Toiminta- ja taloussuunnitelma

Toiminta- ja taloussuunnitelma 2007 2011

Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelma 2007 2011 ISSN 1458-8900 (painotuote) ISSN 1795-5718 (verkkojulkaisu) Graafinen suunnittelu Workshop Pälviä Oy Valokuvat Antero Aaltonen, Heikki Pälviä, Seppo Sarjamo, Hannele Sartjärvi Paino Vammalan Kirjapaino Oy Vammala 2006 Sähköinen versio osoitteessa www.mintc.fi/tts

Sisällys Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelma 2007 2011 Esipuhe 5 Viestintä- ja tietoyhteiskuntapolitiikka 6 Lähtökohdat suunnittelukauden toiminnalle... 6 Toimintaympäristön haasteet... 6 Tietoyhteiskunta- ja viestintäpolitiikka murroksessa... 7 Yhteiskunnallinen vaikuttavuus... 8 Toiminnan painopisteet ja toimintalinjat... 10 Uusi arjen tietoyhteiskunta... 10 Viestinnän infrastruktuuri... 11 Media ja sisällöt... 13 Luottamus sähköisiin palveluihin... 15 Postitoiminta... 18 Rahoitus... 19 Liikennepolitiikka 20 Lähtökohdat suunnittelukauden toiminnalle... 20 Toimintaympäristön haasteet... 20 Liikennepolitiikan päämäärät... 22 Tulosohjauksen terävöittäminen tulosprisman avulla... 23 Toimialan tuottavuuden parantaminen... 24 Toiminta, resurssit ja tulokset... 25 Liikennejärjestelmä... 25 Liikennepalvelut... 25 Merenkulkupolitiikka... 30 Infrastruktuuri... 31 Liikenneturvallisuuden parantaminen... 38 Liikenteen ympäristöhaittojen vähentäminen... 40 Liikenteen hallinta... 41 Ilmatiede... 42 Merentutkimus... 43 Tavoitteiden saavuttaminen eri rahoitustasoilla... 44 Omistajapolitiikka 46 Toimintalinjat, toiminnan painopisteet ja päämäärät... 47 Omistajastrategia ja hyvä hallintotapa... 47 Tuottotavoite- ja voitonjakopolitiikka, arvojen kasvattaminen.. 48 Liikelaitos- ja osakeyhtiökohtaiset painotukset... 48 Rahoitus... 48 Liikenne- ja viestintäministeriö 50 Suunnittelukauden tavoitteet... 50 Toiminta... 51 Lainsäädäntö... 51 Hallinnonalan ja rakenteiden ohjaus... 51 Ministeriön viestintä ja vuorovaikutus... 52 Kansainvälisen toiminnan koordinointi... 52 Poikkeusoloihin varautuminen... 52 Taloushallinto ja talouden ohjaus... 53 Sisäinen hallinto... 53 Toiminnallinen tehokkuus... 54 Talous ja resurssit... 55 Henkisten voimavarojen hallinta ja kehittäminen hallinnonalalla 56 Henkilöstö... 56 Tutkimus- ja kehittämistoiminta... 58 Yhteenveto hallinnonalan rahoituksesta ja resursseista 60 Rahoitus... 60 Omaisuus... 61 Liite 1 Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan määrärahakehykset vuosille 2007 2011... 64 Liite 2 Tiehallinnon, Ratahallintokeskuksen sekä Merenkulkulaitoksen tunnusluvut... 66 Liite 3 Liikenne-ennusteita... 68 Liite 4 Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan virastot ja laitokset, liikelaitokset sekä yhtiöt 1.1.2006... 70 3

Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelma 2007 2011 Liikenne- ja viestintäministeriön toiminta-ajatus Liikenne- ja viestintäministeriö edistää yhteiskunnan toimivuutta ja väestön hyvinvointia huolehtimalla siitä, että kansalaisten ja elinkeinoelämän käytössä on laadukkaat, turvalliset ja edulliset liikenne- ja viestintäyhteydet sekä alan yrityksillä kilpailukykyiset toimintamahdollisuudet. Liikenne- ja viestintäministeriön visio Suomi on eturivin maa liikenteen ja viestinnän laadussa, tehokkuudessa ja kansainvälisessä osaamisessa. Liikenne- ja viestintäministeriön arvot Osaaminen Linjakkuus Yhteistyö 4

Esipuhe Tuottavuuden parantaminen, arjen tietoyhteiskunnan luominen, ympäristökysymykset, liikenteen turvallisuus sekä liikenneyhteyksien palvelutason riittävyys ovat lähivuosien suuria haasteita liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla. Ministeriö painottaa oman hallinnonalansa virastojen tuottavuuden kehittämisen lisäksi toimintansa vaikutusta koko yhteiskunnan tehokkaaseen toimintaan sekä toimialansa yksityiseen sektoriin. Hallinnonalan kaikille virastoille on kehitetty tuottavuusindeksit, joiden kehitystä seurataan tarkoin. Virastoille asetetaan tuottavuutta koskevat tulostavoitteet. Koko suomalaisen yhteiskunnan tuottavuuden kehityksen kannalta keskeisiä kysymyksiä on tieto- ja viestintäteknologian hyväksikäyttö eri sektoreilla. Viestintäpolitiikalla pyritään edistämään tätä hyväksikäyttöä. Toinen tärkeä tekijä on huolehtia viestintämarkkinoiden toimivuudesta ja luottamuksesta tietoyhteiskuntakehitykseen. Jatkuvasti kehittyvä viestintätekniikka mullistaa ihmisten arkielämää ja yritysten toimintaa. Viestintäpalvelut ovat kaikkialla koko ajan käytössä, esineet ja koneet viestivät keskenään. Tämä antaa uusia mahdollisuuksia ihmisen arkea ja työn tuottavuutta parantavien edullisten palvelujen leviämiselle tasa-arvoisesti kaikkien käyttöön. Mahdollisuuksien hyödyntäminen vaatii toteutuakseen uutta otetta tietoyhteiskuntapolitiikkaan. Ministeriö on aloittanut uusi arjen tietoyhteiskunta -hankkeen, jonka tavoitteena on näiden uusien mahdollisuuksien ja innovaatioiden tuominen kansalaisten, elinkeinoelämän ja hallinnon arkeen. Ministeriö tulee kiinnittämään erityistä huomiota liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen sekä muiden liikenteen aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen vähentämiseen sekä liikenteen energiatehokkuuden parantamiseen. Tieliikenteen turvallisuutta on pystytty parantamaan tavoitteellisella useiden osapuolten yhteistyöllä. Turvallisuuskehitys ei kuitenkaan ei ole ollut toivotun kaltainen. Ministeriö panostaa tulevina vuosina liikenneympäristön parantamiseen, liikenteen telematiikan hyödyntämiseen sekä yhteistyön tehostamiseen. Lisäksi ministeriö korostaa hyvän, kaikkien liikenteen osapuolten huomioonottavan ajotavan ja liikennekulttuurin merkitystä. Liikenne- ja viestintäministeriö pitää tärkeänä Suomen ja sen alueiden kilpailukyvyn kannalta elintärkeän liikenneinfrastruktuurin sekä liikenteen palveluiden hyvää tasoa. Hallitus on tehnyt mittavia päätöksiä isojen investointien aloittamisesta ja toimintaa on tehostettu ja tuottavuutta on parannettu. Tuottavuutta voidaan edelleen parantaa pitkäjänteisen suunnittelun ja päätöksenteon kautta, jotka luovat edellytyksiä toiminnan ja innovaatioiden kehittämiselle. Hallinnonalan hankinta- ja rahoitusmenettelyjen kehittämisellä ja tutkimustoiminnalla voidaan toimialan tuottavuutta edelleen parantaa merkittävästi pitkällä aikavälillä. Nykyinen liikenneyhteyksien taso ei kuitenkaan kaikin osin tyydytä ihmisten liikkumisen ja elinkeinoelämän kuljetusten tarpeita. Nämä odotukset ja tarpeet myös jatkuvasti kasvavat. Liikenne- ja viestintäministeriö esittääkin rahoitustasoltaan peruslaskelmaa korkeamman kehysehdotuksen, jossa liikenneinfrastruktuuriin esitetty lisärahoitus kohdistetaan erityisesti liikenteen toimivuuden ja liikenneturvallisuuden parantamiseen sekä ympäristöhaittojen vähentämiseen. Joukkoliikenteen lisärahoituksella turvattaisiin liikennepalvelujen saatavuus. Näin hallitusohjelmaa toteutettaisiin parantamalla kansainvälisen kilpailukyvyn edellyttämiä yhteyksiä, ihmisten liikkumismahdollisuuksia sekä liikenteen turvallisuutta ja luotaisiin siten pohjaa talouskasvulle ja työllisyydelle. Kansainvälisessä toiminnassa Suomi korostaa logistiikkaa ja tietoturvaa, jotka ovat EU:n puheenjohtajakaudella syksyllä 2006 Suomen painopisteitä liikenne- ja viestintäalalla. Käsillä oleva toiminta- ja taloussuunnitelma ajoittuu seuraavalle hallituskaudelle. Seuraavan hallituksen ohjelma ja mahdollinen strategia-asiakirja tulevat aikanaan suuntaamaan ja täsmentämään suunnittelukauden toimintaa. Toiminta- ja taloussuunnitelma on laadittu valtiovarainministeriön antamien ohjeiden mukaisesti. Valtioneuvosto ja valtiovarainministeriö eivät ole ottaneet kantaa suunnitelmaan. Helsingissä 22. päivänä joulukuuta vuonna 2005 Liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen Kansliapäällikkö Juhani Korpela 5

Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelma 2005 2008 Viestintä- ja tietoyhteiskuntapolitiikka Lähtökohdat suunnittelukauden toiminnalle Toimintaympäristön haasteet Viestintäalan markkinat ovat edelleen rajussa murroksessa. Uusia palveluita tulee markkinoille ja olemassa olevat palvelut vakiintuvat yleiseen käyttöön. Kuluttajat ostavat entistä enemmän tieto- ja viestintäpalveluita ja -laitteita, viestintäyritykset rakentavat verkkoja, yritykset investoivat tieto- ja viestintäteknologiaan ja hyödyntävät palveluntarjoajia ulkoistaessaan toimintoja. Tekninen murros vaikuttaa palvelujen käyttäjien kulutuskäyttäytymiseen. Viestinnän alan konsolidoitumiskehitys jatkuu edelleen. Suomessa huolena on, että tieto- ja viestintäpalveluiden tutkimus- ja kehityspanostukset siirtyvät pois maasta esimerkiksi omistuksen uudelleenjärjestelyjen myötä. Maailmanlaajuisen kilpailun kiristyessä erityistä huomiota on kiinnitettävä viestintäyritysten investointi- ja innovointihalun ja -kyvyn säilymiseen, jotta korkeatasoisen verkkoinfrastruktuurin ja palvelujen säilyminen ja kehitys varmistetaan. Turvallisuuteen kohdistuvia hyökkäyksiä toteutetaan tietotekniikan ja viestintäverkkojen avulla, mistä syystä paineet sähköisen viestinnän ja tietotekniikan käytön valvontaan ovat kasvaneet. Tietoturvauhat ovat lisääntyneet ja tietoturvaloukkaukset saaneet yhä taidokkaampia muotoja. Tietoturvaloukkausten takana on yhä useammin järjestäytynyt ja ammattimainen rikollisuus ja hyökkäyksillä pyritään saamaan taloudellista hyötyä pelkän kiusanteon sijaan. Tietoturvallisuuden ja yksityisyyden suojan varmistaminen on tietoyhteiskuntapolitiikan suurimpia haasteita. Tietoyhteiskunta vastaa globalisaation haasteisiin hyödyntämällä teknologian, osaamisen ja uusien toimintatapojen tarjoamia mahdollisuuksia hyvinvoinnin lisäämiseen. Tietoyhteiskunnan kehitystyössä panostetaan infrastruktuuriin, viestintävälineisiin, koulutukseen, osaamiseen ja palveluihin. Näissä asioissa Suomi on edistyksellinen. Globalisaatioon liittyy myös kysymys oikeudenmukaisuudesta, ihmisten ja kansojen tasa-arvosta sekä hyvinvoinnin edistämisestä kaikkein köyhimmissä maissa. Globaalilla tietoyhteiskuntapolitiikalla tavoitellaan tasa-arvoa, hyvinvointia ja vaurautta kaikille. Suomi korostaa globaalissa tietoyhteiskuntapolitiikassa hyvän toimintaympäristön merkitystä yritysten investoinneille. Tieto- ja viestintätekniikkaa hyödynnettäessä on myös otettava huomioon demokratian ja kansallisen itsemääräämisoikeuden vaatimukset ja kansallisia kulttuurieroja on kunnioitettava. Jokainen maa rakentaa tietoyhteiskuntaa omista lähtökohdistaan, eikä tietoyhteiskunta ole vientitavaraa. Kansallisten strategioiden merkitys on tärkeä. Euroopan unioni on asettanut tavoitteen, että Eurooppa on vuoteen 2010 mennessä maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin Viestintä- ja tietoyhteiskuntapolitiikka 6

