TOIMEN POIKA PJ-KURSSI Huhujen mukaan eräät lippukunnat kutsuvat jo vartionjohtajia johtajiksi, mutta kuten paremmin tietävät sanovat, johtajaksi kutsuminen vaatii pj-kurssin läpäisemistä. Coff ja Sakke olivat viime talvena kiirastulessa, ja nyt on TP-lehteenkin rantautunut juttu Sivut 10-15 SKABA Edellisen TP-lehden taittovalinnoista johtuen Sissiskaba -juttu julkaistaan vasta nyt. Lekan kisaraportti on mahtavaa luettavaa! Sivut 16-17 LISÄKSI Uutisia, retkijuttuja, leikkikurssi, vaelluksia, TP-lehti kysyy, Mr. Bee,... MAALISKUU TÄÄLLÄ TAAS! 1/2008 Lumisia jälkiä metsässä
Toimen Poika 1/2008 TOIMEN POIKA 1/2008 TOIMEN POIKA JULKAISIJA Partiotasavalta TOIMEN POJAT RY PÄÄTOIMITTAJA Ilkka Ile Lehto Alberganesplanadi 2 A 21 02600 Espoo Puh. 041-5016167 TOIMITUSSIHTEERIT Sampo Sakke Oksanen TOIMITTAJAT Api, Coff, Leka Nissu, Omppu Panu, Puukko, Tuksa LEHDEN POSTI TP-lehti c / o Sampo Oksanen Stenbergintie 21a 02700 Kauniainen toimitussihteeri@gmail.com PAINOPAIKKA Kauniaisten nuorisotalo PAINOS 150 kpl Pääkirjoitus...3 - Ilkka Ile Lehto Toimitussihteeriltä...4 TP-kysyy...5 - Janne Coff Fock Uutiset...6 Ahman vaellus...7 Leikkikurssi...8-9 -Sampo Sakke Oksanen PJPK VII/07...10-15 -Coff&Sakke Sissiskaba...16-17 -Lasse Leka Hakala Mäyrän vaellus...18-19 -Otto Omppu Honkamaa Orava Öögailemassa...20 Ilves Kerolla...21 Mr. Bee...22 Kurkistus tulevaan... 23 Numeron kuva...23 Tulevia tapahtumia...24 LEHDEN JAKELU Lehti jaetaan kaikille Toimen Pojille SIVUNTAITTO Sampo Sakke Oksanen POSTITUS Alex Ale Hakala VALOKUVAT Kuvaaja mainittu erikseen KANNEN KUVA Panu Räty 2 ISSN 1236-9330 World Wide Web http://tp.partio.net
Toimen Poika 1/2008 PÄÄKIRJOITUS Perinteet ja osaaminen Aikoinaan TP-lehden sivuilla vilahti mystisen Asiantuntijaraadin suosituksia. Raati ruoti partiopiireissä esiintyvää osaamattomuutta. Lääkkeeksi tarjottiin tietysti osaamista. Huumorihengessä juttujaan veistellyt Raati sohaisi kuitenkin osaamiskritiikillään mielenkiintoista aluetta. Osaamisen suosittelu on tietysti letkeä letkautus, mutta vakavasti ottaen: Mistä osaaminen partiossa ja erityisesti lippukunnissa muodostuu; Miten taito johtaa omaa ryhmää siirtyy eteenpäin uusille ikäpolville? Omasta mielestäni juuri johtaminen on tärkeintä osaamista. Myös arvot ja kulttuuri ovat asioita, joiden hallinta vaatii pitkällistä mukanaoloa lippukunnassa. Miten tällaista osaamista siirretään itseään nuoremmille? Presidentin pestini puolesta minun kuuluu olla ylpeä lippukunnastani ja välillä katsella maailmaa ruusunpunaisten lasien lävitse, kuten kesäleirillä teinkin. Riisuessani lasit huomaan monia pieniä kehittymismahdollisuuksia. Pääsääntöisesti kuitenkin myhäilen tyytyväisenä sillä Toimen Pojissa on sitä jotain ja sitä on enemmän kuin monilla muilla, nimittäin osaamista! Olen vakuuttunut, että yhtenä vaikuttavimmista tekijöistä osaavan lippukunnan muovaajana on perinteet. Tarkastellaanpa tyypillistä Toimen Poikain tapahtumaa. Innostunut joukko poikia päättää kokeilla jotain uutta ja järjestää tapahtuman. Huonojen kokemusten myötä homma unohdetaan aktiivisesti; se suljetaan pois mielestä aivan kuin sitä ei olisi tapahtunutkaan (kävikö Makkililjalle näin?). Hyvät kokemukset puolestaan, joita on onneksi verrattain runsaasti, halutaan uusia. Tapahtuman järjestäjillä on onnistuneen kokemuksen jälkeen vuosi aikaa valehdella itsensä uskomaan siihen totuuteen, jonka mukaan tapahtuma on ikiaikainen ja se on Toimen Pojissa tehty aina ja tietyllä tavalla... aina vuodesta 1910 lähtien! Kun tapahtumaa lähdetään markkinoimaan sitten seuraavana vuonna uudelle, suuremmalle joukolle, käytetään markkinoinnissa häikäilemättä hyväkseen perimätietoa, jonka mukaan kaikki ovat aina osallistuneet tapahtumaan ja se on aina tehty näin. Parhaat perinteet jäävät elämään ja jokainen poika oppii ne tuntemaan ja ottamaan omikseen. Meidän perinteistämme on myös helppo olla ylpeitä, ovathan ne kaikki lähes sadan vuoden takaa säilyneet lähes muuttumattomina tähän päivään! Kuva: Antti Mallu Malin -ile.. presidentti 3
Kuva: Eero Rapola Toimen Poika 1/2008 TOIMITUSSIHTEERILTÄ Loppu hyvin kaikki hyvin Päädyin taiteilemaan toimitussihteerin palstaa odottamattomien seikkojen vuoksi jo kolmatta vuotta peräkkäin, alkuperäinen suunnitelmahan oli tehdä kaksi vuotta, kahdeksan lehteä. Tämä on kuitenkin kahdeksas lehteni, joten vaikka ajallisesti menikin hieman ylitse, niin sovittujen lehtien määrä pysyi vakiona. Lukijat voivat siis huokaista helpotuksesta, sillä mikäli olen ymmärtänyt oikein, pitkä ja raskas taipaleeni toimitussihteerinä on ohitse. Vaikka joskus on ottanutkin hermoon tämä duuni, niin tarkemmin ajateltuna tämä oli erittäin opettavainen ja hyödyllinen pesti. Opin taittamaan, kirjoittamaan parempia juttuja, kuvaamaan paremmin -pakkohan sitä on kehittyä, kun niitä tarpeeksi räpsii-, muokkaamaan kuvia Oli kuitenkin useita asioita, joita en vielä ehtinyt sisäistämään, mutta pystyn onneksi niitä petraamaan muissa pesteissä: Projektin aloittaminen ajoissa, aikatauluissa pysyminen, taakan jakaminen ja kokonaisuuden hahmottaminen tarpeeksi pian. Nuo ovat asioita, joita varmasti itse kunkin täytyy treenata lippukunnassamme, jotta vältetään burnoutit. Ensinnäkin, älä ajattele saamaasi hommaa nakkina, vaan mahdollisuutena kehittää itseäsi ja tarjota muille mukavaa ohjelmaa. Älä kuitenkaan unohda, että myös itsesi on viihdyttävä hommassa, ei kenenkään tarvitse tehdä kaikkea yksin. Ehkä katkerin epäonnistumiseni toimitussihteerinä oli kuitenkin seuraajan löytäminen, ja tätä on paikattu harvinaislaatuisella ratkaisulla: neljällä eri toimitussihteerillä. Kaikkien huulilla leijuva kysymys: Ketkä he ovat?, saa vastauksen vuoden mukaan. Jos tunnet kuitenkin piston sydämessäsi ja olet kiinnostunut lehden teosta, minuun ja kulloiseenkin toimitussihteeriin voi varmasti ottaa yhteyttä, apu kelpaa myös tuleville toimitussihteereille. -Sampo Sakke Oksanen 4
