KIINTEISTÖPERUSTEINEN KALASTUS TENOJOESSA

KIINTEISTÖPERUSTEINEN KALASTUS TENOJOESSA Antti Riipi Opinnäytetyö Tekniikan ja liikenteen ala Maanmittaustekniikka Insinööri (AMK) 2017

Opinnäytetyön tiivistelmä Tekniikka ja liikenne Maanmittaustekniikan koulutusohjelma Tekijä Antti Riipi Vuosi 2017 Ohjaaja(t) Aune Rummukainen Työn nimi Kiinteistöperusteinen kalastus Tenojoessa Sivu- ja liitesivumäärä 31 Tenojoki erityispiirteineen on maanmittauksellisesti erityisessä asemassa sen sijainnin puolesta. Maanmittauksellisen historian valossa se näyttelee hankalaa kokonaisuutta suhteessa maanomistukseen ja siihen kuuluviin erityispiirteisiin etuuksiin. Tenojoella tilojen muodostumisen myötä on tullut epäselvyyttä kalastusoikeuksien ja maanomistuksen suhteeseen. Elinkeinon muuttuessa palvelutarjonnan puolelle oikeuksien rajaaminen on vaikeampaa vanhoilla käytännöillä. Teno on vailla tarkempaa kalastuksen tilastointia ja ohjausta. Työssä tarkastellaan kiinteistön suhdetta kalastukseen. Tenojoki sijaitsee raja-alueella ja sen vuoksi tarvitsee erityistä lainsäädäntöä. Työntarkoitus on selkeyttää kokonaisuuden hahmottamista kalastamisen ja maanmittauksen yhteyksistä. Tietoa on etsitty aikaisemmin julkaistuista tutkimuksista, kiinteistötietojärjestelmästä ja kirjallisuudesta. Avainsanat erityisperusteinen etuus, maanomistus, Tenojoki

Abstract of Thesis Technology, Communication and Transport Degree programme of Land Surveying Author Antti Riipi Year 2017 Supervisor Aune Rummukainen Subject of thesis Property based fishing in Tana River Number of pages 31 Tana River location has special characteristic features in surveying point of view. Considering surveying history it plays a difficult role in specific benefits for landowners. Development of fixed assets has negative affect at fishing rights and landownership relations. Livelihood is taking steps toward customers services. The older rights and ways do not apply on today s needs. Tana River needs more overwatching on statistics and guidance. In this thesis, we look fixed assets relations to fishing. Tana river is located at borderland and needs own legal decrees. Thesis will clarify connections that fishing and land surveying has. Information has been searched from earlier literature, real property structure and research publications. Key words landownership, River Tana, specific benefits, surveying

SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 7 2 TENOJOKI... 8 2.1 Esittely... 8 2.2 Kalastus... 10 2.3 Kalastuksen rakenne... 10 3 TENOJOEN KALASTUKSEN SÄÄTELY... 13 3.1 Maakohtaista hallinnointia... 13 3.2 Kalastusoikeudet... 14 3.3 Kiinteistönmuodostaminen ja erityisetuuksien jakautuminen... 15 3.4 Kalastuksen säätely... 18 3.5 Sivujoet osana kalastusta ja kiinteistöperusteisia oikeuksia... 19 4 ERITYISOIKEUDET... 20 4.1 Erityinen etuus... 20 4.2 Erityisetuudet kiinteistörekisterissä... 22 4.3 Erityisoikeuksien kaventaminen ja korvaaminen... 25 5 POHDINTA... 27 LÄHTEET... 30

5 KUVIOLUETTELO Kuvio 1. Saamen silta/utsjoki 8 Kuvio 2. Tenojoen valuma-alue(maanmittauslaitos 2006c). 9 Kuvio 3. Kalastusoikeudelliset tilat 2011 11 Kuvio 4. Vetsikon keskimääräinen lohisaalis pyyntimenetelmin 1974-2013. 12 Kuvio 5. Kalastusoikeudelliset tilat 2011. 13 Kuvio 6. Kalastusoikeudet tilatyypeittäin Tenojoessa 2011. 17 Kuvio 7. Erityisetuudet Tenojoessa.. 21 Kuvio 8. Tenojoen vesiomistus. 22 Kuvio 9. Haku 890-893-12-1. 23 Kuvio 10. Haku 000-2008-K17580. 23 Kuvio 11. Haku 890-402-876-70. 24 Kuvio 12. Bildamon kevätkulkutus kartalla... 25

6 KÄSITELUETTELO Kulkutus Ensimmäinen pyyntimuoto, jota harjoitetaan kevättulvan ollessa korkealla, on kulkutus eli ajoverkolla (kolkkaverkolla) pyynti (kolgadit). Kulkutuksessa verkko vedetään veneen avulla joen poikkisuuntaan ja lasketaan ajelehtimaan virran mukana. Verkon uloimpaan päähän kiinnitetään ristilauta (čoska), joka pitää verkon suorana. Toisessa päässä kalastaja lipuu veneessään virran vietävänä. Kun lohi tarttuu verkkoon, otetaan se ylös välittömästi ja verkko poljetaan takaisin virtaan. (Nahkiaisoja 2016, 212-213) Lohkokunta Tenojoella merkitsee vesioikeudellisenkylän jälkeistä kalastusosuuskuntaa. (Tieteen termipankki 2017a) Smoltti Lohen tai taimenen joesta mereen vaeltava poikanen eli smoltti. Vaelluspoikaseksi muuttuvassa kalassa tapahtuu fysiologisia muutoksia, joiden avulla esimerkiksi lohi sopeutuu meriolosuhteisiin elettyään siihen asti makeassa vedessä. (LUKE 2017) Talo Alkuperäinen maakirjatalo, joka on verotusta varten merkitty maakirjaan. Perustana nykyiselle kiinteistölle ja kiinteistörekisterille (Tieteen termipankki 2017b)

