Toimintakertomus 2009
Sisällysluettelo Sisällysluettelo 1. AVAUKSIA KANSAINVÄLISYYTEEN Puheenjohtaja Hannu Aaltosen katsaus 3 2. VUOSI 2009 PAKETISSA 2.1. Toimikunnan kokoukset ja pintaan nousseita asioita 4 2.2. Yhteistyöverkko 5 2.3. Aulagalleria uuteen uskoon 5 2.4. Taide- ja kulttuuripolitiikan painopisteitä 6 2.5. Toimikunta kuvassa mukana 7 2.6. Palkintojen merkitys 8 2.7. Vuoden muuta toimintaa pähkinänkuoressa 8 3. SATAKUNNAN TAIDETOIMIKUNNAN KOKOONPANO 3.1. Jäsenet 11 3.2. Läänintaiteilijat 11 3.3. Toimiston henkilökunta 11 4. LÄÄNINTAITEILIJOIDEN PUHEENVUOROT 4.1. Tuuli Penttinen-Lampisuo, taiteen tuottamisen läänintaiteilija 12 4.2. Hilkka Hyttinen, näyttämötaiteen läänintaiteilija 17 4.3. Laura Piirto, säveltaiteen läänintaiteilija 20 4.4. Marja Merisalo, lastenkulttuurin läänintaiteilija 26 4.5. Hanna Elo, rakennustaiteen läänintaiteilija 33 5. TOIMINTA NUMEROINA 5.1. Taiteenharjoittajien apurahojen ja yhteisöjen valtionavustusten saajat 39 5.2. Apuraha- ja valtionavustushakemukset ja päätökset taiteenaloittain 45 5.3. Myönnetyn tuen jakautuminen taiteenaloittain (graafi) 46 5.4. Hakemusten, hakijoiden ja tuen saajien määrä tukimuodoittain 47 sekä naisten, nuorten ja Porissa asuvien osuus hakijoista ja tuen saajista 2
Puheenjohtaja Hannu Aaltosen katsaus 1. AVAUKSIA KANSAINVÄLISYYTEEN Kolmantena toimintavuotenaan Satakunnan taidetoimikunta tähyili aiemmista hyvistä kokemuksista rohkaistuneena mahdollisuuksia kansainvälisyyden lisäämiseen. Satakunnassa ei ulkomaisia yhteyksiä ole liikaa, ja taidetoimikunta pitää kansainvälisyyden vahvistamista senkin takia tärkeänä. Vuoden lopulla valmistauduttiin vaihtamaan residenssi Barcelonan tuntumasta Espanjasta Italiaan. Genovan keskustasta löytyi viihtyisä asunto, joka avaa taiteilijoille sujuvat mahdollisuudet monenlaisiin kontakteihin. Genovaan pääsee lentämällä monia reittejä kätevästi, ilmasto soveltuu suomalaisille, kaupunki on imponoiva. Residenssin hankinnassa ja yhteyksissä edelleen tehokkaana tukena on ollut taidefilosofian tohtori, Genovassa asuva Liisa Väisänen. Liisa Väisäsen kontaktit kaupungissa ja koko maassa ovat loistavat. Kuvataiteilijoille luotiin heti alkajaisiksi mahdollisuuksia työskentelyyn Genovan taideakatemiassa, joka on kiinnostunut myös kontakteista - opiskelijavaihdosta tms. - satakuntalaisten taideoppilaitosten kanssa. Toinen residenssimme on Berliinissä. Kansainvälisyysvalmiudet vahvistuivat kahden läänintaiteilijan pestaamisella. Lastenkulttuurin läänintaiteilija, tanssija Marja Merisalo Helsingistä on kokenut kansainvälinen toimija. Rakennustaiteen läänintaitelijaksi valittu arkkitehti Hanna Elo palautui kotimaakuntaansa Pariisista. Hänen keskeinen työalueensa on arkkitehtuuripoliittisen ohjelman luominen Satakuntaan rakennustaiteen alan toimijoiden kanssa. Hanna Elo sijoittui rakennustaiteenkin kannalta kiinnostavaan ympäristöön, maailman perintökohteeseen Vanhaan Raumaan, josta löytyi työhuone korjausrakentamiskeskus Tammelasta. Hänen ideansa sijoittumisesta Raumalle sai niin myönteisen vastaanoton, että työhuone on maksuton. Rakennustaiteen läänintaiteilijan työstä on huomattavat odotukset, sillä koko ala ei ole juurikaan näkynyt taidetoimikunnassa eikä satakuntalaisessa julkisuudessa. Alan toimijoilta ei ole saatu esimerkiksi varteenotettavia apurahahakemuksia. Samanlainen tilanne oli aiemmin taideteollisuudessa/ muotoilussa. Toimikunnan käynnistämällä muotoiluprosessilla muutamassa vuodessa alalle on saatu luoduksi vireyttä niin, että viimeisimmässä apurahajaossa hyviä hakemuksia oli jo tukku. Taidekäsityön alueella on useita näyttelyitä pitänyt monipuolinen ryhmä, jota toimikunta on kannustanut myös kansainväliseen esittäytymiseen. Uusien läänintaiteilijoiden sekä säveltaiteen läänintaiteilija Laura Piirron kesken yhteistyö käynnistyi nopeasti ja hyvin. Toimikunta kokosi Porin festivaalien ja kulttuuritoimijoiden yhteistyöryhmän edistämään Porin tapahtumakaupungin yhteismarkkinointia. Laura Piirto on käynnistämässä Poriin uuden festivaalin pianomusiikin ympärille. Lähtönä on Selim Palmgrenin sävellystyö. Vauhtia festivaaliin tuo Kimmo Korhosen pitkään tekemän Palmgrenin elämänkerta. Yhteistyökumppaniksi toivotaan mm. Palmgren-konservatoriota ja Pori Sinfoniettaa. Toimikunnan aloitteesta ja rahoituksella toteutettiin Satakunnan ammattikorkeakoulun kuvataideyksikössä (SAMK), Kankaanpään taidekoulussa, yhteistoimin performanssi-kurssi opettajinaan performanssitaiteilijat Aapo Korkeaoja ja Jussi Matilainen. Tavoitteena oli rohkaista pysyvän koulutuksen aloittamista. SAMK:issa onkin starttaamassa nelivuotinen esitystaiteen koulutus, jota suunnittelee Korkeaoja. Se on ainoa alan ammattikorkeakoulutason performanssin opetushanke. Suomessa on ennen koulutuksen alkua noin 150 performanssitaiteilijaa. Toimikunnan Luomuna-taidepalkinnon sai urkutaiteilija Juhani Romppanen. Hänen asiantuntemuksensa, voimakkaan tahtonsa ja vaikuttavan työpanoksensa seurauksena Keski-Porin kirkkoon hankittiin ranskalaisromanttiset urut, jotka ovat saaneet jo kansainvälistäkin arvostusta. Lastenkulttuuripalkinnon toimikunta antoi sirkustaiteilija Antti Tuomennolle ja nuortenkulttuuripalkinnon Rauman Poikasoittokunnalle. Puheenjohtajan katsaus 3
2. Vuosi 2009 paketissa 2.1. Toimikunnan kokoukset ja pintaan nousseita asioita Vuoden 2009 loppuun istunut taidetoimikunta kokoontui valtion taidehallinnon alueellisena asiantuntijaelimenä edistämään maakunnan taidetta 10 kertaa. Kokoukset pidettiin kolmea poikkeusta lukuun ottamatta toimiston suojissa, entisen kauppahuone Lipsasen jugend-talossa. Toukokuussa oltiin Porin taidemuseon luentosalissa. Kokousta edelsi läänintaiteilija Hilkka Hyttisen läksiäistilaisuus, jossa iloittiin hänen toimittamansa Kohtaamisia kadulla -katuteatterikirjan julkistamista. Syyskuun kokouksen toimikunta piti korjausrakentamiskeskus Tammelassa Raumalla. Toimikunnan toimintaan saatiin uudenlainen juonne, kun rakennustaiteen läänintaiteilija Hanna Elo on pitänyt majaansa taiteenlajilleen luonteenomaisen yhteisön yhtenä toimijana. Hanna Elo on siitä huolimatta ollut elimellinen osa myös taidetoimikunnan omaa yhteisyyttä työskentelemällä viikossa keskimäärin kahtena päivänä myös toimikunnan omissa tiloissa. Toimintavuoden peruslinjauksena on ollut edistää ammattitaidetta ja ammattimaisesti ohjattua taiteen harrastustoimintaa Satakunnassa. Sen mukaisesti on vahvistettu suoraa taiteilijatukea ja raivattu tilaa kulttuurille ja taiteelle maakunnan kehittämisessä. Kuluneen vuoden aikana on maakunnassa ollut puhetta toimikunnan luottamusjäsenten nimittämisoikeuden siirtämisestä opetusministeriöltä maakunnan liitolle osana alueellisen taidehallinnon uudistamista. Toimikunnan puheenjohtaja ja pääsihteeri kävivät tapaamassa eduskuntatalossa kesäkuussa kansanedustaja Oiva Kaltiokumpua (kesk.), eduskunnan hallintovaliokunnan jäsentä, joka oli pitkään Satakuntaliiton maakuntavaltuuston puheenjohtajana. Kaltiokummulle esitelty ja monilla tahoilla pitkään jatkokeskusteltu (mm. aluepäällikkö Arja Laitinen kävi keskustelun seurauksena hallintovaliokunnan kuultavana) johtanut aihe ei yrityksistä huolimatta lopultakaan johtanut koko alueellisen taidetoimikuntakentän toivomaan tulokseen. Luottamusjäsenten nimittämisoikeus siirtyi lopulta maakuntien liitoille. Pääsihteeri kirjoitti kahteenkin otteeseen asiasta Satakunnan Kansaan, jossa maakuntajohtaja Pertti Rajala ilmaisi oman, vastakkaisen näkemyksensä. Vuosi 2009 pähkinänkuoressa Marraskuun kokouksensa taidetoimikunta piti Satakunnan Museossa. Paikan valinnalla taattiin, että kokoukseen pääsi myös toimikunnan jäsen, joka ei olisi kyennyt silloin kiipeämään toimiston portaita. Ajatus johdatti taas kerran pohtimaan toimikunnan tilan saavutettavuutta. Tarkoitusta varten pääsihteeri, osastosihteeri ja lastenkulttuurin läänintaiteilija tutustuivat valtiokonttorin tilanaan pitämään Otavan kiinteistöön palvelujohtaja Juha Raatikaisen opastuksella. Todettiin, että Museoviraston määräysten mukaisesti toteutettu ilmastointi on epätyydyttävä ja henkilökunnan työviihtyvyys ja sairastuvuus sen oman todistuksen perusteella siitä johtuen tuntuvaa. Isojen huoneiden erottelu toisistaan sermeillä ei ole taidetoimikunnan työn kannalta hyvä vaihtoehto, ja lattian suojelukin on yleisötiloissa ongelma. Toimikunta ei ole näin ollen ratkaisemassa tavoitettavuuttaan ensisijaisesti Otavaan siirtymällä, elleivät tässä luetellut esteet poistu, vaikka kaupungin keskeistä arvorakennusta aiemmin oli pidetty periaatteessa mahdollisena toimistotilanamme. Monitahoinen taiteenedistäminen havainnollistui vuoden aikana pyrkimyksinä vahvistaa yhteistyötä taide- ja kulttuurialojen kesken, luoda kansainvälisiä siteitä ja myös hyödyntää niitä maakunnan kulttuurikentän vireyttämiseksi. Satakuntaliiton kanssa pantiin toimeen Ilon ja valon Satakunta - Satakunnan kulttuurin toimenpideohjelma 2007 2013 päivitysosa ja sen pohjalta seminaari. Toimikunnalla oli jäsenyys myös maakunnan yhteistyöryhmässä MYR:ssä. Valmistelut uuden residenssin saamiseksi korvaamaan Arenys de Marin tukikohta Espanjassa johtivat vuoden lopulla taiteilija-asunnon löytymiseen Italiasta, Genovasta. Toiminnan siellä on määrä alkaa vuoden 2010 alusta. Berliinissä toiminta vakiintui, satakuntalaiset löysivat uuden taiteilija-asunnon hyvin. Arenys de Marin taiteilija-asunnon käyttöprosentti oli 69 (93 päivää, jolloin asukkaita ei ollut kumpaisessakaan huoneessa, helmi- ja heinäkuu täysin käyttämättä), kun Berliinin prosentti oli 91 (32 miehittämätöntä päivää, eniten tyhjillään heinä- ja syyskuussa). Toimikunnan toimintastrategian ytimessä ovat olleet asiakaslähtöisyys, yhteistyö ja tasa-arvo, jotka ovat ol- 4
