Vuonoksen jätealtaan rikastushiekkojen kemiallinen koostumus ja pohjarakenne, 2005

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 19/2016 Tuotantoympäristöt ja kierrätys Kuopio Vuonoksen jätealtaan rikastushiekkojen kemiallinen koostumus ja pohjarakenne, 2005 Marja Liisa Räisänen Talkin tuotannosta syntyvän rikastushiekan jätealue, Vuonos, Outokumpu

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 19/2016 Sisällysluettelo Kuvailulehti 1 Johdanto 1 2 Tutkimusmenetelmät 3 2.1 Näytteenotto 3 2.2 Kemian analyysimenetelmät 4 2.3 Geokemiallisten fraktioiden määrittäminen 5 3 Tulokset ja tulosten tarkastelu 5 3.1 Jätealueen pohjois- ja koillisosan vesipinnan syvyys 5 4 Johtopäätökset 9 4.1 Vuonoksen rikastushiekan läjitysalueen pohjanrakenne 9 4.2 Magnesiittihiekan soveltuvuus vanhan sulfidisen rikastushiekan pintarakenteeksi 10

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 19/2016 1 1 JOHDANTO Outokumpu Oy:n Vuonoksen kaivos oli toiminnassa vuodesta 1972 vuoteen 1985. Kaivos tuotti kupari-, sinkki-, koboltti- ja nikkelirikastetta. Näiden lisäksi talteen saatiin seleeniä, hopeaa ja kultaa (Kauppinen 1978). Nikkelirikastetta tuotettiin Outokumpu Oy:n toimesta vuodesta 1972 vuoteen 1977, minkä jälkeen nikkelin tuotantolinja muutettiin soveltuvaksi myös talkin rikastukseen. Rikastamo oli tutkimusajankohtana Mondo Minerals Oy:n (nyk. Mondo Minerals B. V. Branch Finlandin) omistuksessa. Talkki- ja nikkelimalmia tuodaan Horsmanahon ja Pehmytkiven kaivoksilta. Talkkimalmin rikastuksessa syntyvä magnesiittivaltainen rikastushiekka pumpataan Hyttisuon jätealtaille, joka alkuaan on ollut suljetun kuparikaivoksen rikastushiekan jätealue. Magnesiittihiekka peittää nykyisin kokonaan vanhan rikastushiekan täyttöalueet (Kuva 1). Tutkimusajankohtana magnesiittijätehiekan peitossa oli läntinen allasosa ja osa koillisesta allasosasta. Rikastushiekan vesien lisäksi läjitysalueen selkeytysaltaissa käsitellään ympärysojiin suotautuvat vedet. Selkeytetyt vedet johdetaan altaalta paineviemärin kautta Lahenjokeen, joka laskee Sysmäjärveen. Kuva 1. Ilmakuva Vuonoksen rikastushiekan jätealueesta, missä magnesiittivaltainen rikastushiekka (valkoinen jäte) peittää suljetun metallisulfidikaivoksen rikastushiekkaa (ks. myös kuvat 2 ja 3), Outokumpu.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 19/2016 2 Kuva 2. Magnesiittivaltaisen rikastushiekan peittämä vanhan metallisulfidipitoisen rikastushiekan täyttöalue, Vuonos, Outokumpu. Vanha rikastushiekka erottuu reuna-alueilta ruskean värisenä. M. L. Räisänen, GTK Rikastushiekan jätealue sijoittuu Hyttisuon turvemaalle, missä turvetta on yli metrin paksuisen kerros. Turpeen alla maa-aines on vaihtelevasti hietaa ja hiesua. Hyttisuon länsipuolella on Onkilammensärkät-harjumuodostuma. Muodostuman selänne koostuu sorasta ja sen itäpuoleinen (läjitysaltaan puoleinen) lieveosa hiekasta. Maakerrosten paksuus selänteessä on 10-20 m ja hiekkavaltaisissa lieveosissa 5 m. Jätealueen pohjois-, itä- ja kaakkoisreuna rajautuu moreenikumpareisiin ja niiden välisissä painanteissa oleviin hieta-, hiesu- ja savimaihin. Etelässä ja osassa kohtaa kaakossa allasta reunustaa Teyrisuon turvemaat. Turvekerrosten alla mineraalimaa on hietaa (länsiosa) tai hienoa hietaa ja hiesua. (Räisänen & Korhonen 2015)

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 19/2016 3 2 TUTKIMUSMENETELMÄT 2.1 Näytteenotto Vuonoksen rikastushiekan pohjoiselta ja koilliselta allasosilta otettiin rikastushiekkanäytteitä vesipinnan määrityksen yhteydessä kairaamalla kesäkuussa 2005 (Kuva 3). Kairauspisteiden sijainti ja kerrossarjojen maastohavainnot on esitetty Liitteessä 1. Kairaus tehtiin kevyellä monitoimikoneella (GM50) käyttäen läpivirtausterää. Läpivirtausterästä näyte otettiin muovilusikalla erottaen rikastushiekan värin ja mineraalisen ulkoasun perusteella erilaiset rikastushiekkakerrokset (Kuva 4). Tutkimuksen ajankohtana magnesiittijätehiekkaa läjitettiin läntiselle allasosalle, mistä näytteet otettiin lapiolla kaivetuista kuopista rapautumattomasta magnesiittijätehiekasta heinäkuussa. Myös tässä osassa jätealuetta magnesiittihiekan alla on vanhaa sulfidipitoista rikastushiekkaa. Jätealueen koillisosassa sulfidipitoinen rikastushiekka oli myös osassa aluetta magnesiittijätehiekan peitossa. Kuva 3. Rikastushiekan näytteenottopisteet Vuonoksen rikastushiekan jätealueen eri osissa, Outokumpu (ks. myös Liite 1).