7 1 JOHDANTO Tenojoki on tarujenhohtoinen lohijoki ja monien eripuraisuuksien lähde. Alueen kulttuuririkkaudet ja ihmiset ovat muutoksen aiheuttamassa hullunmyllyssä. Aluetta asuttaneiden saamelaisten on pitänyt muuntautua lyhyessä ajassa nykyaikaiseen säätely-yhteiskuntaan. Pohjoisessa ihminen on elänyt harmoniassa luonnonvoimien kanssa ja luonut elämän pelisäännöt niitä mukaillen. Teno on mahdollistanut monelle alkuperäisasukkaalle mahdollisuuden omavaraisuuteen aikojen alusta. Tenojoki muodostaa Suomen ja Norjan välisellä alueella kansainvälisesti tärkeän yhteisen raja-osuuden. Koko Tenojoen valuma-alueesta noin 31 prosenttia sijaitsee Suomen puolella. Tärkeän lohikannan vuoksi yhteistyö on välttämätöntä valtioiden välillä. Suomessa kalastamisen mahdollistaa kiinteistökohtaiset erityisperusteiset kalastusoikeudet. Tenon luonnonmukainen tila voi kuitenkin järkkyä ihmisen toimesta. Opinnäytetyössäni selvitän kalastuksen suhdetta maanomistamiseen. Maanomistaminen on liitetty perinteisiin kulttuurillisesti arvokkaisiin lohenkalastusmenetelmiin. Kulttuuri pinnistelee muuttuvien käytäntöjen keskellä. Tarkoituksena on kerätä oleellista perustietoa ja luoda siitä ymmärrettävä kokonaisuus. Asiaan tutustuminen onnistuu Tenojoen lyhyellä oppimäärällä kalastuksen suhteesta maanomistukseen. Kalastuksen voi ymmärtää rajaamattomaksi oikeudeksi ja pyyntimuodolla ei ole väliä. Esiin nousee kalastuksen kehitys ja harrastuksen suosion lisääntyminen maan pohjoisosissa. Paikallinen toimeentulo kietoutuu koko ajan vahvemmin lisääntyvään matkailuun ja sen luomaan elinkeinoon. Ajankohta on tärkeä Tenojoen ja siellä asuvan väestön kannalta kuin myös ulkopaikkakuntalaisten maanomistajien osalta. Miten toimitaan, jotta elinkeinot ja kulttuuriarvot säilytettäisiin. Voimaan tulleen uuden Tenojoen kalastussäännön asettamat rajat ovat elintärkeät joelle ja sen kestävälle käytölle. Aihe kulkee valtamedian virrassa ja herättää keskustelua valtakunnan laajuisesti.

8 2 TENOJOKI 2.1 Esittely Tenojoki (Kuvio 1.) kulkee rajajokena 250(288) kilometriä Suomen ja Norjan välillä. Tenon vesistöalueesta 31 prosenttia sijaitsee Suomen puolella. Joki virtaa subarktisella alueella, jonka neljä lämpimintä kuukautta ovat keskilämmöltään 10 C tai kylmempiä. Myös kylmimmän kuukauden keskilämpötila on alle 0 C. Utsjoen pohjoisosissa vuoden keskilämpötila on -0.5 C. (MMM/ELY/LUKE 2015) Kuvio 1. Saamen silta Utsjoella (Kuva: Arto Halttunen) Tenojoki on elintärkeä lohivesistö Atlantin lohen säilyttämiselle. Tenojoen vesistö kattaa noin 920 kilometriä lohelle tärkeätä vaellus- ja kutualuetta. Tähän on laskettu hydrologisesti merkittävät vesialueet. Suomessa Tenojoki virtaa enimmäkseen Utsjoen kunnassa ja osittain Inarin kunnassa. Tenojoen erityispiirteenä on sen runsas veden määrän vaihtelu (Kuvio 2.). Valuma-alueella ei ole suuria allasalueita joihin talven jälkeiset sulamisvedet voisivat varastoitua. Joen virtaama saattaa vaihdella huomattavasti sen valuma-alueen vesimäärän mukaan. Virtaamaa on mitattu kuivimpina aikoina 25 m 3 /s ja korkeimpien virtaamien aikana 2155

9 m 3 /s. Pitkän rajajoen ja sen ympäristöllisen, taloudellisen ja kulttuurisen merkityksen vuoksi siitä on muodostunut tärkein rajavesi Norjan ja Suomen välille. Paikallinen väestö on toiminut yhteistyössä niin poronhoidossa, vuonokalastuksessa kuin lohestamisessakin valtakunnan rajasta riippumatta. Suomalais-norjalainen rajavesistökomissio on toiminut vuodesta 1980 alkaen ja suomalaiset ja norjalaiset ovat sopineet yhteisesti Tenojoen hoidosta. Ensimmäinen yhteinen monikäyttösuunnitelma esiteltiin vuonna 1990, joka sisälsi suosituksia vesistön kunnon takaamiseksi. (Lapin ympäristökeskus 2006, 8-10) Kuvio 2. Tenojoen vesistön valuma-alue (Lapin ympäristökeskus 2006, 8)

10 2.2 Kalastus Tenojoki antaa 15 20 prosenttia Euroopassa pyydetyistä lohista. Teno jokilaaksossa on merkittävää luontaiselinkeinoa, joka keskittyy poronhoitoon ja kalastukseen. Aina 1950-luvulle asti myytiin lohta eteenpäin muille kuluttajille. Varsinaisesti lohenmyynnillä ei elättänyt perhettään ja siitä muodostui kotitalouksille merkittävä ravinnonlähde. Lohen kassikasvatus romahdutti lohen myyntihinnan ja vaikeutti sen kaupallista myyntiä. Tiestöjen parantuminen 1950-luvulla lisäsi virkistyskalastusta huomattavasti. Flood, Fell and Forest -kirjassa vuodelta 1905 kerrotaan ensimmäisten englantilaisten kalastusmatkaajien ostaneen opaspalveluita Tenojoella. Nämä olivat ensimmäisiä merkkejä uudesta elinkeinomahdollisuudesta. Kalastusmatkailu lisääntyi ja palveluelinkeino alkoi voimistua Tenojoen alueella. Kalaa alettiin pyydystää luvanvaraisella kalastuksella. Ohessa syntyi opastoimintaa parhaiden kalastuspaikkojen hyödyntämiseksi. Perinteiset pyyntimenetelmät kuuluvat kalastusoikeuden omistaville. (MML/ELY/LUKE 2015) Pyyntimenetelmiä ovat verkko, nuotta, pato, kulkuttaminen sekä vapa- ja viehekalastus. Kiellettyjä pyyntimenetelmiä ovat patonuotta ja tuulastaminen. Pyyntimenetelmistä ainoastaan vapa- ja viehekalastus ovat sallittuja ulkopaikkakuntalaiselle turistille. Perinteisten pyyntimenetelmien luvanvaraisuus on sidoksissa kiinteistöihin ja niiden yhteisiin erityisiin etuuksiin tai yksityisiin erityisiin etuuksiin. Vaikka kalastusta pyritään rajoittamaan, pyydystetään lohista silti 55 60 prosenttia syönnösvaelluksenaikana rannikoilla ja vuonoissa. Kalastusmaksuista kertyneillä varoilla rahoitetaan kalastusalueiden toimintaa. Osa näistä tuloista palautetaan vesialueen omistajille. (Utsjoki 2007, 145),(Lapin ympäristökeskus 2006, 37) 2.3 Kalastuksen rakenne Tilastojen luominen valitsevasta kalastuksesta on poikkeuksetta tärkeää informaatiota. Tärkein seikka on pyyntivälineiden tehokkuus ja niiden suhteellinen käyttöaste: patopyynti 16 %, verkkokalastus 3 %, kulkutus 3 %, paikkakuntalaisten vapakalastus 10 % ja turistin vapakalastus 68 % (Kuvio 3.). Perinteisten pyyntimenetelmien saalismäärät ovat pysyneet kohtuullisesti kalakantaa verottavana

