YSTÄVÄKIRJE 1/78 Kitajima 27.1.1978 Jorma ja Lea Pihkala 15 Tohorayon Higashishataku, Kitajima-cho, Itano-gun, Tokushima-ken, 771-02 Japan Rakkaat ystävät! "Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää." Room. 7:18 "Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni." Gal. 2:19-20 "Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut." 2 Kor. 5:17 Pyhityksen evankeliumi Yllä olevat Raamatun kohdat lienevät eräitä kiistellyimpiä Uudessa Testamentissa. Selitykset ja tulkinnat tuntuvat eroavan jyrkästi toisistaan. Kuitenkin ne sisältävät suurenmoisen sanoman, iloviestin syntisille ja syntiensä kanssa kamppaileville uskoville. Moni, joka on joutunut maistamaan jotain omasta itsekkyydestään, ylpeydestään ja saastaisuudestaan, alkaa vilpittömästi kysellä: "Onko mitään keinoa, jolla minunlaiseni epäonnistunut uskova voisi muuttua paremmaksi, iloisemmaksi ja voittoisammaksi, niin kuin jotkut muut kristityt näyttävät olevan?" Ja sitten hän yrittää käytettävissä olevin keinoin muuttua paremmaksi. Hän lisää rukousta, Raamatun lukua, hengellisiä harjoituksia jne. Ajoittain saattaa tämän seurauksena tuntua, että edistystä olisi tapahtunut, mutta jälleen joku yllättävä tilanne paljastaa, että emme ole pohjimmiltamme muuttuneet vähääkään. - Onko siis olemassa mitään tehokasta keinoa, joka muuttaisi meidät? Vastaus on yksinkertaisesti: Ei ole. Se, että ylipäänsä yritämme tällaisia keinoja etsiä kertoo vain, ettemme vielä ole jaksaneet tunnustaa koko totuutta itsestämme: "Minussa ei asu mitään hyvää." Jos meissä olisi jotain, edes vähäistä hyvän siementä, niin olisi toivoa, että sopivin menetelmin tämä hyvä saattaisi elpyä ja näin me voisimme muuttua. Mutta kun me olemme kuin läpeensä mädäntyneet perunat, niin se mikä meissä on, ei kelpaa muuhun kuin pois heitettäväksi, tuomittavaksi ja rangaistavaksi Jumalan pyhien kasvojen edessä. Meillä ei siis ole mitään keinoa muuttumiseen, mutta, ja tästä alkaa ilosanoma, meillä on Jeesus Kristus. Henkilö Jeesus on vastaus tähän kipeään ongelmaamme. Ei niin, että Hän rupeaisi meitä muuttamaan, päin vastoin. Hän heittää meidät mädännäisyyk-