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 19/2016 4 Kuva 4. Läpivirtausterän rikastushiekasta on erotettavissa yläosan hapettumaton magnesiittivaltainen rikastushiekka ja alaosan hapettunut, vanha sulfidipitoinen rikastushiekka, Vuonos, Outokumpu. M. L. Räisänen, GTK 2.2 Kemian analyysimenetelmät Geokemialliset fraktiot määritettiin happamella asetaattiuuttomenetelmällä ja kuumalla kuningasvesiuuttomenetelmällä. Molemmista uutteista alkuainepitoisuudet mitattiin ICP-AESlaitteella. Kokonaisrikkipitoisuus määritettiin pyrolyyttisesti S-Leco-analysaattorilla. Uutot ja määritykset tehtiin GTK:n Itä-Suomen yksikön FINAS-akkreditoidussa geolaboratoriossa. Kiinteän partikkelin pintaan kemiallisesti adsorboituneita alkuaineita uutettiin 1 M ammoniumasetaattiuuttoliuoksella. Uuttoliuoksen ph puskuroitiin etikkahapolla ph 4,5:een. Näytteitä uutettiin kiinteänäyte-uuttoliuos-suhteessa 1:60. Uuton ravisteluaika oli 2 tuntia. Uuttosuhteen ollessa 1:60 uutetaan lähes maksimimäärä kiinteän partikkelin pintaan kemiallisesti adsorboituneista ioneista (Kumpulainen et al. 2007). Uutossa liukenevat näytetyypin mukaan kationinvaihtokykyiset ja kiinteän mineraaliaineksen pintakomplekseihin sitoutuneet alkuaineet, karbonaatit (kalsiitti, dolomiitti) ja hydroksidisaostumat, kuten heikosti kiteytynyt ferrihydriitti. Kuningasvesiuutossa uuttoliuoksena käytetään typpi- ja suolahapon 1:3 -seosta. Uutto tehdään 90 o C:ssa ISO 11466 standardimenetelmän mukaisesti (Niskavaara 1995). Happouutto hajottaa täysin trioktahedriset kiilteet (esim. biotiitin), 2:1 ja 1:1 savimineraalit, saostumamineraalit ja useimmat suolamineraalit kuten apatiitti, karbonaatit (magnesiitti), titaniitti sekä sulfidimineraalit (Doležal et al. 1968, Räisänen et al. 1992). Uutossa eivät hajoa kvartsi, maasälvät, amfibolit ja pyroksenit ellei ne ole rapautuneita. Rapautumattomien mineraalien pinnalta liukenee uutossa etsautumisen kautta alkuaineita kuten Ca, Na ja K.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 19/2016 5 2.3 Geokemiallisten fraktioiden määrittäminen Geokemialliset fraktiot määritettiin uuttoliuosten uuttotehon mukaisessa järjestyksessä seuraavasti: Kemiallinen adsorptio fraktio = alkuainepitoisuus asetaattiuutteesta Sulfidinen fraktio (niukkaliukoinen) = kuningasvesihappouutteen ja asetaattiuutteen alkuainepitoisuuksien erotus Karbonaattinen Ca (kalsiumkarbonaatti, kalsiitti) = asetaattiuuttoon liukeneva kalsiumpitoisuus Karbonaattinen Mg = kuningasvesiuuttoon liukeneva magnesiumpitoisuus Asetaattiuuttoon liukeneva Mg pitoisuus on dolomiittinen [CaMg(CO3)] magnesium. Tähän uuttoliuokseen ei liukene magnesiitti [Mg(CO3)], joka puolestaan liukenee kuningasvesiuutteeseen. Näin ollen karbonaattisen Mg-kokonaispitoisuus määriteltiin kuningasvesiuuttopitoisuuden mukaan. Kuningasvesiuutteisesta magnesiumista pieni osa on lähtöisin kiille- ja kloriittimineraaleista, mutta magnesiittihiekkanäytteissä enemmistö 70-80 % on magnesiittia. Metallin liukenevuus % = asetaattiuuttoisen metallipitoisuuden %-osuus metallin kokonaispitoisuudesta (kuningasvesiuuttoisesta pitoisuudesta). Tämä prosenttiosuus kuvaa metallisulfidimineraalin kemiallista muutuntaa (rapautumisastetta). Oletuksena on, että suurin osa rapautumisessa irronneesta metallista on sitoutunut takaisin (kemiallisesti adsorboituneena) syntyviin saostumiin. Todellisuudessa osa rapautumisessa vapautuneesta metallista kulkeutuu suotovesien mukana pois läjitysalueelta. 3 TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU 3.1 Jätealueen pohjois- ja koillisosan vesipinnan syvyys Läjitysalueen pohjoisemmassa allasosassa vesipinnan syvyys vaihteli 0,50-2 m läjityksen pinnasta mitattuna kesäkuussa 2005 (Taulukko 1). Sulfidipitoinen, vanha rikastushiekka oli lähes joka kairauspisteessä veden pinnan alla ja magnesiittihiekan peitossa. Magnesiittijätehiekan paksuus vaihteli 0,5-1,3 cm. Tästä poikkeavana alueena oli allasosan etelälaita, missä peittävän magnesiittihiekan paksuus oli ohut, vajaat 10 cm. Tällä osalla jätealuetta sulfidinen rikastushiekasta osa oli vesipinnan yläpuolella hapettuneena. Jätealueen koillisosassa, missä magnesiittijätehiekan läjityspinta oli pohjoista allasosaa parimetriä korkeammalla, vesipinta vaihteli 3,0-3,7 metrin syvyydellä pinnasta. Sulfidinen rikastushiekka oli vesipinnan alla ja peittyneenä magnesiittihiekalla. Magnesiittihiekan paksuus koillisosassa vaihteli 2-3 metriä. Yhteenvetona voidaan todeta, että vesipinta oli hieman korkeammalla jätealueen keskiosassa kuin reunaosissa. Niillä alueilla, missä magnesiittijätehiekkaa oli yli puolimetriä, sulfidipitoinen rikastushiekka oli näköhavaintojen perusteella vesipinnan alla hapettumaton tai heikosti hapettunut yläosastaan.