leet myös tosiasiallisesti tekemisen perustaa. Taidetoimikunta seurasi tarkalla silmällä ja tuki niitä ajatuksia, joita SatakuntaMallisto/Juureva -taidekäsityöjoukko ajoi näkyäkseen ja kehittyäkseen. Käytiin keskusteluja Berliinin-näyttelystä mm. Suomi-instituutin johtajan Marja-Liisa Hentilän kanssa, rahoitettiin ryhmän katalogia, oltiin apuna vyöttämässä joukkoa matkaan Seinäjoen taidehalliin usean muun toimikunnan yhteiseen aluenäyttelyyn ja jo sitä ennen Senaatintorin tapahtumaan, jonka ohjelmiston suunnittelu leimasi toimikunnan vuotta kesäkuulle asti. Kauden loppuvaiheita leimasi toimikunnan jäsenten kolmen vuoden työskentelyn päättyminen ja uusien päättäjien etsintä. Seuraavaan kauteen suunnistauduttiin tiedolla, että luottamusjäseniä olisi tulevana vuonna vain yhdeksän entisten 11:n sijasta. 2.2. Yhteistyöverkko Yhteistyöhankkeet ja sitä kautta yhteistyökumppanit ovat olleet toimikunnan strategiasta lankeava luonnollinen, yhteisöllisen toiminnan käytäntöjä säätelevä perusjuonne. Siitä taas on seurannut monien yhteyksien verkko. Tässä ammattitaiteilijoiden, taiteilijajärjestöjen, taide- ja muiden laitosten ja taidealojen organisaatioiden ryppäässä läheisiä yhteistyötahoja ovat olleet muutamat kunnat (tietenkin vahvojen henkilöiden kautta), kirjastolaitos (varsinkin Senaatintori-tapahtuman yhteyteen suunniteltu näyttely Kansalliskirjastoon. Suunnittelun alkuvaiheissa linjakeskustelua kävivät kirjastotoimenjohtaja Asko Hursti ja pääsihteeri), oppilaitokset (mm. Taideteollisen korkeakoulun Porin taiteen ja median osasto, Turun yliopiston Rauman opettajankoulutuslaitos, Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitos Porissa, SAMK:n kuvataiteen yksikkö, Huittisten ja Rauman musiikkiopistot, Kankaanpään Opisto, Kankaanpään Alueopisto, Palmgren-konservatorio Porissa, Porin Palveluopisto, Satakunnan käsi- ja taideteollisuusoppilaitos Nakkilassa, Porin työväenopisto), Lönnströmin taidemuseo, Satakunnan Elävän Kuvan Keskus SEKK, Porin lastenkulttuurikeskus - Satakunnan lastenkulttuuriverkosto, Satakuntaliitto, toimintaryhmä Karhuseutu ry, Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahasto, Satakunnan Monikulttuuriyhdistys ja media. Vuoden aikana erityisesti Satakuntaliitto oli vahva kumppani. Taidetoimikunta oli Helsingin Senaatintoritapahtuman ohjelmistosuunnittelussa sen keskeinen yhteistyötaho. Samoin vuoden aikana pidettiin seminaari ja tapaamisia maakuntaliiton kanssa laaditun Kulttuurin toimenpideohjelma 2007 2013:n päivittämiseksi ja lisälehtien laatimiseksi, mikä vuoden loppupuolella myös toteutui. 2.3. Aulagalleria uuteen uskoon Taidetoimikunnan pienimuotoinen yhteistyöhakuisuus kiteytyi hetkiin, joina asiakas poikkesi toimistoon, sai ehkä kupin kahvia ja varsinkin vastauksen etsimäänsä tai tilaisuuden kommentoida taide- ja kulttuuritoimintaa, myös taidetoimikunnan työtä. Palvelutilassa toiminut Aulagalleriamme oli yhdenlainen täky, joka aika ajoin toimi tätäkin tarkoitusta palvellen. Aulagallerian näyttelyajatus on tietoisen lyhytjänteinen. Siinä esiteltyjen näyttelyjen avulla halutaan reagoida ympäristöön, pyydetään näyttelyä pitämään ketä tahansa taiteilijaa. Ammattilaisuus on ehtona, ja usein tekijät ovat niitä, jota ovat saaneet toimikunnalta apurahan, vierailleet taiteilija-asunnossamme jne. Aulagallerian vuosi oli poikkeuksellinen. Toimintaan tuli pari paussia. Ensin toimisto siirtyi galleriahuoneesta seinän taakse, mikä tarkoitti päivittäisten toimintojen kyljessä sitä, että näyttelyjä ei siihen muuttoon haluttu. Myöhemmin tuli toinen katkos, kun kuvataiteilija Veijo Setälä maalasi galleritilan perin pohjin. Kaikesta huolimatta jo aiemmin säännöllisen epäsäännöllisesti mutta kuitenkin lähes katkoitta toteutettu oheistoiminta jatkui vuoden aikana kolmella näyttelyllä. 1. Haluan olla koirasi I wanna be your dog oli raumalaisen Anu Sukasen taidenäyttely, jossa oli pääasiallisesti hänen vuonna 2008 toteuttamiaan teoksia. Leikkimielinen näyttely oli esillä taidetoimikunnan Aulagalleriassa 9.1. 28.2.2009. 2. Leikin lopun jatkoaika Aulagalleriassa oli esillä Kankaanpään taidekoulun neljän nuoren taiteilijan töitä runsaan kahden kuukauden ajan. Kun Kankaanpään taidekoulun opiskelijoiden päättötöitten näyttely Leikin loppu purettiin Porin Puuvillan Värjäämöstä ja Poriginal Galleriasta, taidetoimikunnan palkitsemien tekijöitten töistä osa oli edelleen esillä Aulagallerian näyttelyssä Leikki loppui, elämä jatkuu 6.5. 7.8.2009. Maria Teereltä (Oulu) ja Janne Nabbilta (Kannus) oli näyttelyssä installaatio Daubs of paint sarjasta Eden - a place of earth materiaaleinaan kangas, akryyli, pyykkinaru ja pyykkipojat, Riikka Keräseltä (Ristijärvi) osa teoksesta Tyhjyys ja sen täyttäminen, kierrätyspaperi ja väripigmentti sekä Liina Karhuselta (Helsinki) Susi ja nainen, akryyli. Vuosi 2009 pähkinänkuoressa 5
Taidetoimikunta halusi vahvistaa yhteensä 5000 euron apurahoilla Kankaanpään taidekoulun opiskelijoiden alkua ammattitaiteilijoina. Tuen turvin he voivat pitää näyttelyn Kankaanpään taidekoulun galleriassa 8.10.- 2.11.2010. Näin nuorilla taiteilijoilla oli mahdollisuus käynnistää opintojensa jälkeinen itsenäinen taiteellinen työskentely ja valmistautua uusilla töillä runsaan vuoden päässä olevaan näyttelyyn. Kun Leikin loppu päättyi Porin Puuvillan Värjäämössä ja Poriginal Galleriassa, palkittujen tekijöitten töistä osa oli edelleen esillä elokuun alkupuolelle asti Satakunnan taidetoimikunnan Aulagallerian näyttelyssä Leikki loppui, elämä jatkuu. Taidetoimikunta otti painokkaasti kantaa taidekoulun kehittämisen puolesta edellisenä vuonna, jolloin opetusministeriö tarkasteli pienten koulutuspaikkojen tilannetta. Tasokasta opetusta tarjoavasta Kankaanpään taidekoulusta valmistuneita taiteilijoita on sijoittunut kentälle hyvin, Satakunnan ja lähialueiden lisäksi maakuntakeskuksiin. Ne olivat yksiä perusteluja sille, miksi koulun toimintaa tuettiin näillä stipendeillä. Viime vuosina Porin taideyhteisö on saanut kokonaan uutta luonnetta, kun koulun taiteilijoita on muuttanut Poriin. Oman taiteilijantyönsä lisäksi nuorten kuvataiteilijoiden ryhmät tekevät yhteisöllistä taidetyötä. Ryhmillä on jopa oma virkeä galleria. Taidetoimikunnassa on pantu merkille myös se piirre, että valmistumassa olevat opiskelijat ovat olleet aktiivisia käyttämään hyväkseen taidetoimikunnan taiteilija-asuntoa Berliinissä ja samalla kaupungin työskentelytiloja. Osallistujat kokivat saaneensa luottamusta omiin kykyihinsa käyttää opittuja ilmaisukeinoja mm. opinnäytetöissään. Kurssin aikana prosessoitiin myös suunnitteilla olevaa esitystaiteen koulutusta Kankaanpään taidekouluun. Opiskelijoilla oli kiinnostusta yleisesti performanssiin. Samalla voitiin pilotoida, miten kuvataiteen opetusympäristössä tämäntyyppinen koulutus saadaan toimimaan. Se saatiin toimimaan hyvin. Yksi jatkumo tästä on opiskelijoiden itse tuottama sisältö ns. Rivo - klubi-tapahtumaan 28.1.2010. 3. Juureva-prosessi Maakunnan muotoilun lippulaivan SatakuntaMalliston Juureva-näyttely oli esillä taidetoimikunnan Aulagalleriassa 2.11.2009 3.1.2010. Kyseessä oli Juurevan joulunäyttely, joka oli samalla SatakuntaMallisto-hankkeen päätösnäyttely. Siinä esiteltiin Juureva-malliston lisäksi kaksivuotisen hankkeen eri vaiheita. Juureva on toteutettu SatakuntaMallisto -taidekäsityön tuotekehityshankkeen tuella. Sen tavoitteena on kehittää ja parantaa Satakunnassa työskentelevien käsi- ja taideteollisuusalan ammattilaisten toimintaedellytyksiä antamalla tuotekehitysapua sekä luomalla uusia asiakkuuksia. 2.4. Taide- ja kulttuuripolitiikan painopisteitä Taidetoimikunnan läänintaiteilijat ja hallintohenkilöt seurasivat alueen taide- ja kulttuurielämää osallistumalla mm. yhteistyötahojen keskusteluihin ja muuhun toimintaan taiteenedistämistehtävänsä mukaisesti. Vuosi 2009 pähkinänkuoressa Taidekoulua toimikunta tuki myös Aapo Korkeaojan vetämillä performanssikursseilla. Kurssia markinoitiin kaikille avoimena, ja joitakin hakemuksia tulikin. Alun perin kolme kuvataiteen ulkopuolista opiskelijaa oli halukasta osallistumaan, mutta heille eivät sopineet kontaktiopetusajat. Kuuden hengen ryhmässä oli motivoituneita opiskelijoita, joista osalla oli jo alalta aiempaa kokemusta ja mm. tanssialan osaamista. Korkeaoja kävi läpi kunkin opiskelijan henkilökohtaiset tavoitteet, ja yhdessä määriteltiin kurssin osatavoitteeksi esityksen tuottaminen. Viikoittaiset tapaamiset to-ilta - pe-aamupäivä alkoivat 10.9 ja jatkuivat 15. 