RFID (Radio Frequency Identification) Radiotaajuinen etätunnistus on menetelmä tiedon etälukuun ja -tallentamiseen käyttäen RFID tunnisteita eli tägejä RFID tunniste tai saattomuisti on pieni laite, joka voidaan sisällyttää tuotteeseen valmistusvaiheessa tai liimata siihen jälkikäteen tarralla RFID tunnisteet sisältävät antennin voidakseen lähettää ja vastaanottaa radiotaajuisia kyselyitä RFID-lähetin-vastaanottimelta Tekniikka RFID-ratkaisut koostuvat kolmesta peruskomponentista: tägi (tag, transponder), lukija (receiver/reader, interrogator) ja antenni sekä tägissä että lukijassa Muuntelemalla komponenttien tehoa, kokoa, antennimallia, toimintataajuutta ja tallennuskapasiteettia voidaan RFID:tä käyttää moniin eri käyttötarkoituksiin. RFID:tä käytetäänkin enenevissä määrin muun muassa teollisuudessa viivakoodin sijaan. RFID:n etuna on, että se ei vaadi suoraa yhteyttä lukijan ja tägin välille. Yksinkertaisuudessaan tiedonsiirto tapahtuu seuraavasti: Tieto on tallennettuna tägin mikrosiruun, josta on yhteys tägin antenniin; siru- ja antenni-yhdistelmää kutsutaan RFIDtägiksi. Antenni mahdollistaa sirun tiedon välittämisen RFID-lukijalle. Lukija muuntaa sirulta saamansa radiosignaalin (radio waves) digitaaliseen muotoon, joka voidaan välittää edelleen tietokoneelle käsiteltäväksi Aktiiviset, passiiviset ja puolipassiiviset RFID tunnisteet Passiivinen Ei omaa virtalähdettä Virta- ja hintavaatimuksista johtuen vastaus yleensä lyhyt esim. ID numero Virtalähteen puuttuminen tekee laitteesta varsin pienen Voidaan sijoittaa ihon alle Pienin kaupallinen tuote vuonna 2004 on 0,4 mm 0,4 mm ja ohuempi kuin paperiarkki, eli käytännössä lähes näkymättömän kokoinen Lukuetäisyys 10mm ja 5 m välillä Puolipassiivinen Sisältää virtalähteen, mutta ei omaa lähetintä Omalla virtalähteellä saavutetaan kuitenkin passiivista tunnistetta suurempi toimintasäde ja mahdollistetaan laajennettu toiminnallisuus, mukaan lukien tietojen säilyttäminen tunnisteen omassa muistissa (ROM, WORM).
Aktiivinen Sisältävät virtalähteen, voi olla pidempi kantomatka sekä suurempi muisti kuin passiivisilla tunnisteilla Voivat myös tallentaa lähetin-vastaanottimien lähettämiä lisätietoja Tällä hetkellä pienimmät aktiiviset RFID-tunnisteet ovat suunnilleen kolikon kokoluokkaa, mutta ohuempia. Monilla aktiivisilla tunnisteilla lukuetäisyydet ovat kymmeniä metrejä ja pariston ikä useita vuosia. Koska passiiviset tunnisteet ovat paljon halvempia valmistaa, on suurin osa RFID-tunnisteista passiivisia. Taajuus matala (125 134 khz) (LF) käytetään yleisesti eläinten tunnistukseen, oluttynnyrien jäljittämiseen, autojen käynnistyksen- ja varkaudenestojärjestelmissä sekä joissakin kulunvalvontajärjestelmissä. Lemmikkieläimiin istutetaan yleensä pieni tunniste, jotta ne voidaan katoamistapauksissa palauttaa omistajilleen. Yhdysvalloissa käytetään kahta RFID-taajuutta: 125 khz (alkuperäinen standardi) ja 134,5 khz (myöhempi standardi). korkea (13,56 MHz) (HF) käytetään kirjastoissa ja kirjakaupoissa kirjojen jäljittämiseen, kuormalavojen, lentolaukkujen ja vaatteiden jäljittämiseen sekä rakennusten kulunvalvontaan. Korkeataajuiset tunnisteet ovat laajasti käytettyjä erilaisissa tunnusmerkeissä korvaamassa magneettiraitoja. Näitä tunnusmerkkejä tarvitsee vain pitää tietyn matkan päässä lukijasta, jotta tunnisteen haltija voidaan tunnistaa. 13,56 MHz:n teknologia on käytännön standardi henkilön tunnistukseen ja tuotteiden alkuperämerkintöihin Suomessa. UHF (868 959 MHz) mikroaalto ( 2,45 GHz) Näistä ainoastaan taajuus 2,45 GHz on käytettävissä kansainvälisesti, sillä se on vapaasti hyödynnettävällä ISM-taajuusalueella. Tämän taajuuden suurin sallittu säteilyteho Yhdysvalloissa on 4 W, kun Euroopassa maksimi on 0,5 W, joten Euroopassa ainoan sallitun taajuuden teho voi jäädä liian alhaiseksi monille sovelluksille.[2] Viestintävirasto hyväksyi muutoksen UHF-taajuusalueen RFID-lukijoiden tehorajoituksiin, ja 4. helmikuuta 2005 voimaan tulleen muutoksen jälkeen Suomessakin voidaan käyttää 2 W:n teholla toimivia UHF-lukijoita aikaisemman 0,5 W:n sijasta. Muutos mahdollistaa pidemmän lukuetäisyyden sovellukset.