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 19/2016 6 Taulukko 1. Vuonoksen jätealueen pohjois- ja koillisosan kairauspisteiden vesipintojen syvyydet 20.6.2005, Outokumpu. z koord Vaaitettu vesipinnan syvyys Vesipinnan etäisyys maanpinnasta Kairauspiste Kairauspiste z koord Vaaitettu vesipinnan syvyys Vesipinnan etäisyys maanpinnasta m mpy m mpy m m mpy m mpy m Vuo 1 107,53 104,23 3,3 Vuo 12 107,81 106,21 1,6 Vuo 2 106,42 105,02 1,4 Vuo 13 107,55 105,95 1,6 Vuo 3 106,41 106,21 0,2 Vuo 14 107,15 106,15 1,0 Vuo 4 106,54 104,54 2,0 Vuo 15 107,03 105,83 1,2 Vuo 5 106,55 105,15 1,4 Vuo 16 106,73 105,03 1,7 Vuo 6 106,60 105,20 1,4 Vuo 17 106,61 104,61 2,0 Vuo 7 107,45 105,35 2,1 Vuo 18 110,54 106,04 4,5 Vuo 8 107,93 106,73 1,2 Vuo 19 110,52 106,82 3,7 Vuo 9 108,56 108,06 0,5 Vuo 20 110,43 106,83 3,6 Vuo 10 108,32 107,82 0,5 Vuo 21 109,84 106,54 3,3 Vuo 11 108,03 107,43 0,6 Vuo 22 109,94 106,94 3,0 Magnesiittivaltainen ja sulfidinen rikastushiekka erosi kemialliselta koostumukselta selkeimmin sulfidisen rikin ja sulfidisten metallipitoisuuksien sekä karbonaatteina esiintyvien kalsiumin ja magnesiumin pitoisuuksien osalta (Taulukko 2). Vanhan, sulfidisen rikastushiekan rikkipitoisuudet vaihtelivat välillä 8-11 %. Magnesiittijätehiekan rikkipitoisuus oli 1,0-1,1 %. Tutkimuksen ajankohtana läjitetyn tuoreen (rapautumattoman) magnesiittijätehiekan rikkipitoisuus oli osittain tai vähän rapautunutta magnesiittijätehiekkaa hieman suurempi 1,1-1,7 %. Suuren rikkipitoisuuden perusteella vanha rikastushiekkajäte voidaan luokitella potentiaalisesti happoa tuottavaksi kaivannaisjätteeksi (Taulukko 3). Sen sijaan magnesiittijätehiekalla oli erinomainen puskurikapasiteetti runsaan karbonaattipitoisuuden (magnesiitin) takia, mistä syystä se luokiteltiin happoa tuottamattomaksi kaivannaisjätteeksi (Räisänen 2004). Vanhaa, sulfidista rikastushiekkaa luonnehtivat suuret sinkin (2000-5500 mg/kg) ja kuparin happoliukoiset pitoisuudet (860-2500 mg/kg), kun taas magnesiittijätehiekka sisälsi runsaasti nikkeliä (900-2000 mg/kg) ja arseenia (150-480 mg/kg, Taulukko 2). Vanha jätehiekka sisälsi kobolttia enemmän kuin magnesiittijätehiekka, joka puolestaan sisälsi enemmän mangaania. Muiden metallien pitoisuudet olivat pieniä (Liite 2). Kromi esiintyy molemmissa jätehiekkatyypeissä silikaatti- ja oksidimineraaleissa, jotka ovat niukkaliukoisia lievästi happamissa ja neutraaleissa oloissa.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 19/2016 7 Taulukko 1. Vuonoksen läjitysalueen magnesiittijätehiekan ja vanhan sulfidisen rikastushiekkajätteen alkuaineiden happoliukoisia pitoisuuksia (ks. myös Liite 2). Vertailuarvoja on esitetty vuonna 2005 voimassa olleen saastuneen maan arviointiin suositeltuja toimenpideraja-arvoja. Selitys: RHK= rikastushiekka, < pitoisuus pienempi kuin mittauksen alin raja-arvo. 0-40 cm 40-70 cm 10-40 cm 100-300 cm 5-30 cm 30-60 cm Ca % 2,00 1,59 0,66 0,78 1,80 1,33 Mg % 18,1 15,1 4,28 3,33 15,4 18,9 Rikki ja sulfidiset metallit S % 1,14 1,03 7,79 10,7 1,12 1,67 Fe % 6,97 5,08 12,9 17,1 5,15 7,15 SAMASEraja-arvot 1) As mg/kg 311 251 223 47 199 300 50 Cd mg/kg <1 <1 4,7 11 <1 <1 Co mg/kg 90 79 424 667 64 70 200 Cu mg/kg 46 92 862 1870 24 16 400 Ni mg/kg 1690 1242 1390 969 1277 1380 200 Zn mg/kg 172 177 2040 5440 56 63 700 Muut metallit Mn mg/kg 1150 866 315 409 1017 1420 Cr mg/kg 204 495 94,9 178 306 214 400 1) Ympäristöministeriö 1994 Pohjoinen-koillinen allasosa Magnesiitti-RHK Vanha, sulfidinen RHK Läntinen allasosa Magnesiitti-RHK Taulukko 3. Vuonoksen rikastushiekkajätteiden ph-arvot, sulfidisen rikin (sulfidi-s) ja karbonaattisen kalsiumin (Ca karb.) ja magnesiumin (Mg karb.) moolipitoisuudet sekä happopotentiaali laskettuna sulfidisen rikin ja karbonaattisen kalsiumin ja magnesiumin summan moolisuhteena. Rikastushiekkaa, jonka em. moolisuhde >1, voidaan pitää potentiaalisesti happoa tuottavana hiekka. Hapon tuottokyky liittyy rautasulfidien hapettumiseen hapellisissa oloissa. Ks. muut selitykset taulukosta 2. Pohjoinen-koillinen allasosa Läntinen allasosa Magnesiitti-RHK Vanha, sulfidinen RHK Magnesiitti-RHK 0-40 cm 40-70 cm 10-40 cm 100-300 cm 5-30 cm 30-60 cm ph ph (CaCl 2 ) 7,2 7,1 4,8 7,0 8,7 7,4 Sulfidi-S mol/kg 0,26 0,30 2,31 3,28 0,35 0,51 Ca, karb. mol/kg 0,13 0,14 0,08 0,13 0,14 0,04 Mg, karb mol/kg 7,30 6,07 1,73 1,34 6,21 7,60 Karb. Ca+Mg mol/kg 7,42 6,21 1,81 1,47 6,35 7,64 Happopotentiaali S/(Ca+Mg) 0,04 0,05 1,27 2,40 0,05 0,07