tietopohjainen talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja sekä lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Osana tätä ns. Lissabonin strategiaa EU on toteuttanut vuodesta 2000 eeurooppa-toimintaohjelmaa. Sen tavoitteena on ollut lisätä tieto- ja viestintätekniikan käyttöä eri toimialoilla ja samalla parantaa tietoliikenneinfrastruktuuria lisäämällä erityisesti laajakaistayhteyksien tarjontaa jäsenmaissa. Yhteisön tavoite kilpailukyvyn parantamisesta ei kuitenkaan ole toteutunut toivotulla tavalla. Sen toteuttamista pyritään nyt vuosikymmenen loppupuolella tehostamaan uudella tietoyhteiskuntastrategialla i2010-ohjelmalla. Viestintä- ja tietoteknologia tarjoavat hyviä mahdollisuuksia edistää alueellista tasa-arvoa. Alueiden kilpailukyky ja maan tasapainoinen aluerakenne ovat keskeisiä viestintäpolitiikan tavoitteita. Viestintäpolitiikalla edistetään Suomen taloudellista kilpailukykyä ja yhteiskunnan toimivuutta. Ennakoiva ja edistyksellinen viestintäpolitiikka tukee suomalaisten yritysten ja kansalaisten mahdollisuuksia saada käyttöönsä kansainvälisesti huippulaatuisia viestintäpalveluita. Viestintäpolitiikalla luodaan edellytykset tehokkaasti toimiville viestintäverkoille ja -palveluille. Koko valtakunnan alueella toimiva viestintäinfrastruktuuri on tärkeä myös alueellisen ja sosiaalisen tasa-arvon kannalta. Ikääntyvän väestön sekä erilaisten erityisryhmien edellytyksiin ja valmiuksiin hyödyntää tieto- ja viestintäteknologiaa kiinnitetään suunnittelukaudella entistä enemmän huomiota. Tieto- ja viestintäteknologialle asetetaan uusia vaatimuksia helppokäyttöisyyden ja esteettömyyden suhteen. Uusinta tietämystä ja innovaatioita hyödyntäen voidaan tukea väestön vahvempaa osallistumista oman terveytensä ja hyvinvointinsa ylläpitämiseen, helpottaa kansalaisten arkea sekä tuoda siihen elämyksiä ja uusia virikkeitä. Palvelutuotannossa tulee hyödyntää uutta teknologiaa nykyistä paremmin. Tietoyhteiskunta- ja viestintäpolitiikka murroksessa Tietoyhteiskuntapolitiikan perusideat on omaksuttu hyvin: tuottavuuden parantaminen, kilpailukyvyn ja tasa-arvon edistäminen ovat sen keskeisiä tavoitteita sekä Suomessa että eurooppalaisissa tietoyhteiskuntaohjelmissa. Tämän vuosikymmenen eurooppalaisessa keskustelussa uusia vivahteita on noussut esille lähinnä kiihtyvän globalisaation takia. Suomalaisessa ja eurooppalaisessakin tietoyhteiskuntapolitiikassa on jäänyt vähäiselle huomiolle havainto, jonka varaan Aasian edistyneet tietoyhteiskunnat ovat muokanneet politiikkaansa. Tämä havainto on se, että viestintätekniikassa ollaan astumassa uuteen aikakauteen, jolle on tyypillistä, että perinteiset televerkot korvautuvat Internet-verkoilla laajakaista, langattomat tekniikat ja siru- ja älykorttitekniikat yleistyvät ja halpenevat 7

Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelma 2007 2011 verkot ja päätelaitteet muuttuvat yhä älykkäämmiksi ja itseohjautuvammiksi. Tärkeä muutos on, että verkot eivät välitä vain ihmisten välistä kommunikaatiota, vaan myös koneiden ja muiden esineiden viestintää. Tekninen kommunikaatio sulautuu perinteiseen ja eri tekniikat keskustelevat keskenään saumattomasti. Tietoyhteiskunnassa ollaankin siirtymässä seuraavaan vaiheeseen, ns. ubiikkiyhteiskuntaan 1, jossa ihmisten ja yritysten toimintatavat perustuvat aina ja kaikkialla käytettävissä oleviin tieto- ja viestintäpalveluihin, ja jossa palveluita ei enää käytetä vain ihmisten väliseen kommunikaatioon. Tavoitteena on luoda arjen tietoyhteiskunta. Edistyksellisimpien tietoyhteiskuntien tietoyhteiskuntastrategiat perustuvat nykyisin u-ajattelulle. Lajissaan ensimmäinen u-ohjelma hyväksyttiin Japanissa noin vuosi sitten (ujapan), ja vastaava ohjelma on myös Etelä-Korealla. Tekniikan murros vaikuttaa ihmisten viestintäkäyttäytymiseen. Hyötypalveluiden käyttö helpottuu ja viihteen ja sisältöpalveluiden kulutus kasvaa sitä mukaa, kun uusia monikäyttöisiä, henkilökohtaisia mobiileja päätelaitteita tulee markkinoille. Verkko on tiedon varastointi- ja latauspaikka. Sisältöjen käyttö muuttuu ajasta ja paikasta riippumattomaksi. Samalla tieto- ja viestintäteknologialle asetetaan uusia vaatimuksia helppokäyttöisyyden ja esteettömyyden suhteen. Uudet viestintäverkot ovat ajasta ja paikasta riippumattomia sekä käyttäjille huomaamattomia. Ne mahdollistavat mm. tehokkaan etäopiskelun, kierrätyksen, elintarviketurvallisuuden valvonnan. Päätelaite on itseohjautuva ja pystyy liittymään tarkoituksenmukaisimpaan verkkoon automaattisesti. Esimerkiksi matkaviestimet osaavat etsiä käyttäjien toiveita parhaiten vastaavan verkon ja vaihtaa käyttämäänsä verkkoa saumattomasti. Älykkäät päätelaitteet ja uuden sukupolven verkkoinfrastuktuuri avaavat uusia mahdollisuuksia langattomille tiedonsiirtosovellutuksille terveydenhuollossa, kunnallistekniikassa, teollisuuden tuotantotoiminnassa, mittaustietojen keruussa, prosessin hallinnassa ja muussa automatisoinnissa, kuljetusten ohjauksessa ja logistiikassa, joukkoliikenteessä sekä liikenteen turvallisuutta parantavissa järjestelmissä. Liikenne- ja viestintäministeriön toimialalla liikenteen telematiikka onkin eräs uuden tekniikan nopeimmin kehittyvistä sovellutusalueista. Lisäksi panostaminen uuteen tekniikkaan ja sen määrätietoinen soveltaminen edesauttaa uusien innovaatioiden syntymistä ja tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Arjen tietoyhteiskunnan strategia vaatii yhteiskunnan koherenttia kehittämistä ja sekä verkkojen, palveluntarjoajien että käyttäjien etujen samanaikaista huomioimista. Samalla sen tulee lisätä yhteistyötä elinkeinoelämän, julkisen hallinnon ja tutkimuslaitosten välille. Yhteiskunnallinen vaikuttavuus Liikenne- ja viestintäministeriö harjoittaa aktiivista viestintäpolitiikkaa, jolla varmistetaan kansalaisten sosiaalinen ja alueellinen tasa-arvo sekä kuluttajan perusteltu luottamus uusien palveluiden käyttöön mm. palvelujen saatavuuden, yksityisyyden suojan, tietoturvallisuuden, kuluttajan oikeuksien ja palveluiden käytettävyyden kannalta sekä yritysten hyvät mahdollisuudet tarjota kilpailluissa oloissa uusimpia tietoyhteiskuntapalveluita käyttäjille. Hallinnonalalla on keskeinen rooli suomalaisen arjen tietoyhteiskunnan kehityksessä. Nykyisessä hallitusohjelmassa käsitellään viestintä- ja tietoyhteiskuntapolitiikkaa sekä liikenne- ja viestintäpolitiikan että tietoyhteiskuntaohjelman osuudessa. Viestintäpolitiikassa hallitusohjelman ja siihen sisältyvän tietoyhteiskuntaohjelman merkittävimmät haasteet voidaan tiivistää neljään kokonaisuuteen: kansalliseen laajakaistastrategiaan, digitaalisen television edistämiseen, tietoturvastrategiaan ja sähköisen viestinnän tietosuojalakiin. Hallitusohjelman viestintäpolitiikan toteuttaminen etenee hyvin ja tavoitteet toteutuvat hallituskauden aikana. Pääosa viestintäpoliittisista tavoitteista on jo nyt saavutettu. Hallitus hyväksyi tammikuussa 2004 kansallisen laajakaistastrategian ja sen toimeenpano on onnistunut hyvin ja jatkuu edelleen. Valtioneuvoston periaatepäätös digitaaliseen televisiotoimintaan siirtymisestä tehtiin maaliskuussa 2004. Ministeriö on asettanut keväällä 2005 työryhmän seuraamaan siirtymävaihetta. Vuoden 2004 parlamentaarisen televisiotyöryhmän (ns. Niemelän työryhmä) esitykset on pääosin toteutettu lainsäädännössä. Digitaalisen television kehittämisohjelma ArviD-ohjelma on toteutettu vuosina 2004 ja 2005. Kansallinen tietoturvastrategia hyväksyttiin syyskuussa 2003 ja strategian toimeenpano on käynnissä. Sähköisen viestinnän tietosuojalaki tuli voimaan syyskuun alussa 2004. Kuluttajan asemaa parantavia lainsäädäntömuutosten valmistelu etenee. Ruotsin television näkyvyyden turvaamiseksi tarvittavien toimenpiteiden valmistelu on käynnissä. Liikenne- ja viestintäministeriö osallistuu hallituksen tietoyhteiskuntaohjelman toimeenpanoon ohjelman vaatimassa laajuudessa. Tähän mennessä ohjelma on saavuttanut hyviä tuloksia hallinnon sähköisten palveluiden kehittämisessä sekä luonut tehokkaasti kotimaisia yhteistyöverkostoja. Hallinnonalan yhteiskunnalliset vaikuttavuustavoitteet esitetään seuraavassa neljänä kokonaisuutena, jotka sisältävät hallitusohjelman tavoitteet. Kunkin tavoitteen yhteydessä esitetään lyhyt yhteenveto keskeisistä toimenpiteistä. Viestintä- ja tietoyhteiskuntapolitiikan tulevaisuuden haasteita ja hallinnonalan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tavoitteiden toteuttamista kuvataan tarkemmin jäljempänä painopisteittäin (uusi arjen tietoyhteiskunta, viestinnän infrastruktuuri, media ja sisällöt, luottamus sähköisiin palveluihin ja postitoiminta). Viestintä- ja tietoyhteiskuntapolitiikka 1 ubiquitous society, engl. ubiquitous = kaikkialla läsnä oleva 8

