Matkaraportti Barcelona, 17.4.-15.5.2011 Olin työharjoittelussa Barcelonassa 17.4.-15.5. yhdessä Hämeenlinnan Tavastian opiskelijan kanssa. Barcelonassa on niin paljon nähtävää ja tekemistä, että kuukauden mittainen työharjoittelujakso meni tosi nopeasti ja pidempääkin olisi viihtynyt. Työharjoittelupaikkamme oli Frans Baviera -niminen atelje ompelimo. Sielä valmistettiin asiakkaille mittatilaustöinä erilaisia vaatteita, pää-asiassa jakkupukuja, mekkoja ja hääpukuja. Kaikki vaatteet olivat huippulaatuisia ja todella hienoja. Ompelimossa oli työntekijöitä yhteensä n.15. Osa työntekijöistä ompeli ilmeisesti kotona, koska näimme heidän vain hakevan pusseja, jotka olivat täynnä valmiiksi leikattuja kappaleita. Ompelimon yhteydessä oli myös toinen Frans Bavieran liikkeistä.
Ensimmäiset päivät töissä olivat jännittäviä, koska kumpikaan meistä ei juurikaan osannut espanjaa ja ymmärtäminen oli vaikeaa. Työpaikan omistajapariskunta kuitenkin puhui englantia ja he auttoivat meitä alussa. Myös muutama muu työntekijä osasi puhua englantia ja vaikeissa tilanteissa heiltä pystyi aina kysymään tulkkausapua. Työpaikalla oli henkilö, joka antoi meille työt ja opasti ja seurasi niiden valmistusta. Hän ei osannut sanaakaan englantia, mutta heti ensimmäisenä päivänä hän opetti meille tärkeitä espanjankielisiä sanoja, kuten nuppineula, ompelukone, lanka, neula ja henkari. Jossain vaiheessa aloimme ymmärtää hyvin mitä hän aina tarkoitti, kun tiesimme jo suunnilleen, miten työt kuuluu tehdä, eikä kaikkea enää tarvinnut kääntää englanniksi. Suurimman osan ajasta ompelimme harsimme töitä kokoon käsin. Ensin merkattiin saumanvarat langalla ja sitten ommeltiin kaikki saumat kuten yleensäkin, mutta käsin. Mitään ei silitetty, vaan saumanvarat käännettiin ja harsittiin niin, että ne pysyivät auki.
Saumanvarojen merkkausta
Ompelimossa ole kaksi työntekijää, jotka hoitivat myös sovitukset. Pääsimme kerran mukaan seuraamaan hääpuvun sovitusta. Tällöin mukana sovituksessa oli myös liikkeen perustaja, Frans Baviera. Oli hauskan näköistä kun kolme ihmistä hääri nuppineuloineen asiakkaan ympärillä. Sovitusten jälkeen saimme taas käsinommeltavaa, kun nuppineuloin tehdyt muutokset merkittiin erivärisellä langalla. Tämän jälkeen vaate meni työntekijälle, joka poisti kaikki ompeleet ja tasoitti saumanvarat. Sitten vaate menikin ompelijalle, joka ompeli sen valmiiksi. Vain harvoin meille työharjoittelijoille annettiin koneompelutöitä, mutta kyllä joitakin protoja, sekä vuoria saimme ommella. Muutaman vyönkin pääsin valmistamaan. Harjoittelun ajan asuimme espanjalaisen tytön asunnossa, jossa oli huoneet meille molemmille. Asunto oli oikein hyvä, vaikka lämpimän veden ja tupakansavun kanssa olikin vähän ongelmia. Asunto oli melko kaukana keskustasta. Se sijaitsi Trinitat Nova, nimisellä asuinalueella. Trinitat Nova oli kuitenkin kahden metrolinjan päätepysäkki, eli sinne oli helppo kulkea keskustasta ilman vaihtoja.espanjalainen työkulttuuri on aika erikoinen. Töihin mennään myöhemmin kuin Suomessa ja puolenpäivän aikaan lähdetään kotiin viettämään siestaa. Iltapäivällä tullaan taas uudestaan töihin. Ompelimommekin alkoi tyhjetä aina yhden jälkeen, mutta me saimme onneksi työskennellä suomalaisittain normaalisti, joten iltapäivisin meillä oli hyvää aikaa leikkiä turisteja. Kuukaudessa ehdimmä hyvin kierrellä pitkin kaupunkia ja nähdä kaikki tärkeimmät ja myös vähemmän tärkeät paikat. Museoissa ja päänähtävyyksissä oli hyvä käydä arkipäivisin, koska silloin oli vähemmän ihmisiä liikkeellä. Jonoa oli aina jokapaikkaan, mutta jonottaminen ei niin haitannut, kun mihinkään ei kuitenkaan ollut kiire.
