24. LOKAKUUTA NUMERO 7/2013 9 WWW.METSALEHTI.FI METSÄTIE UUSI TIE AHKERASSA KÄYTÖSSÄ 19 KYSYMYSTÄ KUNNOSTUS- OJITUKSESTA LUONTO- MATKAILU KOSTEIKKO HOUKUTTELEE METSÄSTÄJIÄ KESÄKILPAILU KLAPIT PÄÄOSASSA METSÄNOMISTAJA Virkanaisesta yrittäjäksi Liisa Korpela palasi kotitilalleen metsätöihin. Puukauppa askarruttaa yhdistyksissä Westas tasapainottaa markkinoita Metla povaa nousua
www.metsakustannus.fi Muista isää kirjalahjalla. Makuja kairasta Uutuus kaupunkiin Eräkokki Marketta Kotilainen (toim.) Kiehtova kattaus syntyy kaloista, villivihanneksista, riistasta, sienistä ja marjoista. Resepteissä maistuu metsä ja tuulen puhuri järvellä. Kirjan ohjeilla valmistuu aidoista aineksista ruokaa arkeen ja juhlaan. Hinta 39 Suomalainen riistanhoito Petri Nummi ja Veli-Matti Väänänen Uutuus Kirja kuvaa, miten riistanhoitoa harjoitetaan tämän päivän Suomessa. Teokseen on koottu uusin tieto metsä-, pelto- ja vesiriistan hoidosta, riistanhoidosta taajamissa ja teiden ympäristössä, soiden ennallistamisesta, petopyynnistä sekä tarhauksesta ja istutuksesta. Uusina teemoina käsitellään kannanhoitosuunnitelmia ja riistakonflikteja. Hinta 48 Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840, s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi. Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Liity metsäkirjojen sisäpiiriin! Saat ensimmäisten joukossa kiinnostavimmat vinkit ja hyvät asiakasedut. Olemme Facebookissa: www.facebook.com/metsakustannus Metsäkirjakauppa
SISÄLLYS PEKKA LEPISTÖ JUHA OLLILA 20 PEKKA AGARTH 42 48 METSÄLEHTI MAKASIINI NRO 7/20 24.10.2013 4 PÄÄKIRJOITUS: Tie on huono säästökohde 6 METSÄNOMISTAJA: Metsätöitä nautinnoksi 12 UUTISET: Edunvalvoja vai puukauppias? 14 Venäjä on työläs WTO-kumppani 15 METSÄTYYPPI: Mitä kuuluu viisivuotiaalle Harvestialle? 16 MARKKINAT: Sahoista entistä vahvempia 18 KUUKAUDEN PUUKAUPPA: Tukkien mitat ratkaisivat 19 VERKOSTA: Tulipahan tyhmäiltyä TEEMA: METSÄTIE 20 VALMISTA TULI Metsänomistaja Jouko Okkosen puuhaama tie valmistui elokuussa. 28 RAHAPUU: Tietokoneella harvennettu OMA METSÄ 30 METSÄNHOITO: 19 kysymystä kunnostusojituksesta 33 MOOTTORISAHAKOULU: Ensi kertaa harvennuksella 34 METSÄPERINTÖ: Kierrä konkelot 36 TUTKIMUS: Vaihtoehto maakaapeleille 37 METSÄLÄISEN ALLAKKA: Nyt kerätään havuja 38 KYSY POIS: Mikä sahan tyhjäkäyntiä vaivaa? 40 TUOTEUUTUUS: Goretex tuo elämänlaatua räntäsateeseen 42 KESÄKILPAILUN VOITTAJAT Polttopuun monipuolisuus korostui Metsälehden valokuvakisassa. 48 VIELÄ YKSI ALLAS Sydänmaankylän riistakosteikko houkuttelee metsästäjiä Euroopasta saakka. 56 KOLUMNI: Mahtava meno 57 ENNEN & NYT: Maisema umpeutuu 58 LUHTA: Syksyn kultaa 62 TAPIONPÖYDÄLTÄ: Lahtipäivän herkku 64 KÄSIN TEHTY: Lastukuusi haavasta 69 LUKIJOILTA: Mihin jäi metsästys? 70 MAKASIINIRISTIKKO 72 PILKKEET: Pihkainen linnoitus 74 TUOTE & TEKIJÄ: Koruja koivusta MAKASIINI 7 2013 3
