Pasi Hujasen lähettikirje 04/2017, 29.05.2017 Valokuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa Yksi suosituimmista sovellutuksista älykännyköissä Venäjällä on ohjelma, jolla voi muokata valokuvia. Miehestä voi tehdä naisen, voi tehdä iloisen tai surullisen ilmeen, vanhasta voi tehdä nuoren tai päinvastoin jne. Sley, PL 184, 00181 Helsinki Käyntiosoite Malminkatu 12 A, 00100 Helsinki Vaihde (09) 251 390 Pankki Danske Bank FI13 8000 1500 7791 95 Y-tunnus 0242525-6 Internet www.sley.fi Sähköpostit etunimi.sukunimi@sley.fi sley@sley.fi
Yllä The Moscow Timesissä julkaistusta kuvasarjasta otettu nelikenttä Tšetšenian presidentti Ramzan Kadyrovista. Eli nykyisiin digitaalisiin valokuviin ei voi enää luottaa lainkaan. Niitä voidaan muuttaa käytännössä rajattomasti. Edellisen kirjeen jälkeen tapahtunutta 1. Pilaantunutta lihaa Brasiliasta Huhtikuussa paljastui, että Brasiliasta oli viety Eurooppaan pilaantunutta lihaa. Venäjällä asia ei ollut uutinen, vaan vanhanen. Jo vuosia sitten eräs ystäväni kehotti olemaan ostamatta erästä pelmeniä suunnilleen samanlaisia kuin Italian raviolit: taikinakuoren sisälle on laitettu lihaa. Hänen tyttärensä oli töissä firmassa, joka teki noita pelmenejä. He ostavat Brasiliasta vanhaa lihaa ja tekevät siitä pelmenejä. Taikinakuoren sisältä lihan laatu ei näy! 2. Venäjän hyvätkin uutiset ovat huonoja Helsingin Sanomissa oli 20.5. juttu siitä, kuinka lama Venäjällä on jäämässä taakse. Toimittaja totesi, että nyt eurolla saa noin 64 ruplaa, kun runsas vuosi sitten euro maksoi yli 90 ruplaa. Euro on maksanut kolmena (3) päivänä yli 90 ruplaa: 16.12.2014, 21.1.2016 ja 11.2.2016. Joka kerta kyse oli markkinoiden ylireagoinnista ja jo seuraavana päivänä kurssi oli pudonnut kymmenisen ruplaa. 3. Pietarissa myytiin enemmän asuntoja kuin Moskovassa Vuonna 2016 Pietarissa tehtiin 37000 asuntokauppaa, Moskovassa vain 35600. Ensimmäisen kerran Moskova hävisi Pietarille. Jos kauppojen määrä suhteutetaan asukasmäärään, ero on paljon suurempi: Pietarissa 1 kauppa 140 asukasta kohden, Moskovassa 1 kauppa 365 asukasta kohden (Moskovan asukasluku on ongelmallinen: lasketaanko mukaan myös siirtotyöläiset ym. yleensä puhutaan 13 miljoonasta asukkaasta). Vertailun vuoksi: Suomessa tehtiin vuonna 2016 73354 vanhojen asuntojen kauppaa. Lisäksi uusia asuntoja myytiin 23696. Asukkaita Suomessa on suunnilleen saman verran kuin Pietarissa eli Suomessa asuntokauppoja oli kaksi ja puoli kertaa enemmän. Pietarissa asunto maksaa palkkatasoon suhteutettuna paljon enemmän kuin Suomessa. Suuri osa uusista asunnoista ostetaan tyhjinä: pelkät betoniseinät ja ostaja ryhtyy tekemään remonttia sen takia esimerkiksi neliöhinnat eivät ole vertailukelpoisia Suomen hintoihin. 4. Koko kuukausi paastoa Ortodoksikirkossa myös sunnuntai on paastopäivä, niinpä maaliskuussa ei ollut yhtään eipaastopäivää. Ukrainassa paasto on erityisen ankaraa: vain vettä ja leipää. 