Oulun yliopiston rekrytointialueet ja niiden muutokset vuosina Outi Kivelä

Oulun yliopiston rekrytointialueet ja niiden muutokset vuosina 1981-2015 Outi Kivelä Maantieteen tutkimusyksikkö Oulun yliopisto Tammikuu 2017

Tiivistelmä Työn tavoitteena oli selvittää mistä Oulun yliopistoon hyväksytyt opiskelijat ovat kotoisin sekä ovatko nämä kotikunnat muuttuneet vuosien 1981 2015 aikana. Tavoitteena oli myös selvittää mitä alueellisia muutoksia rekrytoinnissa on tapahtunut sekä eroaako rekrytointialueet tiedekuntien välillä. Tuloksia verrattiin myös Suomen väestön muutoksiin. Tutkimusaineisto käsitti Oulun yliopiston tietohallinnon koostamat tiedot kaikista vuosina 1981 2015 Oulun yliopistoon hyväksytyistä opiskelijoista. Tulosten analysoinnissa käytettiin SPSS- sekä myös ArcGIS-paikkatieto-ohjelmistoa. Oulun yliopistoon hyväksyttyjä opiskelijoita on ollut vuosien 1981 2015 aikana kotoisin yhteensä 294 kunnasta, mikä tarkoittaa, että Oulun yliopiston absoluuttinen rekrytointialue kattaa 94 prosenttia kaikista Suomen kunnista. Kuntien väkilukuun perustuva tarkastelu kuitenkin osoittaa, että erityisesti Pohjois-Suomi korostuu yliopiston rekrytoinnissa. Yhteensä Kainuusta, Lapista ja Pohjois-Pohjanmaalta onkin kotoisin lähes kolme neljästä (72 %) kaikista Oulun yliopistoon hyväksytyistä opiskelijoista. Toisaalta väestön muutos on ollut näissä yliopiston rekrytoinnin kannalta merkittävimmissä maakunnissa kuten Lapissa ja Kainuussa negatiivista, mikä voi luoda tulevaisuudessa haasteita rekrytointimäärän kasvattamiselle alueelta. Oulun yliopiston rekrytointimäärät ovat kasvaneet yli puolella (55,5 %) vuosista 1981 1985 vuosiin 2011 2015 ja samalla myös absoluuttinen rekrytointialue on laajentunut kymmenellä kunnalla. Vaikka rekrytointialue on laajentunut, entistä useamman kunnan rekrytointiosuus jää alle puolen prosentin vuosina 2011 2015. Toisin sanoen opiskelijoita on rekrytoitu yhä enemmän vain tietyistä kunnista. Tässä mielessä Oulun yliopiston opiskelijarekrytointi on alueellisesti entistä keskittyneempää. Tätä havaintoa tukee myös yliopiston rekrytoinnista lasketut Gini-kertoimet. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan rekrytointimääristä yksin Oulun osuus oli yli 70 prosenttia vuosina 2011 2015, kun vielä vuosina 1981 1985 osuus oli vain reilut puolet (54 %) maakunnan rekrytointiosuudesta. Oulu onkin ylivoimaisesti suurin rekrytointikunta, sillä joka kolmas vuosina 1981 2015 yliopistoon rekrytoitu opiskelija on kotoisin kaupungista. Myös Suomen suuret kaupungit ja maakuntakeskukset korostuvat yliopiston rekrytointialueessa. Kahdestakymmenestä suurimmasta rekrytointikunnasta lähes puolet ovat maakuntansa keskuskaupunkeja. Rekrytointialueessa erottuvat Oulun lisäksi Rovaniemi (4,8 %), Kajaani (4,1 %) Helsinki (2,5 %), Kuopio (1,3 %), Espoo (1,1 %), Tampere (1,1 %), Seinäjoki (1,1 %) ja Jyväskylä (0,9 % ). Rekrytointimäärät ovat myös kasvaneet suurista kaupungeista Yliopiston rekrytointi on myös keskittynyt yhä enemmän Suomen suurimpiin kuntiin ja maakuntakeskuksiin; Oulun yliopiston rekrytointimäärät ovat kasvaneet eniten väkiluvultaan Suomen suurimmista kunnista sekä Oulun lähikunnista. Samoin myös Uudenmaan asema on korostunut vuosien 2011 2015 rekrytoinnissa ja maakunta on noussut Kainuun ohi kolmanneksi suurimmaksi rekrytointimaakunnaksi. Itä-Suomen kunnat taas erottuvat entistä pienemmillä rekrytointiosuuksillaan. Rekrytoinnin alueellinen jakautuminen vaihtelee tiedekunnittain. Arkkitehtuurin, Lääketieteen sekä Oulun yliopiston Kauppakorkeakoulun tiedekunnissa Etelä-Suomen ja erityisesti Uudenmaan osuus on painottunut. Tieto- ja Sähkötekniikan sekä Kasvatustieteiden tiedekunnassa Pohjois-Pohjanmaan osuus on korostunut erityisesti vuosina 2011 2015. Luonnontieteellisen tiedekunnan absoluuttinen rekrytointialue on

kaikista laajin, samalla myös suurten kaupunkien merkitys tiedekunnan rekrytointialueessa on pienentynyt. Teknillisen tiedekunnan absoluuttinen rekrytointialue on supistunut kaikista eniten, jopa 28 kunnalla, kun taas Oulun yliopiston Kauppakorkeakoulun rekrytointialue on laajentunut eniten, yli sadalla kunnalla. Lapin osuus on korostunut Humanistisessa sekä yliopiston toiseksi pienimmissä Kaivannaisalan tiedekunnista kun taas Kainuu korostuu Kasvatustieteiden tiedekunnassa. Biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunnassa Länsi-Suomen kunnat korostuvat.

Sisällysluettelo Johdanto... 6 Tutkimusaineisto- ja menetelmät... 6 Rekrytointimäärät ja niiden muutokset tiedekunnittain... 9 Kansainvälisten opiskelijoiden rekrytointimäärät... 11 Oulun yliopiston pääasialliset rekrytointialueet vuosina 1981 2015... 12 Vuosien 1981 2015 pääasiallinen rekrytointialue... 14 Pääasiallisen rekrytointialueen osuudet maakunnittain... 17 Pääasiallisen rekrytointialueen muutokset... 17 Rekrytoinnin keskittyminen pääasiallisessa rekrytointialueessa... 19 Oulun yliopiston tiedekuntien pääasialliset rekrytointialueet vuosina 1981 2015... 22 Kasvatustieteellisen tiedekunnan pääasialliset rekrytointialueet... 24 Luonnontieteellisen tiedekunnan pääasialliset rekrytointialueet... 24 Humanistisen tiedekunnan pääasialliset rekrytointialueet... 26 Teknillisen tiedekunnan pääasialliset rekrytointialueet... 29 Tieto- ja sähkötekniikan tiedekunnan pääasialliset rekrytointialueet... 29 Lääketieteellisen tiedekunnan pääasialliset rekrytointialueet... 31 Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun pääasialliset rekrytointialueet... 34 Arkkitehtuurin tiedekunnan pääasialliset rekrytointialueet... 34 Biokemian ja molekyylilääketieteen ja Kaivannaisalan tiedekuntien pääasialliset rekrytointialueet... 36 Oulun yliopiston absoluuttiset rekrytointialueet vuosina 1981 2015... 37 Vuosien 1981 2015 absoluuttinen rekrytointialue... 37 Suurimmat rekrytointikunnat... 38 Maakuntatasoinen tarkastelu... 41 Rekrytointialueen muutokset... 42 Rekrytoinnin suurimmat kunnittaiset muutokset... 43 Rekrytointikuntien suhteelliset osuudet... 45 Rekrytoinnin muutokset maakunnittain... 45 Rekrytointikuntien muutokset maakunnittain... 48 Muutokset eri aikakausina... 50 Rekrytointiosuuksien alueellinen jakautuminen... 59 Pohjois-Pohjanmaa... 61 Pohjois-Pohjanmaan naapurimaakunnat... 62 Suuralueen muut maakunnat... 63 Uusimaa... 63 Oulun yliopiston tiedekuntien absoluuttiset rekrytointialueet vuosina 1981 2015... 64 Kasvatustieteiden tiedekunta (KTK)... 66 Suurimmat rekrytointikunnat... 67 Rekrytointialueen muutokset... 67 Rekrytoinnin alueellinen jakautuminen... 69 Luonnontieteellinen tiedekunta (LuTK)... 72 Suurimmat rekrytointikunnat... 72 Rekrytointialueen muutokset... 75 Rekrytoinnin alueellinen jakautuminen... 75

Humanistinen tiedekunta (HuTK)... 78 Suurimmat rekrytointikunnat... 79 Rekrytointialueen muutokset... 81 Rekrytoinnin alueellinen jakautuminen... 81 Teknillinen tiedekunta (TTK)... 85 Suurimmat rekrytointikunnat... 86 Rekrytointialueen muutokset... 86 Rekrytoinnin alueellinen jakautuminen... 88 Tieto- ja sähkötekniikan tiedekunta (TST)... 91 Suurimmat rekrytointikunnat... 91 Rekrytointialueen muutokset... 94 Rekrytoinnin alueellinen jakautuminen... 94 Oulun yliopiston kauppakorkeakoulu (OyKKK)... 98 Suurimmat rekrytointikunnat... 99 Rekrytointialueen muutokset... 101 Rekrytoinnin alueellinen jakautuminen... 101 Lääketieteellinen tiedekunta (LTK)... 105 Suurimmat rekrytointikunnat... 106 Rekrytointialueen muutokset... 108 Rekrytoinnin alueellinen jakautuminen... 108 Arkkitehtuurin tiedekunta (ArkTK)... 112 Rekrytointikuntien osuudet ja muutokset... 113 Rekrytoinnin alueellinen jakaantuminen... 115 Kaivainnaisalan tiedekunta (KaTK)... 118 Rekrytointikuntien osuudet ja muutokset... 118 Rekrytoinnin alueellinen jakautuminen... 120 Biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunta (BMTK)... 123 Rekrytointikuntien osuudet ja muutokset... 124 Rekrytoinnin alueellinen jakautuminen... 126 Rekrytointimäärät väestöön suhteutettuna... 129 Rekrytointimäärien muutokset suhteessa väkiluvun muutoksiin... 133 Lähteet... 136 Liitteet... 137

Johdanto Korkeakouluilla nähdään olevan kiistaton merkitys alueidensa kehitykseen, sillä ne tuovat alueelle tärkeää osaamista ja inhimillistä pääomaa. Korkeakoulujen oletetaan levittävän myös ympärilleen nyky-yhteiskunnan arvostamaa tietoa. Jotkut näkevät korkeakoulujen toimivan jopa alueidensa vetureina. Korkeakouluissa opiskelevat opiskelijat ovat oleellinen osa tuon tiedon jakamista, sillä valmistuneet opiskelijat toimivat korkeakouluistaan oppimansa inhimillisen pääoman siirtäjinä (Kurikka 2008:8; Virtanen 2000:33 34; Goddard 1999:24; Linna 1999:13). Jokainen yliopisto haluaa houkutella opiskelijoita, tulevia osaajia, ja suunnatakseen markkinointiaan on oleellista kysyä mistä nuo opiskelijat tulevat. Työn tarkoituksena on selvittää mistä Oulun yliopistoon vuosina 1981 2015 hyväksytyt opiskelijat ovat kotoisin. Toisaalta tavoitteena on myös tarkastella pitemmän aikavälin kehitystä, eli miten yliopiston rekrytointialue on muuttunut vuosien 1981 2015 aikana. On myös mahdollista, että tietyn alueen suosion taustalla on jokin tietty tiedekunta, joten rekrytoinnin kehitystä tarkastellaan vielä tiedekuntakohtaisesti. Työn ensimmäisessä vaiheessa tarkastellaan yliopiston opiskelijamääriä ja niiden muutoksia, minkä jälkeen käsitellään yliopiston ja tiedekuntien pääasiallisia rekrytointialueita. Tarkoituksena on selvittää, mistä kunnista tulee jatkuvasti opiskelijoita Oulun yliopistoon. Tämän jälkeen käsitellään yliopiston ja tiedekuntien absoluuttisia rekrytointialueita, eli mistä kaikista kunnista on hyväksytty opiskelijoita yliopistoon. Lopuksi vielä yliopistoon rekrytoitujen opiskelijoiden määrää tarkastelleen kuntien väkilukuun suhteutettuna. Tutkimusaineisto- ja menetelmät Työn pääaineisto on saatu Oulun yliopiston tietohallinnosta sisältäen osoite- ja opintooikeustietoja Oulun yliopiston opiskelijoista. Tiedot on koottu lokakuussa 2015, jolloin opiskelijoiden osoitetiedot sisältävä aineisto on poimittu Oulun yliopiston Oodiopintotietojärjestelmästä ja opiskelijoiden opinto-oikeustiedot on poimittu Oulun yliopiston Sisu-tietovarastosta. Aineistot käsittävät yhteensä 58 948 opiskelijan tiedot vuosilta 1981 2015. Käsiteltäväksi muuttujiksi valikoituivat opiskelijan kotikunta, yliopistoon hyväksymisvuosi sekä tiedekunta. Tutkielman tilastollisissa tarkasteluissa

7 aineistoa on käsitelty SPSS-ohjelmistolla ja alueita havainnollistavien karttojen tuottamiseen on käytetty ESRIn ArcGis-paikkatieto-ohjelmistoa. Opiskelijoiden tietoja voidaan tutkia joko yliopistoon hyväksymisvuoden tai opintojen aloitusvuoden perusteella. Aineiston tarkastelun kannalta on oleellista tietää milloin opiskelija on hyväksytty yliopistoon opiskelemaan. Tämä vastaa parhaiten tilannetta siitä, miten Oulun yliopiston vetovoimaisuus ilmenee vuosittain. Siten tässä työssä käytetään opiskelijoiden yliopistoon hyväksymisvuotta opiskelijarekrytoinnin tutkimisessa. Alkuperäisen osoitetietoaineiston kuntamuuttujien tunnukset yhdenmukaistettiin vastaamaan vuoden 2016 kuntajakoa, jolloin Suomessa oli yhteensä 313 kuntaa. Näin ollen vuoden 1981 jälkeen tehtyjä kuntaliitoksia ei tarvitse huomioida opiskelijarekrytoinnin alueellisessa tarkastelussa. Koska työ on luonteeltaan pitkittäistutkimus, tulosten analysoinnin helpottamiseksi koko tutkittava ajanjakso 1981 2015 on jaettuna viiden vuoden tarkastelujaksoihin. Näin tarkastelutasoja jää jäljelle yhteensä seitsemän, kun tarkastelutasoina ovat seuraavat ajanjaksot: 1981 1985, 1986 1990, 1991 1995, 1996 2000, 2001 2005, 2006 2010 ja 2011 2015. Viiden vuoden jaottelu antaa pysyvämmän kuvan kunkin ajanjakson tilanteesta. Näin vuosittaisten yksittäisten muutosten vaikutus tuloksissa pienenee, kun tarkastelu ei perustu pelkästään yksittäisiin vuosiin. Tulosten analysoinnissa keskitytään aluksi pienempiin alueellisiin yksiköihin, jonka jälkeen tarkastelussa siirrytään kohti laajempia alueellisia kokonaisuuksia; tuloksia tarkastellaan sekä kunta- että maakuntatasolla. Koska tutkittava ajanjakso on hyvin pitkä ja muutoksien tarkastelussa maakuntiin perustuva alueellinen jako on suhteellisen tiheä, laajempien alueellisten kokonaisuuksien hahmottamiseksi käytetään joustavaan suuralueeseen perustuvaa aluejakoa. Laajempi aluejako helpottaa eri alueiden rekrytointiosuuksien vaihtelun ja rekrytointimäärien muutosten tarkastelua eri ajanjaksoina. Yliopiston joustava suuralue koostuu sijaintimaakunnasta ja naapurimaakunnista. Näin ollen alueellisia havaintoyksikköjä on neljä: yliopiston sijaintimaakunta (Pohjois-Pohjanmaa), yliopiston naapurimaakunnat (Lappi, Kainuu, Pohjois-Savo, Keski-Suomi ja Keski-Pohjanmaa), Uusimaa sekä joustavan suuralueen ulkopuolelle jäävät maakunnat. Rekrytoinnin keskittyneisyyden kehitystä mitataan Gini-kertoimella. Menetelmän avulla voidaan selvittää kuinka keskittynyttä tai hajautunutta Oulun yliopiston

8 rekrytointi on ollut vuosien 1981 2015 aikana. Toisin sanoen gini-kertoimen avulla voidaan mitata sitä, ovatko Oulun yliopiston opiskelijat kotoisin muutamista samoista paikkakunnista vai ovatko opiskelijoiden kotipaikkakunnat hajautuneet tasaisesti eri puolelle Suomea. Esimerkiksi Ponnikas ym. (2010) ovat käyttäneet gini-kerrointa tutkiessaan Suomen väestönkehityksen keskittymistä. Myös Heli Kurikka (2008:13,38) on lisensiaattitutkimuksessaan hyödyntänyt gini-kerrointa selvittääkseen, onko yliopistosta valmistuneiden opiskelijoiden jakautuminen eri kuntiin tasaista vai keskittynyttä. Gini-kertoimen arvo vaihtelee nollan ja yhden välillä. Mitä suuremman arvon Gini-kerroin antaa, sitä epätasaisemmin opiskelijat ovat jakautuneet Suomen kuntiin. Kerroin antaa arvoksi 1, mikäli kaikki opiskelijat ovat kotoisin yhdestä kunnasta. Arvolla nolla kaikki opiskelijat ovat jakaantuneet täysin tasaisesti Suomen kuntiin. Gini-kertoimen esitysmuotona käytetään tavanomaisesti prosenttiosuuksia (x100), jolloin pienet erot havainnollistuvat paremmin. (Das ym. 2014:48; Meklas 2002; Kurikka 2008:38).Tarkemmin menetelmistä kerrotaan vielä tulosten yhteydessä.

9 Rekrytointimäärät ja niiden muutokset tiedekunnittain Kuntien lukumäärät ja osuudet eivät riitä yksistään selittämään yliopiston vaikutusaluetta, vaan on otettava huomioon myös yliopistoon rekrytoitujen opiskelijoiden määrät. Mitä enemmän ylipisto hyväksyy opiskelijoita, sitä suuremmalla todennäköisyydellä opiskelijoita tulee myös useammasta eri kunnasta eli toisin sanoen sitä todennäköisemmin rekrytointikuntien lukumäärä nousee. Lisäksi rekrytointikuntien ajallisessa tarkastelussa muutosten taustalla voi heijastua myös opiskelijamäärien muutokset. Yliopiston vaikutusalueen tarkastelussa on otettava huomioon myös tiedekuntakohtaiset erot. On mahdollista, että jonkin rekrytointialueen taustalla vaikuttaakin jonkin yksittäisen tiedekunnan suosio. Koska rekrytointialueiden tarkastelu rajautuu vain Suomen kunnittaiseen tarkasteluun, myös opiskelijamäärien tarkastelu painottuu erityisesti suomalaisiin opiskelijoihin. Ensiksi tarkastelussa on yliopistoon hyväksytyt suomalaiset opiskelijat, jonka jälkeen seuraa kansainvälisten opiskelijoiden suppeampi tarkastelu. Oulun yliopiston suomalaisten opiskelijoiden rekrytointimäärä on kasvanut ensimmäisen ja viimeisen ajanjakson vertailussa yli puolella (55 %) (Kuva 1). Kasvu on ollut melko tasaista aina vuoteen 2002 asti, jolloin Oulun yliopistoon hyväksyttiin yhteensä 2161 suomalaista opiskelijaa. Vuonna 2015 Oulun yliopistoon hyväksyttiin 10000 8000 7798 9425 10232 8813 8220 6000 4000 5362 6431 2000 0 1981-1985 1986-1990 1991-1995 1996-2000 2001-2005 2006-2010 2011-2015 Kuva 1. Oulun yliopistoon rekrytoitujen suomalaisten opiskelijoiden lukumäärät vuosina 1981-2015.

10 28 prosenttia vähemmän opiskelijoita kuin vuonna 2002. Viiden vuoden aikatarkastelukin osoittaa, että vuosina 2001 2005 on hyväksytty määrällisesti eniten opiskelijoita Oulun yliopistoon. Tiedekuntakohtainen tarkastelu osoittaa, että opiskelijamäärät ovat kasvaneet kaikissa tiedekunnissa vuosista 1981 1985 vuosiin 2011 2015. Kuitenkin opiskelijamäärien määrälliset ja ajalliset muutokset eroavat merkittävästi tiedekunnittain (Taulukko 1). Rekrytointimäärät ovat kasvaneet suhteellisesti eniten ensimmäisen ja viimeisen ajanjakson vertailussa Oulun yliopiston kauppakorkeakoulusta (OyKKK). Rekrytointimäärä OyKKK:ssa on kasvanut 872 prosenttia, ja toisin sanoen tiedekunta on lähes kymmenkertaistanut rekrytoitujen opiskelijoiden määrän. Seuraavaksi eniten rekrytointimäärät ovat kasvaneet Oulun yliopiston Kaivannaisalan tiedekunnassa (KaTK), jossa rekrytointimäärät ovat kasvaneet 197 prosenttia eli tiedekunta on lähes kolminkertaistanut hyväksyttyjen opiskelijoiden määrän vuosista 1981 1985 vuosiin 2011 2015. Rekrytointimäärän muutokset jäävät kaikista pienimmiksi Kasvatustieteiden- (KTK) ja Arkkitehtuurin (ArkTK) tiedekunnista, jotka ovat ainoina pitäneet opiskelijarekrytointimääränsä melko tasaisina. Arkkitehtuurin tiedekunta on lisännyt rekrytointikiintiötään vuosina vain kuudella opiskelijalla ensimmäisen ja viimeisen ajanjakson vertailussa. Tiedekunta on hyväksynyt kuitenkin 12 prosenttia enemmän opiskelijoita Oulun yliopiston rekrytoinnin huippuvuosina 2001 2005 kuin mitä Taulukko 1. Uusien Oulun yliopistoon hyväksyttyjen suomalaisten opiskelijoiden lukumäärät tiedekunnittain vuosina 1981 2015. 1981-1986- 1991-1996- 2001-2006- 2011- Yhteensä Muutos Tiedekunta 1985 1990 1995 2000 2005 2010 2015 lkm % yhteensä(%) KTK 1113 1226 1604 1466 1355 1252 1217 9233 16 9 TST 533 735 1064 1973 2299 1168 916 8688 15 72 LuTK 937 1106 1270 1337 1422 1176 1248 8496 15 33 HuTK 789 868 967 1240 1310 1183 1202 7559 13 52 TTK 795 890 997 1150 1226 1095 1038 7191 13 31 LTK 684 983 954 1058 1159 1241 1030 7109 13 51 OyKKK 116 182 360 524 763 1202 1128 4275 8 872 ArkTK 166 168 169 177 197 186 174 1237 2 5 OMS 48 60 91 142 113 92 141 687 1 194 BMTK 65 90 116 84 77 99 113 644 1 74 Ei tiedossa 116 123 206 274 311 119 13 1162 2-89 Yhteensä 5362 6431 7798 9425 10232 8813 8220 56281 100 53

11 vuosina 2011 2015. Myös KTK rekrytoi enemmän opiskelijoita vuosina 2001 2005 kuin viimeaikaisimpana ajanjaksona 2011 2015, mutta vielä enemmän tiedekunta hyväksyi opiskelijoita vuosina 1991 1995. Tällöin KTK hyväksyi yli neljä sataa opiskelijaa enemmän kuin vuosina 2011 2015. Kuitenkin muutos viimeisimmästä ajanjaksosta 2011 2015 vuosiin 1981 1985 on yhdeksän prosenttia. Tiedekuntakohtaisessa tarkastelussa yhteensä 1162 opiskelijan tiedekunnasta ei ollut tietoa, mikä aiheuttaa noin 2 prosentin virhemarginaalin aineiston tarkastelussa. Tiedekunnan puuttuminen aineistosta voi selittyä esimerkiksi sillä, että opiskelija on hakenut ensisijaista opinto-oikeutta esimerkiksi lisäopintojen suorittamiselle ja siten tiedekuntamerkintä on jäänyt pois. Kansainvälisten opiskelijoiden rekrytointimäärät Valtaosa (95,4 %) Oulun yliopistoon vuosina 1981 2015 hyväksytyistä opiskelijoista on suomalaisia. Oulun yliopistoon on tutkimusajanjaksona tullut opiskelemaan yhteensä 2677 ulkomaalaista opiskelijaa. Heitä on tullut yhteensä 112 valtiosta. Suurin osa kansainvälisistä opiskelijoista (13,3 %) on tullut Kiinasta ja toisiksi eniten ulkomaalaisia opiskelijoita on tullut Venäjältä (8,4 %). Yhteensä 29 opiskelijan kansalaisuudesta ei ole tietoa, joten tilastollinen virhemarginaali aineistossa on hyvin pieni (0,05 %). Ulkomaalaisten opiskelijoiden osuus on kasvanut tasaisesti vuodesta 1980 vuoteen 2015. Oulun yliopistoon hyväksyttiin yhteensä 18 uutta kansainvälistä opiskelijaa vuonna 1981 kun taas vuonna 2015 Oulun yliopiston kirjoille hyväksyttiin yhteensä 271 kansainvälistä opiskelijaa. Tieto- ja sähkötekniikan tiedekunta (TST) on hyväksynyt eniten ulkomaalaisia opiskelijoita, sillä yli neljännes (27 %) kaikista Oulun yliopiston kansainvälisistä opiskelijoista on opiskellut TST:ssa vuosina 1980 2015 (Taulukko 2). Kansainvälisten opiskelijoiden osuus on kasvanut ensimmäisen ja viimeisen ajanjakson vertailussa erityisesti KTK:ssa ja OyKKK:ssa, joissa ei opiskellut yhtään kansainvälistä opiskelijaa vuosina 1981 1985. Humanistisen tiedekunnan (HuTK)kehityssuunta on taas päinvastainen, sillä kansainvälisten opiskelijoiden osuus on itse asiassa pienin viimeisenä ajanjaksona. Pienimmissä tiedekunnissa kuten

12 Arkkitehtuurin (ArkTK) ja Kaivainnaisalan tiedekunnassa (KaTK) kansainvälisten opiskelijoiden osuus on jäänyt vain kahteen prosenttiin. Taulukko 2. Uusien kansainvälisten opiskelijoiden osuudet tiedekunnittain. 1981-1985 1986-1990 1991-1995 1996-2000 2001-2005 2006-2010 2011-2015 Yhteensä Tiedekunta lkm % lkm % lkm % lkm % lkm % lkm % lkm % lkm % TST 6 12 12 14 35 14 41 20 101 29 160 27 358 31 713 27 KTK 0 0 2 2 8 3 21 10 24 7 103 17 172 15 330 12 OyKKK 0 0 2 2 10 4 7 4 30 9 94 16 181 16 324 12 LTK 19 37 10 12 35 14 26 13 60 17 56 10 94 8 300 11 LuTK 2 4 16 18 41 17 33 16 41 12 48 8 97 9 278 10 TTK 9 18 22 25 36 15 19 10 37 11 35 6 92 8 250 9 HuTK 5 10 17 20 63 26 34 17 35 10 22 4 31 3 207 8 BMTK 2 4 2 2 4 2 6 3 7 2 52 9 77 7 150 6 ArkTK 5 10 2 2 11 5 4 2 3 1 14 2 24 2 63 2 KaTK 3 6 2 2 1 0 9 5 3 1 4 1 17 2 39 2 Ei tiedossa 0 0 0 0 1 0 1 1 7 2 3 1 1 0 13 1 Yhteensä 51 100 87 100 245 100 201 100 348 100 591 100 1144 100 2667 100 Oulun yliopiston pääasialliset rekrytointialueet vuosina 1981 2015 Pääasialliseen rekrytointialueeseen on huomioituna sellaiset kunnat, joista on tullut jatkuvasti opiskelijoita Oulun yliopistoon. Jatkuvuutta mitataan siten, että rekrytointialueeseen lasketuista kunnista on hyväksytty vähintään yksi opiskelija jokaisena tarkastelujakson vuotena yliopistoon. Tarkasteluvuodet on jaettuna viiden vuoden ajanjaksoihin, jolloin pystytään vertailemaan alueellisia muutoksia eri vuosikymmeninä. Mikäli tietystä kunnasta on tullut vähintään yksi opiskelija vuosina 1981 1984 mutta ei yhtään vuotena 1985, kuntaa ei lasketa mukaan vuosien 1981 1985 pääasialliseen rekrytointialueeseen. Vaikka Oulun yliopiston opiskelijamäärät ovat kasvaneet ja absoluuttinen rekrytointialue on laajentunut selkeästi ensimmäisen ja viimeisen ajanjakson vertailussa, varsinainen pääasiallinen rekrytointialue on kuitenkin supistunut. Vuosina 1981 1985 Oulun yliopisto rekrytoi vähintään yhden opiskelijan jokaisena vuotena yhteensä 100 kunnasta, kun taas vastaava tilanne vuosina 2011 2015 on 11 kuntaa vähemmän (Taulukko 2). Kuitenkin vähintään kymmenen opiskelijaa vuosittain rekrytoivien

13 120 100 80 60 40 20 112 100 103 67 70 59 55 56 43 44 44 40 36 37 30 14 16 17 116 99 77 75 68 64 57 52 44 46 25 27 88 89 68 59 50 47 43 40 34 34 20 18 1 rekrytoitu/vuosi 2 rekrytoitua/vuosi 3 rekrytoitua/vuosi 4 rekrytoitua/vuosi 5 rekrytoitua/vuosi 10 rekrytoitua/vuosi 0 1981-1985 1986-1990 1991-1995 1996-2000 2001-2005 2006-2010 2011-2015 Kuva 2. Oulun yliopiston pääasiallisen rekrytointialueen kuntien lukumäärät ja niiden vaihtelut vuosina 1981 2015. kuntien määrä on kasvanut, mikä ilmentää rekrytoinnin muuttumista entistä alueellisesti keskittyneemmäksi; tiettyjen kuntien rekrytointiosuus on kasvanut, samalla kun rekrytointi on vähentynyt toisista kunnista. Myös yliopiston rekrytoinnista lasketut Gini-kertoimet ilmentävät rekrytoinnin muuttuneen entistä keskittyneemmäksi. Gini-kertoimella pystytään mittaamaan sijainnin keskittyneisyyttä tai hajanaisuutta Mitä suuremman arvon Gini-kerroin antaa, sitä keskittyneempää rekrytointi on. Yliopiston rekrytoinnista lasketut Gini-kertoimen arvot ovat kasvaneet jokaisesta ajanjaksosta viimeisimpään. Tästä voi tehdä johtopäätöksen, että Oulun yliopiston pääasiallinen rekrytointialue on alueellisesti keskittyneempää vuosina 2011 2015 kuin mitä ensimmäisenä tarkastelujaksona 1981 1985(Kuva 3). Myös tiedekuntakohtainen tarkastelu osoittaa, että rekrytointi on muuttunut keskittyneemmäksi kaikissa tiedekunnissa. Suurin muutos näkyy Tieto- ja sähkötekniikan tiedekunnan rekrytoinnissa, jonka ginikertoimen arvo on kasvanut ensimmäisen ajanjakson 63,0 prosentista viimeisen ajanjakson 97,7 prosenttiin. Laajin pääasiallinen rekrytointialue Oulun yliopistolla on ollut vuosina 1996 2000, jolloin opiskelijoita on tullut jatkuvasti 116 kunnasta, mikä on selkeästi yli kolmasosa (37 %) kaikista maan kunnista. Tämän jälkeen pääasiallinen rekrytointialue on supistunut niin, että viimeisenä ajanjaksona rekrytointialueen peittävyys Suomen

14 100 95 90 85 80 75 70 65 Koko yliopisto TST ArKT BMTK HuTK KTK LTK LuTK KaTK OyKKK TTK 60 1981-1985 1986-1990 1991-1995 1996-2000 2001-2005 2006-2010 2011-2015 Kuva 3. Yliopiston sekä tiedekuntien rekrytoinnista lasketut Gini-kertoimet kunnista oli enää reilu neljännes (28 %). Pääasiallisen rekrytointialueen supistuminen on kuitenkin keskittynyt pienimpiin rekrytointikuntiin, ja samalla suurimpien pääasiallisten kuntien osuus on kasvanut. Vähintään kaksi opiskelijaa vuosittain rekrytoivien kuntien lukumäärä ei ole muuttunut ensimmäisestä viimeiseen ajanjaksoon, vaikkakin viimeisen ajanjakson kuntien lukumäärä jää vuosien 1996 2000 huippuvuosien lukemasta. Samaa kehityssuuntaa noudattavat lähes kaikki pääasiallisen rekrytointialueen kunnat. Vuosien 1981 2015 pääasiallinen rekrytointialue Yliopiston pääasiallisessa rekrytointialueessa korostuvat absoluuttisen rekrytointialueen suurimmat rekrytointikunnat. Rekrytointi on ollut tasaisen jatkuvaa vuosien 1981 2015 kymmenestä suurimmasta rekrytointikunnasta (Taulukko 3). Näistä kunnista on rekrytoitu vähintään kymmenen opiskelijaa jokaisena ajanjakson 1981 2015 vuotena Oulun yliopistoon. Vähintään yksi opiskelija on rekrytoitu yhteensä 53 kunnasta jokaisena vuotena, eli noin puolet yliopiston pääasiallisen rekrytointialueen kunnista on pysynyt muuttumattomana ajanjaksosta toiseen (Kuva 4). Suurin osa näistä kunnista

15 Taulukko 3. Yliopiston suurimmat rekrytointikunnat, joista on myös rekrytoitu vähintään kymmenen opiskelijaa jokaisena tutkimusajanjakson (1981 2015) vuotena. Kunta 1981-1985 1986-1990 1991-1995 1996-2000 2001-2005 2006-2010 2011-2015 Yhteensä Oulu 1229 1599 2185 3333 3690 3392 3162 18590 Rovaniemi 264 315 347 414 503 455 423 2721 Kajaani 227 269 353 414 496 343 218 2320 Helsinki 90 130 138 147 224 279 386 1394 Raahe 143 150 240 215 293 171 132 1344 Kokkola 109 124 216 217 223 154 153 1196 Tornio 129 154 182 239 193 146 137 1180 Kemi 128 155 145 152 177 170 142 1069 Kempele 73 93 117 185 196 208 149 1021 Kuusamo 94 106 134 89 131 95 87 736 sijaitsee joustavalla suuralueella, sillä noin kolme neljästä on alueelta. Suuralueen etelänpuoleisista maakunnista erottuvat lähinnä maakuntakeskukset ja suurimmat rekrytointikunnat. Joustavan suuralueen kunnista puolet sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla. Yliopiston naapurimaakunnista rekrytointikuntien lukumäärä on suurin Lapista, mutta rekrytointikunnat kattavat Kainuun maakunnan suhteellisesti paremmin. Rekrytointikuntien osuus Kainuun maakunnan kunnista on 75 prosenttia. Muiden naapurimaakuntien rekrytointikuntien määrä jää vaatimattomammaksi ja rekrytointialueeseen kuuluu lähinnä maakuntakeskukset. Pohjois-Savosta ja Keski- Pohjanmaalta rekrytointialueeseen kuuluvat maakuntakeskusten lisäksi maakuntien toiseksi suurimmat rekrytointikunnat Iisalmi ja Kannus. Keski-Suomesta ainoastaan Jyväskylästä on rekrytoitu jatkuvan tasaisesti Oulun yliopistoon. Myös suuralueen etelänpuoleisissa maakunnissa korostuvat keskuskaupungit ja suurimmat kunnat. Ainoastaan Etelä-Pohjanmaalta ja Pohjanmaalta rekrytointialueeseen kuuluu maakuntakeskuksen lisäksi muitakin kuntia: Etelä-Pohjanmaalta Kurikka ja Kauhava, Pohjanmaalta Pietarsaari. Etelä- ja Kaakkois-Suomen maakunnat kuten Etelä- Savo, Etelä-Karjala ja Kanta-Häme eivät kuulu vuosien 1981 2015 pääasialliseen rekrytointialueeseen. Lopuista maakunnista erottuvat vain maakuntakeskukset: Tampere, Lahti, Turku, Joensuu, Kouvola ja Pori. Uudenmaan Espoosta ja Helsingistä on hyväksytty opiskelijoita tasaisesti vuosittain.