TEEMA: METSÄTIE Metsäpalveluesimies Mikko Kumpuniemi ja metsänomistaja Jouko Okkonen ovat tyytyväisiä vastavalmistuneeseen metsätiehen. 20 MAKASIINI 7 2013 TEKSTI HANNU JAUHIAINEN KUVAT JUHA OLLILA MAKASIINI 7 2013 21 PÄÄKIRJOITUS METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 b 00100 Helsinki Puhelin 09 315 49 800 Telefax 09 315 49 879 E-mail: etunimi.sukunimi @ metsalehti.fi www.metsalehti.fi TOIMITUS ELIISA KALLIONIEMI eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi Tie on huono säästökohde Sää on tänä vuonna suosinut metsätöitä. Syksy on ollut poikkeuksellisen kuiva, joten puu on kulkenut metsästä tehtaille sujuvasti. Tuoreessa muistissa on syksyjä, jolloin maan märkyys on pysäyttänyt puuvirran lähes kokonaan. Valtaosa metsäautoteistä ja huomattava osa yksityisteistä ei kelirikkoaikaan kestä puukuormien painoa. Alttius säille aiheuttaa puunostajille paljon ylimääräistä päänvaivaa ja kustannuksia. Metsäteollisuus laskee kärsivänsä seisokeista ja kausivaihtelun aiheuttamasta varastoinnista sadan miljoonan euron ylimääräiset kustannukset. Metsänomistaja huomaa kustannuksiin varautumisen puunhinnassa. Kelirikkoleimikoksi kutsutulla kohteella puusta maksetaan paljon enemmän kuin leimikosta, jonka korjuu onnistuu vain silloin, kun maa on jäässä. Arvokohteita eli leimikoita, joita voi korjata milloin vain, on vain noin joka kymmenes. Melkein joka toiselta leimikolta puuta pääsee hakemaan ainoastaan talvella, joka huonona vuonna voi olla hyvin lyhyt. Ilmaston lämmetessä kunnon routakelit voivat muuttua entistä harvinaisemmiksi. Tyypillistä on, että talvileimikollakin metsänpohja kantaa, mutta sinne vievä tie ei. Tästä syystä metsäautoteiden kunnostamiseen kannattaa investoida. Suuren osan kuluista saa takaisin usein jo yhden ison leimikon myyntihinnassa. Koska tie lisää metsien hakkuita ja muuta käyttöä, myös valtio osallistuu metsäautoteiden rakentamiseen ja kunnossapitoon. Pelkkä metsäteiden kunnostaminen ei kuitenkaan vielä riitä, sillä kylätiet ja muu niin kutsuttu alemman asteen tieverkko siltoineen rapistuu kovaa vauhtia. Sen kun- nostamiseen valtiolta liikenee rahaa vuodesta toiseen aivan liian vähän. Tiet on erityisen huono säätökohde juuri nyt, kun rekkaliikenne metsästä lämpölaitoksille kasvaa kovaa vauhtia. Toinen iso muutos on kuun alusta voimaan tullut asetus, joka sallii kuljetuskalustolle entistä isommat massat. Kestää vuosia ennen kuin uudet 76-tonniset puutavaralastit yleistyvät teillä. Muutos kuitenkin vaikuttaa jo sitä ennen, sillä asetus antaa siirtymäajaksi luvan kasvattaa nykyisen kaluston massoja 5 10 prosenttia. Uudistuksella tavoitellut kustannusten ja päästöjen vähennykset uhkaavat jäädä saamatta, ellei maaseudun teitä ja varsinkin siltoja pian saada parempaan kuntoon. Ensimmäiseksi asetus toi teiden varsille satoja uusia siltojen painorajoitusmerkkejä. VALMIS TA TULI Uusi Lavin metsä tie on pitkän prosessin tulos. Hanketta viriteltiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2007, ja monien vaiheiden jälkeen tie valmistui tänä syksynä. TIEHEN MENEE RAHAA, mutta se myös tuo sitä. Toimittaja Hannu Jauhiainen kävi Tervolassa katsomassa uutta metsäautotietä, joka alkoi heti tuottaa tulosta. Monta leimikkoa, jotka muuten olisivat olleet talvikohteita, päästään nyt hakkaamaan kesäaikaan. Juttukokonaisuudessa kerromme myös, miten metsäautotie kunnostetaan. Päätoimittaja