11 pyyntimenetelmänä, eikä varsinaiset rajoitukset ole heikentäneet saalismäärää merkittävästi. Saalismäärät ovat vaihdelleet pyytäjien määrää ja lohikantaa mukaillen. Hieman monimutkaisemmaksi asian tekee elinkeinorakenteen muuttuminen palveluluonteiseksi. Onko kalastuksen kaupallistaminen matkailuntarkoitukseen muuttanut myös pyyntimenetelmän painoarvoa. Vapakalastus vakiinnuttaa asemaansa kulttuuria ylläpitävänä elinkeinona Tenojoella. (Länsman 2014, 2) 1974-2013 VETSIKON KESKIMÄÄRÄINEN LOHISAALIS PYYNTIMENETELMIN Patopyynti 16 % Verkkokalastus 3 % Kulkutus 3 % Turisti vapa 68 % PK Vapa 10 % Kuvio 3. Vetsikon keskimääräinen lohisallis pyyntimenetelmin 1974-2013 (mukaillen Länsman 2014, 2) Pyyntimenetelmien tehokuutta tarkastellessa tulee huomioida perinteisten menetelmien keskittyminen pääuomaan ja sivujokiin. Lohen elämänkierrossa lohta pyydetään myös norjanpuolella vuonossa ja merellä. Onko merellä tapahtuva kalastus suurempi riski kuin itse jokikalastus. (Kuvio 4) Lohi on noin neljä vuotta jokialueella poikasvaiheessa, milloin sitä ei saisi sekoittaa tammukkoihin. Smoltti vaiheessa kala muuttaa merelle syönnösalueille koettuaan muutoksen merielämää varten. Smoltti muuttuu makeanveden kalasta suolaiseen veteen sopeutuneeksi. Kasvettuaan noin yhdestä viiteen vuotta merellä lohet palaavat kutemaan

12 LOHENKOKONAIS SAALISMÄÄRÄN JAKAUTUMINEN 2012 Mereltä 14 % Tenojoesta 86 % Kuvio 4. Project 2014, 62) Lohenkokonais saalismäärän jakautuminen 2012 (Kolartic salmon jokeen. Isojen naaraslohien palaaminen jokeen on vähentynyt ja herättänyt huomiota kalakannan muuttuneessa rakenteessa. (Länsman 2014, 5), (Kolartic salmon Project 2014, 62)

13 3 TENOJOEN KALASTUKSEN SÄÄTELY 3.1 Maakohtaista hallinnointia Tenon vesistöstä Norjan maa-alueet omistaa valtio ja Suomen puolella vesialueesta lähes 70 prosenttia on yksityisessä omistuksessa. Näin ollen valtionmaata on vähän Suomen puolella ja kalastusoikeuden perustuessa maaomistukseen vaikeutuu asioiden käsittely. Norjan valtion säätely on helpommin ymmärrettävissä ja selkokielistä. Jos paikallinen tuottaa kuitua tai heinää 2000 kilogrammaa vuodessa ja asuu alle kahden kilometrin säteellä joen rannasta, hänellä on oikeus laajan kalastusoikeutteen. Laajaan kalastusoikeuteen kuuluu kaikki sallitut pyyntimuodot Tenojoessa. Kun asuu Tanan tai Karasjoen kunnassa voi saada edullisen ranta/venekalastusluvan kalastuskortilla. Edellä mainituille edunsaajille on myös omat hinnastot kalastusmaksuista. Matkailijoille on oma hinnasto. Norjan valtio näin ollen ohjailee kalastuspainetta alueella. (Lov om fiskeretten i Tanavassdraget 2014, 1) Suomen puolella Tenojoen kalastaminen on mahdollista henkilöille, joiden taholta voidaan todistaa kiinteistöön sidottuja erityisperusteisia etuuksia tai yhteisiä etuuksia. Tilat jakautuvat (Kuvio 5) osakaskuntiin Nuorgam (217), Vetsikko (113), KALASTUSOIKEUDELLISET TILAT 2011 Outakoski 735 Inarin puolella 164 Utsjoen kk 584 Vetsikko 113 Nuorgam 217 Kuvio 5. Kalastusoikeudelliset tilat 2011 (Länsman 2012, 11)

14 Utsjoen kk (584) ja Outakoski (735). Tenojoen varrella sijaitsee 1070 tilaa. Utsjoki varressa (342) Pulmankijärvellä (50) Inarin kunnan puolella kuusi pientä osakaskuntaa Alatalo, Iivana, Pikkujärvi, Siltajoensuu, Teno ja Vuomajoki (yht. 164). (Länsman 2012, 11) 3.2 Kalastusoikeudet Kalastusoikeus kuuluu vanhaan eräkulttuuriin, josta on määrätty vuonna 1865 kalastussäännössä 1-2 :ssä. (Kitti 2017) Ensimmäisen pykälän mukaan kalastusoikeus kuuluu rannanomistajalle ja toisessa pykälässä verollepanon kautta. Kalastusoikeuksien tasapuolinen jakaminen on ollut ongelmallista. Utsjoen ensimmäinen kalastuspaikkakatselmus käytiin vuonna 1841. Utsjoella pidettiin 1831 1895 21 kalastuspaikkakatselmusta ja uudistilakatselmuksia 89. Kalastuspaikkakatselmuksella vakiinnutettiin kalastusoikeuksia muuttuvassa järjestelmässä. Paikallinen väestö reagoi näin muuttuvaan hallinnointiympäristöön. Uudistilojen syntyminen mahdollisti kalastusoikeuden myös henkilöille, jotka eivät olleet perineet kalastusoikeuksia esimerkiksi sukulaissuhteiden kautta. Jo varhaisessa vaiheessa nautintaoikeus oli jokseenkin rinnastettavissa lapinveron maksuun. Maksaessaan lapinveroa oli oikeutettu nautintaoikeuksiin omalla tilallaan. Uudistilalliset maksoivat samaa veroa kuin kalastuslappalaiset ja suurimmaksi osaksi ja olivat samansukuisia. Poikkeuksena uudistilallinen sai verovapautuksen jopa 20 vuodeksi. Tämän ajan kuluessa tilasta tulisi veromaksukelpoinen ja elinvoimainen. Kalastustilallinen maksoi veroa ensimmäisestä päivästä asti. Kalastustiloista luopuminen oli sidoksissa viranomaisten haluun selkeyttää oikeuksia ja velvollisuuksia. (Nahkioisoja 2006, 62-83) Tarkempaan tietoon kalastusoikeuksista vaadittiin vesipiirirajankäyntejä. Vesipiirirajankäynnissä määritellään kalastusoikeudenomistajat ja mahdolliset oikeudet vesistöön ja sen käyttöön. Pohjois-Suomen asema on poikkeuksellinen erityisperusteisissa etuuksissa. Erityisperusteisia etuuksia esiintyy Pohjois-Suomessa poikkeuksellisissa määrissä. Enontekiön, Utsjoen ja Inarin kunnan alueella asuu alkuperäiskansaan kuuluvaa väestöä ja heidän edukseen toimii ihmisoikeus- ja