16.10. saakka. 1.10. ryhmä kävi tutustumassa Porissa Tehdas ry:n galleriassa järjestön performanssiosaamiseen. Silloin harjoiteltiin esitystä Tehdas ry:n Porin Puuvillan Generaattori-gallerian avajaisiin. Esitys toteutettiin 7.10. osana avajaisia, joissa oli mukana monia poikkitaiteellisia esityksiä. Toimikunta kiinnitti Kimmo Rahusen työn ja osittain hänen ideoimiensa hankkeiden jatkumisenkin takia musiikkipedagogi Laura Piirron Turusta säveltaiteen läänintaiteilijaksi toimikauden alusta 1.1. Säveltaide on alueen suuria resursseja, ja Laura Piirto kehitteli omannäköisiään hankkeita taiteenalaa vahvistaen. Tanssitaiteen maisteri Marja Merisalo Helsingistä palkattiin lastenkulttuurin läänintaiteilijaksi 1.6. alkaen. Toimikunta halusi samalla vahvistaa omilla hankkeillaan ja muilla taiteenedistämiskeinoilla niitä pyrkimyksiä, joita Taikalamppu-verkostoon kuuluva Porin LAKUkeskus oli jo onnistuneesti kehitellyt. Lastenkulttuuri on Satakunnan taidetoimikunnan koko historian ajan ollut keskeinen kohdennus. Arkkitehti Hanna Elo rekrytoitiin 1.7. lähtien rakennustaiteen läänintaiteilijaksi toteuttamaan kulttuuriperinnön 6
säilyttämisen, suojelun ja aktiivisen käytön vahvistamista. Toimikunta oli keskusteluissaan arvioinut, että maailmanperintökohteiden Satakunta on maakunta, joka on paitsi innostava, myös haastava alue arkkitehdille. Kaikkiin läänintaiteilijoiden toimiin oli ilahduttavan runsaasti hakijoita. Toimikunta oli mukana SuomiAreenan keskusteluissa omalla sisäpihallaan. Keskustelemassa jazz-viikolla 15.7. aiheesta Miksi kesäteatterit ovat sellaisia? Keskustelijoina olivat teatterinjohtaja Ilpo Tuomarilan johdolla Maria Kuusiluoma, Juha Hurme ja Ville Hammarberg sekä yleisö. Kiertävä mikrofoni mahdollisti sen, että jokaista halukasta kuultiin. Porissa aihe oli ajankohtainen mm. siksi, että Kirjurinluodossa kesäteatteritoiminta alkoi edellisvuotena uudelleen muutaman vuoden tauon jälkeen. Satakunta on lisäksi monien kesäteatterien maakunta, uusimpana KATU -katuteatteriyhdistys ry, joka johdatti teatterikeskusteluun lyhyellä näytteellään. Avoimet ovet järjestettiin jo perinteen mukaisesti toimiston tiloissa heti keskustelun jälkeen. Läänintaiteilijat panivat pöydän koreaksi osittain itse tekemillään suupaloilla. Väkeä oli runsaanlaisesti entiseen tapaan. Toimikunta näkyi ja kuului median välityksellä, omien kotisivujensa kautta ja mm. läänin viiden taidetoimikunnan yhteisen Rihmaston sivuilla. Luottamusjäsenten ja erityisesti sen puheenjohtajan lisäksi myös hallintohenkilökunta edusti toimikuntaa tanssija teatteriesityksissä pitkin maakuntaa, taidenäyttelyissä, tapahtumissa, konserteissa ja useilla festivaaleilla, mm. Tampereen Teatterikesässä. Arenys de Marin residenssistä luovuttiin. Taiteilija-asunto oli ollut toimikunnalla jo sen verran pitkään, että halukkaat käyttäjät eivät enää vaihtuneet toivotulla tavalla, joskin ilmiöllä on myös myönteisiä vaikutuksia. Toisaalta verkostoitumista toivottiin enemmän, ja rakennuskin oli kunnoltaan heikohko. Italiasta lähdettiin tavoittelemaan uusia virikkeitä ja uudenlaisen verkostoitumisen ja jopa työskentelyn mahdollisuuksia. Genovan residenssin yhdyshenkilö Liisa Väisäsen avulla solmittiin vuokrasopimus ja sovittiin vuokraemäntä Fiammetta Bellatin kanssa käytännön järjestelyistä. Samoin solmittiin yhteys Genovan taideakatemiaan. Sen tiloihin ja sen välineitä käyttäen tuntui suomalaisten kuvataiteilijoiden olevan mahdollista päästä työskentelemään korvauksetta. Pakollinen vakuutusmaksu (250 euroa/kk) on tosin valitettavan korkea. Samalla tunnusteltiin Genovan taideakatemian valmiutta Erasmusvaihtoon suomalaisten kuvataidekoulutuspaikkojen kanssa. Ensivaikutelmat olivat lupaavia. 2.5. Toimikunta kuvassa mukana Satakunnassa on hyvä joukko tiedotusvälineitä, joitten kautta toimikunta sai taiteen asiaa edistetyksi. Toimikunnan omat kotisivut olivat tietenkin tärkeä väylä toimikunnan viestien välittämisessä. Taidetoimikunta oli vuoden aikana esillä sähköisessä mediassa (Lounais-Suomen Uutiset TV1, Satakunnan Radio/Yle, TV2, Radio Pori) ja lehdistössä 176 kertaa. Satakunnan taidetoimikunnan osumat tässä tilastossa vaihtuvat Ilon ja valon Satakunnan vaikutuksesta. Toimintakertomusvuonna tapahtumaa ei ollut, ja näkyvyytemme/kuuluvuutemme oli vähäisempää kuin edellisenä vuonna, jolloin Ilo ja valo toteutettiin. Kaikista alueella ilmestyvistä paikallislehdistä ei ole ollut mahdollista pitää lukua, joten tosiasiassa näyimme ja kuuluimme ainakin joka toinen päivä jossakin myös vuonna 2009. Satakunnan Kansassa taidetoimikunta oli esillä 62 kertaa, mm. läänintaiteilija Hanna Elon yhdellä kolumnilla. Jo yksin tämän maakunnallisen valtalehden kautta (levikki n. 55 000, yhden lehden arvioitu lukijamäärä 131 000) taiteenedistämistyöstämme luki yhteensä yli kahdeksan miljoonaa silmäparia! Lisäksi Satakunnan Kansan Sunnuntai-liitteessä ilmestyi kaksi toimikuntaan liittyvää juttua, toinen kolmen, toinen viiden sivun kokoinen juttu. Pääsihteeri kirjoitti SK:hon kaksi juttua taidetoimikunnan toiminnasta, yhden Arhippaan ja yhden Porin yliopistokeskuksen UC Porin verkkolehteen. Satakunnan Viikossa taidetoimikunta esiintyi 28 kertaa, suurelta osin jäsentensä Outi Tuomi-Nikulan ja Mikko Peltolan kolumnein. Raumalaisessa Länsi-Suomessa toimikunta noteerattiin 22 kertaa. Kankaanpään Seudussa näyimme 13 kertaa, ilmaisjakelulehti Porin Sanomissa 12 ja porilaisessa Uudessa Ajassa 11 kertaa. Yhdeksän kertaa olimme Arhipassa, josta on kehittynyt maakunnassa laajalti neljästi vuodessa leviävä kulttuurialan valpas lehti. Viidesti pääsimme Satakunnan Työhön ja kerran seuraaviin julkaisuihin: Helsingin Sanomat, City-lehti, Eurajoki 2009 Kesämenottiedotuslehti, Laviassa ilmestyvä Paikallissanomat, Satakunnan Kauppakamari, Itä-Savo, Uusi Rauma, Uusi Pori, Muusikko (elokuu 2009), Ampiainen-lehti (Hanna Elon kaksi artikkelia) ja Luoteis-Satakunta. Lisäksi Satakunnan Kansan Virta-liitteen Menoissa toimikunta mainittiin Vuosi 2009 pähkinänkuoressa 7
viikoittain Aulagallerian vaihtuvien näyttelyiden ja läänintaiteilijoiden maakunnassa toteutuneiden hankkeiden puffipalstalla. Pääsihteeri kirjoitti kaksi artikkelia Satakunnan Kansaan (taidehallinnosta), yhden Sunnuntai-liitteeseen (Porin oluttehtaan alueen visio), yhden Arhippaan (Jukka Perko) ja yhden UC Pori - Porin yliopiston verkkolehteen (taiteen edistämisen rakentumisesta taidetoimikuntatyössä). Satakunnan taidetoimikuntaan suhtauduttiin myönteisesti ja arvostavasti, mikä vahvisti toimikunnan asemaa toimintaympäristössään. Toimikunnan edustajana onkin ollut luontevaa ja kentän toiveitten mukaista liikkua Satakunnan alueella, on sitten ollut kyse toimikunnan palkollisista tai luottamusjäsenistä. Taiteen edistäminen on toteutunut näin hyvin myös pienimuotoisissa tapahtumissa, henkilökohtaisissa yhteydenotoissa ja muissa tapaamisissa, joista toiminnan vaikutusten arvioiminen ilman mittausvälineitä jää vain myönteisten tuntemusten varaan. Toimikunnan pyrkimyksiä arvostavia vaikutuksia näillä inhimillisillä liikahduksilla on arvatenkin ollut huomattavasti. Selvää on, että luottamusjäsenten näkymisellä alueella vahvistuu samalla toimikunnan merkitys. Myös pääsihteeri on mukana useissa kulttuurialan järjestöissä, joissa ilmiö toteutuu niin ikään: mm. Porin Teatterikerhon hallituksessa, Satakunnan Kirjallisessa Kerhossa, Società Dante Alighieri di Pori -järjestössä. Suhdetoimintaan on kuulunut itsestäänselvästi esimerkiksi se, että huolimatta maakuntajohtajan ja pääsihteerin erilaisista näkökulmista luottamusjäsenten nimittämisasiassa, liiton ja toimikunnan suhde on ollut rakentava ja tiivis. 2.6. Palkintojen merkitys Taidepalkinnot ovat yksittäinen tapa paitsi tukea taiteentekijöitä, saada myös ns. tavallinen yleisö huomaamaan taiteen merkityksen. Yksinkertainen totuus on, että palkitsemiset noteerataan viestimissä, minkä voi todeta tiedostusvälineiden julkaisemisalttiudesta. Se heijastelee myös sitä, että lukijat/kuulijat/katsojat noteeraavat palkitsemisen hyvin. Palkitsemistapahtumat ovat kaikin tavoin myönteisenä koettu ilmiö, ja myös päättäjillä on tilaisuus kokea tunnustuksen antamisen ilo. Apuraha- ja avustusmyönnöissä ei tätä kokonaisvaltaista yhteisyyttä pääse tuntemaan samalla intensiteetillä. Merkityksetöntä ei ole sekään, että palkitut henkilöt/yhteisöt/taidelajit saavat tapahtumasta lisää uskonvahvistusta työhönsä, ja myös muiden itsetunto vahvistuu, paikallisen väestönkin. Koska toimikunta pitää tilaisuuksia tärkeinä, Luomuna-palkinnoksi tilattiin ehdolla olleitten taiteilijoitten suunnitelmista kuvataiteilija Laura Lehenkarilta viiden kappaleen teossarja. Hänelle myönnettiin 3000 euron apuraha ja kohtuulliset työskentelykulut, jotka olivat parisataa euroa. 