Vuoden 2005 Einari Vuorela -runopalkinnon ohjeet ja säännöt 2017 runopalkinto
Korpirastas-juhla su 10.9.2017 klo 13 Keuruun ala-asteen uudessa juhlasalissa, os. Koulutie 3 Tervehdyssanat Einari Vuorelan seuran pj. Orvokki Vääriskoski Pikku Einari -kirjoituskilpailun palkinnon jakaminen Einari Vuorelan seura Musiikkiesitys Lauri Rantamoijanen, sello Runon ruusun jakaminen Einari Vuorelan seura Musiikkiesitys Aapo Häkkinen, cembalo Kreeta-Maria Kentala, viulu Keuruun kaupungin puheenvuoro Sivistysjohtaja Marika Savukoski Palkintolautakunnan puheenvuoro Puheenjohtaja Jukka Koskelainen Einari Vuorela -runopalkinnon jakaminen Palkitun puheenvuoro Musiikkiesitys Aapo Häkkinen, cembalo Kreeta-Maria Kentala, viulu Kulttuuritalo Kimara: kahvittelu, esillä Philippe Einari Tapissier in valokuvateoksia.
EINARI VUORELA runopalkinto Keuruun Kaupungin vuonna 1997 perustama Einari Vuorela -runopalkinto annetaan kirjailijalle ansiokkaasta suomenkielisestä runoteoksesta. 8.500 euron tunnustus on huomionosoitus maamme runoilijoille, runolle ja kielelle. Runopalkinnon kunniapuheenjohtajana toimi professori Anto Leikola. Palkintolautakunta Kirjailija, kriitikko Jukka Koskelainen Pj. Kirjailija Johanna Venho Teatterinjohtaja/ohjaaja Kimmo Lavaste Palkintoa tavoitteli tänä vuonna 98 teosta, joista palkintolautakunta on nimennyt viisi voittajaehdokasta. Ehdokkaiden nimet julkistettiin Keuruulla 9.6.2017. Runopalkinnon saajat 1997 2014 1997 Ilpo Tiihonen, muusa (WSOY 1994) 2000 Jukka koskelainen, Erän taistelun kuvaus (Tammi 1997) 2005 Jouni Inkala, Kirjoittamaton (WSOY 2002) 2008 Johanna Venho, Yhtä juhlaa (WSOY 2006) 2011 Saila Susiluoto, Carmen (Otava 2010) 2014 Pauliina Haasjoki, Hiukset (Otava 2013)
Ehdolle on asetettu seuraavat kirjailijat ja teokset: Olli Heikkonen TEORIA KAIKKEIN PIENIMMISTÄ (TAMMI) Olli Heikkosen proosarunoissa kaikki on liki, niin metsä kuin historia, ikään kuin samanarvoisena suuressa luonnonkierrossa. Mutta luonto nähdään uudessa valossa, se sekaantuu tajuntaan ja tekee temppuja. Runoja kantaa poikkeuksellisen rikas kieli, samaan aikaan vuolas ja täsmällinen. Helpottaisiko muka, minä sanoin, jos nielisin heti ensimmäisen kaarnanmakuisen kielen, joka lepsottaa kuusen leuassa: Kokoelma tarjoaa lisäksi sarjan puhutteluja, sanontoja ja sanaparsia, mikä tuo siihen yllättävää huumoria. Näin luonto ja kulttuuri sekoittuvat maukkaasti porisevaksi keitokseksi, joka tulvii sattumia. Susinukke Kosola AVARUUSKISSOJEN LEIKKIKALU (SAMMAKKO) Susinukke Kosola on saanut huomiota yhteiskunnallisen runon kirjoittajana. Sellaisia ei liiemmälti ole esiintynyt viime aikoina. Mutta Kosola turvautuu kerkeästi vaihtuviin kuviin ja yllättäviin käänteisiin pikemmin kuin julistuksiin ja selkeisiin mielipiteisiin. Maisemat ja tunnelmat vaihtuvat vinhaa vauhtia: taustalla pyörii Bambi, mutta / hän vain katsoo ikkunasta / miten hitaasti maatuvat kerrostalot, / Metsänruhtinaan raskaimmat painajaiset. Kokoelma toimii pohjimmiltaan niin kuin runouden pitäisi toimia, ravistaa näkemään tarkemmin, ajattelemaan omaa tilannetta ja ympäristöä toiselta kantilta. Se onkin ainoa turva sattumanvaraisessa maailmassa, jossa väijyy koko joukko vaaroja ja kuluneita puheenparsia. Kliseitä kokoelma purkaa väliin karnevalistisesti, väliin purevasti.