16 Kuva 4. Oulun yliopiston vuosien 1981 2015 pääasiallinen rekrytointialue. Kunnista on rekrytoitu vähintään yksi opiskelija vuosittain.

17 Rekrytointialueessa ovat pysyneet myös monet yliopiston negatiivisimman muutoksen kunnat kuten Suomusjärvi, Kemijärvi ja Sotkamo. Kuntien pysyminen pääasiallisessa rekrytointialueessa osoittaa, että rekrytointimäärät kunnista ovat niin suuret, että negatiivista rekrytointimäärien muutoksista huolimatta rekrytointi kunnista säilyy jatkuvana. Pääasiallisen rekrytointialueen osuudet maakunnittain Pääasiallisessa rekrytointialueessa korostuu erityisesti Pohjois-Suomi, sillä rekrytointikunnat peittävät suhteellisesti parhaiten Pohjois-Pohjanmaan lisäksi Kainuun ja Lapin maakunnat. Kainuun maakunnan kunnista keskimäärin lähes 90 prosenttia on kuulunut vuosien 1981 2015 pääasialliseen rekrytointialueeseen (Taulukko 4). Samoin Pohjois-Pohjanmaan kunnista keskimäärin 88 prosenttia ja Lapista 84 prosenttia on kuulunut pääasialliseen rekrytointialueeseen. Neljänneksi tulevan Keski-Pohjanmaan rekrytointikuntien keskimääräinen osuus maakunnan kunnista jää alle 70 prosentin. Muista maakunnista korostuu erityisesti Etelä-Pohjanmaa, jonka kunnista keskimäärin lähes puolet (46 %) on kuulunut pääasialliseen rekrytointialueeseen. Rekrytointikuntien osuus Etelä-Pohjanmaan kunnista on suurempi verrattuna Pohjois- Pohjanmaan muiden naapurimaakuntien Pohjois-Savon (33 %) tai Keski-Suomen (19 %) keskimääräiseen tilanteeseen. Uudenmaan kunnista keskimäärin neljännes on kuulunut pääasialliseen rekrytointialueeseen. Samoin kuin absoluuttisessa rekrytointialueessa myös pääasiallisessa rekrytointialueessa maakuntien merkitys on jäänyt vähäiseksi Suomen etelä- ja kaakkoisosissa: Etelä-Karjalasta, Etelä-Savosta, Päijät- ja Kanta-Hämeestä pääasialliseen rekrytointialueeseen on kuulunut keskimäärin vain yksi kunta. Pääasiallisen rekrytointialueen muutokset Pääasiallisessa rekrytointialueessa Uudenmaan asema on korostunut eniten ensimmäisen ja viimeisen ajanjakson vertailussa. Viimeisenä ajanjaksona noin yhdeksän prosenttia kaikista pääasiallisen rekrytointialueen kunnista sijoittui Uudellemaalle, jolloin lähes kolmannes (31 %) maakunnan kunnista kuului pääasialliseen rekrytointialueeseen. Rekrytointikuntien positiiviset muutokset muista

18 Taulukko 4. Pääasiallisten rekrytointikuntien lukumäärät ja kuntien peittävyys (%) maakunnista vuosina 1981 1985 ja 2011 2015. 1981-1985 2011 2015 Keskiarvo Muutos Maakunta lkm % mk:sta lkm % mk:sta lkm % mk:sta lkm Kainuu 8 100,0 7 87,5 7,1 89,3-1 P-Pohjanmaa 25 83,3 24 80,0 26,3 87,6-1 Lappi 17 81,0 14 66,7 17,6 83,7-3 K-Pohjanmaa 4 50,0 5 62,5 5,4 67,9 1 E-Pohjanmaa 10 58,8 8 47,1 7,9 46,2-2 P-Savo 7 36,8 3 15,8 6,3 33,1-4 Uusimaa 5 19,2 8 30,8 6,6 25,3 3 Kymenlaakso 1 14,3 2 28,6 1,7 24,5 1 Pohjanmaa 4 50,0 3 37,5 3,3 21,9-1 K-Suomi 5 21,7 3 13,0 4,3 18,6-2 P-Karjala 3 23,1 1 7,7 2,3 17,6-2 Satakunta 3 16,7 2 11,1 2,6 14,3-1 E-Karjala 1 11,1 1 11,1 1,3 14,3 0 Päijät-Häme 2 22,2 1 11,1 1,1 12,7-1 Pirkanmaa 2 9,1 3 13,6 2,6 11,7 1 Kanta-Häme 0 0,0 1 9,1 1,1 10,4 1 V-Suomi 2 7,4 2 7,4 2,4 9,0 0 E-Savo 1 7,1 1 7,1 1,1 8,2 0 Yhteensä 100 31,9 89 28,4 101,0 32,3-11 maakunnista jäävät pieniksi. Vuosien 2011 2015 pääasiallisesta rekrytointialueesta erottuvat Suomen etelä- ja kaakkoisosien maakuntien keskuskaupungit Mikkeli, Hämeenlinna ja Kotka, jotka eivät kuuluneet ensimmäisenä ajanjaksona rekrytointialueeseen. Samoin Pirkanmaalta rekrytointialueeseen ovat nousseet Tampereen vieruskunnat Pirkkala ja Nokia (Kuva 5). Rekrytointialue on supistunut erityisesti joustavan suuralueen kunnista. Kaikista maakunnista eniten rekrytointialue on supistunut Pohjois-Savosta, josta jatkuvasti rekrytoivien kuntien lukumäärä on pudonnut neljällä ensimmäisen ja viimeisen ajanjakson vertailussa (Taulukko 4). Pääasiallisten rekrytointikuntien lukumäärä on vähentynyt myös Lapista ja Keski-Suomesta. Viimeisenä ajanjaksona molemmista sekä Keski-Suomesta että Pohjois-Savosta ainoastaan kolme kuntaa kuuluu pääasialliseen rekrytointialueeseen. Samoin myös Lapin rekrytointikuntien osuus alueen kunnista jää viimeisenä ajanjaksona alle seitsemänkymmenen prosentin. Myös Pohjois-Pohjanmaan pääasiallisten rekrytointikuntien lukumäärä jää viimeisenä ajanjaksona keskimääräistä

19 Kuva 5. Oulun yliopiston pääasialliset rekrytointialueet vuosina 1981 1985 ja 2011 2015. pienemmäksi: viimeisen ajanjaksona rekrytointialue peitti maakunnan kunnista 80 prosenttia. Rekrytointikuntien lukumäärät jäävät selkeästi alle keskiarvon viimeisenä ajanjaksona myös Pohjois-Karjalasta. Rekrytoinnin keskittyminen pääasiallisessa rekrytointialueessa Pääasiallisen rekrytointialueen maakunnittaiset osuudet mukailevat hyvin paljon opiskelijamäärien keskimääräisiä osuuksia. Päätelmää tukee myös muuttujien välille tehty Spearmanin korrelaatioanalyysi, jonka mukaan opiskelijamäärien ja pääasiallisten rekrytointikuntien välillä on melko vahvaa positiivista lineaarista riippuvuutta (r= 0,792). Lisäksi merkitsevyystestauksen tulos on tilastollisesti merkitsevä p-arvon ollessa 0,00. On kuitenkin huomioitava, että kuntien lukumäärä maakunnissa on rajallinen eikä pelkästään rekrytointikuntien lukumäärä maakunnista kerro kaikkea. Esimerkiksi joustavan suuralueen ulkopuolelle jäävien maakuntien osuus on suhteessa

20 suurempi pääasiallisessa kuin absoluuttisessa rekrytointialueessa, vaikkakin suuresta osasta näistä kunnista on rekrytoitu jatkuvasti vain yksi opiskelija vuosittain. Siten on oleellista tarkastella pääasiallisen rekrytointialueen keskittymisen kehittymistä, toisin sanoen tarkastella mistä kunnista tulee vuosittain jatkuvasti enemmän opiskelijoita kuin muista ja miten nämä kunnat ovat vaihdelleet. Vähintään kymmenen opiskelijaa vuosittain on rekrytoitu keskimäärin noin kahdestakymmenestä kunnasta. Näiden suurten rekrytointikuntien määrä on kasvanut ensimmäisestä viimeiseen ajanjaksoon neljällä kunnalla, mutta viimeisen ajanjakson tilanne jää kuitenkin keskimääräistä pienemmäksi. Suurimmista jatkuvasti rekrytoivista kunnista neljä viidestä sijaitsee joustavalla suuralueella, mutta osuus on kuitenkin pienentynyt ensimmäisen ja viimeisen ajanjakson vertailussa. Joustavan suuralueen etelänpuoleisien maakuntien osuus on kasvanut ensimmäisen ajanjakson 7 prosentista viimeisen ajanjakson 22 prosenttiin. Tasaisen jatkuvasti vähintään kymmenen opiskelijaa vuosittain ovat rekrytoineet kaikki kymmenen yliopiston suurinta rekrytointikuntaa. Ensimmäisen ja viimeisen ajanjakson vertailussa vähintään kymmenen opiskelijaa rekrytoivien kuntien joukkoon ovat nousseet maakuntakeskukset Seinäjoki, Tampere ja Jyväskylä sekä Helsingin vieruskunta Espoo. Myös Lapin Keminmaa on noussut suurimpien jatkuvasti rekrytoivien kuntien joukkoon. Pohjois-Pohjanmaalla rekrytointi on keskittynyt Ylivieskasta sekä Oulun lähikunnista Limingasta ja Muhokselta. Rekrytointi on kasvanut erityisesti Limingasta, sillä vielä ensimmäisenä ajanjaksona Limingasta rekrytoitiin vain yksi opiskelija vuosittain kun viimeisenä ajanjaksona kunnasta rekrytoitiin vuosittain vähintään kymmenen opiskelijaa. Suurimpien jatkuvasti rekrytoivien kuntien määrä on vähentynyt Pohjois-Savosta ja Kainuusta, mikä mukailee myös alueen opiskelijamäärien negatiivista kehitystä (Taulukko 5). Yksikään kunta Pohjois-Savosta ei enää viimeisenä ajanjaksona yltänyt rekrytointimäärillään vähintään kymmenen rekrytoidun opiskelijan vuositahtiin. Samoin Kainuun maakunnasta enää Kajaani kuuluu suurimpien pääasiallisten rekrytointikuntien joukkoon viimeisenä ajanjaksona. Samaa linjaa suurimpien pääasiallisten rekrytointikuntien kanssa noudattaa myös vähintään viisi opiskelijaa vuosittain rekrytoivien kuntien kehityssuunta: kuntien lukumäärä on kasvanut ensimmäisestä viimeiseen ajanjaksoon, mutta määrä jää

21 Taulukko 5. Rekrytointikuntien lukumäärän muutos maakunnittain ajanjaksosta 1981 1985 ajanjaksoon 2011 2015. Kuntien lukumäärän muutos Maakunta 1 rekrytoitu/vuosi 5 rekrytoitua/vuosi 10 rekrytoitua/vuosi Pohjois-Savo -4 0-2 Kainuu -1 0-2 Pohjanmaa -1 1 0 Pohjois-Karjala -2 0 0 Varsinais-Suomi 0 1 0 Pohjois-Pohjanmaa -1-2 3 Etelä-Karjala 0 0 0 Etelä-Savo 0 0 0 Kanta-Häme 1 0 0 Keski-Pohjanmaa 1 0 0 Kymenlaakso 1 0 0 Päijät-Häme -1 1 0 Satakunta -1 0 0 Ahvenanmaa 0 0 0 Lappi -3-2 1 Etelä-Pohjanmaa -2 2 1 Keski-Suomi -2 0 1 Pirkanmaa 1 1 1 Uusimaa 3 2 1 viimeisenä ajanjaksona keskimääräistä pienemmäksi. Samoin myös näistä kunnista neljä viidestä sijaitsee joustavalla suuralueella, mutta osuus on kuitenkin kasvanut alueen etelänpuoleisista maakunnista. Joustavan suuralueen etelänpuoleisien maakuntien osuus on kasvanut hieman enemmän kuin vähintään kymmenen opiskelijaa vuosittain rekrytoivien kuntien tilanteessa; viimeisenä ajanjaksona osuus on 29 prosenttia. Tasaisen jatkuvasti vähintään viisi opiskelijaa vuosittain ovat rekrytoineet Pohjois-Pohjanmaan etelänpuoleiset kunnat kuten Kalajoki, Oulainen ja Nivala. Myös Sodankylä ja Oulun lähikunta Ii kuuluivat luokkaan sekä ensimmäisenä ja viimeisenä ajanjaksona. Vähintään viisi opiskelijaa vuosittain rekrytoivien kuntien luokasta ovat pudonneet joustavan suuralueen negatiivisimman muutoksen kuntia. Kaikki nämä kunnat ovat kymmenen negatiivisimman muutoksen joukossa. Merkittävin muutos on tapahtunut Lapin Ylitorniosta, joka ei enää viimeisenä ajanjaksona kuulunut yliopiston pääasialliseen rekrytointialueeseen ollenkaan. Myös vähintään viisi opiskelijaa rekrytoivien kuntien lukumäärä on kasvanut Etelä-Suomen maakuntakeskuksista ja suurista kunnista sillä kuntien joukkoon ovat nousseet Turku, Lahti, Vaasa ja Vantaa.

22 Myös Etelä-Pohjanmaan suurimmat rekrytointikunnat Kurikka ja Kauhava ovat nousseet vähintään viisi opiskelijaa vuosittain rekrytoivien kuntien luokkaan. Rekrytoinnin voidaan nähdä keskittyneen erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla, sillä vähintään kymmenen opiskelijaa vuosittain rekrytoineiden kuntien lukumäärä on noussut kolmella samalla kun vähintään viisi opiskelijaa vuosittain rekrytoivien kuntien lukumäärä on supistunut. Samalla myös rekrytointialue on supistunut yhdellä kunnalla maakunnan kunnista. Myös Etelä-Pohjanmaan kehitys mukailee Pohjois-Pohjanmaata, sillä rekrytointikuntien lukumäärä on supistunut samalla kun vähintään viisi ja vähintään kymmenen opiskelijaa vuosittain rekrytoivan kunnan lukumäärä on kasvanut. Uudenmaan rekrytointikuntien lukumäärä on kasvanut kaikista luokista samoin kun Pirkanmaallakin. Negatiivisin muutos on tapahtunut Pohjois-Savosta, josta rekrytointikuntien lukumäärät ovat vähentyneet suurimmista kunnista ja samalla myös maakunnan rekrytointialue on supistunut. Oulun yliopiston tiedekuntien pääasialliset rekrytointialueet vuosina 1981 2015 Tiedekuntakohtaisessa tarkastelussa tiedekuntien pääasiallisten rekrytointialueiden laajuus vaihtelee (Taulukko 6). Vuosien 1981 2015 keskimääräiseen rekrytointialueeseen perustuva vertailu osoittaa, ettei pääasiallisen rekrytointialueen Taulukko 6. Tiedekuntien pääasiallisten rekrytointialueiden laajuus perustuen vuosien 1981 2015 keskiarvoon. Jatkuvasti opiskelijoita rekrytoivien kuntien lukumäärä Tiedekunnat KTK LuTK HuTK TTK TST LTK OyKKK ArkTK KaTK BMTK 1 rekrytoitu/vuosi 27,3 26,9 18,7 18,4 17,9 17,7 6,9 3,6 1,3 1,3 2 rekrytoitua/vuosi 12,6 12,0 8,9 8,4 9,3 9,1 4,4 1,1 0,9 0,9 3 rekrytoitua/vuosi 7,4 5,6 6,0 5,1 5,9 4,9 3,1 0,9 0,6 0,7 4 rekrytoitua/vuosi 4,6 3,4 3,3 3,7 4,4 3,9 2,3 0,4 0,4 0,7 5 rekrytoitua/vuosi 3,0 2,7 2,4 2,7 3,1 2,9 2,0 0,3 0,3 0,4 10 rekrytoitua/vuosi 1,7 1,4 1,3 1,1 1,7 1,1 1,3 0,0 0,0 0,0 Rekrytointikuntien (abs) lkm yhteensä 249 270 237 249 233 248 188 178 129 122

23 laajuus ole täysin yhdenmukainen suhteessa absoluuttisen rekrytointialueen laajuuteen; laajin pääasiallinen rekrytointialue on Kasvatustieteiden tiedekunnalla, vaikka tiedekunnan absoluuttinen rekrytointialue ei olekaan laajin. Pääasialliset rekrytointialueet kuitenkin vaihtelevat ajanjaksoittain, ja tiedekuntakohtainen tarkastelu perustuu pääasiassa ensimmäisen (1981 1985) ja viimeisen (2011 2015) ajanjakson vertailuun. Laajempi rekrytointikuntien kehitys tiedekunnista osoittaa, että pääasiallinen rekrytointialue on kasvanut keskimäärin aina vuosiin 1996 2005 asti, jonka jälkeen alue on supistunut. Poikkeuksia kuitenkin on, esimerkiksi Oulun yliopiston Kauppakorkeakoulu, jonka rekrytointimäärät ovat kasvaneet kaikista tiedekunnista eniten (Kuva 6). Seuraavaksi pääasiallisia rekrytointialueita ja niiden muutoksia tarkastellaan tarkemmin tiedekunnittain. 35 30 25 20 15 10 5 LuTK KTK TTK HuTK TST LTK ArkTK OyKKK BMTK KaTK 0 1981-1985 1986-1990 1991-1995 1996-2000 2001-2005 2006-2010 2011-2015 Kuva 6. Tiedekuntien pääasiallisten rekrytointikuntien lukumäärät ja niiden vaihtelut eri tiedekunnissa vuosina 1981 2015.

24 Kasvatustieteellisen tiedekunnan pääasialliset rekrytointialueet KTK:n pääasialliseen rekrytointialueeseen on kuulunut keskimäärin 27 kuntaa. Muihin tiedekuntiin verrattuna KTK:n pääasiallinen rekrytointialue on kaikista laajin, kun huomioidaan vuosien 1981 2015 keskiarvo (Taulukko 6). Ensimmäisen ja viimeisen ajanjakson vertailussa tiedekunnan pääasiallinen rekrytointialue on kuitenkin supistunut jopa 11 kunnalla, ja viimeisen ajanjakson rekrytointialueen laajuus on kaikista ajanjaksoista suppein (Kuva 6; Taulukko 7). Rekrytointi on ollut tasaista erityisesti joustavan suuralueen suurimmista rekrytointikunnista. Oulun lisäksi jokaisena vuotena tiedekuntaan on rekrytoitu opiskelijoita Rovaniemeltä, Kajaanista, Raahesta, Torniosta, Ylivieskasta ja Kalajoelta. Näiden lisäksi Kempele, Seinäjoki ja Tampere kuuluivat sekä ensimmäisenä että viimeisenä ajanjaksona pääasialliseen rekrytointialueeseen Rekrytointikuntien lukumäärä on vähentynyt erityisesti joustavalta suuralueelta. Eniten kunnat ovat vähentyneet Pohjois-Pohjanmaalta, jossa rekrytointi on keskittynyt Oulun etelänpuoleisiin kuntiin. Rekrytointikuntien lukumäärät ovat vähentyneet myös Kainuusta ja Pohjois-Savosta; Pohjois-Savo ei enää viimeisenä ajanjaksona kuulunut pääasialliseen rekrytointialueeseen ja Kainuusta ainoastaan Kajaani säilyi ainoana kuntana rekrytointialueessa. Yksikään Uudenmaan kunta ei kuulunut lainkaan ensimmäisenä ajanjaksona pääasialliseen rekrytointialueeseen, mutta viimeisenä ajanjaksona pääkaupunkiseudun kunnat kuten Helsinki, Espoo ja Vantaa korostuvat rekrytointialueessa. Myös Jyväskylä erottuu viimeisenä ajanjaksona rekrytointialueessa. (Kuva 7) Luonnontieteellisen tiedekunnan pääasialliset rekrytointialueet LuTK:n pääasialliseen rekrytointialueeseen on kuulunut keskimäärin lähes 27 kuntaa. Muihin tiedekuntiin verrattuna LuTK:n pääasiallinen rekrytointialue on keskimäärin toiseksi laajin (Taulukko 6). Ensimmäisen ja viimeisen ajanjakson vertailussa tiedekunnan pääasiallinen rekrytointialue on kuitenkin supistunut kahdella kunnalla, ja viimeisen ajanjakson rekrytointialueen laajuus on kaikista ajanjaksoista suppein (Taulukko 8). Tästä huolimatta viimeisenä ajanjaksona LuTK:n pääasiallinen rekrytointialue on kaikista tiedekunnista laajin (Kuva 6).

25 Taulukko 7. Kasvatustieteellisen tiedekunnan pääasiallisen rekrytointialueen laajuus ja sen vaihtelu vuosina 1981 2015. Jatkuvasti opiskelijoita rekrytoivien kuntien lukumäärä 1981-1985 1986-1990 1991-1995 1996-2000 2001-2005 2006-2010 2011-2015 Keskiarvo Muutos 1 rekrytoitu/vuosi 29 29 32 28 31 24 18 27,3-11 2 rekrytoitua/vuosi 13 16 17 13 11 9 9 12,6-4 3 rekrytoitua/vuosi 6 12 11 8 8 4 3 7,4-3 4 rekrytoitua/vuosi 5 5 5 4 7 3 3 4,6-2 5 rekrytoitua/vuosi 2 4 3 2 4 3 3 3,0 1 10 rekrytoitua/vuosi 1 2 2 2 2 2 1 1,7 0 Rekrytointikuntien (abs) lkm yhteensä 151 152 175 163 150 138 130 151,3-21 Kuva 7. Kasvatustieteellisen tiedekunnan pääasialliset rekrytointialueet vuosina 1981 1985 sekä 2011 2015.

26 Rekrytointi on ollut tasaista erityisesti joustavan suuralueen suurimmista rekrytointikunnista. Oulun lisäksi jokaisena vuotena tiedekuntaan on rekrytoitu opiskelijoita Rovaniemeltä, Kokkolasta, Kajaanista, Kemistä, Kuusamosta ja Kempeleestä. Myös Helsingistä on rekrytoitu opiskelijoita jokaisena tutkimusajanjaksojen vuotena. Edellisten lisäksi Seinäjoki, Raahe, Tornio, Ylivieska, Tampere, Keminmaa ja Sotkamo kuuluivat sekä ensimmäisenä että viimeisenä ajanjaksona tiedekunnan pääasialliseen rekrytointialueeseen. LuTK:n rekrytoinnissa korostuu Pohjois-Pohjanmaan lisäksi Lapin maakunta. Tosin rekrytointikuntien lukumäärät ovat vähentyneet Lapista kahdella. Rekrytoinnissa on erottuu viimeisenä ajanjaksona myös maakuntakeskukset Jyväskylä ja Kuopio. Myös joustavan suuralueen länsiosat korostuvat viimeisenä ajanjaksona, jolloin pääasialliseen rekrytointialueeseen kuuluvat Kokkolan ja Raahen lisäksi Kalajoki, Sievi ja Oulainen. Pääasialliseen rekrytointialueeseen on kuulunut vain neljä joustavan suuralueen ulkopuolen kuntaa ensimmäisenä ja viimeisenä ajanjaksona; Helsingin, Tampereen ja Seinäjoen lisäksi ensimmäisenä ajanjaksona rekrytointialueeseen kuului Kauhava ja viimeisenä ajanjaksona Vaasa. (Kuva 8) Humanistisen tiedekunnan pääasialliset rekrytointialueet HuTK:n pääasialliseen rekrytointialueeseen on kuulunut keskimäärin lähes 19 kuntaa. Muihin tiedekuntiin verrattuna HuTK:n pääasiallinen rekrytointialue on keskimäärin kolmanneksi laajin (Taulukko 6). Ensimmäisen ja viimeisen ajanjakson vertailussa tiedekunnan pääasiallinen rekrytointialue on laajentunut kahdella kunnalla, kuitenkin kaikkien ajanjaksojen keskiarvoon verrattuna viimeisen ajanjakson rekrytointialue vastaa keskiarvoa (Taulukko 9). Rekrytointi on ollut tasaista erityisesti joustavan suuralueen suurimmista rekrytointikunnista. Rekrytointialueessa on korostunut Pohjois-Pohjanmaan lisäksi erityisesti Lapin maakunta. Oulun lisäksi jokaisena vuotena tiedekuntaan on rekrytoitu opiskelijoita Rovaniemeltä, Kemistä, Kajaanista, Raahesta, Kokkolasta ja Kempeleestä (Kuva 9). Näiden lisäksi Tornio, Jyväskylä, Kuopio, Kuusamo ja Pudasjärvi kuuluivat sekä ensimmäisenä että viimeisenä ajanjaksona pääasialliseen rekrytointialueeseen. Ensimmäisenä ajanjaksona pääasiallinen rekrytointialue koostui pelkästään joustavan

27 Taulukko 8. Luonnontieteellisen tiedekunnan pääasiallisen rekrytointialueen laajuus ja sen vaihtelu vuosina 1981 2015. Jatkuvasti opiskelijoita rekrytoivien kuntien lukumäärä 1981-1985 1986-1990 1991-1995 1996-2000 2001-2005 2006-2010 2011-2015 Keskiarvo Muutos 1 rekrytoitu/vuosi 25 28 29 26 31 26 23 26,9-2 2 rekrytoitua/vuosi 9 12 14 12 14 12 11 12,0 2 3 rekrytoitua/vuosi 5 5 9 5 7 3 5 5,6 0 4 rekrytoitua/vuosi 3 3 4 4 5 2 3 3,4 0 5 rekrytoitua/vuosi 2 2 4 3 3 2 3 2,7 1 10 rekrytoitua/vuosi 1 2 1 1 2 1 2 1,4 1 Rekrytointikuntien (abs) lkm yhteensä 156 173 174 159 163 156 168 164,1 12 Kuva 8. Luonnontieteellisen tiedekunnan pääasialliset rekrytointialueet vuosina 1981 1985 sekä 2011 2015.

28 Taulukko 9. Humanistisen tiedekunnan pääasiallisen rekrytointialueen laajuus ja sen vaihtelu vuosina 1981 2015. Jatkuvasti opiskelijoita rekrytoivien kuntien lukumäärä 1981-1985 1986-1990 1991-1995 1996-2000 2001-2005 2006-2010 2011-2015 Keskiarvo Muutos 1 rekrytoitu/vuosi 17 16 17 22 22 18 19 18,7 2 2 rekrytoitua/vuosi 7 8 7 8 11 10 11 8,9 4 3 rekrytoitua/vuosi 4 6 7 7 9 4 5 6,0 1 4 rekrytoitua/vuosi 3 3 3 3 4 4 3 3,3 0 5 rekrytoitua/vuosi 2 1 2 3 2 4 3 2,4 1 10 rekrytoitua/vuosi 1 1 1 2 2 1 1 1,3 0 Rekrytointikuntien (abs) lkm yhteensä 122 136 137 145 146 129 145 137,1 23 Kuva 9. Humanistisen tiedekunnan pääasialliset rekrytointialueet vuosina 1981 1985 sekä 2011 2015.

29 suuralueen kunnista. Viimeisenä ajanjaksona joustavan suuralueen ulkopuolen kunnista ainoastaan Helsinki ja Tampere kuuluivat pääasialliseen rekrytointialueeseen. Teknillisen tiedekunnan pääasialliset rekrytointialueet TTK:n pääasialliseen rekrytointialueeseen on kuulunut keskimäärin reilu 18 kuntaa. Muihin tiedekuntiin verrattuna TTK:n pääasiallinen rekrytointialue on keskimäärin neljänneksi laajin (Taulukko 6). Ensimmäisen ja viimeisen ajanjakson vertailussa tiedekunnan pääasiallinen rekrytointialue on laajentunut kahdella kunnalla, kuitenkin kaikkien ajanjaksojen keskiarvoon verrattuna viimeisen ajanjakson rekrytointialue vastaa keskiarvoa. Vaikka tiedekunnan absoluuttinen rekrytointialue on supistunut kaikista tiedekunnista eniten, tämä ei kuitenkaan näy pääasiallisen rekrytointialueen kehityksessä. (Taulukko 10) Rekrytointi on ollut tasaista erityisesti joustavan suuralueen suurimmista rekrytointikunnista. Oulun lisäksi jokaisena vuotena tiedekuntaan on rekrytoitu opiskelijoita Rovaniemeltä, Kajaanista, Torniosta, Kokkolasta ja Kemistä. Näiden lisäksi Raahe, Helsinki ja Siikajoki kuuluivat sekä ensimmäisenä että viimeisenä ajanjaksona pääasialliseen rekrytointialueeseen. Ensimmäisen ja viimeisen ajanajanjakson vertailussa rekrytointikuntien lukumäärä on kasvanut etenkin Pohjois- Pohjanmaalta ja Lapista. Viimeisenä ajanjaksona Pohjois-Pohjanmaalla korostuvat erityisesti Oulun lähikunnat kuten Kempele, Muhos ja Liminka, mutta myös Kuusamosta ja Ylivieskasta on rekrytoitu jatkuvasti opiskelijoita. Rekrytointikuntien määrät ovat vähentyneet eniten Kainuusta ja Satakunnasta. Myöskään maakuntakeskukset Jyväskylä ja Kuopio eivät kuulu enää viimeisenä ajanjaksona tiedekunnan pääasialliseen rekrytointialueeseen. Viimeisenä ajanjaksona joustavan suuralueen ulkopuolen kunnista ainoastaan Helsinki, Tampere ja Espoo kuuluivat tiedekunnan pääasialliseen rekrytointialueeseen. (Kuva 10) Tieto- ja sähkötekniikan tiedekunnan pääasialliset rekrytointialueet TST:n pääasialliseen rekrytointialueeseen on kuulunut keskimäärin noin18 kuntaa. Muihin tiedekuntiin verrattuna TST:n pääasiallinen rekrytointialue on viidenneksi laajin (Taulukko 6). Ensimmäisen ja viimeisen ajanjakson vertailussa tiedekunnan

30 Taulukko 10.. Teknillisen tiedekunnan pääasiallisen rekrytointialueen laajuus ja sen vaihtelu vuosina 1981 2015. Jatkuvasti opiskelijoita rekrytoivien kuntien lukumäärä 1981-1985 1986-1990 1991-1995 1996-2000 2001-2005 2006-2010 2011-2015 Keskiarvo Muutos 1 rekrytoitu/vuosi 16 19 17 22 22 15 18 18,4 2 2 rekrytoitua/vuosi 6 10 10 8 10 7 8 8,4 2 3 rekrytoitua/vuosi 4 3 5 5 7 6 6 5,1 2 4 rekrytoitua/vuosi 2 1 4 4 6 5 4 3,7 2 5 rekrytoitua/vuosi 2 1 3 4 2 4 3 2,7 1 10 rekrytoitua/vuosi 1 1 1 1 1 2 1 1,1 0 Rekrytointikuntien (abs) lkm yhteensä 161 168 168 160 147 141 133 154,0-28 Kuva 10. Teknillisen tiedekunnan pääasialliset rekrytointialueet vuosina 1981 1985 sekä 2011 2015.

31 pääasiallinen rekrytointialue on laajentunut kolmella kunnalla, kuitenkin kaikkien ajanjaksojen keskiarvoon verrattuna viimeisen ajanjakson rekrytointialue jää suppeammaksi.(taulukko 11). Rekrytointi on ollut tasaista erityisesti joustavan suuralueen suurimmista rekrytointikunnista. Oulun lisäksi jokaisena vuotena tiedekuntaan on rekrytoitu opiskelijoita Rovaniemeltä, Kajaanista, Kempeleestä ja Kemistä. Näiden lisäksi Raahe ja Ylivieska kuuluivat sekä ensimmäisenä että viimeisenä ajanjaksona pääasialliseen rekrytointialueeseen. Rekrytointialue painottuu selkeästi joustavalle suuralueelle, sillä ensimmäisenä ajanjaksona ainoastaan Seinäjoki sijaitsi alueen ulkopuolella ja viimeisenä ajanjaksona ainoastaan Uudenmaan Helsinki ja Espoo ovat suuralueen ulkopuolelta. Rekrytointikuntien lukumäärä on kasvanut Lapista, josta Tornio ja Keminmaa ovat nousseet osaksi pääasiallista rekrytointialuetta viimeisenä ajanjaksona. Myös Kokkola erottuu viimeisenä ajanjaksona rekrytointialueessa.(kuva 11) Lääketieteellisen tiedekunnan pääasialliset rekrytointialueet LTK:n rekrytointialueeseen on kuulunut keskimäärin lähes 18 kuntaa. Muihin tiedekuntiin verrattuna LTK:n pääasiallinen rekrytointialue on keskimäärin kuudenneksi suppein (Taulukko 6). Ensimmäisen ja viimeisen ajanjakson vertailussa tiedekunnan pääasiallinen rekrytointialue on laajentunut kolmella kunnalla, mutta kaikkien ajanjaksojen keskiarvoon verrattuna viimeisen ajanjakson rekrytointialue jäi suppeammaksi kuin keskimäärin (Taulukko 12). Rekrytointi on ollut tasaista erityisesti tiedekunnan suurimmista rekrytointikunnista. Oulun lisäksi jokaisena vuotena tiedekuntaan on rekrytoitu opiskelijoita Rovaniemeltä, Helsingistä, Seinäjoelta ja Kokkolasta (Kuva 12). Seinäjoen tilanne poikkeaa muista tiedekunnista, sillä ainoastaan LTK on rekrytoinut kunnasta tasaisesti opiskelijoita jokaisena tutkimusajanjakson (1981 2015) vuotena. Pääasiallisessa rekrytointialueessa painottuvat joustavan suuralueen kunnat, mutta viimeisenä ajanjaksona myös Suomen eteläisemmät osat korostuvat. Rekrytointikuntien lukumäärä on vähentynyt erityisesti Lapista: rekrytointialueesta ovat pudonneet Kemi, Kemijärvi ja Tornio. Sen sijaan rekrytointialueeseen ovat nousseet Länsi-Suomen maakuntakeskukset Tampere ja Vaasa. Myös Suomen itäosan kunnat Kuopio ja Kajaani

32 Taulukko 11. Tieto- ja sähkötekniikan tiedekunnan pääasiallisen rekrytointialueen laajuus ja sen vaihtelu vuosina 1981 2015. Jatkuvasti opiskelijoita rekrytoivien kuntien lukumäärä 1981-1985 1986-1990 1991-1995 1996-2000 2001-2005 2006-2010 2011-2015 Keskiarvo Muutos 1 rekrytoitu/vuosi 10 12 18 28 27 17 13 17,9 3 2 rekrytoitua/vuosi 4 7 7 16 16 9 6 9,3 2 3 rekrytoitua/vuosi 3 5 6 11 10 4 2 5,9-1 4 rekrytoitua/vuosi 2 3 3 9 8 4 2 4,4 0 5 rekrytoitua/vuosi 1 2 3 6 5 3 2 3,1 1 10 rekrytoitua/vuosi 1 1 1 3 3 2 1 1,7 0 Rekrytointikuntien (abs) lkm yhteensä 115 128 158 157 144 109 97 129,7-18 Kuva 11. Tieto- ja sähkötekniikan tiedekunnan pääasialliset rekrytointialueet vuosina 1981 1985 sekä 2011 2015.