15 vähemmistöoikeus. Erityisperusteiset etuudet ovat sidoksissa alkuperäiskansalle myönnettyihin kalastusoikeuksiin ja tiettyihin kalastusmenetelmiin. Saamelaisten kotitarvekalastus kuuluu perusoikeuksiin ja sitä ei voinut liittää maanomistajuuteen. Enontekiön, Utsjoen ja Inarin kunnan alue näin ollen on alkuperäiskansalle velotuksetonta kalastus aluetta, lukuun ottamatta lohen ja taimenen nousualueita. Henkilöllä, jonka kotikuntalain (201/1994) 2 :ssä tarkoitettu kotikunta on Enontekiö, Inari tai Utsjoki, on oikeus saada Metsähallitukselta korvauksetta lupa kalastukseen edellä mainituissa kunnissa sijaitsevilla valtiolle kuuluvilla vesialueilla (Kalastuslaki 10.4.2015, luku2 10) Kolttalaki takaa koltansaamelaisille ilmaisen kalastusoikeuden koltta-alueelle. ILO 169 -sopimuksen ratifiointi toisi varmasti osittain lisää potkua alkuperäisväestön oikeuksiin. ILO sopimuksessa pyritään takaamaan alkuperäiskansan kulttuurin säilyminen ja yhdenvertainen asema muuhun kansaan nähden. Tenolla on erityinen asema rajajokena, minkä vuoksi useammallakin lailla on siihen vaikutuksensa. Rajajoki, mihin sijoittuu paljon erityisperusteisia etuuksia, haastaa suomalaista oikeusjärjestelmää monimutkaisuudellaan. (Auvinen 2016, A4) Eri kalastusosakaskuntien vaikutus kalastusoikeuksissa on merkittävä ja niiden valitsemat säätelytavat. Osakaskunnat voivat itsenäisesti päättää alueellaan tapahtuvan kalastuksen rajoittamisesta ja kiinteistön osakkuusluvun painoarvosta, noudattaen kuitenkin Tenojoella valitsevaa lainsäädäntöä. Käytettävissä olevien kalastustapojen hyödyntäminen ja kalasaaliin tilastoiminen korostuvat tässä yhteydessä. Myös osakaskuntien yhteistyön merkittävyyttä ei voida vähätellä kalastusoikeuksien asettelussa. 3.3 Kiinteistönmuodostaminen ja erityisetuuksien jakautuminen Kiinteistötietoihin perustuvat lohenverkkokalastusoikeudet ovat lisääntyneet mahdollisesti moninkertaisiksi tilojen pirstoutumisten vuoksi. Usein kalastusoikeus siirtyi myös uudelle tilalle. Kiinteistöjen muodostuminen ajansaatossa on muuttanut omistajuussuhdetta paikallisten ja ulkopaikkakuntalaisten välillä. Tämä tapahtumaketju on olennaisesti vaikuttanut kalastusoikeuksien epäselvään

16 tulkintaan. Tenojoen vesistöalueelle perustettujen tilojen määrä jakautuu useammalle nimikkeelle, uudistila, metsätorppa, asutustila ja porotila. Näistä nimikkeistä muodostui alueelle 131 taloa eli kantataloa. Tiloja on perustettu aina 1838 luvulta. Petsamon siirtolaisille ja rintamamiehille perustettiin tiloja 1940-luvulla, jotka yhtä lukuun ottamatta saivat kalastusoikeudet. Myöhemmin 1970-luvulta mukaan tulleet porotilat saivat lunastaa vesialueita valtiolta. Porotilan perustajilla oli mahdollisesti jo maaomistusta, johon sisältyi kalastusoikeuksia. (Länsman 2012, 9) Ennen kantatilalla oli selkeästi määrätyt kalastusosuusyksiköt ja siihen sovellettavat pyyntimenetelmät ja -ajankohdat. Vapakalastuslupaa ei ole mainittu 1800- luvulla muodostuneiden kantatilojen asiakirjoissa. Verkkokalastus on tosin mainittu selkeästi. Näin ollen vavalla tapahtuvaan kalastukseen tulisi lunastaa vapakalastuslupa, jotta saisi pyytää myös Norjan puolella uistelemalla. Vuonna 1983 Tenojoelta perintöä saaneet ulkopaikkakuntalaiset saivat oikeuden edullisessa luvassa vain verkkojen käyttöön ei vapakalastuslupaan. Heille jäi näin vain oikeus perinteisiin pyyntimenetelmiin. (Länsman 2012, 22) Paikallinen tapa kalastaa ei rajoittunut kiinteistöjen mukaan. Joki oli yhteistä aluetta ja siellä elettiin sovinnossa. Jos pato ja verkotus oikeuksia oli, ne sijoitettiin määrätyille alueille. Lisääntyneen virkistyskalastuksen ja kehittyneiden pyyntivälineiden vuoksi painoarvot ovat muuttuneet. Virkistyskalastuksella saatu lohisaalis ohittaa perinteisten pyyntimenetelmien saalismäärän. Lisäksi ulkopaikkakuntalaiset ovat saaneet osuuksia kalastusoikeuksiin ostamalla kiinteistöjä. Koko vesistön alueella kirjattujen kantatalojen määrä oli isojaon ja maanhankintalain mukaan 131. Utsjoen kunnan alueella on nykyisin tiloja kaikissa kalastusoikeudellisissa muodoissa 1649 kantatilat mukaan lukien. Inarin kunnan alueella on tiloja 164. Tilojen tiedot ovat maanmittauslaitoksen kiinteistörekisteristä vuodelta 2011. Nykyisessä tilanteessa arvioidaan tilojen pirstoutumista ja niiden hallinnasta syntyvää kalastusoikeuden jakautumista. Käytännössä tilojen hallintasuhteet jakaantuvat seuraavasti: paikkakuntalaisten tilat, ulkopaikkakuntalaisten perillisten tilat, ulkopaikkakuntalaisten muiden osakkaiden tilat, jakamattomat usean omistajan tilat, yhtiöiden tai yhdistysten tilat, valtion ym. tilat ja osakastilat Inarissa. (Kuvio 6) (Länsman 2014, 9)

17 KALASTUSOIKEUDET TILATYYPEITTÄIN TENOJOESSA V A N H A T K A N T A T A L O T O S A K A S T I L A T Y H T. I N A R I N K U N N A S S A V A L T I O N Y M. T I L A T 131 160 17 Y H T I Ö I D E N / Y H D I T Y S T E N T I L A T 77 J A K A M A T T O M A T / U S E A N O M I S T A J A N T I L A T 206 U L K O P A I K K. M U I D E N O S A K K A I D E N T I L A T 480 U L K O P A I K K A K U N T A L A I S T E N P E R I L L I S T E N T I L A T 287 P A I K K A K U N T A L A I S T E N T I L A T 582 Kuvio 6. Kalastusoikeudet tilatyypeittäin Tenojoessa 2011 (Länsman 2014, mukailen 9) 0 100 200 300 400 500 600 700 Kantatiloilta eteenpäin jakautuneet kalastusoikeudet ovat siirtyneet halkomistoimituksissa tai lohkomistoimituksissa. Halkomistoimituksissa muodostuneet kalastusoikeudet ovat useimmiten osuuksia yhteisiin etuuksiin. (Partanen 2012, 20) Kun kantatila pirstoutuu etuudet jatkavat kiinteistömuodostumislain mukaisesti uuteen nykyisin käytettyyn kiinteistöön. Jos toimituksessa ei erityisesti ole vaadittu etuuden poistamista. Etuus on voinut muuttua vähämerkitykselliseksi tai kohtuuttoman suureksi taakaksi, minkä vuoksi voidaan etuus poistaa. (Kiinteistönmuodostamislaki 554/1995 luku 13: 148 149 ) Tenojoen kohdalla tilannetta voisi miettiä, kun kalastusoikeus jakaantuu liian paljon. Voiko osakkuusluku esimerkiksi olla niin pieni, ettei se oikeuta pieneenkään lohisaaliiseen perinteisillä pyyntimenetelmillä. Osakkuusluku olisi mahdollisesti sidottava kalakannan elinvoimaisuuteen luotettavalla tilastoinnilla.