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 19/2016 8 Sulfidisten metallien liukenevuutta on kuvattu laskemalla kemiallista adsorptiota kuvaavan fraktion metallipitoisuusosuus metallin kokonaispitoisuudesta (Taulukko 4). Prosenttinen osuus heijastaa rikastushiekan kemiallista muutuntaa (sulfidihapettumisessa irronneita metallipitoisuuksia) ja/tai rapautumattoman sulfidiaineksen kuten esim. tuoreen magnesiittihiekan rikkoutuneista pintasidoksista irtoavien metallien määrää (ks. myös Liite 3). Osa irronneista metalleista voi kulkeutua suotovesien mukana pois, mikä ilmeni pintakerrosten kokonaismetallipitoisuuksien laskuna. Rapautumistuotteiden saostuminen puolestaan nostaa pintakerrosten metallisisältöä suhteessa vähemmän rapautuneisiin alempiin rikastushiekkakerroksiin. Nikkelin, kuparin ja koboltin osalta kuivuneissa ja hapettuneissa pintakerroksissa metallien liukenevuus kemiallisessa adsorptiofraktiossa oli suurempi kuin alemmissa, vesikyllästeissä kerroksissa (Taulukko 4). Tämä ilmiö esiintyi molemmissa rikastushiekkatyypeissä. Tästä poikkeava jakauma oli arseenilla ja sinkillä. Pohjois- ja koillisosan läjityksessä arseenin liukenevuus oli suurempi osittain veden kyllästämissä tai kokonaan veden kyllästämissä kerroksissa kuin hapettuneissa pintakerroksissa. Tässä osassa läjitystä pintakerroksissa oli runsaasti rautasaostumia, joihin hapettunut arseeni on sitoutunut niukkaliukoisena arsenaattina. Ilmeisesti myös magnesiittijätehiekan sinkki osoitti sitoutuvan tiukemmin saostumiin hapettuneissa pintakerroksissa kuin heikosti hapettuneissa kerroksissa. Taulukko 4. Arseenin, nikkelin, koboltin, kuparin ja sinkin pitoisuudet kemiallisessa adsorptiofraktiossa (asetaattiliukoinen) ja sulfidisessa fraktiossa (niukkaliukoinen) sekä kemiallisesti adsorboituneen (asetaattiliukoisen) %-osuus kokonaispitoisuudesta, ks. Liite 3), Vuonoksen rikastushiekan läjitysalue, Outokumpu. Ks. selitykset taulukosta 1. Arseeni Pohjoinen ja koillinen allasosa Läntinen allasosa Magnesiittihiekka Sulfidinen RHK Magnesiittihiekka 0-40 cm 40-70 cm 10-40 cm 100-300 cm 5-30 cm 30-60 cm Kem. adsorptio mg/kg 13 116 <10 12 99 20 Sulfidinen mg/kg 298 135 213 34 100 280 Liukenevuus % 5 45 4 26 50 7 Nikkeli Kem. adsorptio mg/kg 293 129 43 37 109 73 Sulfidinen mg/kg 1398 1113 1347 932 1168 1307 Liukenevuus % 17 10 3 4 9 5 Koboltti Kem. adsorptio mg/kg 7 7 11 12 4 2 Sulfidinen mg/kg 82 72 413 654 61 68 Liukenevuus % 8 9 3 2 6 4 Kupari Kem. adsorptio mg/kg 2 8 <1 6 5 <1 Sulfidinen mg/kg 44 84 861 1864 19 16 Liukenevuus % 4 8 <1 <1 21 6 Sinkki Kem. adsorptio mg/kg 7 42 31 196 32 9 Sulfidinen mg/kg 165 135 2009 5244 24 54 Liukenevuus % 4 24 2 4 57 14

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 19/2016 9 Tutkimusajankohtana läjitetyllä magnesiittijätehiekka-altaalla arseeni oli liukenevampi aivan läjityksen pintakerroksessa kuin vesikyllästeisessä jätehiekassa. Tässä allasosassa ei ollut viitteitä rautasulfidien hapettumisesta (ei ruskeita saostumia), joten voidaan olettaa, että kemiallisen adsorptiofraktion arseeni oli peräisin arseenisulfidien rikkoutuneilta sidospinnoilta. Vastaava piirre oli tässä allasosassa myös sinkillä ja kuparilla sekä pienemmässä määrin myös nikkelillä ja koboltilla. Tämä liittyy sulfidirakeiden sidospintojen rikkoutumiseen kiven murskaus- ja jauhatusvaiheissa. Yleisenä johtopäätöksenä voidaan tulosten perusteella sanoa, että läjitysalueen pohjoisosan vanhan rikastushiekan rapautuminen oli tutkimusajankohtana vielä vähäistä rajoittuen läjityksen pintaosaan jätehiekkaan. Pintakerrokset olivat kuivia ja siten hapettumiselle alttiina. Sen sijaan aktiivisella magnesiittihiekan läjitysalueella sulfidihapettuminen oli vähäistä. Nikkelin ja arseenin potentiaalinen liukenevuus siellä liittyy lähinnä sulfidirakeiden rikkoutuneisiin sidospinnoilta irtoavaan osaan. 4 JOHTOPÄÄTÖKSET Vuonoksen rikastushiekka-altaan mineraalinen jäteaines koostuu suljetun Vuonoksen kaivoksen rikastushiekasta ja Vuonoksen talkkitehtaan magnesiittijätehiekasta. Suljetun Vuonoksen kaivoksen rikastushiekka voidaan luokitella potentiaalisesti happoa tuottavaksi kaivannaisjätteeksi suuren sulfidisen rikkipitoisuuden takia (8-11 %). Rikastushiekka sisältää vähän neutraloivia karbonaattimineraaleja, eikä siten omaa riittävää neutralointikykyä, mikäli se hapettuu kuivumisen ja vettymisen kautta vuoden aikojen ja altaan sisäisen vesipinnan vaihdellessa. Talkin rikastuksessa syntyvä rikastushiekka koostuu pääasiassa magnesiitista (magnesiumkarbonaatista, 70-80 %), mistä syystä sillä on erinomainen puskurikapasiteetti. Mittausten mukaan magnesiittijätehiekan rikkipitoisuus vaihteli välillä 1,1-1,7 %. Runsaan karbonaattipitoisuuden takia magnesiittijätehiekka on happoa tuottamaton kaivannaisjäte. Vanhaa, rautasulfidista rikastushiekkaa luonnehtivat mm. suuret sinkin (2000-5500 mg/kg) ja kuparin pitoisuudet (860-2500 mg/kg). Molemmat metallit esiintyvät sulfidimineraaleina. Magnesiittijätehiekka puolestaan sisälsi nikkeliä (900-2000 mg/kg) ja arseenia (150-480 mg/kg), jotka ovat myös sulfidimineraaleina. Nikkelistä osa on sitoutuneena silikaattimineraaleihin. Rautasulfidit ja muut värimetallisulfidit pysyvät niukkaliukoisina (rapautumattomina) vain pelkistävässä, vesikyllästeisessä tilassa. 4.1 Vuonoksen rikastushiekan läjitysalueen pohjanrakenne Vuonoksen suljetun metallisulfidikaivoksen sulfidipitoinen rikastushiekka ja talkin rikastuksesta syntyvä magnesiittivaltainen rikastushiekka on läjitetty Hyttisuolle, turve- ja hieta- tai hiesukerrosten päälle. Rikastushiekkamassaan rajautuva turve on mitä todennäköisimmin tiivistynyt vettä läpäisemättömäksi kerrokseksi. Tiiviin turvekerroksen alla on heikosti vettä läpäisevä hieta- tai hiesukerros kantavan moreenin päällä. Pohjan maalajirakenne perustuu GTK:n tekemiin ympäristön maaperäkartoitustuloksiin ja altaan

