Taso 1: Kierrätämme retken jätteet

Aktiviteetti: Jätehuolto ja kierrätys Taso 1: Kierrätämme retken jätteet Tavoite: Tarpoja huomaa, minkälaista jätettä retkellä syntyy, oppii arvioimaan sen määrää sekä selvittää, miten jätteet saa kierrätykseen joko jo retkipaikalla tai omassa kunnassa tai kaupungissa. Vartionjohtajan ohje: Vartio lajittelee retkellä syntyneet jätteet, kantaa jätteet pois maastosta ja hoitaa ne kierrätykseen. Ohjeista vartio heti retken tai leirin alussa kierrätykseen. Retki voidaan jakaa osiin, jolloin tarpojat pareittain huolehtivat oman retkiosuutensa jätteistä. Osat voivat olla perjantai ilta, lauantai aamu ja lounas, lauantai lounas-päivällinen väli, lauantai päivällisen jälkeen iltaan asti ja sunnuntai päivä. Jokaisen retken osan jätevastaavat raportoivat toisille tapahtuman lopuksi, kuinka paljon jätettä syntyi ja mitä sille nyt tapahtuu. Näin voidaan vertailla eri jätteiden määrää ja pohtia, miten jätettä voisi vähentää. Ks. Reppu, s. 96-97. Tarvikkeet: Jätekasseja ja kannellisia ämpäreitä kierrätettäville roskille. Liitteet: Joka kodin lajitteluohjeet

Aktiviteetti: Jätehuolto ja kierrätys Taso 2: Suunnittelemme leirin jätehuollon Tavoite: Tarpoja oppii kierrättämään leirioloissa ja huomioimaan jätemäärän, kun kyseessä on koko lippukunnan viikon mittainen leiri. Vartionjohtajan ohje: Vartio miettii etukäteen, miten lippukunnan leirin jätehuolto hoidetaan oikein. Vartio suunnittelee ja rakentaa tehokkaan kierrätyspisteen sekä miettii, miten jätteet saadaan hoidettua eteenpäin. Tarpojat opastavat muut leiriläiset ja johtajat käyttämään kierrätyssuunnitelmaansa. Vartio osallistuu myös tarvikkeiden hankintaan. Hankkikaa etukäteen tietoa kierrätettävistä materiaaleista ja erilaisista kierrätyspisteistä. Tässä vaiheessa tarpojien tulisi jo osata lajitella jätteitä ja tietää, miten ne kierrätetään. Selvittäkää maanomistajalta, saako maastoon tehdä kuopan biojätteitä varten. Ks. Reppu, s. 96-97. Luotsin ohje: Huolehtia, että suunnitelma on järkevä ja toteuttamiskelpoinen. Tarvikkeet: Isoja jätesäkkejä, pienempiä roskapusseja, kannellisia roskaämpäreitä ym.

Aktiviteetti: Jätehuolto ja kierrätys Taso 3: Huolehdimme jätehuollosta vaelluksella Tavoite: Tarpoja osaa huomioida jo ennen vaellukselle lähtöä syntyvän jätteen määrän ja suunnittelee, miten jätehuolto hoidetaan. Tarpoja ymmärtää, että maastoon ei saa jättää mitään ja kaikki syntynyt jäte on kannettava mukanaan ja toimitettava asiallisesti kierrätykseen. Vartionjohtajan ohje: Kun olette lähdössä vaellukselle, miettikää varusteitanne ja erityisesti ruokahuoltoa sen kannalta, millaista jätettä niistä syntyy. Selvittäkää vaellusreittinne matkalla olevat jätepisteet ja niissä olevat kierrätysmahdollisuudet. Vaelluksella kannattaa välttää kaiken ylimääräisen jätteen syntymistä, koska usein jätteitä täytyy kantaa mukanaan useita kilometrejä. Mukaan on hyvä varata nippu kahvallisia roskapusseja, joissa on helppo kuljettaa jätteet seuraavalle jätepisteelle. Miettikää, voiko vaelluksella tehdä kompromisseja kierrätyksen suhteen? Ks. Reppu, s. 96-97.

Aktiviteetti: Jätehuolto ja kierrätys Taso 4: Osallistumme wc-huoltoon Tavoite: Tarpoja oppii järjestämään leirille riittävät wc-tilat, huoltamaan niitä leirin aikana sekä osallistumaan tilojen tyhjennykseen/muuhun loppuhuoltoon. Vartionjohtajan ohje: Jokaisella leirillä tarvitaan myös toimivat vessat, vaikka se ei ehkä ole ensimmäinen asia, joka tulee mieleen leiriä suunniteltaessa. Toimikaa lippukunnan kesäleirillä kakkakoplana ja huolehtikaa leirin wc-tiloista. Piiri- ja suurleireillä kakkakoplalla on yleensä muita työtehtäviä paremmat työedut, kuten lämpimät suihkut käytössään tai ylimääräisiä kahvilippuja leirikahvilaan. Sopikaa yhdessä leirinjohtajan kanssa, mikä on teidän kakkakoplanne leirietu. Vartio osallistuu lippukunnan kesäleirin wc-tilojen suunnitteluun. Onko leiripaikassa valmiit puuceet vai pitääkö lippukunnan hankkia itse bajamajat? Bajamajat ovat hyvin kalliit ja usein liian arvokkaat yhden lippukunnan leiribudjetille. Jos leiripaikalla ei ole valmiiksi puuceeta, selvittäkää, miten alueella on aiemmin toimittu wc-jätteen kanssa ja kuka mahdolliset bajamajat kustantaa. Ennen vanhaan leirille rakennettiin itse latriini, mutta niiden rakentaminen on nykyään kiellettyä, koska latriinijäte valuu pohjavesiin ja saastuttaa niitä. Tarpojien on kuitenkin hyvä tietää, mikä latriini eli riuku on ja osata ainakin teoriassa rakentaa sellainen. Miettikää ainakin seuraavia asioita leirin wc-tilojen suhteen: Onko käytössä puucee, bajamaja vai jokin muu ratkaisu? Ovatko tilat riittävät leirin pituuteen ja leiriläisten määrään nähden? Missä tilat sijaitsevat/mihin ne sijoitetaan (ei heti telttojen tai esim. keittiön viereen)? Kuinka paljon leirille tarvitaan wc-paperia? Jos käytössä on puucee, tarvitaan myös haketta. Onko sitä leiripaikalla vai täytyykö sitä hankkia? Miten wc-tilojen hygieenisyydestä huolehditaan (käsien pesu, wc-istuinten peseminen, roskikset)? Täytyykö vessat tyhjentää leirin keskellä vai riittääkö vain lopuksi? Kuka tyhjentämisestä huolehtii ja miten se käytännössä tapahtuu? Luotsin ohje: Auttaa tarvittaessa vessojen hankkimisessa sekä leiripaikan olosuhteiden selvittämisessä.

