujen ja tavaroiden suhteellisen arvon perusteella. Kun julkinen hankintasopimus on tarkoitettu koskemaan sekä tavaranhankintadirektiivissä tarkoitettujen tavaroiden hankintaa että palveludirektiivin liitteissä lueteltujen palvelujen hankintaa, se kuuluu palveludirektiivin soveltamisalaan, jos palvelujen arvo on suurempi kuin tavaroiden arvo; muussa tapauksessa se kuuluu tavaranhankintadirektiivin soveltamisalaan. Esimerkiksi, jos paikallisviranomainen haluaa hankkia tiettyjä telepalveluja, joiden ennakoitu arvo on 240 000 ecua, sekä tiettyjä televiestintälaitteita, joiden ennakoitu arvo on 230 000 ecua. Jos telepalveluihin ei sisälly puhelin-, teleksi-, radiopuhelin-, henkilöhaku- tai satelliittiviestintäpalveluja, sopimus katsotaan julkisia palveluhankintoja koskevaksi sopimukseksi, koska liitteessä I A ja liitteessä I B lueteltujen palvelujen arvo ylittää tavaroiden arvon. Jos telepalveluihin kuitenkin sisältyy puhelinpalveluja, joiden ennakoitu arvo on 100 000 ecua, liitteessä I A ja liitteessä I B lueteltujen palvelujen arvo ei ole tavaroiden arvoa suurempi, ja näin ollen sopimus katsotaan julkisia tavaranhankintoja koskevaksi sopimukseksi. 1.5.2 Julkisia palveluhankintoja tai tavaranhankintoja koskevien sopimusten ja julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten rajaaminen Jos sopimus täyttää rakennusurakkadirektiivin 1 artiklan a alakohdassa säädetyn rakennusurakkasopimuksen edellytykset, se on julkisia hankintoja koskevia direktiivejä sovellettaessa rakennusurakoita koskeva sopimus riippumatta siitä, sisältyykö sopimukseen tavaranhankintoja ja/tai palveluhankintoja. Rakennusurakkadirektiivi koskee erityisesti sopimuksia, joissa rakennusurakoitsija suorittaa suunnittelun ja teettää rakennustyön alihankintasopimusten puitteissa. Näin ollen ei ole tarvetta käyttää arvoperustetta sen määrittämiseksi, onko sopimus palveluhankintoja (tai tavaranhankintoja) koskeva sopimus vai rakennusurakoita koskeva sopimus. 29 1.5.3 Liitteessä I A ja liitteessä I B lueteltuja palveluja koskevien sopimusten rajaaminen 30 27 Tuolloin voimassa ollut tavaranhankintadirektiivi. 28 Palveludirektiivin 2 artikla. 29 On huomattava, että useita sopimustyyppejä sisältävä rakennusurakkaa koskeva sopimus, jossa rakennusurakka on vain vähäinen osa jotain muuta tapahtumaa kuten omaisuuden siirtoa, ei kuulu rakennusurakkadirektiivin soveltamisalaan, katso asia C-331/92, Gestion Hotelera Internacional SA v. Communidad Autonoma de Canarias ja muut, (Kok. 1994, s. I - 1329). 30 Palveludirektiivin 10 artikla. -13-

Palveludirektiivissä säädetään, että jos sopimuksen tarkoituksena on sekä liitteessä I A että liitteessä I B lueteltujen palvelujen suorittaminen, se on tehtävä samalla tavoin kuin liitteessä I A lueteltuja palveluja koskeva sopimus, jos liitteessä I A lueteltujen palvelujen arvo on suurempi kuin liitteessä I B lueteltujen palvelujen arvo. Jos näin ei ole, sopimus on tehtävä samalla tavoin kuin liitteessä I B lueteltuja palveluja koskeva sopimus. Tähän periaatteeseen sovelletaan kuitenkin edellä kohdassa 1.5 mainittua jakamisperiaatetta tapauksissa, joissa liitteessä I B luetellut palvelut on lisätty sopimukseen palveludirektiivin soveltamisen välttämiseksi koko laajuudessaan. 