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 19/2016 10 suotautumishavaintoihin (Räisänen & Korhonen 2015). Vastaavanlainen tiivis pohjarakenne on kairauksilla todennettu mm. Hammaslahden suljetun kaivoksen rikastushiekan jätealueella ja Kaavin Luikonlahden rikastushiekka-altailla (Vanhala et al. 2005, ISY 2006, Räisänen 2015). Tiivis pohjarakenne muodostaa pelkistävän pohjan, mikä estää sulfidisen rikastushiekan hapettuminen alaosasta (happamoituminen) ja pohjaveden happamoitumisen läjityksen alla olevassa moreenissa. Tiiviin pohjakerrosta seuraa, että läjityksen suotovedet purkautuvat läjityksen reunoilta maan pintaan ja/tai maan pintakerroksiin riippuen siitä, rajautuuko allas moreenipatoon vai luonnon moreenikumpuun. Tällainen suotomekanismi on havaittavissa Vuonoksen jätealueen ympäristössä (Räisänen & Korhonen 2015). Jätealueen reunoilta suotovedet voidaan kerätä hallitusti riittävän syvien ympärysojien kautta puhdistettavaksi. 4.2 Magnesiittihiekan soveltuvuus vanhan sulfidisen rikastushiekan pintarakenteeksi Kaavin Luikonlahden rikastushiekka-altaan jälkihoitoon liittyvissä tutkimuksissa selvitettiin magnesiittihiekan kemiallisia ominaisuuksia ja soveltuvuutta sulfidisen, happoa tuottavan rikastushiekan peittorakenteeksi (pintarakenteeksi). Magnesiittihiekan soveltuvuutta perusteltiin sen erinomaisen neutralointikyvyn (huokosvesi emäksistä) ja hyvän veden pidätyskyvyn perusteella (Räisänen 2005). Nämä ominaisuudet ovat keskeisiä estämään vesipinnan laskua ja siten hidastamaan alla olevan sulfidisen rikastushiekan hapettumista ja happamoitumista. Luikonlahden rikastushiekka-altaan pääsuotokohteesta tehdyt seurantatulokset osoittivat magnesiittihiekkapeiton positiiviset vaikutukset suotovesien laatuun. Kahden vuoden seurannassa suotovedet neutraloituivat ph:n noustessa lähes kaksinkertaiseksi ja metallipitoisuudet pienenivät useimpien osalta sadasosaan, kun vesipinta läjityksessä oli magnesiittihiekkakerroksessa (Räisänen 2009). Vuonoksen magnesiittihiekka on ominaisuuksiltaan verrattavissa Luikonlahden vastaavaan hiekkaan. Kesällä 2005 Vuonoksen rikastushiekka-altaan kairaushavainnot vahvistivat, että niissä osin, missä vanha sulfidinen rikastushiekka oli osittain tai kokonaan veden kyllästämän magnesiittihiekan peittämänä, kemiallinen muutunta ja siihen liittyvä sulfidihapettuminen (happamoituminen) oli vähäistä tai muutuntaa ei havaittu lainkaan. Niissä osissa läjitysaluetta, missä sulfidinen rikastushiekka ei ollut magnesiittihiekan peitossa, se oli kuivunut, kemiallinen rapautuminen ja hapon muodostus olivat käynnissä. Pinnaltaan rapautuneiden jätealueosien suotovedet olivat happamia ja metallipitoisia. Yllä mainittujen havaintojen perusteella voidaan suositella magnesiittihiekan soveltuvan Vuonoksen rikastushiekka-altaan pintarakenteeksi, jolloin se vesikyllästeisenä läjitettynä estäisi ja/tai hidastaisi alla olevan vanhan sulfidisen rikastushiekan hapettumisen ja happamoittavien suotovesien muodostumisen. Sen sijaan ei suositella rakennettavaksi tutkimuksen ajankohtana voimassa olleen kaatopaikka-asetuksen (Vna 861/1997, Liite 1) mukaista pohjan rakennetta vanhan sulfidisen rikastushiekkakerroksen päälle. Asetuksen mukaisen pohjarakenteen rakentaminen edellyttäisi alla olevan rikastushiekan kuivattamisen kantavuuden parantamiseksi, mikä edistäisi metallisulfidien hapettumista ja siten tehostaisi läjityksestä suotavien vesien happamoitumista ja vaikeuttaisi niiden puhdistusta. Läjityksen täytön jatkaminen vesikyllästeisellä magnesiittihiekalla vähentäisi pitkällä aikavälillä alla