5000 euron Luomuna-taidepalkinnon sai urkutaiteilija Juhani Romppanen Porista. Tunnustus myönnettiin hänelle ansioista korkeatasoisen Pori Organ Festivaalin kehittäjänä ja hänen omasta luovasta urkutaiteilijan työstään. Nuortenkulttuuripalkinto, 2000 euroa, meni Rauman Poikasoittokunta ry:lle pitkäjänteisestä musiikikasvatustyöstä, joka on johtanut myös erinomaiseen menestymiseen kilpailuissa, mm. kahteen Suomen-mestaruuteen. Toimikunta piti arvossa niin ikään sitä, että soittokunta on vahvistanut nuorten yhteishenkeä, yksilöllisyyttä ja ilmaisurohkeutta. Lastenkulttuuripalkinto meni köyliöläiselle sirkustaiteilija Antti Tuomennolle. Hän on levittänyt iloisen mielen monialataiteilijuuttaan ja osallistanut lapsia tulevaisuuden taiteen tekijöiksi ja käyttäjiksi. Toimikunta on viime vuosina jakanut myös Kunnan kulttuuriteko -palkinnon, mutta tällä kerralla mikään yksittäinen teko ei noussut ylitse muiden. Toimikunta piti tärkeänä sitä, että kaikella palkitsemisella on oltava tarkoin punnitut syyt. Heikosti perusteltu tunnustus johtaa syystäkin toimikunnan asiantuntijuuden kyseenalaistamiseen. 2.7. Vuoden muuta toimintaa pähkinänkuoressa Vuoden mittaan pääsihteeri, myös osastosihteeri, osallistui lukuisiin teatteri- ja tanssiesityksiin, mm. Lainsuojattomiin 3. 6.9., näyttelyihin ja muihin vastaaviin tapahtumiin, joista alla vain joitakin poimintoja. Vuoden aikana pidettiin toimikunnan työntekijöiden palavereita tarpeen mukaan, annettiin yleisöneuvontaa, luotiin peruslinjat (puheenjohtaja ja pääsihteeri) Ulvilassa toimintansa aloittaneelle Kui?-gallerialle, pääsihteeri kävi Senaatintorin ohjausryhmän palavereissa, Satakunnan rahaston työvaliokunnan ja hoitokunnan kokouksissa, pääsihteeritapaamisissa, valmistelevia kokouksia Satakuntaliiton kulttuurin toimenpideohjelman työstämiseksi edelleen, osastosihteeri työsuojelutoimikunnan kokouksissa Helsingissä ja osastosihteerien neuvottelupäivillä Hämeenlinnassa 12. 13.5. Tulosneuvotteluissa maaliskuussa Hämeenlinnassa olivat puheenjohtaja ja pääsihteeri. Vuosi 2009 pähkinänkuoressa 8
Toimikunnan edellisen kesän SuomiAreena-keskustelun pohjalta jatkettiin porilaisten festivaalijärjestäjien yhteistyön tiivistämistä keskustelussa Rakastajat-teatterissa 20.1. ja toinen 9.3. Toimikunta myönsi toimintavuotena apurahan poikkeuksellisesti Elina Björkqvistin ja Marita Wahlroosin pro gradu -tutkimuksille, joissa kohteena on toimikunnan vaikuttavuus, toisessa Ilon ja valon tapahtuma, toisessa apurahoitus. Toimitettiin Turun tiepiirin kyselyyn toimikunnan esitys Satakunnan taiteellisista nähtävyyksistä palvelukohteiden maakunnalliseen opastussuunnitelmaan. 18.3. pääsihteeri kävi onnittelemassa Satakunnan Kansan 50-vuotiasta päätoimittaja Jouko Jokista. Risto Ryti -juhlassa (patsaan paljastus ja tilaisuus Porin Lyseossa) puheenjohtaja ja pääsihteeri. 22. 24.4. Läänintaiteilijoista osallistuivat läänintaiteilijapäiville Raaseporiin sekä lopettavat (Hilkka Hyttinen ja Tuuli Penttinen-Lampisuo), yksi jo työnsä aloittanut (Laura Piirto) että aloittavat (Marja Merisalo ja Hanna Elo). 24.4. Satakunnan Kirjallisen Kerhon juhla kaupungintalossa ja Nortamo-salissa 7. 8.5. Pää- ja osastosihteeri osallistuivat tyky-päiville Vierumäellä 11.5. Läänintaiteilijoiden läksiäislounas ravintola Rossossa. Satakunnan rahaston vuosijuhlassa Kankaanpäässä pääsihteeri. 25.5. Yliopistokeskuksen Satakunnan imago -seminaari, mukana pääsihteeri. Satakuntaliitossa SuomiAreena-info medialle, mukana pääsihteeri. 27.5. Julkistettiin Hilkka Hyttisen toimittama katuteatteriteos Kohtaamisia kadulla. 4. 6.6. Toimikunta osallistui Senaatintoritapahtuman suunnitteluun ja tapahtumaan. Pääsihteeri osallistui myös kirjastonjohtaja Asko Hurstin kanssa tapahtumaan liittyneen näyttelyn suunnitteluun Kansalliskirjastoon. Maakuntaliiton Senaatintori-juhla Valkoisessa salissa Helsingissä, puheenjohtaja, pääsihteeri, Tuuli Penttinen-Lampisuo. 5.6. Kansanedustaja Oiva Kaltiokummun tapaaminen eduskuntatalossa Puheenjohtaja ja pääsihteeri. Asia: luottamusjäsenten nimittäminen taidetoimikuntiin. Ylen Satakunnan radion toimituksen esimies Maria Lenneksen läksiäistilaisuus Porin Raatihuoneelle, pääsihteeri. 15.7. SuomiAreenan keskustelu Miksi kesäteatterit ovat sellaisia toteutettiin Keskustelijat: Ilpo Tuomarila, Juha Hurme, Maria Kuusiluoma sekä tulonsa peruneen Alpo Suhosen pikahälytyksellä korvannut Ville Hammarberg. 17.7. Jazzbrunssi Raatihuoneella (maakuntaliitto) sekä Porin kaupungin jazz-vastaanotto, puheenjohtaja ja pääsihteeri. Vuosi 2009 pähkinänkuoressa 16.5. Pääsihteeri käytti puheenvuoron Rapajöötin järjestämässä teatterikeskustelussa Porin taidemuseossa 23.7. Toimikunnan läänintaiteilijat ja hallinto virkistäytyivät Nakkilan Napakoiden esityksessä Liian paksu perhoseksi. 19.5. Virka Gallerian avajaiset Helsingin kaupungin uuden gallerian ensimmäisinä vieraina Satakunnan taiteilijat, joiden Julkinen kätkö -näyttelyssä olivat kuratoimassa mm. Talvikki Lehtinen ja Tuuli Penttinen-Lampisuo. 20.5. Satakunnan kulttuurin toimenpideohjelman päivitysseminaari yliopistokeskuksessa Yksi puhujista oli pääsihteeri. 3.8. Festivo-juhlien avajaiskonsertti Rauma-salissa, pääsihteeri. 6. 7.8. Pääsihteeri Tampereen Teatterikesässä 13.8. 25.9. Marja Merisalo virkavapaana 4.9. Susanna Haltsosen ja Jalo Porkkalan teatterivalokuvien näyttelyn avaus, puheenjohtaja ja pääsihteeri. 9
10.9. Nuori satakuntalainen taiteilija julkistettiin: Laura Lilja sai 9150 euron apurahan näyttelyn toteuttamiseen Lönnströmin taidemuseossa Raumalla. 10.9. 16.10. Toimikunnan tukema performanssikurssi Kankaanpäässä 18.9. Pyydettynä pääsihteeri esitteli Elin Danielson-Gambogin Jeesus siunaa lapsia -alttarimaalauksen Ahlaisten kirkossa Dante Alighieri -seuran Porin osaston jäsenille Ehdotettiin vuoden ympäristötaideteokseksi Kankaanpään alaristeyksen kiertoliittymässä olevaa Roope Siiroisen Valometsää. 22.9. Jätettiin toimikunnan lausunto Kulttuurin tulevaisuus -työryhmälle järjestettyyn seminaariin opm:ään. 24.9. Toimikunta neuvoi Eurajoen torpparimuseomuistomerkkitoimikuntaa kääntymään Emil Cedercreutzin Säätiön puoleen toteuttaakseen kaavailemansa muistomerkkihankkeen. Hanke lähti etenemään tältä pohjalta. 5.11. Satakunnan rahaston hoitokunnan yhteistapaaminen Pirkanmaan liiton hoitokunnan kanssa Emil Cedercreutzin museossa, pääsihteeri. 18.11. Liikuntavammaisten esteetön liikkuminen -tapahtumassa Porin Validia -ryhmän ensi-iltaelokuvassa Kotikatuni kävelykatu pääsihteeri esitti toimikunnan tervehdyspuheen. 29.11. 4.12. Genovan residenssin etsintä- ja löytömatka (puheenjohtaja, Talvikki Lehtinen ja pääsihteeri) 30.11. Me itse ry:n ja Porin alajaoksen Tänään on ihan hyvä päivä elokuvalle -tapahtumaan vei toimikunnan tervehdyksen Irmeli Merimaa. 2.12. Valtion säveltaidetoimikunnan tilaisuudessa Helsingissä olivat jäsenistä Pertti Pitkonen ja Mikko Peltola. 5.12. Rauman kulttuuritoimi kutsui taidetoimikunnan palkolliset illanviettoon kulttuurikeskustelun, ruokailun ja jääkiekon merkeissä Rauman jäähalliin otteluun Lukko-HIFK (6 2). Vuosi 2009 pähkinänkuoressa 30.9. Kommentoitiin lyhyellä varoitusajalla luonnosta taidetoimikuntalaitoksen kehittämisestä TKT:n kokoukseen. 4.12. Pikkujoulut pidettiin Läänintaiteilijat ensiesittivät Tiernatytöt -hankkeensa, jossa mukana oli myös Carl-Johan Häggman. 30.9. Taidetoimikunnan taiteenedistämistehtävästä luento Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantukimuksen laitoksen opiskelijoille, pääsihteeri. Lapsenpäivän palkinnon saajiksi 2009 toimikunta esitti Rauman taidemuseota ja Satakunnan Elävän Kuvan Keskusta. 6.10. Liisa Ekqvistin galleriassa Noormarkussa Olli-Pekka Riihikosken tuotannosta kootun muistonäyttelyn avaus, pääsihteeri. 9.10. Laura Liljan Vuoden satakuntalainen taiteilija -näyttelyn avaus Lönnströmin taidemuseossa Raumalla, pääsihteeri. 8.12. Toimikunnan puheenjohtaja Hannu Aaltonen kävi onnittelemassa TKT:n 50-vuotiasta pj. Berndt Arellia 14. 17.12. Genovan residenssin järjestelymatka (Riikka Turtiainen, Silja Tuhkunen). 17.12. Taidetoimikunnan Luomuna-, nuortenkulttuuri- ja lastenkulttuuripalkintojen luovutustilaisuus oli toimikunnassa 18.12. Taiteen keskustoimikunnan seminaari ja joulujuhla Kiasmassa. 10
3. Satakunnan taidetoimikunnan kokoonpano 3.1. Jäsenet Puheenjohtaja, kuvanveistäjä Hannu Aaltonen Varapuheenjohtaja, museonjohtaja Kati Kivimäki Kuvataiteilija Talvikki Lehtinen Asumisyksikön esimies Irmeli Merimaa Teatterinjohtaja Teemu Ojanne Lehtori Markku Ollila Tiedottaja Mikko Peltola Toimittaja/ohjaaja Pertti Pitkonen Kirjailija Juhani Syrjä Professori Outi Tuomi-Nikula Tutkija Riikka Turtiainen 3.2 Läänintaiteilijat Satakunnan taidetoimikunnan kokoonpano 2009 Taiteen tuottamisen läänintaiteilija Tuuli Penttinen-Lampisuo 30.4.2009 saakka Näyttämötaiteen läänintaiteilija Hilkka Hyttinen 31.5.2009 saakka Säveltaiteen läänintaiteilija Laura Piirto Lastenkulttuurin läänintaiteilija Marja Merisalo 1.6.2009 alkaen Rakennustaiteen läänintaiteilija Hanna Elo 1.7.2009 alkaen 3.3 Toimiston henkilökunta Taidetoimikunnan pääsihteeri Risto Ojanen Osastosihteeri Silja Tuhkunen 11