1.6 Hankintaviranomaisten tukemia palveluhankintoja koskevat sopimukset Jos hankintaviranomaisen antama tuki palveluhankintaa koskevalle sopimukselle, jonka on tehnyt muu yksikkö kuin hankintaviranomainen itse, on enemmän kuin 50 prosenttia minkä tahansa seuraavista rakennusurakkaa koskevan sopimuksen yhteydessä: 31 - NACE-luokituksen 5 luokan 502 ryhmä (Maanrakennustyö: teiden, siltojen, rautateiden ym. rakentaminen) - rakennusurakat, joiden kohteena ovat: - sairaalat - urheilutilat - virkistykseen ja vapaa-aikaan liittyvät tilat - koulu- ja korkeakoulurakennukset - hallintorakennukset, palveludirektiivin säännöksiä on noudatettava. Tällöin on olemassa kolme mahdollisuutta: - tukea saava yksikkö on hankintaviranomainen, missä tapauksessa se itse noudattaa palveludirektiiviä; - tukea saava yksikkö ei ole hankintaviranomainen, ja tukea antava hankintaviranomainen valitsee itse palvelun tarjoajan (vaikka palvelut suoritetaan tukea saavalle yksikölle), missä tapauksessa hankintaviranomaisella on velvollisuus noudattaa direktiiviä; - tukea saava yksikkö ei ole hankintaviranomainen, mutta se valitsee itse palvelujen suorittajan. Tässä tapauksessa tukea antavan hankintaviranomaisen on varmistettava, että tukea saava yksikkö noudattaa palveludirektiivin säännöksiä samoin kuin jos se itse olisi hankintaviranomainen. Palveludirektiivi jättää jäsenvaltioiden päätettäväksi sen, miten asia on hoidettava, esimerkiksi sisällyttämällä tarvittavat säännöt tuen myöntämisehtoihin ja edellyttämällä, että tuki palautettaan, jos ehtoja ei noudateta. Olisi huomattava, että niiden rakennusurakkatyyppien luettelo, joihin tätä sääntöä sovelletaan, on tyhjentävä, kun taas laitosten luettelo sairaalat, urheilutilat-, virkistykseen- ja vapaa-aikaan liittyvät tilat, koulu- ja korkeakoulurakennukset sekä hallintorakennukset on yleisluontoinen. Näiden luokkien rajoittava tulkinta haittaisi direktiivin tavoitteiden saavuttamista eli julkisen hankintatoiminnan avoimuuden lisäämistä. 31 Palveludirektiivin 3 artiklan 3 kohta. -14-

Niin esimerkiksi vanhuksille tarkoitetut talot ja fyysisesti vammaisille tarkoitetut laitokset olisi rinnastettava sairaaloihin, jos kyseisten laitosten pääasiallisena tehtävänä on vanhuksille ja vammaisille tarkoitettujen lääkinnällisten ja kirurgisten palvelujen suorittaminen. Tämä säännös on yhtenevä rakennusurakkadirektiivin kanssa siinä, että samoja säännöksiä sovelletaan edellä mainittujen alojen rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin, joiden hankintaviranomaiselta saama tuki on enemmän kuin 50 prosenttia. Tämä on kuitenkin ainoa yhteneväisyys. Sääntöä ei sovelleta palveluhankintoja koskevaan sopimukseen, joka ei saa tukea, vaikka se liittyisi tukea saavaan rakennusurakkasopimukseen. -15-

