Digikuvan tekniset vaatimukset Seuraavissa ohjeissa oletetaan, että kuvaaja saattaa kuvan sellaiseen kuntoon, että se voidaan myydä tietämättä kuvan tulevaa käyttötarkoitusta. Silloin sen on toimittava sekä painetussa että sähköisessä muodossa. Yksikäsitteisiä ja kaikkiin tilanteisiin parhaiten sopivia ohjeita on mahdotonta antaa, mutta seuraavassa sellaisia seikkoja, jotka on syytä ottaa huomioon. Jo ennen kuvausta tehdään kamerassa useitakin teknisiä valintoja. Osa liittyy kameran toimintaan, kuten valinta manuaalisen tai automaattisen tarkennuksen välillä, osa taas syntyvän kuvan ominaisuuksiin kuten kuvan väriavaruus tai syntyvän tiedoston tyyppi. Jälkimmäiset asetukset kannattaa valita jatkokäsittelyn kannalta sopivimmiksi. Kuvan sivusuhteet ja rajaaminen Varsinkin sanomalehden taitossa tarvitaan eri muotoisia kuvia. Siksi kuvatessa kannattaa ottaa sekä pysty- että vaakaformaatissa olevia valokuvia, mikä aihe mitenkään antaa siihen mahdollisuuksia. Vaikka kuvaajan taiteellinen minä saattaa saada sieluunsa vammoja, on syytä hyväksyä se tosiasia, että kuvia joudutaan usein rajaamaan. Silloin alun perin löysästi rajatut kuvat ovat paljon käyttökelpoisempia kuin tiukasti rajatut. Toinen huomioon otettava seikka on se, että kuvan päälle taitetaan usein tekstiä. Jos kuvassa on siihen soveltuvaa tyhjää tilaa, niin tavanomaisenkin kuvan käyttöarvo saattaa kummasti lisääntyä. Pystykuvista kannattaa tehdä sellaisia versioita, joissa on tilaa yläreunassa. Silloin niitä on helpompi käyttää kansikuvina, joista yleensä maksetaan muita kuvia parempia korvauksia. Kuvan pikselimäärä Muistikorttien talletuskapasiteetin kasvaminen ja hinnan halpeneminen suhteessa digikuvien koon kasvamiseen on ollut niin huimaa, että vähänkään vakavammassa kuvauksessa ei kannata edes harkita kuvaamista muutoin kuin maksimipikselimäärällä. 8 gigatavun muistikortti maksaa tätä kirjoitettaessa kesällä 2008 noin 80 euroa, ja siihen mahtuu 12 megapikselin kuvia tuottavassa kamerassa yli 2000 kappaletta parhaalla JPEG-laadulla ja noin 700 kappaletta RAW-kuvinakin. Joten pikseleissä säästäminen on varmasti säästämistä väärässä paikassa. Kuvan tiedostotyyppi Useimmissa järjestelmäkameroissa ja ns. SRL-like kameroissa (kamerassa järjestelmäkameran ominaisuudet ilman mahdollisuutta vaihtaa objektiivia) kuvan tiedostotyypiksi voidaan valita joko JPEG tai RAW. Monissa jopa molemmat yhtä aikaa. Jos muistikorttitilaa on käytettävissä riittävästi, niin on järkevää valita tallennus molemmilla tiedostotyypeillä. RAW-tiedostomuoto mahdollistaa kuvan joustavan ja korkealuokkaisen jatkokäsittelyn, JPEG taas nopean kuvien selaamisen ja epäonnistuneiden poistamisen. Tilanteissa, joissa kuvia otetaan todella paljon, kuten vaikka urheilukilpailuissa sitä ratkaisevaa suoritusta haettaessa, voi olla järkevämpää ottaa vain JPEG-kuvia. Niiden tiedostokoko kun on vain noin neljäsosa RAW-kuvien koosta. Lisäksi tallennus on nopeampaa, jos käytetään vain yhtä tiedostomuotoa, mikä voi olla nopeassa kuvauksessa merkittävä tekijä. RAW-kuvien edut tulevat esille, mitä enemmän kuvassa on valotus- tai värivirheitä. RAW-kuvan 16- bittinen bittisyvyys antaa pelivaraa korjata kuvaa kuin JPEG-kuvan 8 bitin kuvamuoto. Tosin suurin osa kameroista ottaa kuvat vain 12 bittisinä, mutta on siinäkin jo 4 bittiä enemmän syvyyttä. Hyvissä valoolosuhteissa otetuissa kuvissa ei RAW- ja JPEG-kuvilla ole kovin isoa eroa jatkokäsittelyn kannalta.