ISM Taajuusalue Taajuusalueiden käyttökohteita VHF alue (350-433Mhz:n ISM-taajuus) käytetään tyypillisesti konttien ja yleisemmin arvotavaran seurantaan. Uusin sovellus on Isossa-Britanniassa testauskäytössä oleva järjestelmä, jossa kaikkiin ajoneuvoihin on tulevaisuudessa tarkoitus asentaa RFID-tunniste. Sovellukseen on valittu juuri VHF-tekniikka, joka mahdollistaa jopa vajaan 100 metrin lukuetäisyyden ja paremman läpäisyn kuin UHF-taajuudet. UHF alue käytetään yleisesti logistiikkasovelluksiin, kuten kuormalavojen ja konttien jäljityksessä, sekä ajoneuvojen ja perävaunujen jäljitykseen rajatuilla alueilla kuten satamissa. Suomessa käytetään taajuutta 868 MHz Mikroaaltoalue Mikroaaltotaajuuden lukijoita ja tunnisteita käytetään mm. lähes kaikissa Suomen satamissa ajoneuvojen kulunvalvontaan, lukuetäisyyden ollessa yli kymmenen metriä. Tekniikan etuina ajoneuvojen tunnistamisessa ovat mm. lukuvarmuus sekä käyttöönoton helppous. Kortteihin istutettuja RFID-tunnisteita käytetään laajalti elektronisessa rahassa, kuten Octopus Card Hongkongissa ja Alankomaissa, joiden avulla hoidetaan maksut joukkoliikennevälineissä. Suomessa mobiilimaksaminen on toteutettu ainakin pääkaupunkiseudun matkakorttijärjestelmässä, joka perustuu RFID-tekniikkaan.
RFID Lukija tuottaa sähkömagneettisella kentällään passiiviselle tai puolipassiiviselle tunnisteelle tiedon lähettämiseen tarvittava energia, ottaa vastaan tunnisteen lähettämä tieto ja prosessoida se Lukuetäisyyden määrittää sekä lukijan että tunnisteen antennien koko ja lukijan lähettämän sähkömagneettisen kentän voimakkuus Antennin kokoon vaikuttaa ainoastaan se, miten pienenä tunniste halutaan pitää, mutta lukijan kentän voimakkuutta rajoitetaan maakohtaisilla rajoituksilla. Tämän vuoksi eri maissa käytetyt RFID-järjestelmät eivät välttämättä ole yhteensopivia Vaikka lukijaa kutsutaankin lukijaksi, voi se myös muuttaa, lisätä tai poistaa sähkömagneettisen kenttänsä avulla tunnisteella olevaa tietoa, mikäli tunnisteen muistiominaisuus on RW Lineaarisesti polarisoitu antenni antaa pyöreätä antennia epätarkempia lukutuloksia tilanteissa, joissa tunnisteen ja lukijan antennit eivät ole kohdistettuina toisiinsa. Lukijan antenniominaisuudet vaihtelevat myös suuresti riippuen käyttötarkoituksesta. Kädessä pidettävässä lukijassa itse lukija ja antenni on yhdistetty samaan laitteeseen, kun taas esimerkiksi isossa varastotilassa yhden lukijan antenneja voi olla ympäri varastoa Nykyiset käyttökohteet Taajuusalueet liittyvät olennaisesti RFID-järjestelmiin. Tunniste ja lukija keskustelevat keskenään radioteitse juuri tietyllä taajuudella. Järjestelmät käyttävät joko korkeaa tai matalaa taajuutta. Taajuuksilla on myös omat erityispiirteensä, jotka vaikuttavat lukuetäisyyteen ja läpäisykykyyn. Lukija voi kommunikoida tägin kanssa kahdella eri tavalla: matalilla taajuusalueilla käytetään induktiivista kytkentää ja korkeammilla taajuusalueilla käytetään sähkökenttään perustuvaa kytkentää. Taajuusalueiden käyttöä kontrolloi Suomessa Viestintävirasto, joka myös asettaa rajoitteita ja vaatimuksia RFID-laitteistoille.[ Induktiivinen kytkentä (matala taajuus) Sähkökenttään perustuva kytkentä (korkea taajuus)