Kävimme Tekstiilimuseossa, joka sijaitsi hienossa kartanossa vähän kauempana keskustasta. Museo oli mielenkiintoinen, se esitteli muotia aina 1700? -luvulta nykypäivään. Näytillä oli mekkoja, korsetteja, kenkiä ja asusteita. Samalla kolmen euron lipulla pääsi myös tutustumaan kahteen muuhun samassa rakennuksessa toimivaan museoon. Harjoittelujakson loppupuolella pääsimme Barcelonassa toimivan Mundet koulun mukana nahkaretkelle Igualadaan. Ajoimme sinne bussilla noin puolitoista tuntia. Vuoristoista ja vaihtelevaa maisemaa oli kiva katsella. Aluksi kävimme tutustumassa Fintex -nimiseen paikkaan, jossa esiteltiin tekstiilejä, joiden sisässä oli mikrosiruja erilaisin ominaisuuksin. Näytillä oli tuoksuvista kankaista valmistettuja lasten reppuja, rullattavia kankaisia näppäimistöjä ja lämpöä tuottavia käsineitä. Hohtavista kankaista oli valmistettu kokonainen vaatemallisto, josta muutama vaate oli esillä.
Kävimme myös nahkamuseossa, joka esitteli nahan historiaa ja sen valmistus ja käyttötapoja kautta vuosisatojen. Laitteita oli ihan mielenkiintoista katsella, mutta pakko myöntää, että välillä aika kävi myös tosi pitkäksi kun pysähdyttiin pitkäksi aikaa tuijottamaan jotakin konetta ja kuuntelemaan pelkkää espanjaa puhuvaa opasta. Retken kohokohta oli ehkä syöminen, sillä ravintola jossa kävimme oli huippu hyvä. Pääsimme sielä myös maistamaan espanjalaista erikoisuutta, vanukkaan tyyppistä jälkiruokaa. Lopuksi kävimme vielä tutustumassa kouluun, jossa koulutetaan nahan valmistajia. Tämmöisiä kouluja ei ilmeisesti euroopassa enää montaa ole ja siksi sen näkeminen olikin erityisen
kiinnostavaa. Vähän kyllä yökötti kun näimme kuinka vielä vaaleanpunaiset nahkamytyt lilluivat pesukoneen tyyppisissä laitteissa. Hajukin oli mielenkiintoinen sekoitus tuoretta nahkaa, lihaa ja pesuainetta... Työharjoittelujaksollemme osui onnekkaasti myös Frans Bavieran muotinäytös. Muotinäytösviikko työpaikalla oli tosi kiireinen ja jouduimmepa työskentelemään myös sunnuntaina, mutta valmisteluja oli silti ihan kiva seurata. Me harjoittelijat pääsimme valmistamaan erilaisin pitsein ja ipodin langattomin hiirin koristeltua jakkua.
Näin jälkeenpäin on ihan hienoa ajatella, että pääsimme osallistumaan näytöksen pää vaatekappaleen valmistukseen, mutta itse valmistus oli aika tuskallista... Hiiret kiinnitettiin jakkuun tarranauhoin, joiden ompelu oli tosi tahmaista puuhaa. Tarranauhat olivat myös kokoajan tiellä, kun pitsit ommeltiin käsin kiinni.
Osa pistoista oli pakko kiinnittää tarranauhojen läpi, josta neula ei millään tahtonut kulkea. Tarranauhan läpi mennyt neula ja lanka tulivat tahmeiksi eivätkä sen jälkeen tahtoneet kulkea enää mihinkään ja lanka katkeili. Jakkua oli myös tosi vaikea käsitellä, koska hiiret tekivät siitä niin painavan. Jakku tuli kuitenkin loppujenlopuksi valmiiksi, vaikka ompelimmekin siihen viimeisiä swarovski helmiä backstagellä vielä juuri ennen nöäytöksen alkua.
Oli harmi, ettemme päässeet näkemään itse näytöstä, koska meitä tarvittiin avuksi takana, mutta kyllä backstagellakin riitti nähtävää ja oli ihan uusi kokemus seurata muotinäytöksen tapahtumia lavan toiselta puolen. Frans Bavieran näytöksen jälkeen saimme kuitenkin viettää loppuillan yleisössä muiden näytöksiä seuraten.
Kaikenkaikkiaan työharjoittelujakso Barcelonassa oli todella antoisa kokemus. Opin hurjasti espanjalaista kulttuuria sekä vähän espanjaakin ja töissä näin ja opin uusia työtapoja. Englannin kielenikin parantui, kun jouduin käyttämään sitä joka päivä. Olen tyytyväinen, että päätin ja uskalsin osallistua ulkomaan työharjoitteluun. Tulevaisuudessa olisi hienoa työskennellä ulkomailla ja nyt se ei tunnu enää niin mahdottomalta ajatukselta kun vielä kuukausi sitten.