5. Makusia maustekurkkuja Sain Arvo Survolta muutamien Kupanitsan seurakuntalaisten osoitteita. Arvo tarvitsee aikaa historiaprojektiin ja lupasin käydä katsomassa muutamia Kupanitsan seurakuntalaisia. Spankkovan kylässä seurakuntalaisen pojan vaimo oli tällä kertaa kotona. Aluksi hän suhtautui minuun ja Hatsinan diakoniatyöntekijään epäillen ikävä kyllä kylillä käy jos jonkinlaisia huijareita. Kun paljastui, että mummo tunsi minut, oli pakko juoda teetä ja lopuksi sain vielä ison maustekurkkupurkin tuliaisiksi. Kurkut olivat todella hyviä. Niistä jäi todella hyvä jälkimaku ja oli palattava ottamaan lisää. Tuli mieleen Heikki Kinnusen nakkimainos: Montako söit? Yhdeksän. Tuolla reseptillä voisi tehdä omaisuuden. Mutta ikävä kyllä käy usein niin kuin toisen kylän mummo sanoi: Joka kerta teen samalla reseptillä ja joka kerta tulee eri maku! Milloin kurkut ovat erilaisia yms. Verenpaineeni ei ole noussut, itse asiassa se oli parempi kuin pitkään aikaan. Pelkäsin, että pian käy kuin yhdelle Puškinin seurakuntalaiselle: Kun nousen sängystä, tupa alkaa pyöriä ympärillä! Kun kysyin verenpainetta, hän kertoi sen olevan reilut kaksisataa. Menen taas kesäkuussa käymään
Osaavat sanatkin valehdella Arvo Survolle tulee Suomen Kuvalehti ja hän antaa niitä minullekin luettavaksi. Välillä Arvolta jää jokin lehti lukematta, mutta hän tekee kuin minä: laitetaan talteen ja luetaan myöhemmin. Sain huhtikuussa Arvolta lehtiä vuosilta 2009-2017. Oli mielenkiintoista ja välillä hauskaakin lukea toimittajien arveluja tulevaisuudesta. Tässä neljä pieleen mennyttä arviota: - Suomen Kuvalehti 10/2010: Nokian matkapuhelimilla on ongelmia, mutta se selviää niistä. Eikä ainakaan Microsoft osta sitä. Microsoft osti ja lopetti Nokian matkapuhelimet. - Suomen Kuvalehti 13-14/2010: Stockmann valittiin Suomen paras yritys kilpailun kansainvälistyjien sarjan voittajaksi. Stockmann sulki kaikki Venäjän tavaratalonsa ja Helsingin tavaratalosta suuri osa on vuokrattu muille myymälöille. - Suomen Kuvalehti 15/2016 lainaa elokuvaohjaaja Michael Moorea: Nauttikaa viihteestä, kun sitä riittää. Älkää olko huolissanne Trumpista. Mooren mukaan on matemaattisesti mahdotonta, että Trump voittaisi. - Suomen Kuvalehti 48/2016: Putin voittaa Ranskan vaalit, koska toiselle kierrokselle selviytyvät François Fillon ja Marile le Pen, jotka molemmat kannattavat Venäjä-sanktioiden purkamista. Fillon ei päässyt toiselle kierrokselle vaan Marile le Pen sai vastaansa Emmanuel Macronin, joka on politiikan asiantuntijoiden mukaan Venäjälle kaikkein huonoin vaihtoehto. Ja voitti vaalit. Lukevatkohan toimittajat joskus vanhoja juttujaan? Kovin ärhäköitä he ovat muistuttamaan esimerkiksi poliitikkoja petetyistä lupauksista. Sananlasku sanoo: Pata kattilaa soimaa. Pietarin kehätie valmistui vasta muutama vuosi sitten, mutta nyt siellä tehdään monessa paikassa asfalttitöitä. Asfaltin piti kestää viisi vuotta, mutta asfalttifirma vetoaa siihen, että liikennettä on paljon enemmän kuin sopimusta tehtäessä sanottiin. Urat ovat paikka paikoin todella syviä eli uusi asfaltti on tarpeen. Tien yläpuolella on suuria elektronisia opastintauluja. Siellä kerrotaan, mitkä kaistat on suljettu suurin osa tiestä on 4-kaistaista. Välillä yhtään kaistaa ei kuitenkaan ole varoituksista huolimatta suljettu. Yleensä ilmoitetaan, että tietyötä on 3 kilometriä. Kolmen kilometrin jälkeen tulee uusi ilmoitus kolmen kilometrin tietyöstä. Pahimmillaan noita ilmoituksia voi olla 4 peräkkäin. Ikävä kyllä noiden taulujen informaatio on usein viitteellistä, voisi jopa sanoa, että viihteellistä. Uusiin asuntoihin Moskovan pormestari Sergei Sobjanin julisti, että kaupunki purkaa kaikki sodan jälkeen rakennetut viisikerroksiset asuintalot. Niitä kutsutaan hruštšovkoiksi siihen aikaan Neuvostoliiton johdossa oli Nikita Hruštšov. Talot