Vuodesta 2009 omin sanoin Tuuli Penttinen-Lampisuo Taiteen tuottamisen läänintaiteilija Viisivuotinen läänintaiteilijapestini päättyi huhtikuun lopussa 2009. Läänintaiteilijoiden työtä arvioidessa kiinnitetään toisinaan huomiota siihen, että työn määräaikaisuudesta johtuen läänintaiteilijan motorisoimat hankkeet ja kehityslinjat katkeavat tai kuihtuvat pois työsuhteen loppuessa. Nyt - työsuhteen viimeisinä päivinä tätä kirjoittaessani näyttää siltä, että oman työni vaikutukset kantavat ainakin joidenkin vuosien päähän. Tulen itsekin elämään työni versojen lähellä ja osittain myös jatkamaan niiden parissa. Vaikka tehtävät taidetoimikunnassa loppuvat, en koe olevani lähdössä pois. Kuten piireissä sanotaan: kerran läänintaiteilija - aina läänintaiteilija. KEHITYSTYÖ VIDEOTAITEEN ALALLA Tulin Satakuntaan suomalaisen mediataiteen levityskeskuksesta Av-arkista Helsingistä, jossa videotaide muodosti työni pääsisällön. Satakunnassa pääsin kehittämään itseäni nimenomaan videotaiteen tuottajana jatkaen yhteistyötä Av-arkin sekä valtakunnallisen taiteilijajärjestö MUU ry:n kanssa. Itu - videotaiteen tuotantoprojektissa tuotin käsikirjoituskoulutusta, neljä uutta videotaideteosta sekä näyttelyitä. Itu-projektissa tuotettu Lena Séraphinin Kello & Kulta ostettiin vuonna 2008 Valtion nykytaiteen museo Kiasman kokoelmaan ja on esillä vuoden 2009 loppuun asti yltävässä Oikeilla jäljillä -näyttelyssä. Työskentelen läänintaiteilijuuteni jälkeen tiiviisti Ituprojektin parissa, sillä käsittelen hankkeen tuottamista taiteen maisterin lopputyössäni. Toiveeni on, että Satakunnan taidetoimikunta osallistuisi lopputyöni julkaisemiseen ja levitykseen tutkimuksen valmistuttua. Olen vakuuttunut siitä, että Itu-projektissa tehdyllä työllä, tuotetuilla teoksilla ja tutkimuksella on pitkäaikaista vaikuttavuutta videotaiteen kentällä valtakunnallisesti. Satakuntalaisen videotaiteen tekijäverkosto SAVI teki helmikuussa vierailun Galleria Rajatilan ensimmäiseen videoscreening-iltaan. Ohjelmassa oli satakuntalaisten ja tamperelaisten videoteosten katselmus sekä keskusteluja. Jatkamme toimintaa SAVI-verkostossa yhdessä Nyte ry:n kanssa. Parin tapaamisen vuositahti tuntuu tekijöiden kannalta mielekkäältä. Verkosto pitää yhteyttä muun muassa sosiaalisen median kautta. JUUREVA ELÄVÄ JA KEHITTYVÄ MALLISTO Tuuli Penttinen-Lampisuo Taiteen tuottamisen läänintaiteilija Kolmivuotinen Itu-projekti alkoi vuonna 2004, mutta tavallaan se ei pääty vielä aikoihin, sillä taiteen ja teosten elämä ei rajoitu hankkeen raameihin. Vastikään Itu - videotaiteen tuotantoprojektin ainutlaatuisuus sai myönteistä huomiota Asko Mäkelän laatimassa opetusministeriön Mediataiteen mahdollisuuden - Selvitys mediataiteesta -julkaisussa (OPM 2009:13): Videotaiteen laadun kehittämiseksi on toteutettu vasta yksi laajempi tuotantoprojekti. Satakunnan taidetoimikunnan johdolla toteutetussa ITU-yhteistyössä 2004 2007 olivat mukana YLE, MUU, AV-arkki, AVEK, TKT ja SKR. Projektista saa hyvän kuvan tuottajan Katse-sivustolle kirjoittamasta artikkelista. Projektiin otettiin tarjotuista käsikirjoitusideasta kymmenen käsikirjoituspajaan, josta tuotantoon valittiin neljä teosta, jotka tulevat 2009 AV-arkin levitykseen ja MUU julkaisee niistä neljän DVD:n paketin. Käsi- ja taideteollisuuden saralla taidetoimikunta aloitti edistämistyöt toimestani viisi vuotta sitten käytännössä nollatilanteesta. Tekijät olivat hajallaan, eikä verkostoja ollut. Varhainen visioni satakuntalaisesta tuotemallistosta oli silloin ennenaikainen. Piti edetä pienemmin askelin. Aloitimme Tyyni muoto -hankkeella, jolloin alkoi myös pitkä yhteistyöni Emma Suden kanssa. Olen suunnattoman ylpeä yhä käynnissä olevasta SatakuntaMallistohankkeesta ja sen Juureva-mallistosta, jonka lanseeraus on hyvässä käynnissä. Tässä koen, että läänintaiteilijatyöllä on ollut ja tulee olemaan pitkäaikaisia vaikutuksia. Juureva satakuntalaista muotoilua -mallisto pääsee suuren yleisön eteen kesäkuussa Satakunta kruunaa Senaatintorin tapahtumassa. Mallistoa on jo esitelty ja tullaan vielä esittelemään useissa kohteissa maakunnassa ja eri puolilla Suomea. Keväällä tuli myös tarpeelliseksi laajentaa kokoelmaa kesän tapahtumaa silmällä pitäen. Osallistuin vt. projektipäällikkö Essi Lindbergin johdolla kesämalliston jurytykseen yhdessä muotitaiteilija Piia Rinteen, projektipäällikkö Emma Suden ja Rauman 12
Seudun Kehityksen luovien alojen yrityskoordinaattori Pirkko Siitarin kanssa. Essi Lindbergin kanssa muokkasimme vuodelle 2009 SatakuntaMalliston koulutuspäivien sarjan, joka alkoi huhtikuussa. Koulutusten teemana on menestyvän muotoiluyrityksen avaimet. Toimin ensimmäisen koulutuspäivän puheenjohtajana. Ohjelmassa edettiin kiinnostavan muotoiluyrittäjäesimerkin kautta omien tuotteiden suojaamiseen. Marja Rak Uusikaarlebystä esitteli Noolan Oy:n tarinan ja konseptin. Patentti- ja rekisterihallituksen lakimies Tuulimarja Myllymäki esitelmöi tuotemerkistä ja tavaramerkistä. Porin TE-keskuksen Aimo Hakala kertoi paikallisen toimipisteen palveluista ja tuesta tuotteensa tai tavaramerkkinsä suojaajalle. Kuulijoina oli alueen muotoilijoita ja käsityöläisiä sekä alan opiskelijoita ja opettajia. SatakuntaMalliston koulutuspäivät jatkuvat syksyllä. Osa niistä on suunnattu SatakuntaMalliston tiimille ja osa laajalle yleisölle. Kuluvana vuonna on maakunnassa muutenkin tarjolla erittäin hyvää ja edullista koulutusta muotoilualan ja muillekin luovien alojen yrittäjille. Jo alkuvuonna 2007 aloitimme opetusministeriön Kirsi-Maria Hakala-Zilliacuksen kannustamina keskustelut Design Forum Finlandin, muotoilija Taina Sahan, maakunnan kehittämisyhtiöiden ja muiden toimijoiden ja sittemmin myös Suomen Yrittäjäopiston kanssa MuotoiluAreenan saamiseksi Satakuntaan. Suomen Yrittäjäopisto saikin opetusministeriöltä Vipuvoimaa EU:lta -rahoituksen Kultajyvä-hankkeelle, johon yhtenä ulottuvuutena sisältyy myös MuotoiluAreena. Rauman Seudun Kehitys on Kultajyvän yhteistyökumppani ja osarahoittaja. Jälleen yksi pitkään viritelty visio toteutuu, kun Kultajyvä ensi syksynä tuottaa Poriin valtakunnallisen MuotoiluAreena-seminaarin. Jo keväällä käynnistyneet MuotoiluAreena-työpajat Raumalla ja Nakkilassa täyttyivät innokkaista osallistujista. Syksyllä alkaa myös luoville aloille räätälöity yrittäjätutkintoon johtava koulutus. Helmikuussa 2009 Taiteen keskustoimikunnan muotoilutoimikunta kutsui ensimmäistä kertaa koolle kaikki valtionhallinnon muotoilualan toimijat. Osallistuin erittäin antoisaan kokouspäivään Helsingin säätytalolla. Sen yhteydessä käydyissä keskusteluissa vahvistui myös näkemykseni siitä, että Satakunnan kannattaa ja pitää olla mukana Pohjanmaan taidetoimikunnan käynnistämässä muotoilun aluenäyttelyhankkeessa. Ensimmäinen muotoilun aluenäyttely pidetään Seinäjoen taidehallissa Juureva-hankkeen seppä Iro Mäntykorpi työpajallaan. Kuva: Heidi Valtonen. tammikuussa 2010. Näyttelyn juryttää muotoilun taiteilijaprofessori Hannu Kähönen. Maakunnan muotoilun ja taidekäsityön ammattilaisilta toivoisin tulevaisuudessa kolmea asiaa: Ammattitekijöiden järjestäytyminen omaksi yhdistykseksi ajamaan tasokkaiden ja kunnianhimoisten tekijöiden asemaa maakunnassa. Toisena asiana toivoisin että tekijät jaksaisivat jatkossakin panostaa itsensä, työnsä, tuotteidensa ja tuotannollisten prosessiensa kehittämiseen. Edelliseen liittyen kolmas toiveeni on, että ammattitekijät aktivoituisivat apurahoituksen hakijoina. Apurahat mahdollistavat oman työn uudistamisen, tuotekehityksen ja taloudellisen riskinoton. Satakunnan taidetoimikunta on osoittanut sitoutuneisuutta SatakuntaMallisto-hankkeelle, vaikkei hanketta hallinnoikaan. Läänintaiteilijatuen lisäksi taidetoimikunta on edistänyt hankkeen verkostoitumista muun muassa Berliiniin sekä tukenut sen markkinointia. Taidetoimikunnassa Juurevan juuret yltävät yli viiden vuoden taakse, sillä sain jo työhaastattelussa tehtäväkseni ideoida jotain käsi- ja taideteollisen alan edistämiseksi maakunnassa. Juureva-mallistolla on erinomaiset mahdollisuudet elää ja kehittyä jopa pysyväksi osaksi Satakunnan identiteettiä. Tuuli Penttinen-Lampisuo Taiteen tuottamisen läänintaiteilija 13