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 19/2016 11 olevan sulfidisen rikastushiekan hapontuottoriskiä. Tämän edellytyksenä on, että läjityksen vesipinta on magnesiittihiekkakerroksessa eikä alene pitkälläkään aikavälillä sulfidiseen rikastushiekkaan. Kirjallisuusviitteet Doležal, J., Povondra, P., Šulcek, Z., 1968. Decomposition Techniques in Inorganic Analysis. London Iliffe books Ltd, London. ISY 2006. Luikonlahden kuparikaivoksen ja rikastamon toiminnan lopettamisen jälkeisiä velvoitteita koskeva ympäristölupahakemus ja toiminnan aloittamislupa, Kaavi. Itä-Suomen ympäristölupavirasto. Päätös Nro 31/06/2, Drno ISY-2004-Y-238, 12.4.2006. 54 s. Kauppinen, H. 1978. Vuonoksen kuparimalmityypit ja rikastamon syötteet. Vuoriteollisuus 36 (1), 16-21. Kumpulainen, Sirpa, Carlson, Liisa & Räisänen, Marja-Liisa, 2007. Seasonal variations of ochreous precipitates in mine effluents in Finland. Applied Geochemistry 22, 760-777. Niskavaara, H. 1995. A comprehensive scheme of analysis for soils, sediments, humus and plant samples using inductively coupled plasma atomic emission spectrometry (ICP-AES). In: S. Autio (Editor), Geological Survey of Finland, Current Research 1993-1994, Special Paper 20, pp. 167-175. Räisänen, M. L. 2004. Magnesiittihiekkojen ympäristökelpoisuus. Lausunto, Geologian tutkimuskeskus, 9 s. Räisänen, M. L. 2005. A sustainable use of magnesite tailings as a cover for acid generating wastes A case study of an old copper mine. In: Securing the future International Conference on Mining and the Environment Metals and Energy Recovery June 27 July 1 Skellefteå 2005, Proceedings vol. 2, 826-636. Räisänen, M. L. 2009. Capability of natural and constructed wetlands to mitigate acidic leakage from closed mine waste facilities cases in Eastern Finland. Conference Proceedings Securing the future, Mining, metals and society in a sustainable society and 8 th ICARD International Conference on acid rock drainage Skellefteå, Sweden June 22 June 26 2009. Electronic publication,10 p. Räisänen, M. L. 2015. Kaavin talkkitehtaan rikastushiekka-altaan ympäristön nykytila vuonna 2003. Geologian tutkimuskeskus arkistoraportti 51/2015. 70s. Räisänen, M. L. & Korhonen, K. 2015. Vuonoksen talkkitehtaan rikastushiekka-altaan ja rikastamon ympäristön pohja- ja pintavesien kemiallinen nykytila vuonna 2004. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti 58/2015. 42 s. Räisänen, M. L., Tenhola, M. and Mäkinen, J. 1992. Relationship between mineralogy and the physico-chemical properties of till in central Finland. Bulletin Geological Society of Finland 64, Part 1, 35-58. Vanhala, H., Räisänen, M. L., Suppala, I., Huotari, T., Valjus, T. and Lehtimäki, J. 2005.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 19/2016 12 Geophysical characterizing of tailings impoundment a case from the closed Hammaslahti Cu-Zn mine, eastern Finland. In: S. Autio (ed.) Geological Survey of Finland, Current Research 2003-2004. Geological Survey of Finland, Special Paper 38, 49-60. Ympäristöministeriö 1994. Saastuneet maa-alueet ja niiden käsittely Suomessa. Saastuneiden maiden tutkimus- ja kunnostusprojektin loppuraportti. Ympäristöministeriö Muistio 5/1994.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 19/2016 13 Liite 1. Vuonoksen rikastushiekan jätealueen kairauspisteet (karttakuva) ja kairaussarjojen kerroskuvaukset, Outokumpu. Kartassa on pistetunnuksena pelkkä numero, taulukossa numeron edessä lyhennys Vuo. Kairausten kerrossarjojen kuvaukset: Rikastushiekka-alueen pohjoisosa xkoord ykoord Vuo 1 6962423 4452938 2-5 cm 5-120 cm 120-250 cm 300-350 cm Mgs-RHK, kuiva (pintakontaminaatio) hapettunut, kuiva sulf. RHK Kuiva, heikosti hapettunut sulf. RHK Vuo 2 6962704 4452833 0-100 cm 100-140 cm 140-250 cm Mgs-RHK, kuiva (pintakontaminaatio) osittain hapettunut RHK, märkä Vuo 3 6962685 4452813 0-20 cm 100-110 cm 150-250 cm hapettunut Mgs-RHK, hapettumaton sulfidinen kostea, plastinen (pintakontaminaatio) Vuo 4 6962921 4452330 0-110 cm 110-150 cm 200-250 Mgs-RHK, kuiva Heikosti hapettunut, kuiva sulf. RHK plastinen moreeni

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 19/2016 14 Liite 1 Jatkuu Kairausten kerrossarjojen kuvaus jatkuu Rikastushiekka-alueen pohjoisosa Vuo 5 6962902 4452318 100-130 cm 130-135 cm 135-250 cm Mgs-RHK, kostea osittain hapettunut, sulf. RHK, kostea plastinen Vuo 6 6962886 4452313 0-130 cm 130-140 cm 140-150 cm Mgs-RHK, kuiva, hapettuneita raitoja osittain hapettunut sulf. hapettumaton RHK, märkä plastinen Vuo 7 6962672 4452328 0-110 cm 110-140 cm 150-210 cm 210-300 cm Mgs-RHK, kuiva, hap. raitoja osittain hapettunut sulf. RHK, kuiva osittain hapettunut sulf. RHK, kuiva plastinen Vuo 8 6962577 4452349 0-110 cm 110-115 cm 115-150 cm 150-250 cm osittain hapettunut Mgs-RHK, kuiva hap. hapettunut, kuiva sulf. sulf., raitoja RHK karkea plastinen Vuo 9 6962470 4452385 0-40 cm 40-50 cm 50-150 cm Mgs-RHK, hapettunut, kuiva Vuo 10 6962494 4452358 0-10 cm 10-40 cm ruskea, hap. Mgs-RHK osittain hapettunut sulf. RHK, kostea Osittain hapettunut sulf. RHK, alaosa plastinen 40 cm:stä