ovat usein todella huonossa kunnossa niitä rakennettiin ympäri Neuvostoliittoa, myös Leningradiin. Moni seurakuntalainen asuu niissä eli ne ovat minulle tuttuja. Erikoispiirre on todella pieni keittiö: eihän sitä tarvittaisi, kun lapset syövät lastentarhassa tai koulussa ja aikuiset töissä. Pormestari varmaan ajatteli, että kaikki haluavat muuttaa niistä pois. Mutta kiittämätön kansa ei innostunut. Paljonko saamme vanhasta asunnosta? Onko uusi asunto yhtä iso? Onko se hyvällä paikalla? Tein juuri kalliin remontin, maksetaanko siitä minulle? Lopulta kaupunki peräytyi sen verran, että vain ne talot puretaan, joiden asukkaista vähintään kaksi
kolmasosaa haluaa sitä. Eihän vaalit kuitenkaan ole rehelliset! kuului vastaus. Ihmiset ajattelevat, että virkamiehet joka tapauksessa huijaavat tavallisia kansalaisia. Purettavia taloja ei siis asuntoja on eri lähteiden mukaan 4000-8000. Jos ne kaikki purettaisiin, yli miljoona ihmistä joutuisi muuttamaan. Ympäristöaktiivit pelkäävät, että alueet rakennetaan niin tiiviisti, että ilmanlaatu laskee entisestään. Saa nähdä, paljonko taloja puretaan ja koska. Kummallisia unia Päänsärky katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Ei tule ikävä. Nyt vaivana ovat olleet kummalliset unet. Ajattelen, että unissa ihminen usein jatkaa edellisen päivän tapahtumien käsittelyä. Niinpä on syytä kysyä, mitä tietokone- ja videopelit tekevät niiden pelaajien unille. Olen joskus huomannut, että uneni on liittynyt edellisenä päivänä lukemaani kirjaan tai lehteen. Mutta nyt unilla ei ole useinkaan mitään kiinnekohtaa tapahtuneisiin asioihin. Eräänä yönä olin bussikuskina Imatralta Joensuuhun. En tiennyt aikataulua tai pysähtymispaikkoja ja jossain puolivälissä jouduin soittamaan Teemu Haatajalle, että en pääse illalla saarnaamaan, kun en ole vielä ehtinyt edes Joensuuhun. Minulla ei ole bussikorttia. Seuraavan kerran olen Kalliossa saarnaamassa juhannuksena tai sitten seikkailemassa jossain Itä-Suomessa Monet unet ovat olleet synkkiä, joskus jopa ahdistavia. Jos ei nuku kunnolla, seuraavana päivänä työnteko takkuaa. Jehovan todistajat julistettiin äärijärjestöksi Jehovan todistajat julistettiin Venäjällä äärijärjestöksi ja liikkeen toiminta kiellettiin koko maassa aikaisemmin se oli kielletty neljällä Venäjän alueella. Jehovan todistajia on Venäjällä 175000 eli se on suuri uskonnollinen liike, paljon suurempi kuin esimerkiksi luterilaisuus. Sitä vainottiin ankarasti myös Neuvostoliiton aikana. Päätöksen jälkeen jos lehdessä kirjoitetaan Jehovan todistajista, pitää aina mainita, että se on äärijärjestö samoin kuin ISIS:n, Al-Gaidan jne. yhteydessä. Kielto perustui liikkeen julkaisuihin, joissa mm. kielletään verensiirto. Ikävä kyllä monet toimittajat puhuivat kristillisestä kirkosta, mitä Jehovan todistajat eivät todellakaan ole, vaikka Venäjällä antavat usein ymmärtää olevansa lähellä kristittyjä. Toinen ikävä piirre asiassa on se, että se osoittaa, että uutta uskontolakia voidaan tulkita laveasti. On toki muistettava, että luterilaisuuden asema Venäjällä on perinteinen uskonto, kun taas uusiin, Amerikasta tulleisiin liikkeisiin suhtaudutaan paljon kielteisemmin. Suo siellä, vetelä täällä Minulle on koittanut rajalla taas helpommat ajat: kun ei ole päällystakkia, tullimiehet heti näkevät, että olen pastori. Silloin tarkastus yleensä on hyvin pintapuolinen.