Marko Lampisuo: Stereo-Ateena. JULKINEN KÄTKÖ HELSINGIN SYDÄMESSÄ Julkinen kätkö -näyttely Helsingin kaupungintalon Virka Galleriassa on avoinna yleisölle 20.5. 30.8.2009. Valmistelu kesti noin vuoden. Istuin edellisenä keväänä Satakunta kruunaa Senaatintorin -tapahtuman ohjelmatyöryhmässä, jonne Viveka Lanne toi viestiä mahdollisuudesta koota myös taidenäyttely Helsinkiin. Avaus oli merkittävä, sillä siihen asti ei maakuntapäivien ohjelmistossa ollut näkynyt sopivaa foorumia kuvataiteen esittelylle. Ehdotin näyttely-yhteistyötä Taideteollisen korkeakoulun Porin taiteen ja median osaston kanssa, onhan osastolla muun muassa näyttelykuratointiin liittyvää kurssitarjontaa. Siten löytyivät näyttelyn järjestäjät ja keskeiset yhteistyökumppanit. Näyttelyn päätukija on Satakuntaliitto yhteistyössä Helsingin kaupungin Virka Gallerian, Taideteollisen korkeakoulun Porin taiteen ja median osaston ja Satakunnan taidetoimikunnan kanssa. Kyseessä on Satakuntaliiton historiallisen suuri panostus maakunnan nykykuvataiteeseen. Julkinen kätkö tarkastelee virallisen ja julkisen takana olevia kätköjä ja kerrostumia. Minkälaisia ovat kulttuuriset kerrostuma Satakunnan alueella? Mitä kätkeytyy yksityiseen, mitä tapahtuu yksityisen ja julkisen rajalla? Minkälaisia merkityksiä virallisuudella on? Kuratointiryhmään kuuluvat lisäkseni kuvataiteilijat Riikka Kiljunen, Talvikki Lehtinen ja TaM Anni Venäläinen, kuvittaja Ulla Bergström, muotoilija ja kuvataiteilija Annamari Salmi ja näyttelyn tuottaja, kuvataiteilija Vappu Jalonen. Ryhmän työskentelyä ohjasivat lehtori Pia Euro ja professori Harri Laakso. Valitsimme Julkinen kätkö -näyttelyyn teoksia kuvataiteilija Tapio Haapalalta Kokemäeltä, porilaisilta valokuvataiteilijoilta Jan Eeralalta ja Päivi Setälältä sekä kuvataiteilijoilta Hanna Luukkoselta, Laura Liljalta ja Simo Saarikoskelta. Kankaanpäästä näyttelyyn osallistuvat kuvataiteilijat Reima Nevalainen, Päivi Jokinen ja Hannu Ahosola sekä työpari Janne Nabb & Maria Teeri. Esille tulee installaatioita, maalauksia, videotaidetta ja valokuvateoksia. Virka Gallerian yhteydessä toimii myös Virka Kino, johon erillinen videokuraattoreiden ryhmä (Salmi, Kiljunen, Euro) kokosi videotaidekoosteen. Koostetta esitetään koko näyttelyn ajan. Koosteessa on teoksia Päivi Setälältä, Maarit Suomi-Väänäseltä, Marko Lampisuolta, Diego Delasilta ja Janne Nabbilta. Julkiseen kätköön liittyvät myös porilaisen Mimosa Palen sekä kokemäkeläisen Aapo Korkeaojan performanssit, jotka toteutetaan galleriassa ja katutilassa. Julkinen kätkö -näyttelyn katalogiin tilattiin artikkelit Mikko I. Elolta, Anni Venäläiseltä ja Ulla Bergströmiltä, graafinen ulkoasu Marita Sorsamäeltä ja näyttelyn valokuvaus Jukka Paavolalta. Toimin katalogin toimituskunnassa yhdessä Jalosen ja Venäläisen kanssa. Artikkelissaan Anni Venäläinen kirjoittaa: Ajatuksessa maakunnan taidetta kokoavasta näyttelystä on virallisuuden lisäksi hupaisaa, ehkä hieman noloakin nostalgista klangia. Tällaisen näyttelyn perinteinen rooli on toimia näyteikkunana, jonka kautta avautuu näkökulma maakunnan parhaimmistoon. Pelkässä edustustarkoituksessa näyttelyyn tuotu teos jäisi kuitenkin helposti julkisivumaiseksi. Julkisivulta osataan odottaa kosiskelevuutta ja yllätyksettömyyttä. Se on hyväksi havaittu ja varman päälle laskettu, sillä julkisivun tehtävänä on esittää sitä, mitä me haluamme nähdä ja odotamme näkevämme. Julkinen kätkö -näyttelyn kokoamisessa lähtökohdaksi otettiin teosten taiteellinen sisältö ja istuminen teemaan, ja päätettiin jättää huomiotta maakunnallinen merkittävyys ja läpileikkaavuus. Kuratointiprosessi oli erittäin mielenkiintoinen tuoden konkreettisella tavalla tykö kuratointiin liittyvien taiteellisten kysymysten lisäksi myös erilaiset vallan, virallisuuden, jopa turvallisuuden ja ennen kaikkea paljastamisen ja kätkemisen ulottuvuudet. Mukaan valituille taiteilijoille se on vaativa näytön ja mahdollisuuksien paikka. Helsingin kaupunki tarjoaa näyttelylle upeat puitteet paraatipaikalla. Tuuli Penttinen-Lampisuo Taiteen tuottamisen läänintaiteilija 14
Säveltäjä Lauri Mäntysaari kertoi sävellystyöstään Musicam video -pilottisymposiumissa. Kuva: Jan Virtanen. MUSICAM VIDEO NÄEN MUSIIKKIA Viimeisen vuoden ajan valmistelimme edellisen säveltaiteen läänintaiteilijan Kimmo Rahusen ja vuoden 2009 alusta alkaen hänen seuraajansa Laura Piirron kanssa uutta musiikkia ja videotaidetta yhdistävää Musicam video -hanketta. Olemme tarjonneet hanketta osaksi Turun kulttuuripääkaupunkivuotta 2011. Päädyimme Kimmo Rahusen ja Laura Piirron kanssa yksimielisesti siihen, että aatteellista taidehanketta kannattaa hallinnoida yhdistyspohjalta. Maaliskuussa perustimme Poikkitaiteellinen yhdistys Poike ry:n, jonka ensimmäisen hallituksen puheenjohtajana toimin. Poike ry:llä on tulevaisuudessa mahdollisuudet kehittyä mielenkiintoiseksi lisäksi maakunnan yhdistyskentällä. Läänintaiteilijoita se voi tukea tarjoamalla palveluita poikkitaiteellisille hankkeille. Jo tulevana kesänä Poike ry on mukana Laura Piirron koordinoimassa, monen kunnan yhteistyönä toteutettavassa Heimot-leiriprojektissa. Musicam video -hankkeen osalta elimme koko kevään jännittäviä aikoja. Neuvottelimme yhteistyökumppaneidemme Villilä Studioiden, Palmgren-konservatorion, Kokemäenjokilaakson koulutuskuntayhtymän Satakunnan käsi- ja taideteollisen yksikön, Porin kaupungin sekä tietenkin Turun kulttuuripääkaupunkisäätiön kanssa. Kaksi jälkimmäistä kävivät myös keskinäisiä neuvotteluja kulttuuripääkaupunkiyhteistyöstä. Anoimme avustuksia mm. Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahastolta, Lusesilta ja Wihurin säätiöltä. Samalla valmistelimme taiteilijayhteistyötä sekä hankkeen käynnistystapahtumaa, poikkitaiteellista symposiumia syksyksi. Tuuli Penttinen-Lampisuo Taiteen tuottamisen läänintaiteilija Edellinen aidosti poikkitaiteellinen tuotantokokemus minulla oli vuodelta 2005, kun teimme muusikko Anne-Marie Sillanpään ja kuvataiteilija Nina Pörnin sekä työryhmän kanssa Joka seitsemäs päivä kasvaa, murtuu, kasvaa -produktion. Siinä oli mukana tekstiä, akustista ja elektronista musiikkia, video- ja tietokonetaidetta, performanssia ja kuvataidetta esitettynä keskellä maakunnan historiasta kertovaa näyttelyä. Musicam video luo puitteita taidemusiikin säveltäjien, muusikoiden ja videotaiteilijoiden sekä alan opiskelijoiden kohtaamisille. Tavoitteena on, että ammattilaisryhmät ja opiskelijaryhmät tuottavat rinnakkain ja vuorovaikutuksessa uusia video- ja sävelteoksia, jotka kantaesitetään Turussa vuonna 2011. Tätä kirjoitettaessa olemme edelleen kutkuttavassa tilanteessa, jossa Turun kulttuuripääkaupunkisäätiö sanoo antavansa rahoituspäätöksensä lähiviikkoina. Jos hanke toteutuu suunnitellussa laajuudessa, se kestää kolme vuotta ja työllistää minut lähes päätoimisesti. Toimin hankkeen vastaavana tuottajana yhdessä musiikin tuotantoon suuntautuvien Piirron ja Rahusen kanssa. Musicam videon herättämä innostus niin Satakunnan taidetoimikunnan jäsenistössä kuin yhteistyöoppilaitoksissakin on ollut niin kannustavaa, että olemme valmistautuneet poikkitaiteellisen symposiumin järjestämiseen jopa riippumatta kulttuuripääkaupunkisäätiön tuesta. Musicam video -symposium toteutetaan syyskuussa Villilässä sekä Palmgren-konservatoriolla. Hankkeen valmisteluun liittyen osallistuin talven aikana Turun kauppakorkeakoulun ja Porin seudun kehitysyhtiö Posekin yrittäjämentor-ohjelmaan. Tavoitteeni oli sen puitteissa ratkaista, millaisella organisaatiorakenteella Musicam video -hanke olisi järkevin toteuttaa. Mentorinani oli Hanna Hakala-Rosu Kokemäen kudonta ja värjäys Oy:stä. Neuvottelimme ratkaisustamme myös Yrityspalvelukeskus Enterin Antti Kokkilan kanssa. SANA MEDIAKASVATUKSESTA Vuonna 2009 en juurikaan työskennellyt mediakasvatuksen parissa. Mediakasvatusprojektieni huipentuma oli Merikarvian Kaddi Kids -elokuvaprojekti, joka sai ensi-ilta joulukuussa 2008. Kaddi Kidsiä tehtiin vuosi ja siinä yhdistyivät lasten yhteisöllinen tekeminen sekä taiteellis-tuotannollinen kunnianhimo. Aiemmassa Elokuvakipinä-projektissa vuosina 2005 2007 toteutimme yhteistyössä Ari Impolan Meka.tv:n ja Satakunnan elävän Kuvan Keskuksen kanssa kymmeniä lasten käsikirjoittamia ja tekemiä elokuvia eri puolilla Satakuntaa. 15