Toimen Poika 1/2008 Partiojohtajakurssin metsä osuudelta palaavat partiolaiset yllätettiin bussissa ja TP-lehti alkoi tenttaamaan tuttuun tapaan tiukalla tavalla ehkä lähitulevaisuudessa PJ:n valtakirjan saavia. 1. Mitä olet oppinut kurssilla? 2. Mikä oli parasta kurssilla? 3. Mikä oli huonointa kurssilla? 4. Paras partiomuistosi? 5. Jälkitehtävän aihe? Cami, 17 vuotta, Karhun Vartijat 1. Kaikkea mitä tarvitsee, että on partiojohtaja, esim. viestinnän merkityksen. 2. Kaikki ihmiset ja yhteishenki, koska kaikki olivat vaan niin huumorintajuisia ja letkeitä 3. Jotkut rupeamat, koska itse kävi vähän ylikierroksilla eikä jaksanut keskittyä 4. Niitä on niin paljon, mutta tämä oli yksi parhaista. Täällä oli niin kivaa ja niin huonoa hyvää läppää 5. Lippukunnan EA-kurssi Jami, 17 vuotta, Helsingin Kotkat 1. Pohtimaan partion päämääriä eri näkökohdista ja kanteilta 2. Yleinen ilmapiiri ja mukavat ihmiset, jotka puhalsivat yhteen hiileen synnyttäen paljon savua. 3. Ei ole yhtään huonoa asiaa, koska kaikki on ollut erittäin mukavaa ja positiivista eikä mitään epämukavaa sattunut 4. Kun 12 -vuotiaana vartiolaisena leikin Waltzun kanssa poppamiehiä Helsingin Kotkien, Villan, katolla savupiipun päälle tehdyn nuotion ympäri keskellä yötä. Se on mukava muisto nuoruuden vuosista, jolloin ei vielä tarvinnut murehtia johtajan raskaasta taakasta. 5. Varaston inventaario tai johtajahuoltoa Kiira, 16 vuotta, Vartiovuoren Tytöt 1. Jotain mitä on hyvä partiojohtaja tai vastaavaa 2. Olen tutustunut ihan sikana uusiin ihmisiin. Kaikki on ollut niin hauskoja ja saanut paljon uusia kavereita. 3. Se, että joutuu lähtemään kotiin. Olisi halunnut olla vielä paljon pidempään kun oli niin kivaa. 4. Oltiin ranskalaisten partiolaisten kanssa Helsingissä viime kesänä hengailemassa viikko. Ne ranskalaiset olivat tosi hauskoja, syntyi hauskoja tilanteita ja niiltä oppi paljon kaikenlaista. 5. Talviretki vartiolaisille Anu, 17 vuotta, Kirisiskot 1. Avautumaan 2. Ihmiset, koska me tulimme niin hyvin toimeen 3. Ruoka, koska perunat veden kanssa ei ole ruokaa 4. Viime kesäleiri Kirisiskojen ja meidän veljeslippukunnan Mustien Veljien kanssa. Siitä on muistissa niin monta ikimuistoista tapahtumaa. 5. Talvileiri Mustien Veljien ja muutaman Navigatoresin kanssa. Teksti ja kuvat: Janne Coff Fock 5
Toimen Poika 1/2008 Nuuksio-Luukkaa - karttoja on vielä! Kannatusyhdistys on teettänyt Nuuksio-Luukkaa - ulkoilukartasta 1:15 000 - lisäpainoksen. Jatkossa Genimap tekee ulkoilukarttoja vain 1:20 000 - mittakaavalla, joissa ei näy kaikkia yksityiskohtia. Tätä lisäpainosta on vielä jäljellä, tämän jälkeen niitä ei 1:15 000 - ulkoilukarttaa tule saamaan. Kartta on painettu arkin molemmin puolin ja se on taittamaton (helppo päällystää muovilla tai ripustaa seinälle). Kartan koko on 102,5 * 63 cm. Yhden kartan hinta on 15, yli kymmenen kartan kertatilauksena 12 / kpl. Maksu käteisenä tai tilille (Toimen Poikain Kannatusyhdistys, 137830-112561, viesti kartta ). Tilauksia ottaa vastaan kannatusyhdistyksen puolesta sähköpostitse Mallu (antti.malin ÄT papa.partio.net) -Antti Mallu Malin Pääsiäisvaellus peruttiin! Pääsiäisvaellus, jonka oli tarkoitus suuntautua Hannunkärjen maastoon, peruttiin liian vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Vuoden aikana pyritään järjestämään kuitenkin toinen vaellus. -Reko JN tammikuussa Johtajaneuvosto järjestettiin heti vuoden alussa, 5.-6.1.2008. Tapahtumapaikkana oli Ööga. Ohjelmassa oli johtajakoulutusta ja tietysti kevään ohjelman suunnittelua. Johtaja, käy foorumilla tutkailemassa päätöksiä, mielipiteiden ilmaisu on suotavaa. Seuraava JN pidetään 24.-25.5., johtajat, varatkaa päivät kyseiseen tapahtumaan! UUTISET -Sakke Hänkän pyöräily IV tulee kesäkuussa Romu on avannut keskustelun foorumilla koskien alkukesän huiminta tapahtumaa: Jo perinteeksi muodostunutta Hänkän pyöräilyä. Matkaa kertyy yhteensä n. 360 km. Ajoaikaa on varattu kokonainen päivä enemmän kuin viime vuonna, joten luvassa on suorastaan leppoisa pyöräretki, joka sopii kaiken kokoisille ja näköisille. Lähtö: Keskiviikkona 25.6.2008 klo 16.00 P a l u u : S u n n u n t a i n a 29.6.2008 Osallistujat: Ile, Reko, Kontti, Viski(?), Romu, JJ, Jonttu, Samu, Tuksa, Sorvi,... Tunnetko kaipuun saada nimesi listaan? Ilmoita itsestäsi foorumeilla! -Romu Lisää vauva uutisia TP-lehden viime numerossa Kontti uutisoi Teri Heilalan ja Johanna Jossu Laipion lapsesta, jota vielä uutisen tekoaikaan kutsuttiin Pikkikseksi, mutta nyt koko nimeksi on paljastunut Saaga Iiris Johanna Heilala. Heilalat ovat toden totta toisen uutisensa ansainneet, sillä edellä mainittu neiti sai 25.12.2007 serkun, Siri Anne Severiina Heilalan, jonka syntymämitat olivat 3218x50. Vanhemmat ovat -kuinkas muutenkaan- Anne Heilala ja Sampsa Samu Heilala, joita on nähty viime aikoina silloin tällöin tapahtumassa, jos toisessakin. -Sakke TP-lehti etsii uutisankkuria! Tunnetko olevasi ajan hermolla? Tiedätkö internetin ihmeellisen maailman ja partion uusimmat tuulet ensimmäisenä? Silloin olet etsimämme henkilö! TP-lehti etsii henkilöä, joka ottaa huoltaakseen uutispalstan, tuottaen yksi-kaksi sivua uutisia niin teksti- kuin kuvamuodossa. Mikäli kiinnostus heräsi, lähetä vapaamuotoinen hakemus osoitteeseen toimitussihteeri@gmail.com -Sakke 6