33 Taulukko 12. Lääketieteellisen tiedekunnan pääasiallisen rekrytointialueen laajuus ja sen vaihtelu vuosina 1981 2015. Jatkuvasti opiskelijoita rekrytoivien kuntien lukumäärä 1981-1985 1986-1990 1991-1995 1996-2000 2001-2005 2006-2010 2011-2015 Keskiarvo Muutos 1 rekrytoitu/vuosi 13 20 15 17 21 22 16 17,7 3 2 rekrytoitua/vuosi 4 10 7 8 12 12 11 9,1 7 3 rekrytoitua/vuosi 1 4 5 6 8 5 5 4,9 4 4 rekrytoitua/vuosi 1 3 5 4 5 5 4 3,9 3 5 rekrytoitua/vuosi 1 2 4 2 4 4 3 2,9 2 10 rekrytoitua/vuosi 1 1 1 1 1 1 2 1,1 1 Rekrytointikuntien (abs) lkm yhteensä 126 154 145 147 136 156 127 141,6 1 Kuva 12. Lääketieteellisen tiedekunnan pääasialliset rekrytointialueet vuosina 1981 1985 sekä 2011 2015.

34 ovat nousseet osaksi tiedekunnan pääasiallista rekrytointialuetta. Rekrytointimäärät ovat kasvaneet myös sekä Oulun että Helsingin lähikunnista, ja pääasialliseen rekrytointialueeseen kuuluukin viimeisenä ajanjaksona Kempele, Vantaa ja Espoo. Pohjois-Pohjanmaan rekrytointikunnista Nivala, Raahe ja Kuusamo kuuluivat sekä ensimmäisenä että viimeisenä ajanjaksona pääasialliseen rekrytointialueeseen, mutta Ylivieska on pudonnut viimeisenä ajanjaksona rekrytointialueesta. Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun pääasialliset rekrytointialueet OyKKK:n pääasialliseen rekrytointialueeseen on kuulunut keskimäärin lähes seitsemän kuntaa. Muihin tiedekuntiin verrattuna OyKKK:n pääasiallinen rekrytointialue on keskimäärin neljänneksi suppein (Taulukko 6). Ensimmäisen ja viimeisen ajanjakson vertailussa tiedekunnan pääasiallinen rekrytointialue on laajentunut jopa kymmenellä kunnalla, ja viimeisen ajanjakson rekrytointikuntien lukumäärä on selkeästi suurempi verrattuna kaikkien ajanjaksojen keskiarvoon (Taulukko 13). Tiedekunnan rekrytointimäärät olivat ensimmäisenä ajanjaksona niin pienet, että vain Oulusta ja Kajaanista rekrytoitiin jatkuvasti opiskelijoita tiedekuntaan. Viimeisenä ajanjaksona pääasialliseen rekrytointialueeseen kuuluu kuntia niin joustavalta suuralueelta kuin alueen ulkopuoleltakin. Muiden tiedekuntien tilanteesta poiketen yli puolet OyKKK:n pääasiallisen rekrytointialueen kunnista sijaitsee joustavan suuralueen etelänpuoleisissa maakunnissa. Viimeisenä ajanjaksona rekrytointi on ollut jatkuvaa Uudenmaan Helsingistä, Espoosta ja Vantaalta, sekä muista maakunnista erottuvat maakuntakeskukset Tampere, Seinäjoki, Turku ja Lahti. Joustavan suuralueen kunnista pääasialliseen rekrytointialueeseen kuuluvat Oulun ja Kajaanin lisäksi vain Rovaniemi, Kemi ja Kempele. (Kuva 13) Arkkitehtuurin tiedekunnan pääasialliset rekrytointialueet ArkTK:n pääasialliseen rekrytointialueeseen on kuulunut keskimäärin vain vajaa neljä kuntaa jokaisena ajanjaksona. Muihin tiedekuntiin verrattuna ArkTK:n pääasiallinen rekrytointialue (samoin kuin myös absoluuttinen rekrytointialue) on kolmanneksi suppein. Ensimmäisen ja viimeisen ajanjakson vertailussa tiedekunnan pääasiallinen

35 Taulukko 13. Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun pääasiallisen rekrytointialueen laajuus ja sen vaihtelu vuosina 1981 2015. Jatkuvasti opiskelijoita rekrytoivien kuntien lukumäärä 1981-1985 1986-1990 1991-1995 1996-2000 2001-2005 2006-2010 2011-2015 Keskiarvo Muutos 1 rekrytoitu/vuosi 2 1 2 9 7 15 12 6,9 10 2 rekrytoitua/vuosi 1 1 2 4 5 10 8 4,4 7 3 rekrytoitua/vuosi 1 1 1 2 3 8 6 3,1 5 4 rekrytoitua/vuosi 1 1 1 1 2 5 5 2,3 4 5 rekrytoitua/vuosi 1 1 1 1 2 3 5 2,0 4 10 rekrytoitua/vuosi 1 1 1 1 1 2 2 1,3 1 Rekrytointikuntien (abs) lkm yhteensä 25 46 74 76 87 127 128 80,4 103 Kuva 13. Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun pääasialliset rekrytointialueet vuosina 1981 1985 sekä 2011 2015.

36 rekrytointialue on laajentunut kahdella kunnalla. Tiedekunta rekrytoi opiskelijoita viimeisen ajanjakson jokaisena vuotena viidestä kunnasta. Jokaisena tarkasteluajanjakson (1981 2015) vuotena tiedekuntaan on rekrytoitu opiskelijoita tiedekunnan suurimmista rekrytointikunnista Oulusta ja Helsingistä. Näiden lisäksi kolmanneksi suurin rekrytointikunta Espoo on kuulunut sekä ensimmäisenä että viimeisenä ajanjaksona pääasialliseen rekrytointialueeseen. Viimeisenä ajanjaksona myös neljänneksi ja viidenneksi suurimmat rekrytointikunnat Rovaniemi ja Tampere ovat nousseet pääasialliseen rekrytointialueeseen. Biokemian ja molekyylilääketieteen ja Kaivannaisalan tiedekuntien pääasialliset rekrytointialueet BMTK:aan ja KaTK:aan on rekrytoitu jatkuvasti kaikkina tarkasteluajanjakson (1981 2015) vain Oulusta. BMTK:n pääasialliseen rekrytointialueeseen kuuluivat vuosina 2001 2005 myös Kajaani ja Rovaniemi. KaTK:aan rekrytoitiin opiskelijoita jokaisena ajanjaksojen 1991 2000 vuotena Rovaniemeltä.

37 Oulun yliopiston absoluuttiset rekrytointialueet vuosina 1981 2015 Absoluuttiseen rekrytointialueeseen kuuluu kaikki sellaiset kunnat, joista on hyväksytty uusia opiskelijoita opiskelemaan Oulun yliopistoon. Ensiksi absoluuttisen rekrytointialueen tarkastelussa huomioidaan koko tutkittava ajanjakso eli vuodet 1981 2015. Tulosten analysoinnissa keskitytään aluksi pienempiin alueellisiin yksiköihin, jonka jälkeen tarkastelussa siirrytään kohti laajempia alueellisia kokonaisuuksia; tuloksia tarkastellaan sekä kunta- että maakuntatasolla. On myös oleellista tutkia miten näin pitkänä ajanjaksona rekrytointialueet ovat muuttuneet. Rekrytointialueen muutosten tarkastelussa koko tutkittava ajanjakso on jaettuna viiden vuoden tarkastelujaksoihin, mikä helpottaa alueellisten muutosten tutkimista eri aikakausina. Lisäksi tarkastelun jakaminen viiden vuoden jaksoihin antaa pysyvämmän kuvan Oulun yliopiston absoluuttisista rekrytointialueista, kun vuosittaisia alueellisia vaihteluita ei tarvitse huomioida. Absoluuttisen rekrytointialueen muutoksia tarkastellaan niin kunta- kuin myös maakuntatasolla. Lopulta rekrytoinnin alueellista jakautumista tarkastellaan suurempina kokonaisuuksina, suuralueina. Koko yliopiston rekrytointialueiden tarkastelu ei kerro kuitenkaan koko totuutta rekrytointialueiden dynamiikasta ja siten lopuksi absoluuttisten rekrytointialueiden tarkastelussa keskitytään tutkimaan tiedekuntakohtaisia eroja. Oulun yliopistoon hyväksyttyjen opiskelijoiden kunnittaiset määrät on havainnollistettuna kartoissa, joissa rekrytointimäärät esitetään absoluuttisin ja suhteellisin arvoin. Symboliteemakartoissa esitetään rekrytoitujen opiskelijoiden absoluuttiset määrät, missä kuntien symbolien koot ovat suhteessa sieltä hyväksyttyjen opiskelijoiden määriin (Kuva 14). Vastaava tieto rekrytoitujen opiskelijoiden suhteellisista osuuksista on esitetty koropleettikartoin (Kuva 15). Vuosien 1981 2015 absoluuttinen rekrytointialue Vuosien 1981 2015 absoluuttinen rekrytointialue kattaa lähes koko Suomen. Opiskelijoita on lähtöisin yhteensä 293 kunnasta, mikä tarkoittaa, että Oulun yliopiston rekrytointialueeseen kuuluu 94 prosenttia kaikista Suomen kunnista (Kuva 14; Kuva 15). Yliopiston rekrytointimäärät ovat kasvaneet yli puolella (55 %) ja samalla myös

38 rekrytointikuntien määrä on kasvanut kymmenellä kunnalla ensimmäisen ja viimeisen ajanjakson vertailussa. Vuosina 2011 2015 yliopiston rekrytointialue peitti 77 prosenttia kaikista Suomen kunnista, kun vastaava osuus oli vuosina 1981 1985 vain 74 prosenttia. Suurimmat rekrytointikunnat Koko yliopiston rekrytointialueen tarkastelussa korostuu erityisesti Pohjois-Pohjanmaan maakunta, sillä alueelta on tullut noin puolet kaikista Oulun yliopistoon hyväksytyistä opiskelijoista vuosina 1981 2015. Pelkästään Oulusta on tullut opiskelemaan lähes kolmannes kaikista Oulun yliopistoon hyväksytyistä opiskelijoista(taulukko 14). Toiseksi ja kolmanneksi sijoittuvat Rovaniemi ja Kajaani, joiden rekrytointiosuus jää alle viiteen prosenttiin. Suurin osa yliopiston suurimmista rekrytointikunnista sijaitsee joustavalla suuralueella. Yliopiston vuosien 1981 2015 kahdestakymmenestä Taulukko 14. Vuosien 1981 2015 kaksikymmentä suurinta rekrytointikuntaa, joista on tullut eniten opiskelijoita Oulun yliopistoon, verrattuna Suomen kahteenkymmeneen väkiluvultaan suurimpaan kuntaan. (Tilastokeskus 2016). Yliopiston suurimmat rekrytointikunnat Suomen suurimmat kunnat Sija Kunta lkm % rekrytoiduista Sija Kunta lkm (ka) % väestöstä 1 Oulu 18 590 32,9 1 Helsinki 537 567 10,5 2 Rovaniemi 2 721 4,8 2 Espoo 202 533 3,9 3 Kajaani 2 320 4,1 3 Tampere 190 342 3,7 4 Helsinki 1 394 2,5 4 Vantaa 172 032 3,3 5 Raahe 1 344 2,4 5 Turku 169 265 3,3 6 Kokkola 1 196 2,1 6 Oulu 155 689 3,0 7 Tornio 1 180 2,1 7 Jyväskylä 114 515 2,2 8 Kemi 1 069 1,9 8 Lahti 111 796 2,2 9 Kempele 1 021 1,8 9 Kuopio 101 874 2,0 10 Kuusamo 736 1,3 10 Kouvola 91 911 1,8 11 Kuopio 732 1,3 11 Pori 85 544 1,7 12 Seinäjoki 637 1,1 12 Lappeenranta 70 346 1,4 13 Ylivieska 610 1,1 13 Joensuu 69 972 1,4 14 Espoo 606 1,1 14 Hämeenlinna 63 003 1,2 15 Tampere 603 1,1 15 Vaasa 61 284 1,2 16 Keminmaa 552 1 16 Kotka 56 245 1,1 17 Jyväskylä 528 0,9 17 Rovaniemi 56 159 1,1 18 Kalajoki 511 0,9 18 Mikkeli 54 528 1,1 19 Iisalmi 472 0,8 19 Salo 51 603 1,0 20 Oulainen 450 0,8 20 Seinäjoki 50 844 1,0 YHT. 37 272 66 2 467 052 48,0

Kuva 14. Oulun yliopistoon vuosina 1981 2015 hyväksyttyjen opiskelijoiden lukumäärät kunnittain. 39

Kuva 15. Oulun yliopistoon vuosina 1981 2015 hyväksyttyjen opiskelijoiden suhteelliset osuudet kunnittain. 40

41 suurimmasta rekrytointikunnasta ainoastaan Helsinki, Seinäjoki, Espoo ja Tampere sijaitsevat muissa maakunnissa. Rekrytointi on keskittynyt erityisesti joustavan suuralueen länsiosiin, kuten Oulun etelänpuoleisin kuntiin sekä Kemi-Tornion alueelle. Näiden alueiden suurimpina rekrytointikuntina erottuvat Raahe (2,4 %) Kokkola (2,1 %) sekä Tornio (2,1 %) ja Kemi (1,9 %), jotka kaikki kuuluvat kymmenen suurimman rekrytointikunnan joukkoon. Myös Kuusamo (1,3 %) sekä Oulun vieruskunta Kempele (1,8 %) kuuluvat suurimpiin rekrytointikuntiin. (Kuva 15;Kuva 14; Taulukko 14). Myös suuret kaupungit ja maakuntakeskukset korostuvat absoluuttisessa rekrytointialueessa. Kahdestakymmenestä suurimmasta rekrytointikunnasta lähes puolet ovat maakuntansa keskuskaupunkeja. Rekrytointialueessa erottuvat edellä mainittujen Oulun ja Rovaniemen lisäksi suuret kaupungit kuten Helsinki (2,5 %), Kuopio (1,3 %), Espoo (1,1 %), Tampere (1,1 %), Seinäjoki (1,1 %) ja Jyväskylä (0,9 % ). Kuitenkaan väkiluvultaan Suomen kymmeneen suurinta kuntaa kuten Turku, Vantaa, Lahti ja Kouvola eivät ole kahdenkymmenen eniten Oulun yliopistoon opiskelijoita rekrytoitujen kuntien joukossa. (Taulukko 14). Maakuntatasoinen tarkastelu Maakuntatasoinen tarkastelu ilmentää selvästi Pohjois-Suomen korostunutta asemaa Oulun yliopiston rekrytointialueessa ( Kuva 16). Yhteensä Kainuusta, Lapista ja Pohjois-Pohjanmaalta on kotoisin lähes kolme neljästä (72 %) kaikista Oulun yliopistoon hyväksytyistä opiskelijoista. Neljänneksi eniten opiskelijoita on tullut Pohjois-Suomen maakuntien jälkeen Uudeltamaalta (5 %), mikä on enemmän verrattuna Pohjois-Pohjanmaan muihin naapurimaakuntiin eli Pohjois-Savoon (4 %), Keski-Pohjanmaahan (3 %) tai Keski-Suomeen (2 %). Vähiten opiskelijoita on tullut Ahvenanmaalta, sillä koko tarkastelujakson aikana Ahvenanmaan maakunnasta on tullut vain kaksi opiskelijaa Oulun yliopistoon. Myös Kaakkois-Suomen maakunnat kuten Etelä-Karjala(0,4 %), Kymenlaakso (0,4 %) ja Etelä-Savo (0,6 %) erottuvat pienillä rekrytointimäärillään. Samoin myös Hämeen maakunnista kuten Kanta-Hämeestä (0,4 %) ja Päijät-Hämeestä (0,6 %) on tullut Oulun yliopistoon opiskelemaan suhteellisen vähän opiskelijoita.

42 Maakunta lkm % 1 Pohjois-Pohjanmaa 28316 50,2 2 Lappi 8470 15,0 3 Kainuu 4015 7,1 4 Uusimaa 2947 5,2 5 Pohjois-Savo 2239 4,0 6 Etelä-Pohjanmaa 2150 3,8 7 Keski-Pohjanmaa 1870 3,3 8 Keski-Suomi 1171 2,1 9 Pirkanmaa 1117 2,0 10 Pohjanmaa 808 1,4 11 Varsinais-Suomi 729 1,3 12 Pohjois-Karjala 622 1,1 13 Satakunta 582 1,0 14 Etelä-Savo 354 0,6 15 Päijät-Häme 323 0,6 16 Kymenlaakso 246 0,4 17 Kanta-Häme 242 0,4 18 Etelä-Karjala 233 0,4 19 Ahvenanmaa 2 0,0 Yhteensä 56436 100 Kuva 16. Oulun yliopistoon vuosina 1981 2015 hyväksyttyjen opiskelijoiden osuudet maakunnittain. Rekrytointialueen muutokset Koska työ on luonteeltaan pitkittäistutkimus, Oulun yliopiston rekrytointialueen tarkastelussa on oleellista tutkia myös miten rekrytointialueet ovat muuttuneet näin pitkänä ajanjaksona. Muutosten tarkastelun helpottamiseksi tutkimusajanjakso 1981 2015 on jaettuna viiden vuoden tarkastelujaksoihin. Näin tarkastelutasoja jää jäljelle yhteensä seitsemän, kun tarkastelutasoina ovat seuraavat ajanjaksot: 1981 1985, 1986 1990, 1991 1995, 1996 2000, 2001 2005, 2006 2010 ja 2011 2015. Lisäksi vuosittaisten yksittäisten muutosten vaikutus tuloksissa pienenee, kun tarkastelu ei perustu pelkästään yksittäisiin vuosiin. Viiden vuoden jaottelu antaa pysyvämmän kuvan kunkin ajanjakson tilanteesta.

43 Oulun yliopiston rekrytointialueen muutokset on vielä koostettuna symboliteemakarttaan, jossa siniset symbolit kuvaavat negatiivista ja punaiset positiivista muutosta (Kuva 18). Mitä suurempi symboli on, sitä suurempi on myös muutos rekrytointimäärissä. Muutokset on laskettu vertaamalla vuosien 1981 1985 yhteenlaskettua rekrytointimäärää vuosien 2010 2015 rekrytointimäärään. Tulosten tarkastelussa kunnat on luokiteltu negatiivisen ja positiivisen muutoksen kunniksi, mutta tekstin lukemisen helpottamiseksi termit on lyhennetty negatiivisiin ja positiivisiin kuntiin. Negatiivisilla kunnilla viitataan siihen, että rekrytointi kunnasta on vähentynyt vuosista 1981 1985 vuosiin 2011 2015. Positiivinen kunta tarkoittaa taas, että rekrytointi on kasvanut. Ajanjaksojen vertailuissa viitataan ensimmäiseen ajanjaksoon eli vuosiin 1981 1985 ja viimeiseen ajanjaksoon eli vuosiin 2011 2015. Rekrytoinnin suurimmat kunnittaiset muutokset Opiskelijamäärien kasvu näkyy selkeästi ensimmäisen (1981 1985) ja viimeisimmän (2011 2015) ajanjakson vertailussa, ja esimerkiksi Oulun rekrytointimäärät ovat nousseet lähes 2 000 opiskelijalla (Taulukko 15;Kuva 17). Yliopiston rekrytointi on kasvanut eniten suurimmista rekrytointikunnista, sillä kahdestakymmenestä suurimmasta rekrytointikunnasta yli puolet kuuluu kahdenkymmenen positiivisimman kunnan joukkoon. Rekrytointi on myös pysynyt suurena lähes kaikista suurimmista rekrytointikunnista; kymmenestä suurimmasta kunnasta seitsemän on pysynyt suurimman rekrytointikunnan joukossa sekä ensimmäisenä että viimeisenä ajanjaksona. Rekrytointimäärien vähenemisen myötä kymmenen suurimman rekrytointikunnan joukosta ovat pudonneet Raahe ja Kuusamo. Toisaalta myös rekrytointimäärien kasvut Kempeleestä, Espoosta ja Tampereelta ovat nostaneet kunnat vuosien 2011 2015 kymmenen suurimman rekrytointikunnan joukkoon. Toinen selkeästi esiin tuleva muutos liittyy suurten kaupunkien korostuneeseen asemaan Oulun yliopiston rekrytointialueessa; yliopiston rekrytointi on keskittynyt Suomen suurimpiin kuntiin ja maakuntakeskuksiin. Kymmenestä positiivisimmasta kunnasta ainoastaan Oulun lähikunnat Kempele ja Liminka eivät kuulu Suomen väkiluvultaan kahteenkymmeneen suurimpaan kuntaan. Positiivisen muutoksen

44 Taulukko 15. Yliopiston suurimmat rekrytointikunnat ensimmäisenä (1981 1985) ja viimeisenä ajanjaksona (2011 2015) sekä suurimmat rekrytoinnin muutokset. Rekrytointimäärän suurimmat muutokset Suurimmat rekrytointikunnat Positiiviset Negatiiviset 1981-1985 2011-2015 Kunta muutos Kunta muutos Kunta lkm % Kunta lkm % Oulu 1933 Suomussalmi -42 Oulu 1229 22,9 Oulu 3162 38,1 Helsinki 296 Ylitornio -33 Rovaniemi 264 4,9 Rovaniemi 423 5,1 Rovaniemi 159 Vaala -30 Kajaani 227 4,2 Helsinki 386 4,6 Espoo 146 Kemijärvi -25 Raahe 143 2,7 Kajaani 218 2,6 Tampere 119 Sotkamo -24 Tornio 129 2,4 Espoo 187 2,3 Kempele 76 Pudasjärvi -23 Kemi 128 2,4 Tampere 159 1,9 Turku 53 Lapinlahti -22 Kokkola 109 2,0 Kokkola 153 1,8 Seinäjoki 50 Paltamo -21 Kuusamo 94 1,8 Kempele 149 1,8 Liminka 48 Taivalkoski -19 Helsinki 90 1,7 Kemi 142 1,7 Vantaa 45 Pyhäjärvi -19 Kuopio 76 1,4 Tornio 137 1,6 Kaikki kunnat yhteensä 3075 5361 100 8309 100 Kuva 17. Oulun yliopiston absoluuttisiin opiskelijamääriin perustuvat rekrytointialueet vuosina 1981 1985 ja 2011 2015.

45 keskittyminä erottuvat Suomen suurimpien kaupunkien ja Oulun lähikuntien lisäksi myös Perämeren länsirannikko, Kemi-Tornio seutu sekä Rovaniemen pohjoispuolen kunnat (Kuva 18). Yliopiston rekrytointimäärät ovat vähentyneet erityisesti joustavalta suuralueelta, sillä lähes kaikki kaksikymmentä eniten rekrytointimääräänsä vähentänyttä kuntaa, Lapuaa lukuun ottamatta, sijaitsee joustavalla suuralueella. Rekrytointimäärän negatiiviset muutokset painottuvat joustavan suuralueen itä- ja koillisosiin, jonne sijoittuu myös negatiivisin rekrytointikunta Suomussalmi. Myös Lapin länsiosan kunnat erottuvat negatiivisilla muutoksillaan, ja alueelta erottuu erityisesti toiseksi negatiivisimman muutoksen kunta Ylitornio. Joustavan suuralueen länsiosista eniten rekrytointi on vähentynyt Raahesta. Aluekohtaisia muutoksia tarkastellaan tarkemmin maakuntien yhteydessä. Rekrytointikuntien suhteelliset osuudet Oulun yliopiston rekrytointimäärät ovat kasvaneet yli puolella (55,5 %) vuosista 1981 1985 vuosiin 2011 2015 ja samalla myös rekrytointialue on laajentunut kymmenellä kunnalla. Vaikka rekrytointialue on laajentunut, entistä useamman kunnan rekrytointiosuus jää alle puolen prosentin vuosina 2011 2015 (Kuva 19). Vuosina 1981 1985 opiskelijoiden suhteellinen osuus oli yli puoli prosenttia yhteensä 48 kunnassa, kun taas vuosina 2011 2015 vain 30 kuntaa ylsi yli puolen prosentin rekrytointiosuuteen. Toisin sanoen vaikka rekrytointialue on laajentunut, rekrytoitujen opiskelijoiden määrät ovat kasvaneet vain tietyissä kunnissa. Tässä mielessä Oulun yliopiston opiskelijarekrytointi on alueellisesti entistä keskittyneempää. Tätä havaintoa tukee myös pääasiallisen rekrytoinnin yhteydessä käsitellyt yliopiston rekrytoinnista lasketut Gini-kertoimet. Rekrytoinnin muutokset maakunnittain Tulosten tarkastelu maakuntatasolla helpottaa Oulun yliopiston rekrytointialueen kokonaiskuvan hahmottamista. Maakunnittainen tarkastelu osoittaa, että Pohjois- Pohjanmaan asema Oulun yliopiston rekrytointialueena on korostunut entisestään;

46 Kuva 18. Oulun yliopiston rekrytointimäärien muutokset ajanjaksosta 1981 1985 ajanjaksoon 2011 2015.

47 Kuva 19. Oulun yliopiston rekrytoitujen opiskelijoiden suhteelliset kunnittaiset osuudet ajanjaksona 1981 1985 ja 2011 2015. yli puolet opiskelijoista on kotoisin Pohjois-Pohjanmaan maakunnasta viimeisenä ajanjaksona. (Taulukko 16). Toiseksi suurin rekrytointimaakunta Lappi säilyttää asemansa maakunnittaisessa vertailussa, vaikka rekrytoitujen suhteellinen osuus onkin pienentynyt ensimmäisen ajanjakson 17,5 prosentista viimeisimmän ajanjakson 13,2 prosenttiin.(liite 1) Rekrytointimäärät ovat kasvaneet suhteellisesti eniten Etelä-Suomen maakunnissa. Kolmanneksi suurimmaksi maakunnaksi on noussut Uudenmaan maakunta, missä rekrytointimäärät ovat lähes nelinkertaistuneet ensimmäisestä ajanjaksosta viimeisimpään. Lisäksi rekrytointimäärät ovat lähes kolminkertaistuneet Varsinais-Suomesta, ja yli kaksinkertaistuneet Kanta-Hämeestä, Pirkanmaalta sekä

48 Päijät-Hämeestä. Rekrytointimäärien kasvusta huolimatta Kanta- ja Päijät-Hämeen rekrytoitujen suhteellinen osuus jää edelleen alle prosentin. Rekrytointimäärät ovat nousseet myös Kaakkois-Suomessa kuten Etelä-Karjalasta ja Kymenlaaksosta, tästä huolimatta rekrytoitujen opiskelijoiden suhteellinen osuus näistä maakunnista jää edelleen hyvin pieneksi, alle puolen prosentin (Taulukko 16;Kuva 20). Määrällisesti eniten rekrytointimäärät ovat vähentyneet Kainuussa, jossa rekrytointimäärät ovat pienentyneet noin neljänneksellä (25 %) ensimmäisestä viimeisimpään ajanjaksoon. Seuraavaksi eniten rekrytointimäärät ovat vähentyneet Pohjois-Savon (-23 %) ja Pohjois-Karjalan (-39 %) maakunnissa. Toisin sanoen erityisesti Itä-Suomi erottuu maakunnittaisessa vertailussa entistä pienemmillä rekrytointiosuuksillaan. Rekrytointikuntien muutokset maakunnittain Rekrytointikuntien lukumäärät ovat pysyneet tasaisen korkeana erityisesti joustavan suuralueen maakunnista. Oulun yliopistoon on rekrytoitu vähintään yksi opiskelija jokaisena ajanjaksona kaikista Kainuun, Keski-Pohjanmaan ja Lapin maakunnista. Myös Pohjois-Pohjanmaan kunnat ovat hyvin edustettuina yliopiston rekrytoinnissa: Taulukko 16. Rekrytointimäärät ja niiden muutokset maakunnittain ajanjaksoina 1981 1985 ja 2011 2015. 1981-1985 2011-2015 Muutos Maakunta lkm % lkm % lkm % Pohjois-Pohjanmaa 2249 42 4332 52,1 2083 92,6 Uusimaa 204 3,8 780 9,4 576 282,4 Lappi 938 17,5 1096 13,2 158 16,8 Pirkanmaa 105 2 232 2,8 127 121,0 Varsinais-Suomi 49 0,9 139 1,7 90 183,7 Keski-Pohjanmaa 175 3,3 223 2,7 48 27,4 Etelä-Pohjanmaa 263 4,9 311 3,7 48 18,3 Päijät-Häme 33 0,6 67 0,8 34 103,0 Kanta-Häme 20 0,4 45 0,5 25 125,0 Kymenlaakso 23 0,4 37 0,4 14 60,9 Etelä-Karjala 25 0,5 30 0,4 5 20,0 Pohjanmaa 90 1,7 93 1,1 3 3,3 Ahvenanmaa 0 0 0 0 0 0,0 Keski-Suomi 149 2,8 148 1,8-1 -0,7 Etelä-Savo 40 0,7 37 0,4-3 -7,5 Satakunta 87 1,6 80 1-7 -8,0 Pohjois-Karjala 79 1,5 48 0,6-31 -39,2 Pohjois-Savo 284 5,3 220 2,6-64 -22,5 Kainuu 548 10,2 391 4,7-157 -28,6 Yhteensä 5361 100 8309 100 2948 55,0

49 Kuva 20. Rekrytointimäärien absoluuttiset sekä suhteelliset (%) muutokset maakunnittain tarkasteluna. kaikki maakunnan kunnat ovat kuuluneet yliopiston absoluuttiseen rekrytointialueeseen vuosista 1986 1990 lähtien. Edellisten maakuntien osuus on ollut hyvin pysyvää, sillä vaihtelua rekrytointikuntien lukumäärissä ei juuri ole. Kuitenkin Pohjois-Savon ja Keski-Suomen rekrytointikuntien lukumäärissä on hieman vaihtelua ajanjaksoittain. Molemmissa maakunnissa rekrytointikuntien lukumäärä on supistunut ja viimeisen ajanjakson rekrytointikuntien lukumäärä on kaikista pienin. Rekrytointikunnat ovat kattaneet Pohjois-Savon kunnista keskimäärin 94 prosenttia, mutta viimeisenä ajanjaksona osuus oli enää 79 prosenttia. Naapurimaakunnista suhteellisesti suppein rekrytointialue on Keski-Suomesta; rekrytointikuntien osuus alueen kunnista on keskimäärin 81 prosenttia, mutta viimeisenä ajanjaksona osuus on pudonnut 74 prosenttiin.(taulukko 17)

50 Taulukko 17. Rekrytointikuntien lukumäärät maakunnittain sekä rekrytointikuntien peittävyys(%) maakunnan kaikista kunnista. 1981-1985 2011-2015 Yhteensä Rekrytointikuntien Maakunta lkm %mk:sta lkm %mk:sta lkm %mk:sta muutos P-Pohjanmaa 29 96,7 30 100 30 100 1 V-Suomi 11 40,7 20 74,1 26 96,3 9 Uusimaa 16 61,5 21 80,8 25 96,2 5 K-Suomi 20 87,0 17 73,9 23 100-3 Pirkanmaa 18 81,8 18 81,8 21 95,5 0 Lappi 21 100 21 100 21 100 0 P-Savo 19 100 15 78,9 19 100-4 Satakunta 15 83,3 13 72,2 18 100-2 E-Pohjanmaa 15 88,2 16 94,1 17 100 1 E-Savo 8 57,1 9 64,3 14 100 1 Pohjanmaa 12 80,0 9 60,0 14 93,3-3 P-Karjala 11 84,6 8 61,5 13 100-3 Kanta-Häme 7 63,6 9 81,8 11 100 2 Päijät-Häme 6 66,7 8 88,9 9 100 2 Kainuu 8 100 8 100 8 100 0 K-Pohjanmaa 8 100 8 100 8 100 0 E-Karjala 4 44,4 6 66,7 8 88,9 2 Kymenlaakso 3 42,9 5 71,4 7 100 2 Ahvenanmaa 0 0,0 0 0,0 1 6,3 0 Yhteensä 231 73,8 241 77,0 293 93,6 10 Suuralueen muissa maakunnissa rekrytointikuntien lukumäärät vaihtelevat enemmän ajanjaksoittain sekä rekrytointikuntien osuudet maakunnan kunnista jäävät selkeästi pienemmiksi kuin joustavan suuralueen maakunnissa. Maakunnista erottuu erityisesti Etelä-Pohjanmaa, jonka kunnista keskimäärin 95 prosenttia kuuluu Oulun yliopiston absoluuttiseen rekrytointialueeseen. Seuraavaksi eniten rekrytointikunnat peittävät Pirkanmaan ja Pohjois-Karjalan maakunnat. Eniten rekrytointikuntien lukumäärä on vaihdellut eri ajanjaksoina Varsinais-Suomessa, josta rekrytointikuntien peittävyys jää 59 prosenttiin. Rekrytointikuntien lukumäärä on myös kasvanut eniten Varsinais- Suomesta, sillä kaikkien ajanjaksojen keskiarvoon verrattuna rekrytointikuntien lukumäärän on kasvanut neljällä kunnalla: viimeisenä ajanjaksona rekrytointikunnat kattoivat maakunnan kunnista 74 prosenttia. Muutokset eri aikakausina On oleellista myös tutkia, miten rekrytointimäärät ovat muuttuneet kunnittain tutkittavien ajanjaksojen välillä. Esimerkiksi aikaisemmassa Oulun yliopiston rekrytointialueen dynamiikan tutkimuksessa (Nikula & Rusanen 2009:23) havaittiin,

51 että kunnittaisessa vertailussa rekrytointimäärät vähenivät eniten Torniossa vuosien 1999 2008 välillä. Kuitenkin pitemmän aikavälin tarkastelussa Tornion rekrytointimäärät ovat nousseet kahdeksalla opiskelijalla aikajaksosta 1981 1985 viimeisimpään tutkittavaan aikajaksoon 2011 2015 verrattuna. Kunnan rekrytointimäärät saattavat vaihdella paljon tutkittavan aikajakson välillä ja siksi onkin syytä tarkastella vuosien 1981 2015 välillä tapahtuneita muutoksia viiden vuoden tarkastelujaksoina. Muutokset on laskettu siten, että jokaista ajanjaksoa on verrattu aikaisempaan ajanjaksoon. Tulosten lukua helpottamiseksi rekrytointimäärien muutokset on nimettynä ajanjaksojen välillä seuraavasti: M1: 1981 1985 ja 1986 1990 M2: 1986 1990 ja 1991 1995 M3: 1991 1995 ja 1996 2000 M4: 1996 2000 ja 2001 2005 M5: 2001 2005 ja 2006 2010 M6: 2006 2010 ja 2011 2015. Keskihajonnan avulla pystytään tarkastelemaan kuinka paljon kunnittaiset rekrytointimäärät vaihtelevat. Mitä suurempi hajontaluku on, sitä enemmän myös rekrytointimäärät ovat muuttuneet vertailujaksojen välillä. Voidaan siis olettaa, että suuri keskihajonta antaa viitteitä suurista muutoksista kunnittaisissa rekrytointimäärissä. Koska tässä tapauksessa halutaan selvittää rekrytointimäärän muutosta, on keskihajonnat laskettu ajanjaksojen välisistä muutoksista. Suuri keskihajonta ilmentää suuria rekrytointimääriä, sillä rekrytointi on vaihdellut eniten kunnista, joissa on myös suuret rekrytointimäärät. Keskihajonnan mukaan rekrytointimäärät ovat muuttuneet ylivoimaisesti eniten Oulusta (Taulukko 18). Muutos on ollut positiivista aina vertailujaksoon M4 asti, mutta viimeisinä ajanjaksoina Oulun rekrytointimäärät ovat vähentyneet. Samaa suuntausta noudattaa myös monen muun joustavan suuralueen kunnan kuten esimerkiksi Kajaanin, Raahen ja Rovaniemen rekrytointimäärän muutokset. Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa kuten Helsingissä ja Espoossa rekrytointimäärät ovat kasvaneet jokaisena muutosajanjaksona. Suurin negatiivinen muutos löytyy Suomussalmelta, jonka muutosten keskiarvo on kaikista kunnista negatiivisin arvolla -7.