Aktiviteetti: Jätehuolto ja kierrätys Taso 5: Leirin harmaat vedet Tavoite: Tarpoja oppii käsittelemään leirillä syntyneitä harmaita vesiä oikein ja suodattamaan ne siten, etteivät pohjavedet vahingoitu. Vartionjohtajan ohje: Vartio perehtyy harmaiden vesien käsittelyyn ja suodattamiseen ennen leiriä ja huolehtii leirin aikana harmaiden vesien käsittelystä sekä ohjaa kaikkia leirillä olijoita harmaiden vesien käsittelyssä. Harmaiksi vesiksi kutsutaan leirillä syntyvää likavettä, kuten tiskauksesta, käsienpesusta ja suihkuista syntyviä jätevesiä. Usein pienillä lippukuntaleireillä harmaat vedet kaadetaan suodattamattomina takaisin luontoon. Tämä kuitenkin vaarantaa pohjavesien puhtauden ja siksi myös lippukuntaleireillä olisi hyvä kiinnittää huomiota harmaiden vesien käsittelyyn. Käsienpesuvedet, suihkun huuhteluvedet sekä muut pesuvedet voi päästä valumaan suoraa maahan, mikäli käytössä on ollut ympäristöystävällisiä pesuaineita. Kaikkia leiriläisiä tulisi informoida ennen leiriä, että valitsevat mukaansa ympäristöystävällisiä shampoita, hoitoaineita ja saippuoita. Tiskivedet tulisi sen sijaan suodattaa ennen, kuin ne valutetaan maaperään. Yksinkertainen keino tiskivesien suodattamiseen on kuorikesäkkimenetelmä. Menetelmässä käytetään jätesäkkejä, joiden pohjaan on tehty reikiä. Jätesäkki asetetaan laudoista tai riu uista tehtyyn telineeseen, jota on helppo siirtää paikasta toiseen. Jätesäkkiin kaadetaan 2-3 ämpärillistä kuoriketta eli puuhaketta. Kuorikkeen pinnalle asetetaan jonkinlainen siivilä, joka kerää tiskivedestä ruuantähteet. Likainen vesi kaadetaan siivilän läpi kuorikesäkkiin ja annetaan veden valua hiljalleen ulos säkissä olevista rei istä suoraa maaperään. Kuorikesäkistä tiskivesi vajoaa vähitellen pohjaveteen ja maaperään. Melkein kaikki bakteerit kuolevat ja muut epäpuhtaudet sitoutuvat maaperään. Kuorikesäkkien paikkaa tulisi vaihdella päivittäin, jotta likavesi ei valuisi maaperässä aina samaan paikkaan. Lisäksi itse säkki tulisi vaihtaa myös päivittäin puhtaaseen uuteen kuorikesäkkiin, jotta bakteerit eivät pääse kasvamaan ja leviämään ympäristöön. Käytetty kuorikesäkki viedään kaatopaikalle, jossa sitä käytetään kompostiaumoihin. Tämän pitää näkyä myös kaatopaikkalaskussa! Käytetty kuorike ei ole ongelmajätettä. Kuorike poistaa jätevedestä lähinnä rasvan ja ruuantähteet. Maaperä suodattaa loput epäpuhtaudet, ennen kuin vesi pääsee pohjavesiin asti. Tämän vuoksi kuorikesäkin alla olevaa maaperää ei saa rikkoa, ehjä maaperä on paras vedensuodatin. (Lähde: Partioleirin ympäristöopas 2000, toim. Jorma Mattsson. Erityiskiitos Helena Merisaari) Luotsin ohje: Huolehtia, että jätevesisuunnitelma on järkevä ja toteuttamiskelpoinen. Tarvikkeet: Isoja jätesäkkejä, puuhaketta.

Aktiviteetti: Vaatteiden ja jalkineiden kuivaus Taso 1: Kuivataan vaatteita ja jalkineita Tavoite: Tarpoja oppii tuntemaan erilaisten retkivarusteiden ominaisuuksia ja tietää, miten varusteet kuuluu kuivattaa. Näiden havaintojen perusteella tarpoja oppii suunnittelemaan retkivarusteensa siten, että jos ne kastuvat, on ne helppo kuivattaa ja tarpoja tietää, miten kuivatus tapahtuu. Vartionjohtajan ohje: Vartio kastelee ja kuivaa eri materiaaleista valmistettuja vaatteita ja varusteita eri tavoin. Pyritään kuivattamaan ne mahdollisimman nopeasti, verrataan eri kuivatustekniikoita ja materiaalien kuivumisnopeuksia. Jos käytätte tarpojien omia varusteita, varmista, että jokaisella on riittävästi kuivia vaatteita mukana. Paras on, jos tarpojat ovat etukäteen ottaneet mukaan tiettyjä vaatteita juuri kuivatusharjoittelua varten. Vaatteiden kuivatuksessa kannattaa olla tarkkana, etteivät varusteet mene pilalle. Kokeilkaa esimerkiksi seuraavien vaatteiden kastelemista ja kuivaamista: puuvilla t-paita villalapaset teknistä materiaalia oleva aluspaita toppahanskat villapaita puuvillasukat fleece kumisaappaat farkut vaelluskengät kuoritakki tennarit Tehkää kuivatusmenetelmistä ja eri materiaalien kuivumisominaisuuksista yhteenveto esim. kartongille ja pohtikaa omia retkivarusteitanne ja niiden kuivattamista yhteenvedon perusteella. Ks. Reppu, s. 190-191. Tarvikkeet: Vaatteita, jalkineita, varusteita (voivat olla käytöstä poistettuja tai poistuvia). Liitteet: Vaatteiden ja jalkineiden kuivatus

Vaatteiden ja jalkineiden kuivatus Kuivatuksessa on kaksi keskeistä asiaa: lämpö ja ilman vaihtuvuus. Lämpö haihduttaa vaatteista kosteutta ja mitä lämpimämpää on, sitä nopeammin kosteutta haihtuu. Liika kuumuus voi kuitenkin vahingoittaa varusteita tai jopa polttaa ne. Hyvä nyrkkisääntö on: siinä missä voi sulaa, nahka palaa. Hyvä ilmanvaihto takaa sen, että ilmaan haihtunut kosteus siirtyy pois kuivatettavien vaatteiden yltä ja antaa tilaa uudelle kosteudelle. Siksi vaatteet kuivuvat nopeammin tuulessa kuin tyynellä ilmalla. Missä kuivaksi? Kuivattaa voi esimerkiksi ulkona pyykkinarulla, saunan lauteilla (sauna ei päällä), saunan lauteilla (sauna päällä), kamiinan lämmössä teltassa tai nuotiolla/takkatulen ääressä. Erityisesti kamiinateltassa, lämpimässä saunassa tai muussa umpinaisessa ja kuumassa tilassa on tärkeä huolehtia myös ilmanvaihdosta. Muuten kosteus vain muhii vaatteissa, kun ilma on kuumankostea ja tunkkainen. Teltan tai saunan ovea on siis syytä pitää joko koko ajan hieman auki tai avata aina välillä kunnolla, jotta kostea ilma pääsee vaihtumaan kuivempaa ja raikkaampaan. Erityisesti avotulella ja kamiinan kanssa täytyy olla varovainen, etteivät vaatteet ole liian lähellä tulta ja syty palamaan/sula. Toppahanskat ja muut vaatteet, joiden ulkopinta on vedenpitävää materiaalia kannattaa kääntää nurinniskoin, jos ne ovat märkiä sisältä. Kenkien ja saappaiden kuivatus Kenkiä kuivattaessa on tärkeä huomioida muutama asia. Ensinnäkin on tärkeä ottaa pohjalliset pois kengistä, tämä nopeuttaa kuivumista huomattavasti. Lisäksi kengät on avattava niin auki kuin mahdollista. Kengät asetetaan kuivumaan siten, että kengät kärki on maassa ja kohti lämpöä (esim. nuotiota). Kengän kanta on nostettu koholle esim. puuhalon päälle ja kengän varsi osoittaa ylöspäin. Tavoitteena olisi saada mahdollisimman suora linja kengät kärjestä varteen, jotta kengistä haihtuva kosteus pääsee esteettä nousemaan vartta pitkin ylös ja ulos kengästä. Kenkiä ei siis kannata kuivattaa tikunpäässä ylösalaisin, koska silloin kaikki ylöspäin haihtuva kosteus jää loukkuun kengän sisälle eikä kenkä kuivu.

Aktiviteetti: Vaatteiden ja jalkineiden kuivaus Taso 2: Tutustumme erämiehen kikkoihin Tavoite: Tarpoja oppii kuivaamaan varusteita erämiesten kikoilla. Vartionjohtajan ohje: Testatkaa eränkävijöiden kuivatuskikkoja, kuten kuumia kiviä, heiniä, sanomalehtipaperia ja itse tehtyä patteria. Jos käytätte tarpojien omia varusteita, varmista, että jokaisella on riittävästi kuivia vaatteita mukana. Paras on, jos tarpojat ovat etukäteen ottaneet mukaan tiettyjä vaatteita juuri kuivatusharjoittelua varten. Vaatteiden kuivatuksessa kannattaa olla tarkkana, etteivät varusteet mene pilalle. Kuivatusniksejä: Sanomalehti imee saappaista tai kengistä kosteutta, joten sitä voi työntää märkien kenkien sisään. Myös kuiva heinä imee kosteutta. Kosteat vaatteet kuivuvat nopeammin, jos ne täytetään esim. havuilla tai kanervilla. Pienempiä vaatteita varten voi lämmittää umpinaiseen astiaan muutaman litran vettä. Kun vaatteet kiedotaan näin tehdyn patterin ympärille, kuivuvat vaatteet nopeammin. Saappaat voi kuivattaa kuumilla kivillä. Keitä nuotiossa kattilassa vedessä kiviä, kunnes vesi kiehuu. Kaada vesi pois ja pidä vielä hetki kattilaa tulen yllä, jotta vesi haihtuu kokonaan pois ja kivistä tulee kuivia. Kaada kuumat kivet saappaiden kärkiin. Joidenkin mielestä kuivan koivuhalon työntäminen saappaisiin tai kenkiin nopeuttaa niiden kuivumista, sillä halko imee itseensä kosteutta. Kumisaappaiden kuivatuksessa voi käyttää keittämiskikkaa. Saappaat laitetaan metallivatiin tai niiden kärjet kattilaan ja saappaita keitetään parikymmentä minuuttia. Keittäminen lisää saappaan kärjen ja jalkaosan lämpötilaa ja siten edistää kosteuden haihtumista saappaan varsia pitkin ylös. Tarvikkeet: Vaatteita, jalkineita, varusteita (voivat olla käytöstä poistettuja tai poistumassa olevia). Liitteet: Vaatteiden ja jalkineiden kuivatus (löytyy Tason 1 kohdalta)