Joissakin kameroissa oleva mahdollisuus tallentaa myös TIFF muodossa on aika tarpeeton. RAW-kuva on paljon käyttökelpoisempi jatkoa ajatellen. Kun kuva toimitetaan ostajalle, suoraan tai kuvapankin kautta, niin 99% tapauksista RGB-muodossa oleva JPG-kuva parhaalla pakkauslaadulla on ainoa järkevä valinta. Kuvan tiedostokoko pysyy järkevänä ja ostajan vastuulle jää lopulliseen pikselikokoon muokkaaminen. Väriavaruus Kuvan väriavaruudeksi voidaan kamerassa valita srgb tai Adobe-RGB. Näistä Adobe-RGB on laajempi siis parempi? Asia ei ole ihan näin yksinkertainen. Jos on hallittu ja kalibroitu tuotantoketju järjesetelmäkamerasta hyvän näytön kautta korkealuokkaiseen lopputulokseen, niin Adobe-RGB - väriavaruuden käyttö on ihan järkevää. Jos yksikin näistä edellytyksistä puuttuu: pokkarilla epämääräisessä valossa räpsäistyä kuvaa katsellaan minkä lie -painon missä lie -lehdessä painamana tai millaiselta lie -kalibroimattomalta näytöltä, niin srgb on usein järkevämpi lähtöväriavaruus. Lopullinen kuva on luultavasti kuvaajalle pienempi pettymys kuin käytettäessä Adobe-RGB -väriavaruutta. Monet kuvan jatkoprosessit (mm. tulostuspalvelut) kuitenkin pitävät oletusarvona srgb-väriavaruutta, joten sekin puoltaa huonomman väriavaruuden käyttöä. Toisaalta taas jotkut kuvatoimistot edellyttävät kuvilta Adobe RGB-väriavaruutta. Suo siellä, vetelä täällä. Tärkeintä on kuitenkin, että tieto käytetystä väriavaruudesta on metatietona kuvan mukana. Väriavaruus ja profiili ovat vähän eri asioita, vaikka tavasta koodata tietyt värit tietyillä numeroilla molemmissa on kysymys. Väriavaruus on yleisempi käsite, profiili enemmän laitekohtainen ominaisuus. Tyypillisesti digitaalisen kuvan terminologian sekavuudelle niitä käytetään sekaisin. Värilämpötila Kameran esiasetuksiin kuuluu värilämpötilan tai valkotasapainon asettaminen. Jos valon värilämpötilaa ei tunneta tai se epämääräinen sekavalaistuksesta johtuen, niin yleensä kannattaa käyttää kameran automatiikka-asetusta. Vakioitu värilämpötila vaikka vääräkin on parempi, jos useita kuvia on tarkoitus yhdistää kuten tehdään mm. panoraamakuvissa. RAW-kuvissa värilämpötilan etukäteen huomioiminen on vähemmän tarpeellista, koska se voidaan tehdä ladattaessa kuva kuvankäsittelyohjelmaan. Ei ole olemassa oikeaa värilämpötilaa. Voidaan pyrkiä neutraaliin toistoon, jolloin harmaat kohteet ovat kuvassa harmaita. Tällöin yleensä joudutaan korjaamaan vallitsevan valon antamaa kuvaa. Toisaalta voidaan pyrkiä siihen, että kuva olisi pitkälti sellainen kuin silmä näkee sen kyseisessä valossa. Tällöin värilämpötilaksi kamerassa on syytä valita noin 5500 kelviniä. Tosin silmä korjaa aina valaistuks Terävöittäminen Digitaalinen kuva vaatii aina vähän terävöitystä, jotta se näyttäisi optimaalisen terävältä. Terävöittämisen määrä riippuu siitä, kuinka isona kuva on lopullisessa tilassaan ja onko se kuvaruudussa vai painettuna ja millaiselle materiaalille painettuna. Näistä seikoista johtuen kuvalle ei voida antaa oikeaa terävöitystä, jos sen lopullista käyttökohdetta ei tunneta. Siksi terävöittäminen kannattaakin jättää kuvan loppukäyttäjän murheeksi. Terävöittäminen voidaan tehdä joko kamerassa kuvaa jo otettaessa tai kuvankäsittelyn yhteydessä. Ehdottomasti suositeltavampaa on tehdä terävöittäminen vasta kuvankäsittelyn yhteydessä. Jos kuvaa haluaa itse terävöittää, niin se kannattaa tehdä 100% suurennokselle ja siten, että kuva näyttää silmälle hyvältä. Yhtä hyvin sen voi jättää myös tekemättä.