Viestintäpalveluiden tarjonta ja kysyntä Korkealaatuisia viestintäpalveluita on yleisesti saatavilla, ne ovat hinnaltaan kohtuullisia ja niitä tarjotaan tehokkaasti toimivilla viestintämarkkinoilla. Viestintäpalvelut ovat olennainen osa tietoyhteiskunnan kehittymistä, koska merkittävä osa tietoyhteiskunnan palveluista tuotetaan ja kulutetaan viestintäpalveluita hyödyntäen. Hallinnonalan toiminnassa keskeistä on hyvän toimintaympäristön luominen palvelujen tuottajille tarjota ja käyttäjille käyttää tietoyhteiskunnan palveluja. Arjen tietoyhteiskunnan edistämiseksi toteutetaan suunnittelukaudella helmikuussa 2004 hyväksyttyä kansallista laajakaistastrategiaa 2, seurataan sen toteutumista ja tarkistetaan sitä teknisen ja kaupallisen kehityksen vaatimalla tavalla. Laajakaistapolitiikkaa jatketaan koko suunnittelukauden ajan. Edulliset ja korkealaatuiset viestintäpalvelut turvataan lainsäädäntöä kehittämällä, toimilupapolitiikalla sekä muulla viestintäpoliittisella toiminnalla. Viestintämarkkinoilla toimivien yritysten tasapuoliset toimintaedellytykset, palveluiden korkea laatu ja investointikyky turvataan. Varmistetaan menestyksellinen siirtyminen kokonaan digitaaliseen televisiotoimintaan ottaen erityisesti huomioon kansalaisten yhdenvertaisuuden toteutuminen. Yleisradio Oy:n asema ja rahoitus sekä muun televisio- ja radiotoiminnan hyvät toimintaedellytykset varmistetaan. Myönnetään uusia toimilupia monipuolisuutta ja innovatiivisuutta korostaen. Postitoiminnan yleispalvelun tason säilyminen varmistetaan ja postiyritysten toimintaedellytyksiä parannetaan lainsäädäntöä kehittämällä. Sanomalehdistön säilymistä monipuolisena ja moniarvoisena viestintävälineenä edistetään lehdistötukijärjestelmällä. Luottamus tietoyhteiskunnan palveluihin Kansalaiset ja yritykset luottavat tietoyhteiskunnan palveluihin. Viestintäpalveluiden turvallisuus ja luotettavuus ovat suotuisan yhteiskuntakehityksen perusedellytys ja keskeinen osa arjen tietoyhteiskunnan toteutumista. Tietoturvan varmistaminen ja yksityisyyden suojan toteutuminen luovat pohjan käyttäjien luottamukselle tietoyhteiskunnan palveluihin ja yhteiskunnan toimivuuteen. Suunnittelukaudella toteutetaan vuonna 2003 hyväksyttyä kansallista tietoturvastrategiaa 3, vakiinnutetaan tietoturvahallinnon toiminta ja arvioidaan strategian sisältöä saavutettujen tulosten valossa. Osallistutaan aktiivisesti eurooppalaisen tietoturvastrategian luomiseen ja toteuttamiseen. Arvioidaan sähköisen viestinnän tietosuojalain vaikutuksia ja kehittämistarpeita sekä muutoinkin pidetään lainsäädäntöä jatkuvasti ajan tasalla. Toimitaan laittomien sisältöjen jakelun estämiseksi sähköisissä verkoissa. Vahvistetaan viestintävälineiden, erityisesti Internetin, sisältöjen itsesääntelyä haitallisten sisältöjen torjumiseksi. Arvioi- daan uusien teknologioiden tietosuojahaasteita ja luodaan edellytykset langattomien verkkojen tietoturvasta huolehtimiselle. Innovatiiviset verkot ja palvelut Edistetään innovatiivisia viestintäpalveluita. Viestintäteknologian ja -palveluiden kehitys on edelleen nopeata. Uudet palvelut tulevat entistä vahvemmin osaksi arkipäivää. Viestintämarkkinoilla on nähtävissä monia teknisen kehityksen murroskohtia, joiden vaikutuksia ei vielä tunneta. Innovaatioiden murrospisteet tulisi tunnistaa ja sovittaa viestintäpolitiikka oikea-aikaisesti suotuisaa kehitystä tukevaksi. Murroskohtien tunnistamiseksi seurataan toimialan kehitystä. Lainsäädäntöä ja toimilupapolitiikkaa kehittämällä luodaan edellytyksiä innovatiivisten viestintäpalvelujen ja -verkkojen syntymiselle ja toiminnalle. Suositaan avointa verkkoarkkitehtuuria ja avoimia verkkoratkaisuja. Käytetään analogiselta televisiotoiminnalta vapautuvia radiotaajuuksia innovatiivisten palvelujen tarjontaa edistävällä tavalla. Edistetään suomalaisten tieto- ja viestintäalan yritysten toimintamahdollisuuksia mm. kannustamalla yrityksiä ja tutkimuslaitoksia tuomaan markkinoille uusia tietoturvallisuustuotteita, kehittämään helppokäyttöisiä ja muiden tuotteiden kanssa yhteensopivia suojaus- ja tunnistamismenetelmiä ja levittämään parhaita käytäntöjä muiden toimijoiden käyttöön. Edistetään digitaalista televisiotoimintaa tiedotustoiminnalla ja varmistaen, että digitalisoituminen onnistuu myös kansalaisen näkökulmasta. Myönnetään uusia televisio- ja radiotoimilupia monipuolisuutta ja innovatiivisuutta korostaen. Suunnataan tutkimus- ja kehittämismäärärahoja innovatiivisille aihealueille. Arvioidaan luottamusta ja tietoturvaa sähköisissä palveluissa edistävä LUOTI-ohjelma. Tuottavuus ja kilpailukyky Tieto- ja viestintäteknologiaa käytetään tehokkaasti hyväksi tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantamiseksi. Viestintäpolitiikalla parannetaan elinkeinoelämän ja julkishallinnon tuottavuutta, Suomen ja sen eri alueiden kilpailukykyä sekä kansalaisten hyvinvointia. Suomen talouskehityksen ja kilpailukyvyn kannalta keskeistä on pystyä muuttamaan vahva viestintäinfrastruktuuri- ja palveluosaaminen vahvuuksiksi tietoyhteiskuntapalvelujen tuotannossa ja laajassa hyväksikäytössä. Edistetään uusia arjen teknologioiden käyttöönottoa viestintäpoliittisin keinoin esimerkiksi taajuuspolitiikalla ja luomalla perusteltua luottamusta. Vaikutetaan kansalliseen ja kansainväliseen tietoyhteiskuntaja globalisaatiopolitiikkaan painottaen tieto- ja viestintäteknologian merkitystä tuottavuudelle ja kilpailukyvylle. Edistetään resurssien puitteissa suomalaisen tieto- ja viestintäalan kansainvä- 2 http://www.laajakaistainfo.fi 3 Kansallinen tietoturvastrategia http://www.mintc.fi/ 9

Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelma 2007 2011 listymistä sisämarkkinoiden ulkopuolella. Toimitaan aktiivisesti Euroopan viestintämarkkinoiden toimintaedellytysten parantamiseksi, koska viestintäsektorilla on keskeinen merkitys koko Euroopan talouden kasvulle, kilpailukyvylle ja työllisyydelle. Tietotekniikan hyväksikäyttö yhdistettynä rakennemuutoksiin ja toimintatapojen muutoksiin on tällä hetkellä tärkein eurooppalaisen työn tuottavuutta lisäävä tekijä. Toiminnan painopisteet ja toimintalinjat Uusi arjen tietoyhteiskunta Painopiste: Luodaan edellytyksiä sille, että tietoyhteiskunnan mahdollisuudet ja innovaatiot tulevat osaksi kansalaisten, elinkeinoelämän ja hallinnon arkea. Toimintalinja: Laaditaan uusi arjen tietoyhteiskuntastrategia. Harjoitetaan aktiivista tietoturva-, laajakaista- ja mediapolitiikkaa. Tietoyhteiskuntakehityksen vahvistamiseksi Suomen hallitus käynnisti tietoyhteiskuntaohjelman keväällä 2003. Ohjelma on keskittynyt hallinnon sähköisten palveluiden kehittämiseen sekä luonut kotimaisia yhteistyöverkostoja. Tietoyhteiskuntakehityksen haasteet ovat 2000-luvulla muuttumassa toisiksi kuin viime vuosituhannen lopulla uskottiin. Tietoyhteiskunta kohtaa ennen kaikkea globaalin talouden haasteet. Samalla siltä odotetaan yhä enemmän vastauksia suomalaisen yhteiskunnan rakenteellisiin ja poliittisiin haasteisiin (alueiden kehitys, väestön ikääntyminen, turvallisuusuhat, yms.). Liikenne- ja viestintäministeriö osallistuu hallituksen tietoyhteiskuntaohjelman toimeenpanoon ohjelman vaatimassa laajuudessa. Ministeriö vaikuttaa siihen, että ohjelma keskittyisi erityisesti tuottavuuden parantamiseen toimenpitein, jotka ovat julkisen sektorin käytössä. Näitä ovat erityisesti koulutuspolitiikka, hallinnon sähköisen asioinnin edistäminen sekä julkiset tutkimus- ja tuotekehityspanokset. Suomen ja Euroopan tietoyhteiskuntapolitiikka on suurten haasteiden edessä. Sen on kyettävä vastaamaan maailman kehittyneimpien tietoyhteiskuntien erityisesti Japanin, Kiinan, Korean ja Yhdysvaltojen kilpailuun. Suomella on mahdollisuus parantaa huomattavasti tieto- ja viestintäteknologioiden hyödyntämistä ja täten kansallista kilpailukykyään, mikäli tietoyhteiskuntapolitiikkaan omaksutaan entistä kaukonäköisempi visio ja päämäärä. Tavoitteena on tietoyhteiskunnan mahdollisuuksien ja innovaatioiden tuominen kansalaisten, elinkeinoelämän ja hallinnon arkeen. Koko ajan kehittyvä viestintätekniikka mullistaa ihmisten arkielämää ja yritysten toimintaa. Viestintäpalvelut ovat kaikkialla koko ajan käytössä, ja esineet ja koneet viestivät keskenään. Uuteen strategiaan siirtyminen ei tarkoita nykyisen tietoyhteiskuntapolitiikan hylkäämistä, vaan sen tulevaisuudesta huolehtimista. Suomessa tämä on jo käynnissä: eri tekniikoiden konvergenssi, uudet langattomat verkkotekniikat, uusi ip-pohjainen verkkoarkkitehtuuri ja itseohjautuvat päätelaitteet on huomioitu osana laajakaistastrategiaa. Samoin osana kansallista tietoturvastrategiaa on tunnustettu älykkäisiin päätelaitteisiin ja uusiin val- Viestintä- ja tietoyhteiskuntapolitiikka 10