Aktiviteetti: Leirikeittiö Taso 1: Valmistamme pienen nuotioruuan Tavoite: Tarpoja osaa tehdä ruokaa eräolosuhteissa. Vartionjohtajan ohje Vartio tekee nuotion, joka soveltuu ruoan valmistamiseen. Nuotion on oltava riittävän iso ja sitä kannattaa polttaa kauan, jotta sen pohjalle muodostuu kuuma hiillos. Tarpoja valmistaa oman ruoka-annoksen yhdessä kaverin tai pienen ryhmän kanssa. Ruuan kypsennyksessä voi käyttää esimerkiksi seuraavia tekniikoita: kypsentäminen tikun päässä (esim. tikkusämpylää), hauduttaminen folionyytissä (esim. kasviksia ja tuorejuustoa), paistaminen nuotiopannulla (esim. suolaiset letut) laudalla loimuttaminen (esim. loimulohi) tai keittäminen nuotiokattilassa, joka roikkuu kolmijalasta (esim. pastat tai pataruuat). Ks. Reppu, s. 198-199, s. 298-309. Liitteet: Ruuanvalmistusmenetelmät

Ruuanvalmistusmenetelmät Tulityttö eli kaasujakkara Tulityttö on metallista valmistettu jakkara, jonka keskellä on kaasupoltin. Polttimesta menee letku erilliseen kaasupulloon. Tulitytöllä saa aikaan kuuman ja ison liekin, jolla voi keittää useille kymmenille ihmisille ruokaa. Veturi (Ks. Reppu, s. 236) Veturi valmistetaan itse itse sementtijauheesta ja vedestä tehdystä betonista, isohkoista kivistä, metallipiipusta ja rautaisesta keittolevystä. Ensin veturille valitaan hyvä palamaton alusta esimerkiksi hiekalta tai sitten veturi nostetaan ylös maasta tukevan puukehikon päälle (ks. kuva). Puukehikon päälle laitetaan reilu kerros betonia, jotta puukehikko ei syty myöhemmin palamaan. Veturin seinät rakennetaan reilun nyrkin kokoisista kivistä, jotka muurataan yhteen betonilla. Muista tasoittaa seinien yläreuna hyvin, jotta keittolevy asettuu siihen tasaisesti. Veturin takaosaan muurataan metallinen savupiippu, jonka päässä on kipinäsuojus. Kun veturin seinämät ovat hieman kovettuneet, asetetaan niiden päälle metallinen keittolevy. Betoni kuivuu hitaasti, joten veturia voi käyttää vasta muuraamista seuraavana päivänä. Veturin sisällä on aukko, johon mahtuu reilusti puita palamaan. Tulipesän suuaukko pietetään metallisella luukulla, johon on kiinnitetty puukapula kahvaksi. Mikaelin Sinikelloilla on olemassa veturiin tarvittava keittolevy. Mitä suurempi veturi ja sen keittolevy on, sitä enemmän ruokaa sillä pystyy valmistamaan. Keskikokoisela veturilla ruokaa keittyy muutamalle kymmenelle ruokailijalle. Soppatykki Soppatykki on valtaisan kokoinen metallinen kattila, jota pystyy siirtämään peräkärryn avulla paikasta toiseen. Soppatykki toimii joko polttopuilla tai kaasupolttimolla. Soppatykillä ruokaa valmistuu kerralla yli sadalle ruokailijalle. Tulikuoppa Tulikuoppa poikkeaa tavallisesta nuotiolla kypsentämisestä vain siten, että nuotio on hiekkaan kaivetussa kuopassa. Koska nuotio sijaitsee kuopassa, ei esim. nuotiokattiloita tarvitse nostaa korkealle ilmaan. Kuoppa voidaan kuitenkin kaivaa vain puhtaasti hiekkaan, turvemaa ja siinä olevat juuret alkavat kytemään ja voivat sytyttää metsäpalon.

Nuotio Kolmijalka: Kolmijalka rakennetaan kolmesta rangasta, jotka köytetään toisesta päästä kiinni toisiinsa siten, että rangat saa asetettua haralleen. Kolmijalka asetetaan nuotion ylle ja kolmijalan yläosasta keskeltä laitetaan narun tai ketjun päästä roikkumaan nuotiokattila. Ruuan määrä riippuu hyvin paljon nuotiokattilan koosta, mutta yleensä kolmijalalla pystyy keittämään ruokaa 4-10 hengelle. Folionyytit: Folionyyteissä voi kypsentää pieniä määriä kasviksia lisukkeeksi tai esimerkiksi omenakaurahiutalepaistosta jälkiruuaksi. Paistaminen: Nuotiolla on helppo paistaa pitkävartisella nuotiopannulla esimerkiksi jauhelihaa tai lettuja. Pannun ei kuitenkaan kannata olla kovin suuri tai täynnä, jotta se ei ole liian painava. Tikku: Tikunnokassa on helppo grillata makkarat, maissit ja muut herkut. Lisäksi tikkuun voi kietoa pulla- tai sämpylätaikinaa ja valmistaa esimerkiksi hot dogeja. Loimutus: Nuotiolla voi valmistaa loimulohta siten, että lohifilee kiinnitetään puulautaan pienten puutikkujen avulla. Lautaan porataan sopivat reiät tikuille ja tikut hakataan lohen läpi tukevasti reikiin. Lauta asetetaan pystyyn tuettuna nuotion lähelle, jossa lohi kypsyy hitaasti nuotion loimussa. Rosvopaisti Rosvopaisti kypsennetään noin puolen metrin syvyisessä kuopassa. Kuopan pohjalle ja reunoille asetellaan kiviä, joiden päälle tehdään nuotio. Tulen annetaan palaa reippaana noin 3 4 tuntia, jonka jälkeen hiillos lapioidaan pois ja paisti asetetaan kuoppaan. Paisti kannattaa maustaa ja marinoida hyvin etukäteen. Paisti kääritään ensin märkään voipaperiin, sitten runsaaseen folioon ja vielä päälle märkä sanomalehtikerros (pari kokonaista lehteä). Paistikäärön ympärille kannattaa lopuksi kääriä kerros kanaverkkoa ja siihen kiinni pätkä rautalankaa. Tämä helpottaa paistin nostoa ehjänä montusta. Paisti peitetään noin 5 sentin kerroksella hiekkaa, jonka päälle kuopasta kaivettu hiillos kaadetaan. Hiilloksen päälle sytytetää uusi nuotio ja tulta pidetään yllä vielä jokunen tunti. Paistoaika on noin puolitoista tuntia per kilo, vähintään. Rosvopaistin valmistus vie kaikkiaan noin 8 12 tuntia, riippuen paistin koosta. Paistin voi valmistaa lähes minkä eläimen lihasta tahansa, kuten sian, naudan, lampaan, poron tai hirven lihasta. Lihat kannattaa pilkkoa n. 0,5-1 kg kokoisiksi paloiksi.

Tulityttö eli kaasujakkara Veturi

Pyörillä kulkeva soppatykki Maassa seisovat soppaykit

Kolmijalka Loimulohi

Aktiviteetti: Leirikeittiö Taso 2: Osallistumme retkiruuan valmistamiseen retkikeittiössä Tavoite: Tarpoja osaa hoitaa tilapäisiä, ohjattuja vastuutehtäviä sisätiloissa keittiössä. Tarpoja ymmärtää aterian esivalmistelujen merkityksen, osaa käyttää hellaa ja uunia sekä hallitsee tiskauksen ja siivouksen aterian jälkeen. Vartionjohtajan ohje: Tarpoja osallistuu retkikeittiössä sisätiloissa ruoan valmistamiseen, pilkkomiseen tai muuhun käsittelyyn. Tarpoja oppii havaitsemaan eri ruuanlaittovaiheet: esivalmistelut (peseminen, kuoriminen ja pilkkominen), ajoituksen merkityksen, keittämisen ja paistamisen, ruuan esillepanon, ruuan jakamisen, tiskaamisen ja muun siistimisen. Ruuanlaiton lisäksi tarpoja osallistuu leirikeittiön muihin toimiin, esimerkiksi veden hakemisen tai tiskauksen saralla. Ks. Reppu, s. 198-199, s. 298-309.