2. Milloin julkisia palveluhankintoja koskevat sopimukset kuuluvat palveludirektiivin soveltamisalaan Palveludirektiivin menettelysäännökset eivät koske kaikkia edellä määritellyn kaltaisia julkisia palveluhankintoja koskevia sopimuksia. Mikäli yksikään edellä tarkastelluista poikkeusperusteista ei täyty, palveludirektiiviä sovelletaan tietyn kynnysarvon ylittäviin julkisia palveluhankintoja koskeviin sopimuksiin. 2.1 Kynnysarvo 32 Julkisia palveluhankintoja koskeva sopimus kuuluu palveludirektiivin soveltamisalaan, jos sen ennakoitu arvo ilman arvonlisäveroa on vähintään 200 000 ecua. 200 000 ecun kynnysarvon vasta-arvot kansallisina valuuttoina tarkistetaan joka toinen vuosi 1 päivästä tammikuuta 1994. Kyseisten vasta-arvojen laskeminen perustuu edellä tarkoitetun valuutan 1 päivänä tammikuuta voimaan tulevaa tarkistusta edeltävän elokuun viimeisenä päivänä päättyvän 24 kuukauden jakson keskimääräiseen ecuina ilmoitettavaan päiväkurssiin. Lasketut arvot julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä marraskuun alussa. Kynnysarvojen vasta-arvot kansallisina valuuttoina ilmaistuina ovat 31.12.97 tapahtuvaan tarkistukseen saakka seuraavat: 200.000 ecun kynnysarvo kansallisina valuuttoina Franc belge 7.898.547 Irish pound 160.564 Franc luxembourgeois 7.898.547 Lira italiana 397.087.000 Dansk krone 1.500.685 Oster. Schilling 2.681.443 Deutsche Mark 381.161 Pound sterling 158.018 Drachmi 58.015.458 Peseta 31.992.917 Franc français 1.316.439 Escudo 39.297.792 Markka 1.223.466 Svensk krona 1.865.157 Nederlandse gulden 427.359 Kappaleessa 2.1 käsitellyn direktiivin suhteen tulee kiinnittää huomiota siihen, että Euroopan parlamentti ja neuvosto käsittelevät tällä hetkellä direktiiviehdotusta direktiivin 92/50/ETY muuttamiseksi. Direktiivimuutoksen tarkoituksena on saattaa direktiivi yhdenmukaiseksi uuden julkisten hankintojen GPA-sopimuksen 33 kanssa, jonka Euroopan unioni on allekirjoittanut maailman kauppajärjestö WTO:n piirissä käytyjen Uruguayn kierroksen kauppaneuvottelujen seurauksena. 32 Palveludirektiivin 7 artiklan 1 kohta. 33 EYVL N:o C 256, 3.9.96-16-

2.2 Sopimuksen arvon laskeminen 2.2.1 Menetelmät Pääsääntöisesti hankintaviranomaisen on sisällytettävä laskelmaan palvelusta maksettava arvioitu kokonaiskorvaus ilman arvonlisäveroa. Tietyntyyppisiä palveluhankintoja koskevia sopimuksia varten palveludirektiivissä määritellään tiettyjä eriä, jotka tulee sisällyttää laskelmaan, erityisesti: 34 - vakuutuspalveluista maksettavat vakuutusmaksut; - pankkipalveluista ja muista rahoituspalveluista maksettavat maksut, palkkiot ja korot; - suunnittelua sisältävistä sopimuksista maksettavat maksut ja palkkiot. Komissio katsoo, että tämä luettelo on esimerkinluonteinen eikä rajoita millään tavalla yleistä periaatetta, jonka mukaan koko vastaanotettu korvaus on otettava huomioon. Jos sopimuksesta ei käy ilmi kokonaishintaa, sopimuksen ennakoidun arvon määritysperusteena on käytettävä: 35 määräaikaisten, enintään 48 kuukautta voimassa olevien sopimusten voimassaolon aikaista kokonaisarvoa tai; määräämättömäksi ajaksi tehtyjen tai yli 48 kuukautta voimassa olevien sopimusten kuukausiarvoa kerrottuna 48:lla. Säännöllisesti toistuvien tai määräajoin uudistettavien sopimusten arvon määritysperusteena voidaan käyttää: 36 viimeksi kuluneiden 12 kuukauden tai varainhoitovuoden aikana tehtyjen