Minulla on uskonnollisen työn viisumi viisumissa lukee sen myöntämisen peruste. Mutta osa saarnaajista kulkee turisti- tai kulttuuriviisumilla silloin voi tulla ongelmia, jos rajalla huomataan, että olet pastori. Varsinkin Karjalan tasavallan vastaisilla raja-asemilla Värtsilä ja Vartius on ollut ongelmia. Oikeassahan rajamiehet ovat: ei turisti- tai kulttuuriviisumilla voi laillisesti saarnata. Jos kaikille vieraileville saarnamiehille haetaan Inkerin kirkon toimesta viisumikutsu, teettää se paljon lisätyötä kirkon keskuskansliassa. Ainoa järkevä tapa on keskittää saarnavierailut muutamille, joille kirkko voi hakea oikeanlaisen viisumikutsun. Yhden tai kahden vierailun takia moiseen byrokratiaan ei kannata lähteä. Tyhjä asunto Hatsinan kirkolta sain yhden uuden osoitteen. Samalla kylällä asuu toinenkin seurakuntalainen ja hän kertoi, että yli 20 vuotta sitten tuolle naiselle oli tullut ongelmia töissä ja laittoivat hänet hullun kartanoo. Myöhemmin hänen talonsa paloi ja nyt hän asuu kerrostalossa. Tietenkään ovipuhelin ei toiminut. Kyselimme naapureilta, onko mummoa näkynyt. Kuulemma oli. Pian tuli samassa portaassa asuva perhe ja he avasivat meille portaikon oven ja sanoivat: Hän ei päästä ketään sisälle! Sanoin, että käydään yrittämässä. Pääsimmekin sisään. Asunto oli kirjaimellisesti tyhjä. Oli vain vuoteen virkaa toimittava lavitsa ei lakanoita tai peitettä. Mummo oli kuin 1800-luvulla otetusta valokuvasta kengät olivat rikki jne. Tai oli asunnossa pölyä, olohuoneen nurkassa sitä oli useampia senttejä. Asian tekee vielä erikoisemmaksi se, että hän siivoaa asuinalueen pihoja joka päivä. Sanoin hänelle, että suomalaisryhmä jätti vaatteita ja toisin niitä hänelle seuraavalla kerralla. Hyvä, annan ne naapureille! Hieman myöhemmin tapasin erästä seurakunnan työntekijää, joka tunsi mummon parisenkymmentä vuotta sitten. Hän lahjoitti pois kaiken, television, kaiken, mitä hänellä oli. Tuo toinen seurakuntalainen kertoi, että hän yritti saada häntä hakemaan postista Saksan keskitysleireillä olleille inkeriläisille maksaman korvauksen. Ei se ole minun rahaa! oli vastaus eikä hän hakenut rahaa. Todella ikävää nähdä henkisesti sairaan ihmisen elävän noin surkeasti. Vanhainkotiin hän ei tietenkään halua. Minnuu tää loppuu Eräällä viikolla kävin kaksi mielenkiintoista keskustelu kyläkäyntien yhteydessä. Eräs Skuoritsan seurakuntalainen kertoi kysyneensä suomalaiselta arkkitehdilta, joka suunnitteli Skuoritsan kirkon korjausta: Etkö sinä ajattele, että teet turhaa työtä? Vastaus kuului: Nuoret tulevat kyllä kirkkoon! Nykyään ortodoksikirkko rakentaa paljon myös Pietaria ympäröivällä maaseudulla. Moneen kylään on jo noussut kirkko ja uusiakin edelleen suunnitellaan. Venäläisen on helpompi olla ortodoksi kuin luterilainen. vain harvoin molemmat aviopuolisot ovat inkeriläisiä tai luterilaisia yleensä lapset kasvatetaan ortodoksiseen uskoon. Eräs Kupanitsan seurakuntalainen sanoi, ettei hän osaa lukea suomea. Hyvin hän puhui, mutta vaikka äiti oli yrittänyt opettaa lukemaan suomea, ei hän ollut sitä lapsena opetellut. Minnuu tää loppuu! Lapset eivät osaa suomea. Eivätkä lapsenlapset! Eräs seurakuntalainen on naimisissa armenialaisen miehen kanssa. Kun olimme lähdössä, mies sanoi, että oli pitänyt virsistä, joita lauloimme. En minä sanoja ymmärtänyt, mutta sieluni piti noista lauluista! Vain harvalla inkeriläisnaisella on ollut mahdollista löytää miehekseen inkeriläinen. Inkeriläismiehet kuolivat sodissa ja leireillä.