18 3.4 Kalastuksen säätely Tenojoen kalastuspiiri on Suomen ja Norjan yhteinen jokialueosuus, minkä käyttöä säädellään yhteisellä sopimuksella vuodelta 1989. Sopimus astui voimaan vuonna 1990. Sopimuksessa annetaan yhteiset säännöt joen kalakannan pyydystämisestä ja siellä toimimisesta. (Asetus 94/1989) Sopimuksen mukaan silloinen Lapin TE-keskus ja Norjan Fylkesmannen i Finnmark saavat säätää ulkopaikkakuntalaisten kalastuksesta, mikäli kalakannan tila sitä vaatii. Kokous pidetään yleensä tammikuun aikana ja huhtikuun alkuun mennessä ne ovat valmiita. Kokouksessa päätetään esimerkiksi ulkokuntalaisten kalastusajoista, rauhoitusalueista ja kalastuslupamaksuista. (Lapin ympäristökeskus 2006, 37) Tenojoki varressa erityisetuudet ja kalastuksen tulkinta näyttäytyvät monimutkaisena yhtälönä. Kun tulkitaan lainsäädännöllisesti kiinteistöperusteista kalastusta, sen monenkirjava historia antaa liikaa omavaltaista tulkintavaraa. Lakia uusittaessa sen tulisi selkeyttää käytäntöä ja ohjeistaa siihen liittyvää toimintaa. Tenojoella useamman lain huomioiminen tekee asiasta hyvin monimutkaista. Historiassa sääntely ei ole onnistunut kuin ajoittain johtuen huonosta tiedonkulusta tai lain tulkinnasta. Nykyisillä menetelmillä ja informaatioteknologialla olisi huomattavasti helpompaa hallita laajaakin lakikokonaisuutta, kuitenkaan rikkomatta alkuperäisväestön kulttuuriperusteista kalastusoikeutta. Tenojoen vesistön kalastussääntö huolehtii siitä, että joella noudatetaan yhteisesti sovittua käytäntöä Norjan kanssa. Hallituksen esitys 239/2016 on viitoittamassa seuraavaa kalastussopimuskautta. Peruslakivaliokunnan arviossa 5/2017 vp on otettu selkeästi kantaa saamelaisten asemaan ja sen säilyttämiseen. Tällä pyritään säilyttämään perinteisten elintapojen, kuten erityisperusteisten kalastusmuotojen käyttö tulevaisuudessa. (HE 239/2016) (PeVL 5/2017)

19 3.5 Sivujoet osana kalastusta ja kiinteistöperusteisia oikeuksia Tenojoen sivuvesistöjen kalastuspainetta säädellään osakaskuntien muodostamilla säännöillä. Sivuvesistöillä ei kuitenkaan voida ohittaa Tenojoen varsinaista kalastussääntöä. Tilastojen mukaan kalastuspaine on kasvanut tärkeillä sivujoilla, missä lohi kutee ja pystyy säilyttämään geneettistä monipuolisuuttaan. Kalastusmääriä lisäävä toiminta on ollut mahdollista, koska osakaskunnan jäsen omalla osuudellaan on voinut luovuttaa tai myydä kalastusoikeutta sivujokiin. Ongelmaksi muodostuu kalastusoikeuden hyödyntäminen kaupalliseen tarkoitukseen. Arviolta 40 prosenttia luvista hankitaan pyydysyksikköluvun mukaisesti luovutettavaksi tai myytäväksi. Osakkaiden hankkimien vapalupien määrä on jopa kolminkertaistunut vuosikymmenessä. Esillä on myös ollut metsähallituksen lupien lisämyyntiä. Tilanteita, jossa yhden kiinteistön pyydysyksikköluku ei ole riittänyt vapalupaan, on tehty kalastusoikeuden luovutuksia toisille osakkaille vapalupien lisäämiseksi. Valvonnan puute johtaa myös siihen, että osakkailla on ollut mahdollisuus kalastaa pyydysyksikön mukaisesti Tenojoessa verkoilla ja samalla pyydyslukuyksiköllä vavalla sivujoessa. (Länsman & Niemelä 2010, 13 16-17) Ulkopuolisille kalastajille myydään kalastusoikeutta osakaskunnan (lohkokunta) sääntöjen mukaisesti. Tenojoella kalastusoikeuksien ja niiden kuvaaminen on haasteellista monimutkaisen rekisterijärjestelmän johdosta.

20 4 ERITYISOIKEUDET 4.1 Erityinen etuus Erityinen etuus näkyy maanmittauksen kiinteistöpuolella harvinaisempana reunailmiönä. Etuuksia on voinut muodostua kiinteistöihin ennen vuotta 1895. Tämän jälkeen kiinteistöihin ei ole voinut muodostua tällä nimikkeellä etuuksia. Kuitenkin kiinteistöä halkomalla ja lohkottaessa on tämä oikeus kerrostunut useampaan määräalaan. Olemassa olevat etuudet ovat edelleen lainsäädännön mukaiset ja voimassa. Erityisen etuuden tunnusomaiset piirteet ovat selkeä käyttötarkoitus, sijoitettavuus ja kyseessä olevan etuuden laajuus. Poikkeuksiakin on todennäköisesti löydettävissä. Ja niitä pitää arvioida tapauskohtaisesti. Erityiset etuudet ovat useimmiten esillä kalastus ja vesioikeudellisissa käsittelyissä. Erityispiirteitä erityisillä etuuksilla on niiden kuuluminen yhdelle tai useammalle kiinteistölle. Yksityisellä kiinteistöllä on oikeus rasitetun kiinteistön käyttämiseen sille annetuilla erityisetuuksilla. Yhteinen erityinen etuus muodostuu useamman kiinteistön muodostamasta osakaskunnasta. Yhteinen etuus sijaitsee lohkokunnan (vesioikeudellinen kylä) alueella. Erityisperusteinen kalastusoikeus on nykyisen lainsäädännön näkökulmasta erityisperusteinen oikeus. Erityinen kalastusoikeus antaa mahdollisuuden kalastaa toisen omistajan vesialueella tiettyinä aikoina tietyillä tavoilla. Tenojoella nämä voi olla lohipatopaikka, kulkutuspaikka tai vastaava perinteinen kalastusmuoto. Erityisperusteista kalastusoikeutta voidaan rajata eri kalalajeihin, pyyntimenetelmiin ja paikkoihin. Erityisen oikeuden voi joissakin tapauksissa rajoittaa omistajan käyttövaltaa. Ylimuistoinen nautinta voi olla voimassa toisessa kylässä omien kalastusalueiden ulkopuolella. Varhaisista ajoista asti on tietyissä perinteissä sovittu erilaisista vesi ja maankäyttö oikeuksista ilman kirjaamista. Ylimuistoisen nautinnan osoittamiseen tarvitaan kuitenkin selkeät ja tarkat rajat. Jos maamerkkejä ei ole ja osoittaminen perustuu uskottavien miesten kiistattomaan muisteluun, niiden luotettavuus myös tarkistetaan. (Rummukainen & Salila 2011 37; Maakaari 31.12.1734/1 15:1.)