alas kuten piste 9 Vuo 11 6962535 4452301 0-50 cm 100-150 cm 150-250 cm osittain hapettuneita Mgs-RHK, kuiva, raitoja, sulf. RHK,, hapettuneita raitoja märkä plastinen Vuo 12 6962575 4452274 0-50 cm 100-150 cm 200-250 cm hapettunut, Mgs-RHK, osittain hapettunut, sekoittunut +/- sulf. kostea sulf. RHK RHK plastinen Vuo 13 6962616 4452242 pinta, 2-5 cm 0-80 cm 100-110 cm 110-150 cm 150-250 cm voim. hapettunut hapettuneita raitoja, Mgs RHK +/- sulf. RHK, kuiva Hapettunut sulf. RHK, kostea Vuo 14 6962690 4452170 0-80 cm 100-150 cm 150-250 cm hapettuneita raitoja, osittain hapettunut sulf. Mgs RHK +/- sulf., RHK, kuiva plastinen Vuo 15 6962735 4452075 pinta, 2-5 cm 65-70 cm 70-150 cm 150-250 cm hapettunut, Mgs-RHK kuiva (pintakontaminaatio) sulf. RHK, musta, hapettumaton, kostea osittain hapettuneita raitoja, sulf. RHK, märkä, plastinen Vuo 16 6962843 4452095 0-80 cm 80-140 cm 140-170 cm 170-250 cm Mgs-RHK, Mgs-RHK +/- sulf. osittain hapettunut hapettuneita raitoja, RHK, hapettuneita sulf. RHK, kostea kuiva raitoja, kuiva plastinen Vuo 17 6962949 4452161 0-70 cm 100-150 cm 150-200 cm 200-250 cm Mgs-RHK, hapettuneita raitoja, kuiva hapettumaton Mgs- RHK, kostea plast. RHK, märkä plastinen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 19/2016 15 Liite 1 Jatkuu Kairausten kerrossarjojen kuvaus jatkuu Rikastushiekka-alueen koillisosa Vuo 18 6962355 4452860 0-150 cm 150-270 cm 270-440 cm 440-500 cm Mgs-RHK, hapettuneita raitoja, kuiva Hapettumaton Mgs- RHK, kostea osittain hapettunut sulf. RHK, kostea plast. Vuo 19 6962388 4452807 0-150 cm 150-250 cm 250-325 cm 325-400 cm 400-450 cm Mgs-RHK, Mgs-RHK +/- sulf. Mgs-RHK, osittain hapettunut hapettuneita raitoja, RHK-raitoja, kuiva, RHK, hapettumaton, kuiva sulf. RHK, kostea kuiva hapettumaton märkä alaosa plastinen Vuo 20 6962422 4452711 0-100 cm 100-200 cm 200-240 cm 240-360 cm 360-450 cm Mgs-RHK, hapettuneita raitoja, kuiva Mgs-RHK, hapettumaton, kuiva Mgs-RHK, kostea, hapettumaton ylä 10 cm voim. hapettunut, muuten osittain hapettunut RHK, märkä Vuo 21 6962513 4452546 0-100 cm 100-195 cm 195-245 cm 245-300 cm 300-350 cm heikosti hapettunut Hapettunut (osittain) ylä 10 cm voim. Mgs-RHK, Mgs-RHK. kuiva Mgs-RHK +/- sulf. hapettunut, muuten RHK, hapettumaton, märkä alaosa kostea RHK, kuiva osittain hapettunut märkä Vuo 22 6962594 4452740 0-150 cm 150-295 cm 295-400 cm Mgs-RHK, hapettuneita raitoja, kostea Mgs-RHK, hapettumaton, märkä ylä 5 cm voim. hapettunut, muuten osittain hapettunut

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 19/2016 16 Liite 2. Vuonoksen jätealueen rikastushiekkojen rikin kokonaispitoisuudet ja happoliukoiset alkuainepitoisuudet, Outokumpu. < alle alimman määritysrajan Pohjoinen-koillinen allasosa Magnesiittijätehiekka, pintakerrokset Kohde- Syvyys S Al As B Ba Be Ca Cd Co Cr Cu Fe tunnus cm % mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg 05 Vuonos 8 pinta VUO8 0-10 1,53 1000 482 <5 7,90 <0,5 14000 <1 106 155 78,7 81100 05 Vuonos P1 15-40 VUO1 15-40 0,74 1300 140 <5 6,68 <0,5 26000 <1 73,6 252 13,3 58200 05 Vuonos P1 >40 cm VUO1 40-60 0,67 3900 352 <5 5,92 <0,5 14100 <1 84,4 848 104 41700 05 Vuonos 13 20-70 VUO13 20-70 1,39 870 150 <5 6,32 <0,5 17600 <1 73,4 141 80,3 59900 Vanha sulfidinen rikastushiekka 05 Vuonos 10 10-40 VUO10 10-40 7,79 2960 223 <5 11,80 <0,5 6640 4,7 424 94,9 862 129000 05 Vuonos 7-9 100-300 05 Vuonos 19-20 250-300 Läntinen allasosa Magnesiittijätehiekka VUO7, VUO8, VUO9 VUO19, VUO20 100-300 9,85 4900 49 <5 18,00 <0,5 8280 10,4 491 201 2500 160000 250-300 11,50 4180 44 <5 15,90 <0,5 7360 10,9 842 155 1240 181000 05 Vuonos P4 10-30 VUO4 10-30 1,24 1550 150 <5 5,40 <0,5 21600 <1 53,8 226 4,8 58900 05 Vuonos P5 10-30 VUO5 10-30 0,77 2670 223 <5 7,67 <0,5 17700 <1 64,4 370 34,1 41500 05 Vuonos P6 6-20 VUO6 6-20 1,36 2320 223 <5 7,48 <0,5 14800 <1 74,8 321 33,7 54000 05 Vuonos P5 >30 cm VUO5 30-60 1,32 1180 344 <5 6,97 <0,5 19800 <1 59,9 233 28,2 68200 05 Vuonos P6 20-45 VUO6 20-45 2,02 1190 256 <5 4,86 <0,5 6750 <1 80,7 194 4,8 74700 Vyöhykepato koostuen sulfidisesta rikastushiekasta 05 Vuonos 23 100-150 VUO23 100-150 5,82 2680 175 <5 10,80 <0,5 4180 <1 196 91,5 1140 134000 05 Vuonos 23 150-195 VUO23 150-195 5,93 3060 18 <5 15,80 <0,5 15700 7,3 520 136 983 88600 05 Vuonos 23 200-350 VUO23 200-350 16,60 1300 31 <5 4,87 <0,5 11300 84,6 1190 81,6 3610 206000 Pohjoinen-koillinen allasosa Kohde- Syvyys K Mg Mn Mo Na Ni P Pb S Sb Sr Ti V Zn tunnus cm mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg Magnesiittijätehiekka, pintakerrokset VUO8 0-10 162 179000 1080 <5 <50 2030 <100 <5 14900 <25 18,1 41 3,7 296 VUO1 15-40 <100 183000 1220 <5 <50 1350 <100 <5 8010 <25 23,5 44 <2 47,7 VUO1 