On harvinaista, että seurakunnan jäseninä on useampia sukupolvia. 90-luvulla monien inkeriläisvanhusten lapset kävivät kasteella ja usein vanhus on uskollisesti maksanut jäsenmaksunkin, mutta vain ani harvoin nuoremmat polvet käyvät kirkossa. Ongelma koskee erityisesti Länsi-Inkerin rovastikuntaa. Maaseudun kylät tyhjenevät nuoremmat ovat muuttaneet opiskelun ja töiden perässä Hatsinaan tai Pietariin. Kun vanhus kuolee, talot muuttuvat datzoiksi, kesämökeiksi. Vähän ajan sisällä kuoli kolme seurakuntalaista, joita olen käynyt katsomassa. Yksi oli jo vuosikausia ollut tyttärensä luona Pietarissa. Viime kesänä tapasin häntä kerran, kun hän tuli käymään kotikylässä. Toinen kävi kylän seuroissa, nyt seuraväki on yhtä pienempi. Kolmas asui yksin ja nyt en enää mene siihen osoitteeseen. Lisäksi kuoli vielä yksi Skuoritsan seurakunnan diakoniaryhmän jäsen. Hän oli puhunut, että jää pois. Hän oli mennyt ruokkimaan koiraansa ja saanut aivoverenvuodon. Kahden päivän kuluttua hän kuoli sairaalassa. Hänen tilalleen ei ole tulossa nuorempia seurakuntalaisia. Diakoniaryhmän jäsenet ovat inkeriläistaustaisia ja haluavat palvella kylissä asuvia seurakuntalaisia. Nuoremmilla ei ole samanlaista sidosta inkeriläisyyteen. Olen jo kymmenkunta vuotta sanonut, että kylätyötä riittää 5-10 vuodeksi. Mutta inkeriläiset ovat sitkeää kansaa nytkin on useita yli 90-vuotiaita seurakuntalaisia, joita käyn katsomassa. Venyy ja venyy Tämän kirjeen kirjoittaminen on viivästynyt ja viivästynyt. Eräällä kylällä seurakuntalaiset sanoivat, että he alkoivat jo epäillä, että on sattunut jotain, kun edellisestä käynnistä oli jo pari kuukautta. Kyläkäynnit sain tehtyä suunnilleen suunnitelmien mukaan, mutta juuri tuo kierros siirtyi myöhemmäksi, kun siihen päivään tulivat hautajaiset ja päätin käydä hautajaisten jälkeen katsomassa siinä lähistöllä asuvia seurakuntalaisia. Eli tavallaan he olivat oikeassa. Suomen-matkan takia käynti siirtyi parilla viikolla. Olin huhtikuussa vähän lomalla. Eräänä perjantaina oli suunnitellut kirjoittavani tämän kirjeen. Kun olin palaamassa kyliltä, Vladimir Batuhtin soitti Narvasta ja kysyi: Mihin aikaan tulet? Sanoin, että en ole tulossa, koska Narvaan piti tulla suomalaisryhmän, jossa oli pastori. Tulevatkin vasta illalla. Sanoin aluksi, että en tule, mutta vähän ajan kuluttua soitin Vladimirille ja sanoin, että tulen myöhään illalla. Lauantai meni Narvassa siellä on suomenkieliset jumalanpalvelukset lauantaisin, kun sunnuntaisin ovat eestin- ja venäjänkieliset jumalanpalvelukset. Seuraavalla viikolla olin vihdoin ja viimein päättänyt vaihtaa kesärenkaat ja kirjoittaa kirjeen sen jälkeen. Mutta renkaanvaihto olikin hieman isompi projekti kuin ajattelin: ensin piti vaihtaa kasteluletkun hana vanha oli palloventtiili ja kun Tuutarin vedessä on tosi paljon kalkkia, se oli niin pahasti jumissa, että pelkäsin, että se hajoaa, jos sitä ryhtyy kääntämään voimalla. Olin ostanut jo uuden vanhanmallisen, kierrettävän hanan mutta se osoittautuikin hana-suihkulähteeksi. Sain vuotoja tilkittyä sen verran, että kasteluletkua uskalsi käyttää. Pesin vanteet ja annoin samalla vettä istutuksilleni kirkon takapihalla. Mutta silloin oli jo myöhäinen ilta ja kirjeen kirjoittaminen jäi. Seuraavalla viikolla piti vaihtaa tuo kelvoton hana parempaan.