21 Tenojokivarressa etuudet näkyvät pato-, kulkutus-, nuotta- ja verkkopaikkoina. Kalastus yleisesti erityisetuutena tarkoittaa kiinteistörekisterissä sitä ettei, kalastusoikeutta tai etuutta ole alkujaan tarkemmin määritelty. Ilmiö nousee esiin, kun kantatilat ovat pirstoutuneet ja pöytäkirjoissa ei ole tarkkaa merkintää mikä etuus jatkuu uudessa kiinteistössä. Etuuksien sijoittuminen keskeisille kalastuspaikoille on tavanomaista saalisvarmuuden kannalta. Erilaiset kalastusmenetelmät vaativat tietynlaiset ominaisuudet joessa, jotta pyyntimenetelmää voidaan hyödyntää. Näin ollen etuudet ovat levinneet jokivarteen niille suotuisiin kohtiin ajan saatossa. Liitteessä (kuvio 7) esitetään erityiset etuudet Tenojoen alkukilometreiltä Nuorgamin ja Vetsikon välimaastosta. Kartta kattaa noin 21 kilometriä Tenojokivartta. Kuvio 7. Erityisetuudet-Tenojoessa (Maanmittauslaitos 2017) Kantatilojen pirstoutumisen vuoksi on etuuksiin oikeutettujen tilojen määrä lisääntynyt huomattavasti. Kartassa esitetään, kuinka monta kalastusoikeudellista kiinteistöä on kyseisen etuuden kohdalla. Sama osakas voi olla mukana useammassa erityisetuusosakkuusluvussa, joten kerrostumia voi esiintyä. Näin ollen osakkaalla on vain oikeus useampaan erityiseen etuuteen alueella. Liitteessä (kuvio 8) kuvataan vesialueen omistussuhteita samasta jokiosuudesta. Näin on helpompi erottaa, miten erityinen etuus sijoittuu vesioikeuden omistajien keskuuteen.

22 Erityisiin etuuksiin ei kuulu vavalla kalastaminen eikä vetouistelu. Korkeimman oikeuden tapauksessa (KKO:2003:130) yhteydessä todettiin edellä mainittujen kalastustapojen kuulumattomuus kiinteistöön kuuluvaksi oikeudeksi lain välirajasta vedessä 4 :n 2 momentin mukaisesti. (HE 239/2016) Kuvio 8. Tenojoen-vesiomistus (Maanmittauslaitos 2017) 4.2 Erityisetuudet kiinteistörekisterissä Isojakoa edeltäviltä ajoilta muodostuneet vesioikeudelliset kylät ovat lähtökohtana muodostuneille kalastusalueille. Ennen isojakoa ollutta asutuskylää, kylään verrattavaa taloryhmää, yksinäistä taloa tai jakamattoman vesialueen omistusta kutsuttiin vesioikeudelliseksi kyläksi. (HE 70/1993) Utsjoella, jossa isojako suoritettiin taloittain, oli vesirajankäyntiä toimitettaessa määrättävä, mitkä talot kuuluivat samaan lohkokuntaan (vesioikeudelliseen kylään; 18.2 ). (Sillanpää 2006, 58) Näillä vesioikeudellisilla kylillä oli yhteisiä vesialueita, joista myöhemmin muodostui lohkokuntia. Kalastusoikeutta jaetaan osakkaille osuuslukujen mukaisesti. Kalastusoikeudet ovat merkittynä kiinteistötietojärjestelmään käsitteiden (Rasitteet, käyttöoikeudet ja käyttörajoitukset) alaisiksi. Erityinen etuus löytyy luetteloituna tilan kiinteistörekisteriotteesta. Rekisteristä saadun erityisen etuuden käyttöoikeustunnuksen avulla voi löytää olemassa olevan osakaslistan maanmittauslaitoksen kiinteistötietojärjestelmästä.

23 Esimerkissä Bildamon kevätkulkutus etuus ja siihen kuuluvien tilojen osakkaat ja osakkuusluku. Bildamon kulkutuspaikka sijaitsee rekisteriyksikkölajissa valtion metsämaa. Valtion metsämaan alueella voi olla erityisperusteisia etuuksia, koska valtio on osakkaana yhteisvedessä. Käyttöoikeus valtion metsämaalla sijaitsevaan kulkutuspaikkaan on tiloilla, joiden kiinteistörekisteristä löytyy käyttöoikeus Bildamon kevätkulkutus etuuteen. Ensimmäinen haku (Kuvio 9) kiinteistötunnuksella 890-893-12-1 (USTJOKI,NUORGAM) kohdassa rasitteet, käyttöoikeudet ja käyttörajoitukset löytyy 70) erityinen etuus, kalastusoikeus (000-2008-K17580) Kuvio 9. Haku 890-893-12-1 (Maanmittauslaitos 2017) Toinen haku (Kuvio 10) käyttöoikeusyksikkötunnuksella 000-2008-K17580. Tämän haun tuloksena löydämme kiinteistötunnuksen, joka on oikeutettu kyseiseen erityiseen etuuteen. Kuvio 10. Haku 000-2008-K17580 (Maanmittauslaitos 2017)

24 Kolmas haku kiinteistötunnuksella 890-402-876-70. Rekisterilajin Yhteinen erityinen etuus löytyy osakkaat ja heidän osuudet. Kuvio 11. Haku 890-402-876-70 (Maanmittaulaitos 2017)

25 Maanmittauslaitos tarjoaa maksullisen palvelun, minkä kautta voidaan erityinen etuus tai yhteinen etuus tulostaa karttapohjalle. (Kuvio 12) Järjestelmästä löytyy ne etuudet, jotka on tarkistettu ja käsitelty asianmukaisesti. Kuvio 12. Bildamon kevätkulkutus kartalla (Maanmittauslaitos 2017) 4.3 Erityisoikeuksien kaventaminen ja korvaaminen Aina 1800-luvun alkupuolelta Utsjokea asuttaneet kalastussaamelaiset ja uudistilalliset ovat harjoittaneet lohenpyyntiä kotitarvekalastuksena. Tämän voi osaltaan luokitella elinkeinoon liittyvään toimintaan ja sen mukaan elintärkeäksi elinkeinoksi poronhoidon ja karjankasvatuksen ohessa. Tenojoella on voimassa vuonna 1991 annettu lainsäädäntö Tenojoen kalakorvauslaki. Lain tarkoituksena on auttaa perinteisten kalastustapoihin oikeutettuja saamaan kohtuullinen korvaus menetetyistä etuuksista. Kalastuksen rajoittamiseen liittyvistä korvauksista pitää hakea korvaustoimitusta. Korvaukseen oikeuttaa, jos kalastusoikeutta kohtaan säädetään huomattavaa käyttöhaittaa, esimerkiksi poikkipadon rakentamiskielto, nuottakielto. Jos erityinen etuus on menetetty valtiolle tulisi se korvata etuuden haltijalle.