52 Taulukko 18. Kaksikymmentä kuntaa, joissa on tapahtunut suurimmat rekrytointimäärän muutokset keskihajonnan mukaan laskettuna. Sija Kunta M1 M2 M3 M4 M5 M6 Muutos yhteensä ka Sd. 1 Oulu 370 586 1148 357-298 -230 1933 322,2 538 2 Kajaani 42 84 61 82-153 -125-9 -1,5 108 3 Raahe 7 90-25 78-122 -39-11 -1,8 79 4 Rovaniemi 51 32 67 89-48 -32 159 26,5 55 5 Kokkola 15 92 1 6-69 -1 44 7,3 51 6 Tornio 25 28 57-46 -47-9 8 1,3 43 7 Kempele 20 24 68 11 12-59 76 12,7 41 8 Helsinki 40 8 9 77 55 107 296 49,3 39 9 Ylivieska 31-24 30 22-65 12 6 1,0 38 10 Kuusamo 12 28-45 42-36 -8-7 -1,2 35 11 Kuopio 12 34-8 33-47 -15 9 1,5 31 12 Espoo 3 17 8 5 56 57 146 24,3 25 13 Kalajoki 8 27 29 0-39 -4 21 3,5 25 14 Keminmaa 28 13 18 16-30 -21 24 4,0 24 15 Seinäjoki 4 33 0-28 8 33 50 8,3 23 16 Nivala 16 0 22 1-40 2 1 0,2 22 17 Kemi 27-10 7 25-7 -28 14 2,3 21 18 Suomussalmi -30 18 1 3-25 -9-42 -7,0 18 19 Haapajärvi 7 7-9 27-23 -10-1 -0,2 18 20 Ranua 4-1 31-15 -2-18 -1-0,2 17 Kaikki kunnat yhteensä 1071 1385 1574 857-1370 -569 2948 491,3 1185,7 Tulosten maakuntatasoinen tarkastelu antaa lisäsyvyyttä rekrytointialueen muutosten tulkintaan. Keskihajonnan mukaan laskettuna suurimmat rekrytointimäärän muutokset ovat tapahtuneet Pohjois-Pohjanmaalla, Lapissa ja Kainuussa. Suuri keskihajonta ilmentää myös suuria rekrytointimääriä, sillä näistä kolmesta maakunnasta on myös rekrytoitu eniten opiskelijoita Oulun yliopistoon koko tutkimusjakson aikana. Neljänneksi eniten muutoksia rekrytointimäärissä on tapahtunut Uudellamaalla, jossa rekrytointimäärät ovat kasvaneet miltei jokaisena vertailujaksona. Rekrytointimäärät ovat pysyneet tasaisimpina Kymenlaaksossa ja Kanta-Hämeessä, joissa molemmissa kokonaisrekrytoinnin osuudet ovat olleet hyvin alhaisia, alle puoli prosenttia. (Taulukko 19) Maakunnittaiset muutokset mukailevat suurten kaupunkien ja maakuntakeskusten muutoksia. Esimerkiksi Oulun, Kajaanin ja Rovaniemen muutoksissa on selkeää yhteneväisyyttä Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakunnan muutoksiin. Siksi rekrytointimäärien muutoksien tarkastelussa huomioidaan yhtä aikaa sekä maakuntaettä kuntatasot. Seuraavaksi muutoksia tarkastellaan tarkemmin jokaisen aikakauden välillä

53 Taulukko 19. keskihajonnan mukaan laskettuna. Rekrytoinnin maakunnittaiset muutokset eri muutokset eri aikakausien välillä Sija Maakunta M1 M2 M3 M4 M5 M6 Muutos yhteensä ka sd 1 Pohjois-Pohjanmaa 536 790 1301 645-772 -447 2053 342,2 789,1 2 Lappi 185 77 183 102-240 -149 158 26,3 178,7 3 Kainuu -10 105 74 109-245 -160-127 -21,2 149,3 4 Uusimaa 66 83-13 85 150 205 576 96,0 74,7 5 Keski-Pohjanmaa 41 104 29 0-111 -15 48 8,0 71,4 6 Pohjois-Savo 43 51-12 11-90 -67-64 -10,7 57,7 7 Etelä-Pohjanmaa 15 91-1 -76-23 42 48 8,0 56,9 8 Pohjois-Karjala 7 2 46-33 -15-38 -31-5,2 30,9 9 Pohjanmaa 34-5 -5 10 20-51 3 0,5 29,3 10 Varsinais-Suomi 22 55-14 15-22 34 90 15,0 29,1 11 Keski-Suomi 37-6 3-8 -25-2 -1-0,2 20,5 12 Pirkanmaa 34 4-11 35 32 33 127 21,2 19,7 13 Päijät-Häme 5 10 1 4-18 32 34 5,7 16,1 14 Etelä-Karjala 17-12 12-7 -6 1 5 0,8 11,5 15 Etelä-Savo 17 9-8 -10 0-11 -3-0,5 11,4 16 Satakunta 1 10-13 -14 2 7-7 -1,2 10,1 17 Kanta-Häme 14 1 6-4 -7 15 25 4,2 9,2 18 Kymenlaakso 7 15-4 -6 0 2 14 2,3 7,7 19 Ahvenanmaa 0 1 0-1 0 0 0 0,0 0,6 Yhteensä 1071 1385 1574 857-1370 -569 2948 491,3 1185,7 Ensimmäisissä M1 ja M2 vertailujaksoissa näkyy selkeästi rekrytointimäärien kasvu; yliopiston rekrytointimäärät nousivat yhteensä yli viidenneksellä molemmissa jaksoissa. Rekrytointimäärien positiivisimmat muutokset ovat tapahtuneet pääosin joustavan suuralueen kunnista. Rekrytointimäärät ovat kasvaneet ylivoimaisesti eniten Pohjois- Pohjanmaalta, mutta myös Lapin rekrytointimäärät ovat kasvaneet lähes kolminkertaisesti enemmän kuin seuraavaksi tulevan Uudenmaan rekrytointimäärät. Eniten rekrytointimäärät nousivat Oulusta, jossa rekrytointimäärät nousivat lähes kolmanneksella molempina ajanjaksoina. Myös Kajaani, Rovaniemi ja Tornio erottuvat molemmissa vertailujaksoissa rekrytointimäärien suurella kasvulla. (Taulukko 20;Kuva 21) M2:n vertailujaksossa rekrytoinnin positiiviset muutokset ovat selkeästi keskittyneet joustavan suuralueen länsirannikolle, josta erottuu erityisesti Kokkola, Raahe ja Kalajoki. Samoin myös maakuntakeskukset Kuopio ja Seinäjoki erottuvat positiivisilla rekrytointimäärän muutoksillaan. Rekrytointimäärät ovat edelleen kasvaneet eniten Pohjois-Pohjanmaalta. Seuraavaksi eniten rekrytointimäärät ovat kasvaneet Kainuusta ja Keski-Pohjanmaalta. Kainuu on ainut maakunta, josta

54 Taulukko 20. Suurimmat rekrytointimäärien muutokset vertailujaksoina M1 ja M2. Muutos 1 Muutos 2 1981 1985 vrt. 1986 1990 1986 1990 vrt. 1991 1995 Sija kunta lkm % Sija kunta lkm % 1 Oulu 370 30,1 1 Oulu 586 36,6 2 Rovaniemi 51 19,3 2 Kokkola 92 74,2 3 Kajaani 42 18,5 3 Raahe 90 60,0 4 Helsinki 40 44,4 4 Kajaani 84 31,2 5 Ylivieska 31 45,6 5 Kuopio 34 38,6.... 289 Ii -15-31,9 289 Lappeenranta -13-54,2 290 Lapinlahti -15-55,6 290 Pyhäjärvi -16-38,1 291 Paltamo -17-43,6 291 Kolari -18-62,1 292 Sotkamo -20-27,4 292 Pudasjärvi -19-25,3 293 Suomussalmi -30-41,7 293 Ylivieska -24-24,2 Kaikki kunnat yhteensä 1071 20,0 1385 21,5 Kuva 21. Rekrytointimäärien kunnittaisten muutosten vertailu aikajaksojen M1:n (1981 1985 vrt. 1986 1990) ja M2:n (1986 1990 vrt. 1991 1995) välillä.

55 rekrytointimäärän muutos jää negatiiviseksi M1 vertailujaksona. Suurimmat negatiiviset muutokset tapahtuivatkin Kainuun maakunnan kunnista kuten Suomussalmesta, Sotkamosta, Paltamosta ja Lapinlahdesta. M2 vertailujaksona rekrytoinnin negatiiviset muutokset ovat jakautuneet tasaisemmin ympäri rekrytointialuetta. Ylivieskan tilanne on selkeäsi kaksijakoinen vertailujaksojen välillä, sillä vielä M1:ssa Ylivieska nosti viidenneksi eniten rekrytointimääriään, mutta M2:ssa rekrytointimäärät vähenivät eniten. (Taulukko 20; Kuva 21) Oulun yliopiston rekrytointimäärät ovat nousseet määrällisesti eniten M3 vertailujaksoina, jolloin rekrytoinnin kokonaismäärä nousi 1574 opiskelijalla. Vertailujakson tarkastelussa nousee esiin erityisesti Oulun kasvaneet rekrytointimäärät, sillä Oulun osuus rekrytointimäärän kokonaislisäyksestä on 73 prosenttia. Rekrytoinnin suurimmat positiiviset muutokset ovat tapahtuneet pääosin joustavan suuralueen kunnista. Suurimpina positiivisen muutoksen maakuntina pysyvät Pohjois-Pohjanmaan lisäksi Lappi ja Kainuu ja edelleen positiivisimman muutoksen kuntina pysyvät maakuntien keskuskaupungit Rovaniemi ja Kajaani. Myös joustavan suuralueen länsirannikko erottuu positiivisen muutoksen keskittymänä. Suurimmat rekrytointimäärän negatiiviset muutokset sijoittuvat melko tasaisesti joustavalle suuralueelle ja sen ulkopuolisiin kuntiin. Pohjois-Suomen kunnista negatiivisilla muutoksillaan erottuvat erityisesti suuralueen itäosan kunnat kuten Kuusamo, Kuhmo ja Kemijärvi, mutta rekrytointi on vähentynyt myös Raahesta. Myös Eteläpohjanmaan Kurikassa rekrytointimäärät vähenivät neljänneksi eniten. (Taulukko 21; Kuva 22) Vertailujaksona M4 rekrytointimäärät edelleen nousivat, mutta 857 opiskelijan lisäyksellä ei tavoitettu enää vertailujakson M3 rekrytoinninhuippulukemia. Rekrytointimäärien positiivisimmat muutokset keskittyvät edelleen Pohjois-Suomeen, mutta myös Etelä-Suomen maakuntakeskukset ovat alkaneet erottua kunnittaisten muutosten vertailussa. Oulu, Rovaniemi ja Kajaani pysyttelevät edelleen viiden eniten rekrytointimääriään nostaneiden kuntien joukossa, samoin myös Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu ja Lappi ovat positiivisimman muutoksen rekrytointimaakuntia. Helsinki on noussut viiden eniten rekrytointimääriään nostaneen kunnan joukkoon. Maakuntakeskuksista positiivisilla muutoksillaan erottuvat Kuopio, Turku, Tampere, ja Jyväskylä, jotka ovat nousseet kahteenkymmeneen eniten rekrytointimääräänsä nostaneen kunnan joukkoon.

56 Taulukko 21. Suurimmat rekrytointimäärien muutokset vertailujaksoina M3 ja M4. Muutos 3 Muutos 4 1991 1995 vrt. 1996 2000 1996 2000 vrt. 2001 2005 Sija kunta lkm % Sija kunta lkm % 1 Oulu 1148 52,5 1 Oulu 357 10,7 2 Kempele 68 58,1 2 Rovaniemi 89 21,5 3 Rovaniemi 67 19,3 3 Kajaani 82 19,8 4 Kajaani 61 17,3 4 Raahe 78 52,4 5 Tornio 57 31,3 5 Helsinki 77 21,0.... 289 Kuhmo -13-22,8 289 Lapua -16 52,3 290 Kurikka -18-33,3 290 Mikkeli -19-33,3 291 Kemijärvi -20-27,8 291 Kauhava -21 53,6 292 Raahe -25-10,4 292 Seinäjoki -28 33,9 293 Kuusamo -45-33,6 293 Tornio -46 4,9 Kaikki kunnat yhteensä 1574 20,1 857 9,1 Kuva 22. Rekrytointimäärien kunnittaisten muutosten vertailu aikajaksojen M3:n (1991 1995 vrt. 1996 2000) ja M4:n (1996 2000 vrt. 2001 2005) välillä.

57 Rekrytointimäärä on vähentynyt selkeästi Etelä-Pohjanmaalla M4 vertailujaksona, sillä kymmenestä eniten rekrytointiaan vähentäneestä kunnasta puolet sijaitsee maakunnassa. Rekrytointimäärät ovat myös vähentyneet toiseksi eniten Seinäjoelta. Eniten rekrytointimäärä on vähentynyt Torniosta, jonka tilanne on kuitenkin kaksijakoista M3:n ja M4:n välillä, sillä vielä M3 vertailujaksossa Tornio nosti viidenneksi eniten rekrytointimääriään. Toinen kaksijakoinen tilanne vertailujaksojen M3 ja M4 välillä on Raahen rekrytointimäärissä, sillä vielä M3:ssa Raahen rekrytointimäärät vähentyivät toiseksi eniten, kun M4:ssa rekrytointimäärien muutokset olivat neljänneksi positiivisimmat. (Taulukko 21; Kuva 22) Vertailujaksoja M5 ja M6 luonnehtii rekrytointimäärien lasku. Oulun yliopiston rekrytointimäärät vähenivät eniten vertailujaksona M5, jolloin rekrytointimäärät vähenivät yli tuhannella opiskelijalla, mikä tarkoittaa yli 13 prosentin negatiivista muutosta. Rekrytointimäärät ovat vähentyneet erityisesti joustavalta suuralueelta, sillä kaikki kaksikymmentä negatiivisemman muutoksen kuntaa sijaitsee alueella. Samoin myös maakuntakohtainen vertailu osoittaa, että rekrytointimäärät ovat vähentyneet kaikista eniten joustavan suuralueen maakunnista, eritoten Pohjois-Pohjanmaalta. Suurin rekrytointimäärien lasku näkyy erityisesti aikaisemmin tasaisesti ajanjaksosta toiseen rekrytointimääräänsä nostaneissa kunnissa kuten Oulussa, Kajaanissa ja Rovaniemellä. Myös suuralueen länsiosat kuten Perämeren rannikon kunnat kuten Raahe, Kokkola ja Ylivieska sekä Kemi-Tornio seutu erottuvat negatiivisen muutoksen keskittyminä. Yliopiston rekrytoinnin keskimääräisestä kehityslinjasta huolimatta rekrytointimäärät ovat kasvaneet selkeästi Uudeltamaalta, ja rekrytointimäärät ovatkin kasvaneet Helsingistä, Espoosta ja Vantaalta. Samoin myös Etelä-Suomen muut maakuntakeskukset kuten Tampere, Vaasa ja Seinäjoki kuuluvat kymmenen eniten rekrytointimääriään nostaneen kunnan joukkoon. (Taulukko 22; Kuva 23) Kaikkein pienimmät muutokset opiskelijarekrytoinnin määrissä on tapahtunut M6 vertailujaksossa. Rekrytointimäärät vähenivät edelleen, mutta muutos jäi vain kuuteen prosenttiin. M6 tilanne mukailee M5 tilannetta; Rekrytointimäärät ovat edelleen kasvaneet eniten Uudeltamaalta samalla, kun rekrytointimäärät ovat vähentyneet kaikista joustavan suuralueen maakunnista. Rekrytointimäärien suurimmat positiiviset muutokset painottuvat edelleen kasvukeskuksiin kuten Helsingin, Espoon, Seinäjoen,

58 Taulukko 22.Suurimmat rekrytointimäärien muutokset vertailujaksoina M5 ja M6. Muutos 5 Muutos 6 2001 2005 vrt. 2006 2010 2006 2010 vrt. 2011 2015 Sija kunta lkm % Sija kunta lkm % 1 Espoo 56 75,7 1 Helsinki 107 38,4 2 Helsinki 55 24,6 2 Espoo 57 43,8 3 Tampere 42 45,2 3 Seinäjoki 33 38,4 4 Vaasa 17 26,2 4 Lahti 25 104,2 5 Kempele 12 6,1 5 Tampere 24 17,8.... 289 Ylivieska -65-51,2 289 Rovaniemi -32-7,0 290 Kokkola -69-30,9 290 Raahe -39-22,8 291 Raahe -122-41,6 291 Kempele -59-28,4 292 Kajaani -153-30,8 292 Kajaani -125-36,4 293 Oulu -298-8,1 293 Oulu -230-6,8 Kaikki kunnat yhteensä -1370-13,4-569 -6,4 Kuva 23. Rekrytointimäärien kunnittaisten muutosten vertailu aikajaksojen M5:n (2001 2005 vrt. 2006 2010) ja M6:n (1986 1990 vrt. 1991 1995) välillä.

59 Lahden ja Tampereen kuntiin. Rekrytointimäärät ovat edelleen vähentyneet Pohjois- Suomesta kuten Oulusta, Kajaanista, Raahesta ja Rovaniemeltä. Rekrytoinnin kehitys Kempeleestä M5 ja M6 välillä on kaksijakoista, sillä vielä M5 jaksona rekrytointimäärät kasvoivat kunnassa viidenneksi eniten, kun M6 jaksossa Kempeleen rekrytointimäärät vähenivät kolmanneksi eniten. (Taulukko 22; Kuva 23) Rekrytointiosuuksien alueellinen jakautuminen Koska tutkittava ajanjakso on hyvin pitkä ja muutoksien tarkastelussa maakuntiin perustuva alueellinen jako on suhteellisen tiheä, laajempien alueellisten kokonaisuuksien hahmottamiseksi käytetään joustavaan suuralueeseen perustuvaa aluejakoa. Laajempi aluejako helpottaa eri alueiden rekrytointiosuuksien vaihtelun ja rekrytointimäärien muutosten tarkastelua eri ajanjaksoina. Yliopiston joustava suuralue koostuu sijaintimaakunnasta ja naapurimaakunnista. Näin ollen alueellisia havaintoyksikköjä on neljä: yliopiston sijaintimaakunta (Pohjois-Pohjanmaa), yliopiston naapurimaakunnat (Lappi, Kainuu, Pohjois-Savo, Keski-Suomi ja Keski-Pohjanmaa), Uusimaa sekä joustavan suuralueen ulkopuolelle jäävät maakunnat. Laajempien kokonaisuuksien tarkastelun päätavoitteena on luoda selkeä kokonaiskuva yliopiston rekrytointiosuuksien alueellisesta jakautumisesta sekä kehityksen suunnasta. Pohjois-Pohjanmaan ja Uudenmaan rekrytointiosuudet ovat selkeästi korostuneet yliopiston kokonaisrekrytoinnissa. Samalla kuitenkin Pohjois-Pohjanmaan naapurimaakuntien merkitys on pienentynyt. Pohjois-Pohjanmaan sekä naapurimaakuntien rekrytoinnin muutokset mukailevat yliopiston kokonaistilanteen rekrytointimäärien kehitystä. Molemmissa rekrytointimäärät ovat kasvaneet aina vuosiin 2001 2005 asti, jonka jälkeen rekrytointi on kääntynyt laskuun (Kuva 24). Uudenmaan rekrytointi on sen sijaan kasvanut lähes tasaista tahtia ensimmäisestä viimeiseen ajanjaksoon. Rekrytointimäärät ovat kasvaneet myös joustavan suuralueen etelänpuoleisista maakunnista aina vuosiin 1996 2000 asti, jonka jälkeen rekrytointimäärät ovat pysytelleet yli tuhannessa rekrytoidussa ajanjaksoittain (Kuva 25). Seuraavaksi Oulun yliopiston rekrytointia käsitellään tarkemmin näiden neljän suuremman alueen näkökulmasta.

60 Oulu P-Pohjanmaa (ilman Oulua) Naapurimaakunnat Muut maakunnat Uusimaa 2011-2015 38 14 25 13 9 2006-2010 38 16 28 12 6 2001-2005 36 18 31 11 4 1996-2000 35 17 32 13 4 1991-1995 28 18 34 15 5 1986-1990 25 19 37 15 4 1981-1985 23 20 38 15 4 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Kuva 24. Yliopiston rekrytointiosuuksien jakautuminen suuralueittain vuosina 1981 2015. 4000 3500 3000 2500 2000 Oulu Naapurimaakunnat Pohjois-Pohjanmaa (ilman Oulun seutua) Muut maakunnat 1500 1000 Uusimaa Oulun kehyskunnat 500 0 1981-1985 1986-1990 1991-1995 1996-2000 2001-2005 2006-2010 2011-2015 Kuva 25. Rekrytointimäärien kehitys suuralueittain sekä tarkemmin Pohjois-Pohjanmaan rekrytoinnin alueellinen jakautuminen vuosina 1981 2015.

61 Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaan osuus yliopiston vuosien 1981 2015 rekrytoinnista on kasvanut ensimmäisestä viimeiseen ajanjaksoon, mutta osuus on vaihdellut ajanjaksojen välillä. Rekrytointimäärät Pohjois-pohjanmaalta ovat kasvaneet aina vuosiin 2001 2005 asti, jonka jälkeen osuus on pienentynyt. Ensimmäisenä ajanjaksona Pohjois-Pohjanmaan osuus yliopiston rekrytoinnista oli 43 prosenttia, kun taas vuosina 2011 2015 yli puolet (52 %) kaikista rekrytoiduista opiskelijoista oli kotoisin alueelta (Kuva 24). Samalla myös alueen rekrytointikuntien määrä on noussut yhdellä niin, että vuosina 2011 2015 kaikista alueen kunnista rekrytoitiin opiskelijoita Oulun yliopistoon. Oulun suuret rekrytointimäärät vaikuttavat Pohjois-Pohjanmaan rekrytointiosuuteen, ja kunnan rekrytoinnin kehitys mukailee maakunnan muutoksia; rekrytointimäärät ovat kasvaneet aina vuosiin 2001 2005 asti, jonka jälkeen rekrytointimäärät ovat vähentyneet (Kuva 25). Rekrytointi Pohjois-Pohjanmaalta on keskittynyt selkeästi Oulun seudun kuntiin, ja viimeisenä ajanjaksona alueen osuus maakunnan rekrytoinnista on kasvanut yli 80 prosenttiin (Kuva 26). Pelkästään Oulun osuus maakunnan rekrytoinnista on kasvanut ensimmäisen ajanjakson 54 prosentista viimeisen ajanjakson 73 prosenttiin. Rekrytointimäärät ovat kasvaneet lähes Oulu Oulun kehyskunnat Muut kunnat 2011-2015 73 9 18 2006-2010 71 10 19 2001-2005 66 9 25 1996-2000 68 8 24 1991-1995 60 8 31 1986-1990 57 9 35 1981-1985 54 9 37 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Kuva 26. Oulun ja Oulun kehyskuntien osuuksien kehitys Pohjois-Pohjanmaan rekrytoinnista vuosina 1981 2015.

62 kolmanneksella (31 %) myös Oulun lähikunnista, mutta maakunnan muista kunnista rekrytointi on vähentynyt. Kun otetaan tarkasteluun pelkästään Pohjois-Pohjanmaa ilman Oulun lähikuntia, rekrytointi maakunnan muista kunnista on itse asiassa vähentynyt kahdeksalla prosentilla ensimmäisen ja viimeisen ajanjakson vertailussa. Suurimmat negatiiviset muutokset ovat tapahtuneet Oulun seudun ympäryskunnista ja Pohjois-Pohjanmaan itäosan kunnista kuten Vaalasta ja Pudasjärveltä. Pohjois-Pohjanmaan naapurimaakunnat Pohjois-Pohjanmaan naapurimaakuntien osuus yliopiston rekrytoinnista on supistunut, sillä vielä ensimmäisenä ajanjaksona alueen rekrytoinnin osuus oli 38 prosenttia, kun viimeisenä ajanjaksona enää vain neljännes yliopistoon rekrytoiduista opiskelijoista tuli alueelta. Alueen rekrytoinnin kehitys kulkee käsi kädessä Pohjois-Pohjanmaan tilanteen kanssa, sillä rekrytointimäärät ovat kasvaneet aina vuosiin 2001 2005 asti, jonka jälkeen rekrytointimäärän kehitys on kääntynyt laskuun. Naapurimaakunnat on ainut suuralueista, jossa viimeisen ajanjakson rekrytointimäärät jäävät kaikkien ajanjaksojen keskiarvoa pienemmäksi. Alueen kehitys on ollut siten kaikista suuralueista negatiivisinta. Samoin alueen rekrytointikuntien lukumäärän kehitys on kaikista alueista negatiivisinta, sillä yliopiston rekrytointialue maakunnista on supistunut seitsemällä kunnalla. Rekrytointi on vähentynyt kaikista alueen maakunnista, mikäli viimeisen ajanjakson rekrytointimäärää verrataan kaikkien ajanjaksojen keskiarvoon. Samoin myös maakuntien suhteelliset osuudet ovat supistuneet yliopiston kokonaisrekrytoinnista. Entistä pienempi merkitys yliopiston rekrytoinnissa on erityisesti Kainuulla ja Lapilla, sillä molempien rekrytoinnin suhteellinen osuus on supistunut yli neljä prosenttiyksikköä. Nämä yliopiston suurimpiin maakuntiin lukeutuvat alueet ovat kuitenkin pysyneet suurimpina maakuntina, sillä viimeisenä ajanjaksona Lappi oli edelleen toiseksi suurin maakunta ja Kainuu neljänneksi suurin. Kuitenkin muihin maakuntiin verrattuna suurin muutos on tapahtunut Pohjois-Savossa, joka on pudonnut ensimmäisen ajanjakson neljänneksi suurimman maakunnan paikalta kahdeksanneksi suurimmaksi viimeisenä ajanjaksona.

63 Suuralueen muut maakunnat Suuralueen muiden maakuntien osuus tiedekunnan rekrytoinnista on hieman supistunut ensimmäisen ja viimeisen ajanjakson vertailussa. Kuitenkin rekrytointimäärät ovat kasvaneet alueelta noin 37 prosenttia ensimmäisen ja viimeisen ajanjakson vertailussa. Samoin myös alueen rekrytointikuntien lukumäärä on lisääntynyt 11 kunnalla. Rekrytoinnin kehitys näyttää kuitenkin pysähtyneen vuosiin 1991 1995, jonka jälkeen alueen osuus ylipiston rekrytoinnista on supistunut. Samoin alueen rekrytointikuntien lukumäärät olivat suurimmillaan vuosina 1991 1995, jonka jälkeen rekrytointikuntien lukumäärä on pysytellyt kaikkien ajanjaksojen keskiarvoa vastaavalla tasolla. Myös rekrytointimäärien kasvu noudattaa samaa linjaa, sillä rekrytointimäärät ovat kasvaneet alueelta aina vuosiin 1996 2000 asti, jonka jälkeen rekrytointimäärät ovat pysytelleet yli tuhannessa rekrytoidussa ajanjaksoittain. Uusimaa Uudenmaan merkitys on korostunut Oulun yliopiston rekrytoinnista, sillä maakunnan osuus kasvanut ensimmäisen ajanjakson neljästä prosentista viimeisen ajanjakson yhdeksään prosenttiin. Rekrytointimäärät ovat nousseet maakunnassa heti Pohjois- Pohjanmaan jälkeen eniten, mikä on nostanut Uudenmaan maakunnittaisessa vertailussa kolmanneksi suurimmaksi maakunnaksi vuonna 2011 2015. Uusimaa on yksi harvoista maakunnista, jossa rekrytointimäärät ovat kasvaneet lähes jokaisesta ajanjaksosta seuraavaan. Ainoastaan vuosien 1996 2000 rekrytointimäärät jäivät edellistä pienemmäksi. Lisäksi Uudenmaan rekrytointikuntien määrä on noussut viidellä kunnalla, ja alueen rekrytointikunnat kattoivat vuosina 2011 2015 maakunnan kunnista 81 prosenttia, kun vuosina 1981 1985 osuus jäi 62 prosenttiin.

64 Oulun yliopiston tiedekuntien absoluuttiset rekrytointialueet vuosina 1981 2015 Yliopiston rekrytoinnin tarkastelussa on oleellista huomioida myös tiedekuntakohtaiset erot, siten pystytään selvittämään onko jonkin tietyn alueen suosion taustalla jokin tietty tiedekunta. Tarkastelussa tiedekuntien rekrytointimääriä ja osuuksia verrataan yliopiston sekä muiden tiedekuntien vastaaviin, ja eroavaisuuksien laskelmat perustuvat pääasiassa kunnittaisten osuuksien keskipoikkeamiin. Tekstin lukemista helpottamiseksi tiedekuntiin viitataan käyttämällä tiedekuntien nimiin perustuvaa lyhennettä. Alueelliset osuudet vaihtelevat tiedekunnittain, ja kaikista eniten yliopiston tilanteesta poikkeaa Arkkitehtuurin tiedekunta. Kasvatustieteellisen tiedekunnan rekrytointiosuudet ovat taas kaikista yhdenmukaisimmat yliopiston tilanteen kanssa(kuva 27). Rekrytointimäärien kehitys on kuitenkin muuttunut ensimmäisestä ajanjaksosta viimeisimpään, joten tiedekuntien rekrytoinnin alueellista jakautumista ja sen vaihtelua käsitellään tarkemmin jokaisen tiedekunnan yhteydessä. Oulu P-Pohjanmaa (ilman Oulua) Naapurimaakunnat Muut maakunnat Uusimaa YLIOPIS 33 17 31 13 5 Keskipoikkeama ARKTK LUTK TTK BMTK KTK LTK 19 26 28 30 31 32 8 22 19 18 16 19 14 26 34 35 33 34 28 17 25 16 15 18 13 5 4 3 3 9 ArkTK 13,1 OyKKK 6,4 TST 3,2 LTK 3,2 LuTK 3,0 TTK 2,6 BMTK 2,5 KATK 33 14 36 13 4 HuTK 2,1 HUTK 38 17 31 10 3 KaTK 2,0 TST 38 20 32 8 2 KTK 1,8 OYKKK 43 12 23 11 11 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuva 27. Tiedekuntien keskimääräiset rekrytointiosuudet alueittain sekä osuuksien keskipoikkeama yliopiston tilanteeseen verrattuna.

65 Myös tiedekuntien kunnittaisten osuuksien eroavaisuudet otetaan huomioon tiedekuntakohtaisessa tarkastelussa. Lisäksi tiedekunnan suurimpia rekrytointikuntia verrataan yliopiston vastaaviin (Taulukko 23). Yliopiston suurimpien rekrytointikuntien osuus jää pienimmäksi LuTK:ssa, jonka rekrytointialue on myös laajin. Suurimpien rekrytointikuntien merkitys on korostunut erityisesti OyKKK:ssa, jonka rekrytoiduista opiskelijoista yli kolme neljästä on ollut kotoisin yliopiston kahdestakymmenestä suurimmasta rekrytointikunnasta. Tiedekuntien tarkemmat tiedot rekrytointikuntien ja opiskelijoiden rekrytointimääristä on koostettu taulukoihin, jotka suuren koon vuoksi on lisätty liitteisiin. Taulukko 23. Tiedekuntien rekrytointiosuudet yliopiston kahdestakymmenestä suurimmasta rekrytointikunnasta. Kunta LuTK ArkTK TTK KTK KaTK BMTK LTK HuTK TST OYKKK Koko yliopisto Oulu 26,1 19,1 28,0 30,9 32,9 30,2 31,5 38,3 38,5 43,1 32,9 Rovaniemi 5,1 3,8 4,7 2,5 7,3 5,8 5,1 5,1 5,4 7,5 4,8 Kajaani 3,0 2,2 3,7 6,8 2,3 3,3 3,3 2,4 5,8 2,4 4,1 Helsinki 2,0 12,7 1,3 1,4 1,6 1,2 5,0 1,8 0,9 5,4 2,5 Raahe 2,2 0,3 2,7 2,4 1,2 1,8 1,6 2,3 3,6 1,9 2,4 Kokkola 3,0 1,3 2,6 2,2 1,5 3,0 2,8 1,6 1,6 0,7 2,1 Tornio 1,8 1,0 3,1 1,6 2,5 2,6 1,5 2,6 2,2 2,1 2,1 Kemi 2,1 0,9 2,1 1,0 1,8 2,4 1,7 2,7 1,9 1,9 1,9 Kempele 1,4 0,9 1,7 2,0 1,6 1,4 1,7 1,6 2,1 2,5 1,8 Kuusamo 1,8 0,6 1,4 1,0 0,9 1,8 1,3 1,1 1,6 0,9 1,3 Kuopio 1,2 2,2 1,6 1,8 3,4 1,5 1,4 1,0 0,8 0,7 1,3 Seinäjoki 1,4 0,7 1,3 1,2 0,4 1,8 1,7 0,8 0,8 0,7 1,1 Ylivieska 1,1 0,9 1,0 1,4 0,3 1,2 0,9 1,1 1,2 0,6 1,1 Espoo 0,8 5,7 0,9 0,4 0,6 0,2 2,0 0,5 0,6 2,9 1,1 Tampere 0,8 3,3 1,1 0,8 1,0 1,1 1,7 1,0 0,4 2,1 1,1 Keminmaa 1,0 0,8 1,4 0,5 1,0 1,1 1,1 1,1 1,1 0,8 1,0 Jyväskylä 0,9 1,7 1,0 1,0 1,5 1,2 1,3 1,0 0,6 0,4 0,9 Kalajoki 1,2 0,3 1,2 1,1 0,9 1,2 0,6 0,8 0,8 0,5 0,9 Iisalmi 0,9 0,8 0,8 1,7 1,0 0,8 0,4 0,6 0,6 0,5 0,8 Oulainen 0,9 0,2 0,8 0,9 0,3 1,2 0,9 0,8 0,9 0,4 0,8 Yhteensä 58,8 59,5 62,3 62,4 63,9 64,9 67,6 68,2 71,5 77,9 66,0 Ilman Oulua 32,7 40,4 34,3 31,5 31,0 34,7 36,1 29,9 33,1 34,8 33,1

66 Kasvatustieteiden tiedekunta (KTK) KTK:n vuosien 1981 2015 rekrytointialue koostuu yhteensä 249 kunnasta ja kattaa siis lähes 80 prosenttia Suomen kunnista (Kuva 28). Tiedekuntakohtaisessa vertailussa KTK:n rekrytointialue on yhdessä TTK:n kanssa toiseksi laajin. Tiedekunnan rekrytointimäärät ovat kasvaneet lähes kymmenellä prosentilla ensimmäisestä ajanjaksosta viimeisimpään, mutta kasvusta huolimatta rekrytointialue on kuitenkin supistunut 21 kunnalla. Tiedekuntakohtaisessa vertailussa KTK:n rekrytointialue on supistunut toiseksi eniten. Vuosina 1981 1985 tiedekunnan rekrytointialueeseen kuului lähes puolet (48 %) Suomen kaikista kunnista, kun taas vuosien 2011 2015 rekrytointialueen peittävyys Suomen kunnista oli enää 42 prosenttia. Kuva 28. Kasvatustieteellisen tiedekunnan vuosien 1981-2015 sekä suhteellisiin rekrytointiosuuksiin että absoluuttisiin rekrytointimääriin perustuvat rekrytointialueet.