RFID esimerkkejä toteutuksesta Teollisuus: Suuri RFID:in läpimurto tapahtuu teollisuuden ja yritysten logistisiin ongelmiin ja haasteisiin vastaamisessa. Hyötyjä on mahdollista saavuttaa prosessien tehostumisena, hävikkien vähentymisenä, työtehokkuuden kasvamisena ja asiakaspalvelun parantumisena. RFID-tägeillä voidaan logistiikassa seurata ajantasaisesti tavaraliikennettä, varastokiertoa sekä tehdä automaattista tunnistamista. Logistiikan suunnittelu ja ohjaus on mahdollista kohdistaa yksittäiseen tuotteeseen, ja esimerkiksi viallisten tuotteiden jäljitettävyys helpottuu.[7] RFID-tekniikkaa voidaan soveltaa muun muassa logistiikassa konttiliikenteen tunnistuksessa. Kontista, joka sisältää tägin, voidaan helposti selvittää sen ID-numero, sisältö ja oven lukitus.[8] Pian on mahdollista myös valvoa kontin sisältöön ja kuljetusten laatuun vaikuttavia asioita, kun tägin avulla saadaan tietoa lämpötilasta, kosteudesta, tärinästä, korroosiosta ja pilaantumisesta.[ Kaupat: Päivittäistavarakaupassa tuotteiden tunnistaminen perustuu vielä pitkälti viivakoodeihin, eikä RFID:iin perustuvia järjestelmiä ole laaja-alaisesti käytössä. Varmasti tunnetuin RFID-käyttöönotto kaupan alalla on Wal-Mart -kauppaketjun käsialaa. RFIDratkaisun toivottiin tuovan pienempien palkkakustannusten, paremman varastonhallinnan ja parempien edellytytysten reagoida markkinoiden muutoksiin kaltaisia hyötyjä [10]. Wal- Martin ja muiden kauppaketjujen ongelmana ovat muun muassa kadotetut tai väärään paikkaan toimitetut tuotteet sekä se, että kuljetuslavallisissa ei välttämättä ole aina täsmälleen tilattua määrää tuotteita. Ongelmien ratkaisemiseksi voidaan käyttää RFID:tä, joka mahdollistaa kuljetuslavojen seurannan ja yksittäisten tuotteiden tunnistamisen lavoilta ilman, että pakkauksia pitää avata laskutoimitusta varten. Tutkimukset osoittavat, että tuotteet on loppuunmyyty elintarvikemyymälöistä ja tavarataloista keskimäärin 7 % ajasta; jotkin suosituimmat tuotteet ovat loppuunmyytyjä 17 % ajasta. Tämä tarkoittaa myyntimenetyksiä, kun kaupat tilaavat tuotteita liikaa tai vain suosituimpia tuotteita.[10]. RFID-järjestelmän avulla Wal-Martin on mahdollista seurata kuljetuslavoja, pakkauksia ja jopa yksittäisiä tuotteita. Esimerkiksi tilanteessa, jossa kauppaan saapuu lavallinen muropaketteja, voidaan RFID-järjestelmän avulla nopeasti määrittää montako yksittäistä muropakettia lavalla on. Tämä tieto välitetään automaattisesti varastonhallintajärjestelmään, jolloin myymälänhoitaja pystyy seuraamaan tuotteiden menekkiä ja tilaamaan tarvittaessa luotettavan tiedon pohjalta lisää tuotteita. Muut: Tavalliset kuluttajat tulevat tulevaisuudessa törmäämään enenevissä määrin RFID-tägillisiin tuotteisiin ja järjestelmiin. RFID-tunnistamiseen pohjautuvia ratkaisuja on käytössä jo erilaisissa kulunvalvontajärjestelmissä, autojen käynnistyksenestojärjestelmissä, kirjastojärjestelmissä, tietullijärjestelmissä sekä joukkoliikenteen matkakorttijärjestelmissä.