Kohteesta kannattaa ottaa aika väljästi rajattuja pysty- ja vaakakuvia. Kuvakulman, valaistuksen, vuodenajan yms. vaihtelu tuo lisää mahdollisuuksia kuvan kaupaksi käymiseen. Monesti on järkevämpää keskittyä harvempiin kohteisiin perusteellisesti kuin yrittää tarjota kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Metadata Kuvaa otettaessa sen keskeiset tekniset tiedot tallentuvat ns. metadatana kuvatiedostoon. Tämän lisäksi kuvaan voi lisätä ja varsinkin kuvapankkeihin lähetettäviin kuviin on syytä lisätä hakusanoja ja muuta mahdollista informaatiota kuvan sisällöstä ja kuvan ottajasta. On vähän makuasia, kuinka paljon informaatiota kannattaa kuvan mukaan laittaa. Joidenkin mielestä kaikki sanat, joihin kuva voisi jotenkin assosioitua, on syytä laittaa. Toiset taas keskittyvät olennaisiin. Ensimmäisen huonona puolena on se, että kuva tulee hauissa esille yleensä väärässä yhteydessä, jälkimmäisessä tietysti se, että jokin symbolihaun osuma jää saamatta. Esimerkiksi valkovuokkokuvan kohdalla hakusana iskelmä antaisi yleensä hutin, mutta voisi tuottaa osumankin, kun haetaan kuvitusta Olavi Virran laulamista iskelmistä kertovaan artikkeliin. Esimerkki saattaa tuntua kaukaa haetulta, mutta vieläkin eksoottisempia hakusanoja näkee joidenkin kuvapankkikuvien hakusanoituksessa. Parempi kuitenkin keskittyä olennaisiin, mutta varsinkin tunnelmakuvissa sanat kuten rakkaus, onni tai suru voivat olla tehokkaitakin täkyjä. Tietenkin kuvasta riippuen. Painetun ja kuvaruutukuvan vaatimukset Kuvaruudun kyky toistaa värejä ja sävyeroja on parempi painetun kuvan. Siksi tekniset vaatimukset kuvaruutukuvalle ja painetulle kuvalle ovat hieman erilaiset. Järkevää olisikin tehdä kuvasta eri versiot kumpaakin tarkoitukseen, ellei halua jättää sitä loppukäyttäjän vastuulle. Joka tapauksessa kuvatiedoston myyminen on vähän samanlainen tapahtuma kuin lapsen lähtö kotoa. Sen kohtalo ei ole enää tekijän käsissä ja voi vain toivoa, että se käyttäytyy kuten sen on tarkoitettu käyttäytyvän. Pettymyksetkin kuuluvat asiaan, varsinkin painetun kuvan kohdalla tulos saattaa hyvin erilainen kuin kuvaaja oli tarkoittanut.