Sirpa Kyyrönen ILMAJUURET (OTAVA) Sirpa Kyyrönen kirjoittaa naisena olemisesta, äitiydestä ja luonnosta. Teemat ovat ikiaikaisia, mutta hän käsittelee niitä yllättävästi ja ajatuksia herättävästi. Äitiys on paitsi synnyttämistä rakastamista ja huolehtimista myös omistamista, luopumista, syyllisyyttä ja itsekkyyttä Kyyrönen kokee luonnon kaikilla aisteillaan, kaiken täyttävänä voimana. Ilmajuuret ovat symboli sekä lapsille että luonnolle. Ihminen on osa luonnon ikuista kiertokulkua. Keskellä kehto, hakkuuaukiot/ puun sisällä nukkuva linnunpoika/ Pojalla on suuret unet, hyvä siemenpuu herättää metsä, herättää sydän/ joka hakkaa meitä, kasvamisen paino. Teoksen kieli on voimakasta, konkreettista, sujuvaa, aisteihin vaikuttavaa ja moniselitteistä. Se kuljettaa lukijaansa luonnon ytimeen, missä kaikki olevainen kohtaa. Kokoelma on puheenvuoro ihmisen ja luonnon ykseydestä. Harry Salmenniemi PIMEÄN LEHDET (OTAVA) Pimeän lehdet on hienopiirteisiä lauseita päivän kääntöpuolelta. Se tapahtuu tajunnan todellisuudessa, jossa opitun kielen lait eivät päde. Ehjistä ja kirkkaista lauseista syntyy kokonaisuus, joka on reikiä täynnä. Kirja sanallistaa päivänvalossa puhutun alla piilevää kokemuksen tasoa. On parisuhde, on minä ja sinä. Se, mitä saamme niistä lukea, ei ole odotusten mukaista. Salmenniemen lauseet ikään kuin tyhjentävät itsensä, syövät oman merkityksensä. Jäljelle jää riisuttu havainto, ja sen ylle hitaasti sulkeutuva pimeys, joka kirjan loppua kohden alkaa aueta vapauteen. En elä tätä elämää, vaan toista, hiljaisempaa. Runojen voima on sanojen ja lauseiden tarkkuudessa. Lopulta tämä pyrkimys tarkkuuteen on ainut merkityksellinen asia mitä on, maailmassa joka haalistuu pimeyteen merkillisen yhdentekevänä ja etäisenä.
Kristiina Wallin VALON PAINO (TAMMI) Kristiina Wallinin surun ja kaipauksen runoelma isän kuolemasta hohtaa syvältä nousevaa valoa. Sen tanssivien ja aaltoilevien säkeiden lomaan jää tähystysaukkoja ja tilaa hengittää. Kirja on samaan aikaan fragmentaarinen ja yhtenäinen kokonaisuus. Lohtu nousee siitä, että muistot elävät. Kaikki ajat ovat tässä. Pikkulikkarimppakinttu juoksee lapsuuden pellon poikki taloon, jonka tyhjissä huoneissa menneet päivät ovat tallella. Kerron kolme kertomusta. Niistä jokainen on eniten totta, Wallin kirjoittaa ja kääntää painavaa valokiilaansa kohti kuolemaa eri laidoilta. Esiin nousevat kuvat ovat villin-raskaita, harsonkeveitä ja avaavat lukijan mielessä yhä uusia ikkunoita avoimeen tilaan. ILTALAMPPU Iltalamppu, miksi palat? Tunnet miehen mielialat: toivotonta kättä kaksi hioo hiiltä valkeaksi. Einari Vuorela Täältä kaukana (1927)
KORPIRASTAAN LAULAJA Keuruun valtakunnallinen runopalkinto heiluttaa uuden suomalaisen runon lippua, mutta sen juuret ovat vahvasti eilisessä; mikään ei juuritta kasva. Palkinnon nimikko, runoilija Einari Vuorela, syntyi Keuruun Jukojärven kylässä 7. elokuuta 1889. Syntymäkylän kuva löytyy lähes jokaisesta Vuorelan runosta. Ensimmäinen kokoelma, Huilunsoittaja, ilmestyi 1919. Sen jälkeen kansakoulunopettaja Einari Vuorelasta tuli tunnustettu runoilija Vuorela, mutta säkeiden lähde ei muuttunut, se oli edelleen Keuruun maisema. Opettajan virkoja löytyi muun muassa Soinista, Töysästä ja Virroilta, lopulta myös kotikylästä Jukojärveltä. Taiteilijapari Laura Soinne-Vuorela ja Einari Vuorela hankki runoilijan rakkaan kotipaikan omistukseensa ja vietti siellä kesät. Keuruu on heimojen sulattona saanut maineen yleiskieltä puhuvana paikkakuntana, joten kirjallisuus, erityisesti runous nousee sen kulttuurielämän vahvuudeksi luontevasti. Einari Vuorela -runopalkinto on ulottuvuus, joka yhdistää suomalaisen runouden eilisen ja nykyisyyden. Lintua kuunnellaan aina. Eine Joutsijoki Einari Vuorelan seura
Einari Vuorela -runopalkinto 2017 YHTEYSTIEDOT Palkintolautakunnan sihteeri Virva Asp puh. 040 716 0681 virva.asp@keuruu.fi WWW.KEURUU.FI Einari Vuorelan Seura Pj. Orvokki Vääriskoski orvokki.vaariskoski@gmail.com puh. 0505463060 Keuruun kaupunki/runopalkinto Multiantie 5, 42700 KEURUU www.keuruu.fi Printek 2017