Vuonna 2007 toteutettu Mekastus-mediakasvatushankkeen esiselvitysvaihe ei johtanut varsinaiseen kolmivuotishankkeeseen. Mediakasvatuksen kentällä on runsaasti erilaisia toimijoita. Teimme leveällä rintamalla erittäin paljon töitä sen eteen, että tietoa ja tekemistä saataisiin keskitettyä ja koottua. Ideana oli, että Mekastus-hankkeella olisimme saaneet maakuntaan mediakasvatuksen sateenvarjon sekä palkatun mediapedagogin. Mekastus-hankkeen tukena oli toimiva Mediakasvatusrinkiverkosto, selvitys mediakasvatuksen tarpeista maakunnassa sekä maakunnan kulttuuristrategiaan kirjattu tavoite hankkeen toteutumiseksi. Esiselvityshankkeen puitteissa kehitettiin uusia toimintamalleja kuten yläkouluille räätälöity Mediaviikko-konsepti. Kaikesta huolimatta keskeisimmät rahoittajat eli Satakuntaliitto ja Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahasto jättivät hankkeen tuetta. Tästä johtuen jatkossa, kuten tähänkin asti, mediakasvatuksen kenttä säilyy hajanaisena ja mediakasvatushankkeet pistemäisinä. Laajinta maakunnallista ja pisimpään kokemukseen nojaavaa mediakasvatuspalvelua tarjoaa Satakunnan Elävän Kuvan Keskus, jonka resurssit ovat kuitenkin kentän kokonaisvaltaiseen kehittämiseen riittämättömät. Oma työni oli osittain jatkoa läänintaiteilija Noora Männistön toiminnalle. Hän myös tuki voimakkaasti Mekastus-hankkeen pyrkimyksiä. Tulevaisuudessa toivon, että mediakasvatus voisi nivoutua uuden lastenkulttuurin läänintaiteilijan työhön ja projekteihin. Vuosien mittaan koululaisten kanssa toteutetut elokuvat sekä parina viime vuonna toteuttamieni päiväkotilasten videotaidetyöpajojen tuotokset jatkavat kuitenkin elämäänsä tekijöilleen tärkeinä teoksina ja aikansa kuvina. Parhaita paloja esitetään Satakunta kruunaa Senaatintorin tapahtuman yhteydessä Kino Engelin ohjelmistossa sekä maakunnallisissa video- ja elokuvatapahtumissa. Edellisten lisäksi osallistuin kevään 2009 aikana porilaisten festivaalijärjestäjien verkostotapaamisiin, Heli Hirvosen pitämään Laatumerkki-koulutukseen, Art360-hankkeen käynnistysseminaariin Kankaanpäässä, View09- ja Musica Nova -festivaaleille Helsingissä, lukuisiin paikallisiin taidetapahtumiin sekä valtakunnallisille läänintaiteilijapäiville Raaseporissa. Tänä vuonna läänintaiteilijapäivillä tehtiin merkittävää valmistelutyötä alalle yhtenäisen työnkuvasuosituksen luomiseksi. Alueellisten taidetoimikuntien järjestäytyminen Taiteen keskustoimikunnan alaisuuteen on edistänyt läpinäkyvyyttä ja mahdollisuutta läänintaiteilijoiden työnkuvien ja työehtojen vertailuun. Alalla on poikkeuksellista kirjavuutta ja epäselviä sopimuskäytäntöjä. Niiden korjaamiseen tähtäävä prosessi käynnistyi edellisen vuoden läänintaiteilijatapaamisessa Oulussa. Tavoitteena on, että läänintaiteilijoiden työtä selkiyttävä suosituspaperi valmistuisi kuluvan vuoden aikana. Omalla ajalla kevään 2009 aikana kirjoitin kolumnin apurahoista tänä vuonna ensimmäistä kertaa ilmestyvään Puolilehteen, osallistuin Tampereen lyhytelokuvajuhlille, opiskelin Taideteollisen korkeakoulun Porin taiteen ja median osastolla muun muassa galleria- ja museoelokuvan kurssilla ja kävinpä myös ensimmäistä kertaa tutustumassa maakunnalliseen kiekkokulttuuriin Ässät - Lukko -pelissä. Kulttuurituottaja Annukka Tuppuraisen vetämässä työryhmässä valmistelimme uutta kulttuuri- ja viestintäalan osuuskuntatoimintaa. Kesällä perustettava osuuskunta tarjoaa laadukasta tuotantopalvelua tapahtumiin, taiteeseen ja viestintään. Näkisin, että Satakunnan taidetoimikunnalle osuuskunta voisi tarjota tuotantopalveluita esimerkiksi Ilon ja valon Satakunta kulttuuriviikkoihin liittyen etenkin, kun tulevaisuudessa taidetoimikunnalla ei ole tuottamiseen suuntautunutta läänintaiteilijaa. Tuuli Penttinen-Lampisuo Taiteen tuottamisen läänintaiteilija MUU TOIMINTA Osallistuin läänintaiteilijavuosinani useisiin strategiaprosesseihin pyrkien tuomaan niihin ammattitaiteen, taiteen tuottamisen ja taideopiskelun näkökulmaa. Olin mukana muun muassa Karhuseutu ry:n Mesikämmen-ohjelman 2007 2013, Futurreg Satakunta nyt ja vuonna 2035:n sekä Ilon ja valon Satakunta - kulttuurin toimenpideohjelman 2008 2013 työryhmissä. Näistä viimeistä on talven aikana päivitetty ja päivityksen tiimoilta on luvassa tietoa ja tiedotusta toukokuun 20. päivä Satakuntaliiton järjestämässä aamupäiväseminaarissa. Toivon siis voivani jatkaa monimuotoista yhteistyötä niin Satakunnan taidetoimikunnan kuin Taiteen keskustoimikunnan ja opetusministeriönkin kanssa. Kaikista raportointi- ja arkistointitoimenpiteistä huolimatta läänintaiteilija vie tehtävästä poistuessaan mukanaan sanomattoman määrän hiljaista tietoa ja kontakteja. Mielestäni taidehallinnon järjestelmänä kannattaisi kiinnittää huomiota siihen, että entisten läänintaiteilijoiden verkosto säilyttäisi yhteytensä organisaatioon. Paluumatkalla ihanien läänintaiteilijakollegoiden seurasta Raaseporista Poriin 27.4.2009 16
Vuodesta 2009 omin sanoin Hilkka Hyttinen Näyttämötaiteen läänintaiteilija Viisi vuotta kestänyt näyttämötaiteen läänintaiteilijan työni päättyi toukokuun viimeinen päivä. Kun aloitin toimeni kesäkuussa 2004, ohjeisti silloinen pääsihteeri minua Läänintaiteilija on töissä 24 tuntia vuorokaudessa. Tarkastellessani menneitä työvuosia voin todeta, että olen todellakin ollut viisi vuotta läänintaiteilija lähes vuorokaudet läpeensä. Läänintaiteilijuus toisaalta velvoittaa ja toisaalta antaa mahdollisuuden paneutua taiteen edistämiseen monesta eri lähtökohdasta. Harrastajateatterit, koulutus, lasten ja nuorten kulttuuri, kansainvälinen toiminta, monialainen verkostoituminen, esitystaiteen uudet muodot, ohjaaminen, konsultointi ja tuottaminen - kaikki ovat olleet osa työnkuvaani. Läänintaitelijan työn monimuotoisuus on sopinut hyvin persoonalleni ja olen nauttinut työstäni. Satakunnan taidetoimikunta on tukenut työtäni ja olen saanut siltä myös arvokasta ohjausta vaikeissa tilanteissa. Keväällä 2009 minulla oli vajaat neljä kuukautta käytettävissäni katuteatterikirjan työstämiseen ja muiden hankkeideni läpiviemiseen ja lopetukseen. Loppuraportin ja toimintakertomuksen kirjoittaminen jäivät tammikuuhun 2010. Omat hankkeet ovat läänintaiteilijan lapsia ja niille toivoo pitkää ikää. Iloitsen suuresti siitä, että Setteri nuortenteatteri jatkaa toimintaansa Rauman kansalaisopiston suojissa, Nukkeroa vievät eteenpäin satakuntalaiset nukketeatterintekijät, Heimot-leiri on yksi musiikin läänintaiteilija Laura Piirron hankkeista ja KA-TU katuteatteriryhmä kehittää edelleen yhdistyksen toimintaa. Satakunta sijaitsee monella tavalla kaukana kasvukeskusten parrasvaloista. Täällä tehdään omaäänistä ja omaehtoista kulttuuria, jonka voima on satakuntalaisessa mielenlaadussa. Esitystaiteen alalla leimallista ovat elinvoimainen harrastajateatterikenttä, Lainsuojattomat-festivaali, vähäinen freelance-taiteilijoiden määrä ja kolme ammattiteatteria. Satakuntalaisen taiteen näkyvyys valtakunnallisesti ei useinkaan ole itsestäänselvyys. Uusien vaikutteiden omaksuminen ja vakiintuneen toiminnan uudistaminen eivät myöskään ole ensimmäisenä agendalla. Avautumista, kehitystä ja rohkeita aloitteita tehdään ja tapahtuu, hitaasti ja varmasti. Läänintaiteilijana olen saanut mahdollisuuden tehdä mielekästä kulttuurityötä innostavien taiteilijoiden ja ennakkoluulottomien kulttuurin rakastajien kanssa. Suuri kiitos kaikille yhteistyökumppaneille - teidän kanssanne kaikki oli mahdollista! Harrastajateattereiden kansainvälinen verkostoituminen ja kouluttaminen Kehitin edelleen kansainvälistä verkostoitumista ja pyrin lisäämään satakuntalaisen näyttämötaiteen tunnettuutta ulkomailla. Teatterin Tiedotuskeskus käänsi pyynnöstäni Tapio Kankaanpään Mitä me kerrotaan isälle? -näytelmän synopsiksen, sisältökuvauksen ja dialoginäytteen saksaksi. Esittelin tekstin ja loin pohjan tuleville yhteistyökuvioille Berliinissä 5. 10.5.2009 järjestetyillä Augenblick mal! 2009 Saksan parhaiden ammattiteattereiden nuorisoteatteri-festivaaleilla. Lisäksi esittelin Setteri nuortenteatterin toimintaa ja etsin ryhmälle yhteistyöryhmää Berliinistä. Satakunnan taidetoimikunnalla on hyvät mahdollisuudet viedä satakuntalaista osaamista ja taidetta Berliiniin jo senkin takia, että taidetoimikunnan toinen residenssi sijaitsee siellä. Saksassa ollaan myös aidosti kiinnostuneita suomalaisuudesta ja suomalaisesta taiteesta. Suomen lähetystö, Suomi-talo ja Suomen kulttuuri-instituutti ovat aktiivisia kulttuuritoimijoita, joilta saa tukea ja arvokkaita yhteistyötietoja. WFUM KARNEVALISTISTA KATUPELLEILYÄ 2009 KA-TU -katuteatteriyhdistyksen kolmas esitys WFUM sai ensi-iltansa kesäkuun alussa 2009 Helsingissä Satakunta esittäytyy -tapahtumassa Senaatintorilla. Jälleen kerran luvassa oli jotain aivan muuta kuin kahdella edellisellä kerralla. Hilkka Hyttinen ja Reetta Vehkalahti Hilkka Hyttinen Näyttämötaiteen läänintaiteilija 17