Ahman vaellus Toimen Poika 1/2008 Tarkoituksenamme oli vaeltaa kerolta öögalle talkoisiin, näin myöskin teimme. Matkalla mukana olivat Tuksa, Jesse ja Alex M. Lähdimme perjantaina kerolta noin kello 18.00 määränpäänä Suolikkaan luola. Vaelsimme ensin vanhasta muistista sekä suunnalla Suolikkaan rantaan, jota sitten lähdimme seuraamaan sen eteläpäähän. Luolan löytämiseen meni hetki, koska olimme olleet sielä vain kerran aikaisemmin. Hetken etsinnän jälkeen luola kuitenkin löytyi, ja aloimme tehdä ruokaa trangialla. Söimme pussipastaa ja hyvää oli. Syötyämme aloimme virittäytymään nukkumista varten. Ennen nukahtamista puhuimme kuitenkin vielä hetkiä kaikesta mahdollisimman epäoleellisesta ja turhasta. Nukahdimme noin 12 aikoihin loppujen lopulta. Aamulla heräsimme, jonka jälkeen jumitimme. Oli kylmä eikä kenelläkään ollut haluja lähteä pois makuupussista. lopulta kuitenkin kaikki vuorollaan hyppäsivät pois pussista ja pukivat kaikki vaatteet päälleen niin nopeasti kuin pystyivät. Kun melkein kaikki olivat ulkona makuupussista, alkoi aamupuuron teko. Joiltain löytyy puurosta manteli, meiltä löytyi makaroneja, eilisen illan tiskaamattomuuden vuoksi. Hyvää kuitenkin oli ja pakkausten jälkeen matka alkoi taas jatkua. Öögalle oli tarkoitus päästä ja melko nopeasti vieläpä. Matka taittui rattoisasti ja muutamia taukoja pidettiin. Lopputulos oli se, että olimme Öögalla lauantaiaamuna 12 aikoihin. Talkooporukka sielä olikin jo talkoilemassa ja liityimme siis heihin mukaan talkoilemaan. -Tuksa Kuva: Sampo Sakke Oksanen Mäyrä -vartion Omppu moottorisahailemassa Romun tarkan valvonnan alaisena 7
Kuva: Sampo Sakke Oksanen 8 Toimen Poika 1/2008 Kun kuulee sanan leikki, ensimmäisenä tulee varmaan jokaisen mieleen joukko lapsia leikkimässä jotain kirkonrotan tapaista. Leikkimisellähän on tietty yläikäraja ja alaasteen viidennen ohittaneet eivät voi missään nimessä leikkiä, sillä vain mammanpojat leikkivät, kovat äijät eivät sitä tee. Vai tekevätkö sittenkin? Onko leikkiminen vain lapsien juttu vai saako karvainen sälli myös sitä harjoittaa? Toimitussihteerin hommien lisäksi toimin Aarteenvartija Naalit -lauman sudareita ihmettelemässä rinkan pakkausta myös Naalit lauman akelana ja akela koulutukseen kuuluu olennaisena osana leikkikurssi. Olin kuullut varoituksia niin leikkikurssin käyneiltä kuin leikkikurssin käymättömiltä, viikonloppu, jonka aikana oppii yli 50 erilaista leikkiä, ei voi tehdä sydämelle hyvää! Fyysinen rasitus ei niinkään pelottanut, mutta henkisestä hyvinvoinnistani olin hieman huolissani, olen aina leikkinyt porukan mukana, mutta viikonloppu pelkkää leikkimistä Sellaisesta en ollut kuvitellut sitten esikoulun. Lähtöpäivänä tuli pieni katuminen, leikkiminen ei houkutellut, mutta kun kurssille oli ilmoittauduttu, niin kyllähän sinne piti lähteä. Tilannetta ei parantanut, että kännykkäni muistutus alkoi soida ja tajusin, etten pääsisi oppilaskunnan tarjoamalle illalliselle ravintolaan. Psyykkäsin itseäni ajattelemalla, että oppilaskunnan hallituksen jäsenet tunsin kuitenkin ennestään, ruokaa saisin kurssillakin ja nyt olisi loistava tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin toisista lippukunnista, huomasin nimittäin hyvin pian, etten tuntenut kurssilla ketään etukäteen. Onneksi leikkiminen on havaittu erinomaiseksi tutustumistavaksi ja kun leikkimään oli kuitenkin tultu, niin ei kestänyt kauaakaan, kunnes tunsimme toisemme erinomaisesti. Ilman suurempaa
Leikkikurssi Toimen Poika 1/2008 tarkkailua oli kuitenkin huomattavissa, että kurssilaisten keski-ikä oli jossain kahdeksannen yhdeksännen luokan tietämillä. Toinen mielenkiintoinen statiikka oli se, että 75% kurssilaisista oli tyttöjä. Tämä kurssi voisikin kiinnostaa jo ihan noiden tietojen perusteella vartionjohtajiamme. Paikalla oli onneksi myös vanhempia kurssilaisia, joiden kanssa juttu kulki jouhevasti. Vaikka jotkut sanovat liiallisen leikkimisen olevan yksi suurimmista syistä lopettamiseen, niin veikkaan henkilökohtaisesti, että lopettavia ei sinänsä leikkiminen riso, vaan leikkien laatu tai vähäisyys. Ymmärtäähän sen tyhmempikin, että jos aina leikitään hippaa, niin yläasteikäisen mielenkiinto loppuu. Toisaalta täytyy pitää mielessä, että myös riehumisleikit ovat leikkejä ja niihin pojat koskaan kyllästyvät, mutta monipuolisuus on tietenkin valttia. Kaiken kaikkiaan kurssi oli loistava kokemus, hauskaa oli ja useita uusia leikkejä tuli opittua. Suosittelen kaikille akeloiksi haluaville ja vartionjohtajille. Vaikka riehuntaleikkejä ei opeteltukaan niin paljoa, oli mukana mm. korskeat lentokamelit, jokaisen toimarin suosikkileikki. Toisaalta tutustumis- ja ryhmäytymisleikkejä, jotka saattavat olla vartionjohtajille tuntemattomampia, harjoitellaan paljon. Leikkikurssin jälkeen ei samaa leikkiä enää leikitä kahta kertaa peräkkäin! -Sampo Sakke Oksanen Kuva: Sanna Hänninen PJ-kurssilla harrastettua leikkimistä olisi voinut nähdä hyvin myös leikkikurssilla, kurssilaiset muodostivat 14 ihmisen pyramidin, niin suuren, ettei se mahtunut kokonaisuudessaan edes kuvaan! 9