sinemme, tuomionalaisuuksinemme ja rangaistuksen alaisuuksinemme menemään. Mutta ei minne tahansa, vaan itsensä päälle omalle ristilleen. Niin on meidän auttamaton mädännäisyytemme saanut täyden ja riittävän ja lopullisen tuomionsa ja rangaistuksensa. Mutta ei tässä vielä kaikki. Jeesus tekee sen ihmeen, että Hän itse tulee sydämeemme elämään ja asumaan Henkensä kautta. Ei Pyhä Henki meissä rupea meidän vanhaa lihaamme muuttamaan. Ei, vaan Hän synnyttää uuden luomuksen, jolla ei ole mitään tekemistä vanhan lihallisen luontomme kanssa. Emme me, meidän vanha syntinen luontomme muutu tippaakaan. Eikä sen tarvitsekaan, koska se on jo hylätty. Jeesuksen ristin tähden emme enää ikinä joudu tuomittavaksi iljettävän lihamme tähden. Vanhan sijaan Jeesuksen astuessa elämäämme alkaa aivan uusi, täydellisesti vanhasta erotettu, pyhä ja uusi elämä - joka ei ole mitään muuta kuin, että Jeesus itse elää meissä. Saviastia on edelleen saviastia, mutta nyt sen sisällä on aarre. Jeesus, täysin uusi henkilö meissä, kasvaa ja alkaa tehdä työtään, rakkauden, rauhan, ilon ym ihmeellistä työtä. Sitä emme saa aikaan me keinoillamme, sen tekee Hän yksin - ilman yhteistyötä meidän puoleltamme. Sen, mikä meissä on yhä lihaa, vanhaa syntistä ja muuttumatonta, sen me elämme siinä uskossa Jumalan Pojan täytettyyn sovitustyöhön, että olemme vapaat tuomiosta, olemme Kristuksessa Jumalalle kelpaavat. Mikä vapaus: Vanha ei muutu, vaan uusi tulee tilalle. Me olemme Jeesuksessa ja Jeesus asuu meissä. Kausiloman suuntaan Vuosi 1978 on jo päässyt hyvään vauhtiin. Vuosi 1977, monessa mielessä rikas ja työntäyteinen vuosi on takanapäin. Niin alkaa myös olla lopuillaan ensimmäinen työkautemme täällä Japanissa. Olemme pikku hiljaa valmistautumassa 23.3. tapahtuvaan lähtöömme täältä. (Seutulaan meidän on määrä saapua 25.3. klo 19.15.) Monella tavalla kuitenkin koemme olevamme sidoksissa tähän pieneen seurakuntaan ja monet kipeät ongelmat ovat vielä seurakunnassamme vailla ratkaisua, joten paluu Suomeen tuntuu sellaiselta kuin se tapahtuisi väkipakolla siteitä katkoen. Mutta toisaalta iloitsemme mahdollisuudesta jälleen tavata teitä, jotka olette kuluneiden 5 vuoden ajan meitä uskollisesti esirukouksin muistaneet. Ajoittain on ollut tyyntä, ajoittain myrskyä, niin siellä kuin täällä, mutta joka päivä on Herra ollut sama. - Inhimillisesti katsoen emme voi puhua menestyksestä työssämme. Selvät tappiot ovat olleet lukuisammat kuin voitot. Kuitenkin Herra on saanut, joitakin luokseen vetää ja tiellään kasvattaa. Lasten joulu Joulu ja tammikuu ovat olleet tapahtumarikkaita: Joulukuun 18. pidettyyn lasten joulujuhlaan kokoontui kokonaista 180 lasta. Se pidettiin kirkon puolivalmiissa yläkerrassa. Ohjelma sisälsi näytelmän, lauluja, joulusanoman ja lapsievankelioimisfilmin. Edelleen jokainen lapsi sai nauttia täällä asiaan kuuluvan joulukakun.