Aktiviteetti: Leirikeittiö Taso 3: Valmistan vartion kanssa herkullisen nuotioaterian Tavoite: Tarpoja osaa tehdä ruokaa eräolosuhteissa ja arvioida eri työvaiheiden järjestystä ja kestoa. Tarpoja oppii myös toimimaan ryhmässä yhteisen hyvän eteen ja sekä jakamaan tehtäviä että vastaanottamaan niitä. Vartionjohtajan ohje: Vartio valmistaa nuotiolla kokonaisen aterian. Kokonainen ateria nuotiolla koostuu alkuruoasta, pääruoasta ja jälkiruoasta. Vartio tekee nuotion, joka soveltuu ruoan valmistamiseen. Tarpoja valmistaa ryhmän yhteisen aterian yhdessä koko ryhmän kanssa. Pohtikaa tarkkaan, mikä on aterian eri työvaiheiden järkevä järjestys, jotta kaikki komponentit ehtivät kypsyä ja lämmetä, mutta eivät ylikypsy tai jäähdy. Jakakaa jokaiselle ryhmänjäsenelle ainakin yksi tehtävä aterian valmistuksessa, josta hän on vastuussa. Nuotion on oltava riittävän iso ja sitä kannattaa polttaa kauan, jotta sen pohjalle muodostuu kuuma hiillos. Ruuan kypsennyksessä voi käyttää esimerkiksi seuraavia tekniikoita: kypsentäminen tikun päässä (esim. tikkusämpylää), hauduttaminen folionyytissä (esim. kasviksia ja tuorejuustoa), paistaminen nuotiopannulla (esim. suolaiset letut) laudalla loimuttaminen (esim. loimulohi) tai keittäminen nuotiokattilassa, joka roikkuu kolmijalasta (esim. pastat tai pataruuat). Ks. Reppu, s. 198-199, s. 298-309. Liitteet: Ruuanvalmistusmenetelmät (löytyy Tason 1 kohdalta)

Aktiviteetti: Leirikeittiö Taso 4: Valmistan ruokaa isommalle porukalle ulkona Tavoite: Tarpoja osaa tehdä leiriolosuhteissa ulkona ruokaa isolle joukolle luotsin opastuksella. Tarpoja oppii käyttämään tulityttöä, veturia, soppatykkiä tai tulikuoppaa ruuanvalmistuksessa. Vartionjohtajan ohje: Tarpoja valmistaa ulkona ruokaa tulitytöllä, veturilla, soppatykillä tai tulikuopalla isommalle porukalle leiriolosuhteissa. Tarpojat voivat joko itse päättää aterian ja valmistusmetodin tai luotsi ja vartionjohtaja ovat voineet päättää asiasta. Tarpojat toimivat leirikeittiössä eri aterioilla pareittain siten, että jokainen tarpojapari valmistaa yhden aterian yhdessä leirin muonittajan tai luotsin kanssa. Ks. Reppu, s. 198-199, s. 298-309. Luotsin ohje: Luotsi toteuttaa aktiviteetin yhdessä vartionjohtajan kanssa. Luotsi selvittää valitun ruuanvalmistusmenetelmän toimivuuden ja hankkii tarvittavat materiaalit ruuan valmistukseen. Lisäksi luotsi sopii asiasta leirin muonittajan kanssa. Liitteet: Ruuanvalmistusmenetelmät (löytyy Tason 1 kohdalta)

Aktiviteetti: Arviointi Taso 1: Henkilökohtaiset mitat Tavoite: Tarpoja osaa käyttää henkilökohtaisia mittojaan esimerkiksi leirirakentelussa tai muissa arviointia vaativissa tehtävissä. Hän harjaantuu erilaisissa ongelmanratkaisutilanteissa ja kykenee siirtämään partiossa opittua pulmatilanteiden ratkaisua arkielämän tilanteisiin. Samalla tarpoja sopeutuu kasvuun ja muutoksiin ja hyväksyy ne. Vartionjohtajan ohje: Tarpoja tutustuu omiin henkilökohtaisiin mittoihinsa ja hyödyntää niitä esimerkiksi leirirakennelmien teossa. Käytetään omaa mittaa esimerkiksi telttapaikan valinnassa, puiden etäisyyksien mittaamisessa, narunpätkien pituuden arvioinnissa (kaikki 1,5 metriä pidemmät otetaan talteen), telttakiiloiksi sopivien keppien arvioinnissa tai leirirakenteluiden korkeuksien arvioinnissa. Moni tarpoja kasvaa vielä pituutta. Mitat on hyvä tarkistaa vaikka kesäleirillä. Tarvikkeet: Rullamitta, nivelmitta tai mittanauha. Liitteet: Henkilökohtaiset mitat

Henkilökohtaiset mitat Kun ihminen levittää kätensä suoraan sivuille, keskisormien kärkiväli on suunnilleen sama kuin hänen pituutensa. Tätä sanotaan syliksi. Tätä voi hyödyntää esimerkiksi telttapaikan valinnassa, puiden etäisyyksien mittaamisessa, narunpätkien pituuden arvioinnissa (kaikki 1,5 metriä pidemmät otetaan talteen). Keskisormen ja peukalon kärkiväli on vaaksa. Tällä mitalla on hyvä arvioida vaikka telttakiiloiksi sopivia keppejä. Oktaavi on levitetyn kämmenen peukalon ja pikkurillin kärkiväli. Tätäkin voi hyödyntää telttakiilojen pituutta arvioitaessa. Oman askeleen mitta kannattaa tietää. Sitä voi hyödyntää matkojen arvioinnissa. Esimerkiksi katsotaan 100 metriä pitkä kävelypätkä, ja kävellään se monta kertaa tasaisesti. Joka kerta lasketaan askeleet (ei askelparia). Kun tuloksia on vähintään kuusi, otetaan keskiarvo ja lasketaan tästä yhden askeleen pituus. Jalka on oman jalkapohjan pituus. Sillä saa helposti mitattua maassa olevia lyhyitä matkoja tarkemmin, kuin askeleen avulla. Kyynärä on kyynärpään ja keskisormen kärjen välinen pituus. Tuuma on koukistetun peukalon pituus peukalon kärjestä ensimmäiseen niveleen. Lyhyttä aikaa voi arvioida oman pulssin avulla. Ensin lasketaan, montako kertaa oma pulssi tuntuu minuutin aikana. Myöhemmin voi pulssien määrän avulla arvioida kulunutta aikaa. Polven ja jalkapohjan välinen etäisyys eli säären pituus.

Aktiviteetti: Arviointi Taso 2: Matkan arviointi Tavoite: Tarpoja osaa arvioida matkaa. Hän hahmottaa, paljonko itse jaksaa kulkea jalan, polkupyörällä tai esimerkiksi hiihtäen. Tarpoja harjaantuu erilaisissa ongelmanratkaisutilanteissa ja kykenee siirtämään partiossa opittua pulmatilanteiden ratkaisua arkielämän tilanteisiin. Vartionjohtajan ohje: Opetelkaa arvioimaan erilaisia matkoja ja etäisyyksiä. Esimerkki: Vartiolaiset kirjoittavat lapulle oman arvionsa koulumatkastaan, matkasta kololle tai jostain muusta usein kuljetusta matkasta. Tarkistetaan paikkakunnan kartasta tai internetin reittipalvelusta matkat ja kisataan siitä, kuka arvioi lähimmäksi. Esimerkki: Arvioidaan kartasta, millaisen matkan jaksaa liikkua jalan tai polkupyörällä. Seuraavaksi yritetään kulkea tuo matka ja sen jälkeen pohditaan, osuiko etukäteen tehty arvio matkasta oikeaan. Esimerkki: Tarpojat arvioivat retkellä kuljetun suunnistus- tai vaellusreitin pituutta jälkikäteen. Lopuksi mitataan todellinen matkan pituus kartasta. Kuinka lähellä tarpojien arviot olivat todellista matkaa? Vinkki: Pyöräilyretkellä matkaa voi arvioida sähkötolppien avulla, jotka ovat noin 30 metrin etäisyydellä toisistaan. Esimerkki: Arvioidaan retkellä tai leirillä järven tai muun vesistön leveyttä eli matkaa vastarannalle. Luuletteko, että jaksaisitte uida sinne? Tarkastetaan matkan pituus kartasta ja pohditaan uudelleen, olisiko uiminen vastarannalle mahdollista.