vontatekniikoihin liittyvät yksityisyyden suojan ja tietoturvaongelmat. Teknisen kehityksen myötä viestintäpolitiikan merkitys korostuu tietoyhteiskuntapolitiikan ytimessä. Arjen tietoyhteiskunnan kehittäminen edellyttää aktiivista viestintäpolitiikkaa. Lähivuosien liikenne- ja viestintäpolitiikasta haetaan välineitä toimivaan ja turvalliseen yhteiskuntaan ja tehoa yritysten toimintaan. Suomi vastaa Euroopan unionin kautta globalisaation haasteisiin sekä vaikuttaa yleisen kehityksen suuntaan ja globaaliin tietoyhteiskuntapolitiikkaan. Euroopan unioni on lähtenyt liikkeelle tietoyhteiskuntakuntapolitiikkansa uusimisessa. Osana ns. Lissabonin strategiaa EU on toteuttanut vuodesta 2000 eeurooppa-toimintaohjelmaa. Sen tavoitteena on ollut lisätä tieto- ja viestintätekniikan käyttöä eri toimialoilla ja samalla parantaa tietoliikenneinfrastruktuuria lisäämällä erityisesti laajakaistayhteyksien tarjontaa jäsenmaissa. Yhteisön kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävä Lissabonin strategia ei kuitenkaan ole toteutunut toivotulla tavalla. Sen toteuttamista pyritään nyt vuosikymmenen loppupuolella tehostamaan uudella tietoyhteiskuntastrategialla i2010- ohjelmalla. Sen perustavia teemoja ovat infrastruktuuri, innovaatiot ja saavutettavuus. i2010-strategian tavoitteet ovat huomattavasti esimerkiksi Japanin ja Korean u-strategioiden tavoitteita vaatimattomammat. Vaikka i2010 huomioikin mm. uusien tekniikoiden käyttöönottoon liittyvät taajuuskysymykset sekä konvergenssin mukanaan tuomat uudet sisältöjen jakelumallit, se ei sisällä varsinaista tavoitetta uuteen arjen tietoyhteiskuntaan siirtymisestä. EU:ssa ongelma on edelleen siinä, että tekniikka (verkot ja päätelaitteet), sisältö- ja palveluntuotanto sekä tutkimustoiminta nähdään erillisinä toimintoina. Arjen tietoyhteiskuntastrategia vaatii synergiaa näiden välillä. Viestinnän infrastruktuuri Painopiste: Viestinnän infrastruktuurin kehittäminen ja innovaatioiden edistäminen. Toimintalinja: Varmistetaan kattava luotettavien, välityskykyisten ja edullisten verkkojen tarjonta. Kaikissa sähköisissä viestintäverkoissa lainsäädännöllinen lähtökohta on sama. Verkkoinfrastruktuuri ja -palvelut syntyvät pääosin kaupalliselta pohjalta ilman valtion taloudellista tukea viestintäyrityksille. Nopeat, välityskykyiset ja turvalliset verkot ovat tietoyhteiskunnan toiminnan välttämätön edellytys. Nopeilla viestintäyhteyksillä edistetään palveluiden kysyntää ja tarjontaa, uusien työtapojen ja uuden liiketoiminnan kehittymistä, tasapainoista aluekehitystä ja kansalaisten tasa-arvoa. Verkkopolitiikan suurin ja pysyvä haaste on pitää keskeiset viestintäverkot jatkuvasti korkealaatuisina ja kattavina sekä niiden palvelut edullisina. Uusien arjen tietoyhteiskuntapalveluiden tarpeet otetaan verkkopolitiikassa huomioon. Verkkojen kehitystä seurataan tarkasti. Kiinteiden viestintäverkkojen tarjonta on haasteen edessä, kun puheensiirto on siirtynyt matkaviestimiin ja datasiirto kiinteille yhteyksille. Enää alle 55 prosentissa maan kotitalouksista on perinteinen lankapuhelin ja laskevan kehityksen odotetaan jatkuvan. Kotitalouksien laajakaistaliittymien nopea kasvu ennakoi jatkossakin nopeaa luopumista lankapuhelimista, koska lankapuhelimen tuoma lisäarvo on käyttäjälle vähäinen puheen siirryttyä suurelta osin matkapuhelimiin ja internetin käytön vastaavasti laajakaistayhteyksille. Murroskausi varsinkin yritysten käyttämissä puhepalveluissa lisää matkaviestinnän käyttöä ja Internet-puheluja 4. Matkaviestinnässä kilpailu kiristyy ja palvelut monipuolistuvat ja kehittyvät. Matkaviestinpalveluiden kerryttämä liikevaihto teleyrityksille kuitenkin kasvaa ainakin toistaiseksi. Kolmannen sukupolven matkaviestinpalveluiden 5 tarjonta on vielä alkuvaiheessa. Langattomien viestintätekniikoiden 6 käytön odotetaan lisääntyvän voimakkaasti, vaikka toistaiseksi ne edustavat varsin pientä osaa kokonaismarkkinoista. Langattomat tekniikat tulevat tarjoamaan vaihtoehdon nopeisiin tiedonsiirtoyhteyksiin myös maaseudun harvaanasutuilla alueilla, mikä parantaa alueellista tasa-arvoa laajakaistapalveluiden tarjonnassa. Suunnittelukaudella tulevat täysimääräiseen kaupalliseen käyttöön myös digitaalisten televisioverkkojen välityksellä tarjotut palvelut. Televisiolähetysverkon digitalisointi on käynnissä ja suunnittelukaudella on tarkoitus siirtyä 31.8.2007 lähtien kokonaan digitaalisiin lähetyksiin. Suunnittelukauden alkupuolella kansallisen verkkopolitiikan pääpaino on vuonna 2004 hyväksytyn ja tammikuussa vuonna 2005 täydennetyn kansallisen laajakaistastrategian toimeenpanossa. Strategian toimenpideohjelmaa toteutetaan vuosina 2004 2007. Kansallinen strategia on tietoyhteiskuntapolitiikan työväline, jonka avulla toimintalinjat ja tarvittavat toimenpiteet kytketään tietoyhteiskuntapolitiikan kokonaisuuteen ja tuloksia voidaan vertailla myös kansainvälisesti. Strategialla vastataan myös Euroopan unionissa yhteisesti asetettuun tavoitteeseen lisätä nopeiden Internet-yhteyksien määrää merkittävästi. Laajakaistastrategian vaikuttavuustavoitteet ovat seuraavat: Vuoden 2007 loppuun mennessä Suomen Internet-yhteyksistä yli 90 prosenttia on laajakaistaisia ja yleisimmän laajakaistapalvelun yhteysnopeus on vähintään 8 Mbit/s. Suomi nousee maailman eturivin maaksi nopeiden tietoliikenneyhteyksien käytössä. Strategian lähtökohtana on, että verkkoihin syntyy hyviä palveluita ja niitä käytetään laajasti. Nopeiden tietoliikenneyhteyksien yleistyminen on omalta osaltaan väline tämän kehityksen edistämiseen. Julkisen vallan roolina on luoda edellytyksiä palvelujen tarjonnalle ja kysynnälle sekä luonnollisesti tarjota omia palvelujaan uusia välineitä käyttäen. Laajakaistayhteyksien määrä kasvoi Suomessa vuosina 2003 2005 nopeimmin maailmassa. Laajakaistaisia kiinteän verkon palveluita on saatavilla tällä hetkellä kaikissa kunnissa si- 4 Voice Over Internet Protocol (VoIP) 5 Universal Mobile Telecommunications System (UMTS) 6 Mm. Wireless Local Access Network (WLAN), WiFi, FWA 11

Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelma 2007 2011 läpitämiseksi on joka tapauksessa huolehdittava siitä, että sääntely ei estä yrityksiä kaikissa oloissa saamasta kohtuullista tuottoa sijoittamalleen pääomalle. Suunnittelukaudella pidetään esillä investointikysymystä myös Euroopan unionissa. Toimilupaa tarvitaan vain sellaisten sähköisten verkkojen tarjontaan, joissa käytetään rajallisia radiotaajuuksia. Toimilupaa vaaditaan matkaviestinverkkojen sekä televisio- ja radioverkkojen tarjontaan samoin kuin ohjelmistojen tarjontaan televisio- ja radioverkoissa. Suunnittelukaudella säilytetään toimilupasääntely yhteiskunnallisesti tärkeissä viestintäpalveluissa. Viestintämarkkinoilla on paljon toimijoita ja yritysten rakenteet ja omistusjärjestelyt muuttuvat jatkuvasti. Toimilupajärjestelmän tavoitteiden toteutumiseksi toimiluvanhaltijoiden määräysvallan muutoksia seurataan tarkasti ja niihin puututaan tarvittaessa lain suomin keinoin. Uudistettu viestintämarkkinalainsäädäntö tuli voimaan vuonna 2003 ja tehosti markkinoiden ohjausta. Uuden lainsäädännön mukaiset sääntelytoimet kohdistuvat vain niihin markkinoihin, joilla kilpailuongelmia ilmenee. Eurooppalaisen sääntelymallin harmonisoituessakin Suomen viestintähallinto pyrkii säilyttämään suomalaisten viestintämarkkinoiden ominaispiirteet silloin, kun siitä on käyttäjille etua. Yhtenäinen eurooppalainen verkkosääntely on kuitenkin nähtävä myös etuna suomalaisen viestintäklusterin liiketoiminnalle. Uusi laki takaa EU:n viestintämarkkinoilla tasapuolisemmat kilpailuolosuhteet kaikille viestintäyrityksille sekä teknologianeutraalisti kaikille verkoille ja palveluille. Siksi on erittäin tärkeätä, että kaikki jäsenvaltiot panevat uuden viestintämarkkinoita koskevan yhteisölainsäädännön tehokkaasti täytäntöön viivyttelemättä. Lainsäädännön vaikutuksia ja uudistamistarpeita arvioidaan jatkuvasti ja niiden pohjalta toteutetaan tarvittavat muutokset. Kansallisten ominaispiirteiden kannalta keskeisiä kysymyksiä pidetään esillä myös eurooppalaista viestintälainsäädäntöä uudistettaessa suunnittelukauden alkupuolella. Viestinnän palvelujen lisääntyessä ja viestintämäärien kasvaessa radiotaajuuspolitiikan merkitys kasvaa, kun useat käyttötarpeet kilpailevat niukoista resursseista. Eurooppalaisessa taajuuspolitiikassa Suomi pyrkii siihen, että jäsenvaltioita ei velvoitettaisi huutokauppaamaan taajuuksia tai muutoin perimään niistä kohtuuttomia maksuja. Tavoitteena on, että taajuuksien liiallisella kaupallistamisella ei muutoinkaan vahingoitettaisi kilpailua ja edistyksellisten tietoyhteiskuntapalveluiden tarjontaa sekä uusia innovaatioita. Suunnittelukaudella tehdään myös kansainväliset päätökset siitä, miten analogiselta televisiotoiminnalta vapautuvat taajuudet käytetään. Liikenne- ja viestintäministeriö tekee keskeiset radiotaajuuspoliittiset linjanvedot Suomessa. Tasapuolisen radiotaajuushallinnon järjestäminen on Viestintäviraston vastuulla. Radiohallinnon keskeisin periaate on taajuuksien tehokas ja tasapuolinen käyttö sekä varautuminen tulevaisuuden käyttötarpeisiin. Uusien palvelujen kaupallistamiseen liittyy haasteita, jotka vaativat myös viestintäpolitiikalta valppautta. Erilaiset sähköiset jakelukanavat lisääntyvät nopeammin kuin laajoja kansalaispiirejä kiinnostavat sisällöt ja palvelut. Käyttäjät eivät aina ole valmiita omaksumaan uusia palveluita, vaikka niitä olisi kaupallisesti tarjolla. Erityisesti ongelmia ilmenee, jos palvelut eivät ole riittäten, että suurimmassa osassa kuntia yli puolella kotitalouksista on mahdollisuus laajakaistapalveluihin. Kiinteän laajakaistayhteyden saatavuuden kotitalouksille arvioidaan kasvavan yli 96 prosenttiin vuoden 2006 loppuun mennessä. Suunnittelukaudella kysymys laajakaistan saatavuudesta menettää vähitellen merkitystään, ja mielenkiinto kohdistuu laajakaistan laatuun ja yhteysnopeuteen. Laajakaista yleistyy suunnittelukaudella joka kodin hyödykkeeksi ja yhteysnopeudet moninkertaistuvat. Mobiilit laajakaistayhteydet tulevat jokaisen kansalaisen saataville ja lähes kaikkien käyttöön. Kansallista laajakaistastrategiaa pidetään yllä ja tarkistetaan säännöllisesti teknisen ja kaupallisen kehityksen vaatimalla tavalla. Ministeriö varautuu siihen, että aktiivista laajakaistapolitiikkaa jatketaan koko suunnittelukauden ajan. Tavoitteena on nostaa Suomi suunnittelukaudella maailman eturiviin laajakaistayhteyksien käytössä. Liikenne- ja viestintäministeriö pyrkii eurooppalaisessa laajakaistapolitiikassa siihen, että tasapainoinen kehitys varmistettaisiin pääosin markkinaehtoisella toiminnalla. Tavoitteena on, että eurooppalainen politiikka vastaisi tavoitteiltaan ja toimintatavoiltaan Suomen tehokkaaksi osoittautunutta laajakaistapolitiikkaa. Suunnittelukaudella harjoitetaan tiivistä yhteistyötä laajakaistakehityksessä edistyneiden valtioiden kanssa ja otetaan oppia muualla hyväksi havaituista viestintäpolitiikan ratkaisuista. Viestintämarkkinalainsäädäntöä kehitetään edelleen hyvän toimintaympäristön varmistamiseksi viestintäverkkojen tarjoajille ja käyttäjille. Viestintämuotojen lähentyminen ja monikanavajakelu vaativat lainsäädännöltä sitä, että kaikkiin sähköisiin rin ja pysyvä haaste Verkkopolitiikan suu- viestintäverkkoihin sovelletaan lähtökohtaisesti samoja sääntöjä. Tavoitteena on on pitää keskeiset viestintäverkot luoda eri verkkoja ja palveluita tarjoaville yrityksille teknologianeutraalit, tasa- jatkuvasti korkealaatuisina ja kattapuoliset kilpailuolosuhteet sekä investointeihin kannustava toimintaympäristö. vina sekä niiden Tavoitteena on myös vähentää erityissäännöksiä alan kehityksen ja Euroopan palvelut edullisina. unionin lainsäädännön sallimissa rajoissa. Lainsäädännön kehittämisessä otetaan huomioon uusien, innovatiivisten palveluiden syntyminen (esimerkiksi Internet-puheluiden edistäminen, televisio-ohjelmistojen välittäminen matkaviestimiin sekä ubiikkipalveluiden kehittyminen). Liikenne- ja viestintäministeriö pitää tätä näkökulmaa vahvasti esillä myös Euroopan unionissa. Verkon omistajasta riippumattoman palveluoperaattoritoiminnan lisäännyttyä kilpailu viestintäverkkoyritysten välillä on kiristynyt varsinkin matkaviestinverkoissa. Viestintäverkkoyritysten omistuspohja on viime aikoina laajentunut ulkomaille ja tuottoja odottaville sijoittajille. Viestintäyritysten investointikyky ja -halu uusin verkkoihin ja palvelujen kehittämiseen on haasteen edessä. Perinteinen viestintäpoliittinen pyrkimys on ollut varmistaa käyttäjän etu pitkällä tähtäyksellä. Tavoite saattaa jäädä toteutumatta, jos teleyritysten toiminta suuntautuu yksinomaan yrityksen omistajien etujen varmistamiseen. Yritysten investointihalun yl- Viestintä- ja tietoyhteiskuntapolitiikka 12