Kansalaisjoulu 23.12. pidettiin sitten Tokushiman kaupungissa huolellisesti valmisteltu ns. Kansalaisjoulujuhla, yhteistyönä kaikkien läänin kirkkojen välillä. Tähän joulun evankeliumia tulvineeseen tilaisuuteen kokoontui noin 950 henkeä, joista vajaat puolet oli ei-kristittyjä. Musiikkipuolesta vastasivat 40 henkinen kuoro ja Kobi Hoo-san, laulajatar, josta olen aiemmin maininnut. Hänen laulunsa ja todistuksensa eivät jättäneet ketään kylmäksi. Luterilaisen "Valoa sydämiin"-ohjelman radiopastori Masaki, joka vieraili Suomessa noin 7 vuotta sitten, oli juhlassa pääpuhujana. Hän toi yksinkertaisen sanoman Jeesuksesta, syntisten Vapahtajasta, jokaisen kuulijan tavoitettavaksi. Inhimillisesti katsoen juhla oli täydellinen menestys. Kokouksen jälkeen kerätyistä kyselykaavakkeista kävi ilmi, että yli 20% osanottaneista haluaisi uskoa Jeesukseen ja yli 20% ilmoitti haluavansa tietää lisää kristinuskosta. Etsiviä, janoisia ihmisiä on täällä siis paljon. Rukoilkaa, että löytyisi myös niitä uskovia, jotka olisivat valmiit johtamaan näitä etsiviä Jeesuksen luo. Seurakunnan joulu Kirkkomme omat (aikuisten) joulujuhlat vietettiin joulupäivänä 25.12. kirkon yläkerrassa todellisen "talli"-ilmapiirin keskellä, sillä siltä puolivalmis kirkon yläkerta lähinnä vaikuttaa. Juhla alkoi kynttiläjumalanpalveluksella ja sen jälkeen oli vapaamuotoisempaa yhdessä oloa, jossa jokaisella oli mahdollisuus osallistua ohjelmaan. Koimme, että tämä juhla johon osallistui 6 ensikertalaistakin, oli omiaan yhdistämään meitä lähemmäksi toinen toistamme. Se oli samalla myös eräänlainen Kallioisten perheen tulojuhla. He saapuivat noin 3 tuntia ennen juhlaa onnellisesti perille Tokushimaan. Jukka Kallioinen toi heti tuoreet terveiset Suomesta japanilaisille kristityille. Vietettyään muutaman päivän luonamme täällä Kitajimassa Kallioiset menivät Ashiyaan, kaupunkiin, jossa mekin vietimme kielikouluaikamme, ja ovat nyt jo hyvää vauhtia aloittaneet japanin opintonsa. Kielikoulu kestää heilläkin 2 vuotta. Uuden vuoden todistuskokous Uuden Vuoden päivänä vietimme sitten jo perinteeksi muodostuneen todistuskokouksen kirkossamme. Kukin sai kertoa kuluneen vuoden vaikutelmistaan ja toiveistaan uudelle vuodelle. Toiveiden joukossa oli monenlaista. Kaksi niistä jäi erityisesti mieleeni: Eräs nuori mies toivoi kuluvan vuoden aikana löytävänsä sopivan aviopuolison. Ongelma ei ole kuitenkaan vain hänen. Sen kanssa kipuilee tavalla tai toisella 7 säännöllistä kirkossa kävijäämme. Pyytäisin aivan erityistä esirukousta tässä asiassa, sillä moni heistä on perheensä puolelta paineen alla. Perhe esittelee heille aviopuolisokandidaatteja, jotka ovat ei-kristittyjä. Toisaalta sopivien kristittyjen löytäminen on usein todella vaikeaa - niin harvat ovat kristityt tässä maassa. (Noin 50% avioliitoista solmitaan suomalaisittain seurustelun jälkeen ja noin 50% perinnäiseen japanilaiseen tapaan esittelyteitse.)