Esimerkki: Tarpojat ottavat parit ja menevät seisomaan kasvot vastakkain. Toinen pareista lähtee peruuttamaan haluamansa matkan ja toisen on arvioitava, paljonko heillä on etäisyyttä toisiinsa. tarkastetaan asia rullamitalla tai mittanauhalla. Tarvikkeet: Paikkakunnan kartta tai internetin reittipalvelu, rullamitta tai mittanauha Liitteet: Arviointi

Arviointi Matkan pituus, etäisyys Etäisyyttä voi mitata esimerkiksi sitomalla sisal-naruun kiven. Kivi heitetään arvioitavan matkan päähän ja narun pituuden avulla arvioidaan etäisyys. Etäisyyden arvioinnissa voi käyttää apuna seuraavia vinkkejä: o Puhelinpylväiden väli on 50m, ja ne näkyvät 1 km päähän o Ihmisen silmät ja suu näkyvät selvästi 50-60m, kasvot 150m o Vaatteiden väri näkyy 2 km o Isot rakennukset ja puut näkyvät 8km o Kirkontornit ja tehtaanpiiput näkyvät 15-20km Etäisyys arvioidaan helposti liian pitkäksi, kun: o Kohde on varjossa o Aurinko paistaa arvioijan silmiin o Kohde on taustan värinen o Sää on hämärä tai sumuinen Etäisyys arvioidaan helposti liian lyhyeksi, kun: o Kohde on kirkkaassa auringonpaisteessa o Aurinko paistaa arvioijan takaa o Kohde erottuu selvästi taustasta o Kun arvioidaan ylä- tai alamäessä o Kun arvioidaan veden, lumiaukean tai tasangon yli Korkeus Pyllistysmenetelmä: Varmista, että maa on kohtuullisen tasainen sinun ja mitattavan kohteen välillä. Etene sitten niin kauaksi kohteesta, että haarojen välistä katsomalla näet juuri ja juuri kohteen korkeimman kohdan. Nyt etäisyys sinun ja kohteen välissä on suunnilleen sama kuin kohteen korkeus. Keppimenetelmä: Tarvitset 80cm pitkän suoran kepin. Pidä keppiä niin, että sen ohuempi pää on aivan silmän lähellä. Ota kepistä kiinni peukalolla ja etusormella, ja pidä käsivarsi suorana. Pidä

tämä ote kepistä koko mittauksen ajan. Käännä keppi pystyyn, ohuempi pää ylöspäin. Säilytä ote ja pidä käsivarsi suorana. Peruuta kohteen luota, kunnes kohteen ylin kohta on samassa linjassa kepin pään kanssa ja kohteen alaosa otekohtasi kanssa. Nyt etäisyys sinun ja kohteen välillä on yhtä pitkä kuin kohteen korkeus. Paino Painon arviointiin ei ole varsinaisia niksejä vaan sitä on vain harjoiteltava. Painoa arvioitaessa kannattaa arvioitavaa kohdetta verrata joihinkin yleisiin painoihin, kuten: o 1 litran maitopurkki (1kg) o jauhelihapaketti (400g) o oma paino Tilavuus Tilavuuden laskemiseen ei ole varsinaisia niksejä, mutta siinä voi hyödyntää matemaattisia menetelmiä: Pinta-ala (cm 2 ) = korkeus (cm) x syvyys (cm) Tilavuus (cm 3 )= korkeus (sm) x syvyys (cm) x leveys (cm)

Pinta-ala (cm 2 ) = korkeus (cm) x syvyys (cm) / 2 Tilavuus (cm 3 )= korkeus (cm) x syvyys (cm) x leveys (cm) / 2 Pinta-ala (cm 2 ) = 3.14 x säde (cm) x säde (cm) Tilavuus (cm 3 )= 3.14 x säde (cm) x säde (cm) x pituus (cm) Säde = halkaisija / 2 Tilavuus (-arvio) (cm 3 )= 3.14 x säde (cm) x säde (cm) x syvyys (cm) / 3 Säde = halkaisija / 2 Monimuotoisen kotelon tilavuutta laskettaessa, kannattaa kotelo jakaa suorakulmaisiin osiin ja laskea saadut tilavuudet yhteen. Mikäli matemaattisia menetelmiä ei ole mahdollista käyttää, kannattaa tilavuuksia verrata yleisesti tunnettuihin tilavuuksiin, kuten: o juomalasi (2 dl) o maitotölkki (1 l) o ämpäri (10 l)

Aika Aikaa on vaikea arvioida, ja se vaatii lähinnä paljon harjoitusta. Vähitellen oppii arvioimaan eri leikkeihin tai ohjelmiin kuluvaa aikaa. Lyhyttä aikaa voi mitata pulssin avulla, mutta tällöin täytyy tietää, montako kertaa pulssi tuntuu itsellä minuutissa. Kappalemäärä Kappalemäärää voi yrittää karkeasti arvioida jakamalla kohteen pienempiin osiin. Esimerkiksi, jos tehtävänä olisi arvioida läpinäkyvässä ämpärissä olevien pingispallojen määrää, kannattaisi ämpäristä valita noin 20cm x 20cm x 20cm alue. Sitten laskee, montako palloa on tällä alueella. Tämän jälkeen arvioi, montako 20cm x 20cm x 20cm kokoista aluetta koko ämpärissä on. Lopuksi kerrotaan pienellä alueella olleiden pallojen määrä koko ämpärissä olevien saman kokoisten alueiden määrällä.

Aktiviteetti: Arviointi Taso 3: Korkeuden ja leveyden arviointi Tavoite: Tarpoja osaa arvioida leveyksiä ja korkeuksia sekä omia rajojaan niiden suhteen. Hän osaa erottaa arvioitavaan tilanteeseen vaikuttavia tekijöitä, kuten oman toimintansa ja olosuhteiden vaikutuksen. Tarpoja harjaantuu erilaisissa ongelmanratkaisutilanteissa ja kykenee siirtämään partiossa opittua pulmatilanteiden ratkaisua arkielämän tilanteisiin. Tarpoja sopeutuu kasvuun ja muutoksiin ja hyväksyy ne. Vartionjohtajan ohje: Opetelkaa arvioimaan korkeutta ja leveyttä. Tasolta 1 on hyvä kerrata ja mitata henkilökohtaiset mitat. Esimerkki: Arvioikaa ojan, puron tai vallihaudan leveyttä loikkaamalla niiden yli - ilman reppua ja repun kanssa. Hypätyt leveydet mitataan vaikka rullamitalla. Näin voidaan kokouksen yhteydessä testata omia rajoja: kuinka pitkän loikan voi tehdä ylityksessä. Esimerkki: Arvioikaa puun tai rakennuksen korkeutta. Jokainen kirjoittaa oman arvionsa paperille. Tarkastetaan korkeus esimerkiksi pyllistystekniikalla (ks. liite). Esimerkki: Arvioikaa joen tai tien leveyttä. Leveyttä voi arvioida sitomalla esim. sisalnarun kiveen ja heittämällä kiven toiselle puolella. Naruun tehdään merkki, ja keritään koko paketti takaisin. Mitataan naru. Tarvikkeet: rullamitta, nivelmitta tai mittanauha, sisalnarua Liitteet: Arviointi (löytyy Tason 2 kohdalta)

Aktiviteetti: Arviointi Taso 4: Painon ja tilavuuden arviointi Tavoite: Tarpoja osaa arvioida painoa ja tilavuuksia sekä omia rajojaan niiden suhteen. Tarpoja harjaantuu erilaisissa ongelmanratkaisutilanteissa ja kykenee siirtämään partiossa opittua pulmatilanteiden ratkaisua arkielämän tilanteisiin. Tarpoja sopeutuu kasvuun ja muutoksiin ja hyväksyy ne. Vartionjohtajan ohje: Harjoitelkaa arvioimaan painoa ja tilavuuksia. Miettikää, minkä painoisia esineitä jaksaisitte nostaa? Entä kuinka pitkän matkan jaksaisitte kantaa niitä? Esimerkki: Vartionjohtaja on koonnut pöydälle eri kokoisia, muotoisia ja painoisia tavaroita noin kymmenen kappaletta. Tarpojat saavat kokeilla esineiden painoa käsillä ja vertailla niitä toisiinsa. Jokainen tapoja kirjoittaa esineet itselleen paperille siten, että ne laitetaan painon mukaiseen järjestykseen. Lopuksi punnitaan kaikki tavarat gramma-vaa alla ja katsotaan, kuka arvioi esineiden painojärjestyksen lähimmäksi oikein. Esimerkki: Pöydällä on eri painoisia tavaroita. Tarpojien tulee arvioida jokaisen esineen paino ja kirjoittaa se itselleen ylös. Lopuksi punnitaan gramma-vaa alla kaikkien esineiden paino. Esimerkki: Pöydällä on eri kokoisia kippoja, kulhoja ja kattiloita. Tarpojien tulee arvioida kulhojen tilavuutta ja kirjoittaa arvionsa ylös. Lopuksi mitataan kulhojen tilavuus siten, että kulho täytetään vedellä ja vesimäärä mitataan erilaisilla sentti-, desi- ja litramitoilla.