Kuva: Sampo Sakke Oksanen 10 Toimen Poika 1/2008 Keskiviikko 5.12. Kello oli 17.54 kun saavuimme Helsingin keskustaan. Olin Saken kanssa lähdössä partiojohtajan peruskurssille suurimmaksi osaksi tuntemattomien kavereiden kanssa. Sakke oli tietysti kovana kaverina jättänyt päähineen ja hanskat kotiin ja toivonut pärjäävänsä manttelillansa. Juuri ennen bussin lähtöä kohti Kiljavaa huomasimme Helsingin kaupungin järjestämät ilotulitukset. Ilmeisesti he olivat tajunneet meidän lähtevän pois kaupungista pariksi päiväksi PJPK VII 2007 Coff, Kiira ja Sanna lämmittelemässä ns. nuotion ääressä ja päättivät tehdä näin tai sitten se oli vain itsenäisyyspäivän aaton ilotulitukset. Matkaan Kiljavaa kohti lähdettiin ja matkalla ehdittiin tutustua osaan ihmisistä jotenkin speed dating nimisen leikin kautta. Saavuttuamme Kiljavalle ratkoimme turvallisuusohjetta koskevaa tehtävää kurssivartioissamme, jotka oli muodostettu ennakkotapaamisessa n. 2 viikkoa ennen kurssia. Saimme tämän tehtävän valmiiksi ja lähdimme kulkemaan lumisessa maastossa vesisateen saattelemana kynttiläpolkua pitkin kohti yöpymisaluetta. Matkan aikana aloimme jo suorittaa yhtä yötehtävistä, joka oli kurssivartioon tutustuminen. Märkinä saavuimme yöpymispaikalle ja aloimme valita laavun paikkaa. Hetken päästä laavu olikin jo pystyssä ja oli ruoan tekemisen aika. Kaasutrangialla tämä makaroni, tonnikala ja tomaattimurska ruoka saatiin nopeasti valmiiksi. Vielä oli edessä yötehtävässä vaadittujen taitojen vartiolle opettaminen ja tietojen kertaus ennen nukkumaan menoa. Tietysti olin valinnut itselleni reunapaikan laavusta, koska minulla oli mielestäni hyvä makuupussi. Siinä sitten laavun katon ja seinän lepattaessa makuupussiani vasten tuulessa ja sateessa sain lopulta unenpäästä kiinni. -Janne Coff Fock
Torstai 6.12. Heräsimme aamulla puoli seitsemän aikoihin erittäin märkään aamuun. Kaikki lumi oli sulanut ja se hidasti perin paljon ylösnousu intoamme. Kiljavalla pitäisi olla kahdeksalta ja jos ehtisi sinne tarpeeksi aikaisin, voisi käydä suihkussa. Ainakin ryhmäni naispuoliset jäsenet saivat kummasti puhtia edellä mainitusta koukusta. Pakkasimme tavaramme ja lähdimme viimeisenä ryhmänä kohti Kiljavaa. Saavuimme paikalle hyvissä ajoin ja asetuimme taloksi. Syötyämme aamiaisen ja nostettuamme lipun salkoon, suuntasimme partiopaitoihin pukeutuneina kohti Rajakylän kirkkoa, jossa pidettäisiin Itsenäisyyspäivän Jumalanpalvelus. Osa oli ottanut jopa ohjeiden mukaisesti hienot housut / mekon mukaan, itse tyydyin gore housujen vetovoimaan. Ottaen huomioon juuri sulaneen lumen ja erittäin liukkaan & Toimen Poika 1/2008 märän metsäpolun, jota kuljimme, en voinut olla pudistelematta päätäni kun katsoin kavereiden entisiä valkoisia housuja. Huiman viiden kilometrin tarpomisen jälkeen saavuimme kirkolle ja pari minuuttia saapumisemme jälkeen Jumalanpalvelus alkoi. Jumalanpalveluksen jälkeen laskimme seppeleen veteraanien muistomerkille ja suuntasimme askeleemme takaisin kohti Kiljavaa. Tällä kertaa meitä poimittiin matkalta autolla ja heitettiin Kiljavalle, jossa meillä oli mahdollisuus saunoa jos halusimme. Lounaan jälkeen oli erinomainen tutustumisleikki, jossa ensin keksittiin itselle etunimensä ensimmäisellä kirjaimella alkava eläin. Jotta leikki ei olisi liian helppo, pitäisi toistaa myös edellisten nimet ja eläimet. Itse huomasin ainakin, että joissain tapauksissa eläin nimen muisti paremmin kuin sen oikean. Sitten oli vihdoin luvassa odotettua kou- Kuva: Sampo Sakke Oksanen Peltsi ja Maija esittelevät mitä partio on. 11
Kuva: Sampo Sakke Oksanen 12 Toimen Poika 1/2008 lutusta, pohdimme mitä partio on. Taulu oli täynnä partioon liittyviä sanoja, joista piti sitten poimia ne, joita ilman partio ei olisi partiota. Lopuksi nämä sanat jaoteltiin vielä kolmeen ryhmään: Mitä, miten ja miksi. Rupeama oli erittäin mielenkiintoinen, ja huolimatta siitä, että vain kaksi viidestä Uudistuksen arvoista oli listallamme, olin ainakin itse tyytyväinen työskentelyymme. Meidät hätisteltiin ulos kiertämään kahta rataa, toinen oli täynnä tiesitkö tämän maan x partiolaisista tyyppisiä lappuja, toinen täynnä seuraavia: Eräässä lippukunnassa on konsuli ja presidentti, mikä lippukunta? Minkälaisia tapoja tai perinteitä teidän lippukunnalla on? Itse pidin enemmän jälkimmäisestä ja saimme kunnon keskustelut aikaan, huolimatta siitä, että perästä kuului valitusta hitaasta(?) tahdistamme. Käm- Magda luettelemassa partioihanteita Johannalle. Taustalla Cami odottaa vuoroaan. pän edessä oli lisäksi pystyssä jonkin sortin aikajana, jota emme kyllä rauhallisen vauhtimme takia ehtineet kokeilla. Sisäänpääsy ei kuitenkaan ollut aivan helppoa, piti luetella partioihanteet kouluttajalle. Jos ei osannut, saattoi luntata parin kymmenen metrin päässä olevan kellon luota löytyvästä lapusta. Saavuimme sisälle siis yksitellen ja koimme kukin pienen yllätyksen: Meille oli katettu aterimet kahteen pitkittäiseen ja yhteen poikittaiseen pöytään, luvassa olisi siis jotain speciaali safkaa. Kättelimme kurssin johtajat kuin Linnassa ikään ja asetuimme paikoillemme ruokapöytään. Ennen juhlallista karjalanpaistia, staabi luki BP:n ajatuksia. Ruokailun aikana lauloimme mm. päivän teemaan hyvin sopivan Maamme laulun. Tämän jälkeen oli vuorossa upeasti toteutettu Partio 100 vuotta slide show. Illan virallisen ohjelman päätyttyä tutustuimme Juliuksen esittelemään peliin nimeltä Der Große Dalmutin. Jo saksankielinen nimi vetosi minuun erittäin vahvasti, mutta pelattuani peliä pari minuuttia olin jo aivan liekeissä. Ja niin olivat myös kaikki muut kurssilaiset. Dalmutista tuli kurssin suuri hittituote ja sitä pelattiin aina kun aikataulu antoi myöten. Illalla oli vielä saunat ja sen jälkeen siirryimme nukkumaan, kukin omaan tahtiinsa. -Sampo Sakke Oksanen