sutusta ilmiöstä seuraa, että palvelumuotojen väliset rajat hämärtyvät. Viestintäpolitiikan tulee olla teknologioihin nähden mahdollisimman neutraalia ja sen tulee vastata nopeasti kehittyvien markkinoiden haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Aktiivisella viestintäpolitiikalla on voimakkaasti lisätty televisio- ja radiokanavien määrää aina 1980-luvulta alkaen ja ohjelmiston tarjonta on kasvanut huomattavasti. Yleisradio Oy:n julkinen palvelu ja kaupallisten toimijoiden kilpaileva tarjonta muodostavat yhdessä monipuolisen televisiotarjonnan peruskokonaisuuden, joka palvelee hyvin erilaisten kohderyhmien tarpeita. Radiotoiminnassa kaupallisen toiminnan sisällön muodostaa musiikkiin ja lyhyisiin puheosuuksiin painottuva ohjelmavirta. Julkinen radiopalvelu sisältää myös vahvan puheohjelmatarjonnan. Toimilupapolitiikalla turvaan myös paikallisten ohjelmistojen asema monipuolisessa radiokentässä. Digitaalinen lähetystoiminta lisää tarjontaa entisestään ja tekee mahdolliseksi ohjelmistojen kohdistamisen entistä tarkemmin tietyille kohderyhmille. Kansainvälistyvässäkin viestintäympäristössä kotimaisella medialla on keskeinen rooli kansalaisten arkipäivässä, kansallisen kulttuurin ja keskustelun säilyttäjänä sekä alueellisen tasa-arvon luojana. Tämä on johtanut siihen, että myös kaupalliset televisiokanavat investoivat huomattavan osan tuloistaan kotimaiseen ohjelmatuotantoon. On ilmeistä, että kehitys kulkee kohti erikoistuneita temaattisia televisiokanavia. Suunnittelukaudella maksutelevisiotoiminnan uskotaan yleistyvän. Internet on televisiolle ja radiolle vaihtoehtoinen, korvaava tai täydentävä jakelukanava tietoyhteiskunnan palveluiden ja muun sisällön tarjoamiseksi. Tietoverkkojen kautta tarjotaan yhä enemmän sisältöjä, joita ei ole saatavissa muulla tavoin ja jotka on alun perinkin tuotettu tietoverkossa käytettäviksi. Tavanomaisten vastaanottomuotojen lisäksi kotitalouksille on alettu tarjota mahdollisuutta vastaanottaa televisiolähetykset myös laajakaistapalveluna (IPTV). Internet-televisio on haaste myös regulaatiolle. Uuden palvelun kehitystä on seurattava ja sen aiheuttamiin muutoksiin eurooppalaisessa ja kansallisessa lainsäädännössä on varauduttava. Turvallisen viestintäympäristön luominen ja verkossa tarjolla olevan laittoman ja haitallisen sisällön torjunta on yhä tärkeämpää. Laittomien sisältöjen torjunnassa tiukka lainsäädäntö ja tehokas valvonta ovat keskeiset työkalut. Lisäksi tulee harjoittaa aktiivista kansainvälistä yhteistyötä erityisesti poliisihallinnossa. Haitalliset sisällöt, jotka ovat sinänsä laillisia, mutta esimerkiksi lasten tai jonkin muun väestöryhmän kannalta vahingollisia, vaativat muita toimia. Tässä työssä ohjausvälineenä on ollut viranomaisten ja alan toimijoiden välinen keskustelu ja toimialan itsesääntely. Eräisiin ongelmiin voidaan puuttua myös sananvapauslainsäädännön avulla. Nämä keinot säilyvät pääasiallisina keinoina myös suunnittelukaudella. Lainsäädännöstä ei kuitenkaan pidä tehdä sellaista, että se vaikeuttaa kohtuuttomasti myös sellaisten sisällöntuottajien toimintaa, joiden toimintaan ei liity mitään ongelmallista. Monikanavaympäristössä lainsäädäntöä on kehitettävä siten, että se synnyttää vaihtoehtoisissa verkoissa monipuolista sisältötarjontaa eikä vääristä teknologisesti epäneutraalilla tavalla kilvän yksinkertaisia ja helppokäyttöisiä. Esimerkiksi kolmannen sukupolven matkapuhelinverkkojen ja digitaalisen television uudet palvelut ovat alullaan. Palvelujen kysyntä on toistaiseksi ollut vaikeasti ennustettavaa. Palvelujen kehityksen sekä kuluttajien käyttäytymisen seuraaminen ja ennakointi on tärkeää, jotta alan kehitystä voidaan tukea ja varautua reagoimaan siihen viestintäpoliittisin toimin. Verkkojen ja teknologian kehittämisessä tutkimus- ja kehittämisrahoitusta suunnataan viestintäverkkojen korkean laadun varmistamiseen, kansallisen laajakaistastrategian toteuttamiseen, myös uusien verkkojen avoimen arkkitehtuurin kehittämiseen, uusien ansaintalogiikkojen syntymisen edistämiseen sekä lainsäädännön vaikutusten arviointiin ja kehittämiseen. Uusia kehitysohjelmia ei käynnistetä. Tietoyhteiskunnan toiminta riippuu sähköisten verkkojen ja tietojärjestelmien toimintavarmuudesta. Verkkojen häiriöt johtavat nopeasti tärkeiden toimintojen lamaantumiseen. Kehitys edellyttää panostamista viestintäverkkojen toimintavarmuuteen poikkeusoloissa sekä varautumista häiriötilanteisiin myös normaalioloissa. Suunnittelukaudella tehostetaan viranomaisten yhteistyötä viranomaisverkkojen tarjonnassa. Tavoitteena on, että viranomaiset käyttävät mahdollisimman laajasti yleisiä viestintäpalveluita. Ne eri viranomaisten viestintätarpeet, joita varten erilliset viranomaisverkot ovat välttämättä tarpeen, tyydytetään mahdollisimman taloudellisesti ja tehokkaasti keskitetyn julkishallinnon ratkaisun avulla. Viestintäpolitiikan keinoin huolehditaan, että julkishallinnon toiminta ei aiheuta häiriöitä viestintämarkkinoilla. Media ja sisällöt Painopiste: Digitalisoituvan median toimintaedellytysten turvaaminen ja innovaatioiden edistäminen kehittyvässä käyttöympäristössä. Toimintalinja: Viestintäteknologioiden lähentyminen otetaan huomioon myös sisältöjen sääntelykehyksessä. Luodaan hyvä toimintaympäristö sisältöpalvelujen tarjonnalle ja käytölle monikanavaympäristössä. Lähtökohtana on edistää sananvapautta ja moniarvoista viestinnän sisältöä. Julkisen palvelun edellytykset turvataan. Uusi arjen tietoyhteiskunta näkyy konkreettisesti mediapalveluissakin. Viestintäverkot ja -palvelut lähenevät toisiaan ja käyttäjille tarjotaan mediapalveluita useita vaihtoehtoisia verkkoja käyttäen. Media- ja sisältöpalvelut ovat aina ja kaikkialla käytettävissä. Perinteisiä median jakelukanavia, digitalisoituvaa televisiota ja radiota voidaan käyttää myös muiden palvelujen tarjontaan. Vastaavasti televisio- ja radio-ohjelmistoja voidaan välittää teletoimintaan tarkoitetuissa verkoissa. Tästä monikanavajakeluksi kut- 13

Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelma 2007 2011 50 40 30 20 10 0 45 16 12 12 51 10 40 45 25 laitteen hankkineiden kotitalouksien osuus kaikista kotitalouksista prosentteina laitteiden määrän vuosittainen kasvu prosentteina Digisovittimien ja -televisioiden levinneisyys. Lähde: Finnpanel Oy 16 13 2/2003 4/2003 8/2003 11/2003 2/2004 4/2004 8/2004 11/2004 2/2005 4/2005 8/2005 pailua eri jakelukanavien kesken. Myös sisällön sääntelyssä kehityssuuntana on yhtenäinen toteutustavasta ja jakelukanavasta riippumaton sääntely. Se merkitsee mm. teknisen kehityksen vuoksi hankalaksi muuttuneen ohjelmiston käsitteen tarkistamista suunnittelukaudella. Televisio- ja radiotoiminta on Suomessa muiden maiden tavoin varsin pitkälle säänneltyä muissa verkoissa tarjottuihin palveluihin nähden. Viestintäpoliittinen pyrkimys on, että sääntely yhdenmukaistuu. Tavoitteena on, että yhdenmukaistuminen ei merkitse verkkoviestinnän sääntelyn tiukentumista, vaan televisio- ja radiotoiminnan sääntelyn kevenemistä. Viestinnän uusien muotojen sääntely perustuu pitkälti toimialan itsesääntelyyn. Näitä periaatteita noudatetaan myös linjattaessa kansallisia kantoja Euroopan unionin päätöksentekoon ja toimintaan. Televisio- ja radiotoiminnan erityissääntelystä ja televisio- ja radiotoiminnan toimiluvista ei voida ainakaan vielä suunnittelukaudella kokonaan luopua, koska toimintaan käytettäviä taajuuksia on yhä kysyntää vähemmän. Sananvapaussyistä on kuitenkin välttämätöntä kehittää toimilupajärjestelmää keveämmäksi ja mahdollisuuksien mukaan oikeusharkintaiseksi. Toimilupajärjestelmän tavoitteiden toteutumiseksi ohjelmistotoimilupien haltijoiden määräysvallan muutoksia seurataan tarkasti ja saatetaan muutokset toimilupaviranomaisen hyväksyttäväksi. Kilpailu kiristyy myös mediamarkkinoilla. Viestintäyritykset kasvavat ja kansainvälistyvät, mikä merkitsee yhteensulautumisia ja muita omistusjärjestelyitä. Viestintäyritysten haasteena on rakentaa palveluja ja Viestintäverkot ja ansaintamalleja, joilla palveluita voidaan -palvelut lähenevät tarjota kannattavasti. Suomalaisia viestintäyrityksiä siirtyy ulkomaiseen omis- toisiaan ja käyttäjille tarjotaan mediapalveluita useita tukseen ja vastaavasti suomalaiset yritykset laajenevat ulkomaille. Jokaisen yrityksen on arvioitava uudelleen liiketoimintamallinsa, panostettava entistä verkkoja käyttäen. vaihtoehtoisia enemmän tuotekehitykseen ja verkotuttava kansainvälisesti. Toisaalta viestintätekniikan kehitys avaa mahdollisuuksia aikaisempaa pienemmille yrityksille, kansalaisjärjestöille ja muille vastaaville tahoille. Ne voivat tarjota sisältöpalveluja pienin jakelukustannuksin, tarvittaessa jopa maailmanlaajuisesti. Tietoyhteiskuntakehitys tekee siten mahdolliseksi laajentaa sananvapautta sekä edistää moniarvoista kulttuuria ja kansalaisten hyvinvointia. Lainsäädännöllä ei tule luoda tarpeettomia hidasteita tälle kehitykselle, vaan nykyisiäkin esteitä on poistettava sen tieltä. Toimilupapolitiikalla ja omistusjärjestelyiden valvonnalla huolehditaan siitä, että yritysten omistusjärjestelyt eivät vaaranna kansallisen viestintäpolitiikan pyrkimyksiä turvata sananvapaus, tasaarvo ja viestinnän monipuolisuus. Yleisradio Oy:n harjoittaman televisio- ja radiotoiminnan julkisen palvelun ja yhtiön toimintaedellytysten pitkäjänteinen turvaaminen täyden palvelun tehtävän toteuttamisessa on tärkeä osa suunnittelukauden viestintäpolitiikkaa. Haasteena on huolehtia julkisen palvelun rahoituksesta ja Yleisradio Oy:n kehitysedellytysten varmistamisesta siten, että ohjelmistotarjonta täyttää julkisen palvelun velvoitteet ja samalla säilyttää riittävät katsoja- ja kuulijaosuudet. Syksyllä 2004 päättyneen parlamentaarisen selvitystyön pohjalta toteutetut lainsäädäntömuutokset luovat edellytykset toiminnan turvaamiselle. Toiminnan kehitystä seurataan ja arvioidaan. Digitaalinen televisio etenee nopeasti. Yleisradio Oy:n päätöksen mukaan yhtiö siirtyy kokonaan digitaaliseen televisiojakeluun 31.8.2007. Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti hallitus toimii saman aikataulun mukaisesti. Analogisten lähetysten loppuessa suunnittelukaudella tulevat ratkaistavaksi digitaalisen television laajentumiseen liittyvät toimiluparatkaisut. Maanpäällisten digitaalisten televisiolähetysten vastaanottoon tarkoitettuja vastaanottolaitteita (digisovitin tai digitaalinen televisiovastaanotin) oli syksyllä 2005 noin 33 prosentilla kotitalouksista. Laitetarjonta on laajentunut, laitteiden hintataso laskenut ja tietoisuus uusista palveluista lisääntynyt, minkä vuoksi digitaalinen vastaanotto on takeltelevan alun jälkeen alkanut yleistyä vahvasti. Televisiouudistuksen kannalta vuosi 2007 on ratkaisevan tärkeä. Digitaalinen verkko kattoi loppuvuodesta 2005 jo 99,9 prosenttia maan kotitalouksista. Yleisradio Oy:n ja maassamme toimivien televisioyritysten keskeinen lähivuosien haaste on jakeluverkkojen nopea digitalisointi ja uudet jakelukanavat. Siirtyminen kokonaan digitaaliseen lähetystoimintaan luo edellytyksiä innovatiivisten palveluiden synnylle. Suunnittelukaudella tulee ajankohtaiseksi myös teräväpiirtotelevisiolähetysten (HDTV) aloittaminen. Lähetysverkkojen digitalisoituessa tulee ajankohtaiseksi Ruotsin television (SVT) ohjelmien jakelun järjestäminen. SVT:n ei katsota olevan julkista palvelua, mutta se on tärkeä täydentävä palvelu. Kysymystä käsitellään osana Pohjoismaiden keskinäistä televisio-ohjelmien jakelujärjestelyä. Kotitalouksista noin puolet vastaanottaa televisiolähetyksensä kaapelitelevisioverkon kautta. Kaapelitelevisioliittymien myynti on vilkastunut, koska verkossa voidaan tarjota myös laajakaistaliittymiä. Kaikki kaapelitelevisioverkot on kunnostettu siten, että niiden kautta voidaan välittää myös digitaalisia televisiolähetyksiä. Maksutelevisiotoiminta on jo nyt siirtynyt kokonaan digitaaliseksi ja suunnittelukaudella analoginen lähetystoiminta loppuu myös kaapelitelevisioverkoissa. Maanpäällisesti jaettavien kanavien lisäksi verkoissa jaetaan digitaalisessa muodossa naapuri- Viestintä- ja tietoyhteiskuntapolitiikka 14

maiden yleiskanavien lisäksi myös kymmenittäin satelliittikanavia. Kaapelitelevisiotoiminnan arvioidaan kehittyvän edelleen myönteisesti. Suunnittelukaudella Euroopan komissio seuraa tarkasti digitaalisen television käyttöönottoa ja kehitystä yhteisössä. Televisiotoimintaa sääntelevää televisiodirektiiviä tarkastellaan suunnittelukauden aikana viestintämuotojen lähentymiskehityksen huomioon ottamiseksi. Komissio myös tarkkailee vuorovaikutteisten digitaalitelevisiopalvelujen kehitystä ja yhteentoimivuutta Euroopassa ja voi tarvittaessa esittää näkemyksiä yhteisen eurooppalaisen standardin käyttöön ottamisesta. Suomi tukee digitaalista televisiotoimintaa edistäviä aloitteita sekä yhteisen lähetysstandardin käyttöönottamista, jos eurooppalaisten televisiopalvelujen kehitys sitä vaatii. Digitaalinen radio ei toistaiseksi ole merkittävästi edennyt. Yleisradio Oy lopetti lähetykset Etelä-Suomen kattavassa digitaalisessa radioverkossa (DAB 7 ) syksyllä 2005. Digitaalisessa televisioverkossa radiotoimintaa harjoittavat tällä hetkellä Yleisradio Oy:n lisäksi eräät kaupalliset toimijat. Kansainvälisesti digitaalisen radion kehityksessä kilpailevat useat eri teknologiat ja standardit. Suunnittelukaudella digitaalisen radion kehityssuuntien arvioidaan selkiytyvän ja radion digitalisointikehityksen vauhdittuvan. Toimiluvanvaraisen radiotoiminnan toimilupien voimassaolo päättyy vuoden 2006 lopussa. Uusien toimilupien on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2007 alusta. Toimiluparatkaisulla pyritään monipuolistamaan radio-ohjelmistojen tarjontaa ja vahvistamaan toimialan kehittymisedellytyksiä. Uusien viestintämuotojen nopea kehitys ei ole toistaiseksi vaikuttanut sanoma- ja aikakauslehdistön eikä laajemminkaan graafisen viestinnän asemaan. Pitkällä aikavälillä sähköisen viestinnän kehitys ja kulutustottumusten muutokset näkyvät kuitenkin myös lehdistön toimintaedellytyksissä ja mahdollisuuksissa. Erityisesti lasten ja nuorten saaminen lehdistön kuluttajiksi on haasteellista. Suomalaisen sisältötuotannon kehittymisen kannalta on tärkeää, että lehdistön sisältö- ja liiketoimintaosaaminen voitaisiin hyödyntää täysimääräisesti. Median ja sisältöjen kehittämisessä tutkimus- ja kehittämisrahoitusta suunnataan televisiotoiminnan toimintaedellytysten ja palvelukehityksen edistämiseen sekä julkisen palvelun televisiotoiminnan edellytysten varmistamiseen. Tutkimus- ja kehittämishankkeita suunnataan myös moniarvoisten ja sananvapautta edistävien sisältöjen saatavuuden varmistamiseen verkoissa sekä Internetin haitallisten sisältöjen vaikutusten ja laittomien sisältöjen torjuntaan. Median toiminta on turvattava myös poikkeusoloissa, ja siksi viestintäverkkojen toiminta varmistetaan asianmukaisesti yhteistyössä hallinnonalan ja elinkeinoelämän kanssa. Sääntelyllä huolehditaan myös siitä, että viranomaisten tiedotustoiminta onnistuu kaikissa oloissa. Luottamus sähköisiin palveluihin Painopiste: Tietoverkkojen avoimuuden, yksityisyyden suojan ja tietoturvallisuuden edistäminen sekä luottamusta tukevien innovaatioiden edistäminen Toimintalinja: Varmistetaan kansalaisten, elinkeinoelämän ja julkishallinnon perusteltu luottamus tietoyhteiskunnan palveluiden käytettävyyteen, turvallisuuteen ja yksityisyyden suojaan. Lisäksi edistetään hankkeita, joilla pyritään parantamaan tietoturvaa koko Euroopan unionissa. Tietoyhteiskunta perustuu uuteen teknologiaan, uusiin toimintatapoihin ja uuteen osaamiseen. Uuteen sopeutuminen ja totutuista toimintatavoista luopuminen aiheuttaa kansalaisissa ja yrityksissä epävarmuutta ja levottomuutta, jos uusiin välineisiin ja niiden mahdollistamiin uusiin toimintatapoihin ei uskalleta luottaa. Luottamus siihen, että palveluita voi käyttää helposti, turvallisesti ja että käyttäjän yksityisyyttä kunnioitetaan ovat välttämättömiä suotuisalle tietoyhteiskuntakehitykselle. Palveluiden helppokäyttöisyys, tietoturvallisuus ja yksityisyyden suojan varmistaminen on tietoyhteiskuntapolitiikan suurimpia haasteita. Suunnittelukaudella luottamuksen merkitys nousee keskeiseksi tekijäksi tietoyhteiskuntakehityksessä ja arjen tietoyhteiskunnan luomisessa. Yhteiskunnan keskeiset järjestelmät ja yhteiskunnan elintärkeät toiminnot tukeutuvat yhä enemmän viestintäverkkoihin ja viestintäpalveluihin. Tieto- ja viestintäjärjestelmien toiminta on ehto kaikkien nykyaikaisten yritysten liiketoiminnalle ja julkishallinnon toiminnalle. Viestintäverkot ja -palvelut ovat yhä houkuttelevampi erilaisten hyökkäysten kohde. Tietoturvauhat ovat lisääntyneet ja tietoturvaloukkaukset saaneet yhä taidokkaampia muotoja. Tietoturvaloukkausten takana on yhä useammin järjestäytynyt ja ammattimainen rikollisuus ja hyökkäyksillä pyritään saamaan taloudellista hyötyä pelkän kiusanteon sijaan. Tietoturvallisuus toteutuu ympäristössä, jossa eri muodoissa olevat tiedot, palvelut, järjestelmät ja tietoliikenne on suojattu niihin kohdistuvilta uhilta. Tällaisia ovat mm. palvelun käyttäjän henkilökohtaisen yksityisyyden loukkaukset, huijaukset, roskaposti, tietokonevirukset, verkkoterrorismi ja ääritapauksessa elektroninen sodankäynti. Uhat voivat ulottua tietoverkkojen avulla silmänräpäyksessä ja laajamittaisesti kaikkialle. Tietoturvallisuuden korostuva merkitys tietoyhteiskunnassa tarjoaa myös uusia mahdollisuuksia kansalaisille, yrityksille ja julkishallinnolle. Oikein toteutettuna tietoturva lisää yksilön toimintavapautta, antaa elinkeinoelämälle uusia liiketoimintamahdollisuuksia, tehostaa liiketoimintaa ja alentaa ihmisten vuorovaikutuskustannuksia. Tietoturvauhista tuli merkittävä avoimen tietoverkon sähköpostiliikennettä haittaava tekijä jo vuonna 2003. Vuosina 2004 7 Digital Audio Broadcasting (DAB) 15

Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelma 2007 2011 ja 2005 kävi yhä useammin ilmi, että tietoturvaloukkausten motiivina oli kiusanteon sijaan taloudellisen edun tavoittelu. Laajat verkkopankkeihin ja -kauppoihin kohdistetut palvelun estohyökkäykset yleistyivät. Haittaohjelmien vaikutus ulottui ensimmäistä kertaa sähköisiin pankkitoimintoihin, energianjakeluun ja liikenteen ohjausjärjestelmiin. Tietojärjestelmien integrointi keskenään ja niiden liittäminen avoimiin viestintäverkkoihin jatkuu suunnittelukaudella. Haittaohjelmat leviävät entistä nopeammin ja muuttuvat älykkäämmiksi. Tietoyhteiskuntakehitys jatkuu muuallakin kuin Suomessa kaikilla tasoilla. Tietoturvaongelmat ovat pysyvä osa sähköistä toimintaympäristöä ja vaikuttavat yhä enemmän myös yritysten perusliiketoimintoihin. Suunnittelukauden haasteena on tästä kehityksestä huolimatta säilyttää Internet riittävän avoimena ja käyttökelpoisena. Suunnittelukaudella jatketaan kansallisen tietoturvastrategian toteuttamista. Suunnittelukauden alussa arvioidaan mahdollisuudet suunnata strategia ja kansallisen tietoturvallisuusasioiden neuvottelukunnan työ tukemaan uuden arjen tietoyhteiskuntastrategiaa. Kansallisen tietoturvallisuusstrategian avulla Suomesta rakennetaan turvallinen tietoyhteiskunta, jossa ihmisten ja yritysten arjen sähköiset palvelut ovat luotettavia. Strategian tavoitteena on edistää kansallista ja kansainvälistä tietoturvallisuusyhteistyötä, edistää kansallista kilpailukykyä ja suomalaisten tieto- ja viestintäalan yritysten toimintamahdollisuuksia, parantaa tietoturvallisuusriskien hallintaa, turvata perusoikeuksien toteutuminen ja kansallinen tietopääoma sekä lisätä tietoturvallisuustietoisuutta ja -osaamista. ta 8 ja valvoo tietoliikenneturvallisuutta 9 sekä sähköisen viestinnän tietosuojalainsäädännön ja viestintämarkkinalain noudattamista. Erityisesti yleinen neuvonta ja haittaohjelmiin, roskaposteihin ja haavoittuvuuksiin liittyvät yhteydenotot ovat lisääntyneet. Suunnittelukauden eurooppalaisessa tietoturvapolitiikassa pyritään siihen, että Euroopassa omaksutaan Suomen tietoturvastrategian mukainen ajattelutapa tietoturvan merkityksestä ja julkisen sektorin roolista sen toteuttajana. Suunnittelukauden alkuun mennessä yksityisyyden suojasta on muodostunut laajasti tiedostettu perusoikeus. Kansalaisista kerätään kasvavassa määrin tietoa, jota vaihdetaan käyttäen apuna tieto- ja viestintätekniikkaa. Tietoyhteiskunnan palveluiden käyttäjien luottamusta ja yksityisyyden suojaa paransi merkittävästi vuonna 2004 voimaan tullut ja jo ennen suunnittelukauden alkua päivitetty sähköisen viestinnän tietosuojalaki. Tavoitteena on, että yksityisyyden suojan korkea suoja säilyy tekniikan kehittyessä, eikä lainsäädäntö tarpeettomasti rajoita liiketoimintaa. vuosi Yhteydenotot kansallisena tietoturvaviranomaisena toimivaan Viestintävirastoon (CERT-Fi). Lähde: Viestintävirasto yhteydenottoja kpl 2002 288 2003 594 2004 1 047 Tietoturvastrategian toimeenpanossa liikenne- ja viestintäministeriötä avustaa tietoturvallisuusasioiden neuvottelukunta. Kokonaisvastuun lisäksi ministeriö ottaa tietoturvapolitiikan tavoitteet huomioon myös yleiseen tietoyhteiskuntapolitiikkaan osallistuessaan sekä laajakaistastrategian toteuttamisessa ja mediapolitiikassa. Suunnittelukauden alkuun mennessä kansallisen tietoturvastrategian toimeenpano saavuttanee osan tavoitteistaan mm. kansallisen tietoturvallisuustilannekuvan luomisessa ja kansallisen tietoturvapäivän vakiinnuttamisessa. On myös oletettavaa, että liikenne- ja viestintäministeriön ja Viestintäviraston asema kansallisina tietoturvaviranomaisina on vakiintunut ja neuvottelukunnasta alatyöryhmineen on tullut merkittävä paikka alan toimijoiden uskottavalle näkyvyydelle. Suunnittelukaudella toiminta vakiinnutetaan, työ suunnataan tukemaan tietoyhteiskuntakehityksen konkretisoimista ja neuvottelukunnan työmuodot uudistetaan. Kriittisen infrastruktuurin alueella neuvottelukunnan työ sovitetaan yhteen puolustustaloudellisen suunnittelukunnan tietoyhteiskuntasektorin kanssa. Tietoturvastrategian mukaisesti Viestintävirasto on kansallinen tietoturvaviranomainen, joka koordinoi tietoturvauhkiin varautumis- 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 80 % 45 % Haitallisen sähköpostin määrän kehitys Suomessa, välitetty liikenne. Viestintäviraston arvio. Lähde: Viestintävirasto 33 % 0 2003 2004 2005 Viestintä- ja tietoyhteiskuntapolitiikka 16 8 Computer Emergency Response Team (CERT) 9 Communications Security (COMSEC)

Poliisin vaatimuksia saada sähköisen viestinnän tunnistamistietoja käyttöönsä rikosten ehkäisemiseksi ja rikostutkinnan avuksi arvioidaan EU:ssa ennen suunnittelukautta ja sen alkupuolella. Suunnittelukauden alkupuolella saatettaneen voimaan EU:ssa päätetty sähköisen viestinnän tunnistamistietojen tallentamisvelvoite. Liikenne- ja viestintäministeriö osallistuu aktiivisesti viestintäpalveluiden lieveilmiöiden vähentämiseen tavalla, josta ei aiheudu tavallisille kansalaisille ja yrityksille kohtuuttomia kustannus- tai yksityisyydensuojavaikutuksia. Erilaiset seurannan ja tunnistamisen menetelmät kehittyvät nopeasti. Kertakäyttösalasanoihin perustuvat pankkitunnisteet tulevat suunnittelukauden alussa nykyistä laajempaan käyttöön verkkopankkien lisäksi sähköisillä kauppapaikoilla Kansallisen tietoturvastrategian avulla ja hallinnon sähköisissä palveluissa. Samalla erilaiset verkkopankkien ja sähköisten kauppapaikkojen palveluihin taan turvallinen tieto- Suomesta rakenne- kohdistuvat huijaukset lisäävät tarvetta yhteiskunta, jossa ottaa käyttöön yhä varmempia tunnistamismenetelmiä. Muiden tunnistamis- ihmisten ja yritysten menetelmien käyttöönoton arvioidaan arjen sähköiset palvelut ovat luotettavia. silti olevan varsin maltillista, vaikka ns. julkisen avaimen järjestelmiin 10 perustuvien sirujen lisääminen luottokortteihin luo mahdollisuudet laajemmalle vahvan tunnistuksen käytölle. Tiedonsiirron ja kuvantamismenetelmien edelleen kehittyminen luo potentiaalin erityisesti passiivisten biometristen tunnistamisjärjestelmien (esim. kasvokuvan tunnistavat yleisökamerat) kokeiluille. Arjen tietoyhteiskunta ja tekniikan kehitys tuo muitakin uusia palveluita markkinoille. Mm. radiotaajuustunnistus 11 tekee mahdolliseksi seurata ihmisten ja tavaroiden liikkumista. Sitä voidaan soveltaa monin tavoin tavaraliikenteen logistiikasta ihmisten kulunvalvontaan. Uusista tekniikoista saattaa aiheutua yksityisyyden suojaa koskevia lainmuutostarpeita. Tavaroihin ja muihin kohteisiin kiinnitettävät tunnisteet (tagit), jotka hyödyntävät radiotaajuustunnistusta, avaavat matkapuhelimen käyttäjille uusia palveluita. Niillä voi olla vaikutusta myös palvelun käyttäjän yksityisyyden suojaan. Suunnittelukaudella pidetään lainsäädäntöä ajan tasalla ja osallistutaan aktiivisesti tunnistamista koskevaan yhteistyöhön Euroopan unionissa. Tietoturvan ja tietosuojan kehittämisessä keskeisiä asioita tutkimus- ja kehittämisrahoituksen suuntaamisessa ovat tietoturvan ja yksityisyyden suojan varmistaminen sähköisessä viestinnässä, sähköisen tunnistamisen ja varmennepolitiikan kehittäminen, kansalaisten ja yritysten tietoturvatietoisuuden ja -osaamisen edistäminen sekä kansallisen tietoturvastrategian toimeenpano. Tietoturvan ja yksityisyyden varmistaminen on tärkeätä jo normaaliaikana. Poikkeusoloissa turvalliset verkot ovat yhteiskunnan toimintaedellytyksille välttämättömiä. Varautuminen poikkeusoloihin merkitsee toimenpiteitä ja yhteistyötä hallinnonalan ja elinkeinoelämän välillä jo normaaliolojen aikana. Toimenpiteet kohdistuvat niin viestintäverkkoihin ja -palveluihin kuin tietoteknisiin järjestelmiinkin. Ei ole kokenut luovuttaneensa liikaa tietoja itsestään (68 %) Kaikki vastaajat yhteensä (100 %) Vain viranomaisille (9 %) On kokenut luovuttaneensa liikaa tietoja itsestään (32 %) Vain yrityksille (9 %) Molemmille tahoille (14 %) Suhtautuminen viranomaisille ja yrityksille luovuttujen tietojen määrään vuonna 2004. Eri vastausvaihtoehtojen osuudet kysymykseen vastanneista henkilöistä (prosenttimäärät suluissa). Lähde: Tilastokeskus 10 Public Key Infrastructure (PKI) 11 Radio Frequency Identification (RFID) 17

Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelma 2007 2011 Postitoiminta Painopiste: Postin yleispalvelun tarjontaedellytysten varmistaminen. Toimintalinja: Lainsäädännöllä turvataan hyvälaatuiset ja kohtuuhintaiset postipalvelut kaikille koko maassa. Postitoimintaa kehitetään ottaen huomioon asiakkaiden muuttuvat tarpeet, teknologian kehitys ja kilpailu. Euroopan komissio selvittää kunkin jäsenvaltion osalta niitä vaikutuksia, joita postipalvelujen sisämarkkinoiden täysimääräisellä toteuttamisella vuonna 2009 mahdollisesti on postitoiminnan yleispalveluun. Komissio tehnee vuonna 2006 ehdotuksia postipalvelujen sisämarkkinoiden toteuttamiseksi unionissa vuoteen 2009 mennessä. Postitoiminnan kehittämisessä tutkimus- ja kehittämisrahoitusta suunnataan toimialan seurantaan sekä yleispalvelun edellytysten varmistamiseen. Postipalvelut ja siihen liittyvä logistiikka ovat tärkeitä myös arjen tietoyhteiskunnassa. Ne muodostavat konkreettisen jakelukanavan kansalaisten, elinkeinoelämän ja hallinnon tarpeisiin. Suomalaisen postitoiminnan vahvuutena on palvelujen korkea laatu ja tehokkuus. Postitoiminnassa tarvitaan tehokkaita toimintamalleja, jotta koko maan kattavalle palvelujen tarjonnalle turvataan taloudelliset edellytykset toimia. Kilpailun mahdollistavasta lainsäädännöstä huolimatta postipalvelujen tarjonta on edelleen yksinomaan Suomen Posti Oyj:n vastuulla. Kilpailevaa kirjelähetysten jakelu- ja välitystoimintaa ei ole toistaiseksi syntynyt. Globalisaatio, sähköisen viestinnän innovaatiot ja uudet liiketoimintamallit vaikuttavat vahvasti myös perinteisten postipalveluiden kysyntään ja tarjontaan lähivuosina. Perinteinen posti vähenee ja kirjeviestinnän kilpailu sähköisen viestinvälityksen kanssa kovenee. Uhkana on, että toiminta muuttuu kannattamattomaksi ja toimialan kehitys pysähtyy, jos toimiala ja sen sääntely eivät pysty vastaamaan muuttuviin olosuhteisiin. Markkinoiden muuttuessa perinteisten postiyritysten toiminta laajentuu uusille liiketoiminta-alueille. Postipalvelut kehittyvät yhä enemmän tietoja materiaalivirtojen hallintalogistiikan suuntaan. Postipalveluissa pystytään vahvasti hyödyntämään tietoyhteiskunnan mahdollisuudet. Tietotekniikkaa ja viestintäpalveluita käytetään kasvavassa määrin postipalvelun tuotannossa. Postipalvelu voidaan antaa kokonaankin sähköisessä muodossa käyttäjien tarpeiden mukaisesti. Markkinoiden muuttuessa nousee esille myös se, miten varmistetaan tasapainoinen kilpailu toimiluvanvaraisen ja muun, sääntelemättömän toiminnan kesken. Suunnittelukauden haaste on turvata tasa-arvoinen, perinteinen postipalvelu yhteiskunnan vaatimassa laajuudessa olosuhteissa, joissa kirjeviestintä vähentyy ja muuttaa muotoaan sähköiseksi. Samalla on onnistuttava luomaan edellytykset tasapainoiselle kilpailulle sekä toimialan kehittymiselle ja kilpailukyvylle. Uudistettu postipalvelulaki tuli voimaan vuoden 2002 alusta. Keväällä 2005 tuli voimaan muutos, jolla alennettiin postin yleispalvelun laatustandardia. Tällä luotiin edellytyksiä lehtien jakelun parantamiselle. Lehtijakelu sinänsä ei kuulu postipalvelulain soveltamisalaan, mutta se muodostaa olennaisen osan postitoiminnan jakelujärjestelmästä. Toimialan ja asiakastarpeiden kehitystä seurataan tarkasti ja lainsäädäntöä kehitetään siten, että postin yleispalvelun taso säilyy ja sen tarjoamisen taloudelliset edellytykset varmistetaan. Viestintä- ja tietoyhteiskuntapolitiikka 18

Rahoitus Peruslaskelmaan on sisällytetty seuraavat viestinnän avustukset: Sanomalehdistön tuki (31.72.41): Määräraha vuonna 2006 on 13 614 000 euroa. Tukea on tarkoitus suunnata entistä enemmän lehdistön sähköisen julkaisutoiminnan edistämiseen. keskeisenä tietoyhteiskuntaministeriönä edellyttää valmiutta ja valppautta pysyä toimintaympäristön kehityksen mukana sekä ymmärtää ja hyödyntää siinä tapahtuvia muutoksia. Arjen tietoyhteiskunnan strategian rakentaminen ja toteuttaminen edellyttää useiden vaativien ja poikkihallinnollisten tutkimusten ja selvitysten teettämistä. Pyrittäessä vastaamaan maailman kehittyneimpien tietoyhteiskuntien kilpailuun on tutkimus- ja kehittämistoimintaan panostettava nykyistä enemmän. Kehysehdotukseen esitetään sisällytettäväksi seuraavaa: Liikenne- ja viestintäministeriön toimintamenoihin esitetään 250 000 euron lisäystä vuonna 2007, joka käytetään digitaaliseen televisiotoimintaan siirtymisen varmistamiseksi tarvittavien toimenpiteiden ja erityisesti tiedotus- ja kampanjointitoiminnan henkilöstö- ja muiden kustannusten kattamiseen. Yhteensä toimenpiteisiin suunnitellaan käytettäväksi 400 000 euroa, josta 150 000 euroa tullaan käyttämään radiorahaston varoista. Viestintäviraston CERT-FI-toiminnan resursseja ja rahoituspohjaa suunnitellaan laajennettavaksi suunnittelukauden alussa. Henkilöiden määrää lisätään kuudesta kahteentoista. Noin 0,9 miljoonalla eurolla rahoitettaisiin CERT-toiminnan laajentumista Huoltovarmuuskeskuksen varoista, mikä nettobudjetoidaan momentille eikä toiminnan laajennus siten kasvata viraston nettomenokehystä. Tulopuolelle veronluonteisiin budjetoituja tietoturvamaksuja alennetaan siten, että tuloja kertyy 327 500 vähemmän. Televisio- ja radiotoiminnan valvonnan rahoitus tulee uudelleen arvioitavaksi siirryttäessä kokonaan digitaaliseen televisiotoimintaan ja toimilupamaksujärjestelmän poistuessa vuonna 2007. Mikäli valvontamaksu järjestetään veromallin mukaisesti, tulee viraston nettomenokehystä kasvattaa ko. summalla (noin 0,5 miljoonaa euroa), mutta vastaavasti veronluonteisiin tuloihin tulisi lisäystä saman verran eli asialla ei ole vaikutusta valtiontalouden tasapainon kannalta. SVT:n (Sveriges Television Ab) lähetysten jatkumisen turvaamista Suomessa on selvitetty hallitusohjelman mukaisesti. Lähetysten jatkuminen siirtyessä kokonaan digitaaliseen lähettämiseen Suomessa edellyttää uusia toimenpiteitä toimilupien ja lähettämisen rahoituksen suhteen. SVT:n ohjelmistojen lähettäminen on tarkoitus järjestää siten, että lähetykset olisivat 1.9.2007 alkaen vastaanotettavissa maanpäällisessä jakeluverkossa vähintään sillä alueella, joka on nykyisinkin Ruotsin televisio-ohjelmien jakelun piirissä. Rahoitustarpeen lopullinen määrä täsmentyy vasta, kun lähettämisen järjestämistä koskevat päätökset on tehty. Hallinnonalan tutkimus- ja kehittämistoiminnassa keskitytään viestintäpoliittista päätöksentekoa ja lainsäädäntöä välittömästi palveleviin selvityksiin sekä muun muassa teknologista kehitystä koskeviin ajankohtaisselvityksiin. Ministeriön roolin vahvistaminen 19

Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelma 2007 2011 Liikennepolitiikka Lähtökohdat suunnittelukauden toiminnalle Toimintaympäristön haasteet Liikennejärjestelmän tasapainoinen kehittäminen vaatii yhä enemmän eri toimijoiden yhteistyötä. Esimerkiksi Kioton sopimuksen kasvihuonekaasujen päästöjen hillitsemistavoitteisin ei voida päästä ilman kaikkien toimijoiden tehokasta yhteistyötä. Maankäytön suunnittelu on yksi keskeisimmistä yhteistyöalueista. Yhä kiinteämmäksi on muodostumassa myös muu yhteistyö paikallisen hallinnon kanssa: pahenevat ruuhkat isoilla kaupunkialueilla toisaalta ja kuihtuvat julkisen liikenteen yhteydet pienemmissä kaupungeissa ja maaseudulla ovat voitettavissa vain monien toimijoiden hallinnon rajat ylittävän yhteistyön avulla. Pitkät, maan sisäiset etäisyydet edellyttävät toimivia runkoverkkoyhteyksiä maan keskusten välille ja etenkin niistä pääkaupunkiseudulle. Harvaan asuttujen alueiden liikenneverkon palvelutason säilyttäminen on myös haasteellista. Ympäristökysymykset. Liikenteen volyymin, erityisesti henkilöautoliikenteen kasvu sekä henkilöautokannan uusiutuminen yhä isomman kokoluokan ajoneuvoilla näkyvät liikenteen aiheuttamien ympäristöhaittojen kasvuna. Liikenteen energiankulutus ja siten liikenteen kasvihuonekaasupäästöt ovat kääntyneet viime vuosina nopeaan nousuun. Tiukkenevat kansainväliset tavoitteet ja sopimukset tulevat edellyttämään toimenpiteitä tämän kasvun hillitsemiseksi. Liikennejärjestelmän energiatehokkuuden parantaminen on keskeistä myös energian saatavuuden ja hinnan vuoksi. Myös liikenteen melupäästöt ovat kasvava ympäristö- ja terveysongelma. Etenkin yleisten teiden melualueet kasvavat, kun meluntorjuntaan käytetyt resurssit ovat vähentyneet 1990-luvun lopulta lähtien. Vaikka ajoneuvojen perinteiset pakokaasupäästöt ovat vähentyneet ajoneuvoteknologian kehityksen ansiosta, etenkin liikenteen hiukkaspäästöjen aiheuttamat terveyshaitat ovat osoittautumassa vakavammaksi kuin aiemmin on oletettu. Itämeren ja Suomenlahden alusliikenteen, erityisesti öljykuljetusten, voimakas kasvu asettaa vaatimuksia merenkulun turvallisuuden kehittämiselle. Liikenteen kasvu on omiaan lisäämään erityisesti alusten yhteentörmäys- ja pohjakosketusriskejä. Meriliikenteen kasvaessa myös uhka uusista tulokaslajeista ja niiden aiheuttamasta vaikutuksesta koko Itämeren ekosysteemin toimintaan kasvaa. Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO on vahvistanut Itämeren erityisen herkäksi merialueeksi (Particularly Sensitive Sea Area, PSSA). IMO voi hyväksyä näille alueille myös uusia, merenkulun riskejä ja haittoja vähentäviä kansainvälisiä määräyksiä ja rajoituksia. Liikennepolitiikka 20