Esimerkki: Lattialla tai maassa on eri painoisia ja kokoisia esineitä. Tarpojien tulee silmämääräisesti arvioida, mitkä kaikki esineet he jaksaisivat nostaa ilmaan yksin. Tämän jälkeen kokeillaan käytännössä, mitkä esineet tarpojat todella jaksavat nostaa. (Muistakaa oikea nostotekniikka: selkä suorana, polvet koukussa ja nosto tapahtuu jalkalihaksilla. Ei niin, että kyyristytään selästä ja nostetaan selällä.) Esimerkki: Maassa on eri painoisia ja kokoisia esineitä. Tarpojille näytetään noin 500 metrin matka, joka heidän tulisi kulkea kantamalla esineitä. Tarpojat arvioivat ensin silmämääräisesti, mitä kaikkia esineitä he jaksaisivat kantaa kyseisen matkan. Tämän jälkeen kokeillaan kantamista käytännössä. Liitteet: Arviointi (löytyy Tason 2 kohdalta)

Aktiviteetti: Arviointi Taso 5: Ajan arviointi Tavoite: Tarpoja osaa arvioida aikaa, mikä auttaa esimerkiksi leiripäivän ohjelman aikataulun suunnittelussa. Tarpoja erottaa arvioitavaan tilanteeseen vaikuttavia tekijöitä, kuten oman toiminnan ja olosuhteiden vaikutuksen. Hän harjaantuu erilaisissa ongelmanratkaisutilanteissa ja kykenee siirtämään partiossa opittua pulmatilanteiden ratkaisua arkielämän tilanteisiin. Vartionjohtajan ohje: Opetelkaa arvioimaan aikaa. Aikaa voi arvioida monella tavalla: lyhyitä tai pitkiä aikoja, etukäteen johonkin asiaan kuluvaa aika tai jälkikäteen asiaan kulutettua aikaa. Esimerkki: Tarpojilta otetaan kokouksen tai retken alussa pois kellot. Aina välillä kysytään, paljonko johonkin meni aikaa. Lyhyitä pätkiä, kuten musiikkikappaleiden kestoa, voidaan arvioida pienten kisojen avulla. Esimerkki: Kokouksen alussa vartionjohtaja kertoo, mitä kaikkea kokouksessa pitäisi tänään ehtiä tekemään. Tarpojat arvioivat, kuinka kauan kunkin asian tekemiseen voisi kulua aikaa ja kirjoittavat sen itselleen paperille. Annetaan kokouksen mennä omalla painollaan ja tarkastetaan jokaisen tehtävän jälkeen, kuinka kauan aikaa siihen kului. Tarkastetaan kokouksen päätteeksi, kuinka hyvin tarpojat olivat arvioineet eri tehtäviin kuluvan ajan. Esimerkki: Jokaisella on sekunttikello selän takana. Jokainen arvioi minuutin ja pysäyttää sitten kellonsa. Lähimmäksi osunut voittaa. Jos kelloja ei ole kaikille, sitokaa arvaajien silmät ja aloittakaa minuutin arviointi yhtä aikaa. Arvioijan tehtävä on esimerkiksi istua alas, kun luulee, että minuutti on täyttynyt. Ajan ottaja tarkkailee, kenen arvio osuu lähimmäksi. Liitteet: Arviointi (löytyy Tason 2 kohdalta)

Aktiviteetti: Retkelle valmistautuminen Taso 1: Rinkan pakkaaminen ja säätäminen Tavoite: Tarpoja oppii pakkaamaan omat tavaransa järkevästi ja säätämään rinkan säädöt siten, että rinkkaa on mahdollisimman kevyt ja hyvä kantaa. Vartionjohtajan ohje: Harjoitelkaa kololla erilaisten rinkkojen säätämistä ja pakkaamista. Rinkan pakkaaminen: Painopiste tähdätään lähelle selkää. Se, mitä tarvitaan usein, pakataan helppoihin paikkoihin ja varavarusteet syvemmälle rinkkaan. Kun käärii kaiken putkiksi, ne voi laittaa vierekkäin ja niitä on tällöin helppo löytää. Tavarat kannattaa pakata muovipusseihin, jolloin ne pysyvät sekä järjestyksessä että kuivina. Mitään ei laiteta irralleen roikkumaan rinkan ulkopuolelle, vaan kaikki kiinnitetään irtoremmeillä tukevasti kiinni rinkkaan. Jos rinkan ulkopuolella on paljon tavaraa, tarkasta, että rinkan sadesuoja mahtuu silti rinkan päälle. Rinkka saa pakattuna painaa korkeintaan neljänneksen kantajansa painosta. Eli jos rinkan kantaja painaa 60kg, saa rinkka painaa maksimissaan 15kg. Rinkan säätäminen: Lantiovyö asetellaan oikealle kohdalle, lonkkaluiden päälle. Lantiovyön on oltava tiukalla, jotta se tukee rinkkaa eikä pääse liikkumaan ja hiertämään lantiota vasten. Lantiovyön on tarkoitus kantaa noin puolet rinkan painosta. Rintaremmi vedetään myös riittävän kireälle, jotta se tukee rinkan yläosaa lähemmäs selkää. Olkahihnat ovat myös riittävän kireällä, jotta rinkka ei roiku hartioiden päällä vaan on ryhdikkäästi vasten selkää. Joissain rinkoissa on lyhyt remmi rinkan selkäosan ja olkahihnojen yläosan välissä. Myös nämä hihnat vetävät rinkkaa lähemmäs selkää ja siten keventävät sen kantamista. Joissain rinkoissa on lisäksi selässä säätöpalat, joilla saa säädettyä rinkan selkäosan pituutta. Nämä kannattaa tarkastaa omasta rinkasta, jotta rinkka on juuri sinun selällesi sopivan pituinen. Rinkan säätämisessä kuitenkin tärkeintä on se, että rinkka tuntuu tukevalta ja hyvältä, se ei saa painaa tai hiertää mistään. Oikein säädetty rinkka on kevyt kantaa. Ks. Reppu, s. 188-189. Esimerkki: Pitäkää viestikisa, jossa on kannettava rinkkaa selässään. Ensimmäisellä kisakierroksella kantakaa hyvin säädettyä rinkkaa, joka on pakattu oikein. Toisella kierroksella kantakaa rinkkaa, jonka säädöt ovat huonosti, painopiste väärin ja rinkassa on irrallisia pussukoita.

Aktiviteetti: Retkelle valmistautuminen Taso 2: Retken varustelista Tavoite: Tarpoja oppii tekemään hyvän varustelistan retkeä varten. Vartionjohtajan ohje: Tarpojat laativat yhdessä varustelistan retkeä varten. Mietitään, mitä tarvitaan ja mitä ei. Ottakaa huomioon retken ajankohta, nukutaanko sisällä vai ulkona, millaiset muut puitteet ovat, millaista säätä on luvattu, kuinka pitkä retki on ja tarvitaanko retkelle jotain erityisvarusteita. Ks. Reppu, s. 184-187, 190-193. Liitteet: Varusteet kesäleirille Varusteet kämppäretkelle Miten varustautua talvileirille