67 Suurimmat rekrytointikunnat KTK:n vuosien 1981 2015 rekrytointikuntien osuudet vastaavat viidenneksi parhaiten yliopiston tilannetta. Tiedekunnan rekrytoinnissa korostuvat erityisesti Kainuun ja Pohjois-Savon kunnat, kun taas Suomen suurimpien kuntien rekrytointiosuus jää vähäisemmäksi. Tiedekunnan rekrytoinnissa korostuu joustavan suuralueen kunnat hieman selvemmin kuin yliopiston tilanteessa. Kahdestakymmenestä suurimmasta rekrytointikunnasta ainoastaan Helsinki ja Seinäjoki sijoittuvat muihin maakuntiin. Suurten kaupunkien osuus tiedekunnan rekrytoinnista jää kuitenkin yliopista pienemmäksi. Yliopiston tilanteesta poiketen Helsinki ei ole kymmenen suurimman rekrytointikunnan joukossa, samoin myös Espoo ja Tampere jäävät poikkeuksellisesti kahdenkymmenen suurimman rekrytointikunnan ulkopuolelle. Yliopiston suurimpiin rekrytointikuntiin kuuluvien Helsingin, Espoon ja Rovaniemen osuudet jäävät tiedekunnassa yliopiston tilannetta pienemmiksi sekä ensimmäisenä että viimeisenä ajanjaksona. Viimeisenä ajanjaksona myös Kokkolan ja Tampereen osuudet ovat selkeästi yliopiston tilannetta pienemmät. (Taulukko 24) Tiedekuntakohtaisessa vertailussa yliopiston suurimpien rekrytointikuntien Rovaniemen ja Keminmaan osuudet ovat kaikista pienimmät KTK:ssa (Taulukko 23). Rekrytoinnissa korostuvat sen sijaan Kainuun ja Pohjois-Savon kunnat kuten Kajaani, Iisalmi ja Sotkamo. Toisaalta rekrytointimäärät ovat myös vähentyneet näistä kunnista eniten. Kajaanin osuus on kuitenkin yliopistoa suurempi edelleen viimeisenä ajanjaksona rekrytointimäärien vähenemisestä huolimatta. Vuosien 1981 2015 rekrytointiosuudet Ylivieskasta, Kajaanista ja Iisalmesta ovat kaikista tiedekunnista suurimmat KTK:ssa. Viimeisenä ajanjaksona tiedekunnan rekrytoinnissa korostuivat selkeästi yliopistoa enemmän Oulun seudun kunnat ja Kuhmo. Rekrytointialueen muutokset Rekrytointimäärien muutokset vastaavat pääosin yliopiston tilannetta: rekrytointi on kasvanut suurista kaupungeista sekä Oulun lähikunnista ja vähentynyt joustavan suuralueen kunnista. Positiivisen muutoksen kuntana erottuu Sodankylä, josta rekrytointimäärät ovat kasvaneet suhteellisesti enemmän kuin yliopistossa (Kuva 29).

68 Taulukko 24. Kasvatustieteellisen tiedekunnan suurimmat rekrytointikunnat ensimmäisenä (1981 1985) ja viimeisenä ajanjaksona (2011 2015) sekä suurimmat rekrytoinnin kunnittaiset muutokset. Suurimmat rekrytointikunnat Yhteensä 1981-1985 2011-2015 Rekrytointimäärän suurin muutos Kunta lkm % Kunta lkm % Kunta lkm % Kunta lkm Oulu 2844 30,9 Oulu 209 18,8 Oulu 585 48,0 Oulu 376 Kajaani 624 6,8 Kajaani 73 6,6 Rovaniemi 53 4,3 Rovaniemi 21 Rovaniemi 230 2,5 Rovaniemi 32 2,9 Kajaani 43 3,5 Helsinki 21 Raahe 220 2,4 Raahe 30 2,7 Kempele 32 2,6 Kempele 14 Kokkola 200 2,2 Sotkamo 30 2,7 Helsinki 27 2,2 Liminka 11 Kempele 185 2,0 Kokkola 28 2,5 Tornio 18 1,5.. Kuopio 164 1,8 Kuopio 22 2,0 Ylivieska 18 1,5 Raahe -14 Iisalmi 157 1,7 Tornio 22 2,0 Raahe 16 1,3 Suomussalmi -15 Sotkamo 151 1,6 Iisalmi 20 1,8 Seinäjoki 16 1,3 Kokkola -18 Tornio 145 1,6 Kempele/ 18 1,6 Kemi/ 14 1,1 Sotkamo -21 Pyhäjärvi/ Kuhmo/ Kajaani -30 Suomussalmi Liminka Yhteensä 9213 100 1112 100 1219 100 107 Kuva 29. Kasvatustieteellisen tiedekunnan vuosien 1981 1985 sekä 2011 2015 rekrytointialueet.

69 Tiedekunnassa negatiivisen muutoksen alueista erottuu yliopiston tilanteesta selkeämmin Pohjois-Pohjanmaan etelänpuoliset kunnat, Pohjois-Savo sekä Kainuu. Yliopiston tilanteesta poiketen rekrytointimäärät ovat vähentyneet myös Kokkolasta, Nivalasta ja Kuopista (Liite 2). Rekrytoinnin alueellinen jakautuminen KTK:n alueelliset rekrytointiosuudet ovat kaikista tiedekunnista yhdenmukaisimmat yliopiston kanssa. Osuuksissa on kuitenkin vaihtelua ja viimeisenä ajanjaksona tiedekunnan osuudet poikkesivat yliopiston vastaavista kuudenneksi eniten. Pohjois-Pohjanmaan ja samalla myös Oulun merkitys tiedekunnan rekrytoinnissa on kasvanut (Kuva 30;Kuva 31). Maakunnan keskimääräinen osuus vastaa yliopiston tilannetta, mutta osuus on kuitenkin kasvanut huomattavasti yliopiston vastaavaa suuremmaksi viimeiseen ajanjaksoon mennessä. Viimeisenä ajanjaksona Pohjois- Pohjanmaan rekrytointiosuus ei ollut missään muussa tiedekunnassa yhtä korkea kuin KTK:ssa. Tuolloin maakunnasta oli kotoisin 64 prosenttia kaikista KTK:aan rekrytoiduista opiskelijoista, kun yliopiston osuus jäi reiluun puoleen (52 %). Oulu P-Pohjanmaa (ilman Oulua) Naapurimaakunnat Muut maakunnat Uusimaa 2011-2015 48 16 23 9 5 2006-2010 38 18 27 13 4 2001-2005 31 19 33 12 4 1996-2000 33 16 35 13 3 1991-1995 27 21 38 13 2 1986-1990 20 25 39 14 2 1981-1985 19 24 41 14 2 Kuva 30. Kasvatustieteellisen tiedekunnan rekrytointiosuuksien jakautuminen suuralueittain vuosina 1981 2015. 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

70 600 500 Oulu Naapurimaakunnat 400 300 Pohjois-Pohjanmaa (ilman Oulun seutua) Muut maakunnat 200 100 Uusimaa Oulun kehyskunnat 0 1981-1985 1986-1990 1991-1995 1996-2000 2001-2005 2006-2010 2011-2015 Kuva 31. Rekrytointimäärien kehitys suuralueittain sekä tarkemmin Pohjois-Pohjanmaan rekrytoinnin alueellinen jakautuminen vuosina 1981 2015. Rekrytointimäärien kasvu maakunnasta on kuitenkin jäänyt suhteellisesti hieman pienemmäksi kuin yliopistossa, ja alueen osuuden korostuminen selittyykin rekrytointimäärien vähenemisellä muista maakunnista. Oulun suuret rekrytointimäärät vaikuttavat Pohjois-Pohjanmaan rekrytoinnin osuuteen ja alueen kehitys on samassa linjassa Pohjois-Pohjanmaan kanssa; rekrytoinnin keskimääräinen osuus vastaa yliopiston tilannetta, mutta viimeisenä ajanjaksona Oulun osuus on huomattavasti suurempi kuin yliopistossa keskimäärin. Tiedekunnan rekrytointimäärät Oulusta ovat kasvaneet suhteellisesti hieman yliopiston tilannetta enemmän. KTK:n rekrytointi Pohjois-Pohjanmaalta on keskittynyt enemmän Oulun seudulle kun yliopistossa keskimäärin. Rekrytointimäärät ovat lisääntyneet Oulun lähikunnista yliopiston tilanteen mukaisesti (Kuva 32). Tämän lisäksi rekrytointimäärät ovat vähentyneet Oulun seudun ulkopuolelle jäävistä kunnista lähes puolella (48 %), kun yliopistossa vastaava muutos jää kahdeksaan prosenttiin. Viimeisenä ajanjaksona Oulun seudun osuus korostuu tiedekunnan rekrytoinnissa yliopiston kokonaistilannetta enemmän. Pohjois-Pohjanmaan naapurimaakunnat ovat korostuneet tiedekunnan rekrytoinnissa yliopistoa enemmän. Rekrytointimäärät ovat kuitenkin vähentyneet

71 Oulu Oulun kehyskunnat Muut kunnat 2011-2015 75 10 15 2006-2010 69 11 20 2001-2005 62 9 29 1996-2000 68 7 25 1991-1995 56 8 35 1986-1990 44 8 47 1981-1985 44 9 46 Kuva 32. Oulun ja Oulun kehyskuntien osuus Pohjois-Pohjanmaan rekrytointimääristä vuosina 1981 2015. 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % alueen kunnista 40 prosenttia, ja viimeisenä ajanjaksona maakuntien osuus jää pienemmäksi kuin yliopistossa keskimäärin. Alueen rekrytointimäärät ovat vähentyneet poikkeuksellisen paljon ja samalla myös alueen rekrytointikuntien lukumäärä on supistunut 13 kunnalla, mikä on yli puolet enemmän kuin yliopiston tilanteessa. Rekrytointimäärät ovat vähentyneet kaikista Pohjois-Pohjanmaan naapurimaakunnista. Kainuu korostuu KTK:n rekrytoinnista, ja maakunnan osuus KTK:n rekrytoinnissa onkin kaikista tiedekunnista suurin; lähes 12 prosenttia tiedekuntaan vuosina 1981 2015 rekrytoiduista opiskelijoista on kotoisin alueelta. Toisaalta rekrytointimäärät ovat myös vähentyneet eniten Kainuusta, josta rekrytointimäärät ovat supistuneet lähes puolella. Rekrytointimäärien muutokset ovat olleet pienimpiä Lapissa, joka on noussut Kainuun ohi tiedekunnan toiseksi suurimmaksi maakunnaksi viimeisimpänä ajanjaksona. Tiedekuntakohtaisessa vertailussa Kainuun lisäksi myös Pohjois-Savon osuus on kaikista tiedekunnista suurin KTK:ssa: alueen rekrytointiosuus on lähes seitsemän prosenttia kun yliopiston vastaava on neljä prosenttia. Rekrytointimäärien vähenemisen myötä maakunnan osuus vastaa kuitenkin yliopiston tilannetta viimeisenä ajanjaksona.

72 Suuralueen ulkopuolelle jäävien muiden maakuntien rekrytoinnin osuus jää hieman pienemmäksi kuin yliopistossa keskimäärin. Alueen rekrytoinnin kehityssuunta poikkeaa myös täysin yliopiston tilanteesta; tiedekunnan rekrytointimäärät alueelta ovat vähentyneet lähes kolmanneksella (30 %) ja samalla myös rekrytointikuntien lukumäärä on supistunut 15 kunnalla. Rekrytointimäärät ovat kasvaneet ainoastaan vain Varsinais- Suomesta, jossa myös rekrytointikuntien lukumäärä on noussut viidellä kunnalla. Negatiivisin rekrytointimäärien muutos on tapahtunut Etelä-Pohjanmaalta, josta rekrytointimäärät ovat vähentyneet lähes kolmanneksella (32 %). Uudenmaan asema tiedekunnan rekrytoinnista jää hieman yliopiston kokonaistilannetta vähäisemmäksi. Alueen kokonaisrekrytointimäärät ovat jääneet pieniksi, ja kasvu on jäänyt suhteellisesti pienemmäksi kuin yliopiston kokonaistilanteessa; rekrytointimäärän kasvusta (150 %) huolimatta ero yliopiston tilanteeseen on kuitenkin kasvanut. Viimeisenä ajanjaksona Uudenmaan osuus KTK:n rekrytoinnista jäi kaikista tiedekunnista kolmanneksi pienimmäksi. (Tarkemmat tiedot ks. Liite 12) Luonnontieteellinen tiedekunta (LuTK) LuTK:n rekrytointialue on kaikista tiedekunnista laajin. Tiedekuntaan on vuosien 1981 2015 aikana rekrytoitu opiskelijoita yhteensä 270 kunnasta ja rekrytointialue kattaa siis 86 prosenttia kaikista Suomen kunnista (Kuva 33). Tiedekunnan rekrytointimäärät ovat kasvaneet kolmanneksella (34 %) ja samalla myös rekrytointialue on laajentunut yhteensä 12 kunnalla ensimmäisestä viimeisimpään ajanjaksoon. LuTK:n rekrytointialueeseen kuului yli puolet (54 %) Suomen kunnista vuosina 2011 2015. Suurimmat rekrytointikunnat LuTK:n vuosien 1981 2015 rekrytointikuntien osuudet vastaavat kolmanneksi parhaiten yliopiston tilannetta. Suurten rekrytointikuntien osuus jää suhteellisesti pienemmäksi laajassa rekrytointialueessa, ja tiedekunnan rekrytointi onkin keskittynyt kaikista tiedekunnista vähiten yliopiston suurimpiin rekrytointikuntiin (Taulukko 23).

73 Kuva 33. Luonnontieteellisen tiedekunnan vuosien 1981 2015 sekä suhteellisiin rekrytointiosuuksiin että absoluuttisiin rekrytointimääriin perustuvat rekrytointialueet. Tiedekunnan rekrytoinnissa korostuu joustavan suuralueen kunnat yliopiston tilannetta mukaillen. Kahdestakymmenestä suurimmasta rekrytointikunnasta ainoastaan Helsinki, Seinäjoki ja Vaasa sijoittuvat muihin maakuntiin. Tiedekunnan rekrytointiosuudet ovat yliopistoa suuremmat Kokkolasta, Kuusamosta ja Kiuruvedeltä. Näistä Kokkolan ja Kuusamon osuudet ovat olleet yliopiston tilannetta suurempia sekä ensimmäisenä että viimeisenä ajanjaksona. Kokkolan tilanteen tekee poikkeuksellisesti myös, että kaupunki on pysynyt Helsinkiä suurempana rekrytointikuntana sekä ensimmäisenä että viimeisenä ajanjaksona (Taulukko 25; Kuva 34). LuTK:n rekrytointiosuudet ovat jääneet yliopiston tilanteesta pienemmiksi Oulusta, Kajaanista ja Helsingistä. Yliopiston tilanteesta poikkeaa myös, etteivät

74 Taulukko 25. Luonnontieteellisen tiedekunnan suurimmat rekrytointikunnat ensimmäisenä (1981 1985) ja viimeisenä ajanjaksona (2011 2015) sekä suurimmat rekrytoinnin kunnittaiset muutokset. Suurimmat rekrytointikunnat Yhteensä 1981-1985 2011-2015 Rekrytointimäärän suurin muutos Kunta lkm % Kunta lkm % Kunta lkm % Sija Kunta lkm Oulu 2219 26,1 Oulu 156 16,6 Oulu 410 32,6 1 Oulu 254 Rovaniemi 431 5,1 Rovaniemi 49 5,2 Rovaniemi 64 5,1 2 Helsinki 18 Kajaani 258 3,0 Kajaani 31 3,3 Kokkola 37 2,9 3 Kalajoki 16 Kokkola 255 3,0 Kokkola 26 2,8 Helsinki 36 2,9 4 Rovaniemi 15 Raahe 186 2,2 Kemi 26 2,8 Kajaani 28 2,2 5 Seinäjoki 13 Kemi 180 2,1 Kuusamo 22 2,3 Seinäjoki 23 1,8.. Helsinki 172 2,0 Raahe 21 2,2 Kemi 22 1,8 266 Sotkamo -8 Kuusamo 151 1,8 Helsinki 18 1,9 Kuusamo 20 1,6 267 Paltamo -8 Tornio 150 1,8 Tornio 18 1,9 Kalajoki 20 1,6 268 Kiuruvesi -9 Seinäjoki/ 122 1,4 Iisalmi 16 1,7 Raahe/ Tornio/ 18 1,4 269 Vaala -11 Kempele Kempele 270 Iisalmi -12 Yhteensä 8507 100 937 100 1257 100 320 Kuva 34. Luonnontieteellisen tiedekunnan vuosien 1981 1985 sekä 2011 2015 rekrytointialueet.

75 Suomen suurimmat kaupungit Tampere ja Espoo kuulu tiedekunnan kahteenkymmeneen suurimpaan kuntaan. Suomen suurten kaupunkien osuus jää pieneksi erityisesti viimeisenä ajanjaksona, jolloin kymmenen suurimman rekrytointikunnan joukossa on Helsingin lisäksi vain Seinäjoki. Rekrytointialueen muutokset Rekrytointimäärien muutokset vastaavat pääosin yliopiston tilannetta: rekrytointi on kasvanut suurimmista rekrytointikunnista ja vähentynyt joustavan suuralueen kunnista. Rekrytoinnin kasvu on keskittynyt yliopiston tilannetta selkeämmin joustavan suuralueen länsirannikon kuntiin kuten Kokkolaan ja Kalajoelle (Kuva 34;Liite 3). Negatiivisen muutoksen alueina erottuvat yliopiston tilannetta mukaillen erityisesti suuralueen itäosat ja Kainuu. Negatiivisimman muutoksen rekrytointikunnat sijaitsevat Ylä-Savossa kuten Iisalmessa ja Kiuruvedellä sekä Pohjois-Pohjanmaan itäpuolella sijoittuvassa Vaalassa. Tiedekunnassa rekrytointi on vähentynyt myös poikkeuksellisesti Sodankylästä, kun taas yliopiston kokonaistilanteessa kunnan rekrytointimäärät ovat kasvaneet. Rekrytoinnin alueellinen jakautuminen LuTK:n suuralueisiin perustuvat rekrytointiosuudet poikkeavat viidenneksi eniten yliopiston vastaavista. Osuuksissa on kuitenkin vaihtelua, ja viimeisenä ajanjaksona LuTK:n tilanne oli kolmanneksi yhdenmukaisin yliopiston kanssa. Pohjois-Pohjanmaan ja Oulun rekrytointiosuudet jäävät vähäisiksi LuTK:ssa. Tiedekuntakohtaisessa vertailussa LuTK:n rekrytointi on keskittynyt toiseksi vähiten Pohjois-Pohjanmaalle ja Ouluun. Vain 45 prosenttia tiedekuntaan vuosina 1981 2015 rekrytoiduista opiskelijoista on kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta, kun yliopiston vastaava osuus on noin puolet (50 %) kaikista rekrytoituidusta (Kuva 35). Rekrytointimäärät maakunnasta ovat kuitenkin kasvaneet lähes samassa suhteessa yliopiston kanssa, mutta viimeisenä ajanjaksona ero tiedekunnan ja yliopiston välillä on kuitenkin hieman kaventunut. Alueen osuuden korostuminen selittyy rekrytointimäärien vähenemisellä muilta alueilta, erityisesti Pohjois-Pohjanmaan naapurimaakunnista (Kuva 36).

76 Oulu P-Pohjanmaa (ilman Oulua) Naapurimaakunnat Muut maakunnat Uusimaa 2011-2015 33 18 27 16 6 2006-2010 30 20 31 14 5 2001-2005 28 21 33 14 5 1996-2000 31 18 33 14 4 1991-1995 22 20 35 18 5 1986-1990 19 17 41 19 4 1981-1985 17 20 42 18 4 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Kuva 35. Luonnontieteellisen tiedekunnan rekrytointiosuuksien jakautuminen suuralueittain vuosina 1981 2015. 500 450 400 350 300 250 200 150 100 Oulu Naapurimaakunnat Pohjois-Pohjanmaa (ilman Oulun seutua) Muut maakunnat Uusimaa Oulun kehyskunnat 50 0 1981-1985 1986-1990 1991-1995 1996-2000 2001-2005 2006-2010 2011-2015 Kuva 36. Rekrytointimäärien kehitys suuralueittain sekä tarkemmin Pohjois-Pohjanmaan rekrytoinnin alueellinen jakautuminen vuosina 1981 2015. Tiedekunnan rekrytointi poikkeaa eniten yliopiston tilanteesta Oulun kohdalla; kaupungista on rekrytoitu reilu neljännes (26 %) LuTK:aan, kun yliopiston rekrytoinnin mukaan keskimäärin kolmasosa (33 %) rekrytoiduista on kotoisin alueelta. Oulun

77 rekrytoinnin kehitys vastaa pääosin Pohjois-Pohjanmaan tilannetta, ja rekrytointimäärät ovat kasvaneet samassa suhteessa yliopiston kanssa. Oulun osuus Pohjois-Pohjanmaan rekrytoinnista poikkeaa myös yliopiston tilanteesta, sillä tiedekunnan rekrytointi Pohjois-Pohjanmaalta ei ole yhtä keskittynyttä Oulun seudulle kuin yliopistossa keskimäärin (Kuva 37). Rekrytointi Oulun lähikunnista on kasvanut samassa suhteessa yliopiston kanssa, mutta rekrytointi ei ole kuitenkaan vähentynyt maakunnan muista kunnista, kuten yliopiston kokonaistilanne antaisi olettaa. LuTK:n rekrytointi on keskittynyt Pohjois-Pohjanmaan naapurimaakuntiin yliopiston kokonaistilannetta enemmän. Rekrytoinnin kehityssuunta on kuitenkin negatiivisempaa kuin yliopistolla, sillä rekrytointimäärät ovat vähentyneet alueen kunnista 12 prosentilla. Rekrytointimäärän negatiivisesta muutoksesta huolimatta rekrytointialue maakunnista on supistunut vain yhdellä kunnalla, kun yliopistossa rekrytointikuntien lukumäärä on vähentynyt seitsemällä. Maakuntien rekrytointimäärien muutokset mukailevat yliopiston muutoksia, sillä ainoastaan Lapin tilanne on poikkeava. Tiedekunnan rekrytointimäärät eivät ole lisääntyneet lainkaan Lapista, Oulu Oulun kehyskunnat Muut kunnat 2011-2015 65 10 25 2006-2010 60 11 29 2001-2005 58 9 34 1996-2000 63 11 26 1991-1995 52 9 38 1986-1990 52 9 40 1981-1985 45 10 44 Kuva 37. Oulun ja Oulun kehyskuntien osuus Pohjois-Pohjanmaan rekrytointimääristä vuosina 1981 2015. 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

78 jonka osuus on kuitenkin pysynyt sekä ensimmäisenä että viimeisenä ajanjaksona suurempana kuin yliopiston kokonaistilanteessa. Rekrytointimäärät ovat kasvaneet eniten Keski-Pohjanmaalta, jonka keskimääräinen rekrytointiosuus ei ole missään muussa tiedekunnassa yhtä suuri kuin LuTK:ssa; maakunnasta on rekrytoitu reilu neljä prosenttia tiedekuntaan vuosina 1981 2015 rekrytoiduista opiskelijoista. Tiedekunnan rekrytoinnissa korostuvat myös joustavan suuralueen etelänpuoleiset maakunnat yliopistoa enemmän. Alueen rekrytoinnin kehityssuunta on melko yhdenmukainen yliopiston tilanteen kanssa; rekrytointimäärät sekä rekrytointikuntien lukumäärät ovat kasvaneet lähes samassa suhteessa yliopiston kanssa, sekä myös osuuksien vaihtelut ajanjaksojen välillä mukailevat yliopiston tilannetta. Samoin alueen maakuntien rekrytointimäärien muutokset vastaavat yliopiston kehityssuuntaa. LuTK:ssa erityisesti Etelä-Pohjanmaalla on korostunut asema, sillä maakunnan rekrytointiosuus on ollut sekä ensimmäisenä että viimeisenä ajanjaksona yliopiston tilannetta suurempi. Uudenmaan asema tiedekunnan rekrytoinnista jää hieman yliopiston kokonaistilannetta vähäisemmäksi. Alueen kokonaisrekrytointimäärät ovat jääneet pieniksi, ja myös kasvu on jäänyt suhteellisesti pienemmäksi kuin yliopiston kokonaistilanteessa; rekrytointimäärien noususta (126 %) huolimatta ero yliopiston tilanteeseen on kuitenkin kasvanut. Tiedekuntakohtaisessa vertailussa LuTK:n Uudenmaan rekrytointiosuus jäi viidenneksi pienimmäksi viimeisenä ajanjaksoja. Toisaalta Uudenmaan rekrytointikuntien määrä on noussut seitsemällä kunnalla, mikä on enemmän kuin yliopiston vastaava muutos. Rekrytointikuntien lisäys on nostanut LuTK:n Uudenmaan rekrytointialueen kaikista tiedekunnista laajimmaksi viimeisenä ajanjaksona, jolloin rekrytointikunnat kattoivat maakunnan kunnista lähes 60 prosenttia. (Tarkemmat tiedot ks. Liite 12) Humanistinen tiedekunta (HuTK) HuTK:n vuosien 1981 2015 rekrytointialue koostuu yhteensä 237 kunnasta ja kattaa siis 76 prosenttia kaikista Suomen kunnista (Kuva 38). Tiedekunnan rekrytointimäärät ovat kasvaneet yli puolella (52 %) ja samalla myös rekrytointialue on laajentunut yhteensä 23 kunnalla ensimmäisestä viimeisimpään ajanjaksoon. Tiedekuntakohtaisessa

79 Kuva 38. Humanistisen tiedekunnan vuosien 1981 2015 sekä suhteellisiin rekrytointiosuuksiin että absoluuttisiin rekrytointimääriin perustuvat rekrytointialueet. vertailussa HuTK:n sekä rekrytointimäärät että rekrytointikuntien lukumäärät ovat kasvaneet kolmanneksi eniten. Vuosina 2011 2015 HuTK:n rekrytointialue peitti 46 prosenttia kaikista Suomen kunnista, kun vastaava osuus jäi vuosina 1981 1985 vain 39 prosenttiin. Suurimmat rekrytointikunnat HuTK:n vuosien 1981 2015 rekrytointikuntien osuudet vastaavat toiseksi parhaiten yliopiston tilannetta. Tiedekunnan rekrytoinnissa korostuu Oulun yliopiston joustavan suuralueen kunnat, kun taas Suomen suurimpien kuntien rekrytointiosuus jää yliopiston tilannetta vähäisemmäksi.

80 Taulukko 26. Humanistisen tiedekunnan suurimmat rekrytointikunnat ensimmäisenä (1981 1985) ja viimeisenä ajanjaksona (2011 2015) sekä suurimmat rekrytoinnin kunnittaiset muutokset. Suurimmat rekrytointikunnat Yhteensä 1981-1985 2011-2015 Rekrytointimäärän suurin muutos Kunta lkm % Kunta lkm % Kunta lkm % Sija Kunta lkm Oulu 2900 38,3 Oulu 224 28,3 Oulu 482 40,1 1 Oulu 258 Rovaniemi 385 5,1 Rovaniemi 46 5,8 Rovaniemi 59 4,9 2 Helsinki 29 Kemi 205 2,7 Tornio 35 4,4 Kemi 33 2,7 3 Inari 21 Tornio 196 2,6 Kemi 32 4,0 Helsinki 32 2,7 4 Tampere 18 Kajaani 181 2,4 Kajaani 31 3,9 Raahe 29 2,4 5 Rovaniemi 13 Raahe 178 2,3 Raahe 25 3,2 Kajaani 28 2,3.. Helsinki 136 1,8 Ylivieska 14 1,8 Inari 24 2,0 233 Vieremä -4 Kokkola 122 1,6 Kempele 13 1,6 Tampere 22 1,8 234 Pello -5 Kempele 119 1,6 Pudasjärvi 13 1,6 Tornio 18 1,5 235 Pudasjärvi -5 Ylivieska 85 1,1 Kokkola 11 1,4 Jyväskylä 18 1,5 236 Kärsämäki -7 237 Tornio -17 Yhteensä 7578 100 791 100 1202 100 411 Kuva 39. Humanistisen tiedekunnan vuosien 1981 1985 sekä 2011 2015 rekrytointialueet.

81 Ensimmäisenä ajanjaksona kaikki kymmenen suurinta rekrytointikuntaa sijaitsi joustavalla suuralueella ja viimeisenä ajanjakson ajanjaksona ainoastaan Helsinki ja Tampere ovat alueen ulkopuolelta (Kuva 39;Taulukko 26). Rekrytoinnissa korostuu Oulu sekä myös Lapin kunnat, ja tiedekunnan rekrytointiosuudet ovat selkeästi yliopistoa suuremmat Kemistä ja Inarista. Muihin tiedekuntiin verrattuna Kemin rekrytointiosuus on kaikista suurin ja Inarin toiseksi suurin HuTK:ssa. Viimeisenä ajanjaksona Kemillä on kolmantena suurimpana rekrytointikuntana suurempi osuus tiedekunnan rekrytoinnista kuin Helsingillä. Yliopiston tilanteesta poiketen Inari, Sodankylä ja Pudasjärvi kuuluvat tiedekunnan kahdenkymmenen suurimman rekrytointikunnan joukkoon. Poikkeavaa on myös, että Inari on noussut seitsemänneksi suurimmaksi rekrytointikunnaksi viimeisenä ajanjaksona. HuTK:n rekrytointiosuudet ovat jääneet yliopiston tilanteesta pienemmiksi Suomen suurimmista kunnista ja Kajaanista. Kaikista eniten osuudet eroavat Kajaanista, Helsingistä ja Espoosta. Rekrytointiosuudet ovat jääneet vähäisiksi myös Iisalmesta ja Seinäjoelta, jotka yliopiston tilanteesta poiketen eivät kuulu tiedekunnan kahdenkymmenen suurimman kunnan joukkoon (Taulukko 23). Samoin Espoo on jäänyt poikkeuksellisesti suurimpien rekrytointikuntien joukosta. Rekrytointialueen muutokset Rekrytointimäärien muutokset vastaavat pääosin yliopiston tilannetta: rekrytointi on kasvanut Suomen suurimmista kaupungeista ja vähentynyt joustavan suuralueen kunnista. Kuitenkin rekrytointimäärän negatiiviset muutokset Torniosta ja Ylivieskasta poikkeavat yliopiston tilanteesta, jossa kuntien rekrytointimäärät ovat kasvaneet. Lisäksi muista tiedekunnista poiketen rekrytointi on kasvanut kolmanneksi eniten Lapin Inarista. (Liite 4) Rekrytoinnin alueellinen jakautuminen HuTK:n suuralueisiin perustuvat rekrytointiosuudet ovat kolmanneksi yhdenmukaisimmat yliopiston tilanteen kanssa. Osuudet ovat myös muuttuneet entistä yhdenmukaisemmaksi, sillä viimeisenä ajanjaksona tiedekunnan osuudet poikkesivat yliopiston vastaavista toiseksi vähiten.