AD Toimitussihteerit Toimittajat Taloustoimittaja Pohjois-Suomen aluetoimittaja Keski-Suomen aluetoimittaja Toimituksen sihteeri Verkkojulkaisu Metsäuutiset MARKKINOINTI Markkinointijohtaja LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Yhteyspäällikkö ASIAKASPALVELU Tilaukset ja osoitteenmuutokset klo 8.15 16.00 Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 040 516 4000 Anna Back (hoitovapaalla) Tuomas Karppinen p. 09 315 49 808 0400 581 108 Jussi Collin p. 09 315 49 803 Eero Sala p. 09 315 49 804 Liina Kjellberg (hoitovapaalla) Hanna Lehto-Isokoski p. 09 315 49 807 Tiia Puukila p. 09 315 49 806 Mikko Häyrynen p. 09 315 49 805 0400 973457 Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8 97510 Vikajärvi p. 09 315 49 870 0400 150 910 Mikko Riikilä pl 39 40101 Jyväskylä p. 09 315 49 845 0400 894 080 Päivi Laipio p. 09 315 49 809 040 752 9626 www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi Kimmo Hakola p. 09 315 49 841 0400 913 822 Heta Välimäki p. 09 315 49 849 040 723 1613 Jarmo Rautapuro p. 09 315 49 847 050 331 4137 Sanna Nyman p. 09 315 49 848 040 596 2200 ilmoitukset@metsalehti.fi Puhelin 09 315 49 840 Katja Raninen p. 09 315 49 842 Ansa Seppälä p. 09 315 49 843 Ulla Ylikangas p. 09 315 49 844, 050 572 2165 Metsätaloudellinen ammattilehti, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisu 81. vuosikerta, perustettu 1933. Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Makasiinin levikki: 36 084 (lt/12) Painopaikka Forssa Print 2013 Paperit G-print 170 g Novapress Silk 80 g 4 MAKASIINI 7 2013 Kannen kuva PEFC/02-31-162 SEPPO SAMULI
Kuvasarja esittelee metsämaisemia eri puolilta Suomea. LOKAKUUSSA Heiniä syysaamun valossa hakkuuaukean laidalla 16. 10. Raasinkorvessa Yläneellä. Kolea ilma antoi väriä kuuraiseen metsään, yöpakkaset tekevät tuloaan. Kuva Antti Terävä
METSÄNOMISTAJA 6 MAKASIINI 7 2013
TEEN OMAA TAHTIA JA NAUTINNOKSI Kun toiset kiroavat kaamosta ja hamuavat kirkasvalolamppua, kärköläläinen Liisa Korpela tarttuu moottorisahaan. Suometsä huutaa harventajaa. TEKSTI HANNA LEHTO-ISOKOSKI KUVAT SEPPO SAMULI MAKASIINI 7 2013 7
METSÄNOMISTAJA ulenliekkeinä hehkuvat lehtipuut värittävät kylänraittia Kärkölässä. Ruska muistuttaa vielä hetken kesästä, mutta peltoaukeiden läpi kulkevan taipaleen takana asuva Liisa Korpela ei sen perään haikaile päinvastoin. Hän odottaa pakkasia maaperää ryhdistämään, jotta pääsee metsätöihin. Ne kun ovat miltei parasta, mitä hän tietää. Nyt kolmen lapsen äiti ja kahden isoäiti esittelee innoissaan kotinsa kulmilla kohoavaa kymmenvuotiasta koivikkoa. Tämä pitää kiireesti harventaa. Käyrimmät ja huonoimmat otan pois. Pihavarastossa 62-vuotiasta Korpelaa odottaa vasta huollettu Stihl 024. Koivikon lisäksi moottorisahaan tutustuu kohta myös kuusi, jonka myrsky rojautti kesällä melko lähelle taloa. Harvennustöitä riittää mukavasti tulevinakin vuosina, sillä 30 metsähehtaarista kymmenen prosenttia on taimikoita ja 20 prosenttia nuorta metsää. Metsäala on pieni, mutta olen pyrkinyt maksimituottoon. Siinä auttaa, kun tekee itse työt, Liisa Korpela sanoo. Omien käsien lisäksi tuottoon vaikuttaa