Varusteet kesäleirille: - makuupussi + makuualusta (kesäkuun yöt ovat vielä kylmiä) - yöpuku (housut ja paita) + unisukat + unilelu - puhtaita alusvaatteita + sukkia (joka päivälle puhtaat, ota myös ylimääräisiä!) - fleece/villapaita (kesäillat ovat kylmiä) + pitkähihaisia paitoja - t-paitoja/toppeja + shortsit - verskat/college-housut - pitkätkalsarit/paksut legginsit (mukavammat tuulihousujen alla) - pipo + hanskat + kaulahuivi + 2 villasukat - kevyemmät kengät leiriin (lenkkarit, crocsit tms.) - vaelluskengät/hyvät kävelykengät (lenkkarit) - likapyykkipussi (mieluiten kankainen) - tuulitakki + tuulihousut - sadetakki + sadehousut + kumisaappaat - vesipullo + hellehattu - hammasharja + -tahna + hiusharja+ ponnareita + (pinnejä) - iso pyyhe + uimapuku - shampoo + hoitoaine + vartalosaippua + mahd. lääkkeet - aurinkorasva + huulirasva + hyttysmyrkky + nenäliinoja - päiväreppu + pyykkipoikia (esim. 6kpl) + istuinalusta - 2 syvää lautasta, muki, lusikka, veitsi, haarukka, astiapyyhe kankaisessa pussissa - partiohuivi + partiopaita + jotkin tummat housut (verskatkin käy) - puukko + kompassi + tulitikut + muistiinpanovälineet - taskulamppu + varaparistot - kohtuullinen määrä karkkia (vinkki: suklaa sulaa, sipsit murustaa ja vie paljon tilaa, limpparia ei saa kylmään ja se painaa) - mahdollinen teemaan liittyvä vaatetus PAKKAA TAVARASI SELÄSSÄ KANNETTAVAAN RINKKAAN TAI ISOON REPPUUN. EI RINKAN ULKOPUOLISIA PUSSEJA. MUISTA NIMETÄ KAIKKI OMAT TAVARASI PAKKAA VAATTEET MUOVIPUSSEIHIN, NIIN NE LÖYTÄÄ RINKASTA HELPOSTI JA VAATTEET PYSYVÄT KUIVINA SATEENKIN SATTUESSA ETHÄN OTA LEIRILLE MUKAAN KÄNNYKKÄÄ, SOITTIMIA TAI MUITA ELEKTRONIIKKALAITTEITA (teltassa on aina kosteaa)

Varusteet kämppäretkelle: - makuupussi + makuualusta - yöpuku (housut ja paita) + unisukat + unilelu - puhtaita alusvaatteita + sukkia (joka päivälle puhtaat, ota myös ylimääräisiä!) - fleece/villapaita + pitkähihaisia paitoja - t-paitoja/toppeja - verskat/college-housut - pitkätkalsarit/paksut legginsit (mukavammat tuulihousujen alla) - pipo + hanskat + kaulahuivi + 2 villasukat - vaelluskengät/hyvät kävelykengät (lenkkarit) - likapyykkipussi (mieluiten kankainen) - tuulitakki + tuulihousut - sadetakki + sadehousut + kumisaappaat - hammasharja + -tahna + hiusharja+ ponnareita + (pinnejä) - iso pyyhe + uimapuku - shampoo + hoitoaine + vartalosaippua + mahd. lääkkeet - huulirasva + nenäliinoja - päiväreppu + istuinalusta + vesipullo - 2 syvää lautasta, muki, lusikka, veitsi, haarukka, astiapyyhe kankaisessa pussissa - partiohuivi - puukko + kompassi + tulitikut + muistiinpanovälineet - taskulamppu + varaparistot - karkkia muutamalla eurolla - mahdollinen teemaan liittyvä vaatetus PAKKAA TAVARASI SELÄSSÄ KANNETTAVAAN RINKKAAN TAI ISOON REPPUUN. EI RINKAN ULKOPUOLISIA PUSSEJA. MUISTA NIMETÄ KAIKKI OMAT TAVARASI PAKKAA VAATTEET MUOVIPUSSEIHIN, NIIN NE LÖYTÄÄ RINKASTA HELPOSTI JA VAATTEET PYSYVÄT KUIVINA SATEENKIN SATTUESSA ETHÄN OTA RETKELLE MUKAAN KÄNNYKKÄÄ, SOITTIMIA TAI MUITA ELEKTRONIIKKALAITTEITA

MITEN VARUSTAUTUA TALVILEIRILLE MITEN PUKEUDUT Ulos pukeudutaan kolmeen kerrokseen: aluskerrokseen, välikerrokseen ja ulkokerrokseen. Aluskerroksen tehtävä on pitää iho kuivana siirtämällä kosteus pois iholta (tekokuidut ovat paras vaihtoehto). Alusasun tulee olla ihonmyötäinen, joustava ja mukavan tuntuinen. Välikerros pitää kehon lämpimänä ja välittää kosteutta edelleen ulospäin. Hyvä välikerros on ilmava ja väljä, parhaat materiaalit ovat fleece ja villa. Talvella voidaan käyttää useampaa välikerrosta päällekkäin. Ulkokerros suojaa tuulelta ja sateelta ja välittää kosteuden ulkoilmaan. Ulkokerrokseen hyviä ovat joko toppavaatteet (takki ja housut tai haalari) tai untuva. Muistathan että kerrospukeutumisesta ei ole hyötyä, jos vaatteiden väliin ei jää riittävästi ilmaa ts. ei hyödytä tunkea montaa piukkaa kerrosta vaatteita päällekkäin, tulee vaan helpommin kylmä. Kiinnitä erityistä huomiota näiden ruumiinosien pukemiseen; pää, kaula, niska, alaselkä, varpaat, kädet, ranteet. Nämä paleltuvat helposti ja näiden jäähtyessä myös muuta kehoa alkaa paleltaa. Muistathan, että talvileirillä ei kannata nirsoilla ulkonäön kanssa. Kukaan ei ole talvileirillä tyylikkäimmillään. Tärkeintä on pitää itsensä lämpimänä ja kuivana, muuten koko leiri tuntuu kurjalta ja koti-ikävä iskee helposti. VARUSTELUETTELO NUKKUMINEN 2 makuualustaa: Lämpimin materiaali makuualustassa on solumuovi. Paras vaihtoehto on, kun toinen makuualusta on telaketjumallinen. Ilmatäytteinen makuualusta on kylmä, koska alustan sisällä oleva ilma pysyy koko yön jäätävänä maasta hohkavan pakkasen takia. Makuupussi; 3-vuodenajan makuupussi. Jos makuupussisi on liian iso, ota mukaan remmi, naru tms. jolla voit sulkea ylimääräisen jalkatilan. Liian iso makuupussi on kylmä, koska keho ei pysty lämmittämään kaikkea makuupussin sisällä olevaa ilmaa. Makuupussi lämmittää parhaiten, kun se on oikean kokoinen ja päällä on vain yksi kerros vaatteita, ei hirveää toppausta. Yöpuku; Yöpuvun tulee ehdottomasti olla eri vaatteet kun päivällä käytettävät vaatteet. Päivällä vaatteet kostuu hiestä, yöllä samat vaatteet muuttuu kylmiksi! Paras yöpuku on fleecestä tai tekokuiduista valmistetut pitkät kalsarit, pitkähihainen ja ihonmyötäinen paita (fleecestä tai tekokuidusta). Älä ota satiinista yöpukua, se on erittäin kylmä iholla. Yöpipo, hanskat (puuvillasormikkaat tai lapaset), kaulahuivi/kauluri, villasukat. Talviteltassa nukutaan pää seinään päin, seinän läpi tulee kylmää, josta se tunkeutuu makuupussiin sisälle. Villasukkien tulee olla ehdottomasti muut sukat kuin päivällä.