82 HuTK:n rekrytointi on keskittynyt enemmän Pohjois-Pohjanmaalle ja Ouluun kuin yliopistossa keskimäärin. Yli puolet (54 %) HuTK:aan vuosina 1981 2015 rekrytoiduista opiskelijoista on kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta, kun yliopiston osuus jää alle puoleen (49 %). Tiedekuntakohtaisessa vertailussa Pohjois-Pohjanmaan osuus HuTK:n rekrytoinnista on kolmanneksi suurin. Rekrytoinnin kasvu maakunnasta on kuitenkin jäänyt hieman vähäisemmäksi suhteessa yliopistoon, ja osuuksien ero yliopiston ja tiedekunnan välillä on kaventunut viimeiseen ajanjaksoon mennessä(kuva 40;Kuva 41). Rekrytoinnin kehitys Oulusta vastaa Pohjois-Pohjanmaan tilannetta; rekrytoinnin kasvu on jäänyt suhteellisesti pienemmäksi kuin yliopistossa niin, että viimeisenä ajanjaksona Oulun rekrytoinnin osuus vastaa enemmän yliopiston tilannetta. Rekrytointi Pohjois-Pohjanmaalta on keskittynyt yliopiston tilanteen mukaisesti entistä enemmän Ouluun (Kuva 42). Oulu P-Pohjanmaa (ilman Oulua) Naapurimaakunnat Muut maakunnat Uusimaa 2011-2015 40 15 29 11 4 2006-2010 41 16 28 10 4 2001-2005 44 14 26 12 3 1996-2000 41 16 30 10 4 1991-1995 34 17 36 9 3 1986-1990 32 19 35 11 3 1981-1985 28 22 40 9 1 Kuva 40. Humanistisen tiedekunnan rekrytointiosuuksien jakautuminen suuralueittain vuosina 1981 2015. 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

83 600 Oulu 500 400 300 Naapurimaakunnat Pohjois-Pohjanmaa (ilman Oulun seutua) Muut maakunnat 200 100 Uusimaa Oulun kehyskunnat 0 1981-1985 1986-1990 1991-1995 1996-2000 2001-2005 2006-2010 2011-2015 Kuva 41. Rekrytointimäärien kehitys suuralueittain sekä tarkemmin Pohjois-Pohjanmaan rekrytoinnin alueellinen jakautuminen vuosina 1981 2015. Oulu Oulun kehyskunnat Muut kunnat 2011-2015 75 10 15 2006-2010 69 11 20 2001-2005 62 9 29 1996-2000 68 7 25 1991-1995 56 8 35 1986-1990 44 8 47 1981-1985 44 9 46 Kuva 42. Oulun ja Oulun kehyskuntien osuus Pohjois-Pohjanmaan rekrytointimääristä vuosina 1981 2015. 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

84 Pohjois-Pohjanmaan naapurimaakuntien keskimääräinen osuus tiedekunnan rekrytoinnista vastaa yliopiston tilannetta, mutta alueen kehityssuunta on poikkeavampaa. Rekrytointimäärät alueelta ovat kasvaneet suhteellisesti enemmän kuin yliopistossa, ja viimeisenä ajanjaksona alueen osuus HuTK:ssa oli hieman yliopiston vastaavaa suurempi. Rekrytointimäärät ovat kasvaneet poikkeuksellisesti kaikista alueen maakunnista, samoin myös rekrytointikuntien lukumäärä alueen maakunnista on kasvanut. Alueen rekrytointikuntien lukumäärä on kasvanut viidellä, kun yliopistossa rekrytointialue maakunnista on supistunut. Lapin osuus tiedekunnan rekrytoinnista on poikkeavan suuri, sillä ainoastaan KaTK:ssa maakunnan rekrytointiosuus on suurempi. Lähes viidennes (19 %) kaikista HuTK:aan vuosina 1981 2015 rekrytoiduista opiskelijoista on ollut kotoisin Lapin maakunnasta. Poikkeavaa on myös, että tiedekuntaan rekrytoitiin opiskelijoita kaikista Keski-Pohjanmaan kunnista viimeisenä ajanjaksona, sillä missään muussa tiedekunnassa maakunnan rekrytointialue ei ole ollut yhtä laaja. Suuralueen ulkopuolelle jäävien muiden maakuntien rekrytoinnin osuus tiedekunnassa jää pienemmäksi kuin yliopistossa keskimäärin. Ainoastaan TST:n tiedekunnassa alueen rekrytointiosuus jää pienemmäksi. Alueen osuus tiedekunnan rekrytoinnista on kuitenkin kasvanut ensimmäisen ja viimeisen ajanjakson vertailussa, kun yliopistossa vastaava osuus on kaventunut. Rekrytointimäärät maakunnista ovat kasvaneet HuTK:ssa suhteellisesti enemmän kuin yliopistossa, ja viimeisenä ajanjaksona ero tiedekunnan ja yliopiston välillä on hieman kaventunut. Tiedekunnassa rekrytointikuntien lukumäärä alueelta on kasvanut 13 kunnalla, mikä on hieman yliopiston tilannetta suurempi kasvu. Uudenmaan keskimääräinen osuus tiedekunnan rekrytoinnista jää hieman pienemmäksi koko yliopiston tilanteeseen verrattuna. Rekrytointimäärät alueelta ovat olleet pieniä; vaikka rekrytointimäärät ovat yli viisinkertaistuneet, tästä huolimatta ero yliopiston tilanteeseen on kuitenkin kasvanut viimeisenä ajanjaksona. (Tarkemmat tiedot ks. Liite 14)

85 Teknillinen tiedekunta (TTK) TTK:n vuosien 1981 2015 rekrytointialue koostuu yhteensä 249 kunnasta ja kattaa siis lähes 80 prosenttia Suomen kunnista (Kuva 43). Tiedekuntakohtaisessa vertailussa TTK:n rekrytointialue on yhdessä KTK:n kanssa toiseksi laajin. Rekrytointimäärät ovat kasvaneet lähes kolmanneksella (31 %) ensimmäisestä ajanjaksosta viimeisimpään, mutta rekrytointimäärien kasvusta huolimatta tiedekunnan rekrytointialue on supistunut 28 kunnalla. Tiedekuntakohtaisessa vertailussa TTK:n rekrytointialue on supistunut kaikista eniten. Vuosina 1981 1985 tiedekunnan rekrytointialueeseen kuului yli puolet (51 %) Suomen kaikista kunnista, kun taas vuosien 2011 2015 rekrytointialue peitti Suomesta vain 41 prosenttia. Kuva 43. Teknillisen tiedekunnan vuosien 1981 2015 sekä suhteellisiin rekrytointiosuuksiin että absoluuttisiin rekrytointimääriin perustuvat rekrytointialueet.

86 Suurimmat rekrytointikunnat TTK:n vuosien 1981 2015 rekrytointikuntien suhteelliset osuudet vastaavat kaikista tiedekunnista parhaiten yliopiston tilannetta. Tiedekunnan rekrytoinnin alueelliset painotukset ovat kuitenkin muuttuneet ensimmäisestä ajanjaksosta viimeisempään. Ensimmäisenä ajanjaksona tiedekunnan rekrytoinnissa korostuivat Suomen suuret kunnat, kun taas viimeisenä ajanjaksona suurten kaupunkien rekrytointiosuudet jäävät yliopiston tilannetta pienemmiksi (Kuva 44;Taulukko 27). Ensimmäisenä ajanjaksona rekrytointiosuudet olivat selkeästi yliopistoa suuremmat muun muassa Rovaniemeltä, Espoosta ja Porista. Samalla rekrytointimäärät jäivät yliopistoa vaatimattomammiksi Pohjois-Pohjanmaan kunnista kuten Oulusta, Kempeleestä ja Nivalasta. Tilanne on muuttunut päinvastaiseksi viimeisenä ajanjaksona, jolloin joustavan suuralueen suurimpien rekrytointikuntien kuten Kajaanin, Raahen ja Tornion rekrytointiosuudet ovat yliopistoa suuremmat. Näistä kunnista rekrytoitiin poikkeuksellisesti myös enemmän opiskelijoita kuin Helsingistä. Viimeisenä ajanjaksona Helsingin rekrytointiosuus jää selkeästi yliopiston tilanteesta, samoin myös muiden suurten kaupunkien kuten Tampereen ja Kuopion rekrytointiosuudet jäävät yliopistoa pienemmiksi. Poikkeavaa on myös, että viimeisenä ajanjaksona Espoosta on rekrytoitu enemmän opiskelijoita kun Helsingistä. Lapin kunnat korostuvat hieman yliopistoa enemmän tiedekunnan rekrytoinnissa ja tiedekunnan kahdenkymmenen suurimman rekrytointikunnan joukkoon kuuluu yliopistosta poiketen Kemijärvi. Samoin Tornio ja Keminmaa korostuvat, eikä kuntien rekrytointiosuudet ole missään muussa tiedekunnassa yhtä suuret kuin TTK:ssa. Tiedekunnan kahdenkymmenen suurimman rekrytointikunnan joukossa on myös yliopiston negatiivisin rekrytointikunta Suomussalmi. Yliopiston tilanteesta poikkeaa myös, ettei Helsinki kuulu tiedekunnan kymmenen suurimman rekrytointikunnan joukkoon. Rekrytointialueen muutokset Tiedekunnan rekrytoinnin positiiviset muutokset ovat keskittyneet joustavalle suuralueelle yliopistoa enemmän, ja kymmenestä positiivisimmasta rekrytointikunnasta ainoastaan Espoo sijaitsee alueen ulkopuolella. Rekrytointimäärät ovat kasvaneet niin Kajaanista kuin myös joustavan suuralueen länsiosista kuten Oulun lähikunnista että

87 Taulukko 27. Teknillisen tiedekunnan suurimmat rekrytointikunnat ensimmäisenä (1981 1985) ja viimeisenä ajanjaksona (2011 2015) sekä suurimmat rekrytoinnin kunnittaiset muutokset. Suurimmat rekrytointikunnat Yhteensä 1981-1985 2011 2015 Rekrytointimäärän suurin muutos Kunta lkm % Kunta lkm % Kunta lkm % Sija Kunta lkm Oulu 2013 28,0 Oulu 127 16,0 Oulu 393 37,6 1 Oulu 266 Rovaniemi 340 4,7 Rovaniemi 50 6,3 Rovaniemi 48 4,6 2 Kempele 11 Kajaani 266 3,7 Kajaani 34 4,3 Kajaani 41 3,9 3 Liminka 10 Tornio 223 3,1 Raahe 20 2,5 Raahe 30 2,9 4 Raahe 10 Raahe 191 2,7 Tornio 18 2,3 Tornio 28 2,7 5 Tornio 10 Kokkola 185 2,6 Helsinki 18 2,3 Espoo 23 2,2.. Kemi 153 2,1 Kemi 18 2,3 Kokkola 22 2,1 245 Rauma -6 Kempele 121 1,7 Espoo 16 2,0 Helsinki 19 1,8 246 Joensuu -7 Kuopio 115 1,6 Kuusamo 15 1,9 Kemi 17 1,6 247 Ylitornio -7 Keminmaa 101 1,4 Seinäjoki/ 13 1,6 Kempele 17 1,6 248 Kuopio -9 Kuopio/ 249 Pori -11 Pori Yhteensä 7189 100 795 100 1045 100 250 Kuva 44. Teknillisen tiedekunnan vuosien 1981 1985 sekä 2011 2015 rekrytointialueet.

88 Raahesta, Torniosta ja Kokkolasta. Raahen ja Kajaaniin positiiviset rekrytointimäärien muutokset poikkeavat selkeästi yliopiston tilanteesta, jossa kuntien rekrytointimäärät ovat vähentyneet. ( Liite 5) TTK:n rekrytointimäärät ovat vähentyneet sekä joustavalta suuralueelta että myös yliopiston tilanteesta poiketen alueen ulkopuolelta. Rekrytointimäärät ovat vähentyneet eniten Porista, mutta myös muut Lounais-Suomen suuret kunnat kuten Rauma ja Turku erottuvat negatiivisilla muutoksillaan. Yliopiston tilanteesta poiketen myös Kuopio ja Joensuu kuuluvat kymmenen negatiivisimman rekrytointikunnan joukkoon. Suuralueen negatiivisten muutosten alueet vastaavat paremmin yliopiston tilannetta: alueista erottuvat sekä Lapin länsiosan kunnat kuten Ylitornio ja Tervola sekä suuralueen itä- ja koillisosan kunnat kuten Pudasjärvi ja Suomussalmi. Rekrytoinnin alueellinen jakautuminen TTK:n rekrytointi on muuttunut entistä yhdenmukaisemmaksi koko yliopiston tilanteen kanssa, ja viimeisenä ajanjaksona tiedekunnan suuralueisiin perustuvat rekrytointiosuudet vastasivat yliopiston tilannetta kaikista parhaiten. Keskimäärin tiedekunnan osuudet poikkeavat neljänneksi vähiten yliopiston osuuksista. Pohjois-Pohjanmaan ja Oulun keskimääräiset rekrytointiosuudet jäävät vähäisiksi tiedekunnassa. Rekrytointimäärät ovat kuitenkin kaksinkertaistuneet maakunnasta ja alueen osuus tiedekunnan rekrytoinnissa on kasvanut niin, että viimeisenä ajanjaksona Pohjois-Pohjanmaan osuus oli jopa hieman korkeampi kuin yliopistolla (Kuva 45;Kuva 46). Tiedekunnan rekrytointi poikkeaa eniten yliopiston tilanteesta Oulun kohdalla; TTK:n keskimääräinen osuus Oulusta (28 %) jää tiedekuntakohtaisessa vertailussa kolmanneksi pienimmäksi. Rekrytointimäärät Oulusta ovat kuitenkin yli kolminkertaistuneet, ja viimeisenä ajanjaksona Oulun osuus TTK:n rekrytoinnista vastasi yliopiston kokonaistilannetta kaikista tiedekunnista parhaiten. Tiedekunnan rekrytointi Pohjois-Pohjanmaalta ei ole yhtä keskittynyttä Oulun seudulle kun yliopistossa keskimäärin. Oulun kehyskuntien osuus vastaa yliopiston tilannetta, mutta tiedekunnan rekrytointimäärät alueen kunnista ovat kasvaneet suhteellisesti enemmän kuin yliopistossa, jopa 2,5 kertaisesti. Viimeisenä ajanjaksona alueen kuntien osuus oli jopa hieman korkeampi TTK:ssa kuin yliopistossa.

89 Oulu P-Pohjanmaa (ilman Oulua) Naapurimaakunnat Muut maakunnat Uusimaa 2011-2015 38 14 25 13 9 2006-2010 38 16 28 12 6 2001-2005 36 18 31 11 4 1996-2000 35 17 32 13 4 1991-1995 28 18 34 15 5 1986-1990 25 19 37 15 4 1981-1985 23 20 38 15 4 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Kuva 45. Teknillisen tiedekunnan rekrytointiosuuksien jakautuminen suuralueittain vuosina 1981 2015. 500 450 400 350 300 250 200 150 100 Oulu Naapurimaakunnat Pohjois-Pohjanmaa (ilman Oulun seutua) Muut maakunnat Uusimaa Oulun kehyskunnat 50 0 1981-1985 1986-1990 1991-1995 1996-2000 2001-2005 2006-2010 2011-2015 Kuva 46. Rekrytointimäärien kehitys suuralueittain sekä tarkemmin Pohjois-Pohjanmaan rekrytoinnin alueellinen jakautuminen vuosina 1981 2015.

90 Oululla ei ole yhtä suurta osuutta Pohjois-Pohjanmaan rekrytoinnista kuten yliopistossa keskimäärin. Kun huomioidaan pelkästään Pohjois-Pohjanmaan Oulun seudun ulkopuolelle jäävät kunnat, rekrytointi ei ole vähentynyt näistä kunnista kuten yliopiston kokonaistilanne antaisi olettaa. Tästä huolimatta viimeisenä ajanjaksona Oulun osuus Pohjois-Pohjanmaan rekrytointimäärästä on lähes 70 prosenttia viimeisenä ajanjaksona (Kuva 47). Oulu Oulun kehyskunnat Muut kunnat 2011-2015 69 10 21 2006-2010 67 12 21 2001-2005 60 10 31 1996-2000 60 6 33 1991-1995 57 9 34 1986-1990 56 6 38 1981-1985 49 8 42 Kuva 47. Oulun ja Oulun kehyskuntien osuus Pohjois-Pohjanmaan rekrytointimääristä vuosina 1981 2015. 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Pohjois-Pohjanmaan naapurimaakuntien keskimääräinen osuus TTK:n rekrytoinnista on hieman yliopiston tilannetta suurempi. Alueen rekrytoinnin kehityssuunta vastaa yliopiston tilannetta, joskin alueen osuus tiedekunnan rekrytoinnista ei ole vähentynyt yhtä paljon kuin yliopistossa. Rekrytointimäärissä ei ole juurikaan muutosta, ja myös rekrytointialueen supistuminen vastaa yliopiston tilannetta. Yliopiston tilanteesta poikkeaa Kainuun vähäinen muutos, sillä alueen sekä rekrytoitujen opiskelijoiden että rekrytointikuntien määrät ovat vähentyneet eniten Pohjois-Savosta. Joustavan suuralueen etelänpuoleiset maakunnat korostuvat tiedekunnan rekrytoinnissa yliopistoa enemmän. Kuitenkin rekrytoinnin kehityssuunta alueelta on ollut täysin poikkeava yliopistoon verrattuna. Rekrytointimäärät ovat vähentyneet

91 alueelta niin, että viimeisenä ajanjaksona alueen osuus oli pienempi kuin yliopiston vastaava. Rekrytointi ei ole kasvanut yhdessäkään alueen maakunnassa, vaan rekrytointimäärät ovat vähentyneet alueelta yhteensä 42 prosenttia. Samalla myös rekrytointialue on supistunut 23 kunnalla. Yliopiston kokonaistilanne on täysin päinvastainen alueella, missä sekä että rekrytointikuntien lukumäärät ovat kasvaneet. Satakunnan asema TTK:n rekrytoinnista on myös poikkeavaa. Maakunnan osuus ei ole ollut missään muussa tiedekunnassa yhtä suuri kuin TTK:ssa. Vielä ensimmäisenä ajanjaksona maakunnan osuus tiedekunnan rekrytoinnista oli lähes viisi prosenttia, mutta rekrytointimäärien supistumisen myötä viimeisen ajanjakson tilanne maakunnasta vastasi yliopiston tilannetta. Uudenmaan osuus tiedekunnan rekrytoinnista jää hieman pienemmäksi yliopiston kokonaistilanteeseen verrattuna. Rekrytointi on kasvanut alueelta hieman yli neljänneksellä (26 %), mutta yliopiston tilanteeseen verrattuna kasvu jää pieneksi. (Tarkemmat tiedot ks. Liite 14) Tieto- ja sähkötekniikan tiedekunta (TST) TST:n vuosien 1981 2015 rekrytointialue koostuu yhteensä 233 kunnasta ja kattaa siis 74 prosenttia kaikista Suomen kunnista (Kuva 48). TST:n rekrytointimäärät ovat kasvaneet kaikista tiedekunnista toisiksi eniten, sillä rekrytointimäärät ovat kasvaneet yli 400 opiskelijalla ensimmäisestä ajanjaksosta viimeisimpään. Rekrytointimäärien kasvusta huolimatta tiedekunnan rekrytointialue on kuitenkin supistunut 18 kunnalla. Tiedekunnittaisessa vertailussa TST:n rekrytointialue on supistunut toiseksi eniten. Vuosina 1981 1985 tiedekunnan rekrytointialueeseen kuului 37 prosenttia kaikista Suomen kaikista kunnista, kun taas vuosien 2011 2015 rekrytointialue kattoi enää 31 prosenttia kaikista Suomen kunnista. Suurimmat rekrytointikunnat TST:n vuosien 1981 2015 rekrytointikuntien osuudet poikkeavat viidenneksi eniten yliopiston tilanteesta. Tiedekunnan rekrytoinnissa korostuu erityisesti yliopiston suurimmat rekrytointikunnat, ainoastaan OyKKK:ssa osuus on suurempi (Taulukko 23).

92 Kuva 48. Tieto- ja sähkötekniikan tiedekunnan vuosien 1981 2015 sekä suhteellisiin rekrytointiosuuksiin että absoluuttisiin rekrytointimääriin perustuvat rekrytointialueet. TST:n rekrytoinnissa korostuu joustavan suuralueen kunnat hieman yliopiston tilannetta enemmän (Kuva 49). Kahdestakymmenestä suurimmasta rekrytointikunnasta ainoastaan Helsinki on alueen ulkopuolelta. Suurten kaupunkien osuus tiedekunnan rekrytoinnista jääkin yliopista pienemmäksi; yliopiston tilanteesta poiketen Helsinki ei ole kymmenen suurimman rekrytointikunnan joukossa(taulukko 28). Poikkeuksellisesti myös Espoo, Jyväskylä ja Tampere jäävät tiedekunnan kahdenkymmenen suurimman rekrytointikunnan ulkopuolelle. Missään muussa tiedekunnassa Helsingin ja Tampereen rekrytointiosuudet eivät ole yhtä pienet kuin TST:ssa. Rekrytointiosuudet jäävät yliopiston tilannetta pienemmiksi sekä ensimmäisenä että viimeisenä ajanjaksona

93 Taulukko 28. Tieto- ja sähkötekniikan tiedekunnan suurimmat rekrytointikunnat ensimmäisenä (1981 1985) ja viimeisenä ajanjaksona (2011 2015) sekä suurimmat rekrytoinnin kunnittaiset muutokset. Suurimmat rekrytointikunnat Yhteensä 1981-1985 2011-2015 Rekrytointimäärän suurin muutos Kunta lkm % Kunta lkm % Kunta lkm % Sija Kunta lkm Oulu 2013 28,0 Oulu 127 16,0 Oulu 393 37,6 1 Oulu 266 Rovaniemi 340 4,7 Rovaniemi 50 6,3 Rovaniemi 48 4,6 2 Kempele 11 Kajaani 266 3,7 Kajaani 34 4,3 Kajaani 41 3,9 3 Liminka 10 Tornio 223 3,1 Raahe 20 2,5 Raahe 30 2,9 4 Raahe 10 Raahe 191 2,7 Tornio 18 2,3 Tornio 28 2,7 5 Tornio 10 Kokkola 185 2,6 Helsinki 18 2,3 Espoo 23 2,2.. Kemi 153 2,1 Kemi 18 2,3 Kokkola 22 2,1 245 Rauma -6 Kempele 121 1,7 Espoo 16 2,0 Helsinki 19 1,8 246 Joensuu -7 Kuopio 115 1,6 Kuusamo 15 1,9 Kemi 17 1,6 247 Ylitornio -7 Keminmaa 101 1,4 Seinäjoki/ 13 1,6 Kempele 17 1,6 248 Kuopio -9 Kuopio/ 249 Pori -11 Pori Yhteensä 7189 100 795 100 1045 100 250 Kuva 49. Tieto- ja sähkötekniikan tiedekunnan vuosien 1981 1985 sekä 2011 2015 rekrytointialueet.

94 Helsingin ja Tampereen lisäksi Espoosta. Viimeisenä ajanjaksona lisäksi muun muassa Rovaniemen, Turun ja Vantaan osuudet jäävät yliopiston vastaavista. Suurten kaupunkien sijasta rekrytoinnissa korostuu erityisesti Oulu ja joustavan suuralueen muut kunnat vaihtelevasti. Ensimmäisenä ajanjaksona rekrytoinnissa korostuivat Suomussalmi, Raahe ja Kuusamo. Toisaalta rekrytointimäärät ovat myös vähentyneet näistä kunnista eniten. Tästä huolimatta vuosien 1981 2015 yhteenlaskettu rekrytointiosuus Raahesta on kuitenkin kaikista tiedekunnista suurin TST:ssa. Ensimmäisestä ajanjaksosta poiketen viimeisenä ajanjaksona tiedekunnan rekrytoinnissa korostuivat muun muassa Kemin, Kajaanin ja Keminmaan rekrytointiosuudet. Kaikki nämä kuuluvat myös kymmeneen positiivisimpaan kuntaan. Rekrytointialueen muutokset Rekrytointimäärien muutokset vastaavat pääosin yliopiston tilannetta: rekrytointi on kasvanut suurista kaupungeista sekä Oulun lähikunnista ja vähentynyt joustavan suuralueen kunnista. Yliopiston tilanteesta poiketen rekrytointimäärät ovat vähentyneet Kuhmosta ja kasvaneet Kajaanista ja Sotkamosta. Suhteessa yliopiston kokonaistilanteeseen rekrytointimäärät ovat kasvaneet voimakkaammin Kemistä. Rekrytointimäärät ovat vähentyneet yliopiston tilanteesta enemmän tiedekunnan negatiivisimmasta kunnasta Kuusamosta. (Taulukko 28; Liite 6) Rekrytoinnin alueellinen jakautuminen TST:n suuralueisiin perustuvat rekrytointiosuudet poikkeavat kolmanneksi eniten yliopiston vastaavista. Osuudet ovat myös muuttuneet entistä poikkeavimmiksi ensimmäisen ja viimeisen ajanjakson vertailussa, sillä ensimmäisenä ajanjaksona TST:n rekrytointiosuudet olivat kaikista yhdenmukaisimmat yliopiston kanssa. Tiedekunnan rekrytointimäärien kehitys näkyy selkeästi myös eri alueiden rekrytointiosuuksissa; rekrytointimäärät ovat kasvaneet aina vuosiin 2001-2005 asti, jonka jälkeen rekrytointimäärät ovat vähentyneet. Tämä näkyy erityisesti Pohjois- Pohjanmaan sekä naapurimaakuntien rekrytoinnin kehityksessä (Kuva 51).TST:n rekrytointi on keskittynyt kaikista tiedekunnista eniten Pohjois-Pohjanmaalle. Maakunnan merkitys on ollut hallitseva TST:n vuosien 1981 2015 rekrytoinnista

95 Oulu P-Pohjanmaa (ilman Oulua) Naapurimaakunnat Muut maakunnat Uusimaa 2011-2015 49 13 26 8 4 2006-2010 48 15 28 5 3 2001-2005 40 21 32 5 2 1996-2000 38 20 32 8 2 1991-1995 29 21 34 12 4 1986-1990 27 24 36 11 1 1981-1985 26 23 38 12 1 Kuva 50. Tieto- ja sähkötekniikan tiedekunnan rekrytointiosuuksien jakautuminen suuralueittain vuosina 1981 2015. 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 1000 900 800 700 600 500 400 300 200 Oulu Naapurimaakunnat Pohjois-Pohjanmaa (ilman Oulun seutua) Muut maakunnat Uusimaa Oulun kehyskunnat 100 0 1981-1985 1986-1990 1991-1995 1996-2000 2001-2005 2006-2010 2011-2015 Kuva 51. Rekrytointimäärien kehitys suuralueittain sekä tarkemmin Pohjois-Pohjanmaan rekrytoinnin alueellinen jakautuminen vuosina 1981 2015.

96 Alueelta rekrytoitiin lähes puolet (49 %) tiedekuntaan hyväksytyistä opiskelijoista ensimmäisenä ajanjaksona ja osuus on kasvanut melko tasaisesti viimeiseen ajanjaksoon (Kuva 50). Vuosina 2011 2015 yli 60 prosenttia TST:aan rekrytoiduista opiskelijoista oli kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta. Rekrytointimäärät maakunnasta ovat kasvaneet tiedekunnassa selkeästi enemmän suhteessa yliopistoon, ja viimeisenä ajanjaksona ero tiedekunnan ja yliopiston välillä on kasvanut. Oulun osuus korostuu tiedekunnan rekrytoinnissa yliopiston tilannetta enemmän. Pohjois-Pohjanmaan rekrytoinnin kehitystä mukaillen rekrytointimäärät ovat kasvaneet Oulusta suhteellisesti voimakkaammin kuin yliopistossa; viimeisenä ajanjaksona Oulun osuus TST:n rekrytoinnista on kaikista tiedekunnista suurin. Tiedekunnan rekrytoinnin kehitys Pohjois-Pohjanmaalta on muuttunut entistä keskittyneemmäksi kuin yliopistossa keskimäärin; tiedekunnan rekrytointi on kasvanut enemmän Oulun lähikunnista ja vähentynyt enemmän Pohjois-Pohjanmaan muista kunnista. Samoin myös Pohjois- Pohjanmaan rekrytointikuntien lukumäärä on supistunut kahdella kunnalla, kun yliopistossa kuntien lukumäärä on lisääntynyt yhdellä(kuva 52). Oulu Oulun kehyskunnat Muut kunnat 2011-2015 79 9 13 2006-2010 76 8 16 2001-2005 66 7 27 1996-2000 65 10 25 1991-1995 58 8 34 1986-1990 53 11 36 1981-1985 54 9 37 Kuva 52. Oulun ja Oulun kehyskuntien osuus Pohjois-Pohjanmaan rekrytointimääristä vuosina 1981 2015. 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

97 Pohjois-Pohjanmaan naapurimaakuntien keskimääräinen osuus tiedekunnan rekrytoinnista vastaa yliopiston tilannetta. Alueen rekrytoinnin kehitys tiedekunnassa on kuitenkin selkeästi positiivisempaa kuin yliopistossa keskimäärin, ja viimeisenä ajanjaksona alueen osuus oli hieman suurempi kuin yliopistossa. Rekrytointimäärät alueelta ovat kasvaneet neljänneksellä, kun yliopistossa kasvu jää vain yhteen prosenttiin. Rekrytointimäärien kasvusta huolimatta alueen osuus on pudonnut ensimmäisen javiimeisen ajanjakson vertailussa; kasvu on ollut niin paljon voimakkaampaa Pohjois-Pohjanmaalla ja Uudellamaalla, että naapurimaakuntien osuus on pienentynyt TST:n rekrytoinnista. Myös rekrytointikuntien lukumäärä alueelta on vähentynyt enemmän kuin yliopistossa keskimäärin. Rekrytointi on muuttunut entistä keskittyneempään suuntaan myös naapurimaakunnissa; rekrytoitujen opiskelijoiden määrä alueelta on kasvanut, mutta rekrytointikuntien lukumäärä on supistunut. Naapurimaakuntien rekrytointimäärien muutokset vastaavat vaihtelevasti yliopiston muutoksia. Rekrytointimäärät eivät ole vähentyneet Kainuusta ollenkaan kuten yliopiston tilanne antaisi olettaa. Kainuun osuus TST:n rekrytoinnista on suurempi kuin yliopistossa keskimäärin, ainoastaan KTK:ssa maakunnan osuus on suurempi. Tiedekunnan rekrytoinnissa suuralueen muiden maakuntien osuus jää selkeästi pienemmäksi kuin yliopistossa. Tiedekuntakohtaisessa vertailussa alueen osuus on kaikista pienin TST:ssä. Myös rekrytoinnin kehitys alueelta jää hieman vaatimattomammaksi kuin yliopistossa keskimäärin; rekrytointimäärät ovat kasvaneet suhteellisesti vähemmän kuin yliopistossa. Rekrytointikuntien lukumäärä on myös poikkeuksellisesti supistunut alueelta yhdeksällä kunnalla, kun yliopistossa maakuntien rekrytointialue on laajentunut. Samoin alueen kaikkien maakuntien osuudet jäävät yliopiston tilannetta pienemmäksi. Tiedekuntakohtaisessa vertailussa Pirkanmaan, Varsinais-Suomen, Satakunnan, Kanta- sekä Päijät-Hämeen rekrytointiosuudet jäävät kaikista pienimmiksi TST:ssa. Uudenmaan keskimääräinen osuus TST:ssä on kaikista tiedekunnista pienin. Rekrytointimäärät alueelta ovat olleet pieniä; vaikka rekrytointimäärät ovat yli viisinkertaistuneet, tästä huolimatta ero yliopiston tilanteeseen on kuitenkin kasvanut. Uudenmaan osuus TST:n rekrytoinnissa on kasvanut ensimmäisen ajanjakson reilusta prosentista viimeisen ajanjakson lähes neljään prosenttiin. Rekrytointimäärät ovat

98 nousseet maakunnassa kolmanneksi eniten, mikä on nostanut Uudenmaan maakunnittaisessa vertailussa neljänneksi suurimmaksi maakunnaksi vuonna 2011 2015. (Tarkemmat tiedot ks. Liite 16) Oulun yliopiston kauppakorkeakoulu (OyKKK) OyKKK:n vuosien 1981 2015 rekrytointialue koostuu yhteensä 188 kunnasta ja kattaa siis 60 prosenttia kaikista Suomen kunnista (Kuva 53). Tiedekunnittaisessa vertailussa OyKKK:n sekä rekrytointimäärät että rekrytointikuntien lukumäärät ovat kasvaneet kaikista eniten. Tiedekunnan rekrytointimäärät ovat kasvaneet yli tuhannella opiskelijalla ja samalla myös rekrytointikuntien määrä on kasvanut yli sadalla kunnalla Kuva 53 Oulun yliopiston Kauppakorkeakoulun vuosien 1981 2015 sekä suhteellisiin rekrytointiosuuksiin että absoluuttisiin rekrytointimääriin perustuvat rekrytointialueet.

99 ensimmäisen ja viimeisen ajanjakson vertailussa. Viimeisenä ajanjaksona OyKKK:n rekrytointialue oli kaikista tiedekunnista viidenneksi laajin. Vuosina 2011 2015 tiedekunnan rekrytointialue peitti 40 prosenttia kaikista Suomen kunnista, kun vastaava osuus oli vuosina 1981 1985 vain 8 prosenttia (Kuva 54). Suurimmat rekrytointikunnat OyKKK:n vuosien 1981 2015 rekrytointikuntien osuudet poikkeavat toiseksi eniten yliopiston tilanteesta. Suurten rekrytointikuntien osuus korostuu OyKKK:n rekrytoinnissa, ja tiedekunnan rekrytointi onkin keskittynyt kaikista tiedekunnista eniten yliopiston suurimpiin rekrytointikuntiin (Taulukko 23). Tiedekunnan rekrytointi on keskittynyt Suomen suurimpiin kuntiin ja maakuntakeskuksiin enemmän kuin yliopistossa keskimäärin. Kahdestakymmenestä tiedekunnan suurimmasta rekrytointikunnasta puolet ovat maakuntansa keskuskaupunkeja. Tiedekunnan kehityssuuntana on selkeästi suurten kaupunkien painottuminen rekrytoinnissa: viimeisenä ajanjaksona tiedekunnan suurimmista rekrytointikunnista lähes puolet sijaitsi suuralueen etelänpuoleisissa maakunnissa. Tiedekunnan kahdenkymmenen kunnan joukossa ovat yliopiston tilanteesta poiketen Turku, Vaasa, Vantaa ja Ii. Rekrytointiosuudet ovat selkeästi yliopiston tilannetta suuremmat muun muassa pääkaupunkiseudun kunnista kuten Helsingistä, Espoosta, Vantaalta ja Nurmijärveltä. Myös muut suuret kaupungit kuten esimerkiksi Tampere, Turku ja Lahti korostuvat rekrytoinnissa yliopiston tilannetta enemmän. Muihin tiedekuntiin verrattuna joustavan suuralueen suurimpien rekrytointikuntien kuten Oulun, Kempeleen ja Rovaniemen osuudet ovat kaikista tiedekunnista suurimmat OyKKK:ssa. Tiedekunnan rekrytoinnissa joustavan suuralueen maakuntakeskusten kuten Kajaanin, Kokkolan, Kuopion ja Jyväskylän osuudet jäävät yliopiston tilannetta pienemmiksi. Rekrytointiosuudet jäävät pieniksi myös joustavan suuralueen länsiosista sillä Kokkolan lisäksi osuudet jäävät pieniksi esimerkiksi Raahesta ja Kalajoelta. Yliopiston tilanteesta poiketen Jyväskylä, Kalajoki ja Oulainen eivät kuulu kahdenkymmenen suurimman rekrytointikunnan joukkoon.

100 Taulukko 29. Oulun yliopiston Kauppakorkeakoulun suurimmat rekrytointikunnat ensimmäisenä (1981 1985) ja viimeisenä ajanjaksona (2011 2015) sekä suurimmat rekrytoinnin kunnittaiset muutokset. Suurimmat rekrytointikunnat Yhteensä 1981-1985 2011-2015 Rekrytointimäärän suurin kasvu Kunta lkm % Kunta lkm % Kunta lkm % Sija Kunta lkm Oulu 1844 43,1 Oulu 66 57,9 Oulu 364 32,4 1 Oulu 298 Rovaniemi 322 7,5 Rovaniemi 8 7,0 Helsinki 130 11,6 2 Helsinki 128 Helsinki 230 5,4 Kajaani 6 5,3 Rovaniemi 83 7,4 3 Rovaniemi 75 Espoo 122 2,9 Kuusamo 4 3,5 Espoo 70 6,2 4 Espoo 70 Kempele 106 2,5 Kempele 3 2,6 Tampere 44 3,9 5 Tampere 44 Kajaani 102 2,4 Kemi 3 2,6 Kempele 23 2,0 6 Vantaa 22 Tornio 91 2,1 Pudasjärvi 3 2,6 Turku 22 2,0 7 Turku 22 Tampere 90 2,1 Helsinki 2 1,8 Vantaa 22 2,0 8 Kempele 20 Kemi 82 1,9 Raahe 2 1,8 Kajaani 17 1,5 9 Seinäjoki 15 Raahe 82 1,9 Pori 2 1,8 Tornio/ 15 1,3 10 Lahti 14 Seinäjoki Yhteensä 4277 100 114 100 1125 100 1011 Kuva 54. Oulun yliopiston Kauppakorkeakoulun vuosien 1981 1985 sekä 2011 2015 rekrytointialueet.