Riitta väitti pääsiäisen aikaan, että autoni voittaisi mennen tullen kaupunginosan Likaisin auto kilpailun ja todennäköisesti myös koko Helsingin kilpailun. Kaipa hän oli oikeassa auton pesun tarpeesta, kun pääsiäisen jälkeen tullessani Venäjältä Suomeen, venäläinen tullimies kysyi: Miksi teillä on noin likainen auto? Sanoin, ettei pesu kannata, kun auto on seuraavana päivänä kyläkierroksen jälkeen uudelleen yhtä likainen. Minä tunnen teidät, siksi sanoin! tullimies vastasi. Olen aikaisemminkin huomannut, että jos jotain työtä lykkää, sen uudelleen lykkääminen on aina vain helpompaa: kun en eilen ehtinyt, ehtiihän tuon huomennakin Yritän kirjoittaa vielä yhden kirjeen ennen heinäkuussa olevaa kesälomaani. Siitä toivottavasti tulee lyhyempi kuin tästä. Olen huomannut, että monet asiat menettävät ajankohtaisuutensa tai unohdan ne, jos ne lykkää seuraavaan kirjeeseen, siksi tällä kertaa ylipitkä kirje. Aikaa haaskaantuu Talouselämä -lehdessä oli juttu, jonka mukaan suomalaiselta työntekijältä menee keskimäärin 30 minuuttia työaikaa hukkaan viikossa tietokoneongelmien takia. Amen! Tulostimeni alkoi taas temppuilla. Vein sen huoltoon, mutta huoltomies ei ehtinyt korjata sitä ennen Suomeen-lähtöäni. Tapasin hänet firman parkkipaikalla ja hän oli kovin pahoillaan. Sanoin, että enpä minä printteriä Suomeen olisi vienyt. Toivottavasti se saadaan kuntoon. Sen muste on todella halpaa, uusien printterien mustesäiliöt ovat vain kymmenesosa tuon vanhan printterin mustesäiliöstä ja maksavat enemmän. Toki saan kyseisessä firmassa täytettyä mustekasetit, mutta hinta on sama, meni mustetta enemmän tai vähemmän. Venäläisiä erikoisuuksia Erään Puškinin seurakuntalaisen luo pääsee vain silloin, kun hänen tyttärensä on kotona. Olin jo paria päivää aikaisemmin sopinut meneväni maanantaina mummoa katsomaan. Pian saapumiseni jälkeen tyttären puhelin soi. Hän sanoi: Hammaslääkäri tulee. Voitko sinä odottaa vähän aikaa? Sanoin, että kyllä se onnistuu. Pian tulikin hammaslääkäri ja hoitaja. Annettiin puudutuspiikki kahteen kertaan, kun ensimmäinen ei tehonnut tarpeeksi. Sitten pihdit käteen ja hammas pois. Näin, että mummolla oli todella huono olo hampaan poistamisen jälkeen. Annoin kuitenkin ehtoollisen. Hyvä, että nykyään vanhuksiakin hoidetaan. Toki tyttären piti maksaa hampaanpoistosta, mutta aikaisemmin ei edes rahalla tultu hoitamaan vanhoja ihmisiä. Suomalainen hygieenikko olisi saanut varmaan sydänkohtauksen, mutta parempi ottaa kivulias hammas pois kuin miettiä bakteereja liian paljon. Huumori on välttämätöntä Muutamat ystäväni ovat kyselleet, miksi luovuin Citroënista ja ostin Peugeotin. Olen sanonut, että samaa firmaahan ne ovat PSA-yhtymää. Nyt voisin ostaa Opelinkin, kun PSA-yhtymä osti sen General Motorsilta. Syy vaihtoon oli se, että Citroën C5:n alusta ei kestänyt Venäjän kuoppaisia teitä. Korjaamo, jossa olen huollattanut ja korjauttanut autojani yli 30 vuotta, huoltaa myös Peugeotteja, heillä on tietokoneella kaikki varaosat yms. Siksi Peugeot.