Kuva: Sami Hyvärinen, Vartiovuoren pojat Iltanuotiolla oli makkaroilla ahdasta Toimen Poika 1/2008 Torstai 7.12. PJ -kurssin kolmas aamu valkeni musiikintäytteisesti ja hitaasti, kaikki olivat rättiväsyneitä. Aamiaiseksi nautittu puuro lievitti väsymystä vähän ja runsaasti nautittu kahvi hieman enemmän. Aamupäivällä teimme ryhmäytymisharjoituksia, jotka olivat helppoja tehtäviä, vaatien tosin joko henkistä tai useimmissa tapauksissa fyysistä läheisyyttä. Tarkoituksena oli rikkoa rajat ja oppia luottamaan toisiin. Kaikki meni hyvin, kunnes ryhmäni, S-vartio saapui Peltsin rastille, jossa oli tarkoituksena ylittää kahden puun väliin vedetty (n.160cm korkeudella) naru. Takaamme ryntäsi barbaareja ja oli elintärkeää saada koko ryhmä muurin toiselle puolelle, tietenkin ylittäen naru. Nostin Samin kanssa ryhmämme muut jäsenet yli ja lopulta Samin. Tässä vaiheessa tajusin, että pitäisi itsekin päästä muurin toiselle puolelle, mutta miten? Erittäin lyhyen harkinnan jälkeen päädyin hyppäämään muurin ylitse, vaihtoehto jota olisi voinut pohtia hieman pidempään. Suureksi yllätyksekseni onnistuin hyppäämään muurin ylitse. Vielä suurempi yllätys oli, että se sattui, olin nimittäin onnistunut laskeutumaan selälleni täsmälleen alueen ainoalle juurelle. Kuten sanottua, siihen asti kaikki meni hyvin, tuon jälkeen täydellisesti, ryhmäydyimme pienen haaverini jälkeen erittäin nopeasti. Suoritettuamme viimeisetkin rastit menimme sisälle, missä kävimme jokaisen rastin yksitellen läpi, minkälaista toimintaa kukin rasti tarvitsi ja mitä mahdollisesti opimme. Iltapäivällä oli koulutusta viestinnästä ja tiedottamisesta, sessio jonka aikana luimme Helsingin Sanomien nettisivuilla ollutta keskustelua syistä partiolaisten vähenemiseen. Oli myös paljon keskustelua siitä, miten pitää toimia, jos ja kun, jotain sellaista, mikä kiinnittää median huomion tapahtuu partiossa. Mitä pitää sanoa ja ennen kaikkea, mitä ei pidä. Ruokailun jälkeen oli vuorossa johtamisrata, jonka vedimme eläinryhmissämme. Eli eilen valitsemillemme eläinnimille tuli käyttöä. Tällä kertaa tavoitteena ei ollut ryhmäytyä, vaan johtaa, joten rastit olivat erilaisia kuin aamupäivällä. Saimme monenlaisia tehtäviä: piti hoitaa 16 tehtävää kahdessa minuutissa, toimia huonojen ohjeiden perusteella ja tehdä muodostelmia köydestä puhumatta. Saimme päättää tämän jälkeen, pidämmekö iltanuotion ulkona vai lippukuntamessut sisällä. Huolimatta sateisesta säästä, päädyimme ulkona oloon, perinteiseen iltanuotioon makkaran paistolla ja laulamisella. Jotta oppisimme kuitenkin jotain, saimme esitellä huivejamme ja kertoa niiden symboliikasta. Coffin ollessa ringissä ennen minua, tarjoutui hän ystävällisesti kertomaan lähinnä huivin väreistä ja niistä harvoista merkeistä siinä, jättäen minulle ystävällisesti symboliikasta kertomisen. Ystävällistä, mutta olisin selvinnyt ilmankin Makkarat syötyämme siirryimme saunoille ja niiden jälkeen joskus nukkumaan. -Sampo Sakke Oksanen 13
Toimen Poika 1/2008 Lauantai 8.9. Heräsimme aamulla kahdeksan aikoihin musiikin soidessa. Nousimme ylös, söimme aamupalan ja valmistauduimme lipunnostoon. Siitä jatkoimme sitten takaisin sisälle kuuntelemaan Peltsin esitystä ohjelmauudistuksesta. Tämän mielenkiintoisen esityksen jälkeen oli taas vuorossa ruokailu. Ruoka oli todellinen pettymys! Siinä ei ollut yhtään lihaa vain tomaattia ja muita kasviksia. Noh, onneksi saimme makkaraa leivän päälle, niin oli sentään jotain lihaa tarjolla. Ruuan syötyämme oli taas koulutuksen vuoro. Pääsimme taas ulos sateeseen ja vuorossa oli pesteihin liittyvä lappu puussa tehtävä. selvisimme ryhmän kanssa siitä todella hyvin, ei yhtään väärää vastausta. Taas menimme sisälle seuraavaan koulutukseen. Aluksi olimme Kiljavan Rapujen(keksitty lippukunta) hallituksen kokouksessa. Siellä näimme miten näitä kokouksia ei saa pitää ja tehtävänämme oli korjata heidän toimintasuunnitelmansa ja kalenterinsa uuteen uskoon omissa vartioissamme. Tämän suunnitelman tekemiseen meni enemmän aikaa kun ensin olisi uskonut ja noin tunnin päästä esittelimme toisille ryhmille tuotoksiamme. Ruokaa oli tarjolla seuraavaksi ja tällä kertaa oli lihaakin mukana. Vielä hetki aikaa oli varattu viimeisen illan spektaakkelin suunnittelua varten ennen sen aloittamista. Viimeisen illan suunnitelu ja toteutus ovat yleensä leirilläisten vastuulla, niin tälläkin kertaa. Sakke ja Sanna olivat organisoineet hommat hyvin ja kaikilla oli hauskaa. Jäimme hetkeksi jumittelemaan kämpälle tyttöjen ollessa saunassa. Tylsyyden poistamiseksi rakentelimme suuria ihmispyramideja, parhaimmillaan viiden ihmisen ollessa alimmassa kerroksessa! Omalla saunavuorolla kävimme kokeilemassa isännän puusaunaa normaalin sähkösaunan lisäksi. Kyllähän sieltä puusaunasta paremmat löylyt tuli ja avantoakin tuli kokeiltua molempien kiukaiden kanssa. Saunan jälkeen pelasimme vielä pari kertaa dalmutia ennen hiljaisuuden alkua. -Janne Coff Fock Kuva: Sampo Sakke Oksanen Viimeisen illan ohjelma nauratti myös staabia. 14
Toimen Poika 1/2008 Taas aamulla heräsimme musiikin soittoon, jotkut väsyneempänä kuin toiset. Ylös, aamupalalle ja siitä virallisten kanssa viimeiseen lipunnostoon. Vielä oli ohjelmassa yksi koulutus sessio ennen siivoamista ja lähtöä. Aiheena oli plussa- hanke eli partiolaisten määrän saaminen yli 9 % 7-17 vuotiaista lapsista. Ilokseni huomasin Kauniaisen olevan 10 20 % kohdalla, mutta vielä voisimme parantaa tästä jonkun verran. Saimme myös lippukunta profiilit, joissa kerrottiin kaikenlaista tietoa lippukunnan ikärakenteesta. Sitä tutkiessani huomasin, että meidän lippukunnassamme on 4 alle 7 vuotiasta ihmistä, joista yksi olen minä, ainakin Polun mukaan. Vielä pieni yhteenveto koulutuksesta ja sitten oli ruokailun vuoro. Ruuan jälkeen oli vuorossa palautteen anto kurssista, siivousta ja keskustelut kurssivartioiden kummijohtajien kanssa kaikesta kurssiin liittyvästä. Nyt vielä lipunlasku ja sitten meidän bussimme tulikin hakemaan meitä. Kurssin loppumisen pystyi näkemään myös säästä, joka muuttui lopulta sateesta auringon paisteeksi. Bussimatkan aikana tunnelma oli haikea, koska tiesi, että ei tule näkemään monia näistä uusista kavereista pitkään aikaan. Ei auta muu kuin odottaa toukokuun loppuun ennen kuin näkee heidän virallisesti uudestaan. -Janne Coff Fock Kuva: Sami Hyvärinen, VarPo Synnytyksessä riittää riemua 15