26 Pyrkiessä kestävään kalakantaan on huomioitava vallitsevan kalakannan elinvoimaisuus ja sen kestävä käyttö. Oikeuksien kaventuminen on lähtökohtaisesti sidoksissa kalakannan turvaamiseen ja elinkeinojen säilyttämiseen. Oikeuksien rajoittaminen kohtuullisesti voi tarkoittaa esimerkiksi pienempää verkkomäärää. Se ei estä kuitenkaan perinteisen pyyntimuodon koko käyttöä. Elinkeinoista uusimpiin lukeutuu vapaa-ajankalastajille tarjottavat palvelut. Uusien säännöstelyiden perustalla näkyy tarve säilyttää kalakanta hyvänä ja kestävänä pitemmällä aikavälillä. Ongelmalliseksi laki osoittautuu silloin, kun tarkastellaan kalastusoikeuden rajoittamisen määrää. Varsinaisia rajapyykkejä liialliselle rajoittamiselle ei ole voitu asettaa riittämättömän tilastointitarkkuuden vuoksi. Kalakannan elinvoimaisuus on muuttuva vertailukohta, jonka mukaan lainsäädäntöä on muokattava. Tenojoen kalastussopimus rajoittaa kalastusoikeuden omistajien omaisuuden käyttöä kohtuullisesti suurimmalta osin. Laki pyrkii luonnon ja sitä hyödyntävän ihmisen tasapainoon. Kalastuslain (379/2015) 52 mukaan kalastusta voidaan säädellä ja rajoittaa monin keinoin laissa säädetyin edellytyksin ilman rajoittamiseen liittyvää korvausvelvollisuutta. Valtioneuvoston ja maa- ja metsätalousministeriön on osaltaan huolehdittava kalavarojen kestävän käytön ja hoidon toteuttamisesta luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Tenojoella myytyjen lupien tulot jakautuvat kalastusosakaskuntien kautta, niiden osakaslistoilla oleville tiloille ja kalastusoikeuksien haltijoille. Luvan myynnistä tulevat tulot eivät liity kalastusoikeuden menettämisestä tulevaan korvaukseen. (Kulkki & Vitikainen 2009, 5)

27 5 POHDINTA Tenojoen alueella on tehty maanomistuspolitiikkaa erilaisina hallintokausina niin Ruotsin, Venäjän ja Suomen tasavallan aikakaudella. Kaikki hallintakaudet ovat jättäneet omia leimojaan pohjoisessa asuvien alkuperäisväestön edustajien kiinteistöperusteisiin oikeuksiin. Tästä johtuen on maanomistaminen saanut omaleimaisen hankaluuden stigman pohjoisimmissa kunnissa. On tulkinnanvaraista mikä on ollut ja on olevaa lain silmissä, kun puhutaan maanomistuksesta ja siihen liittyvistä erityisperusteisista etuuksista. Haasteena on alkuperäisväestön ja luonnon tarpeiden sovittaminen byrokraattisessa painekattilassa. Rajajokiosuudella Norjan ja Suomen kiinteistöperusteiset oikeudet eroavat suuresti toisistaan. Suomen puoleisen vesistön suuri yksityinen omistajaenemmistö ja siihen liittyvä alkuperäiskansalaisuus antavat haastetta lain laatimiselle. Erityisten etuuksien ominaisuuksiin kuuluu kulttuurillisesti merkittäviä oikeuksia Tenojoen kalastukseen. Maanomistus ja saamelaiskulttuurin ylläpitäminen ovat sidoksissa toisiinsa. Kalakannan säilyttäminen vaati toimenpiteitä niin ulkopoliittisesti kuin Suomen sisäisessä lainsäädännössä. Tenojoella vallitseva järjestelmä, joka toimii Tenojoen kalastussääntöä noudattaen, on hajanainen ja hieman hapuileva. Kalastuksen ja kiinteistötietojärjestelmän ominaisuuksien monipuolinen tulkinta aiheuttaa eroja lohkokunnittain ohjatussa kalastuksen säätelyssä. Pyydysyksikkömäärien suhteuttaminen osuuslukuihin ja sen myötä annettuihin kalastuslupiin ei ole ongelmatonta. Eri tulkintatavoilla voidaan saada erilainen määrä erityistä kalastusetuutta. Ja onko minimaalinen osuusluku oikeutus kalastukseen. Tenojoen pituuden ja sivujoet mukaan lukien kalat nousevat pitkin jokea ja kalastushuippu sijoittuu eri lohkokuntien alueille epätasaisesti, joten nousulohen perille pääsy tulisi turvata sopimalla yhteisistä rauhoitusajoista. Tällöin kalastuksellinen haitta olisi yhtä suuri jokaisella lohkokunnan alueella. Tenojoella lain tulisi ottaa huomioon kaikki kiinteistönomistajat, joilla on oikeus erityisiin etuuksiin. Vaikka kiinteistön omistaja olisi ulkopaikkakuntalainen, saamelainen tai ulkopaikkakunnalla asuva saamelainen, kohtelu olisi tasavertaista ja