ULKOVAATTEET (=ULKOKERROS) Hanskat; Lapasmalliset. Ei neulottuja hanskoja (kastuvat heti) eikä sormikkaita (koska sormet ovat erillään, ne eivät lämmitä toisiaan ja paleltuvat helposti). Lasketteluhanskat ovat parhaat. Sormikkaat voivat olla mukana pikkunäpertelyyn, ettei tarvitse olla paljain käsin. Varaathan reippaasti hanskoja mukaan, leiriolosuhteissa kuivaaminen voi olla vaikeaa ja hanskoja kastuu lumessa helposti. Pipo; eri pipo kuin yöllä käytettävä. Mukaan kannattaa ottaa myös varapipo, koska pipo hukkuu helposti. Kannattaa huomioida, että pipoa pidetään päässä aamusta iltaan, pipon tulee siis olla mukavaa materiaalia, se ei saa kutittaa. Huomioithan, että pipon tulee peittää myös korvat kunnolla. Kaulahuivi/kauluri: Kaula ja niska palelee erittäin helposti, ota huomioon varsinkin huivia valitessa (fleece ja villa ovat parhaat materiaalit). Päällysvaatteet (toppatakki ja toppahousut tai haalarit): Ota mielellään kahdet mukaan. Varsinkin housut kastuvat helposti ja paksuutensa vuoksi eivät kuivu nopeasti. Katsothan että toppatakkisi on riittävän pitkä (ettei alaselkä näy, kun kumarrut tai istut) ja takin alle mahtuu myös useita kerroksia vaatteita! Pilkkihaalarit/haalarit ovat leiriolosuhteissa kätevät, koska lunta ja kylmää ilmaa ei pääse vyötäröltä päällysvaatteiden alle. Esimerkiksi Hong Kongissa myydään pilkkihaalareita edullisesti. Kengät: Kenkien tulee olla tarpeeksi isot, jotta sinne mahtuu myös villasukat. Kenkä ei saa ikinä olla liian tiukka, ei edes villasukan kanssa. Lämmittävä vaikutus tulee vaatteiden sisällä olevasta ilmasta, joka lämpenee ruuminlämmön avulla ja eristää hyvin kylmältä. Kenkien varsien tulee olla tarpeeksi pitkät, ettei kenkiin mene lunta. Vaikka kengissäsi olisikin pitkät varret, kannattaa käyttää liukasta materiaalia olevia säärystimiä/lumipusseja kenkien varsien päällä, ettei kenkiin menisi lunta. Parhaissa talvileirikengissä on kumiterä/vettä pitävä pinta, pitkät varret, kunnolliset paksut talvipohjalliset ja kunnollinen lämmin vuori. Kumisaappaat: myös talvileirillä kengät kastuvat helposti ja tarvitaan vaihtokengät. Kumisaappaat ovat toimivat kengät myös talvella, kunhan ne ovat riittävän suuret. Saappaisiin kannattaa laittaa paksu, lämmin talvipohjallinen. Pohjallisen ja villasukkien kanssa saappaat ovat lämpimät, ne pitävät veden loitolla ja korkeiden varsien ansioista niihin ei mene lunta sisälle. Kaikki kangaskengät, matalavartiset lenkkarit, vuorettomat tekonahkaiset saappaat ja muut kaupunkikengät kannattaa jättää suosiolla kotiin. Niissä varpaat vain paleltuvat ja jalat kastuvat. VÄLIKERROS Välihousut: Tässä vanhat kunnon villahousut ovat parhaimmillaan. Toinen vaihtoehto on fleecestä valmistetut housut. Sekä fleece että villa ovat ilmavia materiaaleja, jotka hengittävät ja pitävät erittäin hyvin kylmää. Välihousuja tulee mukana olla ainakin kahdet, ja niitä tulee voida käyttää myös päällekkäin. Kovalla pakkasella nimenomaan välikerroksen vaatteita lisäämällä saadaan kylmä eristettyä iholta. Välikerroksen paidat: Villapaita tai fleece. Näitä tulee myös olla vähintään kahdet, ja ne tulee voida pukea päällekkäin..

ALUSKERROS Alusvaatteet: Puhtaita alusvaatteita jokaiselle päivälle. Ota myös vara-alushousuja. 4 päivän leirille on hyvä ottaa 7 pikkuhousut. Sukat: Tavalliset puuvillasukat ovat kylmät ja niissä varpaat palelevat vaikka päällä olisikin villasukat. Siksi puuvillasukkia ei kannata käyttää lainkaan. Villa lämmittää myös kosteana, tavallinen sukka jäädyttää varpaat välittömästi kostuessaan. Lämpimin vaihtoehto on, jos paljaassa jalassa on suoraan villasukka. Tässä tapauksessa villasukkia tulee kuitenkin olla joka päivälle puhtaat, koska myös villasukat hikistyvät ja kostuvat. Toinen vaihtoehto on ostaa teknisistä materiaaleista valmistettuja vaellussukkia. Tällöin vaellussukka tulee ihoa vasten ja villasukka sen päälle. Näin vaellussukka kerää kosteuden ja hien ja vain ne täytyy vaihtaa päivittäin. Teknisistä materiaaleista valmistetut sukat lämmittävät myös kosteana. Ihoa vasten tulevia sukkia tulee olla vähintään kahdet/päivä. Kun varpaat alkavat paleltua, yleensä paras keino varpaiden lämmittämiseen on puhtaiden, kuivien sukkien vaihto ihoa vasten. Villasukat: jos villasukkia käytetään päällisukkina, niitä tulee olla 2 tai 3 (+yöllä käytettävät). Jos villasukkia käytetään ihoa vasten, niitä tulee olla 4 päivän talvileirillä 5 tai 6 (+yöllä käytettävät). Pitkät kalsarit: Tekokuiduista valmistetut ihonmyötäiset pitkät kalsarit ovat parhaat. Ne ovat lämpimät myös kosteana, siirtävät hien pois iholta ja tuntuvat ihoa vasten miellyttäviltä. Pitkiä kalsareita tulee olla vähintään kahdet. Sukkahousuja tai samasta materiaalista valmistettuja legginsejä ei kannata missään nimessä ottaa mukaan. Sukkahousujen materiaali ei lämmitä kosteana. Lisäksi kun sukkahousujen jalkaterät kostuvat, ei ihoa vasten saa kuivia sukkia. Aluspaidat: Aluspaidan kannattaa myös olla tekokuidusta valmistettu. Samalla tavalla kuin pitkät kalsarit, ne pitävät ihon kuivana ja ovat siten lämpimät. Joka päivälle tulisi olla puhdas aluspaita. MUUT VARUSTEET Kemialliset lämmittimet: Esimerkiksi ClassOhlsonilta (edullisempi) tai Partiovarusteesta saa ostettua kemiallisia varpaiden tai sormien lämmittimiä. Näistä saa hetkellistä lämmikettä paleleviin sormiin tai varpaisiin. Näistä kannattaa kysellä liikkeissä lisää. Rakkolaastareita: Jos käy ikävästi, vaelluskengät/talvikengät voivat hiertää jalkoja. Varsinkin uudet kengät hiertävät erittäin helposti, eikä leirille koskaan saisi lähteä upouusien, käyttämättömien kenkien kanssa. Kenkiä kannattaa aina sisään ajaa viikon tai kaksi. Kuitenkin koska samoja kenkiä on käytettävä koko leirin ajan, tulee mukana olla rakkolaastareita hiertynyttä ihoa suojaamaan. VAATEISIIN JA SUKKIIN VALITTAVAT MATERIAALIT: Puuvilla: Puuvilla ei eristä lämpöä ja tuntuu siksi viileältä myös helteellä. Puuvillaa ei kannata käyttää alusvaatteissa kuten sukissa, koska iholta haihtuu kosteutta jatkuvasti myös pakkasella ja kosteana puuvilla on todella kylmää. Jos ihoa vasten olevat puuvillasukat ovat vähääkään kosteat, edes niiden päällä olevat villasukat eivät lämmitä. Näin varpaat ovat aina jäässä.

Villa: Villa eristää kosteanakin ja se hengittää hyvin. Siksi villa on erinomainen materiaali sekä alus- että välikerroksiin. Villa saattaa kuitenkin kutittaa paljaalla iholla. Silkki: Silkki on kesällä viileä ja talvella lämmin. Silkki toimii samoin kuin villa, se eristää hyvin vaikka olisi kosteaa ja hengittää hyvin. Sen takia silkki ei tunnu iholla kylmältä tai kostealta. Silkki on iholla miellyttävämpää kuin villa, siksi se onkin erinomainen materiaali aluskerrokseen. Tekokuidut: Tekokuiduissa on hyvä kosteuden siirtokyky, joten aluskerroksessa käytettynä tekokuitu siirtää kosteuden iholta pois, pitää ihon siten kuivana ja on näin lämmin materiaali. Kannattaa hankkia kunnollinen tekokuiduista valmistettu aluskerrasto (pitkähihainen paita ja trikoot). HUOMIOITHAN NÄMÄ ASIAT: Olethan varautunut lämpimin vaattein jo retkelle lähdettäessä! Leiripaikalla ei ole mahdollisuutta päästä sisätiloihin vaihtamaan vaatteita. Bussissa kannattaa ottaa takki, pipo ja muut ylimääräiset vaatteet pois. Jos hikoilet bussissa, on paleltuminen ulkona takuuvarmaa. Talvileirillä ei ole peseytymismahdollisuutta. Käytössä on todennäköisesti ulkovessat ja juoksevaa vettä ei kannata odottaa. Varaudu leiriin käsidesillä ja kohteuspyyhkeillä. Kosteuspyyhkeillä on helppo pyyhkiä kasvot, kainalot ja muut hikiset ihoalueet teltassa ennen puhtaiden vaatteiden vaihtamista. Muista pakata myös kosteusvoide ja huulirasva, pakkasella iho kuivuu helpommin. Rasvaa kuitenkin aina yötä vasten, juuri rasvattu naama paleltuu ulkona välittömästi. Hampaiden pesuun on aina mahdollisuus.