Toimen Poika 1/2008 Sissiskaba Mäyrä tapasi kololla lauantai aamuna klo. 06:46. Kun porukka oli kasassa lähdimme kyydillä kohti Oittaan parkkista. Olimme perillä hyvin ajoin, seisoskelimme jonkin aikaa tumput suorina, mutta pian päästiin alkupioneerin pariin. Voittajafiilis alkoi tuntumaan jo heti skaban alussa. Tehtävänä oli valmistaa kolme ruokailuvälinettä. Mäyrä suoriutui tästä tehtävästä mallikkaasti. Pääsimme lähtemään kohti ensimmäistä rastia, häröilyyn meni jonkin aikaa, ilmeisesti seisokelimme väärillä kallioilla odottelemassa rastimiestä...ensimmänen rasti sujui suht hyvin solmuja tehdessä..onneks meil on Elvis.. Ensimmäisen rastin jälkeen lähdettiin kohti ensimmäistä kylmää rastia.. Etsimme rastia noin 20min, mutta turhaan. Kakkos rastilla päästiin testailemaan kuntoa ja suunnistustaitoja. Rasti meni hyvin ja mielessä pyöri vain kolmos rasti, elikä ruokarasti. Ruoka- rastilla pääsimme valmistelemaan risottoa ja tikkupullaa. Ongelmana oli kuitenkin se, että meillä oli vaan yksi trangia (onneksi kaasupoltin..). Ruuan tekoon meni aika kauan aikaa, mutta ei se mitään, hyvää se oli. Ruuan jälkeen lähdimme tallustelemaan kohti nelosrastia. Nelosrastilla testailtiin meidän muistikykyä ja päästiin katselemaan paria hiidenkirnua. Vitosrastille oli jo hieman pidempi matka, mutta teitä käyttäen matka sujui helposti. Rastilla päästiin pelaamaan kovilla panoksilla, elikä mynteillä. Mäyrä otti tästä rastista täydet, sillä kaikki meistä todella halusivat massimiehiksi! Lähdimme kohti yö-rastia. Matkalla aloimme pohdiskelemaan millaisia kuvia pitäisi ottaa tp: lehteen (nimittäin jokaisesta kuvasta joka pääsisi TP lehteen saisi 4 pistettä). Jackpot! Pidimme perus taukoa ja joku meistä onnistui ikuistamaan hetken. Kuvan jälkeen Ei ole olemassa heikkoja, pieniä vartiolaisia, on vain heikkoja vartionjohtajia, jotka eivät heitä hädän hetkellä jaksa kantaa. Mäyrä näyttää kuinka vartio liikkuu tehokkaasti kirissä. 16 Kuva: Elias Elvis Axelsson
2007 Toimen Poika 1/2008 jatkoimme yölle. Yöllä oli fiilikset korkealla; skaba oli mennyt hyvin tähän mennessä ja kaikki olivat hengissä. Mutta kun ilmoittauduimme yölle alkoi se kettumaisuus... Yö -tehtävänä oli tehdä kanvaasi (siihen piti maalata mäyrän perus keittiömiljöö) ja paletti, suunnistaa ja pystyttää laavu. Ennen suunnistusta meille pidettiin EA-koulutus (josta olikin apua seuraavan päivän EA-rastia varten). Lähdimme siis yö suunnistamaan. Koko suunnistus meidän osalta kaatui siihen kun Leka ja Otto etsivät hetken nelosrastia, jonka jälkeen he olivat saaneet tarpeeksi. Nopealla juoksulla takaisin yölle ansaitsi heille kuitenkin muutaman pisteen. Vartiolaiset olivat nukkumassa kun Leka ja Otto alkoivat raataa palettia ja kanvaasia... Huhhuh...Koko kanvaasi meni aluksi täysin pieleen, mutta lopputulos oli jees. Palettia Leka hioi noin tunti 14min. ja Otto raatoi kanvaasin maalausta noin kaksi tuntia 1min. Nukkumaan Aamulla oli freeshi fiilis. Puuron keittämiseen tuli hieman kiirettä. Laavun pakkaus jne. sujui nopeasti ja olimme jo pian matkalla 7. rastille. Rastilla väsättiin pylpyröillä kikkoja. Mäyrä lähti hakemaan suuria voittoja joten aloitimme tehtävästä josta sai eniten pisteitä ja siitä etenimme alaspäin. Rastin jälkeen saimme tietää salaisen katköpaikan, jossa saisi suun makeaksi. Napostelun jälkeen etenimme viimeiselle rastille ennen maalia. Rasti oli EA, pitsakuski oli suistunut tieltä väistäessään jalankulkijaa. Rasti sujui ihan hyvin, paitsi emme löytäneet ojaan lentänyttä jalankulkijaa. EA-rastin jälkeen tuli kiri. Mäyrä suoriutui kiristä uudenlaisella taktiikallaan, tämäkin erikoinen taktiikka onnistuttiin ikuistamaan. MAAALIIII. -Lauri Leka Hakala Kuva: Arto Lehistö Ilves haki voittoa hieman muunnetulla Mäyrä -taktiikalla, mutta joutui tyytymään hopeaan 17
Toimen Poika 1/2008 Mäyrän vaellus Hurja joukkomme hyökkäsi bussilla kohti Nuuksion maisemia siinä kuuden aikoihin syksyisenä perjantai-iltana. Ensimmäisenä yöpymis paikkanamme oli Urja, johon päädyimme lyhyen kävelyn matkan jälkeen. Siellä paistelimme makkaroita ja pohdimme elämän tärkeitä asioita, jonka jälkeen vartiolaiset menivät nukkumaan (häh hää). Aamulla vartiolaiset kohtasivat täysin ennalta arvaamattoman yllätyksen: Otto ja Leka olivat kadonneet. Laavun edestä löytyi viesti jossa kerrottiin ohjeet jatkosta. Heidän pitäisi tehdä aamiaista, pakata kamat ja tavata johtoporras karttaan merkityssä paikassa Kattilajärven tuntumassa noin 3 tunnin kuluttua herätyksestä. Sinne he selvisivät hienosti kommelluksitta ja matka jatkui kohti Ilveksen hallitsemaa Keroa. Matka su- jui joutuisasti ja pysähdyimme Saarijärvelle syömään, sillä vaeltaessa oli alkanut nälättää. Kerolle ilmestyimme kun loputkin kävelyt oli suoritettu. Sieltä löysimme Ilveksen joka Ilvesmäiseen tapaansa kulutti aikaa mylläämällä. Riehuimme Ilveksen kanssa ja söimme kaikki pornoa, jota Panun ansiosta oli aivan liian vähän. Illan pimetessä siirryimme ilta nodelle. Sen jälkeen Otolle ja Lekalle tuli täysin vastustamaton paahto fiilis. Joten vartiolaisten jäädessä härväämään Ilveksen keskuuteen Otto ja Leka lähtivät paahtamaan. Kohteenamme oli SuVen kämppä, jossa kuulemma olisi Kärpät -vartio redullaan. Sinne saavuimme kun kyseiset susiveikot olivat nuotiolla hengailemassa. Sieltä lähdimme jonkun ajan kuluttua takaisin kohti Mitähän Mäyrän nuorempi sukupolvi ajattelee vartionsa johdon tempauksista? Spock ja Elvis Häränsilmän edustalla. 18 Kuva: Otto Omppu Honkamaa