Peugeot äännetään melkein kuin suomalainen sukunimi Pösö. Kerrotaan, että eräs Pösö oli tullut hakemaan kirkkoherranvirastosta virkatodistusta. Vieressä istunut vanhempi virkailija neuvoi nuorempaa: Se kirjoitetaan Peugeot! Tavaraa kaivataan Kannettavaa tietokonetta kyseltiin. Eräs ystävä osaa vaihtaa koneeseen venäläisen Windowsin eli ihan suomalainen kone kelpaa. Evankeliumijuhlilla tavataan Tänä vuonna valtakunnalliset Evankeliumijuhlat palaavat juurilleen: 1960-luvulle asti ne olivat sotavuosia lukuun ottamatta Helsingissä. Ohjelma on luettavissa www.evankeliujuhla.fi Olen paikalla perjantain ja lauantain. Sunnuntaina minun pitäisi olla Puškinissa toimittamassa suomenkielistä jumalanpalvelusta. Sijaisen löytäminen kesällä on hankalaa.. Pieni opetuksen sana Dareios näki hyväksi asettaa valtakunnan hallintoa hoitamaan satakaksikymmentä satraappia, jotka hän sijoitti kaikkialle valtakuntansa alueelle. Heidän esimiehinään oli kolme ylivalvojaa, ja Daniel oli yksi näistä. Satraappien tuli tehdä heille tili toimistaan, jotta kuningas ei joutuisi kärsimään vahinkoa. Daniel osoittautui etevämmäksi kuin toiset valvojat ja satraapit, sillä hänessä oli erityinen henki. Siksi kuningas aikoi asettaa hänet koko valtakunnan johtoon. Silloin toiset valvojat ja satraapit alkoivat etsiä sopivaa aihetta voidakseen syyttää Danielia valtakunnan vahingoittamisesta. Mitään syytöstä he eivät kuitenkaan pystyneet esittämään, sillä Daniel oli rehellinen eikä mitään laiminlyöntiä tai rikkomusta löytynyt. Silloin nuo miehet sanoivat: "Me emme pysty löytämään Danielia vastaan mitään, ellemme sitten löydä jotakin hänen uskonnostaan." Valvojat ja satraapit riensivät yhdessä kuninkaan luo ja sanoivat hänelle näin: "Ikuisesti eläköön kuningas Dareios! Kaikki valtakunnan valvojat, käskynhaltijat ja satraapit, hovimiehet ja maaherrat ovat yksimielisiä siitä, että tulisi antaa seuraava kuninkaallinen asetus ja vahvistaa tällainen määräys: Jos joku kolmenkymmenen päivän aikana tästä lähtien rukoilee jotakin keneltä tahansa jumalalta tai ihmiseltä paitsi sinulta, kuningas, hänet heitettäköön leijonien luolaan. Julista nyt, kuningas, tämä määräys ja anna laatia se kirjallisena, niin että se on Meedian ja Persian ikuisen lain mukaan peruuttamaton." Niin kuningas Dareios antoi laatia kirjallisen määräyksen. Kun Daniel sai tietää, että tällainen määräys oli annettu, hän meni taloonsa. Sen kattohuoneen ikkunat olivat Jerusalemiin päin, ja kolme kertaa päivässä Daniel polvistui siellä ja rukoili ja kiitti Jumalaansa, niin kuin hänellä ennenkin oli ollut tapana. Kun nuo miehet riensivät yhdessä paikalle, he tapasivat Danielin hartaasti rukoilemassa Jumalaansa. Silloin he menivät kuninkaan luo ja sanoivat hänelle: "Kuningas! Sinähän olet antanut kirjallisen määräyksen, että jos joku kolmenkymmenen päivän aikana rukoilee jotakin keneltä tahansa jumalalta tai ihmiseltä paitsi sinulta, kuningas, hänet heitettäköön leijonien luolaan." Kuningas vastasi: "Se määräys on peruuttamaton, niin sanoo Meedian ja Persian laki." Silloin he sanoivat kuninkaalleen: "Daniel, joka on Juudan pakkosiirtolaisia, ei ole välittänyt sinusta, kuningas, eikä antamastasi kirjallisesta