Kuva: image-size1.jpg Kuvan resoluution on kameran jäljiltä ns. kuvaruuturesoluutio, eli 72 pikseliä tuumaa kohti. Monissa paikoissa, kuten lehdissä, toivomus on 300 pikseliä/tuuma, joissakin kuvatoimistoissa se on jopa vaatimus. Kuva: image-size2.jpg Resoluutio voidaan muuttaa kuvan koko (image size) valikosta halutuksi. Kun kuvan pikselikoon ei ole tarkoitus muuttua, niin kohta muuta kuvan kokoa (resample image) täytyy olla poissa toiminnasta. Kuva on täysin sama sekä pikselikoon että tiedostokoon suhteen tämän operaation jälkeen. Kuva: pikselit1.jpg Kuvan alkuperäinen on pikselimäärä 4368x2912. Kun se painetaan 15 cm leveänä 300 dpi resoluutiolla, niin kuvaa joudutaan pienentämään. Varsinkin harrastajafotareiden keskuudessa käydään välillä debattia siitä, pitääkö kuva pienentää useassa vaiheessa ja yhdellä kertaa, jotta lopputulos olisi paras mahdollinen. Käytännössä sillä ei ole havaittu olevan oleellista merkitystä. Kuva: pikselit2.jpg Kuvan alkuperäinen pikselimäärä on vain 437x291 pikseliä. Kun se painetaan samassa koossa kuin viereinen, niin kuvaa joudutaan suurentamaan interpoloimalla. Kuvan laatu on merkittävästi huonompi.
Kuvaa voidaan pienentää laadun kärsimättä, mutta toiseen suuntaan mentäessä tulos on yleensä vähemmän toivottu. Kuva: nalletohtori_talletus2.jpg Jpeg-kuva on syytä tallentaa aina parhaalla laadulla. Kuvan tiedostokoko kasvaa kameran tekemän jpeg-kuvan jäljiltä, koska kamera ei tallenna jpeg-kuvaa pienimmällä pakkauksella. Tämä on yksi syy kuvata RAWformaatissa. Kuva:jiipeggi1.jpg; jiipeggi2.jpg Jpg-kuvaa ei ole yleensä syytä tallentaa kuin parhaalla laadulla. Liian pakatun kuvan ongelmat tulevat kuitenkin painokuvassa esille riittävän suuressa suurennoksessa.
Kuvat: ottelu_org, ottelu_jpg ja ottelu_raw Hankalat valaistusolosuhteet, kuten esimerkiksi tehokkailla mutta väreiltään kammottavilla natriumlampuilla valaistu jäähalli tekee väritasapainon säädön hankalaksi. Kun kuvat ovat usein kameranjäljiltä oheisen keltaisen kammotuksen näköisiä, on ne paljon helpompi korjata RAW-muodosta kuin JPEG-muodosta. RAW antaa pelivaraa. Kuva kameran jäljiltä ylinnä, korjattu jpg-kuva keskellä, korjattu RAW-kuva alinna.
Pilvipoutaisella säällä otetuissa kuvissa ei ole juuri väliä, missä tiedostomuodossa kuva kameraan tallennetaan, missä se lähetetään eteenpäin. Yleensä ei edes sillä, millaisella kameralla se on otettu. Kuvista ensimmäinen ja toinen on tallennettu RAW-muodossa. Ensimmäinen on lähetetty kirjapainoon tiff-, toinen jpeg-muodossa parhaalla laadulla tallennettuna. Kolmas on tallennettu jo kameraan jpegmuodossa. Erot ovat hyvin pieniä, ne syntyvät lähinnä siitä, miten millaisilla arvoilla RAW-kuva muunnetaan kuvankäsittelyohjelmaan. Neljäs kuva on otettu 4 megapikselin pokkarikameralla. Tässä ero alkaa näkyä, mutta vasta kellon suurennoksessa. Tämän tyyppisissä kuvissa järjestelmäkameroiden korkea kuvan laatu menee hukkaan, etenkin kun kuvat painetaan tässä koossa.
Ylimmässä kuvassa kameran väriavaruus on ollut Adobe-RGB, keskimmäisessä srgb ja alimmassa sa tuntematon, mutta sen on virheellisesti oletettu olleen srgb ja muunnos RGB-kuvasta CMYK-kuvaksi on tehty väärää muunnosta käyttäen. Tulos näkyy värien muutoksena. Kuva: nalletohtori_talletus1.jpg Jatkokäsittelyn kannalta on tärkeää, että kuvan mukana kulkee tieto profiilista tai käytetystä väriavaruudesta.