puulajivalinta. Tavallisten kuusten, koivujen ja mäntyjen lisäksi Korpelan metsissä on kasvamassa erikoispuita kuten suoria runkopihlajia puusepänteollisuuden tarpeisiin. Poronpallerojäkälä viihtyy männikössä. Jo Korpelan isä istutti hybridihaapaa, mikä oli 1960-luvulla harvinaista. Tytär on korjannut siitä kaksinkertaisen tuoton vaikkapa kuuseen verrattuna, koska haavan kiertoaika on puolet lyhyempi. Selluksi sitä ei silti kannata myydä eikä ainakaan pystykauppana. Silloin se menee puoli-ilmaiseksi. Minä myin parhaat haapapuut jääkiekkomailoiksi ja oksaisimmat rungot moottorisahaveistäjille. Rohkeasti miesten sekaan Lapsena Liisa Korpela paineli isän kanssa metsään heti, kun kynnelle kykeni, vaikka siihen aikaan tytöillä oli tapana auttaa äitiä keittiössä. Alle kymmenvuotiaana Liisa oli jo sinut vesurin kanssa ja kuori propseja kuorimaraudalla. Välillä hän pääsi jopa justeerin toiseen päähän. Erityisen hyödyllinen kokemus oli risusavotta, koska siinä tyttö oppi arvioimaan taimikoiden tiheydet. Menestys 4H-kerhon metsätaitokilpailuissa kannusti Liisaa entisestään, ja rippikouluikäisenä hän käytteli sujuvasti moottorisahaa. Merkki oli Homelite ja painoa paljon. Välillä Korpelan taloa käy katsomassa hunajaa himoitseva karhu. 8 MAKASIINI 7 2013
SANOIN, ETTÄ KYLLÄ MINÄ PÄRJÄÄN, JOS POJAT EIVÄT MINUA SÄIKÄHDÄ. Aikanaan lukion ammatinvalinnanohjaaja tiedusteli Liisan toiveammattia. Vastaus oli päivänselvä: metsänhoitaja. Ohjaaja kakisteli tiesikö tyttö, miten miehiselle alalle toivoi? Sanoin, että kyllä minä pärjään, jos pojat eivät minua säikähdä, Korpela muistelee ja nauraa raikuvasti. Kyllä hän pärjäsikin meni ensinnäkin suoraan papereilla tiedekuntaan. Valmistuttuaan hän työskenteli assistenttina yliopistolla, tutkijana Metlassa sekä puutavaran tarkastajana silloisen Maatalouden tutkimuskeskuksen (MTT) kasvintarkastustoimistossa: satamissa ja sahoilla Korpela huolehti, että mäntyankeroiset ja muut tuholaiset jäivät niille sijoilleen. Liisa Korpela vaihtoi virkanaisen uran yksityisyrittäjän elämään kotitilalla. Olen tosi onnellinen, että olen saanut tehdä kaikenlaista. Takaisin lapsuudenkotiin Sitten pääkaupunkiseudulla asuneen perheen elämä muuttui. Liisan mies Seppo Korpela työskenteli MTT:llä mehiläistutkijana, ja hänen työpaikkansa siirtyi Vantaalta Jokioisille. Perhe ei muuttanut kuitenkaan sinne vaan Liisan kotitilalle Kärkölään. Virkanaisesta tuli ensin sipulinviljelijä ja sitten hunajantuottaja, joka työskenteli talvet metsässä. Viikolla emäntä kaatoi ja käsitteli puut, ja viikonloppuna Seppo auttoi häntä kuljettamaan ne tienvarteen. Perheen pojat Touko ja Mikko oppivat metsätyöt äidiltään. Tytär Tuuli ihastui marjastamiseen ja sienestämiseen. Vain ensimmäisinä vuosina paluumuuton jälkeen Korpela joutui palkkaamaan kaksi metsuria kasvatushakkuisiin, koska ei millään revennyt kaikkeen. Työtä oli valtavasti. Sen jälkeen perhe on selviytynyt melkein kaikesta itse: istuttanut puut, hoitanut taimikot sekä tehnyt paljon hankintakauppoja. Metsätöitä omaan tahtiin Liisa Korpelalta on pakko kysyä, miten naisihminen jaksaa painaa metsässä jopa kaikkein raskaimpia töitä. Vastaus yllättää ainakin tietokoneen MAKASIINI 7 2013 9