määräyksestä, vaan kolme kertaa päivässä hän rukoilee rukouksensa." Kun kuningas kuuli tämän, hän tuli murheelliseksi ja alkoi miettiä, kuinka voisi pelastaa Danielin. Auringonlaskuun saakka hän etsi keinoa säästääkseen hänet rangaistukselta. Mutta miehet riensivät jälleen yhdessä kuninkaan luo ja sanoivat hänelle: "Muista, kuningas, että Meedian ja Persian lain mukaan ei mitään kuninkaan antamaa määräystä tai asetusta saa muuttaa!" Silloin kuningas käski noutaa Danielin ja heittää hänet leijonien luolaan. Kuningas sanoi Danielille: "Sinun jumalasi, jota sinä alati palvelet, pelastakoon sinut!" Luolan suulle tuotiin kivi, ja kuningas sulki sen sinetillään ja ylimystensä sineteillä, ettei mikään voisi muuttaa Danielin kohtaloa. Sen jälkeen kuningas meni palatsiinsa. Hän vietti yönsä paastoten eikä huolinut luokseen naista, ja uni pakeni hänen silmistään. Aamun koitteessa kuningas nousi ja kiirehti leijonien luolalle. Tultuaan luolan suulle hän huusi Danielia murheellisella äänellä ja sanoi: "Daniel, elävän jumalan palvelija! Onko jumalasi, jota sinä alati palvelet, pystynyt pelastamaan sinut leijonilta?" Daniel vastasi: "Ikuisesti eläköön kuningas! Minun Jumalani lähetti enkelin sulkemaan leijonien kidan, eivätkä ne vahingoittaneet minua, koska Jumalani havaitsi minut viattomaksi, enkä minä ole tehnyt mitään väärää myöskään sinua kohtaan, kuningas." Kuningas ilahtui kovin ja käski nostaa Danielin luolasta. Hänet nostettiin ylös, eikä hänessä ollut mitään vammaa, sillä hän oli luottanut Jumalaansa. (Dan 6:1-24) Muutama lisäajatus Danielin joutumisesta leijonien luolaan. Danielin vastustajat mielistelivät kuningasta ja kuningas lankesi viritettyyn ansaan. Hän otti itselleen jumalan aseman. Samaa tapahtuu tänäänkin: demokraattisissa yhteiskunnissa eduskunnat helposti katsovat, että ne voivat säätää minkälaisia lakeja tahansa. Ei siis mitään uutta auringon alla tässäkään asiassa. Huomaa myös se, että Daniel ei muuttanut rukouselämäänsä. Hän oli jättänyt elämänsä Jumalan käsiin ja oli valmis maksamaan hinnan uskostaan. Huomaa myös se, että Danielin usko oli tuonut siunausta Persian valtakuntaan. Hän oli paras hallitusmies koko valtakunnassa eikä kyse ollut vain järjestä vaan nimenomaan hänen uskostaan. Venäjän suuri ongelma on korruptio. En usko, että sitä voitetaan ilman merkittävää muutosta kansan moraalissa ja sen voi saada aikaan vain usko elävään, kaikkitietävään ja kaikkinäkevään Jumalaan. Kiitos- ja rukousaiheita Kiitosaihe: päänsäryn loppuminen Parempia yöunia Evankeliumijuhlat Helsingissä. Että saavutettaisiin uusia ihmisiä. Tuutarin kirkolle on suunniteltu remontteja kesällä. Että ne onnistuisivat. Viisautta jakaa aika oikein. Kesällä saa olla lomallakin.
Tämän renkaan yhdyshenkilönä toimii Pasi Hujanen. Hänelle tulee ilmoittaa osoitteenmuutokset jne. Mikäli ystäväsi/tuttavasi/naapurisi haluaa renkaan jäseneksi, ilmoitathan siitä Pasi Hujaselle, Sley, PL 184, 00181 Helsinki tai pasi.hujanen@sley.fi Lähetyskannatus Pasi Hujasen työn tukemiseksi Sleyn tilille IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 BIC:DABAFIHH henkilökohtaisella viitenumerollasi, jolloin kannatus näkyy automaattisesti myös kotiseurakuntasi lähetyskannatuksena. Henkilökohtaisen viitenumeron saat Sleystä Anna Poukalta puh. 09 251 390 tai anna.poukka@sley.fi tai kirjoittamalla viestikenttään Pasi Hujasen rengas + oma kotiseurakuntasi tai Pasi Hujasen renkaan yleisviitenumerolla 10078 89200 30001 01518 Mikäli haluat avustaa diakoniatyötä, on vuonna 2017:kin koko vuoden kestävä keräys diakonia-avun saamiseksi Inkerin kirkon seurakuntiin. Jos haluat antaa lahjasi tähän tarkoitukseen, käytä tiliä: IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 viite 10078 89200 30010 04517 Käytä viitettä, se takaa, että raha menee oikeaan kohteeseen, lisäksi se vähentää työtä ja kuluja Sleyn keskustoimistolla. Keräyslupa 2017-2021: Poliisihallituksen 31.1.2017 myöntämän keräysluvan RA/2017/100 mukaisesti Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ry voi kerätä varoja 31.1.2017-31.12.2021 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta julistus-, opetus- ja diakoniatyöhön kotimaassa sekä yhdistyksen lähetyskohteissa ulkomailla.