28 selkeästi määriteltyä. Kulttuurin edustajan kiinnittäminen useampaan lain haaraan ei edesauta selkeää tulkintaa. Nykyisen tilanteen varjolla lain tulisi osoittaa kiinteistön omistajille selkeät oikeudet ja siihen liittyvät velvoitteet. Maksut tulisi osoittaa omistajaryhmittäin. Kiinteistön omistajan ollessa esimerkiksi ulkopaikkakuntalainen kiinteistönomistaja, saisi hän kalastusoikeuden osuusluvun mukaisesti, jos osakkuusluku oikeuttaa järkevään pyynti määrään. Kun ulkopaikkakuntalainen ei ole alkuperäiskansaa edustava kulttuurin ylläpitäjä maksu muodostuisi sen mukaisesti. Taas ulkopaikkakuntalainen alkuperäisväestön edustaja saisi harjoittaa kulttuurin mukaisia pyyntimenetelmiä maksutta tai kohtuullisella korvauksella. Nykyisillään tilastointi suhteessa kalastukseen on säilynyt ennallaan eikä hurjaa edistymistä ole syystä tai toisesta saatu. Mahdollisuudet nykyjärjestelmässä olisi huomattavat tarkempaan ja hallitumpaan kalastukseen. Tämän onnistumiseksi tarvittaisiin saumatonta yhteistyötä kaikkien tahojen toimesta. Koska tämänhetkinen tilastollinen näkymä osoittaa perinteisten pyyntimenetelmien osuuden kalakannan verotuksessa kohtuulliseksi, ei se varsinaisesti uhkaa kalakantaa. Muuttunut elinkeinoympäristö ja virkistyskalastuksen suosion korostuminen saalistilastoissa on huomiota herättävä tosiasia tärkeässä lohijoessa. Mahdolliset oikeuksien väärinkäytöt aiheuttavat liallista kalastuspainetta jokeen. Yhä useammin paikallisen väestön kannalta tärkeämmäksi nousee joen elinvoimaisuus ja siihen liittyvät elinkeinot, ei niinkään perinteisten kalastusmuotojen säilyminen. Onko lohikannan tilastollinen katselu kuitenkaan tällä hetkellä suhteessa pyyntiin ja käytettyihin menetelmiin? Voidaanko nykyisessä järjestelmässä luottaa ilmoitettuihin saalismääriin ja pyydysmääriin. Valvotaanko kalastusoikeuksien käyttöä riittävissä määrin jokialueella. Toteutuuko näin ollen lainsäädännön vähimmäisrajoitteet. Onko kalastusoikeutta jatkettu kiinteistökeinottelulla? Kiinteistöperusteisen oikeuden määritys on liian monen tahon käsissä eikä se ole johdonmukaista. Kantatilojen aikaan kalastajilla oli selkeämmät säännöt patojen käytöstä ja yleisesti kalastuksesta. Osakasmäärät olivat pienempiä ja osakkuusluvut suurempia ja helpommin tulkittavissa. Nykyinen kantatilojen pirstoontuminen johtaa osakkaisiin, jotka osakasluvultaan eivät voi saavuttaa järkevää kalas-

29 tusoikeusmäärää. Olisiko järkevää suhteuttaa pyyntioikeus kantatilan manttaaliluvun mukaiseen pyydysyksikkömäärään? Näin ollen lainmukainen erityisetuuden monistuminen saisi raja-arvoja, jolloin se ei olisi enää järkevää. Myös maanomistuskeinottelu kalastusoikeuden saamiseksi estyisi.

30 LÄHTEET Asetus 94/1989, Asetus Norjan kanssa Tenojoen kalastuspiirin yhteisestä kalastussäännöstä tehdyn sopimuksen ja siihen liittyvän kalastussäännön voimaansaattamisesta sekä sopimuksen ja kalastussäännön eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta Viitattu 23.4.2017 http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1989/19890094 Auvinen 2016, Viitattu Ensi kesän lohikiintiöt vielä arvoitus Tenolla Lapinkansa 23.11.2016 Armi Auvinen A4 HE 239/2016, Esitys laista, Viitattu 31.1.2017 https://www.eduskunta.fi/fi/vaski/kasittelytiedotvaltiopaivaasia/sivut/he_239+2016.aspx HE 70/1993, Viitattu 23.4.2017 http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/1993/19930070 Kitti 2017, Saamelaisten asianosaisasema oikeudenomistajana lainsäädänössä. Viitattu 18.3.2017, http://jounikitti.fi/suomi/maaoikeudet/asianosaisasema.html Kalastuslaki 10.4.2015/379 Kulkki & Vitikainen 2009, Tenojoen kalastusoikeuksista sekä niihin kohdistuvien rajoitusten korvaamisesta, Viitattu 23.4.2017 http://www.maanmittaustieteidenseura.fi/maanmittaus/2009_2_kulkki_vitikainen.pdf Kolartic salmon Project 2014, Kolartic ENPI CBC Kolarctic salmon project (KO197) Report VII Viitattu 25.2.2017 http://www.tenojoki.fi/tenopaasivut/arkisto2/report_vii_geogenetic_origin_of_salmon_kolarctic_salmon_final_30_04.pdf LUKE 2017, Viitattu 19.4.2017 https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/kalatja-kalatalous/osallistu-kalatutkimukseen/kalasanastoa/ Lapin ympäristökeskus 2006, Tenojoen monikäyttösuunnitelma Viitattu 15.11.2016 http://www.utsjoki.fi/media/elinkeinotoimi/hankkeet/moninais.pdf Länsman 2014, Lohenkalastus Vetsikon lohkokunnassa Tenojoen korvauslain näkökulmasta. Viitattu 15.3.2017 http://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/519896/rktltr2014_42.pdf?sequence=1 Länsman & Niemelä 2010, Lohenkalastus Tenojoen sivuvesissä. Viitattu 27.2.2017 http://www.suomenkalakirjasto.fi/wp-content/uploads/2016/04/2010_2_lohenkalastus-tenon-sivuvesiss%c3%84.pdf Lov om fiskeretten i Tanavassdraget 2014, Viitattu 20.4.2017 https://lovdata.no/dokument/nl/lov/2014-06-20-51?q=tanaloven MMM/ELY/LUKE 2015, Teno info. Viitattu 15.11.2016 https://www.ely-kes- kus.fi/documents/10191/57368/tenoinfo+fin+vedos.pdf/a0004e64-ecba-4042-8014-20ba22cac96e

31 Maakaari 31.12.1734/1 Nahkiaisoja 2016, Saamelaisten maat ja vedet kruunun uudistiloiksi. Viitattu 6.3.2017 http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526210506.pdf Partanen 2012. Kiinteistön ulottuvuuden käsittely rekisterinpidossa ja toimitustuotannossa. Metropolia ammattikorkeakoulu. Rakentamisen koulutusohjelma. Opinnäytetyö YAMK. PeVL 5/2017, Peruslakivaliokunnan arvio, Viitattu 23.4.2017 https://www.eduskunta.fi/fi/vaski/lausunto/sivut/pevl_5+2017.aspx Sillanpää 2006, Ylä-Lapin isojaot ja saamelaisten maaoikeudet, Viitattu 23.4.2017 http://www.maanmittaustieteidenseura.fi/maanmittaus/2006_12_sillanpaa.pdf Tieteen termipankki 2017a, Viitattu 19.4.2017 http://tieteentermipankki.fi/wiki/oikeustiede:tila/laajempi_kuvaus Tieteen termipankki 2017b, Viitattu 19.4.2017 http://tieteentermipankki.fi/wiki/oikeustiede:lohkokunta Utsjoki 2007, Utsjoen osayleiskaava Viitattu 22.3.2017 http://www.utsjoki.fi/media/tekninen/kaavoitus/yleiskaava/utsjoen%20osa-alue/kaavaselostus_utsjoki_ehdotus31052007_suomi.pdf

T enoj oenves i omi s t us Nuor gam Bor at bocka Nuor gami nl ohkokunt a_ Ut s j oki, Nuor gam Vet s i konl ohkokunt a T al oj a Maanmi t t aus l ai t os2017