METSÄNOMISTAJA ääressä rapistuvan toimittajan: Ei metsätyö rehkimistä vaadi. Se ei ole voimalaji vaan taitolaji. Korpela suunnittelee puunkaadon niin, että saa järkevästi myös niputettua ja pinottua tavaran. Viputekniikat ja kampeaminen ovat tuttuja. Tukkien eteen emäntä peruuttaa maataloustraktorin, jolloin puut saa hyvin ketjuun ja kuljetettua tukkipankolla pois metsästä. Samassa kyydissä kulkevat propsit ja latvat. Emäntää on auttanut se, että vakio-ostaja hakee puut, kunhan kutakin tavaralajia on vähintään kymmenen mottia. Tarkkaa rajaa ei tarvitse ennalta sopia. Korpela ei myöskään vaadi itseltään enempää kuin kohtuudella jaksaa. Päivätavoitetta ei ole. Teen ihan hiljaa, omaa tahtia, nautinnoksi. Voimien ja säiden mukaan. On Liisa Korpelallakin vaivoja kuten nivelrikko ja kuluma polvessa. Ensimmäiset päivät metsässä pitkän tauon jälkeen vaativat totuttelua. Ke- väällä ortopedi kysäisi, mitä Korpela seuraavaksi tekisi. Vastasin, että istutan kuusia. Ortopedi tuumasi, että sillä lailla, liikunta voitelee nivelet hyvin. Mitoittamalla työt oikein Liisa Korpela on pitänyt itsensä kohtalaisessa kunnossa. Liikeradat toimivat hyvin. Hiusten palmikoiminen takaa lukuisille pikkuleteille onnistuu vaivatta, ja hän rakentaa itse myös hunajanmyyntikojut, kun käy myymässä tuotteitaan eri tapahtumissa. Kahdeksan vuotta sitten istutettu kuusikko on kasvanut erinomaisesti. Mutta kovin raskaita taakkoja en lähde kantamaan. Metsässä propsit siirtyvät lyhyen matkan vipuamalla ja kampeamalla eivät sylissä tai olkapäällä. Konkeloiden ja myrskykaatojen kanssa Korpela ei rupea yksin millekään. Avuksi tarvitaan kaveri ja traktori. Suojavarusteet ovat itsestään selvyys, ja kännykkä on aina sellaisessa taskussa, että sen saa, vaikka mitä sattuisi. Mehiläiset huomioon Korpelan koti on kaksikerroksinen, laajennettu rintamamiestalo korkean kallion suojassa. Kallion päällä kasvaa kolmen vuosikymmenen ikäinen männikkö, josta aina joskus löytyy karhunläjä. Hirvi on hangannut sarviaan katajanrunkoon. Kivenheiton päässä talosta kohoaa emännän kahdeksan vuotta sitten istuttama kuusikko, jonka parhaat rungot ovat jo nelimetrisiä. Kuvion reunassa kasvaa suojakoivikkoa ja pajukkoa, jotka emäntä on jättänyt Tutustu JAPAklapikoneisiin 10 MAKASIINI 7 2013 www.japa.fi JAPA-klapikoneet ja -varaosat kaikista Valtra-pisteistä! LOISTAVA KIMPPA-KLAPIKONE! JAPA 305 BE ROAD Syksyn huikea kampanjatarjous! JAPA 305 BE Road tekniset tiedot Puun suurin halkaisija 30 cm Klapin suurin pituus 45 cm Halkaisuvoima 5,6 tonnia Automaattinen nopeutusventtiili Hydraulinen 3,8 metrin poistokuljetin Hondan 13 hv polttomoottori Etusi 1.564 Hondan 13 hv polttomoottorilla varustettu tieliikennekelpoinen klapikone. KONEEN OSTAJALLE KAUPANPÄÄLLE arvoltaan 738 euron 55 litran BENSIININ KULJETUS-/ TANKKAUSÄILIÖ sekä KOVAMETALLITERÄ 8.500 (ovh. Saatavana myös siirtopyörillä lyhyempiin kuljetuksiin 9.275 ) alk. 6.670 (JAPA 305 E, sähkökäyttöinen) Hinnat sisältävät alv 24 %. Tarjoukset voimassa 31.12.2013 saakka. Löydä lähin Valtra- / JAPA-kauppiaasi www.valtra.fi