RFID-tekniikkaa on nähty jo muun muassa Nokian bluetooth-matkapuhelimissa. Tämä ns. NFC (Near Field Communication) -tekniikka mahdollistaa tiedon välittämisen kahdensuuntaisesti matkapuhelimen ja taustajärjestelmän välillä. NFC-tägejä voidaan lukea matkapuhelimella tai vastaavasti matkapuhelimella voidaan koskettaa RFID-lukijana toimivaa laitetta. Teknologiaa arvellaan voitavan hyödyntää lähitulevaisuudessa arkipäiväisessä elämässä muun muassa erilaisissa maksutapahtumissa, joita kuluttaja voi kontrolloida matkapuhelimensa avulla esimerkiksi julkisissa kulkuneuvoissa tai kaupan kassalla. Kansalliskirjasto ja RFID Kansalliskirjaston mallin mukaisesti RFID-tägi koostuu kolmesta osasta: pakollisesta osasta sekä strukturoidusta ja strukturoimattomasta lisäosasta: Pakollinen osa: Sisältää muun muassa käyttötavan, nide- tai henkilönumeron ja omistajakirjaston maa- ja kirjastotunnuksen. Tämä osa on kirjoitussuojattu. Strukturoitu lisäosa: Tähän osaan voidaan sisällyttää muun muassa palautusautomaatteja ohjaavia tietoja (esim. helposti särkyvä tallennetyyppi) ja hankintavaiheessa tarvittavia tietoja, jotka sovitaan kirjaston ja toimittajan välillä (esim. toimittajatunnus, tilausnumero). Näitä tietoja voidaan tarvittaessa kirjoittaa uudelleen. Strukturoimaton lisäosa: Kansainvälisestä käytännöstä poikkeavat määritykset tulee sisällyttää tähän osaan, jotta varmistetaan tunnisteen yhteensopivuus kaikkien eri järjestelmien kanssa. Tämän lisäosan elementeistä päätetään kansallisessa työryhmässä. Suomessa tällainen elementti on esim. MARC-formaatin mukainen tallennetyyppi. Tätä tietomallia on käytetty muun muassa Teknillisen korkeakoulun kirjaston RFID-hankkeessa, jossa kurssikirjojen lukusalikappaleet siirrettiin asiakkaiden itsepalvelukäyttöön. MARC - formaatti Lääketeollisuus Esimerkiksi lääkepurkkeihin on liimattu HF-alueen 13,56 MHz:n taajuuden RFID-tägit. Lisäksi lähetyslaatikot on merkitty UHF-alueen RFID-tägeillä. Sairaaloissa tägeihin syötetään potilaan nimi ja suunnitellun leikkauksen suunnitelma, jonka jälkeen tägi sijoitetaan potilaan sairauskertomukseen. Sairauskertomuksessa olevan tägin avulla leikkaussalissa on mahdollista saada selville potilaan tiedot ja tehtävät toimenpiteet ja verrata niitä paperiseen sairauskertomukseen. RFID:n avulla on myös mahdollista pitää listaa leikkausinstrumenteista; näin vältytään ikävistä tilanteista, joissa potilaan sisälle on jäänyt esimerkiksi neuloja.