Eräs toinen mies, K-san, totesi omista toiveistaan tähän tapaan: "Kuluneen vuoden aikana olen oppinut tuntemaan Raamattua, olen saanut tutustua kristittyihin ja pastoreihin. Tänä vuonna haluaisin todella henkilökohtaisesti kohdata myös Jeesuksen itsensä." Rukoilkaa hänen ja hänen perheensä puolesta. Hän käy erittäin uskollisesti kaksi kertaa viikossa kirkossa ja on lukenut paljon hengellistä kirjallisuutta. Herra on Henkensä kautta aloittanut hänessä hyvän työnsä. Surua Juuri ennen Uutta Vuotta eräs kirkossa kävijöistämme B-san, noin 30 vuotias mies menetti yllättäen äitinsä äkillisen sairauskohtauksen seurauksena. Äiti oli ollut kyselevällä paikalla, hän oli nuoruudessaan käynyt myös jonkin aikaa kirkossa. Mutta koska hän joka tapauksessa oli buddhalainen, niin hautajaiset olivat buddhalaiset. Muistakaa B-sania, joka on kastettu jo useita vuosia sitten, että hän saisi kaiken tämän kautta kasvaa uskossa. Lyhytaaltoradiokerho Tammikuun puolessa välin aloitimme yhdessä K-sanin kanssa (vajaat 2 vuotta sitten uskoon tullut 18 vuotias poika) lyhytaaltolähetysten kuuntelijakerhon, jonka ensimmäiseen kokoukseen tuli 17 poikaa. Yli kolmannes japanikielisistä lyhytaaltoohjelmista on evankelioivia kristillisiä radio-ohjelmia ja kerhomme tarkoituksena on tämän Japanissa laajalle levinneen harrasteen (DX-kuuntelu) avulla johtaa nimen omaan nuoria poikia evankeliumin ääreen ja sitä tietä seurakunnan yhteyteen. Valkamien sisäänajoa Tammikuun alusta, Valkamien lopetettua kielikoulunsa alkoi myös siirtymäkausi, jonka aikana olemme ajaneet heitä "sisään" tähän Yoshinogawan seurakunnan työhön. Samalla olemme myös etsineet heille tilavaa uutta asuntoa ja kokoustiloja silmälläpitäen heidän alkavaa työtään Tokushiman kaupungissa ensi vuoden alussa. Toissapäivänä sopiva talo löytyikin, mistä olemme kiitolliset Herralle. Omat pakkauspuuhamme alkoivat myös ja viime maanantaina lähti kaksi matka-arkkua täynnä vaatteita kohti Suomea. Rouva Itoo kirkkauteen Viime sunnuntaina 22.1. pääsi sairauden jälkeen pastori Itoon rouva kirkkauteen Herran luo 62 vuoden iässä. Taistelu syövän kanssa kesti noin puoli vuotta, jona aikana saimme monella tapaa siunausta hänen kauttaan. Viimeisten parin viikon aikana, kun tuskat olivat ankarat, rouva Itoo toisti hänen luonaan käyneille: "Älkää huolehtiko minusta, olen antanut itseni Jeesuksen käsiin, sydämelläni on rauha." Hautajaiset, joihin kokoontui 300 ystävää läheltä ja kaukaa jäivät lähtemättömästi mieleemme. Taistelu oli ohi, voitto oli saatu. Hyvä, Herralle uhrattu kilvoitus, oli vaihtunut kirkkauden kruunuun. "Autuaita ovat ne, jotka Herrassa kuolevat, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä." (Sen, minkä me annamme toisten hyväksi eläessämme, tulee olemaan se omaisuus, jonka voimme viedä ajan rajan tuolle puolelle.) Herrassa kuolleet elävät, koska Jeesus elää. Totisesti on autuasta olla pelastettu, Jeesuksen oma.