JOS SUOMESSA EI OLISI HARRASTETTU MONO KULTTUURISTA KUUSEN- KASVATUSTA, METSÄT OLISIVAT PALJON TERVEEMMÄT. metsän ja viereisen pellon väliin. Niiden pitää vain ehdottomasti pysyä metsän puolella, ettei EU-tarkastaja sakota, hän tähdentää. Metsän lisäksi Korpela ajattelee hunajantuottajana myös mehiläisiä. Pajuista ne saavat keväisin ensimmäisen metensä, ja tärkeä mesikasvi on myös paatsama. Metsäruusujen ja metsälehmusten Korpela antaa kasvaa rauhassa, koska haluaa vaalia luonnon monimuotoisuutta. Jännittää nähdä, auttaako vai haittaako uusi metsälaki pyrkimystäni. Liisa Korpela tuntee lakiehdotuksen hyvin, sillä muun muassa Päijät-Hämeen Metsänomistajien varapuheenjohtajana hän on ollut mukana kirjoittamassa siitä lausuntoa ministeriölle. Ehdotuksen vahvuutena hän pitää sitä, että se tarjoaa metsänomistajalle vaihtoehtoja kuten mahdollisuuden jatkuvaan kasvatukseen. Samalla häntä huolestuttaa, ymmärretäänkö asia varmasti oikein. Vaarana ovat harsintahakkuut. Esimerkiksi valoa tuovat pienaukot pitää osata tehdä kunnolla. Uskon, että oikeaoppisena jatkuva kasvatus saa sellaisetkin omistajat hyödyntämään metsiään, jotka eivät sitä nyt tee, Korpela puhelee ja viittaa kauemmas pellonreunaan. Siellä kohoaa kelpo koivikko. Parikymmentä vuotta sitten rehevässä paikassa kasvoi kaksikerroksinen metsä, päällä vanhat männyt ja alla valmiit kuusen ja koivun taimet. Metsänhoitoyhdistyksen edustaja olisi raivauttanut taimikon maan tasalle, koska se haittasi hänen mielestään männikön harvennushakkuuta. Liisa Korpela ei suostunut, ja alempi kerros sai kasvaa rauhassa. Aikaa säästyi noin 15 vuotta. Korpela ei koskaan uskonut 1950-luvulla yleistynyttä mantraa, jonka mukaan koivu oli Suomen metsien valkoinen Liisa Korpela myy hunajan lisäksi myös mehiläisten keräämiä siitepölyrakeita. Ne sisältävät runsaasti vitamiineja, kivennäisaineita ja entsyymejä. valhe ja tuhottava tavattaessa. Tytär teki niin kuin isänsä aikanaan ja jätti koivut. Siitä hän on kiitollinen nyt, kun kirjanpainajatuhot yleistyvät. Koivuissa elää loispistiäisiä, jotka ovat kirjanpainajien luontaisia vihollisia. Jos Suomessa ei olisi harrastettu monokulttuurista kuusenkasvatusta, metsät olisivat paljon terveemmät. Onneksi nykyisin ymmärretään jo lehtipuiden arvo. Monimuotoisuuden vuoksi Korpela on myös ennallistanut osan karuimmista, aiemmin kuivatuista soistaan. Ne saavat kasvaa rauhassa hillaa ja karpaloa. Katkaisusirkkeli rauhaan Työ metsässä miellyttää Liisa Korpelaa samasta syystä kuin käsitöiden Kärkölä teko monia muita naisia: aikaansaannoksen näkee välittömästi. Ja harvalla työmaalla kokee sellaisia elämyksiä. Maaliskuussa ilmestyvät pälvet ja pyrstötiaiset. Istun kannolle syömään eväitä. Aukaisen repun ja pihka tuoksuu. Mutta ennen maaliskuuta on paljon tekemistä. Kymmenvuotiaan harvennuskoivikon jälkeen Korpela menee suoalueille kunnostamaan nuoria metsiään, joista lähtee energiapuuta myyntiin. Samalla hän saa klapitarpeet kotiin. Vaikka emäntä hallitsee sahat ja raivurit, tukkisakset, kaatovipat ja vänkärit, yhden laitteen hän jättää rauhaan. Meillä katkaisusirkkelin käyttö kuuluu miesväelle. MAKASIINI 7 2013 11