101 Rekrytointialueen muutokset Tiedekunnan positiivisimmat rekrytointikunnat ovat lähes täysin yhdenmukaiset yliopiston tilanteen kanssa; rekrytointi on kasvanut suurista kaupungeista sekä Oulun lähikunnista (Taulukko 29). Positiivisen muutoksen keskittymänä erottuvat pääkaupunkiseudun kunnat ja rekrytointimäärät ovat kasvaneet myös suuralueen etelänpuoleisista maakuntakeskuksista. Joustavan suuralueen suurimpana rekrytoinnin kasvukeskuksena erottuu erityisesti Rovaniemi, mutta myös Oulun lähikunnat kuten Kempele ja Ii kuuluvat kahdenkymmenen eniten rekrytointiaan nostaneen kunnan joukkoon. (Liite 8) Rekrytointimäärät ovat kasvaneet lähes kaikista tiedekunnan rekrytointikunnista, sillä ainoastaan viidestä kunnasta rekrytointimäärä on supistunut yhdellä opiskelijalla. Rekrytointimäärä on vähentynyt tai ei ole kasvanut ollenkaan 67 kunnassa, ja nämä kunnat ovat sijoittuneet hyvin tasaisesti rekrytointialueelle. Selväpiirteisiä alueellisia negatiivisia ja neutraaleja muutoksia tiedekunnalla ei ole, sillä noin puolet näistä kunnista sijaitsee yliopiston joustavalla suuralueella ja toiset puolet alueen ulkopuolella. Rekrytoinnin alueellinen jakautuminen OyKKK:n suuralueisiin perustuvat rekrytointiosuudet poikkeavat toiseksi eniten yliopiston vastaavista. Osuudet ovat kuitenkin muuttuneet entistä yhdenmukaisemmiksi suhteessa yliopiston tilanteeseen. Koska tiedekunnan rekrytointimäärät jäivät hyvin pieniksi ensimmäisenä ajanjaksona, vertailu muihin tiedekuntiin ja yliopiston kokonaistilanteeseen tehdään pääosin viimeisen ajanjakson tilanteen perusteella. OyKKK:n rekrytointi on painottunut yliopiston joustavalle suuralueelle aina ajanjaksoon 2001 2005 saakka, jolloin alueelta oli kotoisin keskimäärin 90 prosenttia kaikista tiedekuntaan hyväksytyistä opiskelijoista. Tämän jälkeen rekrytointi on lisääntynyt suuralueen muista maakunnista, erityisesti Uudeltamaalta(Kuva 55). Pohjois-Pohjanmaan osuus on vähentynyt ensimmäisen ajanjakson 73 prosentista viimeisen ajanjakson 41 prosenttiin. Samoin myös Oulun osuus on vähentynyt tiedekunnan rekrytoinnissa.

102 Oulu P-Pohjanmaa (ilman Oulua) Naapurimaakunnat Muut maakunnat Uusimaa 2011-2015 32 8 18 18 24 2006-2010 41 12 23 12 12 2001-2005 49 15 26 6 4 1996-2000 52 16 23 6 3 1991-1995 48 15 25 7 4 1986-1990 49 13 32 5 1 1981-1985 58 15 21 4 2 Kuva 55. Oulun yliopiston Kauppakorkeakoulun rekrytointiosuuksien jakautuminen suuralueittain vuosina 1981 2015. 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % OyKKK:n rekrytointi eroaa monellakin tapaa yliopiston yleisestä rekrytoinnin kehityssuunnasta, sillä rekrytoinnin osuus on kasvanut eniten erityisesti suuralueen eteläisistä rekrytointimaakunnista. Erityisesti Uudenmaan asema on hyvin korostunut verrattuna yliopiston keskimääräiseen tilanteeseen. Samalla myös Pohjois-Pohjanmaan ja Oulun osuus rekrytoinnista on pudonnut, mikä on päinvastainen kehityssuunta verrattuna muihin tiedekuntiin. Toinen mielenkiintoinen ero on, että yliopiston tilanteesta poiketen OyKKK:uun on rekrytoitu enemmän opiskelijoita muista maakunnista kuin Pohjois-Pohjanmaan naapurimaakunnista viimeisenä ajanjaksona (Kuva 56). Tiedekunnan rekrytointialue on muuttunut suuren rekrytointimäärän lisäyksen myötä alueellisesta entistä valtakunnallisemmaksi. Pohjois-Pohjanmaan sekä Oulun osuus tiedekunnan rekrytoinnista on muuttunut oleellisesti ensimmäisestä viimeiseen ajanjaksoon. Vielä ensimmäisenä ajanjaksona sekä Oulun että Pohjois-Pohjanmaan osuus OyKKK:n rekrytoinnista oli kaikista tiedekunnista suurin. Kuitenkin viimeisenä ajanjaksona Pohjois-Pohjanmaan osuus OyKKK:ssa on heti ArkTK:n jälkeen pienin. Samoin myös Oulun merkitys on

103 600 Oulu 500 400 300 Naapurimaakunnat Pohjois-Pohjanmaa (ilman Oulun seutua) Muut maakunnat 200 100 Uusimaa Oulun kehyskunnat 0 1981-1985 1986-1990 1991-1995 1996-2000 2001-2005 2006-2010 2011-2015 Kuva 56. Rekrytointimäärien kehitys suuralueittain sekä tarkemmin Pohjois-Pohjanmaan rekrytoinnin alueellinen jakautuminen vuosina 1981 2015. pienentynyt ja alueen osuus on kaikista tiedekunnista kolmanneksi pienin viimeisenä ajanjaksona. Oulun osuus Pohjois-Pohjanmaan rekrytoinnista on ollut pysyvästi hallitsevaa; maakunnan rekrytoinnista lähes 80 prosenttia on keskittynyt Ouluun (Kuva 57). Rekrytointimäärät ovat kasvaneet Oulun kehyskunnista suhteellisesti enemmän kuin muista Pohjois-Pohjanmaan kunnista. Maakunnan muiden kuntien osuus OyKKK:n rekrytoinnista on selkeästi pienempi kuin yliopistossa keskimäärin. Pohjois-Pohjanmaan naapurimaakuntien osuus jää tiedekunnassa selkeästi pienemmäksi kuin yliopistossa keskimäärin. Viimeisenä ajanjaksona alueen osuus OyKKK:n rekrytoinnista on toiseksi pienin verrattuna muihin tiedekuntiin. Rekrytointimäärien kasvu on suhteellisesti suurempaa suuralueen muista maakunnista ja Uudeltamaalta. Samoin myös naapurimaakuntien rekrytointialue viimeisenä ajanjaksona on tiedekuntakohtaisessa vertailussa neljänneksi suppein. OyKKK:n rekrytointiosuudet kaikista alueen maakunnista jää alle yliopiston keskiarvon viimeisenä ajanjaksona. Missään muussa tiedekunnassa Keski-Pohjanmaan, Keski-Suomen ja Pohjois- Savon osuudet eivät ole yhtä pienet kuin OyKKK:ssa. Samoin Kainuun osuus OyKKK:n rekrytoinnista on lähes pienin verrattuna muihin tiedekuntiin, ainoastaan ArkTK:ssa osuus on pienempi.

104 Oulu Oulun kehyskunnat Muut kunnat 2011-2015 80 9 11 2006-2010 78 9 14 2001-2005 77 9 14 1996-2000 77 7 16 1991-1995 76 8 15 1986-1990 79 4 18 1981-1985 80 4 17 Kuva 57. Oulun ja Oulun kehyskuntien osuus Pohjois-Pohjanmaan rekrytointimääristä vuosina 1981 2015. 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Tiedekunnan rekrytoinnissa korostuvat joustavan suuralueen ulkopuolelle jäävät maakunnat selkeästi yliopiston tilannetta enemmän viimeisenä ajanjaksona. Tiedekunnittaisessa vertailussa alueen osuus on kolmanneksi suurin OyKKK:ssa viimeisenä ajanjaksona. Alueen rekrytointikuntien lukumäärä on laajentunut poikkeuksellisen paljon, yhteensä 52 kunnalla. Vuosina 2011 2015 maakuntien rekrytointialue OyKKK:ssa oli tiedekunnista heti LuTK:n jälkeen laajin. Pirkanmaa ja Varsinais-Suomi korostuvat OyKKK:n viimeisen ajanjakson rekrytoinnissa, kun taas Etelä-Pohjanmaan osuus jää hieman alle yliopiston keskimääräisen osuuden. Pirkanmaan osuus OyKKK:n rekrytoinnista on suurempi kuin missään muussa tiedekunnassa ja Varsinais-Suomen osuus toiseksi suurin. Poikkeuksellista yliopiston tilanteeseen on myös, että viimeisenä ajanjaksona Etelä-Pohjanmaa jää vasta alueen kolmanneksi suurimmaksi rekrytointimaakunnaksi. Rekrytointimäärät OyKKK:ssa ovat kasvaneet ylivoimaisesti eniten Uudeltamaalta. Alueen keskimääräinen osuus tiedekunnan rekrytoinnista on viimeisenä ajanjaksona heti ArkTK:n jälkeen suurin. Maakunnan rekrytoinnin osuus on kasvanut ensimmäisen ajanjakson vajaasta kahdesta prosentista viimeisen ajanjakson 24

105 prosenttiin. Rekrytointimäärät ovat yli satakertaistuneet alueelta ja myös rekrytointialue on kasvanut 12 kunnalla; ensimmäisenä ajanjaksona ainoastaan Helsingistä rekrytoitiin opiskelijoita OyKKK:uun, kun viimeisenä ajanjaksona puolet alueen kunnista kuului tiedekunnan rekrytointialueeseen. OyKKK:n rekrytointikuntien määrä maakunnasta on kasvanut lähes suurimmaksi verrattuna muihin tiedekuntiin, ainoastaan LuTK:n rekrytointikuntien lukumäärä Uudeltamaalta on suurempi. (Tarkemmat tiedot ks. Liite 16) Lääketieteellinen tiedekunta (LTK) LKT:n vuosien 1981 2015 rekrytointialue koostuu yhteensä 248 kunnasta ja kattaa siis 79 prosenttia kaikista Suomen kunnista (Kuva 58). Tiedekuntakohtaisessa vertailussa Kuva 58. Lääketieteellisen tiedekunnan vuosien 1981 2015 sekä suhteellisiin rekrytointiosuuksiin että absoluuttisiin rekrytointimääriin perustuvat rekrytointialueet.

106 LTK:n rekrytointialue on neljänneksi laajin. Tiedekunnan rekrytointimäärät ovat kasvaneet yli puolella (55 %), mutta rekrytointialue on laajentunut vain yhdellä kunnalla ensimmäisen ja viimeisen ajanjakson vertailussa. LKT:n vuosien 1981 1985 ja 2011 2015 rekrytointialueet peittivät noin 40 prosenttia Suomen kunnista. Tiedekunnassa on ollut keskimäärin 147 rekrytointikuntaa ajanjaksoittain, mikä on yli 20 kuntaa enemmän kuin ensimmäisenä ja viimeisenä ajanjaksona, joten ajanjaksojen keskiarvoon verrattuna tiedekunnan rekrytointialueen voidaan katsoa supistuneen. Suurimmat rekrytointikunnat LTK:n vuosien 1981 2015 rekrytointikuntien osuudet vastaavat neljänneksi parhaiten yliopiston tilannetta. Tiedekunnan rekrytoinnissa korostuvat Suomen suurimmat kunnat yliopiston kokonaistilannetta enemmän. Kahdestakymmenestä suurimmasta rekrytointikunnasta yli puolet toimii maakuntansa keskuskaupunkina ja kaikki loput sijaitsevat yliopiston joustavalla suuralueella. Suurten kaupunkien kuten Helsingin, Espoon, Kokkolan, Tampereen ja Seinäjoen keskimääräiset osuudet LTK:n rekrytoinnista ovat suuremmat kuin yliopistossa keskimäärin (Taulukko 23). Rekrytointi on ollut tasaisen suurta erityisesti Seinäjoelta, joka on pysynyt kymmenen suurimman rekrytointikunnan joukossa ensimmäisenä sekä viimeisenä ajanjaksona. Yliopiston tilanteesta poiketen myös Vaasa ja Turku kuuluvat LTK:n kahdenkymmenen suurimman rekrytointikunnan joukkoon. Helsingin rekrytointiosuus poikkeaa kaikista eniten yliopiston vastaavasta, ja muihin tiedekuntiin verrattuna osuus on kolmanneksi suurin LTK:ssa. Helsingin osuus on poikkeuksellisesti lähes yhtä suuri Rovaniemen kanssa: rekrytointimäärät eroavat vain yhdellä opiskelijalla (Taulukko 30). LTK:n rekrytointiosuudet ovat jääneet yliopiston tilanteesta pienemmiksi erityisesti joustavan suuralueen kunnista. Kaikista eniten osuudet eroavat Oulusta, Kajaanista, Raahesta ja Torniosta. Rekrytointiosuus on jäänyt pienemmäksi myös Kalajoelta ja Iisalmesta, jotka yliopiston tilanteesta poiketen eivät kuulu tiedekunnan kahdenkymmenen suurimman kunnan joukkoon. Samoin yliopiston tilanteesta poiketen Tornio ja Raahe eivät kumpikaan ole tiedekunnan kymmenen suurimman tiedekunnan joukossa.

107 Taulukko 30. Lääketieteellisen tiedekunnan suurimmat rekrytointikunnat ensimmäisenä (1981 1985) ja viimeisenä ajanjaksona (2011 2015) sekä suurimmat rekrytoinnin kunnittaiset muutokset. Suurimmat rekrytointikunnat Yhteensä 1981-1985 2011-2015 Rekrytointimäärän suurin muutos Kunta lkm % Kunta lkm % Kunta lkm % Sija Kunta lkm Oulu 2255 31,5 Oulu 213 31,2 Oulu 326 30,9 1 Oulu 113 Rovaniemi 362 5,1 Rovaniemi 27 4,0 Helsinki 93 8,8 2 Helsinki 80 Helsinki 361 5,0 Kajaani 20 2,9 Rovaniemi 52 4,9 3 Espoo 31 Kajaani 236 3,3 Kemi 20 2,9 Kokkola 35 3,3 4 Tampere 27 Kokkola 202 2,8 Kokkola 17 2,5 Espoo 34 3,2 5 Rovaniemi 25 Espoo 142 2,0 Seinäjoki 16 2,3 Tampere 33 3,1.. Tampere 125 1,7 Kemijärvi 15 2,2 Seinäjoki 27 2,6 244 Paltamo -5 Seinäjoki 125 1,7 Raahe 14 2,0 Kajaani 22 2,1 245 Ranua -5 Kemi 121 1,7 Helsinki 13 1,9 Kempele 19 1,8 246 Siikalatva -5 Kempele 119 1,7 Kuusamo 11 1,6 Vaasa/ 17 1,6 247 Kemi -10 Kuopio 248 Kemijärvi -13 Yhteensä 7151 100 683 100 1056 100 107 Kuva 59. Lääketieteellisen tiedekunnan vuosien 1981 1985 sekä 2011 2015 rekrytointialueet.

108 Rekrytointialueen muutokset Rekrytointimäärien muutokset vastaavat pääosin yliopiston tilannetta: rekrytointi on kasvanut Suomen suurimmista kaupungeista ja vähentynyt joustaan suuralueen kunnista. Merkittävin ero tiedekunnan ja yliopiston tilanteen välillä näkyy Kemissä, joka on tiedekunnan toiseksi negatiivisin kunta, kun taas yliopiston kokonaistilanteessa kunnan rekrytointimäärät ovat kasvaneet. Oulun jälkeen rekrytointimäärät ovat kasvaneet eniten Helsingistä, josta rekrytointimäärät ovat nousseet jopa seitsenkertaisesti. Suuren kasvun myötä Helsinki on noussut vuosina 2011 2015 toiseksi suurimmaksi rekrytointikunnaksi. Viimeisenä ajanjaksona Helsingin osuus tiedekunnan rekrytoinnista on lähes yhdeksän prosenttia, kun yliopiston vastaava osuus jää noin neljään prosenttiin. Rekrytointimäärät ovat kasvaneet voimakkaammin myös Kuopiosta; tiedekunnassa kunnan rekrytointimäärät ovat kasvaneet kuudenneksi eniten, kun taas yliopiston tilanteessa kunta jää kahdenkymmenen positiivisimman kunnan joukosta.(kuva 59; Liite 7) Rekrytoinnin alueellinen jakautuminen LTK:n suuralueisiin perustuvat rekrytointiosuudet poikkeavat keskimäärin neljänneksi eniten yliopiston vastaavista. Osuudet kuitenkin vaihtelevat eri ajanjaksoina, ja viimeisenä ajanjaksona tiedekunnan osuuksien keskipoikkeama oli jopa hieman kasvanut ensimmäisestä ajanjaksosta. Pohjois-Pohjanmaan merkitys tiedekunnan rekrytoinnissa on selkeästi pienempi kuin yliopistossa keskimäärin. Tiedekunnittaisessa vertailussa LTK:n rekrytointi on keskittynyt toiseksi vähiten Pohjois-Pohjanmaalle. Vain 45 prosenttia tiedekuntaan vuosina 1981 2015 rekrytoiduista opiskelijoista on kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta, kun yliopiston osuus on yli puolet (50 %). Pohjois-Pohjanmaan osuus LTK:n rekrytoinnista on pienentynyt ensimmäisestä ajanjaksosta viimeiseen ajanjaksoon, vaikka Pohjois- Pohjanmaan rekrytointimäärät kasvoivat yli kolmanneksella (37 %) (Kuva 60;Kuva 61). Kasvu jää kuitenkin pieneksi verrattuna muihin maakuntiin. Rekrytoinnin kehitys Oulusta vastaa Pohjois-Pohjanmaan tilannetta; Oulun osuus on pienentynyt ensimmäisestä viimeiseen ajanjaksoon ja myös rekrytointimäärän kasvu jää pienemmäksi suhteessa yliopiston vastaavaan muutoksen.

109 Oulu P-Pohjanmaa (ilman Oulua) Naapurimaakunnat Muut maakunnat Uusimaa 2011-2015 31 12 23 20 15 2006-2010 33 13 26 16 12 2001-2005 32 16 28 16 8 1996-2000 33 12 28 20 7 1991-1995 31 13 31 18 8 1986-1990 29 15 32 16 8 1981-1985 31 17 33 15 4 Kuva 60. Lääketieteellisen tiedekunnan rekrytointiosuuksien jakautuminen suuralueittain vuosina 1981 2015. 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 450 400 350 300 250 200 150 100 Oulu Naapurimaakunnat Pohjois-Pohjanmaa (ilman Oulun seutua) Muut maakunnat Uusimaa Oulun kehyskunnat 50 0 1981-1985 1986-1990 1991-1995 1996-2000 2001-2005 2006-2010 2011-2015 Kuva 61. Rekrytointimäärien kehitys suuralueittain sekä tarkemmin Pohjois-Pohjanmaan rekrytoinnin alueellinen jakautuminen vuosina 1981 2015.

110 Rekrytointi Pohjois-Pohjanmaalta on keskittynyt lähes kaikkina ajanjaksoina yliopiston tilannetta voimakkaammin Ouluun. Viimeisenä ajanjaksona ero on kuitenkin tasoittunut tiedekunnan ja yliopiston välillä. Rekrytointi Oulun seudulta ja samoin Oulun seudun ulkopuolelle jäävältä alueelta vastaa yliopiston tilannetta; rekrytointi on kasvanut Oulun kehyskunnista ja vähentynyt Pohjois-Pohjanmaan muista kunnista.(kuva 62) Pohjois-Pohjanmaan naapurimaakuntien keskimääräinen osuus LTK:n rekrytoinnista jää hieman yliopiston tilannetta pienemmäksi. Rekrytointimäärät ovat kuitenkin kasvaneet alueen kunnista seitsemällä prosentilla, mikä on kaventanut tiedekunnan ja yliopiston välistä eroa. Rekrytointimäärän positiivisesta muutoksesta huolimatta naapurimaakuntien rekrytointialue on supistunut kymmenellä kunnalla, mikä on hieman negatiivisempi muutos verrattuna yliopiston kokonaistilanteeseen. Naapurimaakuntien rekrytointimäärien muutokset vastaavat vaihtelevasti yliopiston muutoksia. Rekrytointiosuudet jäävät pieniksi lähes kaikista alueen maakunnista paitsi Keski-Pohjanmaalta, jonka osuus on kaikista tiedekunnista toiseksi suurin LTK:ssa; maakunnasta on rekrytoitu neljä prosenttia tiedekuntaan vuosina 1981 2015 rekrytoiduista opiskelijoista. Yliopiston tilanteesta poiketen rekrytointimäärät. Oulu Oulun kehyskunnat Muut kunnat 2011-2015 72 9 19 2006-2010 72 9 19 2001-2005 67 12 21 1996-2000 73 7 20 1991-1995 70 6 24 1986-1990 67 9 25 1981-1985 64 8 27 Kuva 62. Oulun ja Oulun kehyskuntien osuus Pohjois-Pohjanmaan rekrytointimääristä vuosina 1981 2015. 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

111 ovat kasvaneet eniten Pohjois-Savosta, josta rekrytointi on kasvanut lähinnä maakunnan keskuskaupungista Kuopiosta. Rekrytointimäärät eivät kuitenkaan ole kasvaneet Lapista, kuten yliopiston tilanne antaisi olettaa. Myös Kainuun vähäiset rekrytointiosuudet viimeisenä ajanjaksona poikkeavat yliopiston tilanteesta: Kainuu on pudonnut seitsemänneksi suurimmaksi rekrytointimaakunnaksi, kun yliopistossa maakunta on neljännellä sijalla. Tiedekunnan rekrytointi on keskittynyt enemmän suuralueen muihin maakuntiin kuin yliopistossa keskimäärin. Tiedekuntakohtaisessa vertailussa alueen osuus on kolmanneksi suurin LTK:ssa. Suualueen rekrytoinnin kehitys on ollut selkeästi positiivisempaa kuin yliopiston kokonaistilanteessa: rekrytointimäärät ovat kaksinkertaistuneet, ja samalla alueen osuus LTK:n rekrytoinnista on noussut lähes kahteenkymmeneen prosenttiin. Alueen rekrytointikuntien lukumäärät ovat kasvaneet melkein yhtä paljon kuin yliopistossa keskimäärin. Merkittävin muutos on tapahtunut Kanta-Hämeessä, josta ei ensimmäisenä ajanjaksona tullut yhtäkään opiskelijaa opiskelemaan LTK:n tiedekuntaan, mutta viimeisenä ajanjaksona rekrytoituja tuli yhteensä neljästä maakunnan kunnasta. Alueen maakunnista korostuu erityisesti Länsi- Suomen maakunnat. Tiedekuntakohtaisessa vertailussa Pohjanmaan keskimääräinen osuus on suurin sekä Etelä-Pohjanmaan ja Pirkanmaan osuudet toiseksi suurimmat LTK:ssa. Uudenmaan osuus on korostunut tiedekunnan rekrytoinnissa yliopistoa voimakkaammin kaikkina ajanjaksoina. Muihin tiedekuntiin verrattuna maakunnan osuus on kolmanneksi suurin LTK:ssa. Rekrytointimäärät ovat kasvaneet tiedekunnassa suhteellisesti enemmän kuin yliopistossa keskimäärin. Rekrytointimäärät ovat kasvaneet Uudellamaalla kaikista maakunnista eniten, sillä alueen rekrytointimäärät ovat yli viisinkertaistuneet. Samalla Uudenmaan osuus LTK:n rekrytoinnissa on kasvanut ensimmäisen ajanjakson neljästä prosentista viimeisen ajanjakson 15 prosenttiin. Rekrytointimäärien suuri kasvu on nostanut Uudenmaan maakuntakohtaisessa vertailussa Lapin ohi toiseksi suurimmaksi maakunnaksi vuosina 2011 2015, kun yliopiston kokonaistilanteessa näiden maakuntien sijoitukset ovat päinvastaiset. (Tarkemmat tiedot ks. Liite 16)

112 Arkkitehtuurin tiedekunta (ArkTK) ArkTK:n vuosien 1981 2015 rekrytointialue koostuu yhteensä 178 kunnasta ja kattaa siis 57 prosenttia kaikista Suomen kunnista(kuva 63). Tiedekunnittaisessa vertailussa ArkTK:n rekrytointialue sekä myös rekrytointimäärät ovat kolmanneksi pienimmät. Rekrytointimäärät ovat pysyneet kaikista tiedekunnista tasaisimpina ArkTK:ssa. Tiedekunnan rekrytointimäärien muutos sekä keskihajonta jäävät pieniksi; rekrytointimäärät eroavat ensimmäisen ja viimeisen ajanjakson vertailussa vain kuudella opiskelijalla. Tästä huolimatta rekrytointialue on kuitenkin supistunut 10 kunnalla. Vuosina 1981 1985 ArkTK:n rekrytointialueeseen kuului 21 prosenttia Suomen kaikista kunnista, kun taas vuosien 2011 2015 vastaava osuus jäi vain 18 prosenttiin(kuva 64). Kuva 63. Arkkitehtuurin tiedekunnan vuosien 1981 2015 sekä suhteellisiin rekrytointiosuuksiin että absoluuttisiin rekrytointimääriin perustuvat rekrytointialueet.

113 Rekrytointikuntien osuudet ja muutokset ArkTK:n vuosien 1981 2015 rekrytointikuntien osuudet poikkeavat kaikista eniten yliopiston tilanteesta. Suurten rekrytointikuntien osuus korostuu ArkTK:n rekrytoinnissa, vaikkakin Oulun osuus tiedekunnan rekrytoinnista jää kaikista tiedekunnista pienimmäksi. Kun Oulua ei huomioida, tiedekunnan rekrytointi on keskittynyt kaikista tiedekunnista eniten yliopiston suurimpiin rekrytointikuntiin (Taulukko 23). ArkTK:n rekrytoinnissa korostuu Suomen suurimmat kunnat ja maakuntakeskukset; kymmenestä vuosien 1981 2015 suurimmasta kunnasta kaikki paitsi Vantaa ja Espoo ovat maakuntansa keskuskaupunkeja (Taulukko 31). Suuren kaupunkien kuten Helsingin, Espoon, Tampereen ja Jyväskylän rekrytointiosuudet ovat kaikista tiedekunnista suurimmat ArkTK:ssa. Edellisten lisäksi rekrytointiosuudet ovat selkeästi yliopiston tilannetta suuremmat myös muun muassa Turusta, Vantaalta, Joensuusta, Lahdesta, Porista ja Kaarinasta. Yliopiston tilanteesta poiketen myös Vaasa kuuluu kahdenkymmenen suurimman rekrytointikunnan joukkoon. Kuitenkin Seinäjoen tilanne poikkeaa muista tiedekunnista; kunnan rekrytointiosuus jää yliopiston tilannetta selkeästi pienemmäksi eikä kuulu kahdenkymmenen suurimman rekrytointikunnan joukkoon. Tiedekunnan rekrytointiosuudet jäävät pieniksi erityisesti joustavan suuralueen kunnista. Ainoastaan alueen maakuntakeskukset Rovaniemi, Kajaani, Kuopio ja Jyväskylä kuuluvat kymmenen suurimman kunnan joukkoon. Näistä ainoastaan Jyväskylän ja Kuopion osuudet ovat yliopiston vastaavia suuremmat. Missään muussa tiedekunnassa muun muassa Oulun, Kajaanin, Raahen, Tornion ja Kemin rekrytointiosuudet eivät jää yhtä pieniksi kuin ArkTK:ssa. Yliopiston tilanteesta poiketen myös joustavan suuralueen länsiosan kunnat kuten Oulainen, Raahe ja Kalajoki sekä myös Kuusamo, Keminmaa ja Iisalmi eivät ole kahdenkymmenen suurimman rekrytointikunnan joukossa. Rekrytointimäärät ovat kasvaneet eniten Oulusta, jossa rekrytointimäärät ovat kasvaneet 12 opiskelijalla. Suuriin negatiivinen muutos on tapahtunut yliopiston tilanteesta poiketen Rovaniemellä, jossa rekrytointimäärät ovat vähentyneet neljällä opiskelijalla. (Liite 9)

114 Taulukko 31. Arkkitehtuurin tiedekunnan suurimmat rekrytointikunnat ensimmäisenä (1981 1985) ja viimeisenä ajanjaksona (2011 2015) sekä suurimmat rekrytoinnin kunnittaiset muutokset. Suurimmat rekrytointikunnat Yhteensä 1981-1985 2011 2015 Rekrytointimäärän suurin muutos Kunta lkm % Kunta lkm % Kunta lkm % Sija Kunta lkm Oulu 236 19,1 Oulu 26 15,7 Oulu 38 22,1 1 Oulu 12 Helsinki 157 12,7 Helsinki 22 13,3 Helsinki 26 15,1 2 Tampere 5 Espoo 70 5,7 Espoo 13 7,8 Espoo 13 7,6 3 Helsinki 4 Rovaniemi 47 3,8 Rovaniemi 10 6,0 Tampere 7 4,1 4 Lahti 4 Tampere 41 3,3 Kuopio 5 3,0 Rovaniemi 6 3,5 5 Joensuu 3 Turku 36 2,9 Turku 4 2,4 Kuopio 5 2,9.. Kajaani 27 2,2 Järvenpää 4 2,4 Turku 5 2,9 174 Kajaani -2 Kuopio 27 2,2 Kajaani/ 3 1,8 Joensuu 5 2,9 175 Paltamo -3 Vantaa 27 2,2 Vantaa/ 3 1,8 Vantaa/ 4 2,3 176 Leppävirta -3 Jyväskylä 21 1,7 Tornio/ Lahti/ 177 Tornio -3 Paltamo/ Jyväskylä 178 Rovaniemi -4 Leppävirta Yhteensä 1235 100 166 100 172 100 6 Kuva 64. Arkkitehtuurin tiedekunnan vuosien 1981 1985 sekä 2011 2015 rekrytointialueet.

115 Rekrytoinnin alueellinen jakaantuminen ArkTK: suuralueisiin perustuvat rekrytointiosuudet ovat kaikista tiedekunnista poikkeavimmat. Tiedekunnan rekrytointi on ollut tasaisen poikkeavaa sekä ensimmäisenä että viimeisenä ajanjaksona, eikä suurta muutosta keskipoikkeamassa ole tapahtunut. Tiedekunnan rekrytointiosuudet poikkeavat yliopiston tilanteesta monellakin tapaa. Selkeästi eniten rekrytointi poikkeaa Pohjois-Pohjanmaalta, jonka osuus ArkTK:ssa jää kaikista tiedekunnista pienemmäksi sekä ensimmäisenä että viimeisenä ajanjaksona. Yliopiston kokonaistilanteeseen verrattuna tiedekunta on rekrytoinut alueelta lähes puolet vähemmän opiskelijoita; vain reilu neljännes (27 %) ArkTK:aan vuosina 1981 2015 rekrytoiduista opiskelijoista on kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta, kun yliopistossa keskimäärin puolet rekrytoiduista on kotoisin alueelta. Maakunnan osuus tiedekunnan rekrytoinnista on vaihdellut ajanjaksoittain eikä selkeää kehityssuuntaa ole havaittavissa. Kuitenkin viimeisen ajanjakson osuus on hieman vuosien 1981 2015 keskiarvoa suurempi (Kuva 65;Kuva 66). Oulu P-Pohjanmaa (ilman Oulua) Naapurimaakunnat Muut maakunnat Uusimaa 2011-2015 22 8 16 23 31 2006-2010 25 9 15 27 24 2001-2005 13 6 26 29 26 1996-2000 24 6 16 37 17 1991-1995 17 10 19 23 31 1986-1990 17 13 32 20 19 1981-1985 16 3 30 25 27 Kuva 65. Arkkitehtuurin tiedekunnan rekrytointiosuuksien jakautuminen suuralueittain vuosina 1981 2015. 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

116 70 60 50 40 30 20 Oulu Naapurimaakunnat Pohjois-Pohjanmaa (ilman Oulun seutua) Muut maakunnat Uusimaa Oulun kehyskunnat 10 0 1981-1985 1986-1990 1991-1995 1996-2000 2001-2005 2006-2010 2011-2015 Kuva 66. Rekrytointimäärien kehitys suuralueittain sekä tarkemmin Pohjois-Pohjanmaan rekrytoinnin alueellinen jakautuminen vuosina 1981 2015. Rekrytointi poikkeaa myös Oulusta, sillä missään muussa tiedekunnassa Oulun osuus ei jää yhtä alhaiseksi kuin ArkTK:ssa. Kunnan osuus tiedekunnan rekrytoinnista jää vain vajaaseen viidennekseen (19 %), kun yliopiston kokonaistilanteessa noin kolmannes on kotoisin Oulusta. Pohjois-Pohjanmaan tilannetta mukaillen myös Oulun osuus on vaihdellut eri ajanjaksoina, ja viimeisen ajanjakson osuus jää hieman keskiarvoa suuremmaksi. Tiedekunnan rekrytointi Pohjois-Pohjanmaalta on keskittynyt Ouluun enemmän kuin yliopiston kokonaistilanteessa. Kun huomioidaan pelkästään Pohjois-Pohjanmaa ilman Oulun kehyskuntia, rekrytointiosuus on yliopiston tilannetta mukaillen pienentynyt alueelta. Vaikka Oulu hallitseekin Pohjois-Pohjanmaan rekrytointia, tiedekunnan rekrytointialue Pohjois-Pohjanmaalta on kuitenkin laajentunut kuudella kunnalla. Tiedekunnan rekrytointi poikkeaa selkeästi yliopiston tilanteesta myös Pohjois- Pohjanmaan naapurimaakuntien kohdalla. ArkTK on ainoa tiedekunta, jonka rekrytointimäärät joustavalta suuralueelta jäävät etelänpuoleisia maakuntia pienemmäksi. Pohjois-Pohjanmaan naapurimaakuntien osuus ei ole missään tiedekunnassa yhtä pieni kuin ArkTK:ssa, sillä vain reilu viidennes (22 %) tiedekuntaan vuosina 1981 2015 rekrytoiduista opiskelijoista on kotoisin alueelta. Lisäksi

117 naapurimaakuntien rekrytointimäärän kehitys tiedekunnassa on negatiivisempaa kuin yliopistossa keskimäärin. Alueen merkitys tiedekunnan rekrytoinnista on supistunut ensimmäisen ja viimeisen jakson vertailussa, vaikkakin osuudet ovat vaihdelleet. Viimeisenä ajanjaksona alueen rekrytoinnin osuus oli vain 16 prosenttia, mikä jää selkeästi alle keskimääräisen osuuden. Samoin alueen rekrytointikuntien kehitys jatkaa negatiivisen muutoksen linjalla: tiedekunnan rekrytointialue on supistunut maakunnista 12 kunnalla. Alueen rekrytointikuntien lukumäärä viimeisenä ajanjaksona ei jää missään muussa tiedekunnassa yhtä alhaiseksi kuin ArkTK:ssa. Lähes kaikkien naapurimaakuntien rekrytointiosuudet poikkeavat yliopiston kokonaistilanteesta. Eniten poikkeavat Lappi ja Kainuu, joiden osuus ei jää missään tiedekunnassa yhtä alhaiseksi kuin ArkTK:ssa; esimerkiksi Kainuusta rekrytoitiin vain yksi opiskelija tiedekuntaan viimeisenä ajanjaksona. Muista maakunnista poiketen Keski-Suomella on selkeästi korostuneempi asema tiedekunnan rekrytoinnissa ja maakunnan osuus ArkTK:ssa on kaikista tiedekunnista suurin. (LIITE) Tiedekunnan rekrytoinnissa korostuu poikkeuksellisen paljon joustavan suuralueen etelänpuoleiset maakunnat, sillä alueen osuus ole missään muussa tiedekunnassa yhtä suuri kuin ArkTK:ssa. Reilu neljännes (26 %) ArkTK:aan vuosina 1981 2015 rekrytoiduista opiskelijoista on kotoisin tältä alueelta, kun yliopiston vastaava osuus jää vain 13 prosenttiin. Alueen rekrytointiosuus on vaihdellut ajanjaksoittain eikä selkeää kehityssuuntaa ole havaittavissa; sekä ensimmäisen ja viimeisen ajanjakson osuudet ovat hieman keskimääräistä pienemmät. Kuitenkin sekä rekrytoitujen opiskelijoiden että rekrytointikuntien lukumäärän kehitys alueelta on poikkeuksellista; rekrytointimäärät eivät ole kasvaneet ollenkaan ja rekrytointikuntien lukumäärä alueelta on supistunut kahdeksalla. Rekrytointiosuudet ovat yliopiston kokonaistilannetta suuremmat lähes kaikista joustavan suuralueen ulkopuolisista maakunnista. Ainoastaan Etelä-Pohjanmaan osuus jää selkeästi yliopiston vastaavaa pienemmäksi. Lisäksi Pohjanmaa ei kuulunut tiedekunnan rekrytointialueeseen ollenkaan viimeisenä ajanjaksona. Rekrytointiosuudet eivät ole missään muussa tiedekunnassa yhtä korkeat kuin ArkTK:n seuraavissa maakunnissa: Varsinais-Suomessa, Pirkanmaalla, Pohjois- ja Etelä-Karjalassa, Päijät- ja Kanta-Hämeessä, Kymenlaaksossa ja Etelä-Savossa.