40-60 <100 135000 732 <5 <50 1550 <100 <5 6510 <25 11,2 80 18,2 176 VUO13 20-70 129 166000 1000 <5 <50 934 <100 <5 13800 <25 14,7 31 <2 177 Vanha sulfidinen rikastushiekka VUO10 10-40 902 42800 315 <5 71 1390 <100 7,0 70800 <25 6,1 196 23,1 2040 VUO7, VUO8, VUO9 VUO19, VUO20 Läntinen allasosa Magnesiittijätehiekka 100-300 1510 41200 435 <5 100 897 <100 9,2 82300 <25 13,2 311 34,3 5360 250-300 1270 25300 382 <5 74 1040 <100 9,7 104000 <25 9,0 284 33,5 5520 VUO4 10-30 126 168000 1220 <5 <50 1040 <100 <5 10900 <25 17,9 90 10,6 33,6 VUO5 10-30 258 135000 811 <5 <50 1250 <100 <5 7760 <25 15,3 87 11,5 54,1 VUO6 6-20 246 159000 1020 <5 <50 1540 <100 <5 12400 <25 17,2 90 9,3 79,9 VUO5 30-60 <100 188000 1480 <5 <50 1090 <100 <5 13700 <25 15,5 46 3,0 65,0 VUO6 20-45 166 189000 1360 <5 <50 1670 <100 <5 18900 <25 8,3 71 <2 60,8 Vyöhykepato koostuen sulfidisesta rikastushiekasta VUO23 100-150 789 17500 137 <5 <50 293 <100 8,5 56700 <25 5,6 209 21,8 868 VUO23 150-195 922 14900 230 9 68 1480 <100 <5 54200 <25 13,1 237 20,0 4230 VUO23 200-350 438 10500 746 11 <50 2930 <100 13,8 141000 <25 8,6 74 11,4 32100

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 19/2016 17 Liite 3. Vuonoksen jätealueen rikastushiekkojen ph (CaCl2) ja asetaattiliukoisen pitoisuudet, Outokumpu. < alle alimman määritysrajan Pohjoinen-koillinen allasosa Magnesiittijätehiekka, pintakerrokset Kohde- Syvyys ph Al As B Ba Be Ca Cd Co Cr Cu Fe tunnus cm ph mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg 05 Vuonos 8 pinta VUO8 0-10 7,28 35,9 15,8 <5 <1 <0,5 2500 <0,5 10,8 1,34 2,96 711 05 Vuonos P1 15-40 VUO1 15-40 7,21 31,9 <10 <5 <1 <0,5 7580 <0,5 3,99 1,58 <1 907 05 Vuonos P1 >40 cm VUO1 40-60 7,52 90,3 170 <5 <1 <0,5 9260 <0,5 8,84 8,49 14,0 3110 05 Vuonos 13 20-70 VUO13 20-70 6,76 36,8 61,7 <5 <1 <0,5 2030 <0,5 4,97 1,71 1,49 938 Vanha sulfidinen rikastushiekka 05 Vuonos 10 10-40 VUO10 10-40 4,80 34,1 <10 <5 1,05 <0,5 3370 <0,5 10,7 1,37 <1 366 05 Vuonos 7-9 100-300 05 Vuonos 19-20 250-300 Läntinen allasosa Magnesiittijätehiekka VUO7, VUO8, VUO9 VUO19, VUO20 100-300 7,49 94,1 14,5 <5 1,34 <0,5 6060 <0,5 7,85 6,65 8,77 2200 250-300 6,47 56,0 <10 <5 <1 <0,5 4070 <0,5 16,9 3,09 3,96 2780 05 Vuonos P4 10-30 VUO4 10-30 8,61 47,2 82,3 <5 <1 <0,5 4230 <0,5 1,68 2,91 <1 902 05 Vuonos P5 10-30 VUO5 10-30 8,51 84,8 100 <5 <1 <0,5 7450 <0,5 4,38 5,92 6,0 1870 05 Vuonos P6 6-20 VUO6 6-20 8,94 107 115 <5 <1 <0,5 5530 <0,5 5,36 6,70 8,0 1760 05 Vuonos P5 >30 cm VUO5 30-60 7,34 35,2 12,7 <5 <1 <0,5 2410 <0,5 2,23 1,55 <1 579 05 Vuonos P6 20-45 VUO6 20-45 7,36 36,5 26,4 <5 <1 <0,5 662 <0,5 2,72 1,39 <1 372 Vyöhykepato koostuen sulfidisesta rikastushiekasta 05 Vuonos 23 100-150 VUO23 100-150 2,71 147 <10 <5 <1 <0,5 4110 0,5 21,0 3,41 32,3 2260 05 Vuonos 23 150-195 VUO23 150-195 6,13 51,2 <10 <5 2,5 <0,5 10600 <0,5 42,8 2,24 3,97 2590 05 Vuonos 23 200-350 VUO23 200-350 7,00 36,3 <10 <5 <1 <0,5 8510 <0,5 32,4 2,71 23,5 1390 Pohjoinen-koillinen allasosa Magnesiittijätehiekka, pintakerrokset Kohde- Syvyys K Mg Mn Mo Na Ni P Pb S Sb Si Sr Ti V Zn tunnus cm mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg 05 Vuonos 8 pinta VUO8 0-10 33,0 2250 51,8 <2 26,7 476 <20 <5 3170 <15 24,6 5,42 <1 <2 12,2 05 Vuonos P1 15-40 VUO1 15-40 <20 3540 58,4 <2 20,7 109 <20 <5 2550 <15 11,1 5,37 <1 <2 2,35 05 Vuonos P1 >40 cm VUO1 40-60 <20 10500 126 <2 25,2 167 21,5 <5 773 <15 74,0 6,71 <1 <2 70,9 05 Vuonos 13 20-70 VUO13 20-70 <20 1480 21,6 <2 32,4 91,5 <20 <5 534 <15 <5 2,24 <1 <2 13,1 Vanha sulfidinen rikastushiekka 05 Vuonos 10 10-40 VUO10 10-40 <20 753 8,00 <2 21,7 43,1 <20 <5 3980 <15 13,4 1,82 <1 <2 31,4 05 Vuonos 7-9 100-300 05 Vuonos 19-20 250-300 Läntinen allasosa Magnesiittijätehiekka VUO7, VUO8, VUO9 VUO19, VUO20 100-300 22,4 1600 57,0 <2 25,8 33,7 <20 <5 717 <15 119,0 6,47 <1 <2 155 250-300 <20 691 34,6 <2 22,3 39,9 <20 <5 2610 <15 48,5 2,83 <1 2,4 237 05 Vuonos P4 10-30 VUO4 10-30 <20 3190 42,8 <2 21,0 86,8 <20 <5 79,9 <15 92,9 5,13 <1 <2 7,27 05 Vuonos P5 10-30 VUO5 10-30 <20 8060 82,0 <2 28,9 111 <20 <5 111 <15 101 5,77 <1 <2 28,5 05 Vuonos P6 6-20 VUO6 6-20 <20 6390 67,2 <2 26,8 128 <20 <5 259 <15 224 8,17 <1 2,4 60,0 05 Vuonos P5 >30 cm VUO5 30-60 <20 1720 30,8 <2 <20 90,5 <20 <5 415 <15 5,0 1,31 <1 <2 1,88 05 Vuonos P6 20-45 VUO6 20-45 21,1 750 10,6 <2 21,2 55,8 <20 <5 574 <15 7,8 1,16 <1 <2 15,7 Vyöhykepato koostuen sulfidisesta rikastushiekasta 05 Vuonos 23 100-150 VUO23 100-150 <20 631 7,26 <2 <20 31,2 <20 <5 8150 <15 38,6 1,28 <1 <2 120 05 Vuonos 23 150-195 VUO23 150-195 20 510 44,4 <2 <20 69,9 <20 <5 9450 <15 24,3 6,69 <1 <2 495 05 Vuonos 23 200-350 VUO23 200-350 <20 268 40,7 3,09 <20 75,2 20,4 <5 3710 <15 20,4 4,02 <1 <2 275