Raamatunlevitys kampanja Kirkkomme vuosikokouksessa pari viikkoa sitten päätimme ryhtyä erityiseen Raamatun levitys kampanjaan, jota varten sieltä Suomesta on budjetin yhteydessä luvattu varat. Suorittamiemme kyselykaavaketutkimuksen perusteella kirkkomme välittömän ympäristön asukkaista noin 2/3 on uskonnottomia, 1/3 johonkin uskontoon lukeutuvia (heistä noin puolet niin sanottuihin uusiin uskontoihin lukeutuvia). Edelleen kristillistä radio-ohjelmaa ilmoitti joskus kuulleensa vajaat puolet. Kristillistä lehtistä tai lentolehtistä sanoi joskus lukeneensa n. 40%. Kristillistä kirjaa (Raamattu mukaan luettuna) sanoi lukeneensa vain noin kolmannes. Raamatunlevityskampanjan ensi vaiheessa jaamme noin 2000 Uuden Testamentin keskeiset kohdat sisältävää noin 140 sivuista kirjasta ovelta ovelle työn ja evankelioimiskokousten yhteydessä. Tarkoitus on antaa kirjat sellaisille, jotka todennäköisesti myös ne lukisivat. Kampanjaan liittyen pyrimme pitämään myös evankelioimispäiviä. Ensimmäiset tulevat olemaan 11.-12.3. Pääpuhujaksi on lupautunut pastori Itoo. Muistakaa kampanjaa ja Itoo-senseitä (sensei = pastori tai opettaja, kunnioitusta ilmaiseva sana). Itoo-sensei tulee kesällä Suomeen Kansanlähetyspäiville, jos Herra suo. Valmistakaa tätäkin hänen matkaansa Herran edessä. Rukousaiheita Ratkaisun tehneiden tai syksystä alkaen kirkossa käyneiden uusien kohdalla taistelu jatkuu. (Jos uskoon tullut Suomessa pääsee eräässä mielessä "jaloilleen" noin kahdessa vuodessa, niin täällä vastaava jakso voi viedä 5 vuotta, jopa kauemminkin.) Muistakaa Y-sania ja I-sania, jotka ovat tehneet ratkaisunsa. Muistakaa myös H-sania, U-sania, Y-sania ja K-sania, jotka ovat Herran kiinni ottamia. He tarvitsevat uudestisyntymisen armoa. Kiitos Työtoverimme Shieru Miyazaki aikoo huhtikuussa aloittaa Osakassa opiskelut valmistuakseen rakennusmestariksi ja toimiakseen omasta ammatistaan käsin edelleen evankelioimistyössä kanssamme. Kim-san, hänen morsiamensa tullee huhtikuusta kirkollemme asumaan. Toivomme vielä ehtivämme heidän häihinsä ennen lähtöämme, vaikka niiden päivää ei ole vielä lyötykään lukkoon. Muistakaa myös K-sania, joka on ollut uskollisesti jo 3 vuotta työssämme mukana. Hän on kotoaan aikamoisen paineen alaisena. Rukoilkaa pelastusta hänen vanhemmilleen. Lopuksi sydämelliset kiitokset kaikesta muistamisesta joulun aikana. Emme osanneet odottaa sitä määrää paketteja, kortteja ja kirjeitä, minkä saimme, koska olemme kuitenkin jo pian siellä. Sydämelliset kiitokset. Tämä on nyt viimeinen kiertokirjeemme ennen Suomeen paluutamme, joten pikaisiin näkemiin! Ja Isän käteen! Jorma
Rupusakki tulee Lapset ja minä lähetämme teille terveisemme ja toivomme saavamme pian tavata teitä. Eräs pyyntö minulla on. Älkää odottako meiltä liian paljon, muuten voitte pettyä. Emme perheenä kelpaa esimerkiksi kenellekään. Lapsemme ovat itsepäistä ja huonosti kasvatettuja. Olemme sellaista rupusakkia. Sitten pyytäisin vielä, että jaksaisitte rukoilla erikoisesti lastemme puolesta. Heille Suomeen tulo on uusi ja jännittävä asia, mutta myös sopeutumista vaativa. Eivät he muista Suomesta mitään. Samassa perheessäkin lapset ovat erilaisia ja reagoivat myös uusiin asioihin poikkeavin tavoin. Sinikka, 6-vuotias kaksostyttömme, on elämässään kärsinyt kaksi vakavaa sairautta, jotka ovat myös jättäneet häneen jäljet. Hän on aika ajoin hyvin vaikea kasvatettava ja hoidettava. Hänelle Suomeen tulo ja uudet ihmiset sekä paikat ja asiat voivat olla vaikeita ja hän tarvitsee erikoisesti vanhempien ja omaisten ja ystävien tukea. Kiitos, kun jaksatte kantaa meitä Taivaan Isän eteen rukouksessa. Saamme luottaa Jumalan lupaukseen: "Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat." Siis, jos Herra suo, niin pian tapaamme. Lea, Hanna, Sinikka, Helena, Asako ja Tomio