Kulunvalvonta RFID-tekniikkaa hyödynnetään jo joidenkin yritysten kulunvalvonnassa ja tulevaisuudessa sen odotetaaan tulevan myös yksityishenkilöiden käyttöön. Avainkäyttöisessä tunnisteessa ei ole omaa virtalähdettä, joten se on passiivinen tunniste. Kuuluu korkeampien taajuuksien tunnisteisiin, joiden taajuus on 13,56 MHz. Ne saavat virtansa lukijan muodostamasta sähkökentästä ja hyödyntävät sitä myös tiedon siirtämisessä. RFID vaatii hyvin monen tason standardointia: mm. teknologia, tietosisältö, yhdenmukaisuus, sovellukset. Korkeiden taajuuksien tunnisteille on ollut ISO/IEC 15693 standardit käytössä jo vuodesta 1999 ja ISO/IEC 18000-3 standardi julkaistiin 2006 vuoden alkupuoliskolla. Lemmikkieläimet Mikrosirun tulee olla ISO 11784-standardin mukainen ja käyttää HDX- tai FDX-B-tekniikkaa. HDX FDX-B ISO/IEC 15693 ISO 11784
Potentiaalisia käyttökohteita RFID-tunnisteita pidetään usein kansainvälisen tuotekoodin (UPC, Universal Product Code) tai EAN-viivakoodin korvaajina, koska RFID-tunniste voi sisältää sähköisen tuotekoodin (EPC, Electronic Product Code), joka tarjoaa tärkeitä etuja verrattuna vanhaan viivakooditekniikkaan. UPC-koodit ovat rajoittuneet yhteen koodiin tuotetta kohden. RFID:tä on myös ehdotettu käytettäväksi itsepalvelukaupoissa korvaamaan kassahenkilöt automaattisella järjestelmällä. RFID-tunnisteet nollattaisiin kassalla maksun tapahduttua joko luottokortilla tai koneen vastaanottamalla käteisellä rahalla. RFID-tägeillä on kaksi erityistä etua verrattuna perinteisiin printattuihin viivakoodeihin: Ensinnäkin RFID-tägi kantaa yksilöllistä tunnistetta, kun taas viivakoodi vain osoittaa tuotteen laadun. Esimerkiksi viivakoodi printattuna pakkaukseen ilmaisee vain, että pakkaus sisältää aamumuroja sekä valmistajan. RFID-tägissä on sarjanumero, joka erottaa juuri sen muropakkauksen maailman kaikista muropakkauksista. Tämä sallii hyvin tarkan kontrollin tuotejakelussa. Koska RFID-tägi sisältää tuotteen koko historian, voivat yritykset virtaviivaistaa niiden tuotanto- ja jakeluprosessit aivan uudella tavalla. Toiseksi RFID-tägi voidaan lukea radiotaajuudella ilman näkökontaktia. Useissa tapauksissa se voidaan lukea jopa esteen läpi. Viivakoodilukijan täytyy sitä vastoin olla lähikontaktissa lukeakseen viivakoodin tarkasti. Jotta viivakoodi voidaan lukea, täytyy tuote vetää ohi viivakoodilukijasta. RFID-tägi voidaan lukea pelkästään asettamalla se lukijan lähiympäristöön, itse asiassa lukijalla on mahdollista lukea satoja RFID-tägejä samaan aikaan. Tämä taas tarkoittaa lisätehokkuutta ja tarkkuutta tuotteiden käsittelyssä. Puhelinnumeron sisältävä tunniste voidaan liittää vaikka kuvaan tai mainokseen. VTT on kehitellyt menetelmiä, joilla puhelimessa oleva lukulaite lukee tunnisteessa olevan numeron vain kohdetta osoittamalla. Vuoden 2007 alussa Nokia julkaisi 6131 NFC - puhelinmallin, joka on ensimmäinen massamarkkinoille suunnattu päätelaite, joka sisältää lähikenttäviestintäominaisuudet. Reslink Solutions Oy on toteuttanut palveluyhtiö Rentokil Initial Oy:lle mobiilin RFIDteknologiaan perustuvan työn raportointi- ja monitorointipalvelun. EPC (Electronic Product Code) EPC-numerot ovat riittävän pitkiä, jotta jokaisella tunnisteella voi olla oma uniikki koodi EPC-numeron yksilöitävyys mahdollistaa, että yksittäinen tuote voidaan paikantaa sen liikkuessa paikasta toiseen