Kuvat: kylma, lammin, neutraali Kuvan tunnelma riippuu voimakkaasti käytetystä värilämpötilasta. Värilämpötilaa voidaan säätää vielä kuvan ottamisen jälkeen, kuten tässä on tehty.
Kuva: silmaeiteravoitysta.jpg Kuva: silmateravoitys.jpg Kuva: vainsilmateravoitys.jpg Tarkat yksityiskohdat, kuten hiukset tai kulmakarvat vaativat terävöitystä painokuvissa. Ongelmana voi olla ihon muuttuminen rupiseksi, jopa näinkin hyväihoisella mallilla. Terävöityksen voikin tehdä vain niille kuvan osille, jotka vaativat sitä, kuten tässä on tehty kolmannessa kuvassa.
Kuva: valkovuokot3.jpg Kuva: valkovuokotmetadata1.jpg Kuvan tiedostossa mukana olevaan infoosiossa on käyttäjän kannalta kaksi keskeistä osaa. Kuvan tiedoissa on keskeinen kuvaan liittyvä informaatio. Ilman hakusanoitusta niitä ei edes huolita useimpiin kuvapankkeihin. Kuva: valkovuokotmetadata2.jpg Jokaiseen maailmalle lähtevään kuvaan kannattaa liittää keskeiset kuvaajan tiedot. Photoshopiin voidaan tallentaa erilaisia metadatapohjia, joten niitä ei tarvitse kirjoittaa erikseen joka kuvaan.
Kuva: nalletohtori3.jpg Kuva: nalletohtorimetadata.jpg Harrastajakuvaajan tyypillinen keikka. Hän on käynyt kuvaamassa erillistä korvausta vastaan jostain tilaisuudesta lehdistömateriaalia. Kuvat ovat lehdistön vapaasti käytettävissä kyseisestä tilaisuudesta kertovassa uutisoinnissa, mutta ei muutoin. Se tieto on hyvä laittaa myös kuvaan mukaan metadatana. Samoin kuvatekstin mahdollisesti vaatima informaatio, vaikka se yleensä on mukana myös lehdistötiedotteessa. Pieni selventävä teksti kuvan mukana tekee kuvasta paljon käyttökelpoisemman myös vuosien päästä.
Kuva: hiirenloukkumetadata.jpg Kuvan mahdollisuudet taitossa lisääntyvät, jos se on valmiiksi syvätty. Syväyspolku voidaan laittaa myös jpeg-kuviin. Se kannattaa ilmoittaa metadatatiedoissa. Jos esineen synonyymilla on muitakin merkityksiä, niin sen laittaminen on vähän kaksiteräinen miekka. Kun hakusanalla nakki putkahtaa hiirenloukku kymmenettä kertaa esiin etsittäessä makkararuokakuvia, niin se saattaa alkaa harmittaa kuvasihteeri Kuva: syvayspolku Painokuvan syväys tapahtuu syväyspolun avulla. Se on vektorigrafiikkaa oleva käyrä, joka ei näy lopullisessa painokuvassa. Se on vain painokoneelle tarkoitettu ohje, mikä kohta kuvasta jätetään läpinäkyväksi. Oheisen kaltaiseen kuvaan polku syntyy helpoiten riittävällä tarkkuudella siten, että valitaan taikasauvalla kaikki kuvan valkoiset alueet ja muutetaan sitten valinta rajaavaksi reitiksi. Se tallentuu kuvan mukana ja sen avulla taittaja voi laittaa kuvan syvättynä sivulle niin halutessaan.
Kuva: hiirenloukkunettitransparent Nettiin tuleva kuvan syväys tehdään eri tavalla kuin painokuvaan. Kuva on GIF-muotoinen ja siinä osa kuvasta on määritelty läpinäkyväksi. Photoshopissa se tehdään kätevästi Talleta web-kuvana toiminnon yhteydessä. Oheinen esimerkki näyttää, miltä kuva näyttäisi, jos se olisi vihreällä pohjalla riippumatta siitä onko pohja paperia vai kuvaruutu.