ideoivat sisältöä ja rakennetta juhlan, karnevaalin ja pelleilyn merkeissä. Pelleilyähän ei ihan heti yhdistetä Satakuntaan. Siksi se tuntui mielekkäältä teemalta uuteen esitykseen, jolla esitellään maakuntaa. Toiveena oli myös rakentaa kokonaisuus, josta on helppo irrottaa pienempiä kokonaisuuksia, joilla pienryhmät voivat keikkailla. Keikkojen kautta KA-TU-ryhmä voi toivottavasti jatkossa myös rahoittaa yhdistyksen toimintaa ja jäsenistö lisätä omia ansiomahdollisuuksiaan. Näin yhdistyksestä voisi vähitellen kehittyä työpaikka ja tukiorganisaatio freelance-taiteilijoille, joilla ei ole vakinaista työsuhdetta. Kevään 2009 aikana järjestettiin useita viikonlopun katuteatterityöpajoja, joissa opiskeltiin uusia teatterin keinoja ja kehitettiin tulevan esityksen näyttelijäntyön materiaalia. Teatteri-ilmaisun opettaja Taina Mäki-Iso koulutti katulaisia klovneriassa. Työpajoissa perehdyttiin klovnerian tekniikoihin ja ajatusmaailmaan ja jokainen ryhmäläinen etsi omaa henkilökohtaista klovniaan. Hilkka Hyttinen Näyttämötaiteen läänintaiteilija Tanssityöpajoissa sambattiin ja perehdyttiin tangon askeliin tanssiohjaaja Jutta Wrangénin johdolla. Satakunnan taidetoimikunta palkkasi projektirahalla esityksen ohjaajaksi teatteri-ilmaisun opettaja Reetta Vehkalahden. Edellisistä vuosista ja esityksistä poiketen visualistiksi palkattiin kokopäiväinen ammattilainen. Taina Kesäläinen suunnitteli ja toteutti katulaisten puvut, ja esiintyjät saivat paremmat mahdollisuudet keskittyä hahmojensa rakentamiseen. Esitys WFUM karnevalistista katupelleilyä yhdisti tanssia ja klovneriaa. Se koostui koreografioista, yhteiskohtauksista klovnerian hengessä ja 1 4 klovnin numeroista, joissa tutustuttiin mm. piereskelevään diivaan ja pelottavaan haitariin. Mukana esityksessä oli 12 uutta ja vanhaa katulaista. TEATTERITÄKY 2009 Suosittu esite Satakunnan kesäteatteriesityksistä ilmestyi toukokuussa 2009. Esitteen kustannuksista vastasi satakuntalaisten harrastajateattereiden yhdistys Harteka. Edellisten vuosien tapaan esitteen kannen kuvan tuotti Satakunnan taidetoimikunta ja tänä vuonna sen teki Kankaanpään taidekoulusta valmistunut kuvataiteilija Iida Nikitin. Jakelusta vastasivat jäsenteatterit, ilmoittavat teatterit ja Satakunnan taidetoimikunta. TeatteriTäky yhdistää onnistuneesti teatterin ja kuvataiteen. Täky-kuvan valmistaminen antaa nuorelle taiteilijalle näkyvyyttä ja laajalle leviävä esite tekee myös osaltaan häntä tunnetuksi. KOHTAAMISIA KADULLA - Kokemuksia ja tietoa katuteatterista -kirja Kadun elämän kunnioittaminen pitää esityksen elämässä kiinni. Katuteatteri viehättää niin tekijöitä kuin katsojiakin monin tavoin. Se on vahvaa läsnäolon taidetta, joka vaatii rohkeutta asettua alttiiksi sattumille ja yllättäville tilanteille. Koskaan ei voi tietää, mitä kadulla tapahtuu. Katuteatteria on tutkittu vähän, Suomessa ei ollenkaan. Kirjoittamani ja toimittamani Kohtaamisia kadulla pyrkii osaltaan paikkaamaan aukkoa katuteatteritietoudessa. Tavoitteena ei ole kattaa kaikkia katuteatterin muotoja ja tapoja tehdä, siihen tämä kirja on aivan liian rajallinen. Kohtaamisia kadulla keskittyy KA-TU -katuteatteriyhdistyksen tekemiin esityksiin ja antaa vinkkejä siitä, kuinka katuteatteritoimintaa voi viedä eteenpäin taidemuotona. Se esittelee haasteita ja onnistumisen kokemuksia, joita katuteatteri taidemuotona tekijöilleen tarjoaa. Äänen saavat työpajojen vetäjät ja osallistujat, italialaiset ja suomalaiset asiantuntijat sekä alan harrastajat. Kirjaan ovat lisäkseni kirjoittaneet teatteri-ilmaisun ohjaaja Reetta Vehkalahti, FM teatteri-ilmaisun opettaja 18
Taina Mäki-Iso, Teatteri Ulpun puheenjohtaja, äidinkielen opettaja Raija Pipinen ja KTM Lenita Nieminen. Kirjan julkistamistilaisuus oli keskiviikkona 27.5.2009 klo 17 Satakunnan taidetoimikunnassa Porissa. Tilaisuus oli viimeinen työpäiväni läänintaitelijana ja kokosi taidetoimikuntaan lukuisan joukon yhteistyökumppaneita vuosien varrelta. Iloinen ja hauska iltapäivä jätti hyvän muiston satakuntalaisesta työmaastosta ja saatoin poistua ilman haikeuden häivää uusiin seikkailuihin. HEIMOT - LASTEN JA NUORTEN MOINITAITEELLINEN KESÄLEIRI 2009 Heimot-leirin viestikapulan luovutin eteenpäin musiikin läänintaiteilija Laura Piirrolle. Yhteispalavereissa siirsin tieto-taitoani Lauralle, joka käytti ja sovelsi sitä oman näkemyksensä mukaan kesän 2009 leirillä Eurassa. Kahden edellisen kesän leireillä on luotu pohja jokakesäiselle taideleirille, ja tätä vasten toimintaa on hyvä lähteä kehittämään edelleen uusien innokkaiden toimijoiden avulla. Hilkka Hyttinen Näyttämötaiteen läänintaiteilija NUKKERO NUKKETEATTERI - JA KATUVIIKKO KANKAANPÄÄSSÄ 2009 Nukkero-viikko sai toteuttajakseen ja edelleen kehittäjäksi uuden Nukkero-yhdistyksen, jonka perustavan kokouksen kutsuin koolle syksyllä 2008. Viikko järjestettiin lokakuussa Kankaanpäässä. SETTERI, NUORTEN SEUTUKUNNALLINEN TEATTERI Raumalle perustamani Setterin toiminta jatkui vireänä Rauman Kellariteatterissa. Rahoittajina olivat Satakunnan taidetoimikunta, Rauman kaupunki ja Länsi-Suomen lääninhallitus. Ryhmä valmisti keväällä Huhupuhettaesityksen kiusaamisesta, jota esitettiin myös koululuokille. Setteri on tärkeä kanava nuorten omille aiheille ja antaa mahdollisuuden käsitellä vaikeitakin asioita nuorten omasta näkökulmasta. Syksyllä 2009 Setteristä tuli Rauman kansalaisopiston alainen ryhmä. 19
Vuodesta 2009 omin sanoin Laura Piirto Säveltaiteen läänintaiteilija Musiikin kenttä on monialainen. Se on osa nykypäivää ja ihmisten arkea. Se pulppuaa rehevimmillään kansanmusiikista ja saa populaarimusiikissa nykypäivän vivahteet. Niin ikään rytmimusiikki on tätä päivää. Säveltaiteen läänintaiteilijan hankkeissani olen halunnut yhdistellä taiteita ennakkoluulottomasti. Taiteen ja musiikin edistämisen näen kahdensuuntaisena: on hyvä tukea arvokkaita perinteitä ja antaa tilaa uudistumiselle. Ensimmäisen työvuoteni läänintaiteilijana olen käynnistänyt tunnustellen musiikin kenttää Satakunnan alueella. Klassisen musiikin piirit ja toimijat ovat tulleet minulle tutuiksi jo aiemmin alueen musiikkioppilaitoksissa työskennellessäni. Satakunnasta löytyy vahvoja musiikin tekijöitä ja toimijoita, mikä on erittäin hieno asia. Musiikkielämän instituutiot ja rakenteet ovat olemassa vahvoina, ja alueen musiikkioppilaitokset pitävät yhteyttä ja ovat tietoisia toistensa tekemisistä. Lisäksi Pori Jazz antaa valtakunnallisen ja kansainvälisen profiilin Satakunnan musiikkielämälle. Viime vuosina on saatu nähdä myös muita populaarimusiikin megatapahtumia, kuten Sonisphere Porissa. Muuten aktiiviset yhdistykset toteuttavat musiikkitoimintaa ympärivuotisesti eri puolilla maakuntaa. Mutta mikä on taidetoimikunnan rooli säveltaiteen edistämisessä Satakunnassa? Kentällä toimiessani ja musiikkielämää tarkastellessani näen mahdollisuuksia lasten- ja nuorten musiikkitoiminnan edistämisessä sekä pienien kuntien aktivoimisessa kulttuurimyönteiseen toimintaan. Koen, että läänintaiteilija tekee aloitteita ja ideoi keinoja, joilla alueella olevia resursseja voidaan hyödyntää mielekkäällä tavalla kulttuurin edistämiseksi. Läänintaiteilijan työllä olen halunnut vahvistaa yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Yhteistyökumppaneina ovat olleet kulttuuritoimintaa toteuttavat yhdistykset ja kuntien kulttuuri- ja nuorisotoimet. Hankkeita on toteutettu myös yhdessä läänintaiteilijakollegoiden kanssa. Vuoden 2009 säveltaiteen hankkeet muodostivat viisi kokonaisuutta, joissa liikuttiin lastenkulttuurin, taidemusiikin, rytmi- ja marginaalimusiikin, monikulttuurisuuden ja poikkitaiteellisuuden alueilla. Ensimmäisenä toimissani innostuin monipuolisen muusikon Mikko Perkoilan rikkaasta mielikuvituksesta musiikin parissa, mikä antoi minulle inspiraatiota lastenleirin suunnitteluun. Heimot-monitaideleiri toteutui elokuussa Eurassa. Perkoilan vetämällä kurssilla kesäkuussa Eurajoella myös aikuiset pääsivät osallistumaan soitinrakennukseen ja saivat näin virikkeitä työskentelyyn lasten kanssa. Toisena kesäaikaan toteutuneena hankkeena oli Kulmilla soi kesäkonsertteja Satakunnassa. Tämä konserttisarja on osa laajempaa teemaa: vanhaa ja uutta musiikkia, jonka sisältönä on taidemusiikki kautta aikojen. Tässä yhteydessä olen voinut toteuttaa myös omaa taiteellista työskentelyäni. Eri taiteenalojen kohtaaminen on ollut loppuvuoden hankkeiden punaisena lankana. Kolmas, osittain rytmimusiikin alueelle asettuva hanke, toteutui sekoituksena marginaalitaiteita. Elokuun lopun Tasankosafarilla bussillinen kulttuurista kiinnostuneita porilaisia tutustui harvoin saavutettaviin kohteisiin ympäri Satakuntaa. Neljänneksi syksyllä Porissa nähtiin monikulttuurisia vivahteita. Afrikkalaiset rytmit loivat tunnelmaa Taavin tulet II -tuliveistostapahtumassa syyskuun lopussa. Marraskuussa Olé niin kuin olet! elämyksellisessä monikulttuurihankkeessa nuorisolla oli mahdollisuus osallistua vierailevien taiteilijoiden vetämiin työpajoihin ja saada ihmisiltä oppia suoraan eri kulttuureista. Kansainvälisen Indialucia-yhtyeen vierailu Porissa antoi espanjalaisintialaisia makupaloja maailmanmusiikista Meri-Porin koululaisille. Viidentenä kohtana oli poikkitaiteellisuus, joka on ilmennyt eri vivahtein aikaisemmissakin hankkeissa. Latinankielen Musicam video - näen musiikkia - on Turkuun vuoden 2011 kulttuuripääkaupungin tapahtumiin tähtäävän hankkeen nimi. Taidetoimikunnan aiempien läänintaiteilijoiden Kimmo Rahusen ja Tuuli Penttinen- Lampisuon ideoiman projektin lähtökohtia testattiin symposiumissa Länsi-Suomen tv- ja elokuvakeskuksessa Villilässä Nakkilassa syyskuussa. Musicam video -hanke rakentuu videotaiteen, taidemusiikin säveltäjien ja muusikoiden kohtaamisista. Säveltaiteen läänintaitelijan osuudessa ammatilliset oppilaitokset: Satakunnan ammattiopiston av-linja sekä Palmgren-konservatorio saattoivat aloittaa yhteistyön konkreettisesti oppilaiden yhteisessä tapaamisessa. Laura Piirto Säveltaiteen läänintaiteilija 20