samaan luokkaan kuuluvia palveluja koskevien vastaavien sopimusten todellista yhteisarvoa, mahdollisuuksien mukaan oikaistuna sopimuksen alkamista seuraavien 12 kuukauden aikana odotettavissa olevien muutosten mukaisesti, tai niiden sopimusten ennakoitua yhteisarvoa, jotka tehdään ensimmäistä palvelun suoritusta seuraavien 12 kuukauden aikana tai sopimuskauden aikana, jos se on pitempi kuin 12 kuukautta. Jos suunniteltuun sopimukseen sisältyy optioehtoja, sopimuksen arvon määritysperusteena on käytettävä suurinta mahdollista kokonaisarvoa, kun oletetaan, että kaikki optioehdot käytetään hyväksi. 37 Joka tapauksessa sopimuksen arvon määrittämiseen käytettävän menetelmän valinnalla ei saa pyrkiä välttämään palveludirektiivin soveltamista. 38 34 Palveludirektiivin 7 artiklan 4 kohta. 35 Palveludirektiivin 7 artiklan 5 kohta. 36 Palveludirektiivin 7 artiklan 6 kohta. 37 Palveludirektiivin 7 artiklan 8 kohta. 38 Palveludirektiivin 7 artiklan 3 kohta. -17-

2.2.2 Jaetut sopimukset 39 Palveludirektiivissä kielletään palvelujen jakaminen osiin kynnysarvojen täyttymisen välttämiseksi. Tämä kielto koskee kaikenlaista sopimuksen jakamista, mikä ei ole perusteltavissa objektiivisilla syillä ja minkä tarkoituksena oletetaan siten olevan direktiivin soveltamisen välttäminen. 2.2.3 Sopimuksen jakaminen osiin Jos palvelut on jaettu useisiin osiin, joista jokaisesta tehdään eri sopimus, kaikkien osien yhteenlaskettu arvo on otettava huomioon määritettäessä sitä, saavuttaako sopimusten arvo 200 000 ecun kynnysarvon. Jos kynnysarvo täyttyy, palveludirektiiviä on sovellettava jokaiseen sopimukseen riippumatta siitä, että niiden yksittäinen arvo saattaa olla alle 200 000 ecua. 40 Palveludirektiivin säännöksiä ei tarvitse soveltaa niihin hankinnan osiin, joiden ennakoitu yksittäinen arvo ilman arvonlisäveroa on vähemmän kuin 80 000 ecua, jos tällaisten osien yhteenlaskettu arvo on enintään 20 prosenttia kaikkien osien yhteisarvosta. Osien jättämien tällä tavoin direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle ei estä niiden arvon ottamista huomioon määritettäessä sitä, onko muita osia koskevat sopimukset tehtävä palveludirektiivin mukaisesti. Esimerkki: Rakennusten ylläpitopalvelua koskeva hankintasopimus on jaettu seuraaviin osiin: osa 1 osa 2 osa 3 osa 4 yhteensä 100 000 ecua 60 000 ecua 45 000 ecua 45 000 ecua 240 000 ecua Yhteenlaskettu arvo on 240 000 ecua, joten kynnysarvo palveludirektiivin soveltamiseksi ylittyy selvästi. Jokainen osista 2, 3 ja 4 on alle 80 000 ecua, mutta poikkeus sallitaan vain 20 prosenttiin saakka yhteenlasketusta arvosta, eli 48 000 ecuun saakka. Hankintaviranomaisella on siksi mahdollisuus jättää palveludirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle osa 3 tai osa 4, mutta ei molempia. Kolmea palveludirektiivin soveltamisalaan kuuluvaa osaa koskevat sopimukset on tehtävä direktiivin mukaisesti, koska niiden kokonaisarvo soveltamisalan ulkopuolelle jätetty osa mukaan lukien ei ole 200 000 ecua alhaisempi. 39 Palveludirektiivin 7 artiklan 3 kohta. 40 Palveludirektiivin 7 artiklan 4 kohdan toinen ja kolmas alakohta. -18-