Keroa. Matkalla päätimme vierailla Kämmenlammen laavulla jossa kuulemma olisi lisää erinäisiä partiolaisia. Siellä olikin joitain jotka suunnittelivat sissarin tekoa johonkin, joten rehteinä partiolaisina ehdotimme tietysti SuVe kämppää Kun olimme sieltä lähdössä noin kello 00:00 iski kuningas idea : Hei oisko vähän randomii jos nyt käveltäis himaa täält?. No ei nyt sentään ihan kotiin asti, mutta päätimme kävellä takaisin Öögalle Majavaa kiusaamaan. Tunnelma oli katossa kohti Keroa suunnatessamme sillä mikä olisikaan hienompaa kuin täydessä hiljaisuudessa vaeltaminen kuun valaistessa. Kerolle päästyämme tunnelma oli jo hiukan latistunut, mutta sovimme, että Ilves pitäisi huolta vartiolaisistamme ja hoitaisi heidät kotiin seuraavana päivänä. Pummimme Ilvekseltä parit makkarat matkaevääksi ja pakkasimme kamat viimeistä tätä pikku iltalenkkiä varten. Ja näin alkoi matkamme kohti Öögaa sunnuntaina noin kello 1:20. Matkaaminen oli nopeaa sillä muistimme reitin, jota olimme noin 12 tuntia sitten kulkeneet toiseen suuntaa. Metsä ja järvet olivat todella hienoja täysikuun ja tähtitaivaan valaistessa. Pysähdyimme samaan paikaan syömään, jossa päivälläkin söimme, mutta siitä ei tullut oikein mitään ja paahto fiilis katosi kun jäimme jumittamaan. Heitimme ruuat naamariin ja jatkoimme kohti Urjan pohjoiskärkeä. Kaikille vinkiksi Urjan länsi/luoteisranta on syvältä, joten suosittelemme Urjan itäpuolta lämpimästi kaikille retkeilijöille. Päästyämme Urjan nodepaikalle voittajafiilis oli käynnissä ja vaikka emme olleetkaan ihan vielä aivan perillä henkinen voitto tuntui mahtavalta. Pystyimme pitämään tavoitteemme(öögalla ennen neljää) ja samalla voittamaan itsemme tässä aluksi hurjalta tuntuneelta haasteessa. Tämäpä partiossa on juuri parasta ei tarvitse olla mitään mitä on pakko Toimen Poika 1/2008 tehdä, voi tehdä juuri sitä mitä itse rakastaa. Näinpä matkamme päätteeksi päätimme varmistaa Majavan tietävän, että olimme saapuneet. Tasan kello 4:00 kajahti Mäyrän huuto Öögan sisätiloissa. Tämän jälkeen likaiset paahtajamme kävivät uimassa semi raikkaassa Hauklammessa ja pohtivat matkaa, elämän tarkoitusta ja kaikkea muuta tarpeellista fiilikseen sopivaa. Viiden aikoihin menimme nukkumaan pitkästä aikaa. Heräsimme aamulla aikaisin, jotta ehtisimme ensimmäiseen bussiin joka lähti kello 9. Näin pääsimme kotiin rankan, mutta ikimuistoisen matkan päätteeksi. Reittimme pähkinän kuoressa : Bus- sipysäkki->urja->kattilajärvi->saarijärvi- >Kero->Sarkkinen->SuVe->laavu->Kero- >Saarijärvi->Ööga->Bussipysäkki -Otto Omppu Honkamaa Leka näytää väsyneeltä pikkureissun jälkeen. 19 Kuva: Otto Omppu Honkamaa
Toimen Poika 1/2008 18.-20.1.2008 Retkellä Orava öögäilemässä Tämä mielenkiintoinen tarina kertoo viiden urhean oravan retkestä Öögan retkeily kämpälle. Tämän tarinan opetus on ovela ja vain harva sitä on saanut päähänsä, sillä mielenvikaisten oravanmetsästäjien, jotka vainosivat näitä urheita oravia, ehtivät saastuttaa tämänkin kirjoittajan mielen ja terveyden(vain kuvainnollisesti(kai)). Siis, viisi urheaa oravaamme lähtivät Kauniaisista peltilehmäkyydein kohti Häränsilmän Retkeilyaluetta, jossa odotti pakkasukon julman kylmä polvi, valmiina potkaisemaan oravat pois kämpästä. Saavuttuaan kämpälle nuo suuret oravat tekivät suuren keltaisen kolmion metallipurkkiin(kamina), joka löytyi Kämpästä ja nirhasivat julman pakkasukon ja saivat kämpän elokuntoon. Ruokana oli legendaarisesti papupekonia, joka maistui kaikkien mielestä hyvälle. Perjantaina oli alun perin ollut tarkoituksena saunoa, mutta oravien tulentekomanavarastot olivat tyhjenneet kämpän lämmittelyssä. Lauantai alkoi kahdeksan reikäreikä kun Oravalokas Julle innokkaasti lähti kantamaan vettä puuroa varten, jonka Nissu sekä Winne valmistivat Oravamaisilla Salamatulipalloilla, joita kutsutaan Kaasuhanoiksi. Tämän jälkeen oravat lähtivät suunnistelemaan ja etsiskelemään rasteja, jotka olivat jostain syystä kastuneet yön aikana, mutta sehän ei ketään haitannut. Nyt olikin jo ruokaaika, joka oli Pornoa, sitä jokaisen karskin 20 Keltaisen kolmion manaamista oravan lempiherkkua, joka täyttää vatsan ihmeen hyvin. Sitten olikin tiskivuoro, jonka organisoi OravApi, organisoiden tiskauksen erinomaisesti ja sai siitä hyvän mielen. Nyt olikin vuorossa se kaikkien mielenkiintoisin kohta, nimittäin kouluttaminen, pitkän ja ennaltasuunnitellun kouluttamistuokion aiheena oli solmut, ne niljakkaat möykyt, jotka ovat ihmishenkiäkin pelastaneet(kai). Kertasivatten vielä Partioihanteita ja Jokamiehenoikeuksia, jotka olivat ihmeen huonossa muistissa itse kullakin, jopa III luokan jo suorittaneilla. Matkasta paitsi oli jäänyt legendaarinen Otara, joka on suomalaistaustainen teräskielistä Western-kitaraa muistuttava kapine. Nyt olikin jo taas nälkä ja valmistimmekin maukkaan aterian - jotain mikä sai muistin huononemaan joten siitä ei enempää -. Nyt oli taas Jäänhakkuuaika, mikä tarkoitti uimapaikan kouruamista jäähän oravasaunomista varten, joka jäi kuitenkin pois valtavan oravenfluenssan, joka on kiukaiden sairaus, jossa ne eivät halua tulla lämmitetyiksi. Iltapäivä katosikin mukavasti jotenkin kummallisesti ja sitten olikin jo yhdistetty makkaranukkumamenoonaika, joka oli makkaransyönnin ja nukkumaanmenon yhdistelmä. Nyt jos keksitkin tarinan opetuksen, mikä kertoo häikäilettömän ja vilpittömän totuuden: Orava on paras vartio, mistä pääsemmekin mielenkiintoiseen faktaan, jonka mukaan Kuun sisällä on vettä, muttei siitä enempää Kuva&teksti: Api &Nissu