118 Uudenmaan osuus ArkTK:n rekrytoinnissa on kaikista tiedekunnista suurin. Maakunnasta on kotoisin noin neljännes kaikista tiedekuntaan vuosina 1981 2015 hyväksytyistä opiskelijoista, kun yliopiston vastaava osuus jää vain viiteen prosenttiin. Alueen rekrytointiosuus on vaihdellut ajanjaksoittain eikä selkeää kehityssuuntaa ole havaittavissa; sekä ensimmäisen ja viimeisen ajanjakson osuudet ovat hieman keskimääräistä korkeammat. Keskiarvoon verrattuna alueen rekrytointimäärät ovat nousseet yhdeksällä opiskelijalla ja samalla myös rekrytointikuntien lukumäärä on kasvanut neljällä. Uusimaa oli sekä ensimmäisenä, että viimeisenä ajanjaksoina myös tiedekunnan suurin rekrytointimaakunta, mutta kaikkien ajanjaksojen yhteenlasketut rekrytointimäärät jäävät Pohjois-Pohjanmaan rekrytointia pienemmäksi. (Tarkemmat tiedot ks. Liite 16) Kaivainnaisalan tiedekunta (KaTK) KaTK:n vuosien 1981 2015 rekrytointialue koostuu yhteensä 129 kunnasta ja kattaa siis 41 prosenttia kaikista Suomen kunnista (Kuva 67). Tiedekunnittaisessa vertailussa KaTK:n rekrytointialue sekä myös rekrytointimäärät ovat toiseksi pienimmät. Tiedekunta on lähes kolminkertaistanut rekrytointimääränsä ensimmäisestä ajanjaksosta viimeisimpään, ja samalla myös rekrytointikuntien määrä on kasvanut yli 30 kunnalla. Tiedekunnan rekrytointialue on laajentunut OyKKK:n jälkeen toiseksi eniten. Vuosina 2011 2015 tiedekunnan rekrytointialue peitti lähes viidesosan kaikista Suomen kunnista, kun vastaava osuus vuosina 1981 1985 jäi vain 9 prosenttiin(kuva 68). Rekrytointikuntien osuudet ja muutokset KaTK:n vuosien 1981 2015 rekrytointikuntien osuudet poikkeavat kolmanneksi eniten yliopiston tilanteesta. Rekrytoinnissa korostuvat erityisesti Lapin kunnat, kun taas suurten kaupunkien osuus rekrytoinnista jää pienemmäksi. Tiedekunnan rekrytoinnissa korostuvat joustavan suuralueen kunnat yliopiston tilannetta mukaillen; kymmenestä tiedekunnan suurimmasta rekrytointikunnasta ainoastaan Helsinki sijoittuu alueen ulkopuolelle. Rekrytointialueessa korostuvat joustavan suuralueen maakuntakeskukset Kuopio ja Jyväskylä sekä Rovaniemi ja muita Lapin kuntia kuten Sodankylä, Inari ja Tornio. Kuopio on tiedekunnan kolmanneksi

119 suurin rekrytointikunta ja kunnan rekrytointiosuus on myös kaikista tiedekunnista suurin KaTK:ssa. Yliopiston tilanteesta poiketen myös Sodankylä ja Vaasa sekä Oulun lähikunnat Ii ja Tyrnävä kuuluvat kahdenkymmenen suurimman rekrytointikunnan joukkoon. KaTK:n rekrytointiosuudet ovat jääneet yliopiston tilanteesta pienemmiksi Pohjois-Pohjanmaan etelänpuoleiselta alueelta kuten Raahesta, Ylivieskasta, Kokkolasta ja Oulaisista. Rekrytointiosuudet jäävät poikkeuksellisen pieniksi myös Suomen suurimmista kunnista kuten Helsingistä, Seinäjoelta ja Espoosta. Samoin myös Kajaanin ja sen naapurikunnan Sotkamon rekrytointiosuudet tiedekunnassa jäävät Kuva 67. Kaivannaisalan tiedekunnan vuosien 1981 2015 sekä suhteellisiin rekrytointiosuuksiin että absoluuttisiin rekrytointimääriin perustuvat rekrytointialueet.

120 Kuva 68 Kaivannaisalan tiedekunnan vuosien 1981 1985 sekä 2011 2015 rekrytointialueet. yliopistoa pienemmiksi. Yliopiston tilanteesta poiketen kahdenkymmenen suurimman kunnan joukosta puuttuvat Espoo, Oulainen, Seinäjoki ja Ylivieska. Rekrytointimäärät ovat vähentyneet vain 11 kunnasta, joista negatiivisin muutos on tapahtunut Rovaniemeltä. Rekrytointimäärät ovat kasvaneet eniten Oulusta, jossa rekrytointimäärät ovat kasvaneet yhteensä 36 opiskelijalla. (Liite 11) Rekrytoinnin alueellinen jakautuminen Rekrytoinnin alueelliset osuudet vaihtelevat paljon pienessä tiedekunnassa, sillä vähäisilläkin rekrytointimäärän muutoksilla voi olla suuria vaikutuksia alueiden keskinäisiin osuuksiin. KaTK:n rekrytoinnin alueelliset osuudet vaihtelevat heti OyKKK:n jälkeen eniten, mutta tästä huolimatta tiedekunnan suuralueisiin perustuvat

121 rekrytointiosuudet ovat heti KTK:n jälkeen yhdenmukaisimmat yliopiston tilanteen kanssa (Kuva 27). Koska tiedekunnan rekrytointimäärät jäävät hyvin pieniksi ja osuudet vaihtelevat, vertailu muiden tiedekuntien ja yliopiston kanssa perustuu pääosin tiedekunnan keskimääräisiin osuuksiin. Pohjois-Pohjanmaan keskimääräinen osuus KaTK:n rekrytoinnista jää hieman pienemmäksi kuin yliopistossa keskimäärin. Alueen osuus on vaihdellut ajanjaksoittain eikä selkeää kehityssuuntaa ole havaittavissa(kuva 69). Vaikka rekrytointimäärät ovat selkeästi kasvaneet maakunnasta, tästä huolimatta alueen rekrytointiosuus jää hieman keskimääräistä pienemmäksi viimeisenä ajanjaksona. Oulun rekrytointiosuus vastaa kaikista tiedekunnista parhaiten yliopiston tilannetta KaTK:ssa. Pohjois-Pohjanmaan tilannetta mukaillen myös Oulun osuudessa on vaihtelua eri ajanjaksoina, ja viimeisen ajanjakson osuus vastaa keskiarvoa. Oulu hallitsee Pohjois-Pohjanmaan rekrytointia hieman enemmän kuin yliopistossa keskimäärin. Rekrytointimäärät eivät ole kuitenkaan vähentyneet Pohjois-Pohjanmaan muista kunnista ja maakunnan rekrytointikuntien lukumääräkin on kasvanut viidellä (Kuva 70). Oulun osuus Pohjos-Pohjanmaan rekrytoinnista on kuitenkin myös Oulu P-Pohjanmaa (ilman Oulua) Naapurimaakunnat Muut maakunnat Uusimaa 2011-2015 33 12 30 17 8 2006-2010 40 17 27 10 5 2001-2005 42 8 38 9 3 1996-2000 27 13 37 18 4 1991-1995 31 19 40 9 1 1986-1990 30 10 42 15 3 1981-1985 21 19 52 6 2 Kuva 69. Kaivannaisalan tiedekunnan rekrytointiosuuksien jakautuminen suuralueittain vuosina 1981 2015. 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

122 60 Oulu 50 40 30 Naapurimaakunnat Pohjois-Pohjanmaa (ilman Oulun seutua) Muut maakunnat 20 10 Uusimaa Oulun kehyskunnat 0 1981-1985 1986-1990 1991-1995 1996-2000 2001-2005 2006-2010 2011-2015 Kuva 70. Rekrytointimäärien kehitys suuralueittain sekä tarkemmin Pohjois-Pohjanmaan rekrytoinnin alueellinen jakautuminen vuosina 1981 2015. vaihdellut eri aikoina, eikä selkeää kehityssuuntaa rekrytoinnin keskittyneisyydestä ole havaittavissa. Tiedekunnan rekrytoinnissa korostuu erityisesti Pohjois-Pohjanmaan naapurimaakunnat. Missään muussa tiedekunnassa alueen osuus ei ole yhtä korkea kuin KaTKssa. Vaikka osuuksissa on vaihtelua, naapurimaakuntien merkitys on kuitenkin pienentynyt tiedekunnan rekrytoinnista; viimeisenä ajanjaksona alueen rekrytoinnin osuus jää selkeästi alle keskimääräisen. Rekrytointimäärät eivät ole kuitenkaan vähentyneet naapurimaakunnista, mutta kasvu on jäänyt pienemmäksi kuin muista rekrytointialueista. Naapurimaakuntien rekrytointimäärien sekä -osuuksien kehitys vastaa yliopiston tilannetta; vaikka rekrytointimäärät ovat kasvaneet, silti rekrytointiosuus on supistunut. Maakuntien rekrytointialue ei kuitenkaan ole supistunut kuten yliopiston kokonaistilanteessa, vaan alueen rekrytointikuntien lukumäärä on kasvanut seitsemällä. Tiedekunnan rekrytoinnista korostuvat erityisesti Lappi ja Pohjois-Savo; Lapin osuus KaTK:n rekrytoinnista on suurempi kuin missään muussa tiedekunnassa ja Pohjois-Savon osuus toiseksi suurin. Sen sijaan Kainuun ja Keski- Pohjanmaan osuus tiedekunnan rekrytoinnista jäävät selkeästi pienemmiksi kuin yliopiston kokonaistilanteessa.

123 Tiedekunnan rekrytointiosuus joustavan suuralueen ulkopuolelle jäävältä alueelta on yhdenmukainen yliopiston tilanteen kanssa, mutta alueen merkitys KaTK:n rekrytoinnista on kuitenkin selkeästi kasvanut yliopiston tilanteesta poiketen. Viimeisenä ajanjaksona alueen rekrytointiosuus ylittää selkeästi keskimääräisen osuuden, kun samalla myös rekrytointimäärät ovat lähes kaksinkertaistuneet ajanjaksojen keskiarvoon verrattuna. Samalla myös alueen rekrytointikuntien lukumäärä on kasvanut. KaTK:n rekrytointialue on laajentunut heti OyKKK:n jälkeen eniten suuralueen etelänpuoleisista maakunnista, sillä rekrytointikuntien lukumäärä on kasvanut 17 kunnalla. Ensimmäisenä ajanjaksona alueelta rekrytoitiin vain kolme opiskelijaa kahdesta maakunnasta, kun taas viimeisenä ajanjaksona ainoastaan Etelä- Savo ei kuulunut tiedekunnan rekrytointialueeseen. Muista tiedekunnista poiketen mistään alueen maakunnasta ei ole rekrytoitu opiskelijoita KaTK:aan jokaisena ajanjaksona. Lähes kaikkina ajanjaksoina opiskelijoita on rekrytoitu Etelä-Pohjanmaalta ja Pirkanmaalta. Muiden alueen maakuntien osuus rekrytoinnista on ollut vaihtelevampaa. Uudenmaan merkitys tiedekunnan rekrytoinnista on jäänyt melko vähäiseksi, ja alueen keskimääräinen rekrytointiosuus jää myös hieman yliopiston tilannetta pienemmäksi. Maakunnan osuus on vaihdellut ajanjaksoittain, mutta yliopiston tilannetta mukaillen viimeisen ajanjakson rekrytointiosuus on selkeästi keskiarvoa suurempi. Samoin myös rekrytointimäärät ovat kasvaneet, ja alueen rekrytointimäärät ovat suurimmillaan viimeisenä ajanjaksona. Tiedekunnan rekrytointialue maakunnasta on laajentunut; ensimmäisenä ajanjaksona ainoastaan Helsingistä rekrytoitiin opiskelijoita tiedekuntaan, kun viimeisenä ajanjaksona vajaa viidesosa alueen kunnista kuului tiedekunnan rekrytointialueeseen. Tästä huolimatta maakunnan rekrytointikuntien lukumäärä jää tiedekuntakohtaisessa vertailussa toiseksi pienimmäksi KaTK:ssa. (Tarkemmat tiedot ks. Liite 16) Biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunta (BMTK) BMTK:n vuosien 1981 2015 rekrytointialue koostuu yhteensä 122 kunnasta ja kattaa siis 39 prosenttia kaikista Suomen kunnista(kuva 71). Tiedekunnittaisessa vertailussa

124 Kuva 71. Biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunnan vuosien 1981 2015 sekä suhteellisiin rekrytointiosuuksiin että absoluuttisiin rekrytointimääriin perustuvat rekrytointialueet. BMTK:n rekrytointialue sekä myös rekrytointimäärät ovat kaikkein pienimmät. Tiedekunta on lähes kaksinkertaistanut rekrytointimääränsä ensimmäisestä ajanjaksosta viimeisimpään, ja samalla myös rekrytointikuntien määrä on kasvanut 15 kunnalla. Vuosina 2011 2015 tiedekunnan rekrytointialue peitti lähes 15 prosenttia kaikista Suomen kunnista, kun vastaava osuus jäi vuosina 1981 1985 vain 10 prosenttiin (Kuva 72). Rekrytointikuntien osuudet ja muutokset BMTK:n vuosien 1981 2015 rekrytointikuntien osuudet poikkeavat neljänneksi eniten yliopiston tilanteesta. Tiedekunnan rekrytointi vastaa yliopiston tilannetta

125 pääpiirteissään, sillä rekrytointi on keskittynyt pääosin joustavalle suuralueelle, mutta myös alueen ulkopuolen suurimpiin kuntiin. Suurimmat rekrytointikunnat sijaitsevat yliopiston tilannetta vastaavasti joustavalla suuralueella; kymmenestä tiedekunnan suurimmasta rekrytointikunnasta ainoastaan Seinäjoki sijoittuu alueen ulkopuolelle. Yliopiston suurten rekrytointikuntien kuten Oulun, Helsingin, Espoon ja Kajaanin rekrytointiosuudet jäävät tiedekunnassa yliopiston tilannetta pienemmiksi. Espoo ei kuulu lainkaan kahdenkymmenen suurimman rekrytointikunnan joukkoon, ja Helsinki jää kymmenen suurimman rekrytointikunnan ulkopuolelle. Sen sijaan tiedekunnan rekrytoinnissa ovat korostuneet Rovaniemi, Kokkola, Seinäjoki sekä Kemijärvi yliopistoa enemmän. Rekrytointi on keskittynyt erityisesti Länsi-Suomen osiin, sillä Kuva 72 Biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunnan vuosien 1981 1985 sekä 2011 2015 rekrytointialueet.

126 myös Kauhava ja Vaasa kuuluvat yliopiston tilanteesta poiketen kahdenkymmenen suurimman kunnan joukkoon. Rekrytointimäärät ovat kasvaneet eniten Oulusta, jossa rekrytointimäärät ovat kasvaneet 15 opiskelijalla. Suuriin negatiivinen muutos on tapahtunut Raahessa, jossa rekrytointimäärät ovat vähentyneet neljällä opiskelijalla.(liite 10) Rekrytoinnin alueellinen jakautuminen Rekrytoinnin alueelliset osuudet vaihtelevat paljon pienessä tiedekunnassa, sillä vähäisilläkin rekrytointimäärän muutoksilla voi olla suuria vaikutuksia alueiden keskinäisiin osuuksiin. BMKT:n rekrytoinnin alueelliset osuudet poikkeavatkin yliopiston tilanteesta kolmanneksi eniten. Keskipoikkeama on kuitenkin vaihdellut ajanjaksoittain; ensimmäisenä ajanjaksona tiedekunnan keskipoikkeama oli neljänneksi pienin, kun taas viimeisenä ajanjaksona poikkeama oli toiseksi suurin. Koska tiedekunnan rekrytointimäärät jäävät hyvin pieniksi ja osuudet vaihtelevat, vertailu muiden tiedekuntien ja yliopiston kanssa perustuu pääosin tiedekunnan keskimääräisiin osuuksiin. Pohjois-Pohjanmaan rekrytointiosuus on vaihdellut ajanjaksoittain eikä selkeää kehityssuuntaa ole havaittavissa (Kuva 73;Kuva 74). Maakunnan osuus on keskimääräistä suurempi sekä viimeisenä että ensimmäisenä ajanjaksona, jolloin reilusti yli puolet rekrytoiduista opiskelijoista on ollut kotoisin alueelta. Tästä huolimatta Pohjois-Pohjanmaan keskimääräinen osuus BMTK:n rekrytoinnista jää hieman yliopiston tilannetta pienemmäksi. Samoin myös Oulun osuus jää hieman yliopiston tilannetta pienemmäksi; Oulusta on rekrytoitu keskimäärin vajaa kolmannes (30 %) kaikista BMTK:aan hyväksytyistä opiskelijoista. Pohjois-Pohjanmaan tilannetta mukaillen myös Oulun osuudessa on vaihtelua eri ajanjaksoina, ja osuus on keskimääräistä hieman suurempi sekä ensimmäisenä että viimeisenä ajanjaksona. Yksin Oulun osuus Pohjois-Pohjanmaan rekrytoinnista on ollut keskimäärin 65 prosenttia, mikä vastaa myös yliopiston tilannetta. Osuus on kuitenkin vaihdellut eri aikoina, eikä selkeää kehityssuuntaa rekrytoinnin keskittyneisyydestä ole havaittavissa. Pohjois-Pohjanmaan naapurimaakunnat korostuvat tiedekunnan rekrytoinnissa hieman yliopiston tilannetta enemmän. Alueen rekrytointiosuuden vaihtelu on kuitenkin

127 Oulu P-Pohjanmaa (ilman Oulua) Naapurimaakunnat Muut maakunnat Uusimaa 2011-2015 33 22 32 11 3 2006-2010 39 10 30 18 3 2001-2005 25 23 34 17 1 1996-2000 40 18 25 17 0 1991-1995 20 14 38 22 6 1986-1990 20 10 42 24 4 1981-1985 38 15 28 17 2 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Kuva 73. Biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunnan rekrytointiosuuksien jakautuminen suuralueittain vuosina 1981 2015 50 45 40 35 30 25 20 15 10 Oulu Naapurimaakunnat Pohjois-Pohjanmaa (ilman Oulun seutua) Muut maakunnat Uusimaa Oulun kehyskunnat 5 0 1981-1985 1986-1990 1991-1995 1996-2000 2001-2005 2006-2010 2011-2015 Kuva 74. Rekrytointimäärien kehitys suuralueittain sekä tarkemmin Pohjois-Pohjanmaan rekrytoinnin alueellinen jakautuminen vuosina 1981 2015.

128 tiedekunnan yleisen linjan mukaisesti suurta eikä selkeää kehityssuuntaa ole havaittavissa. Ensimmäisen ja viimeisen ajanjakson vertailussa alueen osuus on hieman kasvanut, mutta viimeisen ajanjakson osuus ei juuri eroa keskimääräisestä. Alueen maakunnista korostuvat Lappi ja Keski-Pohjanmaa, joiden keskimääräiset rekrytointiosuudet ovat selkeästi yliopiston kokonaistilannetta suuremmat. Kainuun osuus rekrytoinnista jää vähäisemmäksi, kun taas Pohjois-Savon ja Keski-Suomen keskimääräiset osuudet vastaavat parhaiten yliopiston tilannetta. Tiedekunnan rekrytointi poikkeaa yliopiston tilanteesta selkeästi eniten suuralueen etelänpuoleisten maakuntien kohdalla. Alue korostuu tiedekunnan rekrytoinnissa yliopiston tilanteesta poiketen. Muihin tiedekuntiin verrattuna alueen rekrytointiosuus on toiseksi suurin BMTK:ssa heti ArkTK:n jälkeen. Alueen merkitys tiedekunnan rekrytoinnista on kuitenkin vähentynyt viimeisenä ajanjaksona, jolloin rekrytointiosuus jää kaikista ajanjaksoista pienimmäksi. Samoin myös alueen rekrytointimäärät jäävät keskimääräistä pienemmäksi viimeisenä ajanjaksona. Erityisesti Etelä-Pohjanmaa korostuu tiedekunnan rekrytoinnissa, sillä maakunnalla ei ole missään muussa tiedekunnassa yhtä suurta rekrytointiosuutta. Etelä-Pohjanmaan lisäksi myös Pirkanmaalta on rekrytoitu ainakin yksi opiskelija jokaisena ajanjaksona. Muiden maakuntien osuus rekrytoinnista on ollut vaihtelevampaa. Yliopiston tilannetta mukaillen Suomen etelä- ja kaakkoisosan maakuntien rekrytointimäärät jäävät vähäisiksi. Suuralueen etelänpuoleista maakuntien tilanteesta poiketen tiedekunnan rekrytointi jää kuitenkin vähäiseksi Uudeltamaalta. Maakunnan keskimääräinen osuus tiedekunnan rekrytoinnista jää hieman yliopiston tilannetta pienemmäksi. Tiedekuntakohtaisessa vertailussa Uudenmaan osuus on BMTK:ssa heti TST:n jälkeen toiseksi pienin. Alueen merkitys ei ole kasvanut tiedekunnan rekrytoinnissa; alueen rekrytointiosuus sekä rekrytointimäärät vastaavat keskimääräistä tilannetta viimeisenä ajanjaksona. Maakunnittaisessa vertailussa Uusimaa on vasta seitsemänneksi suurin maakunta, mikä poikkeaa yliopiston kokonaistilanteesta. Samoin myös alueen rekrytointikuntien lukumäärä jää vähäiseksi, sillä ensimmäisenä ajanjaksona ainoastaan Helsingistä rekrytoitiin opiskelijoita tiedekuntaan, ja viimeisenä ajanjaksona maakunnan kolmesta kunnasta rekrytoitiin opiskelijoita tiedekuntaan. (Tarkemmat tiedot ks. Liite 21)

129 Rekrytointimäärät väestöön suhteutettuna Absoluuttisiin rekrytointimääriin perustuva tulkinta antaa hyvän yleiskuvan siitä, mistä kunnista tulee eniten opiskelijoita Oulun yliopistoon. Opiskelijamäärien kunnittaisten osuuksien tarkastelu ei kuitenkaan huomioi kuntien erilaisuuksia, esimerkiksi väkilukua. Rekrytointimäärien vertailu suhteessa kuntien väkilukuun antaa lisäsyvyyttä rekrytointialueen tulkintaan. Näin saadaan uudenlaista tietoa siitä, missä kunnissa Oulun yliopiston rekrytoinnilla on suurempi merkitys kuin toisissa. Opiskelijoiden suhteellinen osuus kunnan väestöstä on laskettu niin, että vuosina 1981 2015 hyväksyttyjen opiskelijoiden lukumäärä on jaettu kunnan saman aikajakson yhteenlasketulla väkiluvulla. Tulos on kerrottuna tuhannella, jotta suhdetta voidaan tarkastella promilleina. Pohjois-Suomen kunnat korostuvat kuntien väkilukuun suhteutetussa rekrytointialueessa (Kuva 75). Kahdestakymmenestä väkilukuun suhteutettuna suurimmasta rekrytointikunnasta kaikki sijoittuvat Pohjois-Pohjanmaan, Lapin tai Kainuun maakuntiin. Kuntien väkilukuun suhteutettuna eniten opiskelijoita on tullut vuosien 1981 2015 aikana Oulusta (3,5 ) ja toisiksi eniten Oulun lähikunnasta Kempeleestä (2,4 ). Kolmantena tuleva Utsjoki (2,0 ) on rekrytointimäärältään kuntien vertailussa sijalla 83, eli väkilukuun verrattuna Utsjoki on noussut kunnittaisessa vertailussa 80 yksikköä. (Taulukko 32). Taulukko 32. Kuntien väkilukuun suhteutettuna kymmenen suurinta rekrytointikuntaa ja kuntien sijoituksen muutos verrattuna opiskelijoiden absoluuttisiin rekrytointimääriin. Opiskelijoiden osuus kunnan väestöstä Opiskelijoiden osuus kaikista rekrytoiduista Kunta Sija Sija % Sijoituksen nousu/lasku Oulu 1 3,46 1 32,94 0 Kempele 2 2,44 9 1,81 7 Utsjoki 3 1,97 83 0,17 80 Keminmaa 4 1,79 16 0,98 12 Kajaani 5 1,74 3 4,11-2 Liminka 6 1,69 29 0,64 23 Oulainen 7 1,62 20 0,80 13 Muhos 8 1,56 23 0,75 15 Tornio 9 1,52 7 2,09-2 Utajärvi 10 1,51 58 0,31 48

Kuva 75. Rekrytoitujen opiskelijoiden osuus ( ) kuntien väestöstä. 130

131 Väestöön suhteutettuna suurten kaupunkien merkitys rekrytointialueessa pienenee. Esimerkiksi neljänneksi suurimmasta rekrytointikunnasta Helsingistä opiskelijoita on tullut vain 0,1 promillea väkilukuun suhteutettuna. Kun verrataan Helsingin sijoittumista muiden rekrytointikuntien kanssa, kaupunki on vasta sijalla 155. Pääkaupunki on pudonnut siis vertailussa 151 yksikköä. Myös muut Suomen suurimpiin kuntiin kuuluvat kunnat kuten Vantaa, Turku, Lahti ja Espoo ovat pudonneet vertailussa yli 100 yksikköä. (Taulukko 33). Päinvastoin taas väkiluvultaan pienemmät kunnat korostuvat vertailussa. Eniten sijoitustaan nostaneet kunnat kuten Pukkila, Karijoki, Siikainen ja Hailuoto kuuluvat kaikki Suomen viiteenkymmeneen väkiluvultaan pienimpään kuntaan. Väkilukuun suhteutettujen rekrytointikuntien suuruusjärjestys poikkeaa absoluuttisten rekrytointikuntien tilanteesta. Kunnittaisen tarkastelun perusteella voidaan tehdä johtopäätös, että väkiluvun huomioiminen rekrytointialueessa muuttaa kuntien keskinäisiä sijoituksia. Tätä olettamusta tukee myös muuttujien välille tehty korrelaatioanalyysi. Muuttujina analyysissä on huomioituna rekrytointikuntien järjestyslukujen muutokset ja kunnan väkilukuun perustuva järjestysluku. Muuttujien järjestyslukuihin perustuvan Spearmannin korrelaatioanalyysin antaman tuloksen mukaan muuttujien välillä on voimakasta (r= 0,885) positiivista lineaarista riippuvuutta. Lisäksi merkitsevyystestauksen tulos on tilastollisesti merkitsevä p-arvon ollessa 0,00. Taulukko 33. Suurimmat muutokset rekrytointikuntien sijoituksissa, kun verrataan opiskelijoiden osuuksia väestöön ja kaikkiin rekrytoituihin opiskelijoihin. Opiskelijoiden osuus Opiskelijoiden osuus väestöstä kaikista rekrytoiduista Kunta Sija Sija % Sijoituksen nousu/lasku Pukkila 112 0,12 237 0,01 125 Karijoki 147 0,08 261 0,01 114 Siikainen 126 0,10 240 0,01 114 Hailuoto 25 1,28 134 0,08 109 Kivijärvi 106 0,15 215 0,02 109............ Lahti 195 0,05 52 0,35-143 Turku 172 0,06 27 0,67-145 Helsinki 155 0,07 4 2,47-151 Kouvola 225 0,04 72 0,23-153 Vantaa 201 0,05 35 0,52-166

132 Rekrytointikuntien järjestyslukujen muutos korreloi siis voimakkaasti kunnan väkiluvun kanssa. Toisin sanoen, mitä suurempi väkiluku kunnalla on (väkiluvun järjestysluku on pieni), sitä todennäköisemmin rekrytoitujen suhteellinen osuus kunnan väkiluvusta pienenee (järjestysluvun muutos on negatiivinen). Samoin myös väkiluvultaan pienemmät kunnat ovat todennäköisesti nostaneet sijoitustaan kunnittaisessa vertailussa. Kuitenkin hajontaa lisäävät Pohjois-Suomen kuntien painottuminen väkilukuun suhteutetussa rekrytointialueessa; erityisesti suurten kuntien kuten Oulun, Rovaniemen, Kemin, Tornion, Raahen ja Kajaanin suuret rekrytointimäärät erottuvat hajontakuviossa (Kuva 76). Myös maakunnittainen tarkastelu tukee edellisiä tuloksia; väkilukuun suhteutettuna Pohjois-Suomi korostuu rekrytointialueena ja tiheään asuttujen alueiden kuten Uudenmaan ja Varsinais-Suomen maakuntien merkitys rekrytointialueessa pienenee. (Taulukko 34). Lisäksi erityisesti pohjanmaalle sijoittuvien maakuntien kuten Pohjanmaan, Etelä- ja Keski-Pohjanmaan osuudet ovat kasvaneet rekrytointialueessa. Kuva 76. Kuntien väkilukuun perustuva järjestysluku ja rekrytointikuntien sijoituksen muutokset korreloivat keskenään, kun verrataan väkilukuun suhteutettuja rekrytointimääriä ja absoluuttisia rekrytointimääriä keskenään.

133 Taulukko 34. Opiskelijoiden osuus maakuntien väkilukuun suhteutettuna ja rekrytointimaakunnan sijoituksen muutos verrattuna absoluuttisiin rekrytointimääriin. Opiskelijoiden osuus väestöstä Opiskelijoiden osuus kaikista rekrytoiduista Maakunta Sija Sija % Sija muutos Pohjois-Pohjanmaa 1 2,18 1 49,8 0 Kainuu 2 1,39 3 7,5 1 Lappi 3 1,25 2 15,0-1 Keski-Pohjanmaa 4 0,79 7 3,3 3 Etelä-Pohjanmaa 5 0,31 6 3,8 1 Pohjois-Savo 6 0,25 5 4,0-1 Pohjanmaa 7 0,13 10 1,4 3 Keski-Suomi 8 0,13 8 2,1 0 Pohjois-Karjala 9 0,10 12 1,1 3 Pirkanmaa 10 0,07 9 2,0-1 Satakunta 11 0,07 13 1,0 2 Uusimaa 12 0,06 4 5,2-8 Etelä-Savo 13 0,06 14 0,6 1 Etelä-Karjala 14 0,05 18 0,4 4 Varsinais-Suomi 15 0,05 11 1,3-4 Päijät-Häme 16 0,05 15 0,6-1 Kanta-Häme 17 0,04 17 0,4 0 Kymenlaakso 18 0,04 16 0,4-2 Ahvenanmaa 19 0,00 19 0,0 0 YHT. 0,31 100,0 Samoin myös Pohjois- ja Etelä-Karjalan maakuntien sijoitus on noussut. Kaiken kaikkiaan väkilukuun perustuva tarkastelu vahvistaa olettamusta Oulun yliopistosta Pohjois-Suomen yliopistona. Rekrytointimäärien muutokset suhteessa väkiluvun muutoksiin Oulun yliopistoon vuosina 1981 2015 rekrytoitujen opiskelijoiden alueellinen jakautuminen ja sen muutokset muistuttavat huomattavan paljon Suomen väkiluvun muutoksia (Kuva 77; Taulukko 14) Suomen väkiluvun muutokset on laskettuna rekrytointimäärien muutoksia vastaavalla tavalla, eli vuosien 1981 1985 yhteenlaskettua väkilukua on verrattu vuosien 2011 2015 yhteenlaskettuun väkimäärään. Absoluuttisten arvojen sijaan väkiluvun muutosten esitys perustuu väkiluvun suhteelliseen muutokseen (%). Olettamusta väkiluvun ja rekrytointimäärien yhteneväisyydestä tukee myös korrelaatioanalyysi, jossa muuttujina ovat Suomen kunnittainen väkiluvun muutos verrattuna rekrytointimäärien kunnittaisiin muutoksiin. Spearmanin

134 Kuva 77. Rekrytointimäärien muutokset mukailevat väestöstä vastaavasti laskettuja muutoksia korrelaatioanalyysin antaman tuloksen mukaan muuttujien välillä on kohtalaista lineaarista korrelaatiota (r:n arvolla 0,53). Tulos on tilastollisesti merkitsevä p-arvon ollessa 0,000. Poikkeavuutta korrelaatioon aiheuttaa jälleen Pohjois-Suomen suurten kuntien ja erityisesti Oulun lähikuntien huomattavasti kasvaneet rekrytointimäärät. Muutosten maakuntatasoinen tarkastelu helpottaa tulosten kokonaiskuvan hahmottamista. Lähes kaikkien maakuntien rekrytointimäärän muutokset ovat samassa linjassa maakunnan väestön kehityksen kanssa. On kuitenkin huomioitava, että rekrytointimäärien suhteelliset muutokset ovat huomattavasti väestön osuuksia suuremmat. Tämä on seurausta siitä, että rekrytointimäärät ovat huomattavasti väestön lukumääriä pienemmät, jolloin jo pienellä opiskelijamäärän lisäyksellä voi olla