VTT VTT on kehittänyt tekniikkaa, jolla muoville ja paperille voidaan tuottaa elektronisia sekä optisia komponentteja kirjapainoista tutulla tekniikalla. Tulevaisuudessa RFID-tunniste voitaisiin lisätä tuotteeseen jo pakkauslinjalla. Standardointi RFID-standardointi sisältää EPC-tägien eri valmistajien välisen sekä toimintaperiaatteiden yhteensopivuuden ISO on kehittänyt RFID-standardointia määrittelemällä ISO 18000 - ilmarajapintastadardisarjan ja kaikille käytettäville eri RFID-taajuuksille oman ilmarajapintaprotokollan. Vuonna 2006 hyväksytty ISO 18000-6c (UHF) -standardi perustuu EPC Gen2 -standardiin RFID-teknologiaan on liitoksissa olennaisesti EPC-koodi (Electronic Product Code). Kyseessä on globaali numerointistandardi, joka varmistaa että jokainen EPC-koodattu RFID-tägi on yksilöllinen Yhtenä merkittävimmistä on tunnisteen ja lukijan välisen toiminnan määrittelevä Gen2- standardi (EPCglobal's second-generation EPC protocol), joka sisältää parannuksia lukijoiden keskinäiseen häirintään liittyviin ongelmiin Monet RFID-laiteteknologiaa kehittävät yritykset ovat kehittäneet suljettuja, eistandardoituja tuotteita, joiden IPR-oikeudet ovat ainoastaan niillä itsellään. Nämä tuotteet voivat olla jopa kilpailevia standardoituja tuotteita parempia (esim. pidempi lukuetäisyys, parempi lukuvarmuus...). RFID teknologian standardoinnista vastaa EPCGLOBAL-organisaatio Ilmarajapinta standardi ja protokolla IPR
Yksityisyys Kuluttajien yksityisyydensuoja saattaa heiketä, kun tuotteissa aletaan käyttää RFID-tägejä. RFID-tägit voivat olla niin pieniä ja upotettu tuotteisiin, että kuluttaja ei välttämättä edes tiedä kantavansa niitä Suurena huolena on se, että tuotteisiin liitetyt RFID-tägit pysyvät toiminnassa myös sen jälkeen kun tuotteet on ostettu ja viety kotiin ja niitä voidaan siten käyttää esimerkiksi valvontaan tai johonkin muuhun tarkoitukseen kuin mihin ne on alun perin tarkoitettu EPCGlobal UHF -standardi tukee kill code -koodeja RFID-tägeissä. Standardissa tägeille on määritelty erityinen kill -komento, joka inaktivoi tägin. Standardi vaatii, että 32-bittinen salasana lähetetään tägille ennen kuin lukija voi inaktivoida sen, näin itsetuhokomennon suorittanut tägi ei enää vastaa lukijan signaaleihin, joten se ei ole enää luettavissa. RFID-teknologian yleistyminen arkipäiväiseksi asiaksi vaatii että se saavuttaa kuluttajien luottamuksen. Tietoturva RFID-järjestelmässä on neljä erikseen suojattavaa kohtaa: tägillä säilytettävä tieto, lukijan muistissa oleva tieto, tägin ja lukijan välinen tiedonsiirto ja tietoa käsittelevä järjestelmä esim. palvelin Tägillä olevan tiedon väärinkäytön, muuttamisen ja tuhoamisen voi estää esimerkiksi käyttämällä vain luku -tyyppisiä tägejä. Muita häiriötä aiheuttavia tekijöitä ovat mm. nesteet (kuten vesi), metalli, folio, ilmankosteus, äärimmäiset lämpötilat, moottorit, langattomat laitteet kuten matkapuhelimet ja pda:t, langattomat tietokoneet ja verkot sekä langattomat puhelimet. Lukija voi käsitellä tägin lähettämää tietoa muistissaan ennen kuin se lähettää sen eteenpäin tietoa käsittelevälle laitteelle. Lukijan voidaan näin ollen katsoa olevan kuin tietokone, jonka sisältö pitää myös suojata. Lukijan ja tietokoneen tai palvelimen sekä niiden välisen liikenteen suojaamiseen pätevät samat säännöt kuin esimerkiksi yrityksen sisäverkon suojaamiseen Kuluttajasovelluksissa RFID:tä voidaan käyttää esimerkiksi älylaitteisiin, laitteiden ja asusteiden personointiin sekä helpottamaan maksutapahtumia vähittäistavarakaupoissa. Lisäksi se helpottaa tuotteiden palautusta: kuluttajalla ei tarvitse olla kuittia palauttaessaan tuotetta kauppaan