Toimen Poika 1/2008 25.-27.1.2008 Retkellä Ilves kerolla Kokoonnuimme jo perinteiseksi muodostuneena aikana eli kello 18 kololle ja lähdimme kohti Keroa. Kerolle saavuttuamme Panu, Arto ja Santtu alkoivat sytyttämään kamiinaa ja muut alkoivat myllätä. Kamiinan sytyttämisen ja hirveän mylläämisen jälkeen aloimme tehdä ruokaa. Ruoaksi oli 7 pussia ranskalaisia ja nakkeja. Odotellessamme ruoan valmistumista huolsimme myös lampun. Sitten aloimme syömään Kaikilla oli tosi kova nälkä. Todella maittavan safkan jälkeen mylläsimme taas vähän ja aloimme sitten kertaamaan partioihanteita. Tämän opettavaisen tuokion jälkeen mylläsimme taas ja keitimme kahvia. Jotkut valvoivat aika myöhään Lauantaina heräsimme joskus 11 maissa. Vilkku ja Miku nostivat Suomen Lipun. Hienosti sujuneen lipunnoston jälkeen laskimme kolmen sekan mäkeä ja kalliokiipeilimme. Harjoittelimme myös solmuja. Oli taas nälkä joten Panu ja Vilkku alkoivat tehdä risottoa. Risottoa tuli sitten aika paljon ja sen syömisessä kului aikaa. Syötyämme häröilimme jotain ja osa meni lämmittämään saunaa. Saunassa huusimme TP huutoja ja söimme makkaraa. Saunan jälkeen IIluokan suorittajat sytyttivät nuotion ja hengailimme nuotiolla jonkin aikaa. Päätimme mennä nukkumaan aika aikaisin koska Arton piti seuraavana aamuna mennä riparitapaamiseen. Kukaan ei oikein vaan jaksanut nukkua ja puhuimme aika kauan kaikkea makkijätettä. Lopulta porukka nukahti. Sunnuntaina oli aikainen herätys, joka tosin venähti jonkun verran. Niiden legendaaristen jälkeen suuntasi Ilves kohti kotia. -Panu Räty Harvinainen ulkokuva, ilves tutkii lumisia lähialueita. 21 Kuva: Panu Räty
Toimen Poika 1/2008 Hellurei! Kevät on saapunut myös Pohjolaan ja tunnettujen sanontojen mukaan hormonit alkavat hyrräämään. Ja vaikka poikien teot ja aatokset olisivat puhtaat, toimarilihan ollessa kyseessä, tytöt eivät sitä ole. Mr.Been oltua talvihorteessa paljastusten taso voi olla tavallista heikompi, mutta onneksi alfauroksemme korjaavat ampiaisen laiskuuden omilla toimillaan. Juttuja saa lähettää silti osoitteeseen mrbee. tplehti@gmail.com Coff ja Sakke viettivät aikaa PJ-kurssilla kokonaiset viisi päivää putkeen, ja tuloksia syntyi, ainakin Toimen Pojat levittivät ilosanomaansa muillekin lippukunnille. Hämmentävää kyllä, muonituksesta todettiin huhujen mukaan tylysti heti ensimmäisen katseen jälkeen: Meidän lippukunnalla on sääntö: Ei poikaystäviä Toimen Pojista. Näin ollen katseet käännettiin takaisin leiriläisiin taas tuloksetta. PJ-kurssiin jälkeen eräs nimetön Karhunvartija tosin totesi, Janne on sika söpö, johtaako tämä johonkin, pörriäinen aikoo tutkailla asiaa kaksin pistimin. Eräs PJPK 7/07:n yllättäjä oli Puukko, joka härskisti liittyi jatkoille, tehden viattomasti tuttavuutta toisen sukupuolen kanssa. Vanhassa vara kuitenkin parempi, Puukko ei unohtanut Tiijua. Mustakeltainen ilmojen herra seurailee suhdetta kiinnostuneena. Sakke piti tavallistakin pienempää pro- 22 MR. BEE Mr.Bee onnittelee rohkeasta toimintatavasta ja muistuttaa viikko-ohjeiden ajankohdasta fiilia, huhujen mukaan Toveri pitää häntä tiukasti kurissa, ulkoilman riennot ovat vähentyneet minimiin. Jos sanotaan Saken olevan tossun alla, niin Hakoloiden veljesten kohdalle täytyy keksiä jokin aivan uusi termi. Pikkulinnut laulavatkin Alen olevan taas vapaalla jalalla, joten tyttöjen sietää pitää varansa! Pikkuveli on kuitenkin perinyt isoveljensä otteet: Leka näki tuntemattoman tytön bussipysäkillä elokuussa, kävi pyytämässä numeroa ja tilanne johti pian toiseen Mr.Bee onnittelee rohkeasta toimintatavasta ja muistuttaa viikko-ohjeiden ajankohdasta, maanantaisin 18.15 kololla. Niso jatkaa samoilla linjoilla kuin Ale, neiti X pyörittelee tuota liehutukkaamme kuin rulettipalloa. Toimen Poikien ohjelman laadun ja jatkuvuuden nimissä pörriäinen suosittelee sankareitamme pitämään pintansa ja olemana aktiivisia myös partiorintamalla. Jottei jutusta tulisi aivan vanhan kertausta, kerrottakoon malliesimerkki huolettomuudesta ja avoimuudesta: Ahman kokouksessa on nähty eräs vielä tunnistamaton Vapaaryhmän tyttö, Tuukan seurassa. Pikkulinnut laulavat, että kyseessä olisi vain ystävyyssuhde, mutta ei olisi ensimmäinen kerta, kun ystävyydestä tulisi jotain suurempaa. Kiinnijäämisiin MR. BEE
2/08 ENNEN LEIRIÄ TOIMEN POIKA Odotuksen arvoinen, aina vuodesta 1912 NUMERON KUVA Suomen Lippu nousee salkoon vartion retkellä. KURKISTUS TULEVA AN Toimen Poika 1/2008 Seuraava lehti on tähän verrattuna erilainen ainakin toimitussihteerin osalta, puikkoihin tarttuu entinen ilves, Kontti. Saako hän lehden taas uuteen kukoistukseen vai pysyykö taso normaalina, eli loistavana? I-luokan vaeltajat ovat juuri palanneet metsästä ja palavat varmasti halusta kertoa rentouttavasta metsäretkestään. Vaikkei pääsiäisvaellusta tulekaan, siirtynevät varmasti jotkut karpaasit metsään ja kertovat erilaisen pääsiäistarinan, miten muuten kuin syömällä kindereita ja kotona löhöämällä voi sitä viettää. Kevääseen kuuluu sauvaskaba yhtä kiinteästi kuin sauna Suomeen, ja tuttuun tapaan tullaan nauttimaan voittajavartion tilityksestä, kuinka voitto tällä kertaa aukeni juuri heille. Kevät on myös perinteistä kurssiaikaa, on SVPR:n vjkurssi, niin, Erätaito -kurssi, kuin Sampo -kurssikin. Ennen kesää ehditään vielä niin PP- kuin SP-osastojen retkille, molemmilta lienee tulossa kuulumisia. Kuva: Panu Räty NUMERON KUVA NUMERON KUVA NUMERON KUVA 23
2 0 aamua jäljellä TULOSSA TULOSSA TULOSSA TULOSSA TULOSSA 4.-6.HUHTIKUUTA LEIRIN SUUNNITTELU 11.-13.HUHTIKUUTA SVPR:N VJ-KURSSI KÄMPPÄ 18.-20.HUHTIKUUTA SVPR:N VJ-KURSSI METSÄ 19.-20.HUHTIKUUTA SUDENPENTURETKI 27.HUHTIKUUTA PARAATI 3.TOUKOKUUTA SAUVASKABA 6.TOUKOKUUTA SVPR:N SUDARIPÄIVÄ 16.-18.TOUKOKUUTA PP-OSASTON RETKI & LOPPUTUTKINNOT 19.TOUKOKUUTA LEIRIN ILMO-DL 24.-25.TOUKOKUUTA JN 26.TOUKOKUUTA PÄÄTTÄJÄISET TULOSSA TULOSSA TULOSSA TULOSSA TULOSSA